KHO:2017:17

Tavaramerkki – Sekaannusvaara – Merkkiyhteys – Keskivertokuluttaja

Vuosikirjanumero: KHO:2017:17
Antopäivä: 3.2.2017
Taltionumero: 377
Diaarinumero: 2765/2/14
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2017:17

Tavaramerkkien ELISA ja ELESA sekä elesa (kuvio) välillä ei ollut merkkien välisestä tavarayhteydestä huolimatta sekaannusvaaraa. Tavaramerkit poikkesivat toisistaan visuaalisesti, foneettisesti ja merkityssisällöltään niin selvästi, ettei asianomainen kohtuullisen tarkkaavainen keskivertokuluttaja olisi olettanut, että tavaramerkeillä markkinoitavat tuotteet olisivat peräisin samalta valmistajalta tai keskenään etuyhteydessä olevilta yrityksiltä.

ELISA-tavaramerkin rekisteröinnille ei näin ollen ollut estettä.

Tavaramerkkilaki 6 § 1 momentti (996/1983) ja 14 § 1 momentti (996/1983) 6 kohta ja 9 kohta (56/2000) sekä 6 § 1 momentti 2 kohta ja 14 § 1 momentti 7 kohta ja 2 momentti

Päätös, jota valitus koskee

Markkinaoikeus 16.7.2014 nro 554/14

Asian aikaisempi käsittely

Patentti- ja rekisterihallitus on Elisa Oyj:n 17.7.2009 tekemästä hakemuksesta rekisteröinyt tavaramerkin nro 254763 ELISA siltä osin kuin asiassa on kysymys seuraaville tavaroille:

Luokka 7 Koneet ja työstökoneet; moottorit (paitsi maa-ajoneuvoihin); kytkimet ja voimansiirtolaitteet (paitsi maa-ajoneuvoihin); maanviljelysvälineet, muut kuin käsikäyttöiset; munanhautomakoneet.

Patentti- ja rekisterihallitus on 28.5.2013 tekemällään päätöksellä hylännyt ELESA S.p.A.:n edellä mainitun rekisteröinnin tavaraluokkaa 7 vastaan tekemän väitteen.

Patentti- ja rekisterihallitus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Väite on kohdistettu luokkaan 7. Numerolla 254763 rekisteröity tavaramerkki ELISA on rekisteröity luokan 7 osalta samoille ja samankaltaisille tavaroille kuin väitteentekijän vetoamat tavaramerkki nro 79446 ELESA ja yhteisön tavaramerkki nro 91488 elesa (kuviomerkki). Tavaramerkin nro 254763 ELISA ei voida kuitenkaan kokonaisuutena arvioiden katsoa olevan sekoitettavissa väitteentekijän merkkeihin. Rekisteröidyn tavaramerkin nro 254763 ELISA sana on Suomessa yleinen naisen nimi, kun taas väitteentekijän merkkien sanalla ELESA ei ole mitään yleisesti tunnettua merkityssisältöä. Merkit eroavat toisistaan myös foneettisesti. Koska merkit ovat suhteellisen lyhyitä, voidaan yhden kirjaimen eroa pitää tässä tapauksessa riittävänä. Merkkikokonaisuudet eroavat siten riittävästi toisistaan ja yhteisön tavaramerkki nro 91488 elesa (kuviomerkki) eroaa myös visuaalisesti väitteen kohteena olevasta merkistä, eikä numerolla 254763 rekisteröity tavaramerkki ELISA ole näin ollen sekoitettavissa väitteentekijän merkkeihin.

Patentti- ja rekisterihallituksen soveltamat oikeusohjeet

Tavaramerkkilaki 14 § 1 momentti (996/1983) 6 ja 9 kohta (56/2000) ja 6 § 1 momentti (996/1983)

ELESA S.p.A. on valittanut päätöksestä Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakuntaan. Asia on patentti- ja rekisterihallituksen valitusasioiden käsittelystä annetun lain kumoamisesta annetun lain voimaanpanosta annetun lain (1130/2013) 2 §:n nojalla siirtynyt markkinaoikeuden käsiteltäväksi hallintolainkäyttölain mukaisesti.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Markkinaoikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen ja palauttanut asian Patentti- ja rekisterihallitukselle haetun tavaramerkin ELISA rekisteröinnin kumoamista varten luokan 7 tavaroiden osalta.

Markkinaoikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiassa on kysymys siitä, onko Elisa Oyj:lle rekisteröity tavaramerkki ELISA sekoitettavissa valittajalle rekisteröityyn tavaramerkkiin numero 79446 ELESA ja yhteisön tavaramerkkiin numero 91488 elesa (kuvio) luokassa 7.

Oikeusohjeet

Tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin (996/1983) 6 kohdan mukaan tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä, jos se on sekoitettavissa toisen tavaramerkkiin, joka on rekisteröity aikaisemman hakemuksen perusteella.

Tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin 9 kohdan (56/2000) mukaan tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä, jos se on sekoitettavissa lain 57 §:ssä tarkoitettuun yhteisön tavaramerkkiin, joka on rekisteröity aikaisemman hakemuksen perusteella. Tunnusmerkkien katsotaan olevan tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentin (996/1983) nojalla sekoitettavissa toisiinsa vain, jos ne tarkoittavat samoja tai samankaltaisia tavaralajeja.

Merkit ovat sekoitettavissa, mikäli yleisö saattaa luulla, että tavarat ovat peräisin samasta yrityksestä taikka mahdollisesti taloudellisessa etuyhteydessä tai taloudellisesti keskenään sidoksissa olevista yrityksistä. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekoitettavuutta on arvioitava kokonaisuutena ja huomioon on otettava kaikki tekijät, jotka ovat merkityksellisiä kussakin yksittäistapauksessa. Sekoitettavuutta harkittaessa tulee ottaa huomioon merkkien ulkoasu, lausuntatapa ja merkityssisältö sekä merkkien erottamiskykyiset ja hallitsevat osat. Merkkien välistä sekaannusvaaraa on pidettävä sitä suurempana, mitä samankaltaisempia ovat ne tavarat ja palvelut, joita tavaramerkit kattavat.

Tavaramerkkien sekoitettavuuden arviointi

Asiassa on selvää, että valittajalle rekisteröity tavaramerkki ELESA ja yhteisön tavaramerkki elesa (kuvio) on rekisteröity aikaisempien hakemusten perusteella kuin Elisa Oyj:lle rekisteröity tavaramerkki ELISA.

Tavaralajien vertailu

Asiassa on selvää, että tavaramerkki ELISA sekä tavaramerkki ELESA ja yhteisön tavaramerkki elesa (kuvio) on rekisteröity samoille tai samankaltaisille tavaroille luokassa 7.

Elisa Oyj on esittänyt, että luokan 7 tavarat ovat työstökoneita, joita kuluttajat ostavat harkiten ja joiden ostajat ovat keskivertokuluttajia tarkkaavaisempia ja huolellisempia. Markkinaoikeus toteaa, että kohdeyleisö tulee arvioida tavaraluettelon osalta kokonaisuudessaan. Tavaramerkin ELISA kattamia tavaroita ei ole rajoitettu luokan 7 osalta vain työstökoneisiin, vaan ne kattavat myös tavaroita, joita voivat käyttää myös keskivertokuluttajat.

Merkkien vertailu

Tavaramerkit ELISA ja ELESA muodostuvat kumpikin viisikirjaimisesta sanasta, jotka eroavat ainoastaan keskimmäisen kirjaimen osalta. Yleensä keskivertokuluttaja tarkastelee merkkejä kokonaisuutena päähuomion kiinnittyessä merkin alkuosaan, minkä vuoksi pienet erot varsinkin merkin keskellä voivat jäädä huomaamatta. Koska merkkien muodostamat sanat ovat yhtä pitkiä ja ne poikkeavat ainoastaan keskimmäisen kirjaimen osalta, tavaramerkit ovat ulkoasultaan varsin samanlaiset.

Yhteisön tavaramerkin elesa (kuvio) lihavoitu ja kirjaintyypiltään erilainen kirjoitustapa ei vaikuta kohdeyleisön kykyyn havaita merkistä sanaa elesa. Myös tavaramerkki ELISA ja yhteisön tavaramerkki elesa (kuvio) ovat siten ulkoasultaan varsin samanlaiset.

Tavaramerkkiin ELISA sekä tavaramerkkiin ELESA ja yhteisön tavaramerkkiin elesa (kuvio) sisältyviä sanoja elisa ja elesa lausuttaessa paino on kummassakin sanassa ensimmäisellä tavulla. Koska sanoissa ainoan eron muodostavat keskimmäiset vokaalit eivät äänny kovin selvästi, tavaramerkit ovat myös lausuntatavaltaan varsin samanlaisia.

Suomalainen kohdeyleisö tunnistaa yleisesti sanan elisa naisen nimeksi. Myös sanaa elesa käytetään Suomessa naisen etunimenä, joskin se on harvinainen. Koska sana elesa on kuitenkin hyvin lähellä Suomessa yleisesti käytössä olevaa naisen nimeä Elsa, voi kohdeyleisölle helposti syntyä käsitys siitä, että myös elesa on naisen nimi. Tämän vuoksi merkeillä ei voida katsoa olevan selkää merkityssisällöllistä eroa.

Kokonaisarvio sekoitettavuudesta ja johtopäätös

Kuten edellä on todettu, kysymyksessä olevien merkkien kattamat tavarat ovat samoja ja samankaltaisia. Merkit ovat ulkoasultaan ja lausuntatavaltaan lähes identtiset, minkä vuoksi sekaannusvaara niiden välillä on ilmeinen. Merkkien välillä ei ole sellaista merkityssisällöllistä eroa, että se riittäisi erottamaan ulkoasultaan ja lausuntatavaltaan lähes identtiset merkit toisistaan. Tämän vuoksi markkinaoikeus katsoo, että tavaramerkki ELISA on kokonaisuutena arvioiden sekoitettavissa tavaramerkkiin numero 79446 ELESA ja yhteisön tavaramerkkiin numero 91488 elesa (kuvio) luokan 7 tavaroiden osalta. Tavaramerkin ELISA rekisteröinti on siten kumottava luokan 7 tavaroiden osalta.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden jäsenet Jussi Karttunen, Sirkku Seppälä ja Anna-Mari Porkkala-Hietala.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Elisa Oyj on valituksessaan vaatinut, että markkinaoikeuden päätös kumotaan ja tavaramerkin rekisteröinnin nro 254763 ELISA katsotaan olevan voimassa kokonaisuudessaan ja myös luokan 7 tavaroille.

Elisa Oyj on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Markkinaoikeus on virheellisesti vertaillut merkkien sekoitettavuutta ja siten tullut väärään lopputulokseen ratkaistessaan asian. Keskivertokuluttaja tarkastelee merkkejä kokonaisuutena, ja päähuomio kiinnittyy merkkien alkuosaan, minkä vuoksi pienet erot merkkien keskellä voivat jäädä huomiotta. Tätä periaatetta ei kuitenkaan voida soveltaa lyhyisiin merkkeihin, joissa pienetkin erot ovat omiaan erottamaan merkit toisistaan. Käsiteltävässä tapauksessa merkit ovat lyhyitä, sillä ne koostuvat kolmesta tavusta ja viidestä kirjaimesta.

Markkinaoikeus ei ole ottanut sanan luontaista erottamiskykyä lainkaan huomioon asiaa ratkaistessaan. Merkillä ELISA on luontaisesti korkea erottamiskyky ja se tunnetaan kuluttajien piirissä telekommunikaatioyhtiönä sekä etunimenä. Sen sijaan sanalla ELESA ei ole vastaavaa merkitystä.

Oikeuskäytännön mukaan keskivertokuluttajan tarkkaavaisuusaste voi vaihdella kyseisten tavaroiden tai palvelujen tyypin mukaan (esimerkiksi asia C-342/97). Keskivertokuluttajan oletetaan olevan tavanomaisesti valistunut sekä kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen (esimerkiksi asia C-219/96). Luokan 7 tavaroita ei voida arvioida samojen kriteerien mukaan kuin esimerkiksi päivittäistavarakaupan elintarvikkeita. Erikseen tulee ottaa huomioon se tilanne, jossa merkkejä vertaillaan ja jossa ostopäätös tapahtuu. Esimerkiksi työstökoneita ja erilaisia koneen osia ei osteta hetken mielijohteesta.

Yhteisön tavaramerkin elesa tyylitelty ulkoasu on omintakeinen. Vaikka sana elesa ei jää huomaamatta merkistä, kuluttajan on turvauduttava siihen epätäydelliseen muistikuvaan, joka hänellä on tavaramerkistä, ja tällöin kuvio-osuudella on merkittävä vaikutus merkin havainnointiin. Elesa-kuviomerkin ei voida katsoa olevan varsin samanlainen kuin haettu merkki on.

Identtinen ensimmäinen kirjain ei voi tehdä merkeistä samanlaisia vain siksi, että sanan paino on merkkien alussa. Koska yksikirjaimisen tavun jälkeinen tavu on tässä tapauksessa hallitsevampi, eli "li" tai "le", tulee alkuosaa tarkastella kokonaisuutena eli "E-LI" ja "E-LE". Suomenkieliset kuluttajat osaavat erottaa eri vokaaleista johtuvia eroja. Keskimmäiset vokaalit ääntyvät selkeästi ja ovat omiaan erottamaan merkkejä toisistaan. Suomalaiset ovat lisäksi tottuneet erottamaan erilaisia etunimen muunnoksia ja siksi henkilönimissä ei tapahdu sekaannuksia. Elesa ei ole etunimi, mutta kuluttajat pitävät sen lausuntatapaa helppona ja selkeänä nimistä opittujen ääntämiskriteerien vuoksi.

Markkinaoikeuden johtopäätös elesa-sanan ja Elsa-nimen yhteydestä on perustelematon. Sanojen elesa ja Elsa välillä ei ole yhteyttä. Merkityssisällöttömän sanan ei voida katsoa olevan hyvin lähellä täysin eri sanaa ilman, että tämä yhteys olisi jotenkin vakiintunut käytännössä. Kohdeyleisö ei saa sellaista käsitystä, että myös elesa on naisen nimi vain sen vuoksi, että sanat elesa ja Elsa ovat hyvin lähellä toisiaan.

Merkeillä ei ole samaa merkityssisältöä ja koska merkit eivät ole lähes identtisiä, markkinaoikeus on päätynyt kokonaisarviossa väärään lopputulokseen. Merkit eroavat toisistaan sekä foneettisesti että visuaalisesti. Merkkien välillä ei ole sekaannusvaaraa.

Valitukseen on liitetty lisäselvityksenä tulosteita väestörekisterikeskuksen nimipalvelusta, Wikipediasta ja LapsenNimi.com-verkkosivustolta.

Patentti- ja rekisterihallitus on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa viitannut asiassa aiemmin antamaansa päätökseen ja markkinaoikeudelle antamaansa lausuntoon.

Elesa S.p.A. on antanut selityksen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:

Valittaja ei ole tuonut esiin mitään sellaista, minkä vuoksi markkinaoikeuden päätöstä olisi syytä muuttaa.

Sitä, että lyhyissä merkeissä pienetkin erot ovat omiaan erottamaan merkkejä toisistaan, ei voi yleistää. Ratkaisevaa on se, missä kohdassa sanoja ero sijaitsee ja millaisesta erosta on kysymys. Jopa kolmikirjaimisten sanojen voidaan katsoa olevan hyvin lähellä toisiaan, jos merkit eroavat toisistaan merkin keskellä olevan yhden kirjaimen osalta ja kirjain ääntyy molemmissa merkeissä samankaltaisesti. Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa on kyse viisikirjaimisista sanoista, jolloin sekoitettavuusriski on vielä suurempi.

ELESA-tavaramerkki koskee tavaroita, joita on myyty Suomessa vuosikymmenten ajan. Jos Elisa Oyj alkaisi myydä samoja tai samankaltaisia tavaroita ELISA-merkillä, kuluttajien keskuudessa voisi syntyä käsitys, että Elisa Oyj:n tuotteet ovat peräisin Elesa S.p.A.:sta.

Luokka 7 kattaa valittajan mainitsemien työstökoneiden lisäksi myös kuluttajien päivittäisessä käytössä olevia tavaroita, kuten tehosekoittimet sekä pölynimurit ja niiden pölypussit, joita ostaessaan kuluttajan tarkkaavaisuustaso voi olla hyvinkin matala.

ELESA-sanamerkki on yksinään riittävä osoittamaan merkkien ELESA ja ELISA välisen sekoitettavuuden.

Yksikirjaimisen tavun jälkeinen tavu ei voi suomen kielessä koskaan olla hallitsevampi. Foneettisesti samankaltaisten vokaalien välillä voi syntyä sekaannuksia ääntämistarkkuudesta ja ympäristön olosuhteista riippuen. Elisa, Elesa ja Elsa ovat kaikki Elisabet-nimen lyhennettyjä muotoja.

Selitykseen on liitetty lisäselvityksenä tulosteita kielioppia koskevilta verkkosivustoilta ja etunimiä käsitteleviltä internet-sivuilta.

Elisa Oyj on antanut vastaselityksen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Vaaraa merkkien sekoittumisesta ei voi syntyä, sillä merkit ovat kyllin erilaisia erottuakseen toisistaan. Kohderyhmänä ovat erittäin valveutuneet ja tarkkaavaiset kuluttajat, jotka ymmärtävät merkkien erot niin itse ostotilanteessa kuin muutenkin. Suomessa on erilaisia Elisa-johdannaisia etunimiä, joiden versioita ihmiset osaavat hyvin tunnistaa. Elesa-merkillä ei ole suomalaista yhteyttä ja assosiaation ja merkityssisällön puute on tärkeä osa merkkien erottamisessa.

Selityksessä mainitut tehosekoittimet sekä pölynimurit ja niiden pölypussit eivät sisälly estemerkkirekisteröintien kattamiin tavaroihin. Arvioitaessa rekisteröinnin nro 254763 ELISA sekoitettavuutta estemerkkeihin tulee huomio kiinnittää niihin tavaroihin, joita merkit koskevat, eikä suinkaan kaikkiin tavaroihin luokassa 7.

Suomen kielessä paino on lähes poikkeuksetta ensimmäisellä tavulla. Elesa ei kuitenkaan ole suomalaisperäinen sana, joten sanapainolle ei tule antaa sekoitettavuusarvioinnissa samanlaista merkitystä kuin mitä sille voitaisiin antaa, jos vertailtaisiin kahta suomenkielistä sanaa. Mikäli katsottaisiin, että Elesa on vierasperäinen etunimi, olisi tällöin kieliopillisesti oikea sananpaino sanan toisella tavulla, sillä vierasperäiset nimet tulee myös Suomessa lausua alkuperäisen kielen mukaan. Merkkien erottamista toisistaan helpottaa lisäksi se, että foneettisesti samankaltaiset vokaalit erottuvat kyseisessä tapauksessa selvästi, sillä Elisa on Suomessa tunnettu ja laajalti käytetty naisen etunimi ja Elesa puolestaan vierasperäinen sana.

Samaa alkuperää olevien sanojen sekoitettavuutta arvioitaessa ei anneta merkitystä sanan alkuperäiselle juurelle. Mikäli noudatettaisiin Elesa S.p.A.:n logiikkaa antaa samaa alkuperää olevan sanan sekoitettavuutta arvioitaessa merkitystä sanan alkuperäiselle juurelle, tulisi kaikki Elisabet-nimen muunnelmat katsoa sekoitettaviksi keskenään. Näin ollen esimerkiksi Elzira ja Etty olisivat sekoitettavissa keskenään, mihin Elisa Oyj ei voi yhtyä.

Vastaselitykseen on liitetty lisäselvityksenä tulosteita kielioppia sekä nimeä Elizabeth koskevilta verkkosivustoilta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus kumoaa markkinaoikeuden päätöksen ja saattaa voimaan Patentti- ja rekisterihallituksen 28.5.2013 tekemän, ELESA S.p.A.:n väitteen hylkäävän päätöksen lopputuloksen.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Tässä asiassa sovellettavien tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentin (996/1983) ja 14 §:n 1 momentin (996/1983) 6 kohdan ja 9 kohdan (56/2000) säännösten sisältö ilmenee markkinaoikeuden päätöksen perustelujen selostuksesta edellä.

Mainittuja säännöksiä on 1.9.2016 voimaan tulleella tavaramerkkilain muutoksella 616/2016 muutettu seuraavasti: Tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan yksinoikeus tavaramerkkiin sisältää sanotussa laissa säädetyin poikkeuksin, joista nyt ei ole kysymys, ettei muu kuin tavaramerkin haltija saa ilman tämän suostumusta käyttää elinkeinotoiminnassaan tavaroittensa tunnuksena merkkiä, joka sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin samoja tai samankaltaisia tavaroita varten suojattu tavaramerkki, aiheuttaa yleisön keskuudessa sekaannusvaaran, joka sisältää myös vaaran merkin ja tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä.

Tavaramerkkilain 14 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan tavaramerkkiä ei rekisteröidä, jos aiemman tavaramerkin haltijalla on yksinoikeus merkin käyttämiseen tavaroiden tunnuksena elinkeinotoiminnassa. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan pykälän 1 momentin 7 kohdassa aiemmalla tavaramerkillä tarkoitetaan kansallista tavaramerkkiä, joka on rekisteröity aiemman hakemuksen perusteella tai jolla on muuten aiempi etuoikeus kuin tavaramerkin hakijalla. Saman pykälän saman momentin 3 kohdan mukaan mainitulla aiemmalla tavaramerkillä tarkoitetaan myös lain 57 §:ssä tarkoitettua yhteisön tavaramerkkiä, joka on rekisteröity tavaramerkkihakemusta aikaisemman hakemuksen perusteella, tai jolla on 57 §:ssä mainitun neuvoston asetuksen 34 tai 35 artiklan mukainen aiemmuus Suomesta.

Hallituksen esityksestä tavaramerkkilain edellä mainituksi muuttamiseksi (HE 24/2016 vp, esimerkiksi s. 8) ilmenee, että muutos on tehty tavaramerkkilain 1 luvun pykälien muuttamiseksi vastaamaan nykyistä paremmin tavaramerkkidirektiiviä ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

Tavaramerkkilain uudessa 6 §:ssä säädetään pykälää koskevien hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan rekisteröinnillä tai vakiinnuttamalla saadun yksinoikeuden sisällöstä. Pykälä vastaa tavaramerkkidirektiivin 5 artiklaa sekä sisällöltään että rakenteeltaan. Pykälän 1 momentin mukaan muu kuin tavaramerkin haltija ei saa ilman hänen suostumustaan käyttää elinkeinotoiminnassa tavaroittensa tunnuksena merkkiä, joka sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin samoja tai samankaltaisia tavaroita varten suojattu tavaramerkki, aiheuttaa yleisön keskuudessa sekaannusvaaran, joka sisältää myös vaaran mielleyhtymästä. Vaara mielleyhtymästä ei ole vaihtoehto sekaannusvaaran käsitteelle, vaan sillä on tarkoitus täsmentää jälkimmäisen käsitteen ulottuvuutta. Säännöstä ei siis voida soveltaa tilanteessa, jossa yleisön keskuudessa ei ole sekaannusvaaraa (C-251/95 Sabel, tuomio 11.11.1997, Kok. 1997, I-6297, 18 kohta). Pykälässä käytetään tavaramerkkidirektiivin mukaista käsitettä sekaannusvaara käsitteen sekoitettavuus sijasta. Käsitteen vaihtaminen ei muuta oikeustilaa.

Hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan 14 §:ään on tehty 1 lukuun tehdyistä muutoksista sekä oikeuskäytännöstä johtuvat tarpeelliset muutokset. Pykälässä viitataan tavaramerkkien sekoitettavuuden sijasta johdonmukaisesti sekaannusvaaraan. Tämä aiheuttaa sanamuodon muutoksia useissa kohdissa, mutta ei muuta vallitsevaa oikeustilaa.

Kuten edellä olevasta tavaramerkkilain 1.9.2016 voimaantullutta muutosta (616/2016) koskevasta selvityksestä ilmenee, vastaa lainmuutos jo ennen sen voimaantuloa vallinnutta tulkintaa aikaisemman oikeusperusteen ja sekoitettavuuden tai sekaannusvaaran merkityksestä tavaramerkin rekisteröintiedellytysten arvioinnissa.

Kysymyksenasettelu

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on Elisa Oyj:n valituksesta ratkaistavana, onko sille rekisteröidyn tavaramerkin ELISA (väitemerkki) ja yhtiölle ELESA S.p.A. aikaisemmin rekisteröityjen tavaramerkin ELESA ja yhteisötavaramerkin elesa (kuvio) (estemerkit) välillä rekisteröintiesteen aiheuttava sekaannusvaara siltä osin kuin kysymys on väitemerkin ja estemerkkien rekisteröintien kattamista tavaroista tavaraluokassa 7.

Oikeudellinen arviointi

Kuten Patentti- ja rekisterihallitus ja markkinaoikeus ovat asian käsittelyn aikaisimmissa vaiheissa todenneet, koskevat ELISA- ja ELESA-tavaramerkit samoja tai samankaltaisia tavaroita luokassa 7 siten kuin tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetaan. Tätä seikkaa voidaan osapuolten aikaisemmissa käsittelyvaiheissa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittämän perusteella pitää riidattomana.

Unionin tuomioistuin on vakiintuneessa oikeuskäytännössään todennut kohdeyleisön tarkkaavaisuusasteesta sekaannusvaaran kokonaisarvioinnissa, että kyseisten tavaroiden tai palveluiden keskivertokuluttajan oletetaan olevan tavanomaisesti valistunut sekä kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen. On myös otettava huomioon se, että keskivertokuluttajan tarkkaavaisuusaste voi vaihdella kyseisten tavaroiden tai palvelujen tyypin mukaan (asia C-342/97 Lloyd Schuhfabrik Meyer, tuomio 22.6.1999, 26 kohta ja asia T-548/12 Deutsche Rockwool Mineralwoll v. SMHV–Redrock Construction, tuomio 8.7.2015, 18 kohta, mitä koskeva valitus hylätty, asia C-487/15 P, määräys 25.2.2016).

Estemerkkien ELESA ja ELESA (kuvio) rekisteröinnit kattavat tavaraluokassa 7 muun muassa koneiden ja työstökoneiden osat. Tämän lisäksi rekisteröinnit kattavat erikseen muun ohella erilaisia kahvoja, kansia, pyöriä ja nuppeja. Väitemerkin ELISA rekisteröinti kattaa luokassa 7 seuraavat tavarat: koneet ja työstökoneet; moottorit (paitsi maa-ajoneuvoihin); kytkimet ja voimansiirtolaitteet (paitsi maa-ajoneuvoihin); maanviljelysvälineet, muut kuin käsikäyttöiset; munanhautomakoneet.

Kohdeyleisön tarkkaavaisuusastetta on arvioitava väitemerkin ELISA luokassa 7 kattamien tavaroiden keskivertokuluttajan näkökulmasta. Tähän nähden ja myös siltä osin kuin kysymys on merkkien ELISA ja ELESA rekisteröintien kattamista samoista tai samankaltaisista tavaroista eli etenkin koneiden ja työstökoneiden osista, tavaroiden ei voida katsoa olevan keskivertokuluttajien päivittäiseen käyttöön tarkoitettuja. Vaikka osan estemerkin kattamista tavaroista on katsottava sinänsä olevan suuren yleisön ulottuvilla, tavaroiden luonteen takia niiden keskivertokuluttaja on tavaroita valitessaan tarkkaavainen ja suorittaa valinnat kohtuullisen huolellisesti. Toisin kuin markkinaoikeus on katsonut, nyt kysymyksessä olevien tavaroiden keskivertokuluttajien tarkkaavaisuusastetta ostotilanteessa on pidettävä melko korkeana.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan merkkien sekaannusvaaraa koskeva arviointi tehdään kysymyksessä olevien merkkien ulkoasun, lausuntatavan ja merkityssisällön samankaltaisuuden osalta syntyvän kokonaisvaikutelman perusteella, ottaen myös huomioon kyseisten tavaroiden tyypin ja niiden markkinointiin liittyvät olosuhteet (ks. esim. asia C-342/97 Lloyd Schuhfabrik Meyer, 27 kohta). Merkkien sekaannusvaaraa koskevassa kokonaisarvioinnissa on erityisesti otettava huomioon merkkien erottavat tai hallitsevat osat (ks. esim. asia C-334/05 P, SMHV v. Shaker, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Sanamerkit ELESA ja ELISA ovat suhteellisen lyhyitä, viisikirjaimisia merkkejä, jotka eroavat ainoastaan keskimmäisen kirjaimen eli vokaalien E ja I osalta. Lisäksi kuviomerkki elesa on tyylitelty siten, että siinä on käytetty pieniä, lihavoituja kirjaimia ja tiettyä kirjasintyyppiä. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että merkkien pituus ja kysymyksessä olevien tavaroiden keskivertokuluttajien korkea tarkkaavaisuusaste huomioon ottaen sanottujen erottavien kirjainten E ja I voidaan katsoa sijaitsevan merkin sellaisessa alkuosassa, johon kysymyksessä olevien tavaroiden keskivertokuluttaja kiinnittää huomiota sanakokonaisuudessa. Merkkien visuaalisesta samankaltaisuudesta huolimatta voidaan pitää uskottavana, että suomalainen kohdeyleisö havaitsee merkkien välisen eron. Näin ollen ja toisin kuin markkinaoikeus on katsonut, merkkejä voidaan pitää visuaalisesti samankaltaisina, mutta ei kuitenkaan varsin samankaltaisina tai identtisinä.

Foneettisen samankaltaisuuden eli lausuntatavan osalta korkein hallinto-oikeus katsoo, että tarkkaavainen kohdeyleisö pystyy tunnistamaan E:n ja I:n välisen eron merkkien nimiä lausuessaan. Toisin kuin markkinaoikeus on katsonut, merkkejä voidaan pitää lausuntatavaltaan vain jonkin verran samankaltaisina.

Merkillä ELISA on Suomessa selkeä merkityssisältö naisen nimenä. Lisäksi merkistä on omiaan seuraamaan mielleyhtymä yleisesti tunnettuna pidettävään suomalaiseen tietoliikenne- ja telekommunikaatioalan yritykseen Elisa Oyj:hin. Sen sijaan merkeillä ELESA ja elesa ei ole suomenkielessä yleisesti tunnettua merkityssisältöä. Väestörekisteritietojen mukaan Elesan käyttö naisen nimenä on ollut niin harvinaista, että sille ei voida antaa merkitystä tavaramerkin merkityssisällön arvioinnissa. Korkein hallinto-oikeus ei myöskään pidä sanojen Elesa ja Elsa rinnastamista mahdollisena markkinaoikeuden esittämällä tavalla siten, että se tukisi sanan Elesa ymmärtämistä naisen nimeksi.

Edellä kuvatuista yhtäläisyyksistä huolimatta tavaramerkit poikkeavat toisistaan visuaalisesti, foneettisesti ja merkityssisällöltään niin selvästi, ettei ole katsottava, että asianomainen ja ostotilanteessa kohtuullisen tarkkaavainen kohderyhmä olettaisi, että ELISA- ja ELESA-tavaramerkeillä markkinoitavat tuotteet olisivat peräisin samalta valmistajalta tai keskenään etuyhteydessä olevilta yrityksiltä.

Tavaramerkkien ELISA ja ELESA sekä elesa (kuvio) välillä ei siten ole tavaramerkkilain 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua sekaannusvaaraa.

Lopputulos

Koska tavaramerkin nro 254763 ELISA rekisteröinnille ei edellä esitetyt perustelut huomioon ottaen ole ollut tavaramerkkilain 21 §:ssä tarkoitettua estettä, markkinaoikeuden päätös on kumottava ja Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen lopputulos saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta, Anne Nenonen ja Maarit Lindroos. Asian esittelijä Annina Nieminen.

 
Julkaistu 3.2.2017