KHO:2017:20

Henkilökohtaisen tulon verotus – Yleishyödyllinen yhteisö – Pääomasijoitustoiminta – Veron kiertäminen – Kommandiittiyhtiö – Voitonjakolaina – Korko

Vuosikirjanumero: KHO:2017:20
Antopäivä: 7.2.2017
Taltionumero: 456
Diaarinumero: 827/2/16
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2017:20

A sr oli katsottu tuloverotuksessa yleishyödylliseksi yhteisöksi. Säätiö oli harjoittanut passiivista sijoitustoimintaa, joka ei ollut täyttänyt elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä ja josta saatuja tuloja oli pidetty säätiön henkilökohtaisen toiminnan tulona eli verovapaina tuloina.

B Ky oli pääomarahasto, jonka ainoana tarkoituksena on pääomasijoitustoiminnan harjoittaminen eli sijoitukset toisiin kotimaisiin ja ulkomaisiin pääomarahastoihin. A sr antoi perustettavalle B Ky:lle enintään 40 000 000 euron suuruisen voitonjakolainan, ja B Ky osti näin saamillaan varoilla A:lta tämän pääomarahastosalkun. B Ky:n vastuunalaisena yhtiömiehenä oli C Oyj:n kokonaan omistama tytäryhtiö D Oy, joka toimi myös eräiden muiden rahastojen vastuunalaisena yhtiömiehenä.

A sr:n B Ky:lle antaman voitonjakolainan tuotto määräytyi yhden prosentin suuruisen vuotuisen kiinteän koron lisäksi tuottokorosta. Tuottokorko sidottiin verolainsäädännön mukaan laskettuun rahaston tulokseen, ja tuottokorkona maksettiin tilikausittain koko lainanottajan tilikauden tulos. Voitonjakolainaa koskevan sopimuksen nimenomaisen määräyksen mukaan rahaston yhtiömiehet eivät vastanneet voitonjakolainan pääoman takaisin maksamisesta tai koronmaksusta, ja tietyissä olosuhteissa laina ja korko voitiin antaa anteeksi. Lisäksi jos ilmeni, että kiinteän koron tai tuottokoron maksu tai nostetun lainapääoman takaisinmaksu oli perustunut tietoihin, joita oli jouduttu jälkikäteen korjaamaan, B Ky:llä oli oikeus vaatia liikaa maksettu määrä A sr:ltä takaisin.

Verohallinnon A sr:lle antaman ennakkoratkaisun mukaan B Ky:n voitonjakolainalle maksama korko oli verovapaata tuloa A sr:lle. Hallinto-oikeus katsoi verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n 1 momentin nojalla, että korko ei ole A sr:n verovapaata tuloa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että A sr:n B Ky:lle antaman voitonjakolainan ehtoja oli pidettävä epätavanomaisina. Koska säätiö oli kuitenkin harjoittanut passiivista sijoitustoimintaa, josta saatuja tuloja oli pidetty sen verovapaina tuloina, säätiön ei ollut katsottava ryhtyneen voitonjakolainan antamiseen B Ky:lle ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin. Voitonjakolainasta A sr:lle kertyvien korkotuottojen verotuksessa ei ollut tilannetta kokonaisuutena arvioiden sovellettava verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n säännöksiä, vaan korkotuotot olivat säätiön henkilökohtaisen tulolähteen verovapaata tuloa. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi Verohallinnon antaman ennakkoratkaisun voimaan. Ennakkoratkaisu verovuosille 2015 ja 2016. Äänestys 4–1.

Tuloverolaki 23 § 1 momentti
Laki verotusmenettelystä 28 § 1 momentti

Päätös, josta valitetaan

Asian aikaisempi käsittely

A sr (myöhemmin myös säätiö) on hakemuk­sessaan Verohallinnolle pyytänyt ennakkoratkaisua seuraavaan kysymyk­seen:

Onko hakemuksessa tarkoitetun perustettavan kommandiittiyhtiön, B Ky:n (rahasto), voitonjakolainalle maksama korko säätiön henkilökohtaisen tulolähteen verovapaata tuloa?

Säätiö on hakemuksessaan esittänyt muun ohella seuraavaa:

A sr

A sr on yleishyödyllinen kulttuurisäätiö, joka vuosittain jakaa apurahoja suomalaisen henkisen ja taloudellisen viljelyn edistämiseen. Säätiön omaisuudesta suurin osa on sijoitettu pörssiosakkeisiin ja osakerahastoihin sekä hieman vähemmässä määrin kiinteistöihin, kiinteistöosakkeisiin, korkoinstrumentteihin ja muihin sijoituksiin.

Perustettava rahasto

Hakija suunnittelee antavansa perustettavalle kommandiittiyhtiömuotoi­selle rahastolle (B Ky) voitonjakolainaa. Rahasto on tar­koitus perustaa lähiaikoina. Rahaston vastuunalaisena yhtiömiehenä tu­lee toimimaan D Oy, joka toimii myös eräiden muiden rahastojen vastuunalaisena yhtiömiehenä. D Oy on C Oyj:n kokonaan omistama tytäryhtiö. Ainoana äänettömänä yhtiömiehe­nä rahastossa toimii C Oyj. Rahaston hallinnoinnista vastaava vastuun­alainen yhtiömies tekee sopimuksen E Oy:n ja B Ky:n kanssa rahastoon liittyvistä neuvonanto- ja hallinnointipalveluista (rahastolla ei ole omaa henkilökuntaa tai toimitiloja).

Rahasto on pääomarahasto, jonka ainoana tarkoituksena on pääomasijoi­tustoiminnan harjoittaminen eli sijoitukset toisiin kotimaisiin ja ulkomai­siin pääomarahastoihin (kommandiittiyhtiö- tai limited partnership- muotoisiin sekä muunlaisiin kansainvälisen käytännön mukaisiin rahas­toihin). Rahasto hankkii sijoitussalkkunsa mahdollisuuksien mukaan kerralla ostamalla hakijalta sen nykyisen pääomarahastosalkun (tai siitä ne rahastot, joiden osalta saadaan vastuunalaisilta yhtiömiehiltä tai vas­taavilta suostumukset omistuksen siirtoon; mikäli suostumuksia saadaan eri aikoihin, myös siirtoja saatetaan toteuttaa erissä), mutta se saattaa mahdollisesti hankkia myöhemmin myös osuuksia uusissa kohderahas­toissa. Rahaston tulonmuodostus perustuu siten pääasiassa kohderahas­toista saatuihin voitonjakoihin.

Rahaston pääomitus tapahtuu käytännössä hakijan antaman voitonjako­lainan avulla. Hakija on lähtökohtaisesti rahaston ainoa voitonjakolainan antaja, vaikka rahastoa koskevat sopimukset mahdollistavat myös mui­den voitonjakolainan antajien mukaan tulon erillisen sopimuksen mu­kaan. Voitonjakolainassa kyse on vieraan pääoman ehtoisesta sijoituk­sesta, jolle maksetaan rahaston vuotuiseen tulokseen sidottua korkoa. Vastuunalaisella yhtiömiehellä D Oy:llä ei ole lainkaan pääomapanosta, ja äänettömän yhtiömiehen C Oyj:n pääomapanos ra­hastossa on 5 000 euroa.

Rahastoon voitonjakolainasijoittajana sijoittava hakija ei siten ole rahas­ton yhtiömies vaan ainoastaan vieraan pääoman ehtoinen rahoittaja. Lai­namallilla sijoittaminen mahdollistaa yleisellä tasolla sen, että sijoittajat, jotka eivät esimerkiksi sääntöjensä vuoksi voi olla omistajina listaamat­tomissa yhtiöissä, voivat kuitenkin tehdä voitonjakolainasijoituksen, koska sijoitus tehdään lainana eikä oman pääoman ehtoisesti. Etuna on myös se, että voitonjakolainaa antava sijoittaja ei tule kaupparekisterin kautta julkiseksi, toisin kuin kommandiittiyhtiön äänettömät yhtiömie­het. Hakijan kannalta keskeistä on se, että sijoituksen tuotto voidaan saa­da henkilökohtaisen tulolähteen verovapaana tulona vastaavasti kuin tuotto- ja kassavirtamalli soveltuvat luonteensa puolesta hakijan kaltai­selle apurahoja jakavalle säätiölle. Lisäksi hakijalle on erityisen tärkeää, että sen nykyisten pääomarahastosijoitusten myyminen rahastolle ja voi­tonjakolainan myöntäminen niiden sijaan helpottaa huomattavasti haki­jan hallintotyötä, kun rahastosijoitusten pääomakutsujen ja palautusten rahaliikenne, sijoitusten seuranta, kirjeenvaihto rahastojen hoitajien kanssa ja muu päivittäinen hallinto siirtyy pois hakijan vastuulta. Lisäksi hakijan kirjanpito yksinkertaistuu, kun sen lukuisat pääomarahasto­-omistukset korvataan yhdellä sijoituksella.

Rahaston toimintaa koskevan sijoitussopimusluonnoksen mukaan rahas­ton vastuunalaisella yhtiömiehellä on yksinomainen vastuu rahaston va­rojen hallinnoinnista ja kontrolloinnista ja liiketoiminnasta ja asioista, ja sillä on täydet valtuudet ja toimivalta rahaston nimissä ja niitä sitovasti suorittaa hallinnointiin liittyvät tehtävät kuitenkin siten, että lain vaihto­ehtorahastojen hoitajista mukaiseksi vaihtoehtorahastojen hoitajaksi kaa­vailtu neuvonantajayhtiö sen kanssa solmitun sopimuksen mukaisesti vastuunalaisen yhtiömiehen puolesta suorittaa mainitut tehtävät ja erityi­sesti tekee rahaston salkunhoitoon ja riskienhallintaan liittyvät päätökset.

Hakijalla ei ole määräysvaltaa rahastossa, vaan se on ainoastaan lainan­antajan asemassa. Esimerkiksi voitonjakolainasopimuksen kohdassa 12 olevat rahaston antamat sitoumukset eivät tuota voitonjakolainasijoitta­jalle määräysvaltaa, vaan kyse on vain sen varmistamisesta, että voiton­jakolainasijoittaja voi luottaa siihen, mihin tarkoitukseen lainatut varat sijoitetaan, mikä voitonjakolainan etuoikeusasema on, ja siihen, ettei ra­hastoa pureta suunniteltua aiemmin. Koska voitonjakolainaa antava ha­kija ei ole rahaston yhtiömies, ei sillä myöskään ole laissa avoimesta ja kommandiittiyhtiöstä yhtiömiehille annettuja oikeuksia eikä velvolli­suuksia.

Voitonjakolaina

Hakija sijoittaa rahastoon vieraan pääoman ehtoista voitonjakolainaa enintään 40 miljoonaa euroa. Lainan määrä voi jäädä alhaisemmaksi eri­tyisesti, jos hakijan koko nykyistä pääomarahastosalkkua ei pystytä siir­tämään tai jos kaikkien sijoitusten siirtoa ei katsota tarkoituksenmukai­seksi toteuttaa. Voitonjakolainaa saatetaan myöntää ja kutsua erissä. Mi­käli myöhemmin mukaan tulisi muita lainanantajia, myös niiden osalta solmittavat voitonjakolainasopimukset vastaisivat sisällöllisesti olennai­sesti toisiaan ja hakijan kanssa solmittavaa voitonjakolainasopimusta.

Tarkoituksena on, että voitonjakolainan lainapääomalle kertyy kiinteänä korkona yhden prosentin vuotuista korkoa. Kiinteän koron lisäksi voitonjakolainalle kertyy tuottokorkoa tilikausit­tain. Tuottokorkona on tarkoitus maksaa tilikausittain yhteensä koko lai­nanottajan (rahaston) tilikauden tulos. Tietyltä tilikaudelta määräytyvä tuottokorko (joka siis määräytyy tuon tilikauden tuloksen perusteella) on lähtökohtaisesti tarkoitus maksaa voitonjakolainasijoittajalle jälkikäteen viimeistään neljän kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Tietyis­sä tilanteissa rahastolla on oikeus pääomittaa kertynyt korko tai lykätä sen maksua.

Teknisesti tuottokorko sidotaan nimenomaan verolainsäädännön mukaan laskettuun rahaston tulokseen. Tällä kytkennällä pyritään välttämään ti­lanne, jossa rahastoon jäisi tuottokoron vähentämisen jälkeen suurempi tuloverolain (myöhemmin myös TVL) 16 §:ssä tarkoitettu tulos kuin mikä on rahaston yhtiömiesten voit­to-osuus, jolloin yhtiömiehet joutuisivat maksamaan veroa lainaa anta­neen sijoittajan puolesta. Kun tuottokorko siis kytketään verotukselli­seen tulokseen, tuottokoron vähentämisen jälkeen rahaston TVL 16 §:ssä tarkoitettu tulos on lähtökohtaisesti nolla.

Jos rahaston kohderahastoilta saamat erät kuitenkin todellisuudessa ylit­tävät muutoin määräytyvän tuottokoron määrän, tuottokoron lisäeriä suoritetaan vastaava määrä ja/tai lainaa lyhennetään vastaavalla määräl­lä.

Rahaston tilikauden tuottokorko määräytyy siten karkeasti seuraavasti:
+ rahaston TVL 16 §:ssä ja 16 a §:ssä tarkoitettu osuus kohderahastojen tuloon (sekä muut elinkeinotoiminnan tulona huomioitavat erät)
- rahaston hallinnointikulut ja rahaston yhtiömiehille rahastoa koskevan sijoitussopimuksen perusteella maksettavat palkkiot ja muut erät
- voitonjakolainan kiinteä korko
- mahdolliset vahvistetut ja käytettävissä olevat tappiot
- äänettömälle yhtiömiehelle maksettava vuotuinen korko/voitto-osuus
= voitonjakolainan tuottokorko

Mikäli kuitenkin rahaston kirjanpidollinen tulos on edellä laskettua elin­keinotoiminnan tulosta suurempi, määritetään voitonjakolainan tuotto­korko kirjanpidollisen tuloksen perusteella.

Mikäli voitonjakolainanantajia olisi useita, kullekin sijoittajalle voitonja­kolainan perusteella maksettava tuottokorko määräytyisi sijoittajien an­tamien voitonjakolainojen suhteessa.

Voitonjakolaina erääntyy lähtökohtaisesti 31.12.2030. Rahastolla on pää­sääntöisesti oikeus ilman kuluja maksaa osa voitonjakolainasta takaisin sijoittajalle haluamanaan ajankohtana laina-aikana. Lainaa ei ilman lai­nansijoittajan suostumusta saa kuitenkaan kokonaisuudessaan maksaa takaisin ennen kuin rahasto on irtautunut kaikista kohderahastoihin teh­dyistä sijoituksista ja saanut niistä kaikki sille kuuluvat varojenjakoerät (tai myyntitilanteessa lopullisen kauppahinnan). Laina on eräpäivästä riippumatta tarkoitus maksaa takaisin (vasta) viimeistään kolmen kuu­kauden kuluttua siitä, kun rahaston on irtautunut viimeisestä kohderahas­toihinsa tehdystä sijoituksesta ja saanut kaikki kunkin kohderahastoa koskevan sopimuksen mukaan kuuluvat varojenjakoerät (tai myyntitilan­teessa lopullisen kauppahinnan). Voitonjakolainanantajalla on tietyissä poikkeuksellisissa tilanteissa oikeus eräännyttää laina aiemminkin takai­sin maksettavaksi. Toisaalta rahaston purkamista ja voitonjakolainaan liittyvien suoritusten maksamista voidaan päättää lykätä rahaston sijoi­tuksiin liittyvien vastuiden varalta.

Todettakoon, että voitonjakolainasopimusluonnoksen nimenomaisen määräyksen mukaan rahaston yhtiömiehet eivät vastaa voitonjakolainan pääoman takaisin maksamisesta tai koronmaksusta ja tietyissä olosuh­teissa laina (ja korko) annetaan anteeksi, jos rahastolla ei kohderahaston purkuun mennessä ole saatavissa riittävää kassavirtaa lainan ja korkojen kattamiseksi. Voitonjakolainasijoittajalla (kuten hakijalla) on siten luot­totappioriski sijoituksestaan.

Rahastoa koskevassa sijoitussopimusluonnoksessa määrätään rahastoa koskevasta maksunsaantijärjestyksestä ennen rahaston purkamista sekä purkamisen yhteydessä. Rahaston yhtiömiesten yhtiöpanokset palaute­taan yhtiömiehille vasta rahastoa purettaessa ja silloinkin vasta sen jäl­keen, kun voitonjakolaina on maksettu takaisin hakijalle. Rahastoa pu­rettaessa lainanantajalla on lisäksi oikeus saada tuottokoron lisäerinä määrä, joka rahastolla on mahdollisesti varoina jäljellä sen jälkeen, kun lainasopimuksen mukaiset lainat ja korot on suoritettu ja sopimusten mukaiset suoritukset rahaston yhtiömiehille (pääomapanosten tuotto ja pääomapanosten palautus) on tehty.

Hakijan rahastolle myöntämälle voitonjakolainalle maksettavan koron verokohtelu

Hakija on TVL 22 §:ssä tarkoitettu yleishyödyllinen yhteisö, joka har­joittaa sijoitustoimintaa ja arvopaperikauppaa ylläpitääkseen varallisuut­taan ja turvatakseen toimintansa myös jatkossa.

Hakija viittaa TVL 23 §:ään ja Verohallinnon ohjeeseen Verotusohje yleishyödyllisille yhteisöille (A47/200/2014), jossa on todettu, että muun muassa yleishyödyllisten yhteisöjen saamat korot ovat niiden henkilö­kohtaisen tulolähteen tulona verovapaata tuloa. Yleishyödyllisen yhtei­sön saamat korkotulot voinevatkin korkeintaan poikkeuksellisesti kuulua yhteisön elinkeinotoiminnan tulolähteeseen.

Hakijan harjoittama sijoitustoiminta ei ole hakijan käsityksen mukaan elinkeinotoimintaa vaan yleishyödyllisille yhteisöille tavanomaista va­rallisuuden hoitamista. Hakijan sijoitustoiminta on passiivista eikä täytä elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä, eikä sitä voida vallitsevan oikeus- ja verotuskäytännön valossa pitää elinkeinotoimintana. Siten siitä saatua tuloa, mukaan lukien tässä hakemuksessa kuvatusta voitonjakolainasta maksettavat korot, on näiden yleisten periaatteiden valossa pidettävä ha­kijan henkilökohtaisen toiminnan tulona.

Hakija ei ryhdy rahaston yhtiömieheksi, joten pääomarahaston yhtiö­miesten saaman tulo-osuuden tulonlähdettä koskeva oikeuskäytäntö (eri­tyisesti KHO 2001:11) ei hakijan käsityksen mukaan sovellu käsillä ole­vaan tilanteeseen.

Oikeus- ja verotuskäytännössä on käsitelty voitonjakolainoille maksetta­van koron tulolähdettä. Mainitun kaltaisia korkotuloja on pidetty yleis­hyödyllisten yhteisöjen henkilökohtaisen tulolähteen verovapaana tulo­na. Keskusverolautakunnan julkaisemattomassa ennakkoratkaisussa (26/2009) katsottiin, ettei yleishyödyllisen yhteisön voitonjakolainasta saama korkotulo ollut yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotuloa vaan ve­rovapaata henkilökohtaisen tulolähteen tuloa. Hakijan käsityksen mu­kaan kyseisessä tapauksessa oli olennaisesti tätä tapausta vastaavat olo­suhteet. Hakija toteaa, että sen tiedossa on myös muita ennakkotietoja/- ratkaisuja, joissa vastaavissa olosuhteissa yleishyödyllisen yhteisön myöntämälle voitonjakolainalle maksettu korko on katsottu yleishyödyl­lisen yhteisön henkilökohtaisen tulolähteen verovapaaksi tuloksi.

Verohallinto on 3.2.2015 ennakkoratkaisunaan lausunut, että hakemuk­sessa kuvattu B Ky -nimisen rahaston voitonjakolainalle maksama korko on verovapaata tuloa A sr:lle.

Ennakkoratkaisu on annettu vuosille 2015 ja 2016.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksesta kumonnut annetun ennakkoratkaisun ja lausunut uutena ennakkoratkai­suna, että hakemuksessa kuvattu B Ky -nimisen rahaston voitonjakolainalle maksama korko ei ole A sr:lle verovapaata tuloa.

Hallinto-oikeus on selostettuaan tuloverolain 23 §:n 1 momentin, elin­keinotulon verottamisesta annetun lain 1 §:n ja verotusmenettelystä an­netun lain (myöhemmin myös VML) 28 §:n 1 momentin säännökset sekä asiassa saadun selvityk­sen todennut oikeudellisena arviointinaan ja johtopäätöksinään seuraa­vaa:

A:n sr (jäljempänä myös säätiö) on katsottu tu­loverotuksessa tuloverolain 22 §:n mukaiseksi yleishyödylliseksi yhtei­söksi. Nyt arvioitavana on, onko perustettavan kommandiittiyhtiömuo­toisen pääomarahaston säätiön antamalle voitonjakolainalle maksamaa korkoa pidettävä säätiön henkilökohtaisen tulolähteen verovapaana tulo­na vai tuleeko se veronkiertosäännöksen nojalla katsoa säätiön veron­alaiseksi elinkeinotuloksi.

Verotuskäytännön mukaan yleishyödyllisen yhteisön laajaakaan sijoitus­toimintaa ei ole pidetty elinkeinotoimintana ja sijoitustoiminnasta saadut korko- ja osinkotulot ovat yleensä olleet tällaiselle yhteisölle verovapaa­ta tuloa. Kommandiittiyhtiöstä yhtiömiehenä saadun tulon tulolähde määräytyy kuitenkin suoraan tuloverolain 16 §:n nojalla kommandiitti­yhtiön tulolähteen mukaan, koska kommandiittiyhtiö ei ole erillinen ve­rovelvollinen, vaan sen tulot verotetaan yhtiömiesten tuloina. Siten ää­nettömän yhtiömiehen elinkeinotoimintaa harjoittavasta kommandiitti­yhtiöstä saama tulo on elinkeinotuloa. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 2001:11 vahvistettiin, että myös yleishyödyllisen yhtei­sön elinkeinotoimintaa harjoittavasta kommandiittiyhtiöstä äänettömänä yhtiömiehenä saama tulo on elinkeinotuloa.

Suunnitellussa järjestelyssä säätiö antaisi B Ky -nimiselle perustettavalle kommandiittiyhtiölle voitonjakolainan, jolla kommandiit­tiyhtiö ostaisi säätiöltä sen pääomarahastosijoitussalkun tai sen osan. Jär­jestelyn tarkoitukseksi on kerrottu olevan pyrkimys vähentää säätiön omaa työtä sijoitusten hallinnoinnin osalta ja yksinkertaistaa sijoitussal­kun rakennetta muun muassa kirjanpidon kannalta sekä saada sijoituksil­le ulkopuolinen ammattimainen varainhoitaja.

Perustettavan kommandiittiyhtiömuotoisen rahaston toiminta keskittyy lähtökohtaisesti säätiön nykyisen sijoitussalkun hallinnointiin ja hoitami­seen sen jälkeen, kun tuo pääomarahastosalkku on hankittu rahastolle säätiön antaman voitonjakolainan turvin. Voitonjakolainan suuruus on 40 miljoonaa euroa ja säätiö on lähtökohtaisesti ainoa voitonjakolainan an­taja. Kommandiittiyhtiön vastuunalaisella yhtiömiehellä ei ole lainkaan pääomapanosta ja äänettömän yhtiömiehen panos on 5 000 euroa eli var­sin nimellinen toiminnan volyymiin nähden.

Hakemuksen mukaan voitonjakolaina on vieraan pääoman ehtoinen si­joitus, jolle kommandiittiyhtiö maksaa kiinteää vuotuista prosentin kor­koa ja lisäksi kommandiittiyhtiön tuloksesta riippuvaista tuottokorkoa. Suunnitellussa järjestelyssä voitonjakolainan vuotuinen tulo-osuus muo­dostuu siten, että rahaston saamasta osuudesta kohderahastojen tuloon vähennetään rahaston hallinnointikulut, voitonjakolainan kiinteä korko eli 1 % sijoitetulle määrälle sekä yhtiömiesten voitto-osuus, jonka suu­ruus on 5 % äänettömän yhtiömiehen sijoittamalle 5 000 eurolle, siis 250 euroa. Näin muodostuva voitonjakolainasta maksettava voitto-osuuden määrä vastaa siten miltei kommandiittiyhtiön elinkeinoverolain mukaan laskettua tulosta.

Kommandiittiyhtiössä toiminnasta saatavan taloudellisen hyödyn tulee lähtökohtaisesti kertyä yhtiömiesten hyväksi. Edellä esitetyn perusteella asian varsinaista luonnetta ja tarkoitusta ei vastaa kommandiittiyhtiön yhtiömiesten sillä tavoin järjestetty asema ja heidän voitto-osuutensa määräytyminen siten, että yhtiön ainoan voitonjakolainan antajan saama tuottokorko vastaa lähes täyttä määrää yhtiön elinkeinotoiminnan tulok­sesta yhtiömiesten voitto-osuuden ollessa 250 euroa. Tähän nähden sää­tiön asema rinnastuu elinkeinoyhtymän yhtiömiehen asemaan.

Edellä esitetyn perusteella hallinto-oikeus katsoo, että hakemuksessa ku­vattuun järjestelyyn on ryhdytty ensi sijassa verotuksellisista syistä. Jär­jestelyä on pidettävä poikkeuksellisena ja keinotekoisena. Näin ollen säätiölle sen elinkeinotoimintaa harjoittavaan pääomarahastoon antamal­le voitonjakolainalle maksettava tuottokoroksi nimitetty voitto-osuus on säätiön veronalaista elinkeinotuloa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut
Tuloverolaki 4 § 1 momentti 1 kohta ja 22 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Heikki Mauno, Outi Siimes (eri mieltä) ja Susanna Aspelund, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Säätiö on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja on va­lituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Verohal­linnon antama ennakkoratkaisu saatetaan voimaan.

Hallinto-oikeus on ratkaisussaan soveltanut poikkeuksellisella tavalla VML 28 §:n säännöstä aitoon, liiketaloudellisesti perusteltuun liiketoi­meen. Suomen verojärjestelmän ehdoton peruslähtökohta on se, että ve­rovelvollisilla on oikeus järjestää liiketoimintansa haluamallaan tavalla. Vasta jos järjestelyihin liittyy veronkiertoon viittaavia seikkoja, yrityk­sen voidaan edellyttää esittävän verotuksesta riippumattomia syitä liike­toimelle. Edes se seikka, että verovelvollinen valitsee sellaisen vaihtoeh­don, joka johtaa verosäästöihin, ei muodosta riittävää perustetta sään­nöksen soveltamiselle, jos toimenpide on kuitenkin vastannut asian var­sinaista luonnetta tai tarkoitusta.

VML 28 §:n soveltamisalan raameja kuvaa hyvin korkeimman hallinto­-oikeuden vuosikirjaratkaisu 2008:6, jonka perusteella on selvää, ettei VML 28 § sovellu voimassa olevan lainsäädännön puutteiden korjaami­seen ja ettei säännöksen soveltamisalaa voida laajentaa harkinnanvarai­sesti Verohallinnon toimesta. Säännöksen sanamuodon perusteella sään­nöksen soveltamisen edellytyksenä on, että veron kiertäminen on ollut il­miselvää. VML 28 §:n soveltaminen edellyttää lisäksi aina selvitystä verovelvollisen subjektiivisesta veronkiertotarkoituksesta, josta on olta­va näyttö tai veronkiertotarkoitus on voitava ilmiselvällä tavalla päätellä tapauksen olosuhteista. Säätiön toiminnasta puuttuu veron kiertämistar­koitus eikä siihen ole ryhdytty ensi sijassa verotuksellisista syistä.

Hallinto-oikeuden näkemys siitä, että kommandiittiyhtiössä toiminnasta saatavan taloudellisen hyödyn tulee lähtökohtaisesti kertyä yhtiömiesten hyväksi, ei perustu lakiin, koska kommandiittiyhtiöitä koskeva lainsää­däntö ei sisällä samanlaista voiton tuottamisen vaatimusta kuin esimer­kiksi osakeyhtiölaki. Rahaston saamaa hyötyä on sen sijaan arvioitava kokonaisuutena. Rahasto saa järjestelystä taloudellista hyötyä epäsuoras­ti esimerkiksi hallintopalkkioiden ja muiden palkkioiden sekä asiakas­suhteen kehittämisen muodossa. Kyseessä ovat täysin itsenäiset osapuo­let, jotka osaavat arvioida erilaisten järjestelyiden järkevyyden ja liiketa­loudelliset perusteet itsenäisesti. Lisäksi rahaston yhtiömiehille makse­taan voitto-osuutta suoraan.

Käsillä oleva tuottokorko poikkeaa perinteisestä ajan kulumisen ja laina­pääoman määrän perusteella määräytyvästä korosta. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että muoto olisi ristiriidassa taloudellisen sisällön kanssa. Voitonjakolainasaaminen on monessa mielessä samanlainen saaminen kuin mikä tahansa lainasaaminen; voitonjakolainalla on esimerkiksi ma­turiteetti, velallisella on velvoite maksaa laina takaisin ja mukana on (vaihtuvan koron lisäksi) myös kiinteä korkokomponentti. Se, että voi­tonjakolainasijoittajalla on sijoittamansa pääoman menettämisriski, pätee kaikkiin vakuudettomiin lainasaamisiin.

Siirrettäväksi ajatellut sijoitukset ovat luonteeltaan sellaisia, että niistä saatavat tuotot ovat jo ennestään olleet henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluvia säätiölle verovapaita tuloja. Tämän vuoksi esillä olevalla järjes­telyllä ei voida tavoitella verosta vapautumista eikä järjestelyyn voida katsoa ryhdyttävän ensisijaisesti verotuksellisista syistä. Yleishyödyllis­ten säätiöiden TVL-tulolähteen tulojen verovapaus perustuu laissa ni­menomaisesti säädettyyn verovapauteen. Sen harkinnassa, onko säätiön saama korkotulo TVL-tulolähteen tuloa, ei voida ainakaan puoltaa EVL-tulkintaa sillä seikalla, että muutoin tulo jää säätiölle verovapaaksi.

Säätiö on lisäksi esittänyt suunnitellulle järjestelylle selkeät liiketalou­delliset perusteet. Säätiöllä on tarve ulkoistaa pääomasijoitustensa hallin­nointi ulkopuoliselle taholle palkkiota vastaan, jotta säätiön omia hal­linnollisia resursseja vapautetaan esimerkiksi kassaliikenteen hoitami­sesta ja sijoitusten aktiivisesta hallinnoinnista muuhun toimintaan. Suun­nitellun järjestelyn seurauksena sijoitusten hoito yksinkertaistuu huomat­tavasti, kun säätiö saisi jatkossa sijoitustensa osalta yhden raportin sijoi­tusten tuotosta ja säätiön taseessa esiintyisi aiempien sijoitusten sijaan vain yksittäinen lainasaaminen, jonka perusteella säätiön tuloslaskel­maan kirjautuu korkotuottoa.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antamassaan vastineessa vaatinut säätiön valituksen hylkäämistä ja lau­sunut muun ohella seuraavaa.

Säätiön rahastolle myöntämän lainan ja säätiön tästä lainaksi nimetystä sijoituksesta saaman tulon luonne on ratkaistava ensisijaisesti sijoituksen ehdoista ja muutoin järjestelystä kokonaisuudessaan ilmenevien tosiseikkojen perusteella ottaen myös huomioon henkilöyhtiölain yhtiömiesten vastuuta ja voitonjakoa koskevat säännökset. Käsillä olevassa asiassa henkilöyhtiölain mukainen yhtiömiesten henkilökohtainen vastuu yhtiön veloista on poistettu ja pääoman menettämisen riski on siten siirretty voitonjakolainan antajana olevalle säätiölle. Kysymys on tilanteesta, jossa oikeudellisen muodon (D Oy ja C Oyj ovat B Ky:n vastuunalainen ja äänetön yhtiömies) ja taloudellisen sisällön (yhtiömiesten tulee henkilöyhtiölain mukaan lähtökohtaisesti vastata yhtiön sitoumuksista) välillä on ilmeinen ristiriita. Näiden ehtojen vuoksi ja kun vielä otetaan huomioon myös lainan erääntymistä koskevat ehdot, säätiö tosiasiassa vastaa rahaston vastuunalaiselle ja äänettömälle yhtiömiehelle kuuluvista velvoitteista. Voitonjakolainan oikeudellinen muoto (vieras pääoma) ei siten vastaa sen taloudellista sisältöä (pääomapanos).

Järjestelyllä on myös tavoiteltu verojärjestelmälle vieraita veroetuja, koska voimassa olevan sääntelyn (TVL 16 §:n 1 momentti ja TVL 23 §) perusteella yleishyödyllinen yhteisö, joka on elinkeinotoimintaa harjoittavan yhtymän yhtiömies, maksaa veroa yhtymän elinkeinotoiminnan tuloksesta. Voitonjakolainaa koskevan sopimusluonnoksen ehtojen perusteella säätiö on henkilöyhtiölaissa tarkoitetulla tavalla yhtiömiehen tavoin vastuussa rahaston vastuista kolmansille vielä voitonjakolainan maturiteetin jälkeenkin ja sovittuun tuottokoron määrään on myös mahdollista puuttua riippuen rahaston vastuista kolmansille osapuolille. Henkilöyhtiölaki sen sijaan perustuu lähtökohtaisesti yhtiömiesten laajalle henkilökohtaiselle vastuulle. Edelleen tuottokoron laskemisen tapa on osoitus siitä, että kysymyksessä on yhtiömiehen pääomalle maksettu suoritus. Voitonjakolainan tuottokorko vastaa vastuunalaisen yhtiömiehelle maksettua voitto-osuutta, eikä kysymys ole rahaston maksamasta korkomenosta.

Voitonjakolainaa koskevan sopimusluonnoksen ehtojen (3.1 ja 3.2) mukaan yhtiömiehet eivät voi harjoittaa muuta toimintaa voitonjakolainalla kuin sopimuksessa tarkoitettua kohderahastosijoittamista, eikä yhtiömiehillä ole oikeutta käyttää säätiön rahoja muuhun kuin sijoitussopimuksen mukaisiin tarkoituksiin. Edelleen kohdan 12 mukaan yhtiömiehet sitoutuvat siihen, että he eivät sovi rahaston purkamisesta ilman säätiön kirjallista suostumusta. Nämä ehdot osoittavat, että muodollisilla yhtiömiehillä ei ole henkilöyhtiölain tarkoittamia yhtiömiehen oikeuksia päättää vapaasti yhtiön varojen käytöstä tai purkamisesta.

Suunniteltu järjestely perustuu yksinomaan verotuksellisiin syihin tarkoituksena harjoittaa vastaavaa elinkeinotoimintaa kuin vuosikirjaratkaisussa KHO:2001:11 mutta siten, että elinkeinotoiminnasta suoritettavasta verosta vältyttäisiin. Järjestely on keinotekoinen, eikä siinä käytetty muoto vastaa talou­dellista sisältöä. Järjestelyssä voitonjakolainan antaminen muuntuu tosi­asiallisesti yhtiöpanokseksi, ja voitonjakolainan antaja on siten rahaston tu­loksen tosiasiallinen saaja ja sen asema rinnastuu yhtiömieheen. Säätiön rahastolta korkotulon nimellä saamaa suoritusta on pidettävä, ottaen myös huomioon VML 28 §:n säännös, säätiön elinkeinoyhtymästä saa­mana veronalaisena elinkeinotulona.

Säätiö on antanut vastaselityksen, joka on annettu Veronsaajien oikeu­denvalvontayksikölle tiedoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian. Va­litus hyväksytään. Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja saattaa Verohallinnon verovuosille 2015 ja 2016 antaman ennakkoratkaisun voimaan.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Tuloverolain 23 §:n 1 momentin (1535/1992) mukaan lain 22 §:ssä tar­koitettu yleishyödyllinen yhteisö on verovelvollinen saamastaan elinkei­notulosta.

Verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n 1 momentin mukaan jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on verotusta toimitettaessa meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa. Jos kauppahinta, muu vastike tai suoritusaika on kauppa- tai muussa sopimuksessa määrätty taikka muuhun toimenpiteeseen on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin, voidaan verotettava tulo ja omaisuus arvioida.

Tosiseikat

A sr on säätiö, joka on katsottu sen tu­loverotuksessa tuloverolain 22 §:n mukaiseksi yleishyödylliseksi yhtei­söksi. Säätiö on harjoittanut sijoitustoimintaa, joka on ollut passiivista ja joka ei ole täyttänyt elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä. Sijoitustoiminnasta saatuja tuloja on pidetty säätiön henkilökohtaisen toiminnan tulona eli verovapaina tuloina.

Säätiö antaa perustettavalle B Ky -nimiselle kommandiittiyhtiömuotoiselle rahastolle enintään 40 000 000 euron suuruisen voitonjakolainan. Rahasto ostaa näin saamillaan varoilla säätiöltä tämän pääomarahastosalkun tai osan siitä. Rahaston ainoana tarkoituksena on pääomasijoitustoiminnan har­joittaminen eli sijoituksien tekeminen toisiin kotimaisiin ja ulkomaisiin pääomara­hastoihin.

B Ky:n ainoana vastuunalaisena yhtiömiehenä toimii C Oyj:n kokonaan omistama tytäryhtiö D Oy, joka toimii myös eräiden muiden rahastojen vastuunalaisena yhtiömiehenä. Vastuunalaisella yhtiömiehellä on yksinomainen vastuu rahaston varojen hallinnoinnista ja kontrolloinnista ja rahaston liiketoiminnasta. Korvauksena tästä tehtävästä vastuunalainen yhtiömies on oikeutettu hallinnointipalkkioon. Rahaston ainoana äänettömänä yhtiömiehenä toi­mii C Oyj. D Oy:llä ei ole rahastossa lainkaan pääomapanosta. C Oyj:n pääomapanoksen suuruus on 5 000 euroa. Yhtiöpanokselle suoritetaan vuotuista viiden prosentin tuottoa, jos muuta ei sovita tai jos yhtiön ottaman lainarahoituksen ehdoista ei muuta seuraa. Rahasto voi palauttaa pääomapanoksen C Oyj:lle rahastoa purettaessa ja tällöinkin vasta sen jälkeen, kun voitonjakolaina on maksettu takaisin A sr:lle.

Voitonjakolainaa koskevan sopimuksen mukaan rahasto sitoutuu siihen, että se ei harjoita muuta toimintaa kuin kohderahastoihin sijoittamista erikseen laaditun sijoitussopimuksen mukaisesti sekä siihen liittyvää toimintaa. Rahastolla ja sen yhtiömiehillä ei ole oikeutta käyttää rahaston varoja muuhun kuin sanotun sijoitussopimuksen mukaisiin tarkoituksiin. Säätiön sitoumus maksaa lainan määrä on peruuttamaton ja ehdoton velvoite. Jos säätiö suorittaa nostetun lainaerän myöhässä, rahastolla on oikeus saada säätiöltä myöhästyneelle määrälle seitsemän prosentin vuotuinen viivästyskorko, minkä lisäksi säätiö vastaa kaikista lainan määrän tai sen erän viivästymisestä tai maksamatta jättämisestä aiheutuneista kustannuksista.

Säätiön rahastolle antaman voitonjakolainan tuotto määräytyy kiinteän yhden prosentin vuotuisen koron lisäksi tuottokorosta. Tuottokorko sido­taan rahaston verolainsäädännön mukaan laskettuun tulokseen, ja tuotto­korkona maksetaan tilikausittain koko lainanottajan tilikauden tulos. Tämän vuoksi rahaston tuloverolain 16 §:ssä tarkoitettu tulos on tuottokoron vähentämisen jälkeen lähtökohtaisesti nolla. Jos rahaston kirjanpidollinen tulos on elinkeinotoiminnan tulosta suurempi, tuottokorko määritetään kirjanpidollisen tuloksen perusteella. Tuottokorko maksetaan lähtökohtaisesti jälkikäteen viimeistään neljän kuukauden kuluessa rahaston tilikauden päättymisestä.

Voitonjakolainaa koskevan sopimuksen nimenomaisen määräyksen mu­kaan rahaston yhtiömiehet eivät vastaa voitonjakolainan pääoman takai­sin maksamisesta tai koronmaksusta, ja tietyissä olosuhteissa laina ja korko annetaan anteeksi, jos rahastolla ei kohderahaston purkuun men­nessä ole saatavissa riittävää kassavirtaa lainan ja korkojen kattamiseksi. Jos ilmenee, että kiinteän koron tai tuottokoron maksu tai nostetun lainapääoman takaisinmaksu on perustunut tietoihin, joita joudutaan jälkikäteen korjaamaan, rahastolla on oikeus vaatia liikaa maksettu määrä säätiöltä takaisin, ja säätiö on velvollinen viivytyksettä maksamaan kyseisen määrän takaisin rahastolle.

Oikeudellinen arvio ja johtopäätös

Kun otetaan huomioon A sr:n voitonjakolainan maksamista ja liikaa takaisin maksettua voitonjakolainaa koskevat velvoitteet sekä voitonjakolainalle maksettavan koron määräytymisperusteet, säätiön rahastolle antaman voitonjakolainan ehtoja on pidettävä epätavanomaisina. Säätiö on kuitenkin harjoittanut sijoitustoimintaa, joka on ollut passiivista ja joka ei ole täyttänyt elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä. Säätiön sijoitustoiminnastaan saamia tuloja on pidetty sen henkilökohtaisen toiminnan tulona eli verovapaina tuloina.

A sr:n ei edellä selostetuissa olosuhteissa ole katsottava ryhtyvän voitonjakolainan antamiseen B Ky:lle ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin. Voitonjakolainasta säätiölle kertyvien korkotuottojen verotuksessa ei ole tilannetta kokonaisuutena arvioiden sovellettava verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n säännöksiä, vaan korkotuotot ovat säätiön henkilökohtaisen tulolähteen verovapaata tuloa. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja Verohallinnon verovuosille 2015 ja 2016 antama ennakkoratkaisu saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ahti Vapaavuori, Hannele Ranta-Lassila, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Liisa Tähtinen.

Asiaa ratkaistaessa on toimitettu äänestys. Äänestyslausunto ilmenee päätöksen liitteestä.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Mikko Pikkujämsän äänestyslausunto:

"Kuten enemmistö myönnän valitusluvan ja tutkin asian. Toisin kuin enemmistö hylkään valituksen. En muuta hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Hallinto-oikeus on lausunut uutena ennakkoratkaisuna, että B Ky -nimisen rahaston voitonjakolainalle maksama korko ei ole säätiölle verovapaata tuloa. Hallinto-oikeuden ratkaisu on perustunut verotusmenettelylaista annetun lain 28 §:n veronkiertämissäännöksen soveltamiseen ja näkemykseen, jonka mukaan säätiön asema rinnastuu elinkeinoyhtymän asemaan. Säätiön valitus täällä on perustunut käsitykseen siitä, että veronkiertämissäännöksen soveltamisedellytykset eivät täyty.

Katson, että asiassa merkityksellistä tosiseikastoa, josta olen jäljempänä ilmenevin täydennyksin samaa mieltä kuin enemmistö, on oikeudellisesti arvioitava siitä riippumatta, mihin oikeusohjeisiin asiassa on vedottu. Ennen kuin asiassa tulee otettavaksi kantaa veronkiertämissäännöksen soveltamiseen, on selvitettävä, mihin lopputulokseen asiassa on päädyttävä tavanomaisen laintulkinnan keinoin.

Sovellettavat säännökset

Tuloverolain 4 §:n 1 momentin 1 kohdasta ilmenee, että elinkeinoyhtymänä pidetään tuota lakia sovellettaessa muun ohessa kommandiittiyhtiötä.

Avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä annetun lain (jäljempänä myös henkilöyhtiölaki) 1 luvun 1 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen (389/1988) mukaan tuon lain säännöksiä sovelletaan, jollei muussa laissa ole toisin säädetty, kun kaksi tai useampi harjoittaa sopimuksen perusteella yhdessä elinkeinotoimintaa yhteisen taloudellisen tavoitteen saavuttamiseksi. Luvun 2 §:n ensimmäisen virkkeen mukaan avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö syntyvät yhtiömiesten sopimuksella (yhtiösopimus). Säännökset on muutettu lailla 1444/2015, joka on tullut voimaan 1.1.2016.

Oikeudellinen arvio ja johtopäätös

Henkilöyhtiölain muuttamiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 17/2015 vp) yleisperusteluissa selostettaessa silloista nykytilaa on todettu, että yhtiön syntymiseksi tarvitaan kirjallinen, suullinen tai hiljainen sopimus yhtiön perustamisesta. Hiljaisesta sopimuksesta on kyse, kun sopimuksen osapuolet tosiasiallisesti menettelevät tietyllä tavalla. Avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön syntyminen ei edellytä esimerkiksi yhtiön rekisteröimistä, toiminimeä tai yhtiömiehen asettamaa pääomapanosta.

Henkilöyhtiölakia on muutettu lailla 1444/2015 siten, että nykyisin avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö syntyvät vasta rekisteröimisellä. Lain voimaantulosäännöksistä kuitenkin johtuu, että myös sellaiseen rekisteröimättömään yhtiöön, joka on perustettu ennen lain voimaantuloa, sovelletaan henkilöyhtiölain säännöksiä koko sen ajan, jolle nyt kysymyksessä oleva ennakkoratkaisu on annettu.

Yhtiösuhteen olemassaolon tunnusmerkkeinä on oikeuskirjallisuudessa pidetty yhtiömiehiä, yhtiötarkoitusta, yhteistoimintaa yhteiseen lukuun sekä oikeustoimenvaraisuutta (Wilhelmsson – Jääskinen, Avoimet yhtiöt ja kommandiittiyhtiöt, 3. painos, 2001, s. 28-31). Tarkasteltaessa kysymystä rajanvedosta yhtiösuhteiden ja muiden varallisuusoikeudellisten yhteistoimintasuhteiden välillä on kiinnitetty huomiota muun ohessa tilanteeseen, jossa velaksiannosta saatava korvaus määräytyy osittain toiminnan tuloksellisuuden mukaan. Tällöin on todettu, että sopimussuhde voi joskus olla sellainen, että herää kysymys, onko vaihtuva korvausosuus itse asiassa osoitus osapuolten yhteisestä yhtiötarkoituksesta. Kysymyksen ratkaisemiseksi on esitetty, että on suoritettava yhteistoimintasuhteen kokonaisarvio. Korvausperusteen lisäksi yhteiseen hankkeeseen liittyvän päätöksentekovallan, tarkastusoikeuden ja myötävaikutusvelvollisuuden sisältö vaikuttaa siihen, onko kysymyksessä yhtiö vai muu sopimussuhde (mts. 36-37).

Tässä asiassa merkityksellisten tosiseikkojen kokonaisarvioinnin perusteella säätiön, D Oy:n ja C Oyj:n on katsottava allekirjoitettavalla sijoitussopimuksella perustavan sellaisen kommandiittiyhtiön, jonka äänetön yhtiömies myös säätiö on, vaikka sitä ei ole sellaiseksi nimetty. Asiassa on riidatonta, että D Oy:n ja C Oyj:n välillä vallitsee joka tapauksessa yhtiösuhde, ja sijoitussopimuksen ehdot sitovat kaikki osapuolet, siis myös säätiön, tämän yhtiötarkoituksen mukaiseen yhteistoimintaan yhteiseen lukuun. Sijoitussopimus ja sen toteuttamiseen olennaisesti liittyvä lainasopimus merkitsevät sitä, että kommandiittiyhtiö ei voi ilman säätiön hyväksyntää harjoittaa muuta kuin sijoitussopimuksessa tarkoin määriteltyä toimintaa. Kommandiittiyhtiöllä ja sen vastuunalaisena yhtiömiehenä toimivalla D Oy:llä on lainasopimuksen mukaan samanlainen ja eräiltä osin jopa laajempi raportointivelvollisuus säätiöön kuin äänettömäksi yhtiömieheksi avoimesti nimettyyn C Oyj:öön nähden. Sopimusehdot merkitsevät käytännössä sitä, että lähes koko kommandiittiyhtiön voitto ohjataan tuottokorkona säätiölle.

Mainituin perustein säätiötä on pidettävä elinkeinoyhtymän yhtiömiehenä, ja sen voitonjakolainalle maksettava tuottokoroksi nimitetty voitto-osuus on, kuten hallinto-oikeus on katsonut, säätiön veronalaista elinkeinotuloa. Asiassa ei ole tämän jälkeen enää tarpeen arvioida veronkiertämissäännöksen soveltamista. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa."

 
Julkaistu 7.2.2017