KHO:2016:171

Ulkomaalaisasia – Oleskelulupa – Suomen kansalaisen muu omainen – Iäkäs vanhempi – Kiinteä perhe-elämä – Täysi riippuvuus

Vuosikirjanumero: KHO:2016:171
Antopäivä: 9.11.2016
Taltionumero: 4707
Diaarinumero: 3211/3/15
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2016:171

Venäjän kansalainen A oli hakenut oleskelulupaa perhesiteen perusteella. Perheenkokoaja oli hänen aikuinen tyttärensä, joka oli Suomen ja Venäjän kansalainen.

Asiassa oli ratkaistavana, oliko oleskelulupahakemuksen hylkääminen ulkomaalaislain 50 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla kohtuutonta. Mainitun säännöksen mukaan oleskelulupa myönnetään Suomessa asuvan Suomen kansalaisen muulle omaiselle kuin perheenjäsenelle, jos oleskeluluvan epääminen olisi kohtuutonta sen vuoksi, että asianomaisten on Suomessa tarkoitus jatkaa aikaisemmin viettämäänsä kiinteää perhe-elämää tai että omainen on täysin riippuvainen Suomessa asuvasta Suomen kansalaisesta.

A oli asunut tyttärensä ja tämän perheen kanssa samassa taloudessa Venäjällä vuoteen 2001, jolloin tytär perheineen oli muuttanut Suomeen. Tämän jälkeen asianomaiset olivat puolin ja toisin viettäneet aikaa toistensa luona vuosittain noin kahdeksan kuukautta. Kiinteän perhe-elämän ei kuitenkaan katsottu jatkuneen aikana, jolloin asianomaisilla on ollut omat kotinsa eri maissa. Aikaisemmin vietetyn kiinteän perhe-elämän katsottiin päättyneen vuonna 2001.

A oli oleskelulupahakemuksensa tueksi vedonnut myös terveydentilansa heikentymiseen. Vaikka hän tarvitsi apua päivittäisessä elämässään ja vaikka hän ei voisi asua yksin, hän ei ollut terveydentilansa johdosta riippuvainen nimenomaan Suomessa asuvasta tyttärestään, vaan hänelle voitiin hankkia hoitoa ja apua muilta tahoilta hänen kotimaassaan. Vaikka asianomaisten olosuhteet olivat muuttuneet niin, että matkustaminen puolin ja toisin oli vaikeutunut, muutosta ei voitu pitää sellaisena, että A:n ei sen vuoksi voitaisi enää kohtuudella edellyttää jatkavan elämistä kotimaassaan. A:ta ei voitu pitää täysin riippuvaisena Suomessa asuvasta tyttärestään.

Oleskeluluvan epääminen A:lta ei siten ollut kohtuutonta ulkomaalaislain 50 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Ulkomaalaislaki 50 § 2 momentti

Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla

Euroopan ihmisoikeussopimuksen tuomio Senchishak v. Suomi

Päätös, josta valitetaan

Turun hallinto-oikeus 31.8.2015 nro 15/0428/3

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 28.10.2014 hylännyt Venäjän federaation kansalaisen A:n oleskelulupahakemuksen, jonka perusteena on ollut sukulaisuus hänen Suomen kansalaiseen täysi-ikäiseen tyttäreensä.

Maahanmuuttovirasto on selostanut soveltamansa säännökset ja asian tosiseikat ja lausunut johtopäätöksinään seuraavaa:

Oleskelulupaa ei myönnetä, koska hakijan tilanteessa ei ole kyse ulkomaalaislain 50 §:n 2 momentin mukaisesta kiinteän perhe-elämän jatkamisesta. Pitkään jatkunut vapaaehtoinen erillään asuminen on katkaissut hakijan ja hänen omaistensa välisen perhe-elämän. Oleskeluluvan epääminen ei ole kohtuutonta, koska perheenkokoaja on muuttanut Suomeen jo vuonna 2001.

Oleskelulupaa ei myönnetä, koska hakija ei ole sillä tavalla riippuvainen Suomessa asuvasta perheenkokoajasta, että hän ei voisi kohtuudella jatkaa elämistään kotimaassaan. Lääkärinlausunnon mukaan hakija pystyy sydänsairaudestaan huolimatta elämään normaalia elämää. Ikääntyminen ja siitä johtuvat sairaudet eivät ole sellaisia olennaisia muutoksia, joiden perusteella hakija ei voisi kohtuudella jatkaa elämistään yksin kotimaassaan. Hakijan asuinmaassa Venäjällä on mahdollista palkata ulkopuolista apua, jos hakija ei pärjää kotona yksin. Siellä on myös julkisia ja yksityisiä hoitolaitoksia sekä saatavissa sairaanhoitoa.

Oleskeluluvan myöntämättä jättäminen ei loukkaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa, koska omaisten välillä ei ole sopimuksen suojaamaa riittävän läheistä, tosiasiallista perhe-elämää. Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaiset seikat eivät edellytä oleskeluluvan myöntämistä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Turun hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on selostanut soveltamansa säännökset ja perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiassa saatu selvitys

Perheenkokoaja on hakijan tytär. Toinen hakijan lapsista on kuollut. Perheenkokoaja ja hänen miehensä ovat avioituneet vuonna 1992, ja he ovat avioitumisensa jälkeenkin asuneet yhdessä hakijan kanssa samassa taloudessa Pietarissa. Pietarissa on vuonna 1999 syntynyt myös vanhempi puolisoiden lapsista. Perhe on asunut yhdessä hakijan kanssa vuoteen 2001 asti, jolloin perheenkokoajan aviomies on saanut Suomesta työpaikan ja mies on perheineen muuttanut Suomeen. Hakija on jäänyt asumaan Pietariin. Suomessa puolisoille on vuonna 2012 syntynyt toinen lapsi. Sekä perheenkokoajalla että hänen miehellään ja lapsillaan on Venäjän federaation kansalaisuuden lisäksi Suomen kansalaisuus. Perhe asuu omakotitalossa.

Hakija ja perheenkokoaja perheineen ovat Suomeen muuttonsa jälkeenkin pitäneet toisiinsa venäläisen perinteen mukaisesti tiiviisti yhteyttä. Esitetyn selvityksen mukaan hakija on vuosittain viettänyt tyttärensä perheen luona Suomessa viisumin salliman enimmäisajan noin kuusi kuukautta, ja tytär perheineen on viettänyt äitinsä luona Pietarissa lomia ja viikonloppuja. Hakijalla on ollut tyttären perheen asunnossa oma huone ja tavaroita, samoin kuin tyttären perheellä hakijan luona Pietarissa.

Perheenkokoajan aviomies on lokakuussa 2013 joutunut vakavaan auto-onnettomuuteen ja saanut selkäydinvamman. Hänen jalkansa ovat halvaantuneet ja hän on ollut sairaalahoidossa, minkä jälkeen on seurannut pitkä kuntoutumisjakso. Yliopistollisen keskussairaalan kuntoutusohjaajan 17.12.2013 päivätyssä lausunnossa on todettu, että hakija on onnettomuuden jälkeen tukenut perhettä hoitamalla lapsia ja että avun toivotaan jatkuvan myös perheenkokoajan palatessa vuoden vaihteen tienoilla takaisin töihin.

Hakijalle on 26.3.2007 annettu todistus vuonna 2006 ensi kerran määrätystä toisen ryhmän invaliditeetista yleisen sairauden perusteella. Hakija on marraskuussa 2013 ja taas marraskuussa 2014 saanut sydänkohtauksen ja joutunut Pietarissa sairaalahoitoon. Toisen sairaalajakson jälkeen 17.12.2014 laaditun, kotiutumisen epi­kriisiksi otsikoidun asiakirjan mukaan hakijan diagnoosit ovat sepelvaltimotauti, jatkuva eteisvärinä, Fredrikin syndrooma, Morganji-Edema-Stock -syndrooma sekä III-luokan hypertensio, jonka riskitaso on 4. Hakija on leikattu 8.12.2014 ja hänelle on asennettu sydämentahdistin. Rinnakkaistauteina epi­kriisissä on mainittu muun muassa polven nivelrikko ja vasemman jalan kipuoireyhtymä, joista johtuen kävely on erittäin vaikeutunut. Hakija on epi­kriisin mukaan kotiutettu tyydyttävässä kunnossa ambulatoriseen hoitoon. Suosituksena on esitetty asumista perheessä ja sukulaisten apua, koska yksin asuminen ei hakijalle hypertension korkeimmasta mahdollisesta riskitasosta ja muista sairauksista johtuen sovi.

Hakija on ensimmäisestä sydänkohtauksesta toivuttuaan käynyt lääkärissä Suomessa. Lääkärikeskuksen kardiologian erikoislääkärin 20.12.2013 päivätyssä lausunnossa on muun ohella todettu hakijan saaneen kotimaassaan asianmukaisen lääkityksen sairauksiinsa. Vastaanottokäynnillä hakijan verenpaineen on todettu olevan hyvä.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Hakijan tytär on täysi-ikäinen Suomen kansalainen. Ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentissa on säädetty, ketkä ovat Suomen kansalaisen perheenjäseniä haettaessa oleskelulupaa perhesiteen perusteella. Hakija ei ole täysi-ikäisen tyttärensä perheenjäsen, vaan ulkomaalaislain 50 §:n 2 momentissa tarkoitettu muu omainen, jolle voitaisiin kyseisen säännöksen nojalla myöntää oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi kohtuutonta sen vuoksi, että asianomaisten on Suomessa tarkoitus jatkaa aikaisemmin viettämäänsä kiinteää perhe-elämää tai että hakija on täysin riippuvainen Suomessa asuvasta tyttärestään.

Hakija ja perheenkokoaja, sittemmin myös perheenkokoajan mies ja lapsi, ovat asuneet samassa taloudessa ja viettäneet yhteistä perhe-elämää Pietarissa vuoteen 2001 saakka, jolloin perheenkokoaja perheineen on muuttanut Suomeen. Erilleen muuttaminen ei ole johtunut pakottavista syistä, ja hakijan ja perheenkokoajan ulkomaalaislain 50 §:n 2 momentissa tarkoitetun kiinteän perhe-elämän on silloin katsottava päättyneen siitäkin huolimatta, että hakija ja perheenkokoaja ovat eri maissa viimeksi kuluneet yli 10 vuotta asuessaankin usein vierailleet toistensa luona, että hakija on Suomessa vieraillessaan viettänyt täällä pitkiäkin aikoja tyttärensä perheen asunnossa asuen ja että osapuolet ovat muutoinkin pitäneet tiiviisti yhteyttä.

Hakija on Maahanmuuttoviraston tehdessä valituksenalaisen päätöksensä ollut noin 75-vuotias. Hänellä on ilmeisesti vuodesta 2006 lähtien ollut jonkinasteisia terveydellisiä ongelmia. Vuoden 2013 loppupuolelta lähtien hänen terveydentilansa on olennaisesti huonontunut, ja hän on saanut kaksi sydänkohtausta. Hakija on kotimaassaan saanut sairauksiinsa asianmukaista hoitoa. Ottaen huomioon hakijan kotimaassa käytettävissä olevat hoitolaitokset ja mahdollisuus hankkia palkattua apua hakijan ei voida katsoa olevan sairautensa tai muun vastaavan syyn perusteella ulkomaalaislain 50 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin täysin riippuvainen Suomessa asuvasta tyttärestään.

Ulkomaalaislakia sovellettaessa lähtökohtana pidetään kaikkien erilaisista kulttuureista tulevien ulkomaalaisten osalta samaa suomalaista perhekäsitettä. Myös ihmisoikeussopimus suojaa vain tosiasiallista ja kiinteää perhe-elämää. Hakija ja perheenkokoaja eivät ole viettäneet kiinteää perhe-elämää yli 10 vuoteen, eikä heidän erilleen muuttamisensa ole johtunut pakottavista syistä. Hakijan ei ole katsottava sairastuttuaan vakavasti vuoden 2013 loppupuolella tulleen täysin riippuvaiseksi Suomessa asuvasta tyttärestään. Oleskeluluvan myöntämättä jättämistä ei ole näissä olosuhteissa pidettävä ulkomaalaislain 50 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla kohtuuttomana, eikä sillä seikalla, että perheenkokoaja kykenisi huolehtimaan myös hakijan elatuksesta, ole kohtuuttomuutta arvioitaessa oikeudellista merkitystä.

Maahanmuuttoviraston päätöstä ei ole syytä miltään osin muuttaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ulkomaalaislaki 37 § 1 momentti, 50 § 2 ja 4 momentti, 66 a §

Euroopan ihmisoikeussopimus 8 artikla

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Sirpa Aaltonen ja Ulla Partanen. Esittelijä Heli Aali (eriävä mielipide).

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. A (jäljempänä myös valittaja) on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja myöntää valittajalle oleskeluluvan.

Valittaja on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Valittaja ja perheenkokoaja ovat asuneet yhdessä samassa taloudessa vuoteen 2001 asti. Tällöin perheenkokoaja muutti aviomiehensä kanssa töiden vuoksi Suomeen. Perheenkokoajan Suomeen muuton jälkeen valittaja on vieraillut vuosittain säännöllisesti monikertaviisumilla perheenkokoajan luona käyttäen viisumin kaikki 180 päivää vuodessa. Myös perheenkokoajan perhe on vieraillut valittajan luona Venäjällä viikonloppuina ja on viettänyt kaikki lomansa Venäjällä yhdessä valittajan kanssa. Perheenkokoajan vanhempi poika on viettänyt melkein kaikki lomansa mukaan lukien kesälomat valittajan kanssa kesämökillä Venäjällä tai Suomessa.

Perheenkokoaja, tämän perheenjäsenet sekä valittaja ovat olleet yhdessä vuosittain noin kahdeksan kuukautta kiinteää perhe-elämää viettäen. Valittajan ollessa Suomessa perheenkokoajan luona he ovat asuneet perheenä perheenkokoajan asunnossa ja Pietarissa ollessaan valittajan asunnossa. Perhe on tosiasiallisesti asunut vuosittain yhdessä noin kahdeksan kuukautta vuodesta 2001 eikä kiinteä perhe-elämä ole siten päättynyt.

Perheenkokoajan ja valittajan erilleen muuttaminen ei ole johtunut pakottavista syistä. Sen jälkeen he ovat kuitenkin olleet tiiviissä yhteydessä ja jakaneet yhteisen talouden huomattavan osan vuodesta. Valittajan ja perheenkokoajan välistä sidettä ei voida pitää yksinomaan tavanomaisena aikuisen lapsen ja vanhemman välisenä tunnesiteenä. Siihen, että heidän keskinäinen riippuvuutensa on jatkunut erilleen muuttamisesta huolimatta, ovat vaikuttaneet osaltaan myös painavat kulttuurisidonnaiset syyt.

Aikaisemmin perheen yhteydenpito on perustunut siihen, että perheenjäsenet ovat voineet puolin ja toisin matkustaa toistensa luokse. Enää se ei ole mahdollista. Olosuhteet ovat muuttuneet ratkaisevasti, minkä seurauksena valittaja on tullut täysin riippuvaiseksi perheenkokoajasta. Valittaja on sairastunut vakavasti ja hänen on mahdotonta selviytyä yksin Venäjällä. Perheenkokoajan aviomies puolestaan loukkaantui vakavasti liikenneonnettomuudessa vuonna 2013. Perheeseen on myös syntynyt lapsi vuonna 2012. Ei ole kohtuullista edellyttää, että perheenkokoaja matkustaisi pysyvästi tai usein Pietariin äitinsä luokse.

Valittaja on invalidi. Hänellä on krooninen hypertensio, joka on pahentunut viimeisten vuosien aikana. Tauti on vaarallinen ja se voi aiheuttaa aivoveritulpan. Valittajalla on diagnosoitu sepelvaltimotauti ja eteisvärinä. Hänen sairautensa vaatii jatkuvaa valvontaa, ja sydänkohtauksen vaara on ilmeinen. Sydänkohtaus voi olla kohtalokas, mikäli se tulee tilanteessa, jossa valittajalla ei ole henkilöä lähellä eikä hän itse voi hankkia itselleen apua. Valittaja ei voi saada ympärivuorokautista valvontaa ja hän on suuressa vaarassa saada sairauskohtauksen ollessaan yksin kotona. On kohtuullista, että äitinsä hyvinvoinnista huolestunut tytär saa auttaa äitiään yhdessä perheensä kanssa äidin sairastuttua vakavasti. Valittajalla ei ole Venäjällä ketään sukulaista, joka voisi pitää hänestä siellä huolta. Valittajan ei voida kohtuudella edellyttää jatkavan elämistään yksin kotimaassaan riippumatta siitä, että siellä on saatavilla ulkopuolista apua ja sairaanhoitoa.

Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon.

Valittaja on antanut vastaselityksen. Valittaja on sairastunut vakavasti. Hän on invalidi, ja hänellä on säännöllinen lääkitys. Hän kärsii kroonisesta ja viimeisten vuosien aikana pahentuneesta verenpainetaudista sekä sepelvaltimotaudista ja sydämen eteisvärinästä. Hän on ollut sairautensa vuoksi sairaalahoidossa. Sydänsairaus vaatii jatkuvaa kontrollia. Valittajalla on vaikeuksia suoriutua arkipäivän toiminnoista, hän väsyy nopeasti ja tulee huonovointiseksi. Sairastumisensa vuoksi valittaja ei kykene enää matkustamaan Suomeen usein. Valittaja tarvitsee jatkuvaa valvontaa erittäin korkean verenpaineen ja sydämen huonon kunnon vuoksi. Jatkuvaa valvontaa tarvitaan korkean kohtausriskin vuoksi. Valittaja on täysin riippuvainen Suomessa asuvasta perheenjäsenestään.

Vaikka ihmiset vanhentuessaan usein sairastuvat, on kohtuutonta edellyttää, että perheenjäsenet jo mahdollisesti vuosikymmeniä aikaisemmin ottaisivat tämän huomioon suunnitellessaan elämäänsä. On myös kohtuutonta ajatella, että perheenkokoaja olisi harkitessaan omaa muuttoaan Suomeen pohtinut Suomen ulkomaalaislainsäädännön sisältöä ja ennen kaikkea sen tulevaa sisältöä sellaisessa tilanteessa, johon perhe on nyttemmin päätynyt. Ei kuitenkaan voida kategorisesti lähteä siitä, että ihminen aina vanhentuessaan sairastuu niin vakavasti, että hän tulee täysin riippuvaiseksi perheenjäsenestään. Asiassa on otettava huomioon myös se, että perheenkokoajan oma elämäntilanne on muuttunut ratkaisevasti tavalla, jota hän ei voinut mitenkään ennakoida. Lisäksi otettava huomioon se, että venäläiseen perheeseen kuuluu perinteisesti myös isovanhemmat ja he asuvat lastensa kanssa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Sovellettavat oikeusohjeet

1.1 Ulkomaalaislaki esitöineen

Ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin mukaan perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja on Suomessa asuva henkilö tai tämän aviopuoliso. Jos Suomessa asuva henkilö on alaikäinen lapsi, perheenjäsen on hänen huoltajansa.

Ulkomaalaislain 50 §:n 2 momentin mukaan jatkuva oleskelulupa myönnetään Suomessa asuvan Suomen kansalaisen muulle omaiselle kuin perheenjäsenelle, jos oleskeluluvan epääminen olisi kohtuutonta sen vuoksi, että asianomaisten on Suomessa tarkoitus jatkaa aikaisemmin viettämäänsä kiinteää perhe-elämää tai että omainen on täysin riippuvainen Suomessa asuvasta Suomen kansalaisesta. Muun omaisen on odotettava lupahakemuksen käsittelyä ulkomailla. Pykälän 4 momentin mukaan tässä pykälässä tarkoitetun oleskeluluvan myöntäminen ei edellytä, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu.

Ulkomaalaislain 50 §:n 2 momentin tulkinnassa voidaan ottaa huomioon kumotun vuoden 1991 ulkomaalaislain (378/1991) 18 c §:n (537/1999) 3 momentin perustelut. Kumottu säännös vastasi pääosin voimassa olevaa 50 §:n 2 momenttia. Kumotun säännöksen mukaan oleskelulupa kuitenkin "voitiin myöntää", kun taas voimassa olevan 50 §:n 2 momentin mukaan oleskelulupa "myönnetään" säännöksen mukaisten edellytysten täyttyessä.

Säännöksen osalta hallituksen esityksen (HE 50/1998 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun ohella seuraavaa:

"Pykälän 3 momentissa ehdotetaan, että myös ydinperheen ulkopuoliset omaiset voisivat saada oleskeluluvan. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla edellyttää tosiasiallista kiinteää perhe-elämää suojeltavan. Yleensä tällöin on kyseessä ydinperhe, mutta poikkeuksellisesti myös ydinperheen ulkopuolisten henkilöiden kesken voi vallita 8 artiklassa mainittu perhe-elämä. Tätä suhdetta ei aina välttämättä voida kuvata täydeksi riippuvuudeksi. Sen vuoksi tällainen tilanne vaatii erillistä mainintaa 3 momentin poikkeussäännöksessä.

Momentin soveltamisessa ei edellytettäisi selvitystä turvatusta toimeentulosta. Sen sijaan yleiseen järjestykseen tai turvallisuuteen perustuvat taikka muut painavat syyt, jotka puhuvat oleskeluluvan myöntämistä vastaan, tulee ottaa huomioon. Pykälän 1 momentin "myönnetään" -sanamuodosta eroavalla "voidaan myöntää" sanamuodolla ilmaistaan tarkoitus, että viranomainen voisi 1 momentissa mainittuja tapauksia vapaammin ottaa harkinnassaan tällaisia tekijöitä huomioon. Momentissa tarkoitetussa tilanteessa edellytetään lisäksi, että oleskeluluvan epääminen olisi kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet huomioiden kohtuutonta. Säännöstä, jonka perusteella ydinperheen ulkopuolinen lähiomainen voisi ilman toimeentuloedellytystä muuttaa Suomeen, olisi tulkittava suppeasti. Tarkoitus on edelleen soveltaa Suomessa suomalaista perhekäsitettä ja vain poikkeuksellisesti myöntää harkinnan perusteella oleskelulupia kiinteään perhe-elämään perustuen.

Jotta henkilön katsottaisiin olevan täysin riippuvainen jo Suomessa asuvasta perheenjäsenestään edellytettäisiin yleensä, että he ovat aiemmin asuneet samassa taloudessa ja että pakottavat syyt ovat johtaneet erilleen muuttamiseen ja toiseksi, että heidän keskinäinen riippuvuutensa on jatkunut toisen osapuolen ollessa Suomessa. Jos asianomaiset eivät ole aikaisemmin asuneet yhteistaloudessa edellytetään, että olosuhteissa on tapahtunut olennainen muutos hakijan kohdalla, jonka vuoksi hänen ei voi enää kohtuudella edellyttää jatkavan elämistään yksin kotimaassaan. Riippuvuuden tulisi olla mahdollisen taloudellisen riippuvuuden lisäksi henkistä, sillä Suomessa jo asuva voi lähettää rahaa omaiselleen toiseen maahan. Täyteen riippuvuuteen voivat vaikuttaa esimerkiksi painavat sosiaaliset tai kulttuurisidonnaiset syyt, vaikea sairaus tai vakava vamma, joka osoitetaan asianmukaisesti esimerkiksi lääkärintodistuksella. Tässä momentissa tarkoitettu omainen voisi olla esimerkiksi täysi-ikäisen henkilön iäkäs vanhempi tai hyvin poikkeuksellisesti täysi-ikäinen naimaton sisarus."

1.2 Euroopan ihmisoikeussopimus

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta. Artiklan 2 kappaleen mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ulkomaalaisasioita koskevassa oikeuskäytännössään esimerkiksi tuomiossaan Senchishak v. Suomi, 18.11.2014, arvioinut sitä, olisiko perheenkokoajan ikääntyneen vanhemman palauttaminen Venäjälle merkinnyt ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan kieltämää kohtelua tai loukannut 8 artiklan turvaamaa perhe-elämän suojaa.

Valittaja oli vedonnut muun muassa sairauksiinsa ja siihen, että hän tarvitsi apua päivittäisessä toiminnassaan, sekä sairaanhoidon puutteisiin Venäjällä (kohdat 37–39).

Ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan osalta tuomioistuin totesi, että ei ollut perusteltua syytä uskoa, että jos valittaja nykyolosuhteissa palautettaisiin Venäjälle, hänellä olisi todellinen riski joutua 3 artiklassa tarkoitetun kohtelun kohteeksi (kohta 48).

Ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan osalta tuomioistuin totesi, että artiklalla ei ollut tarkoitus suojata vanhempien ja täysi-ikäisten lasten välisiä suhteita, ellei ollut osoitettu muita riippuvuutta osoittavia seikkoja kuin normaaleja tunnesiteitä. Siten valittajat eivät voineet luottaa siihen, että heillä katsottaisiin olevan 8 artiklassa tarkoitettua perhe-elämää suhteessa ikääntyneisiin vanhempiinsa, jotka eivät kuuluneet ydinperheeseen, ellei näiden ollut näytetty olevan riippuvaisia perheenjäsenistään (kohta 55).

Edelleen Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi, että vaikka valittajan olisi oletettu olevan riippuvainen ulkopuolisesta avusta, se ei tarkoittanut, että hän olisi välttämättä ollut riippuvainen Suomessa asuvasta tyttärestään tai että Suomessa tapahtuva hoito olisi ollut ainoa vaihtoehto. Venäjällä oli sekä yksityisiä että julkisia hoitolaitoksia, ja oli myös mahdollista palkata ulkopuolista apua. Lisäksi tytär voi tukea hakijaa taloudellisesti ja muutoinkin Suomesta käsin, erityisesti, kun hänen asuinpaikkansa ei ollut kovin kaukana hakijan asuinpaikasta Venäjällä. Tuomioistuin katsoi siten, että valittajan ja hänen tyttärensä välillä ei ollut muita riippuvuutta aiheuttavia seikkoja kuin normaaleja tunnesiteitä, eikä heidän välillään siten ollut 8 artiklassa tarkoitettua perhe-elämää. Valitus ei puuttuvan perhe-elämän vuoksi kuulunut sopimusmääräyksen soveltamisalaan (kohta 57).

2. Esitetty selvitys

Valittaja on syntynyt vuonna 1939. Perheenkokoaja, joka on valittajan tytär, on Suomen ja Venäjän kansalainen ja syntynyt vuonna 1973. Toinen valittajan lapsista on kuollut.

Valittaja ja perheenkokoaja sekä perheenkokoajan avioiduttua hänen aviomiehensä ja heidän vuonna 1999 syntynyt lapsensa ovat asuneet samassa taloudessa Pietarissa vuoteen 2001 saakka. Tuolloin perheenkokoaja ja hänen puolisonsa ja lapsensa ovat muuttaneet Suomeen puolison työn takia. Valittaja on jäänyt asumaan Pietariin.

Valittaja on kertonut viettäneensä vuodesta 2001 lukien perheenkokoajan perheen luona vuosittain viisumin salliman enimmäisajan eli noin kuusi kuukautta. Lisäksi perheenkokoaja perheineen on viettänyt valittajan luona Venäjällä lomia ja viikonloppuja. He ovat kertoneet viettäneensä yhdessä aikaa yhteensä noin kuudesta kahdeksaan kuukautta vuodessa. Valittajalla ja perheenkokoajalla on ollut toistensa luona omat huoneet ja tavaroita.

Perheenkokoajalle ja hänen puolisolleen on syntynyt toinen lapsi vuonna 2012. Perheenkokoajan puoliso on loukkaantunut vakavasti lokakuussa 2013. Valittajan mukaan perheenkokoaja ei voi enää matkustaa Pietariin tapaamaan häntä, koska perheenkokoajalla on hoidettavanaan miehensä ja kaksi alaikäistä lastaan.

Hallinto-oikeudelle esitetyn 26.3.2007 päivätyn todistuksen suomennoksen mukaan valittajalle on määrätty invaliditeetti vuonna 2006 yleisen sairauden perusteella. Valittaja on marraskuussa 2013 ja marraskuussa 2014 saanut sydänkohtauksen ja joutunut Pietarissa sairaalahoitoon. Valittajan 17.12.2014 päivätyn kotiutumisen epikriisin suomennoksen mukaan valittaja on ollut sairaalahoidossa 17.11.–17.12.2014. Hänelle on 8.12.2014 tehdyssä leikkauksessa asennettu sydämentahdistin. Suosituksina on mainittu sukulaisten apu ja asuminen perheessä. Asuminen yksin ei epikriisin mukaan sovi, koska valittajalla on verenpainetaudin korkein riskitaso, sepelvaltimotauti, jatkuva eteisvärinä, kehittyvä sydämen vajaatoiminta, kävelemistä estävä jalan sairaus ja ilmeinen kipuoireyhtymä.

Valittaja on hakenut oleskelulupaa tammikuussa 2014.

3. Oikeudellinen arviointi

Valittaja on Suomen kansalaisen perheenkokoajan ulkomaalaislain 50 §:n 2 momentissa tarkoitettu muu omainen. Hänelle on siten myönnettävä oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi kohtuutonta sen vuoksi, että asianomaisten on Suomessa tarkoitus jatkaa aikaisemmin viettämäänsä kiinteää perhe-elämää tai että omainen on täysin riippuvainen Suomen kansalaisesta.

Ensiksi on arvioitava, onko oleskeluluvan epääminen valittajalta kohtuutonta sen vuoksi, että hänen on tarkoitus jatkaa Suomessa perheenkokoajan kanssa aikaisemmin viettämäänsä kiinteää perhe-elämää. Edellä kohdassa 1.1 selostetussa hallituksen esityksessä (HE 50/1998 vp) on todettu tältä osin, että säännöstä on tulkittava suppeasti ja tarkoitus on myöntää oleskelulupia kiinteään perhe-elämään perustuen vain poikkeuksellisesti.

Valittaja ja perheenkokoaja perheineen ovat pitäneet toisiinsa yhteyttä ja viettäneet aikaa toistensa luona huomattavan paljon sen jälkeen, kun perheenkokoaja perheineen on muuttanut Suomeen. Kiinteän perhe-elämän ei kuitenkaan voida katsoa jatkuneen aikana, jolloin heillä kummallakin on ollut omat kotinsa eri maissa eikä valittajalla ole ollut oleskelulupaa Suomeen ja jolloin he ovat viettäneet erillään toisistaan vähintään neljä kuukautta vuodessa. Valittajan ja perheenkokoajan aikaisemmin viettämän kiinteän perhe-elämän on näin ollen katsottava päättyneen perheenkokoajan muutettua Suomeen vuonna 2001 eli noin 13 vuotta ennen kuin valittaja on hakenut oleskelulupaa.

Asiassa ei siten ole kysymys tilanteesta, jossa oleskeluluvan epääminen olisi kohtuutonta sen vuoksi, että valittajan ja perheenkokoajan olisi tarkoitus jatkaa aikaisemmin viettämäänsä kiinteää perhe-elämää Suomessa.

Toiseksi on arvioitava, olisiko oleskeluluvan epääminen valittajalta kohtuutonta sen vuoksi, että hän on täysin riippuvainen perheenkokoajasta. Perheenkokoaja on muuttanut Suomeen miehensä työn vuoksi eikä valittajan ja perheenkokoajan erilleen muuttaminen siten ole johtunut pakottavista syistä. Arvioitaessa täyttä riippuvuutta on aiheellista kiinnittää huomiota niihin seikkoihin, joita on mainittu hallituksen esityksessä (HE 50/1998 vp).

Oleskeluluvan hakijan vaikea sairaus tai vakava vamma voi sinänsä aiheuttaa ulkomaalaislain 50 §:n 2 momentissa tarkoitetun täyden riippuvuuden Suomessa asuvasta omaisesta. Tällöin voidaan kuitenkin edellyttää, että sairaudesta tai vammasta johtuvat tarpeet vaativat nimenomaan perheenkokoajan apua, eikä hakijaa voida hoitaa julkisilla tai yksityisillä terveyden- ja sairaanhoitopalveluilla, hoitolaitoksissa tai palkkaamalla ulkopuolista apua hakijan kotimaassa. Säännöksen tarkoituksena ei ole mahdollistaa sitä, että ulkomailla asuva omainen siirtyy sairautensa tai vammansa johdosta suomalaisten terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen piiriin.

Valittaja on esitetyn selvityksen perusteella saanut kotimaassaan sairauksiinsa asianmukaista hoitoa, ja hänen esittämänsä epikriisin mukaan hänen terveytensä seurantaa on suunniteltu jatkettavan. Venäjällä on myös julkisia ja yksityisiä hoitolaitoksia sekä mahdollisuus palkata ulkopuolista apua. Vaikka valittaja tarvitsisi apua päivittäisessä elämässään ja vaikka hän ei voisi asua yksin, hän ei siten ole terveydentilansa johdosta riippuvainen nimenomaan Suomessa asuvasta tyttärestään, vaan hänelle voidaan hankkia hoitoa ja apua muilta tahoilta. Myöskään asianomaisten oma perhekäsitys ei anna perustetta pitää valittajaa täysin riippuvaisena perheenkokoajasta.

Valittajalla ja perheenkokoajalla on mahdollisuus pitää toisiinsa yhteyttä myös muilla keinoilla kuin tapaamalla toisiaan. Näin ollen myöskään heidän aikaisempi kiinteä yhteydenpitonsa ja läheiset välinsä eivät edellytä oleskeluluvan myöntämistä.

Vaikka valittaja ei voisi enää matkustaa Suomeen eikä perheenkokoaja Venäjälle yhtä usein kuin ennen, tätä olosuhteiden muutosta ei voida pitää sellaisena, että valittajan ei sen vuoksi voitaisi enää kohtuudella edellyttää jatkavan elämistä kotimaassaan. Perheenkokoajan perheen olosuhteissa tapahtuneet muutokset eivät lisää valittajan riippuvuutta hänestä.

Edellä mainituilla perusteilla valittajaa ei voida pitää ulkomaalaislain 50 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla täysin riippuvaisena Suomessa asuvasta tyttärestään.

Oleskeluluvan epääminen valittajalta ei ole kohtuutonta ulkomaalaislain 50 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Oikeusapu

Avustajalle oikeusapulain nojalla maksettava määrä hyväksytään vaatimuksen mukaisena. Mainittu määrä jää valtion vahingoksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Janne Aer, Petri Helander ja Tuomas Kuokkanen. Asian esittelijä Katja Tertsonen.

 
Julkaistu 9.11.2016