KHO:2017:26

Hyödyllisyysmallioikeus – Keksinnöllisyys – Ongelma–ratkaisu-menetelmä – Selvä ero – Tekniikan taso – Alan ammattilainen – Keksinnöllinen oivallus – Yleistiedot – Ikkunarakenne

Vuosikirjanumero: KHO:2017:26
Antopäivä: 20.2.2017
Taltionumero: 694
Diaarinumero: 1655/2/15
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2017:26

Ikkunarakenteen hyödyllisyysmallioikeuden mitättömäksi julistamista koskevassa asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana, voidaanko hyödyllisyysmallin keksinnöllisyyttä arvioida soveltamalla Euroopan patenttivirastossa patentin keksinnöllisyyden arvioimiseksi kehitettyä ongelma–ratkaisu-menetelmää.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei hyödyllisyysmalliasioissa saman keksinnöllisyyskynnyksen soveltaminen kuin patenttiasioissa ollut Suomessa mahdollista. Koska ongelma–ratkaisu-menetelmä vastasi kysymykseen, täyttääkö keksintö patentoitavalta ratkaisulta edellyttävät kriteerit, hyödyllisyysmallirekisteröintiä ei voitu mitätöidä sillä perusteella, ettei sen kohteena oleva keksintö ollut tämän menetelmän mukaisesti arvioituna keksinnöllinen. Keksintö saattoi silloinkin, kun alan ammattilainen päätyisi hyödyllisyysmallin mukaiseen ratkaisuun etenemällä tunnetusta tekniikasta ilman patenttilaissa tarkoitettua keksinnöllistä oivallusta, erota tunnetusta tekniikasta hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Näin olisi, jos se esimerkiksi eroaisi lähintä tunnettua tekniikkaa edustavassa julkaisussa kuvatusta ratkaisusta sellaisten elementtien osalta, jotka eivät olleet itsessään triviaaleja. Toisaalta tavanomaisena tuotekehittelynä ilmenevää alan yleistiedon soveltamista tunnetun tekniikan tasoon ei voitu pitää riittävänä hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain mukaisen keksinnöllisyyden tason saavuttamiseksi.

Patentti- ja rekisterihallitus ja markkinaoikeus olivat katsoneet, että hyödyllisyysmallin mukainen ikkunarakenne ei täyttänyt hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 2 §:n 1 momentissa säädettyä selvän eron vaatimusta. Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut markkinaoikeuden päätöksen lopputulosta.

Laki hyödyllisyysmallioikeudesta 2 § 1 momentti, 19 § 1 momentti ja 21 § 1 momentti

HE 232/1990 vp ja HE 56/2008 vp

Päätös, josta valitetaan

Markkinaoikeus 28.4.2015 nro 295/15

Asian aikaisempi käsittely

Skaala ikkunat ja ovet Oy:lle (sittemmin Skaala Oy, nykyään Skaala Production Oy) on yhtiön 17.8.2011 tekemästä hakemuksesta 28.10.2011 myönnetty hyödyllisyysmallioikeus FI 9444 keksintöön "Ikkunarakenne".

Patentti- ja rekisterihallitus on 11.3.2013 tekemällään päätöksellä Fenestra Oy:n (sittemmin Fenestra Oy:n konkurssipesä) vaatimuksesta julistanut edellä mainitun hyödyllisyysmallioikeuden mitättömäksi kokonaan.

Päätöksen perustelujen mukaan muutettujen suojavaatimusten 1, 6 ja 9 mukaiset ikkunarakenteet eivät julkaisujen D2 (DE 9014083) ja D10 (Lasifakta 2009, Pilkington Lasitehdas Oy) perusteella eronneet selvästi tunnettuun tekniikan tasoon nähden.

Skaala Oy on valittanut päätöksestä Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakuntaan.

Asia on patentti- ja rekisterihallituksen valitusasioiden käsittelystä annetun lain kumoamisesta annetun lain voimaanpanosta annetun lain (1130/2013) 2 §:n nojalla siirtynyt markkinaoikeuden käsiteltäväksi hallintolainkäyttölaissa säädetyllä tavalla.

Skaala Oy on vaatinut, että Patentti- ja rekisterihallituksen 11.3.2013 tekemä päätös kumotaan ja hyödyllisyysmalli FI 9444 pysytetään voimassa yhtiön markkinaoikeudelle esittämien suojavaatimusten mukaisena.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Markkinaoikeus on valituksenalaisella päätöksellään toimitettuaan asiassa suullisen käsittelyn hylännyt valituksen.

Markkinaoikeus on perustellut päätöstään, siltä osin kuin nyt on kysymys, seuraavasti:

Käsittelyratkaisut

Valittaja on esittänyt, että Patentti- ja rekisterihallitus on asiaa käsiteltäessä menetellyt virheellisesti, koska asiassa ei ole valittajan pyynnöstä huolimatta toimitettu suullista kuulemista ja koska valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä ei ole esitetty perusteluja epäitsenäisten suojavaatimusten hylkäämiselle.

Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella olisi katsottava, ettei Patentti- ja rekisterihallitus ole varannut valittajalle asian selvittämisen kannalta riittävää tilaisuutta esittää tarpeelliseksi katsomaansa selvitystä. Lisäksi markkinaoikeus toteaa, että asiassa on sittemmin markkinaoikeudessa toimitettu suullinen käsittely, jossa valittaja on päässyt esittämään tarpeelliseksi katsomansa henkilötodistelun.

Valituksenalaisen Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen kohteena ollut valittajan suojavaatimusasetelma on koostunut itsenäisistä suojavaatimuksista 1, 6 ja 9 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2–5 sekä 7 ja 8. Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on katsottu, että itsenäisissä suojavaatimuksissa 1, 6 ja 9 esitetyt ratkaisut eivät eroa selvästi siitä, mikä on tullut aikaisemmin tunnetuksi. Koska pelkästään epäitsenäisistä suojavaatimuksista muodostuvan hyödyllisyysmallin ei ole katsottava olevan rekisteröitävissä, Patentti- ja rekisterihallituksen ei ole katsottava menetelleen virheellisesti myöskään siinä, ettei valituksenalaisessa päätöksessä ole mainitussa tilanteessa lausuttu lainkaan epäitsenäisten suojavaatimusten rekisteröitävyydestä hyödyllisyysmallina.

(---)

Pääasiaratkaisun perustelut

1 Sovellettavat oikeusohjeet

Hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain (hyödyllisyysmallilaki) 2 §:n 1 momentin mukaan keksinnön tulee olla uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen hyödyllisyysmallioikeutta koskevan hakemuksen tekemispäivää ja lisäksi selvästi erota siitä.

Hyödyllisyysmallilain säätämiseen johtaneiden lainvalmistelutöiden (HE 232/1990 vp) mukaan hyödyllisyysmallin keksinnöllisyysvaatimus on alhaisempi kuin patentilta vaadittava keksinnöllisyys. Selvällä erolla tarkoitetaan, että keksintö ei saa olla aivan ilmeisesti johdettavissa aikaisemmin tunnetusta eikä ratkaisu saa olla itsestään selvä keskitason ammattimiehelle.

Hyödyllisyysmallilain 6 §:n 2 momentin mukaan hyödyllisyysmallioikeutta koskevan hakemuksen (jäljempänä hyödyllisyysmallihakemus) tulee sisältää keksinnön selitys ja tarvittavat kuvat sekä täsmällisesti ilmaistuna se, mitä halutaan suojata (suojavaatimus). Selityksen tulee olla niin selvä, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.

Hyödyllisyysmallilain 11 §:n mukaan hyödyllisyysmallihakemusta ei saa muuttaa siten, että hyödyllisyysmallioikeus tulisi koskemaan jotakin, mikä ei käynyt selville alkuperäisestä hakemuksesta.

Hyödyllisyysmallilain 19 §:n 1 momentin mukaan hyödyllisyysmallin rekisteröinti tulee julistaa kokonaan tai osittain mitättömäksi sitä koskevan vaatimuksen johdosta muun ohella, jos rekisteröinti tarkoittaa keksintöä, joka ei täytä mainitun lain 1 §:n 2–4 momentissa ja 2 §:ssä säädettyjä vaatimuksia, jos rekisteröinti tarkoittaa keksintöä, jota ei ole niin selvästi esitetty, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä, jos hyödyllisyysmallioikeus koskee sellaista, mikä ei käynyt selville alkuperäisestä hakemuksesta, tai jos suojavaatimusta on laajennettu hyödyllisyysmallioikeuden rekisteröinnin jälkeen.

Hyödyllisyysmallilain 21 §:n 1 momentin mukaan rekisteriviranomaisen on julistettava hyödyllisyysmallin rekisteröinti mitättömäksi, jos siihen on mainitun lain 19 §:n 1 momentissa säädetty peruste. Jos hyödyllisyysmallioikeuden haltija on toimittanut uuden suojavaatimuksen, se on mitätöinnin kohteena.

2 Kysymyksessä oleva keksintö

Hyödyllisyysmallihakemuksen selityksen mukaan kysymyksessä olevan keksinnön kohteena on ikkunarakenne, johon kuuluu yksi tai useampia ikkunaelementtejä ja vähintään kaksi selektiivipinnoitteella varustettua ikkunalasia, joista ikkunalaseista yksi on ulkotilaa vasten oleva ulkolasi. Ongelmana kyseisten, lämmöneristyskyvyltään entistä parempien ikkunoiden yhteydessä on hyödyllisyysmallihakemuksen selityksen mukaan se, että aikaisempaa kylmemmiksi jäävät ulkotilan puoleiset ikkunapinnat huurtuvat tai jäätyvät ilmankosteuden tiivistyessä lasipinnoille.

Huurtumisongelma on hyödyllisyysmallihakemuksen selityksen mukaan ratkaistu siten, että ulkotilan puolella olevan lasin ulkopinnassa on selektiivipinnoite, jolloin mainitun lasin ja sen ulkopinnan lämpötila on korkeampi kuin ilman pinnoitusta olevassa lasissa. Kyseinen pinnoite on niin sanottu kova selektiivipinnoite, joka kestää pehmeää pinnoitetta paremmin sää-, pesu- ja muita käyttöolosuhteita. Pehmeä pinnoite sijoitetaan ikkunaelementissä hermeettistä tilaa vasten olevalle lasipinnalle.

Valittaja on asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä 11.2.2014 antanut kysymyksessä olevaa keksintöä koskien kaikkiaan 25 kappaletta keskinäisessä etusijajärjestyksessä olevaa suojavaatimusasetelmaa, joiden valittaja on ilmoittanut korvaavan aikaisemmin esitetyt suojavaatimukset. Kyseiset suojavaatimusasetelmat on niiden mainitussa keskinäisessä etusijajärjestyksessä otettu tämän päätöksen liitteeksi 2.1–2.25.

3 Ensisijainen suojavaatimusasetelma

3.1 Ensisijaisen suojavaatimusasetelman mukainen keksintö

Valittajan esittämä ensisijainen suojavaatimusasetelma (markkinaoikeuden päätöksen liite 2.1) koostuu itsenäisistä suojavaatimuksista 1 ja 6 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2–5 sekä 7 ja 8.

Edellä mainitussa itsenäisessä suojavaatimuksessa 1 kysymyksessä oleva keksintö on määritelty seuraavasti:

1. Ikkunarakenne (10),

- johon kuuluu vähintään kaksi ikkunaelementtiä (16, 16’),

- - joista ensimmäiseen (16’) kuuluu ulkotilaa (30) vasten oleva ikkunalasi (18’), jonka ulkotilan (30) puoleisessa pinnassa on lämmön keräämiseksi ikkunalasiin (18’) selektiivipinnoite, joka on kova selektiivipinnoite (20),

- - joista toiseen (16) kuuluu sisätilaa (28) vasten oleva ikkunalasi (18) ja jossa ikkunaelementissä (16) olevan ikkunalasin (18, 18’) ikkunarakenteen (10) sisään jäävässä pinnassa on ikkunaelementissä (16) olevaa hermeettistä tilaa (24) vasten oleva pehmeä selektiivipinnoite (22), joka on kovaan selektiivipinnoitteeseen (20) verrattuna lämpösäteilyä paremmin heijastava pinnoite;

- jossa ensimmäisen ja toisen ikkunaelementin (16, 16’) väliin jää välitila (26), joka on tavallinen ilmatila; ja

- jossa kovan selektiivipinnoitteen (20) ja pehmeän selektiivipinnoitteen (22) emissiviteetti (ε) on pienempi tai yhtä suuri kuin 0,16.

Itsenäisessä suojavaatimuksessa 6 keksintö on puolestaan määritelty seuraavasti:

6. Ikkunarakenne (10),

- johon kuuluu vähintään yksi ikkunaelementti (16),

- - joka käsittää ulkotilaa (30) vasten olevan ikkunalasin (18’), jonka ulkotilan (30) puoleisessa pinnassa on lämmön keräämiseksi ikkunalasiin (18’) selektiivipinnoite, joka on kova selektiivipinnoite (20),

- - joka käsittää sisätilaa (28) vasten olevan ikkunalasin (18), jonka ikkunarakenteen (10) sisään jäävässä pinnassa on ikkunaelementissä (16) olevaa hermeettistä tilaa (24) vasten oleva pehmeä selektiivipinnoite (22), joka on kovaan selektiivipinnoitteeseen (20) verrattuna lämpösäteilyä paremmin heijastava pinnoite;

- jossa ulkotilaa (30) vasten olevan ikkunalasin (18’) ja sisätilaa (28) vasten olevan ikkunalasin (18) välillä on ikkunalasi (18), joka on molemmilta puoliltaan hermeettistä tilaa (24) vasten;

- jossa kovan selektiivipinnoitteen (20) ja pehmeän selektiivipinnoitteen (22) emissiviteetti (ε) on pienempi tai yhtä suuri kuin 0,16; ja

- jossa ulkotilaa (30) vasten olevan ikkunalasin (18’) sisätilan (28) puoleiseen pintaan kuuluu selektiivipinnoite (22) auringonsuojaominaisuudella.

(---)

3.3 Selityksen riittävyys

Fenestra Oy:n konkurssipesä on asiaa markkinaoikeudessa käsiteltäessä esittänyt, että kysymyksessä oleva hyödyllisyysmalli ei sisällä kaikkia niitä piirteitä, jotka ovat välttämättömiä keksinnön ymmärtämisen kannalta ja että alan ammattimies ei voi toteuttaa keksinnön mukaista ikkunarakennetta hyödyllisyysmallin perusteella.

Markkinaoikeus toteaa, että ensisijaisen suojavaatimusasetelman itsenäiset suojavaatimukset 1 ja 6 sisältävät kovan selektiivipinnoitteen osalta ainoastaan pinnoitteen emissiviteettiä koskevan vaatimuksen, jonka mukaan emissiviteetin (ε) tulee olla pienempi tai yhtä suuri kuin 0,16. Ensisijaisen suojavaatimusasetelman epäitsenäisissä suojavaatimuksissa 4 ja 8 on lisäksi edellytetty säänkestävyyttä.

Asian suullisessa käsittelyssä markkinaoikeudessa kuullun Skaala Oy:n hallituksen puheenjohtaja A:n kertoman mukaan kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin tarkoittamaa kovaa pinnoitetta ei ole valittu pelkän pinnoitteen emissiviteetin perusteella, vaan pinnoitteen on tullut täyttää myös muita vaatimuksia, jotka ovat liittyneet lasin puhdistettavuuteen, naarmuuntumattomuuteen sekä ikkunan valmistusprosessiin. A:n mukaan viimeksi mainituista syistä Pilkingtonin valmistamaa kovalla selektiivipinnoitteella ulkopinnaltaan pinnoitettua niin sanottua K-lasia, jonka emissiviteetti (ε) on 0,17, ei ole voitu käyttää itsenäisten suojavaatimusten 1 ja 6 mukaisissa ikkunoissa.

Markkinaoikeus toteaa, että kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin selityksessä ei ole käsitelty lainkaan edellä mainittuja kovan selektiivipinnoitteen muita ominaisuuksia koskevia vaatimuksia, kuten mainittuja lasin puhdistettavuuteen, naarmuuntumattomuuteen sekä ikkunan valmistusprosessiin liittyviä tekijöitä.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei kysymyksessä olevaa keksintöä ole esitetty niin selvästi, että alan ammattimies voisi selityksen perusteella käyttää keksintöä.

3.4 Tunnettu tekniikka

Valituksen käsittelyn yhteydessä on tunnetun tekniikan osalta viitattu seuraaviin valituksenalaisessa Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä mainittuihin sekä markkinaoikeudessa esitettyihin viitejulkaisuihin:

D1: "Kondenssi ikkunoiden ulkopintaan", Ismo Heinonen, Lasi rakentaja 1/97 s. 1-3.

D2: DE 9014083 U1, julk. 19.3.1992

D3: Fenestran ikkunat, tekniset ominaisuudet, 2/2003

D4: "Fenestra keskittyy energiatehokkuuteen", Rakennuslehti, 30.9.2010

D5: Iltasanomat 1.12.2011

D6: Vartti 30.12.2011

D7: www.skaala.fi/ajankohtaista_159.html 28.12.2011

D8 Puu&Tekniikka, 1/2012, s.6-7

D9: Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, tiedote 1.11.2011, Etelä Pohjanmaan INNOSUOMI 2011-palkinnot jaettiin

D10: Lasifakta 2009, Pilkington Lahden Lasitehdas Oy, kesäkuu 2009

(---)

D12: "External Water Condensation and Angular Solar Absorp- tance‒Theoretical Analysis and Practica Experinece of Mo- dern Windows", Anna Werner, Uppsala Universitet, Uppsala 2007

D13: Kansainvälinen patenttihakemusjulkaisu WO 2009/106864 A1

(---)

D21: "Ikkunakäsikirja 2004", Rakennusteollisuus RT

D22: "Increased solar energy and daylight utilisation using anti- reflective coatings in energy-efficient windows", Tobias Ro sencrantz et al., Division of Energy and Building Design, Department of Architecture and Built Environment Lund University

D23: RT-kortisto 41-10947, Puu- ja puualumiini-ikkunat sekä nii- den asennus, tammikuu 2009

(---)

D25: "Lasi rakennusmateriaalina", Rakenteiden Mekaniikka, Vol. 36 No. 2 2003, ss. 7‒24

D26: US-patenttijulkaisu 2006/0115655

(---)

Edellä luetelluista julkaisuista tärkeimpinä tekniikan tasoa kuvaavina julkaisuina markkinaoikeus pitää seuraavia:

Viitejulkaisussa D1 tuodaan esiin ongelma, joka aiheutuu hyvin eristävien ikkunoiden huurtumisesta (ulkoilman kosteuden tiivistyminen ikkunan ulkopintaan). Mainitussa viitejulkaisussa viitataan tutkimukseen, jossa kohteena on ollut sellainen ikkuna, jossa on sisäpuitteessa kaksilasinen eristyslasielementti ja ulkopuitteessa erillislasi. Yhtenä vaihtoehtona on mainittu sellainen yhdistelmä, joka sisältää kaksi selektiivilasia ja argon-kaasulla täytetyn eristyslasielementin. Tässä tapauksessa kovapintainen selektiivilasi on uloimmassa puitteessa. Viitejulkaisun mukaan yksi mahdollisuus estää ulkopinnan kondenssia on käyttää kovapinnoitteista selektiivilasia uloimpana lasina siten, että pinnoite on ulospäin.

Viitejulkaisusta D2 tunnetaan eristyslasielementti, joka muodostuu vähintään kahdesta lasista, joiden välissä on huonosti lämpöä johtavaa kaasua. Lasien välitilaan päin olevat pinnat on varustettu pehmeällä selektiivipinnoitteella. Ulkotilan (alemman lämpötilan) puoleisen lasin ulkopinta on varustettu kovalla selektiivipinnoitteella huurtumisen ehkäisemiseksi. Mainitun viitejulkaisun mukaan huurtumisen ehkäisy perustuu selektiivipinnoitteesta johtuvaan ulomman lasin lämpenemiseen. Ulkopinnalla oleva kova selektiivipinnoite kestää myös säätiloista ja ulkoilmasta johtuvaa rasitusta. Viitejulkaisun mukaan kovan selektiivipinnoitteen emissiviteetin (ε) tulisi olla pienempi kuin 0,3.

Viitejulkaisusta D13 tunnetaan ikkunarakenteen uloimpana lasina käytettävä lasi, jonka ulkopinnalla on fotoaktiivinen, hydrofiilinen ja matalan emissiviteetin omaava (emissiviteetti (ε) pienempi tai yhtä suuri kuin 0,7) pinnoite. Mainitun viitejulkaisun mukaan pinnoite muodostuu matalan emissiviteetin omaavasta, fluorilla dopatusta tinaoksidikerroksesta ja hydrofiilisestä, fotoaktiivisesta titaania sisältävästä kerroksesta. Molemmat kerrokset on valmistettu on-line-CVD prosessissa, joka tuottaa kovan pinnoitteen. Viitejulkaisun mukaan tällä pinnoitteella voidaan vähentää huurtumista pelkän fotoaktiivisen ja hydrofiilisen pinnoitteen omaavaan lasiin verrattuna.

Edellä mainitut viitejulkaisut D10, D21, D23 ja D25 ovat käsi- tai oppikirjatyyppisiä julkaisuja, joista ilmenevät tavanomaiset ikkunarakenteet ja erilaisten pinnoitteiden käyttö. Mainituista viitejulkaisusta ilmenee muun ohessa se, että selektiivipinnoitteet ovat tavanomaisesti metallioksidia ja että pehmeä selektiivipinnoite tulee sijoittaa eristyslasin välitilan puolella olevalle pinnalle.

Viitejulkaisussa D10 on esitetty pehmeiden selektiivipinnoitteiden emissiviteetin (ε) arvot 0,013 ja 0,037 sekä kovan pinnoitteen emissiviteetin (ε) arvo 0,17. Viitejulkaisussa on myös esitetty esimerkkejä erilaisilla laseilla toteutetuista ikkunarakenteista. Viitejulkaisun sivulla 19 olevan taulukon esimerkin (4K+60+4-15Ar-S(3)4) mukaisessa ratkaisussa on kolmilasinen elementti, jonka sisäpuolen lasin sisäpinnalla on pehmeä selektiivipinnoite ja uloimman lasin sisäpinnalla kova selektiivipinnoite. Edelleen viitejulkaisun sivulla 28 on esimerkki, jossa kolmilasisen elementin uloimman lasin ulkopinta on varustettu kovalla aktiivipinnoitteella ja sisäpinta auringonsuoja-ominaisuuden omaavalla selektiivipinnoitteella.

Viitejulkaisussa D25 on todettu, että yleisin kovapinnoite on dopattua tinaoksidia ja että tyypillinen emissiviteetin (ε) arvo on 0,15. Pehmeiden selektiivipinnoitteiden tyypillinen emissiviteetin (ε) arvo on 0,04.

Viitejulkaisu D26 esittää matalan emissiviteetin omaavan pinnoitteen käyttöä eristyslasielementin ulomman lasin ulkopinnassa huurtumisen ehkäisemiseksi. Viitejulkaisun mukaan tämä lasin ulkopinnalle tuleva selektiivipinnoite on pyrolyyttisesti valmistettu, esimerkiksi fluorilla dopattua tinaoksidia. Kyseessä on siten kova pinnoite. Viitejulkaisussa on lisäksi esitetty, että lasin sisäpinta voidaan varustaa matalan emissiviteetin omaavalla pinnoitteella, jolla on auringonsuojaominaisuus.

(---)

3.5 Uutuus ja keksinnöllisyys

3.5.1 Itsenäinen suojavaatimus 1

Uutuus

Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainitussa viitejulkaisussa D1 ei esitetä mitään lukuarvoa kovan pinnoitteen emissiviteetille (ε), jonka kysymyksessä olevassa itsenäisessä suojavaatimuksessa 1 on määritelty olevan pienempi tai yhtä suuri kuin 0,16.

Edellä mainitun viitejulkaisun D2 mukaiseen ratkaisuun sisältyy puolestaan vain yksi ikkunaelementti, kun taas kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaiseen ikkunarakenteeseen kuuluu vähintään kaksi ikkunaelementtiä. Lisäksi viitejulkaisussa D2 on esitetty emissiviteetin (ε) arvon olevan pienempi tai yhtä suuri kuin 0,3, mikä osaksi poikkeaa puheena olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisesta emissiviteetin (ε) arvosta pienempi tai yhtä suuri kuin 0,16.

Myöskään edellä mainitussa viitejulkaisussa D10 ei esitetä ikkunarakennetta, jossa ulkolasin ulkopinnan emissiviteetti (ε) olisi pienempi tai yhtä suuri kuin 0,16.

Markkinaoikeus toteaa, että mikään muukaan asiassa esiin tullut viitejulkaisu ei sisällä kaikkia niitä kysymyksessä olevan keksinnön ominaispiirteitä, jotka on esitetty itsenäisessä suojavaatimuksessa 1. Mainitun suojavaatimuksen tarkoittamaa keksintöä on siten pidettävä uutena.

Keksinnöllisyys

Markkinaoikeus toteaa, että kysymyksessä oleva itsenäinen suojavaatimus 1 sisältää kovan selektiivipinnoitteen osalta ainoastaan pinnoitteen emissiviteettiä koskevan vaatimuksen, jonka mukaan pinnoitteen emissiviteetin (ε) tulee olla pienempi tai yhtä suuri kuin 0,16. Ensisijaisen suojavaatimusasetelman epäitsenäisissä suojavaatimuksissa 4 ja 8 on lisäksi edellytetty säänkestävyyttä.

Asian suullisessa käsittelyssä markkinaoikeudessa kuullun Skaala Oy:n hallituksen puheenjohtajan A:n kertoman mukaan kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin tarkoittamaa kovaa pinnoitetta ei valittu pelkän emissiviteetin perusteella, vaan pinnoitteen tuli täyttää myös muita vaatimuksia, jotka liittyivät lasin puhdistettavuuteen, naarmuuntumattomuuteen sekä ikkunan valmistusprosessiin. A:n mukaan viimeksi mainituista syistä Pilkingtonin valmistamaa kovalla selektiivipinnoitteella ulkopinnaltaan pinnoitettua niin sanottua K-lasia, jonka emissiviteetti (ε) oli 0,17, ei voitu käyttää itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisissa ikkunoissa.

Kuten edellä on todettu, kysymyksessä oleva itsenäinen suojavaatimus 1 sisältää kovan selektiivipinnoitteen osalta ainoastaan pinnoitteen emissiviteettiä koskevan vaatimuksen. Itsenäiseen suojavaatimukseen 1 ei sisälly pinnoitteen muita ominaisuuksia koskevia vaatimuksia, kuten edellä mainittuja lasin puhdistettavuuteen, naarmuuntumattomuuteen sekä ikkunan valmistusprosessiin liittyviä tekijöitä.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 keksinnöllisyysarvioinnissa ei voida ottaa huomioon pinnoitteen emissiviteetin lisäksi edellä mainittuja muita kovan pinnoitteen etuja, kuten lasin puhdistettavuus, naarmuuntumattomuus sekä ikkunan valmistusprosessin liittyvät vaatimukset.

Markkinaoikeus toteaa, että edellä mainituista viitejulkaisuista viitejulkaisut D1 ja D2 sisältävät eniten yhteisiä teknisiä ominaispiirteitä kysymyksessä olevan keksinnön kanssa ja tarjoavat keksinnöllä saatavan vaikutuksen suhteen parhaan lähtökohdan puheena olevan hyödyllisyysmallin mukaiseen ratkaisuun pääsemiseksi. Itsenäisen suojavaatimuksen 1 osalta markkinaoikeus pitää lähimpänä tekniikan tason kuvauksena mainittua viitejulkaisua D1, joka koskee vähintään kahdella ikkunaelementillä varustettua ikkunaa. Viitejulkaisusta D1 ilmenee kysymyksessä olevan keksinnön perusratkaisu, jossa energiatehokkaan ikkunan huurtumisongelma on ratkaistu sijoittamalla kova selektiivipinnoite uloimman lasin ulkopintaan lämmön keräämiseksi kyseiseen lasiin. Viitejulkaisusta D1 ei ilmene itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaista emissiviteetin (ε) arvoa, jonka mukaan emissiviteetin tulee olla pienempi tai yhtä suuri kuin 0,16, eikä sitä, että pehmeä selektiivipinnoite on sisätilaa vasten olevan lasin hermeettisen tilan puolella.

Kysymyksessä olevan keksinnön tarkoituksena on ratkaista huurtumisesta johtuva ongelma siten, että saadaan aikaan huurtumaton ikkuna tai tunnettuihin ratkaisuihin nähden merkittävästi vähemmän huurtuva ikkuna.

Lähtiessään edellä mainitun viitejulkaisun D1 perusteella ratkaisemaan edellä mainittua ongelmaa, alan ammattimiehen yleistietoon on katsottava kuuluvan, että huurtumista voidaan vähentää ikkunarakenteen uloimman lasin ulkopinnalle sijoitettavalla kovalla selektiivipinnoitteella. Viitejulkaisusta D1 ilmenee myös selektiivipinnoitteen vaikutusmekanismi lasin lämpenemiseen ja siitä seuraavaan huurtumisen vähenemiseen. Tämän perusteella alan ammattimiehelle on selvää, että emissiviteetin pienentäminen johtaa ulkolasin suurempaan lämpenemiseen ja parempaan huurteen poistoon. Alan ammattimies valitsisi näin ollen aivan ilmeisesti mahdollisimman pienen emissiviteetin omaavan markkinoilla saatavissa olevan kovan selektiivipinnoitteen ulkolasin ulkopinnalle.

Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin selityksessä ei ole käsitelty itsenäisessä suojavaatimuksessa 1 esitetyn emissiviteettiarvon merkitystä huurtumisen ehkäisyn kannalta eikä esitetty muutoinkaan sellaisia seikkoja, esimerkiksi tutkimustuloksia, joiden perusteella nimenomaan emissiviteetin (ε) arvo 0,16 olisi merkityksellinen huurtumattomuuden kannalta. Markkinaoikeuden suullisessa käsittelyssä kuullun Skaala Oy:n hallituksen puheenjohtaja A:n, joka on myös kysymyksessä olevan keksinnön tekijä, kertoman mukaan lasin pinnoitteen emissiviteetti ei ollut ainoa kriteeri valittaessa sopivaa lasia huurtumattomaan ikkunarakenteeseen. A:n mukaan Pilkingtonin valmistama kovalla selektiivipinnoitteella varustettu niin sanottu K-lasi, jonka emissiviteetti (ε) oli 0,17, oli emissiviteetin puolesta hyväksyttävällä alueella, mutta lasi ei ollut muutoin tarkoitukseen sopiva.

Kuten edellä on todettu, kysymyksessä oleva itsenäinen suojavaatimus 1 sisältää kovan selektiivipinnoitteen laadun osalta ainoastaan pinnoitteen emissiviteettiä koskevan vaatimuksen, eikä itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisen keksinnön keksinnöllisyysarvioinnissa ole annettavissa merkitystä muille seikoille, kuten esimerkiksi pinnoitteen likaantuminen, naarmuuntuminen ja optiset ominaisuudet sekä ikkunan valmistusprosessin vaatimukset, joita Skaala Oy on esittänyt edellä mainitun Pilkingtonin valmistaman K-lasin tarkoitukseen soveltumattomuuden suhteen.

Edellä mainituista käsikirjatyyppisistä viitejulkaisuista D10, D21 ja D25 on selvää, että pehmeää pinnoitetta, jonka emissiviteetin (ε) arvo on pienempi tai yhtä suuri kuin 0,04, käytetään eristyslasielementissä hermeettisen tilan puolella ja että tavanomaisesti pehmeä pinnoite heijastaa lämpösäteilyä paremmin kuin kova pinnoite. Lisäksi mainituista viitejulkaisuista tunnetaan kovan selektiivipinnoitteen emissiviteetin (ε) arvot 0,17 ja 0,15.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen ikkunarakenne on mahdollisimman pieneen emissiviteettiin pyrkivälle alan ammattimiehelle aivan ilmeinen viitejulkaisun D1 sekä käsikirjatyyppisistä viitejulkaisuista D10, D21 ja D25 ilmenevän alan yleistiedon perusteella.

Markkinaoikeus toteaa, että valittaja on viitannut keksinnöllisyyden osoittamiseksi myös niin sanottuihin sekundäärisiin indikaattoreihin, joista valittaja on erityisesti maininnut vallitsevan teknisen ennakkoluulon ja sen voittamisen, pitkäaikaisen tarpeen tyydyttämisen, kilpailijan näkemyksen huurtumisongelman vaikeudesta sekä kysymyksessä olevan ratkaisun yksinkertaisuuden. Markkinaoikeus toteaa, että valittajan viittaamassa Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien ratkaisukäytännössä on mainittujen indikaattoreiden osalta lähdetty siitä, ettei niiden tutkinta korvaa keksinnön teknistä keksinnöllisyyden arviointia ja että sekundäärisillä indikaattoreilla on merkitystä vain epäselvissä tapauksissa, jolloin tavanomainen arviointi ei ole antanut selvää kuvaa tunnetun tekniikan tasosta. Markkinaoikeus katsoo, että käsillä olevassa tapauksessa edellä mainitut viitejulkaisut D1 ja D2 tarjoavat edellä selostetulla tavalla selvän kuvan ratkaisusta ikkunoiden huurtumisongelmaan. Valittajan viittaamilla sekundäärisillä indikaattoreilla ja niihin liittyvillä edellä mainituilla viitejulkaisulla D4-D9 ei siten ole sanotussa suhteessa katsottava olevan merkitystä.

3.5.2 Itsenäinen suojavaatimus 6

Uutuus

Kysymyksessä oleva itsenäinen suojavaatimus 6 sisältää muun ohella emissiviteettiä koskevan määritteen, jonka mukaan emissiviteetin (ε) tulee olla pienempi tai yhtä suuri kuin 0,16, sekä määritteen, jonka mukaan ulkotilaa vasten olevan lasin sisätilan puoleiseen pintaan kuuluu auringonsuojaominaisuudella varustettu selektiivipinnoite.

Markkinaoikeus toteaa, että mainitut seikat eivät ilmene sen paremmin edellä mainitusta viitejulkaisusta D1 kuin myöskään viitejulkaisusta D2. Edellä mainitussa viitejulkaisussa D10 esitetään sinänsä kolmilasinen ikkunaelementti, jossa ulkolasin sisäpinnalla on auringonsuojaominaisuudella varustettu selektiivipinnoite. Kyseisessä viitejulkaisussa ei kuitenkaan esitetä ratkaisua, jossa tällaisen ikkunarakenteen ulkopinnalla olisi emissiviteetiltään kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 6 mukainen pinnoite.

Edelleen markkinaoikeus toteaa, että mikään muukaan asiassa esiin tullut viitejulkaisu ei sisällä kaikkia niitä kysymyksessä olevan keksinnön ominaispiirteitä, jotka on esitetty itsenäisessä suojavaatimuksessa 6. Mainitun suojavaatimuksen tarkoittamaa keksintöä on siten pidettävä uutena.

Keksinnöllisyys

Kysymyksessä oleva itsenäinen suojavaatimus 6 koskee itsenäisen suojavaatimuksen 1 määrittelemään ikkunarakenteeseen nähden rinnakkaista suoritusmuotoa, jossa on ainakin yksi kolmilasinen elementti siten, että ulkotilan puolella olevan lasin ulkopinnassa on kova pinnoite ja sisätilan puolella olevan lasin ikkunarakenteen sisään jäävässä, hermeettistä tilaa vasten olevassa pinnassa on pehmeä selektiivipinnoite. Ikkunan emissiviteetti on sama kuin itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisessa ikkunassa. Ulommaisen lasin sisäpinnassa on kuitenkin lisäksi auringonsuojaominaisuudella varustettu selektiivilasi.

Markkinaoikeus toteaa, että sanotun kaltaisen kolmilasisen elementin sisältävän ikkunan perusrakenne on sinänsä tunnettu useista viitejulkaisuista, joista lähimpänä tunnetun tekniikan ratkaisuna voidaan pitää edellä mainittua viitejulkaisua D2.

Mainitussa viitejulkaisussa D2 on kuvattu kaksilasinen ratkaisu, mutta viitejulkaisusta ilmenee, että keksintö käsittää monikerroksisen eristyslasin, jossa on vähintään yksi välitila. Viitejulkaisusta D2 on siten tunnettu myös kolmilasinen eristyslasielementti, jossa on lisäksi pehmeä selektiivipinnoite hermeettistä tilaa vasten olevalla pinnalla ja kova metallioksidia oleva selektiivipinnoite ulkotilaa vasten olevalla pinnalla huurtumisen ehkäisemiseksi. Mainitun viitejulkaisun mukaan kovan pinnoitteen emissiviteetin (ε) tulee olla vähemmän kuin 0,3.

Kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 6 mukaisen ikkunaranteen on siten katsottava eroavan edellä mainitun viitejulkaisun D2 mukaisesta ikkunarakenteesta selektiivipinnoitteen emissiviteetin ja auringonsuojaominaisuuden osalta.

Kuten edellä on todettu, kysymyksessä oleva itsenäinen suojavaatimus 6 ei selektiivipinnoitteen emissiviteetin osalta eroa edellä tarkastellusta itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisesta ikkunarakenteesta. Tältä osin markkinaoikeus siten viittaa edellä emissiviteetin merkityksen osalta itsenäisen suojavaatimuksen 1 yhteydessä lausuttuun.

Auringonsuojaominaisuuden osalta markkinaoikeus toteaa, että auringonsuojaominaisuudella varustetut selektiivipinnoitteet ovat sinänsä tunnettuja muun ohella edellä mainittujen viitejulkaisujen D10 ja D21 (s. 59) perusteella. Lisäksi edellä mainitusta viitejulkaisusta D26 tunnetaan kaksilasinen eristyslasielementti, jossa ulkolasin ulkopinnalla on kova selektiivipinnoite ja saman lasin sisäpinnalla on auringonsuojaominaisuudella varustettu selektiivipinnoite. Kyseisessä viitejulkaisussa D26 on myös mainittu ulkopinnan selektiivisyydestä johtuva huurtumista vähentävä vaikutus.

Kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin selityksessä ei ole esitetty, että auringonsuojaominaisuudella olisi merkitystä tarkasteltavana olevan keksinnön huurtumista estävän vaikutuksen kannalta tai että auringonsuojaominaisuudella ja kovalla selektiivipinnoitteella olisi tässä suhteessa yhteisvaikutusta keksinnöllisyystarkastelussa.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että auringonsuojaominaisuuden lisääminen edellä tarkasteltuun itsenäisessä suojavaatimuksessa 1 esitettyyn ikkunarakenteeseen on tarpeesta johtuva, ammattiosaamiseen perustuva valinta, jonka edellä mainitut viitejulkaisut huomioon ottaen ei voida katsoa ilmentävän keksinnöllisyyttä. Näin ollen myös itsenäisen suojavaatimuksen 6 mukaista ikkunarakennetta on pidettävä tunnettuun tekniikkaan nähden aivan ilmeisenä.

3.5.3 Epäitsenäiset suojavaatimukset

Kuten edellä on todettu, ensisijainen suojavaatimusasetelma koostuu itsenäisistä suojavaatimuksista 1 ja 6 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2–5 sekä 7 ja 8. Edellä todetulla tavalla sen paremmin itsenäisen suojavaatimuksen 1 kuin itsenäisen suojavaatimuksen 6 mukainen keksintö ei ole rekisteröitävissä hyödyllisyysmallina. Asiassa ei näin ollen ole tarpeen lausua epäitsenäisten suojavaatimusten rekisteröimisestä hyödyllisyysmallina.

4 Toissijainen, kolmassijainen ja neljässijainen suojavaatimusasetelma

Valittajan esittämät toissijainen, kolmassijainen ja neljässijainen suojavaatimusasetelma (markkinaoikeuden päätöksen liitteet 2.2, 2.3 ja 2.4) koostuvat, ensisijaisen suojavaatimusasetelman tavoin, itsenäisistä suojavaatimuksista 1 ja 6 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2–5 sekä 7 ja 8.

Kysymyksessä olevien toissijaisen, kolmassijaisen ja neljässijaisen suojavaatimusasetelman itsenäiset suojavaatimukset 1 ja 6 ovat identtiset ensisijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisten suojavaatimusten 1 ja 6 kanssa. Sekä toissijainen, kolmassijainen että neljässijainen suojavaatimusasetelma eroavat ensisijaisesta suojavaatimusasetelmasta ainoastaan epäitsenäisen suojavaatimuksen 2 suhteen.

Edellä esitettyyn nähden ja ottaen huomioon mitä aikaisemmin on lausuttu ensisijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisten suojavaatimusten 1 ja 6 osalta, myöskään kysymyksessä olevien toissijaisen, kolmassijaisen ja neljässijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisten suojavaatimusten 1 ja 6 mukaiset keksinnöt eivät ole rekisteröitävissä hyödyllisyysmallina, eikä asiassa näin ollen ole tarpeen lausua toissijaisen, kolmassijaisen ja neljässijaisen suojavaatimuksen epäitsenäisten suojavaatimusten rekisteröimisestä hyödyllisyysmallina.

5 Viidessijainen suojavaatimusasetelma

Valittajan esittämä viidessijainen suojavaatimusasetelma (markkinaoikeuden päätöksen liite 2.5) koostuu itsenäisistä suojavaatimuksista 1 ja 5 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2–4 ja 6.

(---)

Kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen keksintö käsittää kaikki ensisijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 ominaispiirteet lisättynä määritteillä, jonka mukaan kova selektiivipinnoite on sään- ja kosteudenkestävä ja kestää siihen kohdistuvat käyttö-, pesu- ja huoltotoimenpiteet vahingoittumatta. Vastaavasti kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 5 mukainen keksintö käsittää kaikki ensisijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 6 ominaispiirteet lisättynä määritteillä, jonka mukaan kova selektiivipinnoite on sään- ja kosteudenkestävä ja kestää siihen kohdistuvat käyttö-, pesu- ja huoltotoimenpiteet vahingoittumatta.

Markkinaoikeus toteaa ensinnäkin, että säänkestävyyttä on pidettävä varsin suhteellisena ja epätäsmällisenä määritteenä. Säänkestävyyttä ja sen toteuttamista ei ole myöskään esitetty kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin selityksessä.

Edelleen markkinaoikeus toteaa, että kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin olennainen ajatus on sijoittaa kova selektiivipinnoite ulkotilaa vasten olevan lasin ulkotilan puoleiseen pintaan. Tällöin pinnoite välttämättä joutuu vallitsevan säätilan vaikutuksen alaiseksi. Alan ammattimiehelle on näin ollen katsottava olevan itsestään selvää valita sellainen kova selektiivipinnoite, joka on säänkestävä. Myös edellä mainitussa viitejulkaisussa D2 todetaan pehmeiden selektiivipinnoitteiden heikko mekaanisen ja kemiallisten ympäristövaikutuksen kesto ja vastaavasti kovilla pinnoitteilla saavutettava olennaisesti parempi kestävyys.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 tai 5 mukaisen ikkunarakenteen voida katsoa ilmentävän keksinnöllisyyttä. Näin ollen sekä kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 että itsenäisen suojavaatimuksen 5 mukaista ikkunarakennetta on pidettävä tunnettuun tekniikkaan nähden aivan ilmeisenä.

Kuten edellä on todettu, kysymyksessä oleva suojavaatimusasetelma koostuu itsenäisistä suojavaatimuksista 1 ja 5 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2–4 ja 6. Edellä todetulla tavalla sen paremmin itsenäisen suojavaatimuksen 1 kuin itsenäisen suojavaatimuksen 5 mukainen keksintö ei ole rekisteröitävissä hyödyllisyysmallina. Asiassa ei näin ollen ole tarpeen lausua epäitsenäisten suojavaatimusten rekisteröimisestä hyödyllisyysmallina.

6 Kuudessijainen, seitsemässijainen ja kahdeksassijainen suojavaatimusasetelma

Valittajan esittämät kuudessijainen, seitsemässijainen ja kahdeksassijainen suojavaatimusasetelma (markkinaoikeuden päätöksen liitteet 2.6, 2.7 ja 2.8) koostuvat, viidessijaisen suojavaatimusasetelman tavoin, itsenäisistä suojavaatimuksista 1 ja 5 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2–4 ja 6.

Kysymyksessä olevien kuudessijaisen, seitsemässijaisen ja kahdeksassijaisen suojavaatimusasetelman itsenäiset suojavaatimukset 1 ja 5 ovat identtiset viidessijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisten suojavaatimusten 1 ja 5 kanssa. Sekä kuudessijainen, seitsemässijainen että kahdeksassijainen suojavaatimusasetelma eroavat viidessijaisesta suojavaatimusasetelmasta ainoastaan epäitsenäisen suojavaatimuksen 2 suhteen.

Edellä esitettyyn nähden ja ottaen huomioon mitä aikaisemmin on lausuttu viidessijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisten suojavaatimusten 1 ja 5 osalta, myöskään kysymyksessä olevien kuudessijaisen, seitsemässijaisen ja kahdeksassijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisten suojavaatimusten 1 ja 5 mukaiset keksinnöt eivät ole rekisteröitävissä hyödyllisyysmallina, eikä asiassa näin ollen ole tarpeen lausua kuudessijaisen, seitsemässijaisen ja kahdeksassijaisen suojavaatimuksen epäitsenäisten suojavaatimusten rekisteröimisestä hyödyllisyysmallina.

7 Yhdeksässijainen suojavaatimusasetelma

Valittajan esittämä yhdeksässijainen suojavaatimusasetelma (markkinaoikeuden päätöksen liite 2.9) koostuu itsenäisistä suojavaatimuksista 1 ja 4 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2 ja 3.

(---)

Kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen keksintö käsittää kaikki ensisijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 ominaispiirteet lisättynä määritteillä, jonka mukaan kova selektiivipinnoite on säänkestävä ja metallioksidia sekä pehmeä selektiivipinnoite on metallioksidia. Vastaavasti kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 4 mukainen keksintö käsittää kaikki ensisijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 6 ominaispiirteet lisättynä määritteillä, jonka mukaan kova selektiivipinnoite on säänkestävä ja metallioksidia sekä pehmeä selektiivipinnoite on metallioksidia.

Säänkestävyyden osalta markkinaoikeus viittaa edellä viidessijaisen suojavaatimusasetelman yhteydessä sanotulta osin lausuttuun.

Useista edellä mainituista viitejulkaisuista (esimerkiksi viitejulkaisut D2, D12, D13, D22, D25 ja D26) puolestaan ilmenee, että selektiivipinnoitteet ovat tavanomaisesti metallioksideja. Näin ollen myös sanotun voi katsoa olevan alan ammattimiehen yleistietoa.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 tai 4 mukaisen ikkunarakenteen voida katsoa ilmentävän keksinnöllisyyttä. Näin ollen sekä kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 että itsenäisen suojavaatimuksen 4 mukaista ikkunarakennetta on pidettävä tunnettuun tekniikkaan nähden aivan ilmeisenä.

Kuten edellä on todettu, kysymyksessä oleva suojavaatimusasetelma koostuu itsenäisistä suojavaatimuksista 1 ja 4 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2 ja 3. Edellä todetulla tavalla sen paremmin itsenäisen suojavaatimuksen 1 kuin itsenäisen suojavaatimuksen 4 mukainen keksintö ei ole rekisteröitävissä hyödyllisyysmallina. Asiassa ei näin ollen ole tarpeen lausua epäitsenäisten suojavaatimusten rekisteröimisestä hyödyllisyysmallina.

8 Kymmenensijainen, yksitoistasijainen ja kaksitoistasijainen suojavaatimusasetelma

Valittajan esittämät kymmenensijainen, yksitoistasijainen ja kaksitoistasijainen suojavaatimusasetelma (markkinaoikeuden päätöksen liitteet 2.10, 2.11 ja 2.12) koostuvat, yhdeksässijaisen suojavaatimusasetelman tavoin, itsenäisistä suojavaatimuksista 1 ja 4 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2 ja 3.

Kysymyksessä olevien kymmenensijaisen, yksitoistasijaisen ja kaksitoistasijaisen suojavaatimusasetelman itsenäiset suojavaatimukset 1 ja 4 ovat identtiset yhdeksässijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisten suojavaatimusten 1 ja 4 kanssa. Sekä kymmenensijainen, yksitoistasijainen että kaksitoistasijainen suojavaatimusasetelma eroavat yhdeksässijaisesta suojavaatimusasetelmasta ainoastaan epäitsenäisen suojavaatimuksen 2 suhteen.

Edellä esitettyyn nähden ja ottaen huomioon mitä aikaisemmin on lausuttu yhdeksässijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisten suojavaatimusten 1 ja 4 osalta, myöskään kysymyksessä olevien kymmenensijaisen, yksitoistasijaisen ja kaksitoistasijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisten suojavaatimusten 1 ja 4 mukaiset keksinnöt eivät ole rekisteröitävissä hyödyllisyysmallina, eikä asiassa näin ollen ole tarpeen lausua kymmenensijaisen, yksitoistasijaisen ja kaksitoistasijaisen suojavaatimuksen epäitsenäisten suojavaatimusten rekisteröimisestä hyödyllisyysmallina.

9 Kolmetoistasijainen suojavaatimusasetelma

Valittajan esittämä kolmetoistasijainen suojavaatimusasetelma (markkinaoikeuden päätöksen liite 2.13) koostuu itsenäisestä suojavaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2 ja 3.

(---)

Kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen keksintö vastaa yhdeksässijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaista keksintöä.

Viitaten siten edellä yhdeksässijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 osalta lausuttuun markkinaoikeus katsoo, ettei myöskään kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisen ikkunarakenteen voida katsoa ilmentävän keksinnöllisyyttä. Näin ollen itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaista ikkunarakennetta on pidettävä tunnettuun tekniikkaan nähden aivan ilmeisenä.

Kuten edellä on todettu, kysymyksessä oleva suojavaatimusasetelma koostuu itsenäisestä suojavaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2 ja 3. Edellä todetulla tavalla itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen keksintö ei ole rekisteröitävissä hyödyllisyysmallina. Asiassa ei näin ollen ole tarpeen lausua epäitsenäisten suojavaatimusten rekisteröimisestä hyödyllisyysmallina.

10 Neljätoistasijainen, viisitoistasijainen ja kuusitoistasijainen suojavaatimusasetelma

Valittajan esittämät neljätoistasijainen, viisitoistasijainen ja kuusitoistasijainen suojavaatimusasetelma (markkinaoikeuden päätöksen liitteet 2.14, 2.15 ja 2.16) koostuvat, kolmetoistasijaisen suojavaatimusasetelman tavoin, itsenäisestä suojavaatimuksesta 1 sekä epäitsenäisistä suojavaatimuksista 2 ja 3.

Kysymyksessä olevien neljätoistasijaisen, viisitoistasijaisen ja kuusitoistasijaisen suojavaatimusasetelman itsenäinen suojavaatimus 1 on identtinen kolmetoistasijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 kanssa. Sekä neljätoistasijainen, viisitoistasijainen että kuusitoistasijainen suojavaatimusasetelma eroavat kolmetoistasijaisesta suojavaatimusasetelmasta ainoastaan epäitsenäisen suojavaatimuksen 2 suhteen.

Edellä esitettyyn nähden ja ottaen huomioon mitä aikaisemmin on lausuttu kolmetoistasijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 osalta, myöskään kysymyksessä olevien neljätoistasijaisen, viisitoistasijaisen ja kuusitoistasijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen keksintö ei ole rekisteröitävissä hyödyllisyysmallina, eikä asiassa näin ollen ole tarpeen lausua neljätoistasijaisen, viisitoistasijaisen ja kuusitoistasijaisen suojavaatimuksen epäitsenäisten suojavaatimusten rekisteröimisestä hyödyllisyysmallina.

11 Seitsemäntoistasijainen suojavaatimusasetelma

Valittajan esittämä seitsemäntoistasijainen suojavaatimusasetelma (markkinaoikeuden päätöksen liite 2.17) koostuu itsenäisistä suojavaatimuksista 1 ja 2.

(---)

Kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukainen keksintö käsittää kaikki yhdeksässijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 ominaispiirteet lisättynä karmeja ja avattavia puitteita koskevalla määritteellä sekä määritteellä, jonka mukaan ulkotilan vasten olevan ikkunalasin sisätilan puoleiseen pintaan kuuluu selektiivipinnoite auringonsuojaominaisuudella. Kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 2 mukainen keksintö puolestaan vastaa yhdeksässijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 4 mukaista keksintöä.

Auringonsuojaominaisuuden osalta markkinaoikeus viittaa edellä ensisijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 6 yhteydessä sanotulta osin lausuttuun.

Ikkunarakenteen karmeja ja avattavia puitteita koskevan määritteen osalta markkinaoikeus toteaa, että kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin selityksessä todetaan ainoastaan, että puitteet voivat olla saranoituina karmeihin, jotta ikkunalasit voidaan pestä.

Joka tapauksessa markkinaoikeus toteaa, että ikkunan varustamista avattavalla puitteella on pidettävä tunnettuna ja tavanomaisena ratkaisuna (ks. esimerkiksi edellä mainittu viitejulkaisu D23), jolla ei ole katsottava olevan itsenäistä, keksinnöllistä merkitystä, eikä sillä ole osoitettu olevan myöskään yhteisvaikutusta kysymyksessä olevan keksintönä esitetyn teknisen ratkaisun kanssa.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 tai 2 mukaisen ikkunarakenteen voida katsoa ilmentävän keksinnöllisyyttä. Näin ollen sekä kysymyksessä olevan itsenäisen suojavaatimuksen 1 että itsenäisen suojavaatimuksen 2 mukaista ikkunarakennetta on pidettävä tunnettuun tekniikkaan nähden aivan ilmeisenä.

12 Kahdeksantoistasijainen, yhdeksäntoistasijainen ja kaksikymmentäsijainen suojavaatimusasetelma

Valittajan esittämät kahdeksantoistasijainen, yhdeksäntoistasijainen ja kaksikymmentäsijainen suojavaatimusasetelma (markkinaoikeuden päätöksen liitteet 2.18, 2.19 ja 2.20) koostuvat, seitsemäntoistasijaisen suojavaatimusasetelman tavoin, itsenäisistä suojavaatimuksista 1 ja 2.

Kysymyksessä olevien kahdeksantoistasijaisen, yhdeksäntoistasijaisen ja kaksikymmentäsijaisen suojavaatimusasetelman itsenäinen suojavaatimus 1 on ikkunarakenteen karmeja ja avattavia puitteita koskevaa määritettä lukuun ottamatta identtinen seitsemäntoistasijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 kanssa. Kahdeksantoistasijaisen, yhdeksäntoistasijaisen ja kaksikymmentäsijaisen suojavaatimusasetelman itsenäinen suojavaatimus 2 on identtinen seitsemäntoistasijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 2 kanssa.

Sekä kahdeksantoistasijainen, yhdeksäntoistasijainen että kaksikymmentäsijainen suojavaatimusasetelma eroavat seitsemäntoistasijaisesta suojavaatimusasetelmasta ainoastaan itsenäiseen suojavaatimukseen 1 sisältyvän ikkunarakenteen karmeja ja avattavia puitteita koskevan määritteen suhteen.

Ikkunarakenteen karmeja ja avattavia puitteita koskevan määritteen osalta markkinaoikeus viittaa edellä seitsemäntoistasijaisen vaatimusasetelman yhteydessä lausuttuun ensinnäkin siinä, että kysymyksessä olevan hyödyllisyysmallin selityksessä todetaan ainoastaan, että puitteet voivat olla saranoituina karmeihin, jotta ikkunalasit voidaan pestä, sekä toiseksi siinä, että joka tapauksessa ikkunan varustamista avattavalla puitteella on pidettävä tunnettuna ja tavanomaisena ratkaisuna, jolla ei ole katsottava olevan itsenäistä, keksinnöllistä merkitystä, eikä sillä ole osoitettu olevan myöskään yhteisvaikutusta kysymyksessä olevan keksintönä esitetyn teknisen ratkaisun kanssa.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, ettei sen paremmin kysymyksessä olevien kahdeksantoistasijaisen, yhdeksäntoistasijaisen kuin kaksikymmentäsijaisen itsenäisen suojavaatimuksen 1 tai 2 mukaisen ikkunarakenteen voida katsoa ilmentävän keksinnöllisyyttä. Näin ollen kysymyksessä olevien sekä kahdeksantoistasijaisen, yhdeksäntoistasijaisen että kaksikymmentäsijaisen itsenäisten suojavaatimusten 1 ja 2 mukaista ikkunarakennetta on pidettävä tunnettuun tekniikkaan nähden aivan ilmeisenä.

13 Kaksikymmentäyksisijainen, kaksikymmentäkaksisijainen, kaksikymmentäkolmesijainen ja kaksikymmentäneljäsijainen suojavaatimusasetelma

Valittajan esittämät kaksikymmentäyksisijainen, kaksikymmentäkaksisijainen, kaksikymmentäkolmesijainen ja kaksikymmentäneljäsijainen suojavaatimusasetelma (markkinaoikeuden päätöksen liitteet 2.21, 2.22, 2.23 ja 2.24) koostuvat itsenäisestä suojavaatimuksesta 1.

Kysymyksessä olevat kaksikymmentäyksisijainen, kaksikymmentäkaksisijainen, kaksikymmentäkolmesijainen ja kaksikymmentäneljäsijainen suojavaatimusasetelma vastaavat seitsemäntoistasijaisen, kahdeksantoistasijaisen, yhdeksäntoistasijaisen ja kaksikymmentäsijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaista keksintöä.

Viitaten siten edellä seitsemäntoistasijaisen, kahdeksantoistasijaisen, yhdeksäntoistasijaisen ja kaksikymmentäsijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 osalta lausuttuun markkinaoikeus katsoo, ettei kysymyksessä olevien kaksikymmentäyksisijaisen, kaksikymmentäkaksisijaisen, kaksikymmentäkolmesijaisen ja kaksikymmentäneljäsijaisen suojavaatimusasetelman mukaisen ikkunarakenteen voida katsoa ilmentävän keksinnöllisyyttä. Näin ollen mainittua kaksikymmentäyksisijaisen, kaksikymmentäkaksisijaisen, kaksikymmentäkolmesijaisen ja kaksikymmentäneljäsijaisen suojavaatimusasetelman mukaista ikkunarakennetta on pidettävä tunnettuun tekniikkaan nähden aivan ilmeisenä.

14 Kaksikymmentäviisisijainen suojavaatimusasetelma

Valittajan esittämä kaksikymmentäviisisijainen suojavaatimusasetelma (markkinaoikeuden päätöksen liite 2.25) koostuu itsenäisestä suojavaatimuksesta 1.

Kysymyksessä oleva kaksikymmentäviisisijainen suojavaatimusasetelma vastaa yhdeksässijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 4 mukaista keksintöä.

Viitaten siten edellä yhdeksässijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 4 osalta lausuttuun markkinaoikeus katsoo, ettei kysymyksessä olevan kaksikymmentäviisisijaisen suojavaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisen ikkunarakenteen voida katsoa ilmentävän keksinnöllisyyttä. Näin ollen mainittua kaksikymmentäviisisijaisen suojavaatimusasetelman mukaista ikkunarakennetta on pidettävä tunnettuun tekniikkaan nähden aivan ilmeisenä.

15 Johtopäätös

Edellä todetulla tavalla yksikään valittajan markkinaoikeudessa esittämistä suojavaatimusasetelmista ei ole rekisteröitävissä hyödyllisyysmallina. Asiassa ei näin ollen ole tarpeen lausua valittajan esittämästä selityksen rajoittamista koskevasta pyynnöstä. Valitus on tämän vuoksi hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen valittaja saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Jussi Karttunen ja Petri Rinkinen sekä markkinaoikeusinsinöörit Erkki Tiala ja Kirsikka Etuaho.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Skaala Oy on valituksessaan vaatinut, että markkinaoikeuden päätös kumotaan tai muutetaan siltä osin kuin markkinaoikeus on katsonut, ettei keksintöä ole kuvattu hyödyllisyysmallissa niin selvästi, että ammattimies pystyisi käyttämään sitä, ja ettei keksintö eroa selvästi tekniikan tasosta sekä siltä osin kuin markkinaoikeus ei ole soveltanut hyödyllisyysmallin osittaista mitätöintiä ja on hylännyt yhtiön oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Hyödyllisyysmalli FI 9444 on ensisijaisesti korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä pysytettävä voimassa ja Patentti- ja rekisterihallitus velvoitettava korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen. Skaala Oy on toissijaisesti vaatinut, että asia palautetaan markkinaoikeudelle vastaavan sisältöisen päätöksen antamiseksi.

Skaala Oy on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Markkinaoikeuden päätös on hyödyllisyysmallin väitetyn epäselvyyden osalta virheellinen ja lainvastainen. Hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 6 §:n 2 momentti koskee ainoastaan hyödyllisyysmallihakemuksia. Rekisteröidyn hyödyllisyysmallin mitätöimisen perusteet on poissulkevasti lueteltu lain 19‒21 §:ssä, ja 19 §:n 1 momentin 2 kohdan mukainen mitätöintiperuste on asiallisesti suppeampi kuin 6 §:n 2 momentin mukainen.

Mitätöintihakemuksessa on vedottu ainoastaan siihen, ettei hyödyllisyysmalli täytä hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 2 §:n edellytyksiä. Mitätöintikäsittelyssä ei tule sallia sellaisen mitätöintiperusteen esittämistä, johon ei ole hakemuksessa vedottu. Patentti- ja rekisterihallitus lausui mitätöintipäätöksessään, että suojavaatimus 1 ei ole epäselvä.

Markkinaoikeus on todennut sinänsä oikein, että ensisijaisen suojavaatimusasetelman itsenäiset suojavaatimukset 1 ja 6 sisältävät kovan selektiivipinnoitteen osalta ainoastaan pinnoitteen emissiviteettiä koskevan vaatimuksen, jonka mukaan emissiviteetin tulee olla pienempi tai yhtä suuri kuin 0,16. Ensisijaisen suojavaatimusasetelman epäitsenäisissä suojavaatimuksissa 4 ja 8 on lisäksi edellytetty säänkestävyyttä.

Markkinaoikeus on myös sinänsä oikein selostanut Skaala Oy:n hallituksen puheenjohtajaa A:n kertomusta, jonka mukaan yhtiön valmistaman ja markkinoiman huurtumattoman ikkunarakenteen kovaa pinnoitetta ei ole valittu pelkän pinnoitteen emissiviteetin perusteella, vaan pinnoitteen on tullut täyttää myös muita vaatimuksia, jotka ovat liittyneet lasin puhdistettavuuteen, naarmuuntumattomuuteen sekä ikkunan valmistusprosessiin. Markkinaoikeus on kuitenkin tehnyt väärän päätelmän todetessaan, että ammattimies ei voisi selityksen perusteella käyttää keksintöä, kun näitä ominaisuuksia ei ole hyödyllisyysmallin selityksessä käsitelty.

A kertoi yksityiskohtaisesti ikkunarakenteen tuotekehitykseen vaikuttaneista lasien ja pinnoitteiden kaupallisten ja valmistusteknisten näkökohtien takia tarpeellisista ominaisuuksista. Nämä yksityiskohdat eivät ole keksinnön käyttämisen edellytyksiä vaan ovat Skaala Oy:n liikesalaisuuksia, minkä vuoksi A:n kuuleminen markkinaoikeudessa järjestettiin tältä osin suljettujen ovien takana. Markkinaoikeus ei ole perustellut, miten näiden ominaisuuksien kuvaamatta jättäminen estäisi ammattimiestä käyttämästä keksintöä.

Jotta asiaa pystyttäisiin analysoimaan, olisi tarpeen määritellä ammattimies, jonka näkökulmasta keksinnön käyttämistä tarkastellaan. Puuseppä, rakennustekniikan teknikko tai insinööri, tai vaikka viitejulkaisussa D4 esiintynyt vastapuolen silloinen tuotekehitysjohtaja voisi olla tällainen ammattimies. On ilmeistä, että nämä kaikki pystyvät toteuttamaan keksinnön hyödyllisyysmallissa kuvatun perusteella. Tietty määrä yritystä ja erehdystä tulisi lisäksi sallia, ainakin jos Euroopan patenttiviraston (EPO) standardin mukaista keksinnön yksityiskohtaisen kuvauksen tarkkuutta pidetään riittävänä.

Markkinaoikeus on päätöksessään soveltanut hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 19‒21 §:n säännöksiä tavalla, joka on ristiriidassa sen omista päätöksistä MAO 645/14 ja MAO 643/14 ilmenevän oikeuskäytännön kanssa. Mainituilla päätöksillä kielletään rekisteriviranomaista hylkäämästä tavaramerkkihakemuksia kokonaan välipäätökseen vastaamatta jättämisen takia, mikäli hylkääminen voisi koskea vain osaa tavaramerkkihakemuksesta.

Myös hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 19 §:n 1 momentti mahdollistaa osittaisen mitätöinnin. Ei ole olemassa perustetta, miksi markkinaoikeus on nyt käsillä olevassa tapauksessa soveltanut hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 19‒21 §:ää tältä osin toisin kuin tavaramerkkilain vastaavaa säännöstä. Soveltamiskäytännön ristiriitaisuus on omiaan vähentämään oikeusvarmuutta.

Siltä osin kuin Patentti- ja rekisterihallitus ja markkinaoikeus eivät ole lausuneet epäitsenäisten vaatimusten suojattavuudesta, on katsottava, ettei markkinaoikeus ole perustellut päätöstään. Perustelemattomilta osiltaan asia on käsiteltävä uudelleen Patentti- ja rekisterihallituksessa.

Markkinaoikeus käyttää hyödyllisyysmallioikeudella suojattavan keksinnön selvän eron määrittämiseen EPO:ssa kehitettyä tehtävä ‒ tehtävän ratkaisu -tarkastelutapaa. Kyseinen tarkastelutapa tuottaa ainoastaan kvalitatiivisen ulostulon: käsillä oleva keksintö joko on ilmeinen alan ammattimiehelle tai ei ole.

Tarkastelutapa ei mahdollista kvantitatiivista ulostuloa, eli keksinnöllisen askeleen korkeutta ei ole mahdollista määrittää. Tämän vuoksi mainittua tarkastelutapaa käyttämällä ei ole mahdollista määrittää erilaista keksinnöllisyyden tasoa hyödyllisyysmallioikeudella suojattavalle keksinnölle kuin patentilla suojattavalle keksinnölle.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunnossaan markkinaoikeudelle ilmaisema kanta, jonka mukaan tämä olisi mahdollista "ottamalla huomioon, että hyödyllisyysmallin osalta vaadittavan keksinnöllisyyden taso on alhaisempi kuin patentin kohdalla", on mielenkiintoinen mutta käytännössä absurdi ja toteuttamiskelvoton ajatus.

Mahdollisuus hyödyllisyysmallioikeuden käyttämisestä "pikkukeksintöjen" ja patentin käyttämisestä "isojen keksintöjen" suojaamiseen on yhteiskunnallisesti tärkeä kysymys elinkeinon harjoittamisen vapauden ja mahdollisen oikeuden väärinkäyttämisen kannalta. Näin etenkin kun hyödyllisyysmallioikeus on mahdollista pitää voimassa 10 vuotta, mikä on kilpailijoiden kannalta ei-merkityksetön aika patentin 20 vuoden maksimaaliseen suoja-aikaan verrattuna.

Saksassa ja Itävallassa on nyttemmin hyväksytty, että patentilla ja hyödyllisyysmallioikeudella suojattavalta keksinnöltä edellytettävän keksinnöllisyyden määrittämiseen käytetään samaa tarkastelutapaa. Samalla on jouduttu hyväksymään myös se, että patentilla ja hyödyllisyysmallilla suojattavalta keksinnöltä edellytettävä "keksinnöllisyyden määrä" on sama.

Mikäli hyödyllisyysmallia ja patenttia koskevien keksinnöllisyysvaatimusten välinen ero halutaan Suomessa säilyttää, hyödyllisyysmallioikeudella suojattavien keksintöjen osalta on sovellettava omaa selvän eron määrittämiseksi soveltuvaa tarkastelutapaansa. Tehtävä ‒ tehtävän ratkaisu -tarkastelutapa johtaa siihen, että hyödyllisyysmallilla suojattavalta keksinnöltä edellytetään suurempaa keksinnöllisyyttä kuin lain sanamuodon mukaista "selvää eroa".

Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä pidetään lähimpänä tekniikan tasona viitejulkaisuja D2 ja D10. Patentti- ja rekisterihallitus ei pitänyt mitätöintipäätöksessään suojavaatimusta 1 aivan ilmeisenä viitejulkaisujen Dl ja D2 valossa. Patentti- ja rekisterihallitus on itse asiassa pitänyt rinnakkaisen patenttihakemuksen 20106030 patenttivaatimuksia 1‒5, 9 ja 10 paitsi uusina myös keksinnöllisinä tutkimuksessa esiin tulleisiin viitejulkaisuihin D2 ja D3 nähden. Patenttihakemusta koskevassa välipäätöksessä on todettu patenttilain mukaisen "olennaisen eron" olemassaolo tunnettuun tekniikkaan nähden. Markkinaoikeuden päätöksessä suojavaatimusta 1 pidetään aivan ilmeisenä viitejulkaisujen D1 ja D2 valossa ottaen huomioon viitejulkaisujen D10, D21 ja D25 sisältö.

Suojavaatimuksen 1 ja kunkin viitejulkaisuista D1, D2, D10, D21, D25 välillä on selvä ero. Viiden viitejulkaisun teknisen opin yhdisteleminen keskenään osoittaa, ettei keksintö ollut etuoikeuspäivänään ammattimiehelle aivan ilmeinen, ja näin myös sen, että keksintö eroaa selvästi tunnetusta tekniikasta.

Tätä tukee vahvasti se, ettei ainakaan Fenestra Oy:n ‒ tuolloin Suomen suurimman ikkunavalmistajan ‒ tuotekehitysjohtaja pitänyt ongelmaa edes ratkaistavissa olevana, kuten asiakirjasta D4 käy ilmi.

Aineistosta, Patentti- ja rekisterihallituksen ja markkinaoikeuden toisistaan poikkeavasti valitsemista lähintä tekniikan tasoa kuvaavista julkaisuista ja jopa viiden viitejulkaisun yhdistämisestä "selvän eron" puutteen osoittamiseksi on ymmärrettävissä, että kyseessä on epäselvä tapaus. Markkinaoikeus ei kuitenkaan ole ottanut valittajan esittämiä sekundäärisiä indikaattoreita huomioon. Niiden perusteella suojavaatimuksessa 1 kuvattua keksintöä on pidettävä paitsi uutena myös selvästi tunnetusta tekniikasta eroavana. Se ei ainakaan ollut etuoikeuspäivänään ammattimiehille ilmeinen (vrt. myös viitejulkaisut D5, D6, D7 ja D8). Ei-ilmeisyyttä alleviivaa myös valittajan huurtumattomalle ikkunarakenteelle annettu Innosuomi 2011 -palkinto (viitejulkaisu D9).

Missään viitejulkaisussa ei ole esitetty ilmatilallista huurtumatonta ikkunarakennetta. Viitejulkaisussa D1 kovan selektiivilasin käyttäminen ikkunarakenteen uloimpana lasina pinnoite ulospäin ei sisällöllisesti mene viitejulkaisun D2 teknisen opin ylitse. D1:n kuva 1 ei esitä tällaista ikkunarakennetta vaan tavallista välitilallista ikkunarakennetta, jossa siis ei ole kovaa selektiivipinnoitetta ulkopuolella.

Markkinaoikeus arvioi päätöksessään huurtumattoman auringonsuojaikkunan keksinnöllisyyden virheellisesti. Markkinaoikeuden arvio on edellä esitettyjen syiden lisäksi virheellinen myös siksi, ettei missään viitejulkaisussa ole esitetty ikkunarakennetta, jossa olisi sen lisäksi, että se on huurtumaton, myös auringonsuojaominaisuus.

Auringonsuojaominaisuuden lisäämisen ikkunarakenteeseen voidaan katsoa edesauttavan ikkunarakenteen huurtumista, sillä isompi osa sisältäpäin tulevasta lämpösäteilystä heijastuu ulkolasin sisäpuolen selektiivipinnoitteesta takaisin sisätilan suuntaan ja näin ollen laskee osaltaan lasin ulkopinnan lämpötilaa ja lisää ulkopinnan huurtumisriskiä.

Markkinaoikeuden havainto puuttuvasta yhteisvaikutuksesta on siis virheellinen. Yhteisvaikutus on luonteeltaan negatiivinen, ja valittaja on tästä huolimatta pystynyt toteuttamaan huurtumattoman auringonsuojaikkunan. Näiden ominaisuuksien yhdistäminen samaan ikkunarakenteeseen on jo sellaisenaan keksintö, joka selvästi eroaa tunnetusta tekniikasta.

Yhtiön valitus markkinaoikeuteen johtui Patentti- ja rekisterihallituksen virheellisestä toiminnasta, jonka seurauksena yhtiön perusoikeuksia loukattiin ja hallintolain määräyksiä ei noudatettu. Yhtiön oikeudenkäyntikustannukset aiheutuivat siitä, että valitus oli tehtävä. Kausaliteetti kustannusten syntymisen ja Patentti- ja rekisterihallituksen toiminnan välillä on ilmeinen.

Markkinaoikeus on päätöksessään kytkenyt kuluvaatimuksen asian kokonaisratkaisun lopputulokseen. Tämä mahdollistaa mielivaltaisen toiminnan, mikä ei voi olla tarkoituksenmukaista. Viranomaisen mielivaltaisen toimimisen salliminen ei voi myöskään olla oikeus eikä kohtuus.

Korkeimman hallinto-oikeuden tulee kuluvaatimuksen hyväksymällä osoittaa, että Patentti- ja rekisterihallituksen on kunnioitettava osapuolten perusoikeuksia ja noudatettava hallintolain mukaisia velvollisuuksia kaikissa olosuhteissa.

Patentti- ja rekisterihallitus on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa lausunut muun ohella seuraavaa:

Itsenäisten patenttivaatimusten määritteet ovat alan ammattimiehelle selkeää ja tunnettua terminologiaa. Se, että tuotekehityksessä ja valmistuksessa ikkunarakenteeseen lisätään ratkaisuja, jotka antavat ikkunarakenteelle joitain uusia ominaisuuksia, ei muuta sitä tosiasiaa, että alan ammattimies hyödyllisyysmallissa esitetyn perusteella osaa valmistaa ja käyttää itsenäisten patenttivaatimusten mukaista ikkunarakennetta.

Hallituksen esityksestä HE 232/1990 vp ilmenee, että hyödyllisyysmallilainsäädännön keskeisenä ajatuksena mitätöintikäsittelyssä on, että mikäli rekisteröinnin haltija haluaa, että rekisteröinti mitätöidään vain osittain, hänellä on velvollisuus antaa suojavaatimusasetelma, joka on uusi ja keksinnöllinen. Jotta suojavaatimusasetelma on uusi ja keksinnöllinen, itsenäisen suojavaatimuksen tulee olla uusi ja keksinnöllinen. Tästä johtuen mitättömäksijulistamisvaatimuksen yhteydessä ei tutkita, ovatko epäitsenäiset suojavaatimukset uusia ja keksinnöllisiä.

Ongelma–ratkaisu-periaatetta on mahdollista soveltaa hyödyllisyysmallin keksinnöllisyyden arvioinnissa, kunhan otetaan huomioon, että patentilla suojattava keksintö ei saa olla ilmeinen, mutta hyödyllisyysmallilla suojattava keksintö ei saa olla aivan ilmeinen.

Esillä olevaa hyödyllisyysmallia olennaisesti vastaavan patenttihakemuksen FI20106030 tutkijan tiedossa ei 21.3.2012 ole ollut kaikki mitätöintikäsittelyssä esitetty materiaali, mukaan lukien julkaisu D10.

Patentti- ja rekisterihallituksen tekemässä mitätöintipäätöksessä katsottiin, että julkaisussa D2 esitetty ikkunarakenne, johon kuuluu yksieristyslasi, ja julkaisu D10, jossa on esitetty ikkunarakenne, joka koostuu yhdestä ikkunaelementistä, jossa on kolme lasia, edustavat lähempää tekniikan tasoa itsenäiseen suojavaatimukseen 6 nähden kuin julkaisu D1. Tästä johtuen mitätöintipäätöksessä ei viitattu julkaisuun D1.

Markkinaoikeus on keksinnöllisyyttä arvioidessaan lähtenyt liikkeelle julkaisusta D1 ja todennut, että julkaisu D1 eroaa suojavaatimuksessa 1 määritellystä keksinnöstä siten, että pehmeä selektiivipinnoite ei ole sisätilaa vasten olevan lasin hermeettisen tilan puolella ja että kovan pinnoitteen emissiviteetti on pienempi tai yhtä suuri kuin 0,16. Markkinaoikeus on todennut, että nämä piirteet ilmenevät julkaisuista D10, D21 ja D25, mutta markkinaoikeuden ei ole tarvinnut yhdistää kaikkia viittä julkaisua keksinnöllisyyden kumoamiseen, kuten valituksen tekijä esittää.

Se, että sekä markkinaoikeus että Patentti- ja rekisterihallitus ovat päätyneet samaan lopputulokseen arvioituaan suojavaatimusten keksinnöllisyyttä käyttäen eri julkaisua lähimmän tekniikan tasona, ei ole merkki epäselvyydestä keksinnöllisyystarkastelussa, joten sekundaaristen indikaattoreiden tarkastelu ei ole tarpeellista.

Valituksen tekijän väite, jonka mukaan missään estejulkaisussa ei olisi esitetty ikkunarakennetta, joka olisi huurtumaton ja jossa olisi myös auringonsuojaominaisuus, on virheellinen. Julkaisussa D10 on esitetty laseja, joissa lasin toisella puolella on kova ja toisella puolella pehmeä selektiivipinnoite. Ammattimiehelle on aivan ilmeistä, että auringonsuojaominaisuuden käsittävä lasi sijoitetaan aina uloimmaksi lasiksi ja että pehmeä pinnoite vaatii puolelleen hermeettisen tilan. Kyseiset asiat on ilmaistu myös itse julkaisussa. Kun kyseinen lasi sijoitetaan annetuilla reunaehdoilla jonkinlaiseen ikkunarakenteeseen, on saatu aikaan aurinkosuojaominaisuudella varustettu huurtumaton ikkunarakenne. Tarkempaa ikkunarakenteen tarkastelua ei ole tarpeen tehdä, sillä valituksen tekijä ei täsmennä ikkunarakennetta enempää.

Alkuperäisissä asiakirjoissa ei mainita auringonsuojaominaisuuden ja huurtumattomuusominaisuuden yhteisvaikutusta tai sitä, että auringonsuojaominaisuuden lisäämisen ikkunarakenteeseen voidaan katsoa edesauttavan ikkunarakenteen huurtumista. Tämän vuoksi sillä ei voida perustella vaatimusten keksinnöllisyyttä myöskään valituskäsittelyssä.

Yhtiön kuluvaatimus on hallintolainkäyttölain 74 §:n nojalla perusteeton, sillä Patentti- ja rekisterihallitus on toiminut voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Vaikka valitus hyväksyttäisiinkin, on olosuhteet huomioon ottaen kohtuullista, että asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Fenestra Oy:n konkurssipesä ei ole käyttänyt hyväkseen sille varattua mahdollisuutta selityksen antamiselle.

Skaala Production Oy on vastaselityksessään ilmoittanut, että Skaala Oy:n toiminimi on 31.12.2015 muuttunut Skaala Production Oy:ksi. Yhtiö on uudistanut valituksessaan esittämänsä vaatimukset ja esittänyt muun ohella seuraavaa:

Oikeusvarmuuden kannalta on epäkohta, että määräyssisällöltään samalla tavalla kodifioitua tavaramerkkilakia ja hyödyllisyysmallilakia sovelletaan osittaisen mitätöinnin kohdalla keskenään eri tavoin. Tämä on epäkohta, johon yhtiö toivoo korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussaan puuttuvan.

Patentti- ja rekisterihallituksen lausunnossaan esittämä ei ole yhteensopivaa ongelma – ongelman ratkaisu -lähestymistavan kanssa sellaisena kuin se ilmenee Patenttikäsikirjasta ja Euroopan patenttiviraston oikeuskäytännöstä. Ongelma – ongelman ratkaisu -lähestymistapaa käytettäessä ei nimittäin mietitä, mikä on ilmeistä/aivan ilmeistä ja mikä ei, vaan että olisiko ammattimies päätynyt patentti- tai suojavaatimuksen mukaiseen ratkaisuun vai ei.

Joka tapauksessa Fenestra Oy:n tuolloinen tuotekehitysjohtaja vielä viikkoa ennen nyt käsillä olevan hyödyllisyysmallin etuoikeuspäivämäärää piti viitejulkaisu D4:n mukaan suomalaisten energiatehokkaiden ikkunoiden huurtumisongelmaa ratkaisemattomana. Näin siitä huolimatta, että hän oli mitä todennäköisimmin lukenut suomalaista Lasirakentaja-ammattilehteä (viitejulkaisu D1) ja tunsi Pilkingon Lahden Lasitehdas Oy:n tuotevalikoiman (viitejulkaisu D10).

Yhdestä lasitehtaan kuvastosta, jonka eri vaihtoehtoja yhdistelemällä saadaan aikaan miljoonia eri vaihtoehtoja, pystytään toki jälkikäteen luomaan lähes millaisia yhdistelmiä tahansa ja joskus suuret keksinnöt ovat jälkikäteen tarkasteltuina yksinkertaisia. Pilkington on kuitenkin tuonut ensimmäisen selektiivi-auringonsuojapinnoitteen markkinoille vasta etuoikeuspäivän jälkeen, nimittäin vuonna 2013. Tästä B ja A voivat todistaa.

Patentti- ja rekisterihallituksen mielestä hakijan huurtumaton auringonsuojaikkuna -lasissa, jota materiaalin perusteella Pilkingtonin kaltainen lasijättikään ei kyennyt valmistamaan hyödyllisyysmallin etuoikeuspäivämäärän aikaan, ei ole keksinnöllisyyttä. Tämä korostaa sitä, että Patentti- ja rekisterihallitus on soveltanut ja soveltaa ongelma – ongelman ratkaisu -lähestymistapaa väärin.

Hyödyllisyysmallin asiakirjoissa on selkeästi esitetty huurtumaton ikkunarakenne, jossa on auringonsuojaominaisuus. Näiden piirteiden yhteisvaikutuksen takia ammattimies ei olisi ilman omaa keksinnöllistä toimeliaisuuttaan päätynyt toteuttamaan tällaista ikkunarakennetta. Sillä, onko hyödyllisyysmallin keksijä tai hakija ymmärtänyt tällaisen yhteisvaikutuksen olemassaoloa, ei pitäisi olla merkitystä vaan pitäisi riittää, että hyödyllisyysmallissa on kuvattu keksintö niin yksityiskohtaisesti, että se on toistettavissa ja että sen avulla tekninen vaikutus on saavutettavissa.

Oikeudenkäynti on aiheutunut viranomaisen virheestä ja hallintolain vastaisesta menettelystä. Riittävän ajoissa järjestetyssä suullisessa kuulemisessa olisi saatu sellaista ratkaisevaa lisänäyttöä ilmeisyyden/ei-ilmeisyyden osalta, että oikeudenkäynti ja valitus olisivat olleet vältettävissä.

Fenestra Oy:n konkurssipesä pystyi vasta suullisessa käsittelyssä esittämään perustelun väitteelleen, että rekisteröidyn hyödyllisyysmallin suojapiiriä olisi laajennettu alkuperäiseen nähden. Markkinaoikeus joutui pyytämään tästä lausumaa valittajalta ja asianosaiselta vielä 14.2.2014 ja lisäksi myös Patentti- ja rekisterihallitukselta. Näiden seikkojen esilletulo nimenomaan suullisessa kuulemisessa osoittaa, että vaaditun suullisen kuulemisen järjestämättä jättäminen viranomaiskäsittelyssä ei edistänyt asian selvittämistä.

On selvää, että kuulemisen siirtyessä viranomaisesta tuomioistuimeen syntyy ylimääräisiä kustannuksia. On kohtuutonta, jos tämä viranomaisen virheestä johtuva kustannus jää valittajan vahingoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Markkinaoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Korkein hallinto-oikeus hylkää Skaala Production Oy:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Perustelut

1. Pääasia

1.1 Kysymyksenasettelu

Asiassa on Skaala Oy:n, sittemmin Skaala Production Oy:n, valituksesta ratkaistava, onko yhtiön hyödyllisyysmallin FI 9444 kohteena oleva ikkunarakenne esitetty hyödyllisyysmallin selityksessä niin selvästi, että ammattimies pystyy käyttämään sen mukaista keksintöä.

Valittajayhtiön markkinaoikeudessa esittämien suojavaatimusten pohjalta on ratkaistava, eroaako keksintö niiden mukaisena asiassa esitetystä ennestään tunnetun tekniikan tasosta siten, että hyödyllisyysmalli on pysytettävä voimassa jonkin keskinäisessä etusijajärjestyksessä olevan 25 muutetun suojavaatimusasetelman mukaisena eli osittain.

Valittajayhtiö on tässä yhteydessä erityisesti tuonut esille, että ongelma–ratkaisu-periaatteen käyttö hyödyllisyysmallin keksinnöllisyysarvioinnissa nostaisi keksinnöllisyyskynnyksen liian korkeaksi. Yhtiö on myös esittänyt, että hyödyllisyysmalli olisi siinä tapauksessa, että sitä ei katsota voitavan pysyttää muutettujen itsenäisten suojavaatimusten mukaisena, voitava pysyttää osittain myös epäitsenäisten suojavaatimusten mukaisena. Valittajayhtiö on tältä osin vedonnut tavaramerkkirekisteröinnin osittaista pysyttämistä koskevaan oikeuskäytäntöön.

Valittajayhtiön mukaan se, että markkinaoikeus on hyödyllisyysmallin selvän eron puuttumisen tueksi yhdistellyt peräti viidestä eri julkaisusta ilmenevän teknisen opin, osoittaa, että sen mukainen ikkunarakenne on itse asiassa keksinnöllinen. Lisäksi valittajayhtiön esille tuomat sekundääriset, keksinnöllisyyden puolesta puhuvat tekijät olisi myös tullut ottaa arvioinnissa huomioon. Valittajayhtiö on myös korostanut ikkunan huurtumattomuuden ja auringonsuojaominaisuuden onnistuneeseen yhdistämiseen liittyviä haasteita.

1.2 Hyödyllisyysmallin selityksen selvyys

Hyödyllisyysmallin rekisteröinti tulee hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 19 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella julistaa kokonaan tai osittain mitättömäksi sitä koskevan vaatimuksen johdosta, jos rekisteröinti tarkoittaa keksintöä, jota ei ole niin selvästi esitetty, että ammattimies voi sen perusteella käyttää keksintöä.

Markkinaoikeus on päätöksessään todennut, ettei hyödyllisyysmallin FI 9444 selityksessä ole kuvattu keksinnön mukaiseen kovaan selektiivipinnoitteeseen kohdistuvia, keksinnön toimivuuden kannalta tärkeiksi ilmoitettuja muita vaatimuksia kuin emissiviteettiarvoa.

Korkein hallinto-oikeus katsoo kuitenkin, toisin kuin markkinaoikeus, ettei selitystä ole pidettävä tällä perusteella niin epäselvänä, että hyödyllisyysmalli olisi sen vuoksi julistettava mitättömäksi hyödyllisyysmallioikeudesta annetun 19 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla.

1.3 Keksinnöllisyys

1.3.1 Ongelma–ratkaisu-menetelmä

Hyödyllisyysmalli tulee hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 19 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan julistaa kokonaan tai osittain mitättömäksi sitä koskevan vaatimuksen johdosta muun ohella, jos rekisteröinti tarkoittaa keksintöä, joka ei täytä lain 2 §:ssä säädettyjä vaatimuksia.

Keksinnön tulee mainitun 2 §:n 1 momentin mukaan olla uusi siihen verrattuna, mikä on tullut tunnetuksi ennen hyödyllisyysmallioikeutta koskevan hakemuksen tekemispäivää, ja lisäksi selvästi erota siitä. Valituksessa tuodaan esille kysymys siitä, mitä selvällä erolla hyödyllisyysmalliasioissa tarkoitetaan ja kuinka korkealle niin kutsuttu keksinnöllisyyskynnys voidaan hyödyllisyysmallilla suojattavan keksinnön kohdalla asettaa.

Hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain antamiseen johtaneen hallituksen esityksen HE 232/1990 vp yleisperusteluissa ja lain 2 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu muun ohella, että hyödyllisyysmallioikeudella suojattavalta keksinnöltä vaaditun keksinnöllisyyden taso voi olla alhaisempi kuin patentilta vaadittava keksinnöllisyys. Hyödyllisyysmallin alhaisempi keksinnöllisyysvaatimus on ilmaistu säätämällä, että keksinnön on selvästi erottava aiemmin tunnetusta. Selvällä erolla tarkoitetaan, että keksintö ei saa olla ilmeisesti johdettavissa aikaisemmin tunnetusta. Ratkaisu ei saa olla itsestään selvä keskitason ammattimiehelle. Luonnollisesti keksinnön tulee olla itsenäisen luomistyön tulos. Vaadittava keksinnöllisyystaso on arvosteltava kussakin tapauksessa erikseen.

Hyödyllisyysmallilla voidaan hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain muuttamista koskevan hallituksen esityksen HE 56/2008 vp 2 ja 19 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan ensinnäkin suojata uudet, aikaisemmasta selvästi eroavat tekniset ratkaisut, jotka eivät kuitenkaan täytä patenttilain (550/1967) mukaan vaadittavaa keksinnöllisyyden tasoa. Hyödyllisyysmalleissa kyse on suhteellisen yksinkertaisista ja alhaisen kehittämistason omaavista keksinnöistä, jolloin suojan kohteena voi olla hyvinkin pieni keksinnöllisyyden ero. Keksinnöllisyyden määritelmän "selvä ero" tulisikin ilmentää hyödyllisyysmallin suoja-alaa, jonka laajuus on patentin suoja-alaa rajoitetumpi.

Viimeksi mainitun hallituksen esityksen HE 56/2008 vp yleisperusteluissa on lisäksi todettu muun ohella, että hyödyllisyysmallien suojan taso ja sisältö määräytyvät kansallisella tasolla, sillä patenttioikeutta koskeviin sopimuksiin liittyneitä valtioita ei ole velvoitettu säätämään hyödyllisyysmallisuojasta kansallisesti. Hyödyllisyysmallioikeutta ei myöskään ole harmonisoitu Euroopan yhteisön tasolla.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että patentilla suojattavalta keksinnöltä, jonka keksinnöllisyysarviointia varten valittajayhtiön arvostelema ongelma–ratkaisu-periaate on Euroopan patenttivirastossa (EPO) kehitetty, edellytetään vastaavasti olennaista eroa. Patentoitavaan keksintöön sovelletaan siten korkeampaa keksinnöllisyyskynnystä kuin hyödyllisyysmallilla suojattavaan keksintöön.

Patentoitavan keksinnön keksinnöllisyyttä tarkasteltaessa on ongelma–ratkaisu-menetelmän mukaan ensin selvitettävä tunnetun tekniikan taso kysymyksessä olevalla tekniikan osa-alueella. Sen jälkeen selvitetään hakemuksen perusteella, mikä tekninen ongelma keksinnön tulee tunnetun tekniikan tasoon verrattuna ratkaista. Lopuksi selvitetään, päätyisikö ammattimies ratkaisemaan kyseisen teknisen ongelman patenttivaatimuksessa määritellyllä tavalla lähtien lähimmästä tekniikan tasosta.

Markkinaoikeus on esillä olevassa tapauksessa ongelma‒ratkaisu-periaatteen mukaisesti ottanut valittajayhtiön esittämien suojavaatimusasetelmien itsenäisiä suojavaatimuksia koskevassa keksinnöllisyysarvioinnissaan lähtökohdaksi kulloinkin lähintä tekniikan tasoa edustavan viitejulkaisun. Patentti- ja rekisterihallitus on korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa esittänyt, että ongelma–ratkaisu-periaatetta voidaan soveltaa myös hyödyllisyysmallin keksinnöllisyyden arvioinnissa edellyttäen, että keksinnöllisyyskynnys asetetaan hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaiselle tasolle.

Korkein hallinto-oikeus ei näe sinänsä estettä sille, että tunnetun tekniikan taso ja keksinnöllä ratkaistava ongelma määritellään hyödyllisyysmallilla suojattavan keksinnön selvän eron arvioimisen lähtökohdaksi ongelma–ratkaisu-menetelmän mukaisesti. Tällöin keksinnöllisyyskynnyksen asettaminen hyödyllisyysmallioikeudesta annetussa laissa tarkoitetulla tavalla alemmalle tasolle kuin patentoitavien keksintöjen osalta olisi kuitenkin vaikeaa. Tämä johtuu siitä, että alan fiktiivisen keskivertoammattimiehen osaamista ja päättelykykyä on ongelma–ratkaisu-menetelmää sovellettaessa pidettävä kysymyksessä olevalla tekniikan alalla samantasoisena riippumatta siitä, haetaanko keksinnön suojaamista patentilla vai hyödyllisyysmallioikeudella.

Suomessa saman keksinnöllisyyskynnyksen soveltaminen patenttiasioissa kuin hyödyllisyysmalliasioissa ei ole hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain edellä selostettujen esitöiden valossa mahdollista. Koska ongelma–ratkaisu-menetelmä vastaa kysymykseen, täyttääkö keksintö patentoitavalta ratkaisulta edellyttävät kriteerit, hyödyllisyysmallirekisteröintiä ei voida mitätöidä sillä perusteella, ettei sen kohteena oleva keksintö ole tämän menetelmän mukaisesti arvioituna keksinnöllinen.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että keksintö saattaa silloinkin, kun alan ammattilainen päätyisi hyödyllisyysmallin mukaiseen ratkaisuun etenemällä tunnetusta tekniikasta ilman patenttilaissa tarkoitettua keksinnöllistä oivallusta, erota tunnetusta tekniikasta hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Näin on, jos se esimerkiksi eroaa lähintä tunnettua tekniikkaa edustavassa julkaisussa kuvatusta ratkaisusta sellaisten elementtien osalta, jotka eivät ole itsessään triviaaleja. Toisaalta tavanomaisena tuotekehittelynä ilmenevää alan yleistiedon soveltamista tunnetun tekniikan tasoon ei voida pitää riittävänä hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain mukaisen keksinnöllisyyden tason saavuttamiseksi.

1.3.2 Hyödyllisyysmallin pysyttäminen osittain

Jos haltija esittää mitättömäksijulistamisvaatimuksen johdosta rekisteröinnin suoja-alan rajoittamista, hänen tulee hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 20 §:n 1 momentin mukaan toimittaa rekisteriviranomaiselle uusi suojavaatimus. Rekisteriviranomaisen on pykälän 2 momentin mukaan tutkittava mitätöintivaatimus toimitetun uuden suojavaatimuksen pohjalta. Rekisteriviranomaisen on lain 21 §:n 1 momentin mukaan julistettava hyödyllisyysmallin rekisteröinti mitättömäksi, jos siihen on 19 §:n 1 momentissa säädetty peruste. Jos hyödyllisyysmallioikeuden haltija on toimittanut uuden suojavaatimuksen, se on mitätöinnin kohteena.

Hyödyllisyysmalliasioissa on kuten patenttiasioissakin täysin vakiintuneena käytäntönä, että suojan kohteena olevan ratkaisun uutuutta ja keksinnöllisyyttä arvioidaan itsenäisten suoja- tai patenttivaatimusten pohjalta. Mikäli hyödyllisyysmallin pysyttämiselle haltijan esittämien itsenäisten suojavaatimusten mukaisena on hyödyllisyysmallioikeudesta annetun lain 19 §:n 1 momentissa tarkoitettu este, hyödyllisyysmalli on siten julistettava kokonaan mitättömäksi. Patentti- ja rekisterihallituksella tai muutoksenhakua käsittelevällä tuomioistuimella ei ole velvollisuutta arvioida hyödyllisyysmallin pysyttämismahdollisuuksia epäitsenäisiin suojavaatimuksiin mahdollisesti sisältyvien lisäpiirteiden perusteella. Tavaramerkkilain 21 §:ssä rekisteriviranomaiselle on erikseen säädetty velvollisuus arvioida viran puolesta rekisteröinnin osittaisen pysyttämisen edellytyksiä.

1.3.3 Hyödyllisyysmallin mukaisen ikkunarakenteen keksinnöllisyys

Markkinaoikeus on ensisijaisen vaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 arvioinnissa lähintä tekniikan tasoa edustavana pitämänsä julkaisun D1 lisäksi viitannut alan ammattilaisten yleistietoa ilmentävinä pitämiinsä julkaisuihin D10, D1 ja D25. Julkaisu D2 on mainittu vaihtoehtoisena lähtökohtana arvioinnille. Arvioinnissa ei siten ole ollut kysymys siitä, että markkinaoikeus olisi pitänyt mainitun suojavaatimuksen mukaista ikkunarakennetta aivan ilmeisenä kaikkien edellä mainittujen julkaisujen mosaiikkimaisen yhdistämisen perusteella.

Markkinaoikeus on todennut, että viitejulkaisut D1 ja D2 sisältävät hyödyllisyysmallin ensisijaisen vaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisen ikkunarakenteen kanssa eniten yhteisiä teknisiä ominaispiirteitä. Korkein hallinto-oikeus pitää julkaisun D2 kuvausta vielä lähempänä tunnetun tekniikan tasona kuin julkaisussa D1 esitettyä. Hyödyllisyysmallin mukainen ikkunarakenne eroaa julkaisun D2 mukaisesta siten, että siinä on kaksi julkaisun D2 mukaista ikkunaelementtiä, joiden välissä on tavallinen ilmatila, ja että selektiivipinnoitteiden emissiviteettiarvoksi on ilmoitettu arvon ≤ 0,3 sijaan ≤ 0,16.

Näistä piirteistä ikkunaelementtien lukumäärän sekä ilmavälitilan lisäämistä on pidettävä itsestään selvänä ja siten keksinnöllisyyttä vailla olevana tuotekehittelynä, kun otetaan huomioon asiakirjoista ilmenevä alan yleinen tapa toteuttaa monilasi-ikkunoita yhdistelemällä ikkunalaseja tai niistä muodostuvia elementtejä erityisiksi ikkunarakenteiksi.

Hyödyllisyysmallin haltija on esittänyt emissiviteettiarvon ≤ 0,16 ikkunarakenteen huurtumattomuuden kannalta kriittiseksi tekijäksi. Korkein hallinto-oikeus toteaa kuitenkin, että ikkunarakenteen huurtuminen johtuu niin monesta tekijästä, ettei mainittu emissiviteettiarvo sinänsä takaa, että ikkunarakenne olisi kaikissa olosuhteissa huurtumaton. Hyödyllisyysmallin mukainen arvo sisältyy julkaisussa D2 esitettyyn arvoon ≤ 0,3. Tämän vuoksi ja koska emissiviteettiarvoon ≤ 0,16 ei ole hyödyllisyysmallihakemuksessa perusteltu tai osoitettu liittyvän yllättävää tai ratkaisevaa eroa muihin arvoihin, jotka ovat ≤ 0,3, hyödyllisyysmallin ensisijaisen vaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 1 mukaisen ikkunarakenteen ei voida myöskään tällä perusteella eikä kokonaisuutenakaan katsoa eroavan selvästi julkaisun D2 mukaisesta rakenteesta.

Keksinnöllisyyden sekundääriset indikaattorit voidaan valittajayhtiön esittämällä tavalla ottaa huomioon arvioitaessa, kuinka ilmeinen keksinnön mukainen ratkaisu on alan ammattilaiselle hyödyllisyysmallin hakemusajankohtana ollut. Ne ovat, kuten markkinaoikeus on todennut, kuitenkin arvioinnin apuvälineitä, jotka eivät korvaa keksinnön teknistä keksinnöllisyyden arviointia.

Valittajayhtiö on esittänyt ensisijaisen vaatimusasetelman itsenäisen suojavaatimuksen 6 keksinnöllisyyden tueksi erityisesti sen, että keksinnössä on onnistuttu hyvällä tuloksella yhdistämään auringonsuojaominaisuus huurtumattomuuteen siitä huolimatta, että auringonsuojaominaisuus lähtökohtaisesti lisää huurtumista. Vaikka tämä yhteisvaikutus olisikin alalla yleisesti tiedossa, hyödyllisyysmallin mukaista ikkunarakennetta ei voida pitää keksinnöllisenä sellaisen yhteisvaikutuksen perusteella, jota ei ole hyödyllisyysmallihakemuksessa kuvattu.

1.4. Johtopäätös

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät markkinaoikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, markkinaoikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Skaala Production Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista myöskään korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Matti Halén, Alice Guimaraes-Purokoski ja Maarit Lindroos sekä yli-insinöörineuvokset Kenneth Holmberg ja Raimo Sepponen. Asian esittelijä Kristina Björkvall.

 
Julkaistu 20.2.2017