KHO:2016:218

Tuloverotus – Työpanososinko – Holdingyhtiö – Suosiva osingonjako

Vuosikirjanumero: KHO:2016:218
Antopäivä: 28.12.2016
Taltionumero: 5581
Diaarinumero: 759/2/15
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2016:218

A oli osakkaana terveydenhuoltoalan yhtiössä X Oy, joka oli jakanut A:n työpanososinkoja A:n ja hänen puolisonsa B:n puoliksi omistamalle holdingyhtiö Y Oy:lle. Työpanososingot oli verotettu A:n ansiotulona. Y Oy jakoi vain A:lle osinkona varat, jotka olivat kertyneet sille X Oy:n maksamista A:n työpanososingoista. Asiassa oli kysymys sitä, oliko A:n puolisoa B:tä verotettava puolesta Y Oy:n A:lle jakamista osingoista suosivaa osingonjakoa koskevien periaatteiden mukaan.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kun A:n Y Oy:ltä saamia osinkoja oli verotettu työpanososinkoja koskevan erityisjärjestelmän mukaisesti, tähän osingonjakoon ei voitu verotuksessa samanaikaisesti soveltaa suosivaa osingonjakoa koskevia periaatteita. Tämän vuoksi A puolison B:n veronalaisiin tuloihin ei tullut lukea osaakaan niistä Y Oy:n A:lle jakamista osingoista, jotka oli verotettu A:n työpanososinkona. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus hylättiin.

Tuloverolaki 33 b §

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 14.1.2015 nro 15/0019/6

Asian aikaisemmat käsittelyvaiheet

Verohallinto on toimittanut B:n verotuksen verovuodelta 2011. Verohallinto on poikennut B:n antamasta veroilmoituksesta siten, että B:n Y Oy:ltä saamaksi osinkotuloksi on katsottu osinko, joka olisi hänelle kuulunut osakeyhtiölain ja yhtiöjärjestyksen mukaan. B:n osinkotuloa on ollut yhtiön maksamasta osingosta 58 203,11 eurosta 50 prosenttia eli 29 101,55 euroa. Osingosta verovapaata tuloa on ollut osakkeiden matemaattisen arvon perusteella 7 535,91 euroa ja loppuosasta 70 prosenttia on verotettu veronalaisena ansiotulona eli 15 095,95 euroa.

Verotuksen oikaisulautakunta on B:n oikaisuvaatimuksen johdosta kumonnut toimitetun verotuksen ja katsonut, että Y Oy:n jakamasta osinkotulosta 43 133,11 euroa on ollut B:n puolison A­:n työpanososinkoa X Oy:stä ja loput 15 070 euroa on ollut tavallista omistusosuuteen perustuvaa osinkoa. B:n osuus tästä osingosta on ollut puolet eli 7 535 euroa.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on valittanut oikaisulautakunnan päätöksestä hallinto-oikeuteen ja vaatinut, että oikaisulautakunnan päätös on kumottava ja verotuspäätös on saatettava voimaan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen.

Hallinto-oikeus on selostettuaan tuloverolain 33 b §:n 1 momentin sekä osakeyhtiölain 3 luvun 1 momentin ja 13 luvun 6 §:n 1 ja 4 momentin säännökset perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiassa saatu selvitys

B ja A omistavat Y Oy:n osakekannan puoliksi. Osakkeet ovat samanlajisia eikä Y Oy:n yhtiöjärjestyksessä ole säädetty osingonjaosta. A ja B eivät myöskään ole tehneet osakassopimusta, jossa olisi sovittu osingonjakoperusteista. Y Oy on osakkaana X Oy:ssä, jolla on erilajisia osakkeita. X Oy:n jakaman B-osingon maksun perusteena on lääkäreiden yhtiössä tekemä työ. X Oy on maksanut A:n työpanokseen perustuvaa osinkoa Y Oy:lle kolme kertaa vuonna 2011. X Oy on käsitellyt maksamansa osingon A:n työpanososinkona ja toimittanut siitä ennakonpidätyksen A:n verokortin mukaan. Osinkoa on maksettu A:n työpanoksen perusteella 9 171,44 euroa 28.3.2011, 2 965,11 euroa 11.4.2011 ja 30 996,56 euroa 27.10.2011. Y Oy on tehnyt 28.7.2011 osingonjakopäätöksen, jolla työpanososinkoa on päätetty jakaa A:lle 12 136,55 euroa, joka vastasi X Oy:n siihen mennessä Y Oy:lle maksamaa työpanososinkoa. Tämän lisäksi Y Oy jakoi osakeomistukseen perustuvaa osinkoa 15 070 euroa, jonka määrä oli laskettu 9 prosentin vuotuisen tuoton mukaan ja joka jakautui osakeomistuksen suhteessa eli puoliksi A ja B:lle. Y Oy päätti ylimääräisessä yhtiökokouksessa 22.12.2011 jakaa lisäosinkona A:lle työpanokseen perustuvaa osinkoa 30 996,56 euroa. Y Oy jakoi siis työpanokseen perustuvaa osinkoa A:lle yhteensä 43 133,11 euroa, jonka X Oy oli jakanut Y Oy:lle, ja lisäksi osakeomistukseen perustuvaa osinkoa 15 070 euroa A ja B:lle osakeomistuksen mukaisessa suhteessa. Y Oy:n jakama osinko vuonna 2011 oli siten yhteensä 58 203,11 euroa.

Säännönmukaisessa verotuksessa B:n osinkotuloksi vuonna 2011 on katsottu osakeomistuksen mukaisesti puolet kaikesta jaetusta osingosta eli 29 101,55 euroa. Verotuksen oikaisulautakunta on katsonut B:n osinkotuloksi puolet omistusosuuteen perustuvasta osingosta 15 070 eurosta eli 7 535 euroa.

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Osakeyhtiölakia on muutettu 1.9.2006 lukien, mutta samassa yhteydessä ei muutettu tuloverolain säännöksiä. Verohallinto on antanut 8.3.2007 ohjeen uuden osakeyhtiölain vaikutuksista verotukseen. Koska uusi osakeyhtiölaki mahdollisti osingonjaon osakeomistuksesta poikkeavalla tavalla, Verohallinto ohjeisti, kuinka verotuksessa menetellään suosivassa osingonjakotilanteessa. Ohjeen mukaan verotuksessa ei tällöin voida verottaa osingonsaajaa, vaan osingosta verotetaan sitä, joka luopui hänelle kuuluvasta osingosta toisen hyväksi. Tuloverolaissa ei ole nimenomaisia säännöksiä suosivaa osingonjakoa koskien.

Hallituksen esityksessä 47/2009 vp työpanokseen perustuvan osingon verotuksesta todetaan, että osinko olisi koko määrältään tuloverolain mukaan verotettavaa ansiotuloa, jos osingon jakoperusteena on yhtiöjärjestyksen määräyksen, yhtiökokouksen päätöksen, osakassopimuksen tai muun sopimuksen mukaan osingonsaajan tai tämän intressipiiriin kuuluvan henkilön työpanos. Osinko olisi sen henkilön ansiotuloa, jonka työpanoksesta on kysymys. Esityksen mukaan säännös soveltuisi esimerkiksi tilanteisiin, joissa verovelvollinen omistaa holdingyhtiön, joka on osakkaana osinkoa jakavassa yhtiössä. Osinko verotettaisiin verovelvollisella myös tällaisissa välillisen omistuksen tilanteissa heti osingonjakovuonna, vaikka osingonsaajana olisi verovelvollisen omistama holdingyhtiö. Holdingyhtiön edelleen jakamaa osinkoa ei tällaisissa tilanteissa enää verotettaisi toiseen kertaan verojärjestelmän yleisten periaatteiden mukaisesti.

Edelleen esityksessä todetaan, että säännöksen soveltaminen ei edellyttäisi minkään erityisen määrämuotoisen sopimuksen olemassaoloa, vaan asiasta voitaisiin katsoa säännöksessä edellytetyllä tavalla sovitun, jos osinko on päätetty jakaa työpanoksen perusteella. Jos osingonjaossa käytetään jakoperusteena erikseen työpanosta ja erikseen muuta perustetta, kuten omistusosuuksia, ehdotettua säännöstä sovellettaisiin ainoastaan työpanoksen perusteella jaettuun osinkoon.

Tuloverolain säännöksiä työpanososingosta sovelletaan 1.1.2010 tai sen jälkeen nostettavissa olevaan osinkoon. Työpanososingon verotusta koskevan tuloverolain 33 b §:n 3 momentin mukaan säännöstä sovelletaan sen estämättä mitä muualla laissa sanotaan osinkotulon verotuksesta. Siten työpanosta koskevien säännösten soveltaminen on ensisijaista suhteessa muihin osinkotulon verotusta koskeviin säännöksiin.

X Oy on jakanut A:n työpanokseen perustuvaa osinkoa Y Oy:lle vuonna 2011 yhteensä 43 133,11 euroa. Y Oy on osakkeenomistajiensa yhtiökokouksessa tekemän päätöksen mukaisesti jakanut X Oy:ltä saamansa työpanososingon edelleen työpanoksen tehneelle osakkeenomistajalle eli A:lle. A:ta on verotettu X Oy:n jakamasta työpanososingosta. Y Oy:n osakkeet ovat samanlajisia ja niillä on samanlainen oikeus osinkoon. A ja B ovat kuitenkin yhtiökokouksessa tehneet päätöksen jakaa osinkoa muutoin kuin osakeomistuksen mukaisessa suhteessa.

Koska B:n puolisoa on jo verotettu X Oy:n jakamasta työpanososingosta, hallinto-oikeus katsoo, että B:tä ei tule verottaa samasta osingosta uudestaan. Siten B:n vuoden 2011 verotuksessa hänen osinkotulonaan on verotettava Y Oy:n osakkeenomistajien tekemän osingonjakopäätöksen mukaisesti puolet sellaisesta osingosta, jonka yhtiö on jakanut osakeomistuksen perusteella. B:n osinkona ei veroteta sitä osaa Y Oy:n jakamasta osingosta, joka on jaettu A:lle hänen X Oy:ssä tekemänsä työn perusteella. Oikaisulautakunnan päätöstä ei muuteta.

Sovelletut oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Mika Hämäläinen, Jouko Valonen ja Laura Palmu. Esittelijä Elina Fasoúlas.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja säännönmukainen verotus saatetaan voimaan.

Oikeudenvalvontayksikkö on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Asiassa tulee ratkaista, kenen tuloa Y Oy:n jakama osinko on verotuksessa. Tätä ratkaisua tehtäessä on otettava huomioon yksityisoikeudellinen asetelma, työpanososingon määritelmä sekä suosivaa osingonjakoa koskeva oikeus- ja verotuskäytäntö.

Y Oy:n yhtiöjärjestyksessä ei ole määräystä siitä, että sen osakkeet tuottaisivat toisistaan poikkeavia oikeuksia tai velvollisuuksia. Siten Y Oy:n osakkailleen jakaman osingon jakoperuste ei ole oikeudenvalvontayksikön käsityksen mukaan verovelvollisen tai hänen puolisonsa työpanos TVL 33 b §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. Yksityisoikeudellisesti asiassa on kysymys siitä, että verovelvollinen ja hänen puolisonsa päättivät jakaa osingon Y Oy:n osakeomistuksesta poiketen. Näin tehdessään verovelvollinen luopui samalla hänelle osakeomistuksen perusteella kuuluvasta osinkotulosta puolisonsa hyväksi. Tämä yksityisoikeudellinen asetelma on ensisijaisesti otettava verotuksen perusteeksi ja että työpanososinkoa koskeva sääntely ei ohjaa osingonjakoa yksityisoikeudellisesta sääntelystä toisin.

Helsingin hallinto-oikeus tulkitsi tuloverolain 33 b §:n 3 momenttia virheellisesti, kun se katsoi, että holdingyhtiön jakama osinko oli työpanokseen perustuvaa osinkoa. Oikeudenvalvontayksikkö katsoo hallituksen esityksen HE 47/2009 vp mukaisesti, että holdingyhtiön jakama osinko ei ole työpanokseen perustuvaa osinkoa vain sillä perusteella, että holdingyhtiön tulos muodostui pääosin verovelvollisen puolison toisessa yhtiössä tekemän työpanoksen ja tämän työpanoksen arvon perusteella holdingyhtiölle maksetusta osingosta.

Kun holdingyhtiön osingonjaossa poiketaan osakkeenomistajille kuuluvasta osinko-oikeudesta, tulevat mukaan sovellettavaksi suosivaa varojenjakoa koskevat verotusperiaatteet. Jos holdingyhtiön jakama osinko katsottaisiin holdingyhtiön yhtiöjärjestysmääräyksistä ja osakeomistuksesta poiketen vain sen osakkaan tuloksi, jota on aiemmin verotettu toisessa yhtiössä tehdyn työpanoksen arvon ja tämän työpanoksen perusteella holdingyhtiölle maksetun osingon perusteella, suosivaa osingonjakoa koskevat verotusperiaatteet vesittyisivät. Tämä mahdollistaisi osakkaalle osakeyhtiölain ja yhtiöjärjestysmääräysten nojalla kuuluvan osinkotulon siirron toisen osakkaan hyväksi siten, että osinkotulosta luopuvan osakkaan verotuksessa ei sovellettaisi tuloverolain 33 b §:n 1 ja 2 momentin säännöksiä. Osinkotulon hyväkseen saaneen osakkaan verotuksessa osinkoa ei verojärjestelmän yleisten periaatteiden mukaisesti verottaisi hänellä toiseen kertaan ansiotulona aiemmin verotettua määrää vastaavalta osin.

Tässä asiassa ei kuitenkaan ole kysymys verovelvollisen työpanokseen perustuvasta osingosta, vaan hänelle hänen omistusosuutensa perusteella kuuluvasta Y Oy:n jakamasta osingosta ja tämän osingon verotuksesta. Työpanososinkoa koskeva tuloverolain 33 b §:n 3 momentti ei sääntele sitä, miten holdingyhtiön edelleen jakama osinko verotetaan, jos osinkoa jaetaan muillekin osakkaille kuin sille, jonka työpanokseen holdingyhtiölle maksettu osinko on perustunut. Tästä johtuen holdingyhtiön jakama osinko tulee kohdistaa lähtökohtaisesti ja ensisijaisesti oikeille osingonsaajille ja verottaa heidän tulonaan tavanomaisten osingon verotusta koskevien säännösten eli tuloverolain 33 b §:n 1 ja 2 momenttien mukaisesti.

Hallituksen esityksessä tai Verohallinnon ohjeessa ei ole käsitelty nyt käsillä olevan kaltaista tilannetta, jossa on kysymys siitä, että holdingyhtiössä suoritetaan suosiva osingonjako työpanososingosta verotetun hyväksi. Hallituksen esityksessä ja Verohallinnon ohjeessa on käsitelty vain työpanososingosta verotetun henkilön holdingyhtiöstään myöhemmin saamien osinkojen verotusta. Muiden henkilöiden saamien osinkojen verotus toimitetaan ohjeen mukaan normaalisti eli tuloverolain 33 b §:n 1 ja 2 momenttien säännösten nojalla.

Tässä asiassa on siis kysymys ainoastaan Y Oy:n jakaman osingon verotuskohtelusta verovelvollisen verotuksessa sellaisessa tilanteessa, jossa verovelvollinen luopuu hänelle osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen mukaan kuuluvasta osingosta työpanososingosta verotetun toisen osakkaan hyväksi. Tässä tapauksessa ei siten ole kysymys verovelvollisen osalta työperäisen osingon verotuksesta, vaan siitä, että hänen tulonaan tulee verottaa hänen omistusoikeuttaan vastaava osuus eli puolet Y Oy:n jakamasta osingosta. Tässä asiassa ei ole myöskään kysymys siitä, miten suosiva osingonjako tulee mahdollisesti käsitellä verovelvollisen puolison lahjaverotuksessa.

Edellä esitetyillä perusteilla on katsottava, että verovelvollinen on luopunut puolisonsa hyväksi Y Oy:n verovuonna 2011 jakamista osingoista siltä osin kuin hänen puolisolleen on jaettu osinkoa enemmän kuin tälle olisi omistusosuuden mukaan kuulunut. Y Oy:n jakama osinko on tullut katsoa verovelvollisen osinkotuloksi siltä osin kuin se on osakeyhtiölain ja yhtiöjärjestyksen mukaan kuulunut hänelle. Helsingin hallinto-oikeudella on ollut asiasta toinen käsitys, joten sen päätös on kumottava ja toimitettu verotus on saatettava uudelleen voimaan.

A on antanut vastineen jossa hän on viitannut hallituksen esityksen työpanokseen perustuvan osingon verotuksesta (HE 47/2009 vp) ja todennut muun ohella seuraavaa:

Työpanososinkoa koskevan lainsäädännön taustana ja tarkoituksena on ehkäistä verosuunnittelua tilanteissa, joissa työhön perustuvaa tuloa pyritään muuntamaan ansiotuloja kevyemmin verotettavaksi tuloksi.

Suosivaa osingonjakoa koskevan Verohallinnon ohjeistuksen taustalla on tarve estää uudistuneen osakeyhtiölain sallimien yhtiöoikeudellisesti mahdollisten järjestelyiden käyttäminen verotuksen suunnittelun tarkoituksessa. Ei ole tarpeen, että suosivaa varojen jakoa koskevaa tulkintaohjetta sovellettaisiin myös siinä tapauksessa, kun kysymys on toisen verotuksellisista syistä säädetyn lainsäännöksen eli työperäisen osingon tulkinnasta. Kun työperäisen osingon verotus on säädetty erityissäännöksellä erikseen, ei ole tarpeen, että suosivaa varojenjakoa koskevaa ohjeistusta ulotettaisiin koskemaan myös näitä tilanteita.

Kahdenkertaista verotusta ei siten tule olla kuten nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa, jossa työperäisenä osinkona jo verotettu tulo jaetaan työn tehneelle henkilölle. Verohallinnon ohje työpanokseen perustuvan osingon verotuksesta päinvastoin antaa tukea hallinto-oikeuden päätöksen mukaiselle tulkinnalle. Ohjeessa mainitaan, että "Työpanososinko voidaan jakaa osakeyhtiölle, jonka osakkeita työpanososingosta verovelvollinen henkilö omistaa (tällaista "väliyhtiötä" kutsutaan seuraavassa holdingyhtiöksi). Holdingyhtiö voi sitten jakaa saamansa tulon edelleen osinkona verovelvolliselle. Työpanososinkona jo verotettua osinkoa vastaavaa osinkoa ei tällaisessa tapauksessa veroteta toiseen kertaan samalla verovelvollisella, vaan edelleen jaettu osinko on hänelle verovapaata tuloa..."

Asiassa ei ole merkitystä myöskään sillä, miltä osin Y Oy:n tulon katsotaan muodostuvan A:n työskentelyyn perustuvasta työpanososingosta. Holdingyhtiöön maksetun työpanososingon määrä perustuu tositteisiin, joten on luotettavasti selvitettävissä, miltä osin holdingyhtiöstä on jaettu työperäistä osinkoa edelleen, ja miltä osin muuta osinkoa.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastaselityksen.

A on antanut lausuman, joka on annettu oikeudenvalvontayksikölle tiedoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen loppututulosta ei muuteta.

Perustelut

Sovellettavat säännökset ja niiden esitöitä

Tuloverolain 33 b §:n 1 momentin (1143/2005) mukaan muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatu osinko on verovapaata tuloa siihen määrään saakka, joka vastaa varojen arvostamisesta verotuksessa annetussa laissa (1142/2005) tarkoitetulle osakkeen verovuoden matemaattiselle arvolle laskettua yhdeksän prosentin vuotuista tuottoa. Siltä osin kuin verovelvollisen saamien tällaisten osinkojen määrä ylittää 90 000 euroa, osingoista 70 prosenttia on pääomatuloa ja 30 prosenttia verovapaata tuloa.

Pykälän 2 momentin (716/2004) mukaan edellä 1 momentissa tarkoitetun vuotuisen tuoton ylittävältä osalta osingosta 70 prosenttia on ansiotuloa ja 30 prosenttia verovapaata tuloa.

Pykälän 3 momentin mukaan sen estämättä, mitä muualla laissa säädetään osingon veronalaisuudesta, osinko on ansiotuloa, jos osingon jakoperusteena yhtiöjärjestyksen määräyksen, yhtiökokouksen päätöksen, osakassopimuksen tai muun sopimuksen mukaan on osingonsaajan tai tämän intressipiiriin kuuluvan henkilön työpanos. Osinko on sen henkilön tuloa, jonka työpanoksesta on kysymys.

Hallituksen esityksessä työpanokseen perustuvan osingon verotuksesta (HE 47/2009 vp) todetaan tuloverolain 33 b §:n 3 momentin soveltamisalan osalta muun ohella, että momentti koskisi luonnollisen henkilön verotusta. Verovelvollinen voisi olla joko osingonsaaja tai tämän intressipiiriin kuuluva henkilö, jonka työpanosta on käytetty osingon jakoperusteena. Intressipiiriin kuuluvaksi katsottaisiin säännöstä sovellettaessa esimerkiksi osingonsaajana olevan holdingyhtiön osakas lähipiireineen, osingonsaajan perheenjäsen, sukulainen tai muuten hänelle läheinen henkilö. Säännöksen soveltaminen ei edellyttäisi, että verovelvollinen tai hänen intressipiirissään oleva henkilö olisi osinkoa jakavan yhtiön osakas.

Oikeudellinen arvio ja johtopäätös

Asiassa on kysymys siitä, onko A:n ja B:n puoliksi omistaman Y Oy:n jakamia osinkoja verotettava B:n osinkotuloina myös siltä osin kuin Y Oy on jakanut edelleen osinkona sellaisia varoja, jotka ovat kertyneet sille osinkoina, jotka on verotettu B:n puolison A:n X Oy:ltä saamana työpanososinkona. Toisin sanoen asiassa on ratkaistava, onko näistä Y Oy:n edelleen A:lle jakamista osingoista puolet katsottava B:n verotettaviksi osinkotuloiksi suosivaa osingonjakoa koskevien periaatteiden nojalla. Asiassa on riidatonta, että X Oy on jakaessaan A:n työpanososinkoja Y Oy:lle toimittanut osingoista ennakonpidätyksen ja että näitä työpanososinkoja on verotuksessa käsitelty A:n ansiotulona.

Tuloverolain 33 b §:n 3 momentissa on säädetty työpanososinkojen verotuksesta muusta osingonjaosta poikkeavalla tavalla. Lainkohdan mukaan sitä sovelletaan sen estämättä, mitä muualla laissa säädetään osingonjaosta. Säännöksen esitöiden (HE 47/2009 vp) perustelujen mukaan työpanokseen perustuvia osinkoja verotetaan ansiotulona, vaikka ne jaettaisiin osakkaana olevan holdingyhtiön osakkaalle, mistä nyt on kysymys. Kun osakkaan eli A:n puoliksi puolisonsa kanssa omistama Y Oy jakaa nämä osingot edelleen A:lle, jonka työpanokseen osingot ovat perustuneet, ja kun kysymyksessä olevat osingot on verotettu A:n ansiotulona, työpanososinkojen maksamisessa Y Oy:n kautta A:lle ei verotuksessa ole katsottava olevan kysymys Y Oy:n A:ta suosivasta osingonjaosta vaan sen sijaan työpanososinkoja koskevan erityisjärjestelmän soveltamisesta. Tämän vuoksi B:n verotettaviin osinkotuloihin ei ole tullut lukea osaakaan Y Oy:n A:lle jakamista osingoista, jotka ovat perustuneet varoihin, jotka Y Oy on saanut osingonjakona X Oy:ltä ja jotka on verotettu A:n saamana työpanososinkona.

Edellä esitetyillä perusteilla hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Vapaavuori, Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä ja Vesa-Pekka Nuotio. Asian esittelijä Nea Helin.

 
Julkaistu 28.12.2016