KHO:2016:212

Poromerkin hyväksymistä koskevan poronhoitolain 23 §:n 1 momentin mukaan Paliskuntain yhdistys hyväksyi paliskunnan hallituksen esityksestä poromerkin poronomistajalle. Poronhoitoasetuksen 17 §:n mukaan paliskunnan hallituksen tuli tehdä esitys poromerkin hyväksymisestä Paliskuntain yhdistykselle. Mainittuja säännöksiä oli tulkittava siten, että paliskunnan hallitus oli velvollinen merkkipiirin ja poroisännän lausunnot saatuaan tekemään Paliskuntain yhdistykselle esityksen poromerkkiä koskevasta hakemuksesta. Paliskunnan hallitus voi esityksessään joko puoltaa hakemuksen hyväksymistä tai esittää sen hylkäämistä. Se, ettei paliskunnan hallitus ollut tehnyt esitystä, ei puheena olevassa asiassa estänyt Paliskuntain yhdistystä hyväksymästä haettua poromerkkiä poronomistajalle. Paliskunnan valitus Paliskuntain yhdistyksen päätöksestä hylättiin.

Poronhoitolaki 23 § 1 momentti, 44 § ja 45 §

Poronhoitoasetus 14 §, 17 § ja 18 §

Päätös, jota valitus koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 10.11.2015 nro 15/0709/2

Asian aikaisempi käsittely

Paliskuntain yhdistyksen hallitus on 13.12.2013 päätöksellään nro 90 hyväksynyt A:n ja B:n hakemat poromerkit 19.4.2013 lukien Näkkälän paliskuntaan.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

Näkkälän paliskunta on hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatinut, että Paliskuntain yhdistyksen päätös poromerkkien hyväksymisestä on kumottava.

Poronhoitolain säännösten tarkoituksena on, että Paliskuntain yhdistys voi hyväksyä vain sellaisen poromerkin, jota paliskunta on esittänyt hyväksyttäväksi. Käytäntö, jonka mukaan paliskunnan on toimitettava hakemus poromerkistä Paliskuntain yhdistykselle, vaikka sen oma kanta olisi kielteinen, on vastoin lain tarkoitusta. Nyt hyväksytyt merkit aiheuttavat sekaantumisen vaaraa eivätkä ota huomioon vanhastaan noudatettuja sukumerkkejä.

Paliskuntain yhdistyksen hallitus on antanut valituksen johdosta lausunnon hallinto-oikeudelle.

B on antanut vastineen hallinto-oikeudelle.

Alaikäisen A:n puolesta hänen huoltajansa ovat antaneet vastineen hallinto-oikeudelle.

Näkkälän paliskunta on antanut vastaselityksen hallinto-oikeudelle.

Näkkälän paliskunta on toimittanut hallinto-oikeudelle lisäselvitystä, johon Paliskuntain yhdistys on antanut vastineen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt Näkkälän paliskunnan valituksen Paliskuntain yhdistyksen päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Poronhoitolain 23 §:n 1 momentin mukaan jokainen poro on merkittävä omistajan poromerkillä, jonka Paliskuntain yhdistys on paliskunnan hallituksen esityksestä omistajalle hyväksynyt. Pykälän 2 momentin mukaan erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetulla alueella poromerkki tulee mahdollisuuksien mukaan muodostaa vanhastaan noudatettujen periaatteiden mukaisesti (sukumerkki). Pykälän 3 momentin mukaan tarkempia säännöksiä poromerkistä sekä sen tekemisestä, hakemisesta ja myöntämisestä annetaan asetuksella.

Poronhoitoasetuksen 16 §:n 1 momentin mukaan poromerkin hyväksyminen edellyttää, että merkki eroaa selvästi muista poromerkeistä tai samankaltaisilla poromerkeillä varustettuja poroja hoidetaan niin kaukana toisistaan, että sekaantumisen vaaraa ei ole.

Poronhoitoasetuksen 17 §:n 1 momentin mukaan poromerkin hyväksymistä koskeva hakemus osoitetaan Paliskuntain yhdistykselle ja jätetään poroisännälle. Hakemukseen on liitettävä kaavakuva ja selostus haetusta poromerkistä. Pykälän 2 momentin mukaan poroisännän on hankittava hakemuksesta merkkipiirin kokouksen lausunto ja toimitettava hakemus, annettu lausunto sekä oma lausuntonsa paliskunnan hallitukselle, joka tekee esityksen poromerkin hyväksymisestä Paliskuntain yhdistykselle.

Paliskuntain yhdistyksen sääntöjen 8 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan hallituksen tehtävänä on päättää poromerkkien hyväksymisestä, peruuttamisesta ja raukeamisesta, ja huolehtia päätösten tiedoksiannosta poronhoitoasetuksen 18 §:ssä säädetyllä tavalla.

Poronhoitoasetuksen 18 §:n mukaan paliskuntain yhdistyksen on annettava päätös poromerkin hyväksymisestä tiedoksi hakijalle ja asianomaiselle paliskunnalle. Päätöksestä on lisäksi ilmoitettava seuraavassa Paliskuntain yhdistyksen varsinaisessa kokouksessa.

Asiassa saatu selvitys ja johtopäätökset

Edellä esitetyn perusteella poromerkin hyväksymisestä tai hylkäämisestä tekee ratkaisun Paliskuntain yhdistys. Hakemus poromerkistä jätetään poroisännälle, joka antaa oman lausuntonsa sekä hankkii merkkipiirin kokouksen lausunnon asiassa. Poroisäntä toimittaa asiakirjat paliskunnan hallitukselle, joka tekee esityksen poromerkin hyväksymisestä. Koska paliskunnan hallitus ei päätä poromerkin hyväksymisestä tai hylkäämisestä, edellä kerrottuja säännöksiä on tulkittava siten, että merkin hyväksymistä koskeva asia on vietävä Paliskuntain yhdistyksen ratkaistavaksi myös silloin, kun paliskunnan hallitus ei puolla merkin hyväksymistä. Näin ollen vaikka Näkkälän paliskunnan hallitus ei ole puoltanut poromerkkien myöntämistä A:lle ja B:lle, Paliskuntain yhdistyksellä on ollut toimivalta ratkaista asia eikä päätös ole tämän johdosta lainvastainen.

Valituksessa katsotaan, että myönnetyt poromerkit aiheuttavat sekaantumisen vaaraa eivätkä ota huomioon vanhastaan noudatettuja sukumerkkejä. Valittaja on toimittanut hallinto-oikeuteen kaavakuvaluettelon lukuisista sukumerkeistä, joita haetut merkit valittajan käsityksen mukaan loukkaavat. Paliskuntain yhdistyksen puolesta annettujen lausuntojen mukaan haetut merkit ovat vähintään kahden teon päässä aiemmin hyväksytyistä poromerkeistä ja ne täyttävät sukumerkin muodolliset edellytykset. A:n merkki muodostuu hänen isänsä isoisän isoisän ja hänen isänsä veljen merkkien pohjalta. Myös B:n poromerkki on muodostettu hänen isänsä merkin pohjalta.

Hallinto-oikeus toteaa, ettei asiassa ole esitetty sellaista yksilöityä selvitystä, jonka perusteella myönnettyjen poromerkkien olisi katsottava aiheuttavan poronhoitoasetuksen 16 §:n 1 momentissa tarkoitettua sekaantumisen vaaraa. Näin ollen ja kun otetaan huomioon puheena olevien poromerkkien muodostamisesta esitetty selvitys, myönnettyjen poromerkkien voidaan katsoa täyttävän poronhoitolain ja -asetuksen vaatimukset eikä valituksenalaisen päätöksen kumoamiseen ole siten aihetta.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pirjo Pyhäjärvi, Merja Velakoski-Kovalainen (eri mieltä) ja Anna-Kaisa Marski. Esittelijä Minna Manninen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Näkkälän paliskunta on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Paliskuntain yhdistyksen päätökset kumotaan. Lisäksi valituksessa on vaadittu Paliskuntain yhdistyksen päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä.

Paliskunta on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Poronhoitolain 17 ja 23 § edellyttävät, että paliskunnan hallitus esittää haettua poromerkkiä Paliskuntain yhdistyksen hyväksyttäväksi. Lakia tulee tulkita lähtökohtaisesti lain sanamuodon mukaan. Lain sanamuodon ja asetuksen mukaan (8 §) paliskunnan hallituksen tehtävänä on esittää poromerkin hyväksymistä.

Lain mukaan poroisännän tulee aina toimittaa hakemus lausuntoineen paliskunnan hallituksen käsiteltäväksi, mutta paliskunnan hallituksen päätettävissä on se, tekeekö se esityksen poromerkin hyväksymisestä Paliskuntain yhdistykselle. Lain tulkinta tällä tavoin on myös käytännössä tarkoituksenmukaisin, koska merkkipiiri ja paliskunnan hallitus ovat parhaita paikallisia asiantuntijoita niiden alueella olevien merkkien ja sekaantumisen vaaran osalta.

Paliskuntain yhdistyksen rooli on valvoa vielä laajemmalla mittapuulla, että sekaantumisen vaaraa ei pääse syntymään. Lisäksi paliskuntain yhdistys pitää rekisteriä poromerkeistä.

Poromerkin hakijan oikeusturva ei vaarannu, koska hän voi muuttaa hakemustaan siltä osin kuin merkkipiiri tai paliskunnan hallitus katsovat sen tarpeelliseksi. Hakijalla ei voi olla subjektiivista oikeutta saada hyväksytyksi juuri haluamansa kaltaista poromerkkiä. Tulkintaa tukee myös se, että normaali valitustie paliskunnan hallituksen päätöksistä ei mene paliskuntain yhdistykseen vaan paliskunnan kokoukseen, jonne merkkihakemuksen tekijällä on halutessaan oikeus saattaa asia käsiteltäväksi.

Poronhoitolakia koskevan hallituksen esityksen (HE 244/1989 s. 13) mukaan "Paliskunnan hallitus tekee esityksen poromerkistä Paliskuntain yhdistykselle, joka päätöksellään hyväksyisi poromerkin omistajalle". Hallituksen kuuluu tehdä esitys vain silloin, kun se itse on tehnyt asiasta myönteisen päätöksen. Paliskunnan hallitus ei ole esittänyt poromerkkiä hyväksyttäväksi. Paliskuntain yhdistys ei sen vuoksi voi poromerkkiä hyväksyä. Paliskuntain yhdistyksellä on yksinomainen toimivalta hyväksyä lopullisesti poromerkki, mutta se voi tehdä sen vain paliskunnan hallituksen hyväksymistä tarkoittavasta esityksestä.

Käytäntö, jonka mukaan paliskunnan on toimitettava hakemus poromerkistä Paliskuntain yhdistykselle, vaikka sen oma kanta olisi kielteinen, on vastoin lain tarkoitusta. Päätös poromerkkien hyväksymisestä on jo tämän vuoksi kumottava.

Merkkipiiri on vastustanut haetun poromerkin hyväksymistä. Merkkipiirin nimenomaisena tehtävänä on huolehtia, että poromerkit ovat käyttökelpoisia ja eroavat toisistaan riittävän selvästi. Paliskunnan hallitus ei ole esittänyt poromerkkejä hyväksyttäväksi, koska ne eivät eroa selvästi muista merkeistä ja loukkaavat sukumerkkejä. Hakemukset on silti hyväksytty Paliskuntain yhdistyksen hallituksessa äänin 7–5 ja 7–6.

Paliskuntain yhdistys noudattaa muodollista käytäntöä, jonka mukaan poromerkkien välillä on oltava eroa niin sanotusti kaksi tekoa. Käytäntö ei ota huomioon lain lähtökohtaa sukumerkkien huomioon ottamisesta eikä sitä, että merkin on erottava selvästi muista. Kaksi tekoa ei merkin tyypistä riippuen aina riitä. Osa teoista on käytännössä niin samantyyppisiä että pelkästään ne erottavina tekoina eivät ole riittäviä. Tällaisia tekoja ovat keskenään muun muassa pistel ja pykälä, etuhanka ja etuhankaan leikattu halkein sekä vatmapykälä ja hanka.

Paliskuntain yhdistyksen hallituksen kokouksen 1.6.2014 eriävistä mielipiteistä käy hyvin ilmi se, miksi nykyinen käytäntö aiheuttaa sekaantumisen vaaraa.

A:n merkki voi käytännössä olla hyvin lähellä C:n merkkiä. Vasen päällä hanka on käytännössä lähellä isoa pykälää, vasen alla iso pykälä on lähellä kahta pisteltä varsinkin, jos korvaan tulee halkein rikkoontumisen seurauksena, ja oikea alla pykälä on lähellä pisteltä. B:n merkki on lähellä D:n ja E:n merkkiä. E:hen verrattuna ero on vain oikeassa nokassa, ja jos se rikkoontuu, merkki on käytännössä samanlainen. Tietokoneohjelman antama visuaalinen käsitys sekaantumisen vaarasta on aivan toinen kuin vaara on käytännössä.

Lisäksi on mahdollisuuksien mukaan, varsinkin ristiriitatilanteissa, vältettävä sellaisten merkkien hyväksymistä, joihin muita merkkejä on helppo muuttaa. Nyt haetut merkit menevät sillä tavalla yli monen muun merkin, että niihin on helppo muuttaa merkkejä. Paliskuntain yhdistyksen lausunnon 16.10.2015 mukaan ei voida lähteä olettamuksesta, että merkkejä väärennetään. Kysymys ei ole lähtökohtaisesta olettamuksesta, vaan myös tämän riskin huomioon ottamisesta merkkejä hyväksyttäessä.

Paliskunnalla itse on parhaat edellytykset arvioida asiaa siellä vallitsevissa olosuhteissa. Näkkälän paliskunnassa eräiden poronomistajien poromäärät ovat kasvaneet luonnottomasti, vaikka porojen tuominen paliskuntaan on kielletty eikä tiedossa ole selittäviä tekoja kuten kauppoja. Lisäksi eri tokkakuntien poroja on paliskunnan hallituksen mukaan ajettu tarkoituksella sekaisin toisen tokkakunnan perinteisesti käyttämille laidunalueille. Näitä seikkoja on hankala todistaa, ja myös sen vuoksi paliskunnan hallituksen kannanotolle on annettava ratkaiseva painoarvo.

Nyt hyväksytyt merkit eivät käytännössä erotu selvästi muista merkeistä eivätkä ota huomioon vanhastaan noudatettuja sukumerkkejä.

Hallinto-oikeus on katsonut, että A:n merkki muodostuisi hänen isoisänsä isoisän ja isänsä veljen merkkien pohjalta ja B:n merkki olisi muodostettu hänen isänsä merkin pohjalta. Paliskuntain yhdistys on lausumassaan 4.6.2014 tuonut esiin F:n ja G:n sekä H:n merkit ilmeisesti tarkoituksenaan perustella, että haetut merkit ovat kyseessä olevien sukujen sukumerkkejä.

H on ostanut lausumassa mainitun merkin toiselta sukukunnalta. Tuo merkki ei koskaan ole B:n suvun merkki.

F on hakenut merkkiään 16.5.2007. Paliskunta on kevätkokouksessaan 28.5.2007 päättänyt, että se ei puolla hakemusta. Paliskuntain yhdistys on siitä huolimatta hyväksynyt merkin 7.6.2009. Merkki on samanlainen kuin muualla käytössä olevat merkit. A:n isän, isoisän ja veljen merkit ovat erilaiset. Isoisän isän G:n merkki on asetettu hävitysajalle 2002 ja merkki on rauennut 2005. Merkissä ei ole poroja. Merkin tausta ei ole tiedossa mutta sukumerkki se ei ole. Poromerkkiluettelo ei myöskään tue muilta osin sitä, että kysymyksessä olisi A:n suvun sukumerkki.

Sekaantumisvaaraa tekojen vähäisten erojen tai käytännöllisen samankaltaisuuden vuoksi aiheuttavia merkkejä ei tule hyväksyä eikä myöskään merkkejä, joihin muita merkkejä on helppo muuttaa. Haettuja merkkejä ei tule myöntää.

Paliskuntain yhdistyksen päätöstä ei saa pannan täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman. Laissa ei ole täytäntöönpanosta niin säädetty. Paliskuntain yhdistys on kuitenkin merkinnyt kyseessä olevat poromerkit merkkirekisteriin. Korkeimman hallinto-oikeuden on selvyyden vuoksi todettava asia tai kiellettävä päätöksen täytäntöönpano. Porojen merkitseminen kyseessä oleviin merkkeihin aiheuttaa käytännön ongelmia eikä ole vaikeuksissa peruutettavissa mikäli päätös kumotaan. Porot voidaan tarvittaessa merkitä lisämerkillä.

Paliskuntain yhdistyksen hallitus on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on esittänyt valituksen hylkäämistä. Lausunnossa todetaan muun ohella seuraavaa:

Paliskuntain yhdistyksen hallitus on käsitellyt valituksenalaisia merkkianomuksia kokouksessaan 10.9.2013. Tällöin hallitus pyysi Näkkälän paliskuntaa tarkentamaan, mitä poromerkkejä heidän paliskunnassaan haetut merkit loukkaavat. Näkkälän paliskunnan hallitus pyysi lisäaikaa selvityksen antamiseen marraskuun 2013 loppuun saakka. Paliskuntain yhdistyksen hallitus kokouksessaan 25.10.2013 myönsi pyydetyn jatkoajan. Näkkälän paliskunta ei toimittanut selvitystä annettuun määräaikaan mennessä. Merkkiasiat käsiteltiin Paliskuntain yhdistyksen hallituksen kokouksessa 13.12.2013.

Jokaisella paliskunnan osakkaalla on oikeus hakea itselleen tai perheenjäsenilleen uutta poromerkkiä, jotka yleensä johdetaan olemassa olevista perheen poromerkeistä. Poronomistajien poistuessa ja uusien tullessa paliskuntaan, paliskunnan poromerkit ovat jatkuvassa muutostilassa. Tätä poromerkkien muutosta hallitaan poronhoitolain ja -asetuksen poromerkkisäädöksillä.

Aiemmista poromerkkien myöntämiseen liittyvistä käytännöistä johtuen paliskunnissa eri puolilla poronhoitoaluetta on samoja tai hyvin pienillä eroilla olevia poromerkkejä. Samankaltaiset poromerkit ovat kuitenkin aiheuttaneet sekaannuksia ja ristiriitoja. Paliskuntain yhdistyksen hallitus sai aiemmin kentältä nyljettäväkseen ja tulkittavakseen poronkorvia, joiden omistajasta oli epäselvyyttä. Paliskuntain yhdistyksen hallitus teki poromerkkiasioihin liittyen linjauksia, joiden avulla epäselvien poromerkkitapausten määrä on vähentynyt merkittävästi, käytännössä loppunut kokonaan. Paliskuntain yhdistyksen hallitus alkoi käyttää 2000-luvun alkupuolella uusien poromerkkien käsittelyssä seuraavia linjauksia:

- "Hallitus päätti, että erityisellä poronhoitoalueella sukumerkkinä haettu merkki voidaan hyväksyä oman paliskunnan sisällä yhden teon päähän, jos hakijan oma paliskunta sen hyväksyy. Muiden, ulkopuolisten paliskuntien osakkaiden merkkeihin nähden, merkkien välillä on oltava enemmän kuin yhden teon ero, kuten hallitus on päättänyt aiemmin uusia merkkejä myöntäessään. " (Paliskuntain yhdistyksen hallituksen kokous 6/2010)

- "Hallitus päätti merkitä pöytäkirjaan uusien merkkien myöntämisessä käytetyn periaatteen: uudella merkillä on oltava vähintään kahden teon ero poronhoitoalueella jo voimassaoleviin merkkeihin tullakseen hyväksytyksi. Periaate on ollut käytössä jo edellisten hallitusten ja edellisen merkkivastaavan aikana. Ratkaisun on todettu olevan toimiva ja poronhoitoasetuksen 16 §:n vaatimukset täyttävä. Merkkien sekaantumisia ei ole viime vuosien aikana tullut enää hallituksen käsiteltäväksi." (Paliskuntain yhdistyksen hallituksen kokous 6/2011)

Vähintään kahden teon erolla pyritään varmistamaan, että merkit ovat selvästi erotettavissa toisistaan. Poronhoitoasetuksen 16 §:ssä luetellaan poromerkeissä käytettävät eri teot. Linjaukset on todettu useiden käyttövuosien jälkeen toimiviksi ja niiden on katsottu lisäävän poronomistajan oikeusturvaa.

Paliskuntain yhdistyksellä on käytössään atk-pohjainen tietokanta, jonka avulla haettua poromerkkiä pystytään vertaamaan koko poronhoitoalueella käytössä oleviin poromerkkeihin. Se on apuväline poromerkkirekisterin käytössä. Paliskuntain yhdistyksen hallituksessa on 12–14 eri puolilta poronhoitoaluetta tulevaa kokenutta poromerkkien tuntijaa, poroisäntää. Poromerkkejä käsiteltäessä poroisännät arvioivat edellä mainittujen linjausten mukaisesti ja atk-ohjelmasta saadun tiedon lisäksi, ettei poromerkkien välille synny sekaantumisen vaaraa.

Näkkälän paliskunnan mukaan valituksenalaiset merkit aiheuttavat sekaantumisen vaaraa, eivätkä ota huomioon vanhastaan noudatettuja sukumerkkejä. Näkkälän paliskunta on toimittanut Paliskuntain yhdistyksen aiemmin pyytämän selvityksen vasta hallinto-oikeudelle syksyllä 2015. Esitettyjä merkkejä oli siinä 97 ja ne ovat yleisesti Näkkälän paliskunnassa käytössä olevia merkkejä. Näkkälän selvityksessä esitetyt merkit ovat vähintään kahden teon takana valituksen alaisista merkeistä, eivätkä ne ole visuaalisesti samankaltaisia. Poromerkkejä myönnettäessä ei voida lähteä olettamuksesta, että merkkejä väärennetään eli muutetaan jonkun toisen merkiksi. Tällöin uusia poromerkkejä ei olisi käytännössä mahdollista myöntää lainkaan.

Valituksessaan Näkkälän paliskunta on tuonut esiin erityisesti kolme merkkiä, joita uudet poromerkit loukkaavat. Paliskunnan mukaan A:n merkki loukkaisi C:n kuolinpesän merkkiä, johon on luettavissa viiden teon ero. B:n merkki loukkaisi D:n ja E:n merkkejä. Esitettyyn hävitysajalla (2004 lähtien) olevaan E:n poromerkkiin on luettavissa neljän teon ero. D:n poromerkkiin eroja on luettavissa viisi tekoa. Kaikki esitetyt merkit ovat niin tekojen puolesta kuin myös visuaalisesti riittävän kaukana valituksenalaisista merkeistä. Valituksenalaiset merkit eivät myöskään loukkaa esille tuotujen merkkien sukulinjoja.

Paliskunnan hallituksella ei ollut asetuksessa poronhoitolain täytäntöönpanosta (629/1948) roolia poromerkkiasioissa. Paliskunnan hallituksen tehtäväksi on vasta 1968 annetun asetuksen (72/1968) 7 §:n 2 momentin 5 kohdassa säädetty antaa Paliskuntain yhdistykselle lausunnot poromerkin hyväksymistä koskevista anomuksista.

Voimassa olevan poronhoitolain (848/1990) valmistelussa on lähdetty aikaisemmissa laissa olleiden periaatteiden pohjalta. Poronhoitoasetuksen (883/1990) 17 §:n 1 momentin mukaan poromerkin hyväksymistä koskeva hakemus osoitetaan Paliskuntain yhdistykselle. Paliskuntain yhdistyksen sääntöjen mukaan hallituksen tehtävänä on poromerkkien hyväksyminen, peruuttaminen ja rauettaminen. Poronhoitoasetuksen 8 §:n 7 kohta "esittää poromerkin hyväksymistä" tarkoittaa vain paliskunnan hallituksen lausumisoikeutta asiassa. Poromerkin lopullista hyväksymistä ei ole missään säädöksissä asetettu paliskunnan hallitukselle.

Voimassa olevan poronhoitolain esitöissä (HE 244/1989) on todettu seuraavasti: "Kun poromerkkien hyväksymistä edeltää asian käsittely paliskunnan hallituksen kokouksessa ja kun Paliskuntain yhdistyksen hyväksymispäätökseen saisi asianomainen hakea muutosta lääninoikeudelta, ei nykyisen lain 21 §:n mukaisen säännöksen ottamista lakiehdotukseen ole pidetty tarpeellisena". Vaikka valitustietä ei uusien poromerkkien osalta enää nykyisessä poronhoitolaissa ole erikseen säädetty, lain esitöiden mukaan valitusoikeus poromerkkipäätökseen tulee vasta Paliskuntain yhdistyksen päätöksestä.

Paliskuntain yhdistys on poromerkkiasioissa viranomaisroolissa. Uusien poromerkkiasioiden päätäntävalta on tahdottu pitää nykyisellä tavalla mahdollisimman pitkälle paliskunnan ulkopuolisten, poromerkit tuntevien ammattilaisten käsissä. Näin päätöksenteossa eivät pääse vaikuttamaan muut tekijät, kuten esimerkiksi paliskunnan sisäiset ristiriidat. Paliskuntain yhdistyksen hallituksen jäsenet päättävät puolueettomasti, mikä merkki kelpaa ja mikä on liian samankaltainen olemassa oleviin merkkeihin nähden. Merkkituntemus hallituksessa on laaja ja ottaa huomioon eri alueet tasapuolisesti. Poromerkkiasioista päättäminen Paliskuntain yhdistyksen hallituksessa yhtenäistää niiden käsittelyn. Paliskuntain yhdistyksen päätösvallalla toteutuu poromerkkiasioihin liittyen yksittäisen osakkaan oikeusturva ja yhdenvertainen kohtelu. Käytännön toimivuutta kuvastaa se, että poromerkkeihin liittyviä valituksia on ollut oikeudessa vähän.

A:n huoltaja on antanut valituksen ja lausunnon johdosta vastineen, jossa hän on todennut muun ohella, että A:n merkki on viiden teon päässä C:n kuolinpesän merkistä. Korvan repeytymistä ei voida pitää syynä merkkien sekoittumiseen, koska silloin kaikki muutkin merkit voisivat sekoittua keskenään. Poromerkkien muuttaminen toiseen merkkiin on rikos. A kuuluu sukunsa tokkakuntaan, joka hoitaa porojaan perinteisesti Näkkälän paliskunnan alueella. Näkkälän paliskunta on jakautunut kahtia alueella vallitsevan saamelaiskiistan ja siihen liittyvän laidunkiistan seurauksena. A:n isoisän isän G:n poromerkki on kiistatta sukumerkki.

B on antanut valituksen ja lausunnon johdosta vastineen, jossa hän on vaatinut valituksen ja täytäntöönpanon kieltämistä koskevan vaatimuksen hylkäämistä. Vastineessa on todettu muun ohella, että B on yrittänyt saada poromerkin jo yli kymmenen vuotta. Nyt kyseessä oleva merkki on jo kolmas merkki, jonka hän on yrittänyt saada rekisteröityä. Mikäli hän olisi lähettänyt hakemuksen paliskunnalle, se ei olisi edennyt Paliskuntain yhdistyksen käsittelyyn. Hän lähetti hakemuksen tällä kertaa kuitenkin suoraan Paliskuntain yhdistykseen, josta se lähetettiin paliskuntaan. Enemmistö Paliskuntain yhdistyksen hallituksessa noudatti samaa sääntöä kuin siihenkin asti oli noudatettu eli sääntöä, jonka mukaan merkki voidaan hyväksyä, jos se eroaa kahden teon osalta muista alueella käytössä olevista merkeistä. Minkään muun kuin tämän asian ei pitäisi vaikuttaa lopputulokseen.

B on toimittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle kirjelmän, jossa hän on pyytänyt asian nopeaa käsittelyä hänelle muutoin aiheutuvan rahallisen vahingon vuoksi.

Näkkälän paliskunta on antanut lausunnon ja vastineiden johdosta vastaselityksen. Vastaselityksessä on vaadittu, että Paliskuntain yhdistykseltä tulee pyytää uusi lausunto sen antamaan lausuntoon liittyvien epäselvyyksien vuoksi.

Näkkälän paliskunnan vastaselitys on annettu tiedoksi Paliskuntain yhdistykselle, A:n huoltajille sekä B:lle.

Näkkälän paliskunta on toimittanut lisäselvitystä korkeimpaan hallinto-oikeuteen 18.11.2016 saapuneella kirjelmällä. Lisäselvitys on liittynyt B:n paliskunnan varsinaisen kevätkokouksen päätöksestä 30.5.2016 hallinto-oikeudelle tekemään valitukseen.

Paliskunnan lisäselvitys on annettu tiedoksi B:lle, joka on antanut siihen liittyen vastineen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Lausuminen Paliskuntain yhdistyksen päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Valituksen hylkääminen

Asian vaiheet ja kysymyksenasettelu

A ja B ovat jättäneet Paliskuntain yhdistykselle osoitetut poromerkkiä koskevat hakemuksensa Näkkälän paliskunnan poroisännälle. Näkkälän paliskunta ja Enontekiön merkkipiiri ovat käsitelleet hakemukset, mutta eivät ole puoltaneet niitä. Paliskuntain yhdistyksen hallitus on käsitellyt hakemuksia kokouksessaan ja päättänyt pyytää Näkkälän paliskunnalta selvitystä siitä, mitä poromerkkejä heidän paliskunnassaan haetut merkit loukkaavat. Paliskunta ei toimittanut pyydettyä selvitystä. Paliskuntain yhdistyksen hallitus päätti hyväksyä haetut merkit.

Asiassa on Näkkälän paliskunnan valituksesta ensin ratkaistava, onko Paliskuntain yhdistyksellä toimivalta hyväksyä poromerkit, joiden hyväksymistä paliskunta ei ole esittänyt. Jos Paliskuntain yhdistyksellä on ollut toimivalta ratkaista asiat, on vielä ratkaistava, täyttävätkö haetut merkit poronhoitolaissa ja –asetuksessa säädetyt vaatimukset.

Toimivaltakysymyksen ratkaisemiseen liittyvät säännökset ja niiden perusteluja

Poronhoitolain 23 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan jokainen poro on merkittävä omistajan poromerkillä, jonka Paliskuntain yhdistys on paliskunnan hallituksen esityksestä omistajalle hyväksynyt. Pykälän 3 momentin mukaan tarkempia säännöksiä poromerkistä sekä sen tekemisestä, hakemisesta ja myöntämisestä annetaan asetuksella.

Poronhoitolakia koskeneen hallituksen esityksen (HE 244/1989 vp) 23 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että poromerkin tarkoituksena on osoittaa poron omistaja. Perusteluissa on lausuttu poromerkin hyväksymismenettelystä seuraavasti: "Paliskunnan hallitus tekisi esityksen poromerkistä Paliskuntain yhdistykselle, joka päätöksellään hyväksyisi poromerkin omistajalle. Yhdistyksen päätöksestä olisi lakiehdotuksen 45 §:n mukaan mahdollisuus valittaa."

Muutoksenhakua paliskunnan päätöksiin koskevan poronhoitolain 44 §:n 1 momentin mukaan poroisännän päätökseen tyytymättömällä poronomistajalla on oikeus saattaa häntä itseään koskeva asia paliskunnan hallituksen käsiteltäväksi. Paliskunnan hallituksen käsittelyä on pyydettävä kolmenkymmenen päivän kuluessa siitä, kun osakas on saanut tiedon poroisännän päätöksestä.

Pykälän 2 momentin mukaan paliskunnan hallituksen päätökseen tyytymättömällä poronomistajalla on oikeus saattaa päätös paliskunnan kokouksen käsiteltäväksi. Tätä on vaadittava kirjallisesti poroisännältä kolmenkymmenen päivän kuluessa siitä, kun päätös on annettu tiedoksi 18 §:ssä tarkoitetussa paliskunnan kokouksessa.

Pykälän 3 momentin mukaan paliskunnan kokouksen päätökseen poronomistaja saa hakea muutosta hallinto-oikeudelta, jos päätös loukkaa hänen oikeuttaan tai on syntynyt virheellisessä järjestyksessä taikka muutoin on lainvastainen. Muutoksenhaussa noudatetaan, mitä hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

Valitusta Paliskuntain yhdistyksen päätöksestä koskevan poronhoitolain 45 §:n mukaan Paliskuntain yhdistyksen päätökseen saa se, jota päätös koskee, hakea muutosta sillä perusteella, että päätös ei ole syntynyt asianmukaisessa järjestyksessä tai muutoin on lain tai yhdistyksen sääntöjen vastainen. Valitus tehdään Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle. Muutoksenhaussa noudatetaan, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Poronhoitoasetuksen 14 §:n 1 momentin mukaan poronhoitoalue jaetaan maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä merkkipiireihin, joiden tehtävänä on huolehtia, että poromerkit ovat käyttökelpoisia ja eroavat toisistaan riittävän selvästi. Pykälän 2 momentin mukaan merkkipiirin kokous hoitaa merkkipiirille kuuluvat tehtävät. Kokous antaa lausuntoja poromerkkien myöntämistä ja siirtämistä koskevissa asioissa. Merkkipiirin kokouksen tulee puoltaa poromerkin hyväksymistä tai siirtämistä, jos poromerkki on käyttökelpoinen ja samaan tai läheisiin paliskuntiin kuuluvien poronomistajien poromerkit poikkeavat riittävän selvästi hyväksyttäväksi tai siirrettäväksi haetusta poromerkistä.

Poronhoitoasetuksen 17 §:n 1 momentin poromerkin hyväksymistä koskeva hakemus osoitetaan Paliskuntain yhdistykselle ja jätetään poroisännälle. Hakemukseen on liitettävä kaavakuva ja selostus haetusta poromerkistä. Pykälän 2 momentin mukaan poroisännän on hankittava hakemuksesta merkkipiirin kokouksen lausunto ja toimitettava hakemus, annettu lausunto sekä oma lausuntonsa paliskunnan hallitukselle, joka tekee esityksen poromerkin hyväksymisestä Paliskuntain yhdistykselle.

Poronhoitoasetuksen 18 §:n mukaan Paliskuntain yhdistyksen on annettava päätös poromerkin hyväksymisestä tai peruuttamisesta tiedoksi hakijalle ja asianomaiselle paliskunnalle. (- - -). Päätöksistä on lisäksi ilmoitettava seuraavassa Paliskuntain yhdistyksen varsinaisessa kokouksessa.

Toimivaltaa koskeva oikeudellinen arviointi

Paliskuntain yhdistys hyväksyy poromerkin poronhoitolain 23 §:n 1 momentin mukaan paliskunnan hallituksen esityksestä. Poronhoitoasetuksen edellä selostettujen säännösten mukaan Paliskuntain yhdistykselle osoitettu hakemus jätetään poroisännälle, jonka on hankittava siitä merkkipiirin lausunto sekä toimitettava hakemus, annettu lausunto ja oma lausuntonsa paliskunnan hallitukselle, joka tekee esityksen poromerkin hyväksymisestä Paliskuntain yhdistykselle.

Mainittujen säännösten sanamuotojen perusteella on kiistatonta, että toimivalta poromerkin hyväksymiseen kuuluu Paliskuntain yhdistykselle. Säännökset ovat sitä vastoin tulkinnanvaraiset siltä osin kuin on kysymys tätä edeltävän menettelyn merkityksestä. Säännökset ovat tulkittavissa joko niin, että Paliskuntain yhdistys voi tehdä päätöksensä ainoastaan paliskunnan hallituksen sellaisesta esityksestä, jossa on puollettu poromerkin hyväksymistä, tai niin, että päätös voidaan tehdä siitä riippumatta, onko paliskunnan hallitus esittänyt poromerkin hyväksymistä vai hakemuksen hylkäämistä.

Kielellisesti poronhoitolain 23 §:n 1 momentissa käytetty sanonta "hyväksyy - - esityksestä" pikemminkin viittaa siihen, että paliskunnan hallituksen tulee esittää poromerkin hyväksymistä, jotta Paliskuntain yhdistys voi merkin hyväksyä. Tämä tulkinta tarkoittaisi sitä, että paliskunnan hallitus voisi estää poromerkin myöntämisen tai ainakin merkittävästi viivästyttää merkin myöntämistä. Poromerkin myöntämättä jättäminen tai sen saamisen viivästyttäminen vaikeuttaisi poronomistajan elinkeinotoimintaa, sillä jokainen poro on merkittävä poromerkillä ja omistajalla voi olla vain yksi poromerkki; paliskunnan osakkuutta tosin ei ole kytketty omaan poromerkkiin. Tässä tulkintavaihtoehdossa poronomistajan oikeusturva toteutuisi niin, että hän saattaisi asian poronhoitolain 44 §:n 1 ja 2 momentin mukaan ensin paliskunnan hallituksen ja tarvittaessa vielä paliskunnan kokouksen käsiteltäväksi sekä sen jälkeen vielä pykälän 3 momentin mukaisesti valittamalla hallinto-oikeuteen.

Poronhoitolain 44 § koskee muutoksenhakua paliskunnan päätöksiin. Poronhoitolain 23 §:n 1 momentin mukaan paliskunnan hallitus tekee esityksen Paliskuntain yhdistykselle. Paliskunta ei siis tee asiassa muutoksenhakukelpoista päätöstä, lopullista asiaratkaisua. Toimivalta poromerkin hyväksymiseen kuuluu Paliskuntain yhdistykselle, jonka päätöksestä saa poronhoitolain 45 §:n mukaan tehdä valituksen Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle. Myös poronhoitolain 23 §:n perusteluissa korostettiin muutoksenhakumahdollisuutta. Lain tarkoituksena ei tämän perusteella ole ollut luoda menettelyä, jossa ensin haettaisiin oikaisua ja muutosta paliskunnan esityksen tekemistä koskevaan kielteiseen päätökseen, ja mahdollisesti vielä sen jälkeen Paliskuntain yhdistyksen ratkaisuun. Tällainen menettely ei myöskään ole systemaattisesti perusteltu, sillä esityksen tekemistä tai tekemättä jättämistä koskeva ratkaisu ei tavallisesti voi olla valituskelpoinen asiaratkaisu. Tällainen järjestely olisi muutenkin omiaan aiheuttamaan tarpeetonta viivytystä oikeussuojan saamisessa.

Edellä lausutun perusteella puheena olevia säännöksiä on tulkittava siten, että paliskunnan hallitus, merkkipiirin ja poroisännän lausunnot saatuaan, on velvollinen tekemään Paliskuntain yhdistykselle esityksen poromerkin myöntämisestä tai hakemuksen hylkäämisestä. Paliskunnan esitys ei sido Paliskuntain yhdistystä, mutta menettelyllä varmistetaan, että paliskunnan ja merkkipiirin kanta on Paliskuntain yhdistyksen tiedossa asiaa ratkaistaessa. Poronomistajalla on poronhoitolain 45 §:n mukaan oikeus valittaa hakemuksen hylkäävästä Paliskuntain yhdistyksen päätöksestä hallinto-oikeuteen, ja paliskunnalla vastaavasti on oikeus valittaa poromerkin hyväksymisestä.

Poromerkkien hyväksymisen edellytykset ja täydentävät perustelut

Poronhoitoasetuksen 16 §:n 1 momentin mukaan poromerkin hyväksyminen edellyttää, että merkki eroaa selvästi muista poromerkeistä tai samankaltaisilla poromerkeillä varustettuja poroja hoidetaan niin kaukana toisistaan, että sekaantumisen vaaraa ei ole. Lisäksi poronhoitoasetuksen 14 §:n 2 momentin perusteella voidaan edellyttää, että poromerkin tulee muutoinkin olla käyttökelpoinen.

Paliskuntain yhdistys on vedonnut päätöksensä tueksi yhdistyksen hallituksessa aiemmin vahvistettuun linjaukseen, jonka mukaan uudella merkillä on oltava vähintään kahden teon ero poronhoitoalueella jo voimassa oleviin merkkeihin tullakseen hyväksytyksi. Arvioitaessa poromerkin hyväksymisen edellytyksiä ja poronhoitoasetuksen 16 §:n 1 momentissa tarkoitettua sekaantumisen vaaraa voidaan huomioon ottaa myös muita seikkoja kuin edellä mainitussa linjauksessa on tehty. Näkkälän paliskunta ei kuitenkaan ole valituksessaan esittänyt sellaista selvitystä, jonka perusteella myönnettyjen poromerkkien voitaisiin katsoa aiheuttavan sekaantumisen vaaraa tai jonka perusteella niiden hyväksymiseen ei muutoin olisi edellytyksiä.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja niissä mainittu Paliskuntain yhdistyksen sääntöjen 8 §:n 1 momentin 7 kohta sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Täytäntöönpanokieltoa koskeva vaatimus

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Elina Lampi-Fagerholm. Asian esittelijä Tuire Taina.