KHO:2016:193

Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Turvapaikka – Toissijainen suojelu – Mielivaltaisen väkivallan aste – Määritelmädirektiivi – Palautuskielto – Sisäisen paon mahdollisuus – Irak – Bagdad – Etelä-Irak

Vuosikirjanumero: KHO:2016:193
Antopäivä: 30.11.2016
Taltionumero: 5099
Diaarinumero: 2891/4/16
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2016:193

Suomessa kansainvälistä suojelua hakeneen Bagdadista kotoisin olevan A:n valituksen johdosta oli ensin ratkaistava, oliko hänelle myönnettävä ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitettu turvapaikka. Kun edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyttyneet, asiassa oli seuraavaksi arvioitava, oliko A:lle myönnettävä oleskelulupa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa tarkoitetun toissijaisen suojelun perusteella. Asiassa oli tällöin ratkaistava, oliko Bagdadissa vallitsevan mielivaltaisen väkivallan aste saavuttanut niin korkean tason, että A sinne palautettuna henkilönä joutuisi jo pelkästään alueella oleskelun vuoksi kärsimään ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua mielivaltaisesta väkivallasta johtuvaa vakavaa haittaa.

Turvallisuustilanne Bagdadissa oli viimeisten maatietoraporttien perusteella heikentynyt. Mielivaltaisen väkivallan ei kuitenkaan sellaisenaan ollut katsottava aiheuttavan kenelle tahansa alueella oleskelevalle sellaista vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa, joka edellyttäisi toissijaisen suojelun myöntämistä pelkästään sillä perusteella, että henkilö on kotoisin Bagdadin kaupungista. Myöskään shiiataustaisten henkilöiden ei ollut maatiedon perusteella katsottava olevan Bagdadissa yksistään uskonnollisen identiteettinsä perusteella tällaisessa vaarassa.

Toissijaisen suojelun myöntämisen edellytyksiä harkittaessa oli kuitenkin otettava huomioon Bagdadin yleiseen turvallisuustilanteeseen liittyvien kollektiivisten seikkojen lisäksi hakijan henkilökohtaiset olosuhteet. Korkein hallinto-oikeus totesi, että mitä paremmin hakija pystyy näyttämään toteen, että ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu vaara koskee juuri häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteilleen ominaisten seikkojen takia, sitä pienempää mielivaltaisen väkivallan astetta vaaditaan, jotta hän voisi saada toissijaista suojelua.

Bagdadin turvallisuustilanteesta ja A:n henkilökohtaisista olosuhteista kokonaisuudessaan saadun selvityksen perusteella hänen ei katsottu olevan todellisessa vaarassa joutua Bagdadiin palautettuna kärsimään ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa tarkoitettua mielivaltaisesta väkivallasta johtuvaa vakavaa haittaa.

Asiassa tuli lisäksi arvioitavaksi ulkomaalaislain 88 e §:ssä tarkoitettu sisäisen paon mahdollisuus, koska Maahanmuuttovirasto oli katsonut, että A olisi Bagdadin turvallisuustilanteesta saatavien tietojen perusteella sinne palatessaan ulkomaalaislain 88 a §:ssä (323/2009) tarkoitetun humanitaarisen suojelun tarpeessa.

Korkein hallinto-oikeus otti huomioon Maahanmuuttoviraston päätöksessä turvallisesta ja laillisesta matkustamisesta ja pääsystä Etelä-Irakiin esitetyn, Irakin eteläosan läänien yleistä turvallisuustilannetta koskevan maatietouden sekä A:n henkilökohtaisista olosuhteista kokonaisuudessaan saadun selvityksen. Tämän perusteella korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:n oli voitu edellyttää turvautuvan sisäiseen pakoon Etelä-Irakiin.

Suomen perustuslaki 9 § 4 momentti

Euroopan ihmisoikeussopimus 3 artikla

Euroopan unionin perusoikeuskirja 18 ja 19 artikla

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi) 2 artikla d ja f alakohta, 8 artikla sekä 15 artikla c alakohta

Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-465/07, Elgafaji, ja C-285/12, Diakité

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot 23.8.2016 (J.K. ym. v. Ruotsi), 3.4.2014 (A.A.M. v. Ruotsi), 27.6.2013 (S.A. v. Ruotsi) ja 28.6.2011 (Sufi ja Elmi v. Yhdistynyt kuningaskunta)

Ulkomaalaislaki 87 § 1 momentti, 88 § 1 momentti, 88 a § (323/2009) 1 momentti, 88 d §, 88 e § ja 147 §

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 13.7.2016 nro 16/0229/73

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 30.12.2015 hylännyt Irakin kansalaisen A:n (jäljempänä myös muutoksenhakija) kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen. Virasto on päättänyt käännyttää hänet Irakiin.

Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään kansainvälisen suojelun osalta muun ohella seuraavasti:

Tosiseikat

Muutoksenhakija on kertonut olevansa Irakin kansalainen, shiiamuslimi ja kotoisin Bagdadista. (– –) Hän on kertonut, että häntä on uhattu ampumalla, koska hän on työtehtävissään ottanut kiinni militioiden aselastissa olleen auton.

Maatiedon mukaan Bagdadin väestöstä arviolta jopa noin 80 prosenttia on shiioja, ja monet shiiamiehet ovat kesästä 2014 saakka liittyneet shiiojen puolisotilaallisiin ryhmiin taistellakseen sunnikapinallisia vastaan. Irakin hallinto on itsenäiseltä puolustuskyvyltään heikko ja siksi riippuvainen shiiaryhmien tuesta taistelussa kapinallisia vastaan, joten ryhmät voivat toimia maassa tällä hetkellä hyvin vapaasti. (Amnesty International: Absolute Impunity – Militia Rule in Iraq, October 2014; Congressional Research Service: The "Islamic State" Crisis and U.S. Policy, 12 November 2014; Reuters: Special Report – Inside lraq's 'killing zones', 17.12.2014; Rudaw: Group accuses Iraqi government of expelling Sunnis from Baghdad, 20.12.2014; UN Assistance Mission for Iraq: Report on the Protection of Civilians in Armed Conflict in Iraq: 11 Sep to 10 Dec 2014.)

Muutoksenhakija on kertonut kokemastaan uhasta hyvin lyhyesti. Edellä esitetty maatieto huomioiden Maahanmuuttovirasto pitää kuitenkin hänen kertomaansa mahdollisena. Maahanmuuttovirasto hyväksyy muutoksenhakijan kertomuksen siltä osin, että hänen esimiehensä on käskenyt vapauttaa militioiden aselastissa olleen auton ja että hän on työskennellyt armeijan tarkastuspisteellä.

Muutoksenhakija on esittänyt Irakin turvallisuusjoukkojen henkilökortin. Henkilökorttiin on merkitty, että hänellä on aseenkantolupa. Muutoksenhakijan esittämä henkilökortti huomioon ottaen Maahanmuuttovirasto ei hyväksy hänen kertomaansa siitä, ettei hän ole saanut aseellista koulutusta.

Muutoksenhakija ei ole osannut kertoa, keitä häntä uhanneet henkilöt ovat olleet tai mitä tahoa he ovat edustaneet. Hän ei ole myöskään esittänyt mitään syytä, miksi militiat olisivat halunneet tappaa hänet vapaaksi päästyään. Maahanmuuttovirasto pitää epätodennäköisenä, että muutoksenhakija olisi kuolemanvaarassa sen vuoksi, että hän on pidättänyt aselastissa olleen auton, kun otetaan erityisesti huomioon, että kyseiset henkilöt oli vapautettu muutoksenhakijan esimiehen käskystä ja he olivat myös saaneet autonsa lasteineen takaisin. Muutoksenhakijan kertomusta ei hyväksytä tältä osin tosiseikkana. Maahanmuuttovirasto hyväksyy kuitenkin tosiseikkana, että muutoksenhakija olisi palatessaan Bagdadiin vaarassa joutua oikeudenloukkausten kohteeksi alueen yleisen turvallisuustilanteen vuoksi.

Oikeudellinen arvio

Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan Suomessa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta. Lisäksi edellytetään, että henkilö ei voi tai on pelkonsa vuoksi haluton turvautumaan kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa suojeluun.

Muutoksenhakija on kertonut pelkäävänsä militioita, koska jotkut militiat ovat ampuneet häntä kohti. Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt muutoksenhakijan kertomusta siltä osin, että hän olisi militioiden erityisen mielenkiinnon kohteena, eikä hänen pelkonsa näin ollen ole objektiivisesti perusteltua.

Vainoksi katsottavia tekoja ovat teot, jotka ovat laatunsa ja toistuvuutensa vuoksi sellaisia, että ne loukkaavat vakavasti perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia. Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt muutoksenhakijan kertomusta siitä, että militiat olisivat halunneet tappaa hänet. Näin ollen häneen ei ole kohdistunut laadultaan tai toistuvuudeltaan vainoksi katsottavia tekoja, ja Maahanmuuttovirasto katsoo, ettei hän ole henkilökohtaisista syistä johtuen vaarassa joutua vainoksi katsottavien tekojen kohteeksi palatessaan Bagdadiin.

Vainon syitä arvioitaessa otetaan huomioon ainakin alkuperään, uskontoon, kansallisuuteen ja poliittiseen mielipiteeseen sekä tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumiseen liittyvät tekijät. Muutoksenhakija on esittänyt, että häneen kohdistuisi vainoa kotimaassaan siitä syystä, että hän on ottanut kiinni militiaan kuuluvan henkilön työtehtävissään. Muutoksenhakijan kertomat ongelmat eivät johdu ulkomaalaislaissa tarkoitetusta vainon syystä.

Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt muutoksenhakijan kertomusta siitä, että hän voisi henkilökohtaisista syistä johtuen tulla vangituksi tai tapetuksi militioiden toimesta palatessaan Irakiin. Näin ollen myöskään ulkomaalaislain edellytys vainoa harjoittavasta tahosta ei täyty.

Kaikkien laissa säädettyjen edellytysten tulisi täyttyä, jotta muutoksenhakijalle voitaisiin myöntää turvapaikka. Koska muutoksenhakijan pelko ei ole perusteltua eikä häneen ole kohdistunut vainoksi katsottavaa tekoa, joka olisi syy-yhteydessä ulkomaalaislaissa mainittuihin syihin, hänellä ei ole perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Ulkomaalaislain 88 §:n mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n edellytykset eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautettaisiin kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa. Lisäksi edellytetään, että hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Bagdadin tilanne on rauhoittunut merkittävästi vuosien 2006–2008 sisällissotavaiheen jälkeen. Keski-Irakiin vuonna 2014 hyökännyt, islamilaiseksi valtioksi itseään kutsuva aseellinen ryhmittymä (ISIS) ei ole yrittänyt vallata Bagdadia. Sen solut ovat kuitenkin onnistuneet tekemään terrori-iskuja, kuten attentaatteja, kidnappauksia ja tienvarsipommi-iskuja, eri puolilla Bagdadin lääniä. Shiialaiset aseelliset ryhmittyvät ovat reagoineet ISISin iskuihin tekemällä summittaisia kostoiskuja sunneja kohtaan. Iskuja tapahtuu kaikkialla Bagdadissa, mutta varsinaiset aseelliset yhteenotot osapuolten välillä tapahtuvat pääasiassa kaupungin ulkopuolella, niin sanotun Bagdadin vyön alueella. (Landinfo 2015; Maahanmuuttoviraston maatietopalvelu: Irakin tilanne, lokakuu 2015, 20.10.2015 (Migri 2015); UNSC 2015a; Upper Tribunal 2015; Washington Institute 2015.)

Yli puolet Irakin armeijan ja poliisin joukoista on sijoitettu maan pääkaupunkiin Bagdadiin, ja lisäksi shiialaiset aseelliset joukot ovat Bagdadissa vahvasti läsnä turvallisuusjoukkoja tukemassa. Bagdadin kaupungin alueella monta vuotta voimassa ollut öinen ulkonaliikkumiskielto kumottiin helmikuussa 2015, koska Bagdadiin kohdistuvan uhan katsottiin vähentyneen, ja vastuu turvallisuuden ylläpitämisestä on siirretty armeijalta poliisille. Konfliktin luonne ja siten myös päivittäisen elämän olosuhteet ovat Bagdadin kaupungissa hyvin erilaisia kuin Irakin keskiosissa. Seitsemän miljoonan asukkaan suurkaupunki elää väkivaltaisuuksista huolimatta niin normaalia arkea kuin mahdollista. Liikenne on vilkasta, virastot, koulut, kaupat ja ravintolat ovat auki, ja ulkonaliikkumiskiellon loputtua ihmiset liikkuvat ulkona myös myöhään yöllä. Satojatuhansia ihmisiä on paennut Bagdadiin muualta Irakista, pääasiassa ISISin valtaamilta alueilta Keski-Irakista. (BBC 2015; Migri 2015; NCCI 2015; UNSC 2015a ja 2015b; Washington Institute 2015.)

Ottaen huomioon muun muassa viimeaikaisen kehityksen Bagdadin turvallisuustilanteessa, väkivaltaisuuksien luonteen, niiden keskittymisen tietyille alueille Bagdadin läänissä sekä väkivaltaisuuksien ja kuolonuhrien määrän suhteessa Bagdadin suureen asukasmäärään Maahanmuuttovirasto katsoo, että Bagdadin kaupungin alueella ei vallitse sellaista aseellista selkkausta, jonka seurauksena kaikki kaupungissa oleskelevat ihmiset olisivat vakavassa ja henkilökohtaisessa vaarassa kokea ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa tarkoitettua vakavaa haittaa. Ottaen huomioon muutoksenhakijan kotipaikan Bagdadin turvallisuustilanteen ja hänen henkilökohtaiset olosuhteensa Bagdadissa hän ei ole toissijaisen suojelun tarpeessa.

Edellä esitetty huomioon ottaen ei ole esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että muutoksenhakijaa uhkaisi kotimaassaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu kuolemanrangaistus tai teloitus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Ulkomaalaislain 88 a §:n mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella, jos 87 tai 88 §:n mukaisia edellytyksiä ei ole, mutta hän ei voi palata kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa siellä tapahtuneen ympäristökatastrofin takia tai siellä vallitsevan huonon turvallisuustilanteen vuoksi, joka voi johtua kansainvälisestä tai maan sisäisestä aseellisesta selkkauksesta tai vaikeasta ihmisoikeustilanteesta. Muutoksenhakijan kotipaikan Bagdadin turvallisuustilanteesta saatavien tietojen perusteella hän olisi sinne palatessaan humanitaarisen suojelun tarpeessa ulkomaalaislain 88 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Ulkomaalaislain 88 e §:n mukaan turvapaikka tai 88 ja 88 a §:ssa tarkoitettu oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä ulkomaalaiselle, jos hänellä ei ole jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa tai jos hänellä on jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa mahdollisuus saada suojelua 88 d §:ssä tarkoitetulla tavalla. Lisäksi hänen on voitava turvallisesti ja laillisesti päästä maan kyseiseen osaan ja hänen on voitava kohtuudella edellyttää oleskelevan siellä.

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan sisäisen paon ja uudelleen sijoittumisen mahdollisuutta on arvioitava tapauskohtaisesti. On selvitettävä, onko sisäisen paon alueelle käytännössä ja laillisesti mahdollista päästä sekä onko kulkureitti alueelle turvallinen. Lisäksi on arvioitava, voiko henkilö elää alueella suhteellisen normaalia elämää ilman kohtuuttomia vaikeuksia. (UNHCR 2003.)

Etelä-Irakin yhdeksän läänin turvallisuustilanne on melko vakaa, eikä Keski-Irakissa islamilaiseksi valtioksi itseään kutsuvaa aseellista ryhmittymää (ISIS) vastaan käydyillä taisteluilla ole ollut merkittävää vaikutusta alueen tilanteeseen. Tiettyjä Babylonin läänin osia lukuun ottamatta alue on ollut Irakin turvallisuusjoukkojen hallinnassa koko konfliktin ajan, ja myös Babylonin läänin tilanne on vakautunut sen jälkeen, kun turvallisuusjoukot valtasivat läänin pohjoisosassa sijaitsevan Jurf al-Sakharin ISISiltä lokakuussa 2014. Myös Karbalan ja Anbarin läänien välistä rajaa on vahvistettu ISISin hyökkäysten estämiseksi. Babylonin läänissä on edelleen ISISin solujen toimintaa ja terroristipidätyksiä, ja ISIS on onnistunut tekemään yksittäisiä pommi-iskuja myös muualla Etelä-Irakissa. (CEDOCA: COI Focus – Iraq: Security Situation in South Iraq, 29.5.2015; Institute for the Study of War: Control of Terrain in Iraq: July 20, 2015; MENAFI: Iraq – At least 11 Daesh Militants Killed in Anbar, The Journal of Turkish Weekly / Factiva, 29.8.2015; Migri 2015.)

Irakin kansalaiset ovat maan perustuslain mukaan vapaita muuttamaan, matkustamaan ja asumaan missä tahansa maan sisällä tai ulkomailla (Iraqi Constitution). Basran sekä Najafin kaupungeissa on kansainväliset lentokentät, joten Etelä-Irakiin pääsee ulkomailta matkustamaan joutumatta kulkemaan turvallisuustilanteeltaan epävakaampien alueiden kautta. Julkiset palvelut, kuten terveyspalvelut ja koulut, ovat etenkin kaupunkialueilla helposti saatavilla (International Organization for Migration (IOM): Country Fact Sheet: Iraq, August 2013).

Irakin eteläosista saatavan maatiedon perusteella muutoksenhakijan on turvallisesti ja laillisesti mahdollista siirtyä oleskelemaan Etelä-Irakiin, jossa häneen ei kohdistu uhkaa alueen turvallisuustilanteen vuoksi. Muutoksenhakija on nuori, työikäinen ja -kykyinen mies, ja shiialaisena arabina hän kuuluu Etelä-Irakissa valtaväestöön. Muutoksenhakija on kertonut eronneensa puolisostaan, eikä hän kertomansa perusteella ole asunut tyttärensä kanssa lähtiessään Irakista. Tytär voi halutessaan vierailla muutoksenhakijan luona Etelä-Irakissa. Ottaen huomioon muutoksenhakijan henkilökohtaiset olosuhteet Maahanmuuttovirasto katsoo, että hänen voidaan kohtuudella edellyttää oleskelevan Etelä-Irakissa. Näin ollen hänellä on mahdollisuus ulkomaalaislain mukaiseen sisäiseen pakoon Etelä-Irakin alueelle.

Maahanmuuttovirasto on edellä katsonut, että muutoksenhakijalla on tosiasialliset ja kohtuulliset mahdollisuudet oleskella kotimaassaan Etelä-Irakin alueella. Asiassa esitetyn Etelä-Irakia koskevan maatiedon perusteella hänellä ei ole Etelä-Irakin alueella aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa. Tästä syystä hän ei ole humanitaarisen suojelun tarpeessa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta sekä valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Suullinen käsittely

Kun otetaan huomioon jäljempänä ilmenevät perusteet, joihin muutoksenhakija on kansainvälisen suojelun ja oleskeluluvan saamiseksi vedonnut, asian käsittelyn eri vaiheissa suullisesti ja kirjallisesti esitetty selvitys sekä käytettävissä oleva maatietous, suullisessa käsittelyssä ei ole saatavissa sellaista selvitystä, joka olisi asiakirjoista ilmenevän ja muutoksenhakijan esittämän lisäksi tarpeen asian selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi. Näin ollen suullisen käsittelyn järjestäminen on hallintolainkäyttölain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeetonta.

Asiassa saatu selvitys

Muutoksenhakija on etniseltä taustaltaan arabi, uskonnoltaan shiiamuslimi ja hän on kotoisin Bagdadista, Irakista. Hän on vedonnut kansainvälisen suojelun perusteenaan militioiden taholta tulevaan uhkaan kotimaassaan. Muutoksenhakija toimi Irakin armeijan palveluksessa noin kymmenen vuotta, joista viisi viimeistä vuotta hän työskenteli tarkastuspisteillä. Hän otti elokuussa 2015 työtehtävissään kiinni auton, joka oli täynnä aseita. Muutoksenhakija kollegoineen vei sen komentajalleen, joka huusi heille ja vapautti auton kyydissä olleet henkilöt, koska kyseessä oli militian auto. Muutoksenhakijan mukaan komentaja pelkäsi militioita ja oli itsekin yksi heistä. Militian jäsenet uhkailivat muutoksenhakijaa ensin pidätyksen yhteydessä. Myöhemmin samana yönä he ampuivat muutoksenhakijaa ja hänen kollegoitaan kohti, jolloin kaksi muutoksenhakijan työtoveria sai surmansa. Muutoksenhakijaa seurattiin ja häntä päin ammuttiin vielä hänen kotimatkallaan. Muutoksenhakija ei palannut tämän jälkeen enää kotiinsa tai töihin, minkä vuoksi hän ei saanut enempää uhkauksia. Muutoksenhakija pakeni Irakista ja saapui Suomeen, jossa hän haki turvapaikkaa syyskuussa 2015.

Muutoksenhakijan mukaan militioilla ei ole muuta syytä uhata häntä kuin se, että hän on työtehtävissään kerran pidättänyt autossa olleet militian jäsenet. Muutoksenhakija pelkää olevansa hengenvaarassa kotimaassaan, sillä nyt militia uskoo hänen vastustavan heitä. Hän ei tiedä, keitä militantit olivat tai mitä ryhmää he edustivat. Muutoksenhakijan ei ole mahdollista muuttaa toiselle paikkakunnalle Irakissa, koska militioita on kaikkialla.

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Irakin turvallisuustilanne on säilynyt epävakaana, vaikkakin konfliktit ovat pääosin keskittyneet alueille, jotka ovat ISISin hallussa. Irakin hallinto on pyrkinyt edesauttamaan kansallisen sovinnon aikaansaamista erilaisin keinoin, ja päivittäisen elämän ja peruspalveluiden jonkinasteinen toimivuus on tuotu esille maata koskevissa raporteissa. Myös Bagdadissa on edelleen esiintynyt terroritekoja, ja uhrilukujen on raportoitu olleen suurimpia Bagdadin maakunnassa. Lähteiden mukaan ISISillä on aktiivisia operaatioita Bagdadin kaupungin rajojen sisälläkin. Bagdadin maakunta on kuitenkin Irakin turvallisuusjoukkojen hallinnassa. Lisäksi Bagdadin keskustan tietyillä alueilla voimassa ollut ulkonaliikkumiskielto on lopetettu helmikuussa 2015, jolloin turvallisuusvastuu alueilla on samalla siirretty Irakin armeijalta poliisille. (Landinfo, Temanotat, Irak: Bagdad – sikkerhetssituasjon per februar 2015, 13 Februar 2015; United Nations Security Council, Third report of the Secretary-General pursuant to paragraph 6 of resolution 2169 (2014), 1.5.2015; UK Home Office, Country Information and Guidance, Iraq: Security Situation in Baghdad, the south and the Kurdistan Region of Iraq (KRI), April 2016; U.S. Department of State: Country Reports on Human Rights Practices for 2015 – Iraq, 13 April 2016 ja Institute for the Study of War, Control of the Terrain in Iraq, April 21, 2016.)

Hallinto-oikeus katsoo Maahanmuuttoviraston tavoin, että muutoksenhakijan kertomusta hänen työstään armeijan tarkastuspisteillä ja siitä, että hänen esimiehensä on käskenyt vapauttaa muutoksenhakijan pidättämän militian auton, on pidettävä mahdollisena. Muutoksenhakija ei ole kuitenkaan tiennyt, keitä militantit olivat tai mitä tahoa he edustivat. Autossa olleet henkilöt myös vapautettiin pian pidätyksensä jälkeen muutoksenhakijan esimiehen käskystä. Lisäksi muutoksenhakija on kertonut, että militioilla ei ole muuta syytä uhata häntä kuin se, että muutoksenhakija on kerran työtehtävissään pidättänyt autossa olleet militian jäsenet. Näihin seikkoihin nähden muutoksenhakijan ei ole katsottava olevan militioiden erityisen mielenkiinnon kohteena kotimaahansa palatessaan.

Edellä esitetyn perusteella ja kun otetaan lisäksi huomioon Maahanmuuttoviraston päätöksessä esille tuotu asiaan liittyvä maatietous, jota saatavilla olevien lähteiden mukaan on edelleen pidettävä ajantasaisena, muutoksenhakija ei ole tehnyt todennäköiseksi, että hänellä olisi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden vuoksi olisi merkittäviä perusteita uskoa muutoksenhakijan joutuvan kotimaassaan todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Hallinto-oikeus katsoo, ettei turvallisuustilanne muutoksenhakijan kotikaupungissa Bagdadissa ole luokiteltavissa ulkomaalaislain 88 §:ssä tarkoitetuksi maan sisäiseksi aseelliseksi selkkaukseksi. Muutoksenhakijalle ei näin ollen voida myöntää oleskelulupaa 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun toissijaisen suojelun perusteella.

Maahanmuuttovirasto on katsonut, että muutoksenhakija olisi Bagdadin turvallisuustilanteesta saatavien tietojen perusteella kotipaikkaansa palatessaan humanitaarisen suojelun tarpeessa. Maahanmuuttovirasto on kuitenkin katsonut, että muutoksenhakijalla on sisäisen paon mahdollisuus Etelä-Irakin alueelle.

Euroopan unionin parlamentin ja neuvoston kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle asetetuista vaatimuksista annetun direktiivin (2011/95/EU, määritelmädirektiivi) 8 artiklassa säädetään sisäisen paon mahdollisuudesta. Artiklan 1 kohdan mukaan arvioidessaan kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta jäsenvaltiot voivat katsoa, että hakija ei ole kansainvälisen suojelun tarpeessa, jos jossakin alkuperämaan osassa ei ole olemassa perusteltua aihetta pelätä joutua vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa tai jos hakijalla on siellä mahdollisuus saada 7 artiklassa määriteltyä suojelua vainoa tai vakavaa haittaa vastaan. Lisäksi edellytetään, että hän voi turvallisesti ja laillisesti matkustaa ja päästä maan kyseiseen osaan ja hänen voidaan kohtuudella olettaa jäävän sinne. Artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on kiinnitettävä huomiota alkuperämaan kyseisessä osassa vallitseviin yleisiin olosuhteisiin sekä hakijan henkilökohtaisiin olosuhteisiin 4 artiklan mukaisesti.

Ulkomaalaislain 88 e §:n mukaan turvapaikka tai 88 ja 88 a §:ssä tarkoitettu oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä ulkomaalaiselle, jos hänellä ei ole jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa tai jos hänellä on jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa mahdollisuus saada suojelua 88 d §:ssä tarkoitetulla tavalla. Lisäksi hänen on voitava turvallisesti ja laillisesti päästä maan kyseiseen osaan ja hänen on voitava kohtuudella edellyttää oleskelevan siellä. Pykälän 2 momentin mukaan arvioitaessa, onko osa maata 1 momentin mukainen, huomiota on kiinnitettävä kyseisessä osassa vallitseviin yleisiin olosuhteisiin ja hakijan henkilökohtaisiin olosuhteisiin.

Valtiot voivat vedota turvallisten alueiden olemassaoloon vain tietyin edellytyksin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on oikeuskäytännössään muun ohella katsonut, että henkilöllä, jonka edellytetään turvautuvan sisäiseen pakoon, täytyy olla mahdollisuus matkustaa ja päästä alueelle sekä asettua asumaan asianomaiselle alueelle. Muutoin karkotus saattaa tuoda esille Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mukaisen kysymyksen etenkin, jos on vaaraa siitä, että henkilö päätyisi alueelle, jolla häntä kohdeltaisiin kaltoin. (Salah Sheekh v. Alankomaat, 2007.)

Sisäisen paon mahdollisuutta harkittaessa UNHCR:n (Guidelines on International Protection: Internal Flight or Relocation Alternative within the Context of Article 1A(2) of the 1951 Convention and/or 1967 Protocol relating to the Status of Refugees, 23 July 2003) mukaan on arvioitava, onko sisäinen pako asianosaiselle mahdollinen vaihtoehto sekä sisäisen paon kohtuullisuus, millä tarkoitetaan sitä, voiko asianosainen viettää kyseisellä alueella suhteellisen normaalia elämää ilman kohtuuttomia vaikeuksia.

Etelä-Irakin turvallisuustilanne on suhteellisen vakaa. Väkivaltaa alueella on vähemmän kuin muualla Irakissa. Poliittisten puolueiden jäseniin, uskontokuntien ja heimojen merkkihenkilöihin, hallinnon työntekijöihin ja asiantuntijoihin on kohdistunut jonkin verran hyökkäyksiä. Etelä-Irakin maakunnat ovat Irakin turvallisuusjoukkojen hallinnassa, ja eteläisissä maakunnissa on maan sisäisesti siirtymään joutuneita henkilöitä suhteellisen vähän. Kerbalan ja Qadissiyan maakuntien on kuitenkin raportoitu päästäneen maakuntien alueille vain henkilöitä, joilla on tukija tai sukulaisia siellä. UNHCR:n toukokuussa 2016 julkaistussa raportissa on yleisellä tasolla todettu, että sisäistä pakoa ei tulisi lähtökohtaisesti edelleenkään soveltaa irakilaisiin turvapaikanhakijoihin. (UN Office for the Coordination of Humanitarian Affairs (OCHA), Iraq IDP Crisis, Situation report No. 8, 16 August–22 August 2014; UN Office for the Coordination of Humanitarian Affairs (OCHA), Iraq IDP Crisis, Situation report No. 10, 30 August–5 September 2014; UK Home Office, Country Information and Guidance, Iraq: Security Situation, November 2015; UK Home Office, Country Information and Guidance, Iraq: Security Situation in Baghdad, the south and the Kurdistan Region of Iraq (KRI), April 2016; Institute for the Study of War, Control of the Terrain in Iraq, April 21, 2016 ja UNHCR, Relevant COI for Assessments on the Availability of an Internal Flight or Relocation Alternative (IFA/IRA) in Baghdad for Sunni Arabs from ISIS-Held Areas, May 2016.)

Kuten edellä on todettu, muutoksenhakijalla ei ole kotimaahansa palatessaan aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa. Maatietouden perusteella Etelä-Irakissa vallitsevat yleiset olosuhteet eivät myöskään muodosta estettä sisäiselle paolle. Irakin perustuslain 44 artiklan mukaan Irakin kansalaiset ovat vapaita muuttamaan ja asumaan missä tahansa Irakissa. Etelä-Irakissa sijaitsee kaksi kansainvälistä lentokenttää, joten muutoksenhakijan on mahdollista matkustaa ja päästä eteläisille alueille turvallisesti. Asiassa ei ole tullut ilmi, että muutoksenhakijan ei olisi mahdollista päästä ja asettua jonkin Etelä-Irakissa sijaitsevan maakunnan alueelle. Myös muutoksenhakijan asema nuorena, terveenä, työkykyisenä ja shiialaisena miehenä mahdollistaa lähtökohtaisesti hänen asettumisensa Etelä-Irakiin. Muutoksenhakija on eronnut puolisostaan eikä hän ole asunut tyttärensä kanssa ennen Irakista lähtöään. Vaikka muutoksenhakijalla ei ole sukulais- tai tukiverkostoa Etelä-Irakissa, hallinto-oikeus katsoo Maahanmuuttoviraston tavoin, että muutoksenhakijan voidaan hänen henkilökohtaisista olosuhteistaan kokonaisuudessaan saatu selvitys huomioon ottaen ulkomaalaislain 88 e §:n tarkoittamalla tavalla kohtuudella edellyttää asettuvan asumaan Etelä-Irakiin. Hänen ei edellä mainituista syistä voida katsoa olleen ulkomaalaislain 88 a §:ssä (323/2009) tarkoitetulla tavalla humanitaarisen suojelun tarpeessa.

Perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä ei ole ilmennyt.

Kun otetaan huomioon edellä mainitut ja muut asiassa esitetyt seikat kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, että muutoksenhakija on voitu määrätä käännytettäväksi Irakiin.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Ulkomaalaislaki 146, 147 ja 148 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Viima, Pirita Pesonen ja Anna Salminen. Esittelijä Julia Kärki.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatinut maasta poistamisen täytäntöönpanon kieltämistä. Valituksessa on vaadittu, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi muutoksenhakija on vaatinut, että korkeimmassa hallinto-oikeudessa toimitetaan suullinen käsittely hänen kuulemisekseen. Toissijaisesti asia on palautettava hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi.

Muutoksenhakija on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Muutoksenhakija on Irakin pääkaupungista Bagdadista kotoisin oleva shiiamuslimi. Hän on toiminut armeijan palveluksessa vuodesta 2006 lähtien. Muutoksenhakija on työskennellyt armeijan tarkastuspisteillä noin viiden vuoden ajan. Hän on joutunut militanttien uhkailujen kohteeksi sen jälkeen, kun hän on pidättänyt aselastissa olleen auton. Muutoksenhakija on joutunut lopettamaan työnsä elokuussa 2015 sen jälkeen, kun kaksi hänen työtoveriaan oli saanut surmansa militanttien ammuttua heidät. Myös muutoksenhakija on yritetty ampua, eikä hän ole tämän jälkeen enää palannut kotiinsa tai työpaikalle. Lisäksi muutoksenhakija on saanut armeijasta poissaolosta kolmen vuoden tuomion, joka on kohtuuton. Häntä odottaa kotimaassaan vankeusrangaistuksen täytäntöönpano.

Hallinto-oikeuden arvio muutoksenhakijan kertomuksesta on virheellinen siltä osin kuin on katsottu, ettei hän olisi militanttien erityisen mielenkiinnon kohteena. Kostoksi muutoksenhakijan teosta shiiamilitantit ovat surmanneet muutoksenhakijan veljen ampumalla. Militanttiryhmän tunnistamattomuudesta ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, jonka hallinto-oikeus on tehnyt. Muutoksenhakijan on katsottava olevan vaarassa joutua shiiamilitanttien vainon kohteeksi. Hänellä on myös ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin ja 88 §:n 1 momentin mukainen syy olla turvautumatta kotimaansa viranomaisten suojeluun. Maatietous osoittaa, että Irakin viranomaiset hyväksyvät militanttien toiminnan ja jopa tukevat sitä.

Bagdadin turvallisuustilannetta koskevaa maatietoutta on arvioitu virheellisesti. Pelkästään Bagdadista saatavien tietojen perusteella muutoksenhakija olisi toissijaisen suojelun tarpeessa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, kun otetaan huomioon hänen taustansa.

Hallinto-oikeuden päätös on myös sisäisen paon arvioinnin osalta virheellinen ja suhteellisuusperiaatteen vastainen. Muutoksenhakijan kotipaikka on Bagdad. Hän on armeijassa tehdyn työnsä takia vaarassa myös Etelä-Irakissa. Muutoksenhakija on sillä tavoin profiloitunut, että hän on vaarassa joka puolella Irakia. Hän on tunnettu joka puolella Irakia, koska hän on toiminut noin viiden vuoden ajan armeijan tarkastuspisteissä. Shiiamilitantit ovat vahvasti esillä myös Etelä-Irakissa. Tieto muutoksenhakijasta on varmuudella kaikissa militanttien toimistoissa, joita on jokaisessa kaupungissa. Muutoksenhakijan ei näin ollen voida vaatia kohtuudella muuttavan kotimaassaan sisäisesti, eikä se ole myöskään turvallista.

Muutoksenhakijan ongelmat liittyvät hänen kuulumiseensa tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään ja hänen poliittiseen mielipiteeseensä, sillä hän on vastustanut ja vastustaa militanttiryhmiä. Kyse on ulkomaalaislaissa tarkoitetuista vainon syistä. Muutoksenhakijaa uhkaava taho on huomattavaa valtaa pitävät militanttiryhmittymät mutta myös viranomaiset. Maatietouden osoittamalla tavalla paikallisviranomaiset tarvitsevat militanttien tukea ja joukkoja, eikä Irakin viranomaisilta ole mahdollista saada suojelua militantteja vastaan. Maatieto tukee kokonaisuudessaan muutoksenhakijan pelkoa joutua vakavien ihmisoikeusloukkausten uhriksi, mikäli hän joutuisi palaamaan kotimaahansa. Muutoksenhakijalla ei ole sisäisen paon mahdollisuutta.

Oleskelulupaa puoltavat ja käännyttämistä vastaan puhuvat seikat ovat painavampia kuin käännyttämisperuste.

Muutoksenhakija on liittänyt valituslupahakemuksensa ja valituksensa oheen veljeään koskevan kuolintodistuksen sekä rikosrekisteriotteen. Muutoksenhakijan mukaan arabiankielisestä rikosrekisteriotteesta ilmenee hänen saamansa tuomio armeijasta poissaolon vuoksi.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on 25.8.2016 antamallaan välipäätöksellä kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Maahanmuuttovirasto on lausunnossaan esittänyt muun ohessa seuraavaa:

Muutoksenhakija ei ole tuonut esiin mitään sellaisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että veljen kuolema olisi aiheutunut muutoksenhakijasta riippuneista seikoista. Hän ei edelleenkään ole tuonut esiin, mitä tahoa häntä uhkaavat militiat edustavat. Muutoksenhakijan shiiamilitioihin kuuluneiden henkilöiden kanssa kokemaa selkkausta voidaan pitää paikallisena tapahtumana, jonka seurauksena hän ei ole profiloitunut shiiamilitioiden vastustajaksi. Muutoksenhakija ei ole esittämänsä perusteella sillä tavalla profiloitunut, että hänen voitaisiin katsoa olevan vaarassa joka puolella Irakia.

Valituslupahakemukseen liitetyssä rikosrekisteriotteessa on englannin kielellä todettu, ettei muutoksenhakijaa ole tuomittu mistään rikoksesta Irakissa. Arabiaksi 2.9.2015 päivätyssä otteessa lukee, että henkilö on tuomittu poissaolevana kolmeksi vuodeksi. Otteessa ei ole mainittu millään kielellä, mistä syystä henkilö on saanut tuomion tai onko tuomio esimerkiksi ehdotonta vankeutta vai ehdollista vankeutta. Asiakirja on sisällöltään edellä mainitulla tavalla ristiriitainen, eikä sen näyttöarvoa siksi voida pitää erityisen korkeana. Näin ollen ei voida katsoa, että muutoksenhakijalla olisi syytä katsoa saaneensa kohtuuttoman tuomion poissaolostaan Irakin armeijasta.

Vahvistaakseen miehistöpulasta kärsiviä turvallisuusjoukkoja Irakin pääministeri Nuri al-Maliki julisti 6.8.2013 asevoimien komentajan ominaisuudessa Irakin turvallisuusjoukkojen eli armeijan ja poliisin työntekijöitä koskevan yleisen armahduksen, jotta palveluksesta luvattomasti poistuneet voivat palata yksiköihin ilman rangaistusta. Armahdus koskee myös ennen vuotta 2007 palveluksesta karanneita. (Ali, Ahmed: The Struggles of the Iraqi Security Forces, 2013 Iraq Update #33, Institute for the Study of War Iraq Updates, 21.8.2013; Edwards, Kelly: Prison break and violence levels demand Maliki security response, 2013 Iraq Update #32, Institute for the Study of War Iraq Updates, 14.8.2013; Landinfo & Migrationsverket: Iraq: Rule of Law in the Security and Legal System, A report from a joint Norwegian-Swedish Fact Finding Mission to Iraq, end of November 2013, with additional and updated information from open sources, 2014 (Landinfo & Migrationsverket 2014).) Karkaamisia on ollut myös elokuussa määrätyn armahduksen jälkeen, ja esimerkiksi tammikuussa 2014 noin 1 200 poliisia jätti tulematta työpaikalleen Anbarin läänissä, koska monet poliisit katsoivat, ettei heillä ollut mahdollisuuksia pärjätä taisteluissa heitä paremmin aseistettuja terroristeja vastaan. Maaliskuussa 2014 uutisoitiin, että sisäministeriö erotti kyseiset 1 200 poliisia viroistaan, mutta heitä ei kuitenkaan rangaistu muulla tavalla. (Landinfo & Migrationsverket 2014; Middle East Monitor (MEMO): Iraqi government dismisses police 'deserters', 2014.) Sotilasrikoslakiin 19/2007 liittyen uutisoitiin lokakuussa 2014, ettei laissa säädettyjä rangaistuksia juuri koskaan noudatettu karkureiden kohdalla. Irakin parlamentin turvallisuus- ja puolustuskomitean jäsen kertoi Niqash-verkkojulkaisulle, että lain noudattamatta jättäminen on armeijassa laaja ongelma. Siksi myös sotilaat uskaltavat karata armeijasta. (Military Penal Code no. 19 of 2007; Niqash: The ‘Astronaut’ Problem Iraqi Soldiers Who Pay Money To Officers So They Don’t Fight, 2014.)

Saatavilla olevan maatiedon perusteella ei voida tehdä johtopäätöstä, että muutoksenhakija olisi kotimaahansa palatessaan vaarassa joutua pidätetyksi ja rangaistuksi pelkästään siksi, että hän on poistunut työstään.

Kaikki asiassa esitetty sekä edellä mainitut seikat huomioon ottaen muutoksenhakijan siirtymistä Etelä-Irakin alueelle ei voida pitää kohtuuttomana. Hän on nuori, terve ja työkykyinen mies. Shiialaisena arabina hän kuuluu Etelä-Irakissa valtaväestöön. Muutoksenhakijan on mahdollista työskennellä myös muissa tehtävissä kuin armeijan tarkastuspisteillä. Maatiedon mukaan Etelä-Irakissa muutoksenhakijaan ei kohdistu uhkaa alueen turvallisuustilanteen vuoksi, ja välikohtaus shiiamilitioiden kanssa on tapahtunut Bagdadissa. Muutoksenhakija ei ole profiililtaan millään tavalla sellainen, että hänen voitaisiin katsoa kohtaavan ongelmia tai hänen voitaisiin katsoa joutuvan oikeudenloukkausten kohteeksi henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi.

Muutoksenhakija on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

1. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään.

2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Suullinen käsittely

Muutoksenhakija on vaatinut, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Toissijaisesti hän on vaatinut asian palauttamista hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi. Muutoksenhakija on pyytänyt, että häntä kuultaisiin suullisesti hänen kertomuksensa uskottavuuden selvittämiseksi ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa esiin tuotujen uusien tapahtumien käsittelemiseksi.

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Muutoksenhakijan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen yhteydessä esittämää toimintaa Irakin armeijan palveluksessa ja tarkastuspisteillä sekä virantoimituksessa tapahtuneeksi esitettyä aselastin ja sitä kuljettaneiden henkilöiden kiinniottoa ei ole pidettävä kiistanalaisina seikkoina. Muutoksenhakija ei ole kansainvälistä suojelua koskevassa asiassa muutosta hakiessaan täsmentänyt, mikä taho on ollut vastuussa hänelle itselleen tapahtuneiksi väitetyistä oikeudenloukkauksista tai minkä toimijan harjoittamaa vainoa tai aiheuttamaa vakavaa haittaa hän kotimaassaan pelkää. Kotimaasta lähdön jälkeisistä tapahtumista ei ole korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimitettujen asiakirjojen lisäksi saatavilla muutoksenhakijalta itseltään sellaista selvitystä, joka edellyttäisi hänen suullista kuulemistaan asiassa. Kun edellä lausutun lisäksi otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi muutoksenhakija on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista sekä asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

Edellä mainituista syistä asiaa ei hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentti huomioon ottaen ole syytä myöskään palauttaa hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamista varten.

2. Pääasia

2.1 Kysymyksenasettelu

Maahanmuuttovirasto on katsonut, että muutoksenhakija olisi kotipaikkansa Bagdadin turvallisuustilanteesta saatavien tietojen perusteella sinne palatessaan ulkomaalaislain 88 a §:ssä (323/2009) tarkoitetun humanitaarisen suojelun tarpeessa. Maahanmuuttovirasto on kuitenkin katsonut, että muutoksenhakijalla on tosiasialliset ja kohtuulliset mahdollisuudet oleskella Etelä-Irakin alueella, jossa hänellä ei ole aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa, ja hänellä on näin ollen sisäisen paon mahdollisuus kotimaassaan.

Hallinto-oikeus on hylännyt muutoksenhakijan valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä. Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on muun ohella käsitelty Bagdadin ja Etelä-Irakin turvallisuustilannetta maatietouden valossa ja lisäksi muutoksenhakijan mahdollisuutta turvautua ulkomaalaislain 88 e §:ssä tarkoitettuun sisäiseen pakoon.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys on paitsi siitä, onko muutoksenhakija ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetun turvapaikan tai lain 88 §:n 1 momentissa säädetyn toissijaisen suojelun tarpeessa, myös siitä, voidaanko hänen edellyttää turvautuvan ulkomaalaislain 88 e §:ssä tarkoitetulla tavalla sisäiseen pakoon kotimaassaan Irakissa kansainväliseen suojeluun turvautumisen sijaan.

Ratkaistavana oleva kysymys kansainvälisen suojelun tarpeen perusteella myönnettävän oleskeluluvan edellytyksistä sisältää oikeudellisen arvion lisäksi ennen muuta tosiseikkojen arviointia. Arvioinnissa on otettava huomioon yhtäältä kansainvälistä suojelua hakeneen henkilön kokemukset kotimaassaan ja toisaalta ajankohtainen tieto henkilön kotimaan turvallisuusoloista. Lausuttuun nähden kyse on määrättyyn henkilöön sekä aikaan ja paikkaan sidotusta arviosta.

2.2 Perus- ja ihmisoikeudet

Suomen perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mukaan ketään ei saa kiduttaa, eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla.

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 18 artikla koskee oikeutta turvapaikkaan. Perusoikeuskirjan 19 artikla koskee suojaa palauttamis-, karkottamis- ja luovuttamistapauksissa.

2.3 Euroopan unionin oikeus

2.3.1 Uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi

Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat 13.12.2011 antaneet direktiivin 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (niin kutsuttu uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi).

Uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 2 artiklan a alakohdan mukaan ’kansainvälisellä suojelulla’ tarkoitetaan direktiivissä pakolaisasemaa ja toissijaista suojeluasemaa, sellaisina kuin ne on määritelty e ja g alakohdassa. Artiklan e alakohdan mukaan ’pakolaisasemalla’ tarkoitetaan direktiivissä kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön tunnustamista pakolaiseksi jäsenvaltiossa. Artiklan g alakohdan mukaan ’toissijaisella suojeluasemalla’ tarkoitetaan direktiivissä kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön tunnustamista jäsenvaltiossa henkilöksi, joka voi saada toissijaista suojelua.

Direktiivin 2 artiklan d alakohdan mukaan direktiivissä tarkoitetaan ’pakolaisella’ kolmannen maan kansalaista, jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, poliittisten mielipiteiden tai tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen vuoksi ja joka oleskelee kansalaisuusmaansa ulkopuolella ja on kykenemätön tai sellaisen pelon johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan, ja kansalaisuudetonta henkilöä, joka oleskelee entisen pysyvän asuinmaansa ulkopuolella edellä mainittujen seikkojen tähden ja on kykenemätön tai sanotun pelon vuoksi haluton palaamaan sinne ja jota 12 artikla ei koske. Direktiivin III luvussa säädetään pakolaiseksi määrittelemisestä ja IV luvussa pakolaisasemasta.

Direktiivin 2 artiklan f alakohdan mukaan direktiivissä tarkoitetaan ’henkilöllä, joka voi saada toissijaista suojelua’, kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, jolle ei voida myöntää pakolaisasemaa mutta jonka suhteen on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos hänet palautetaan alkuperämaahansa tai kansalaisuudettoman henkilön ollessa kyseessä entiseen pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä 15 artiklassa määriteltyä vakavaa haittaa, ja jota 17 artiklan 1 ja 2 kohta ei koske ja joka on kykenemätön tai sellaisen vaaran johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan. Direktiivin V luvussa säädetään määrittelemisestä henkilöksi, joka voi saada toissijaista suojelua, ja VI luvussa toissijaisesta suojeluasemasta.

Direktiivin 15 artiklan mukaan vakavalla haitalla tarkoitetaan seuraavia:

a) kuolemanrangaistus tai teloitus; tai

b) hakijan alkuperämaassa kokema kidutus tai epäinhimillinen tai halventava kohtelu tai rangaistus; tai

c) siviilihenkilön henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaava vakava ja henkilökohtainen vaara, joka johtuu mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä.

Direktiivin II luku koskee kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten arviointia. Lukuun sisältyvän direktiivin 8 artiklan 1 kohdan mukaan arvioidessaan kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta jäsenvaltiot voivat katsoa, että hakija ei ole kansainvälisen suojelun tarpeessa, jos hakijalla alkuperämaan jossakin osassa

a) ei ole perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa tai

b) on mahdollisuus saada 7 artiklassa määriteltyä suojelua vainoa tai vakavaa haittaa vastaan ja hän voi turvallisesti ja laillisesti matkustaa ja päästä maan kyseiseen osaan ja hänen voidaan kohtuudella olettaa jäävän sinne.

Direktiivin 8 artiklan 2 kohdan mukaan tutkiessaan, onko hakijalla perusteltu aihe pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellinen vaara joutua kärsimään vakavaa haittaa tai mahdollisuus saada suojelua vainoa tai vakavaa haittaa vastaan alkuperämaan jossakin osassa 1 kohdan mukaisesti, jäsenvaltioiden on tehdessään päätöksen hakemuksen johdosta kiinnitettävä huomiota alkuperämaan kyseisessä osassa vallitseviin yleisiin olosuhteisiin sekä hakijan henkilökohtaisiin olosuhteisiin 4 artiklan mukaisesti. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että asian kannalta merkityksellisistä lähteistä, kuten Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetulta ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolta, hankitaan täsmällisiä ja ajan tasalla olevia tietoja.

2.3.2 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä

Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa Elgafaji (C-465/07) koskee muun ohella 21.12.2013 asti voimassa olleen kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY (niin kutsuttu aiempi määritelmädirektiivi) 15 artiklan c alakohdan säännöstä, joka vastaa sisällöltään uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 2011/95/EU 15 artiklan c alakohtaa. Unionin tuomioistuin on muun ohella lausunut, että aiemman määritelmädirektiivin 15 artiklan c alakohdan termin "henkilökohtainen" on ymmärrettävä kattavan haitat, jotka kohdistetaan siviilihenkilöihin riippumatta heidän identiteetistään, kun käynnissä olevalle aseelliselle selkkaukselle tyypillisen mielivaltaisen väkivallan aste saavuttaa niin korkean tason, että on olemassa merkittäviä perusteita uskoa, että kyseiseen maahan tai tilanteen mukaan asianomaiselle alueelle palautettu siviilihenkilö joutuisi jo pelkästään sen takia, että hän on kyseisen maan tai alueen alueella, todelliseen direktiivin 15 artiklan c alakohdassa tarkoitettuun vakavaan vaaraan (tuomion 35 kohta). Kyse voi olla poikkeuksellisesta tilanteesta, jolle on tyypillistä niin korkea vaaran aste, että on olemassa merkittäviä perusteita uskoa, että vaara uhkaa henkilökohtaisesti juuri kyseistä henkilöä (tuomion 37 kohta). Vaikka on tosin totta, että kollektiivisilla seikoilla on tärkeä merkitys direktiivin 15 artiklan c alakohdan soveltamisessa siinä mielessä, että asianomainen henkilö kuuluu muiden henkilöiden tavoin kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä esiintyvän mielivaltaisen väkivallan potentiaalisten uhrien piiriin, tätä säännöstä on kuitenkin tulkittava (– –) siten, että otetaan henkilökohtaisuutta koskeva edellytys kiinteästi huomioon (tuomion 38 kohta). Tältä osin on täsmennettävä, että mitä paremmin hakija pystyy mahdollisesti näyttämään toteen, että vaara koskee juuri häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteillensa ominaisten seikkojen takia, sitä pienempää mielivaltaisen väkivallan astetta vaaditaan, jotta hän voisi saada toissijaista suojelua (tuomion 39 kohta).

Asiassa Diakité (C-285/12) unionin tuomioistuin on muun ohella muistuttanut, että maan sisäisen aseellisen selkkauksen olemassaolo voi johtaa toissijaisen suojelun myöntämiseen vain siltä osin kuin valtion vakinaisten asevoimien ja yhden tai usean aseistetun ryhmän välisten tai kahden tai usean aseistetun ryhmän välisten yhteenottojen on poikkeuksellisesti katsottava aiheuttavan aiemman määritelmädirektiivin 15 artiklan c alakohdassa tarkoitettua toissijaisen suojelun hakijan henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaavaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa, koska yhteenotoille tyypillisen mielivaltaisen väkivallan aste saavuttaa niin korkean tason, että on olemassa merkittäviä perusteita uskoa, että kyseiseen maahan tai tilanteen mukaan asianomaiselle alueelle palautettu siviilihenkilö joutuisi jo pelkästään sen takia, että hän on kyseisen maan tai alueen alueella, tällaiseen todelliseen vaaraan (tuomion 30 kohta). Unionin tuomioistuin on täsmentänyt tältä osin, että mitä paremmin hakija pystyy mahdollisesti näyttämään toteen, että vaara koskee juuri häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteillensa ominaisten seikkojen takia, sitä pienempää mielivaltaisen väkivallan astetta vaaditaan, jotta hän voisi saada toissijaista suojelua (tuomion 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

2.4 Ulkomaalaislain säännökset esitöineen

Uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi 2011/95/EU on pantu kansallisesti täytäntöön lailla ulkomaalaislain muuttamisesta (422/2014). Mainittua lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 9/2014 vp) todetaan muun ohella, että tavoitteena on saattaa kansallinen lainsäädäntö vastaamaan määritelmädirektiiviä ja että valtaosa uudelleenlaadittuun määritelmädirektiiviin tehdyistä muutoksista ei aiheuta Suomessa lainmuutostarvetta.

Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n mukaiset edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautetaan kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, ja hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. Vakavalla haitalla tarkoitetaan:

1) kuolemanrangaistusta ja teloitusta;

2) kidutusta tai muuta epäinhimillistä tai ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua tai rangaistusta;

3) mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Ulkomaalaislain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 166/2007 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan ulkomaalaislain 88 §:n osalta muun ohella seuraavaa:

"Pykälää ehdotetaan täsmennettäväksi vastaamaan direktiivin 15 artiklan c kohtaa. Toissijaista suojelua myönnettäisiin ulkomaalaiselle, joka pystyy esittämään perusteita henkilökohtaiselle ja vakavalle vaaralle, joka johtuu mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä. Kansainvälisellä tai maan sisäisellä aseellisella selkkauksella ei tarkoiteta ainoastaan humanitaariseen oikeuteen liittyvissä Geneven sopimuksissa vuodelta 1949 ja niiden lisäpöytäkirjoissa vuodelta 1977 määriteltyjä aseellisia selkkauksia, vaan sillä voidaan tarkoittaa myös muuta aseellista väkivaltaa tai levottomuutta.

Direktiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti se, että hakija on jo joutunut kärsimään vakavaa haittaa tai että häntä on suoraan uhattu tällaisella haitalla, on vakava osoitus hakijan todellisesta vaarasta joutua kärsimään vakavaa haittaa, jollei ole perusteltua syytä olettaa, ettei tämä vakava haitta tule toistumaan."

Ulkomaalaislain muuttamisesta annetulla lailla (332/2016) 16.5.2016 lukien kumotun ulkomaalaislain 88 a §:n (323/2009) 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella, jos 87 tai 88 §:n mukaisia edellytyksiä turvapaikan tai toissijaisen suojelun antamiselle ei ole, mutta hän ei voi palata kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa siellä tapahtuneen ympäristökatastrofin takia taikka siellä vallitsevan huonon turvallisuustilanteen vuoksi, joka voi johtua kansainvälisestä tai maan sisäisestä aseellisesta selkkauksesta tai vaikeasta ihmisoikeustilanteesta.

Ulkomaalaislain 88 d §:n mukaan suojelun tarjoaja voi olla sellainen valtio tai valtiota tai huomattavaa osaa sen alueesta valvonnassaan pitävä kansainvälinen järjestö, joka on halukas ja kykenevä tarjoamaan suojelua. Suojelun on oltava tehokasta ja luonteeltaan pysyvää.

Ulkomaalaislain 88 e §:n 1 momentin mukaan turvapaikka tai 88 ja 88 a §:ssä tarkoitettu oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä ulkomaalaiselle, jos hänellä ei ole jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa tai jos hänellä on jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa mahdollisuus saada suojelua 88 d §:ssä tarkoitetulla tavalla. Lisäksi hänen on voitava turvallisesti ja laillisesti päästä maan kyseiseen osaan ja hänen on voitava kohtuudella edellyttää oleskelevan siellä. Pykälän 2 momentin mukaan arvioitaessa, onko osa maata 1 momentin mukainen, huomiota on kiinnitettävä kyseisessä osassa vallitseviin yleisiin olosuhteisiin ja hakijan henkilökohtaisiin olosuhteisiin.

Alkuperäistä ulkomaalaislain 88 e §:n (323/2009) säännöstä koskevissa hallituksen esityksen (HE 166/2007 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa sisäisen paon mahdollisuudesta todetaan muun ohella seuraavaa:

"Määritelmädirektiivin 8 artiklassa säädetään sisäisen paon mahdollisuudesta. Nykyisessä ulkomaalaislaissa ei ole vastaavaa säännöstä, mutta käytännön ratkaisutoiminnassa on vakiintuneesti katsottu, että jos turvapaikanhakija voi asettua kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa johonkin osaan ja saada sieltä suojelua, kansainvälisen suojelun tarvetta ei ole. Kansainvälisen suojelun katsotaan olevan toissijainen järjestelmä kotimaassa tarjottuun suojeluun nähden.

Arvioitaessa, onko sisäinen pako mahdollinen, on pykälän 2 momentin mukaan kiinnitettävä huomiota maan kyseisessä osassa vallitseviin yleisiin olosuhteisiin. Sisäinen pako on mahdollista vain, jos henkilöön kohdistunut vaino tai vakava haitta on tapahtunut paikallisesti ja jos on syytä uskoa, että sen aiheuttaja ei voi harjoittaa vainoa tai aiheuttaa vakavaa haittaa alueella, jonne turvapaikanhakija palautettaisiin. Tässä harkinnassa olennaista on se, mikä taho on vainoa harjoittanut tai vakavan haitan aiheuttanut. Jos vainon harjoittaja tai vakavan haitan aiheuttaja on valtio, pääsääntöisesti mikään kyseisen valtion osa ei liene hakijalle turvallinen. Jos vaino tai vakava haitta aiheutuu muun toimijan kuin valtion taholta, on selvitettävä, mitkä ovat toimijan mahdollisuudet tai aikomukset harjoittaa vainoa tai aiheuttaa vakavaa haittaa myös jossain muussa valtion osassa. Tässä yhteydessä on myös arvioitava sitä, mitkä ovat valtion tosiasialliset mahdollisuudet tarjota suojelua tuossa valtion osassa nyt, jos kyseinen valtio ei suojellut hakijaa aiemmin. Sisäisen paon mahdollisuutta arvioitaessa on maan kyseisessä osassa vallitsevat yleiset olosuhteet, kuten turvallisuus- ja ihmisoikeustilanne, otettava kokonaisuudessaan huomioon.

Sisäisen paon mahdollisuutta harkittaessa on otettava huomioon myös turvapaikanhakijan henkilökohtaiset olosuhteet. Henkilökohtaisia olosuhteita arvioitaessa huomionarvoisia seikkoja ovat muun muassa hakijan ikä, sukupuoli, terveydentila, perhesuhteet sekä muut häneen liittyvät seikat kuten uskonto ja etninen alkuperä. Myös mahdolliseen haavoittuvaan asemaan liittyvät erityistarpeet on otettava huomioon. On selvitettävä, onko hänellä laillinen oleskeluoikeus sillä alueella, jonne hänet palautettaisiin ja onko hän siellä suojassa palauttamiselta alueelle, jolla hän olisi vaarassa. On myös selvitettävä, onko hakijalla tosiasialliset mahdollisuudet elää tässä maan osassa. Kuitenkaan pelkästään se seikka, että hakijan elintaso laskisi, ei voi estää hakijan paluuta kyseiselle alueelle. Lisäksi on otettava huomioon, onko henkilön käytännössä mahdollista matkustaa turvallisesti tälle suojelua tarjoavalle alueelle vai onko hänen matkallaan esteitä tai kulkeeko matka sellaisen alueen kautta, jossa häntä uhkaa vaino tai vakavan haitan vaara."

Eduskunnan hallintovaliokunta on edellä siteerattua hallituksen esitystä koskevassa mietinnössään (HaVM 26/2008 vp) todennut paluumahdollisuudesta muun ohella seuraavaa:

"Valiokunta tähdentää, että hakijan paluumahdollisuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon maassa vallitsevat olosuhteet kokonaisuudessaan. Humanitaarista suojelua voidaan myöntää, jos maan olosuhteet ovat aseellisen selkkauksen vuoksi objektiivisesti katsoen sellaiset, että paluusta voidaan katsoa aiheutuvan hakijalle todellista ja vakavaa vaaraa. Kyseeseen ei voi tulla vain vaaran etäinen mahdollisuus tilanteessa, jossa väkivaltaisuudet ja levottomuudet tapahtuvat maan muissa osissa. Tällöin on arvioitava hakijan mahdollisuus saada suojelua maan jossakin toisessa osassa. Sisäisen paon mahdollisuudesta ehdotetaan säädettävän 88 e §:ssä.

Maan tilannetta arvioitaessa tulee ottaa huomioon ainakin väkivaltaisuuksien ja levottomuuksien luonne, maantieteellinen esiintyminen ja intensiteetti sekä ihmisoikeusloukkausten ja humanitaarisen oikeuden loukkausten laajuus. Lisäksi tulee kiinnittää huomiota siihen, missä määrin maan viranomaiset kykenevät valvomaan hallinnassaan olevia alueita ja turvaamaan kansalaisten turvallisuuden sekä missä määrin maan oikeusjärjestelmä kykenee turvaamaan kansalaisten perustavanlaatuiset oikeudet."

Ulkomaalaislain muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 9/2014 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan ulkomaalaislain 88 e §:n osalta muun ohella seuraavaa:

"Pykälää ehdotetaan muutettavaksi määritelmädirektiivin 8 artiklaan tehtyjen muutosten mukaisesti. Voimassa olevan lain 88 e §:n 1 momentin mukaan turvapaikka tai 88 ja 88 a §:ssä tarkoitettu oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä ulkomaalaiselle, jos hänellä ei ole jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa. Momenttia ehdotetaan täydennettäväksi siten, että turvapaikka tai 88 ja 88 a §:ssä tarkoitettu oleskelulupa voitaisiin jättää myöntämättä myös, jos ulkomaalaisella on jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa mahdollisuus saada suojelua 88 d §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Edelleen momenttiin lisättäisiin määritelmädirektiivin uusi edellytys, jonka mukaan ulkomaalaisen on voitava turvallisesti ja laillisesti päästä maan kyseiseen osaan. Lisäys vastaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 11.1.2007 antamaa tuomiota asiassa Salah Sheekh v. Alankomaat (kohta 141). Direktiivi sisältää tuomion sanatarkan sanamuodon: hakijan on voitava turvallisesti ja laillisesti matkustaa kyseiseen osaan maata, hänellä on oltava sinne pääsy ja hänen on voitava kohtuudella olettaa jäävän sinne. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin siitä, että hakijalla on oltava mahdollisuus turvallisesti ja laillisesti päästä maan kyseiseen osaan. Pääseminen sisältäisi siis sekä turvallisen ja laillisen matkustamisen että pääsyn mainitulle alueelle.

Ehdotetut muutokset vastaavat voimassa olevan ulkomaalaislain perusteluja (HE 166/2007 vp) ja vallitsevaa soveltamiskäytäntöä. Direktiivin uuden 27 johdantokappaleen mukaan alkuperämaassa vainoa tai vakavaa haittaa vastaan tarjottavan suojelun pitäisi olla tosiasiallisesti hakijan saatavilla alkuperämaan osassa, mihin hän voi turvallisesti ja laillisesti matkustaa, mihin hänellä on pääsy ja mihin hänen voidaan kohtuudella olettaa jäävän. Kun valtio tai valtion viranomaiset harjoittavat vainoa tai aiheuttavat vakavaa haittaa, ennakko-oletuksena olisi oltava, ettei suojelua tosiasiallisesti ole hakijan saatavilla. Edelleen johdantokappaleen mukaan kun hakija on ilman huoltajaa oleva alaikäinen, tämän edun mukaisten hoito- ja huoltojärjestelyjen saatavuuden olisi kuuluttava sen arviointiin, onko tätä suojelua tosiasiallisesti saatavilla."

Ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentin mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa.

Ulkomaalaislain 148 §:n 2 momentin mukaan käännyttää voidaan ilman oleskelulupaa maahan tullut ulkomaalainen, jonka oleskelu Suomessa edellyttäisi viisumia tai oleskelulupaa, mutta joka ei ole sitä hakenut tai jolle ei ole sitä myönnetty.

Ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentin mukaan pääsyn epäämistä, käännyttämistä ja maasta karkottamista sekä maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne, hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan.

Ulkomaalaislain 147 §:n mukaan ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

2.5 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on 23.8.2016 antanut tuomion asiassa J.K. ym. v. Ruotsi, joka koskee yhdysvaltalaisjoukkojen kanssa yhteistyötä tehneen ja tämän vuoksi Irakin al-Qaidan vainoaman, Bagdadista kotoisin olleen irakilaismiehen ja hänen perheensä palauttamista Irakiin ja sisäisen paon mahdollisuutta. Ihmisoikeustuomioistuin on tuomiossaan kuvannut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklasta johtuvat vaatimukset ulkomaalaisen maasta poistamista koskevalle harkinnalle (tuomion kohdat 77–105). Edelleen tuomiossa on koottu Irakin yleistä turvallisuustilannetta, Irakin turvallisuusviranomaisten toimintakykyä ja sisäisen paon mahdollisuutta koskevaa maatietoa vuosilta 2014–2015 (tuomion kohdat 31–38 ja 43–46).

Viitaten muun ohella somalialaisen turvapaikanhakijan maasta poistamista koskevassa asiassa Salah Sheekh v. Alankomaat 11.1.2007 antamaansa tuomioon ihmisoikeustuomioistuin asiassa J.K. ym. v. Ruotsi totesi, ettei ihmisoikeussopimuksen 3 artikla sellaisenaan estä valtioita soveltamasta sisäisen paon mahdollisuutta arvioidessaan yksilön väitettä kyseisen määräyksen vastaisesta kohtelusta alkuperämaassa. Sisäisen paon mahdollisuuden soveltaminen ei kuitenkaan vaikuta valtion velvollisuuteen varmistaa, ettei hakija maasta poistamista koskevan päätöksen seurauksena joudu alttiiksi 3 artiklan vastaiselle kohtelulle. Valtio voi vedota sisäisen paon mahdollisuuteen vain tiettyjen takeiden täyttyessä: karkotettavalla henkilöllä tulee olla mahdollisuus matkustaa ja päästä kyseiselle alueelle sekä asettua asumaan sinne. Ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan loukkausta koskeva kysymys saattaa tuomioistuimen mukaan nousta esiin, jos on vaaraa siitä, että henkilö puheena olevien takeiden puuttuessa päätyy alkuperämaan alueelle, jossa häntä kohdeltaisiin kaltoin (tuomion kohdat 81–82 oikeuskäytäntöviittauksineen).

Ihmisoikeustuomioistuin katsoi muun ohella puolueettomien kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen maatietoraportit huomioon ottaen, ettei väkivallan voimakkuus Bagdadin kaupungissa yllä tasolle, joka sellaisenaan merkitsisi todellista uhkaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vastaisesta kohtelusta, vaikka turvallisuustilanne siellä onkin heikentynyt (tuomion kohta 110). Koska yleinen turvallisuustilanne Irakissa ei estä hakijoiden palauttamista, asiassa tuli tuomioistuimen mukaan arvioida, kohtaisivatko hakijat henkilökohtaisten olosuhteidensa perusteella todellisen vaaran ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vastaisesta kohtelusta, jos heidät karkotettaisiin Irakiin (tuomion kohta 111).

Ihmisoikeustuomioistuin lausui, että Irakin turvallisuus- ja oikeusjärjestelmän toimintakyvyssä on puutteita, jotka ovat lisääntyneet vuodesta 2010 lukien (tuomion kohta 120). Monimutkaisen ja epävakaan yleisen turvallisuustilanteen huomioon ottaen tuomioistuin katsoi, että Irakin viranomaisten kykyä suojella kansalaisiaan on pidettävä alentuneena. Vaikka viranomaissuojelun taso Irakissa saattaa edelleen olla riittävää valtaosalle väestöä, erityisen mielenkiinnon kohteena olevien henkilöiden tilanne on toinen. Tuomioistuin ei vakuuttunut siitä, että hakijoiden erityiset olosuhteet huomioon ottaen irakilaisviranomaiset kykenisivät tarjoamaan heille tehokasta suojelua al-Qaidan tai muiden yksityisten ryhmien uhkauksia vastaan. Tuomioistuimen mukaan hakijoiden henkilökohtaiset olosuhteet ja irakilaisviranomaisten alentunut kyky tarjota suojelua kansalaisilleen aikaansaavat todellisen vaaran ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vastaisesta kohtelusta Irakiin palautettaessa (tuomion kohta 121). Koska irakilaisviranomaisten kykyä suojata hakijoita oli tuomioistuimen mukaan pidettävä alentuneena koko Irakissa, sisäisen paon mahdollisuutta ei ollut pidettävä realistisena vaihtoehtona heidän tapauksessaan (tuomion kohta 122).

Asiassa A.A.M. v. Ruotsi 3.4.2014 antamassaan tuomiossa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin arvioi Irakin al-Qaidaa uhmanneen, ateistina itseään pitäneen sunnimuslimin sisäisen paon mahdollisuutta Pohjois-Irakin kurdialueelle. Tuomioistuin totesi, että sisäiseen siirtymiseen liittyy väistämättä vaikeutta. Useiden lähteiden mukaan henkilöt, jotka siirtyivät Irakin Kurdistanin alueelle (KRI), saattoivat kohdata vaikeuksia esimerkiksi kunnollisen työn ja asumuksen löytämisessä varsinkin, jos he eivät puhuneet kurdin kieltä. Saatavilla olleen selvityksen perusteella työpaikkoja oli kuitenkin tarjolla ja uusilla asukkailla oli pääsy terveydenhuollon sekä Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun viraston ja paikallisten viranomaisten tarjoaman taloudellisen ja muun tuen piiriin. Käsillä ei ollut viitteitä siitä, että yleiset elinolosuhteet arabi- ja sunnimuslimitaustaisille uusille asukkaille KRI:ssa olisivat kohtuuttomat tai merkitsisivät ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vastaista kohtelua. Todellista vaaraa henkilön päätymisestä muihin Irakin osiin ei myöskään ollut (tuomion kohta 73).

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi Etelä-Irakin Thi-Qarin läänistä lähtöisin olleen ja kunniaväkivaltaa pelänneen sunnimuslimimiehen asiassa S.A. v. Ruotsi 27.6.2013 antamassaan tuomiossa, että sisäiseen siirtymiseen liittyy väistämättä vaikeutta etenkin Irakin kaltaisessa heimoyhteiskunnassa. Käsillä ei kuitenkaan ollut viitteitä, että henkilön olisi ollut mahdotonta asettua kotilääninsä ulkopuolelle, missä elinolosuhteet olisivat hänelle kohtuulliset. Tuomioistuin kiinnitti huomiota erityisesti siihen seikkaan, että kyse oli verrattain nuoresta miehestä, jolla ei ollut terveysongelmia, ja katsoi, ettei käsillä ollut perusteita uskoa, että henkilö joutuisi alttiiksi ihmisoikeussopimuksen 2 ja 3 artiklan vastaiselle kohtelulle Irakiin palautettaessa (tuomion kohdat 58–59).

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi 28.6.2011 asiassa Sufi ja Elmi v. Yhdistynyt kuningaskunta tuomion, joka koski somalialaisten rikoksiin syyllistyneiden henkilöiden maasta poistamista. Tuomioistuin totesi lausuneensa asiassa Salah Sheekh v. Alankomaat, ettei kohdemaan sosioekonomisille ja humanitaarisille olosuhteille ollut annettava välttämättä merkitystä eikä ainakaan ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa, kohtai­siko henkilö todellisen vaaran ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vastaisesta menettelystä kohdealueella. Tuomioistuin lausui todenneensa asiassa N. v. Yhdistynyt kuningaskunta (suuren jaoston tuomio 27.5.2008), että humanitaariset olosuhteet voisivat merkitä ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan loukkausta erittäin poikkeuksellisissa tapauksissa, joissa maasta poistamista vastaan puhuvat humanitaariset syyt olisivat pakottavia. Edelleen tuomioistuin viittasi suuren jaoston 21.1.2011 antamaan tuomioon asiassa M.S.S. v. Belgia ja Kreikka, jossa oli kyse kuukausia äärimmäisessä köyhyydessä eläneestä henkilöstä, joka ei ollut kyennyt tyydyttämään perustavimmanlaatuisia ruoan, hygienian ja asumuk­sen tarpeitaan, minkä lisäksi hakija oli elänyt jatkuvassa hyökkäys­ten ja ryöstöjen pelossa eikä hänen tilanteensa parantuminen ollut ollut lainkaan todennäköistä. Viimeksi mainitussa tapauksessa henkilön elinolosuhteet Kreikassa olivat merkinneet ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan loukkausta, ja Kreikan lisäksi myös Belgia oli syyllistynyt 3 artiklan loukkaukseen, koska se oli siirtämällä hakijan Kreikkaan tietoisesti altistanut hänet olosuhteille, jotka merkitsivät halventavaa kohtelua (Sufi ja Elmi v. Yhdistynyt kuningaskunta -tuomion kohdat 278–279).

Tuomiossaan Sufi ja Elmi v. Yhdistynyt kuningaskunta tuomioistuin totesi, että Somaliassa kaikki konfliktin osapuolet käyttivät mielivaltaisia sodankäynnin menetelmiä tiiviisti asutetuilla kaupunkialueilla siviilien turvallisuudesta piittaamatta, mikä oli johtanut laajaan sisäiseen siirtymiseen sekä sosiaalisten, poliittisten ja taloudellisten rakenteiden sortumiseen. Tilannetta Somaliassa oli lisäksi kiihdyttänyt se seikka, ettei al-Shabaab sallinut kansainvälisten avustusjärjestöjen toimintaa valtaamillaan alueilla. Ihmisoikeustuomioistuin arvioi, ettei asiassa N. v. Yhdistynyt kuningaskunta omaksuttu lähestymistapa ollut asianmukainen käsillä olleen asian olosuhteissa vaan että hakijan mahdollisuudet tyydyttää perustavimmanlaatuiset tarpeensa, kuten ruoan, hygienian ja suojan saannin, hänen alttiutensa kaltoinkohtelulle sekä näkymät tilanteen parantumisesta kohtuullisessa ajassa oli otettava huomioon (tuomion kohdat 282–283).

2.6 Irakia koskevaa maatietoutta

Maahanmuuttoviraston päätöksessä ja hallinto-oikeuden valituksenalaisessa päätöksessä edellä esitetyn Irakia koskevan maatiedon lisäksi ratkaisua tehtäessä on otettava huomioon muun ohella eri valtioiden, Yhdistyneiden kansakuntien eri organisaatioiden ja kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen tuottama luotettava ja objektiivinen maatietous Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätöksiä seuranneelta ajalta.

Yhdistyneen kuningaskunnan maahanmuuttoviranomaisen elokuussa 2016 julkaisemissa Irakia koskevissa maatietoraporteissa on viitattu Ison-Britannian ensimmäisen asteen maahanmuutto- ja turvapaikkatuomioistuimen (UK Upper Tribunal (Immigration and Asylum Chamber)) asiassa AA (Article 15(c)) Iraq CG [2015] UKUT 00544 (IAC) 30.9.2015 antamaan päätökseen. Päätöksen mukaan mielivaltainen väkivalta suurimmassa osassa Bagdadin lääniä, Bagdadin kaupungissa, eteläisissä lääneissä ja Irakin kurdialueella (KRI) ei ole noussut vielä sellaiselle asteelle, että kenen tahansa voitaisiin sen perusteella katsoa olevan todellisessa vaarassa joutua mielivaltaisen väkivallan uhriksi pelkästään puheena olevilla alueilla oleskelun perusteella.

Turvallisuustilanne on parantunut satunnaisista terrori-iskuista huolimatta merkittävästi muutaman viime vuoden aikana Basran läänissä, jossa islamilaiseksi valtioksi itseään kutsuvan ryhmittymän (Islamic State of Iraq and al-Sham, ISIS) taistelijoiden ja Irakin turvallisuusjoukkojen välillä ei ole ollut suoria yhteenottoja. Karbalan läänissä väkivaltaisuudet vähentyivät merkittävästi, kun vastuu turvallisuudesta siirtyi liittolaisten joukoilta paikallispoliisille ja Irakin armeijalle. ISISin taistelijoiden ja Irakin turvallisuusjoukkojen välillä ei ole ollut suuren mittaluokan aseellisia yhteenottoja Karbalan läänissä eikä Najafin läänissä, jossa ISISin terrori-iskujen on tosin raportoitu lisääntyneen vuosina 2013–2014. ISISin hyökkäykset kesällä 2014 eivät yltäneet Wassitin, Qadissiyan, Thi-Qarin, Missanin ja Muthannan lääneihin, joissa suoria yhteenottoja ISISin taistelijoiden ja Irakin turvallisuusjoukkojen välillä ei ole ollut ja joissa surmattiin vain vähän siviilejä vuonna 2015. (UK Home Office: Country Information and Guidance, Iraq: Security situation in Baghdad, the south and the Kurdistan Region of Iraq (KRI), elokuu 2016.)

Ensimmäisen asteen maahanmuutto- ja turvapaikkatuomioistuimen asiassa AA (Article 15 (c)) Iraq CG 30.9.2015 antaman tuomion jälkeen Irakin turvallisuustilanne on muuttunut niin kutsutuilla kiistellyillä alueilla. ISIS on menettänyt valtaamiaan alueita, Irakin hallitus ja siihen kytköksissä olevat joukot ovat saaneet takaisin joidenkin alueiden hallinnan, väkivallan taso on laskenut ja sisäisesti siirtymään joutuneita henkilöitä on palannut kotialueilleen. Yhdistyneen kuningaskunnan maahanmuuttoviranomaisen mukaan sisäinen siirtyminen on yleisesti ottaen mahdollista koko Irakissa Anbarin ja Nineven läänejä, osaa Kirkukin läänistä sekä Anbarin, Salah al-Dinin ja Diyalan läänien Bagdadia reunustavia osia eli niin kutsutun Bagdadin vyön itäisiä, läntisiä ja pohjoisia alueita lukuun ottamatta. Henkilön etnisestä ja uskonnollisesta alkuperästä riippuen hänen voidaan yleensä kohtuudella edellyttää siirtyvän johonkin eteläisistä lääneistä eli Karbalaan, Babyloniin, Wassitiin, Najafiin, Qadissiyaan, Thi-Qariin, Missaniin, Muthannaan tai Basraan. Siviilihenkilö ei ole todellisessa vakavan haitan vaarassa matkustaessaan Bagdadin lentokentältä eteläisiin lääneihin. (UK Home Office: Country Information and Guidance, Iraq: Return/Internal relocation, elokuu 2016.)

Humanitaarinen tilanne on heikentynyt Irakin hallituksen ja sen liittolaisten sekä ISISin välisen meneillään olevan konfliktin takia. Yhdistyneet kansakunnat luokitteli Irakin tilanteen kolmannen eli korkeimman asteen hätätilaksi. Kesäkuusta 2016 lähtien arviolta 8,2 miljoonaa ihmistä eli noin neljännes väestöstä tarvitsee humanitaarista apua. Vaikka humanitaarinen tilanne Irakissa on vakava, se ei Yhdistyneen kuningaskunnan maahanmuuttoviranomaisen mukaan yleisesti ottaen ole niin huono, että henkilö sen vuoksi todennäköisesti joutuisi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan loukkauksen kohteeksi. (UK Home Office: Country Information and Guidance, Iraq: Humanitarian situation, elokuu 2016.)

Yhdysvaltojen ulkoministeriön uskonnonvapautta vuonna 2015 käsittelevän raportin mukaan Irakin väestön suuruudeksi arvioidaan 37 miljoonaa ihmistä. Väestöstä 55–60 prosentin arvioidaan olevan shiiamuslimeja. Arabi- ja kurditaustaisten sunnimuslimien yhteismääräksi arvioidaan 40 prosenttia ja sunniarabien määräksi 24 prosenttia väestöstä. Shiiat muodostavat pääosan Bagdadin, etelän ja idän alueiden väestöstä, mutta heillä on yhteisöjä suurimmassa osassa maata. Sunnit muodostavat enemmistön Länsi-, Keski- ja Pohjois-Irakin väestöstä. Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun arvion mukaan miljoona irakilaista on edelleen maan sisäisessä paossa vuosien 2006–2008 uskonsuuntausten välisen väkivallan vuoksi. ISISiin liittyvän konfliktin vuoksi 3,4 miljoonaa ihmistä on joutunut siirtymään vuodesta 2014 lukien. Kansainvälisten lähteiden mukaan 60 prosenttia siirtymään joutuneista irakilaisista on sunniarabeja.

ISIS jatkoi eri uskonyhteisöjen jäseniin kohdistamiaan oikeudenloukkauksia, mutta väkivalta kohdistui erityisesti muihin kuin sunneihin. Valtaamillaan alueilla ISIS syyllistyi edelleen surmiin ja joukkoteloituksiin, raiskauksiin, sieppauksiin sekä erityisesti vähemmistöuskonyhteisöjen naisiin ja lapsiin kohdistuneisiin kaappauksiin ja orjuuttamiseen. Lisäksi ISIS jatkoi itsemurhapommituksia ja autopommi-iskuja kaikkia yhteiskunnallisia ryhmiä vastaan.

Irakin turvallisuustilanteen huonontumista seurasi yhteisöjen välinen väkivalta, johon syyllistyivät pääasiassa uskonsuuntausten aseelliset ryhmittymät eri puolilla maata. Monet uskonnolliset vähemmistöryhmät kokivat paikallisen enemmistöryhmän heihin kohdistamaa väkivaltaa ja häirintää. Aseelliset ryhmät surmasivat sunneja teloitustyyliin sekä tuhosivat koteja ja liikepaikkoja. Irakin ja Irakin Kurdistanin turvallisuusviranomaiset sekä niihin kytköksissä olevat aseelliset ryhmät syyllistyivät mielivaltaisiin surmiin, sieppauksiin, laittomiin pidätyksiin, häätöihin sekä sunniarabiyhteisöjen omaisuuden ryöstämiseen ja tuhoamiseen. Hallinto tuki ISISin vastaiseen taisteluun osallistuvien vapaaehtoisten aseellisten joukkojen muodostamista, ja Popular Mobilization Forces (PMF, joka tunnetaan myös nimellä Popular Mobilization Units, PMU) -katto-organisaatio nimitettiin 7.4.2015 hallinnon viralliseksi toimielimeksi, joka toimii pääministerin alaisuudessa. Pääministerin mahdollisuuksista johtaa PMF-joukkoja on kuitenkin vallinnut erimielisyyttä. (United States Department of State: 2015 Report on International Religious Freedom – Iraq, 10.8.2016.)

Ruotsin maatietopalvelun 18.7.2016 julkaiseman Irakin turvallisuustilannetta käsittelevän raportin mukaan Bagdadissa pommi-iskut, kidnappaukset ja ampumiset vahingoittavat sekä sunni- että shiiaväestöä koko pääkaupungin alueella. Turvallisuustilanne Bagdadissa eskaloitui huhtikuun lopulla ja toukokuussa synkronoitujen autopommi- ja itsemurhaiskujen takia. Turvallisuustilannetta vaikeuttaa korruption ja nepotismin leimaama heikko politiikka sekä taloudellinen kriisi. Uskonnollinen kapeakatseisuus, fundamentalismi ja äärilahkot pahentavat lisäksi tilannetta. Etelä-Irakin läänit ovat säästyneet väkivallalta suhteellisen hyvin, ja niitä pidetään verrattain turvallisina. Ilmituleva väkivalta liittyy rikollisryhmien toimintaan ja heimokiistoihin. ISISin iskujen on kuitenkin raportoitu lisääntyneen, ja Babylonin ja Karbalan läänejä on koeteltu yksittäisillä itsemurha- ja autopommi-iskuilla. Muissa etelän lääneissä olosuhteet ovat turvallisemmat. (Center för landinformation och landanalys inom migrationsområdet (Lifos) temarapport: Irak: säkerhetsläget – första halvåret 2016, 18.7.2016.) Ruotsin maahanmuuttoviraston oikeudellinen osasto on julkaissut 15.11.2016 päivätyn kannanoton (Rättsligt ställningstagande angående situationen i Irak), joka ei olennaisesti eroa juuri mainitussa raportissa esitetystä arviosta.

Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun virasto (UNHCR) on 14.11.2016 ottanut kantaa Irakiin palauttamiseen. UNHCR:n kannanoton mukaan turvallisuustilanne useissa keskisen ja pohjoisen Irakin osissa jatkuu epävakaana ja arvaamattomana meneillään olevien aseellisten hyökkäysten ja vastahyökkäysten vuoksi. Kantanaan UNHCR on esittänyt, että valtiot pidättäytyisivät palauttamasta irakilaisia pakolla sellaisille kotialueille, joita sotatoimet ovat vahingoittaneet, jotka ovat edelleen hauraita ISISiltä takaisin valtaamisen jälkeen tai jotka ovat yhä ISISin hallinnassa. Tällaisilta alueilta kotoisin olevia henkilöitä ei tule UNHCR:n mukaan palauttaa kotialueilleen eikä muihin osiin maata. Ottaen huomioon sisäisesti siirtymään joutuneiden suuren määrän, vakavan humanitaarisen kriisin, joka lisää yhteisöjen välisiä jännitteitä, pääsyrajoitukset käytännössä kaikissa osissa maata sekä sisäisesti siirtyneisiin kohdistetun paineen palata ennenaikaisesti kotialueilleen ISISiltä valtaamisen jälkeen UNHCR ei pidä asianmukaisena, että Irakista kotoisin olevilta henkilöiltä evätään kansainvälinen suojelu sisäisen paon tai siirtymisen mahdollisuutta soveltamalla. (UNHCR Position on Returns to Iraq, 14.11.2016.)

Toukokuussa 2016 julkaistussa Bagdadiin suuntautuvan sisäisen paon mahdollisuutta koskevassa UNHCR:n raportissa on todettu muun ohella, että ISISin vuoden 2014 hyökkäysten seurauksena PMU-katto-organisaation alla toimivat shiiamilitiat ovat vahvistuneet ja saaneet valtaa Irakin turvallisuusviranomaisten kontrolloimilla alueilla mukaan lukien Bagdadissa. Bagdadissa ja sen ympärillä noudatettavista tiukoista turvatoimista huolimatta läänissä tapahtuu säännöllisesti autopommi-, itsemurha-, kranaatinheitin- ja salamaiskuja. Iskujen suuri määrä vaikuttaa kaikkiin siviileihin. Pääkaupunki ja sitä ympäröivät läänit ovat ISISin iskujen pääasiallisina kohteina. Bagdadiin on kohdistunut suurin määrä turvallisuuteen liittyvistä välikohtauksista: määrä nousi keskimäärin 10,6 päivittäisestä välikohtauksesta vuonna 2015 keskimäärin 11,67 päivittäiseen välikohtaukseen vuoden 2016 ensimmäisellä neljänneksellä. (UNHCR: Relevant COI for Assessments on the Availability of an Internal Flight or Relocation Alternative (IFA/IRA) in Baghdad for Sunni Arabs from ISIS-Held Areas, toukokuu 2016.)

Amnesty Internationalin 24.2.2016 julkaiseman Irakia koskevan raportin mukaan aseelliset joukot surmasivat ja vahingoittivat siviilejä koko Irakin alueella itsemurha- ja autopommi-iskuin. Turvallisuusjoukot ja PMU-joukot syyllistyivät sotarikoksiin ja muihin kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksiin. Loukkausten kohteena olivat suurimmaksi osaksi ISISin hallinnoimilla alueilla asuvat sunniyhteisöt. (Amnesty International Report 2015/16 – Iraq, 24.2.2016.)

Human Rights Watch on 27.1.2016 Irakia koskevassa maaraportissaan todennut muun ohella, että Bagdadissa toimii rikollisjoukkoja, joilla on heidän sunniuhriensa mukaan kytköksiä maan turvallisuuspalveluun ja shiiamilitioihin. Viranomaiset eivät ole tutkineet rikollisjoukkojen suorittamia salamurhia ja uhkauksia. (Human Rights Watch: World Report 2016 – Iraq, 27.1.2016.)

2.7 UNHCR:n kannanottoja sisäisen paon mahdollisuudesta

UNHCR:n suuntaviivojen mukaan sisäisen paon soveltaminen edellyttää kaksiosaista analyysia. Ensin on harkittava, onko sisäinen pako asianomaiselle mahdollinen vaihtoehto, kun otetaan huomioon muun muassa käytännön pääsy alueelle ja sen turvallisuus. Paon toteutettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon, onko henkilön mahdollista päästä kohdealueelle käytännöllisesti, turvallisesti ja laillisesti sekä joutuisiko henkilö vainon tai muun vakavan haitan vaaraan kohdealueella. Toiseksi on harkittava sisäisen paon kohtuullisuutta, millä tarkoitetaan sen selvittämistä, voiko asianomainen viettää kyseisellä alueella suhteellisen normaalia elämää ilman kohtuuttomia vaikeuksia. Kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon hakijan henkilökohtaiset olosuhteet kuten ikä, sukupuoli, terveydentila, mahdollinen vammaisuus, perhesiteet, erityinen haavoittuvuus, etniset, kulttuuriset ja uskonnolliset seikat, poliittiset ja sosiaaliset siteet, kieli sekä koulutuksellinen ja ammatillinen tausta ja mahdollisuudet. Myös aiemmat vainon kokemukset on otettava huomioon.

Sisäisen paon kohdealueen turvallisuustilanteen tulee olla kestävä, ja tarjolla tulee olla suojaa ja pysyvyyttä. Kohdealuetta ei ole pidettävä kohtuullisena vaihtoehtona, jos perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien kunnioittaminen siellä on selvästi kyseenalaista. Arvioitaessa sisäisen paon kohtuullisuutta on otettava huomioon sosioekonomiset olosuhteet, kuten henkilön mahdollisuudet ansaita elanto ja saada asuinsija sekä tarvittaessa terveydenhoitoa kohdealueella. On kohtuutonta edellyttää henkilön siirtyvän alueelle, jossa hän joutuisi elämään äärimmäisessä köyhyydessä tai muutoin hengissäpysymisen kannalta riittämättömissä elinolosuhteissa. Pelkästään taloudellisen tilanteen tai elinolojen heikentyminen ei tee kohdealueelle siirtymistä kohtuuttomaksi. (UNHCR: Guidelines on International Protection: "Internal Flight or Relocation Alternative" within the Context of Article 1A(2) of the 1951 Convention and/or 1967 Protocol relating to the Status of Refugees, 23.7.2003.)

Toukokuussa 2016 julkaistussa Bagdadiin suuntautuvan sisäisen paon mahdollisuutta koskevassa raportissaan UNHCR on todennut, että sisäisen paon kohtuullisuus tulee arvioida tapauskohtaisesti ottaen huomioon hakijan henkilökohtaiset olosuhteet, muun ohella koulutus, ammatti ja taloudellinen selviytymiskyky, ikä ja terveys, perhesiteet, erityinen haavoittuvuus sekä aiemmat kokemukset vainosta. Harkittaessa, pystyisikö henkilö elämään suhteellisen normaalia elämää ilman kohtuuttomia vaikeuksia kohdealueella, on otettava huomioon turvallisuustilanne, ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja mahdollisuudet taloudelliseen selviytymiseen kohdealueella. UNHCR ei periaatteessa pidä asianmukaisena, että irakilaisilta hakijoilta evätään kansainvälinen suojelu sisäisen paon tai siirtymisen mahdollisuutta soveltamalla. (UNHCR: Relevant COI for Assessments on the Availability of an Internal Flight or Relocation Alternative (IFA/IRA) in Baghdad for Sunni Arabs from ISIS-Held Areas, toukokuu 2016.)

UNHCR on arvioinut sisäisen paon mahdollisuutta Irakiin palauttamista koskevassa kannanotossaan. Ottaen huomioon vaikeat humanitaariset olosuhteet useissa Irakin osissa ja erityisesti alueilla, joilla on paljon sisäisesti siirtymään joutuneita, UNHCR on katsonut, että sisäisen paon mahdollisuutta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, voiko henkilö laillisesti päästä ja jäädä kohdealueelle, joutuisiko hän uuteen vakavan haitan vaaraan siellä ja onko hänellä kohdealueella perheenjäseniä, jotka haluavat ja kykenevät tukemaan häntä. (UNHCR Position on Returns to Iraq, 14.11.2016.)

2.8 Muutoksenhakijan henkilökohtaisista olosuhteista saatu selvitys

Bagdadista kotoisin oleva muutoksenhakija on etniseltä taustaltaan arabi ja uskonnoltaan shiiamuslimi. Muutoksenhakija on asunut Bagdadissa vanhempiensa ja sisartensa kanssa. Hän on kertonut, että hänen avioliittonsa on päättynyt ja että hänellä on tytär Bagdadissa.

Muutoksenhakija pelkää militanttien uhkaavan häntä kotimaassaan. Hän on kertomansa mukaan toiminut Irakin armeijan palveluksessa noin kymmenen vuotta, joista viisi viimeistä vuotta tarkastuspisteillä. Hän on virantoimituksessa ollessaan ottanut yhdessä kollegojensa kanssa tarkastuspisteellä kiinni militian aselastissa olleen ajoneuvon ja sitä kuljettaneet henkilöt elokuussa 2015. Militian jäsenet uhkailivat muutoksenhakijaa kiinnioton yhteydessä. He ampuivat muutoksenhakijaa ja hänen kollegoitaan kohti myöhemmin samana yönä, jolloin kaksi muutoksenhakijan työtoveria sai surmansa. Muutoksenhakijaa kohti on hänen kertomansa mukaan ammuttu lisäksi kotimatkalla, eikä hän ole tämän jälkeen palannut työhön eikä kotiinsa. Muutoksenhakija ei tiedä, minkä militian jäsenistä on ollut kyse. Hän on valituslupahakemuksessaan ja valituksessaan esittänyt, että militantit ovat kostoksi hänen teostaan surmanneet hänen veljensä ampumalla. Lisäksi hän on väittänyt saaneensa armeijasta poissaolon vuoksi kolmen vuoden tuomion.

2.9 Oikeudellinen arviointi

2.9.1 Turvapaikka ja oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella

Asiassa on kyse turvapaikan antamisen ja toissijaisen suojelun perusteella myönnettävän oleskeluluvan edellytyksistä, joita arvioitaessa on otettava huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklasta johdettu ehdoton palautuskielto. Kielto ilmenee myös Suomen perustuslain 9 §:n 4 momentin toisesta virkkeestä sekä ulkomaalaislain 147 §:stä. Palautuskiellon soveltamista ohjaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen laaja oikeuskäytäntö. Ehdottoman palautuskiellon soveltuessa kansainvälistä suojelua hakevalle myönnetään lähtökohtaisesti vähintään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella.

Muutoksenhakijan valituksen johdosta on ensin ratkaistava, onko hänelle ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla myönnettävä turvapaikka sen vuoksi, että hänellä olisi kotimaassaan perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta ja hän on pelkonsa vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Jos edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty, asiassa on seuraavaksi arvioitava, onko ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos muutoksenhakija palautetaan kotimaahansa, hän joutuisi todelliseen kuolemanrangaistuksen, teloituksen taikka kidutuksen tai muun epäinhimillisen tai ihmisarvoa loukkaavan kohtelun tai rangaistuksen vaaraan ja hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. Mikäli muutoksenhakijan ei henkilökohtaisten olosuhteidensa perusteella katsota olevan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun toissijaisen suojelun tarpeessa, asiassa on ratkaistava, onko Bagdadin kaupungissa vallitsevan mielivaltaisen väkivallan aste saavuttanut niin korkean tason, että muutoksenhakija sinne palautettuna joutuisi jo pelkästään alueella oleskelun vuoksi todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa. Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohta on säädetty uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 15 artiklan c alakohdan saattamiseksi osaksi kansallista oikeutta ja sitä sovellettaessa on otettava huomioon edellä kohdassa 2.3.2 esitetty unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että mielivaltaisen väkivallan astetta Bagdadissa arvioitaessa on otettava huomioon muun ohella siellä esiintyvän väkivallan ilmenemismuodot ja voimakkuus, konfliktin luonne ja osapuolet, siviilikuolemien ja -loukkaantumisten määrä, Bagdadista sisäisesti siirtymään joutuneiden määrä, konfliktin maantieteellinen vaikutusalue sekä Bagdadissa asuvien päivittäisen elämän olosuhteet. On erityisesti huomattava, että oleskeluluvan myöntämistä toissijaisen suojelun perusteella harkittaessa mielivaltaisen väkivallan astetta arvioidaan alueen paikallisväestön olosuhteiden kannalta.

Bagdadin turvallisuustilanteen epävakaus liittyy yhtäältä islamilaiseksi valtioksi itseään kutsuvan ryhmittymän (Islamic State of Iraq and al-Sham, ISIS) sekä muiden kapinallisryhmittymien kaupungissa suorittamiin terrori-iskuihin ja toisaalta turvallisuusjoukkojen sekä niihin kytköksissä olevien shiiamilitioiden väkivaltaan ja erityisesti sunneihin kostotoimenpiteinä kohdistettuihin oikeudenloukkauksiin. Summittaisten terrori-iskujen uhriksi joutumista on pidetty Bagdadissa shiioihin kohdistuvana vaarana. Maatietolähteet kuitenkin vahvistavat, että väkivalta vahingoittaa sekä sunni- että shiiamuslimeja koko pääkaupungin alueella. Bagdadin kaupungissa shiiojen ja sunnien asuinalueiden eriytyminen on voimistunut vuodesta 2003 lukien.

Yhdysvaltain ulkoministeriön elokuulta 2016 olevan uskonnonvapautta koskevan raportin ja Ruotsin maatietopalvelun heinäkuulta 2016 olevan teemaraportin mukaan turvallisuustilanne Bagdadissa on heikentynyt etenkin uskonsuuntausten välisen väkivallan seurauksena. Lisäksi heikentynyt turvallisuustilanne on lisännyt yleistä rikollisuutta. Varsinainen konflikti ISISin kanssa on keskittynyt Länsi- ja Luoteis-Irakiin, mutta terrorismi ja uskonsuuntausten välinen väkivalta ovat heijastuneet myös muualle ja etenkin pääkaupunkiin. Elämää Bagdadissa leimaa epävarman turvallisuustilanteen aiheuttama kaupunkilaisten pelko. Päivittäinen elämä liikenteineen, kaupankäynteineen, teollisuuksineen ja julkisine palveluineen kuitenkin jatkuu väkivaltaisista välikohtauksista huolimatta.

Yhdistyneen kuningaskunnan maahanmuuttoviranomaisen elokuussa 2016 julkaisemien maatietoraporttien mukaan kuukausittaisten siviilikuolonuhrien määrä Bagdadissa on eri tilastojen perusteella ollut noin 250–500 henkeä ja kuukausittaisten siviilien loukkaantumisten määrä noin 600–1 000. Vaikka Bagdadin kaupungin asukkaat ovat oikeutetusti peloissaan kotikaupunkinsa turvallisuustilanteen vuoksi, mielivaltaisen väkivallan vuoksi suoraan tai välillisesti kuolleiden ja loukkaantuneiden osuus Bagdadissa asuvien kokonaismäärästä on pysynyt tilastollisesti suhteellisen vähäisenä.

Maatietoraporttien perusteella vajaasta 3,4 miljoonasta ISISiin liittyvän konfliktin vuoksi sisäisesti siirtymään joutuneesta irakilaisesta noin 520 000 on siirtynyt Bagdadiin, mikä tarkoittaa noin 15 prosentin osuutta vuodesta 2014 lähtien sisäisesti paenneiden irakilaisten kokonaismäärästä. Suurin osa Bagdadiin paenneista on Länsi- ja Luoteis-Irakin kiistellyiltä alueilta kotoisin olevia sunniarabeja. Bagdadista kotoisin olevia sisäisesti siirtymään joutuneita on maatietolähteiden perusteella noin 50 000, joista 58 prosenttia on siirtynyt läänin sisällä.

Korkein hallinto-oikeus katsoo edellä esitetty maatieto kokonaisuudessaan huomioon ottaen, ettei mielivaltaisen väkivallan aste Bagdadin kaupungissa yllä tasolle, joka sellaisenaan merkitsisi todellista uhkaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vastaisesta kohtelusta, vaikka turvallisuustilanne kaupungissa on viimeisten maatietoraporttien perusteella heikentynyt. Mielivaltaisen väkivallan ei sellaisenaan ole katsottava aiheuttavan kenelle tahansa alueella oleskelevalle sellaista uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 15 artiklan c alakohdassa ja ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 alakohdassa tarkoitettua vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa, joka edellyttäisi toissijaisen suojelun myöntämistä pelkästään sen perusteella, että henkilö on kotoisin Bagdadin kaupungista. Myöskään shiiataustaisten henkilöiden ei ole maatiedon perusteella katsottava olevan Bagdadissa yksistään uskonnollisen identiteettinsä perusteella vakavassa ja henkilökohtaisessa mielivaltaisen väkivallan vaarassa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Toissijaisen suojelun myöntämisen edellytyksiä harkittaessa on kuitenkin otettava huomioon Bagdadin kaupungin yleiseen turvallisuustilanteeseen liittyvien kollektiivisten seikkojen lisäksi myös kunkin hakijan henkilökohtaiset olosuhteet. Mitä paremmin hakija pystyy näyttämään toteen, että ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu vaara koskee juuri häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteilleen ominaisten seikkojen takia, sitä pienempää mielivaltaisen väkivallan astetta vaaditaan, jotta hän voisi saada toissijaista suojelua. Henkilökohtaisia olosuhteita arvioitaessa on harkittava, onko hakija hänen henkilöönsä tai hänen edustamaansa henkilöryhmään liittyvän erityisen kiinnostuksen kohteena siten, että hänelle tämän vuoksi tulee myöntää oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella. Tässä harkinnassa on otettava huomioon muun ohella hänen sukupuoleensa, ikäänsä, henkilökohtaisiin kokemuksiinsa sekä tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään tai vähemmistöön kuulumiseen liittyvät seikat. Lisäksi henkilökohtaisia olosuhteita ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla arvioitaessa henkilön haavoittuvalle asemalle esimerkiksi yksinäisenä naisena tai yksinhuoltajana taikka perheettömänä ja heimon tuen ulkopuolelle jäävänä henkilönä on annettava asianmukainen painoarvo.

2.9.2 Sisäisen paon mahdollisuus Etelä-Irakiin

Turvapaikka tai ulkomaalaislain 88 ja 88 a §:ssä tarkoitettu oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos lain 88 e §:ssä säädetyin edellytyksin henkilön voidaan edellyttää asettuvan kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa johonkin osaan, jossa hänellä on mahdollisuus saada suojelua. Kansainvälisen suojelun katsotaan olevan toissijainen järjestelmä kotimaassa tarjottuun suojeluun nähden.

Uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin säännökset kansainvälisestä suojelusta koskevat Suomessa ulkomaalaislain 87 §:ssä tarkoitetun turvapaikan antamista ja lain 88 §:ssä tarkoitettua oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella. Suojelua alkuperämaassa sääntelevä uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 8 artikla koskee säädöksen soveltamisalan perusteella nimenomaisesti vain turvapaikan ja toissijaisen suojelun myöntämistä koskevaa harkintaa. Vaikka direktiivin 8 artikla ei koske 16.5.2016 lukien kumottuun ulkomaalaislain 88 a §:ään (323/2009) perustuvaa humanitaarista suojelua puhtaasti kansallisena suojelukategoriana, 8 artiklan tulkintavaikutuksen on katsottava ulottuvan sisäisen paon mahdollisuuteen myös humanitaarisen suojelun myöntämistä harkittaessa.

Ulkomaalaislain 88 e §:ssä tarkoitettua sisäisen paon mahdollisuutta harkittaessa on arvioitava, onko henkilöllä kohdealueella perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa. Mikäli mahdollinen vainon tai vakavan haitan uhka ulottuu myös kohdealueelle, on harkittava, onko henkilöllä siellä mahdollisuus saada tehokasta ja luonteeltaan pysyvää suojelua ulkomaalaislain 88 d §:ssä tarkoitetulta suojelun tarjoajalta. Mikäli henkilöä uhkaavan vainon harjoittaja tai vakavan haitan aiheuttaja on valtio, mitään kyseisen valtion osaa ei pääsääntöisesti ole pidettävä henkilölle turvallisena.

Jos henkilön ei ole katsottava olevan vainon tai vakavan haitan vaarassa kohdealueella tai hänellä on katsottava olevan mahdollisuus saada siellä suojelua mahdollista vainon tai vakavan haitan uhkaa vastaan, seuraavaksi on arvioitava, onko henkilön mahdollista matkustaa ja päästä kohdealueelle turvallisesti ja laillisesti sekä voidaanko hänen kohtuudella edellyttää oleskelevan siellä. Kyse on sekä sisäisen paon toteutettavuutta että kohtuullisuutta koskevasta harkinnasta, jossa huomiota on kiinnitettävä kohdealueella vallitseviin yleisiin olosuhteisiin ja hakijan henkilökohtaisiin olosuhteisiin kokonaisuudessaan.

Sisäisen paon kohdealueen yleisiä olosuhteita arvioitaessa on otettava huomioon muun ohella väkivaltaisuuksien ja levottomuuksien luonne, maantieteellinen esiintyminen ja intensiteetti sekä ihmisoikeusloukkausten ja humanitaarisen oikeuden loukkausten laajuus. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä oikeusjärjestelmän toimivuuteen sekä siihen, missä määrin viranomaiset kykenevät valvomaan aluetta ja turvaamaan kansalaisten turvallisuuden.

ISISiin liittyvä konflikti Irakissa ei ole vaikuttanut merkittävästi shiiaenemmistöisten Etelä-Irakin läänien yleiseen turvallisuustilanteeseen. Sosiaaliset, taloudelliset ja poliittiset rakenteet Etelä-Irakissa ovat edelleen olemassa, ja ihmiselämän perustavimmanlaatuisten tarpeiden tyydyttäminen on siellä maatiedon perusteella mahdollista. Eteläisiä läänejä on edellä selostettujen maatietoraporttien perusteella pidettävä verrattain turvallisina. Irakissa sisäisesti siirtymään joutuneiden suuren määrän ja öljyn hinnan laskusta johtuvien maan taloudellisten vaikeuksien vuoksi humanitaarinen tilanne maassa ei ole ongelmaton. Noin 8,2 miljoonan irakilaisen arvioidaan olevan humanitaarisen avun tarpeessa. Vaikka humanitaarista apua tarjoavien järjestöjen auttamiskyky on voimavarojen niukkuuden vuoksi puutteellinen, avustusjärjestöt ja muun ohella UNHCR toimivat Irakissa aktiivisesti. Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei humanitaarisen tilanteen Etelä-Irakin lääneissä ole katsottava yltävän Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vastaisiin olosuhteisiin alueella.

Kohdealueella vallitsevien yleisten olosuhteiden lisäksi on kuitenkin harkittava, voiko hakija viettää kohdealueella suhteellisen normaalia elämää ilman kohtuuttomia vaikeuksia. Sisäisen paon kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon kunkin hakijan yksilölliset olosuhteet, kuten ikä, sukupuoli, terveydentila, perhesuhteet ja sosiaaliset siteet, etniset, kulttuuriset, kielelliset ja uskonnolliset seikat sekä hakijan koulutukselliset ja ammatilliset olosuhteet. Myös mahdolliseen haavoittuvaan asemaan liittyvät erityistarpeet on otettava asianmukaisesti huomioon.

2.10 Johtopäätökset

Irakin armeijan palveluksessa toiminut muutoksenhakija pelkää militanttiryhmän kiinnostuneen hänestä sen vuoksi, että hän on armeijan tarkastuspisteellä Bagdadissa virantoimituksessa ollessaan ottanut kollegojensa kanssa kiinni militanttiryhmän aselastissa olleen ajoneuvon ja sitä kuljettaneet henkilöt elokuussa 2015. Muutoksenhakija ei ole tiennyt, minkä militanttiryhmän jäseniä kiinniotetut henkilöt ovat olleet, eikä hän ole täsmentänyt, minkä tahon oikeudenloukkauksia hän kotimaassaan pelkää. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa muutoksenhakija on esittänyt, että hänen toimintansa vuoksi hänen veljensä olisi surmattu ampumalla. Muutoksenhakijan toimittaman, veljeä koskevan kuolintodistuksen jäljennöksen ei voida katsoa osoittavan, että veljen kuolema olisi liittynyt muutoksenhakijan toimintaan Irakissa. Kun otetaan lisäksi huomioon, että muutoksenhakijan kertoman mukaan hänen esimiehensä on vapauttanut kiinni otetun ajoneuvon ja sitä kuljettaneet henkilöt kiinniottopäivänä, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei muutoksenhakijan ole kertomansa perusteella katsottava profiloituneen tuntemattomaksi jääneen militanttiryhmän vastustajaksi eikä hänellä siten ole katsottava olevan perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi todellisen tai oletetun poliittisen mielipiteensä tai muun ulkomaalaislain 87 b §:ssä tarkoitetun syyn johdosta kotimaassaan Irakissa.

Maahanmuuttoviraston lausunnossa todetulla tavalla valituslupahakemukseen liitetyt arabian- ja englanninkieliset rikosrekisteriasiakirjajäljennökset sisältävät ristiriitaista tietoa muutoksenhakijan palveluspaosta johtuvaksi väitetystä vankeusrangaistuksesta. Muutoksenhakija ei ole kiistänyt Maahanmuuttoviraston lausunnossa todistusten sisällöstä esitettyä eikä ole selvittänyt, milloin tai miten hän on saanut tiedon väitetystä tuomiosta. Kun otetaan lisäksi huomioon Maahanmuuttoviraston lausunnossa esitetty palveluspakoa koskeva edelleen ajankohtaisena pidettävä maatieto, muutoksenhakijan pelkoa palveluspaosta johtuvasta kohtuuttomasta rangaistuksesta ja sen täytäntöönpanosta ei ole pidettävä perusteltuna.

Edellä esitetyn perusteella muutoksenhakijan ei ole katsottava täyttävän ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetun turvapaikan myöntämisen edellytyksiä suhteessa kotimaahansa Irakiin. Muutoksenhakijan henkilökohtaisista olosuhteista saadun selvityksen perusteella hänen ei ole katsottava olevan myöskään ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen kuolemanrangaistuksen, teloituksen, kidutuksen taikka muun epäinhimillisen tai ihmisarvoa loukkaavan kohtelun tai rangaistuksen vaarassa.

Koska mielivaltaisen väkivallan ei sellaisenaan ole katsottava aiheuttavan muutoksenhakijalle sellaista vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa, joka edellyttäisi toissijaisen suojelun myöntämistä pelkästään sen perusteella, että hän on kotoisin Bagdadin kaupungista, asiassa on vielä ratkaistava, onko muutoksenhakija ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun toissijaisen suojelun tarpeessa henkilökohtaisille olosuhteilleen ominaisten seikkojen takia.

Shiiamuslimina muutoksenhakija kuuluu Bagdadin kaupungin enemmistöväestönosaan. Hän on asunut Bagdadissa siellä edelleen asuvien vanhempiensa ja sisartensa kanssa, minkä lisäksi hänellä on tytär kaupungissa. Muutoksenhakijan ei voida katsoa olevan kotikaupungissaan erityisen mielenkiinnon kohteena hänen työnsä ja sen yhteydessä tuntemattomaksi jääneen militanttiryhmän kanssa yhden kerran tapahtuneen välikohtauksen perusteella. Terveen ja työkykyisen yli 30-vuotiaan muutoksenhakijan henkilökohtaisista olosuhteista kokonaisuutena saatu selvitys ja Bagdadin kaupungin turvallisuustilanteesta edellä lausuttu huomioon ottaen hänen ei ole katsottava olevan todellisessa vaarassa joutua Bagdadiin palautettuna kärsimään ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa tarkoitettua mielivaltaisesta väkivallasta johtuvaa vakavaa haittaa.

Asiassa on lisäksi arvioitava ulkomaalaislain 88 e §:ssä tarkoitettua sisäisen paon mahdollisuutta, koska Maahanmuuttovirasto on katsonut, että muutoksenhakija olisi Bagdadin turvallisuustilanteesta saatavien tietojen perusteella sinne palatessaan ulkomaalaislain 88 a §:ssä (323/2009) tarkoitetun humanitaarisen suojelun tarpeessa. Kun otetaan huomioon Maahanmuuttoviraston päätöksessä turvallisesta ja laillisesta matkustamisesta ja pääsystä Etelä-Irakiin esitetty, Irakin eteläosan läänien yleisestä turvallisuustilanteesta edellä lausuttu sekä muutoksenhakijan henkilökohtaisista olosuhteista kokonaisuudessaan saatu selvitys ja erityisesti se seikka, että hän on terve ja työkykyinen shiialainen mieshenkilö, Maahanmuuttovirasto on voinut edellyttää hänen turvautuvan sisäiseen pakoon shiiaenemmistöiseen Etelä-Irakiin, jossa hänellä on mahdollisesti puuttuvasta sukulais- ja tukiverkostosta huolimatta katsottava olevan mahdollisuudet viettää suhteellisen normaalia elämää ilman kohtuuttomia vaikeuksia. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että sisäistä pakoa on pidettävä muutoksenhakijan olosuhteissa toteuttamiskelpoisena mahdollisuutena. Näin ollen ulkomaalaislain 88 a §:ssä (323/2009) tarkoitettu humanitaarisen suojelun perusteella myönnettävä oleskelulupa on ulkomaalaislain 88 e §:n nojalla voitu jättää muutoksenhakijalle myöntämättä.

Edellä lausuttuun nähden ja kun otetaan lisäksi huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut yksilöllisestä inhimillisestä syystä myönnettävää oleskelulupaa ja käännyttämistä koskevilta osin sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Janne Aer ja Petri Helander. Asian esittelijä Elina Immonen.

 
Julkaistu 30.11.2016