KHO:2017:58

Kunnallisasia – Viranhaltijapäätös – Asiamiehenä toimineen viranhaltijan esteellisyys – Otto-oikeus – Määräajan alkaminen – Työjärjestelyjä koskeva päätös

Vuosikirjanumero: KHO:2017:58
Antopäivä: 10.4.2017
Taltionumero: 1679
Diaarinumero: 17/3/16
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2017:58

Hallintolainkäyttölain 20 §:n 1 momentin mukaan asiamiehenä tai avustajana ei saa toimia muun ohella se, joka on osallistunut asian käsittelyyn viranomaisessa. Toimialajohtaja oli tehnyt otto-oikeuden kohteena olleen viranhaltijapäätöksen, eikä hän siten saanut toimia asiassa asiamiehenä. Asiamies ilmoitti luopuvansa asiamiehenä toimimisesta.

Toimialajohtaja oli 2.7.2014 tehnyt palkanlaskijan työjärjestelyjä koskevan päätöksen. Kunnanhallitus oli 18.8.2014 päättänyt ottaa toimialajohtajan päätöksen kuntalain 51 §:n nojalla käsiteltäväkseen ja kumonnut päätöksen.

Kunnanhallitus oli 1.10.2014 jättänyt palkanlaskijan oikaisuvaatimuksen tutkimatta, koska kunnanhallituksen 18.8.2014 tekemä päätös ei sisältänyt sellaista asiaratkaisua, josta voitaisiin tehdä kuntalain 89 §:ssä tarkoitettu oikaisuvaatimus.

Palkanlaskijan oli katsottava saaneen päätöksen tiedokseen viimeistään 9.7.2014, joten päätöstä koskevan oikaisuvaatimuksen määräaika oli päättynyt viimeistään 23.7.2014.

Otto-oikeuden käyttäminen ei riipu siitä, milloin kunnanhallitus on saanut otto-oikeuden kohteena olevasta päätöksestä tiedon. Kunnanhallitus oli näin ollen käyttänyt otto-oikeuttaan liian myöhään.

Kuntalaki (365/1995) 51 § (578/2006), 89 § (1375/2007), 93 §

Hallintolainkäyttölaki 20 §:n 1 momentti

Äänestys 3–2 otto-oikeuden käyttämisen määräajasta.

Päätös, josta valitetaan

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 30.11.2015 nro 15/0768/2

Asian aikaisempi käsittely

Taivalkosken kunnanhallitus on 18.8.2014 (§ 301) muun ohella päättänyt ottaa talous- ja henkilöstöjohtajan/toimialajohtajan 2.7.2014 tekemän ja kunnanhallituksen hallintopalveluissa 5.8.2014 saapuneeksi diarioidun päätöksen (3/2014 Henkilöstöasiat) A:n työjärjestelyistä kuntalain 51 §:n nojalla käsiteltäväkseen ja kumonnut päätöksen, koska asiassa ei ollut kuultu muita palkanlaskijoita ja muuta työyhteisöä.

Taivalkosken kunnanhallitus on 1.10.2014 (§ 359) jättänyt A:n oikaisuvaatimuksen tutkimatta, koska kunnanhallituksen päätös ei sisällä sellaista asiaratkaisua, josta voitaisiin tehdä kuntalain 89 §:ssä tarkoitettu oikaisuvaatimus.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että kunnanhallituksen 1.10.2014 tekemä päätös kumotaan Lisäksi A on vaatinut, että asiassa järjestetään suullinen käsittely. Vielä A on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

A on vaatinut kunnanhallituksen päätöksen kumoamista muun ohella sillä perusteella, että kunnanhallitus on käyttänyt otto-oikeuttaan virheellisessä järjestyksessä.

Talous- ja henkilöstöjohtaja on tehnyt päätöksen 3.7.2014 (oikeastaan 2.7.2014), jolloin oikaisuvaatimusaika on päättynyt viimeistään 18.7.2014. Kunnanhallitus on kumonnut päätöksen 18.8.2014 eli 30 päivää oikaisuvaatimusajan päättymisen jälkeen.

Taivalkosken kunnanhallitus on antanut valituksen johdosta selityksen, jossa se on katsonut, että A:n valitus on jätettävä ensisijaisesti tutkimatta. Kyse on työnantajan direktio-oikeuteen kuuluvasta päätöksestä, johon ei voi hakea muutosta. Mikäli valitus tutkitaan, on se hylättävä.

A on antanut vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta sekä valituksen oikeudenkäyntikuluvaatimuksineen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Suullisen käsittelyn toimittamista koskeva pyyntö

Hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Sama koskee korkeinta hallinto-oikeutta sen käsitellessä valitusta hallintoviranomaisen päätöksestä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluista ilmenevät seikat huomioon ottaen suullisen käsittelyn toimittaminen asian selvittämiseksi ja todistajien kuulemiseksi on ilmeisen tarpeetonta.

Asiassa saatu selvitys ja hallinto-oikeuden johtopäätös

Talous- ja henkilöstöjohtajan/toimialajohtajan 2.7.2014 tekemä päätös, jonka kunnanhallitus on kuntalain (365/1995) 51 §:n nojalla ottanut käsiteltäväkseen, koskee A:n palkanlaskijan viran tehtävänkuvan muuttamista. Talous- ja henkilöstöjohtaja/toimialajohtaja on saattanut A:n palkanlaskijan viran tehtävänkuvan vastaamaan hänen varsinaista tehtäväänsä (talous- ja henkilöstöpalvelut toimiala, palkkahallinto, palkanlaskija) 1.9.2014 alkaen kunnanhallituksen aluehallintovirastolle maaliskuussa 2014 antaman lausunnon mukaisesti.

Hallinto-oikeus toteaa, että otto-oikeuden käyttämisellä A:n palkanlaskijan viran tehtävänkuvan muuttamista koskeva asia on siirtynyt kunnanhallituksen käsiteltäväksi ja talous- ja henkilöstöjohtajan/toimialajohtajan asiassa aiemmin tekemä päätös on menettänyt merkityksensä. Se, että kunnanhallitus on kumonnut talous- ja henkilöstöjohtajan/toimialajohtajan päätöksen, merkitsee sitä, ettei asiassa ole syntynyt sellaista päätöstä, joka olisi muuttanut asiassa aikaisemmin vallinnutta oikeustilaa. Kunnanhallituksen 18.8.2014 tekemä päätös ei siten sisällä sellaista asiaratkaisua, josta voitaisiin tehdä kuntalain 89 §:ssä (1375/2007) tarkoitettu oikaisuvaatimus. Kunnanhallituksen on näin ollen tullut jättää A:n mainitusta päätöksestä tekemä oikaisuvaatimus tutkimatta. Valituksenalaista päätöstä ei ole valituksen johdosta kumottava.

Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä ei ole kohtuutonta, että valittaja joutuu pitämään oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainittu

Kuntalaki (365/1995) 90 § (1375/2007)

Hallintolainkäyttölaki 74 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pirjo Pyhäjärvi, Anna-Kaisa Marski ja Riitta Arjas, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden valituksenalainen päätös sekä kunnanhallituksen päätökset 18.8.2014 (§ 301) ja 1.10.2014 (§ 359) kumotaan. Lisäksi A on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista hallinto-oikeuden osalta 1 500 eurolla ja korkeimman hallinto-oikeuden osalta 1 740 eurolla molemmat vaatimukset korkolain mukaisine viivästyskorkoineen.

A on esittänyt valituksensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden päätös tulee kumota, koska Taivalkosken kunnanhallituksen päätös sisältää tosiasiallisesti lopullisen päätöksen, jolla on muutettu A:ta koskien vallinnutta oikeustilaa. Hallinto-oikeus ei ole käsitellyt A:n esiin tuomia perusteita, jotka koskevat mahdollista syrjintää ja kunnan velvollisuutta viranomaisena noudattaa ylemmän viranomaisen ohjeistusta. Lisäksi hallinto-oikeus on jättänyt tutkimatta A:n valituksessaan tekemät kunnanhallituksen päätöksentekoa koskevat esteellisyysväitteet. Kunnanjohtaja, kunnansihteeri, palkanlaskija ja JYTY-luottamushenkilö ovat osallistuneet Taivalkosken kunnassa muun muassa A:han kohdistuneeseen epäasialliseen kohteluun. He eivät ole korjanneet menettelyään senkään jälkeen, kun Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään (tarkastuskertomus 13/2013) asettanut velvoitteen korjata epäasiallinen kohtelu. Näillä henkilöillä on A:ta kohtaan ennakkoasenne.

Kunnanhallitus on päätöksellään 18.8.2014 kumonnut talous- ja henkilöstöjohtajan viranhaltijapäätöksen, jonka yhtenä tavoitteena on ollut noudattaa viranomaiselle annettua lupausta. Tämän vuoksi palkanlaskija A ja talous- ja henkilöstöjohtaja B ovat asianosaisasemassa.

Kunnanhallituksen päätöksiä ei ole perusteltu eikä A:ta ole asiasta kuultu hallintolain mukaisesti. Asiaa ei ole voitu ratkaista A:ta kuulematta. A on tehnyt palveluneuvojan tehtäviä, jotka eivät vastanneet A:n viran työnkuvaa palkanlaskijana.

Kunnanhallituksen päätösten pöytäkirjoista ei käy ilmi, että kunnanhallitus olisi käyttänyt kuntalain (365/1995) 51 §:n (578/2006) mukaista otto-oikeutta. Lisäksi koska talous- ja henkilöstöjohtaja on tehnyt päätöksensä 3.7.2014, olisi kuntalain (365/1995) 89 §:n (1375/2007) mukainen oikaisuvaatimusaika päättynyt jo 18.7.2014. Kunnanhallitus on kumonnut päätöksen 18.8.2014 eli oikaisuvaatimusajan päättymisen jälkeen.

Taivalkosken kunnanhallitus on antanut valituksen johdosta selityksen, jossa se on viitannut antamaansa selitykseen hallinto-oikeudelle sekä hallinto-oikeuden päätökseen ja vaatinut valituksen hylkäämistä. Kunnanhallitus on kiinnittänyt korkeimman hallinto-oikeuden huomiota siihen, että A:n asiamiehenä täällä esiintyvä B on tehnyt otto-oikeuden kohteena olleen päätöksen. Kunnanhallituksen mukaan B on esteellinen toimimaan asiassa asiamiehenä.

Taivalkosken kunnanhallitus on korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä toimittanut kunnan hallintosäännön sellaisena kuin se on ollut voimassa 18.8.2014.

Korkein hallinto-oikeus on varannut A:n asiamiehenä toimivalle B:lle tilaisuuden lausua kunnanhallituksen selityksessään esittämästä esteellisyysväitteestä, jonka mukaan B on viranhaltijana tehnyt alkuperäisen päätöksen, johon kunnanhallitus käytti otto-oikeuttaan. Lausumapyynnössä on viitattu hallintolainkäyttölain 20 §:n 1 momenttiin, jonka mukaan asiamiehenä tai avustajana ei saa toimia muun ohella se, joka on osallistunut asian käsittelyyn viranomaisessa.

A:n asiamies B on antanut selityksen, jossa hän on esittänyt muun ohella, että asiamiehen esteellisyyttä koskeva väite on esitetty liian myöhään ja että hallintolainkäyttölain 20 §:n 1 momentin tulkinnassa voitaisiin käyttää harkintavaltaa. B on kuitenkin ilmoittanut luopuvansa A:n asiamiehenä toimimisesta.

A:lle on B:n mahdollisen esteellisyyden varalta varattu tilaisuus hankkia uusi asiamies, minkä hän on tehnytkin.

A on antanut vastaselityksen, jossa on asiassa aiemmin lausuttu uudistaen esitetty muun ohella seuraavaa:

Taivalkosken kunnanhallituksen vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittämää valittajan asiamiestä koskevaa väitettä ei tule tutkia.

Kunnanhallitus ei ole käyttänyt otto-oikeuttaan määräajassa. Lisäksi päätöstä rasittaa kuulemisvirhe eikä sitä ole perusteltu.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Tutkimatta jättämistä koskeva väite hylätään.

2. Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen sekä kumoaa ja poistaa kunnanhallituksen 18.8.2014 ja 1.10.2014 tekemät päätökset.

3. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Tutkimatta jättämistä koskeva väite

Taivalkosken kunnanhallitus on korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittamassaan selityksessä kiinnittänyt huomiota A:n asiamiehenä korkeimmassa hallinto-oikeudessa toimineen B:n mahdolliseen esteellisyyteen B:n tehtyä valituksenalaisen otto-oikeuden kohteena olleen viranhaltijapäätöksen.

A on katsonut, että väite tulisi vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitettynä jättää tutkimatta.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että asiaa koskevien hallinto-oikeuden asiakirjojen mukaan A on itse laatinut valituksensa hallinto-oikeudelle ja hallinto-oikeudelle toimitetun vastaselityksen on A:n puolesta laatinut muu asiamies kuin B.

Asiamiehen esteellisyyteen on mahdollista puuttua myös viran puolesta.

Hallintolainkäyttölain 20 §:n 1 momentin mukaan asiamiehenä tai avustajana ei saa toimia muun ohella se, joka on osallistunut asian käsittelyyn viranomaisessa. Saadun selvityksen mukaan B on tehnyt otto-oikeuden kohteena olleen viranhaltijapäätöksen, eikä hän siten saa toimia A asiamiehenä asiassa. B on ilmoittanut luopuvansa A:n asiamiehenä toimimisesta.

Taivalkosken kunnanhallituksen esittämää väitettä A:n asiamiehenä toimineen B:n esteellisyydestä ei ole syytä jättää erikseen tutkimatta. A:n esittämä väite, jonka mukaan Taivalkosken kunnanhallituksen väitettä A:n asiamiehen esteellisyydestä ei olisi tullut korkeimmassa hallinto-oikeudessa tutkia, on hylättävä.

2. Pääasia

Sovellettavat säännökset

Kuntalain (365/1995) 51 §:n (578/2006) 1 momentin mukaan kunnanhallitus, kunnanhallituksen puheenjohtaja, kunnanjohtaja tai johtosäännössä määrätty kunnan viranhaltija voivat ottaa kunnanhallituksen käsiteltäväksi asian, joka on kuntalain nojalla siirretty kunnanhallituksen alaisen viranomaisen tai kunnanhallituksen jaoston toimivaltaan ja jossa asianomainen viranomainen on tehnyt päätöksen. Pykälän 4 momentin mukaan asia on otettava ylemmän toimielimen käsiteltäväksi viimeistään sen ajan kuluessa, jossa 89 §:ssä tarkoitettu oikaisuvaatimus päätöksestä on tehtävä.

Kuntalain (365/1995) 89 §:n (1375/2007) 1 momentin mukaan kunnanhallituksen ja lautakunnan, niiden jaoston sekä niiden alaisen viranomaisen päätökseen tyytymätön voi tehdä kirjallisen oikaisuvaatimuksen. Päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Kuntalain (365/1995) 93 §:n mukaan oikaisuvaatimus on tehtävä 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.

Asiassa saatu selvitys

A on vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista sillä perusteella, että kunnanhallituksen otto-oikeuden käyttämistä koskeva päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä.

Talous- ja henkilöstöjohtaja/toimialajohtaja on 2.7.2014 (3/2014 Henkilöstöasiat) tehnyt A:n työjärjestelyjä koskevan päätöksen, jolla A on siirretty yhteispalvelupisteen palkanlaskijan tehtävistä talous- ja henkilöstöpalvelujen palkanlaskijaksi.

Taivalkosken kunnanhallitus on 18.8.2014 päättänyt ottaa talous- ja henkilöstöjohtajan/toimialajohtajan A:n työjärjestelyjä koskevan päätöksen kuntalain 51 §:n nojalla käsiteltäväkseen ja kumonnut päätöksen, koska asiassa ei ollut kuultu muita palkanlaskijoita ja muuta työyhteisöä.

Kunnanhallitus on 1.10.2014 (§ 359) jättänyt A:n oikaisuvaatimuksen tutkimatta, koska kunnanhallituksen 18.8.2014 tekemä päätös ei sisällä sellaista asiaratkaisua, josta voitaisiin tehdä kuntalain 89 §:ssä tarkoitettu oikaisuvaatimus.

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen ja todennut muun ohella, että kunnanhallituksen kumottua talous- ja henkilöstöjohtajan/toimialajohtajan päätöksen, ei asiassa ole syntynyt sellaista päätöstä, joka olisi muuttanut asiassa aikaisemmin vallinnutta oikeustilaa, eikä kunnanhallituksen 18.8.2014 tekemä päätös siten sisällä sellaista asiaratkaisua, josta voitaisiin tehdä kuntalain 89 §:ssä (1375/2007) tarkoitettu oikaisuvaatimus.

Talous- ja henkilöstöjohtajan/toimialajohtajan päätös on tehty 2.7.2014. Kuntalain (365/1995) 51 §:n 4 momentin mukaan asia on otettava ylemmän toimielimen käsiteltäväksi viimeistään sen ajan kuluessa, jossa 89 §:ssä tarkoitettu oikaisuvaatimus päätöksestä on tehtävä eli 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.

Talous- ja henkilöstöjohtajan/toimialajohtajan 2.7.2014 tekemän päätöksen mukaan A:lle on toimitettu ote päätöksestä. Kuntalain ( 365/1995) 95 §:n 1 momentin mukaan asianosaisen katsotaan saaneen päätöksestä tiedon, jollei muuta näytetä, seitsemän päivän kuluttua kirjeen lähettämisestä.

Kunnanhallitus on otto-oikeuden nojalla 18.8.2014 tekemällään päätöksellä kumonnut A:n työjärjestelyjen muutosta koskevan talous- ja henkilöstöjohtajan/toimialajohtajan 2.7.2014 tekemän päätöksen. A:n on katsottava saaneen päätöksen tiedokseen viimeistään 9.7.2014, joten päätöstä koskevan oikaisuvaatimuksen määräaika on päättynyt viimeistään 23.7.2014.

Otto-oikeuden käyttäminen ei riipu siitä, milloin kunnanhallitus on saanut otto-oikeuden kohteena olevasta päätöksestä tiedon. Kunnanhallitus on näin ollen käyttänyt otto-oikeuttaan liian myöhään. Hallinto-oikeuden ei olisi tullut hylätä A:n tällä perusteella tekemää valitusta.

Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös tulee kumota ja kunnanhallituksen 18.8.2014 tekemä päätös sekä kunnanhallituksen A:n oikaisuvaatimukseen antama päätös 1.10.2014 kumota ja poistaa.

Talous- ja henkilöstöjohtajan/toimialajohtajan 2.7.2014 (3/2014 Henkilöstöasiat) tekemä päätös jää siis voimaan.

Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Taivalkosken kuntaa ei voida määrätä korvaamaan A:n asiamiehenä korkeimmassa hallinto-oikeudessa toimineen B:n laatimassa valituksessa esitettyä vaatimusta A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Muuta euromääräistä vaatimusta A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta ei ole esitetty.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Matti Halén, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski ja Anne Nenonen. Asian esittelijä Anneli Tulikallio.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Alice Guimaraes-Purokosken äänestyslausunto, johon oikeusneuvos Matti Halén yhtyi:

"Tutkimatta jättämistä koskevan väitteen osalta olen ratkaisusta ilmenevällä kannalla. Pääasian osalta hylkään valituksen sillä perusteella tehtynä, että Taivalkosken kunnanhallitus on käyttänyt otto-oikeutta liian myöhään. Perusteluna lausun seuraavaa:

Kuntalain (365/1995) 51 §:n (578/2006) 1 momentin mukaan kunnanhallitus, kunnanhallituksen puheenjohtaja, kunnanjohtaja tai johtosäännössä määrätty kunnan viranhaltija voivat ottaa kunnanhallituksen käsiteltäväksi asian, joka on kuntalain nojalla siirretty kunnanhallituksen alaisen viranomaisen tai kunnanhallituksen jaoston toimivaltaan ja jossa asianomainen viranomainen on tehnyt päätöksen. Pykälän 4 momentin mukaan asia on otettava ylemmän toimielimen käsiteltäväksi viimeistään sen ajan kuluessa, jossa 89 §:ssä tarkoitettu oikaisuvaatimus päätöksestä on tehtävä.

Kuntalain (365/1995) 89 §:n (1375/2007) 1 momentin mukaan kunnanhallituksen ja lautakunnan, niiden jaoston sekä niiden alaisen viranomaisen päätökseen tyytymätön voi tehdä kirjallisen oikaisuvaatimuksen. Päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Kuntalain (365/1995) 93 §:n mukaan oikaisuvaatimus on tehtävä 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.

Otto-oikeuden käyttämisen määräaika on kuntalain 51 §:n 4 momentissa sidottu oikaisuvaatimuksen tekemisen määräaikaan. Oikaisuvaatimuksen tekeminen määräaika voi päättyä eri aikaan asianosaisen ja kunnan jäsenen kohdalla, jos he ovat saaneet päätöksestä eri aikaan tiedon. Päätös on annettava kuntalain (365/1995) 95 §:n mukaan asianosaiselle tiedoksi kirjeellä ja hänen katsotaan saaneen päätöksestä tiedon, jollei muuta näytetä, seitsemän päivän kuluttua kirjeen lähettämisestä. Kunnan jäsenen katsotaan sen sijaan saavan päätöksestä tiedon, kun pöytäkirja on asetettu yleisesti nähtäväksi.

Virkamiestä tai viran täyttöä koskevien valituskelpoisten päätösten osalta edellä olevasta seuraa, että virkamies tai muun asianosaisen oikaisuvaatimusaika alkaa aikaisemmin kuin kunnan jäsenen oikaisuvaatimusaika, jos päätös asetetaan julkisesti nähtäväksi myöhemmin kuin seitsemän päivän kuluttua päätöksen lähettämisestä asianosaiselle. Otto-oikeuden määräaika lasketaan näissä tilanteissa viimeksi päättyvän määräajan mukaan. Jos A:ta koskeva päätös olisi sellainen, että siitä kuntalain nojalla voitaisiin tehdä oikaisuvaatimus, olisi selvä, että otto-oikeuden määräaika riippuisi siitä, milloin päätös on pantu julkisesti nähtäväksi.

Otto-oikeutta voidaan käyttää myös sellaisiin päätöksiin, jotka esimerkiksi työnjohdollisina toimenpiteinä eivät voi olla oikaisuvaatimuksen ja kunnallisvalituksen kohteena. On johdonmukaista, että myös näissä tilanteissa otto-oikeuden käyttämisen määräaika määräytyy niiden periaatteiden mukaan, jotka olisivat tulleet sovellettavaksi, jos päätös olisi ollut valituskelpoinen.

Talous- ja henkilöstöjohtajan/toimialajohtajan päätös on tehty 2.7.2014, joten A:n on katsottava saaneen päätöksestä tiedon viimeistään 9.7.2014. Oikaisuvaatimuksen määräaika hänen kohdallaan olisi siten päättynyt viimeistään 23.7.2014 siinä tapauksessa, että hän olisi voinut tehdä päätöksestä oikaisuvaatimuksen. Otto-oikeuden määräajan kannalta on kuitenkin merkityksellistä myös, milloin kunnan jäsenen oikeus tehdä päätöksestä oikaisuvaatimus olisi päättynyt. Tämä määräytyisi sen mukaan, milloin 2.7.2014 tehty päätös on pantu julkisesti nähtäväksi.

Kunnanhallituksen pöytäkirjasta 18.8.2014 § 301 ilmenee, että siinä luetellut lautakunnat ja viranhaltijat ovat toimittaneet päätösluettelonsa. Talous- ja henkilöstöjohtajan/toimialajohtajan päätösluettelon osalta todetaan, että se on ajalta 11.6.2014–4.8.2014. Näiltä osin on pöytäkirjassa todettu, ettei otto-oikeutta käytetä. Erikseen mainitaan nyt kysymyksessä oleva A:ta koskeva päätöspöytäkirja, josta todetaan, että se on allekirjoitettu 3.7.2014 ja diarioitu hallintopalveluissa saapuneeksi 5.8.2014.

Kunnanhallituksen pöytäkirjasta ei ilmene, onko määräaika käyttää pykälässä tarkoitetuissa muissa kuin A:ta koskevassa asiassa otto-oikeutta ollut vielä avoinna ja miten tämä määräaika on päätösten tiedoksianto huomioon ottaen määräytynyt. On kuitenkin ilmeistä, että A:ta koskevaa 2.7.2014 tehtyä päätöstä ei ole pantu julkisesti nähtäväksi lainkaan tai ainakaan ennen kuin se on diarioitu saapuneeksi 5.8.2014. Tässä tilanteessa ei ole perusteltua katsoa, että kuntalain 51 §:n 4 momentissa tarkoitettu määräaika olisi alkanut aikaisemmin kuin 5.8.2014. Kun kunnanhallitus on otto-oikeuden nojalla 18.8.2014 tekemällään päätöksellä kumonnut A:n työjärjestelyjen muutosta koskevan talous- ja henkilöstö­johta­jan/toi­miala­johta­jan 2.7.2014 tekemän päätöksen, otto-oikeutta on käytetty kuntalain 51 §:n 4 momentissa säädetyssä määräajassa. Tämän vuoksi hylkään A:n valituksen sillä perusteella tehtynä, että otto-oikeutta on käytetty liian myöhään.

Enemmistön päädyttyä tältä osin eri kannalle ja kumottua hallinto-oikeuden päätöksen ja kunnanhallituksen 18.8.2014 tekemän päätöksen sekä kumottua ja poistettua kunnanhallituksen A:n oikaisuvaatimukseen 1.10.2014 antaman päätöksen, ei ole tarpeen lausua eriävässä mielipiteessä A:n valituksesta enemmälti.

Oikeudenkäyntikulujen korvaamisen osalta olen ratkaisusta ilmenevällä kannalla."

 
Julkaistu 10.4.2017