KHO:2017:5

Elinkeinotulon verotus – Korkojen vähennyskelpoisuus – Osingonjako – Varojenjaosta aiheutunut velkasuhde – Veron kiertäminen

Vuosikirjanumero: KHO:2017:5
Antopäivä: 13.1.2017
Taltionumero: 77
Diaarinumero: 2988/2/15
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2017:5

Y:n kuntayhtymä omisti koko sähkön tuotantoa harjoittaneen X Oy:n osakekannan. X Oy oli toiminut niin sanotun Mankala-periaatteen mukaisesti, eli se oli myynyt tuottamansa sähkön osakkaalleen omakustannushintaan. Kuntalain 2 a §:n 1.1.2015 voimaan tulleen muutoksen myötä X Oy:n yhtiöjärjestystä oli muutettu vastaamaan kuntalain vaatimuksia. Yhtiö oli 1.1.2015 alkaen ryhtynyt itse myymään tuottamaansa sähköä markkinoille. X Oy:n toimintatavan muutoksen yhteydessä sen pääomarakennetta oli tarkoitus muuttaa niin, että X Oy jakaisi voitonjakokelpoiset ja varojenjakokelpoiset varansa sidottua osakepääomaa lukuun ottamatta osakkaalleen Y:n kuntayhtymälle siten, että jaettu määrä jätettäisiin velaksi, josta X Oy maksaisi markkinaehtoiseksi katsottavaa korkoa.

Verohallinto oli X Oy:lle antamassaan ennakkoratkaisussa katsonut, etteivät X Oy:lle kertyvät korkokulut olleet elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 §:n ja verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n nojalla verotuksessa vähennyskelpoisia. Hallinto-oikeus oli hylännyt X Oy:n ennakkoratkaisusta tekemän valituksen.

Osakeyhtiölle on tunnusomaista liiketoiminnasta kertyneiden voittovarojen jakaminen osakkaille osingonjakona tai muuna varojenjakona. Osakeyhtiön yhtiökokous voi valita, jaetaanko varoja vai ei. Koska X Oy:lle kertyviä korkokuluja oli siten pidettävä elinkeinotoiminnasta johtuneen velan korkoina, korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja Verohallinnon antaman ennakkoratkaisun sekä lausui uutena ennakkoratkaisuna, että X Oy:lle kertyvät markkinaehtoisen korkokannan mukaiset korkokulut ovat sen verotuksessa vähennyskelpoisia elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla saman lain 18 a §:ssä säädetyin rajoituksin. Ennakkoratkaisu verovuosille 2014 ja 2015.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 §:n 1 momentin 2 kohta, 18 a §:n (983/2012) 1 momentti ja 2 momentti

Verotusmenettelystä annetun lain 28 §

Päätös, jota valitus koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 14.8.2015 nro 15/0378/3

Asian aikaisempi käsittely

X Oy on pyytänyt ennakkoratkaisua muun ohessa siitä, katsotaanko elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n puitteissa vieraan pääoman korko lain 18 §:n nojalla kokonaan tai osittain vähennyskelpoiseksi hakijayhtiön verotettavasta tulosta, kun yhtiö jakaa voitonjakokelpoiset (8 599 791 euroa) ja varojenjakokelpoiset (14 009 539 euroa) varansa sidottua osakepääomaa lukuun ottamatta omistajalleen kuntayhtymälle siten, että jaettu määrä jätetään velaksi, josta yhtiö maksaa markkinaehtoiseksi katsottavaa korkoa.

Verohallinto on 25.11.2014 antamassaan ennakkoratkaisussa katsonut, että vieraan pääoman korkoa ei katsota elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 §:n eikä verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n nojalla vähennyskelpoiseksi, jos yhtiö jakaa voitonjakokelpoiset ja varojenjakokelpoiset varat sidottua osakepääomaa lukuun ottamatta omistajalleen kuntayhtymälle siten, että jaettu määrä jätetään velaksi, josta yhtiö maksaa markkinaehtoiseksi katsottavaa korkoa. Lainvoiman saanutta ennakkoratkaisua on, jos yhtiö niin vaatii, noudatettava verovuosilta 2014 ja 2015 toimitettavissa tuloverotuksissa.

Ennakkoratkaisun perusteluissa on muun ohessa todettu, että yhtiö ei ole esittänyt hakemuksessa kerrotulle järjestelylle liiketaloudellisia syitä ja että järjestelyssä on katsottava olevan kysymys tyypillisestä veron kiertämiseen liittyvästä edestakaisesta ja monivaiheisesta oikeustoimesta, jolla pyritään hyödyntämään yhtiön osakkaan korkotulon verovapautta ja toisaalta yhtiön korkokulujen vähennysoikeutta.

X Oy on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että Verohallinnon päätös on kumottava ja uutena ennakkoratkaisuna lausuttava, että valituksessa kuvatut elinkeinotoiminnan harjoittamisesta aiheutuneet korot hyväksytään yhtiön vähennyskelpoisiksi korkokuluiksi.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt yhtiön valituksen.

Hallinto-oikeus on selostettuaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 §:n 1 momentin 2 kohdan ja verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n 1 momentin säännökset perustellut päätöstään seuraavasti:

Ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatussa järjestelyssä yhtiön omaa pääomaa muunnetaan vieraaksi pääomaksi ilman, että yhtiöstä tosiasiallisesti maksetaan varoja ulos, ja ilman, että yhtiön käytettävissä olevat raha- tai muut varat tosiasiallisesti lisääntyvät. Järjestelyn myötä yhtiön korkomenot lisääntyvät enemmän, kuin mitä yhtiön verot korkomenojen lisääntymisen johdosta pienenevät. Hallinto-oikeus katsoo, että tällaisessa tilanteessa voittoa tavoittelevan yrityksen on ristiriitaista vedota siihen, että yrityksellä on oikeus valita sellainen toimintatapa, joka tuottaa yritykselle alhaisemman verorasituksen kuin jokin toinen toimintatapa. Järjestelyn myötä yhtiön maksettavaksi tulevat korot ovat saajalleen verovapaata tuloa. Nämä ja ennakkoratkaisussa todetut seikat huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, ettei valittaja ole esittänyt hakemuksessa kuvatulle järjestelylle liiketaloudellisia syitä ja että järjestelyyn on ryhdytty yksinomaan tai pääasiallisesti yhtiön osakkeenomistajan intressissä eikä yhtiön liiketaloudellisten syiden vuoksi. Ennakkoratkaisun muuttamiseen ei näin ollen ole aihetta.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pirkko Wesslin-Nenonen, Antti Pekkala ja Jari Kostilainen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

X Oy on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Uutena ennakkoratkaisuna on lausuttava, että valituksessa kuvatut elinkeinotoiminnan harjoittamisesta aiheutuneet korot on hyväksyttävä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 §:n mukaisiksi yhtiön vähennyskelpoisiksi korkokuluiksi eikä tapauksessa ole sovellettava verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n veronkiertosäännöstä. Yhtiö on lisäksi vaatinut oikeudenkäyntikulujensa määräämistä korvattavaksi.

Yhtiö on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Yhtiö on toiminut aiemmin niin sanottuna Mankala-yhtiönä, eli se on myynyt tuottamansa sähköenergian omakustannushintaan omistajalleen, joka on myynyt sen edelleen markkinoille. Yhtiön ainoa osakas Y:n kuntayhtymä on 1.1.2015 voimaan tulleen kuntalain 2 a §:n muutoksen myötä ollut velvollinen luopumaan sähköenergian hankkimisesta ja myymisestä markkinoille. Yhtiön yhtiöjärjestys on muutettu vastaamaan kuntalain vaatimuksia. Yhtiöjärjestyksen muutos on merkitty kaupparekisteriin 31.12.2014. Tässä yhteydessä yhtiön on tarkoitus järjestää uudelleen oman pääoman ehtoista rahoitusmalliaan aiempaa tarkoituksenmukaisemmaksi ja uutta liiketoimintamallia vastaavaksi.

Kun yhtiö muuttuu niin sanotusta Mankala-yhtiöstä normaaliksi osakeyhtiöksi, se ei juurikaan poikkea pääomarakenteeltaan muista markkinoilla olevista toimijoista. Yhtiöllä on aidot liiketaloudelliset perusteet pääomarakenteensa uudistamiselle. Se, että yhtiön omistajana olevaa kuntayhtymää koskevat omat verotussäännöksensä, ei saa asettaa yhtiötä eri asemaan kuin markkinoilla toimivat muut yhtiöt. Osinkojen jättäminen velaksi yhtiöön on normaali ja tavanomainen lain sallima toimenpide, joka on yleisesti käytössä ja joka ei aiheuta korkovähennysoikeuden menetystä. Tällaiseen järjestelyyn ei ole mitään perusteita soveltaa verotusmenettelystä annetun lain 28 §:ää.

Kuntalain muutoksen takia tehdyn liiketoimintamallin muutoksen jälkeen X Oy:n liikevaihto kasvaa noin 1,6 miljoonasta eurosta noin 6,4 miljoonaan euroon eli se kasvaa noin 3,8 kertaiseksi. Kun voitonjakokelpoiset ja varojenjakokelpoiset varat jaetaan yhtiön omistajalle, yhtiön kokonaisvelka kasvaa noin 8,2 miljoonasta eurosta noin 31,6 miljoonaan euroon eli se kasvaa myös noin 3,8 kertaiseksi. Yhtiön suhteellinen velkaantuneisuus pysyy siis lähes samalla tasolla. Vastaavasti yhtiön vuosittaiset korkokulut kasvavat noin 941.000 euroon ja liikevoitto noin 4,5 miljoonaan euroon. Kun yhtiön pääomarakennetta verrataan samalla toimialalla toimivien yhtiöiden pääomarakenteisiin, voidaan todeta, ettei yhtiö pääomarakenteeltaan juurikaan poikkea muista markkinoilla olevista toimijoista.

Kuntalain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 32/2013 vp) perusteluissa kuntien laitosten yhtiöittämisen yhteydessä on laajasti hyväksytty korkojen allokointi. VML 28 §:n soveltamismahdollisuudesta ei ole hallituksen esityksessä mainittu, vaikka allokointi johtaa yleensä siihen, että yhtiöt eivät tee verotettavaa tulosta. Verotusmenettelystä annetun lain 28 § ei siis aseta estettä kunnan omistaman osakeyhtiön käyttämälle velkarahoitukselle.

Verovelvollisella on oikeus valita itselleen sopivin pääomarakenne eli tehdä valinta vieraan ja oman pääoman välillä. Myös verosuunnittelu on sallittua eli verovelvollisella on lähtökohtaisesti oikeus valita verotuksellisesti itselleen edullisempi vaihtoehto, vaikka siihen ei olisi liiketaloudellista syytä. Korkojen vähennysoikeutta verolainsäädännössä rajoitetaan ensisijassa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n säännöksellä.

Yhtiön toiminnan muuttuessa sen liikevaihto ja tulot tulevat kasvamaan, mikä puolestaan vaikuttaa siihen, että yhtiö ei tarvitse enää omaa pääomaa samalla tavalla kuin on aiemmassa toiminnassaan tarvinnut. Tästä johtuen yhtiö tulee palauttamaan pääomaa omistajalleen kuntayhtymälle.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastineen ja vaatinut, että yhtiön valitus ja oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on muun ohella todennut, että yhtiöllä on sinänsä oikeus muokata pääomarakennettaan. Yhtiön tarkoittamien muiden alalla toimivien yhtiöiden tapauksissa velat ovat syntyneet liiketoimintakaupoista. Kysymys on tavasta, millä pääomarakennetta muokataan. Kuntalakiin liittyvä yhtiöittämisvelvoite ei edellytä tehtäväksi tässä puheena olevaa järjestelyä. Järjestelyssä, jossa yhtiölle tarpeellisia varoja jaetaan osakkaalle siten, että niitä ei tosiasiassa jaeta vaan ne jätetään yhtiölle korkokuluja aiheuttavaksi velaksi osakkaalleen, jolle korkotulot ovat verovapaata tuloa, ei ole nähtävissä liiketaloudellisia syitä. Oikeudenvalvontayksikkö katsoo toimiin ryhdytyn verotuksellisista syistä, tarkoituksella vähentää korkovähennyksellä yhtiön maksettavia veroja, kun vastaavat korkotulot ovat saajalleen verovapaita.

X Oy on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian.

1. Yhtiön valitus hyväksytään. Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden ja Verohallinnon päätöksen ja lausuu uutena ennakkoratkaisuna, että yhtiölle kertyvät korkokulut ovat elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla vähennyskelpoisia saman lain 18 a §:ssä säädetyin rajoituksin, jos yhtiö jakaa voitonjakokelpoiset (8 599 791 euroa) ja varojenjakokelpoiset (14 009 539 euroa) varansa sidottua omaa pääomaa lukuun ottamatta osakkaalleen Y:n kuntayhtymälle siten, että jaettu määrä jää velaksi, josta yhtiö maksaa markkinaehtoiseksi katsottavaa korkoa.

Ratkaisua on, jos yhtiö tekee siitä vaatimuksen, sovellettava sitovana verovuosilta 2014 ja 2015 toimitettavissa verotuksissa.

2. Yhtiön oikeudenkäyntikuluja koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Pääasia

Sovellettavat säännökset

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan vähennyskelpoista on myös elinkeinotoiminnasta johtuneen velan korko.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n (983/2012) 1 momentin mukaan yhteisön, avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön 18 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut korot ovat vähennyskelpoisia tässä pykälässä säädetyllä tavalla.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n 2 momentin (1238/2013) mukaan korkomenot ovat vähennyskelpoisia siltä osin kuin ne ovat korkotulojen suuruiset. Korkotuloja suuremmat korkomenot (nettokorkomenot) ovat vähennyskelpoisia, jos ne ovat verovuonna enintään 500 000 euroa. Nettokorkomenojen ylittäessä verovuonna edellä mainitun määrän nettokorkomenot eivät ole vähennyskelpoisia siltä osin kuin:

1) ne ylittävät 25 prosenttia tämän lain 3 §:ssä tarkoitetusta elinkeinotoiminnan tuloksesta, johon on lisätty korkomenot ja verotuksessa vähennettävät poistot sekä konserniavustuksesta verotuksessa annetussa laissa tarkoitettu saatu konserniavustus ja josta on vähennetty annettu konserniavustus; ja

2) 25 prosentin rajan ylittävien nettokorkomenojen määrä on enintään yhtä suuri kuin etuyhteydessä olevien velkasuhteen osapuolten väliset nettokorkomenot.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:n (983/2012) 4 momentin mukaan velkasuhteen osapuolet ovat etuyhteydessä toisiinsa, jos osapuolella on toisessa osapuolessa määräysvalta tai kolmannella osapuolella on yksin tai yhdessä lähipiirinsä kanssa määräysvalta velkasuhteen molemmissa osapuolissa verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 31 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Velkasuhteen osapuolilla tarkoitetaan koron maksajaa ja korkomenoa vastaavan tulon tosiasiallista edunsaajaa.

Tuloverolain 21 §:n 1 momentin 3 kohdan (1535/1992) mukaan tulon perusteella muun muassa kuntayhtymä suorittaa veroa kunnalle ja seurakunnalle 124 §:n 3 momentissa tarkoitetun tuloveroprosentin mukaan. Pykälän 4 momentin mukaan kuntayhtymä on verovelvollinen 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ainoastaan elinkeinotulosta ja muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tai kiinteistön osan tuottamasta tulosta.

Verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n 1 momentin mukaan jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on verotusta toimitettaessa meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa. Jos kauppahinta, muu vastike tai suoritusaika on kauppa- tai muussa sopimuksessa määrätty taikka muuhun toimenpiteeseen on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin, voidaan verotettava tulo ja omaisuus arvioida.

Asiassa saatu selvitys

Y:n kuntayhtymä omistaa X Oy:n koko osakekannan. Yhtiö harjoittaa sähkön tuotantotoimintaa. Yhtiö on aiemmin toiminut niin sanotun Mankala-periaatteen mukaisesti, eli se on luovuttanut tuottamansa sähköenergian osakkaalleen omakustannushintaan.

Kuntalain 2 a §:n 1.1.2015 voimaan tulleen muutoksen myötä X Oy:n yhtiöjärjestystä on muutettu vastaamaan kuntalain vaatimuksia. Yhtiö on 1.1.2015 alkaen tavallinen osakeyhtiölaissa tarkoitettu osakeyhtiö, joka myy itse tuottamansa sähkön markkinoille. Tässä yhteydessä yhtiön rahoitusrakennetta on ollut tarkoitus järjestää uudelleen niin, että yhtiö jakaisi voitonjakokelpoiset (8 599 791 euroa) ja varojenjakokelpoiset (14 009 539 euroa) varansa sidottua osakepääomaa lukuun ottamatta osakkaalleen Y:n kuntayhtymälle. Jaetut varat on ollut tarkoitus jättää velaksi, josta yhtiö maksaisi osakkaalleen markkinaehtoiseksi katsottavaa korkoa.

Asian arviointi ja johtopäätökset

Osakeyhtiölle on tunnusomaista liiketoiminnasta kertyneiden voittovarojen jakaminen sen osakkaille osinkona tai muuna varojenjakona. Osakeyhtiön yhtiökokous voi valita, jaetaanko voittovaroja vai ei. X Oy:n ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitetun osingonjaon ja muun varojenjaon yhteydessä muodostuvaa velkaa on siten pidettävä elinkeinotoiminnasta johtuvana velkana ja velasta kertyviä markkinaehtoisen korkokannan mukaisia korkokuluja elinkeinotoiminnasta johtuneen velan korkokuluina. Koska yhtiön velkoja on yhtiön ainoa osakas, velasta kertyneet korkokulut ovat kuitenkin yhtiön verotuksessa vähennyskelpoisia elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 a §:ssä tarkoitettujen rajoitusten mukaisesti. Velan ja korkokulujen luonnetta ei ole arvioitava toisin verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n nojalla sen tähden, että yhtiö maksaa koron kuntayhtymälle, joka tuloverolain 21 §:ssä tarkoitetulla tavalla suorittaa veroa kunnalle ja seurakunnalle tuloverolain 124 §:n 3 momentissa tarkoitetun tuloveroprosentin mukaan ainoastaan elinkeinotulosta ja muuhun kuin yleiseen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen käytetyn kiinteistön tai kiinteistön osan tuottamasta tulosta.

Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös ja Verohallinnon antama ennakkoratkaisu on kumottava ja uutena ennakkoratkaisuna lausuttava edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut koko­naan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä mainitussa pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asian­osaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallinto­viran­omaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeu­denkäynti aiheutunut viran­omaisen virheestä.

Asian laatuun nähden ja hallintolainkäyttölain 74 § huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että X Oy joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa asiassa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä ja Vesa-Pekka Nuotio. Asian esittelijä Sari Pennanen.

 
Julkaistu 13.1.2017