KHO:2017:45

Kiinteistöverotus – Pysäköintihalli – Autotallirakennus – Vakituisten asuinrakennusten veroprosentti – Yleinen kiinteistöveroprosentti

Vuosikirjanumero: KHO:2017:45
Antopäivä: 28.3.2017
Taltionumero: 1429
Diaarinumero: 1083/2/16
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2017:45

A Oy omisti tontin, tontilla sijaitsevan asuinkerrostalon sekä yhteisomistussuhteessa kuuden muun asunto-osakeyhtiön kanssa tontin pihakannen alla sijaitsevan pysäköintihallin. Yhtiön osakkeet tuottivat oikeuden hallita asuinhuoneistoja yhtiön omistamassa asuinrakennuksessa sekä autohalli- ja pienajoneuvopaikkoja yhtiön osittain omistamassa pysäköintihallissa.

Asiassa oli ratkaistavana, oliko kysymyksessä olevaan pysäköintihalliin sovellettava vakituisten asuinrakennusten veroprosenttia vai yleistä kiinteistöveroprosenttia.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että pysäköintihalli oli A Oy:n välittömässä omistuksessa ja yhtiön osakkeet oikeuttivat hallinnoimaan määrättyjä autopaikkoja sekä pienajoneuvopaikkoja pysäköintihallissa. Pysäköintihalli sijaitsi samalla tontilla, jolla myös yhtiön omistama asuinkerrostalo sijaitsi. Saadun selvityksen mukaan yhtiön omistamat ja hallinnoimat autopaikat olivat olleet sen asukkaiden käytössä ja pysäköintihalli oli siten palvellut kiinteistön asumistoimintoa. Pysäköintihallin oli näissä olosuhteissa katsottava liittyvän välittömästi A Oy:n omistamaan asuinrakennukseen. Tämän vuoksi pysäköintihallia oli pidettävä kiinteistöverolain 12 §:n 4 momentissa tarkoitettuun autotallirakennukseen rinnastettavana rakennuksena, johon oli sovellettava vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosenttia. Verovuosi 2012.

Kiinteistöverolaki 11 § 1 ja 3 momentti (969/2009), 12 § 1 (969/2009), 2 ja 4 momentti

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 14.3.2016 nro 16/0238/6

Asian aikaisempi käsittely

Verohallinto on toimittanut kiinteistöverotuksen verovuodelta 2012 A Oy:n omistamasta kiinteistöstä. Verohallinto on soveltanut kiinteistöllä maan alla sijaitsevaan pysäköintihalliin vakituisten asuinrakennusten veroprosenttia.

Verotuksen oikaisulautakunta on 9.12.2014 tekemällään päätöksellä hylännyt Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön vaatimuksen siitä, että kiinteistöllä sijaitsevaan pysäköintihalliin on sovellettava yleistä kiinteistöveroprosenttia.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että oikaisulautakunnan päätös kumotaan ja pysäköintihalliin sovelletaan yleistä kiinteistöveroprosenttia.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen.

Hallinto-oikeus on selostettuaan kiinteistöverolain 11 §:n 1 momentin ja 3 momentin (969/2009) sekä 12 §:n 1 momentin (969/2009), 2 momentin ja 4 momentin säännökset perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiassa saatu selvitys

Yhtiön toimialana on omistaa ja hallita tonttia ja tontilla sijaitsevia rakennuksia. Yhtiön osakkeet tuottavat oikeuden hallita asuinhuoneistoja kiinteistöllä sijaitsevassa asuinkerrostalossa.

Yhtiö omistaa osittain lisäksi tontin pihakannen alla sijaitsevan pysäköintihallin, joka on oikaisulautakunnan päätöksen mukaan verotusta varten jaettu kahteen osaan. Hallin omistaa ja sitä hallitsee seitsemän eri asunto-osakeyhtiötä. Korttelin autopaikat on tullut asemakaavan mukaan sijoittaa yhteisesti rakennettavaan pysäköintihalliin. Yhtiö omistaa ja hallitsee hallin 274 paikasta 42:ta autopaikkaa ja kolmea pienajoneuvopaikkaa, joita yhtiön osakkeet myös oikeuttavat yhtiöjärjestyksen nojalla hallitsemaan. Kulku halliin on järjestetty suoraan asuinkerrostalosta. Yhtiön käyttöoikeus hallin autopaikkoihin perustuu korttelialueen omistajayhtiöiden kanssa tehtyyn yritysjärjestelysopimukseen. Yhtiön osakkeenomistajilla on yhtiöjärjestyksen nojalla oikeus lunastaa auto- tai pienajoneuvopaikan hallintaan oikeuttava osake, jos osake siirtyy millä tahansa saannolla muulta kuin yhtiön perustajaosakkaalta yhtiön ulkopuoliselle uudelle omistajalle eikä samassa yhteydessä siirretä jonkin huoneiston hallintaan oikeuttavia osakkeita.

Yhtiölle on määrätty edellä mainitun tontin perusteella kiinteistövero verovuodelle 2012 siten, että maapohjan vero on laskettu yleisen kiinteistöveroprosentin 0,80 mukaan ja asuinrakennuksen ja pysäköintihallin vero on laskettu vakituisten asuinrakennusten veroprosentin 0,32 mukaan.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset ja ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan KHO:2009:26 todennut, että pysäköintihallia pidetään kiinteistöverotuksessa lähtökohtaisesti muuna kuin asuinkiinteistönä. Kiinteistöverovelvollisena mainitussa tapauksessa oli sen omistajana oleviin asunto-osakeyhtiöihin nähden erillinen yhtiö, jonka toimialana oli pysäköintihallin ylläpitäminen. Kiinteistöverotuksen kohteena olleen pysäköintihallin käyttäjät määräytyivät viime kädessä siviilioikeudellisten sopimusten perusteella, ja hallin käyttäjien oli myös mahdollista vaihtua. Pysäköintihalli sijaitsi eri kiinteistöllä kuin asuinrakennukset, joita asunto-osakeyhtiöt hallinnoivat. Pysäköintihallia ei tuossa tapauksessa pidetty kiinteistöverotuksessa asuinrakennukseen liittyvänä autotallirakennuksena.

Käsillä olevassa tapauksessa pysäköintihallilla on järjestetty yhtiön omistaman asuinkerrostalon autopaikoitus. Saadun selvityksen mukaan hallin autopaikat eivät ole olleet muiden kuin alueella sijaitsevien asunto-osakeyhtiöiden asukkaiden käytössä. Hallin omistajana on yhtiön osakkaiden käytössä olevien autopaikkojen osalta yhtiö itse, ei erillinen yhtiö. Yhtiön toimialana on ensisijaisesti asuinkerrostalon eikä pysäköintihallin hallinta. Halli sijaitsee yhtiön omistamalla kiinteistöllä, jolla myös asuinkerrostalo sijaitsee, ja halliin on mahdollista kulkea suoraan asuinkerrostalosta. Olosuhteet ovat siten oleellisesti erilaiset kuin ratkaisussa KHO:2009:26, jota ei siten voida pitää tässä asiassa ennakkoratkaisun luonteisena. Pysäköintihallin on katsottava liittyvän kiinteästi ja olevan toiminnallisessa yhteydessä asuinhuoneistoihin, joita yhtiön osakkeet oikeuttavat hallitsemaan. Vaikka pysäköintihallipaikkojen omistus voi sinänsä siirtyä myös yhtiön ulkopuolisille henkilöille yhtiöjärjestyksessä olevasta osakkeenomistajien lunastusoikeudesta huolimatta, hallinto-oikeus katsoo, että kuvatuissa olosuhteissa yhtiön osittain omistamaa pysäköintihallia on perusteltua pitää kiinteistöverolain 12 §:n 4 kohdassa tarkoitettuun autotallirakennukseen rinnastettavana rakennuksena. Pysäköintihalliin on siten sovellettava vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosenttia.

Oikaisulautakunnan päätöstä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Eija Rosendahl, Mika Hämäläinen ja Juha Alhonnoro. Esittelijä Mikko Nieminen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja pysäköintirakennuksen kiinteistövero määrätään yleisen kiinteistöveroprosentin perusteella.

Vaatimustensa tueksi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Kiinteistöverolain 12 §:n 2 momentista seuraa, että rakennuksen veroprosentti määräytyy pääsäännön mukaan rakennuskohtaisesti. Tästä pääsäännöstä poikkeuksen muodostaa pykälän 4 momentti, jonka mukaan vakituisen asunnon veroprosenttia sovelletaan myös vakituiseen asuinrakennukseen liittyviin erillisiin talous- ja autotallirakennuksiin. Kiinteistöverolakia koskevan hallituksen esityksen sanottua säännöstä koskevassa kohdassa ei mainita erikseen lainkaan pysäköintitaloja tai -halleja. Lainvalmisteluasiakirjoista voidaan kuitenkin päätellä, että kiinteistöverolain 12 §:n 4 momentin mukaisella talous- ja autotallirakennuksella on tarkoitettu alun perin lähinnä pientalojen talous- ja autotallirakennuksia. Esillä olevassa tapauksessa on kysymys siitä, pidetäänkö asuinkerrostaloista erilliseksi katsottavaa pysäköintihallia kiinteistöverolain 12 §:n 4 momentissa tarkoitettuna vakituiseen asuinrakennukseen liittyvänä autotallirakennuksena.

A Oy:n yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiön osakkaalla on lunastusoikeus, jos autohalli- tai pienajoneuvopaikan hallintaan oikeuttava osake siirtyy millä tahansa saannolla yhtiön ulkopuoliselle uudelle omistajalle eikä samassa yhteydessä siirretä yhtiön huoneiston hallintaan oikeuttavia osakkeita. Lunastuslauseke sinänsä osoittaa, että autohalli- tai pienajoneuvopaikan hallintaan oikeuttava osake on vaihdantakelpoinen myös erillään asuintilan hallintaan oikeuttavista osakkeista. Samoin lunastuslauseke osoittaa, että näitä osakkeita voivat omistaa myös muut kuin sellaiset henkilöt, jotka omistavat samalla asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavia osakkeita.

Korkein hallinto-oikeus on antanut pysäköintihallia koskevan päätöksen KHO:2009:26, jonka mukaan pysäköintihallin verotuksessa oli sovellettava yleistä kiinteistöveroprosenttia. Korkein hallinto-oikeus antoi asiassa merkitystä sille, että pysäköintihallin omisti erillinen yhtiö. Pysäköintihalleihin sovellettavan veroprosentin valinnassa ei pitäisi olla kuitenkaan ratkaisevaa se, onko pysäköintihallien omistus suoraa vai välillistä. Erilaisia omistustapoja pitäisi kohdella kiinteistöverotuksessa lähtökohtaisesti samalla tavalla. Näin ollen myös käsillä olevassa tapauksessa pysäköintihallin kiinteistövero tulisi määrätä yleisen kiinteistöveroprosentin perusteella.

A Oy on vastineessaan vaatinut valituksen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvattavaksi määräämistä. Lisäksi yhtiö on lausunut muun ohella seuraavaa:

Kuten verotuksen oikaisulautakunta ja hallinto-oikeus ovat todenneet, pysäköintihalli liittyy kiinteästi asumiseen. Asunto-osakeyhtiölain keskeinen periaate on osakkeiden vapaa siirrettävyys. Osakkaiden oikeutta siirtää osakkeitaan voidaan rajoittaa vain yhtiöjärjestykseen merkityllä lunastuslausekkeella. Koska lunastusoikeus nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa koskee vain tilanteita, joissa autohalliosake luovutetaan erikseen, yhtiöjärjestyksen määräyksellä on nimenomaan rajoitettu osakkeiden luovutettavuutta tilanteessa, jossa osake voi siirtyä muulle kuin asunto-osakkeiden omistajalle. Asunto-osakeyhtiö ei voi millään muulla tavalla turvata kyseessä olevien osakkeiden säilymistä asunto-osakkeiden omistajilla.

Kiinteistöverolain 12 §:n 2 momentin mukaan rakennuksen pääasiallinen käyttö on kiinteistöverotuksessa ratkaisevaa. Tästä ja kiinteistöverolain 12 §:n 4 momentista voidaan tehdä johtopäätös, että vakituiseen asuinrakennukseen liittyvään autotallirakennukseen sovelletaan vakituisen asuinrakennuksen veroprosenttia. Lain esitöissä (HE 50/1992 vp) mainittu esimerkki "autotallirakennus" voidaan mielikuvissa yhdistää helposti omakotitaloon ja siihen liittyvään autotalliin. Säännöstä on kuitenkin sovellettava myös lainsäädännön yhdenvertaisuuden vuoksi kerrostaloasumiseen ja asuntoihin asemakaavan mukaan liittyviin autopaikkoihin siitä riippumatta, onko ne toteutettu autotalleina vai autohallina. On selvää, että tiiviissä kaupunkirakentamisessa ratkaisut poikkeavat pientaloasumisesta, eikä tämä saa johtaa eriarvoiseen kohteluun myöskään verotuksessa. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa toteutettu ratkaisu perustuu asemakaavaan ja yhteisjärjestelysopimukseen. Kiinteistöverolain kannalta tilanne ei mitenkään eroa siitä, että pysäköintipaikat olisi ollut mahdollista toteuttaa samassa rakennuksessa asuntojen kanssa.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastaselityksen.

A Oy:lle on varattu tilaisuus lausuman antamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian ja myöntänyt valitusluvan. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. A Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Sovellettava kiinteistöveroprosentti

Sovellettavat säännökset

Kiinteistöverolain 11 §:n 1 momentin mukaan kiinteistövero on kiinteistöveroprosentin mukainen osuus kiinteistön arvosta. Pykälän 3 momentin (969/2009) mukaan kunnanvaltuuston määräämää yleistä kiinteistöveroprosenttia sovelletaan tämän lain mukaan veronalaisiin kiinteistöihin, jollei 12–14 §:stä muuta johdu. Yleiseksi kiinteistöveroprosentiksi on määrättävä vähintään 0,60 ja enintään 1,35.

Kiinteistöverolain 12 §:n 1 momentin (969/2009) mukaan kunnanvaltuusto määrää pääasiassa vakituiseen asumiseen käytettävien rakennusten veroprosentiksi vähintään 0,32 ja enintään 0,75. Pykälän 2 momentin mukaan rakennusta katsotaan käytettävän pääasiassa vakituiseen asumiseen, jos sen huoneistojen pinta-alasta vähintään puolta käytetään tähän tarkoitukseen. Huoneistoa katsotaan käytettävän pääasiassa vakituiseen asumiseen, jos se on pääosin tarkoitettu tähän käyttöön eikä se ole muussa käytössä. Saman pykälän 4 momentin mukaan pykälässä tarkoitettuun rakennukseen liittyvään erilliseen talous- ja autotallirakennukseen sovelletaan 1 momentin mukaan määrättyä veroprosenttia.

Tosiseikat

A Oy omistaa tontin, tontilla sijaitsevan asuinkerrostalon sekä yhteisomistussuhteessa kuuden muun asunto-osakeyhtiön kanssa tontin pihakannen alla sijaitsevan pysäköintihallin. A Oy:n osakkeet tuottavat oikeuden hallita asuinhuoneistoja yhtiön omistamassa asuinrakennuksessa sekä yhteisjärjestelysopimuksen perusteella autohalli- ja pienajoneuvopaikkoja yhtiön osittain omistamassa pysäköintihallissa. Yhtiön osakkeenomistajilla on yhtiöjärjestyksen nojalla oikeus lunastaa auto- tai pienajoneuvopaikan hallintaan oikeuttava osake, jos osake siirtyy millä tahansa saannolla muulta kuin yhtiön perustajaosakkaalta yhtiön ulkopuoliselle uudelle omistajalle eikä samassa yhteydessä siirretä jonkin huoneiston hallintaan oikeuttavia osakkeita.

Yhtiölle on määrätty kiinteistövero verovuodelle 2012 siten, että maapohjan vero on laskettu yleisen kiinteistöveroprosentin mukaan ja asuinrakennuksen ja pysäköintihallin vero vakituisten asuinrakennusten veroprosentin mukaan.

Oikeudellinen arviointi

Asiassa on ratkaistavana, voidaanko esillä olevaa pysäköintihallia pitää kiinteistöverolain 12 §:n 4 momentissa tarkoitettuna tai sellaiseen rinnastettavana rakennuksena, johon on sovellettava vakituisen asunnon kiinteistöveroprosenttia.

Pysäköintihalli on A Oy:n välittömässä omistuksessa, ja yhtiön osakkeet oikeuttavat hallinnoimaan tiettyjä pysäköintihallin autopaikkoja sekä pienajoneuvopaikkoja. Pysäköintihalli sijaitsee samalla tontilla, jolla myös yhtiön omistama asuinkerrostalo sijaitsee. Saadun selvityksen mukaan yhtiön omistamat ja hallinnoimat autopaikat ovat olleet sen asukkaiden käytössä ja pysäköintihalli on siten palvellut kiinteistön asumistoimintoa.

Pysäköintihallin on näissä olosuhteissa katsottava liittyvän välittömästi A Oy:n omistamaan asuinrakennukseen. Pysäköintihallia on siten pidettävä kiinteistöverolain 12 §:n 4 momentissa tarkoitettuun autotallirakennukseen rinnastettavana rakennuksena, johon on sovellettava vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosenttia. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että asianosainen joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä asianosaisesta on säädetty, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, yhtiölle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimman hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ahti Vapaavuori, Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Vesa-Pekka Nuotio ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Jouko Tuomi.

 
Julkaistu 28.3.2017