KHO:2017:72

A oli vuonna 1992 syntynyt mies, joka oli etniseltä taustaltaan hazara ja uskonnoltaan shiiamuslimi. Hän oli kotoisin Afganistanista alueelta, jossa hän ei ajantasaisen maatietouden perusteella ollut kansainvälisen suojelun tarpeessa. Korkein hallinto-oikeus ei myöntänyt A:lle valituslupaa. Sen sijaan asiassa tuli Maahanmuuttoviraston valituksesta ratkaista, oliko asiassa esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että Kabulin ja A:n kotialueen välisellä matkareitillä vallitsevan aseellisen selkkauksen mielivaltaisen väkivallan aste oli saavuttanut niin korkean tason, että A joutuisi Kabulista kotialueelleen palatessaan todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin johdantokappaleessa ja 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa.

Harkittaessa toissijaisen suojelun myöntämisen edellytyksiä oli otettava huomioon, että maahan palautettaessa A:n tuli käytännössä päästä Kabulista kotialueelleen turvallisesti. Kun toissijaisen suojelun tarpeen arviointi perustuu hakijan kertaalleen suoritettavan matkareitin eikä hänen kotialueensa turvallisuustilanteeseen, korostuu hakijan henkilökohtaisten olosuhteiden merkitys.

Ajantasaisen maatiedon perusteella siviileihin kohdistui Afganistanin maanteillä uhkia ja myös maantieyhteyksiin Kabulista A:n kotialueelle liittyi riskitekijöitä. Toisaalta vaihtoehtoisia matkareittejä oli useita lentomahdollisuuden hyödyntäminen mukaan luettuna. Maatiedon perusteella A:n kaltaisten henkilöiden, joilla oli siteitä maakuntaan ja jotka tunsivat alueen, voitiin yleensä katsoa voivan matkustaa alueella ilman välikohtauksia. Kabulin ja A:n kotialueen välisiä vaihtoehtoisia reittejä voitiin esitetty maatieto ja A:n henkilökohtaiset olosuhteet huomioon ottaen pitää A:lle siten turvallisina, ettei asiassa ollut esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos hänet palautetaan Afganistaniin, hän joutuisi kotialueelleen matkustaessaan todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin johdantokappaleessa ja 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa. Asiaa ei ollut syytä arvioida toisin sillä perusteella, että reittivaihtoehtoihin saattoi sisältyä matkan pituuteen ja reitin vaikeakulkuisuuteen liittyviä toteuttamisvaikeuksia. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja Maahanmuuttoviraston päätös saatettiin voimaan.

Suomen perustuslaki 9 § 4 momentti

Euroopan unionin perusoikeuskirja 19 artikla 2 kohta

Euroopan ihmisoikeussopimus 3 artikla

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi) 15 artikla c alakohta

Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio C-465/07, Elgafaji

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 5.7.2016 A.M. v. Alankomaat

Ulkomaalaislaki 88 § 1 momentti 3 kohta ja 147 §

vrt KHO 2011:25

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 28.12.2016 nro 16/1046/72

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttoviraston päätös

Maahanmuuttovirasto on 13.7.2016 hylännyt Afganistanin kansalaisen A:n, (jäljempänä myös hakija) turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt käännyttää hänet Afganistaniin.

Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään kansainvälisen suojelun osalta muun ohella seuraavasti:

Tosiseikat

Hakija on kertonut olevansa Afganistanin kansalainen, etniseltä taustaltasi hazara ja uskonnoltaan shiiamuslimi. Hän on kotoisin Ghaznin läänin Jaghorin piirikunnasta. Hakija on kertonut henkilöllisyydestään ja taustastaan johdonmukaisesti. Maahanmuuttovirasto hyväksyy tosiseikkana hakijan kertomuksen kansalaisuudestaan ja taustastaan ja tutkii turvapaikkahakemuksen suhteessa Afganistanin Ghaznin Jaghoriin.

Hakija pelkää talebaneja kotimaassaan, koska on hazara. Hän on asunut Iranissa 1,5 vuotta ja elättänyt itsensä rakennusalan töitä tekemällä. Hakija karkotettiin Iranista, sillä hänellä ei ollut oleskelulupaa. Hakijan kotikaupunkiin Jaghoriin vievillä teillä oli talebaneja. Hakija joutui heidän kanssaan ongelmiin, koska hänellä ei ollut afganistanilaisia vaatteita. Hakijan piti seistä lumessa puoli tuntia, muta lopulta talebanit antoivat hänen jatkaa matkaansa. Hakija asui Afganistanissa 6-7 kuukautta, mutta huomasi, ettei siellä ole ihmisoikeuksia. Hän halusi ottaa myös perheensä mukaan, mutta heillä on maatila, minkä vuoksi he eivät halunneet lähteä. Hakija lähti Iraniin kuukaudeksi ja sen jälkeen Eurooppaan. Koska hakija on kertonut tapahtumista johdonmukaisesti ja riittävällä tarkkuudella, Maahanmuuttovirasto hyväksyy kertomuksen tapahtumista tosiseikkana.

Hakija pelkää joutuvansa oikeudenloukkausten kohteeksi talebanien taholta hazarataustansa vuoksi.

Etnisistä vähemmistöistä shiiauskoiset hazarat ovat kohdanneet yhteiskunnallista ja muuta syrjintää erityisesti pashtujen taholta, mutta vähemmistön asemassa on toisaalta tapahtunut merkittävää poliittista ja yhteiskunnallista edistystä. Vaikka yksittäiset väkivaltaisuudet hazaroita kohtaan ovat lisääntyneet viime aikoina, vähemmistön asema nykyhallinnossa on säilynyt vakaana. (UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-seekers from Afghanistan, 19.4.2016.)

Afganistanin konfliktissa esiintyy laajaa alueellista ja ajallista vaihtelua. Vuonna 2015 konflikti vaati yli 11 000 siviiliuhria haavoittuneet mukaan luettuna, mikä oli 4 prosenttia enemmän kuin vuonna 2014 ja suurin määrä sitten vuoden 2009. Siviilikuolemien määrä laski kuitenkin hieman edellisvuodesta. Suurin siviiliuhrien aiheuttaja oli maataistelujen lisääntyminen. Myös yksilöihin kohdistetut tappoiskut, itsemurhaiskut sekä räjähteiden ja raskaiden aseiden käyttö siviilien asuttamilla alueilla aiheuttivat siviiliuhreja. Enemmistö siviiliuhreista oli kapinallisten aiheuttamia. (United Nations Assistance Mission in Afghanistan February 2016. Afghanistan, Annual report 2015. Protection of Civilians in Armed Conflict. Helmikuu 2016.)

NATO-johtoinen Resolute Support -operaatio aloitti toimintansa Afganistanissa 1.1.2015. Operaation tehtävänä on tukea Afganistanin hallitusta saavuttamaan ja ylläpitämään turvallista toimintaympäristöä maan jälleenrakentamiseksi ja demokraattisten rakenteiden vahvistamiseksi sekä avustaa keskushallinnon vaikutusvallan laajentamisessa koko maahan. (Puolustusvoimat 2016. Afganistan (RS).) Konfliktin painopiste on keskittynyt Pakistanin rajalla sijaitseviin eteläisiin ja itäisiin maakuntiin (UNAMA 2016). Keskimäärin kaksi kolmasosaa YK:n tilastoimista välikohtauksista tapahtuu maan etelä-, kaakkois- ja itäosissa (United Nations Security Council 2016. The Situation in Afghanistan and its Implications for International Peace and Security, 10.6.2016). Konfliktiperäinen turvattomuus on kuluneen vuoden aikana kasvanut huomattavasti maan koillisosassa (United Nations Assistance Mission in Afghanistan February 2016. Afghanistan, Annual report 2015. Protection of Civilians in Armed Conflict. Helmikuu 2016). Kapinalliset ovat kohdistaneet väkivaltaa muun muassa Afganistanin hallituksen ja kansainvälisten joukkojen tukijoita sekä journalisteja kohtaan (UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-seekers from Afghanistan, 19.4.2016). Kun arvioidaan välikohtausten määrää, tyyppiä, intensiteettiä sekä niissä menehtyneiden siviilien määrää ja kulkuyhteyksiä rauhallisille alueille, on tilanne joillakin etelä-, kaakkois-, koillis- ja itäosien alueilla epävakaa ja paikalliselle väestölle turvaton.

Afganistanin oikeuslaitos on suhteellisen toimiva maan suurimmissa kaupunkikeskittymissä, missä maan hallitus on vahva. Maaseuduilla virallinen oikeuslaitos on heikko ja olematon, ja paikalliset kylän vanhimmat tai epämuodolliset shura-neuvostot käsittelevät sekä rikos- että riita-asioita. (Tahmindjis, Phillip, International Bar Association’s Human Rights Institute (IBAHRI) 2014. The Rule of Law, Democracy and the Legal Profession in the Afghan Context: Challenges and Opportunities. Tammikuu 2014 ja United States Institute of Peace 2011. Building Dispute Resolution Institutions in Southern Afghanistan. Lessons from The Liaison Office Justice Shuras in Helmand, Uruzgan and Nimruz.)

Afganistanissa maan sisäisesti siirtymään joutuneiden määrä nousi vuonna 2015 yli miljoonaan. Suurimpana syynä sisäiseen pakolaisuuteen on aseellinen konflikti. (United Nations High Commissioner for Refugees. Major Situations of Conflict-lnduced Displacement in the First Months of 2016, Summary Note for Afghanistan Protection Cluster. 24.2.2016.) Sotatoimet ovat vähentäneet väestön mahdollisuutta saada terveyspalvelulta joissakin osissa maata (United Nations Office for the Coordination of Humanitarian Affairs 2015. Humanitarian Needs Overview Afghanistan 2016. Marraskuu 2015).

Levottomimmat alueet Ghaznissa sijaitsevat Kabul–Kandahar-valtatien varrella ja niiden väestön keskuudessa esiintyy tukea kapinallistoiminnalle. Hazaroiden asuttamat alueet ovat pääsääntöisesti rauhallisimpia ja hazaraväestö vastustaa Talibania. (Landinfo 2013. Temanotat Afghanistan: Veisikkerhet for sivile, 18.4.2013.) Kabulin kaupungin ja Ghaznin kaupungin välillä on katsottu olevan kaksi vakiintunutta reittiä. Lisäksi Kabulin kaupungin ja Ghaznin maakunnan Jaghorin piirikunnan välillä on katsottu olevan kolme vaihtoehtoista kulkureittiä, muun muassa matkan Kabulista Jaghoriin on arvioitu kestävän yhdeksästä yhteentoista tuntiin kulkiessa Jaghatun ja Nawurin piirikuntien kautta. Huolimatta epävakaasta turvallisuustilanteesta, tuhansia autoja kulkee päivittäin Ghaznin ja Jaghorin välillä. Paikalliset asukkaat, joilla on siteitä maakuntaan ja jotka tuntevat alueen, voivat yleisesti matkustaa Ghaznin kaupungin ja hazaraenemmistöisten piirikuntien välillä ilman välikohtauksia. (Landinfo 2013. Temanotat Afghanistan: Veisikkerhet for sivile, 18.4.2013; Center för landinformation och landanalys inom migrations-området 2015; Afghanistan. Resväg mellan Kabul och Ghazni, 3.9.2015 ja Australia: Refugee Review Tribunal, 7 May 2015 (RRT Case No. 13137331, [2015] RRTA 277).)

Hakijaa ei ole hänen kertomansa yksittäisen tapauksen lisäksi uhkailtu, kiusattu tai painostettu hazarataustansa vuoksi. Hän on asunut Iranista paluunsa jälkeen kotikaupungissaan 6–7 kuukautta ongelmitta. Hakijan kotialueesta saadun maatiedon mukaan hazara-alueet ovat pääsääntöisesti rauhallisempia ja hazaraväestö vastustaa talebaneja. Edellä esitetyn perusteella Maahanmuuttovirasto ei hyväksy tosiseikkana sitä, että hakija olisi kotialueelleen palatessaan uhattuna hazarataustansa vuoksi talebanien taholta.

Maahanmuuttovirasto ei näin ollen hyväksy tosiseikkana sitä, että hakija olisi kotimaansa palatessaan vaarassa joutua vakavien oikeudenloukkausten kohteeksi.

Oikeudellinen arvio

Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan Suomessa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta. Lisäksi edellytetään, että henkilö ei voi tai on pelkonsa vuoksi haluton turvautumaan kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa suojeluun.

Maahanmuuttovirasto ei ole edellä hyväksynyt tosiseikkana sitä, että hakija olisi vaarassa kotimaassaan. Hakijan pelko ei siten ole objektiivisesti perusteltua.

Maahanmuuttovirasto katsoo, ettei hakijaan ole kohdistunut ulkomaalaislain 87 a §:ssä mainittuja vainoksi katsottavia tekoja, jotka johtuisivat lain 87 b §:ssä mainituista syistä, eikä hän ole esittänyt perusteita uskoa, että niitä voisi tapahtua myöskään jatkossa. Hakijan asiassa ei näin ollen ole lain 87 b §:n edellyttämää syy-yhteyttä vainoksi katsottavan teon ja ulkomaalaislain mukaisen syyn välillä. Edellä sanottu huomioon ottaen hakijan tapauksessa ei myöskään ole lain 88 c §:n tarkoittamia vainoa harjoittavia tahoja, eikä hän siten tarvitse lain 88 d §:n mukaisia suojelun tarjoajia.

Kaikkien laissa säädettyjen edellytysten tulisi täyttyä, jotta hakijalle voitaisiin myöntää turvapaikka. Koska mikään lain edellytyksistä ei täyty, Maahanmuuttovirasto katsoo, ettei hakijalla ole perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi ulkomaalaislain 87 § 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Ulkomaalaislain 88 §:n mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n edellytykset eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautettaisiin kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa. Lisäksi edellytetään, että hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Maahanmuuttovirasto katsoo edellä esitetyin perustein, ettei asiassa ole esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että hakijaa uhkaisi kotimaassaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu kuolemanrangaistus tai teloitus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Edellä esitetyn maatiedon perusteella vallitseva yleinen turvallisuustilanne hakijan kotialueella on siinä määrin vakaa, että edellytykset kansainvälisen suojelun myöntämiseksi mielivaltaisesta väkivallasta johtuvan vakavan vaaran tai huonon turvallisuustilanteen vuoksi alueen asukkaille eivät täyty. Hakijalla ei siten ole kotialueelleen palatessaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa.

Valitus hallinto-oikeuteen

A on hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatinut, että Maahanmuuttoviraston päätös kumotaan ja hänelle myönnetään kansainvälistä suojelua tai oleskelulupa muulla perusteella.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen turvapaikan osalta. Hallinto-oikeus on kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen muilta osin ja palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiassa saatu selvitys

Valittaja on kotoisin Ghaznin maakunnasta Jaghurin piirikunnasta. Valittaja on etniseltä taustaltaan hazara, uskonnoltaan shiiamuslimi ja puhuu äidinkielenään daria.

Valittaja on turvapaikkapuhuttelussa kertonut asuneensa noin 5–6 vuotta sitten 1,5 vuoden ajan Iranissa. Valittaja on joutunut viranomaisten pidättämäksi Iranissa sen vuoksi, ettei hänellä ole ollut oleskelulupaa. Valittaja on ollut vangittuna 36 päivän ajan. Vankeutensa aikana häntä on pahoinpidelty ja kidutettu. Vapauduttuaan hänet on karkotettu takaisin Afganistaniin. Valittaja ei ole palannut kotialueelleen, vaan hän on äitinsä kehotuksesta palannut Pakistanin kautta takaisin Iraniin. Valittaja on asunut Iranissa 4,5 vuotta, minkä jälkeen hän on palannut vapaaehtoisesti takaisin Afganistaniin, koska oleskeluluvattomia afganistanilaisia pidätettiin ja pakotettiin lähtemään Syyriaan sotimaan. Matkalla Iranista Afganistaniin talebanit ovat pysäyttäneet valittajan ja muita samaan aikaan matkustaneita. Valittajalla on ollut päällään iranilaiset vaatteet, joita talebanit ovat pitäneet vääräuskoisten vaatteina. Tämän vuoksi valittaja on pakotettu seisomaan ilman vaatteita ja kenkiä lumessa. Valittaja on joutunut seisomaan lumessa noin puolen tunnin ajan, ennen kuin talebanit ovat päästäneet hänet jatkamaan matkaa. Valittaja on jatkanut matkaa Baba-kylään, jossa hän on oleskellut noin 6–7 kuukautta.

Valittaja on huomannut, etteivät ihmisoikeudet toteudu hänen kotialueellaan ja että hazaroita vainotaan. Tämän vuoksi hän on päättänyt lähteä kotialueeltaan. Valittaja on viettänyt ensin kuukauden Iranissa ja tämän jälkeen hän päättänyt lähteä Eurooppaan. Hänen perheensä on halunnut jäädä Afganistaniin.

Maatieto

Afganistanin turvallisuustilanne on pysynyt arvaamattomana siviilien kantaessa sen pahimmat vaikutukset. Konflikti vaikuttaa enenevässä määrin kaikkiin maan alueisiin ja sen luonne on jatkanut muuttumistaan. Kansainvälisten ISAF-joukkojen vetäytyminen vuonna 2014 on vaikuttanut iskujen lisääntymiseen. Siviiliuhrien kasvu vuonna 2015 keskittyi maan koillis- ja keskiosiin. Vuonna 2016 siviiliuhrien määrä on kasvanut nopeasti myös maan eteläosassa. (UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 19.4.2016; UNAMA, Afghanistan: Annual Report 2015, Protection of Civilians in Armed Conflict, February 2016 ja UNAMA, Afghanistan - Midyear Report 2016, Protection of Civilians in Armed Conflict, July 2016.)

Etnisistä vähemmistöistä shiiauskoiset hazarat ovat kohdanneet yhteiskunnallista ja muuta syrjintää erityisesti pataanien taholta, mutta vähemmistön asemassa on toisaalta tapahtunut jonkin verran poliittista ja yhteiskunnallista edistystä talebanien hallinnon kukistuttua. Hazaroihin on kohdistunut kidnappauksia useissa eri maakunnissa, ja heihin kohdistuva häirintä on lisääntynyt talebanien ja muiden hallituksenvastaisten ryhmien taholta. (U.S. Department of State, 2015 Country Reports on Human Rights Practices - Afghanistan, 13 April 2016; U.S. Congressional Research Service, Afghanistan: Politics, Elections, and Government Performance, 12 January 2015 ja UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 19.4.2016)

Ghaznin maakunnan turvallisuustilanne on epävakaa ja talebaneilla on vahva läsnäolo alueella. Hallituksenvastaiset joukot toimivat maakunnassa ja alueella tapahtuu säännöllisesti välikohtauksia. Maakunnassa on tehty useita turvallisuusoperaatioita, joilla on puhdistettu alueita hallituksenvastaisista joukoista. Turvallisuustilanne kuitenkin vaihtelee piirikunnittain. Hazaraenemmistöinen Jaghurin piirikunta on yksi maakunnan rauhallisimmista alueista. (EASO Country of Origin Information Report. Afghanistan Security Situation, January 2016; EASO Country of Origin Information Report. Afghanistan Security Situation, November 2016 ja Lifos: Fråga-svar: Afghanistan. Resväg mellan Kabul och Ghazni, 3.9.2015.)

Kabulin kaupungista Ghaznin kaupunkiin on kuljettava joko Wardakin maakunnan kautta Kabul–Kandahar-maantietä pitkin taikka kiertotietä Kabulista pohjoiseen Kabul–Pul Khomri-maantietä ja edelleen Bamiyan–Charikar-maantietä pitkin. Vaikka tuhansia afganistanilaisia matkustaa Kabul–Kandahar-tiellä päivittäin, on tiestä viime vuosina tullut kapinallisten väkivallan ja järjestäytyneen rikollisuuden keskus, ja esimerkiksi lokakuussa 2015 talebanit sulkivat koko tien, mikä johti hallituksen joukkojen ja talebanien välisiin taisteluihin tien läheisyydessä. Bamiyan–Charikar-maantie on perinteisesti ollut turvallisempi, mutta reitti on pidempi ja hankalampi. Bamiyan–Charikar-maantie on muuttunut turvattomaksi talebanien lisääntyneiden iskujen seurauksena ja Ghorbandin alueella tien on raportoitu olevan talebanien hallinnassa. Ghaznin kaupungista Jaghurin piirikuntaan kuljetaan kolmea vaihtoehtoista reittiä. Nawurin piirikunnan kautta menevä reitti on yleisimmin käytetty ja reitti on arvioitu turvalliseksi. Qarabaghin piirikunnan kautta kulkeva reitti on turvattomampi kuin Nawurin piirikunnan kautta kulkeva reitti. Muqurin piirikunnan kautta kulkevaa reittiä ei pidetä turvallisena talebanien läsnäolon vuoksi. (Lifos: Frågasvar: Afghanistan. Resväg mellan Kabul och Ghazni, 3.9.2015; EASO Country of Origin Information Report. Afghanistan Security Situation, January 2016 ja EASO Country of Origin Information Report. Afghanistan Security Situation, November 2016.)

UNHCR on huhtikuussa 2016 julkaissut viimeisimmät suuntaviivat afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden suojelun tarpeen osalta. UNHCR ei ole raportissa erikseen maininnut maakuntia, joissa maan sisäisestä aseellisesta konfliktista johtuvan mielivaltaisen väkivallan taso on sellainen, että kansainvälistä suojelua tulisi myöntää. UNHCR on raportissaan todennut, että ottaen huomioon, että Afganistanissa vallitsee edelleen maan sisäinen aseellinen konflikti, turvapaikanhakijat konfliktialueilta voivat heidän yksilölliset olosuhteensa huomioon ottaen olla määritelmädirektiivin 15 c artiklassa tarkoitella tavalla toissijaisen suojelun tarpeessa henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaavan vakavan ja henkilökohtaisen vaaran, joka johtuu mielivaltaisesta väkivallasta, vuoksi. UNHCR on edelleen todennut, että arvioitaessa edellä mainittua mielivaltaisesta väkivallasta johtuvaa vaaraa huomioon tulee ottaa siviiliuhrien ja välikohtausten määrä sekä vakavat kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset, jotka aiheuttavat uhkaa hengelle tai fyysiselle koskemattomuudelle. UNHCR on lisäksi todennut, että Afganistanin osalta tulee erityisesti kiinnittää huomiota siihen, onko paikallinen väestö hallituksenvastaisten ryhmien vallassa, rekrytoivatko hallituksenvastaiset ryhmät pakolla uusia henkilöitä riveihinsä, ovatko väkivalta ja levottomuudet vaikuttaneet humanitaariseen tilanteeseen (ruuan saatavuus, köyhyys, elantomahdollisuudet), onko alueella korkea organisoidun rikollisuuden taso ja voivatko esimerkiksi paikalliset sotaherrat tai korruptoituneet virkamiehet toimia ilman rangaistuksen uhkaa, kohdistuuko alueella levottomuuksien vuoksi systemaattisia rajoituksia opetukseen ja terveyspalveluihin pääsyn suhteen ja kohdistuuko paikallisväestöön, erityisesti naisiin, systemaattisia rajoituksia liittyen heidän toimintaansa yhteiskunnassa. (UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-seekers from Afghanistan, 19.4.2016)

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Valittaja on hakenut kansainvälistä suojelua sen vuoksi, että hän on vaarassa joutua oikeudenloukkausten kohteeksi kotialueellaan hazara-taustansa vuoksi.

Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt tosiseikkana valittajan kertomuksen kansalaisuudestaan ja taustastaan, ja on tutkinut valittajan hakemuksen suhteessa Ghaznin maakunnan Jaghurin piirikuntaan. Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt tosiseikkana sitä, että valittaja olisi kotialueellaan hazara-taustansa vuoksi uhattuna talebanien taholta ja että valittaja olisi kotimaahansa palatessaan vaarassa joutua vakavien oikeudenloukkausten kohteeksi.

Talebanit ovat kerran pysäyttäneet valittajan hänen ollessaan matkalla Iranista Afganistaniin. Kyse on kuitenkin ollut sattumanvaraisesta yksittäistapauksesta, jonka jälkeen valittaja on asunut kotialueellaan vielä 6–7 kuukautta joutumatta oikeudenloukkausten kohteeksi. Kun lisäksi otetaan huomioon, ettei valittajaan ole aikaisemmin kohdistettu uhkauksia tai oikeudenloukkauksia, on pidettävä epätodennäköisenä, että valittaja olisi Talebanin erityisen mielenkiinnon kohteena ja vaarassa joutua oikeudenloukkausten kohteeksi kertomistaan syistä.

Ajantasaisesta maatiedosta ei ole saatavissa sellaista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin todeta, että hazaroita yleisesti vainottaisiin valittajan hazaraenemmistöisellä kotiseudulla ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla alkuperänsä johdosta.

Edellä esitetyn perusteella valittaja ei ole tehnyt todennäköiseksi, että hänellä olisi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan, eikä asiassa ole ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden vuoksi olisi merkittäviä perusteita uskoa valittajan joutuvan kotimaassaan todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Valittajalle ei näin ollen voida antaa turvapaikkaa tai myöntää oleskelulupaa 88 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdan perusteella.

Maahanmuuttovirasto on katsonut, että valittajan kotipaikan Jaghurin piirikunnan tilanne ei ole sellainen, että valittajaan kohdistuisi alueella vakavien oikeudenloukkausten vaara alueen yleisen turvallisuustilanteen vuoksi.

Ghaznin maakunnan turvallisuustilanne on epävakaa. Käytettävissä olevan maatiedon perusteella ei voida kuitenkaan katsoa, että koko maakunnan alueella vallitsisi maan sisäinen aseellinen selkkaus. Näin ei voida katsoa olevan myöskään maakunnan rauhallisimmissa, hazaraenemmistöisissä maakunnissa (oikeastaan piirikunnissa) kuten Jaghurissa, josta valittaja on kotoisin.

Kuitenkin paluu suhteellisen rauhalliseksi arvioidulle maakunnan alueelle, jollaisena valittajan kotipaikkaa Jaghurin piirikuntaa voidaan tällä hetkellä pitää, edellyttää myös sitä, että valittajalla tulee olla käytettävissään turvallinen ja käytännössä kohtuullisena pidettävä mahdollisuus matkustaa ja päästä tuolle alueelle.

Käytettävissä olevan ajantasaisen maatiedon perusteella hallinto-oikeus katsoo, ettei valittaja voi palata turvallisesti Ghaznin maakunnassa sijaitsevalle kotipaikkakunnalleen, koska kulkuyhteyttä Jaghurin piirikuntaan Kabulin ja Kandaharin välistä maantietä pitkin ei voida pitää turvallisena. Parwanin maakunnan kautta kulkeva kiertotie on pidempi ja hankalampi, ja se kulkee neljän maakunnan kautta. Lisäksi Bamiyan–Charikar-maantien turvallisuustilanteen on raportoitu heikentyneen. Hallinto-oikeus katsoo, ettei myöskään tätä reittiä voida pitää valittajan kannalta toteuttamiskelpoisena. Tämän vuoksi valittaja on vaarassa kärsiä vakavaa haittaa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla ja näin ollen hän on siis toissijaisen suojelun tarpeessa. Maahanmuuttovirasto ei siten ole voinut mainitsemillaan perusteilla hylätä valittajan hakemusta toissijaisen suojelun osalta.

Maahanmuuttovirasto ei ole päätöksessään arvioinut, onko valittajalla ulkomaalaislain 88 e §:n mukainen sisäisen paon mahdollisuus. Hallinto-oikeus kumoaa Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttaa asian Maahanmuuttovirastolle ulkomaalaislain 88 e §:n mukaisen sisäisen paon edellytysten selvittämiseksi.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Lea Alén ja Sofia Laaksonen. Esittelijä Jenni Hiltunen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. A on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on hylännyt valituksen ja hänelle myönnetään turvapaikka.

A on viitannut valituksensa perusteluina asiassa aiemmin esittämäänsä.

2. Maahanmuuttovirasto on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Maahanmuuttovirasto on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi. Maahanmuuttovirasto on vaatinut, että sen tekemä päätös saatetaan voimaan tai asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Maahanmuuttovirasto on esittänyt perusteluna vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Maahanmuuttovirasto on päätöksessään katsonut, että hakijaan ei kohdistuisi kotimaassaan vainon vaaraa eikä hän siksi ole turvapaikan tarpeessa. Myös hallinto-oikeus on todennut, että hakijalla ei ole perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan eikä hänelle siksi voida antaa turvapaikkaa. Lisäksi hallinto-oikeus on katsonut, ettei hakija ole esittänyt merkittäviä perusteita uskoa, että hän joutuisi kotimaassaan todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 § 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa. Hallinto-oikeus on kuitenkin katsonut, että hakija on vakavan haitan vaarassa ulkomaalaislain 88 § 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Ulkomaalaislain 88 § 1 momentin 3 kohta edellyttää, että mielivaltainen väkivalta aiheuttaa kansainvälistä suojelua hakevalle henkilölle hänen kotimaassaan vakavan ja henkilökohtaisen vaaran. Kyseisellä lainkohdalla on pantu kansallisesti täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU (niin sanottu uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi) 15 artiklan c alakohta. Määritelmädirektiivin 35 perustelukappaleen mukaan vaarat, joille jonkin maan väestö tai väestön osa on yleisesti alttiina, eivät tavallisesti itsessään aiheuta henkilökohtaista uhkaa, joka täyttäisi vakavan haitan edellytykset.

Unionin tuomioistuin on määrittänyt edellä mainitun säännöksen sisältöä muun muassa asiassa C-465/07 (niin sanottu Elgafaji-ratkaisu) antamassaan tuomiossa. Tuomioistuin totesi määritelmädirektiivin perusteluihin vedoten, että pelkkä tietyn maan yleiseen tilanteeseen liittyvän vaaran objektiivinen toteaminen ei lähtökohtaisesti riitä osoittamaan toteen, että toissijaisen suojelun edellytykset täyttyvät tietyn henkilön osalta. Vakavan haitan vaara voidaan kuitenkin poikkeuksellisesti katsoa toteen näytetyksi, kun käynnissä olevalle aseelliselle selkkaukselle tyypillisen mielivaltaisen väkivallan aste saavuttaa niin korkean tason, että on olemassa merkittäviä perusteita uskoa, että kyseiseen maahan tai tilanteen mukaan asianomaiselle alueelle palautettu siviilihenkilö joutuisi jo pelkästään sen takia, että hän on kyseisen maan tai alueen alueella, tällaiseen todelliseen vaaraan.

Toissijaisen suojelun myöntämiseen ulkomaalaislain 88 § 1 momentin 3 kohdan perusteella ei siis riitä se, että jollakin alueella turvallisuustilanne on huono tai että siellä vallitsee aseellinen selkkaus, vaan aseelliseen selkkaukseen tulee liittyä mielivaltaista väkivaltaa, joka aiheuttaa henkilölle vakavan ja henkilökohtaisen vaaran. Elgafaji-ratkaisun perusteella tällainen vaara voi vain poikkeuksellisissa tilanteissa koskea henkilöä pelkästään sen vuoksi, että hän oleskelee tietyllä alueella. Unionin tuomioistuin katsoi samassa ratkaisussa myös, että mitä paremmin hakija pystyy näyttämään toteen, että vaara koskee juuri häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteillensa ominaisten seikkojen takia, sitä pienempää mielivaltaisen väkivallan astetta vaaditaan, jotta hän voisi saada toissijaista suojelua.

Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan KHO 2011:25 arvioinut matkareitin merkitystä perusteena tuolloin voimassa olleen ulkomaalaislain 88 a §:n mukaisen humanitaarisen suojelun myöntämisen perusteena. Korkein hallinto-oikeus perusteli ko. ratkaisua muun muassa seuraavasti: "Paluu suhteellisen rauhalliseksi arvioidulle maakunnan alueelle, jollaisena hakijan kotiseutua [...] voidaan tällä hetkellä pitää, edellyttää myös sitä, että asianosaisella tulee olla käytettävissään turvallinen ja käytännössä kohtuullisena pidettävä mahdollisuus matkustaa ja päästä tuolle alueelle." Tämä korkeimman hallinto-oikeuden kanta perustui keskeisesti ulkomaalaislain 88 a §:n esitöihin ja siihen niiden ilmentämään seikkaan, että turvallisuustilanne voi olla peruste humanitaarisen suojelun myöntämiselle, vaikka kyseessä ei olekaan varsinainen aseellinen selkkaus.

Helsingin hallinto-oikeuden päätöksessään käyttämät sanamuodot viittaavat siihen, että se on pyrkinyt perusteluissaan ottamaan kantaa edellä mainitussa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa esitettyihin näkökohtiin, vaikka kyseistä ratkaisua ei hallinto-oikeuden päätöksessä olekaan nimenomaisesti mainittu. Maahanmuuttovirasto katsoo kuitenkin, että nämä seikat eivät ole sellaisenaan siirrettävissä osaksi toissijaisen suojelun arviointia. Korkeimman hallinto-oikeuden humanitaarista suojelua koskeva arviointi perustui nimenomaan nyttemmin kumotun ulkomaalaislain 88 a §:n esitöihin ja niissä esitettyyn huomioon, että humanitaarinen suojelu ei edellytä, että hakijan kotimaassa vallitsee aseellinen selkkaus, vaan huono turvallisuustilanne riittää. Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohta edellyttää kuitenkin nimenomaisesti, että kyse on aseellisen selkkauksen aiheuttamasta vakavasta ja henkilökohtaisesta vaarasta.

Toissijaisen suojelun saaminen edellä mainitun lainkohdan perusteella ei sinänsä edellytä, että laissa tarkoitettu vakava ja henkilökohtainen vaara kohdistuu hakijaan nimenomaan hänen kotialueellaan, vaan kyse voi sinänsä olla myös muualla kotimaassa, esimerkiksi matkareitin varrella, ilmenevästä vaarasta. Käytännössä on kuitenkin pidettävä hyvin harvinaislaatuisena tilanteena, että tällainen vaara kohdistuisi samalla tavoin sellaiseen henkilöön, joka ainoastaan kulkee kerran jonkin alueen läpi, kuin kyseisen alueen asukkaisiin. Joka tapauksessa tällaisen vaaran ei edellä esitetty huomioiden voida katsoa syntyvän yksinomaan reitin varrella vallitsevan yleisen tilanteen perusteella, vaan sen toteaminen edellyttää hakijan henkilökohtaisten olosuhteiden arviointia, ellei kyse ole Elgafaji-ratkaisussa tarkoitetusta poikkeuksellisesta tilanteesta.

Hallinto-oikeus on lisäksi tässä tapauksessa katsonut, että yhtä vaihtoehtoisista reiteistä ei voida pitää hakijan kannalta toteuttamiskelpoisena siitä syystä, että se on pidempi ja hankalampi kuin toinen reitti. Ottaen huomioon edellä todetut seikat Maahanmuuttovirasto katsoo, että kulkureitin pituus tai hankaluus ei selvästikään ole sellainen seikka, jota voitaisiin pitää ulkomaalaislain 88 § 1 momentissa tarkoitettuna vakavana haittana. Sellainen kohtuullisuuden arviointi, jonka ratkaisussa KHO 2011:25 katsottiin soveltuvan humanitaarisen suojelun perusteiden arviointiin, ei sovellu toissijaisen suojelun arviointiin, jossa lähtökohtana on yhteiseen eurooppalaiseen turvapaikkajärjestelmään pohjautuva vakavan haitan käsite.

Maahanmuuttoviraston ja Helsingin hallinto-oikeuden päätöksissä esitetyn maatietouden perusteella Maahanmuuttovirasto katsoo, että Kabulista hakijan kotialueelle johtavan kulkureitin varrella ei voida katsoa vallitsevan sellainen Elgafaji-ratkaisussa tarkoitettu poikkeuksellinen tilanne, jossa kuka tahansa olisi vaarassa yksinomaan alueella oleskelemisen vuoksi. Näin ollen myöskään kyseisen reitin käyttäminen kerran läpikulkuun ei suoraan aiheuta jokaiselle henkilölle ulkomaalaislain 88 § 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua vakavan haitan vaaraa, vaan toissijaisen suojelun myöntäminen edellä mainitun lainkohdan perusteella edellyttää hakijan näyttävän toteen, että vaara koskee juuri häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteillensa ominaisten seikkojen takia.

Hallinto-oikeus ei ole päätöksessään esittänyt, mitä edellä tarkoitetun kaltaisia seikkoja se katsoo hakijan tapauksessa olevan, vaan se on vedonnut lähinnä yleiseen turvallisuustilanteeseen liittyviin seikkoihin. Maahanmuuttovirasto katsoo kaikki asiassa esitetty selvitys huomioon ottaen että hakija ei ole kyennyt esittämään sellaisia henkilökohtaisia olosuhteitaan koskevia seikkoja, joiden perusteella hänen voitaisiin katsoa olevan ulkomaalaislain 88 § 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun vakavan haitan vaarassa. Maahanmuuttovirasto katsoo myös, ettei kyseisen vaaran arvioinnissa tule arvioitavaksi se, onko hakijan kohtuullista käyttää jotakin tiettyä reittiä, vaan jos hakijalla on käytettävissään sellainen reitti kotialueelleen, jossa hän ei joutuisi edellä mainittuun vaaraan, hänen voidaan edellyttää käyttävän tätä reittiä kotialueelleen palatessaan.

Hakija on Maahanmuuttoviraston valituksen johdosta antamassaan selityksessä viitannut hallinto-oikeuden päätöksen perusteluihin ja todennut, että hän on perusteluista ilmenevällä tavalla vaarassa kärsiä vakavaa haittaa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla ja siten toissijaisen suojelun tarpeessa.

Maahanmuuttovirastolle on varattu tilaisuus antaa vastaselitys.

Maahanmuuttovirasto on täydentänyt valitustaan esittämällä muun ohella seuraavaa:

Ghaznin maakunnasta on tilastoitu korkea määrä turvallisuusselkkauksia, ja väkivaltaisuuksien on raportoitu lisääntyneen Ghaznissa vuonna 2016. (European Asylum Support Office 2016. EASO Country of Origin Information Report. Afghanistan Security Situation, marraskuu 2016 ja United States Department of Defence. Enhancing Security and Stability in Afghanistan, joulukuu 2016.) Levottomuudet keskittyvät maakunnan eteläisiin ja itäisiin piirikuntiin, kun taas lännen ja pohjoisen hazaraenemmistöiset piirikunnat ovat säilyneet rauhallisempina. Ghaznin piirikunnista Jaghorin, Malistanin, Nawurin, Khwaja Omarin ja Ghaznin kaupungin katsotaan olevan viranomaisten hallinnassa. Näistä on Ghaznin kaupunkia lukuun ottamatta raportoitu vain vähän turvallisuusvälikohtauksia. Arviolta 70 prosenttia Ghaznin turvallisuusvälikohtauksista sattuu maakunnan läpi menevän Kabul-Kandahar-valtatien varrella ja etenkin sen Andarin, Ghaznin, Qarabaghin ja Waghazin läpi kulkevalla osuudella. Tien varrella sijaitsevien piirikuntien lisäksi Giron tilanne on ollut epävakaa vuonna 2016 Talibanin pyrittyä useaan otteeseen valtaamaan piirikunnan keskuksen. (Landinfo. Respons Afghanistan: Sikkerhetssituasjonen i provinsen Ghazni. 8.11.2016.) Ghaznin kaupungin, Waghazin ja Ajristanin hallinnasta on käyty taisteluita viranomaisten ja Talibanin välillä. Nawan piirikunta Ghaznin eteläosassa on ollut Talibanin hallinnassa toukokuusta 2015 lähtien. (Long War Journal (LWJ). Map of Taliban Controlled and Contested Districts in Afghanistan. 24.10.2016.) Talibanin vallan Nawassa katsotaan olleen vakiintunutta jo vuodesta 2007 lähtien, eikä piirikunnassa ole tästä saakka toiminut yhtäkään valtiollista koulua. (Landinfo. Respons Afghanistan: Sikkerhetssituasjonen i provinsen Ghazni. 8.11.2016 ja Rubin, B. & Rudeforth, C. Enhancing Access to Education: Challenges and Opportunities in Afghanistan. 26.5.2016.)

Ghaznissa myös valtion puolella toimivat epäviralliset asejoukot ovat syyllistyneet ihmisoikeusrikkomuksiin siviilejä vastaan (United Nations Assistance Mission in Afghanistan. Afghanistan, Midyear Report 2016. Protection of Civilians in Armed Conflict. Heinäkuu 2016). Maakunnasta joutui vuoden 2016 loppuun mennessä siirtymään maan sisäisesti 11 250 ihmistä konfliktin takia lähinnä elo-syyskuussa. Näistä miltei puolet lähti Giron piirikunnasta, ja seuraavaksi eniten ihmisiä pakeni Andarista ja Qarabaghista. (United Nations Office for the Coordination of Humanitarian Affairs. Afghanistan: Conflict Induced Displacements (as of 08 January 2017). Actual Displacements between 1 January 2016 and 26 December 2016.)

Kabulin ja Ghaznin välillä on katsottu olevan kaksi vakiintunutta reittiä: suorin tie kulkee Kabul–Kandahar-valtatietä pitkin ja toinen kiertää Parwanin ja Bamiyanin vuoristoteiden kautta Ghaznin hazara-alueelle. Esimerkiksi matkan Kabulista Jaghoriin on arvioitu kestävän yhdeksästä yhteentoista tuntiin kulkiessa kiertotietä Bamiyanin ja Nawurin piirikunnan kautta. Huolimatta Kabul–Kandahar-valtatien epävakaasta turvallisuustilanteesta liikenne on tiellä vilkasta. Tuhansia autoja kulkee päivittäin myös Ghaznin ja Jaghorin välillä. Paikalliset asukkaat, joilla on siteitä maakuntaan ja jotka tuntevat alueen, voivat yleisesti matkustaa Ghaznin kaupungin ja hazaraenemmistöisten piirikuntien välillä ilman välikohtauksia. Bamiyanin kaupunkiin on lisäksi säännöllinen lentoyhteys Kabulista, joten lentoreittiä käyttämällä Ghazniin pääsee kulkematta Kabul–Kandahar-valtatien tai Parwanin maakunnan kautta. Automatka Bamiyanin lentokentältä Ghazniin kulkee ensin reittiä Bamiyan–Yakawlang–Panjab ja sitten pikkuteitä Waras-piirikunnan kautta Qolak-solan läpi, josta pääsee Nawurin piirikuntaan Ghaznin puolella. Nawurista voi jatkaa eteenpäin Jaghorin kautta Qarabaghiin ja muihin Ghaznin piirikuntiin. (Landinfo. Respons Afghanistan: Sikkerhetssituasjonen i provinsen Ghazni. 8.11.2016; Lifos - Center för landinformation och landanalys inom migrationsområdet. Afghanistan. Resväg mellan Kabul och Ghazni, 3.9.2015; Lifos - Center för landinformation och landanalys inom migrationsområdet. Temarapport: Inrikesflyg i Afghanistan, 28.9.2016 ja Australia: Refugee Review Tribunal, 7 May 2015 (RRT Case No. 13137331, [2015] RRTA 277).)

Bamiyanin maakunta on arvioiden mukaan Afganistanin turvallisimpia alueita. Se on myös yksi Afganistanin vapaamielisimmistä maakunnista ja hazaravähemmistön kotiseutua. Bamiyanin kansalaisyhteiskunta on aktiivinen, ja paikalliset asukkaat ovat osallistuneet muun muassa maakunnan keskuksen lentokentän korjausrakentamiseen sekä maanteiden asfaltointiin yhdessä kansainvälisten avustusjärjestöjen kanssa. Alueella on raportoitu vain harvoista levottomuuksista. Kapinallisten iskuja tapahtuu Kabulista Wardakin maakunnan kautta Bamiyaniin kulkevalla maantiellä. (European Asylum Support Office 2016. EASO Country of Origin Information Report. Afghanistan Security Situation, marraskuu 2016 ja Pajhwok Afghan News. How civil society shapes Bamyan’s destiny, 3.2.2016.) Bamiyanista ei vuonna 2016 lähtenyt konfliktin takia maan sisäisesti siirtyneitä (United Nations Office for the Coordination of Humanitarian Affairs. Afghanistan: Conflict Induced Displacements (as of 08 January 2017). Actual Displacements between 1 January 2016 and 26 December 2016.)

Bamiyanin lentokentältä pääsee Wardakiin Panjabin piirikunnan kautta. Tie kulkee Bamiyan–Yakawlang–Panjab–Behsud ja siitä voi jatkaa eteenpäin muillekin Wardakin alueille. Automatka Bamiyanin lentokentältä Ghazniin kulkee ensin samaa reittiä kuin Wardakiin eli Bamiyan–Yakawlang–Panjab mutta sitten pikkuteitä Waras-piirikunnan kautta Qolak-solan läpi, josta pääsee Nawurin piirikuntaan Ghaznin puolella. Nawurista pääsee eteenpäin Jaghorin kautta Qarabaghiin ja muihin Ghaznin kuntiin. Samaa reittiä voi jatkaa myös Daikundin maakuntaan Nawurin piirikunnasta Khinjak Dadi -solan läpi tai sitten suoraan Warasista Daikundiin. (Landinfo. Temanotat Afghanistan: Veisikkerhet for sivile, 18.4.2013.)

Kabulin ja Heratin kaupungeista lähtee maansisäisiä lentoja useasti viikossa myös Ghorin pääkaupunkiin Firuzkuhiin (kaupunki tunnetaan myös nimellä Chaghcharan) (European Asylum Support Office 2016. EASO Country of Origin Information Report. Afghanistan Security Situation, marraskuu 2016 ja Lifos - Center för landinformation och landanalys inom migrationsområdet. Temarapport: Inrikesflyg i Afghanistan, 28.9.2016). Firuzkuhista kulkee valtatie Dawlatyarin ja Lal wa Sarjangalin piirikuntien läpi Bamiyaniin, josta on kulkuyhteys Ghazniin.

Hakijalle on 17.2.2017 annettu tiedoksi Maahanmuuttoviraston täydennys.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. A:n valituslupahakemus hylätään. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna ratkaisua valitukseen.

2. Korkein hallinto-oikeus myöntää Maahanmuuttovirastolle valitusluvan ja tutkii asian. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Maahanmuuttoviraston päätös saatetaan voimaan.

Perustelut

1. A:n valituslupahakemus

Sen perusteella, mitä asiassa on esitetty ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole ulkomaalaislain 196 §:ssä säädettyä valitusluvan myöntämisen perustetta.

2. Maahanmuuttoviraston valitus

Hakija on vuonna 1992 syntynyt Afganistanin Ghaznin maakunnasta Jaghurin piirikunnasta kotoisin oleva äidinkieleltään daria puhuva mies. Hän on asunut Afganistanin ohella kahteen otteeseen myös Iranissa. Hän on etniseltä taustaltaan hazara ja uskonnoltaan shiiamuslimi. Hakija on vedonnut kansainvälisen suojelun perusteena Iranissa kokemiinsa oikeudenloukkauksiin ja pelkoonsa joutua Afganistanissa talebanien oikeudenloukkausten kohteeksi hazarataustansa vuoksi. Hän on kertonut, että talebanit ovat kerran pysäyttäneet hänet ja muita samaan aikaan matkustaneita noin puolen tunnin ajaksi matkustaessaan Afganistanissa. Pysäyttämisen syyksi hakija on kertonut afganistanilaisesta tyylistä poikenneen pukeutumistyylinsä.

Maahanmuuttovirasto on tutkinut hakijan kansainvälisen suojelun tarpeen suhteessa hänen kotialueekseen katsottuun Ghaznin maakunnan Jaghurin piirikuntaan. Ottaen huomioon Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätöksissä esitetty ja Maahanmuuttoviraston korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittämä maatietous korkein hallinto-oikeus katsoo, että hakijan kotialueella hazaraenemmistöisessä Jaghurissa vallitseva yleinen turvallisuustilanne on siinä määrin rauhallinen ja vakaa, ettei asiassa ole esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että hakija joutuisi kotialueellaan todelliseen vaaraan kärsiä ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin johdantokappaleessa ja 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa. Näin ollen asiassa on kysymys Kabulin ja hänen kotialueensa välisen matkareitin turvallisuuden arvioimisesta ja siitä, mikä merkitys tällä arviolla on toissijaisen suojelun myöntämisen edellytyksille.

Korkein hallinto-oikeus on arvioinut turvalliselle alueelle pääsyn merkitystä kansainvälisen suojelun myöntämiselle vuosikirjaratkaisussa KHO 2011:25. Samoin kuin nyt ratkaistavana olevassa asiassa, tuossa asiassa oli kysymys Ghaznin maakunnan Jaghurin piirikunnasta olevasta hakijasta. Korkein hallinto-oikeus katsoi tuossa asiassa, että kun maantieyhteyttä Kabulista Ghaznin Jaghuriin ei voitu pitää turvallisena eikä muita esitettyjä matkustusvaihtoehtoja hänen kannaltaan toteuttamiskelpoisina eikä asianosaisen kohdalla ollut myöskään mahdollisuutta sisäiseen pakoon muulle paikkakunnalle, hänelle oli myönnettävä oleskelulupa ulkomaalaislain 88 a §:ssä tarkoitetun humanitaarisen suojelun perusteella. Mainittu säännös on 16.5.2016 voimaan tulleella lailla 332/2015 kumottu, eikä se tule tässä asiassa sovellettavaksi. Kun otetaan huomioon, että nyt ratkaistavassa asiassa on kysymys toissijaisen suojelun eikä humanitaarisen suojelun myöntämisestä, vuosikirjaratkaisussa KHO 2011:25 esitetylle oikeudelliselle arvioinnille ei voida antaa nyt olennaista merkitystä.

Niin sanotun uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 15 artiklan c alakohtaan perustuvassa ulkomaalaislain 88 §:ssä tai sen esitöissä ei ole lain sisäisen paon mahdollisuutta koskevan 88 e §:n ja uudelleen laaditun määritelmädirektiivin 8 artiklan tapaan säädetty turvalliseksi katsotulle alueelle pääsyn merkityksestä suojelun myöntämiselle. Kuitenkin jo Euroopan unionin perusoikeuskirjan 19 artiklan 2 kohtaan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vakiintuneeseen soveltamiskäytäntöön sekä Suomen perustuslain 9 §:n 4 momenttiin ja ulkomaalaislain 147 §:ään perustuva palautuskielto estää palauttamasta henkilöä kotialueelleen, jos hän voi joutua kieltoa loukkaavan menettelyn kohteeksi matkalla sinne. Uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin perustelukappaleessa 27 on nimenomaisesti todettu, että alkuperämaassa vainoa tai vakavaa haittaa vastaan tarjottavan suojelun pitäisi olla tosiasiallisesti hakijan saatavilla alkuperämaan osassa, mihin hän voi turvallisesti ja laillisesti matkustaa, mihin hänellä on pääsy ja mihin hänen voidaan kohtuudella olettaa jäävän. Näin ollen toissijaisen suojelun myöntäminen ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella voi perustua myös matkareitin turvattomuuteen.

Hallinto-oikeuden päätöksestä ei yksiselitteisesti ilmene, onko se katsonut ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin johdantokappaleen ja 3 kohdan edellytysten täyttyneen asiassa pelkästään Kabulin ja Ghaznin maakunnan Jaghurin piirikunnan välisen matkareitin turvallisuutta ja toteuttamiskelpoisuutta koskevan arvioinnin perusteella, vai onko se antanut merkitystä myös päätöksessään selostetuille hakijan henkilökohtaisille olosuhteille.

Korkein hallinto-oikeus on esimerkiksi vuosikirjaratkaisuissaan KHO 2016:193, KHO 2016:194 ja KHO 2016:220 selostanut ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdan tulkitsemista unionin tuomioistuimen asioissa Elgafaji (C-465/07) ja Diakité (C-285/12) antamat tulkinta-ohjeet huomioon ottaen. Toissijaisen suojelun edellytysten voidaan katsoa lainkohdan nojalla täyttyvän ensinnäkin, jos tarkasteltavalla alueella vallitsevan mielivaltaisen väkivallan aste on saavuttanut niin korkean tason, että hakija sinne palautettuna siviilihenkilönä joutuisi jo pelkästään alueella oleskelun vuoksi kohdassa tarkoitettuun todelliseen vaaraan. Sen sijaan jos näin ei ole, toissijaisen suojelun myöntämisen edellytyksiä harkittaessa on otettava huomioon alueen yleiseen turvallisuustilanteeseen liittyvien kollektiivisten seikkojen lisäksi hakijan henkilökohtaiset olosuhteet. Mitä paremmin hakija pystyy näyttämään toteen, että ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu vaara koskee juuri häntä hänen henkilökohtaisille olosuhteilleen ominaisten seikkojen takia, sitä pienempää mielivaltaisen väkivallan astetta vaaditaan, jotta hän voisi saada toissijaista suojelua. Kun toissijaisen suojelun tarpeen arviointi perustuu hakijan kertaalleen suoritettavan matkareitin eikä hänen kotialueensa turvallisuustilanteeseen, korostuu hakijan henkilökohtaisten olosuhteiden merkitys.

Maatietouden perusteella siviilien sieppaukset, panttivankitilanteet ja summittaiset teloitukset sekä miinat ja räjähteet ovat Afganistanin teillä vakava ja kasvava uhka (UN News Service, Afghanistan: UN mission concerned by civilian abductions and hostage-taking, 2.6.2016 ja UNAMA, Afghanistan - Midyear Report 2016, Protection of Civilians in Armed Conflict, heinäkuu 2016). Hallinto-oikeuden päätöksessä viitatun maatietouden perusteella myös siirtymiseen Kabulista Ghaznin maakunnan Jaghurin piirikuntaan erityisesti käyttäen Kabulin ja eteläisen Kandaharin maakunnan välistä valtatietä sisältyy turvallisuusriskejä. Hakija on myös kertonut, että talebanit ovat kertaalleen pysäyttäneet hänet puoleksi tunniksi matkustaessaan alueella.

Asiassa on kuitenkin otettava huomioon, että Kabulista voi matkustaa hakijan kotialueelle useita vaihtoehtoisia maareittejä sekä sisäistä lentomahdollisuutta hyödyntäen. Ottaen huomioon Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätöksistä ilmenevä maatieto sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö (esimerkiksi tuomio A.M. v. Alankomaat 5.7.2016), hakijan ei voida katsoa olevan pelkästään hazarataustansa vuoksi kansainväliseen suojeluun oikeuttavalla tavalla talebanien erityisen mielenkiinnon kohteena matkustaessaan Kabulista kotialueelleen. Maahanmuuttoviraston päätöksessä ja valituksessa esitetyn maatietouden perusteella hakijan kaltaisten henkilöiden, joilla on kotialueelleen siteitä ja jotka tuntevat alueen, voidaan yleensä katsoa voivan matkustaa alueella ilman välikohtauksia.

Kabulin ja Ghaznin maakunnan Jaghurin piirikunnan välisiä vaihtoehtoisia reittejä voidaan esitetty maatieto ja hakijan henkilökohtaiset olosuhteet huomioon ottaen pitää hakijalle siten turvallisina, ettei asiassa ole esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos hänet palautetaan Afganistaniin, hän joutuisi kotialueelleen matkustaessaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin johdantokappaleessa tarkoitettuun todelliseen vaaraan kärsiä 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa. Asiaa ei ole syytä arvioida toisin sillä perusteella, että reittivaihtoehtoihin voi sisältyä matkan pituuteen ja reitin vaikeakulkuisuuteen liittyviä toteuttamisvaikeuksia. Näin ollen hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja Maahanmuuttoviraston päätös on saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Petri Helander ja Tuomas Kuokkanen. Asian esittelijä Antti Jukarainen.