KHO:2017:53

Yhtiön toiminta oli konkurssin takia loppunut ja toiminnasta oli jäänyt jätekemikaaleja ja muita vaaralliseksi luokiteltavia jätteitä laitosalueille. Yhtiön konkurssipesä oli jätteen haltijana jätelain säännösten mukaisesti vastuussa jätekemikaalien ja muun vaaralliseksi luokiteltavan jätteen toimittamisesta asianmukaiseen käsittelylaitokseen. Asiassa ei ollut kysymys jätehuoltokustannuksia koskevan saamisoikeuden toteuttamisesta, eikä konkurssilain 16 luvun 2 §:n 1 momentin säännöksellä siten ollut asiassa konkurssipesän jätehuoltovastuun kannalta merkitystä. Hallintopakkoasiassa oli kysymys jätteen haltijan julkisoikeudellisesta ympäristövastuusta haitallisen tai vaarallisen tilan korjaamiseksi. Tähän nähden asiassa ei ollut merkitystä myöskään sillä valitusperusteella, että jätteellä ei mahdollisesti ole erityistä varallisuusarvoa.

Jätelaki 6 § 1 mom. 5 kohta, 13 § 1 ja 2 mom., 20 §, 28 § 1 mom., 30 § 1 mom., 126 §

Ks. Linna, Tuula: Konkurssipesän vastuu ympäristövahingosta, Lakimies 3–4/2016 s. 373–403

Ks. myös KHO 2003:51 ja KHO 28.4.2005 T 1006 (lyhyt ratkaisuseloste)

Päätös, josta valitetaan

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 20.9.2016 n:o 16/0407/2

Asian aikaisempi käsittely

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueella tehdyllä päätöksellään 12.5.2015 HAMELY/599/07.00/2010 asettamissaan päävelvoitteissa määrännyt Ekoport Turku Oy:n konkurssipesän toimittamaan:

1. Forssan koelaitoksen rakennuksen ulkopuolella (Kiimassuontie 127) sijaitsevat jätekemikaalit (noin 110 tonnia) 30.6.2015 mennessä käsiteltäväksi asianmukaisesti hyödyntämis- tai käsittelylaitokseen, jonka ympäristöluvassa on hyväksytty kyseessä olevan jätteen käsitteleminen tai hyödyntäminen.

2. Forssan koelaitoksen kiinteistöön (Kiimassuontie 127) varastoidut muut vaaralliset jätteet (noin 30 tonnia) 30.8.2015 mennessä asianmukaiseen hyödyntämis- tai käsittelylaitokseen, jonka ympäristöluvassa on hyväksytty kyseessä olevan jätteen käsitteleminen tai hyödyntäminen.

3. Forssan jätevarastoon (Rautatienkatu 41) ilman lupaa varastoidut vaaralliset jätteet (noin 200 tonnia) 30.8.2015 mennessä asianmukaiseen hyödyntämis- tai käsittelylaitokseen, jonka ympäristöluvassa on hyväksytty kyseessä olevan jätteen käsitteleminen tai hyödyntäminen.

ELY-keskus on asettanut edellä mainittujen päävelvoitteiden 1–3 tehosteeksi teettämisuhan. Jos päävelvoite laiminlyödään, ELY-keskus voi määrätä, että tekemättä jätetty jätehuoltotyö tehdään laiminlyöjän kustannuksella.

Lisävelvoitteena ELY-keskus on määrännyt, että Ekoport Turku Oy:n konkurssipesän tulee toimittaa kirjallinen raportti jätteiden määristä ja laadusta sekä edelleen toimittamisesta Hämeen ELY-keskukselle kuukauden kuluessa velvoitteen määräaikojen umpeutumisesta.

ELY-keskus on määrännyt jätelain 139 §:n nojalla, että päävelvoitetta numero 1 on noudatettava mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta.

ELY-keskus on perustellut asetettuja velvoitteita seuraavasti:

Ympäristönsuojelulain 16 §:n mukaan maaperään ei saa päästää ainetta, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa ympäristölle. Jätelain 72 §:ssä määrätään roskaamiskiellosta.

Jätelain 28 §:n mukaan jätteen haltijan on ensisijaisesti järjestettävä jätehuolto. Jätelain 13 §:n mukaan jätettä ei saa hylätä eikä käsitellä hallitsemattomasti. Jätteestä ja jätehuollosta ei saa aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle ja ympäristölle, roskaantumista, yleisen turvallisuuden heikentymistä taikka näihin rinnastettavaa yleisen tai yksityisen edun loukkausta.

Jätteiden nykyisenlainen varastointi aiheuttaa merkittävän riskin maaperän ja pohjaveden pilaantumiselle. Vaarallisia nestemäisiä jätteitä säilytetään kiinteistössä ilman kunnollisia turvajärjestelyjä, mikä mahdollistaa vuodot ympäristöön.

Konkurssipesä jätteen haltijana ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin jätehuollon järjestämiseksi. Vastuun kohdentamisesta vastaavassa konkurssitilanteessa on olemassa korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisu (KHO 2003:51). Jätteiden varastointi kiinteistön alueella aiheuttaa ympäristön pilaantumisen vaaraa. Jätehuollon varmistamiseksi määräyksen antaminen on tarpeellista. Konkurssipesällä on tosiasiallinen mahdollisuus jätehuollon järjestämiseen.

Täytäntöönpanomääräyksen erityisenä syynä on, että kyseisistä jätteistä nykyisellään aiheutuu merkittävä riski ympäristölle. Vaaralliset nestemäiset jätteet ovat ulkosalla ilman mitään turvajärjestelyjä. Ympäristöselvityksessä esitetään näiden jätteiden välitöntä käsittelyä.

ELY-keskuksen päätöksessä sovelletut säännökset:

Jätelaki 13 §, 28 §, 72 §, 126 §, 129 §, 139 §

Ympäristönsuojelulaki 14 §, 16 §, 20 §

Hallintolaki 34 §

Uhkasakkolaki 7 §, 14 §, 22 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla-Maarit Heljasvuo, Paula Pihlava ja Virpi Juujärvi. Esittelijä Ria Savolainen.

Käsittely hallinto-oikeudessa

Ekoport Turku Oy:n konkurssipesä on valituksessaan Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle vaatinut, että ELY-keskuksen päätös kumotaan ja konkurssipesä vapautetaan ELY-keskuksen asettamista velvoitteista.

Vaatimuksensa tueksi konkurssipesä on esittänyt seuraavaa:

Kyseessä olevalla jätteellä ei ole varallisuusarvoa, joten se ei ole konkurssipesän omaisuutta, eikä konkurssipesää voida velvoittaa toimittamaan jätettä hyödyntämis- tai käsittelylaitokseen. Konkurssipesä ei ole myöskään aiheuttanut jäteongelmaa.

Konkurssipesään kuuluu omaisuus, joka velallisella on konkurssin alkaessa ja jonka velallinen saa ennen konkurssin päättymistä. Omaisuus, jota ei voida ulosmitata, ei kuulu konkurssipesään. Ulosmittauksen kohteena voi olla velalliselle kuuluva esine tai oikeus, joka voidaan yksilöidä ja jolla on varallisuusarvoa (konkurssilaki 1 luku 1 §, 5 luku 1 § ja 3 sekä ulosottokaari 4 luku 8 §).

Ekoport Turku Oy on varastoinut nyt puheena olevat jätteet ennen konkurssin alkamista. Jätteiden toimittaminen pois kiinteistöiltä ei ole konkurssipesän massavelkaista vastuuta, vaan kyse on ennen konkurssia syntyneestä velkavastuusta, johon sovelletaan konkurssisaatavaa koskevia säännöksiä. Sillä taholla, jolla on viimesijainen velvollisuus toimittaa jätteet muualle, on oikeus valvoa jätteiden muualle toimittamisesta syntynyt kustannus konkurssipesässä samalla tavalla kuin muillakin yhtiön velkojilla, joiden saatavien peruste on ajalta ennen konkurssin alkua. Konkurssipesä ei ole omalla toiminnallaan aiheuttanut jäteongelmaa, joten konkurssipesä ei voi olla massavelkaisessa vastuussa jätteiden poisviemisestä.

Teollisuushallin varastotilan (Rautatienkatu 41) osalta on lisäksi otettava huomioon, että varastotilan vuokrasuhde on päättynyt 31.12.2014 ja yhtiö on asetettu konkurssiin vasta 9.2.2015. Varastotila ei ole ollut yhtiön hallinnassa konkurssiin asettamishetkellä, joten sen ei voida katsoa myöskään tällä perusteella olevan velvollinen toimittamaan jätteitä hyödyntämis- tai käsittelylaitokseen.

Jos konkurssipesä joutuu toimittamaan koelaitoksella tai varastolla olevat jätteet hyödyntämis- tai käsittelylaitokseen se tarkoittaa sitä, että yhtiön velkojat joutuvat kustannuksellaan maksamaan jätteiden muualle toimittamisen. Velkojien saama jako-osuus konkurssipesästä pienenee tai jää olemattomaksi, jos konkurssipesä joutuu kustantamaan hallussaan olevasta omaisuudesta jätteiden pois toimittamisen. Yhtiön velkojat ovat yhtiötä luotottaessaan voineet luottaa siihen, että ympäristöviranomainen on toiminnan harjoittamiselle lupaa myöntäessään selvittänyt, ettei toiminnasta aiheudu ympäristöongelmia tai että ympäristöviranomaiset ovat vaatineet riittävät vakuudet ympäristön ennalleen saattamisessa ympäristövahingon sattuessa.

Valitukseen on oheistettu professori Tuomas Huplin asiantuntijalausunto 21.4.2015.

Hämeen ELY-keskus on ilmoittanut, ettei se anna lausuntoa konkurssipesän valituksen johdosta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Ekoport Turku Oy:n konkurssipesän valituksen ELY-keskuksen päätöksestä.

Asian käsittelyyn kuluneen ajan vuoksi hallinto-oikeus on pidentänyt velvoitteille asetettuja määräaikoja siten, että uusi määräpäivä on 15.10.2016.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Jätelain 6 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan jätteen haltijalla tarkoitetaan jätteen tuottajaa, kiinteistön haltijaa tai muuta, jonka hallussa jäte on.

Jätelain 20 §:n mukaan jätteen alkuperäinen tuottaja taikka nykyinen tai aiempi jätteen haltija vastaa jätehuollon kustannuksista (aiheuttamisperiaate).

Jätelain 28 §:n 1 momentin mukaan jätteen haltijan on järjestettävä jätehuolto, jollei tässä luvussa taikka 5 tai 6 luvussa toisin säädetä.

Jätelain 30 §:n 1 momentin mukaan jätteen haltijan vastuu jätehuollon järjestämisestä lakkaa ja siirtyy uudelle haltijalle, kun jäte luovutetaan 29 §:ssä tarkoitetulle vastaanottajalle.

Saatu selvitys ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Hämeen ympäristökeskus on 24.11.2008 myöntänyt ympäristöluvan Ekoport Turku Oy:n dieselpolttoaineen valmistuslaitokselle, joka sijaitsee Forssan Kiimassuolla (Kiimassuontie 127). Hämeen ympäristökeskus on 3.10.2008 ja 21.10.2009 antamillaan päätöksillä hyväksynyt Ekoport Turku Oy:n ilmoituksen hankkeen koetoiminnasta. Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 11.4.2011, 3.6.2013 ja 9.6.2014 tehnyt päätökset koetoiminnan jatkoajasta.

Aluehallintovirasto on 13.5.2011 myöntänyt ympäristöluvan koetoimintaan tulevan pilssiöljyn varastoinnille Forssan Rautatiekatu 41:ssä sijaitsevalla kiinteistöllä.

Ekoport Turku Oy on asetettu konkurssiin 9.2.2015.

Hallinto-oikeuden ratkaistavana on kysymys siitä, onko Ekoport Turku Oy:n konkurssipesä yrityksen koetoiminnasta jäljelle jääneiden jätekemikaalien ja muun vaaralliseksi luokiteltavan jätteen haltija ja siten velvollinen toimittamaan jätteet asianmukaiseen hyödyntämis- tai käsittelylaitokseen.

Asia on tulkinnanvarainen, koska laissa ei ole säännöksiä vastuun kohdistamisesta jätteenhaltijan konkurssissa. Jätelakia koskevassa hallituksen esityksen yleisperusteluissa (HE 199/2010 vp) on todettu muun muassa, että yrityksen toiminnasta syntyneen jätteen jätehuoltokustannukset käsitellään niin sanottuna massavelkana ja maksetaan pesän varoista ennen valvottuja saatavia. Konkurssipesän vastuuta rajaavan poikkeussäännöksen ottamista lakiin harvojen yksittäistapausten johdosta ei kuitenkaan pidetty perusteltuna. Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan 2003:51 hyväksynyt hallinto-oikeuden päätöksen, jossa konkurssipesä on vastaavan tyyppisessä tilanteessa katsottu jätteen haltijaksi. Edellä kerrotun perusteella hallinto-oikeus katsoo, että Ekoport Turku Oy:n konkurssipesä on tällä hetkellä jätelain tarkoittama jätteenhaltija ja että konkurssipesä on voitu velvoittaa huolehtimaan jätteistä ja toimittamaan ne asianmukaisesti käsiteltäviksi. Sillä seikalla, että Rautatienkatu 41:ssä sijaitsevan kiinteistön vuokrasopimus on irtisanottu ennen konkurssia ei ole merkitystä asian arvioinnin kannalta.

ELY-keskuksen päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Sovelletut oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Jätelaki 126 §

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Ekoport Turku Oy:n konkurssipesä on valituksessaan vaatinut, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpano keskeytetään.

Vaatimustensa tueksi konkurssipesä on esittänyt seuraavaa:

Jätelain yleisperustelut poikkeavat siitä, mitä on säädetty konkurssilain 5 luvun 3 §:ssä. Konkurssilain 5 luvun 3 §:n mukaan omaisuus, jota ei voida ulosmitata, ei kuulu konkurssipesään. Riidatonta asiassa on, että jäte ei ole ulosmittauskelpoista omaisuutta. Koska kyseinen jäte ei ole konkurssipesän omaisuutta, ei konkurssipesä voi olla jätteen haltijakaan.

Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan KHO 2003:51 katsonut, että konkurssipesä on jätteiden haltija. Korkein hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan jätelain (1072/1993) 3 §:n 1 momentin 6 kohdalla. Korkein hallinto-oikeus ei ole ratkaisussaan 2003:51 ottanut huomioon sitä oikeustosiseikkaa, että konkurssipesän massavelat määräytyvät konkurssilain 16 luvun 2 §:n perusteella ja että kyseisen säädöksen perusteella konkurssipesän massavelkaa on vain laintasoisella säädöksellä säädetty velkavastuu.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa ja nyt kyseessä olevassa valituksenalaisessa tapauksessa on selvää, että konkurssipesä ei ole omalla toiminnallaan aiheuttanut jätteitä. Konkurssilain 16 luvun 2 §:n perusteella konkurssipesä vastaa velasta, joka johtuu konkurssimenettelystä tai joka perustuu konkurssipesän tekemään sopimukseen tai sitoumukseen sekä velasta, josta konkurssipesä on tämän tai muun lain mukaan vastuussa (massavelat).

Konkurssilaissa tai missään muussakaan laissa, ei edes jätelaissa, ole määrätty, että konkurssipesä vastaa jätteiden hävittämiskustannuksista. Jätelain hallituksen esityksen yleisperustelut eivät ole laintasoinen säädös. Koska laeissa ei ole määräystä siitä, että konkurssipesä on vastuussa konkurssiin menneen yhtiön toiminnallaan aiheuttamien jätteiden hävittämiskustannuksista, ei konkurssipesää voida velvoittaa omalla kustannuksellaan hävittämään jätteitä.

Hallinto-oikeus on antanut määräpäiväksi konkurssipesälle määrättyjen velvoitteiden täyttämiseksi 15.10.2016. Konkurssipesällä ei ole rahaa velvoitteiden täyttämiseksi. Jos ELY-keskus hävittää jätteet konkurssipesän kustannuksella ja vaatii konkurssipesää maksamaan jätteiden hävittämisestä syntyneen laskun, konkurssipesä joutuu hakemaan itsensä konkurssiin. Tällöin jätteiden hävittämiskustannukset ovat viimeistään valvottavaa velkaa konkurssipesän konkurssissa.

Koska asia on hallinto-oikeudenkin mukaan tulkinnanvarainen, tarvitaan asiassa päätöksen täytäntöönpanokielto, jotta korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisulla olisi käytännön merkitystä asiassa. Konkurssipesällä ei ole asiassa oikeussuojan tarvetta sen jälkeen, kun konkurssipesä on asetettu konkurssiin.

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt seuraavaa:

Asiassa on kyse jätehuollon järjestämisestä tilanteessa, jossa Ekoport Turku Oy:n toiminta on konkurssin takia loppunut ja toiminnasta on jäänyt vaarallisia jätteitä laitosalueille.

Vastuun määräytyminen

Konkurssissa velallisen omaisuuden määräysvalta siirtyy konkurssipesälle. Konkurssilain (120/2004) 3 luvun 1 §:n mukaan konkurssin alettua velallinen menettää oikeuden määrätä konkurssipesään kuuluvasta omaisuudestaan. Konkurssilain 5 luvun 1 §:n mukaan konkurssipesään kuuluu 5 luvussa säädetyin poikkeuksin omaisuus, joka velallisella on konkurssin alkaessa ja jonka velallinen saa ennen konkurssin päättymistä. Konkurssi on siten yleisseuraanto, jossa seuraaja yleensä tulee sidotuksi kaikkiin edeltäjänsä velvoitteisiin. ELY-keskuksen käsityksen mukaan toiminnasta jääneet jätteet ovat tällä perusteella konkurssipesän omaisuutta. Sillä seikalla, että suurimmalla osalla jätteistä ei ole positiivista varallisuusarvoa, ei ole asiassa merkitystä.

Jätelain 6 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan jätteen haltijalla tarkoitetaan jätteen tuottajaa, kiinteistön haltijaa tai muuta, jonka hallussa jäte on. Edelleen 6 kohdan mukaan kiinteistön haltijalla tarkoitetaan kiinteistön omistajaa tai vuokraoikeudenhaltijaa. ELY-keskus katsoo, että konkurssipesästä on tullut jätteiden haltija konkurssin alettua.

Jätelain 28 §:n perusteella jätteen haltijan on huolehdittava jätehuollon järjestämisestä. Jätteen haltija tai edellinen haltija vastaa saman lain

20 §:n perusteella jätehuollon kustannuksista. ELY-keskus katsoo, että nykyisessä tilanteessa jätehuollon järjestämisvastuu kuuluu konkurssipesälle. Sillä seikalla, että konkurssipesä ei ole jatkanut yhtiön toimintaa, ei ole merkitystä jätehuollon vastuun määräytymisen kannalta.

ELY-keskuksen näkemyksen mukaan konkurssipesän vastuulla olevat jätehuoltokustannukset ovat konkurssilain 16 luvun 2 §:n mukaista massavelkaa. Konkurssipesälle on siirtynyt vastuu jätehuollon järjestämisestä jätelain perusteella.

Oikeus- ja hallintokäytännöstä

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa KHO 2003:51 katsottiin, että yhtiön konkurssipesä oli jätelain kannalta yhtiön toiminnassa syntyneen ongelmajätteen haltija riippumatta yksityisoikeudellisista so-pimuksista, joita jätteitä koskien mahdollisesti oli tehty. Konkurssipesä oli jätteen haltijana jätelain säännösten mukaisesti vastuussa ongelmajätettä sisältävien säiliöiden ja konttien toimittamisesta asianmukaiseen käsittelyyn.

Konkurssiasiain neuvottelukunta on mainitun korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisun johdosta täydentänyt konkurssipesän haltuunottoa koskevaa suositustaan 1/2004 (16.6.2009 muutetussa muodossa). Voimassa olevan suosituksen kohdan 9.1 mukaan konkurssipesä on jätelain tarkoittamana jätteen haltijana massavelkaisessa vastuussa jälleen asianmukaisesta käsittelystä (KHO 2003:51).

Nykyisen jätelain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 199/2010 vp, s. 34–35) perusteluissa on käsitelty jätelain mukaisten vastuiden määräytymistä konkurssissa. Esityksen mukaan valmistelun aikana arvioitiin tarvetta rajata erillisellä säännöksellä konkurssipesän jätehuoltovastuuta eräissä tilanteissa. Vastuu voi joissakin konkurssitapauksissa johtaa yrityksen velkojien epätasa-arvoiseen kohteluun. Edelleen esityksen mukaan yrityksen toiminnasta syntyneen jätteen jätehuoltokustannukset käsitellään niin sanottuna massavelkana ja maksetaan pesän varoista ennen valvottuja saatavia. Konkurssipesän vastuuta rajaavan poikkeussäännöksen ottamista lakiin harvojen yksittäistapausten johdosta ei kuitenkaan pidetty perusteltuna.

Hallintopakkopäätöksen täytäntöönpanosta

Koelaitoksen piha-alueella olevien jätteiden osalta ELY-keskus on tehnyt 30.9.2016 päätöksen asetetun teettämisuhan täytäntöönpanosta (lausunnon liitteenä). Kyseisistä jätteistä nykyisellään aiheutuu merkittävä riski ympäristölle. Vaarallisia nestemäisiä kemikaalijätteitä on ulkosalla ilman mitään turvajärjestelyjä.

Ekoport Turku Oy:n konkurssipesä on antanut ELY-keskuksen lausunnon johdosta vastaselityksen.

Merkitään, että Hämeen ELY-keskus on päätöksellään 30.9.2016 HAMELY/356/2016 määrännyt jätelain 129 §:n nojalla, että teettämisuhka, joka 12.5.2015 annetussa hallintopakkopäätöksessä HAMELY/599/07.00/2010 on asetettu päävelvoitteen 1 noudattamisen tehosteeksi, pannaan täytäntöön.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitus hylätään. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen lopputu-losta ei muuteta. Velvoitteiden 2 ja 3 täyttämiseen varatut määräajat pidennetään päättymään 8.5.2017.

2. Lausuminen Ekoport Turku Oy:n konkurssipesän valituksessa esitetystä täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1.

Kysymyksenasettelu

Ekoport Turku Oy on asetettu konkurssiin ja sen toiminta on loppunut. Yrityksen harjoittaman koetoiminnan loputtua laitosalueille on kuitenkin jäänyt jätekemikaaleja ja muita vaarallisiksi luokiteltavia kemikaaleja.

Asiassa on ratkaistavana kysymys siitä, onko konkurssipesä jätteen haltija ja siten velvollinen toimittamaan jätteet asianmukaiseen käsittelylaitokseen ja onko velvoite voitu kohdistaa konkurssipesään.

Päävelvoitteiden lainmukaisuus

Sovellettavat oikeusohjeet

Jätelain 6 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan jätteen haltijalla tarkoitetaan jätteen tuottajaa, kiinteistön haltijaa tai muuta, jonka hallussa jäte on.

Jätelain 13 §:n 1 momentin mukaan jätettä ei saa hylätä eikä käsitellä hallitsemattomasti. Saman pykälän 2 momentin mukaan jätteestä ja jätehuollosta ei saa aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, roskaantumista, yleisen turvallisuuden heikentymistä taikka muuta näihin rinnastettavaa yleisen tai yksityisen edun loukkausta.

Vastuuta jätehuollon järjestämisestä koskevaan jätelain 4 lukuun sisältyvän jätelain 28 §:n 1 momentin mukaan jätteen haltijan on järjestettävä jätehuolto, jollei mainitussa luvussa taikka lain 5 tai 6 luvussa toisin säädetä.

Jätelain 129 §:n 1 momentin mukaan valvontaviranomaisen tai ympäristöministeriön on tehostettava, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta, mainitun lain nojalla antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella tai toiminta keskeytetään tai kielletään.

Konkurssilain 3 luvun 1 §:n mukaan konkurssin alettua velallinen menettää oikeuden määrätä konkurssipesään kuuluvasta omaisuudestaan.

Saman lain 5 luvun 1 §:n mukaan konkurssipesään kuuluu samassa luvussa säädetyin poikkeuksin omaisuus, joka velallisella on konkurssin alkaessa ja jonka velallinen saa ennen konkurssin päättymistä.

Saman lain 16 luvun 2 §:n mukaan konkurssipesä vastaa velasta, joka johtuu konkurssimenettelystä tai joka perustuu konkurssipesän tekemään sopimukseen tai sitoumukseen sekä velasta, josta konkurssipesä on tämän tai muun lain mukaan vastuussa (massavelat).

Lainvalmisteluaineisto

Hallituksen esityksessä jätelaiksi (HE 199/2010 vp) todetaan 6 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa, että jätteen haltijalla tarkoitettaisiin jätteen tuottajaa, kiinteistön haltijaa tai muuta, jonka hallussa jäte on. Edelleen todetaan viitaten toisaalla hallituksen esityksessä selostettuun EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, että myös määräysvaltaa jätteeseen käyttävä toimija on voitu katsoa jätteen haltijaksi, vaikka tällä ei ole ollut jätettä fyysisesti hallussaan. Määritelmä todetaan vastaavan jätedirektiivin 3 artiklan 6 kohdan mukaista määritelmää

Samassa hallituksen esityksessä lausutaan jätelain 13 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa, että säännöksellä toimeenpantaisiin osaltaan jätedirektiivin 36 artiklassa jäsenvaltioille asetettua velvoitetta toteuttaa tarvittavat toimet jätteen hylkäämisen tai valvomattoman sijoittamisen taikka valvomattoman jätehuollon kieltämiseksi. Jätteen hylkäämisen ja hallitsemattoman käsittelyn kielto koskisi kaikkea jätteeseen liittyvää epäasianmukaista toimintaa tai toimimatta jättämistä, kuten jätteen hautaamista maahan tai vesistöön, jätteen avopolttoa taikka jätteen jättämistä synty-, välivarastointi- tai käsittelypaikalle ilman, että jätehuoltoa pyrittäisiin järjestämään lain edellyttämällä tavalla.

Edelleen hallituksen esityksessä lausutaan 28 §:n perusteluissa muun ohella, että ehdotuksen mukaan jätteen haltija olisi vastuussa jätehuollon järjestämisestä, jollei ehdotetussa laissa toisin säädetä. Kunnan järjestämä jätehuolto (5 luku) ja tuottajavastuu (6 luku) muodostaisivat poikkeuksen jätteen haltijan vastuun pääsäännöstä. Pykälän mukainen jätteen haltijan velvollisuus tarkoittaisi kokonaisvastuuta jätehuollosta eli jätteen keräyksestä, kuljetuksesta, hyödyntämisestä ja loppukäsittelystä mukaan lukien näiden toimintojen tarkkailusta, seurannasta ja jälkihoidosta sekä toiminnasta välittäjänä. Jätteen haltija olisi ehdotuksen mukaan yleensä se, jonka hallussa jäte fyysisesti on. EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä kuitenkin myös määräysvaltaa jätteeseen tai tuotteeseen käyttävä toimija on voitu katsoa jätteen haltijaksi, vaikka tällä ei olisi ollut jätettä fyysisesti hallussaan.

Oikeudellinen arviointi

Jätelain 28 §:n mukaan lain lähtökohtana on, että jätteellä on oltava haltija, jonka hallinnassa jäte on. Jätteen haltija on velvollinen huolehtimaan hallinnassaan olevan jätteen jätehuollon järjestämisestä. Lainkohta perustuu osaltaan jätedirektiiviin ja ilmentää periaatetta, jonka mukaan aina on oltava jokin taho, joka vastaa jätelakiin perustuvista velvoitteista.

Asiassa ei ole kiistetty sitä, että Ekoport Turku Oy:n toiminnan loputtua laitosalueille jääneet jätteet ovat aikanaan olleet yhtiön omaisuutta. Yhtiön konkurssin alettua tämä omaisuus on siirtynyt siihen liittyvine velvoitteineen yhtiön konkurssipesän hallintaan. Yhtiön konkurssi ei voi poistaa omaisuuteen sen ollessa Ekoport Turku Oy:n hallussa liittyneitä jätelakiin perustuvia velvoitteita. Konkurssipesän vastuulle voi kuulua sellainenkin velallisen omaisuus, jolla ei mahdollisesti ole varallisuusarvoa tai joka saattaa olla taloudellinen rasite pesälle. Konkurssipesän hallinnolle kuuluu muutoinkin huolehtia pesän omaisuudesta ja vastata eri viranomaisissa pesään kuuluvaan omaisuuteen liittyvistä oikeuksista ja velvoitteista.

Tähän nähden Ekoport Turku Oy:n konkurssipesä on jätelain 6 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettu jätteen haltija, jonka on jätelain 28 § huomioon ottaen huolehdittava jätteiden toimittamisesta asianmukaiseen käsittelylaitokseen.

Asiassa ei ole kysymys jätehuoltokustannuksia koskevan saamisoikeuden toteuttamisesta, eikä konkurssilain 16 luvun 2 §:n 1 momentin säännöksellä siten ole asiassa konkurssipesälle kuuluvan jätehuoltovastuun kannalta merkitystä. Hallintopakkoasiassa kysymys on jätteen haltijan julkisoikeudellisesta ympäristövastuusta lainvastaisen ympäristölle haittaa tai vaaraa aiheuttavan tilan korjaamiseksi. Tähän nähden asiassa ei ole merkitystä myöskään sillä valitusperusteella, että jätteellä ei mahdollisesti ole erityistä varallisuusarvoa.

Näillä perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen edellä ilmenevät perustelut ja perusteluissa mainittujen oikeusohjeiden lisäksi jätelain 13 §:n 1 ja 2 momentti sekä 129 § sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Velvoitteiden täyttämiseen varattujen aikojen pidentäminen

Ajan kulumisen vuoksi velvoitteiden 2 ja 3 täyttämiseksi varatut määräajat on pidennettävä päättymään edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Koska päävelvoitteen 1 on pantu täytäntöön ajan pidentäminen kohdassa 1 asetutun velvoitteen osalta ei ole tarpeen.

2.

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ei ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Kari Tornikoski. Asian esittelijä Irene Mäenpää.