KHO:2016:168

Ulkomaalaisasia – Oleskelulupa – Perheside – Huoltaja – Yhteishuoltaja – Lapsi – Asuinpaikka – Poliisilaitos

Vuosikirjanumero: KHO:2016:168
Antopäivä: 8.11.2016
Taltionumero: 4661
Diaarinumero: 564/3/16
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2016:168

Poliisilaitos oli hylännyt perhesiteen perusteella tehdyn alaikäisen lapsen jatko-oleskelulupahakemuksen sillä perusteella, että molemmat vanhemmat olivat lapsen huoltajia eikä poliisilaitos ollut vakuuttunut lapsen äidin allekirjoituksen oikeellisuudesta. KHO kumosi poliisilaitoksen päätöksen ja palautti asian poliisilaitokselle uudelleen käsiteltäväksi.

KHO totesi, että oleskelulupa koskee lapsen mahdollisuutta oleskella Suomessa. Oleskeluluvalla ei voitu määrätä lapsen asuinpaikasta eikä asuinmaasta, vaan tästä päättäminen kuuluu lapsen huoltajien päätösvaltaan sen mukaisesti kuin laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta säädetään. Oleskeluluvan hakija on lapsi itse, vaikka oleskelulupahakemuksen tekee lapsen huoltaja lapsen puhevallan käyttäjänä. Ulkomaalaislaissa ei ole säädetty alaikäisen lapsen oleskeluluvan myöntämisen edellytykseksi, että lapsen huoltajina olevien vanhempien tulisi yhdessä allekirjoittaa oleskelulupahakemus. Oleskeluluvan oikeusvaikutukset huomioon ottaen lapsen edun turvaaminen ei edellytä, että molemmat vanhemmat antavat suostumuksen jatko-oleskeluluvan hakemiselle.

Lapsi oli asunut oleskeluluvalla Suomessa. Vanhempien avioeron jälkeen lapsen isä oli voinut toisena huoltajana käyttää yksin lapsen puhevaltaa jatko-oleskelulupaa koskevassa asiassa. Hakemuksen johdosta poliisilaitoksen oli tullut tarvittaessa kuulla toista huoltajaa. Poliisilaitos ei kuitenkaan ollut voinut hylätä hakemusta sillä perusteella, että lapsen äiti ei ollut käynyt poliisilaitoksella allekirjoittamassa hakemusta, eikä äidin suostumuksen puuttuminen ole ollut esteenä jatko-oleskelulupahakemuksen käsittelylle. Koska lapsen isä oli määrätty hänen toiseksi huoltajakseen käräjäoikeuden lainvoimaisella päätöksellä, lapsi oli isänsä perheenjäsen, jolle voidaan myöntää oleskelulupa perhesiteen perusteella.

Hallintolaki 14 §

Ulkomaalaislaki 6 § 1 momentti, 7 § 2 momentti, 37 § 1 momentti, 54 § 1 momentti ja 66 a §

Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla

Passilaki 11 §

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 18.1.2016 nro 16/0049/3

Asian aikaisempi käsittely

Länsi-Uudenmaan poliisilaitos on 21.1.2015 hylännyt C:n perhesiteen perusteella myönnettävää jatko-oleskelulupaa koskevan hakemuksen.

Poliisilaitos on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

A:lle ja C:n äidille B:lle on postitettu kysymyksessä olevan jatko-oleskelulupahakemuksen täydennyspyyntö 15.12.2014, joka on koskenut B:n suostumusta jatko-oleskelulupahakemukseen. Täydennystä ei ole toimitettu määräaikaan 2.1.2015 mennessä.

Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksella on yleisenä käytäntönä se, että molempien lapsen huoltajien tulee allekirjoittaa lapsen jatko-oleskelulupahakemus henkilökohtaisesti poliisilaitoksella (huoltajilla tulee olla voimassa oleva matkustusasiakirja tällöin mukana), jotta se voi olla varma lapsen huoltajien antaneen suostumuksen jatko-oleskeluluvan myöntämiselle.

C:n jatko-oleskelulupahakemuksessa on nimenselvennysten perusteella hänen molempien huoltajiensa allekirjoitukset, mutta B ei ole ollut poliisilaitoksella paikalla sitä jätettäessä. Ottaen huomioon B:n ja A:n varsin riitaisen eron, Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksella on syytä epäillä B:n allekirjoituksen aitoutta siinä, minkä vuoksi se ei jousta sen edellä mainitusta yleisestä käytännöstä.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen Länsi-Uudenmaan poliisilaitos katsoo, ettei jatko-oleskeluluvan myöntämiselle tässä tapauksessa ole ulkomaalaislain mukaisia edellytyksiä, koska se ei ole saanut luotettavalla tavalla lapsen toisen huoltajan suostumusta jatko-oleskelulupaan.

Poliisilaitoksen soveltamat lainkohdat

Ulkomaalaislaki 1-7 §, 13, 14, 33, 35, 37, 54, 55 ja 60 §, 60 d § ja 68, 190 ja 192 §.

Hallintolaki 22, 31, 34, 43 ja 47 §.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen poliisilaitoksen päätöksestä.

Hallinto-oikeus on sovellettavat säännökset selostettuaan perustellut päätöstään seuraavasti:

Tosiseikat ja asiassa saatu selvitys

Valittaja on 5.6.2014 jättänyt vireille jatko-oleskelulupahakemuksen alaikäiselle tyttärelleen C:lle. C:llä on ollut vanhempiinsa olevan perhesiteen perusteella myönnetty oleskelulupa ajanjaksolla 5.6.2013 – 5.6.2014.

Valittajalla on pysyvä oleskelulupa Suomeen. Oleskelulupa on myönnetty 1.9.2002. Valittajan ja C:n äidin B:n avioliitto on päättynyt eroon 11.4.2014.

Vantaan käräjäoikeus on päätöksellään 23.12.2014 päättänyt, että C asuu isänsä kanssa. Lapsen huoltajuus on määrätty molemmille vanhemmille. Vantaan käräjäoikeuden päätös ei ole lainvoimainen.

Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen 10.2.2015 päivätystä tutkinnan päätöstä koskevasta asiakirjasta on käynyt ilmi, että B on muuttanut Pietariin, Venäjälle lapsensa kanssa.

Helsingin hovioikeus on päätöksellään 20.11.2015 päättänyt, että käräjäoikeuden päätöstä ei muuteta. Hovioikeuden päätöksestä ilmenee, että B on vienyt C:n Venäjälle ilman lapsen isän suostumusta.

Pietarin kaupungin Dzershinskin piirioikeus on 2.12.2015 päättänyt, että C on palautettava vakinaiseen asuinpaikkaansa Suomeen.

Oikeudellinen harkinta ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

C:lle on haettu jatko-oleskelulupaa perhesiteen perusteella. Länsi-Uudenmaan poliisilaitos on hylännyt C:n jatko-oleskelulupaa koskevan hakemuksen. Länsi-Uudenmaan poliisilaitos on katsonut, että jatko-oleskeluluvan myöntämiselle ei ole edellytyksiä, koska poliisilaitos ei ole luotettavalla tavalla saanut lapsen toisen huoltajan suostumusta jatko-oleskelulupaan. Länsi-Uudenmaan poliisilaitos on edellyttänyt molempien huoltajien läsnäoloa henkilökohtaisesti poliisilaitoksella.

C:n jatko-oleskelulupahakemuksessa on ollut molempien huoltajien allekirjoitukset ja nimenselvennykset mutta Länsi-Uudenmaan poliisilaitos on epäillyt B:n allekirjoituksen aitoutta.

Länsi-Uudenmaan poliisilaitos on 15.12.2014 lähettänyt valittajalle ja B:lle täydennyspyynnön. Kumpikaan ei ole toimittanut pyydettyä täydennystä Länsi-Uudenmaan poliisilaitokselle.

Ulkomaalaislain 5 §:n mukaan lakia sovellettaessa ei ulkomaalaisen oikeuksia saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä.

Ulkomaalaislain 7 §:n 2 momentin mukaan viranomaisella on selvitysvelvollisuus mutta hakijan on myötävaikutettava asian selvittämiseen.

Länsi-Uudenmaan poliisilaitokselle jätetyssä jatko-oleskelulupaa perhesiteen perusteella koskevassa hakemuksessa on ollut molempien vanhempien allekirjoitukset. Länsi-Uudenmaan poliisilaitos on perustellut hakemuksen hylkäämistä omalla käytännöllään sekä sillä, että se epäilee toisen vanhemman allekirjoituksen aitoutta. Länsi-Uudenmaan poliisilaitos on perustellut epäilyään C:n vanhempien riitaisalla erolla. Länsi-Uudenmaan poliisilaitos on lausunnossaan 2.4.2015 kuitenkin todennut, että toisen vanhemman läsnäolo oleskelulupaa haettaessa ei ole ehdoton.

Asiassa on riidatonta, että sen enempää valittaja kuin tämän puolisokaan eivät ole vastanneet Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen täydennyspyyntöön. He ovat täten laiminlyöneet myötävaikuttaa asian selvittämiseen.

Helsingin hovioikeuden päätöksestä ilmenee, että lapsen äiti on lähtenyt Venäjälle ja vienyt C:n Venäjälle ilman lapsen isän suostumusta. Tämä ei tue käsitystä B:n suostumuksen olemassaolosta hakemusvaiheessa. Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Hallinto-oikeuden päätös ei estä C:n lähihuoltajaa hakemasta lapselle oleskelulupaa myöhemmin uudelleen.

Oikeudenkäyntikulut

Valittaja on vaatinut, että Länsi-Uudenmaan poliisilaitos velvoitetaan korvaamaan asiassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisenkorvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä. Asian lopputulos huomioon ottaen ja koska oikeudenkäynnin ei ole myöskään katsottava aiheutuneen viranomaisen virheestä, ei ole kohtuutonta, että valittaja joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Heikki Mauno ja Taina Haanperä. Esittelijä Aiman Mroueh.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessa on vaadittu, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan uudelleen käsiteltäväksi sekä valittajan oikeudenkäyntikulut korvataan valtion varoista.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Vantaan käräjäoikeus on määrännyt lapsen asumaan isänsä luokse ja pitänyt yhteishuoltajuuden voimassa. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Jatko-oleskelulupahakemuksen tullessa vireille 5.6.2014 vanhemmat olivat yksimielisiä hakemuksesta. Tämän jälkeen välit kiristyivät. Täydennyspyyntö on lähetetty tilanteessa, jossa vanhemmat olivat jo riidelleet käräjäoikeudessa. Äiti kaappasi lapsen mukaansa Venäjälle. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätöksen mukainen tilanne, että lapsi asuu isänsä kanssa Suomessa edellyttää jatko-oleskeluluvan myöntämistä Suomeen. Myös lapsen etu edellyttää jatko-oleskeluluvan myöntämistä. Hallinto-oikeuden päätös loukkaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa.

Länsi-Uudenmaan poliisilaitos on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa vaatinut valituksen hylkäämistä ja esittänyt muun ohella seuraavaa:

Valittajalla on mahdollisuus hakea Suomen edustuston kautta lapselleen uutta oleskelulupaa maassa, jossa lapsi tällä hetkellä oleskelee. Valittajalla on myös mahdollisuus hakea lapselle viisumia Suomeen.

Poliisilaitos on uudistanut hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa toteamansa, että huoltajia ei velvoiteta saapumaan samanaikaisesti poliisilaitokselle, vaan toinen huoltajista voi täydentää hakemusta myöhemmin annetussa määräajassa saapumalla henkilökohtaisesti antamaan suostumus tai toimittamalla muu suostumuksen korvaava viranomaisselvitys.

Lapsen edun vuoksi poliisilaitoksella tulee olla varmuus hakemuksen allekirjoittajien henkilöllisyydestä. Sen vuoksi molempien huoltajien tulisi todistaa henkilöllisyytensä ja allekirjoittaa hakemus poliisilaitoksella virkailijan läsnä ollessa. Jos molempien huoltajien suostumuksen alkuperästä ei ole saatu täyttä varmuutta, oleskelulupaa ei lähtökohtaisesti myönnetä.

A on antanut vastaselityksen.

Valittaja ei voi hakea uutta oleskelulupaa tai viisumia alaikäiselle lapselleen, koska lapsi on vanhempien yhteishuollossa eikä lapsen äiti tule enää antamaan suostumustaan hakemukseen kaapattuaan lapsen Venäjälle käräjäoikeuden ratkaisun jälkeen helmikuussa 2015. Poliisilta saatujen tietojen mukaan äiti ja lapsi ylittivät Suomen rajan 8.-9.2.2015. Suomessa heistä on tehty etsintäkuulutus ja oikeusministeriölle on tehty lapsikaappaussopimuksen mukainen lapsen palautushakemus. Venäjällä oikeusprosessi on vielä kesken.

Valittaja on viitannut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuun 6.12.2007 Maumousseau ja Washington v. Ranska, jossa katsottiin tavoitteena olleen, ettei kaappaajavanhempi saanut ajan kulumisen vuoksi yksipuolisesti luomalleen tilanteelle oikeudellista hyväksyntää.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan muutoin kuin oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevalta osalta ja Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen päätös kumotaan, sekä asia palautetaan Länsi-Uudenmaan poliisilaitokselle uudelleen käsiteltäväksi.

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista hallinto-oikeudessa koskeva vaatimus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei tältä osalta muuteta.

3. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Pääasia

1. Ratkaistavana oleva oikeuskysymys

Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana, onko alaikäiselle lapselle haettu perhesideperusteinen jatko-oleskelulupa voitu hylätä sillä perusteella, että asiassa ei ole voitu varmistua lapsen toisena huoltajana olevan lapsen äidin allekirjoituksen oikeellisuudesta. Lisäksi on harkittava, mikä merkitys on sillä seikalla, että lapsi on määrätty asumaan isänsä kanssa huoltajuusriitaa koskevassa oikeudenkäynnissä.

2. Sovellettavat oikeusohjeet

Hallintolain 14 §:n ensimmäisen virkkeen mukaan vajaavaltaisen puolesta käyttää puhevaltaa hänen edunvalvojansa, huoltajansa tai muu laillinen edustajansa.

Passilain 11 §:n 1 momentin mukaan alaikäiselle myönnetään passi, jos hänen huoltajansa siihen suostuvat.

Ulkomaalaislain 6 §:n 1 momentin mukaan saman lain nojalla tapahtuvassa päätöksenteossa, joka koskee kahdeksantoista vuotta nuorempaa lasta on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.

Ulkomaalaislain 7 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian selvittämisestä. Asianosaisen on esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista ja muutoinkin myötävaikutettava oman asiansa selvittämiseen. Viranomaisen on osoitettava asianosaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Selvityspyynnön tulee olla yksilöity sekä oikeassa suhteessa niihin selvityskeinoihin, jotka asianosaisella on hänen olosuhteensa huomioon ottaen käytettävissään.

Ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin mukaan perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja on Suomessa asuva henkilö tai tämän aviopuoliso. Jos Suomessa asuva henkilö on alaikäinen lapsi, perheenjäsen on hänen huoltajansa.

Ulkomaalaislain 54 §:n 1 momentin mukaan uusi määräaikainen oleskelulupa myönnetään, jos edellytykset, joiden perusteella ulkomaalaiselle myönnettiin edellinen määräaikainen oleskelulupa, ovat edelleen olemassa.

Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaan kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Sama koskee harkintaa päätettäessä perhesiteen perusteella myönnetyn oleskeluluvan peruuttamisesta taikka perheenkokoajan tai hänen perheenjäsenensä maastapoistamisesta.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä ja kotiinsa kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

3. Asiassa saatu selvitys

C:lle on haettu jatko-oleskelulupaa perhesiteen perusteella 5.6.2014 Itä-Uudenmaan poliisilaitoksella vireille tulleella hakemuksella. Hakija on alaikäinen. Perheenkokoaja on hänen isänsä, joka on 1.8.2002 saanut pysyvän oleskeluluvan Suomeen. Hakijan äidin oleskelulupa Suomeen on ollut voimassa 27.5.2015 saakka.

Vantaan käräjäoikeus on 23.12.2014 antamallaan päätöksellä nro H 13/16234 päättänyt, että C asuu isänsä kanssa ja että lapsen huoltajuus on molemmilla vanhemmilla.

Länsi-Uudenmaan poliisilaitos on 21.1.2015 tekemällään päätöksellä hylännyt jatko-oleskelulupahakemuksen sillä perusteella, että poliisilaitos ei ole saanut luotettavalla tavalla lapsen toisen huoltajan suostumusta jatko-oleskelulupaan.

Helsingin hovioikeus ei ole 20.11.2015 antamallaan päätöksellä nro 1665 muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. Hovioikeuden päätöksestä ilmenee, että B on vienyt C:n Venäjälle ilman lapsen isän suostumusta.

Pietarin kaupungin Dzershinskin piirioikeus on 2.12.2015 hyväksynyt asiassa kantajana olleen A:n vaatimuksen ja määrännyt alaikäisen C:n välittömästi palautettavaksi maahan, jossa on tämän tavanomainen asuinpaikka, eli Suomeen Venäjän federaation valtiosopimuksen eli vuonna 1980 tehdyn Haagin kansainvälisistä lapsikaappauksista tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevan yleissopimuksen perusteella. Piirioikeus on myös määrännyt B:n luovuttamaan lapsen asiakirjat tämän isälle lapsen Suomeen siirtämistä varten.

Korkein oikeus ei ole päätöksellään 26.2.2016 nro 428 myöntänyt asiassa valituslupaa. Hovioikeuden päätös on siten jäänyt pysyväksi.

4. Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen päätöksen 21.1.2015 perustelujen mukaan poliisilaitoksen yleisenä käytäntönä on, että molempien lapsen huoltajien tulee allekirjoittaa lapsen jatko-oleskelulupahakemus henkilökohtaisesti poliisilaitoksella, ja koska B ei ole ollut poliisilaitoksella paikalla sitä jätettäessä ja ottaen huomioon puolisoiden varsin riitaisen eron, poliisilaitoksella on syytä epäillä B:n allekirjoituksen aitoutta siinä. Vantaan käräjäoikeuden päätös 23.12.2014, jolla C on määrätty asumaan isänsä kanssa, ei ollut vielä lainvoimainen poliisilaitoksen päätöstä tehtäessä.

Oleskelulupa koskee lapsen mahdollisuutta oleskella Suomessa. Oleskeluluvalla ei voida määrätä lapsen asuinpaikasta eikä asuinmaasta, vaan tästä päättäminen kuuluu lapsen huoltajien päätösvaltaan sen mukaisesti kuin laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta säädetään. Tässä asiassa Vantaan käräjäoikeus on tehnyt 23.12.2014 edellä mainitun tätä koskevan päätöksen. Hallintolain 14 §:n mukaisesti alaikäisen puhevaltaa käyttää hänen huoltajansa. Oleskeluluvan hakija on lapsi itse, vaikka oleskelulupahakemuksen tekee lapsen huoltaja lapsen puhevallan käyttäjänä. Toisin kuin passilain 11 §:n 1 momentin mukaisessa passiasiassa, jossa molempien huoltajien suostumus on tarpeen alaikäisen passihakemukseen, ulkomaalaislaissa ei ole säädetty alaikäisen lapsen oleskeluluvan myöntämisen edellytykseksi, että lapsen huoltajina olevien molempien vanhempien tulisi yhdessä allekirjoittaa oleskelulupahakemus. Oleskeluluvan oikeusvaikutukset huomioon ottaen lapsen edun turvaaminen ei edellytä, että molemmat huoltajat antavat suostumuksen oleskeluluvan hakemiselle.

Vuonna 2012 syntynyt C on asunut oleskeluluvalla Suomessa yhdessä vanhempiensa kanssa. C:n oleskelulupa on päättynyt 5.6.2014. Vanhempien avioeron 11.4.2014 jälkeen lapsen isä on voinut C:n toisena huoltajana käyttää yksin lapsen puhevaltaa jatko-oleskelulupaa koskevassa asiassa ja tehdä C:n puolesta hakemuksen jatko-oleskeluluvan myöntämisestä. Hakemuksen johdosta poliisilaitoksen on tullut tarvittaessa kuulla toista huoltajaa, C:n äitiä B:tä. Poliisilaitos ei kuitenkaan ole voinut hylätä hakemusta sillä perusteella, että lapsen äiti ei ole käynyt poliisilaitoksella allekirjoittamassa hakemusta, eikä äidin suostumuksen puuttuminen ole ollut esteenä jatko-oleskelulupahakemuksen käsittelylle.

Koska A on määrätty C:n toiseksi huoltajaksi käräjäoikeuden lainvoimaisella päätöksellä, C on isänsä perheenjäsen, jolle voidaan myöntää oleskelulupa perhesiteen perusteella. Tämän vuoksi poliisilaitoksen tulee käsitellä hakemus uudelleen.

Edellä lausutun johdosta hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätökset on kumottava sekä jatko-oleskelulupahakemus palautettava Länsi-Suomen poliisilaitokselle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander ja Mikko Puumalainen. Asian esittelijä Leo Kaasinen.

 
Julkaistu 8.11.2016