KHO:2017:67

Turvakielto – Huoltajuudesta erotettu vanhempi – Puhevalta turvakiellon kumoamisasiassa – Käräjäoikeuden määräämä tiedonsaantioikeus – Osoitetiedot – Turvakiellon edellytysten arviointi osoitetietojen pyytämisen yhteydessä

Vuosikirjanumero: KHO:2017:67
Antopäivä: 3.5.2017
Taltionumero: 2032
Diaarinumero: 2220/1/16
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2017:67

Maistraatti oli A:n hakemuksesta tallettanut A:lle ja hänen alaikäiselle lapselleen B:lle turvakiellon 22.9.2014. A oli B:n yksinhuoltaja. Turvakielto oli perustunut A:n maistraatille antamaan selvitykseen B:n isän C:n A:lle ja B:lle aiheuttamasta uhasta. Käräjäoikeuden 3.6.2013 eli ennen turvakiellon määräämistä antaman lainvoimaisen B:n huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen mukaan C:llä oli oikeus saada B:tä koskevia tietoja kaikilta viranomaisilta.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei C:llä ollut oikeutta edustaa B:tä turvakiellon kumoamista koskevassa asiassa. Tämän vuoksi maistraatin päätös, jolla se oli jättänyt tutkimatta C:n B:lle asetetun turvakiellon kumoamista koskevan vaatimuksen, pysytettiin.

Maistraatti oli toisella päätöksellään tutkinut C:n vaatimuksen saada B:n osoitetiedot ja turvakieltoon vedoten hylännyt vaatimuksen. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että käräjäoikeus oli päätöksellään 3.6.2013 antanut C:lle huoltajan oikeuteen rinnastettavan oikeuden saada B:tä koskevia tietoja. Kun otettiin huomioon, ettei C:tä ollut kuultu turvakiellon asettamisen yhteydessä, oli C:n B:tä koskevien osoitetietojen pyytämistä koskevassa asiassa arvioitava, oliko perustellusta syystä syytä epäillä osoitetietojen antamisen loukkaavan B:n etuja tai oikeuksia väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain 28 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Kun asiakirjoista ei ilmennyt seikkoja, joiden perusteella B:llä olisi mainitun lain 36 §:n 1 momentissa tarkoitettua objektiivisesti perusteltua ja ilmeistä syytä epäillä terveytensä tai turvallisuutensa tulevan uhatuksi sen johdosta, että hänen osoitetietonsa luovutetaan C:lle, maistraatti velvoitettiin henkilötietolain 26 §:n ja väestötietojärjestelmälain 28 §:n säännökset huomioon ottaen luovuttamaan C:lle tämän pyytämät osoitetiedot.

Henkilötietolaki 26 §

Laki väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista 28 § ja 36 § 1 ja 3 momentti

Ks. myös KHO 7.11.2016 T 4671 (lyhyt ratkaisuseloste)

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 8.6.2016 nro 16/0519/5

Asian aikaisempi käsittely

Länsi-Uudenmaan maistraatti on 22.9.2014 tallettanut A:lIe ja hänen alaikäiselle lapselleen B:lle turvakiellon.

Maistraatti on 18.2.2015 antamallaan päätöksellä jättänyt tutkimatta C:n B:lle talletetun turvakiellon kumoamista koskevan vaatimuksen.

Maistraatti on 29.4.2015 tekemällään päätöksellä hylännyt C:n oikaisuvaatimuksen kumota 18.2.2015 annettu päätös.

Maistraatti on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Turvakieltoa ja sen poistoa voi alaikäisen lapsen osalta hakea hänen laillinen edustajansa. Koska turvakielto ei ole koskenut C:tä eikä hän ole lapsensa B:n laillinen edustaja, C:llä ei ole kelpoisuutta edustaa alaikäistä lastaan turvakiellon kumoamista koskevassa asiassa.

Maistraatti on päätöksellään 7.11.2014 hylännyt C:n pyynnön luovuttaa hänelle alaikäisen lapsensa B:n osoitetiedot.

Maistraatti on päätöksellään 18.2.2015 hylännyt C:n oikaisuvaatimuksen ja päättänyt olla luovuttamatta pyydettyjä tietoja.

Maistraatti on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

A on väestötietojärjestelmän mukaan B:n yksinhuoltaja. C:llä on Helsingin käräjäoikeuden 3.6.2013 huollosta ja tapaamisoikeudesta antaman päätöksen mukaan oikeus saada B:tä koskevia tietoja kaikilta viranomaisilta, mihin tiedonsaantioikeuteen C on vedonnut osoitetiedustelussaan.

Länsi-Uudenmaan maistraatti on 22.9.2014 tallettanut A:lle ja hänen alaikäiselle lapselleen B:lle turvakiellon. Turvakielto on maistraatille toimitetun selvityksen nojalla perustunut C:n A:lle ja B:lle aiheuttamaan uhkaan. Tietojenluovutuspyynnön johdosta maistraatti on pyytänyt A:lta lisäselvitystä turvakiellon aiheellisuuden selvittämiseksi. A on toimittanut maistraattiin lääkärinlausunnon, jossa puolletaan turvakiellon määräämistä. Oikaisuvaatimuksen johdosta A on toimittanut maistraatille päivitetyn lääkärinlausunnon. Koska A:lla ja B:llä on perusteltu syy epäillä itsensä tai perheensä terveyden tai turvallisuuden tulevan uhatuksi, ei B:n turvakiellon alaisia osoitetietoja luovuteta hakijalle.

Vaatimukset Vaatimukset hallinto-oikeudessa

C on valituksissaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että maistraatin päätös tutkimatta jättämisestä kumotaan ja B:lle määrätty turvakielto kumotaan siltä osin kuin se estää luovuttamasta C:lle tietoja B:n kotikunnasta, asuinpaikasta, osoitteesta ja muusta yhteystiedosta sekä saada B:tä koskevia tietoja eri viranomaisilta. Maistraatti on velvoitettava luovuttamaan B:n nykyiset osoitetiedot C:lle.

B on Yhdysvalloissa asuvan C:n ja A:n yhteinen lapsi. Vanhemmat eivät ole olleet naimisissa, eivätkä ole asuneet pysyvästi yhdessä. C on aluksi tavannut lasta säännöllisesti, mutta tapaamisista sopimisen vaikeuduttua Helsingin käräjäoikeus on C:n hakemuksesta päätöksellään 3.6.2013 määrännyt tapaamisoikeuksista ja samalla C on oikeutettu saamaan lasta koskevia tietoja kaikilta viranomaisilta.

Maistraatti on jättänyt turvakieltoasian tutkimatta sillä perusteella, että C ei ole B:n huoltaja. Tässä tapauksessa ratkaisun oikeusvaikutukset ovat ristiriidassa käräjäoikeuden lainvoimaisen ratkaisun kanssa. Turvakiellon myöntäminen rajoittaa merkittävästi C:lle myönnettyjä oikeuksia ja vaikuttaa monella tapaa hänelle myönnettyihin huoltajalle kuuluviin oikeuksiin. Näin ollen C:llä on asianosaisasema asiassa. Kun turvakiellon perusteeksi on ilmoitettu yksinomaan väitetty C:n muodostama uhka, tulee turvakielto kumota kokonaisuudessaan. A on menettelyllään estänyt isän ja lapsen muunkin yhteydenpidon.

Maistraatti on C:tä kuulematta A:n hakemuksesta määrännyt turvakiellon käyttäen perusteena lääkärintodistuksia, joihin C:lla ei ole ollut mahdollisuutta tutustua. Käräjäoikeuden päätökset on annettu sosiaaliviraston suorittaman kattavan selvityksen ja sosiaaliviraston asettaman täytäntöönpanoasian sovittelijan lausumien jälkeen.

C ei ole uhannut fyysisesti tai henkisesti A:ta tai B:tä. Sen sijaan A on pyrkinyt monin keinoin estämään lasta tapaamasta isäänsä. Konkreettista uhkaa ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan. Lisäksi C asuu toisella puolella maapalloa ja vierailee Suomessa vain määrättyjen tapaamisten puitteissa.

Käräjäoikeus on päätöksellään rajoittanut A:lle lapsen huoltajana kuuluvia oikeuksia siten, että C:lle on annettu oikeus saada lasta koskevat tiedot kaikilta viranomaisilta. Kun huoltajuusasiat kuuluvat yleisen tuomioistuimen käsiteltäviksi, ei hallintomenettelyllä voida loukata yleisen tuomioistuimen ratkaisuja, minkä vuoksi C:lla tulee olla oikeus saada tietoja lapsen asuinpaikasta ja osoitteesta.

C on viitannut A:n maistraatille jättämään vastineeseen, jossa A on esittänyt muun ohella, että hän on pyrkinyt järjestämään isän ja tyttären tapaamisia ja pyytänyt C:tä tulemaan useammin Suomeen tapaamisia varten. Vastineessa ei viitata minkäänlaiseen uhkaan. Tapaamiset eivät ole voineet toteutua, kun isä ei edes tiedä, missä lapsi asuu.

Maistraatti on antanut kaksi lausuntoa.

A on kahdessa selityksessään muun ohella vastustanut maistraatin tutkimatta jättämispäätöksen kumoamista, vaatimusta turvakiellon kumoamisesta kokonaisuudessaan ja B:n osoitetietojen luovuttamista C:lle. C tulee velvoittaa korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

C on kahdessa vastaselityksessään esittänyt, ettei ole ollut kaappaamassa lasta Yhdysvaltoihin. C ei ole saanut minkäänlaista yhteyttä tyttäreensä yli puoleentoista vuoteen, joten väitteet uhasta ovat tähänkin nähden täysin käsittämättömiä. C on lisäksi vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt C:n valitukset sekä A:n ja C:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain 28 §:n mukaan väestötietojärjestelmän tietoja voidaan luovuttaa vain, jos tässä laissa säädetyt edellytykset tietojen luovuttamiselle ovat olemassa eikä henkilön oikeudesta kieltää tietojensa luovuttaminen muuta johdu.

Väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain 75 §:n 1 momentin mukaan se, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta tämän lain nojalla tehty rekisterimerkintä tai tiedon luovuttamista koskeva päätös tai ratkaisu välittömästi koskee, voi hakea siihen kirjallisesti oikaisua.

Hallituksen esityksen (89/2008 vp) 75 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan oikaisuvaatimuksen hakija on ehdotetussa säännöksessä pyritty määrittelemään pääpiirteissään hallintolainkäyttölain 6 §:n säännöksistä ilmenevän asianosaiskäsitteen mukaisesti. Lähtökohtaisesti oikaisuvaatimuksen hakijana voisi olla vain se, jota rekisterimerkinnän, päätöksen tai ratkaisun välittömät oikeusvaikutukset koskevat. Oikaisuvaatimuksen tekemistä koskevaa oikeutta ei voitaisi johtaa yksinomaan päätöksen välillisistä vaikutuksista. Välittömyysedellytyksen täyttymistä arvioitaessa olisi kiinnitettävä huomiota käsiteltävänä olevan asian laatuun ja siinä ilmenevään oikeusturvan tarpeeseen. Oikaisuvaatimuksen hakijalla tulisi siis olla asiassa selkeä muutoksenhakuintressi.

Asiassa saatu selvitys

Asiassa saadun selvityksen mukaan A on väestötietojärjestelmän mukaan 13-vuotiaan B:n yksinhuoltaja. Yhdysvalloissa asuvalla B:n isällä C:llä on Helsingin käräjäoikeuden 3.6.2013 huollosta ja tapaamisoikeudesta antaman lainvoimaisen päätöksen mukaan oikeus saada B:tä koskevia tietoja kaikilta viranomaisilta.

Länsi-Uudenmaan maistraatti on päätöksellään 22.9.2014 tallettanut A:n hakemuksesta hänelle ja hänen alaikäiselle lapselleen B:lle turvakiellon. Turvakielto on maistraatille toimitetun hakemuksen mukaan perustunut C:n A:lle ja B:lle aiheuttamaan uhkaan.

C:n tekemän tietojen luovutuspyynnön johdosta maistraatti on pyytänyt A:lta lisäselvitystä turvakiellon aiheellisuuden selvittämiseksi. A on toimittanut maistraatille 3.2.2015 päivätyn psykiatrin antaman lääkärinlausunnon, jossa puolletaan turvakiellon määräämistä. Asiassa on esitetty myös psykiatrin 28.8.2014 päivätty englanninkielinen lausunto ja 29.6.2015 päivittämä lausunto.

A on selityksessään esittänyt, että elatusapukanteen vireillepanosta syksyllä 2011 lähtien C on pyrkinyt aiheuttamaan häiriötä A:lle esimerkiksi tekemällä hänestä aiheettoman rikosilmoituksen, josta on annettu syyttämättäjättämispäätös. Selityksen mukaan C on pyrkinyt aiheuttamaan A:lle haittaa myös tekemällä B:tä koskevan perättömän lastensuojeluilmoituksen, joka on todettu aiheettomaksi. Vuoden 2014 jouluna C oli uhannut hakea B:n Suomesta Yhdysvaltoihin ja hakea itselleen tämän yksinhuoltajuuden. C:n uhkausten takia A on joutunut palkkaamaan kaksi vartijaa itsensä ja B:n turvaksi. B on tavannut psykiatria vuodesta 2013 lähtien. Psykiatri on todennut, että isän toiminta on aiheuttanut B:ssä ahdistusta ja se on ollut luonteeltaan painostavaa ja jopa uhkaavaa ja loputtoman tuntuista. Selityksen mukaan turvakielto on ehdottoman tarpeellinen tilanteessa, jossa C on pyrkinyt vaikeuttamaan B:n ja A:n elämää perättömillä ilmoituksilla ja oikeudenkäynneillä ja saanut A:n pelkäämään jopa lapsikaappauksen mahdollisuutta C:n yrittäessä hankkia B:lle Yhdysvaltojen passin. A:lla on C:n jatkuvan ja aktiivisen häirinnän vuoksi aito ja perusteltu syy epäillä A:n ja B:n turvallisuuden olevan uhattuna C:n toimesta.

C on valituksessaan ja vastaselityksessään todennut, että turvakielto ei perustu mihinkään todellisiin uhkiin A:ta ja B:tä kohtaan. Asiassa ei ole edes väitetty C:n mitenkään fyysisesti uhanneen saatikka pahoinpidelleen A:ta tai B:tä. Osapuolten välejä on käsitelty lukuisia kertoja käräjäoikeudessa. A pyrkii käyttämään näitä täysin perusteltuja oikeudenkäyntejä, jotka ovat pääosin päättyneet A:ta vastaan oleviin lopputuloksiin, perusteena turvakiellon määräämiselle. C:n pyrkimyksiä selvittää B:n olin- ja asuinpaikka on pidetty myös turvakiellon perusteena. C on todennut, että hän ei ole kaappaamassa lasta Yhdysvaltoihin. Turvakiellon perusteena on käytetty A:n itse käyttämän psykiatri Palmroosin lausuntoja, jotka tietysti pääosin perustuvat A:n tälle kertomaan. C:tä Palmroos ei ole koskaan tavannut.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Asiassa saadun selvityksen mukaan C ei ole lapsensa B:n huoltaja. Vaikka Helsingin käräjäoikeus on päätöksellään 3.6.2013 oikeuttanut C:n saamaan lasta koskevia tietoja kaikilta viranomaisilta, se ei ole este sille, että lapsen äidillä A:lla on B:n yksinhuoltajana ollut myöhemmin oikeus hakea turvakieltoa itselleen ja lapselleen, eikä käräjäoikeuden edellä mainittu päätös perusta C:lle asianosaisasemaa lapsen turvakieltoa koskevaan päätökseen.

Turvakieltopäätös ei estä tapaamisoikeuden toteutumista, sillä Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus on päätöksessään 18.6.2015 määrännyt, että A:n on C:n tapaamisoikeuden turvaamiseksi ilmoitettava C:lle osoite, josta tytär B on haettava tapaamisiin niiden alkaessa. Turvakieltopäätös ei muutoinkaan välittömästi vaikuta C:n oikeuksiin B:n isänä. Asiassa ei ole tullut ilmi muitakaan perusteita C:n asianosaisasemalle. Edellä olevan perusteella on katsottava, ettei Länsi-Uudenmaan maistraatin B:tä koskeva turvakieltopäätös koske välittömästi C:n oikeutta, etua tai velvollisuutta väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain 75 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Tämän vuoksi maistraatin on tullut jättää C:n esittämä lapsensa turvakiellon kumoamista koskeva vaatimus tutkimatta ja hylätä päätökseen kohdistunut oikaisuvaatimus. Turvakiellon vuoksi edellytyksiä pyydettyjen osoitetietojen luovuttamiselle ei ole.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asiassa annettu päätös ja asian laatu huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, että ei ole kohtuutonta, että sekä C että A pitävät oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut ja

Laki väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista 36 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Taina Pyysaari, Jaana Moilanen (eri mieltä) ja Ilona Nuorteva, joka on myös esitellyt asian.

Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

C on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja maistraatin päätökset kumotaan, väestötietojärjestelmään talletettu B:tä koskeva turvakielto poistetaan ja B:tä koskeva osoitetieto luovutetaan C:lle.

C on uudistanut asiassa aikaisemmin esittämänsä ja perustellut valitustaan muun ohella seuraavasti:

Hallinto-oikeudessa vähemmistöön jääneen jäsenen äänestyslausunto on onnistunut kiteytys asiasta ja siinä tehty johtopäätös asian ratkaisemisesta on oikea. Turvakiellolle tulisi olla objektiivisia edellytyksiä. Äidin käyttämän yksityisen psykiatrin mielipide ei ole sellainen objektiivinen edellytys, jota laki ja sen esityöt edellyttävät.

C ei ole tavannut lastaan yli kahteen ja puoleen vuoteen. Äiti on ilmoittanut, että nyt 13 vuotias lapsi ei halua tavata isäänsä. Käräjäoikeuden määräämä tietojensaantioikeus, joka turvakiellolla on estetty, on isän ainoa keino seurata lapsensa kasvamista. C:lle ei ole luovutettu käräjäoikeuden yhteydenpitomuodoksi määräämää skype-osoitetta tai puhelinnumeroa tai muutakaan tietoa, jolla isä voisi olla yhteydessä lapseen. On vaikea kuvitella, miten New Yorkissa asuva ja siellä ammattiaan harjoittava lääkäri voisi muodostaa laissa tarkoitetun ilmeisen uhan lapselleen tai tämän äidille.

Yhteydenpito asiassa tapahtuu yksinomaan asiamiesten välityksin ja turvakiellon hakeminen on ollut vain yksi keino muiden joukossa, jolla tytär on vieraannutettu tehokkaasti isästään. C:n ei ole väitettykään milloinkaan olleen väkivaltainen A:ta tai tytärtään kohtaan.

Lapsen elatusasia on lainvoimaisesti ratkaistu. Kaikki C:n yhteydenpito A:han on liittynyt lapsen huoltoon, tapaamisiin ja elatusasioihin. C on yrittänyt edistää asiaansa itse lapsikaappausasioiden osalta oikeusministeriön kautta, mutta hän on sieltä saanut vain yleisiä neuvoja ja tiedon, että asiassa on oltu yhteydessä A:han sekä ettei osoitetietoja voida turvakiellon vuoksi hänelle luovuttaa.

Tapaamis- ja yhteydenpito-oikeuksia on moneen kertaan selvitetty oikeudenkäynneissä ja niihin liittyneissä sosiaalivirkailijoiden selvityksissä. Ei ole ilmennyt mitään sellaista, jonka vuoksi esimerkiksi tapaamisia tulisi rajoittaa. Tapaamiset ovat sitten estyneet A:n erilaisten toimien johdosta.

Helsingin käräjäoikeuden 3.6.2013 antaman päätöksen mukaan B:llä on oikeus tavata isäänsä vuosittain elokuussa, vuonna 2013 kahden viikon ajan ja vuodesta 2014 kolmen viikon ajan, myös isän kotimaassa Yhdysvalloissa. Samalla C on oikeutettu saamaan lasta koskevia tietoja kaikilta viranomaisilta. Asiassa hankitun sosiaaliviraston lausuman mukaan B:lle läheisen äidin kokemat pettymykset isän suhteen eivät ole voineet olla heijastumatta lapsen kielteisiin ajatuksiin isästä, minkä vuoksi käräjäoikeus on pitänyt tärkeänä tapaamisten toteuttamista siten, että äiti ei ole tapaamisissa läsnä.

Kun tapaamiset eivät onnistuneet määrätyllä tavalla, käräjäoikeus on C:n hakemuksesta velvoittanut A:n 1 000 euron sakon uhalla sallimaan B:n ja tämän isän tapaamiset. Samalla A velvoitettiin tallettamaan lapsen passi ulosottoviranomaiselle kahta viikkoa ennen tapaamisen alkua. Käräjäoikeuden päätös on lainvoimainen.

A on estänyt etukäteen sovitun kesän 2014 tapaamisen muuttamalla oman ja B:n osoitteen Ahvenanmaalle. Sen jälkeen he muuttivat Yhdysvaltoihin, mutta osoite siirrettiin Länsi-Uudenmaan maistraatin alueelle. A toi B:n pois Yhdysvalloista juuri ennen kuin paikallinen tuomari määräsi B:n siellä väliaikaismääräyksellä isän huoltoon. A on valittanut päätöksestä ja sen täytäntöönpano on toistaiseksi keskeytyksissä.

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus on sittemmin määrännyt A:n maksettavaksi tapaamisen täytäntöönpano-oikeudenkäynnissä määrätyn uhkasakon ja korottanut sitä. A on valittanut päätöksestä Turun hovioikeuteen, jossa asia on kesken.

Maistraatti on jättänyt asian tutkimatta sillä perusteella, että C ei ole B:n huoltaja. Asianosainen on kuitenkin se, jota rekisterimerkinnän, päätöksen tai ratkaisun välittömät oikeusvaikutukset koskevat. Tässä tapauksessa ratkaisun oikeusvaikutukset ovat ristiriidassa käräjäoikeuden lainvoimaisen aiemman ratkaisun kanssa, joten oikeusvaikutukset koskevat välittömästi C:tä.

Maistraatti on C:tä kuulematta A:n hakemuksesta määrännyt turvakiellon käyttäen perusteena lääkärintodistuksia, joihin C:llä ei ole ollut mahdollisuutta tutustua ja jotka on annettu häntä kuulematta. Käräjäoikeuden päätökset on annettu sosiaaliviraston suorittaman kattavan selvityksen ja sosiaaliviraston asettaman täytäntöönpanoasian sovittelijan lausumien jälkeen. Turvakielto ei perustu mihinkään todellisiin uhkiin. C:n vielä tavatessa lastaan kaikki on mennyt hyvin, jos äiti ei ole puuttunut tapaamisiin.

Maistraatti on lausunnossaan yhtynyt hallinto-oikeuden antamaan päätökseen ja esittänyt, että valitus hylätään.

B:n turvakiellon vuoksi ei ole edellytyksiä luovuttaa B:n osoitetietoja C:lle. Väestötietojärjestelmän tietojen käsittelystä säädetään yksityiskohtaisesti erityislainsäädäntöön kuuluvassa väestötietolaissa ja sen nojalla annetussa asetuksessa. Myös muun ohella henkilötietolaki ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettu laki, jotka ovat yleislakeja väestötietolakiin nähden, tulevat sovellettavaksi väestötietojärjestelmän tietojen käsittelyn yhteydessä. Turvakiellon alaisen henkilön tietoja voidaan luovuttaa vain viranomaiselle laissa säädetyin edellytyksin.

C:llä on Helsingin käräjäoikeuden huollosta ja tapaamisoikeudesta antaman päätöksen mukaan oikeus saada B:tä koskevia tietoja kaikilta viranomaisilta. B:n ja hänen huoltajansa A:n turvakielto on myönnetty vasta sen jälkeen, kun Helsingin käräjäoikeus on 3.6.2013 tehnyt lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen. Käräjäoikeus ei ole näin ollen voinut ratkaisua tehdessään ottaa huomioon turvakiellon alaisten tietojen saannin oikeutta. Käräjäoikeuden ratkaisulla ei voida sivuuttaa tietojen käsittelyä, julkisuutta ja luovuttamista koskevia säännöksiä eikä julkisuuslain säännöksiä.

Turvakiellon alaisten asiakirjojen luovuttaminen saattaisi johtaa B:n ja A:n turvallisuuden, etujen tai oikeuksien vaarantumiseen, koska turvakielto on asetettu C:n aiheuttaman uhan takia. Väestötietolaki ei tällä hetkellä sääntele turvakiellon alaisten osoitetietojen luovuttamisen osalta muuta kuin tietojen luovuttamista viranomaiselle. Hallitus on 19.5.2016 antanut esityksen eduskunnalle laeiksi kotikuntalain, väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain ja verotusmenettelystä annetun lain muuttamisesta (HE 78/2016 vp), jossa ehdotuksessa väestötietolakiin ehdotetaan lisättäväksi selventävät säännökset menettelystä turvakiellon alaisten tietojen luovuttamisen yhteydessä. Eduskunta on 28.6.2016 hyväksynyt esityksen muutettuna.

Hallituksen esityksen mukaan maistraatin olisi selvitettävä turvakiellon peruste tai kuultava turvakiellon kohdetta tai hänen huoltajaansa ennen yksittäisten turvakiellon alaisten tietojen luovuttamista muulle kuin viranomaiselle. Muutos tarkoittaisi entistä selkeämmin laissa näkyvää velvoitetta varmistaa turvakiellon alaisten tietojen luovuttamisen yhteydessä, että tietoja ei luovuteta taholle tai tahoille, jonka vuoksi turvakielto on väestötietojärjestelmään talletettu. Esityksen mukaista menettelyä on jo noudatettu maistraatissa.

A on selityksessään vaatinut, että C:n valitus hylätään ja turvakieltopäätös sekä tietojen luovuttamiskielto pysytetään ja että B:tä koskeva perusturvalautakunnan lausunto määrätään salassa pidettäväksi. C on velvoitettava korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine korkoineen.

C ei ole B:n laillinen edustaja, joten hänellä ei ole kelpoisuutta edustaa lastaan turvakiellon kumoamista koskevassa asiassa. Turvakiellon määräämiselle on ollut ja on edelleen lain mukainen perusteltu ja ilmeinen syy C:n häirinnän vuoksi. Olisi vastoin julkisuuslain mukaista lapsen etua, jos C saisi tiedon perusturvalautakunnan lausunnosta.

A on B:n yksinhuoltaja ja vastannut B:n huollosta ja kasvatuksesta. C ei ole asunut B:n kanssa yhteisessä kodissa eivätkä tapaamiset C:n ja B:n välillä ole olleet säännöllisiä. A on matkustanut ennen tilanteen kärjistymistä B:n kanssa usein Yhdysvaltoihin ja yrittänyt sopia tapaamisia B:n ja C:n välille. C on kuitenkin usein kieltäytynyt tapaamisista tai perunut viime hetkellä. A ei ole pyrkinyt vaikeuttamaan C:n ja B:n välisiä tapaamisia vaan pyrkinyt tukemaan isän ja tyttären välistä suhdetta.

Ongelmat C:n ja B:n välisissä tapaamisissa ovat vuoden 2011 jälkeen johtuneet siitä, että B ei ole halunnut tavata isäänsä ja on kokenut myös käräjäoikeuden määräämät skype-puhelut lähinnä ahdistaviksi. Koska tapaamiset B:n ja C:n välillä eivät ole olleet säännöllisiä, heidän välilleen ei ole muodostunut läheistä isä-tytär -suhdetta. A on joutunut hakemaan B:lle elatusapua isältään oikeusteitse. Elatusapukanteen vireillepanosta syksystä 2011 lähtien C on pyrkinyt aiheuttamaan häiriötä A:lle esimerkiksi tekemällä hänestä aiheettoman rikosilmoituksen ja lastensuojeluilmoituksen.

Yhdysvaltojen viranomaiset ovat myös ilmoittaneet A:lle, että C on yrittänyt hakea B:lle Yhdysvaltojen passia. Passia ei ole myönnetty, koska C ei ole B:n huoltaja. A:lla on aito pelko siitä, että C pyrkii viemään B:n pois Suomesta tapaamisen aikana. Kesän 2014 tapaamiset jäivät toteutumatta, koska C ei ilmoittanut A:lle käräjäoikeuden määräyksen mukaan etukäteen tapaamisen tarkkaa ajankohtaa.

C on vastaselityksessään esittänyt muun ohella, että asiassa on kysymys pyrkimyksestä estää lapsen isää saamasta mitään tietoja tyttärestään. Maistraatin muodolliseen asianosaisasemaan perustuva näkemys ei ole perusteltu, koska päätöksellä on välittömiä oikeusvaikutuksia C:n asemaan.

Viimeaikaisissa ihmisoikeutta koskevissa isyyttä koskevissa tuomioissa on korostettu muun muassa ilman huoltajuutta olevan isän ja lapsen suhdetta ja sen selvittämisen oikeutta määräajoista riippumatta. Tässä asiassa C:llä on ilmeinen intressi, eikä tilanne voi olla se, että hänellä ei olisi oikeussuojakeinoja asiassa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki A:n vaatimusta perusturvalautakunnan lausunnon määräämisestä salassa pidettäväksi.

Korkein hallinto-oikeus on muilta osin tutkinut asian.

2. Valitus hylätään siltä osin kuin valituksessa on vaadittu, että B:lle talletettu turvakielto poistetaan. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta tältä osin.

3. Valitus hyväksytään ja hallinto-oikeuden ja maistraatin päätökset kumotaan siltä osin kuin niissä on lausuttu, ettei C:llä ole oikeutta saada B:n osoitetietoja. Asia palautetaan maistraattiin osoitetietojen antamista varten.

4. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Vaatimuksen tutkimatta jättämistä koskeva ratkaisu

Korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimitettujen oikeudenkäyntiasiakirjojen, kuten valituskirjelmän ja sen liitteiden, julkisuus ja salassa pidettävyys määräytyy oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain säännösten perusteella. Korkeimmalla hallinto-oikeudella ei ole toimivaltaa määrätä asiakirjan salassapidosta A:n vaatimalla tavalla.

Edellä lausutun vuoksi ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentti, A:n vaatimus perusturvalautakunnan lausunnon määräämisestä salassa pidettäväksi on jätettävä tutkimatta.

2. Pääasia

2.1 Oikeus vaatia B:lle määrätyn turvakiellon poistamista

A on väestötietojärjestelmän mukaan 13-vuotiaan B:n yksinhuoltaja. Yhdysvalloissa asuvalla B:n isällä C:llä on Helsingin käräjäoikeuden 3.6.2013 huollosta ja tapaamisoikeudesta antaman lainvoimaisen päätöksen mukaan oikeus saada B:tä koskevia tietoja kaikilta viranomaisilta.

Länsi-Uudenmaan maistraatti on päätöksellään 22.9.2014 tallettanut A:n hakemuksesta hänelle ja hänen alaikäiselle lapselleen B:lle turvakiellon. Turvakielto on maistraatille toimitetun hakemuksen mukaan perustunut C:n A:lle ja B:lle aiheuttamaan uhkaan.

Väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain (väestötietojärjestelmälaki) 36 §:n 1 momentin mukaan turvakieltoa voi hakea alaikäisen henkilön osalta hänen laillinen edustajansa. C ei ole alaikäisen B:n laillinen edustaja, minkä vuoksi hän ei voi käyttää puhevaltaa A:n turvakieltoa koskevassa asiassa. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen siltä osin kuin asiassa on kysymys B:lle talletetun turvakiellon poistamisesta ei ole perusteita.

2.2 C:n oikeus B:n osoitetietojen saamiseen

Henkilötietolain 26 §:n ensimmäisen virkkeen mukaan jokaisella on salassapitosäännösten estämättä oikeus tiedon etsimiseksi tarpeelliset seikat ilmoitettuaan saada tietää, mitä häntä koskevia tietoja henkilörekisteriin on talletettu tai, ettei rekisterissä ole häntä koskevia tietoja.

Väestötietojärjestelmälain 28 §:n mukaan väestötietojärjestelmän tietoja voidaan luovuttaa vain, jos mainitussa laissa säädetyt edellytykset tietojen luovuttamiselle ovat olemassa eikä henkilön oikeudesta kieltää tietojensa luovuttaminen muuta johdu. Väestötietojärjestelmästä luovutettavan tiedon tulee olla tarpeellinen siihen käyttötarkoitukseen, johon se luovutetaan. Tietoja ei saa luovuttaa, jos luovuttamisen voidaan perustellusta syystä epäillä loukkaavan henkilön yksityiselämän tai henkilötietojen suojaa, hänen etujaan tai oikeuksiaan taikka vaarantavan valtion turvallisuutta.

Väestötietojärjestelmälain 36 §:n 1 momentin mukaan, jos henkilöllä on perusteltu ja ilmeinen syy epäillä itsensä tai perheensä terveyden tai turvallisuuden tulevan uhatuksi, väestötietojärjestelmään voidaan hakemuksesta tallettaa turvakielto. Sen henkilön, jota asia koskee, tai hänen laillisen edustajansa tulee hakea turvakieltoa maistraatilta kirjallisesti tai muulla todistettavalla tavalla.

Väestötietojärjestelmälain 36 §:n 3 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan, kun turvakielto on talletettu järjestelmään, kiellon kohteena olevan henkilön kotikunta, asuinpaikka, osoite ja muu yhteystieto saadaan luovuttaa vain sellaiselle viranomaiselle, jonka oikeus näiden tietojen käsittelyyn perustuu laissa tai sen nojalla säädetyn tai määrätyn kiellon kohteena olevan henkilön oikeutta tai velvollisuutta koskevan tehtävän, toimenpiteen tai toimeksiannon hoitamiseen.

Asiakirjojen mukaan A on B:n yksihuoltaja. Helsingin käräjäoikeuden 3.6.2013 antaman lainvoimaisen B:n huollosta ja tapaamisoikeudesta antaman päätöksen mukaan C:llä on oikeus saada B:tä koskevia tietoja kaikilta viranomaisilta. Mainitun päätöksen jälkeen maistraatti on 22.9.2014 tallettanut B:lle turvakiellon.

Käräjäoikeuden oikeutta määrätä huollosta erotetulle vanhemmalle oikeus saada lasta koskevia tietoja, tuossa tapauksessa tietoja terveydenhuoltoviranomaisilta, on käsitelty korkeimman oikeuden päätöksessä KKO 2003:7. Päätöksen mukaan on perusteltua päätyä siihen, että tuomioistuin voi antaa määräyksen, jonka mukaan huollosta erotetulla vanhemmalla on oikeus saada viranomaiselta lapsen terveydentilaa koskevia tietoja, mikäli siitä voidaan yksittäistapauksessa pitää lapsen edun mukaisena. Päätöksessä huollosta erotetulle vanhemmalle annettiin oikeus käyttää huoltajalle kuuluvaa oikeutta saada lapsia koskevia tietoja terveydenhuoltoviranomaisilta.

C:n pyytäessä B:n osoitetietoja maistraatilta hänen on katsottava käyttäneen käräjäoikeuden hänelle antamaa huoltajalle kuuluvaa oikeutta tietojen saantiin. Henkilötietolain 26 §:ää tulkittaessa C:llä on käräjäoikeuden päätöksen nojalla ollut oikeus tältä osin lapsen huoltajaan rinnastettavana henkilönä saada alaikäistä lastaan koskevat pyytämänsä osoitetiedot maistraatilta.

Asiassa on vielä arvioitava A:lle ja B:lle talletetun turvakiellon vaikutusta C:n tiedonsaantioikeuteen. Väestötietojärjestelmälaissa ei maistraatin tehdessä 7.11.2014 kielteisen päätöksen C:n tietopyyntöön ollut säännöksiä siitä, miten huoltajan oikeuksia käyttävän henkilön pyytäessä turvakiellon alaisia tietoja asiaa on ollut maistraatissa käsiteltävä. Sittemmin väestötietojärjestelmälain 37 §:ään on lailla 670/2016 lisätty uusi 1.10.2016 voimaantullut 3 momentti, jonka ensimmäisen virkkeen mukaan maistraatin on ennen yksittäisten turvakiellon kohteena olevien tietojen luovuttamista tämän lain tai henkilötietolain 26 §:n nojalla muulle kuin viranomaiselle selvitettävä turvakiellon peruste tai kuultava turvakiellon kohdetta tai hänen huoltajaansa.

Muutosta koskevan hallituksen esityksen (HE 78/2016 vp) mukaan "pykälään ehdotetaan lisättäväksi kolmanneksi momentiksi selventävä säännös tilanteista, joissa turvakiellon alaisia yksittäisiä tietoja luovutetaan eteenpäin. Säännöksen tarkoituksena on vahvistaa nykyistä väestötietolain, henkilötietolain, hallintolain ja julkisuuslain soveltamista silloin, kun rekisterinpitäjä luovuttaa muulle kuin viranomaiselle yksittäistapauksellisesti turvakiellon alaisia tietoja erityisesti henkilötietolaissa säädetyn rekisterin tietojen tarkastusoikeuden nojalla.

Säännöksen mukaan maistraatin olisi selvitettävä turvakiellon peruste tai kuultava turvakiellon kohdetta tai hänen huoltajaansa ennen yksittäisten turvakiellon alaisten tietojen luovuttamista väestötietolain tai henkilötietolain rekisteröidyn oikeuksia koskevien säännösten nojalla muulle kuin viranomaiselle. Päätös yksittäisten turvakiellon alaisten tietojen luovuttamisesta muulle kuin viranomaiselle olisi tehtävä säännöksen mukaan kirjallisesti.

Säännös edellyttäisi turvakiellon alaisten tietojen luovuttamisen yhteydessä sen arvioimista, voiko luovuttamisella olla merkitystä turvakiellon kohteena olevan tai hänen perheenjäsenensä turvallisuuden kannalta. Lähtökohtaisesti säännöstä sovellettaisiin tilanteissa, jossa henkilö pyytää huollettaviensa tietoja rekisterin tarkastusoikeuden nojalla, ja huollettaville on merkitty turvakielto väestötietojärjestelmään. Säännös vahvistaisi sen menettelyn, jota nykylainsäädännön nojallakin viranomaisen on noudatettava. Viranomaisen olisi näin ollen varmistuttava turvakiellon syystä, jotta turvakiellon alaisia tietoja ei luovutettaisi henkilölle, josta johtuvasta syystä turvakielto on asetettu.

Mikäli maistraatilla olisi jo tiedossaan turvakiellon syy tai tietojen luovuttamisesta kieltäydyttäisiin muulla perusteella, ei turvakiellon perustetta olisi tarpeen selvittää tai turvakiellon kohdetta kuulla. Säännöksen sanamuodon mukaan kuuleminen on tehtävä ennen luovuttamista, mutta jos ratkaisu on tietoja pyytävän kannalta kielteinen, ei säännös edellyttäisi kuulemista. Kielteiseen päätökseen olisi kuitenkin oikaisuvaatimus- ja muutoksenhakumahdollisuus, jolloin asia voitaisiin saattaa viime kädessä tuomioistuimessa ratkaistavaksi."

Vaikka lailla 670/2016 väestötietojärjestelmälain 37 §:ään lisätty kolmas momentti ei ole suoraan sovellettavissa nyt kysymyksessä olevaan tapaukseen, edellä selostetuista hallituksen esityksen perusteluista kuitenkin ilmenee, että sillä on ollut tarkoitus vahvistaa ennen momentin lisäämistä noudatettu käytäntö. Maistraatin korkeimmalle hallinto-oikeudelle antaman lausunnon mukaan hallituksen esityksen mukaista menettelyä on jo noudatettu maistraatissa.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa, jossa C on henkilötietolain 26 §:n ja käräjäoikeuden 3.6.2013 antaman päätöksen mukaan ollut oikeutettu saamaan B:tä koskevia tietoja, on siis ratkaistava, onko maistraatin tullut kieltäytyä B:n osoitetietojen antamisesta C:lle B:lle tallennetun turvakiellon johdosta. Kun otetaan huomioon, ettei C:tä ole kuultu turvakiellon asettamisen yhteydessä, korkeimman hallinto-oikeuden on nyt arvioitava, onko perustellusta syystä syytä epäillä osoitetietojen antamisen loukkaavan B:n etuja tai oikeuksia väestötietojärjestelmälain 28 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Turvakiellon tallentamista koskevan väestötietojärjestelmälain 36 §:n 1 momentin mukaan turvakiellon asettamisen edellytyksenä on, että henkilöllä on perustelu ja ilmeinen syy epäillä itsensä tai perheensä terveyden tai turvallisuuden tulevan uhatuksi. Lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen (HE 89/2008 vp) perustelujen mukaan "turvakiellon asettamisen edellytykset olisivat objektiivisia edellytyksiä, ja niiden tulisi olla ilmeisesti käsillä. Tällä on säännösehdotuksessa haluttu painottaa sitä, että turvakiellon myöntäminen olisi lähtökohtaisesti poikkeuksellinen turvaamistoimi eikä sitä tulisi myöntää pelkästään henkilön subjektiivisten tuntemusten perusteella. Turvakielto voisi olla mahdollista myöntää esimerkiksi todistajan suojelutilanteissa, perheväkivaltatilanteissa tai sellaisille ammattiryhmille, jotka joutuvat säännöllisesti kokemaan vakavan fyysisen väkivallan uhkaa työnsä johdosta. Turvakieltoa koskevan hakemuksen pitäisi aina olla perusteltu ja siitä tulisi selkeästi ilmetä uhka ja sen todennäköisyys."

Asiakirjoista ei ilmene seikkoja, joiden perusteella B:llä olisi väestötietojärjestelmälain 36 §:n 1 momentissa tarkoitettua objektiivisesti perusteltua ja ilmeistä syytä epäillä terveytensä tai turvallisuutensa tulevan uhatuksi, jos maistraatti antaa C:lle hänen pyytämänsä B:n osoitetiedot. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon henkilötietolain 26 §:n ja väestötietojärjestelmälain 28 §:n säännökset hallinto-oikeuden ja Länsi-Uudenmaan maistraatin päätökset on kumottava siltä osin kuin niissä on lausuttu, ettei C:llä ole oikeutta saada B:n osoitetietoja. Asia palautetaan maistraatille osoitetietojen luovuttamista varten.

3. Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Kari Nieminen.

 
Julkaistu 3.5.2017