KHO:2016:170

Poliisilaitos oli peruuttanut A:lle perhesiteen perusteella myönnetyn jatko-oleskelu³luvan, koska A:n avioliitto oli päättynyt hänen puolisonsa kuoltua työtapaturman seurauksena, eikä niitä edellytyksiä, joiden perusteella oleskelulupa oli myönnetty, siten ollut enää olemassa.

Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan se, ettei enää ollut olemassa niitä edellytyksiä, joiden perusteella oleskelulupa myönnettiin, oli ulkomaalaislain 58 §:n 5 momentin nojalla tehtävän oleskeluluvan peruuttamisen oikeudellinen edellytys. Jos tämä edellytys täyttyi, oli vielä harkittava, oliko oleskelulupa peruutettava, kun otettiin huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

Peruuttamisharkinnassa oli ensinnäkin otettava huomioon ulkomaalaislain 5 §:ssä ilmaistu suhteellisuusperiaate. Harkinnassa oli yhtäältä otettava huomioon se, että oleskeluluvan peruuttamisen tavoite oli edistää sitä, että maahanmuutto pysyy hallittuna. Toisaalta oli otettava huomioon asian yksilölliset seikat ja olosuhteet kuten oleskeluluvan edellytysten poistumisen syy, ulkomaalaisen Suomessa oleskelun kesto ja kotoutuminen tänne, hänen siteensä Suomeen ja kotimaahansa sekä se, kuinka paljon oleskeluluvan epääminen vaikeuttaisi hänen Suomeen olevien siteidensä hoitamista.

Peruuttamisharkinnassa oli otettava huomioon myös oleskeluluvan peruuttamista koskevan säännöksen esityöt. Niistä kävi ilmi, että jos perheside katkesi syystä, joka ei johtunut hakijasta, ja jos ulkomaalainen oli jo asettunut Suomeen, tarkoituksena oli, että lupaa ei peruuteta. Lisäksi voitiin ottaa huomioon säännös jatkoluvan myöntämisestä hakijalle, jonka oleskeluluvan edellytyksenä ollut perheside oli päättynyt. Se tuki tulkintaa, jonka mukaan oleskelulupaa ei tullut peruuttaa, jos ulkomaalaisella oli kiinteät siteet Suomeen.

Oikeudellinen edellytys A:n oleskeluluvan peruuttamiselle oli ollut olemassa. Kun kuitenkin otettiin huomioon erityisesti perhesiteen katkeamisen syy, A:n siteet ja aktiivinen pyrkimys kotoutua Suomeen, se, että A:n oleskeluluvan edellytykset tulisivat uudelleen harkittaviksi oleskeluluvan päättyessä, ulkomaalaislain 58 §:n 5 momentin esityöt ja perhesiteen päätyttyä myönnettävän jatkoluvan edellytykset, A:n oleskelulupaa ei ollut tullut peruuttaa ulkomaalaislain 58 §:n 5 momentin nojalla. Asiaa ei ollut arvioitava toisin sillä perusteella, että kotimaahan palaaminen ei olisi ollut A:lle kohtuuttoman vaikeaa.

Ulkomaalaislaki 5 § ja 58 § 5 momentti

Päätös, josta valitetaan

Itä-Suomen hallinto-oikeus 26.5.2016 nro 16/0273/5

Asian aikaisempi käsittely

Itä-Suomen poliisilaitos on 26.5.2015 peruuttanut Venäjän federaation kansalaisen A:n (jäljempänä myös hakija ja valittaja) oleskeluluvan, joka oli myönnetty perhe³siteen perusteella ajalle 19.5.2014–24.5.2018.

Poliisilaitos on selostanut ulkomaalaislain 58 §:n 5 momentin sisällön ja perustellut päätöstään seuraavasti:

Koska hakijan puoliso on menehtynyt 14.1.2015, edellytyksiä oleskeluluvan myöntämiselle perhesiteen perusteella ei enää ole olemassa, sillä perheside on päättynyt. Hakijan toimeentuloa ei ole myöskään turvattu ulkomaalaislain 39 §:n mukaisella tavalla, sillä se koostuu Kelan myöntämästä tuesta.

Hakija on asunut valtaosan elämästään ulkomailla, joten hakijalle ei voida katsoa lyhyen maassa oleskelun perusteella syntyneen sellaisia siteitä Suomeen, että oleskelulupa tulisi jättää peruuttamatta ja sallia hänen jatkaa oleskeluaan Suomessa. Hakija voi hakea oleskelulupaa halutessaan jollakin muulla perusteella, esimerkiksi opiskelun tai työn perusteella.

Ulkomaalaislain 68 §:n 2 momentin mukaan Itä-Suomen poliisilaitos, Joensuun poliisiasema peruuttaa oleskeluluvan 58 §:n 5 momentissa mainituilla perusteilla.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Itä-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen poliisilaitoksen päätöksestä.

Hallinto-oikeus on selostanut ulkomaalaislain 58 §:n 5 momentin ja 66 a §:n sisällön sekä asiassa saadun selvityksen ja perustellut päätöstään seuraavasti:

Valittajan perheside aviopuolisoonsa on edellä mainitulla tavalla katkennut, eikä edellytyksiä, joiden perusteella valittajalle on myönnetty oleskelulupa, ole siten enää olemassa. Valittaja on oleskeluluvan saadessaan ollut 30-vuotias, ja hän on poliisilaitoksen tehdessä valituksenalaista päätöstä oleskellut Suomessa oleskeluluvalla kaksi vuotta. Valittajalla ei ole asiassa saadun selvityksen perusteella Suomessa ulkomaalaislain tarkoittamia perheenjäseniä, eikä hänelle ole lyhyen maassa oleskelun ja varsin lyhyen aikaa kestäneen avioliiton aikana katsottava syntyneen sellaisia kiinteitä siteitä Suomeen, joiden perusteella oleskelulupa tulisi jättää peruuttamatta. Hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan valittajan siteet painottuvat hänen kotimaahansa Venäjän federaatioon.

Asiaa ei ole arvioitava toisin sillä perusteella, että valittaja on puolison kuoleman jälkeen ensin solminut määräaikaisen työsopimuksen ja poliisilaitoksen päätöksen jälkeen toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen. Valittaja voi hakea uutta oleskelulupaa uudella perusteella.

Poliisilaitoksen päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Päivi Toivanen ja Pentti Sorsa, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valittaja on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valittaja on vaatinut, että päätös määräaikaisen oleskeluluvan peruuttamisesta kumotaan.

Valittaja on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

On totta, että se peruste, jolla oleskelulupa aikanaan myönnettiin, ei enää ole voimassa. Perusteen lakkaaminen ei kuitenkaan johdu valittajasta vaan siitä, että hänen puolisonsa menehtyi tapaturmaisesti työssä sattuneen onnettomuuden seurauksena. On kohtuutonta rangaista siitä valittajaa, joka muutoinkin edelleen suree miestään. Leskeytymiseen tulee suhtautua eri tavalla kuin tavalliseen perhesiteen päättymiseen. Tapauksessa KHO 28.7.2004, oikeastaan 2005, taltio 1892, otettiin huomioon se, että perhesiteen lakkaaminen ei ollut ollut hakijan vika.

Valittajan toimeentulo ei ole enää riippuvainen avustuksista millään lailla, sillä hänellä on vakituinen työpaikka hoivakodissa, ja sen lisäksi hän saa perhe-eläkettä (leskeneläke). Hän on myös suorittanut henkilökohtaisen avustajan kurssin kansanopistossa ja integroituu suomalaiseen yhteiskuntaan hyvää vauhtia. Hänelle on lisäksi syntynyt hyvin läheiset siteet muun muassa miesvainajansa sisaruksiin.

Venäjällä valittajalla ei ole ketään, jonka luokse mennä. Hänellä ei ole siellä ystäviä, eikä hän ole myöskään pitänyt yhteyttä keneenkään siellä. Lähtiessään Venäjältä Suomeen valittaja ei enää ajatellut palaavansa sinne asumaan, vaan olevansa loppuikänsä Suomessa puolisonsa kanssa. Työtilanne Venäjällä ja varsinkin Karjalan tasavallassa on todella huono. Lisäksi Venäjältä pois lähteneisiin suhtaudutaan kielteisesti. Oleskelu³luvan peruuttamista on pidettävä ilmeisen kohtuuttomana.

Poliisilaitos on antanut lausunnon. Valittaja oli oleskellut Suomessa oleskeluluvalla noin kaksi vuotta. Puolisoiden välinen perheside oli päättynyt suomalaisen puolison äkilliseen tapaturmaiseen menehtymiseen, ja olosuhteiden muutos ei ole johtunut valittajasta. Peruutuspäätöksen kokonaisharkintaan on kuitenkin vaikuttanut se, että poliisin tietoon oli suomalaisen puolison menehtymisen jälkeen tullut epäilys lumeavioliitosta. Koska suomalainen puoliso oli menehtynyt, poliisilaitos ei ole voinut tehdä enää hänen kuulemistaan, minkä vuoksi kyseistä seikkaa ei ole myöskään kirjoitettu erikseen näkyviin päätöksen perusteluihin. Edesmennyt suomalainen puoliso oli syntynyt vuonna 1959 ja valittaja vuonna 1982, joten puolisoiden välillä on ollut huomattava ikäero avioliittoa solmittaessa.

Kun puolisoiden välinen todellinen perheside on siis katkennut suomalaisen puolison kuoleman johdosta, on poliisilaitos katsonut, että perusteet oleskeluluvan peruuttamiselle perhesiteen katkeamisen perusteella ovat olleet olemassa, vaikka perhesiteen katkeaminen ei johtunutkaan valittajasta ja vaikka valittaja oli jo asettunut Suomeen. Kaikki olosuhteet huomioiden ei ole ollut kohtuutonta, että oleskelulupa on peruutettu, koska valittajalla on mahdollisuus hakea oleskelulupaa myös muulla perusteella, kuten valittaja on tehnytkin jättäessään uuden oleskelulupahakemuksen 27.6.2016 työn perusteella.

Valittaja on asunut Suomessa oleskeluluvilla vasta vuoden 2013 keväästä alkaen. Hän on asunut valtaosan elämästään Venäjällä. Siten valittajalle ei ole lyhyen maassa oleskelun perusteella syntynyt sellaisia kiinteitä siteitä Suomeen, joiden vuoksi poliisilaitos olisi voinut jättää oleskelu³luvan peruuttamatta vuonna 2015. Poliisilaitos on riittävässä määrin ottanut huomioon ulkomaalaislain 66 a §:ssä mainitut seikat. Poliisin tietojen mukaan valittaja on toistuvasti vieraillut Venäjällä Suomessa oleskelunkin aikana, joten hänellä on kuitenkin joitakin siteitä edelleen Venäjällä. Valittaja on itsekin kuulemisen yhteydessä ilmoittanut vierailevansa Venäjällä säännöllisesti yhden tai kahden yön matkoja, koska hänen isänsä elää ja asuu Venäjällä.

Valittaja on antanut vastaselityksen. Kysymys ei ole ollut lumeavioliitosta, minkä valittajan edesmenneen puolison sisarukset voivat todistaa. Lumeliittoepäilyn on tuonut esille valittajaan kielteisesti suhtautuva henkilö.

Jokainen, joka tarvitsee valittajan kotiseudulla autoa, käy Venäjällä tankkaamassa ainakin silloin tällöin. Myös valittajalle tämä on ollut pääasiallinen syy. Kerran vuodessa hän on käynyt katsomassa isäänsä, joka on pahoin alkoholisoitunut.

Tällä hetkellä valittaja käy perhehoitajakurssia. Lähitulevaisuudessa hän saattaa kuitenkin ryhtyä itsenäiseksi yrittäjäksi, sillä hänen työnantajansa on tarjonnut osaa omasta yrityksestään hänelle. Tällä hetkellä valittaja on vakituisena työntekijänä. Valittaja on integroitumassa Suomeen yhä syvemmälle työnsä ja myös mahdollisen yrittäjyyden kautta.

Poliisilaitos on ilmoittanut, että valittajalle on myönnetty oleskelulupa työnteon perusteella ajalle 1.11.–31.12.2016

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen. Hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätökset kumotaan.

Perustelut

1. Huomioon otettavat oikeusohjeet

1.1 Ulkomaalaislaki

Ulkomaalaislain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on toteuttaa ja edistää hyvää hallintoa ja oikeusturvaa ulkomaalaisasioissa. Lain tarkoituksena on lisäksi edistää hallittua maahanmuuttoa ja kansainvälisen suojelun antamista ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia kunnioittaen sekä ottaen huomioon Suomea velvoittavat kansainväliset sopimukset.

Ulkomaalaislain 5 §:n mukaan lakia sovellettaessa ei ulkomaalaisen oikeuksia saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä.

Ulkomaalaislain 58 §:n 5 momentin mukaan määräaikainen oleskelulupa voidaan peruuttaa, jos niitä edellytyksiä, joiden perusteella oleskelulupa myönnettiin, ei enää ole olemassa.

Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaan kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Sama koskee harkintaa päätettäessä perhesiteen perusteella myönnetyn oleskeluluvan peruuttamisesta taikka perheenkokoajan tai hänen perheenjäsenensä maastapoistamisesta.

1.2 Ulkomaalaislain esityöt

Ulkomaalaislain 58 § muutettiin nykyiseen muotoonsa lailla ulkomaalaislain muuttamisesta (668/2013). Pykälän 5 momentti jäi tuolloin ennalleen. Edellisen muutoksen yhteydessä hallituksen esityksessä laeiksi ulkomaalaislain ja opintotukilain 1 §:n muuttamisesta (HE 94/2006 vp) ulkomaalaislain 58 §:n (358/2007) 5 momentista on todettu seuraavaa:

"Ehdotetun pykälän 5 momentti sisältäisi aikaisemman pykälän 4 momentin osin muutettuna.

Lain 58 §:n 4 momentin mukaan määräaikainen oleskelulupa voidaan peruuttaa, jos niitä edellytyksiä, joiden perusteella oleskelulupa myönnettiin, ei enää ole olemassa. Peruuttamisen edellytyksenä on lisäksi, että ulkomaalainen on oleskellut Suomessa luvallisesti vasta lyhyen ajan. Momentin lähtökohtana oli sitä valmisteltaessa, että silloin kun olosuhteiden muutos ei johdu hakijasta, oleskelulupaa ei voitaisi peruuttaa, kun hän on asettunut Suomeen. Tätä seikkaa ilmensi säännöksen lause, jonka mukaan lupa voitaisiin peruuttaa, jos ulkomaalainen on oleskellut maassa vasta lyhyen ajan. Lisäksi säännöksen perusteluissa mainittiin, että lyhyt aika voisi olla joistain viikoista joihinkin kuukausiin.

Säännöksen sanamuoto ei käytännössä ole osoittautunut toimivaksi. Käytännössä lupien peruuttaminen säännöksen perusteella ei tule lainkaan kyseeseen. Lupaa ei ehditä peruuttaa esimerkiksi, koska lyhyen ajan kuluessa ei tule ilmi, että perusteita ei enää ole. Erityisesti kun kyseessä on jatkolupa, peruuttaminen ei tällä perusteella ole mahdollista, koska pohjalla on yleensä vähintään vuoden oleskelu. Myös jatkolupa tulisi olla mahdollista peruuttaa, jos ei enää ole olemassa luvan myöntämisen perusteita. Esimerkiksi jos henkilö on menettänyt työpaikkansa tai opiskelupaikkansa.

Edellä mainitusta lainkohdasta johtuen oleskeluluvan peruuttaminen on käytännössä mahdollista vain tilanteissa, joissa peruste on muuttunut hakijasta johtuvasta syystä. Oleskelulupa pitäisi voida peruuttaa muissakin tilanteissa, esimerkiksi jos Suomesta työpaikan saaneelle hakijalle ei olekaan työtä tarjolla Suomessa.

Käytännössä on myös ollut tilanteita, joissa lupa on myönnetty ja annettu jo tiedoksi, mutta luvan saanut henkilö ei ole vielä tullut maahan, eikä siis oleskellut Suomessa lyhyttäkään aikaa. Hakijan itse halutessa oleskelulupansa peruuttamista lupa on käytännössä peruutettu nimenomaan 58 §:n 4 momentin perusteella, vaikka hakija ei ole oleskellut yhtään päivää Suomessa.

Verrattuna unionin kansalaista ja tämän perheenjäsentä koskevaan oleskeluoikeuden tai oleskelulupakortin peruuttamiseen (165 §) tilanne on se, että kolmannen valtion kansalainen on voimassa olevan lain mukaan ollut paremmassa asemassa, sillä myöskään 165 §:ssä ei ole minkäänlaista peruuttamisen aikarajoitusta.

Edellä mainitun vuoksi momentista poistettaisiin lause, jonka mukaan peruuttamisen edellytyksenä on lyhytaikainen oleskelu.

Ehdotetun muutoksen ei ole tarkoitus vaikuttaa siihen tilanteeseen, jossa esimerkiksi perheside katkeaa syystä, joka ei johdu hakijasta ja jossa ulkomaalainen on jo asettunut Suomeen. Lupaa ei tule peruuttaa ja jatkolupa voidaan myöntää uudella perusteella."

Lakia 358/2007 edeltävää 58 §:ää (301/2004) koskevassa hallituksen esityksessä ulkomaalaislaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 28/2003 vp) on todettu pykälän 4 momentin osalta, että "4 momentin lähtökohtana olisi, että silloin kun olosuhteiden muutos ei johdu hakijasta, oleskelulupaa ei voitaisi peruuttaa enää, kun hän on asettunut Suomeen. Lupa voitaisiin peruuttaa, jos ulkomaalainen on oleskellut maassa vasta lyhyen ajan. Lakiin ei ehdoteta mitään kiinteää aikarajaa, vaan harkinta olisi tapauskohtaista. Laissa mainittu lyhyt aika voisi olla joistain viikoista joihinkin kuukausiin."

Ulkomaalaislain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 198/2005 vp) mukaan 66 a § "koskisi perhesiteen perusteella tehdyn hakemuksen yhteydessä suoritettavaa harkintaa. Ehdotetun pykälän mukaiset seikat otettaisiin huomioon, kun harkitaan hakemuksen hylkäämistä, jatkoluvan myöntämättä jättämistä tai oleskeluluvan peruuttamista. Ensimmäisen oleskeluluvan tai jatko-oleskeluluvan myöntämättä jättämistä harkittaessa ehdotetun pykälän mukaiset seikat otettaisiin huomioon vielä sen jälkeen, kun muiden oleskeluluvan edellytysten arvioinnin jälkeen ltaisiin päätymässä oleskeluluvan myöntämättä jättämiseen. Jos oleskelulupa oltaisiin muuten myöntämässä, ei ehdotetun pykälän mukaisen harkinnan perusteella voitaisi kuitenkaan päätyä hakijalle kielteiseen päätökseen. Myös oleskeluluvan peruuttamista harkittaessa ehdotetun pykälän mukainen harkinta suoritettaisiin sen jälkeen, kun oleskeluluvan peruuttamisen edellytykset on arvioitu ja ollaan päätymässä oleskeluluvan peruuttamiseen. Perheenkokoajan tai perheenjäsenen maasta poistamisen yhteydessä suoritettavasta harkinnasta säädetään 146 §:ssä."

2. Saatu selvitys

Valittaja on syntynyt vuonna 1982. Hänelle on myönnetty ensimmäinen oleskelulupa Suomen kansalaisen aviopuolisona ajalle 24.5.2013–24.5.2014. Oleskelulupaa on jatkettu 24.5.2018 saakka. Valittajan aviopuoliso on kuollut 14.1.2015 työtapaturman seurauksena. Poliisilaitos on peruuttanut valittajan oleskeluluvan 26.5.2015.

Poliisilaitos on kuulustellut valittajaa oleskeluluvan peruuttamisasiassa 11.3.2015. Kuulustelupöytäkirjasta käy ilmi, että valittaja on tuolloin opiskellut kansanopistossa suomen kieltä. Opiskelua on ollut viitenä päivänä viikossa, ja päivä on kestänyt keskimäärin seitsemän tuntia. Valittajan edesmenneen miehen täti oli luvannut valittajalle töitä maatilaltaan kesäksi. Valittaja on kertonut, että hänellä on Suomessa sukulaisia kuten täti ja kaksi serkkua, jotka asuvat samalla seudulla hänen kanssaan. Lisäksi hänellä on ystäviä Suomessa.

Valittaja on valituksessaan ja vastaselityksessään kertonut suorittaneensa henkilökohtaisen avustajan kurssin ja suorittavansa perhehoitajan kurssia. Hän on esittänyt työsopimukset, joiden mukaan hän on sopinut työskentelevänsä henkilökohtaisena avustajana 20.4.2016 alkaen palkattomana harjoittelijana, 20.5.–21.9.2016 määräaikaisena työntekijänä ja 22.9.2016 alkaen toistaiseksi 30 tuntia viikossa 10 euron tuntipalkalla.

Valittaja on kertonut, että hänellä ei ole Venäjällä ystäviä eikä ketään, jonka luokse hän voisi mennä. Hän kuitenkin matkustaa Venäjälle säännöllisesti yhdeksi tai kahdeksi yöksi kertomansa mukaan tapaamaan isäänsä ja ostamaan polttoainetta.

3. Oikeudellinen arviointi

Määräaikainen oleskelulupa voidaan ulkomaalaislain 58 §:n 5 momentin mukaan peruuttaa, jos niitä edellytyksiä, joiden perusteella oleskelulupa myönnettiin, ei enää ole olemassa. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että se, ettei enää ole olemassa niitä edellytyksiä, joiden perusteella oleskelulupa myönnettiin, on säännöksen nojalla tehtävän oleskeluluvan peruuttamisen oikeudellinen edellytys.

Valittajan avioliitto on päättynyt, kun hänen puolisonsa on kuollut. Niitä edellytyksiä, joiden perusteella valittajan avioliittoon perustunut jatko-oleskelulupa oli myönnetty, ei siten ole enää olemassa. Näin ollen säännöksen mukainen oikeudellinen edellytys valittajan oleskeluluvan peruuttamiselle täyttyy.

Ulkomaalaislain 58 §:n 5 momentin sanamuodon mukaan lupa "voidaan peruuttaa", joten peruuttamisasiaa ratkaisevalle viranomaiselle on jätetty harkintavaltaa. Säännös on yleinen, ja se voi tulla sovellettavaksi eri perusteilla myönnettyihin oleskelulupiin, joiden myöntämisen edellytykset ovat voineet poistua erilaisista syistä. Oikeudellisen edellytyksen täyttyessä on siten vielä harkittava, onko oleskelulupa peruutettava, kun harkinnassa otetaan huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

Oleskeluluvan peruuttamisharkinnassa on ensinnä otettava huomioon ulkomaalaislain 5 §, jonka mukaan ulkomaalaisen oikeuksia ei saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä. Pykälän säännöstä on noudatettava kaikessa ulkomaalaislain mukaan tehtävässä harkinnassa. Säännös heijastaa hallinnossa yleisesti noudatettavaa suhteellisuusperiaatetta. Periaatteen mukaan viranomaisten toimenpiteiden tulee olla oikein mitoitettuja suhteessa tavoiteltuun päämäärään. Arvioitaessa sitä, rajoittaisiko oleskeluluvan peruuttaminen ulkomaalaisen oikeuksia enemmän kuin on välttämätöntä, on yhtäältä otettava huomioon se, että oleskeluluvan peruuttamista koskeva ulkomaalaislain 58 § toteuttaa lain 1 §:stä ilmenevää tavoitetta edistää sitä, että maahanmuutto pysyy hallittuna. Toisaalta on otettava huomioon asian yksilölliset seikat ja olosuhteet kuten oleskeluluvan edellytysten poistumisen syy, ulkomaalaisen Suomessa oleskelun kesto ja hänen kotoutumisensa tänne, hänen siteensä Suomeen ja kotimaahansa sekä se, kuinka paljon oleskeluluvan epääminen vaikeuttaisi hänen Suomeen olevien siteidensä hoitamista.

Peruuttamisharkinnassa on toiseksi otettava huomioon peruuttamissäännöksen esitöissä ilmaistu säännöksen tarkoitus. Voimassa olevaa ulkomaalaislain 58 §:n 5 momenttia vastasi sitä edeltävä 58 §:n (358/2007) 5 momentti. Tuon säännöksen yksityiskohtaisista perusteluista käy ilmi, että jos perheside katkeaa syystä, joka ei johdu hakijasta, ja jos ulkomaalainen on jo asettunut Suomeen, tarkoituksena on, että lupaa ei peruuteta ja jatkolupa voidaan myöntää uudella perusteella.

Harkinnassa voidaan kolmanneksi ottaa analogisesti huomioon edellytykset myöntää jatkolupa hakijalle, jonka edellisen oleskeluluvan edellytyksenä ollut perheside on päättynyt. Poliisilaitoksen päätöksen antamisen aikaan voimassa olleen 54 §:n 7 momentin (34/2006) mukaan ulkomaalaiselle, jolle on myönnetty tilapäinen tai jatkuva oleskelulupa perhesiteen perusteella, voidaan myöntää oleskelulupa perhesiteen päätyttyä sillä perusteella, että henkilöllä on kiinteät siteet Suomeen. Voimassa oleva 54 §:n 7 momentti (377/2015) vastaa tältä osin tuolloin voimassa ollutta säännöstä. Jatkoluvan myöntämistä koskeva säännös tukee peruuttamissäännöksen tulkintaa, jonka mukaan oleskelulupaa ei tule peruuttaa, jos ulkomaalaisella on kiinteät siteet Suomeen.

Valittaja on pian 34-vuotias ja saanut ensimmäisen oleskelulupansa Suomeen 30-vuotiaana. Sitä ennen hän on asunut Venäjällä. Hän on kertonut, että hänellä ei ole Venäjällä ystäviä eikä ketään, jonka luokse hän voisi mennä, joskin hän matkustaa sinne säännöllisesti yhdeksi tai kahdeksi yöksi muun ohessa tapaamaan isäänsä. Vaikka hän ei olisi pitänyt yhteyttä isäänsä lukuun ottamatta keneenkään Venäjällä, voidaan olettaa, että sopeutuminen kotimaahan ei olisi valittajalle kohtuuttoman vaikeaa. Koska valittaja on lisäksi kotoisin Suomen lähialueelta, hän voisi pitää yhteyttä Suomessa asuviin ystäviinsä ja sukulaisiinsa asuessaan Venäjällä.

Valittajan oleskeluluvan edellytyksenä ollut perheside on kuitenkin katkennut hänen puolisonsa kuoltua työtapaturman seurauksena eli syystä, joka ei ole johtunut valittajasta. Valittaja on poliisilaitoksen tehdessä päätöksensä oleskellut Suomessa oleskeluluvalla noin kaksi vuotta ja nyt pian kolme ja puoli vuotta. Hän on kertonut, että hänellä on sukulaisia ja ystäviä Suomessa sekä kiinteät suhteet edesmenneen miehensä sisaruksiin. Lisäksi hän on opiskellut suomen kieltä. Poliisilaitoksen päätöksen tekemisen jälkeen hän on vielä suorittanut työllistymistään edistäviä kursseja ja solminut työsopimuksen. Valittajan on katsottava pyrkineen aktiivisesti edistämään kotoutumistaan Suomeen ja hänellä on ollut tänne melko paljon sosiaalisia siteitä jo poliisilaitoksen päätöksen tekemisen aikaan. Sen jälkeen hänen kotoutumisensa ja siteensä Suomeen ovat vahvistuneet entisestään.

Valittajan oleskeluluvan peruuttamiselle on sinänsä ollut olemassa oikeudelliset edellytykset. Kun kuitenkin otetaan huomioon erityisesti valittajan perhesiteen katkeamisen syy ja lisäksi hänen siteensä ja aktiivinen pyrkimyksensä kotoutua Suomeen, oleskeluluvan peruuttamisen on katsottava rajoittavan valittajan oikeuksia enemmän kuin on välttämätöntä sen edistämiseksi, että maahanmuutto pysyy hallittuna, kun vielä otetaan huomioon se, että valittajan jatko-oleskelulupa päättyy 24.5.2018, jolloin oleskelulupa tulee uudelleen harkittavaksi. Kun lisäksi otetaan huomioon ulkomaalaislain 58 §:n 5 momentin esityöt ja perhe³siteen päätyttyä myönnettävän jatkoluvan edellytykset, jotka puhuvat oleskeluluvan peruuttamista vastaan, valittajan oleskelulupaa ei ole tullut peruuttaa ulkomaalaislain 58 §:n 5 momentin nojalla. Asiaa ei ole arvioitava toisin sillä perusteella, että Venäjälle palaaminen ei olisi valittajalle kohtuuttoman vaikeaa.

Poliisilaitos on lausunnossaan todennut, että peruuttamispäätöksen kokonaisharkintaan on vaikuttanut valittajan puolison kuoleman jälkeen poliisin tietoon saatettu epäilys lumeavioliitosta. Tältä osin korkein hallinto-oikeus toteaa ensinnäkin, että koska poliisilaitos ei ole perustellut peruuttamispäätöstä lumeavioliittoepäilyllä, päätöksen ei voida katsoa perustuvan siihen. Toiseksi asiassa on kiinnitettävä huomiota siihen, että viranomaisille ei ensimmäistä oleskelulupaa ja jatko-oleskelulupaa myönnettäessä ollut tullut tällaisia epäilyjä. Niihin vetoaminen puolison kuoleman jälkeen ei ole perusteltua.

Korkein hallinto-oikeus toteaa vielä, että ulkomaalaislain 66 a §:n mukainen harkinta on säännöksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan suoritettava vasta sen jälkeen, kun oleskeluluvan peruuttamisen edellytykset on arvioitu ja ollaan päätymässä oleskeluluvan peruuttamiseen. Pykälää ei siten voida soveltaa oleskeluluvan peruuttamisen perusteena, vaan sen nojalla voidaan päätyä vain ulkomaalaiselle myönteiseen lopputulokseen tilanteessa, jossa oleskelulupa olisi muuten peruutettu muilla perusteilla. Koska valittajan oleskelulupaa ei ole tässä asiassa tullut muilla perusteilla peruuttaa, säännöstä ei ole sovellettava.

Edellä mainituilla perusteilla poliisilaitoksen ja hallinto-oikeuden päätökset, jotka koskevat valittajan oleskeluluvan peruuttamista, on kumottava.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander, Mikko Puumalainen ja Tuomas Kuokkanen. Asian esittelijä Katja Tertsonen.