KHO:2017:75

Ympäristövaikutusten arviointimenettely – Määräyksenvarainen ympäristövaikutusten arviointimenettely – Kaivostoiminta – Toiminnan muuttaminen – Purkuputki – Ympäristöluvan myöntämisen edellytykset – Päästöjen rajoittaminen – Hallinto-oikeuden toimivalta – Sekoittumisvyöhyke

Vuosikirjanumero: KHO:2017:75
Antopäivä: 9.5.2017
Taltionumero: 2157
Diaarinumero: 1483/1/16, 1593/1/16, 1699/1/16, 1715–1717/1/16, 1723/1/16 ja 1736–1737/1/16
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2017:75

Kainuun ELY-keskus oli päättänyt, että Talvivaaran kaivoksen suunniteltuun puhdistetun veden purkuputkihankkeeseen ei tarvinnut soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto oli myöntänyt ympäristöluvan Talvivaaran kaivoksen toiminnan olennaiseen muuttamiseen. Lupa koski käsiteltyjen jätevesien johtamista uuden purkuputken kautta Nuasjärveen.

Vaasan hallinto-oikeus kumosi ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevan ELY-keskuksen päätöksen. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan hankkeesta aiheutuisi ennalta arvioiden sellaisia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia, jotka rinnastuisivat ympäristövaikutusten arviomenettelystä annetun asetuksen 6 §:ssä tarkoitettujen hankkeiden ympäristövaikutuksiin. Näin ollen ELY-keskuksen olisi tullut edellyttää hankkeelta arviointimenettelyn suorittamista ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentin perusteella. Hallinto-oikeus tutki tämän jälkeen ympäristölupaa kumoamatta luvan myöntämisen edellytyksiin liittyvät valitukset ja tiukensi jätevesipäästöjä koskevia lupamääräyksiä sekä muutti luvan määräaikaiseksi. Kun hankkeen haitalliset vaikutukset eivät enää tämän jälkeen olleet siten merkittäviä, että ympäristövaikutusten arviointimenettelyä olisi tullut soveltaa hankkeeseen, ei ympäristölupapäätöstä ollut tarpeen kumota sen vuoksi, ettei ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ollut tehty.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että purkuputken rakentaminen ja kaivoksen vesien johtaminen uuteen vastaanottavaan vesistöön oli vaikutuksiltaan rinnastettavissa uuden kaivoksen toimintaan. Määräyksenvarainen ympäristövaikutusten arviointimenettely oli siten tarpeen.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että muutoksenhakutuomioistuimen toimivaltaan ei kuulunut muotoilla lupapäätöstä niin, että tämän seurauksena hankkeen ympäristövaikutuksia voidaan pienentää siinä määrin, ettei ympäristövaikutusten arviointimenettelyä olisi enää sovellettava. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamista koskeva kysymys ei kuitenkaan muutoksenhakutuomioistuimessa ollut prosessinedellytyksen asemassa, minkä vuoksi hallinto-oikeus oli voinut asiaan liittyvät erityiset olosuhteet huomioon ottaen tutkia myös luvan myöntämisen edellytysten täyttymistä koskevat valitusperusteet. Kaivoksen vesienhallintaan liittyvät ongelmat ja niiden ratkaisumahdollisuudet sekä ratkaisun kiireellisyys huomioon ottaen jätevesien johtaminen muuhun vastaanottavaan vesistöön kuin lähivesistöihin oli ollut välttämätöntä ympäristöturvallisuuden vuoksi.

Kun otettiin huomioon erityisesti hallinto-oikeuden päätöksellä muutetut päästömääräykset ja luvan lyhyt voimassaoloaika, ympäristövaikutusten arviointimenettely ei ollut enää tarpeen, eikä aluehallintoviraston myöntämän luvan kumoamiseen yksinomaan tällä perusteella siten ollut ollut perusteita.

Asiassa oli lisäksi kysymys sekoittumisvyöhykkeen määräämisestä eräille jätevesipäästön raskasmetalleille.

Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994) 4 § 2 ja 3 momentti

Valtioneuvoston asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (713/2006) 7 §

Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) 6 b §

Päätös, jota valitukset koskevat

Vaasan hallinto-oikeus 28.4.2016 numero 16/0091/2

1. Ympäristölupaa koskeva päätös

1.1 Aluehallintoviraston käsittelyratkaisut

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on, suoritettuaan tarkastuksen ja katselmuksen, päätöksellään 24.4.2015 numero 43/2015/1 käsittelyratkaisuinaan muun ohella jättänyt tutkimatta vaatimukset, jotka koskevat ympäristövaikutusten arviointimenettelyn määräämistä purkuputken osalta, toiminnan keskeyttämistä tai luvan peruuttamista sekä luvan noudattamiseen velvoittamista. Lisäksi aluehallintovirasto on siirtänyt päätöksen mukaisesta vesistön pilaantumisesta aiheutuvien vahinkojen korvaamista koskevan asian myöhemmin ratkaistavaksi siltä osin kuin kysymys on lupamääräyksen 4 tarkoittamia nykyisiä purkureittejä pitkin Kalliojokeen ja edelleen Kolmisopen ja Tuhkajoen kautta Jormasjärveen johdettavista päästöistä ja niiden vaikutuksista.

Aluehallintovirasto on perustellut käsittelyratkaisujaan muun ohella seuraavasti:

Aluehallintovirastolla ei ole toimivaltaa määrätä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentin mukaisen arviointimenettelyn soveltamisesta hankkeeseen (harkinnanvarainen YVA).

Kainuun ELY-keskus on ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaisena toimivaltaisena viranomaisena päättänyt, että hankkeeseen ei sovelleta lain 4 §:n 2 momentin kohtaa. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 17 §:n mukaisesti ympäristövaikutusten arvioinnin puuttumisesta voi valittaa tämän asian ratkaisun yhteydessä.

Tässä ympäristölupamenettelyssä hankkeen vaikutukset on selvitetty lain edellyttämällä tavalla ja hankkeesta on laajasti kuultu niitä tahoja, joiden oloihin tai etuihin hanke saattaa vaikuttaa. Sijoituspaikka on otettu huomioon ympäristönsuojelulain edellyttämällä tavalla lupaharkinnassa. Asiassa ei ole tullut esille sellaisia seikkoja, että aluehallintoviraston olisi ollut tarve pyytää hakijaa täydentämään hakemustaan ympäristönsuojelulain 39 §:n 2 momentin mukaisella arviointiselostuksella ja siitä yhteysviranomaisen antamalla lausunnolla.

Aluehallintovirastolla ei ole lupaviranomaisena toimivaltaa määrätä toiminnan keskeyttämisestä, koska ympäristönsuojelulain 181 §:ssä toimivalta on säädetty kuulumaan valvontaviranomaiselle. Aluehallintovirasto ei ole tutkinut muistutuksissa ja mielipiteissä esitettyjä luvan peruuttamista koskevia vaatimuksia, koska luvan peruuttamista koskevan hakemuksen vireillepano-oikeus on ympäristönsuojelulain 91 §:ssä säädetty valvontaviranomaiselle. Luvan valvonta ei kuulu lupaviranomaiselle.

Ympäristönsuojelulain pääsääntönä on lupa-asian ratkaisemisen ja korvauksien määräämisen samanaikaisuus. Korvauksista voidaan kuitenkin ympäristönsuojelulain 126 §:n mukaan päättää erikseen, jos toiminnasta aiheutuvien vahinkojen yksityiskohtainen selvittäminen viivästyttäisi kohtuuttomasti lupa-asian ratkaisua. Tällöin aluehallintovirasto voi ratkaista lupa-asian siltä osin kuin se koskee luvan myöntämistä ja siirtää asian myöhemmin ratkaistavaksi toiminnasta aiheutuvien 125 §:ssä tarkoitettujen vahinkojen korvaamisen osalta.

Aluehallintovirasto on 31.5.2013 antamallaan kaivoksen jätevesien varastointia, puhdistamista ja johtamista koskevalla päätöksellään numero 52/2013/1 määrännyt kaivosyhtiön aloittamaan selvityksen myönnetyn luvan mukaisesta toiminnasta aiheutuvien vesistön pilaantumista koskevien vahinkojen korvaamisesta. Asiaa käsitellään aluehallintovirastossa hakemusasiana diaarinumerolla PSAVI/50/04.08/2013. Tämän päätöksen mukaisesti nykyisiä purkureittejä pitkin Kalliojokeen johdettavaksi sallitut päästöt kohdistuvat samaan vaikutusalueeseen, kuin edellä mainittu päätöksessä numero 52/2013/1 määrätty selvitys. Näistä päästöistä aiheutuvien vahinkojen arviointi ja käsittely siirretään käsiteltäviksi samassa menettelyssä asiayhteyden vuoksi.

1.2 Aluehallintoviraston pääasiaratkaisu

Pääasiaratkaisunaan aluehallintovirasto on myöntänyt Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssipesälle, nykyisin Terrafame Oy:lle, toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan Talvivaaran kaivoksen toiminnan olennaiseen muuttamiseen käsiteltyjen jätevesien johtamisen osalta. Lupa koskee, ellei toimintaa ole lupamääräyksistä ilmenevästi rajoitettu tai muutettu, hakemuksessa tarkoitettua käsiteltyjen jätevesien johtamista uudessa purkuputkessa Nuasjärveen aluehallintoviraston päätöksen liitteen 5 sivun 5 mukaiseen paikkaan.

Lisäksi aluehallintovirasto on myöntänyt Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssipesälle ympäristöluvan johtaa kaivosalueelta käsiteltyjä jätevesiä Oulujoen vesistöön nykyisiä purkureittejä pitkin Kolmisopen yläpuolelle vuonna 2015 Nuasjärven purkuputken käyttöönottoon saakka.

Toiminnasta yleiselle ja yksityiselle kalatalousedulle aiheutuvien kalasto- ja kalastusvahinkojen ehkäisemiseksi ja kompensoimiseksi on määrätty kalatalousmaksu.

Luvan saaja on velvoitettu maksamaan jäljempänä ilmenevät korvaukset vesialueen omistajille kalataloudellisen tuoton alenemisesta.

Toiminnasta voi aiheutua Nuasjärven ja Rehjan alueella ammattikalastajille ja kalastusmatkailuyrityksille ympäristönsuojelulain perusteella korvattavaa vahinkoa, jonka korvaamisesta on määrätty lupamääräyksessä 25.

Luvan saaja on velvoitettu selvittämään tarkemmin lupamääräyksen 4 mukaisista päästöistä aiheutuvat vahingot Kalliojoen, Kolmisopen, Tuhkajoen ja Jormasjärven alueella ja asettamaan vakuus vahinkojen korvaamisesta lupamääräyksistä 26 ja 27 ilmenevästi.

Ennalta arvioiden hankkeesta ei aiheudu muuta vesistöön tai sen käyttöön kohdistuvaa korvattavaa tai toimenpitein hyvitettävää vahinkoa. Ennakoimattoman vahingon varalta on annettu ohjaus.

Käsiteltyjen jätevesien johtamisessa Nuasjärveen ja vuoden 2015 aikana Latosuon kautta Kalliojokeen ja edelleen Kolmisoppeen on noudatettava päätöksessä annettuja määräyksiä.

Muilta osin toiminnassa on noudatettava sitä koskevia lainvoimaisia tai täytäntöönpanokelpoisia ympäristö- ja vesitalouslupapäätöksiä.

Lisäksi aluehallintovirasto on myöntänyt Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssipesälle pysyvän käyttöoikeuden käsiteltyjen jätevesien johtamisen kannalta tarpeellisen viemäriputken ja samaan kaivantoon asennettavan vesijohdon sekä putkilinjojen tarvitseman instrumentoinnin sekä määräyksen 9 tarkoittamien rakenteiden ja putkien rakentamista varten tarvittaviin, toiselle kuuluviin maa- ja vesialueisiin.

Luvan saaja voi rakentamisaikana lyhytaikaisesti käyttää myös kiinteistöjen käyttöoikeusalueisiin kuulumattomia muita alueita, milloin se on rakentamisen vuoksi välttämätöntä. Luvan saajan on korvattava työnaikaisesta käyttöoikeudesta mahdollisesti aiheutuvat vahingot maanomistajille.

Myönnettävä käyttöoikeus koskee päätöksessä yksilöityjä rekisteriyksikköjä.

Aluehallintovirasto ilmoittaa käyttöoikeuden myöntämisestä kiinteistörekisterin pitäjälle päätöksen saatua lainvoiman.

Päätöksessä on annettu lupamääräykset 1–27. Lupamääräykset 1–3, 6–7, 11, 21, 23, 25 ja 27 kuuluvat seuraavasti:

Päästöt vesiin

1. Latosuon käsiteltyjen vesien varastoaltaasta purkuputkea pitkin Nuasjärveen johdettavat vedet on käsiteltävä hakemuksessa esitetyllä tai vähintään vastaavan tehoisella tavalla niin, että Latosuolta johdettavan veden sulfaattipitoisuudet alittavat virtaamapainotteisena neljännesvuosikeskiarvona ja muiden aineiden pitoisuudet virtaamapainotteisena kuukausikeskiarvona laskettuna seuraavat raja-arvot:

Aine; Raja-arvo

Elohopea, liukoinen; 1,5 μg/l

Kadmium, liukoinen; 3,0 μg/l

Alumiini, kok.; 0,5 mg/l

Rauta, kok.; 4,0 mg/l

Mangaani, kok.; 6,0 mg/l

Sulfaatti; 4 000 mg/l

Kiintoaine, hehkutusjäännös; 15 mg/l

Yksittäisen näytteen elohopeapitoisuus (liukoinen) ei saa olla yli 5,0 μg/l, kadmiumpitoisuus (liukoinen) yli 10,0 μg/l eikä sulfaattipitoisuus yli 6 000 mg/l.

Johdettavien vesien metallipitoisuuksien on alitettava jatkuvasti seuraavat raja-arvot:

Aine; Raja-arvo

Nikkeli, kok.; 0,3 mg/l

Kupari, kok.; 0,3 mg/l

Sinkki, kok.; 0,5 mg/l

Uraani, kok.; 10 μg/l

Johdettavan veden pH on oltava 5,5–9,0.

Muilta osin Nuasjärveen johdettavan veden pitoisuuksien on oltava samalla keskimääräisellä tasolla kuin hakemuksessa on esitetty (aluehallintoviraston päätöksen kertoelmaosan kohta "Käsitellyn veden laadun vaihtelu vuosina 2013–2014"). Jos pitoisuudet poikkeavat hakemuksessa esitetystä olennaisesti ympäristön kannalta huonompaan suuntaan, on luvan saajan toimittava toimintaa koskevan päätöksen numero 52/2013/1 lupamääräyksen 4a edellyttämällä tavalla.

2. Kaivosalueen jätevesien käsittelyä on tehostettava määräyksen 1 tasosta siten, että 1.1.2018 lähtien Latosuon käsiteltyjen vesien varastoaltaasta purkuputkea pitkin Nuasjärveen johdettavan veden sulfaattipitoisuus on enintään 2 000 mg/l ja mangaanipitoisuus enintään 4,0 mg/l virtaamapainotteisena kuukausikeskiarvona laskettuna.

Yksittäisen näytteen sulfaattipitoisuus ei saa olla yli 4 000 mg/l.

3. Latosuon käsiteltyjen vesien varastoaltaasta purkuputkella Nuasjärveen johdettavan, lupamääräysten 1 ja 2 tarkoittamien käsiteltyjen jätevesien aiheuttama yhteenlaskettu päästö vesiin saa olla purkuputken käyttöönottopäivästä lukien:

Ensimmäisenä, toisena ja kolmantena 12 kuukauden jaksona:

Aine; Raja-arvo

Nikkeli; 650 kg

Kupari; 100 kg

Sinkki; 1 125 kg

Mangaani; 36 000 kg

Sulfaatti; 24 000 t

Natrium; 12 000 t

Neljäntenä 12 kuukauden jaksona ja siitä eteenpäin:

Aine; Raja-arvo

Nikkeli; 350 kg

Kupari; 100 kg

Sinkki; 525 kg

Mangaani; 15 000 kg

Sulfaatti; 10 000 t

Natrium; 4 000 t

Poikkeaminen ympäristönlaatunormista sekoittumisvyöhykkeellä

6. Aluehallintovirasto määrää Nuasjärvellä sijaitsevan, kaivosalueen käsiteltyjen jätevesien päästölähteen ympäristön 500 metrin säteellä purkuputken suusta (noin 78,5 ha) vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) 6 b §:n tarkoittamaksi sekoittumisvyöhykkeeksi. Sekoittumisvyöhykkeen alueella veden liukoinen nikkeli-, kadmium- ja elohopeapitoisuus saa ylittää, asetuksessa mainitulla tavalla määritettynä, päätöksen mukaan käsiteltyjen jätevesien johtamisen seurauksena mainitun asetuksen näille aineille säätämän ympäristönlaatunormin (AA-EQS ja MAC-EQS) ja luontaisen taustapitoisuuden summan.

Elohopean liukoisen pitoisuuden osalta luontaisena taustapitoisuutena hyväksytään käytettäväksi hakemuksen mukainen pitoisuus 0,002 μg/l.

Määrätty sekoittumisvyöhyke on esitetty päätöksen liitteessä 4.

7. Veden liukoinen kadmium- ja nikkelipitoisuus sekä ahvenen lihaksen elohopeapitoisuus eivät saa ylittää tämän päätöksen mukaisesti johdettavien käsiteltyjen jätevesien vaikutuksesta edellä olevan määräyksen 6 mukaisen sekoittumisvyöhykkeen ulkopuolella Nuasjärvessä tai alempana vesistöissä vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) liitteessä 1 C sisämaan pintavesille säädettyä ympäristönlaatunormia (AA-EQS ja MAC-EQS) lisättynä luontaisella taustapitoisuudella.

Muut toimet, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja

11. Luvan saajan on toimitettava 31.8.2017 mennessä aluehallintoviraston ratkaistavaksi selvitys käsiteltyjen jätevesien sekoittumisesta, kerrostumisesta ja leviämisestä Nuasjärvessä, aiheutuneista vaikutuksista sekä esitys toimenpiteiksi vaikutusten lieventämiseksi. Selvitykseen on sisällytettävä muun muassa esitys vaihtoehtoisista purkupaikoista vaikutustarkasteluineen ja esitys käsiteltyjen jätevesien johtamisen vuodenajoittaisesta jaksottamisesta kolmannen vuoden jälkeen.

Selvityksen perusteella aluehallintovirasto voi täsmentää lupamääräyksiä tai täydentää lupaa uusilla määräyksillä esimerkiksi purkupaikan osalta.

Tarkkailu- ja raportointimääräykset

21. Luvan saajan on toteutettava päätöksessä tarkoitettua jätevesien johtamista koskeva käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu hakemuksen kohdan 7 "Tarkkailu ja raportointi" tarkkailusuunnitelman periaatteiden ja suuntaviivojen mukaisesti. Esitettyä tarkkailusuunnitelmaa on täydennettävä niin, että se täyttää tässä lupamääräyksessä mainitut sekä päätöksen liitteen 2 vaatimukset.

Päätöksen edellyttämät täydennykset sisältävä yksityiskohtainen jätevesien käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailusuunnitelma on toimitettava Kainuun ELY-keskuksen hyväksyttäväksi viipymättä. Yksityiskohtainen kalataloustarkkailusuunnitelma on vastaavasti toimitettava Lapin ELY-keskuksen hyväksyttäväksi. ELY-keskukset voivat tarvittaessa tarkentaa tarkkailuohjelmien sisältöä ja tarkkailujen raportointiin liittyviä määräyksiä.

Latosuon varastoaltaasta Nuasjärveen johdettavan käsitellyn jäteveden käyttö- ja päästötarkkailun vesimäärän ja veden laadun mittauksen on oltava niin säännöllistä ja monipuolista, että johdettavan veden laatu ja sen vaihtelut sekä Nuasjärveen johdettavat ainemäärät saadaan luotettavasti ja yksiselitteisesti mitatuiksi.

Jätevesien vaikutustarkkailu (vesistö- ja kalataloustarkkailut) on tehtävä niin monipuolisesti ja laaja-alaisesti, että toiminnan ympäristövaikutuksista ja vaikutusalueen laajuudesta saadaan kattava ja luotettava tieto. Tarvittaessa tarkkailualuetta on laajennettava ja tarkkailutiheyttä lisättävä viipymättä. Vaikutustarkkailut tulee tehdä riippumattomien tahojen toimesta. Poikkeustapauksissa luvan saaja voi osallistua vaikutustarkkailun näytteiden ottamiseen ja muuhun kenttätoimintaan, mikäli Kainuun ELY-keskus tai Lapin ELY-keskus katsoo menettelyn perustelluksi.

Päätöksen mukainen jätevesien käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu on toteutettava osana voimassa olevaa Talvivaaran kaivoksen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailua.

Tarkkailujen tulokset ja vuosiraportit on toimitettava heti niiden valmistuttua Kainuun ja Lapin ELY-keskuksille, Sotkamon kunnan ja Kajaanin kaupungin ympäristönsuojelu- ja terveydensuojeluviranomaisille sekä Säteilyturvakeskukselle.

Käyttöoikeuskorvaukset, korvattavat vahingot ja niiden selvittäminen

23. Luvan saajan on maksettava myönnetyistä käyttöoikeuksista päätöksen liitteenä 3 olevan korvausluettelon mukaiset kertakaikkiset korvaukset.

Mikäli puuston määrä on metsänhakkuun tai muun syyn vuoksi vähentynyt korvauslaskelman perusteena olevasta määrästä alueilla, joita myönnetty käyttöoikeus koskee, korvausta saadaan vähentää puuston määrän vähennystä vastaavasti.

25. Toiminnasta ammattikalastajille ja kalastusmatkailuyrityksille mahdollisesti aiheutuvista vahingoista on pyrittävä sopimaan. Luvan saajan on 31.5.2017 mennessä pantava aluehallintovirastossa vireille ammattikalastajille ja kalastusmatkailuyrityksille Nuasjärven ja Rehjan alueella aiheutuvien vahinkojen korvaamista koskeva asia, ellei niiden korvaamisesta sovita. Hakemukseen on liitettävä tarkkailuihin perustuva selvitys purkuputken vaikutuksista ja arvio aiheutuneista vahingoista sekä vahingonkärsijäkohtainen korvausesitys.

27. Luvan saajan on 15.5.2015 mennessä asetettava Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle (Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue) 100 000 euron suuruinen hyväksyttävä vakuus toiminnasta aiheutuvien, lupamääräyksen 26 tarkoittamien vahinkojen korvaamisesta. Vakuuden vapauttamisesta päättää aluehallintovirasto ympäristönsuojelulain mukaisena lupaviranomaisena.

Toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta

Lupapäätöksen mukainen toiminta voidaan aloittaa päätöstä noudattaen muutoksenhausta huolimatta.

(---)

1.3 Pääasiaratkaisun perustelut

1.3.1 Liuotusprosessin toiminta ja kaivoksen vesitaseen hallinta

Prosessin toiminta

Talvivaaran kaivoksen toiminta perustuu malmin kasaliuotukseen ja metallien talteenottoon saatavasta liuoksesta. Liuotuskasojen ja metallien talteenottolaitoksen välinen liuoskierto on tarkoitettu suljetuksi siten, että talteenottolaitoksella tapahtuvien saostusprosessien jälkeen paluuliuos (raffinaatti) palautetaan takaisin käytettäväksi liuotuskasoilla. Suljettu kierto on toiminnan ja ympäristöriskien hallinnan kannalta hyvin olennainen asia.

Prosessille on tyypillistä, että liuoskierron nesteet sisältävät runsaasti ympäristölle haitallisia aineita ja että siihen kuuluu laajoja säävaikutuksille alttiita alueita. Toiminnasta aiheutuva ympäristön pilaantuminen ja sen vaara ovat suoraan sidoksissa liuotusprosessin toimintaan ja siihen liittyvään vesitaseen hallintaan. Välitön yhteys näiden asioiden välillä on nähtävissä useissa kaivoksen ongelmissa. Esimerkiksi ennen kipsisakka-altaan vuotoa liuoskierrosta jouduttiin poistamaan liuosprosessin toiminnan turvaamiseksi raffinaattiliuosta luvan vastaisesti kipsisakka-altaaseen, mikä oli yksi onnettomuuden aiheuttanut tekijä.

Pohjois-Suomen aluehallintoviraston aiemmin antamien kaivoksen toimintaa koskevien päätösten numerot 52/2013/1 ja 36/2014/1 perusteluissa on selvästi todettu, ettei toiminta ole toteutunut ensimmäisessä ympäristölupapäätöksessä edellytetyllä tavalla. Näiden lupaprosessien aikana on pyritty saamaan tietoa prosessin toiminnasta. Saatujen tietojen puutteellisuuksien vuoksi mainituissa päätöksissä on annettu useita lupamääräyksiä ja selvitysvelvoitteita liuotusprosessin ja vesitaseen hallintaan liittyen.

Aiempien lupaprosessien yhteydessä Talvivaara Sotkamo Oy ei ole toimittanut täsmällisiä tietoja vedoten niihin liittyvään liikesalaisuuteen. Muun muassa päätöksestä numero 36/2014/1 tehdyssä valituksessa Talvivaara Sotkamo Oy on todennut seuraavaa: "Valituksen kohteena oleva lupapäätös sisältää useita määräyksiä, joissa edellytetään hyvin yksityiskohtaisen, Talvivaaran tuotantoprosesseja koskevan tiedon toimittamista valvovalle viranomaiselle tai muille tahoille. Kyseiset lupamääräykset edellyttävät liikesalaisuuksien tai jopa sisäpiirintiedon toimittamista viranomaisille. Talvivaaran toiminnasta aiheutuvien ympäristövaikutusten riittäväksi seuraamiseksi valvova viranomainen tarvitsee tiedon toiminnasta aiheutuvien päästöjen määristä, pitoisuuksista ja muista ominaisuuksista (esimerkiksi haihtuvuus ja liukenevuus). Sen sijaan yksityiskohtainen prosessin toimintaa koskeva tieto ei ole valvovalle viranomaiselle tarpeen, vaan ainoastaan aiheuttaa riskin Talvivaaran olennaisimpien liikesalaisuuksien paljastumisesta." Tämän tyyppisiksi lupamääräyksiksi on katsottu mainitun päätöksen lupamääräykset 11, 12, 18, 38 ja 110. Edelleen valituksessa on todettu: "Talvivaara on käyttänyt satoja miljoonia euroja prosessinsa kehittämiseen ja sen käyttäytymisen mallintamiseen. Näillä investoinneilla saavutettu tieto on Talvivaaran biokasaliuotukseen ja sulfidisaostukseen perustuvaan teknologiaan nojaavan liiketoiminnan ja siten Talvivaaran liikesalaisuuksien ydin. Edellä mainittujen lupamääräysten mukaiset selvitykset ja raportoinnit paljastaisivat Talvivaaran käytössä olevan sulfidisaostuksen, uraanin talteenottomenetelmän ja bioliuotuksen yksityiskohdat, jotka ovat liikesalaisuuksia ja siten salassapidettäviä."

Tämän asian käsittelyn yhteydessä aluehallintovirasto on pyrkinyt edelleen useita kertoja saamaan luvan hakijalta tarkempaa tietoa ympäristön pilaantumisen vaaran arvioinnin kannalta tärkeistä asioista, erityisesti liuosprosessin toiminnasta ja siihen liittyvästä vesienhallinnasta. Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssin jälkeen asiassa on saatu uutta ja täsmällisempää tietoa prosessin toiminnasta ja siinä olleista ongelmista.

Hakijan esittämiä tietoja prosessin toiminnasta

Malmin louhinnan, murskauksen ja kasauksen osalta ei ole pysyvästi päästy suunnitellulle 1,5 Mt:n kuukausitasolle. Keskeisenä ongelmana ovat koko toiminnan ajan olleet ensimmäisen vaiheen kasojen purkuongelmat. Alkuvaiheessa, kun ensimmäisen vaiheen liuotuskasojen purkua ei vielä tehty, rajoittivat murskaamon ongelmat kasattavan malmin määrää. Malmin louhinnan ja käsittelyn tavoitekapasiteetti on kuitenkin saavutettu vuoden 2013 louhintajaksolla. Kasojen purkuongelmista johtuen nykyisillä kuljetinjärjestelmillä ei ole saavutettu tarvittavaa kapasiteettia. Purkukapasiteetti on rajoittanut myös uuden malmin kasausta, millä on merkitys tuotettuun nikkelimäärään tietyllä viiveellä. Ensimmäisen vaiheen kasasta siirrettävän malmin kuljetuksessa on jouduttu käyttämään maansiirtokalustoa, jotta lähelle tavoitetasoa olisi päästy. Kasojen kovettuminen on vaikeuttanut sopivan purkukaluston löytämistä. Näiden seikkojen vuoksi kasojen kasaamisen ja purkamiseen käytetyt ajat ovat vaihdelleet huomattavasti, mikä on hankaloittanut liuosprosessin hallintaa. Kasatun materiaalin nikkelipitoisuuteen on kasauskapasiteetin lisäksi alettu kiinnittämään enemmän huomiota vasta vuonna 2013, jolloin tuotannonsuunnittelua tehostettiin. Tätä ennen kasalla kuukausitasolla syötettyjen nikkelitonnien määrä on vaihdellut merkittävästi.

Liuotusprosessissa malmin sisältämä magneetti- ja rikkikiisu hapettuvat ja liukenevat, kuten myös arvometalleja sisältävät mineraalit. Prosessissa liuotuskasalle saostuu huomattavia määriä yhdisteitä, kuten götiittiä, rautasulfaattia, jarosiittia ja kipsiä. Saostuminen poistaa liuoskierrosta muun muassa rautaa, rikkiä ja natriumia. Arvometallien liukenemista pääosin rajoittava tekijä ovat liuotusolosuhteet, eivät kasalle saostuvat suolat. Raudan saostuminen kasalle osoittaa, että hapetus toimii. Ensimmäisen vaiheen liuotuksessa on kuitenkin jääty selkeästi alkuperäisestä saantitavoitteesta. Ensimmäisen vaiheen lohkojen saannit ovat nikkelin osalta jääneet tasolle 20–40 % useilla lohkoilla. Ensimmäisessä ympäristölupahakemuksessa nikkelin saantoprosentiksi ensimmäisen vaiheen liuotuksessa esitettiin 85 %. Parhaimmillaan saantoprosentti on ollut lohkolla 3 (1. kierros) ja lohkolla 4 (1. kierros) 70–80 % nikkelistä.

Ongelmien vuoksi toisen vaiheen liuotukseen on siirtynyt enemmän arvometalleja sisältävää malmia kuin suunniteltu. Tämän johdosta toisen vaiheen liuotuksen liuotusolosuhteita (ilmastus) on tehostettu. Prosessin kokonaissaanto tällä hetkellä on 65–70 %. Ensimmäisen vaiheen kasojen siirtäminen toisen vaiheen liuotukseen aloitettiin vuonna 2011 eli ensimmäiset osat ovat saavuttaneet lopullisen liuotusaikatavoitteen. Prosessissa on arvoaineista liuennut lähinnä nikkeli ja sinkki. Koboltin ja erityisesti kuparin liukeneminen on ollut vähäistä. Malmin sisältämä uraani sen sijaan liukenee helposti, kuten myös mangaani.

Toimintaa ei ole pystytty aina järjestämään liuotusprosessin optimiolosuhteiden mukaisesti. Vesitaseen hallinnan ongelmat ovat näkyneet liuoskierrosneste- ja kastelumäärissä. Vuoden 2014 aikana uusimmilta lohkoilta 1 ja 4 on poistettu liuosta (nikkeliä) yhtiön kassatilanteen varmistamiseksi huomattavasti enemmän kuin optimiliuotus vaatisi. Kun nikkeliä on poistettu enemmän kuin kasoilla on liuennut, on tästä aiheutunut pitoisuuksien laskeminen vuoden 2014 aikana. Uusien lohkojen 1 ja 4 liuospitoisuudet ovat laskeneet vuoden 2014 aikana tasolta 1,5–1,8 g/l nikkeliä tasolle 0,7 g/l nikkeliä.

Metallitehtaan käyttöaste on saatu nostettua vuonna 2014 hyvälle, normaalille teolliselle toiminnalle tyypilliselle tasolle. Ilman konkurssista johtunutta marraskuun seisokkia käyntiaste on ollut 93,4 %. Metallitehtaan toiminnassa alkuvuosina havaitut ongelmat ja pullonkaulat on saatu poistettua. Metallitehdas pystyy käsittelemään tarvittavan sisäänvirtaavan liuosmäärän. Metallitehtaalla on tuotettu nikkeliä parhaimmillaan vajaa 2 000 tonnia kuukaudessa. Pysyvämmin tuotanto on ollut tasolla 1 000–1 250 t/kk nikkeliä, mikä on selvästi alle alkuperäisten suunnitelmien. Vuonna 2014 nikkelin vuorokausisaanto viimeisimmän osaamisen perusteella kasatuista ja käytetyistä ensimmäisen ja toisen vaiheen kasoista (ensimmäisen vaiheen liuotuksessa vain 1,5 lohkoa käytössä) on ollut noin 2,5 kk jakson tasolla 40–50 t/vrk nikkeliä ja kokonaisuudessaan noin 7 kk jakson yli 30 t/vrk. Luvan saajan näkemyksen mukaan uusin perustein käytettäessä ja kaikkien neljän ensimmäisen vaiheen lohkon ollessa käytössä, on toiminnassa mahdollista saavuttaa tavoitteellinen 30 000 t/a nikkelituotanto.

Malmin louhinnan ja käsittelyn keskeytyksen vuoksi on liuoskasojen ja niiltä tulevan liuoksen lämpötila laskenut. Ensimmäisen vaiheen liuotuksen lohkojen 2 ja 3 ulostulevan nesteen lämpötila on lähellä ulkoilman lämpötiloja. Myös lohkoilla 1 ja 4 liuoslämpötilat ovat laskeneet selvästi. Prosessin jäätyminen on todennäköistä talvella 2015–2016, jos louhintaa ei aloiteta.

Prosessin toiminnan varmistamiseksi on olennaista, että liuotukseen syötettävän malmiagglomeraatin laatu (raekoko, kosteus, pitoisuus ja mineralogia) saadaan kohdalleen, kasataan ja puretaan riittävällä kapasiteetilla, rakennetaan kasat (ilmastus, pohjarakenne ja kastelujärjestelmä) laadukkaasti ohjeiden mukaan, käynnistetään kasat suunnitelmallisesti ja viipymättä, varmistetaan olosuhteiden pysyminen liuotukselle suotuisana sekä seurataan prosessia ja tehdään tarvittaessa muutoksia.

Lupaviranomaisen näkemys prosessin toiminnasta

Edellä mainittujen tietojen perusteella kaivoksen prosessit ovat ajoittain toimineet suunnitellusti, mutta kaikissa prosessivaiheissa on ollut ongelmia. Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssin ja sitä edeltäneen heikon rahoitustilanteen vuoksi ei toiminnassa ole korjaustoimenpiteidenkään jälkeen kuitenkaan pystytty täysin osoittamaan, että kokonaisuutena kaikki osaprosessit on saatavissa toimimaan tasaisesti ja luotettavasti yhtä aikaa siten, että toiminnan jatkaminen on taloudellisesti kannattavaa.

Malmin louhinnan ja käsittelyn sekä metallitehtaan osalta voidaan kuitenkin katsoa riittävän luotettavasti osoitetuksi, että nämä osaprosessit toimivat suunnitellulla tasolla. Ympäristön pilaantumisen vaaran sekä koko toiminnan kannalta keskeisen malmin liuotusprosessin osalta on kuitenkin edelleen epävarmaa, saadaanko liuotusta toimimaan alkuperäisen suunnitelman ja taloudellisen kannattavuuden edellyttämällä tasolla, mikä on myös edellytys sille, että kaivoksen ympäristönsuojeluun liittyviä asioita voidaan hoitaa laadukkaasti ja kehittää niitä edelleen siten, että ympäristön pilaantumista voidaan edelleen vähentää.

Vesienhallinta

Talvivaaran kaivoksen ensimmäinen kunnollinen vesienhallintasuunnitelma on valmistunut kesällä 2013. Samaan aikaan valmistui myös vesienkäsittelysuunnitelma, jossa esitettiin toimia natriumin vähentämiseksi kierrosta ja sulfaatin poiston tehostamiseksi sekä uuden purkuputken suunnittelu ja lupien hakeminen. Vesienhallintasuunnitelman toimenpitein kaivoksen valuma-aluetta on saatu rajattua siten, että puhtaat pintavedet voidaan johtaa käsittelyn ohi vesistöön. Sen sijaan jätevesien puhdistamisen tehostaminen ei ole edennyt vaihtoehtoselvittelyä pidemmälle, ja purkuputkea koskeva hakemus on laitettu vireille huomattavasti myöhemmin kuin suunnitelmissa vuonna 2013 arvioitiin.

Viimeisimmissä täydennyksessä liuotusprosessin on todettu haihduttavan vettä 1–3 Mm3/a. Haihdunta on suurimmillaan kesäkuukausien aikana eli toukokuusta syyskuuhun. Päivittäin haihdunta vaihtelee huomattavasti säätilan mukaan. Erityisen kuivana ja lämpimänä jaksona haihdunta voi jopa pienentyä johtuen liuoskasojen pintojen kostutetun pinta-alan vähenemisestä. Kaivosalueelle tuleva sadanta ylittää selvästi haihdunnan. Näin ollen kaivosalueen vesitase on jatkuvasti positiivinen, eli vettä pitää johtaa pois kaivosalueelta. Alkuperäisessä ympäristölupahakemuksessa esitettiin, että prosessi on tehokkaasti vettä haihduttava ja vesitase hyvin voimakkaasti negatiivinen. Kyseessä on siten koko toiminnan ja ympäristön pilaantumisen ja sen vaaran kannalta yksi keskeisimmistä muutoksista toiminnassa verrattaessa ensimmäiseen ympäristölupahakemukseen.

Liuoskierrosta on poistettu nestettä muihin kuin varoaltaisiin muun muassa ennen kipsisakka-altaan vuotoa johtamalla merkittäviä määriä raffinaattia luvan vastaisesti kipsisakka-altaaseen. Joulukuussa 2013 ja tammikuun 2014 aikana johdettiin raffinaattia luvan vastaisesti 280 100 m3 avolouhokseen. Raffinaatin lisäksi louhokseen johdettiin luvan vastaisesti myös 175 800 m3 toisen vaiheen liuotuksen liuoksen ja keruuvesien sekoitusta. Toiminnassa ei ole rakennettu uusia liuoskierron varoaltaita näiden tapahtumien jälkeen. Luvan saaja on hakemuksessa ilmoittanut, että bioliuotuskierron vesitaseen hoitamiseksi selvitetään mahdollisuutta käyttää natriumvetysulfidia metallien saostamiseksi poikkeustilanteissa. Tällöin voidaan esimerkiksi johtaa metallitehtaalle bioliuotuksesta laimeita prosessiliuoksia vesi-inventaarion pienentämiseksi sekä puhdistaa vesiä käytössä olevilla käänteisosmoosi- eli RO-laitteilla ulos johdettavaksi. Tällä voitaisiin vähentää riskiä bioliuotuksen raffinaatin johtamisesta varastoitavaksi avolouhokseen. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan tällä hetkellä luvan saajalla ei ole käytössä tarvittavaa suljetun liuoskierron edellyttämää varoallastilavuutta tai muita tarvittavia keinoja ja vesienhallinnassa voidaan siten edelleen joutua tilanteeseen, jossa pilaantumisen vaaraa ympäristölle aiheuttavia liuoskierron nesteitä joudutaan johtamaan luvan vastaisesti esimerkiksi avolouhokseen.

Kaivoksella on selvitetty useiden vaihtoehtoisten vesienkäsittelymenetelmien soveltuvuutta. Nykyisin käytössä olevien menetelmien lisäksi on tutkittu muun muassa vaihtoehtoisia uusia neutralointikemikaaleja, nanosuodatusta, ettringiittisaostusta, haihdutuksen tehostamista erilaisilla mekaanisilla ja biologisilla menetelmillä, eutettista jäädytystä, alipainehaihdutusta, adsorbtiota, elektrodialyysia, osmoosimenetelmää, ioninvaihtoa, bariumsaostusta, biologista sulfaatin poistoa, jarosiittisaostusta, molekyyliseulaan perustuvaa erotusta ja biopolymeerejä.

Hakijan mukaan uusilla toimivilla teknologioilla saavutettava kapasiteetti on ollut usein liian pieni tai investointi- ja käyttökulut liian suuret. Talvivaaran kapasiteettitarpeelle ja olosuhteisiin ei ole saatavilla heti käytettävissä olevaa tekniikkaa.

Selvitysten perusteella erityisesti sulfaatinpoistoa voidaan tehostaa. Uusien tekniikoiden käyttöönotto vie suunnittelu ja rakentaminen huomioon ottaen kuitenkin noin kaksi vuotta.

Vesienhallinnan tilanne ympäristölupaa ratkaistaessa

Hakijan ilmoituksen mukaan kaivosalueella olevien Latosuon ja Kortelammen altaan vesipinnat ovat HW-tason yläpuolella ja lähestyvät HHW-tasoa, jolla on patojen hätävuotokynnys. Kortelammen altaan arvellaan saavuttavan ja ylittävän HHW-tason 22.4.2015. Latosuon arvioidaan saavuttavan vastaavasti HHW-tason kevään sulamiskaudella.

Avolouhoksen pohjoisessa avauksessa olevaa vettä siirretään avolouhoksen padon taakse. Tavoitteena on, että pohjoisessa avauksessa olisi mahdollista aloittaa louhinta kesällä 2015. Hakija on ilmoittanut, että pohjoista avausta ei voi käyttää vesien varastointiin, vaan siellä on tarkoitus jatkaa louhintatöiden valmistelua. Latosuon altaalta ei ole käytössä putkiyhteyttä avolouhokseen, eikä vesiä voida sieltä palauttaa takaisin kaivosalueelle. Kortelammen osalta vesiä on mahdollista pumpata avolouhokseen.

Hakija on tehnyt 8.4.2015 Kainuun ELY-keskukselle ympäristönsuojelulain 123 §:n mukaisen ilmoituksen, jonka mukaan kaivosalueelta aletaan johtaa käsiteltyjä jätevesiä Kortelammen alueelta Lumijokeen ja Latosuon altaasta Kuusijokeen huhtikuussa 2015. ELY-keskus on antanut ilmoituksesta päätöksen ja velvoittanut aloittamaan patoturvallisuuden varmistamiseksi johtamisen Kuusijoen ja Lumijoen suuntaan. Kaivoksella on viikolla 16 aloitettu käsiteltyjen vesien johtaminen vesistöihin sekä erillisen ilmoituksen perusteella raffinaatin johtaminen avolouhokseen.

Vaihtoehdot toiminnan järjestämisen osalta konkurssitilanteessa

Ympäristön pilaantumisen riskin hallinnan kannalta vaihtoehtoiset toimenpiteet ovat louhinnan ja malminkäsittelyn aloittaminen sekä toiminnan jatkaminen tai siirtyminen toiminnan alasajoon ja sulkemisvaiheeseen.

Toiminnan jatkaminen

Edellä esitetyn mukaan toiminnassa on vuoden 2013 aikana pystytty tekemään toimenpiteitä, joilla liuotusprosessin toimintaa on voitu tehostaa. Täysin pitävää näyttöä prosessin toiminnan merkittävästä paranemisesta ei ole voitu osoittaa. Toisaalta lupaviranomaisen käytössä ei ole ollut aineistoa, joka selvästi osoittaisi, että toimintaa ei konkurssin jälkeen pystytä tekemään liiketaloudellisesti kannattavasti.

Jos toimintaa jatketaan, on siinä noudatettava lupamääräyksiä, jotka on annettu ympäristön pilaantumisen estämisen varmistamiseksi. Toiminnan jatkaminen mahdollistaisi ympäristön pilaantumisen vaaran pitämisen hallitulla tasolla ja vähentäisi konkurssitilanteesta ja toiminnan loppumisesta aiheutuvaa pilaantumisen vaaraa.

Hakija on ilmoittanut aluehallintovirastossa 17.3.2015 käydyssä neuvottelussa, että Talvivaaran kaivoksen toimintojen ostamisesta on tehty esisopimus. Sen mukaan uudella toimijalla on tarkoitus aloittaa louhinta kesällä 2015. Louhinnan aloittamismahdollisuus on julkisselvittäjän antamien tietojen mukaan yksi kaupan toteutumisen edellytys. Lisäksi hakija on ilmoittanut, että kaivosalueella on aloitettu ensimmäisen vaiheen liuotuskasojen purkaminen ja siirto toisen vaiheen liuotukseen. Tällä mahdollistetaan sekä toiminnan lopettamiseen että sen jatkamiseen liittyvien jatkotoimien toteuttaminen vuoden 2015 aikana.

Mikäli toimintaa ei saada liiketaloudellisesti kannattavaksi, johtaa se kaivostoiminnan lopettamiseen.

Kaivoksen sulkeminen

Avolouhoksessa on tällä hetkellä huomattava määrä vapaata tilavuutta, jossa kaivosalueen vesiä voitaisiin varastoida sulkemistilanteessa ilman merkittävää ympäristön pilaantumisen vaaraa. Samalla olisi mahdollista tarkemmin suunnitella kaivoksen sulkemistoimenpiteitä. Avolouhoksen täyttyessä ylivuotovesiä voidaan johtaa joko nykyisiin purkuvesistöihin tai purkuputkella Nuasjärveen.

Kaivosalueella olevat jätealueet ovat suljettavissa asianmukaisilla pintarakenteilla. Liuoskierron nesteet voidaan käsitellä alueen nykyisillä puhdistinjärjestelmillä ja johtaa tarvittaessa avolouhokseen. Metallitehtaan sulkemisen jälkeen liuoskierrossa olevia metalleja ei saada talteen, vaan ne kulkeutuvat käsittelyssä muodostuvien sakkojen mukana jätealueille. Jätehuollon järjestämiseksi asetetut vakuudet eivät kata esimerkiksi liuoskierron nesteiden käsittelyä.

Alkuperäisessä tai valituksenalaisessa ympäristöluvassa ei ole annettu yksityiskohtaisia sulkemista koskevia määräyksiä. Luvan haltijan tai valvontaviranomaisen on tehtävä sulkemista koskeva lupahakemus, jos toiminta loppuu.

Vaikka avolouhos pidettäisiin tyhjänä, mutta louhintaa ei aloiteta kesän 2015 aikana, liuoskierron nesteiden lämpötilat laskevat niin alhaisiksi, että prosessin toiminta tulee todennäköisesti jäätymisen seurauksena keskeytymään. Samoin metallitehtaan syöttöliuoksen edelleen laimentuessa laskee rikkivedyn kulutus niin alhaiselle tasolle, että rikkivetytehtaan toiminta ei ole mahdollista ilman osan rikkivedystä johtamista ilmaan. Kaivoksella ei ole käytössä järjestelmää rikkivedyn hävittämiseen. Metallitehtaan alasajo johtaisi käytännössä toiminnan sulkemis­vaiheeseen.

Yhteenveto vaihtoehdoista

Edellä mainitusti sekä toiminnan jatkaminen että sen lopettaminen ovat toteutettavissa yleisesti tarkastellen ilman ympäristön merkittävää pilaantumista tai sen vaaraa.

Toimintaa valvova viranomainen Kainuun ELY-keskus ei ole tehnyt lupaviranomaiselle ympäristönsuojelulain 93 §:n mukaista aloitetta toimintaa koskevan ympäristöluvan peruuttamiseksi tai määrännyt valvontatoimena toimintaa keskeytettäväksi ympäristönsuojelulain 181 §:n nojalla.

Nyt käsiteltävä asia ei ole koskenut kaivoksen sulkemista, vaan toiminnan jatkamisen mahdollistavaa jätevesien johtamisjärjestelyä. Näin ollen aluehallintovirastossa on ollut arvioitavana se, aiheuttaako toiminnan jatkamiseen liittyvä jätevesien johtamisen muuttaminen ja uusi purkupaikka merkittävää pilaantumista tai sen vaaraa tai muuta sellaista ympäristönsuojelulain 49 §:ssä tarkoitettua vaikutusta, että luvan myöntämisen edellytykset hakemuksen mukaiselle toiminnalle eivät täyty.

1.3.2 Lupaharkinta ja luvan myöntämisen edellytykset

Nuasjärven purkuputki

Lupaharkinnan perusteet

Päätöksellä myönnetään lupa sijoittaa ja ottaa käyttöön kaivokselta käsitellyt jätevedet Nuasjärveen johtava purkuputki. Kyseessä on kaivostoiminnan olennaista muuttamista koskeva päätös, jonka lupaharkinta kattaa ympäristönsuojelulain 48 §:n 4 momentin mukaisesti ne toiminnan osat, joihin muutos vaikuttaa ja ne ympäristöön kohdistuvat vaikutukset, joita muutoksesta aiheutuu.

Ympäristönsuojelulain 48 §:n 2 momentin mukaisesti ympäristölupa on myönnettävä, mikäli toiminnasta ei annetut lupamääräykset huomioon ottaen aiheudu ympäristönsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitettuja vaikutuksia eikä muitakaan laissa tai muussa säädöksessä kiellettyjä vaikutuksia.

Ympäristönsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitettuja luvan myöntämisen edellytyksiä arvioitaessa on asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen varmistauduttava siitä, ettei toiminnasta aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa mainitussa momentissa tarkoitettuja kiellettyjä seurauksia.

Toiminnasta aiheutuvat päästöt ja onnettomuusriskit

Hakemus koskee Talvivaaran kaivoksen käsiteltyjen jätevesien johtamista Nuasjärveen. Kaivoksen toiminta-ajaksi on arvioitu tilanteessa, että kaivostoiminta saadaan konkurssin jälkeen kannattavaksi, kymmeniä vuosia. Myös Nuasjärveen johdettavien päästöjen on lupaharkinnassa arvioitu jatkuvan ainakin kaivoksen toiminta-ajan ja tämä on otettu huomioon vaikutuksia arvioitaessa.

Hakemuksessa ja sen täydennyksissä on esitetty ympäristönsuojelusta annetun asetuksen edellyttämä tieto hankkeesta aiheutuvista päästöistä ja niiden vaikutuksista. Hakemuksessa on esitetty arvio keskeisten haitta-aineiden vaikutuksista ja kulkeutumisesta vesiympäristössä. Arvioinnissa on hyödynnetty kirjallisuustietoja sekä kaivoksen tarkkailun kautta saatavaa kattavaa tietoa nykyisten päästöjen jo toteutuneesta vaikutuksesta vesien laatuun, vesiekologiaan ja kalastoon. Haetut jätevesien pitoisuusraja-arvot ovat pääosin samat kuin toimintaa koskevassa täytäntöönpanokelpoisessa päätöksessä numero 52/2013/1 ja valituksenalaisessa päätöksessä numero 36/2014/1. Mainittuja päätöksiä tehtäessä ja luparajoja arvioitaessa hakemusasiakirjoissa on ollut käytettävissä laajemmat haitta-ainetarkastelut, jotka aluehallintovirasto niin ikään on ottanut huomioon tätä asiaa ratkaistaessa.

Sallitun vuosikuormituksen suuruutta ja käsiteltyjen jätevesien enimmäispitoisuutta on rajoitettu lupamääräyksin sellaiselle tasolle, että aiheutuvat vaikutukset jäävät Nuasjärvessä rajallisiksi ja kohdistuvat lähinnä purkuputken suun yhteyteen määrätylle sekoittumisvyöhykkeelle ja sen läheiselle syvännealueelle. Etenkin suolapäästöt tulevat pienenemään ensimmäisen kolmen toimintavuoden jälkeen merkittävästi. Puhdistustekniikoiden kehittymisen ja käyttöönoton seurauksena voidaan muidenkin päästöjen odottaa edelleen pienenevän.

Kaivoksella on käytössä useita vesienkäsittelyprosesseja. Metallitehtaan prosessi itsessään poistaa liuoskierrosta tuotteiksi nikkelin, sinkin ja koboltin. Lisäksi metallitehtaalla on prosessivaiheina esineutralointi, raudan saostus ja loppuneutralointi, jotka osaltaan puhdistavat liuoskierron nestettä siinä olevista epäpuhtauksista. Loppuneutraloinnin ylite johdetaan käänteisosmoosilaitokselle (RO), jossa siitä valmistetaan tarvittava prosessivesi ja samalla vähennetään vesistöistä otettavan raakaveden tarvetta. Prosessin toiminnan aikana RO:n rejekti on palautettu liuotusprosessiin, jossa liuoksesta on poistunut sulfaattia ja natriumia saostumalla jarosiitiksi. Tällä hetkellä rejekti johdetaan kuitenkin suunnitelmista poiketen kipsisakka-altaalle ja sieltä Tammalammen käsittely-yksikköön.

Metallitehtaan liuoksen puhdistamiseen liittyvät prosessit ovat yleisiä, parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisia teollisuusprosesseja ja ne poistavat hyvin prosessissa olevia metalleja.

Kaivoksen alueella on kolme suurikapasiteettista kenttäoloissa olevaa vesienkäsittely-yksikköä; Kortelampi 1, Kortelampi 2 ja Tammalammen alueen käsittely-yksikkö. Vesien puhdistaminen näissä käsittely-yksiköissä perustuu kalkkisaostukseen ja laskeutukseen. Kalkkisaostus on etenkin metallien poistossa parasta käyttökelpoista puhdistuslaitetekniikkaa kyseessä oleville kaivosvesille. Tarkkailutulosten perusteella laitosten toiminnassa on havaittavissa kenttäolosuhteiden mukanaan tuomat ongelmat.

Tammalammen käsittely-yksiköstä vedet johdetaan Kuusilammen vesivarastoaltaan kautta Latosuon altaaseen. Käytännössä Kuusilampi toimii suurena laskeutusaltaana, vaikka sitä ei ole siihen käyttöön lupaprosessissa hyväksytty. Suuren allastilavuuden ansiosta kiintoainepitoisuudet ovat pysyneet tasaisen alhaisena. Kortelammen käsittely-yksikköjen vedet johdetaan purkuputken valmistuttua kipsisakka-altaan vesien kanssa Tammalammen käsittely-yksikköön. Kaivoksella ei ole käytössä suoraa putkilinjaa Kortelammen käsittely-yksiköstä Latosuon käsiteltyjen vesien altaaseen.

Käsitelty jätevesi johdetaan purkuputkeen Latosuon pitkäviipymäisen varastoaltaan kautta. Latosuon altaaseen johdettavan veden on täytettävä päätöksen numero 52/2013/1 lupamääräyksien mukaiset laatu- ja kuormitusvaatimukset. Mikäli kaivoksella esimerkiksi onnettomuuden tai teknisen vian seurauksena aiheutuu poikkeustilanne, jossa vesistöön uhkaa päästä luvasta poikkeavia päästöjä, voidaan vesien johtaminen Latosuolle keskeyttää. Toiminnalle määrätty tarkkailu on niin kattava, että nämä poikkeustilanteet havaitaan ennen, kuin ne vaikuttavat Latosuolle johdettavan veden laatuun. Näin ollen riski, että toiminnasta johdettaisiin Nuasjärveen lupamääräysten laatuvaatimukset ylittäviä vesiä, on hyvin pieni. Tarvittaessa myös johtaminen Latosuolta purkuputkeen voidaan keskeyttää.

Purkuputkilinja on merkitty maastoon, eikä sen rikkoutuminen siten esimerkiksi muiden kaivutöiden seurauksena ole todennäköistä. Vastaavia hitsatuin muoviputkin tehtyjä viemäri- ja vesijohtolinjoja on rakennettu Suomessa huomattavia määriä. Putkien valmistuksen ja linjan rakentamisen laadunvalvonnalla varmistetaan, että materiaali- tai asennusvirheet eivät heikennä putkilinjan kestävyyttä. Purkuputken sisällä virtaa vain raja-arvot täyttävää vettä. Siinäkin epätodennäköisessä tilanteessa, että linja rikkoutuisi, pääsee maastoon rajattu määrä lähinnä korkean sulfaattipitoisuuden omaavaa nestettä. Tämän aiheuttama pilaantuminen on rajattua, eikä aiheuta peruuttamattomia vahinkoja ympäristöön. Näin ollen purkuputken toiminnasta aiheutuva onnettomuusriski on hyvin pieni.

Vaikutukset veden laatuun

Hakemuksessa on arvioitu matemaattisin mallein päästöjen sekoittumista ja kulkeutumista Nuasjärvessä ja siitä eteenpäin Oulujoen vesistöreittiä. Arviointi on perustunut Suomessa yleisesti käytettyihin menetelmiin. Mallinnuksen yhteydessä on arvioitu myös siihen liittyviä epävarmuuksia ja niiden suuruutta. Hakijan käyttämä konsultti, jolla on ollut käytettävissä riittävä asiantuntemus, on tämän jälkeen arvioinut päästöjen vaikutuksia veden laatuun, vesiekologiaan ja vesistöjen käyttöön. Tältä osin ei ole tullut esiin seikkoja, joiden perusteella tehtyä arviointia voisi pitää olennaisilta osin virheellisenä. Näin ollen aluehallintoviraston ratkaisu pohjautuu pääosin tehtyyn leviämis- ja vaikutusarvioon. Mallinnuksen oikeellisuuden varmistamiseksi on annettu kattavat tarkkailuvelvoitteet, joiden tulosten perusteella lupaa voidaan tarvittaessa muuttaa.

Hakemuksen mukaisen purkupaikan ongelma on veden huono sekoittuminen alueella, ei niinkään vuosipäästön määrä. Hakemuksen mukaan Nuasjärveen johdettavat käsitellyt jätevedet eivät purkupaikan lähialueella sekoitu koko vesimassaan kesän ja talven kerrostuneisuuskausina vaan kulkeutuvat vain osittain sekoittuneena alusvedessä. Tällöin veden suolapitoisuus (sulfaattipitoisuus) ja sen myötä sähkönjohtavuus kohoavat huomattavasti normaalia tasoa korkeammiksi etenkin syvänteiden pohjanläheisissä kerroksissa. Hakemuksen täydennyksen mukaan Nuasjärven syvänteiden sulfaattipitoisuus voi tilapäisesti nousta tasolle 350 mg/l. Vaikutukset vaimenevat vähitellen purkupaikalta ala- ja ylävirtaan edettäessä laimenemisen lisääntyessä ja sekoittumisen tehostuessa. Kerrostuneisuuden on kuitenkin arvioitu purkautuvan ja alusveden sekoittuvan koko vesimassaan kevät- ja syystäyskiertojen aikana. Tällöin sähkönjohtavuus ja suolapitoisuus laskevat selvästi pohjan lähellä syvännealueillakin.

Hakemuksen perusteella ei voida tarkasti arvioida, kuinka laajalle alueelle normaalia järvivettä raskaampi suolapitoinen vesi kulkeutuu kerrostuneisuuskausina. Selvitysten tuloksista huolimatta on olemassa riski, että epäsuotuisissa sää- ja virtaamaolosuhteissa purkuputkesta tuleva sulfaattipitoinen vesi kulkeutuu arvioitua heikommin laimentuneena lähialueen syvänteisiin. Tällöin vähäsuolaisemman päällysveden ja sulfaattipitoisen alusveden tiheysero olisi niin suuri, että syys- tai kevättäyskierron toteutuminen voisi vaarantua.

Lupamääräyksissä luvan saaja on velvoitettu hakemuksessa esitettyjä toimenpiteitä täydentäviin toimenpiteisiin alkulaimenemisen parantamiseksi ja sekoittumisen tehostamiseksi. Lupamääräyksen 9 mukainen järviveden syöttö tehostaa käsiteltyjen jätevesien alkulaimennusta, alentaa Nuasjärveen tulevan veden suolapitoisuutta ja vähentää veden kerrostuneisuutta. Se ei kuitenkaan ennalta arvioiden riitä kokonaan estämään suolapitoisen veden kerrostumista ja kulkeutumista pohjan läheisissä vesikerroksissa etenkään jääpeitteisenä aikana talvella. Luvan saaja on velvoitettu tarkkailemaan suolapitoisen veden sekoittumista ja leviämistä Nuasjärveen asennettavin jatkuvatoimisin mittalaittein sekä säännöllisin leviämiskartoituksin.

Talvivaaran kaivoksen päästöt vesiin kulkeutuvat alkuperäisen ympäristöluvan ja vuonna 2013 myönnetyn vesien johtamista koskevan ympäristöluvan mukaisesti sekä Vuoksen että Oulujoen vesistön suuntaan. Oulujoen vesistön suuntaan johdettavat päästöt kulkeutuvat Kolmisopen, Tuhkajoen, Jormasjärven ja Jormasjoen kautta edelleen Nuasjärveen. Etenkin sulfaattipäästöjen poistuma vesistössä on tarkkailutulosten mukaan ollut pientä ja ne kulkeutuvat ja ovat kulkeutuneet suurelta osin Nuasjärveen ja sen kautta eteenpäin Oulujoen vesistössä. Siten merkittävä osa kaivostoiminnan aikana (2010–2014) Oulujoen suuntaan johdetusta sulfaattipäästöstä (kokonaisuudessaan noin 42 000 t) on kulkeutunut Nuasjärveen. Tarkkailutulosten mukaan kaivostoiminnan päästöistä vesiin ei ole kuitenkaan aiheutunut pilaantumista Nuasjärvessä tai selviä muutoksia vesiekologiassa. Kaivoksen päästöt vesiin ovat kuitenkin näkyneet muun muassa kohonneina sulfaatin ja natriumin pitoisuuksina. Nuasjärven ja Rehjan alueilta on jätetty huomattava määrä muistutuksia, eikä niissäkään ole tuotu esiin, että järveen jo johdettu kuormitus olisi aiheuttanut havaittavia haittoja.

Nuasjärven ja Rehjan alue on laajan vesistöreitin alaosassa oleva järvimuodostuma. Kajaaninjoen suulla vesistön valuma-alue on 7 475 km2 ja keskivirtaama 84,7 m3/h. Järvialtaan keskisyvyys on 8,2 metriä ja läpivirtaama on suuri, minkä seurauksena myös veden vaihtuvuus on nopeaa. Purkuvesistönä on suuri järviallas, mikä lisää tuulen vesien sekoittumista tehostavaa vaikutusta.

Luonnontilaisissa vesistöissä virtaamat ovat talviaikana pienten valumien seurauksena normaalisti pienimmillään. Voimatalouden tarpeisiin tehtävässä säännöstelyssä on tyypillistä, että virtaamia pyritään pitämään suurina talvella. Tehdyn erillisen lisämallitarkastelun perusteella talviaikainen säännöstely ei aiheuta erityistä herkkyyttä pilaantumiselle verrattuna esimerkiksi säännöstelemättömään vesistöön.

Edellä mainitun mukaisesti järven tilaan ja veden vaihtuvuuteen vaikuttaa voimatalouden tarpeisiin tehtävä säännöstely. Lisäksi vesistöön kohdistuu muuta pistekuormitusta muun muassa taajamien jätevedenpuhdistamoista ja turvetuotannosta sekä hajakuormitusta ranta-asutuksen kautta ja maa- ja metsätaloudesta. Järvialue tai sen ranta-alueet eivät ole luonnonsuojelulain mukaisen suojelun piirissä. Ennemminkin ranta-alueita on kaavoituksella osoitettu vapaa-ajanasuntojen rakennuspaikoiksi. Kyseessä ei ole myöskään minkään rauhoitetun eliölajin tunnistettu merkittävä elinympäristö. Alue ei muodosta kokonaisuutena esimerkiksi ympäristönsuojelulain 49 §:n 1 momentin 4 kohdan tarkoittamaa erityistä luonnonolosuhdetta, jonka huonontuminen olisi nyt kyseessä.

Nuasjärven ja Rehjan alue on luokiteltu Iijoen-Oulujoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuoteen 2015 hyvään ekologiseen tilaan, kuten myös Kajaaninjoen alapuolinen Oulujärvi. Vastaavasti veden kemiallinen tila on hyvä. Vesienhoidon ympäristötavoitteena on, että vesien tilan heikkeneminen estetään ja vuoteen 2015 mennessä saavutetaan vähintään hyvä tila. Vesienhoitosuunnitelma on valmistunut vuonna 2009, jolloin Talvivaaran kaivos ei ollut toiminnassa. Päästöjen johtaminen Nuasjärveen ei ennalta arvioiden heikennä Nuasjärven ekologista tilaa nykyisestä hyvästä tilasta. Vain aivan purkuputken lähistöllä voi arvioida tapahtuvan esimerkiksi pohjaeliöstössä lajimuutoksia. Vastaavasti veden kemiallinen tila pysyy hyvänä lukuun ottamatta tällä päätöksellä määrättyä sekoittumisvyöhykkeen aluetta. Päästöjen johtaminen nykyisiltä purkureiteiltä virtaamaltaan huomattavasti suurempaan Nuasjärveen mahdollistaa myös pilaantuneiden latvavesien kunnostamisen ja niiden ekologisen ja kemiallisen tilan parantumisen.

Nuasjärven ja Rehjan alue ei edellä esitetyn perusteella ole veden laadun ja siihen liittyvän vesiympäristön osalta erityisen herkkä alue pilaantumiselle.

Toiminnan vaikutus kalastoon ja kalastukseen

Nuasjärven ja Rehjan alueella harjoitetaan ammattikalastusta sekä aktiivista vapaa-ajankalastusta. Ne ovat myös tärkeitä kalastusmatkailun kohdevesistöjä.

Ennalta arvioiden kalat, muun muassa pyyntikokoiset kuhat, karkottuvat ainakin osittain alueilta ja vesikerroksista, joissa suolapitoisuus kasvaa selvästi normaalia tasoa korkeammiksi. Näillä alueilla kalastus vaikeutuu ja saaliit vähenevät. Näin käy todennäköisimmin jätevesien purkupaikan lähialueella ja sitä ympäröivällä syvännealueella. Hakemuksen, lausuntojen ja muistutusten sekä maastokatselmuksen perusteella tämä alue on tärkeä ammatti- ja muiden kalastajien pyyntialue.

Kalojen karkottuminen sekä tietoisuus purkuputken läheisyydestä ja käsiteltyjen jätevesien johtamisesta voi vähentää alueen houkuttelevuutta pyyntialueena, vaikka jätevedet eivät varsinaisesti vaikuttaisikaan kalantuottoon tai saaliiseen tai aiheuttaisi makuvirheitä tai muita haitallisia vaikutuksia korvattavaksi määrätyn alueen ulkopuolella. Tietoisuus käsiteltyjen jätevesien johtamisesta voi myös vähentää Nuasjärven ja Rehjan alueen kalan kysyntää ja sitä kautta saaliin arvoa.

Kalastukselle ja kalastolle aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi luvan saaja on määrätty maksamaan kalatalousmaksua. Jätevesien purkupaikan ja sen läheisten vesialueiden kalastusoikeuden haltijoille, kahdelle osakaskunnalle, on lisäksi määrätty korvaukset kalan tuoton alenemisesta ja kalastuksen vaikeutumisesta niiltä osin kuin niitä ei voida ehkäistä kalatalousmaksulla tehtävin toimenpitein.

Toiminnan merkitys elinympäristön terveellisyyden ja viihtyisyyden kannalta

Nuasjärven ja Rehjan järviallas sijaitsee Sotkamon ja Kajaanin keskustaajamien välisellä alueella. Järvi rajoittuu sen itäpäässä Vuokatin matkailualueeseen. Järvialueella on runsaasti rantaan rajoittuvia vakituisessa ja vapaa-ajankäytössä olevia rakennettuja kiinteistöjä. Järvialueella harjoitetaan ammattikalastusta sekä aktiivista vapaa-ajankalastusta. Ranta-alueiden rakentaminen on osaltaan perustunut vesistösidonnaiseen virkistyskäyttöön, joka on runsasta etenkin kesäaikana. Järven vettä käytetään usealla kiinteistöllä pesu-, löyly- ja kasteluvetenä.

Nuasjärveen johdettavat päästöt on lupamääräyksin rajoitettu siten, että toiminnasta ei aiheudu luvan myöntämisen esteenä olevaa merkittävää pilaantumista tai terveyshaittaa. Käsiteltyjen jätevesien sekoittumista ja laimentumista on määrätty tehostettavaksi rakennettavalla sekoituspumppaamolla. Lupamääräysten seurauksena vedenlaatua koskevat ympäristönlaatunormit ylittyvät nikkelin, kadmiumin ja elohopean osalta vain rajatulla, vesistön kokoon nähden pienellä sekoittumisvyöhykkeellä. Määrätty sekoittumisvyöhyke sijaitsee etäällä ranta-alueista. Määrätyillä toimenpiteillä myös mangaanipitoisuudet jäävät vesistössä pienemmiksi kuin hakemuksessa arvioitiin. Päästöistä ei aiheudu myöskään talousveden laatuvaatimusten ylityksiä ranta-alueilla, joten vettä voidaan edelleen ottaa kastelu-, sauna- tai pesuvedeksi. Pintavettä ei tule yleisten suositusten mukaan käyttää sellaisenaan juomavetenä. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu sellaisia veden laadun muutoksia, että veden käyttöä tulisi rajoittaa ranta-alueilla.

Päästöt eivät ennalta arvioiden rajoita rantakiinteistöjen tai muidenkaan vesistösidonnaisia virkistyskäyttöharrasteita, kuten uimista, veneilyä, kalastamista ja niin edelleen. Päästöillä ei arvioida myöskään olevan sellaisia vaikutuksia, että Nuasjärven ja Rehjan alueelta pyydetylle kalalle olisi tarpeen asettaa Suomen muista sisävesistä poikkeavia syöntirajoituksia.

Tietoisuus purkuputkesta ja sen kautta johdettavista käsitellyistä jätevesistä vähentää osalla vaikutusalueen asukkaista mielikuvien kautta koettua alueen viihtyisyyttä. Näitä mielikuvia ei voida ottaa huomioon arvioitaessa ympäristönsuojelulain mukaisia luvan myöntämisen edellytyksiä tai sijoituspaikan soveltuvuutta. Mielikuvien mukanaan tuoma huoli oman elinympäristön terveellisyydestä ja puhtaudesta voi jopa aiheuttaa välillisesti terveyshaittaa. Kyse ei ole kuitenkaan ympäristönsuojelulain 49 §:n 1 kohdan tarkoittamasta päästön aiheuttamasta terveyshaitasta.

Toiminnan vaikutus alueiden käyttöön

Nuasjärven ja Rehjan alueen rannat on osoitettu Sotkamon kunnan laatimalla oikeusvaikutteisella Nuasjärven rantaosayleiskaavalla loma- ja asuinrakentamiseen. Kaava koskee Sotkamon puoleisen Nuasjärven ja Rehjan alueella noin 600 rantaan rajoittuvaa tai rannan läheistä kiinteistöä, joista valtaosalle on osoitettu rakennuspaikka. Kaavassa on varattu ranta-alueita myös matkailupalveluille. Nuasjärven saarista muun muassa Pieni-Tahkonen, Jatkosaaret ja Muuraussaari on kaavassa varattu retkeily- ja ulkoilualueiksi. Kaavassa varsinainen Nuasjärvi on merkinnällä W, vesialue. Osalle yleiskaavan tarkoittamista alueista on laadittu ranta-asemakaavat. Nuasjärven itäpäässä on asemakaavoituksella säädelty muun muassa ranta-alueiden käyttöä. Alueella on runsaasti matkailukäyttöön osoitettuja ranta-alueita, kaavamerkintä RM matkailupalvelujen alue.

Rehjan puolella Kajaanin kaupungilla keskusta-alueen asemakaavoitus ulottuu Petäisenniskan alueelle. Muuten Kajaanin puoleisella Rehjan–Nuasjärven ranta-alueella on voimassa oleva yleiskaava, jossa on merkittynä noin 300 loma- tai asuinkiinteistöä.

Valtioneuvoston vahvistamassa Kainuun maakuntakaavassa 2020 koko Nuasjärven alue, sisältäen myös Kajaanin, Vuokatin ja Sotkamon on merkitty matkailun vetovoima-alueeksi.

Nuasjärven ja Rehjan aluetta on ohjattu kaavoituksella voimakkaasti matkailun ja vapaa-ajan asumisen käyttöön. Päätöksen mukainen purkuputken sijoittaminen Nuasjärveen ja vesien johtaminen sen kautta ei ole asemakaavan tai lainvoimaisten kaavojen vastaista. Purkuputken pää on sijoitettu niin etäälle ranta-alueista ja päästöt lupamääräyksin rajoitettu sellaiselle tasolle, ettei toiminta vaikeuta maankäytön järjestämistä kaavoituksen ohjaamalla tavalla.

Purkuputken vaihtoehtoiset sijoituspaikat alueella

Talvivaaran kaivoksen aiheuttama ympäristön pilaantuminen on johtunut siitä, että toimintaa ei ole pystytty järjestämään tavalla, jossa päästöt olisivat pysyneet alkuperäisen ympäristölupahakemuksen mukaisina. Luvasta poikkeavia päästöjä on johdettu pieniin latvavesiin, joissa laimeneminen on ollut liian vähäistä. Tästä johtuen suolapitoinen vesi on kerrostunut pienten järvien alusveteen pysyvästi. Tehtyjen selvitysten mukaan kaivoksen koko vesitase on lisäksi muuttunut siten, että kaivokselta on johdettava luontoon huomattavasti enemmän käsiteltyjä jätevesiä kuin alkuperäisessä ympäristöluvassa arvioitiin. Jäteveden määrää tai laatua ei ole käytettävissä olevin teknologioin mahdollista muuttaa nykyisestä kohtuullisen nopealla aikataululla. Näin ollen johdettavan käsitellyn jäteveden määrä on toiminta-alueen laajuudesta johtuen huomattavan suuri ja se sisältää runsaasti prosessista peräisin olevia suoloja.

Talvivaaran kaivoksen hakemuksen mukaista kuormitusta ei voi ilman ympäristön merkittävän pilaantumisen aiheuttamista johtaa nykyisiä purkureittejä pitkin. Näin ollen vaihtoehtoisen purkupaikan etsiminen on ollut perusteltua.

Hakija on tarkastellut purkuputkelle soveliaita sijoituspaikkavaihtoehtoja Tennetin virran, Nuasjärven ja Oulujärven alueella. Ympäristön kannalta riittävä laimentuminen on saavutettavissa muissakin paikoissa kuin aluehallintoviraston päätöksen mukaisessa purkupaikassa. Muilla tutkituilla purkupaikoilla rantojen vesistösidonnainen virkistyskäyttö ei poikkea olennaisesti Nuasjärven vastaavasta. Myös Oulujärven puolella on runsaasti loma-asutusta ja vakituista asutusta, mitkä hyödyntävät vesistöä virkistyskäytössä. Ammattikalastus on lisäksi Oulujärvellä laajempaa kuin Nuasjärvellä.

Merkittävin ero Oulujärven ja Nuasjärven virkistyskäytön osalta on Vuokatin matkailukeskuksen sijainti Nuasjärven itäpäässä. Käsiteltyjen jätevesien johtaminen Nuasjärveen ei kuitenkaan vaikuta merkittävästi Vuokatin kannalta keskeisimpiin matkailutoimintoihin. Päästöt eivät vaikuta alueen talviurheilumahdollisuuksiin ja niihin sidonnaisiin matkailu- ja majoituspalveluihin. Myös talvikauden ulkopuolista matkailu- ja majoitustoimintaa (muun muassa retkeily, erästys ja niin edelleen) on mahdollista harjoittaa normaalisti.

Jätevesien johtamisen vaikutukset veden laatuun purkuputken lähialueella (tilapäinen suolapitoisuudesta johtuva kerrostuminen) olisivat hyvin samanlaiset riippumatta siitä, mihin järvialueeseen johtaminen kohdistuu.

Vaikutus talousveden ottoon

Nuasjärven ja Rehjan ranta-alueeseen rajoittuu kaksi pohjavesialuetta; Rimpilänniemi ja Matinmäki–Mustikkamäki. Molemmat on luokiteltu vedenhankintaa varten tärkeiksi pohjavesialueiksi.

Matinmäki–Mustikkamäki on Kajaanin kaupungin tärkein käytössä oleva pohjavesialue. Keskeisen pohjaveden muodostumisalueen alimmat alueet sijaitsevat noin tasolla +150 m ja alueen keskiosien maanpinta nousee yli 200 metrin korkeuteen merenpinnasta. Pohjavesialue on vettä ulospäin purkava. Alueella on muun muassa Matinmäen, Hannusrannan, Mustikkamäen ja Salmijärven sekä Heterannan vedenottamot, joista Heteranta on ottomääriltään suurin. Esiintymän pohjaveden päävirtaussuunta on Rehjan suuntaan. Heterannan vedenottamo sijaitsee aivan Rehjan rannassa, joten mikäli hankkeella olisi vaikutuksia pohjaveden laatuun, näkyisivät vaikutukset ensin siinä. Aluehallintoviraston katselmuksessa tehtyjen havaintojen ja Kajaanin Veden antamien tietojen perusteella hyödynnettävä pohjavesiesiintymä on ulospäin purkautuva, eikä perustu esimerkiksi Rehjasta tapahtuvaan rantaimeytymiseen. Ottamossa pohjavedenpinnan taso on ollut koko ajan Rehjan vedenpinnan yläpuolella.

Rimpilänniemen vedenottamo sijaitsee Nuasjärven vedenpintaa korkeammalla olevalla harjualueella. Pohjaveden muodostumisalue on niin laaja suhteessa ottomäärään, ettei Nuasjärven vettä ennalta arvioiden kulkeudu vedenottamoon.

Käsiteltyjen jätevesien johtaminen ei aiheuta myöskään sellaisia vaikutuksia muualla Nuasjärven ja Rehjan veden laadussa, että esimerkiksi loma-asuntojen rantojen lähellä olevia kaivoja ei voisi käyttää edelleen talousveden hankkimiseen.

Käsiteltyjen jätevesien johtaminen ei aiheuta myöskään sellaisia pitoisuusmuutoksia, että toiminta vaarantaisi Oulujoen alueella pintavettä raakavetenä käyttävien kuntien vedenhankinnan. Suoraan järvestä otettavaa vettä ei suositella missään tilanteessa käytettäväksi talousvetenä.

Nykyinen purkureitti (Kolmisopen yläpuoliset vesistöt)

Päätöksellä on myönnetty lupa johtaa käsiteltyjä jätevesiä käytössä olevia purkupisteitä pitkin Oulujoen suuntaan ennen purkuputken käyttöönottoa. Kyseessä olevien purkupisteiden kautta vesiin johdettavat käsitellyt jätevedet kulkeutuvat kaivospiirin sisällä Kalliojokeen ja edelleen Kolmisoppeen. Kolmisopesta lähtevä Tuhkajoki ja sen alapuolinen Jormasjärvi ja Jormasjoki sijaitsevat kaivospiirin ulkopuolella.

Näiden purkupisteiden osalta käsiteltyjen jätevesien johtamista koskee myös aluehallintoviraston päätös numero 52/2013/1. Käsittelyratkaisusta ilmenevästi edellä mainitulla päätöksellä ei ole ratkaistu näihin vesistöihin sallittavan päästön enimmäismäärää vuodesta 2015 eteenpäin. Tällä päätöksellä on myönnetty lupa pienemmille päästöille kuin kyseiseen vesistönosaan johdettiin ympäristöluvan mukaisesti vuonna 2014. Vuonna 2013 päästöt ovat olleet merkittävästi suuremmat.

Vuoden 2014 vaikutustarkkailutulosten mukaan päätöksen numero 52/2013/1 mukaisten päästöjen vaikutukset ovat näkyneet vedenlaadun muutoksina ja Tuhkajoen pohjaeläimistössä. Kalataloustarkkailun mukaan kalastus ei ole estynyt Jormasjärvessä ja kalaa on saatu aiempien vuosien tapaan.

Jormasjärveen ei tulosten mukaan ole muodostunut pysyvää kerrostuneisuutta veden suolapitoisuuden suhteen, vaikka sulfaattipitoisuus ja sen myötä sähkönjohtavuus on kerrostuneisuuskausina ollut alusvedessä selvästi korkeampi kaivostoimintaa edeltävään aikaan verrattuna. Kerrostuneisuus on kuitenkin purkautunut ja vesimassa sekoittunut syys- ja kevättäyskiertojen aikana normaalisti ja ennakoidun mukaisesti. Tarkkailutulosten mukaan syksyllä 2014 Jormasjärven vesi oli tasalaatuista syvyyssuunnassa. Myös järven eteläosan ja pohjoisosan väliset veden laadun erot olivat vähäiset.

Lupamääräyksillä on edelleen tiukennettu vesistöihin johdettavien jätevesien laatuvaatimuksia muun muassa sulfaatti-, elohopea- ja kadmiumpitoisuuden osalta. Tämän päätöksen mukaisen käsiteltyjen jätevesien johtamisen aiheuttamat vaikutukset jäävät siten ennalta arvioiden vähäisimmiksi kuin vuonna 2014 aiheutuneet ympäristöluvan mukaisten päästöjen vaikutukset. Jätevesipäästöjen lisääntymisestä vuonna 2015 aiheutuvien kalataloushaittojen lisääntyminen on otettu huomioon kalatalousmaksua määrättäessä.

Lähivesistöjen tila alkaa parantua päästöjen oleellisesti pienetessä kesän 2015 jälkeen alkaen.

Lupaharkinnan lopputulema

Lupamääräyksiä noudattava toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen säädösten vaatimukset. Asiaa ratkaistaessa on otettu huomioon, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Ympäristölupa on voitu myöntää hakemuksen mukaisiin purkupaikkoihin Kolmisopen yläpuolisiin vesistöihin ja Nuasjärveen, kun otetaan huomioon lupamääräyksillä annetut rajoitukset ja määrätyt velvoitteet.

Toiminta ei aiheuta päästöjä ehkäisevät ja rajoittavat lupamääräykset ja hyväksytyt purkupaikat huomioon ottaen ympäristönsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitettua luvan myöntämisen esteenä olevaa terveyshaittaa, merkittävää muuta 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua seurausta tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 16–17 §:ssä tarkoitettua maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella tai kohtuutonta rasitusta naapuritiloilla.

Lupamääräyksiä annettaessa on otettu huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutukset ilmenevät, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet.

Päästöraja-arvoja sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevat lupamääräykset perustuvat parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan sisältöä arvioitaessa on otettu huomioon ympäristönsuojelulain 53 §:ssä mainitut seikat.

Lisäksi on otettu huomioon varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen.

1.3.3 Käyttöoikeusratkaisun perustelut

Käyttöoikeuden myöntämisestä toisen maa-alueelle jäteveden johtamista varten tarvittavaa putkea varten säädetään ympäristönsuojelulain 68 §:n 2 momentissa. Ympäristönsuojelulain 69 §:ssä säädetään putken rakentamisesta ja käyttöoikeuden myöntämisestä toisen vesialueelle. Rakentamiseen, käyttöoikeuden myöntämiseen ja korvausten määräämiseen on mainittujen lainkohtien mukaan sovellettava vesilain säännöksiä. Lisäksi käyttöoikeuden myöntäminen maa-alueelle edellyttää, ettei siitä aiheudu kohtuutonta haittaa muille ja että se on teknisesti ja taloudellisesti perusteltua. Oikeutta ei saa myöntää tontin, rakennuspaikan, uimarannan tai muun vastaavan erityiseen käyttöön otetun alueen välittömässä läheisyydessä.

Purkuputki on maalla linjattu kulkemaan pääosin suoalueita pitkin, eikä se kulje asutuksen välittömässä läheisyydessä. Putki sijoitetaan maan alle, eikä sen sijoittaminen estä liikkumista putkilinjan alueella tai sen poikki. Putkilinjan sijoittamisesta ei siten aiheudu kohtuutonta haittaa muille. Purkuputken rakentaminen palvelee Talvivaaran kaivoksen toiminnan jatkamista hakemuksen ja tämän luparatkaisun perusteluista ilmenevästi. Putkilinjan rakentaminen on siten teknisesti ja taloudellisesti perusteltua. Näin ollen käyttöoikeuden myöntämiselle on ympäristönsuojelulaissa säädetyt edellytykset.

Käyttöoikeusalueet toisen maa- ja vesialueilla ovat tarpeen purkuputken rakentamista varten. Luvan saajan hallinnassa on omistusoikeuden tai kaivoslain perusteella saadun, pysyväksi katsottavan käyttöoikeuden perusteella yhteensä 61,4 % putkilinjaa varten tarvittavasta alueesta. Luvan saajalla on siten vesilaissa käyttöoikeuden myöntämisen edellytykseksi säädetty omistus- tai pysyvä käyttöoikeus yli puoleen tarvittavasta alueesta. Näin ollen oikeus toisen alueeseen voidaan myöntää vesilain 2 luvun 13 §:n 1 momentin perusteella.

Määräaikainen (työnaikainen) käyttöoikeus on erityisestä syystä tarpeen putkilinjan rakennustöiden aikana alueella liikkumista varten. Yksityisteiden käyttämiseen voi lisäksi tulla sovellettavaksi yksityistielaki (10 § ja 80 §). Luvan saajan on korvattava työnaikaisesta käyttöoikeudesta mahdollisesti aiheutuvat vahingot maanomistajille.

Käyttöoikeus on myönnetty hakemuksen mukaisesti 20 metriä leveälle putkilinjalle työalueineen. Käyttöoikeus ei kohdistu vain vähäiseen osaan kiinteistöä, joten päätöksestä ilmoitetaan kiinteistötietojärjestelmään.

1.3.4 Lupamääräysten perustelut

1. Nuasjärveen johdettavien vesien pitoisuuksia koskevat raja-arvot vastaavat pääosin vuonna 2013 annetussa päätöksessä numero 52/2013/1 määrättyjä pitoisuuksien raja-arvoja. Haittojen vähentämiseksi ja käsittelyjärjestelmään lisänä tulleen pitkäviipymäisen Latosuon altaan vuoksi raja-arvoja on joiltain osin täsmennetty ja tarkennettu. Elohopean ja kadmiumin raja-arvo on asetettu hakemuksen mukaiselle tasolle, mikä on selvästi alle vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun asetuksen mukaisen pitoisuusrajan. Raja-arvot on annettu aiemmasta päätöksestä poiketen ympäristön pilaantumisen estämiseksi myös alumiinille ja mangaanille. Asetetut raja-arvot on saavutettavissa kaivoksen nykyisillä puhdistusjärjestelmillä, kun niiden käyttöön ja kunnossapitoon kiinnitetään riittävästi huomiota. Elohopean, kadmiumin ja sulfaatin osalta on annettu myös yksittäisen näytteen enimmäispitoisuudet, millä varmistetaan, ettei Nuasjärveen johdeta hetkittäinkään liian paljon haitta-aineita sisältäviä vesiä. Raja-arvojen harkinnassa on otettu huomioon purkuputken Nuasjärven päähän edellytetty vesien sekoitusjärjestelmän rakentaminen.

Metallien (nikkeli, kupari, sinkki ja uraani) osalta raja-arvoja ei ole annettu kuukausikeskiarvoina, vaan ne on määrätty olemaan jatkuvasti voimassa. Vesien johtaminen Nuasjärveen tapahtuu pitkäviipymäisen altaan kautta, eikä suoraan käsittely-yksiköstä, kuten aiemmin. Näin ollen veden laatu pysyy tasaisempana, eikä puhdistinlaitteiden häiriötilanteista johtuvia hetkittäisiä veden laadun suuria vaihteluita voi esiintyä. Johdettavien vesien pH:n rajaa on voitu laskea myös lähemmäs neutraalia, koska vedet johdetaan pitkäviipymäisen Latosuon kautta vesistöön. Latosuon altaassa voi tapahtua pH:ta alentavia prosesseja. Pilaantumisen estämiseksi pH:lle on annettu myös alaraja.

Kaivoksen käsitellyt jätevedet sisältävät muitakin aineita kuin niitä, joille on määrätty raja-arvot. Niiden pitoisuudet ovat tasolla, jolla päästöjen rajoittaminen raja-arvo määräämällä ei ole tarpeen. Hakemuksessa on esitetty näiden aineiden keskimääräisiä pitoisuuksia. Mikäli pitoisuudet tulevat poikkeamaan esitetyistä tasoista, on lupaan tarvittaessa haettava muutosta. Hakija on lisäksi velvoitettu tarkkailumääräyksellä selvittämään käsiteltyjen jätevesien laatua tässä hakemuksessa esitettyä laajemmin.

Kaivosalueella varastoidaan aluehallintoviraston päätöksen numero 52/2013/1 lupamääräyksen B mukaisesti käsiteltyjä jätevesiä maapohjaisissa altaissa. Kaivosalueelle on toteutettu päätöksen antamisen jälkeen Latosuon, Kuusilammen ja Kuljun altaat. Altaissa varastoitavien vesien haitta-ainepitoisuuksien on alitettava mainitun päätöksen lupamääräyksen 8 mukaiset raja-arvot. Käsiteltyjen jätevesien johtamisjärjestelyjen osalta ei ole tarve tässä päätöksessä muuttaa näiden altaiden käyttöä koskevia määräyksiä.

Kuusilammen allas on otettu alun perin käyttöön edellä mainittuna puhtaiden vesien varastointialtaana. Talvivaara Sotkamo Oy on hakenut aluehallintovirastolta erillisellä hakemuksella lupaa muuttaa Kuusilammen altaan itäpää vedenkäsittelyssä muodostuvien sakkojen loppusijoituspaikaksi. Aluehallintovirasto on hylännyt tätä koskevan hakemuksen. Kaivosalueelta käytettävissä olevien vuoden 2014 ilmakuvien mukaan mainitulle alueelle on jo johdettu kiintoainepitoisia vesiä ja sinne on laskeutunut sakkoja. Luvan saajan toimenpiteet eivät siten ole käsiteltyjen vesien johtamisen osalta vastanneet kaivosalueen sisällä lupapäätöksen vaatimuksia. Altaaseen sijoitetun sakan poistamisen osalta on annettu määräys aluehallintoviraston päätöksessä numero 36/2014/1.

2. Luvan saaja on selvittänyt mahdollisuuksia tehostaa kaivoksen jätevesien puhdistamista. Selvitysten mukaan saatavilla on tekniikoita, joilla etenkin sulfaattipitoisuuksia, joista on aiheutunut pilaantumista lähijärvissä, voidaan alentaa. Päästöjen johtamisesta aiheutuu annetuista lupamääräyksistä huolimatta alueellisesti rajattua pilaantumista Nuasjärvessä ja vaikutusalueen edelleen pienentäminen on tarpeen. Määräyksellä tiukennetaan raja-arvoja siten, että vaikutukseltaan keskeisimpien päästöjen (sulfaatti ja mangaani) osalta käsittelyä joudutaan tehostamaan selvästi. Asetetut uudet raja-arvot on saavutettavissa saatavilla olevin puhdistinlaitetekniikoin ja tarvittaessa muuttamalla prosessikemikaalien (NaOH) käyttöä. Luvan saajalle on annettu riittävä määräaika tarvittavien toimenpiteiden toteuttamiseksi.

Raja-arvojen tiukentaminen Nuasjärveen johdettavan veden osalta vaikuttaa myös käsiteltyjen vesien varastoimiseen päätöksen numero 52/2013/1 tarkoittamalla tavalla maapohjaisissa altaissa. Käytännössä tämä päätös tarkoittaa, että myös käsiteltyjen vesien varastointialtaissa olevien vesien on täytettävä Nuasjärveen johdettavan veden laatuvaatimukset.

3. Nuasjärveen johdettavaksi sallittua kuormitusta on alennettu hakemuksessa esitetystä. Metallien sallittu kuormitus on alennettu tasolle, mikä on saavutettavissa käyttämällä ja huoltamalla nykyisiä puhdistinlaitteita hyvin sekä ottamalla käyttöön uutta käsittelytekniikkaa. Nuasjärveen sallittua sulfaattikuormitusta on pienennetty tasosta 30 000 t/a tasoon 24 000 t/a. Kuormituksen rajoittamisella varmistetaan, että vaikutukset Nuasjärvessä pysyvät hyväksyttävällä tasolla ja vesienpuhdistusjärjestelmiä kehitetään. Ensimmäisen kolmen vuoden kuormitusraja-arvot on saavutettavissa nykyisien puhdistinlaitteiden tehokkaalla käytöllä ja käsittelyyn syötettävän veden laadun optimoimisella. Sallittu kuormitus on kuitenkin edelleen suuri ja sen aiheuttamien vaikutusten rajoittamiseksi ja todentamiseksi on annettu määräyksiä sekoittumisen tehostamiseksi ja tarkkailun järjestämiseksi.

Neljännestä vuodesta eteenpäin sallitussa johtamisessa on otettu huomioon hakemuksen mukainen vesimäärän pieneneminen ja määräyksen 2 mukainen päästöraja-arvojen tiukkeneminen. Aiheutuva kuormitus vastaa Nuasjärveen vuosina 2013 ja 2014 Jormasjoen kautta kulkeutunutta sulfaattikuormaa, jolla ei ole tarkkailun mukaan ollut merkittäviä vaikutuksia Nuasjärven tilaan ja käyttöön.

6. Hakija on pyytänyt, että asetuksen mukainen ympäristönlaatunormi saataisiin ylittää 1 000 metrin säteellä purkuputken suusta (sekoittumisvyöhyke).

Sekoittumisvyöhykkeen määräämisestä säädetään vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) 6 b §:ssä (868/2010). Sen 1 momentin mukaan ympäristöluvassa voidaan toiminnanharjoittajan hakemuksesta määrätä sekoittumisvyöhykkeestä, jolla sanotun asetuksen liitteen 1 C kohdassa tarkoitetun yhden tai useamman aineen pitoisuus voi ylittää mainitussa kohdassa esitetyn ympäristönlaatunormin, jos muu osa pintavesimuodostumasta on kyseisten normien mukainen. Sekoittumisvyöhykkeen laajuus on rajattava ympäristöluvassa päästölähteen läheisyyteen siten, että se on oikeassa suhteessa pilaavien aineiden pitoisuuksiin päästölähteen kohdalla ja että noudatetaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan sovellettavia ympäristönsuojelulain yleisiä periaatteita.

Ympäristöministeriön raportin 15/2012 "Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annettujen säädösten soveltaminen – Kuvaus hyvistä menettelytavoista" mukaan (s. 59–60) sekoittumisvyöhykkeen hyväksyttävyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat:

- haitta-aineen pitoisuuksien vaihtelu tilassa ja ajassa,

- vaikutuksille alttiiden toimintojen ja kohteiden määrittäminen alueen käytön mukaan, kuten uinti, veneily, suojelualue sekä nykyiset ja vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden mukaiset lajit,

- vaikutusten määrittäminen: yhdistetään pitoisuustiedot kohderyhmän herkkyys- ja levinneisyystietoihin ja arvioidaan esimerkiksi toksisuusvaikutukset ja elinympäristön hylkääminen,

- vaikutusten merkittävyyden arviointi ottaen huomioon kohteiden suojelua koskevat lainsäädännön vaikutukset, kuten suojeltujen lajien turvaaminen ja juomavedenottopaikat, Natura-alueet, jolloin sekoittumisvyöhykkeellä sallitaan kuitenkin tietyt ekologiset vaikutukset,

- oikeasuhteisuus: jos pitoisuudet aiheuttavat letaaleja (kuolettavia) vaikutuksia, voidaan hyväksyä vain pieni vyöhyke; jos aiheutuu vain ei-kriittisiä ympäristön välttelyreaktioita voidaan hyväksyä laajempi vyöhyke ja

- laajuuden hyväksyttävyys ottaen huomioon laajuuden vaihtelu tilassa ja ajassa, ympäristönlaatunormien ylittävien pitoisuuksien kasvu sekä haittavaikutusten luonne ja laajuus.

Ympäristönlaatunormista poikkeamista koskevaa pyyntöä harkitessaan aluehallintovirasto on ottanut huomioon, että päätöksen mukaiset lupamääräykset edellyttävät toiminnassa parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja parhaita käytäntöjä metallipäästöjen hallinnassa. Vesistöön johdettavan veden nikkeli-, kadmium- ja elohopeapitoisuudelle on määrätty alhaiset raja-arvot, jotka ovat ennalta arvioiden jatkuvasti saavutettavissa. Tätä arvioitaessa on otettu huomioon toiminnassa tähän asti saatu tieto mainittujen aineiden poiston tehokkuudesta laitosmaisessa neutraloinnissa, joka osaprosesseiltaan oikein mitoitettuna ja toteutettuna sekä hyvin hoidettuna ja ohjattuna on parasta käyttökelpoista tekniikkaa metallien poistamiseksi vesistöihin johdettavista vesistä. Normaalissa toiminnassa pitoisuudet ovat selvästi alle annettujen raja-arvojen. Lisäksi on otettu huomioon vesien sekoittumisen ja laimenemisen tehostamiseksi annettu määräys. Määräyksien mukaisin toimin vesistössä mitattavat metallipitoisuudet jäävät niin pieniksi, että sekoittumisvyöhyke määrätään hakemusta selvästi pienempänä.

Määrätty sekoittumisvyöhyke on pinta-alaltaan noin 78,5 ha. Tämä on vain 25 % alun perin haetun sekoittumisvyöhykkeen pinta-alasta. Nuasjärven pinta-ala on noin 9 644 ha, jolloin määrätty sekoittumisvyöhyke on noin 0,8 % järven pinta-alasta. Otettaessa huomioon sekoittumisvyöhykkeen sijainti järvialtaan keskellä on määrätty sekoittumisvyöhyke suuruudeltaan hyväksyttävä. Asetettu sekoittumisvyöhyke koskee vain aluehallintoviraston päätöksellä johdettavaksi sallittuja vesiä.

Sekoittumisvyöhykkeellä on määrätty sovellettavaksi elohopean liukoista pitoisuutta vedessä. Ahvenen lihaksen elohopeapitoisuuden käyttäminen ei ole mahdollista, koska valvontatoimilla ei voida osoittaa pyydetyn ahvenen elin- ja kasvualuetta. Asetuksessa ei ole määritetty liukoisen elohopean taustapitoisuutta, vaan vain ahvenen elohopeapitoisuuden tausta. Koska edellä mainitusti ahventa ei voi käyttää sekoittumisvyöhykkeen seurannassa, on myös liukoisen elohopean taustapitoisuus sallittu otettavaksi huomioon. Liukoisen elohopean taustapitoisuutena on hyväksytty hakijan esittämä taso 0,002 μg/l. Tällöin liukoisen elohopean ympäristönlaatunormi (tausta+AA-EQS) on 0,052 μg/l.

7. Määräys on annettu asetuksen mukaisena. Tarkkailuliitteessä on määrätty tarkemmin, miten laatunormin seuranta toteutetaan.

11. Käsiteltyjen jätevesien johtamisen vaikutusten arviointi on perustunut pitkälti tehtyyn mallinnukseen, jossa on aina epävarmuuksia. Toteutuneen tilanteen varmistamiseksi asiassa on tarpeen antaa erityinen selvitysvelvoite. Purkuputki sijaitsee alueella, jossa käsiteltyjen jätevesien sekoittuminen ei ole niin tehokasta, kuin virtapaikoissa (esimerkiksi Rimpilänsalmi tai Petäisenniska). Vaikutusten edelleen vähentämiseksi on tehtävissä myös muita toimia, joita tulee tarkastella selvityksessä. Selvityksen perusteella lupaviranomainen voi muuttaa tai täsmentää lupaa.

21. Määräyksessä sekä päätöksen liitteessä 2 annetut jätevesien käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailua koskevat määräykset tarkentavat ja täydentävät päätösten numerot 52/2013/1 ja 36/2014/1 tarkkailumääräyksiä. Niiden tarkoituksena on varmistaa asianmukaisten ja monipuolisten tarkkailujen toteutuminen sekä luotettavan ja käyttökelpoisen tiedon kokoaminen jätevesipäästöistä ja niiden vaikutuksista. Lisäksi määräyksillä ohjataan tarkkailujen joustavaa muuttamista ja kehittämistä tilanteen ja tarpeen mukaan. Yksityiskohtaisten tarkkailusuunnitelmien hyväksyminen on annettu valvovien viranomaisten tehtäväksi.

23. Aluehallintovirasto on hyväksynyt luvan saajan esityksen maapohjan luokittelusta, maapohjan ja vesialueen yksikköhinnoista sekä muista korvausperusteista. Hakemuksen lyhyenä käsittelyaikana ei ole tapahtunut sellaista puun tai maan hintojen muutoksia, että korvausten perusteena olevia maapohjan tai puuston yksikköhintoja olisi tarpeen muuttaa. Hakijan esittämä ja päätöksellä hyväksytty korvaus vesialueen käytöstä ylittää selvästi vesialueiden keskimääräiset myyntihinnat.

25. Ammattikalastajille ja kalastusmatkailuyrityksille mahdollisesti aiheutuvien vahinkojen arvioinnissa voidaan hyödyntää kalataloustarkkailusta saatavia tietoja. Mikäli mahdollisesti aiheutuvien vahinkojen korvauksista ei päästä sopimukseen, on asia tältä osin ratkaistavissa uudessa hakemusasiassa.

27. Luvan saaja on ympäristönsuojelulain 127 §:n perusteella määrätty asettamaan vakuus vahinkojen korvaamisen varalta. Vakuudella on tarkoitus ainakin kattaa mahdollisesti aiheutuvat lisävahingot vuosina 2015–2017, johon mennessä aluehallintovirasto arvioi korvausratkaisujen saavan lainvoiman. Korvattavia vesistösidonnaisia virkistyskäyttöhaittoja ovat esimerkiksi uimiselle, veden käytölle sauna- ja pesuvetenä, kalastukselle ja rannan käytölle päästöistä aiheutuvat haitat. Lisäksi vakuuden tulee kattaa mahdolliset korvaukset ammattikalastajille ja vesialuekohtaiset korvaukset.

Vakuuden määrän arvioinnissa aluehallintovirasto on ottanut huomioon päätöksellä numero 52/2013/1 jo asetetun 1 500 000 euron vakuuden ja käytettävissä olevat tiedot purkuvesistöjen nykyisestä vedenlaadusta ja arviot sen kehittymisestä, kun noudatetaan aluehallintoviraston päätöksen mukaisia lupamääräyksiä.

1.3.5 Toiminnan aloittamisen perustelut

Ympäristönsuojelulain 199 §:n mukaan ympäristöluvassa voidaan hakijan pyynnöstä perustellusta syystä määrätä edellyttäen, ettei täytäntöönpano tee muutoksenhakua hyödyttömäksi, että toiminta voidaan muutoksenhausta huolimatta aloittaa lupapäätöstä noudattaen, jos hakija asettaa hyväksyttävän vakuuden ympäristön saattamiseksi ennalleen lupapäätöksen kumoamisen tai lupamääräyksen muuttamisen varalle. Lupaviranomainen voi tarvittaessa määrätä täytäntöönpanon lupapäätöstä suppeammaksi sekä määrätä täytäntöönpanon ajankohdasta.

Tarve toiminnan aloittamiselle

Hakemuksen mukaan Latosuon ja Kortelammen altaiden vedenpinnan korkeus on ylittänyt HW-tason ja saavuttaa HHW-tason kevään sulamiskauden aikana. Latosuon altaassa on varastoituna toimintaa koskevan täytäntöönpanokelpoisen ympäristöluvan numero 52/2013/1 vaatimukset täyttäviä käsiteltyjä jätevesiä. Latosuolta ei ole käytettävissä putkilinjaa, jolla vesiä voitaisiin johtaa esimerkiksi avolouhokseen. Kortelammen altaasta vesiä voidaan johtaa Latosuon suuntaan käsittely-yksikköjen kautta. Ympäristölupapäätöksen numero 52/2013/1 lupamääräysten mukaisesti alueelta ei voida johtaa käsiteltyjä jätevesiä enää ulos vuoden 2015 aikana.

Päätöksellä luvan saajalle on myönnetty oikeus rakentaa ja ottaa käyttöön purkuputki Nuasjärveen. Putken on arvioitu valmistuvan loppukesällä 2015. Ennen purkuputken valmistumista tapahtuvalla johtamisella varmistetaan, että vesipinnat eivät nouse patojen hätä-HW-tason yli, jolloin vesiä alkaa kulkeutua kontrolloimattomasti vesistöihin. Aluehallintoviraston päätös mahdollistaa vielä noin 1,5 Mm3 käsiteltyjen jätevesien johtamisen Oulujoen vesistön nykyisiin purkuvesistöihin Kolmisopen yläpuolelle ennen purkuputken valmistumista ja antaa luvan saajalle tarvittavaa aikaa aluehallintoviraston päätöksen mukaisten muiden toimenpiteiden toteuttamiseen.

Purkuputken rakentaminen ja käyttöönotto Nuasjärveen ja siihen liittyvä päätöksen täytäntöönpano mahdollistaa kaivostoiminnan jatkamisen Talvivaarassa ja tuotannon palauttamisen normaaliksi. Tämä on keskeinen tekijä, jolla vähennetään toiminnasta aiheutuvaa pilaantumisen vaaraa ja mahdollistetaan kriittiseksi käyneen vesitilanteen hallinta ja estetään hallitsemattoman tilanteen muodostuminen. Täytäntöönpano antaa mahdollisuuden jatkaa vesienkäsittelyn ja -hallinnan kannalta välttämättömien toimenpiteiden toteuttamista. Toiminnan jatkaminen mahdollistaa myös kaivosalueen tehokkaimman vesienkäsittely-yksikön eli metallitehtaan toiminnan jatkamisen. Purkuputken käyttöönotto varmistaa myös sen, että vesipintaa, alueen patoturvallisuuden kannalta liian korkealla tasolla olevilla Kortelammen ja Latosuon altailla, päästään laskemaan, millä on iso merkitys patoturvallisuuden kannalta.

Näin ollen toiminnan aloittamiselle muutoksenhausta huolimatta on ympäristönsuojelulain tarkoittama perusteltu syy.

Täytäntöönpanon vaikutus muutoksenhakuun ja ympäristön saattaminen ennalleen

Päätöksellä ei ole myönnetty lupaa sellaisille päästöille, jotka aiheuttaisivat palautumattomia vaikutuksia vesistöissä.

Käsiteltyjen vesien johtaminen Nuasjärveen aiheuttaa veden laadun muutoksia, joista merkittävimmät kohdistuvat järven keskiosiin määrätylle sekoittumisvyöhykkeelle ja sitä ympäröivälle syvännealueelle. Päästöjä ja niiden vaikutuksia on arvioitu mallintamalla, eikä niistä aiheudu hakemuksen mukaan esimerkiksi pysyvää kerrostumista Nuasjärveen. Päästöjen johtaminen voidaan lopettaa viipymättä, mikäli valitustuomioistuin kumoaa täytäntöönpanoratkaisun. Vaikutukset veden laatuun ja kalatalousvaikutukset ovat sellaisia, että ne palautuvat Nuasjärvessä, mikäli päästö lopetetaan.

Jormasjärven suuntaan johdettava kuormitus vastaa noin puolta vuoden 2013 kuormituksesta ja on suuruudeltaan samaa tasoa kuin vuoden 2014 kuormitus. Jormasjärven osalta on vuoden 2014 tarkkailun perusteella nähtävissä, että haitta-ainepitoisuudet ovat kääntyneet laskuun. Jo johdetuilla päästöillä ei ole tarkkailun mukaan ollut olennaista vaikutusta esimerkiksi kalastukseen tai Tuhkajoessa olevaan luontaiseen taimenkantaan. Aluehallintoviraston päätöksellä sallittu kuormitus ei tule aiheuttamaan sellaisia veden laadun muutoksia kuin vuoden 2014 tarkkailun aikana havainnoitiin. Purkuputken käyttöönotto varmistaa, että Kolmisopen ja Tuhkajoen sekä osin Jormasjärven muuntunut ekologinen tila lähtee paranemaan. Vastaavasti tilanne alkaa korjaantua jonkin verran aiemmin, jos jätevesipäästöt pienenevät tämän luvan epäämisen tai lupamääräysten muuttamisen seurauksena.

Näin ollen tämän luvan mukaisella jäteveden johtamisella ei ole sellaisia vaikutuksia, ettei oloja voitaisi olennaisilta osin palauttaa entisen veroisiksi, mikäli lupa evätään tai sen määräyksiä muutetaan. Toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta ei tee muutoksenhakua hyödyttömäksi.

1.3.6 Vakuuden määrä ja laji

Jätevesien johtamisen osalta vakuuden määrän asettamisessa on otettu huomioon kalatalousmaksua koskeva määräys ja korvauksia koskeva määräys.

Asetettava vakuus on riittävä niiden vahinkojen, haittojen ja kustannusten korvaamiseksi sekä ympäristön saattamiseksi olennaiselta osin ennalleen (putkien purkaminen tarvittavilta osin) lupapäätöksen kumoamisen tai lupamääräyksen muuttamisen varalta.

(---)

1.3.7 Lausuntojen, muistutusten ja mielipiteiden huomioon ottaminen

(---)

Kirjelmissä on esitetty väitteitä ja näkemyksiä siitä, että Mondo Minerals B.V.:n Sotkamon kaivoksen päästöjä ja niiden vaikutuksia samaan purkuvesistöön ei ole otettu riittävästi huomioon. Tästä aluehallintovirasto on todennut, ettei mainitulta kaivokselta johdeta tällä hetkellä päästöjä vesiin, vaan kaivoksen vedet johdetaan avolouhokseen. Toimintaa koskevassa ympäristöluvassa on määrätty, että luvan saajan on toimitettava hakemus ympäristöluvan määräysten tarkistamiseksi kahden kalenterivuoden kuluttua louhinnan aloittamisesta Punasuon avolouhoksella, kuitenkin viimeistään 31.1.2017. Lupamääräysten tarkistamista koskevan asian käsittelyn yhteydessä arvioidaan uudelleen, mikä on siinä tilanteessa hyväksyttävä taso kaivokselta vesiin johdettaville päästöille. Tätä asiaa ratkaistaessa on ollut käytössä tieto talkkikaivoksen aiemmista päästöistä ja niiden vaikutuksista.

Korvausvaatimusten osalta aluehallintovirasto on viitannut ensinnäkin käsittelyratkaisuun, pääasiaratkaisuun ja korvausmääräyksiin sekä niiden perusteluihin. Hakemusmenettelyssä on esitetty paljon vaatimuksia luvan saajan velvoittamiseksi korvaamaan Nuasjärven ja Rehjan alueen rantakiinteistöille jätevesien johtamisesta aiheutuvia vahinkoja. Useissa vaatimuksissa on viitattu purkuputkihankkeen aiheuttamaan kiinteistöjen arvojen laskemiseen alueella. Näistä vaatimuksista aluehallintovirasto on ensinnäkin todennut, että ympäristöluvan myöntämisen yhteydessä on viran puolesta määrättävä toiminnasta johtuvasta vesistön pilaantumisesta aiheutuvat vahingot korvattaviksi, ellei ympäristönsuojelulain 126 §:stä muuta johdu. Lisäksi aluehallintovirasto on todennut, että päästöistä Nuasjärveen johtuva pilaantuminen ei ulotu ranta-alueille, kun toimintaa harjoitetaan aluehallintoviraston päätöksen ja lupamääräysten mukaisesti ja vaikutukset pysyvät päätöksessä arvioidulla tasolla. Kun lisäksi otetaan huomioon määrätty kalatalousmaksu, jolla kompensoidaan myös kiinteistöjen käyttöön liittyvää virkistyskalastusta, rantakiinteistöille ei ennalta arvioiden aiheudu ympäristönsuojelulain perusteella korvattavaa haittaa. Tässä päätöksessä sallitut päästöt eivät ennalta arvioiden rajoita rantakiinteistöjen vesistösidonnaisia virkistyskäyttömahdollisuuksia tai estä veden käyttämistä kastelu-, sauna- tai pesuvetenä kuten edellä päätöksen perusteluissa on tarkemmin todettu. Mahdollisia kiinteistöjen arvon alenemisia ei siten voida pitää päästön aiheuttaman pilaantumisen seurauksina, eikä niitä tule määrätä korvattavaksi ympäristönsuojelulain perusteella.

(---)

1.3.8 Aluehallintoviraston soveltamat säännökset

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 11 §, 48 §, 49 §, 51 § 1 momentti, 52 § 1 ja 3 momentti, 53 §, 54 §, 57 §, 62 §, 64 §, 68 § 2 ja 3 momentti, 69 §, 87 §, 90 §, 125 §, 126 §, 127 § ja 199 § 1 momentti

Vesilaki (587/2011) 2 luku 12 §, 13 § 1 momentti, 3 luku 14 § 1, 2 ja 4 momentti, 13 luku 16 § 1, 2 ja 3 momentti ja 17 § 4 momentti sekä 17 luku 5 §

Laki ympäristövahinkojen korvaamisesta (737/1994) 1 §, 3–5 § ja 7 §

Korvausluettelo on esitetty päätöksen liitteessä 3 ja määrätty sekoittumisvyöhyke kartalla liitteessä 4.

2. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamista koskeva päätös

Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on päätöksellään 2.9.2014 diaarinumero KAIELY/1/07.00/2013 päättänyt ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 6 §:n perusteella sekä esitetyn ja olemassa olevan tiedon perusteella, että Talvivaara Sotkamo Oy:n suunniteltuun puhdistetun veden purkuputkihankkeeseen ei tarvitse soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä.

ELY-keskus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Päätöksessä on toteutettu puhdistettujen vesien purkuputkihankkeen YVA-tarveharkinta. Purkuputkihanketta ei ole pidettävä Talvivaaran kaivoshanketta kooltaan vastaavana hankkeen muutoksena, jonka ympäristövaikutukset tulisi ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (YVA-lain) 4 §:n 1 momentin ja ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun asetuksen (YVA-asetuksen) 6 §:n 1 momentin 12 kohdan perusteella arvioida.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan tapauskohtaisesti arvioinnin pohjalta yksittäistapauksessa YVA-lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. YVA-lain 4 §:n 3 momentin nojalla harkittaessa vaikutusten merkittävyyttä yksittäistapauksessa on sen lisäksi, mitä lain 4 §:n 2 momentissa säädetään, otettava huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne. YVA-asetuksen 7 § sisältää luettelon niistä hankkeen ominaisuuksiin, sijaintiin ja vaikutusten luonteeseen liittyvistä tekijöistä, joita on tarkasteltava erityisesti harkittaessa arviointimenettelyn soveltamista yksittäistapauksissa.

YVA-asetuksen 7 §:n luettelon mukaisesti arvioitaviin hankkeen ominaisuuksiin kuuluvat hankkeen koko, yhteisvaikutus muiden hankkeiden kanssa, luonnonvarojen käyttö, jätteiden muodostuminen, pilaantuminen ja muut haitat sekä onnettomuusriskit, ottaen erityisesti huomion käytettävät aineet ja tekniikat. Hankkeen sijaintiin liittyen on tarkasteltava erityisesti alueen nykyistä maankäyttöä, alueen luonnonvarojen runsautta, laatua ja uudistumiskykyä sekä luonnon sietokykyä. Vaikutusten luonteen tarkkailussa on huomioitava vaikutusalueen laajuus, valtioiden rajat ylittävä vaikutus, vaikutuksen suuruus ja monitahoisuus, vaikutuksen todennäköisyys sekä vaikutuksen kesto, toistuvuus ja palautuvuus.

Talvivaaran hanke puhdistettujen vesien purkuputken rakentamiseksi yhtiön tehdasalueelta Tuhkakylästä Nuasjärveen Tikkalahden edustalle käsittää purkuputkilinjan rakentamisen noin 21 kilometrin matkalle. Talvivaaran lausuntopyynnön mukaan purkuputkesta on tarkoitus johtaa yhtiön puhdistettuja vesiä Tikkalahteen ensimmäisenä kolmena vuonna noin 7,5 miljoonaa kuutiometriä vuodessa ja myöhempinä vuosina noin 5 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Suunnitellun hankkeen ei katsota olevan veden siirtoa vesistöalueelta toiselle, eikä siirrettävä vesimäärä ylitä virtaamaa 3 kuutiometriä sekunnissa, eikä hankkeen katsota olevan suuri jätevesitunneli, jolloin YVA-lain 4 §:n 1 momentin ja YVA-asetuksen 6 §:n kohdissa 3d ja 10b annetut kriteerit eivät täyty.

Harkitessaan arviointimenettelyn soveltamista hankkeeseen Kainuun ELY-keskus on ottanut huomioon YVA-lain 4 §:n 2 momentissa ja YVA-asetuksen 7 §:ssä tarkoitetut kriteerit. Kainuun ELY-keskus on katsonut, että hankkeesta ei todennäköisesti aiheudu YVA-lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Kainuun ELY-keskus on arvioinnissaan huomioinut erityisesti hankkeen aiheuttamat haitat, onnettomuusriskit, hankkeen vaikutusten luonteen sekä hankkeen yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa.

Hankkeen toteuttamiskelpoisuus tullaan lopulta arvioimaan ympäristölupamenettelyssä Pohjois-Suomen aluehallintoviraston toimesta. Ympäristölupaviranomainen edellyttää kaiken tarvittavan tiedon ympäristölupapäätöstä varten. Mikäli lupaviranomainen katsoo, että hankkeelle voidaan myöntää ympäristö- ja vesitalouslupa, se määrää kuinka paljon, miten, milloin ja minkä laatuisena vettä voidaan purkupisteeseen johtaa ilman, että toiminnasta aiheutuu terveyshaittaa, merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.

Vaikka ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ei sovelleta, on kansalaisilla mahdollisuus antaa mielipiteensä ja muistutuksensa hankkeesta ympäristölupamenettelyn yhteydessä. Talvivaara on ilmoittanut perustavansa seurantaryhmän ja järjestävänsä hankkeeseen liittyviä infotilaisuuksia. Kainuun ELY-keskus pitää Talvivaaran ilmoittamaa tapaa lisätä kansalaisten osallistumismahdollisuuksia kannatettavana.

Rakentamisesta aiheutuvat vaikutukset

Hankkeessa rakennetaan käsiteltyjen vesien purkuputkilinja Talvivaaran tehdasalueelta Nuasjärveen Tikkalahden edustalle noin 21 kilometrin matkalle. Purkuputkilinjan on suunniteltu sijoittuvan pääosin jo aiemmin raakavedenottoon luvitetulle linjaukselle. Purkuputkilinjan rakentamisesta aiheutuvat maankäytölliset vaikutukset eivät ole merkittäviä. Kainuun maakuntakaavassa 2020 alueelle ei ole osoitettu erityisiä aluevarauksia. Hankkeen vaikutukset alueiden käyttöön rajautuvat purkuputkilinjan linjaukselle, eikä niistä aiheudu merkittävää haittaa. Rakentamisesta ei aiheudu merkittävää vaikutusta alueen luonnonvaroille. Rakentamisesta syntyvä jätemäärä ei ole merkittävä. Purkuputkilinjan rakentaminen saattaa aiheuttaa melu- ja pölyhaittaa. Aiheutuva haitta ei kuitenkaan ole merkittävää ja se ajoittuu ainoastaan purkuputken rakentamisen ajankohtaan. Purkuputken rakennusvaiheessa voi vesistöjen alituksista johtuen aiheutua alapuolisille vesistöalueille tilapäistä samentumaa. Luvituksessa määrätään ehdot myös rakentamisen aikaiselle toiminnalle, jotta mahdolliset ympäristövaikutukset saadaan minimoitua.

Hankkeen vaikutukset alueen liikenteeseen jäävät vähäisiksi ja ajoittuvat ainoastaan purkuputkilinjan rakentamisen ajankohtaan.

Purkuputken käytöstä aiheutuvat vaikutukset

Purkuputkella johdetaan käsiteltyjä vesiä pois Talvivaaran kaivosalueelta. Hanke vaatii ympäristö- ja vesitalousluvan, josta päättää ympäristölupaviranomainen Pohjois-Suomen aluehallintovirasto. Kolmena ensimmäisenä vuonna purkuputken kautta on suunniteltu johdettavaksi 7,5 miljoonaa kuutiometriä käsiteltyä vettä vuosittain. Näitä seuraavina vuosina purkuputken kautta ulos johdettaisiin vuosittain 5 miljoonaa kuutiometriä käsiteltyjä vesiä.

Hankkeesta aiheutuvat ympäristövaikutukset keskittyvät erityisesti käsiteltyjen vesien purkupisteen välittömään läheisyyteen. Kolmena ensimmäisenä vuotena vaikutukset vedenlaatuun tulevat olemaan suurempia kuin myöhemmin. Pääosan veden laadun muutoksista aiheuttaa sulfaatti, joka itsessään ei ole myrkyllinen aine. Sen aiheuttamat muutokset arvioidaan palautuviksi.

Vesistövaikutuksien mallinnuksessa käytetyt päästöpitoisuudet ovat nykyisellään toteutuneita päästöpitoisuuksia korkeampia. Jos hanke saa ympäristö- ja vesitalousluvan Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta, määrää lupaviranomainen, kuinka paljon ja minkä laatuiseksi puhdistettua vettä voidaan johtaa purkupisteeseen. Lupaviranomainen määrää johdettavan veden laadun ja virtaaman vaatimukset niin, että siitä ei aiheudu terveyshaittaa tai merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Purkuputken käyttö- ja säätötekniikalla voidaan käytännössä koko ajan säätää purkuveden määrää ja laatua, ja näin huomioida vastaanottavan vesialueen virtaama- ja muissa laimennusolosuhteissa tapahtuvia muutoksia.

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on Talvivaaran ympäristölupaa 31.5.2013 myöntäessään arvioinut, että luonnontilaisiin pitoisuuksiin verrattuna monikymmenkertaiset suolapitoisuuksien (sulfaatti) lisäykset saattavat aiheuttaa sellaista ympäristövaikutusta, että veden käyttöä joudutaan rajoittamaan. Tällöin suolapitoisuuden (sulfaatti) kohoaminen saattaa aiheuttaa myös ekologisia muutoksia, jotka näkyvät muun muassa vesistöjen levä- ja pohjaeläinyhteisöissä. Myös kalastoon ja kalastukseen kohdistuu tällöin todennäköisesti haitallisia vaikutuksia. Toiminnanharjoittajan esittämässä Talvivaaran purkuputken mallinnuksessa suolapitoisuuden (sulfaatti) nousu nykyiseen verrattuna on ensimmäisen kolmen vuoden aikana alivirtaamalla enimmillään 5–10-kertainen, joten merkittävää pilaantumista ei arvioida tapahtuvan.

Talvivaaran koko toiminnan aikaiset sulfaattipäästöt ovat kohdistuneet pieniin latvavesiin, joissa ne ovat aiheuttaneet pysyvää kerrostumista. Kivijärven alapuolisessa Laakajärvessä ja Kolmisopessa sekä sen alapuolisessa Jormasjärvessä pysyvää kerrostumista ei ole ollut todettavissa. Päästövesien sulfaattipitoisuudet ovat nykyisellään keskimäärin tason 4 000 mg/l alapuolella.

Nuasjärvi on tilavuudeltaan noin 1 124-kertainen verrattuna Kivijärven pysyvästi kerrostuneeseen latvavesistöön. Salmiseen verrattuna Nuasjärvi on tilavuudeltaan noin 3 380-kertainen ja Kalliojärveen verrattuna 1 126-kertainen. Nuasjärvi on suuri säännöstelty humusjärvi, jonka ekologinen ja kemiallinen tila on luokiteltu hyväksi. Päästöistä aiheutuvat vaikutukset kohdistuvat lähinnä Nuasjärveen sekä Rehjanselkään. Näiden vesistöjen sulfaattipitoisuuksien sekä vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden (nikkeli, kadmium, lyijy, elohopea) pitoisuuksien nousu ei aiheuta sellaista merkittävää haittaa, joka muuttaisi järven ekologisen tai kemiallisen tilan hyvää huonommaksi. Oulujärveen kohdistuvat sulfaattipitoisuuksien nousut eivät aiheuta haittaa ympäristölle eivätkä muuta järven ekologista tai kemiallista tilaa hyvää huonommaksi.

Purkuputkilinjan välittömässä läheisyydessä ei ole suojelukohteita tai Natura-alueita. Lähin Natura-alue on Losonvaara sekä lähin luonnonsuojelualue on Lehtovaaran luonnonsuojelualue. Käsiteltyjen vesien juoksutus Tikkalahteen kasvattaa luontaisen virtaaman sulfaatti ja nikkelipitoisuuksia. Sulfaattipitoisuudet voivat vaikuttaa Nuasjärven väliaikaiseen kerrostumiseen sekä kykyyn sietää ravinnekuormitusta, joka puolestaan saattaa lisätä rehevöitymistä. Luonnonsuojelullisesti purkuputkilinjalla ei ole sellaisia merkittäviä vaikutuksia, jotka kohdistuisivat uhanalaisiin tai muuten merkittäviin lajistoihin.

Hankkeesta aiheutuvat päästöt kohdistuvat pääasiassa Nuasjärveen purkuputken välittömään läheisyyteen. Vesistöön kohdistuvilla päästöillä ei ole sellaista suoraa eikä välillistä vaikutusta, joka kohdistuisi ihmisten fyysiseen terveydentilaan. Purkuputken välittömässä läheisyydessä päästöillä voi olla vaikutusta kalastoon ja kalastukseen. Purkualueen ulkopuolella hankkeella ei ole sellaisia vaikutuksia, jotka vaikuttaisivat kalastoon, kalastukseen tai muihin virkistyskäyttömahdollisuuksiin.

Hankkeella ei myöskään ole sellaisia vaikutuksia ilmaan, maaperään tai talousveteen, eikä siitä aiheudu sellaisia meluhaittoja, joilla olisi vaikutusta ihmisten fyysiseen terveyteen.

Hallituksen esityksessä laiksi ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (HE 319/1993 vp) todetaan, että ympäristövaikutuksen määritelmä perustuu laajaan ympäristökäsitteeseen, johon sisältyvät vaikutukset myös ihmisten terveyteen, viihtyvyyteen ja elinoloihin sekä kulttuuriperintöön, yhdyskuntarakenteeseen ja luonnonvarojen hyödyntämiseen.

Talvivaaran aiemman toiminnan ja suuren julkisuuden vuoksi yhtiöön ja sen esittämään purkuputkihankkeeseen kohdistuu sellaisia pelkoja ja epäluottamusta, mikä saattaa alentaa alueen väestön kokemaa ympäristöturvallisuuden tunnetta. Kainuun ELY-keskuksen näkemyksen mukaan pelkästään esitetyn purkuputkihankkeen aiheuttamat sosiaaliset vaikutukset eivät ole YVA-laissa tarkoitetulla tavalla todennäköisesti merkittäviä.

Purkuputken yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa

Suunniteltu purkuputken suuaukko sijaitsee noin kahden kilometrin etäisyydellä Jormasjoen jokisuulta. Tällä hetkellä osa Talvivaaran käsitellyistä vesistä purkautuu Nuasjärveen Jormaslahteen Jormasjoen kautta. Myös Mondo Minerals B.V. Branch Finlandin Sotkamon kaivoksen jätevesiä on johdettu Lahnasjoen kautta Jormaslahteen. Joulukuun 2010 jälkeen ei kaivokselta ole Lahnaslammen louhoksen sulkemisen jälkeen ollut tarvetta johtaa käsiteltyjä prosessi-, suoto- ja louhosvesiä ympäristöön vaan vesistökuormitus on koostunut kokonaisuudessaan hajakuormituksesta. Louhoksen täyttymiseen arvellaan kuluvan kymmenen vuotta ja johtamistarve tulee näin ajankohtaiseksi vuonna 2020.

Edellä mainittujen purkupisteiden kuormitus on huomioitu mallinnuksen taustapitoisuudessa. Päästövesien johtaminen purkuputken kautta vähentäisi oleellisesti kuormitusta Jormasjärveen ja sen yläpuolisiin vesistöihin.

Riskit ja häiriötilanteet

Hankkeesta aiheutuvat suurimmat riskit liittyvät veden hallitsemattomaan purkautumiseen, huonoon veden laatuun sekä mahdolliseen purkuputken vaurioitumiseen ja tästä aiheutuvaan päästökuormitukseen putkilinjan lähiympäristössä.

Edellä mainitut riskit voidaan hallita. Hallitsematonta veden purkautumisen riskiä voidaan ehkäistä asentamalla sulkuventtiilejä ja virtaamamittareita purkuputkeen, jotta veden purkautuminen purkuputken lähistöön voidaan tarvittaessa havaita ja estää. Lisäksi purettavan veden laadun riittävän tiheällä seurannalla voidaan varmistua, että vedenlaatu on sellaista, että siitä ei aiheudu merkittävää haittaa. Purkuputken vaurioitumista voidaan ehkäistä noudattaen hyvää rakennustapaa, yleisesti hyväksyttyjä standardeja ja rakennustapaohjeita sekä seuraamalla säännöllisesti purkuputken rakenteiden kuntoa.

Tässä tarkastelussa, käytettävissä olevien tietojen perusteella hankkeen riskitason ei katsota olevan niin merkittävä, että se edellyttäisi YVA-menettelyä.

Yhteenveto vaikutuksista

Yhteenvetona hankkeen ympäristövaikutuksista voidaan todeta, että hankkeesta ei käytössä olleiden tietojen ja selvitysten perusteella todennäköisesti aiheudu sellaisia YVA-lain 4 §:n 2 momentissa mainittuja, arviointimenettelyä edellyttäviä vaikutuksia, jotka laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, aiheuttaisivat YVA-lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.

Selvilläolovelvollisuus

Huolimatta siitä, että hankkeelle ei edellytetä ympäristövaikutusten arviointimenettelyä, koskee hankkeesta vastaavaa selvilläolovelvollisuus YVA-lain 25 §:n mukaisesti. (---)

ELY-keskuksen soveltamat säännökset

Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994) 2, 4, 6 ja 19 §

Valtioneuvoston asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (713/2006) 4, 6 ja 7 §

3. Hallinto-oikeuden ratkaisut

3.1 Hallinto-oikeuden välipäätös

Vaasan hallinto-oikeus on 10.9.2015 antamallaan välipäätöksellä numero 15/0235/2 muuttanut aluehallintoviraston päätöksen täytäntöönpanoa lupamääräyksen 3 ensimmäisen kappaleen osalta siten, että jätevesien johtaminen purkuputkella Nuasjärveen on toteutettava niin, että kyseiset jätevedet ovat saaneet sisältää kuukaudessa enintään 1 000 tonnia sulfaattia.

3.2 Hallinto-oikeuden käsittelyratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään 28.4.2016 numero 16/0091/2 käsittelyratkaisunaan muun ohella jättänyt A:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksen tutkimatta.

Hallinto-oikeus on perustellut käsittelyratkaisuaan tältä osin seuraavasti:

Ympäristönsuojelulain 191 §:n 1 momentin mukaan valitusoikeus on muun muassa asianosaisella. Lainkohtaa koskevan lainvalmisteluaineiston (HE 214/2013 vp) mukaan lainkohdassa säädettäisiin valitusoikeudesta lähes samoin kuin voimassa olevan ympäristönsuojelulain 97 §:ssä. Kyseisen pykälän hallituksen esityksen 84/1999 vp mukaan valitusoikeus olisi asianosaisilla, joita olisivat luvan hakija sekä haitankärsijät, joiden etua tai oikeutta päätös koskee. Hallituksen esityksessä todetaan edelleen, että valitusoikeus ei riippuisi pelkästään kiinteistön omistusoikeudesta tai muusta oikeudesta kiinteään omaisuuteen. Myös muu etu, kuten yleiskäytön perusteella tapahtuva ammattikalastamiseen tai matkailuyrittämiseen liittyvä intressi voisi olla riittävä peruste asianosaisasemaan.

Valituksessaan A ym. ovat perustelleet vahingonkorvausvaatimustaan kesäkaudella tapahtuvalla troolikalastuksella Nuasjärvessä ja talvikaudella A:n ym. talviaikaisella verkkokalastuksella. Valituksen liitteenä toimitetun Paltaniemi-Jormuan kalaveden osakaskunnan vuosikokouksen pöytäkirjan 17.4.2008 mukaan A:lle on myönnetty vuosille 2009–2013 troolauslupa osakaskunnan Nuasjärven Rehjan alueella sijaitseville vesialueille. A:n osakaskunnalle osoittaman ilmoituksen 12.11.2012 mukaan vuoden 2011 vähäisen troolaussaaliin vuoksi vuonna 2012 ei Nuasjärvessä troolattu ollenkaan. Kainuun kalatalouskeskuksen todistuksen 19.11.2012 mukaan A on suorittanut koetroolauksia Nuasjärvessä ja koetroolausten perusteella troolaaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa Nuasjärvellä. Lupahakemuksen liitteenä on luvanhakijan toimittama selvitys Nuasjärven ammattikalastajista ja valittajia ei ole mainittu kyseisessä selvityksessä. Valittajien toimittaman Sata-Hämeen kalajaloste ay:n todistuksen mukaan A ym. ovat siirtäneet verkkokalastuksen Oulujärvelle, jotta he pystyisivät harjoittamaan ammattiaan joltain osin jatkossa. Ammattikalastaja Paavo Huuskon valituksien johdosta antaman vastineen mukaan Nuasjärvellä ei ole Huuskon ja Esko Korhosen lisäksi muita ammattikalastajia, joiden tulot ovat riippuvaisia kalastuksesta.

Hallinto-oikeus on pyytänyt A:ta asiakumppaneineen selvittämään, minkälaisia vaikutuksia valituksenalaisen luvan mukaisesta toiminnasta on valittajien etuun ja oikeuteen tai esittämään muita asiaan vaikuttavia perusteita etenkin ammattikalastuksesta Nuasjärvellä viime vuosina, sillä uhalla että valitus voidaan jättää tutkimatta, jollei selvitystä määräajassa toimiteta.

Antamassaan vastaselityksessä valittajat ovat vedonneet Nuasjärven troolauksesta aikaisemmin antamiinsa tietoihin. Koska valittajien antama selvitys ammattikalastuksestaan Nuasjärvessä on ristiriitaista ja vuosilta 2014–2015 selvitystä kalastuksesta ei ole annettu, hallinto-oikeus on katsonut, ettei valituksenalaisen luvan mukainen toiminta vaikuta valittajien etuun tai oikeuteen ympäristönsuojelulain 191 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla siten, että heitä voitaisiin pitää asiassa asianosaisina. Näin ollen valitus on jätetty tutkimatta.

3.3 Hallinto-oikeuden pääasiaratkaisu

Hallinto-oikeus on pääasiaratkaisunaan muuttanut haitankärsijöiden valitusten johdosta ympäristöluvan voimassaolon määräaikaiseksi, muuttanut lupamääräyksiä 1 ja 3, kumonnut sekoittumisvyöhykettä koskevan ratkaisun ja sen seurauksena poistanut lupamääräykset 6, 7 ja niihin liittyvän liitteen 4 (kartta sekoittumisvyöhykkeestä) ja palauttanut asian sekoittumisvyöhykkeen määräämisen osalta aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi sekä kumonnut lupamääräyksen 9 ja muuttanut lupamääräyksiä 11 ja (---). Lisäksi hallinto-oikeus on kumonnut ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevan Kainuun ELY-keskuksen päätöksen.

Hallinto-oikeus on muuttanut luvan saajan valituksen johdosta lupamääräystä 1 ja lisännyt uudet lupamääräykset 1a ja 1b.

Hallinto-oikeus on muuttanut päätöksen täytäntöönpanomääräystä ja antanut kumottua lupamääräystä 9 koskevan täytäntöönpanomääräyksen.

Päätöksen voimassaoloa koskevan kohdan ensimmäinen kappale sekä muutetut lupamääräykset kuuluvat seuraavasti (muutokset kursiivilla):

Päätös on voimassa määräaikaisena enintään 31.12.2018 saakka. Mikäli toiminnanharjoittaja aikoo jatkaa toimintaansa 31.12.2018 jälkeen, päätös on voimassa mainitun ajankohdan jälkeen siihen saakka, kunnes toiminnanharjoittajan viimeistään 31.8.2017 vireille panema uutta ympäristölupaa koskeva lupahakemus on lainvoimaisella tai täytäntöönpanokelpoisella päätöksellä ratkaistu.

1. Latosuon käsiteltyjen vesien varastoaltaasta purkuputkea pitkin Nuasjärveen johdettavat vedet on käsiteltävä hakemuksessa esitetyllä tai vähintään vastaavan tehoisella tavalla niin, että Latosuolta johdettavan veden (poistettu tekstiä) kaikkien aineiden pitoisuudet alittavat virtaamapainotteisena kuukausikeskiarvona laskettuna seuraavat raja-arvot:

Aine; Raja-arvo

Elohopea, liukoinen; 1,5 μg/l

Kadmium, liukoinen; 3,0 μg/l

Alumiini, kok.; 0,5 mg/l

Rauta, kok.; 4,0 mg/l

Mangaani, kok.; 6,0 mg/l

Sulfaatti; 4 000 mg/l

Kiintoaine, hehkutusjäännös; 15 mg/l

Yksittäisen näytteen elohopeapitoisuus (liukoinen) ei saa olla yli 5,0 μg/l, kadmiumpitoisuus (liukoinen) yli 10,0 μg/l eikä sulfaattipitoisuus yli 6 000 mg/l.

Johdettavien vesien metallipitoisuuksien on alitettava jatkuvasti seuraavat raja-arvot:

Aine; Raja-arvo

Nikkeli, kok.; 0,3 mg/l

Kupari, kok.; 0,3 mg/l

Sinkki, kok.; 0,5 mg/l

Uraani, kok.; 10 μg/l

Johdettavan veden pH on oltava 5,5–9,0.

Jos Nuasjärveen johdettavan veden pitoisuudet poikkeavat hakemuksessa esitetystä (aluehallintoviraston päätöksen kertoelmaosan kohta "Käsitellyn veden laadun vaihtelu vuosina 2013–2014") olennaisesti ympäristön kannalta huonompaan suuntaan, on luvan saajan ilmoitettava asiasta viipymättä Kainuun ELY-keskukselle sekä Sotkamon kunnan ja Kajaanin kaupungin ympäristönsuojelu- ja terveydensuojeluviranomaisille. Luvan saajan on viipymättä ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin pilaantumisen ehkäisemiseksi ja jos pilaantumista on jo aiheutunut, sen rajoittamiseksi mahdollisimman vähäiseksi (pilaantumisen torjuntavelvollisuus). Mikäli päästöjen tai niiden vaikutusten muutos on merkittävä, on luvan saajan lisäksi laitettava tältä osin aluehallintovirastossa vireille luvan muuttamista koskeva hakemus.

1a. Luvan saajan on laadittava suunnitelma Kuusilammen avolouhoksessa ja Kortelammen altaassa olevien vesien käsittelemiseksi. Suunnitelman on perustuttava parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan ja käsittelyn tavoitearvona on käytettävä lupamääräyksessä 1 asetettuja pitoisuusraja-arvoja. Suunnitelma on esitettävä 31.12.2016 mennessä aluehallintovirastolle, jonka on tarvittaessa täydennettävä lupapäätöstä vesienkäsittelyn osalta.

1b. Luvan saajan on huolehdittava siitä, että vesien ohjaaminen, käsittely ja johtaminen toteutetaan siten, että vesimäärää alennetaan ensisijaisesti niissä altaissa, jotka patoturvallisuuslain mukaisen luokituksen perusteella voivat aiheuttaa onnettomuuden sattuessa vaaraa ihmishengelle ja terveydelle taikka huomattavaa vaaraa ympäristölle tai omaisuudelle (1-luokan pato) tai jotka on luokiteltu kaivannaisjäteasetuksen mukaan suuronnettomuuden vaaraa aiheuttaviksi jätealueiksi ja toissijaisesti altaista, jotka onnettomuuden sattuessa saattavat aiheuttaa vaaraa terveydelle taikka vähäistä suurempaa vaaraa ympäristölle tai omaisuudelle (2-luokan pato). Yhtiön on toimitettava vuosittain maaliskuun loppuun mennessä Kainuun ELY-keskukselle vesien johtamista koskeva suunnitelma.

3. Latosuon käsiteltyjen vesien varastoaltaasta purkuputkella Nuasjärveen johdettavan, lupamääräysten 1 ja 2 tarkoittamien käsiteltyjen jätevesien kuormitus saa olla vuosittain enintään

Aine; Raja-arvo

Nikkeli; 350 kg

Kupari; 100 kg

Sinkki; 525 kg

Mangaani; 20 000 kg

Sulfaatti; 15 000 t

Natrium; 4 000 t

Sulfaatin kuormitus saa olla enintään 2 000 t/kk, kuitenkin niin, että joulukuun alusta huhtikuun loppuun kuormitus saa olla enintään 1 000 t/kk.

11. Luvan saajan on jätettävä 31.5.2017 mennessä Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle selvitys käsiteltyjen jätevesien sekoittumisesta, kerrostumisesta ja leviämisestä Nuasjärvessä ja aiheutuneista vaikutuksista mukaan lukien alkulaimennuksen vaikutukset vesistön ja sedimenttien tilaan ja laatuun.

(poistettu aluehallintoviraston alkuperäinen 2. kappale)

Luvan saajan on jätettävä aluehallintovirastolle 31.8.2017 mennessä lisäselvitykset muun muassa vaihtoehtoisista purkupaikoista vaikutustarkasteluineen ja esitys käsiteltyjen jätevesien johtamisen mahdollisesta vuodenajoittaisesta jaksottamisesta (poistettu tekstiä). Selvitykset on liitettävä osaksi uutta ympäristölupahakemusta.

Lupamääräyksessä mainittuihin selvityksiin perustuva jätevesien alkulaimennusta koskeva vesilain mukainen lupahakemus on toimitettava aluehallintovirastolle viimeistään 31.8.2017 mennessä.

(---)

Päätöksen noudattaminen muutoksenhausta huolimatta

Hallinto-oikeus on muuttanut 10.9.2015 aluehallintoviraston päätöksen täytäntöönpanosta antamaansa välipäätöstä numero 15/0235/2 siten, että toimintaa voidaan jatkaa muutoksenhausta huolimatta noudattamalla aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksiä muutoin ja lupamääräystä 3 sellaisena kuin se on hallinto-oikeuden päätöksellä muutettuna.

Hallinto-oikeus on määrännyt hallintolainkäyttölain 32 §:n 3 momentin nojalla, että kumottua lupamääräystä 9 tulee noudattaa, kunnes asia on uudelleen ratkaistu tai asiassa muutoin toisin määrätään.

3.4 Pääasiaratkaisun perustelut

3.4.1 Haitankärsijöiden valitukset

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltaminen hankkeeseen

Sovellettavia oikeusohjeita

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan hankkeisiin ja niiden muutoksiin, joista Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpaneminen edellyttää arviointia taikka joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden vuoksi. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioitavista hankkeista ja niiden muutoksista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Saman pykälän 2 momentin mukaan arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muuhunkin kuin 1 momentissa tarkoitettuun olennaiseen muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 5 §:n 2 momentin mukaan arviointimenettelyä ei sovelleta 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen tai toteutetun hankkeen muutokseen, jos vaikutukset on selvitetty muun lain mukaisessa menettelyssä tässä laissa edellytetyllä tavalla ja selvityksistä on kuultu kaikkia niitä, joiden oloihin tai etuihin hanke saattaa vaikuttaa, sekä yhteisöjä ja säätiöitä, joiden toimialaa hankkeen vaikutukset saattavat koskea. Yhteysviranomainen arvioi tarvittaessa muun lain mukaisesti tehtyjen selvitysten ja kuulemisten riittävyyden ennen hankkeen toteuttamista koskevan lupa- tai muun siihen rinnastettavan päätöksen tekemistä.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tekee päätöksen arviointimenettelyn soveltamisesta 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 13 §:n 1 momentin mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen tai tehdä muuta siihen rinnastettavaa päätöstä ennen kuin se on saanut käyttöönsä arviointiselostuksen ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 19 §:n 3 momentin mukaan lain 6 §:n 1 momentin nojalla tehtyyn päätökseen ei saa muutoin erikseen hakea valittamalla muutosta. Edellä 17 §:n 2 momentissa tarkoitetut tahot saavat kuitenkin hakea muutosta päätökseen, jolla on katsottu, ettei arviointimenettelyn soveltaminen ole tarpeen, samassa järjestyksessä ja yhteydessä kuin 4 §:ssä tarkoitettua hanketta koskevasta muun lain mukaisen lupa-asian ratkaisusta tai hankkeen toteuttamisen kannalta muusta olennaisesta päätöksestä valitetaan.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun asetuksen 6 §:n kohtien 2 a, 3 b, 4 c ja 10 b ja c sekä 12 mukaan hankkeita, joihin sovelletaan arviointimenettelyä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin nojalla, ovat: 2 a) metallimalmien tai muiden kaivoskivennäisten louhinta, rikastaminen ja käsittely, kun irrotettavan aineksen kokonaismäärä on vähintään 550 000 tonnia vuodessa tai avokaivokset, joiden pinta-ala on yli 25 hehtaaria; 3 b) tekoaltaat, kun padottu tai varastoitu uusi vesimäärä tai vesimäärän lisäys on yli 10 miljoonaa kuutiometriä 4 c) muita kuin rautametalleja jalostavat metallitehtaat tai pasutuslaitokset; 8 b) kaasuputket, joiden halkaisija on yli DN 800 millimetriä ja pituus yli 40 kilometriä; 10 b) suuret raakavesi- tai jätevesitunnelit; 10 c) yli 100 000 asukasvastineluvulle mitoitetut jätevesien käsittelylaitokset ja 12) 1–11 kohdassa tarkoitettuja hankkeita kooltaan vastaavat hankkeiden muutokset.

Asetuksen 7 §:n mukaan harkittaessa arviointimenettelyn soveltamista yksittäistapauksessa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen on tarkasteltava erityisesti muun muassa seuraavia seikkoja: hankkeen koko, yhteisvaikutus muiden hankkeiden kanssa, pilaantuminen ja muut haitat ottaen erityisesti huomioon käytettävät aineet ja tekniikat. Hankkeen sijaintiin liittyen on tarkasteltava erityisesti alueen nykyistä maankäyttöä ja vaikutusten luonteeseen liittyen vaikutusalueen laajuutta, vaikutuksen suuruutta ja monitahoisuutta, vaikutuksen todennäköisyyttä sekä vaikutuksen kestoa, toistuvuutta ja palautuvuutta.

Hanke

Hankkeessa on kyse jätevesien johtamisesta. Jätevedet muodostuvat kaivostoiminnassa, jossa irrotettavan aineksen kokonaismäärä on vuodessa enintään 45 000 000 tonnia, metallituotetehtaassa, jossa vuosittain tuotettavan nikkelin määrä on enintään 30 000 tonnia ja uraanin talteenottolaitoksessa, jossa tuotetaan uraanin puolituotetta enintään 500 tonnia vuodessa. Lisäksi hankkeeseen sisältyy kaivosalueella varastoituna olevien noin 7 Mm3 laadultaan vaihtelevien jätevesien johtaminen noin kolmen vuoden kuluessa.

Kainuun ELY-keskukselle esitetyn hankkeen mukaan 18 km pituista purkuputkea pitkin on tarkoitus johtaa yhtiön puhdistettuja vesiä Nuasjärven Tikkalahteen ensimmäisenä kolmena vuonna noin 7,5 Mmvuodessa ja myöhempinä vuosina noin 5 Mm3­ vuodessa. Putken halkaisija on 500–560 mm ja virtaamanopeus putken suulla 1,2 m/s. Kolmena ensimmäisenä vuotena sulfaattikuorma olisi noin 30 000 tonnia, jolloin sulfaattia olisi 4 000 mg/l. Seuraavina vuosina sulfaattikuormitus olisi noin 10 000 tonnia keskimääräisellä 2 000 mg/l sulfaattipitoisuudella.

Hankkeesta aiheutuvat ympäristövaikutukset kohdistuisivat selvityksen mukaan suurimmin osin purkuputken välittömään läheisyyteen, jossa vaikutus olisi selkeimmin havaittavissa. Päästökomponenttien (kuten SO4, Ni, Mn ja Cd) pitoisuudet olisivat korkeimmat purkuputken suu­aukolla. Pitoisuudet laimenisivat etäännyttäessä purkuputken suulta järvessä tapahtuvan virtauksen vaikutuksesta, jolloin myös pitoisuuksista aiheutuvat vaikutukset pienentyisivät. Tehdyn mallinnuksen mukaan laimennuskerroin 50 saavutettaisiin noin 460 metrin päässä purkuputken suulta ja laimennuskerroin 100 noin 1 260 metrin päässä.

Hankeasiakirjojen mukaan talvella veden virtausnopeus alenisi jääkannen muodostuessa, jolloin tuuli ei pääse vaikuttamaan veden liikkeisiin. Tästä johtuen kerrostuminen olisi talvella sulaa aikaa voimakkaampaa. Myös pitkinä tuulettomina ajanjaksoina kerrostuminen olisi voimakkaampaa. Purkupaikan läheisyydessä voitaisiin tällöin havaita mallinnuksen mukaan ajoittain yli sadan mg/l sulfaattipitoisuuksia. Pysyvää kerrostumista ei todennäköisesti tulisi muodostumaan. Laimenemisolosuhteisiin vaikuttaisi myös vuosittainen alueelle muodostuva valunta. Sateisina vuosina järven virtaus kasvaisi ja laimeneminen olisi tehokkaampaa, kun taas kuivina vuosina keskimääräisten pitoisuuksien nousu pinta- ja alusvedessä on voimakkaampaa. Purkupisteen järjestelyistä riippuen puhdistetun veden johtaminen voisi kasvattaa virtaamaa purkupisteen alueen läheisyydessä, jolloin virtaaman voimakkuus voi vaikuttaa purkupisteen läheisyyden jäätilanteeseen. Tästä syystä liikkumista saatettaisiin joutua rajoittamaan talviaikana purkupisteen läheisyydessä. Tikkalahden syvyys vaihtelee noin 6–13 metrin välillä. Virtaamat Tikkalahdella ovat keskimäärin 76 m­3/s.

Oikeudellinen arviointi

Arviointimenettelyn tarve lain 4 §:n 1 momentin nojalla (hankeluetteloon perustuva)

YVA-menettelyn tarpeellisuus arvioidaan ensisijaisesti ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin ja asetuksen 6 §:n 12 kohdan mukaisesti vertaamalla muutosta hankeluettelossa mainittuihin raja-arvoihin. Mikäli muutos vastaa kooltaan hankeluettelossa mainittua raja-arvoa, tulee arviointimenettely suorittaa. Mikäli muutos on raja-arvoa pienempi, ei menettely ole pakollinen.

Kaivoksen louhinnan määrä tai pinta-ala ja bioliuotus eivät ole olennaisesti muuttuneet aikaisemmasta Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston 29.3.2007 antaman päätöksen nro 33/07/1 tai sitä edeltäneen ympäristövaikutuksien arviointimenettelyn jälkeen. YVA-direktiivi tai sen pohjalta annettu laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä eivät tunne loppuun saatetun arviointimenettelyn korjaamista tapauksissa, joissa aikaisemman arviointimenettelyn tiedot hankkeesta osoittautuvat vääriksi toiminnan pysyessä samanlaisena. Lisäksi kyseistä arviointivirhettä ei voida pitää YVA-direktiivin tai YVA-lain mukaisena hankkeena. Kaivoksen jätevesien käsittely on olennaisesti muuttunut käsittelytavan ja varastoinnin osalta, mutta hankeluettelon mukainen arviointi tehdään kaivoksen louhintamäärän ja -pinta-alojen mukaan, jotka eivät ole muuttuneet.

Näin ollen asiassa ei ole kysymys YVA-asetuksen 6 §:n 12 kohdan mukaisesta hankkeen hankeluettelon kaivoksia koskevaa 2 kohtaa vastaavasta muutoksesta. Kyseiset haitta-aineiden ja kaivoksen vesitaseen virheelliset arvioinnit ovat tapahtuneet aikaisemmassa lainvoimaiseen lupamenettelyyn liittyvässä lupahakemuksessa ja toiminnan ympäristövaikutusten arvioinnissa. Kaivoksen alueelle on varastoitu altaisiin huomattava määrä jätevesiä, mutta näiden vesien määrä on ollut alle 10 miljoonaa kuutiometriä. Näin ollen kyse ei ole asetuksen 6 §:n 3 b kohdan mukaisesta hankkeesta.

Valituksissa on purkuputkea verrattu asetuksen 6 §:n 8 b kohdan mukaisiin kaasuputkiin. Rakentamisen aikaiset maastovaikutukset ovat purkuputkessa ja maakaasuputkissa samanlaisia. Talvivaaran purkuputkeen verratut hankeluettelossa mainitut kaasuputket ovat suurempia (800 mm) ja pidempiä (yli 40 km). Oikeuskäytännössä pienempien kaasuputkien rakentamisen yhteydessä ei ole yleensä vaadittu arviointimenettelyä. Purkuputken vaikutukset maa-alueella ovat suhteellisen vähäisiä. Edellä mainitut ominaisuudet huomioon ottaen purkuputkesta maa-alueella ei aiheudu merkittävää haittaa ympäristölle ja kyse ei ole asetuksen 6 §:n 8 b kohdan mukaisesta hankkeesta.

Valituksissa ja niiden liitteenä toimitetussa lausunnossa purkuputkea on verrattu asetuksen 6 §:n 10 b kohdan mukaiseen suureen jätevesitunneliin. Lainvalmistelutöissä ei ole täsmennetty mitä kyseisellä suurella jätevesitunnelilla tarkoitetaan. YVA-direktiivin hankeluettelossa ei ole mainintaa suurista jätevesitunneleista ja kyseinen kansallinen lisäys on tehty asetuksen vuoden 1999 uudistuksen yhteydessä. Purkuputki on verrattavissa siirtoviemäriin, kun otetaan huomioon käytetty putken läpimitta ja johdettavan veden määrä. Oikeuskäytännössä siirtoviemäreiden rakentamisen yhteydessä ei ole yleensä vaadittu arviointimenettelyä, jollei kyse ole ollut samalla asetuksen hankeluettelon 10 c kohdassa mainitun asukasvastineluvun mukaisen uuden jätevedenpuhdistamon rakentamisesta.

Näin ollen purkuputken osalta ei ole kysymys asetuksen 6 §:n 10 b kohdan mukaisesta hankkeesta.

Arviointimenettelyn tarve lain 4 §:n 2 momentin nojalla (määräyksen­varaisuuteen perustuva)

Hallinto-oikeudessa on valitusten johdosta ollut arvioitavana, aiheutuuko hankkeesta todennäköisesti laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentin mukaisesti asetuksen 6 §:ssä tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia, jolloin Kainuun ELY-keskuksen olisi tullut ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 6 §:n mukaisesti määrätä arviointimenettelyn soveltamisesta hankkeeseen.

Yhtiön jätettyä Kainuun ELY-keskukselle arviointimenettelyn tarvetta koskevan harkintapyynnön 21.5.2014, ELY-keskus pyysi viranomaisten lausuntoa asiasta 28.5–30.6.2014 ja järjesti viranomaisille kuulemistilaisuuden 11.6.2014. Viranomaisten lausunnoissa Kajaanin kaupunki, Sotkamon kunta, Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän ympäristöterveydenhuolto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos pitivät arviointimenettelyn soveltamista tarpeellisena. Kainuun ELY-keskus, jolle alueen kalatalousviranomaisen tehtävät lausunnon antamishetkellä kuuluivat, totesi, ettei ympäristövaikutusten arviointi ole hankkeen kalataloudellisten vaikutusten arvioimiseksi välttämätön, koska vastaavat tiedot on joka tapauksessa liitettävä ympäristönsuojelu- ja vesilakien mukaisiin lupahakemuksiin.

Hankkeessa on kyse kaivostoiminnassa, metallituotetehtaassa ja uraanin talteenottolaitoksessa syntyvien jätevesien sekä alueelle lähinnä kipsisakka-altaan vuotojen ja liuoskierrosta poistetun metalliliuoksen seurauksena kertyneiden jätevesien ja niihin sekoittuneiden hulevesien johtamisesta aikaisempien purkureittien asemesta purkuputkella Nuasjärven Tikkalahteen. Asiassa on näin ollen arvioitava purkuputkea pitkin suunniteltavaksi johdettavan vesistökuormituksen vaikutusten merkittävyys purkuvesistössä.

Talvivaaran kaivoksen toiminta on laajamittaista. Hanke ylittää YVA-asetuksen 6 §:n 2 a kohdassa olevalle kaivostoiminnassa irrotettavalle ainekselle annetun raja-arvon noin 80-kertaisesti. Normaalista ympäristöluvassa tarkoitetusta kaivostoiminnasta poiketen kaivosalueella on ollut kesällä 2014 varastoituna noin 7 Mm3 ylimääräisiä erilaatuisia vesiä. Vesien määrä on sen jälkeen kasvanut. Näissä ylimääräisissä vesissä on ollut sulfaattia noin 81 000 tonnia. Kuusilammen avolouhokseen varastoidussa vedessä on ollut lupahakemusasiakirjojen mukaan nikkeliä arviolta noin 200 000 kg. Kun otetaan huomioon, että kaivoshanke on laajuudeltaan monikymmenkertaisesti asetuksen 6 §:ssä asetettua raja-arvoa suurempi ja kun kaivostoiminnan suurin ympäristövaikutus kohdistuu yleensäkin vesiin, on todennäköistä, että toiminnasta aiheutuvat ympäristövaikutukset rinnastuvat asetuksen raja-arvon tasalla olevan kaivoshankkeen ympäristövaikutuksiin, vaikka nyt ovatkin tarkasteltavana vain toiminnasta aiheutuvat päästöt vesiin. Lisäksi alueelle on varastoitu patojen taakse lähes asetuksen 6 §:ssä raja-arvoksi asetetun 10 Mm3 suuruinen määrä ylimääräistä vettä. Kun otetaan huomioon, että kyseisessä lainkohdassa ympäristövaikutusten arviointimenettely on tarpeen, vaikka vedet eivät olekaan ympäristölle haitallisia aineita sisältäviä, on todennäköistä, että hieman kynnysarvoa vähäisempikin varastointimäärä rinnastuu ympäristövaikutuksiltaan asetuksessa tarkoitettuun hankkeeseen silloin kun kyse on jätevesien varastoinnista. Edellä mainitut seikat puoltavat arviota, että hanke aiheuttaa todennäköisesti asetuksen 6 §:ssä mainittuihin hankkeisiin rinnastuvia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan jäteveden johtamisen suurimmat haitalliset vaikutukset liittyisivät jäteveden sekoittumiseen ja kerrostumiseen. Purkuputken lupahakemuksen mukaan Nuasjärveen johdettavat käsitellyt jätevedet eivät purkupaikan lähialueella sekoitu koko vesimassaan kesän ja talven kerrostuneisuuskausina vaan kulkeutuvat vain osittain sekoittuneena alusvedessä. Tällöin veden suolapitoisuus (sulfaattipitoisuus) ja sen myötä sähkönjohtavuus kohoavat huomattavasti normaalia tasoa korkeammiksi etenkin syvänteiden pohjanläheisissä kerroksissa. Alusveden happitilanteen heikentyminen heikentää purkualueen lähellä lähinnä siian, muikun ja mateen elinolosuhteita, mutta kuormituksella ei arvioida olevan vaikutusta kalojen käyttökelpoisuuteen. Päästöt saattavat vaikuttaa talvisaikaan kuhan elinpiiriin. Hallinto-oikeus on toisaalla päätöksessään katsonut, että lupahakemus 30 000 tonnin tai aluehallintoviraston myöntämän 24 000 tonnin sulfaattikuorman johtamiseen kolmen ensimmäisen 12 kuukauden jakson aikana ei täytä ympäristönsuojelulain mukaisia luvan myöntämisen edellytyksiä. Näin suuren kuormituksen johtaminen Tikkalahteen saattaisi aiheuttaa merkittävää vesien pilaantumisen vaaraa Nuasjärvellä. Edellä mainittua ratkaisua, jolla hallinto-oikeus on rajoittanut Nuasjärveen johdettavaa kuormitusta, on perusteltu tarkemmin otsikon "Luvan myöntämisen edellytykset ja sulfaatin päästömäärien rajoittaminen" alla.

Harkittaessa arviointimenettelyn soveltamisen tarvetta YVA-lain 4 §:n 2 momentin mukaisesti, arvioinnissa otetaan huomioon ympäristövaikutusten merkittävyys. Kun ympäristölupa-asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella hankekuvauksen mukaisen 30 000 tonnin vuotuisen sulfaattikuorman johtaminen aiheuttaisi todennäköisesti merkittävää vesistön pilaantumisen vaaraa ja kun hankkeella saattaa olla haitallisia yhteisvaikutuksia toisen samalle alueelle jätevettä johtavan kaivoshankkeen kanssa, hallinto-oikeus on katsonut, että hankkeesta aiheutuisi ennalta arvioiden sellaisia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia, jotka rinnastuisivat asetuksen 6 §:ssä tarkoitettujen hankkeiden ympäristövaikutuksiin. Näin ollen Kainuun ELY-keskuksen olisi tullut edellyttää hankkeelta arviointimenettelyn suorittamista ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentin perusteella.

Kun Kainuun ELY-keskuksen päätös arviointimenettelyn soveltamisesta on kumottu, niin lähtökohtaisesti asia tulisi palauttaa arviointimenettelyn suorittamista varten. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 13 § huomioon ottaen samalla olisi kumottava jätevesien johtamiselle myönnetty ympäristölupa.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 19 §:n 3 momentin mukaisesti päätöksestä, jolla on katsottu, ettei arviointimenettelyn soveltaminen ole tarpeen, valitetaan samassa järjestyksessä ja yhteydessä kuin lupa-asian ratkaisusta. Määräyksenvaraisen arviointimenettelyn soveltamista koskevat vaatimukset ovat hallinto-oikeudessa ensiasteena arvioitavana yhdessä lupa-asiasta tehtyjen valitusten kanssa.

Hallinto-oikeus on edellä katsonut, että Kainuun ELY-keskuksen olisi tullut edellyttää arviointimenettelyä lain 4 §:n 2 momentin perusteella eli peruste arviointimenettelyn soveltamiseen on hankkeen merkittävät haitalliset ympäristövaikutukset. Kun arviointimenettelyn puuttumisen ohella valituksissa on samassa yhteydessä vaadittu hankkeen ympäristövaikutusten vähentämistä, hallinto-oikeus ei ole suoraan palauttanut asiaa arviointimenettelyyn vaan on tutkinut valitukset kokonaisuutena ja arvioinut, täyttyvätkö luvan myöntämisen edellytykset hakemuksen mukaiselle hankkeelle. Kun hallinto-oikeus on arvioinut, että Kainuun ELY-keskuksen päätöksessä tarkoitettua hanketta vastaavalle ympäristölupahakemukselle ei ole luvan myöntämisen edellytyksiä, asian palauttaminen hakemuksen mukaisen hankkeen YVA-menettelyn suorittamista ja aluehallintovirastossa tehtävää uutta lupaharkintaa varten johtaisi todennäköisesti asian käsittelyn kohtuuttomaan pitkittymiseen.

Edellä mainitusta syystä hallinto-oikeus on ratkaissut ELY-keskuksen arviointimenettelystä tekemän päätöksen lisäksi myös aluehallintoviraston myöntämästä ympäristölupapäätöksestä tehdyt valitukset. Luvan myöntämisen edellytysten on katsottu täyttyvän vain toiminnalle, jossa vesistöpäästöt ovat noin puolet verrattuna hankkeeseen, jonka arviointimenettelyn tarve oli arvioitavana ELY-keskuksessa. Näin ollen hankkeen ympäristövaikutukset ovat hallinto-oikeuden muuttamassa muodossa oleellisesti vähäisemmät kuin hankkeessa, jonka osalta arviointimenettely on aikaisemmin lausutuilla perusteilla todettu tarpeelliseksi. Hallinto-oikeus on katsonut, että hankkeen ympäristövaikutukset eivät enää lupamenettelyssä muotoillun hankkeen osalta rinnastu YVA-asetuksen 6 §:ssä mainittujen hankkeiden haitallisiin ympäristövaikutuksiin eikä arviointimenettelyn soveltaminen ole merkittävien ympäristövaikutusten johdosta tarpeen. Kun lisäksi otetaan huomioon ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 5 §:n 2 momentti, arviointimenettelyn soveltamista hankkeeseen ei ole pidettävä ympäristöhaittojen selvittämisen tai osallistumisen riittävyyden varmistamiseksikaan tarpeellisena. Näin ollen tässä tilanteessa lupa-asiaa ei ole syytä kumota ja palauttaa arviointimenettelyn puuttumisen johdosta.

Kun lupapäätös on myöhemmin esitettävin perustein muutettu määräaikaiseksi ja yhtiön tulee hakea ympäristölupaa 31.8.2017 mennessä, tulee tämän hakemuksen yhteydessä uudelleen arvioitavaksi arviointimenettelyn soveltaminen hankkeeseen.

(---)

Luvan myöntämisen edellytykset ja päästömäärien rajoittaminen

Ympäristönsuojelulain 11 §:n mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, että toiminnasta ei aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja pilaantuminen voidaan ehkäistä. Toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, kesto, ajankohta ja vaikutusten merkittävyys sekä pilaantumisen todennäköisyys ja onnettomuusriski; vaikutusalueen herkkyys ympäristön pilaantumiselle; merkitys elinympäristön terveellisyyden ja viihtyisyyden kannalta; sijoituspaikan ja vaikutusalueen nykyinen ja oikeusvaikutteisen kaavan osoittama käyttötarkoitus; muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 49 §:n 1 momentin 1–3 kohtien mukaan ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen muun muassa aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua seurausta tai sen vaaraa ja erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella. Kyseisen pykälän mukaiset seikat muodostavat ehdottoman luvan myöntämisen esteen.

Ympäristönsuojelulain 52 §:n 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet.

Ympäristönsuojelulain 39 §:n 2 momentin mukaan hakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista.

Valtioneuvoston ympäristönsuojelusta antaman asetuksen 5 §:n 1 momentin mukaan jos laitos tai toiminta aiheuttaa päästöjä vesistöön, lupahakemuksessa on oltava: purkuvesistön yleiskuvaus ja tiedot virtaamista, veden laadusta, kalastosta sekä kalastuksesta; tiedot vesistön käytöstä; selvitys toiminnan vaikutuksesta veden laatuun, kalastoon ja muihin vesieliöihin; selvitys päästöjen vaikutuksista vesistön käyttöön; selvitys vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi tarvittavista toimenpiteistä; arvio mahdollisuuksista estää vesistön pilaantumisesta aiheutuva korvattava vahinko sekä korvauskysymysten ratkaisemiseksi tarpeelliset kiinteistötiedot ja arvio päästöjen aiheuttamista vahingoista sekä ehdotus niiden korvaamisesta, jos päästöistä arvioidaan aiheutuvan korvattavaa vahinkoa.

Lupahakemuksessa on esitetty mallinnuksia sulfaatin kulkeutumisesta Nuasjärvessä perustuen kaivoksen vanhoissa purkuvesistöissä saatuun tarkkailutietoon. Lisäksi sulfaatin osalta on esitetty laimentumislaskelmia etäisyyden suhteessa purkualueella eri sulfaattipitoisuuksilla.

Purkupaikan soveltuvuuden arviointiin liittyvä suurin epävarmuus on mahdollinen talviaikainen vesien kerrostuminen ja jäteveden liikkuminen syvännealueella vain osittain sekoittuneena. Ottaen huomioon edellä mainittu epävarmuus ja kaivoksen jätevesien aiheuttama lähijärvien haitallinen kerrostuminen, tulee ympäristönsuojelulain mukaisen varovaisuusperiaatteen mukaisesti ja merkittävän pilaantumisen estämiseksi, jollaisena haitallista kerrostumista voidaan pitää, purkuputkella johdettava päästömäärä rajoittaa sellaiseksi, ettei jätevesien johtaminen aiheuta kerrostumista Nuasjärvessä. Kyseisestä kerrostumisesta ja sen mahdollisesta estämisestä ei ole esitetty riittävää selvitystä, jonka perusteella voitaisiin riittävällä varmuudella todeta, ettei hakemuksessa esitetyllä johtamistavalla ja päästömäärillä aiheutuisi haitallista kerrostumista. Tämä ilmenee myös aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksessä 11, jolla luvanhakija on velvoitettu selvittämään jätevesien sekoittumista, kerrostumista ja leviämistä Nuasjärvessä, aiheutuneita vaikutuksia, toimenpiteitä vaikutusten lieventymiseksi sekä tekemään esitys vaihtoehtoisista purkupaikoista.

Hallinto-oikeus on katsonut, ettei asiassa ole käytettävissä olevien selvitysten perusteella luvan myöntämisen edellytyksiä hakemuksen mukaiselle 30 000 tonnin vuotuiselle sulfaattikuormalle eikä myöskään aluehallintoviraston ratkaisun mukaiselle sulfaatin 24 000 tonnin päästömäärälle.

Hallinto-oikeus on välipäätöksellään muuttanut aluehallintoviraston antamaa täytäntöönpanomääräystä rajoittamalla asian käsittelyn ajaksi sulfaatin kuukausikohtaisen kuorman 1 000 tonniin. Tarkkailutulosten mukaan kyseisellä kuormalla ei ole aiheutunut pysyvää kerrostumista Nuasjärvessä.

Edellä mainitulla ja muutoin asiakirjoista saatavilla perusteilla hallinto-oikeus on luvan myöntämisen edellytysten täyttymiseksi rajoittanut sulfaatin kuormituksen 15 000 tonniin vuodessa ja asettanut sulfaatin kuukausikohtaisen päästörajan 2 000 tonnia kuukaudessa. Koska sulfaatin aiheuttaman kerrostumisen mahdollisuus ja vaikutukset ovat suurimmillaan talviaikaan, jolloin vesistöjen virtaamat ovat pienempiä ja tuulen sekoittava vaikutus puuttuu, on hallinto-oikeus rajoittanut talvikuukausien sulfaattikuormituksen 1 000 tonniin kuukaudessa.

Valituksenalaisessa lupapäätöksessä sulfaatille määrätty maksimipitoisuus 6 000 mg/l ja vuosineljänneksittäin määrätty raja-arvo 4 000 mg/l mahdollistavat sulfaattipitoisuuksien suuret vaihtelut, mikä on omiaan lisäämään kerrostumisen riskiä. Hallinto-oikeus on muuttanut sulfaatin neljännesvuosikeskiarvon kuukausikeskiarvoksi. Muutoksella varmistetaan se, etteivät sulfaatin pitoisuudet purkualueella nouse sellaiseksi, että jätevesistä aiheutuisi haitallista kerrostumista. Muutos on tarpeen myös valvonnallisista syistä, kun sallittavaa enimmäispäästöä on tarkasteltava hallinto-oikeuden muuttamassa muodossa kuukausittain.

Kun sulfaatin kuormitusta ensimmäisen kolmen vuoden ajanjaksolla on edellä mainituilla perusteilla vähennettävä luvassa sallitusta, on tällä vaikutusta myös nikkelin, kuparin, sinkin, mangaanin ja natriumin päästörajojen suuruuteen. Hallinto-oikeus on katsonut, että nikkelin, kuparin, sinkin ja natriumin osalta luvan myöntämisen edellytykset täyttyvät käytettäessä aluehallintoviraston alkuvaiheen jälkeen pysyväksi päästötasoksi harkitsemia raja-arvoja. Mangaanin osalta hallinto-oikeus on korottanut päästörajaa tästä tasosta ottamalla huomioon jätevesien korkean mangaanipitoisuuden ennen jäteveden puhdistamista. Sallittava mangaanikuormitus on kuitenkin aluehallintoviraston kolmeksi ensimmäiseksi vuodeksi myöntämää pienempi.

Hallinto-oikeuden sallimat vuosikuormamäärät aiheuttavat jätevesien varastoinnin jatkumisen kaivoksen alueella, ellei jätevedenkäsittelyä paranneta erityisesti Kortelammen ja Kuusilammen avolouhoksen alueelle aikoinaan johdettujen suuria haitta-ainepitoisuuksia sisältävien jätevesien osalta ja ellei prosessin ulkopuolisten vesien likaantumista estetä nykyistä tehokkaammin.

Aluehallintovirasto on lisännyt päätöksessään yhtiölle velvoitteen lisätä jäteveden laimennusta sekoittamalla vettä purkuputken suulla. Koska kyse ei ole ollut hakemuksessa esitetystä, toimenpiteen vaikutuksia ei ole selvitetty riittävällä tavalla. Sekoittamisella on ilmeisen myönteinen vaikutus kerrostuneisuuden estämisessä, mutta toisaalta laajamittaisen vedenoton vaikutuksia purkuputken alueella mahdollisesti sijaitsevien pilaantuneiden sedimenttien osalta ei ole selvitetty. Purkuputken jatkuva kokoaikainen käyttö suurella virtaamalla mahdollisesti lisää kyseisiä haittavaikutuksia. Tämän johdosta hallinto-oikeus ei ole voinut ratkaisussaan ottaa huomioon, voitaisiinko pilaantumista vähentää tai kuormitusta Nuasjärveen lisätä jätevesien sekoittamisella purkuputken suulla.

Asiaa voidaan arvioida uudelleen hakijan hakemuksesta, kun lupamääräyksen 11 mukainen selvitys on laadittu ja kun päästöjen vaikutuksista Nuasjärvessä on saatu riittävässä määrin tarkkailutuloksia. Päätöksessä kerrostumista on velvoitettu tarkkailemaan jatkuvatoimisin mittalaittein sekä säännöllisin leviämiskartoituksin.

Muutetut lupamääräykset huomioon ottaen toiminnasta ei aiheudu ympäristönsuojelulain 49 §:ssä tarkoitettua merkittävää ympäristön pilaantumista eikä muutakaan kyseisessä lainkohdassa mainittua kiellettyä seurausta. Näin ollen ympäristölupa on ympäristönsuojelulain 49 §:n mukaisesti voitu myöntää. Vuosipäästöä tai päästöissä olevia haitta-ainepitoisuuksia ei ole syytä valitusten johdosta enemmälti alentaa pilaantumisen estämiseksi.

Lisätyt lupamääräykset 1a ja 1b

1a. Yhtiö on helmikuussa 2013 ilmoittanut aluehallintovirastolle, että Kuusilammen avolouhoksessa on ollut vettä yhteensä noin 1,8 Mm­3 ja kyseinen vesi on koostunut louhokseen kertyneestä sade- ja kalliopohjavedestä sekä kipsialtaalta pumpatusta vedestä, jonka tarkempaa määrää ei ole ilmoitettu. Edelleen selvityksen mukaan luvan hakija on joulukuun 2013 ja tammikuun 2014 välisenä aikana poistanut bioliuotuksen primäärikierrosta 280 100 m3­ vaaralliseksi kemikaaliksi luokiteltavaa raffinaattia avolouhoksen pääramppiin. Asiakirjojen mukaan raffinaatin nikkelipitoisuus on noin 2 000 mg/l ja sulfaattipitoisuus noin 108 000 mg/l. Samanaikaisesti avolouhokseen on johdettu noin 176 000 m3­ sekundäärialueen prosessiliuoksen ja sivukivialueen valumavesien seosliuosta. Valtaosa päärampissa olevasta vedestä on muodostunut sadannasta, kalliopohjavedestä ja osin myös ympäristön valumavesistä, joihin edellä mainitut prosessikierrosta poistetut liuokset ovat sekoittuneet ja laimentuneet. Louhoksen päärampista on virrannut kyseistä seosliuosta louhoksen eteläiseen osaan altaan ylivuotona. Myös pohjoiseen avaukseen on johdettu kipsisakka-altaan osittain neutraloituja vesiä kevään 2014 aikana.

Lupahakemuksen mukaan avolouhoksessa on ollut 13.11.2014 varastoituneena seuraavat vesimäärät: pääramppi 1 636 000 m, eteläinen avaus 1 188 000 m ja pohjoinen avaus 801 000 m. Avolouhoksessa oleva kokonaisvesimäärä on näin ollen ollut noin 3,7 Mm3. Avolouhoksen päärampilla sulfaattipitoisuus vaihtelee noin 6 500 mg/l (1 metrin syvyydellä) ja noin 33 000 mg/l (6 ja 12 metrin syvyydellä) välillä. Pohjoisella ja eteläisellä avolouhoksella sulfaattipitoisuudet ovat olleet noin 11 000–14 000 mg/l, kuitenkin niin, että pinnan läheisyydessä yhden metrin syvyydellä pitoisuudet ovat alhaisemmat, noin 3 000–4 000 mg/l. Avolouhokseen varastoidussa vesissä oleva sulfaattimäärä on hakemuksessa esitetyn mukaisesti ollut noin 62 000 tonnia. Yhtiön 8.4.2016 antaman ilmoituksen mukaisesti päärampin liuostilavuus on 4.4.2016 ollut noin 1,18 Mm ja etelärampin liuostilavuus noin 2,75 Mm3­, eli yhteensä 3,93 Mm3­.

Hakemuksen mukaan avolouhoksen päärampissa olevassa vedessä myös muiden haitta-aineiden pitoisuudet ovat olleet korkeita. Nikkelipitoisuus on 6 metrin ja 12 metrin syvyydeltä otetuissa näytteissä ollut 112–121 mg/l, sinkkipitoisuus 233–286 mg/l ja mangaanipitoisuus noin 2 200–2 300 mg/l. Myös eteläisessä ja pohjoisessa avauksessa haitta-aineiden pitoisuudet ovat hakemuksen mukaan korkeita. Avolouhoksessa olevan liuoksen pH on 3,3–4,1.

Asiakirjojen perusteella avolouhoksessa on arvioitu olevan nikkeliä noin 200 000 kg. Määrä ylittää lupapäätöksessä sallitun vuosipäästön monisatakertaisesti. Tilanne on samankaltainen myös mangaanin osalta. Korkeiden haitta-ainepitoisuuksien johdosta käsittelytekniikan poistotehokkuuden on oltava sulfaatin osalta noin 90 % ja muiden haitta-aineiden osalta yli 99 %, jotta lupamääräyksessä asetetut päästöraja-arvot saavutetaan.

Hallinto-oikeus on katsonut, ottaen huomioon, että avolouhosta ei ole tarkoitettu nestemäisen kemikaalin varastointiin ja kun kemikaaliliuos laimenee vastoin jätelain säännöksiä avolouhokseen tulevan sadannan, pintavalunnan ja runsaiden kalliopohjavesien johdosta, että yhtiön on ryhdyttävä viivytyksettä toimenpiteisiin avolouhoksessa olevan nestemäisen jätteen käsittelemiseksi parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisella tavalla tai esitettävä suunnitelma liuoksen hyödyntämisestä prosessissa. Laimentuneenkin liuoksen käsittely saattaa edellyttää tehokkaampaa puhdistusta kuin nykyisin käytössä oleva kalkkisaostukseen perustuva käsittely. Suunnitelmaan on lisäksi sisällytettävä selvitys mahdollisuuksista vähentää avolouhokseen tulevaa ulkopuolisten vesien, varsinkin kalliopohjavesien määrää.

Saadun selvityksen mukaan Kortelammelle on johdettu korkeita haitta-ainepitoisuuksia sisältävää nestemäistä kemikaalia ja jätevesiä kipsisakka-altaan vuotojen yhteydessä, erityisesti vuonna 2012. Kortelammella oleva vesimäärä on noin 1,8 Mm3. Haitta-ainepitoisuudet ovat laimentuneet ulkopuolisten vesien pääsyn seurauksena. Laimentuminen on ollut voimakkainta lammen pintakerroksessa. Sulfaattipitoisuus on 1–3 metrin syvyydellä noin 3 700 mg/l ja 4–7 metrin syvyydellä 15 000– 19 000 mg/l. Kortelammella oleva sulfaattimäärä on hakemuksessa esitetyn perusteella noin 12 400 tonnia. Yhtiön lokakuussa 2015 ilmoittamien tietojen pohjalta sulfaatin määräksi on arvioitavissa noin 15 600 tonnia. Myös muiden haitta-aineiden kuin sulfaatin pitoisuudet ovat korkeita 4–7 metrin syvyydessä. Nikkelipitoisuus on noin 18 mg/l ja mangaanipitoisuus noin 1 300 mg/l.

Hallinto-oikeus on katsonut, että yhtiön on ryhdyttävä viivytyksettä toimenpiteisiin Kortelampeen johdetun nestemäisen jätteen ja jäteveden käsittelemiseksi parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisella tavalla. Vedet voivat haitta-ainepitoisuuksiensa johdosta edellyttää tehokkaampaa puhdistusta kuin nykyisin käytössä oleva kalkkisaostukseen perustuva käsittely. Yhtiön on laadittava suunnitelma, jossa on esitettävä vesien käsittelyyn käytettävä tekniikka ja aikataulu käsittelyn järjestämiselle. Suunnitelmassa on myös esitettävä, miten prosessin ulkopuolisten vesien pääsy Kortelampeen estetään.

Avolouhoksessa ja Kortelammella olevien vesien osalta on kysymys onnettomuus- ja häiriötilanteissa sinne johdetuista nestemäisistä liuoksista ja jätevesistä. Altaat eivät kuulu normaalitoiminnassa syntyvien jätevesien puhdistusjärjestelmään. Vaikka näihin altaisiin ei johdeta toiminnasta peräisin olevia jätevesiä, niihin on kuitenkin kertynyt huomattava vesimäärä johtuen siitä, että ulkopuolelta tulevien vesien pääsyä altaisiin ei ole estetty riittävän tehokkaasti. Laimentumisen ja vesienkäsittelyn seurauksena osa vesistä täyttää ympäristöluvassa asetetut pitoisuusvaatimukset, mutta jätevesien kerrostuneisuudesta ja suuresta vesimäärästä johtuen altaita ei ole voitu tyhjentää lupapäätöksissä olleiden vuotuisten päästörajojen sallimissa puitteissa. Myös tällä päätöksellä yhtiön jätevesikuormitusta on rajattu jätevesissä olevien haitallisten aineiden vuotuista päästöä rajoittamalla. Koska yhtiön vesitaseen hallintaa ei jatkossa rajoita alueelta poistettava vesimäärä, vesienhallinnassa on korostuneesti kyse jätevesien käsittelyn tehostamisesta. Kaivosalueen vesitaseen hallinta edellyttää muun muassa edellä mainituissa altaissa olevien vesien tehokasta käsittelyä.

Valituksenalaisen luvan lupamääräyksellä 2 kaivosalueelta poisjohdettavan jäteveden sulfaatti- ja mangaanipitoisuus on määrätty 1.1.2018 alkaen merkittävästi aikaisempaa alhaisemmalle tasolle. Lupahakemuksessa ei ole esitetty selvitystä siitä, millä toimenpiteillä vaadittuihin pitoisuuksiin päästään. Lupapäätöksessä luvan saajalle ei ole asetettu velvoitetta esittää suunnitelma sulfaatin ja mangaanin poistomenetelmien hankkimisesta, joilla lupamääräyksen 2 mukaiset alhaisemmat päästötasot saavutetaan. Hallinto-oikeuden lupamääräykseen 1a lisäämä suunnitelman esittämisvelvollisuus omalta osaltaan varmistaa myös lupamääräyksessä 2 vaaditun pitoisuustason saavuttamisen. Näillä perusteilla hallinto-oikeus on lisännyt lupamääräykseen 1 uuden määräyksen 1a.

1b. Yhtiön on huolehdittava siitä, että se pyrkii tehokkaasti estämään prosessin ulkopuolisten vesien pääsyn altaisiin, jotka on luokiteltu patoturvallisuuslain 11 §:ssä 1- tai 2-luokan padoiksi tai kaivannaisjäteasetuksen tarkoittamaksi suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi kaivannaisjätteen jätealueeksi. Jätevesien johtaminen vesistöön on tehtävä suunnitelmallisesti ensisijaisesti niistä altaista, joissa ympäristölle aiheutuva riski on suurin.

Koska Kortelammelle on valunut prosessin ulkopuolisia sade- ja sulamisvesiä eikä sieltä ole johdettu pois vastaavaa vesimäärää, on vesiä pidättävän padon kestävyys ajoittain vaarantunut patoturvallisuuslain tarkoittamalla tavalla. Kun otetaan huomioon, että Kortelampi ei kuulu yhtiön normaalitoiminnassa syntyvien jätevesien käsittelyjärjestelmään, on perusteltua, että yhtiö sen osalta mahdollisimman nopeassa aikataulussa ryhtyy toimiin sinne häiriötilanteessa johdettujen vesien käsittelemiseksi ja johtamiseksi sekä valuma-alueelta tulevien vesien pääsyn estämiseksi.

Hallinto-oikeuden asettama vaatimus koskee myös muita kaivosalueella olevia jätevesiä sisältäviä altaita, jotka on luokiteltu patoturvallisuuslain mukaan edellä mainituiksi vaaraa aiheuttaviksi padoiksi. Yhtiö on lupapäätöksen numero 52/2013/1 käsittelyn yhteydessä keväällä 2013 todennut, että kaivoksen pohjoispuolelle on rakenteilla Latosuon pato, mutta se on tarkoitettu turvapadoksi mahdollisia sekundäärialueen liuosvuotoja silmällä pitäen. Yhtiö on sittemmin ottanut Latosuon Nuasjärveen johdettavien käsiteltyjen jätevesien tasaus- ja varastointialtaaksi, mutta asiakirjoissa ei ole selvitystä Latosuon patoaltaan muuttuneen käyttötarkoituksen jälkeisestä rakenteesta ja luokituksesta.

Asiakirjojen mukaan sekundäärimalmin sijoituspaikka on luokitukseltaan kaivannaisjäteasetuksen tarkoittama suuronnettomuuden vaaraa aiheuttava kaivannaisjätteen jätealue.

Luvan voimassaolon muuttaminen määräaikaiseksi

Lupaa käsiteltäessä voimassa olleen ympäristönsuojelulain 87 §:n mukaan ympäristöluvan myöntämistä koskeva päätös voidaan määrätä olemaan voimassa toistaiseksi tai määräajan. Määräaikainen ympäristölupa raukeaa määräajan päättyessä, jollei lupapäätöksessä ole toisin määrätty.

Kyseisen pykälän esitöissä (HE 214/2013 vp) on viitattu aikaisemman ympäristönsuojelulain 52 §:n ja 55 §:n 1 momenttiin ja todettu, että pykälä vastaa aikaisempaa lainsäädäntöä. Aikaisemman ympäristönsuojelulain hallituksen esityksessä (HE 84/1999 vp) on todettu, että luvan voimassaolo ratkaistaisiin tapauskohtaisesti ottaen huomioon toiminnan luonne ja vaikutusalueen ominaisuudet kokonaisuudessaan.

Oikeuskäytännössä toistaiseksi voimassa olevia ympäristölupia on muutettu määräaikaiseksi selvitysten puutteellisuuden takia. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 13.3.2007 taltionumero 573 on todettu, ettei se, ettei toiminnasta johdu ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin tarkoitettuja seurauksia pelkästään riitä toistaiseksi voimassa olevan luvan myöntämiseen, jos purkupaikassa sekoittuminen on huonoa alivirtaamakausina ja asiassa ei ole riittävällä tavalla selvitetty, olisiko purkupaikka mahdollista siirtää muualle, jossa sekoittuminen voitaisiin kaikissa olosuhteissa turvata.

Useissa valituksissa on esitetty, ettei lupahakemus ole sisältänyt riittäviä tietoja Nuasjärven virtauksista ja purkuputken paikka on näihin virtauksiin nähden väärä. Purkuputken sijainniksi on valituksissa ehdotettu pohjoisempaa sijaintia Nuasjärvessä, jotta jätevedet sekoittuisivat paremmin Tenetinvirrasta tulevaan virtaukseen Nuasjärvessä tai sijoittamista Rehjan alueelle, jotta jätevedet sekoittuisivat Kajaaninjoen voimakkaaseen virtaukseen.

Hakemuksen liitteenä on toimitettu selvitys kahdesta muusta purkupaikasta Oulunjärvessä ja Tenetinvirrassa. Selvityksen perusteella Nuasjärven Tikanlahden mukainen purkupaikka on ollut ominaisuuksiltaan paras kolmesta. Hakemuksessa ei ole esitetty muita vaihtoehtoisia purkupaikkoja Nuasjärvessä tai selvitystä purkupaikan virtauksista.

Hallinto-oikeus on katsonut, että asiassa ei ole selvitetty parasta mahdollista purkupaikan sijaintia Nuasjärvessä. Aluehallintovirasto on määrännyt asiassa selvitysvelvollisuuden ja varannut oikeuden täsmentää lupaa purkupaikan osalta. Lupamääräyksen 11 mukaan luvanhakija on velvoitettu selvittämään jätevesien sekoittumista, kerrostumista ja leviämistä Nuasjärvessä, aiheutuneita vaikutuksia, toimenpiteitä vaikutusten lieventymiseksi sekä tekemään esityksen vaihtoehtoisista purkupaikoista 31.8.2017 mennessä.

Aluehallintoviraston päätöksen perustelujen mukaan sekoittumisolosuhteita ei voida kaikissa olosuhteissa taata ja raskaampi suolapitoinen vesi kulkeutuisi läheisiin syvänteisiin ja voisi vaarantaa syys- ja kevätkierron toteutumisen. Päätöksen perustelujen mukaan edes laimennuksen lisääminen ei kokonaan poista kyseistä riskiä.

Ympäristönsuojelulain 54 §:n mukaan ympäristöluvassa voidaan määrätä, että toiminnanharjoittajan on tehtävä erityinen selvitys toiminnasta aiheutuvan ympäristön pilaantumisen tai sen vaaran selvittämiseksi, jos lupaharkintaa varten ei ole voitu toimittaa yksityiskohtaisia tietoja päästöistä, jätteistä tai toiminnan vaikutuksista. Selvitys on toimitettava lupaviranomaiselle luvassa määrättynä ajankohtana. Selvityksen tekemiselle on annettava riittävä aika. Luvan muuttamisesta saadun selvityksen perusteella säädetään 90 §:ssä.

Ympäristönsuojelulain 90 §:n mukaan lupaviranomainen voi täsmentää lupamääräystä tai täydentää lupaa 54 §:n nojalla saadun erityisen selvityksen perusteella. Asian käsittelyssä noudatetaan, mitä 96 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain esitöissä (HE 214/2013 vp) on selvitysvelvollisuutta koskevan 54 §:n osalta todettu, että selvitysvelvollisuutta ei voitaisi käyttää, jos selvitettävän tiedon on oltava lupaviranomaisen käytettävissä etukäteen, luvan myöntämisen edellytysten harkitsemiseksi tai keskeisten lupamääräysten antamiseksi.

Hallinto-oikeus on katsonut, että jätevesien purkupaikan sijainti vesistössä on luvan myöntämisen edellytyksiä koskeva, toiminnan sijoituspaikan harkintaan verrattavissa oleva asia, joka on lupaharkinnassa ratkaistava kysymys. Lupaa ei voida myöntää aluehallintoviraston päätöksen mukaisesti toistaiseksi voimassa olevana ja jättää purkupaikkaa koskevaa ratkaisua ympäristönsuojelulain 54 §:ssä ja 90 §:ssä tarkoitetun selvittämis- ja täydentämismääräyksen varaan.

Vaikka hakemuksen mukainen purkupaikka ei hallinto-oikeuden päästömääriin tekemien muutosten jälkeen aiheuta ympäristönsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitettuja seurauksia, asiassa ei ole ympäristönsuojelulain 11 §:ssä edellytetyin tavoin riittävästi selvitetty sitä, olisiko purkupaikka mahdollista sijoittaa haitattomammin muualle kuin suunnitelman mukaiseen paikkaan niin, että jätevesien sekoittumistehokkuus kaikissa oloissa voidaan turvata. Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeus on muuttanut lupapäätöksen määräaikaiseksi. Mikäli toiminnanharjoittaja haluaa jatkaa jätevesien johtamista lupapäätöksessä olevan määräajan jälkeen, on mahdollisia vaihtoehtoisia purkupaikkoja koskevat selvitykset tehtävä ennen uuden lupahakemuksen jättämistä. Selvityksissä on muun ohella otettava huomioon, mitä Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuosiksi 2016–2021 ja siitä laaditussa toimenpideohjelmassa on lausuttu vesistöjen tilatavoitteesta. Ratkaisun seurauksena hallinto-oikeus on kumonnut lupamääräykseen 11 toisen kappaleen. Tähän liittyen hallinto-oikeus on muuttanut lupamääräyksessä 11 yhtiölle asetettua selvitysvelvollisuutta aikaistamalla jätevesien sekoittumisesta, kerrostumisesta ja leviämisestä laadittavaa selvitystä. Ottaen huomioon epävarmuudet nykyisen purkupaikan soveltuvuuden ja käytössä olevan alkulaimennuksen suhteen, tulee kyseinen selvitys laatia mahdollisimman nopeasti. Lisäksi selvitys on tarpeen laimennuksella haettavaa vesilain mukaista hakemusta tehtäessä, mikä tulee tehdä viimeistään yhdessä vaihtoehtoisia purkupaikkoja koskevan selvityksen kanssa.

Purkuputken käytölle myönnetyn luvan muuttamista määräaikaiseksi puoltaa myös se, että hallinto-oikeus on samana päivänä antamallaan päätöksellä numero 16/0090/2 muuttanut kaivostoiminnalle myönnetyn ympäristöluvan määräaikaiseksi.

Sekoittumisvyöhykettä koskevan ratkaisun kumoaminen

Yhtiön hakemus ja aluehallintoviraston päätös

Yhtiö on hakenut vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (VNA 1022/2006) määritetyn sekoittamisvyöhykkeen määräämistä Nuasjärveen nikkelille, kadmiumille ja elohopealle. Sekoittumisvyöhykettä on haettu määrättäväksi kilometrin säteelle purkupaikasta ulottuvalle vesialueelle seuraavilla nikkelikuormituksilla: purkuputken kolmen ensimmäisen käyttövuoden aikana 800 kg/a ja neljännestä vuodesta eteenpäin 500 kg/a. Metallien virtaamapainotteisiksi kuukausikeskiarvoiksi yhtiö on esittänyt seuraavia pitoisuusraja-arvoja: nikkeli 0,3 mg/l, kadmium (liukoinen) 0,003 mg/l ja elohopea (liukoinen) 0,0015 mg/l. Purkuputken kautta yhtiöllä on hakemuksen mukaan ollut tarkoitus purkaa kaivosalueelle kertyneitä ylijäämävesiä sekä käsiteltyjä jätevesiä noin 500–900 m/h keskivirtaamalla, mikä tarkoittaisi vuositasolla noin 4,4–7,9 Mm3­.

Aluehallintovirasto on lupamääräyksessä 6 ja siihen liittyvässä liitteessä 4 määrännyt Nuasjärvellä sijaitsevan kaivosalueen käsiteltyjen jätevesien päästölähteen ympäristön 500 metrin säteellä purkuputken suusta (noin 78,5 ha) vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) 6 b §:n tarkoittamaksi sekoittumisvyöhykkeeksi, jossa veden liukoinen nikkeli-, kadmium- ja elohopeapitoisuus saa ylittää asetuksessa mainitulla tavalla määritettynä näille aineille säädetyn ympäristönlaatunormin ja luontaisen taustapitoisuuden summan. Elohopean liukoisen pitoisuuden osalta luontaisena taustapitoisuutena on hyväksytty käytettäväksi hakemuksen mukaista pitoisuutta 0,002 μg/l. Metallien osalta on jätevesien pitoisuusraja-arvoiksi määrätty elohopealle (liukoinen) 1,5 μg/l ja kadmiumille (liukoinen) 3,0 μg/l laskettuna virtaamapainotteisena kuukausikeskiarvona ja nikkelin pitoisuusraja-arvoksi 0,3 mg/l, joka tulee jatkuvasti alittaa. Nikkelin kuormitusraja-arvoksi on määrätty ensimmäisenä, toisena ja kolmantena 12 kuukauden jaksona 650 kg ja neljännestä 12 kuukauden jaksosta eteenpäin 350 kg.

Lupamääräyksessä 8 on annettu määräys antaa arvio alueen vesistöjen veden liukoisen nikkelin, kadmiumin ja elohopean sekä ahvenen lihaksen elohopean taustapitoisuuksista ja siitä, ovatko ne geologisista syistä ympäröiviä muita alueita korkeampia. Tällöin luvan saaja voi hakea selvityksen perusteella aluehallintovirastolta poikkeusta asetuksessa säädettyihin taustapitoisuuksiin ja samalla lupamääräyksiin 6 ja 7. Lisäksi lupamääräyksessä 9 on määrätty tehostamaan jätevesien alkulaimenemista ja sekoittumista johtamalla purkuputkeen jatkuvasti lisävettä vähintään kaksi kertaa johdettava jätevesimäärä.

Aluehallintovirasto on perusteluissaan todennut, että asetetut lupamääräykset edellyttävät parhaan käyttökelpoisen tekniikan ja parhaiden käytäntöjen käyttöä metallipäästöjen hallinnassa ja kyseessä oleville metalleille on määrätty alhaiset raja-arvot, jotka ovat ennalta arvioiden jatkuvasti saavutettavissa. Lisäksi on otettu huomioon vesien sekoittamiseksi ja laimentamiseksi annettu lupamääräys 9. Näin ollen määräyksien mukaisin toimin vesistössä mitattavat metallipitoisuudet jäävät niin pieniksi, että sekoittumisvyöhyke on voitu määrätä hakemusta selvästi pienempänä.

Sekoittumisvyöhykettä koskevat valitukset

Useissa valituksissa (---) on todettu, että sekoittumisvyöhyke on liian laaja ja vaadittu sekoittumisvyöhykkeen säteeksi korkeintaan 200 m, jolloin vastaava pinta-ala olisi noin 12,6 ha. Sekoittumisvyöhyke ei saa olla menettely, jolla kierretään haitallisten vaikutusten rajoittamisvelvoitetta, joka tässä tarkoittaisi jäteveden tehokasta puhdistamista. Lisäksi kalastusmatkailuyritys Vuokatti Fishing Tmi:n valituksessa todetaan, että haitta-aineiden vaikutus sekoittumisvyöhykkeellä kuhan poikastuotantoalueeseen, osa-aikaisen kerrostumisen vaikutukset Nuasjärven syvänteiden ekosysteemiin ja lisäksi vaikutukset kalastusmatkailuelinkeinoon tulisi selvittää.

Sekoittumisvyöhykkeen määräämistä koskevia oikeus- ja muita ohjeita

Asiassa on kyse siitä, onko aluehallintoviraston päätöksessään määräämä vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006, muutettu 868/2010) mukainen sekoittumisvyöhyke oikean kokoinen ja onko aluehallintoviraston päätöksessä mainitsema sekoittamisalueen ympäristönlaatunormi oikein määrätty.

Asetuksen 6 §:n 1 momentin mukaan liitteen 1 C ja D kohdassa tarkoitetun aineen pitoisuus pintavedessä tai kalassa ei saa ylittää mainitussa kohdassa esitettyä ympäristönlaatunormia.

Asetuksen 6 b §:n 1 momentin (868/2010) mukaan ympäristöluvassa voidaan toiminnanharjoittajan hakemuksesta määrätä sekoittumisvyöhykkeestä, jolla yhden tai useamman liitteen 1 C ja D kohdassa tarkoitetun aineen pitoisuus voi ylittää mainitussa kohdassa esitetyn ympäristönlaatunormin, jos muu osa pintavesimuodostumasta on kyseisten normien mukainen.

Toisen momentin mukaan sekoittumisvyöhykkeen laajuus on rajattava ympäristöluvassa päästölähteen läheisyyteen siten, että se on oikeassa suhteessa pilaavien aineiden pitoisuuksiin päästölähteen kohdalla ja että noudatetaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan sovellettavia ympäristönsuojelulain 4 §:n mukaisia yleisiä periaatteita.

Ympäristöministeriön raportin 15/2012 "Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annettujen säädösten soveltaminen – Kuvaus hyvistä menettelytavoista" mukaan (s. 59–60) sekoittumisvyöhykkeen hyväksyttävyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat:

- haitta-aineen pitoisuuksien vaihtelu tilassa ja ajassa,

- vaikutuksille alttiiden toimintojen ja kohteiden määrittäminen alueen käytön mukaan, kuten uinti, veneily, suojelualue sekä nykyiset ja vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden mukaiset lajit,

- vaikutusten määrittäminen: yhdistetään pitoisuustiedot kohderyhmän herkkyys- ja levinneisyystietoihin ja arvioidaan esimerkiksi toksisuusvaikutukset ja elinympäristön hylkääminen,

- vaikutusten merkittävyyden arviointi ottaen huomioon kohteiden suojelua koskevat lainsäädännön vaikutukset, kuten suojeltujen lajien turvaaminen ja juomavedenottopaikat, Natura-alueet, jolloin sekoittumisvyöhykkeellä sallitaan kuitenkin tietyt ekologiset vaikutukset,

- oikeasuhteisuus: jos pitoisuudet aiheuttavat letaaleja (kuolettavia) vaikutuksia, voidaan hyväksyä vain pieni vyöhyke; jos aiheutuu vain ei-kriittisiä ympäristön välttelyreaktioita voidaan hyväksyä laajempi vyöhyke ja

- laajuuden hyväksyttävyys ottaen huomioon laajuuden vaihtelu tilassa ja ajassa, ympäristönlaatunormien ylittävien pitoisuuksien kasvu sekä haittavaikutusten luonne ja laajuus.

Asetuksen täytäntöönpanoa koskevan ympäristöministeriön muistion 4.10.2010 mukaan sekoittumisvyöhykettä koskevien määräysten sisällyttäminen voisi käytännössä olla perusteltua esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa toiminnanharjoittajan mahdollisuudet rajoittaa toiminnasta aiheutuvia päästöjä ovat esimerkiksi teknisistä syistä rajalliset tai niistä voi aiheutua kohtuuttomia kustannuksia. Sekoittumisvyöhykkeen määräämistä koskevissa EU:n teknisissä ohjeissa on mainittu, että kuivuus, ajoittaiset virtausmuutokset ja vuodenaikoihin liittyvät olosuhteet voidaan ottaa huomioon sekoittamisvyöhykettä arvioitaessa niiden keston ajan.

Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annettu valtioneuvoston asetus 1022/2006 on muutettu 22.12.2015 voimaan tulleella asetuksella 1308/2015. Asetuksessa nikkelin ympäristönlaatunormi on tiukentunut siten, että se on aiemman pitoisuusarvon 20 μg/l sijasta 4 μg/l (biosaatava).

Sekoittumisvyöhykkeen määräämisen arviointia

Hankkeessa on kyse kaivosalueelle lähinnä kipsisakka-altaan vuotojen ja liuoskierrosta poistetun metalliliuoksen seurauksena kertyneiden ylijäämävesien sekä kaivostoiminnassa, metallituotetehtaassa ja uraanin talteenottolaitoksessa syntyvien jätevesien johtamisesta aikaisempien purkureittien asemesta purkuputkella uuteen vesistöön eli Nuasjärven Tikkalahteen. Kyseisten kalkkisaostuksella käsiteltyjen vesien sisältämien metallipitoisuuksien takia yhtiö on hakenut purkuputken suulle säteeltään yhden kilometrin laajuista sekoittumisvyöhykettä perustuen lähinnä alkuvaiheen 800 kg:n ja neljännestä vuodesta eteenpäin 500 kg:n vuosittaiselle nikkelikuormitukselle. Asetuksessa mainituille muille haitallisille metalleille yhtiö ei ole esittänyt vuosikuormitusrajoja, mutta kyseisten metallien pitoisuustasot lähtevissä vesissä on arvioitu. Jätevesien sekoittumiseen liittyen on tehty selvitys (Pöyry, 19.5.2014), jossa on selvitetty muun muassa jätevesien alkulaimentumista, kulkeutumista ja jatkolaimentumista. Haitallisten aineiden laimenemista on selvitetty lähinnä keskeisimmän haitta-aineen eli sulfaatin osalta, mutta myös metallien, kuten nikkelin, kadmiumin ja mangaanin laimenemisolosuhteita on selvityksessä arvioitu.

Hakemuksen mukaan nikkelin, kadmiumin ja elohopean pitoisuudet ylittävät ympäristönlaatunormien pitoisuudet purkuvesistössä. Hakemuksessa esitetyn kuormituksen ja laimentumisen mallinnuksen mukaan kadmiumin ja elohopean pitoisuudet alittaisivat niille asetetut ympäristönlaatunormit vasta noin yhden kilometrin etäisyydellä purkupaikasta.

Lupaviranomainen on valituksen alaisessa päätöksessä arvioinut, että luvan myöntämisen edellytykset haetun suuruiselle kuormitukselle eivät täyty lähinnä sekoittumisolosuhteisiin liittyvien epävarmuuksien takia. Nikkelikuormituksen vuosirajaksi kolmena ensimmäisenä 12 kuukauden jaksona on määrätty 650 kg ja neljännestä jaksosta eteenpäin 350 kg. Samalla lupaviranomainen on antanut määräyksen jäteveden alkulaimenemisen tehostamisesta johtamalla purkuputkeen lisävettä.

Sekoittumisvyöhykkeen arvioimisen kannalta hanke on oleellisesti muuttunut lupakäsittelyn aikana. Alkuperäiseen hakemukseen on keskeisesti vaikuttanut yhtiön hakemus purkuputken käyttöönoton alkuvuosien suuresta ylijäämävesien johtamisesta ja niiden aiheuttamasta metallikuormituksesta, kun taas kaivoksen ja metallituotetehtaan luvan mukaisessa toiminnassa syntyvän nikkeli- ja muun metallikuormituksen arviointia ei ole tehty asetuksen edellyttämällä tavalla. Lisäveden oton vaikutukset jätevesien alkulaimenemiseen ovat arvioimatta. Vaikutusalueella sijaitsee mahdollisesti aikaisemmin pilaantuneita sedimenttejä, joiden tilaa ja vaikutusta ei ole arvioitu sekoittumisvyöhykkeeseen. Myös nikkelin ja kadmiumin luontaiset taustapitoisuudet ovat jääneet myöhemmän selvityksen varaan.

Kalkkisaostukseen perustuva jäteveden käsittely on mainittu BAT-asiakirjassa kaivosten sivukiven ja rikastushiekan käsittelyä koskevissa parhaista käyttökelpoisista tekniikoista yhtenä aktiivisena keinona poistaa metalleja jätevedestä. Menetelmää voidaan lähtökohtaisesti pitää parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisena menetelmänä luvan mukaisessa toiminnassa syntyvien jätevesien sisältämien haitallisten metallien vähentämiseksi.

Osa kaivosalueella olevista vesistä ja purkuvesistöjen tila vaatii kuitenkin johdettavien jätevesien laadulle etenkin mangaanin ja sulfaatin osalta tehostettavia toimenpiteitä. Näin ollen johdettavan jäteveden kyseisten haitta-aineiden pitoisuusrajoja on valituksenalaisessa päätöksessä määrätty alennettavaksi 1.1.2018 alkaen. Tällöin on todennäköistä, että puhdistettujen jätevesien sisältämien muidenkin metallien pitoisuudet tulevat alenemaan. Tämä tulee vaatimaan yhtiöltä puhdistustoimenpiteiden tehostamista, kuten lupamääräyksen 1a perusteluissa on mainittu.

Asiassa saadun selvityksen perusteella jätevesien kokonaisvaikutukset purkuputken välittömässä läheisyydessä eivät tuhoaisi kalakantoja, vaan haittoja aiheutuisi lähinnä kalojen karkottumisesta alueelta. Kyseessä olevat haitalliset metallit ovat kuitenkin eliöihin kertyviä, joten metallien kokonaispäästöillä ja korkeilla pitoisuustasoilla on haitallisia vaikutuksia pitkällä aikavälillä.

Sekoittumisvyöhykkeellä tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse suojeltuja lajeja tai Natura-alueita eikä toiminnasta todennäköisesti aiheudu merkittäviä muita haittavaikutuksia alueen virkistyskäytölle, kalastolle ja kalastukselle aiheutuvaa haittaa lukuun ottamatta.

Johtopäätökset

Hallinto-oikeus on valitusten johdosta edelleen rajoittanut haitta-aineiden kuormituksia ja lupamääräyksestä 3 ja perusteluista ilmenevästä syystä määrännyt vain yhdet vuosittaiset kuormitusraja-arvot, eli nikkelin osalta 350 kg ja sulfaatin osalta 15 000 t vuodessa.

Pääsäännön mukaisesti ympäristönlaatunormi tulisi saavuttaa muilla toiminnan järjestelyillä siten, ettei sekoittumisvyöhykkeeksi määräämiseen olisi tarvetta.

Ottaen huomioon edellä esitetty hankkeen muuttuminen lupakäsittelyn aikana ja sekoittumisvyöhykkeen perustuminen riittämättömiin selvityksiin muun muassa lisäveden johtamisen ja sedimenttien haitta-ainepitoisuuksien osalta sekä nikkelin ympäristönlaatunormin muuttuminen uuden asetuksen 1308/2015 mukaisesti, on määräykset 6 ja 7 sekä liite 4 sekoittumisvyöhykkeeseen liittyen kumottu ja sekoittumisvyöhykkeen laajuus ja purkualueen ympäristönlaatunormit on tarpeen määritellä uudelleen asiassa hankittavan tarvittavan selvityksen ja uuden asetuksen mukaisesti.

(---)

Vahingonkorvausvaatimukset

Sovellettavia oikeusohjeita

Ympäristönsuojelulain 124 §:n mukaan sen lisäksi, mitä ympäristövahinkojen korvaamisesta annetussa laissa (737/1994) säädetään, vesistön pilaantumista koskevaan korvausasiaan sovelletaan, mitä tässä luvussa säädetään.

Saman lain 125 §:n mukaan myöntäessään ympäristöluvan lupaviranomaisen on samalla, jollei 126 §:stä muuta johdu, määrättävä toiminnasta johtuvasta vesistön pilaantumisesta aiheutuvat vahingot korvattaviksi. Ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain 9 §:ää ei tällöin sovelleta. Korvausta määrättäessä on otettava huomioon, mitä tämän lain 87 §:ssä säädetään luvan määräaikaisuudesta.

Saman lain 126 §:n mukaan, jos 125 §:ssä tarkoitettujen vahinkojen yksityiskohtainen selvittäminen viivästyttäisi kohtuuttomasti lupa-asian ratkaisua, valtion ympäristölupaviranomainen voi ratkaista luvan myöntämistä koskevan asian ja siirtää korvausasian myöhemmin ratkaistavaksi. Valtion ympäristölupaviranomainen voi myös määrätä vahinkojen korvaamisen joiltakin osin ratkaistavaksi myöhemmin, jos siihen tarpeellisen selvityksen puuttuessa tai muutoin on erityistä syytä. Luvan saaja on tällöin velvoitettava hankkimaan tarvittava selvitys ja panemaan määräajassa vireille hakemus asiassa annetun korvausratkaisun täydentämiseksi.

Saman lain 130 §:n mukaan korvausta vahingosta, jota ympäristölupaa myönnettäessä ei ollut ennakoitu, voidaan aiemman korvausratkaisun estämättä vaatia valtion ympäristölupaviranomaiselle tehtävällä hakemuksella. Samassa yhteydessä voidaan käsitellä vaatimus, joka koskee samalla toimenpiteellä luvasta poiketen aiheutetun vahingon korvaamista.

Ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan kyseisessä laissa tarkoitettuna ympäristövahinkona korvataan tietyllä alueella harjoitetusta toiminnasta johtuva vahinko, joka on ympäristössä aiheutunut veden, ilman tai maaperän pilaantumisesta.

Saman lain 2 §:n 5 momentin mukaan ympäristövahinkojen korvaamiseen sovelletaan vahingonkorvauslakia, jollei tästä laista muuta johdu ja 3 §:n mukaan ympäristövahinko korvataan tämän lain mukaan, jos voidaan osoittaa, että 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun toiminnan ja vahingon välinen syy-yhteys on todennäköinen. Syy-yhteyden todennäköisyyttä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota muun ohella toiminnan ja vahingon laatuun sekä vahingon muihin mahdollisiin syihin.

Vahingonkorvausvaatimukset kiinteistön käyttöön liittyen (---)

Valituksissa on vaadittu vahingonkorvauksia kiinteistön arvon alenemisesta (---), virkistyskäytön huonontumisesta (---), Nuasjärven vedenkäytön estymisestä (---).

Asiassa saadun selvityksen perusteella Nuasjärveen sijoitettavan purkuputken merkittävät haitalliset vaikutukset rajoittuvat pääasiassa valituksenalaisessa ympäristöluvassa määrätyn sekoittumisvyöhykkeen alueelle ja hevosenkengän muotoiselle syvännealueelle, joka sijaitsee vähintään noin 300–400 metrin etäisyydellä lähimmistä rantakiinteistöistä (lähimmät rantakiinteistöt Jokiniemessä 1,4 kilometrin ja Lamposaaressa 1,6 kilometrin päässä purkupaikasta). Suurimmat haitat aiheutuvat sulfaatin ja mangaanin päästöistä ja haittavaikutukset ilmenevät kalojen karkottumisena purkualueella ja kyseisen alueen syvänteiden mahdollisena kerrostumisena etenkin talviaikaan. Jätevesi ei saadun selvityksen perusteella aiheuta rantakiinteistöille haju-, kiintoaine- tai liettymishaittaa, mikä yleisimmin on ollut virkistyshaitan korvaamisen perusteena. Hakijan esittämien laskelmien mukaan Nuasjärven sulfaattipitoisuus laimenee etäisyyden suhteessa siten, että laimennussuhde 1:50 saavutetaan sulfaatin lähtötasosta riippuen 600–1 500 metrin etäisyydellä purkupisteestä (laskelma tehty ilman jäteveden laimennusta) ja pitoisuuden nousu on suurinta alusvedessä. Saadun selvityksen perusteella sulfaattipitoisuudet ovat kesäaikaan järven pintakerroksessa muihin vuodenaikoihin nähden matalampia, jolloin ranta-alueiden ja järven virkistyskäyttö on suurinta.

Kaivoksen aikaisemmassa toiminnassa rantakiinteistöille merkittäviä haittavaikutuksia on aiheuttanut jäteveden sisältämä mangaani. Selvityksen mukaan järviveden mangaanipitoisuus ylittää juomavedelle (vesilaitokset) asetetun mangaanin suosituspitoisuuden 50 μg/l vielä noin 2,5 kilometrin etäisyydellä purkupaikasta (laskelma tehty ilman jäteveden laimennusta). Löyly- ja pesuveden mangaanipitoisuudelle ei ole asetettu suosituspitoisuutta. Selvityksen perusteella päästön vaikutukset järviveden mangaani- tai sulfaattipitoisuuteen eivät ole ranta-alueilla sellaisia, että ne estäisivät järviveden käytön kasteluun, pesuvetenä tai löylyvetenä tai järven virkistyskäytön uimiseen, veneilyyn ja virkistyskalastamiseen. Juomavetenä järvivettä ei sellaisenaan tule suositusten mukaan muutenkaan käyttää. Virkistyskalastukselle purkupaikalla aiheutuva haitta on korvattu kalatalousmaksun yhteydessä.

Ympäristövahinkona korvattavan haitan tulee olla syy-yhteydessä vesistön pilaantumiseen. Näin ollen kiinteistön arvon alentumisen tulee aiheutua purkuputken aiheuttamasta vesistön pilaantumisesta. Koska luvan mukaisen toiminnan aiheuttama vesistön pilaantuminen, nyt saadun selvityksen perusteella, ei suoraan kohdistu rantakiinteistöihin ja niiden virkistyskäyttöön, ei asiassa ole esitetty riittävää selvitystä taloudellisen vahingon syntymisestä rantakiinteistöjen osalta.

Kun otetaan huomioon aluehallintoviraston päätöksen lupamääräykset johdettavan jäteveden pitoisuuksien ja sekoittamisen osalta sekä hallinto-oikeuden niihin tekemät muutokset sekä valituksenalaisen luvan muuttaminen määräaikaiseksi, ei nykyisen selvityksen perusteella jäteveden johtamisesta Nuasjärveen aiheudu rantakiinteistöille korvattavaa haittaa. Ennakoimattoman haitan osalta on valituksenalaisessa luvassa annettu riittävä ohjaus.

(---)

Jormaskylä-Korholanmäki osakaskunnan korvausvaatimukset (---)

(---)

Osakaskunta on myös vaatinut käyttöoikeuskorvauksen korottamista sekä Jormasjoen että Nuasjärven osalta. Kun otetaan huomioon, että osakaskunnalle purkuputkesta aiheutuva haitta on pääasiassa kalatalouteen kohdistuva ja nykyiset kalatalousmaksun ja osakaskunnalle maksettava kalataloudellisen korvauksen määrät ja hallinto-oikeuden lupamääräyksiin tekemät muutokset, ei käyttöoikeuskorvauksen korottaminen ole tarpeen.

(---)

Muut haitankärsijöiden vaatimukset

(---)

Purkupaikan siirtämistä koskevat vaatimukset

Valituksissa on esitetty vaatimuksia purkupaikan siirtämisestä Petäisenniskan suulle, Rimpilänsalmeen tai Vuoksen vesistöön. Ympäristönsuojelulain mukainen käsittely perustuu hakemuksessa esitettyihin tietoihin ja asiassa ei ole esitetty riittävää selvitystä muiden purkupaikkojen soveltuvuudesta muualla Nuasjärvessä tai Vuoksen vesistössä. Tämän takia valituksissa esitetyt vaatimukset purkupaikan siirtämisestä on hylätty.

(---)

Täytäntöönpanomääräyksen kumoamista koskevat vaatimukset

Hallinto-oikeus on katsonut aluehallintoviraston tavoin, että päätöksen täytäntöönpanosta määräämiselle on ollut perusteltu tarve kaivoksen vesitilanne ja etenkin vanhojen purkuvesistöjen pysyvä kerrostuneisuus huomioon ottaen. Hallinto-oikeus on välipäätöksellään muuttanut aluehallintoviraston täytäntöönpanomääräystä siten, ettei päätöksellä ole myönnetty lupaa sellaisille purkuputken käytöstä aiheutuville päästöille, jotka aiheuttaisivat palautumattomia vaikutuksia Nuasjärvessä. Edellä lausuttu huomioon ottaen asiassa ei ole perusteita kieltää päätöksen täytäntöönpanoa kokonaan.

Hallinto-oikeus on pääasiaratkaisun yhteydessä muuttanut aikaisemmin antamaansa välipäätöstä täytäntöönpanosta ja määrännyt, että toimintaa voidaan harjoittaa muutoksenhausta huolimatta, kun päästöjä vesistöön rajoitetaan lupamääräyksessä 3 määrätyllä tavalla. Toiminnan vaikutukset ovat sellaisia, että olot voidaan olennaisilta osin palauttaa entisen veroisiksi siinä tapauksessa, että lupa evätään tai sen ehtoja muutetaan. Päätöksen täytäntöönpano hallinto-oikeuden muuttamassa muodossa ei tee muutoksenhakua hyödyttömäksi.

Kumotun lupamääräyksen 9 osalta hallinto-oikeus on määrännyt, että lupamääräystä tulee noudattaa kumoamisesta huolimatta, kunnes alkulaimennusta ja sekoittamista koskeva asia on käsitelty aluehallintovirastossa tai asiassa toisin määrätään. Laimennusta koskevaa lupamääräystä tulee noudattaa, koska laimennuksella on ilmeisen myönteinen vaikutus jäteveden kerrostumisen estämisessä ja vesilain mukaisen luvan ja vaikutuksia koskevien selvitysten puuttuminen johtuu aluehallintoviraston asettamasta tarpeelliseksi katsomastaan lupamääräyksestä ja sen luvanvaraisuuteen liittyvästä laintulkinnasta.

Toiminnan aloittamiselle muutoksenhausta huolimatta asetettu vakuus on riittävä ottaen huomioon hallinto-oikeuden päätökseen tekemät muutokset.

(---)

3.4.2 Viran puolesta huomioon otettavat kysymykset

Hallinto-oikeuden päätöksellä myönnetty oikeus jätevesien johtamiseen Nuasjärveen on sekä ajallisesti että määrällisesti suppeampi kuin se aluehallintoviraston valituksenalaisen päätöksen mukainen johtamisoikeus, jonka perusteella kalatalousmaksut ja siihen liittyvät korvaukset sekä käyttöoikeuskorvaukset on laskettu. Hallinto-oikeuden päätökseen tekemät muutokset saattavat siten vaikuttaa korvausvelvollisuutta alentavasti. Kuitenkin jätevesipäästön vaikutukset ja laimentuminen sekä haitta-aineiden liikkuminen purkuvesistössä ovat osittain epäselviä selvityksen puutteellisuuden takia. Ensisijaisesti luvan hakijan vastuulle jäävien selvitysten puutteellisuuden takia ei hallinto-oikeudella ole perusteita määrätä kalatalousmaksun ja osakaskuntien vahingonkorvauksien osalta muutettavaksi nyt tehdyn luparatkaisun johdosta.

Aluehallintovirasto on päätöksessään määrännyt toiminnanharjoittajalle purkuputken sijoittamiseen tarvittaville maa- ja vesialueille pysyvän käyttöoikeuden. Koska hallinto-oikeus on päätöksellään määrännyt ympäristöluvan määräaikaiseksi, tulisi käyttöoikeus lähtökohtaisesti muuttaa myös määräaikaiseksi. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että toiminnanharjoittajalla on mahdollisuus jatkaa luvan mukaista toimintaa, mikäli asiassa jätetään uusi lupahakemus ja käyttöoikeus koskee myös samaan kaivantoon sijoitettua vesijohtoa, ei asian tässä vaiheessa ole tarpeen muuttaa käyttöoikeuden voimassaoloa tai siitä maksettuja korvauksia.

3.4.3 Oikeudenkäyntikulut

Hallinto-oikeus on hylännyt (---) Jormaskylä-Korholanmäki osakaskunnan (---) oikeudenkäyntikuluvaatimukset.

Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan tältä osin seuraavasti:

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä kyseisessä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on 74 §:n 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että muutoksenhakijat joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Liisa Talvitie, Sauli Viitasaari, Merja Manninen ja Janne Marttila, joka on myös esitellyt asian.

4. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1) A ym. ovat valituksessaan vaatineet hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista siltä osin kuin valittajien valitus on jätetty hallinto-oikeudessa tutkimatta. He ovat vaatineet valituksensa tutkimista ja korvauksen määräämistä menetetyistä kalastustuloista siten kuin he ovat hallinto-oikeudessa vaatineet tai korvausten määräämistä heille samoilla perusteilla kuin muille ammattikalastajille. A:lle ym. on maksettava korvausta myös käyttämättä jääneestä troolikalustosta yhteensä 59 000 euroa. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on annettava maksutta, koska valittajat ovat pienituloisia vahingonkärsijöitä. A ja hänen asiakumppaninsa ovat pyytäneet valituksen käsittelemistä kiireellisenä tai välipäätöstä siitä, että he ovat Nuasjärven ammattikalastajia ja siten oikeutettuja vahingonkorvaukseen.

Vaasan hallinto-oikeus on jättänyt A:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksen tutkimatta muun muassa sillä perusteella, ettei troolaaminen ole Nuasjärvellä taloudellisesti kannattavaa. Tämä johtuu kuitenkin siitä, että kukaan ei halua ostaa Nuasjärven kalaa. Troolaamisen kannattamattomuus on peruste nimenomaisesti valituksen tutkimiselle. A ja hänen asiakumppaninsa eivät ole tienneet luvanhakijan teettämästä luettelosta Nuasjärven ammattikalastajista ennen hallinto-oikeuden päätöstä. Luettelo on virheellinen ja paikkansapitämätön siltä osin kuin A ja hänen asiakumppaninsa puuttuvat luettelosta. Kainuun ELY-keskuksen kalatalousviranomaiselta ei ole pyydetty tietoja Nuasjärven ammattikalastajista. A ja hänen asiakumppaninsa ovat siirtäneet verkkokalastuksensa kesäkaudeksi Oulujärvelle, koska Nuasjärven kalastus ei ole enää kannattavaa. Talvikauden kalastusta he eivät ole voineet siirtää Oulujärvelle, ja korvausta haetaankin vain talvikauden kalastuksen estymisestä. Verkkokalastuksen siirto on seurausta Talvivaaran kaivoksen jätevesipäästöistä, joten se ei voi olla peruste valituksen tutkimatta jättämiselle. Paavo Huuskon vastinetta Nuasjärven ammattikalastuksesta on tulkittu hallinto-oikeudessa väärin. Huusko on tarkoittanut, ettei purkuputken läheisyydessä ole ollut muita ammattikalastajia kuin hänen luettelemansa. A ja hänen asiakumppaninsa ovat liittäneet valitukseensa Huuskon tarkentavan lausunnon. Nuasjärven kalastuksesta vuosilta 2014 ja 2015 ei ole voitu toimittaa selvitystä, kun juuri purkuputken vaikutuksen vuoksi Nuasjärven kala ei mene enää kaupaksi.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat liittäneet valitukseensa selvitystä kalastusoikeudesta, kalastamisesta ja kalan myynnin vaikeudesta.

2) B ja C ovat valituksessaan vaatineet hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista siltä osin kuin se koskee vahingonkorvausvaatimuksia. Vahingonkorvausprosessi, joka koskee kaikkien investointien, sijoitusten ja omaisuuden arvonlaskua päätöksen vaikutusalueella, on käynnistettävä. Korvausten on oltava täysimittaisia ja tasapuolisia siitä riippumatta, ovatko haitankärsijät hakeneet vahingonkorvausta aiemmin tässä asiassa. Korkeimman hallinto-oikeuden on määrättävä vahingonkorvauskomission perustamisesta ja vahinkojen täysimääräisestä korvaamisesta myös siinä tapauksessa, että toiminnanharjoittaja on konkurssissa tai muutoin maksukyvytön. Viime kädessä Suomen valtio on määrättävä korvaamaan haitat. Lisäksi korkeimman hallinto-oikeuden on tutkittava, rikkooko päätös perustuslakia erityisesti vahingonkorvausten ja täytäntöönpanomääräyksen kumoamisen osalta ja muutettava päätös perustuslain mukaiseksi. Valittajilta ei pidä periä oikeudenkäyntimaksua.

B ja C ovat perustelleet valitustaan muun ohella sillä, että kiinteistöjen arvonlasku ei rajoitu vain rantakiinteistöihin. Sekoittumisvyöhykkeen tai muun keinotekoisen rajan määrittäminen on perusteetonta systeemissä, jossa haitta-aineiden virtoja ja tietoisuutta haitta-aineista ei voida rajoittaa. Saastuttavan toiminnan aloittamisen aiheuttama omaisuuden arvon aleneminen on pysyvää riippumatta siitä, loppuuko toiminta määräajassa vai ei. Syy-yhteys veden laadun muutosten ja kiinteistökaupoissa toteutuneiden myyntihintojen välillä on voitu osoittaa tutkimuksissa. Hallinto-oikeuden päätöksessä haittavaikutukset on laskettu suoraan etäisyytenä purkupisteestä. Tällainen malli on epätarkka eikä ota huomioon muun ohessa tuulen tai virtauksien vaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa pitoisuuksiin kaukanakin purkupisteestä. Tietoisuus purkuputken sijainnista maisemassa vaikuttaa alentavasti kiinteistöjen hintoihin laajalla alueella. Päätös on puutteellinen, koska vahingon syntymisen todistaminen ei pitäisi olla haitankärsijän vastuulla. Päätös on perustuslain 15 §:n vastainen. Hallinto-oikeus on tulkinnut B:n ja C:n vahingonkorvausvaatimuksen liian suppeasti koskemaan vain kiinteistön arvon alenemista.

3) Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on valituksessaan vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista siltä osin kuin päätöksellä on kumottu 2.9.2014 annettu ELY-keskuksen päätös, jonka mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltaminen hankkeeseen ei ole ollut tarpeen.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan vain hankkeisiin, joista on todennäköisesti ennakoitavissa merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevan päätöksen tekohetkellä Talvivaaran kaivoksen alueella oli vesiä varastoituna noin 7 milj. m3, jonka ei voida katsoa olevan "lähes 10 milj. m3". Hankkeen tarkoituksena ei ole ollut vesien varastoiminen kaivosalueella. Käsiteltyjen vesien johtamisen purkuputkella pois kaivosalueelta ei voida katsoa olevan tekoaltaan rakentamista. Vesien varastoituminen kaivosalueella on ollut pääasiallisesti seurausta kipsisakka-altaan vuodon aiheuttamasta käsittelyä vaativia vesiä kerryttävän valuma-alueen kasvamisesta. Kipsisakka-altaan vuodon jälkeen voimassa olevat ympäristöluvat eivät ole mahdollistaneet alueelle kertyneiden vesien poistamista kaivosalueelta.

Purkuputkihanke ja vesien varastointi alueella ovat toisistaan irrallisia asioita. Purkuputkihankkeeseen ei liity tekoaltaiden rakentamista. Vesien varastointiin liittyvä riski jätevesien hallitsemattomasta purkautumisesta kaivosalueen lähivesistöihin on olemassa purkuputkihankkeen toteutumisesta riippumatta. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevassa tarveharkinnassa ELY-keskus on ottanut huomioon muiden toimintojen yhteisvaikutukset. Päätöstä tehtäessä oli tiedossa, että lähialueella toimiva Mondo Minerals Oy ei laske käsiteltyjä vesiä samaan vesistöön ennen vuotta 2020, joten sellaisia yhteisvaikutuksia, joiden vuoksi purkuputkihankkeeseen olisi pitänyt soveltaa YVA-menettelyä, ei ole arvioitu aiheutuvan.

Lähialueen järvet ovat kerrostuneet pääasiassa Talvivaaran kaivoksen toiminnasta aiheutuneiden poikkeuksellisten päästöjen vuoksi 2010–2012. Nykyinen käsiteltyjen jätevesien laatu ei vastaa sitä veden laatua, josta lähijärvien kerrostuminen on aiheutunut. Näin ollen YVA-menettelyn tarveharkinnassa keskeistä painoarvoa ei pidä antaa kaivoksen lähijärvien pilaantumiselle, joka ei ole seurausta nykyisenkaltaisesta toiminnasta.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaiset päästöraja-arvot eivät ole perusteltuja. ELY-keskuksen YVA-päätöksen tekoajankohtana on ollut ratkaisun tekemiseksi riittävä selvityksiin, vesistövaikutusmallinnuksiin sekä kaivoksen lähijärvien ja Nuasjärven pitkäaikaiseen ympäristötarkkailuun perustuva tieto purkuputken kautta johdettavaksi suunnitellun veden aiheuttamista vaikutuksista vesistössä ottaen huomioon purettavan veden laatu ja purkuvesistön ominaisuudet. Varovaisuusperiaatteen lisäksi harkinnassa on otettava huomioon myös suhteellisuusperiaate ja tasapuolisen kohtelun vaatimus. Hanke on ensimmäinen vastaavan kokoluokan purkuputki Suomessa, johon olisi sovellettava harkinnanvaraista YVA-menettelyä. Hallinto-oikeuden päätöksessä asetetut päästöraja-arvot eivät voi poistaa YVA-menettelyn tarvetta, jos alueelle varastoitua vesimäärää pidetään YVA-menettelyn tarpeen arviointikriteerinä.

4) Sotkamon Luonto ry ym. ovat valituksessaan vaatineet hallinto-oikeuden päätöksen muuttamista siten, että Nuasjärveen johdetun purkuputken kautta tulevat päästöt rajataan sellaiselle tasolle, että järven ekologia kestää ne vaurioitumatta. Valittajat ovat viitanneet valitukseensa hallinto-oikeudessa ja esittäneet lisäksi muun ohella seuraavaa:

Uusimmat Nuasjärvellä tehdyt mittaukset osoittavat, että purkuputken lupahakemukseen liittyvät mallinnukset ovat olleet liian optimistia. Päätöksenteon perusteena on käytetty virheelliseksi osoittautuneita selvityksiä. Kaivoksen toiminnan ehdoksi on asetettava nykyistä parempi vedenpuhdistus siten, että vesistöpäästöt eivät saa ylittää kaivoksen lupaehdoissa määrättyjä päästörajoja.

Sulfaatille asetettua kuukausikeskiarvoa 4 000 mg/l on pienennettävä. Erityisesti talvella aiheutuu jätevesistä todennäköisesti vesistön kerrostumista. Nikkelille asetettu raja-arvo 0,3 mg/l johtaa vesiympäristön laatunormikriteerin ylittymiseen, joten myös sitä on pienennettävä. Elohopean haitallisuuden vuoksi sen pitoisuus on määritettävä muutoinkin kuin yksittäisen näytteen avulla. Hallinto-oikeuden poistama sekoittumisvyöhyke Nuasjärven osalta on kiellettävä myös siitä syystä, ettei vesienhoitosuunnitelmassa ole vesipuitedirektiivin edellyttämiä määräyksiä sekoittumisvyöhykkeestä.

Kaivostoiminnalle on määrättävä tiukka aikataulu sen vesistöpäästöongelmien ratkaisemiseksi. Jos toiminnanharjoittaja ei esitä uskottavaa aikataulua, on toimintaa koskevat ympäristöluvat peruutettava. Kaivoksen ympäristölupa on peruutettava tai muutettava ehdolliseksi siihen asti, kunnes kaivoksen päästövedet puhdistetaan kalkkisaostusta paremmalla puhdistusmenetelmällä.

Mustaliuskeen rapautuminen lisää sulfaattipäästöjä. Suolainen jätevesi ei sekoitu Nuasjärvessä, ja kerrostuminen aiheuttaa syvänteissä pysyvän happikadon. Hallinto-oikeuden päätöksen mukainen 1 000 tonnin sulfaatin kuukausittainen kuormitus on liian suuri Nuasjärven kantokykyyn nähden, koska Nuasjärvellä on havaittu kemiallisia kerrostumia talven 2016 aikana. Lupaharkinnasta puuttuu arvio sulfaatin kertymisestä tulevan kaivostoiminnan aikana.

5) Nuaskylän osakaskunta on valituksessaan vaatinut purkuputkelle myönnetyn luvan sekä toiminnan aloittamisluvan kumoamista.

Purkuputki Nuasjärveen merkitsee kaivoksen jätevesien johtamista uuteen purkusuuntaan. Pilaantumisvaikutusten siirtämistä toiseen suuntaan ei voida pitää ympäristönsuojelulain mukaisena eikä perusteltuna korkeimman hallinto-oikeuden aiemman ratkaisukäytännön perusteella. Luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminta aiheuta pilaantumisen vaaraa. Nuasjärven arvo matkailun, vesistön virkistyskäytön ja kalastuksen kannalta on moninkertainen kaivoksen jätevesien aiempiin purkusuuntiin verrattuna.

6) Jormaskylä-Korholanmäki osakaskunta on valituksessaan vaatinut ensisijaisesti hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätösten kumoamista ympäristövaikutusten arviointimenettelyn puuttumisen vuoksi. Toissijaisesti osakaskunta on vaatinut purkuputken pään paikan siirtämistä Petäisenniskan suulle tai Rimpilänsalmeen sekä lupamääräysten muuttamista seuraavasti:

1. Latosuolta johdettavan veden pitoisuudet alittavat virtaamapainotteisena kuukausikeskiarvona laskettuna seuraavat raja-arvot:

  • Elohopea, liukoinen 1,0 μg/l
  • Kadmium, liukoinen 2,0 μg/l
  • Alumiini, kok. 0,3 mg/l
  • Rauta, kok. 3,0 mg/l
  • Mangaani, kok. 4,0 mg/l
  • Sulfaatti 3 000 mg/l
  • Kiintoaine, hehkutusjäännös 10 mg/l

Yksittäisen näytteen elohopeapitoisuus (liukoinen) ei saa olla yli 3,0 μg/l, kadmiumpitoisuus (liukoinen) yli 6,0 μg/l eikä sulfaattipitoisuus yli 4 000 mg/l.

Johdettavien vesien metallipitoisuuksien on alitettava jatkuvasti seuraavat raja-arvot:

  • Nikkeli, kok. 0,2 mg/l
  • Kupari, kok. 0,2 mg/l
  • Sinkki, kok. 0,3 mg/l
  • Uraani, kok. 5 μg/l

Johdettavan veden pH on oltava 6,0–8,0.

2. Kaivosalueen jätevesien käsittelyä on tehostettava määräyksen 1 tasosta siten, että 1.1.2018 lähtien Latosuon käsiteltyjen vesien varasto-altaasta purkuputkea pitkin Nuasjärveen johdettavan veden sulfaattipitoisuus on enintään 1 000 mg/l ja mangaanipitoisuus enintään 2,0 mg/l virtaamapainotteisena kuukausikeskiarvona laskettuna.

3. Latosuon käsiteltyjen vesien varastoaltaasta purkuputkella Nuasjärveen johdettavan, lupamääräysten 1 ja 2 tarkoittamien käsiteltyjen jätevesien kuormitus saa olla vuosittain enintään

Aine; Raja-arvo

Nikkeli; 400 kg

Kupari; 75 kg

Sinkki; 525 kg

Mangaani; 20 000 kg

Sulfaatti; 10 000 t

Natrium; 6 000 t

Lupamääräys 21 jäteveden käyttö- ja päästötarkkailun vesimäärän ja veden laadun mittauksen säännöllisyydestä ja monipuolisuudesta tulee yksilöidä siten, että lähtökohtaisesti mittaus purkuputkesta tehdään jatkuvatoimisesti kaikkien niiden aineiden kohdalta, joihin on olemassa tekninen ratkaisu, ja muiden raja-arvoja sisältävien aineiden kohdalta vähintään kolmen vuorokauden välein.

Jormaskylä-Korholanmäki osakaskunnalle määrättävä käyttöoikeuskorvaus yhteisestä vesialueesta Jormasjoella ja Nuasjärvellä on lupamääräyksessä 23 määrättävä kertakaikkisena korvauksena 31 000 euroa tai viiden vuoden määräaikaisena korvauksena 10 000 euroa.

Lupamääräyksessä 27 asetetun vakuuden suuruus on muutettava 1 000 000 euroksi.

Lisäksi osakaskunta on vaatinut luvanhakijan velvoittamista korvaamaan osakaskunnan oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine korkoineen.

Osakaskunta on perustellut ensisijaista vaatimustaan päätösten kumoamisesta sillä, että asiassa olisi tullut suorittaa ympäristövaikutusten arviointimenettely valitukseen oheistettujen asiantuntijalausuntojen mukaan.

Toissijaisia vaatimuksiaan osakaskunta on perustellut sillä, että Petäisenniskan suulla ja Rimpilänsalmella on Nuasjärven suurimpia virtauksia, jolloin haitta-aineiden sekoittuminen näillä paikoilla olisi tehokkainta. Purkuputken pään nykyinen paikka on merkittävä kalojen kutemisalue ja siellä on heikko virtaus. Mittaukset osoittavat kerrostumista tapahtuneen jo puoli vuotta purkuputken käyttöön ottamisen jälkeen. Lupamääräyksissä 1–3 määrättyjä raja-arvoja on tiukennettava, jotta voidaan ehkäistä vesistön kerrostuminen. Lupamääräystä 21 on täsmennettävä tarkkailun toteutumisen varmistamiseksi. Lupamääräyksessä 23 määrätty käyttöoikeuskorvaus on liian pieni. Määräaikainen käyttöoikeus on riittävä, kun otetaan huomioon kaivostoiminnan suunniteltu ja todennäköinen kesto. Lupamääräyksen 27 mukaisen vakuuden on oltava riittävä suuri toiminnasta aiheutuvien vahinkojen varalle. Koska kaivosyhtiö on jo vuosia juoksuttanut vesiään Jormasjärveen, joka laskee Nuasjärveen, on tämä kuormitus otettava myös huomioon ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarpeellisuutta harkittaessa sekä purkuputken pitoisuusraja-arvoja asetettaessa.

7) D on valituksessaan vaatinut, että lupamääräyksiin on lisättävä velvoite sulkea Kolmisopen yläpuolella olevat nykyiset purkupaikat sekä koota ja sisällyttää niihin tulevat jätevedet muihin purkuputkeen ohjattaviin vesiin.

Valituksensa perusteluna D on viitannut asiassa aiemmin lausumaansa ja todennut lisäksi muun ohella, että kokonaisuuden vuoksi myös aikaisempien ympäristölupien tarpeellisuutta ja lupamääräyksiä on tarkasteltava muuttuneessa tilanteessa, vaikka tämä ei olisikaan sisältynyt nyt käsiteltävään lupahakemukseen. Jos tämä ei ole mahdollista, on yhtiö velvoitettava hakemaan kokonaisuudessaan uutta lupaa jätevesien johtamiselle.

Jätevesien johtaminen kahteen saman vesistön purkupaikkaan ei ole tarkoituksenmukaista eikä järkevää. Lupapäätös mahdollistaa suhteellisen suuren kuormituksen Kolmisopen yläpuoliselle vesireitille. Kolmisopen yläpuolelle tuleva kuormitus päätyy suurimmaksi osaksi Jormasjärven kautta Nuasjärveen. Kaivostoiminnan aiheuttama jatkuva kuormitus uhkaa huonontaa Kolmisopen ja Tuhkajoen ekologista tilaa, joiden luokitukset ovat välttävä ja tyydyttävä. Kaivoksen jätevesipäästöt ovat alentaneet kiinteistöjen arvoa Tuhkajoen ja Jormasjärven ympäristössä ja loma-asuntojen kauppa on romahtanut. Myös virkistyskalastus Tuhkajoella on loppunut ja taimenkanta on uhanalainen. Purkuputki Nuasjärveen ei poista vanhoihin purkupaikkoihin kohdistuvaa kuormitusta ja vesistövaikutuksia. Päätöksessä ei ole riittävästi otettu huomioon vesienhoitosuunnitelmien tavoitteiden saavuttamista.

8) Terrafame Oy on valituksessaan vaatinut muutoksia päätöksen lupamääräyksiin 1–3, sekoittumisvyöhykettä koskevaan ratkaisuun eli lupamääräyksiin 6–7 ja aluehallintoviraston päätöksen liitteeseen 4, lupamääräykseen 11 sekä ympäristövaikutusten arviointivelvollisuutta, päätöksen voimassaoloa ja toiminnan aloittamislupaa koskeviin ratkaisuihin. Muutosvaatimuksina ja niiden perusteluina on esitetty muun ohella seuraavaa:

Lupamääräystä 1 on muutettava siten, että hallinto-oikeuden asettama sulfaatin raja-arvo virtaamapainotteisena kuukausikeskiarvona 4 000 mg/l muutetaan sellaiseksi kuin se oli aluehallintoviraston purkuputkea koskevassa päätöksessä asetettu, eli virtaamapainotteiseksi neljännesvuosikeskiarvoksi.

Neljännesvuosikeskiarvo sallii johdettavien vesien ajoittaisen sulfaattipitoisuuden vaihtelun ja mahdollistaa vesien pitkäaikaisen hallitun juoksuttamisen. Lähtevän veden sulfaattipitoisuus voi vaihdella sen mukaan, mistä vesiä otetaan käsittelyyn. Neljännesvuosikeskiarvona seuratusta sulfaatin raja-arvosta ei aiheudu riskiä merkittävästä haitallisesta kerrostumisesta. Nuasjärven vedenlaadun seurantatulokset osoittavat, ettei Nuasjärvessä ole havaittavissa merkittäviä haittavaikutuksia tai kerrostuneisuutta purkuputken käytössäoloajalta.

Kuukausittainen pitoisuusraja-arvo ei ole tarpeen valvonnallisista syistä. Pitoisuusraja-arvon seurannan ei tarvitse perustua samaan tarkastelujaksoon kuin kuormitusraja-arvojen seurannan. Vaikka pitoisuusraja-arvojen kohdalla olisi toiminnassa tarpeellista joustoa vesien juoksuttamisessa, kuukausittaisella enimmäispäästörajoituksella ja yksittäistä näytettä koskevalla pitoisuusraja-arvolla varmistettaisiin, että juoksutuksista aiheutuva kokonaiskuormitus pysyisi hyväksyttävällä tasolla.

Lupamääräys 1b on poistettava. Määräyksen, joka tosiasiallisesti johtaa vesien nimenomaisen käsittelyjärjestyksen asettamiseen, voidaan katsoa vastaavan määräystä tietystä puhdistustekniikasta. Lupamääräyksillä ei voida velvoittaa käyttämään vain tiettyä tekniikkaa, joten määräys on kumottava. Yhtiöllä on oltava mahdollisuus järjestää toimintaansa kaivosalueella ja näin ollen myös suunnitella vesien ohjaamista, käsittelyä ja johtamista myös kaivostoiminnasta syntyvien tarpeiden mukaan, kunhan ympäristöön johdettavien vesien osalta noudatetaan ympäristöluvan mukaisia prosesseja sekä kuormitus- ja pitoisuusraja-arvoja. Lupamääräykset eivät saa tosiasiallisesti estää louhinnan jatkamista. Jotta yhtiö voisi tyhjentää avolouhoksen, isot vesialtaat on alkuvaiheessa pidettävä täynnä tai ainakin lähes täynnä, jos hallinto-oikeuden asettamat päästörajat jäävät voimaan.

Lupamääräystä 2 on muutettava siten, että Latosuon käsiteltyjen vesien varastoaltaasta purkuputkea pitkin Nuasjärveen johdettavan veden mangaanille ja sulfaatille asetetut tiukemmat pitoisuusraja-arvot tulevat voimaan 36 kuukauden kuluttua ympäristölupapäätöksen lainvoimaisuudesta lukien.

Kaivosalueella on 23.5.2016 varastoituna vesiä yhteensä noin 8,2 milj. m3, josta puhdistettujen vesien osuus on noin 2,1 milj. m3. Kaivoksen alueella olevat ylimääräiset vedet on voitava luvan nojalla hallitusti juoksuttaa pois alueelta. Sulfaatin virtaamapainotteisella neljännesvuosikeskiarvolla 4 000 mg/l ja yksittäisen näytteen 6 000 mg/l pitoisuusraja-arvolla ei ole aiheutunut riskiä merkittävästä haitallisesta kerrostumisesta tai muuta merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen riskiä. Tiukempi sulfaatin pitoisuusraja-arvo ei voi tulla voimaan kesken 12 kuukauden johtamisjaksoa, koska tällöin kyseiselle jaksolle myönnetyn kuormituskiintiön mukaista vesimäärää ei tosiasiassa voida johtaa kokonaisuudessaan.

Koska hallinto-oikeuden välipäätöksessä asetettujen rajoitusten vuoksi yhtiö ei ole voinut täysimääräisesti juoksuttaa vesiä aluehallintoviraston myöntämän purkuputkiluvan mukaisesti, on suuremmat päästömäärät sallivat 12 kuukauden jaksot laskettava ympäristölupapäätöksen lainvoimaisuudesta lähtien. Kaivoksen alueella oleva ylimääräinen vesi aiheuttaa yhtiölle merkittäviä kustannuksia, koska isoja vesialtaita ei nykyisillä juoksutusrajoilla päästä tyhjentämään ja puhdistamaan, jolloin ne suurentavat kaivoksen vesienkeruualuetta ja kertyvien vesien määrää. Aikataulu sulfaatti- ja mangaanipitoisuusarvojen tiukentamiseksi tulee olla riittävän pitkä, jotta kaivokseen kertyneet ylimääräiset vedet saadaan hallitusti purettua.

Jos niin sanotuille vanhoille purkureiteille hyväksytään niitä koskevassa valituksessa esitetty 6 000 t/a sulfaattikuormitus ja 3 000 t/a natriumkuormitus ensimmäiselle, toiselle ja kolmannelle 12 kuukauden jaksolle ja 5 000 t/a sulfaattikuormitus ja 2 500 t/a natriumkuormitus sen jälkeen, on lupamääräys 3 muutettava ensisijaisesti kuulumaan seuraavasti:

"Latosuon käsiteltyjen vesien varastoaltaasta purkuputkella Nuasjärveen johdettavan, lupamääräysten 1 ja 2 tarkoittamien käsiteltyjen jätevesien kuormitus saa olla ympäristölupapäätöksen lainvoimaisuudesta lukien

ensimmäisenä, toisena ja kolmantena 12 kuukauden jaksona:

Aine; Raja-arvo

Nikkeli; 650 kg

Kupari; 100 kg

Sinkki; 1 125 kg

Mangaani; 36 000 kg

Sulfaatti; 24 000 t

Natrium; 12 000 t

neljäntenä 12 kuukauden jaksona ja siitä eteenpäin:

Aine; Raja-arvo

Nikkeli; 350 kg

Kupari; 100 kg

Sinkki; 525 kg

Mangaani; 20 000 kg

Sulfaatti; 15 000 t

Natrium; 7 500 t

Sulfaatin kuormitus saa neljäntenä 12 kuukauden jaksona ja siitä eteenpäin olla enintään 2 000 t/kk, kuitenkin niin, että joulukuun alusta huhtikuun loppuun kuormitus saa olla enintään 1 000 t/kk."

Jos niin sanotuille vanhoille purkureiteille hyväksytään niitä koskevassa valituksessa esitetty 15 000 t/a sulfaattikuormitus ja 7 500 t/a natriumkuormitus ensimmäiselle, toiselle ja kolmannelle 12 kuukauden jaksolle ja 5 000 t/a sulfaattikuormitus ja 2 500 t/a natriumkuormitus sen jälkeen, lupamääräys 3 on toissijaisesti muutettava kuulumaan seuraavasti:

"Latosuon käsiteltyjen vesien varastoaltaasta purkuputkella Nuasjärveen johdettavan, lupamääräysten 1 ja 2 tarkoittamien käsiteltyjen jätevesien kuormitus saa olla ympäristölupapäätöksen lainvoimaisuudesta lukien kunakin 12 kuukauden jaksona enintään:

Aine; Raja-arvo

Nikkeli; 350 kg

Kupari; 100 kg

Sinkki; 525 kg

Mangaani; 20 000 kg

Sulfaatti; 15 000 t

Natrium; 7 500 t

Sulfaatin kuormitus saa olla enintään 2 000 t/kk, kuitenkin niin, että joulukuun alusta huhtikuun loppuun kuormitus saa olla enintään 1 000 t/kk."

Ensimmäisten kolmen 12 kuukauden jakson ajan suuremmat kuormitusraja-arvot ovat tarpeen, jotta kaivoksen alueella olevat ylimääräiset vedet voidaan luvan nojalla hallitusti juoksuttaa pois alueelta, jotta kaivoksen vesitaseen hallinta pitkällä aikavälillä saadaan turvattua ja vältetään patoturvallisuus- ja ympäristöriskit.

Hallinto-oikeuden välipäätöksen mukaisilla kuormitusraja-arvoilla juoksutuksista ei ole aiheutunut riskiä merkittävästä haitallisesta kerrostumisesta tai muuta merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen riskiä. Hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole tarkemmin määritelty vesistön haitallista kerrostuneisuutta. Vesistön kerrostuneisuus kesä- ja talvikaudella on normaali ilmiö. Haitallisena voidaan pitää sellaista kerrostuneisuutta, joka ei tasoitu kevät- ja syystäyskierroissa. Ei voida olettaa, että Nuasjärveen muodostuisi haitallista eli pysyvää kerrostuneisuutta noudatettaessa aluehallintoviraston asettamia kuormitusraja-arvoja.

Natriumkiintiön on oltava vähintään puolet sulfaattikiintiöstä, koska muuten se on ristiriidassa sulfaatin kuormitusrajan kanssa ja rajoittaa toisasiallisesti juoksutusten määrää enemmän kuin sulfaattikiintiö. Jo ennen lupamääräyksessä asetettujen päästöraja-arvojen tiukentamista kaivoksen vedet on puhdistettu parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisilla menetelmillä, ja vesien puhdistustehokkuus on erityisesti metallien osalta erinomainen.

Kuormitusraja-arvot ovat liitännäisiä vuoden 2013 juoksutusluvassa vanhoille purkureiteille asetettaviin kuormitusrajoihin nähden. Mikäli vuoden 2013 juoksutusluvassa ei vanhoille purkureiteille myönnetä yhtiön esittämiä kuormitusraja-arvoja, ei yhtiön ole mahdollista juoksuttaa riittävää määrää vesiä pois kaivosalueelta siellä varastoituina olevien ylimääräisten vesien poistamiseksi ja kaivoksen vesitaseen tilanteen korjaamiseksi. Päästöraja-arvojen asettaminen valituksessa esitetylle tasolle yhdessä vuoden 2013 juoksutusluvan osalta esitettyjen kuormitusraja-arvojen kanssa mahdollistaa kaivoksen vesitilanteen pitkäkestoisen hallinnan ja estää hallitsemattomien tilanteiden muodostumisen. Vesitaseen tasapainottamisella ehkäistään ympäristövahinkoja ja varaudutaan kevään sulamiskauteen, alkutalville tyypillisiin sadejaksoihin ja vesimäärän lisääntymiseen kaivoksen alueella niiden seurauksena. Ympäristövahinkojen ehkäisemiseksi välttämättömien juoksutusten rajoittaminen liian tiukkoja raja-arvoja asettamalla on suhteellisuusperiaatteen vastaista.

Hallinto-oikeuden päätös on kumottava sekoittumisvyöhykettä koskevilta osin ja lupamääräykset 6 ja 7 sekä liitekartta 4 on pysytettävä voimassa siinä muodossa kuin ne olivat aluehallintoviraston päätöksessä. Toissijaisesti on annettava määräys, että sekoittumisvyöhykettä koskevia poistettuja lupamääräyksiä 6 ja 7 ja niihin liittyvää liitekarttaa 4 on noudatettava, kunnes asia on uudelleen ratkaistu tai asiassa toisin määrätään.

Laimennusveden ottamisesta ja vesien purkamisesta Nuasjärveen ei aiheudu sellaisia haitallisia vaikutuksia tai niiden riskiä, että sekoittumisvyöhyke olisi määriteltävä uudelleen. Sekoittumisvyöhykkeen määrääminen on perustunut riittäviin selvityksiin eikä sitä koskevien määräysten kumoamista voida perustella päätöksen antamisen jälkeen voimaan tulleen vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen muutoksella. Haitallisten aineiden laimenemista on lupahakemuksen yhteydessä sekoittumisvyöhykkeen osalta selvitetty sulfaatin, nikkelin, mangaanin ja kadmiumin osalta. Jätevesien laimentamiseen käytettävä vesi otetaan purkuvesistöstä eli Nuasjärvestä, suhteellisen läheltä purkupaikkaa. Näin ollen tällä ei ole niin suurta merkitystä nikkeli-, kadmium- ja elohopeapitoisuuksien osalta, ettei sekoittumisvyöhykkeen voitaisi katsoa perustuvan riittävään selvitykseen. Sekoittumisvyöhyke on arvioitu päästövesien kadmium-, elohopea- ja nikkelipitoisuuden perusteella. Selvityksessä on otettu huomioon sekä purkuputken käyttöönoton alkuvuosien suuri ylijäämävesien johtaminen että myöhempi luvan mukaisessa toiminnassa syntyvä nikkeli- ja muu metallikuormitus.

Kalkkisaostukseen perustuvaa jäteveden käsittelyä voidaan pitää parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisena menetelmänä luvan mukaisessa toiminnassa syntyvien jätevesien sisältämien haitallisten metallien pitoisuuden vähentämiseksi. Terrafame Oy:n kaivoksen osalta on lisäksi otettava huomioon liuotusmenetelmästä johtuva alueen laajuus ja sen vuoksi kertyvät suuret vesimäärät, joiden vuoksi muiden puhdistusmenetelmien käyttäminen muodostuu kustannuksiltaan kohtuuttomaksi. Näin ollen toiminnanharjoittajan mahdollisuudet rajoittaa toiminnasta aiheutuvia vesipäästöjä ovat rajalliset. Perusteet sekoittumisvyöhykkeen määräämiselle ovat lähtökohtaisesti olemassa, kun Nuasjärvi on muilta osin vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen mukaisten normien mukainen.

Laimentamistarkoitusta varten rakennetut ejektorit on asennettu järven pohjaan siten, että ne ottavat laimennusveden ejektorin yläpuolelta. Purkuputken pää on käännetty ylöspäin ja se sijaitsee noin 1,5 metrin korkeudella järven pohjasta. Putken päässä on virtauksen hajotuslevy, joten ei ole oletettavaa, että purkuputken kautta johdettava vesi tai ejektorien imemä laimennusvesi aiheuttaisi sedimentin pöllyämistä.

Lupamääräyksen 11 toinen kappale on muutettava kuulumaan seuraavasti (muutosvaatimus kursiivilla):

"Luvan saajan on jätettävä aluehallintovirastolle 31.8.2017 mennessä lisäselvitykset muun muassa vaihtoehtoisista purkupaikoista vaikutustarkasteluineen ja esitys käsiteltyjen jätevesien johtamisen mahdollisesta vuodenajoittaisesta jaksottamisesta. Selvityksen perusteella aluehallintovirasto voi täsmentää lupamääräyksiä tai täydentää lupaa uusilla määräyksillä esimerkiksi purkupaikan osalta."

Jos ympäristölupa muutetaan yhtiön vaatimuksen mukaisesti toistaiseksi voimassa olevaksi, on velvoite lisäselvityksen toimittamisesta muutettava myös siihen muotoon kuin se oli aluehallintoviraston päätöksessä.

Hallinto-oikeuden päätös on kumottava siltä osin kuin siinä on katsottu aluehallintoviraston päätöksen kohteena olevan hankkeen olevan sellainen hanke, josta on tarpeen tehdä ympäristövaikutusten arviointimenettely.

Purkuputkihanke ei kuulu pakollisen arviointimenettelyn piiriin, eikä vesien johtamisesta aiheudu sellaisia vaikutuksia, joiden johdosta harkinnanvarainen ympäristövaikutusten arviointimenettely olisi tarpeen. Nuasjärven purkuputken vaikutuksia on seurattu kattavasti sen käyttöönotosta lähtien, ja seurannan tulokset vahvistavat tehdyt mallinnukset ja vaikutusarviot. YVA-menettelyä ei voida pitää tarpeellisena myöskään Talvivaaran kaivoksen suuren mittakaavan perusteella, koska asiassa ei ole kyse koko kaivoshanketta koskevasta muutoksesta.

Hallinto-oikeuden päätös on kumottava siltä osin kuin lupa on määrätty olemaan voimassa määräajan sekä tähän määräykseen liittyvän lupahakemuksen jättämistä koskevan velvoitteen osalta. Ympäristölupa on määrättävä olemaan voimassa toistaiseksi. Tältä osin valitus on ratkaistava kiireellisesti erillisellä välipäätöksellä ulkopuolisen rahoituksen turvaamiseksi.

Määräaikainen lupa tulee kyseeseen vain poikkeuksellisesti toiminnan tilapäisen luonteen, toiselle kuuluvan alueen käyttämisen, toimintaan liittyvien epävarmuustekijöiden, kaavamuutosten tai vaihtoehtoisten purkupaikkojen johdosta. Purkuputkeen tai sen kautta vesien johtamiseen Nuasjärveen tai tästä aiheutuviin ympäristövaikutuksiin ei liity sellaisia epävarmuustekijöitä, joiden vuoksi lupa tulisi myöntää määräaikaisena tai joiden osalta ongelmia tai puutteita ei voisi ratkaista esimerkiksi selvitysvelvoitteilla. Siltä osin kuin selvitykset eivät olisi olleet riittäviä, aluehallintovirastolla olisi ollut mahdollisuus pyytää lisäselvitystä lupahakemuksen käsittelyn aikana. Luvassa on asetettu erillinen selvitysvelvollisuus vesien johtamisen arvioitujen vaikutusten varmistamiseksi. Tehtyjen vedenlaatumallinnusten sekä lähijärvistä saatujen kokemusten perusteella ei ole perusteltua olettaa, että Nuasjärveen muodostuisi pysyvää ja siten haitallista veden kerrostuneisuutta. Hakijalla on jo lupamääräyksen 11 perusteella velvollisuus laatia selvitys vaihtoehtoisista purkupaikoista. Vesienhoitosuunnitelma on otettu huomioon raja-arvojen asettamisessa ja se otetaan huomioon myös laadittavassa selvityksessä. Edellisen toiminnanharjoittajan toiminnan seurauksena tapahtunut ympäristövahinko ei ole peruste luvan muuttamiselle määräaikaiseksi. Aluehallintoviraston päätöksen antamisen jälkeen muuttuneilla olosuhteilla esimerkiksi kaivoksen vesitilanteessa ei voi olla vaikutusta aluehallintoviraston päätöksen lainmukaisuuden arvioinnissa. Selvitysten, lupavelvoitteiden ja seurannan tulosten perusteella purkuputken sijoituspaikkaan ei liity sellaisia epävarmuustekijöitä ympäristövaikutusten suhteen, jotka voisivat olla perusteena luvan muuttamiselle määräaikaiseksi.

Hallinto-oikeuden toiminnan aloittamisluvan osalta tehtyä välipäätöstä on kiireellisesti muutettava erillisellä välipäätöksellä siten, että toimintaa voidaan jatkaa muutoksenhausta huolimatta noudattaen aluehallintoviraston ympäristölupapäätöstä myös lupamääräyksessä 3 asetettujen sulfaatti- ja natriumkuormituksen raja-arvojen osalta ensimmäisen kolmen 12 kuukauden jakson aikana korkeimman hallinto-oikeuden välipäätöksen antamisesta lähtien. Neljäntenä 12 kuukauden jaksona ja siitä eteenpäin on noudatettava hallinto-oikeuden päätöksen lupamääräyksessä 3 asetettuja kuormitusraja-arvoja.

Aloittamisluvan muuttaminen on tarpeen hakijan toiminnan jatkumisen kannalta, jotta kaivoksen vesienhallinta toimii myös valitusten käsittelyn ajan. Aluehallintoviraston päätöksen mukaisilla kuormitusraja-arvoilla suoritetut juoksutukset ovat välttämättömiä kaivoksen vesitaseen tasapainottamiseksi ja ympäristövaikutusten minimoimiseksi. Vesitaseen tasapainottaminen on tärkeää patoturvallisuuden vuoksi ja ympäristön pilaantumisen riskien välttämiseksi sekä kaivoksen vesitaseen saamiseksi pitkällä aikavälillä hallintaan. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaiset juoksutukset johtavat käytännössä siihen, että vesivarastopatojen pinnankorkeus on pitkäaikaisesti yli altaalle määritellyn HW-tason. Hakija on jo joulukuussa 2015 ja huhtikuussa 2016 joutunut turvautumaan patoturvallisuuden ja välittömän ympäristövahingon vaaran vuoksi lisäjuoksutuksiin. Tämän vuoksi täysimääräiset juoksutukset on voitava aloittaa viipymättä.

Nuasjärveen juoksutetuista vesistä ei vesistön seurantatulosten perusteella ole aiheutunut merkittävää haittaa, joten aluehallintoviraston päätöksessä asetettuja kuormitusraja-arvoja voidaan noudattaa, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu. Vesien johtaminen Nuasjärveen ei ennalta arvioiden heikennä Nuasjärven ekologista tilaa nykyisestä hyvästä tilasta. Välipäätös aloittamisluvan muuttamisesta ei tee muutoksenhakua hyödyttömäksi, koska se ei aiheuta palautumattomia vaikutuksia vesistössä. On suhteellisuusperiaatteen vastaista rajoittaa ympäristövahingon estämiseksi välttämättömiä juoksutuksia, kun sekä jatkuvatoimiset mittaukset että vesinäytteiden tulokset osoittavat, ettei Nuasjärvessä ole havaittavissa merkittäviä haittavaikutuksia eikä edellisen talven talvikerrostuneisuuden osaltakaan ole havaittavissa poikkeamaa normaalista syvännealueilla. Kaivoksen vedet puhdistetaan parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisilla käsittelyjärjestelmillä. Lisäksi lupamääräyksissä on asetettu juoksutettavalle vedelle raja-arvot.

9) E ym. ovat valituksessaan vaatineet ensisijaisesti hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätösten kumoamista tai toissijaisesti päätösten muuttamista ja vahinkojen korvaamista sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista valituskirjelmästä tarkemmin ilmenevillä tavoilla ja perusteluilla.

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, kalatalousviranomainen on antanut lausunnon.

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on lausunnossaan viitannut pääosin päätökseensä ja sen perusteluihin sekä hallinto-oikeudelle antamaansa lausuntoon.

Lisäksi aluehallintovirasto on todennut, että sekoittumisvyöhykettä koskevan hallinto-oikeuden ratkaisu ja siihen liittyvä lupamääräyksien 6 ja 7 kumoaminen johtavat vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun asetuksen 6 §:n vastaiseen tilanteeseen. Purkuputken kautta johdettavan, ympäristöluvassa määrätyt raja-arvot alittavan käsitellyn veden pitoisuudet ylittävät säädetyt ympäristönlaatunormit. Näin ollen ympäristönlaatunormi tulee vesistössä ylittymään ja sekoittumisvyöhykkeestä määrääminen on tarpeen.

Sekoittumisvyöhykettä koskevassa ratkaisussa aluehallintovirasto ei ole ottanut huomioon nikkelin tai kadmiumin taustapitoisuuksia alueella, koska niistä ei ole ollut riittävän kattavaa tietoa. Asiassa on menetelty varovaisuusperiaatteen mukaisesti. Toisaalta sekoittumisvyöhykettä ei ole määrätty laajemmaksi kuin on tarvetta. Sekoittumisvyöhykkeen määräämisessä on otettu huomioon pitkän ajan tieto kaivoksen vesienkäsittelyssä saavutettavista metallipitoisuuksien tasoista. Tarkkailun mukaan nikkelin, elohopean ja kadmiumin pitoisuudet ovat alhaiset ja saavutettu pitoisuustaso vastaa hyvinkin parhaan käyttökelpoisen tekniikan käytöllä saavutettavaa tasoa.

Aluehallintovirasto on päätöksessään määrännyt luvan saajan tehostamaan käsiteltyjen jätevesien laimenemista lisäämällä veteen järvivettä. Laimennusvesi vähentää Nuasjärveen purkuputken kautta johdettavan veden ja järviveden ominaispainoeroa ja vähentää siten merkittävästi pysyvän kerrostumisen riskiä. Laimennusveden ottaminen ja sitä kautta lisääntyvän vesimäärän johtaminen ei aluehallintoviraston käsityksen mukaan aiheuta hakemuksessa esitetyllä ja sen mukaisesti toteutetulla ratkaisulla sedimenttien olennaista liikkumista purkuputken suualueella tai lisäveden ottoalueella. Veden purku toteutetaan pohjasta pintaan suuntautuvasti ja lisäveden otto selvästi pohjan tasosta koholla olevilla ejektoreilla.

Aluehallintovirastolla ei ole tietoa, että purkupaikan tai vedenoton rakenteiden alueella olisi ollut sellaista teollista toimintaa, joka olisi voinut aiheuttaa hallinto-oikeuden mainitsemaa sedimenttien pilaantumista ja olisi edellyttänyt niiden laadun tarkempaa selvittämistä. Purkuputken käytön aikaisessa tarkkailussa ei ole havaittu sedimenttien kulkeutumisesta aiheutuvaa kiintoainepitoisuuden nousua. Laimennusveden johtamisesta määrääminen ei ole sellainen hankkeen oleellinen muutos, että sekoittumisvyöhykettä ei olisi voinut määrätä.

Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan laimennusveden johtaminen vähentää kaikilta osin päästöistä aiheutuvaa pilaantumisen vaaraa, eikä itsessään aiheuta vesilain 3 luvun 2 §:n 1 momentin tarkoittamia haitallisia vaikutuksia.

Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä, ympäristöterveydenhuolto on antanut vastineen, jonka mukaan päätöksessä on huomioitu terveydensuojeluviranomaisen esiin tuomat asiat.

Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue ja patoturvallisuusviranomainen ovat antaneet lausunnon.

Kainuun ELY-keskus on pitänyt hallinto-oikeuden lisäämän lupamääräyksen 1b sisältämää vaatimusta vesien johtamista koskevan suunnitelman esittämisestä ELY-keskukselle vuosittain perusteltuna, mutta katsonut, että muilta osin määräys ei lisää patoturvallisuutta. Patoturvallisuuslain mukaiseen luokitukseen sidottu vesimäärän alentamisen määrääminen voi johtaa vesimäärien lisäämiseen 2-luokan padoilla HW-tasolle tai yli. Myös 2-luokan padoilla pitkäaikainen HW-tason ylitys voi vaikuttaa padon stabiliteettiin, aiheuttaa padolle turvallisuusriskin ja lisätä pato-onnettomuusvaaraa tai vuotoriskiä yhtä todennäköisesti kuin 1-luokan padoilla.

Kortelammen padon yläveden- eli HW-tasoksi on määritelty +204,20 m, kun harjan taso on +207,0 m ja tiiviin osan yläpinta noin +206,8 m. Kortelammen padon turvavaravaatimus on kunnossa, koska turvavara on reilu ja koska padon heikkenemistä routapehmenemisen takia ei voida pitää merkittävänä. 1- ja 2-luokan patojen turvavaran (tiivistysosan yläpinnan ja HW-tason erotuksen) tulisi olla vähintään 0,4 m. Turvavara Kortelammen padolla on 2,6 m. Maapadon kuivavaralla tarkoitetaan padon harjan ja HW-tason välistä eroa. 1- ja 2-luokan maapatojen kuivavaran tulisi olla vähintään kerran 10 vuodessa toistuva roudan syvyys, jota voidaan vähentää patorakenteen routasuojauksella ja muilla rakenteellisilla ratkaisuilla. Routamitoituksen suhteen riittävä kuivavara Terrafamen alueella on laskennallisesti noin 2,7 m. Kuivavara Kortelammen padolla on 2,8 m. Kortelammen pato on vyöhykepato, jossa on tiivisterakenteena moreenin lisäksi bentoniittia sekä suodatinrakenteet. Kortelammen padon HW-taso on siis määritelty niin alhaiseksi, että HW-tason alapuolelle padon käyttö on turvallista. Lisäksi Kortelammessa varastoitujen vesien tulee täyttää myös voimassa olevan ympäristöluvan numero 52/2013/1 lupamääräyksen 8 vaatimukset. Lupamääräyksen C mukaisesti Kortelammessa on säilytettävä niin paljon varastotilavuutta, että kipsisakka-altaan vedet mahtuvat Kortelampeen mahdollisessa kipsisakka-altaan vuototilanteessa. Tämä taso Kortelammessa on +204,50 m. Hätä-HW-tason ylittyminen puolestaan aiheuttaa todennäköisesti pysyviä muutoksia padossa. Kortelammen padossa hätä-HW-taso on ylivuotokynnyksen tasolla +205,5 m.

Tällä hetkellä Terrafamen alueella 1-luokkaan kuuluvia patoja ovat kipsisakka-altaat ja Kortelampi. Kipsisakka-altailla vesimäärä on tällä hetkellä riittävän matalalla tasolla patoturvallisuuden kannalta, ja riittävän korkealla sakan laskeutumisen mahdollistamiseksi. Käytännössä lupamääräys 1b soveltuisi siis tällä hetkellä vain Kortelammen patoon, jonka käyttöön ei liity erityisiä patoturvallisuusriskejä vedenkorkeuden ollessa HW-tason alapuolella. Sen lisäksi Kortelammen (230 ha) ja Latosuon (165 ha) alueen valuma-alueet on pienennetty niin pieneksi kuin mahdollista, joten ulkopuolisten vesien kertymistä alueille ei enää voida tehostaa. Allasalueet ovat kuitenkin siinä määrin laajoja, että esimerkiksi niihin kertyvät sulamisvedet lisäävät altaiden vesimäärää edelleen runsaasti.

Niiltä osin kuin valituksissa on viitattu Terrafamen kaivosalueen alapuolisten lähijärvien pilaantumiseen Kainuun ELY-keskus on katsonut, että lähijärvien tila on pysynyt lähes muuttumattomana aikaisempaan verrattuna. Näiden lähijärvien tilaa on tarkasteltu Kainuun ELY-keskuksen 29.6.2016 julkaisemassa tiedotteessa "Terrafamen kaivoksen alapuolisten vesistöjen tila kesäkuussa 2016". Kainuun ELY-keskus julkaisi myös 4.3.2016 tiedotteen kaivosalueen alapuolisten vesistöjen tilasta. Kainuun ELY-keskus on 11.12.2015 antanut hallintopakkopäätöksen vesistön merkittävän pilaantumisen korjaamiseksi. Lähijärvillä suoritetun velvoitetarkkailun perusteella lähijärvien pilaantuneisuudessa ei ole tapahtunut oleellista muutosta siihen nähden, mitä 11.12.2015 annetussa hallintopakkopäätöksessä on esitetty.

Kainuun ELY-keskuksen näkemyksen mukaan nykyinen tarkkailu on laadultaan ja laajuudeltaan riittävä ja antaa kattavan kuvan purkuputkesta lähtevästä vedestä. Purkuputkeen tuleva vesi johdetaan suuren tasausaltaan (Latosuon) kautta, minkä myötä purettavan veden laatu ei vaihtele nopeasti. Terrafame Oy:n tarkkailusuunnitelma on hyväksytty tarkkailuohjelmaksi joulukuussa 2015 ja sitä on noudatettu siitä lähtien. Terrafame Oy on huomioinut tarkkailuohjelmassa edellytetyt muutokset tarkkailuohjelman hyväksymistä koskevan päätöksen antamisen jälkeen.

Sotkamon kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle on varattu tilaisuus vastineen antamiseen.

Kajaanin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle on varattu tilaisuus vastineen antamiseen.

Säteilyturvakeskukselle on varattu tilaisuus vastineen antamiseen.

Asiakirjat ovat olleet nähtävillä Oulun käräjäoikeuden Kuusamon toimipisteessä 13.10.2016–26.10.2016 Oulujoen reitti ry:n ja sen asiakumppaneiden asiamiehen pyynnöstä.

Nuaskylän osakaskunta on antanut Terrafame Oy:n ja Kainuun ELY-keskuksen valitusten johdosta vastineen ja täydentänyt sitä.

F ym. ovat antaneet vastineen Terrafame Oy:n valituksen johdosta.

G ja H ovat antaneet vastineen Terrafame Oy:n valituksen johdosta.

I ja J ovat antaneet vastineen Kainuun ELY-keskuksen valituksen johdosta.

B ja C ovat antaneet vastineen Terrafame Oy:n valituksen johdosta.

K on antanut vastineet Terrafame Oy:n ja Kainuun ELY-keskuksen valitusten johdosta.

D on antanut vastineen Terrafame Oy:n valituksen johdosta.

Sotkamon Luonto ry ym., Kajaanin Seudun Luonto ry ja Kainuun luonnonsuojelupiiri ry ovat antaneet Terrafame Oy:n ja Kainuun ELY-keskuksen valitusten johdosta vastineen ja täydentäneet sitä.

Terrafame Oy on antanut vastineen valituksista ja lausunnoista. A:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksesta yhtiö on todennut, että vaikka valittajat katsottaisiin ammattikalastajiksi, on vahingonkorvausvaatimus ennenaikaisena hylättävä, koska päätöksen lupamääräyksen 25 mukaan toiminnasta ammattikalastajille ja kalastusmatkailuyrityksille mahdollisesti aiheutuvista vahingoista on pyrittävä sopimaan. Luvan saajan on 31.5.2017 mennessä pantava aluehallintovirastossa vireille korvaamista koskeva asia, ellei asiasta sovita.

Jormaskylä-Korholanmäki osakaskunta, Paltaniemi-Jormua osakaskunta ja Ala-Sotkamon osakaskunta ovat antaneet Terrafame Oy:n ja Kainuun ELY-keskuksen valitusten johdosta vastineet ja täydentäneet niitä.

Hallinto-oikeudessa valittajina olleille tahoille on varattu tilaisuus vastineen antamiseen Terrafame Oy:n valituksen johdosta.

Hallinto-oikeudessa valittajina olleille tahoille on varattu tilaisuudet vastineen antamiseen Kainuun ELY-keskuksen valituksen johdosta.

Oulujoen reitti ry ym. ovat antaneet Terrafame Oy:n ja Kainuun ELY-keskuksen valitusten johdosta vastineet, joissa he ovat muun ohella vaatineet Kainuun ELY-keskusta sekä Terrafame Oy:tä ja Pohjois-Suomen aluehallintovirastoa korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja Vaasan hallinto-oikeudessa.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen, jossa he ovat muun ohella vaatineet, että mikäli korkein hallinto-oikeus ei välittömästi ratkaise ammattikalastukselle aiheutuvien haittojen korvaamista, on tuon ratkaisun tekemistä varten asetettava määräaika.

B ja C, Nuaskylän osakaskunta, Jormaskylä-Korholanmäki osakaskunta sekä D ovat antaneet vastaselitykset.

Sotkamon Luonto ry:lle ja sen asiakumppaneille on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen.

Terrafame Oy on antanut vastineiden johdosta vastaselityksen.

Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut vastaselityksen.

Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on toimittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle 27.2.2017 julkaisemansa tiedotteen ja sen liitemateriaalin Terrafame Oy:n purkuvesien leviämisestä Nuasjärvessä, joka on lähetetty tiedoksi A:lle ja hänen asiakumppaneilleen, B:lle ja C:lle, Sotkamon Luonto ry:lle ja sen asiakumppaneille, Nuaskylän osakaskunnalle, Jormaskylä-Korholanmäki osakaskunnalle, D:lle ja Terrafame Oy:lle. Tiedote ja liitemateriaali on pyynnöstä lähetetty tiedoksi myös E:lle ja hänen asiakumppaneilleen.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat toimittaneet lisäkirjelmän.

Sotkamon Luonto ry ja sen asiakumppanit ovat toimittaneet lisäkirjelmän.

Terrafame Oy on toimittanut vastineen Kainuun ELY-keskuksen tiedotteen johdosta.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on tänään antamillaan erillisillä päätöksillä ratkaissut valitukset (diaarinumerot 1695/1/16, 1730/1/16 ja 1731/1/16) Vaasan hallinto-oikeuden päätöksistä 28.4.2016 numerot 16/0089/2 ja 16/0090/2. Asiat koskevat Talvivaaran kaivoksen toiminnan olennaista muuttamista käsiteltyjen jätevesien osalta ja Talvivaaran kaivoksen toiminnan ympäristö- ja vesitalousluvan tarkistamista sekä olennaista muuttamista.

5. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

5.1 Ratkaisuosa

1) Korkein hallinto-oikeus ei tutki E:n ja hänen asiakumppaneidensa valitusta.

2) Korkein hallinto-oikeus ei tutki B:n ja C:n vaatimuksia vahingonkorvauskomission perustamisesta ja valtion velvoittamisesta korvaamaan vahingot viimesijaisesti.

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut A:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksen sekä muiden valittajien valituksista asian.

3) Korkein hallinto-oikeus kumoaa Terrafame Oy:n valituksesta hallinto-oikeuden ratkaisun sekoittumisvyöhykettä koskevilta osin eli siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut aluehallintoviraston päätöksen lupamääräykset 6 ja 7 ja liitteen 4. Aluehallintoviraston päätöksen lupamääräykset 6 ja 7 sekä liite 4 saatetaan voimaan.

Lisäksi korkein hallinto-oikeus muuttaa lupamääräyksen 11 ensimmäisen kappaleen kuulumaan seuraavasti (muutokset kursiivilla):

11. Luvan saajan on jätettävä 30.6.2017 mennessä Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle selvitys vaikutusalueen sedimenttien tilasta ja laadusta sekä nikkelin ja kadmiumin luontaisesta taustapitoisuudesta Nuasjärvessä samoin kuin käsiteltyjen jätevesien sekoittumisesta, kerrostumisesta ja leviämisestä Nuasjärvessä ja aiheutuneista vaikutuksista mukaan lukien alkulaimennuksen vaikutukset vesistön ja sedimenttien tilaan ja laatuun. Luvan saajan on samalla jätettävä edellä mainittuun selvitykseen perustuva hakemus sekoittumisvyöhykkeen uudelleen määräämisestä. Aluehallintoviraston on määrättävä sekoittumisvyöhyke uudelleen selvityksen perusteella viipymättä.

4) Korkein hallinto-oikeus hylkää valitukset muutoin. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muilta osin muuteta.

5) Korkein hallinto-oikeus hylkää Jormaskylä-Korholanmäki osakaskunnan vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Korkein hallinto-oikeus jättää tutkimatta Oulunjoen reitti ry:n ja sen asiakumppaneiden vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hallinto-oikeudessa ja hylkää vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

6) Lausuminen Nuaskylän osakaskunnan vaatimuksesta toiminnan aloittamisluvan kumoamisesta ja Terrafame Oy:n vaatimuksesta toiminnan aloittamisluvan muuttamisesta raukeaa.

5.2 Perustelut

1) Valituksen tutkimatta jättäminen

Säilyttääkseen puhevaltansa E:n ja hänen asiakumppaneidensa olisi tullut hallinto-oikeuden päätökseen liitetyn laillisen valitusosoituksen mukaan toimittaa valituskirjelmänsä korkeimpaan hallinto-oikeuteen viimeistään 30. päivänä päätöksen antopäivästä, sitä päivää lukuun ottamatta, ennen virka-ajan päättymistä eli kello 16.15 mennessä. Hallinto-oikeuden valituksenalainen päätös on annettu julkipanon jälkeen 28.4.2016. Valituskirjelmä olisi näin ollen tullut toimittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen 28.5.2016 sattuneen arkilauantain johdosta viimeistään maanantaina 30.5.2016 kello 16.15 mennessä.

Valituskirjelmä on saapunut tänne maanantaina 30.5.2016 kello 16.18 eli virka-ajan päättymisen jälkeen. Valituskirjelmän aikaleiman mukaan viesti on lähetetty kello 16.15, mutta ratkaisevaa on se, milloin viesti on saapunut viranomaisen palvelimelle. Tämä on tapahtunut kello 16.18 eli valitusajan päätyttyä. Valituskirjelmä on 16.7.2016 saapunut uudelleen korkeimman hallinto-oikeuden virastopostiin, mutta tällöin kirjelmän aikaleima on ollut 30.5.2016 kello 16.12. Tämä valituskirjelmä on niin-ikään saapunut viranomaisen palvelimelle valitusajan päättymisen jälkeen, eikä sanottu kirjelmä myöskään luotettavasti osoita, että valituskirjelmä olisi alun perin saapunut korkeimman hallinto-oikeuden palvelimelle 30.5.2016 ennen virka-ajan päättymistä kello 16.15. Tämän vuoksi valitus on ympäristönsuojelulain 190 §:n 1 momentin sekä hallintolainkäyttölain 22 §:n, 26 §:n 1 momentin ja 51 §:n 2 momentin nojalla jätettävä tutkimatta.

2) Vaatimusten tutkimatta jättäminen

Mainittujen vaatimusten tutkiminen ei korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain 2 §:n nojalla kuulu korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan. B ja C eivät myöskään ole valituskirjelmässään hallinto-oikeudelle esittäneet vaatimuksia vahingonkorvauskomission perustamisesta eikä valtion viimesijaisen korvausvastuun määräämisestä. Näin ollen vaatimukset on jätettävä tutkimatta.

3) Sekoittumisvyöhykettä koskeva ratkaisu ja lupamääräyksen 11 muuttaminen

Hankkeessa on kyse kaivoksen toiminnassa syntyvien ja alueelle kertyvien jätevesien johtamisesta aikaisempien purkureittien asemesta purkuputkella uuteen vesistöön eli Nuasjärven Tikkalahteen. Johdettavien vesien sisältämien metallipitoisuuksien vuoksi yhtiö on hakenut purkuputken suulle säteeltään yhden kilometrin laajuista sekoittumisvyöhykettä pääosin nikkelikuormituksen perusteella. Luvan hakija on teettänyt selvityksen jätevesien sekoittumisesta (Pöyry, 19.5.2014), jossa on selvitetty muun muassa jätevesien alkulaimentumista, kulkeutumista ja jatkolaimentumista. Haitallisten aineiden laimenemista on selvitetty lähinnä keskeisimmän haitta-aineen eli sulfaatin osalta, mutta selvityksessä on arvioitu myös metallien, kuten nikkelin, kadmiumin ja mangaanin, laimenemisolosuhteita.

Hakemuksen mukaan nikkelin, kadmiumin ja elohopean pitoisuudet ylittävät ympäristönlaatunormien pitoisuudet osassa purkuvesistössä. Hakemuksessa esitetyn kuormituksen ja laimentumisen mallinnuksen mukaan kadmiumin ja elohopean pitoisuudet alittaisivat niille asetetut ympäristönlaatunormit vasta noin yhden kilometrin etäisyydellä purkupaikasta.

Aluehallintovirasto on päätöksessään arvioinut, että luvan myöntämisen edellytykset eivät täyty haetun suuruiselle kuormitukselle lähinnä sekoittumisolosuhteisiin liittyvien epävarmuuksien takia. Aluehallintovirasto on alentanut nikkelikuormituksen vuosirajaa hakemuksen mukaisesta ja määrännyt sekoittumisvyöhykkeen säteeksi 500 metriä haetun yhden kilometrin sijaan. Lisäksi aluehallintovirasto on antanut määräyksen jäteveden alkulaimenemisen tehostamisesta vesistössä johtamalla purkuputkeen lisävettä. Sekoittumisvyöhykettä koskevassa ratkaisussa aluehallintovirasto ei ole ottanut huomioon nikkelin tai kadmiumin taustapitoisuuksia alueella, koska niistä ei ole ollut riittävän kattavaa tietoa. Toisaalta aluehallintovirasto ei ole määrännyt sekoittumisvyöhykettä laajemmaksi kuin on tarvetta.

Aluehallintovirasto on ottanut huomioon sekoittumisvyöhykkeen määräämisessä tiedon kaivoksen vesienkäsittelyssä pitkällä aikavälillä saavutettavista metallipitoisuuksien tasoista. Tarkkailun mukaan nikkelin, elohopean ja kadmiumin pitoisuudet ovat pieniä, ja saavutettu pitoisuustaso vastaa parhaan käyttökelpoisen tekniikan käytöllä saavutettavaa tasoa. Lisäveden johtaminen vähentää päästöistä aiheutuvaa pilaantumisen vaaraa.

Hallinto-oikeus on kumonnut aluehallintoviraston sekoittumisvyöhykettä koskevan ratkaisun ja sen seurauksena poistanut lupamääräykset 6 ja 7 sekä niihin liittyvän liitteen 4 ja palauttanut asian sekoittumisvyöhykkeen määräämisen osalta aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan sillä, että sekoittumisvyöhykkeen arvioimisen kannalta hanke on oleellisesti muuttunut lupakäsittelyn aikana. Alkuperäisen hakemuksen mukaiseen sekoittumisvyöhykkeeseen on keskeisesti vaikuttanut yhtiön hakemus purkuputken käyttöönoton alkuvuosien suuresta ylijäämävesien johtamisesta ja niiden aiheuttamasta metallikuormituksesta. Kaivoksen ja metallituotetehtaan luvan mukaisessa toiminnassa syntyvän nikkeli- ja muun metallikuormituksen arviointia ei ole tehty asetuksen edellyttämällä tavalla. Lisävedenoton vaikutukset jätevesien alkulaimenemiseen ovat arvioimatta. Jätevesien purkukohdan vaikutusalueella sijaitsee mahdollisesti aikaisemmin pilaantuneita sedimenttejä, joiden tilaa ja vaikutusta sekoittumisvyöhykkeeseen ei ole arvioitu. Myöskään nikkelin ja kadmiumin luontaisista taustapitoisuuksista ei ole riittäviä selvityksiä. Koska hanke on muuttunut lupakäsittelyn aikana ja sekoittumisvyöhyke on perustunut riittämättömiin selvityksiin muun muassa lisäveden johtamisen ja sedimenttien haitta-ainepitoisuuksien osalta sekä koska nikkelin ympäristönlaatunormi on muuttunut uuden asetuksen 1308/2015 mukaisesti, hallinto-oikeus on katsonut, että sekoittumisvyöhykkeen laajuus ja purkualueen ympäristönlaatunormit on tarpeen määritellä uudelleen asiassa hankittavan tarvittavan selvityksen ja uuden asetuksen mukaisesti.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että sekoittumisvyöhykkeen määrittäminen on ollut puutteellista siten kuin hallinto-oikeuden edellä selostetun päätöksen perusteluista ja perusteluissa mainituista oikeusohjeista ilmenee. Sekoittumisvyöhykettä koskevan määräyksen kumoaminen johtaisi kuitenkin käytännössä siihen, ettei purkuputken kautta voitaisi laskea jätevesiä ilman, että siitä aiheutuisi vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun asetuksen 6 §:n vastainen tilanne ympäristönlaatunormin ylittyessä. Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella voidaan arvioida, että purkuputken kautta johdettavan, ympäristöluvassa määrätyt raja-arvot alittavan käsitellyn veden nikkeli-, kadmium- ja elohopeapitoisuudet ylittävät säädetyt ympäristönlaatunormit purkupaikan välittömässä läheisyydessä. Tämän vuoksi sekoittumisvyöhykkeestä määrääminen on ollut välttämätöntä.

Kun otetaan huomioon ympäristöluvan määräaikaisuus purkuputken kautta johdettavan jäteveden osalta ja uuden ympäristölupahakemuksen vireillepanolle ja siihen liittyvien selvitysten toimittamiselle lupamääräyksessä 11 asetetut määräajat sekä sekoittumisvyöhykkeen uudelleen määräämistä varten edellytettävä selvitys korkeimman hallinto-oikeuden muuttamassa muodossa, ei asiaa ole tässä vaiheessa syytä palauttaa aluehallintovirastolle sekoittumisvyöhykkeen määräämistä koskevilta osin. Toiminnanharjoittajan on toimitettava aluehallintovirastolle lupamääräyksen 11 mukaisesti lisäselvitys 30.6.2017 mennessä seikoista, jotka ovat tarpeen sekoittumisvyöhykkeen uudelleen määräämistä varten. Aluehallintoviraston on tämän selvityksen perusteella määrättävä sekoittumisvyöhyke uudelleen viipymättä selvitysten toimittamisen jälkeen. Tämän vuoksi aluehallintoviraston määräämä, hakemukseen nähden supistettu sekoittumisvyöhyke voidaan pitää voimassa sekoittumisvyöhykkeen uudelleen määräämiseen asti.

4) Perustelut valitusten hylkäämisen osalta

Lähtökohdat

Talvivaaran kaivokselle on alun perin myönnetty toistaiseksi voimassa oleva ympäristö- ja vesitalouslupa Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston päätöksellä 29.3.2007 numero 33/07/1. Lupa on tullut lainvoimaiseksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 24.11.2008 taltionumero 2953. Kaivoksen toiminta on aloitettu vuonna 2008. Talvivaaran kaivos ei ole koko toiminta-aikanaan kyennyt muun muassa vesistöön johdettavien päästöjen osalta täyttämään niitä vaatimuksia, joiden perusteella sen ympäristö- ja vesitalouslupa on myönnetty. Tähän ovat vaikuttaneet useat tekijät.

Asiassa saadun selvityksen perusteella bioliuotuksen saannot ovat jääneet huomattavasti suunniteltua alhaisemmalle tasolle ja tiettyjen metallien liukeneminen on ollut odotettua vähäisempää. Haitallisten aineiden kulkeutuminen, liukeneminen ja sakkautuminen bioliuotuksessa on edelleen epäselvää. Vesien haihtuminen bioliuotuskasoilta on ollut todellisuudessa merkittävästi vähäisempää kuin ennen toiminnan aloittamista arvioitiin.

Kipsisakka-altaan rakenteessa ja käytössä ilmenneet ongelmat ovat johtaneet mittaviin jätevesivuotoihin, mitkä osaltaan ovat estäneet vesitaseen saamista hallintaan. Vuoden 2012 poikkeuksellisen runsas sadanta johti kipsisakka-altaan liialliseen täyttymiseen, jonka seurauksena kipsisakka-altaalla sattui vuoto-onnettomuus marraskuussa 2012. Kipsisakka-altaan vuodon seurauksena suuri määrä kaivosalueella varastoituna ollutta puhdasta vettä sekoittui kipsisakka-altaalta purkautuvan veden kanssa ja kontaminoitui. Kipsisakka-allas on myös vuotanut uudelleen huhtikuussa 2013.

Marraskuussa 2012 tapahtuneen vuoto-onnettomuuden jälkeen kaivoksen jälkikäsittelyalueilla oli yhteensä 3,8 milj. m3 vuotovesistä kontaminoitunutta vettä. Lisäksi kaivoksen valuma-alue laajeni merkittävästi kipsisakka-altaan vuodon seurauksena. Tämän onnettomuuden jälkeen kaivosalueen valumavesien hallintaa ei ole saatu sellaiselle tasolle, että jätevesialtaisiin johdettavaa valumavesien määrää olisi saatu merkittävästi vähennettyä aikaisemmasta. Tämän vuoksi kaivosalueella varastoitava vesimäärä on kasvanut jatkuvasti juoksutuksista huolimatta, etenkin runsassateisina vuosina. Kesällä 2014 kaivosalueella oli varastoituna noin 7 milj. m3 ylimääräisiä erilaatuisia vesiä, ja marraskuussa 2014 noin 8,7 milj. m3.

Talvivaaran kaivoksen toiminnasta johtuvat jätevesipäästöt ovat olleet moninkertaisia alkuperäisessä hakemuksessa ilmoitettuun verrattuna. Kaivos on joutunut toimintahistoriansa aikana turvautumaan useisiin ylimääräisiin, ympäristö- ja vesitalousluvassa sallittuja määriä suurempiin päästöihin Kainuun ELY-keskuksen myöntämillä poikkeuspäätöksillä. Erityisesti toiminnasta aiheutuvat sulfaattipäästöt ovat olleet oletettua suuremmat, mistä on aiheutunut pysyvää suolakerrostuneisuutta osassa purkuvesistöä. Tämän vuoksi Kainuun ELY-keskus on vuonna 2015 antanut lähimpiä purkuvesistöjä koskevan ennallistamismääräyksen.

Kun otetaan huomioon Talvivaaran kaivoksen vesitaseongelmat, jotka johtuvat yhtäältä bioliuotuksen oletettua heikommasta toiminnasta ja toisaalta kipsisakka-altaan rakenteessa ja käytössä olleista ongelmista sekä poikkeuksellisen runsassateisista ajanjaksoista, lähijärvien tilan heikentyminen tähänastisen toiminnan seurauksena sekä kaivosalueella varastoituna olevien vesien suuri määrä, on vesien johtaminen uuteen purkuvesistöön ollut tässä tilanteessa välttämätöntä. Näissä oloissa toiminnanharjoittaja on hakenut ympäristölupaa toimintansa olennaiseen muuttamiseen siten, että suurin osa käsitellyistä jätevesistä johdetaan purkuputken kautta uuteen purkuvesistöön eli Nuasjärven Tikkalahteen. Aluehallintovirasto on nyt valitusten kohteena olevalla päätöksellään 24.4.2015 numero 43/2015/1 myöntänyt ympäristöluvan Talvivaaran kaivoksen toiminnan olennaiseen muuttamiseen käsiteltyjen jätevesien johtamisen osalta.

A:n ja hänen asiakumppaneidensa valitus

A:n ym. asiassa esittämästä selvityksestä ei käy ilmi, että he olisivat harjoittaneet ammattikalastusta Nuasjärvessä vuoteen 2015 eli aluehallintoviraston purkuputken ympäristölupaa koskevan päätöksen antamiseen asti. Heidän korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittamansa selvitykset eivät myöskään osoita heidän kalastuksensa Nuasjärvellä estyneen juuri kyseisen purkuputkea koskevan aluehallintoviraston päätöksen vuoksi. He ovat itsekin todenneet, ettei heillä ole toimittaa selvitystä kalastuksestaan Nuasjärvessä vuodelta 2014.

Kun A ja hänen asiakumppaninsa eivät ole hallinto-oikeudessa eivätkä myöskään korkeimmassa hallinto-oikeudessa antaneet selvitystä kalastamisestaan Nuasjärvellä vuosina 2014 ja 2015, on hallinto-oikeus voinut jättää heidän valituksensa tutkimatta sillä mainitsemallaan perusteella, ettei valituksenalaisen luvan mukainen toiminta ole vaikuttanut valittajien etuun tai oikeuteen ympäristönsuojelulain 191 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamista koskevat valitusperusteet

Kainuun ELY-keskus on päätöksellään 2.9.2014 diaarinumero KAIELY/1/07.00/2013 päättänyt, ettei Talvivaaran kaivoksen purkuputkihankkeeseen tarvitse soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. ELY-keskus on todennut, että hankkeesta ei käytössä olleiden tietojen perusteella todennäköisesti aiheudu ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentissa mainittuja ympäristövaikutusten arviointia edellyttäviä ympäristövaikutuksia.

Vaasan hallinto-oikeus on kumonnut ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevan ELY-keskuksen päätöksen. Hallinto-oikeus on katsonut, että hankkeesta olisi pitänyt tehdä ympäristövaikutusten arviointimenettely hankkeen merkittävien haitallisten ympäristövaikutusten vuoksi. Hallinto-oikeus on kuitenkin tutkinut valitukset kokonaisuutena, ja arvioinut, että ympäristöluvan myöntämisen edellytykset täyttyvät vain toiminnalle, jossa vesistöpäästöt ovat noin puolet verrattuna hankkeeseen, jonka ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarve oli arvioitavana ELY-keskuksessa. Näin ollen hankkeen ympäristövaikutukset hallinto-oikeuden muuttamassa muodossa ovat oleellisesti vähäisemmät kuin hankkeessa, jonka osalta ympäristövaikutusten arviointimenettely on todettu tarpeelliseksi. Hallinto-oikeus on katsonut, etteivät hankkeen ympäristövaikutukset enää lupamenettelyssä muotoillun hankkeen osalta rinnastu YVA-asetuksen 6 §:ssä mainittujen hankkeiden haitallisiin ympäristövaikutuksiin eikä ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltaminen ole siten merkittävien ympäristövaikutusten johdosta enää tarpeen.

Kainuun ELY-keskus ja Terrafame Oy ovat vaatineet hallinto-oikeuden ratkaisun kumoamista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevin osin ja ELY-keskuksen päätöksen saattamista voimaan. Jormaskylä-Korholanmäki osakaskunta on vaatinut ympäristölupapäätöksen kumoamista muun ohella sillä perusteella, että hankkeesta ei ole tehty ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Sotkamon Luonto ry asiakumppaneineen on uudistanut hallinto-oikeudelle tekemänsä valitukset, joissa on esitetty vaatimukset ympäristölupapäätöksen kumoamisesta ympäristövaikutusten arviointimenettelyn puuttumisen perusteella.

Valituksen kohteena olevaa purkuputkihanketta ei voida pitää sellaisena hankkeena, johon olisi sovellettava ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin ja ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n hankeluettelon perusteella. Asiassa on kuitenkin arvioitava, onko ELY-keskuksen tullut määrätä ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisesta lain 4 §:n 2 momentin ja 6 §:n 1 momentin perusteella.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 7 §:n mukaan hankkeen ympäristövaikutukset on selvitettävä ennen kuin hankkeen toteuttamiseksi ryhdytään ympäristövaikutusten kannalta olennaisiin toimiin. Lain 13 §:n mukaan hankkeeseen ei saa myöntää lupaa ennen kuin päätöksen tekevä viranomainen on saanut käyttöönsä arviointiselostuksen ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn keskeinen tarkoitus on selvittää hankkeen eri vaihtoehtoja ja niistä aiheutuvia ympäristövaikutuksia sekä näin auttaa vähentämään hankkeen haitallisia ympäristövaikutuksia. Menettelyssä hankkeen vaikutukset arvioidaan systemaattisesti suunnittelun yhteydessä ennen päätöksentekoa. Ympäristövaikutusten arviointimenettely on siten suunnittelun apuväline, jonka tulokset on otettava huomioon hankkeen lupaharkinnassa.

ELY-keskuksen toimivaltaan yhteysviranomaisena kuuluu päättää ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentin perusteella siitä, onko hankkeeseen sovellettava mainittua lakia. ELY-keskus tekee tästä päätöksen lain 6 §:n 1 momentin nojalla hankkeesta vastaavan antamien tietojen mukaan. Lupaviranomaisen päätös perustuu puolestaan luvan hakijan hakemukseen ja se tehdään yhteysviranomaisen päätöksen jälkeen. Lupaviranomaisen päätöksellä, jolla hankkeen kokoa tai ympäristövaikutuksia rajoitetaan, ei siten lähtökohtaisesti ole merkitystä arvioitaessa, onko hankkeeseen tullut soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ELY-keskuksen tehdessä päätöstään.

Lupaviranomaisen toimivaltaan ei toisaalta kuulu tutkia, onko yhteysviranomaisen päätös ollut virheellinen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisesta ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 6 §:n 1 momentin perusteella. Yhteysviranomaisen päätöksestä voidaan valittaa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 19 §:n 3 momentin perusteella vain lupa-asiaa koskevan asian yhteydessä. Oikeuskäytännössä on katsottu, että lupa-asiaa ja hanketta koskevaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamista koskevat valitukset on ratkaistava samalla päätöksellä hallinto-oikeudessa (KHO 2012:79).

Hallinto-oikeuden on ratkaistava, onko hanketta koskeva lupa voitu myöntää ilman ympäristövaikutusten arviointimenettelyn suorittamista. Hallinto-oikeus ei siten arvioi pelkästään sitä, olisiko ympäristövaikutusten arviointimenettelyä tullut soveltaa sellaisiin hankevaihtoehtoihin, jotka ovat olleet esillä, kun yhteysviranomainen on tehnyt päätöksen ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 6 §:n 1 momentin perusteella.

Vaasan hallinto-oikeus on nyt esillä olevassa asiassa katsonut, että ELY-keskuksen päätös on ollut virheellinen ja kumonnut päätöksen sen vuoksi, että hankkeeseen olisi tullut soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Lähtökohtaisesti hallinto-oikeuden olisi tullut tällöin myös kumota aluehallintoviraston päätös, koska lupaa ei voida myöntää ennen kuin ympäristövaikutusten arviointimenettely on tehty. Arvioidessaan ympäristöluvan myöntämisen edellytyksiä Vaasan hallinto-oikeus on kuitenkin päättänyt, että edellytyksiä ei ole ympäristönsuojelulain mukaan sellaiselle toiminnalle, johon aluehallintovirasto on luvan myöntänyt. Tämän vuoksi hallinto-oikeus on rajoittanut valitusten johdosta purkuputken kautta juoksutettavan veden jätevesipäästöjä ja siten pienentänyt hanketta niin, että päästöt ovat noin puolet aluehallintoviraston myöntämässä luvassa sallituista. Lisäksi toistaiseksi voimassa ollut lupa on muutettu määräaikaiseksi.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, kuten hallinto-oikeus, että ELY-keskuksen päätös ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisesta on ollut lainvastainen. Asiassa ei ole ollut kysymys pelkästään veden johtamisesta tai siitä, että purkuputki olisi muutoin kooltaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun asetuksen 6 §:ssä tarkoitettua hanketta vastaava. Kysymys on ollut suuren kaivoksen toiminnan olennaisesta muuttamisesta, kun purkuputken kautta on ollut tarkoitus johtaa kaivoksen jätevedet vesistöön, jota jätevedet eivät ole aiemmin merkittävästi kuormittaneet. Purkuputken sijoittaminen on lupaharkinnassa toiminnan sijoittamiseen liittyvä uusi seikka. Näin ollen hanke on verrattavissa vaikutuksiltaan uuden kaivoksen toimintaan. Jätevesien virtauksiin ja vaikutuksiin Nuasjärvessä on liittynyt merkittäviä epävarmuuksia, joiden perusteella ei ole voitu päätellä, että jätevesien vaikutus Nuasjärvessä olisi vähäinen tai että merkittäviä ympäristövaikutuksia ei voisi aiheutua. Saadun selvityksen mukaan hankkeesta saattaa aiheutua ennalta arvioiden sellaisia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia, jotka rinnastuisivat ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:ssä tarkoitettujen hankkeiden ympäristövaikutuksiin.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että hallinto-oikeuden toimivaltaan ei kuulu muotoilla lupapäätöstä niin, että tämän seurauksena hankkeen ympäristövaikutuksia voidaan pienentää siinä määrin, ettei ympäristövaikutusten arviointimenettelyä olisi enää sovellettava. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamista koskeva kysymys ei muutoksenhakutuomioistuimessa ole prosessinedellytyksen asemassa, minkä vuoksi hallinto-oikeus voi asiaan liittyvät erityiset olosuhteet huomioon ottaen tutkia myös luvan myöntämisen edellytysten täyttymistä koskevat valitusperusteet. Kuten jaksossa "Lähtökohdat" on todettu, kaivoksen vesienhallintaan liittyvät ongelmat ja niiden ratkaisumahdollisuudet sekä ratkaisun kiireellisyys huomioon ottaen jätevesien johtaminen muuhun vastaanottavaan vesistöön kuin lähivesistöihin on ollut välttämätöntä ympäristöturvallisuuden vuoksi. Tässä tilanteessa hallinto-oikeus on voinut ratkaistuaan ensin ELY-keskuksen päätöksen lainmukaisuuden ja kumottuaan sen, jatkaa päätösharkintaansa tutkimalla ympäristöluvan myöntämisedellytyksiin liittyvät valitusperusteet. Kun hallinto-oikeus on näin voinut päätellä, että luvan myöntäminen ei ole ollut mahdollista päästömäärää rajoittamatta ja muuttamatta lupaa määräaikaiseksi, se on voinut arvioida myös sen, ovatko näin muutettuna hankkeesta aiheutuvat vaikutukset edelleen sellaiset, että hankkeeseen olisi ollut sovellettava ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Kun otetaan huomioon erityisesti hallinto-oikeuden päätöksellä muutetut päästömääräykset ja luvan lyhyt voimassaoloaika, hallinto-oikeus on voinut siinä tilanteessa arvioida, että ympäristövaikutusten arviointimenettely ei ole enää ollut tarpeen kyseisen lupa-asian ratkaisemiseksi. Aluehallintoviraston myöntämän luvan kumoamiseen yksinomaan tällä perusteella ei ole ollut perusteita.

Saatujen selvitysten mukaan jäteveden johtaminen Nuasjärveen voi aiheuttaa merkittäviä haitallisia vaikutuksia Nuasjärvessä, jos toimintaa olisi tarkoitus jatkaa sen jälkeen, kun määräaikaisen ympäristöluvan voimassaolo päättyy. Tähän nähden ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisen tarve on arvioitava joka tapauksessa uudestaan, jos toiminnan jatkamiseen haetaan lupaa. Hallinto-oikeuden on tämän vuoksi tullut myös kumota ELY-keskuksen päätös, vaikka aluehallintoviraston lupapäätöstä ei olekaan kumottu.

Luvan myöntämisen edellytykset ja luvan määräaikaisuus

Ympäristönsuojelulain 87 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvan myöntämistä koskeva päätös määrätään olemaan voimassa toistaiseksi. Se voidaan kuitenkin määrätä olemaan voimassa määräajan toiminnanharjoittajan hakemuksesta tai jos siihen on toiminnan erityisiin ominaisuuksiin, siinä käytetyn tekniikan tai käytettyjen menetelmien uutuuteen tai toiminnan haitallisten vaikutusten arvioinnin vaikeuteen liittyvä painava syy. Määräaikainen ympäristölupa raukeaa määräajan päättyessä, jollei lupapäätöksessä ole toisin määrätty.

Aluehallintovirasto on myöntänyt toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan Talvivaaran kaivoksen toiminnan olennaiseen muuttamiseen käsiteltyjen jätevesien johtamisen osalta siten, että jätevedet johdetaan uudessa purkuputkessa Nuasjärveen.

Aluehallintovirasto on lisäksi lupamääräyksessä 11 määrännyt asiassa selvitysvelvollisuuden koskien muun muassa jätevesien sekoittumista, kerrostumista ja leviämistä Nuasjärvessä sekä vaihtoehtoisia purkupaikkoja. Selvityksen perusteella aluehallintovirasto voi myös täsmentää lupamääräyksiä tai täydentää lupaa uusilla määräyksillä esimerkiksi purkupaikan osalta. Aluehallintovirasto on perustellut lupamääräystä sillä, että käsiteltyjen jätevesien johtamisen vaikutusten arviointi on perustunut pitkälti tehtyyn mallinnukseen, jossa on aina epävarmuuksia. Toteutuneen tilanteen varmistamiseksi asiassa on tarpeen antaa erityinen selvitysvelvoite.

Hallinto-oikeus on muuttanut luvan määräaikaiseksi olemaan voimassa 31.12.2018 saakka. Hallinto-oikeus on myös muuttanut lupamääräyksen 11 toista kappaletta siten, että luvan hakijan on jätettävä aluehallintovirastolle 31.8.2017 mennessä lisäselvitykset muun muassa vaihtoehtoisista purkupaikoista ja liitettävä selvitykset osaksi ympäristölupahakemusta, joka on viimeistään tuona päivänä pantava vireille. Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan sillä, että asiaa koskevat selvitykset ovat olleet puutteellisia. Hakemuksen liitteenä on toimitettu selvitys kahdesta muusta purkupaikasta Oulunjärvessä ja Tenetinvirrassa. Selvityksen perusteella Nuasjärven Tikkalahden mukainen purkupaikka on ollut ominaisuuksiltaan paras kolmesta. Hakemuksessa ei ole esitetty muita vaihtoehtoisia purkupaikkoja Nuasjärvessä tai selvitystä purkuputken virtauksista. Hallinto-oikeuden arvion mukaan parasta mahdollista purkupaikan sijaintia Nuasjärvessä ei ole selvitetty.

Hallinto-oikeus on katsonut, etteivät ympäristönsuojelulain 54 ja 90 §:n mukainen selvitysvelvollisuus ja luvan täydentäminen tule kyseeseen, kun jätevesien purkupaikan sijainti vesistössä on luvan myöntämisen edellytyksiä koskeva, toiminnan sijoituspaikan harkintaan verrattavissa oleva asia, joka on lupaharkinnassa ratkaistava kysymys. Asiassa ei ole riittävästi selvitetty, olisiko purkupaikka mahdollista sijoittaa haitattomammin muualle kuin suunnitelman mukaiseen paikkaan niin, että jätevesien sekoittumistehokkuus kaikissa oloissa voidaan turvata.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että luvassa on kysymys Talvivaaran kaivoksen toiminnan olennaisesta muuttamisesta siten, että jätevedet johdetaan uuteen purkuvesistöön. Tälle toiminnalle ei ole aikaisempaa lupaa. Toiminnanharjoittaja on hakenut lupaa purkuputken rakentamiselle ja käyttämiselle edellä jaksossa "Lähtökohdat" selostetussa tilanteessa. Purkuputken tarkoituksena on ollut toimia ratkaisuna Talvivaaran vesi-taseongelmiin. Lupamenettely on ollut puutteellista siten, että selvitykset purkuputken pään paikasta, vastaanottavan vesistön ominaisuuksista sekä sulfaatin poistumisesta vesistöstä ovat olleet osittain riittämättömiä. Lisäksi, kuten edellä on todettu, toiminnan olennainen muuttaminen olisi edellyttänyt ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ennen lupa-asian ratkaisemista.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että asiakirjoista saaduilla tiedoilla ei voida varmistua siitä, ettei pysyvää kerrostumista Nuasjärvessä purkuputken kautta johdettavien sulfaattipitoisten jätevesipäästöjen vaikutuksesta pitkällä aikavälillä tapahtuisi. Kainuun ELY-keskuksen 27.2.2017 julkaiseman tiedotteen sisältämät tarkkailutulokset tukevat tätä näkemystä. Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella sulfaatti poistuu Nuasjärvestä pääasiassa sedimentoitumalla. Sekoittumisolosuhteita ei voida kaikissa olosuhteissa taata, ja raskaampi suolapitoinen vesi saattaa kulkeutua läheisiin syvänteisiin ja vaarantaa syys- ja kevättäyskiertojen toteutumisen. Laimennuksen lisääminen ei kokonaan poista kyseistä riskiä. Tässä tapauksessa on siten olemassa ympäristönsuojelulain 87 §:n 1 momentissa tarkoitettu toiminnan haitallisten vaikutusten arvioinnin vaikeuteen liittyvä painava syy luvan myöntämiselle määräaikaisena. Edellä todetun vuoksi ympäristölupa jätevesien johtamiseen Nuasjärveen purkuputken kautta on ollut myönnettävissä vain määräaikaisena. Lisäksi on otettava huomioon, että aluehallintoviraston päätökseen ei ole sisältynyt toistaiseksi voimassa olevan luvan lupamääräysten tarkistamista koskevaa määräystä, koska ympäristönsuojelulain muutoksella 423/2015 on kumottu säännös, jonka mukaan määräyksen antaminen olisi ollut mahdollista. Ennen mainitun lain muutoksen voimaantuloa annettujen päätösten määräys lupamääräysten tarkistamista koskevasta velvoitteesta on lisäksi rauennut lain siirtymäsäännöksen mukaan.

Kun otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksessä sallittu rajoitettu vesistökuormitus ja asetettu suhteellisen lyhyt määräaika ympäristöluvan voimassaololle sekä uuden purkupaikan välttämättömyys Talvivaaran kaivoksella vallinneiden olosuhteiden vuoksi, luvan myöntämisen edellytykset hallinto-oikeuden päätöksessä asetetuksi määräajaksi ovat täyttyneet. Näin ollen hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole perusteita muuttaa luvan voimassaolon osalta eikä lupamääräystä 11 ole syytä muuttaa muuta kuin sekoittumisvyöhykkeen määräämiseen liittyvien selvitysten toimittamisen ja käsittelyn osalta. Luvan voimassaoloaikana aiheutuva vesistökuormitus ei todennäköisesti aiheuta merkittävää vesistön pilaantumista Nuasjärvessä. Asiassa on kuitenkin jäänyt selvittämättä, täyttyvätkö luvan myöntämisen edellytykset purkuputken toiminnalle jatkossa.

Lupamääräykset vesistöpäästöjen rajoittamiseksi

Terrafame Oy on vaatinut lupamääräyksen 1 virtaamapainotteisen kuukausikeskiarvon muuttamista neljännesvuosikeskiarvoksi. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että jäteveden sekoittuminen ja kulkeutuminen ovat kerrostumisen kannalta keskeisempiä tekijöitä kuin kuormituksen kokonaismäärä. Tämän vuoksi virtaamapainotteinen keskiarvo Nuasjärveen johdettavan veden sulfaattipitoisuudelle on ollut tarpeen asettaa kuukausikeskiarvona eikä neljännesvuosikeskiarvona ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Yhtiön valitus on tältä osin hylättävä.

Asiakirjoista saatava selvitys on osittain puutteellinen päästökuormituksen vaikutuksesta Nuasjärveen. Selvityksestä kuitenkin ilmenee, että sulfaattikuormitus poistuu Nuasjärvestä pääsääntöisesti sedimentoitumalla. Näistä syistä ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä Terrafame Oy:n korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiakirjoista saatava selvitys, ei vesistöön johdettavan kuormituksen lupamääräyksissä 1–3 asetettuja pitoisuus- ja päästöraja-arvoja sellaisina, kun ne ovat hallinto-oikeuden muuttamassa muodossa, ole syytä korottaa.

Ympäristölupa purkuputkelle on nyt myönnetty tiukennetuilla pitoisuus- ja päästöraja-arvoilla vain määräaikaisena 31.12.2018 saakka. Tämän vuoksi ja kun lisäksi otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt muiden asianosaisten vaatimukset ja asiakirjoista saatava selvitys, ei lupamääräyksissä 1–3 asetettuja pitoisuus- ja päästöraja-arvoja ole syytä myöskään tiukentaa entisestään.

Lupamääräys 1b

Vaasan hallinto-oikeuden lisäämän lupamääräyksen 1b mukaan luvan saajan on huolehdittava siitä, että vesien ohjaaminen, käsittely ja johtaminen toteutetaan siten, että vesimäärää alennetaan ensisijaisesti 1-luokan patoaltaissa ja toissijaisesti 2-luokan patoaltaissa. Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan muun muassa sillä, että jätevesien johtaminen vesistöön on tehtävä suunnitelmallisesti ensisijaisesti niistä altaista, joissa ympäristölle aiheutuva riski on suurin.

Terrafame Oy on vaatinut määräyksen kumoamista sillä perusteella, että määräyksen noudattaminen johtaisi tosiasiallisesti vesien nimenomaisen käsittelyjärjestyksen asettamiseen, minkä voidaan katsoa vastaavan määräystä tietystä puhdistustekniikasta. Jotta yhtiö voisi tyhjentää avolouhoksen, isot vesialtaat on alkuvaiheessa pidettävä täynnä tai ainakin lähes täynnä, jos hallinto-oikeuden asettamat päästörajat jäävät voimaan.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että lupamääräyksessä 1b ei välittömästi määrätä vesien käsittelyjärjestyksestä, koska määräystä ei ole kirjoitettu ehdottomaan muotoon siten, että se velvoittaisi altaiden tyhjentämiseen 1-luokan patoaltaista kokonaan ennen 2-luokan patoaltaita. Määräyksellä on pyritty varmistamaan, että altaisiin varastoitu vesi pysyy patoturvallisuuden kannalta hyväksyttävällä tasolla, minkä vuoksi vesimäärän alentaminen ensisijaisesti 1-luokan patoaltaista on ympäristölle aiheutuvan riskin minimoimiseksi tarpeen. Määräys ei kuitenkaan tarkoita, että ennen vesimäärän vähentämistä 2-luokan patoaltaista 1-luokan patoaltaiden tulisi olla tyhjinä. Kun määräys ei siten tosiasiallisesti velvoita yhtiötä tietyn teknisen ratkaisun käyttämiseen, ei sitä ole syytä kumota yhtiön esittämillä perusteilla.

Vakuuden määrä

Aluehallintovirasto on päätöksen lupamääräyksessä 27 määrännyt asetettavaksi toiminnan olennaista muuttamista koskevan 100 000 euron vakuuden. Jormaskylä-Korholanmäki osakaskunta on vaatinut vakuuden korottamista 1 000 000 euroon. Hallinto-oikeus on hylännyt osakaskunnan vaatimuksen. Aluehallintovirasto on vakuutta asettaessaan ottanut huomioon päätöksen numero 52/2013/1 lupamääräyksessä 100b jo asetetun, ja päätöksellä numero 36/2014/1 pysytetyn, 1 500 000 euron vakuuden toiminnasta aiheutuvien vahinkojen korvaamisesta sekä käytettävissä olevat tiedot purkuvesistöjen nykyisestä vedenlaadusta ja arviot sen kehittymisestä, kun noudatetaan päätöksen lupamääräyksiä. Kun aluehallintoviraston päätöksen perustelujen lisäksi otetaan huomioon erityisesti se, että hallinto-oikeuden päätöksellä, joka tällä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä on näiltä osin pysytetty, sekä luvan voimassaoloa että luvan sallimia päästömääriä on voimakkaasti rajoitettu, ei vakuuden korottamiselle ole perusteita.

Oikeudenkäyntimaksua koskevat vaatimukset

Oikeudenkäyntimaksun määrää asian esittelijä. Esittelijän päätökseen maksun määräämisestä saa vaatia oikaisua tuomioistuinmaksulain 11 §:n mukaisesti.

Täydentävät perustelut ja lopputulos

Kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen enemmälti ei ole perusteita.

5) Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Oulujoen reitti ry ja sen asiakumppanit eivät ole valittaneet tänne Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä, jolla on hylätty niiden vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Tämän vuoksi vaatimus on tältä osin jätettävä tutkimatta.

Asian näin päättyessä sekä asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Jormaskylä-Korholanmäki osakaskunnalle ja Oulunjoen reitti ry:lle ja sen asiakumppaneille ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista.

6) Toiminnan aloittamislupa

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi toiminnan aloittamislupaa koskevista vaatimuksista ei ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Kari Tornikoski sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Jukka Horppila ja Riku Vahala. Asian esittelijä Elina Nyholm.

 
Julkaistu 9.5.2017