KHO:2017:87

Aluehallintovirasto oli myöntänyt vanhan vesilain mukaisen luvan voimalaitoshankkeelle. Päätöstä tehtäessä oli voimassa Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuosille 2010–2015. Uusi vesienhoitosuunnitelma vuosille 2016–2021 oli tullut voimaan, kun lupapäätöstä koskeva valitusasia oli vireillä korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Uuden vesienhoitosuunnitelman sisältö oli otettava huomioon arvioitaessa edellytyksiä sallia hankkeen toteuttaminen, kun otettiin huomioon, että hankkeen vaikutukset toteutuisivat kyseisellä suunnittelukaudella. Voimalaitoshankkeen vaikutusalue kuului Keski-Kemijoen vesimuodostumaan, joka molemmissa vesienhoitosuunnitelmissa oli nimetty voimakkaasti muutetuksi jokivesistöksi. Molemmissa suunnitelmissa kyseisen vesimuodostuman ekologinen nykytila oli "hyvä saavutettavissa oleva tila" ja kemiallinen nykytila "hyvä".

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli tehtyjen valitusten johdosta muun ohella ratkaistava, miten vesienhoitosuunnitelmassa esitetyt tiedot vaikuttivat voimalaitoshankkeen hyötyjen, vahinkojen ja haittojen arviointiin vesilaissa tarkoitetussa intressivertailussa. Asiaa arvioitaessa oli erityisesti otettava huomioon aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden päätösten jälkeen unionin tuomioistuimen 1.7.2015 asiassa C-461/13 antama ennakkoratkaisu vesipuitedirektiivin 4 artiklan 1 kohdan tulkinnasta (Weser-tuomio). Mainittu ennakkoratkaisu huomioon ottaen oli arvioitava, vaaransiko voimalaitoshankkeen toteuttaminen kyseisen vesimuodostuman hyvän saavutettavissa olevan tilan tai aiheuttaisiko hanke ainakin yhden vesipuitedirektiivin liitteessä V mainitun jokivesistön ekologisen tilan luokittelua koskevan osatekijän alenemisen.

Valituksissa oli korostettu voimalaitoksen vaikutuksia Kemijoen kalatalouteen. Kemijoki oli laajalti padottu ja säännöstelty vesivoiman tuotantoon. Joessa alempana olevan Ala-Kemijoen vesimuodostuman tilaan vaikuttavat merkittävästi siellä olevat vaelluskalan nousuesteet. Jos nämä Ala-Kemijoen nousuesteet toimivin kalatiejärjestelyin tai muin keinoin tulevaisuudessa poistetaan, Keski-Kemijoen vesimuodostuman hyvä saavutettavissa oleva tila saattaa edellyttää kalateitä ja voimalaitosten ohi juoksutettavan virtaaman lisäämistä. Kun nyt käsillä olevassa tilanteessa otettiin huomioon aluehallintoviraston päätökseen sisältyneet lupamääräykset juoksutuksista ja määräys luonnonmukaisen ohitusuoman tekemisestä sekä hallinto-oikeuden muuttamat lupamääräykset, erityisesti päätökseen lisätty määräys velvollisuudesta varautua rakenteiden suunnittelussa kalateiden rakentamiseen, asiassa ei ollut tullut ilmi, että voimalaitoksen rakentaminen vaarantaisi kyseisen voimakkaasti muutetun Keski-Kemijoen vesimuodostuman hyvän saavutettavissa olevan tilan tai hyvän kemiallisen tilan. Asiassa ei liioin ollut perusteita katsoa, että hanke heikentäisi kyseisen jokivesistön ekologisen tilan osatekijöitä niin, että vesienhoitolainsäädäntö tulkittuna unionioikeuden mukaisesti johtaisi vesilain mukaisessa intressivertailussa lupahakemuksen hylkäämiseen tällä perusteella. Intressivertailussa tuli kuitenkin muutoin ottaa huomioon hankkeesta aiheutuvat haitalliset vaikutukset vesien tilaan muun ohella vesienhoitosuunnitelmassa Keski-Kemijoen tilasta esitetyn ympäristötavoitteen ja ekologisen tilan osatekijöiden kannalta.

Vesilaki (264/1961) 2 luku 11 a § ja 6 § 2 momentti

Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 21 § 1 momentti 2 kohta ja 22 §

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY yhteisön vesipolitiikan puitteista (vesipuitedirektiivi)

Ks. unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-461/13, Bund für Umwelt und Naturschutz Deutschland vastaan Saksan valtio

Ks. myös KHO 2013:173

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 3.3.2015 n:o 15/0041/2

1. Aluehallintoviraston päätös

1.1. Luparatkaisu

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on päätöksellään 31.5.2011 n:o 32/11/2 myöntänyt Kemijoki Oy:lle luvan Rovaniemen kaupungissa Sierilän voimalaitoksen rakentamiseen ja käyttämiseen sekä vesistön säännöstelyyn hakemukseen liitetyn suunnitelman ja siihen myöhemmin tehtyjen täydennysten ja muutosten mukaisesti siten muutettuna kuin lupamääräyksistä ilmenee.

Luvan saajalle on myönnetty poikkeus vesilain (264/1961) 1 luvun 17 a §:ssä tarkoitettujen luonnontilaisten lähteiden muuttamiskiellosta. Poikkeus koskee tilan Sieriharjula (698-409-7-50) alueella olevaa luonnontilaista lähdettä.

Luvan saajalle on päätöksestä ilmenevällä tavalla myönnetty pysyvä käyttöoikeus hankkeen toteuttamista varten tarvittavaan vesivoimaan siltä osin kuin vesivoiman omistusoikeus ei kuulu luvan saajalle ja muiden kuin luvan saajan omistuksessa oleviin veden alle jääviin maa-alueisiin sekä pysyvä tai työnaikainen käyttöoikeus hanketta varten tarvittaviin, muiden kuin luvan saajan omistuksessa oleviin maa- ja vesialueisiin. Aluehallintovirasto on muun ohella myöntänyt luvan saajalle pysyvän käyttöoikeuden voimalaitoksen rantapatoalueita varten tarvittaviin muiden kuin luvansaajan omistamiin alueisiin siltä osin kuin patoalueisiin ei ole myönnetty lunastusoikeutta. Hakemus on hylätty siltä osin kuin siinä on haettu muiden kuin päätöksen kohdassa Lunastamista koskeva ratkaisu mainittuihin alueisiin kuuluvien maa- ja vesialueiden lunastamista. Näihin alueisiin on myönnetty pysyvä käyttöoikeus.

Luvan saajalle on myönnetty oikeus lunastaa päätöksessä mainitut maa- ja vesialueet, rakennukset ja rakenteet sekä koneet ja laitteet.

Aluehallintovirasto on hylännyt hakemuksen siltä osin kuin luvan saaja oli hakenut oikeutta lunastaa veden alle jäävällä ja vettyvällä alueella olevat rakennukset, joiden osalta maanomistaja ei ollut esittänyt korvausvaatimusta.

Aluehallintovirasto on hylännyt töiden aloittamislupaa koskevan hakemuksen.

Luvan saajan on maksettava aluehallintoviraston päätöksen liitteen korvausluettelosta ilmenevät korvaukset eräille asianosaisille aiheutuneista kuluista. Muilta osin kulukorvausvaatimukset on hylätty.

Ennakoimattomien vahinkojen varalle on annettu ohjaus.

1.2. Lupamääräykset

Päätökseen sisältyvät lupamääräykset 1–12:

1. Rakentamista koskevat lupamääräykset

a) Rakenteita koskevat määräykset

Sierilän voimalaitos on rakennettava hakemussuunnitelman liitteenä 2 olevan kartan nro R1-SRI-1001 M1 "Voimalaitosrakenteiden sijainti. Yleiskartta." MK 1:5 000 osoittamaan paikkaan.

Voimalaitos- ja säännöstelyrakenteet, joihin kuuluvat koneasema, tulva-aukot ja -kanava, maapadot 1–3, rantapadot 1–4 sekä voimalaitoksen ylä- ja alakanava, on tehtävä seuraavien piirustusten osoittamalla tavalla lukuun ottamatta piirustuksissa näkyvää, välittömästi alakanavan ylävirranpuolella olevaa ohjaussuistetta, joka on 24.6.2010 hakemuksen täydennyksessä poistettu suunnitelmasta:

= = =

Luvan saajalla on oikeus työpatojen 1 ja 4 väliaikaiseen sijoittamiseen vesialueelle 24.6.2010 päivätyn hakemuksen täydennyksen liitteenä 2 olevasta piirustuksesta nro R2 SRI 15049 "Työpatojen 1–4 sijainti ja pinta-alat. Kartta." MK 1:4 000 ilmenevällä tavalla sekä käyttöoikeusratkaisusta muutoin ilmenevästi. Työpadot on poistettava uoman luontaisen pohjan mukaisesti.

Luvan saajalla on oikeus tulvakanavan sekä yläkanavan ja alakanavan jatkeiden ruoppaamiseen vesialueella 24.6.2010 päivätyn hakemuksen täydennyksen liitteenä 5 olevasta piirustuksesta nro R2 SRI 15052 "Tulvakanava keskilinja. Ruopattava alue. Lunastettavaksi esitetty alue. Kartta." MK 1:2 000, liitteenä 6 olevasta piirustuksesta nro R2 SRI 15053 "Koneaseman keskilinja. Ruopattava alue. Vesialueella tehtävät kaivutyöt. Kartta." MK 1:2 000 ja liitteenä 7 olevasta piirustuksesta nro R2 SRI 15054 "Koneaseman keskilinja. Ruopattava alue. Vesialueella tehtävät kaivutyöt. Kartta." MK 1:2 000 ilmenevällä tavalla sekä käyttöoikeusratkaisusta muutoin ilmenevästi.

Voimalaitoksen vesitien yläpäähän on rakennettava välppärakenne.

Maa- ja rantapatojen harjalle on rakennettava huoltoajoneuvoilla kulkukelpoinen harja, jonka leveys on vähintään 4,0 m.

Rantapatoihin rajoittuvien asuttujen tilojen kohdalla padon maanpuoleinen luiska ja padon tausta-alue on viimeisteltävä ja maisemoitava pihapiiriin ja maisemaan soveltuvalla materiaalilla ja istutuksin. Yksityis-kohtaisia maisemointisuunnitelmia laadittaessa luvan saajan tulee kuulla Lapin ELY-keskusta ja asianomaisten tilojen omistajia.

Rantapadon 2 taustalle on rakennettava Mukkaojan luonnonmukainen ohitusuoma rantapatoon 1 sijoitetun rummun kautta. Mukkaojan ohitusuoma on rakennettava hakemusasiakirjojen lisäselvityksen liitteen L4 "Mukkaojan luonnonmukainen ohitusuoma. Yleissuunnitelma. 24.4.2007" osoittamalla tavalla.

b) Ruoppaus- ja kaivumaiden läjittämistä koskevat määräykset

Ruoppaus- ja kaivumaat saadaan läjittää hakemussuunnitelman liitteenä 9 olevan piirustuksen nro R1-SRI-1008 M0 "Maa- ja rantapadot. Tyyppipoikkileikkausten paikat. Yleiskartta" MK 1:5 000 osoittamille paikoille:

–Sieriniemen pääläjitysalueelle siten, että läjitysalue on korkeimmillaan enintään tasolla N43 +89,0 m,

–kahdelle alakanavan varren läjitysalueelle siten, että virran suuntaan alakanavan vasemman puoleinen täyttö on korkeimmillaan enintään tasolla N43 +81,50 m ja oikean puoleinen täyttö enintään tasolla N43 +84,50 m ja

–Kemijoen katkaisevan padon maisemointitäytön yhteyteen siten, että täyttö on korkeimmillaan noin tasolla N43 +87,0 m.

Ruoppaus- ja kaivumaita on mahdollisuuksien mukaan käytettävä maa- ja rantapatojen rakenteisiin.

Sieriniemen läjitysalueiden yksityiskohtaisia maisemointisuunnitelmia laadittaessa luvan saajan tulee kuulla Lapin ELY-keskusta ja lähiympäristössä olevien tilojen omistajia. Suunnitelmat tulee laatia siten, että niissä otetaan huomioon hakemussuunnitelman liitteessä 29 "Sierilän voimalaitoshankkeen maisemasuunnitelma" esitetyt periaatteet. Läjitysalueita muotoiltaessa ja viimeisteltäessä tulee käyttää vaihtelevia pinnanmuotoja ja hyödyntää kasvukerroksena läjitysalueiden alle jäävien alueiden alkuperäistä tai vastaavaa pintamaata noin 10–20 cm:n kerroksena. Aluskasvillisuus ja puusto on palautettava kylvämällä ja istuttamalla. Läjitysalueiden täyttö, viimeistely ja maisemointi tulee toteuttaa vaiheittain ja siten ajoitettuna, että lähinnä asutusta ja tiestöä olevat alueet tehdään ensin.

c) Alueiden kuivatusta koskevat määräykset

Rantapadon 2 suotovedet ja taustan kuivatusvedet on johdettava Mukkaojan luonnonmukaiseen ohitusuomaan.

Huhdan tilan (698-401-56-37) pihapiirin alueella rantapadon 2 taustan kuivatusvedet on johdettava pois pintavaluntana tai salaojalla kaivamatta alueelle avo-ojaa.

Rantapadon 3 taustan salaoja saadaan sijoittaa 26.4.2010 päivätyn hakemuksen täydennyksen liitteenä olevan piirustuksen nro R43 SRI 15043 "Rantapato 3. Taustan salaojitus. Salaojalinjat tiloilla 30:7, 67:2, 67:3, 67:13, 67:12, 67:10, 67:9 ja 67:8. Sijaintikartta." MK 1: 2 000 osoittamalla tavalla kuitenkin siten, että salaoja on pyrittävä sijoittamaan mahdollisimman lähelle tilojen rajalinjoja.

Salaojan rakentamistöissä on käytettävä tarkoitukseen soveltuvaa ja kooltaan mahdollisimman kevyttä työkonetta. Töiden aloittamisesta on hyvissä ajoin etukäteen ilmoitettava kirjallisesti tilojen omistajille ja työt on tehtävä mahdollisimman vähän häiriötä aiheuttaen. Muutoin töiden suorittamisessa on noudatettava, mitä jäljempänä määrätään työn suorittamisesta ja työnaikaisten haittojen minimoimisesta.

Muilta osin rantapatojen 3 ja 4 suotovedet sekä taustan kuivatusvedet on johdettava asianmukaisesti maa- ja vesialueiden omistajien hyväksymällä tavalla kuivatusojien kautta Majavaojaan.

d) Rakentamisaika

Rakennustyöhön on ryhdyttävä viimeistään neljän vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta uhalla, että lupa on muutoin katsottava rauenneeksi. Lupapäätöksessä tarkoitetut työt on tehtävä kymmenen vuoden kuluessa lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Vahinkoja ja haittoja estävät ja vähentävät toimenpiteet on tehtävä ennen vedenkorkeuden nostamista, ellei jäljempänä ole toisin määrätty.

e) Työn suorittaminen ja työnaikaisten haittojen minimointi

Lupapäätöksessä tarkoitetut työt on tehtävä niin, ettei niistä aiheudu sellaista vahingollista seurausta, joka kohtuullisin kustannuksin on vältettävissä. Työn suorittamisesta mahdollisesti aiheutuva välittömästi ilmenevä vahinko on luvan saajan viipymättä korvattava vahingonkärsijälle.

Työpatojen rakentaminen ja poistaminen, ala- ja yläkanavan sekä tulvakanavan ruoppaus, maa- ja rantapatojen rakentamiset, Mukkaojan ohitusuoman rakentaminen, maisemointityöt ja rannansuojaukset on suoritettava sellaisena ajankohtana ja siten, että veden samentumisesta talousveden saannille, rannan ja vesialueen käytölle, kalastolle ja kalastukselle aiheutuvat haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Tulvakanavan, yläkanavan ja alakanavan ruoppaus sekä työpatojen rakentaminen ja poistaminen on kukin tehtävä vesitilanteen salliessa mahdollisimman yhtä-jaksoisesti ja olennaisilta osin 24.6.2010 päivätyssä hakemuksen täydennyksessä esitetyn mukaisesti. Luvan saajan on töitä suoritettaessa huolehdittava siitä, ettei työalueella olevia toisten omistamia rakenteita ja laitteita vahingoiteta eikä niiden käyttöä vaikeuteta.

Ennen vedenkorkeuden nostoa on veden alle jääviltä, rantapatojen ja teiden rakentamista, ojien kaivamista ja kaivumaiden läjittämistä ja rannan vahvistamista tai suojaamista varten tarvittavilta maa-alueilta puusto ja pensaat raivattava siten, että puusto katkaistaan juuren niskasta. Veden alle jäävät alueet on puhdistettava huolellisesti rakennuksista, rakennelmista, puista, risuista sekä muista esineistä, jotka ovat vaarassa liikkua veden mukana tai olla haitaksi vesi- ja jääliikenteelle, kalastukselle tai muulle vesialueen käytölle.

Luvan saajan on purettava toisen omistamalla maa-alueella olevat lunastettavaksi määrätyt rakennukset ja siirrettävä niiden purkuosat luvan saajan hallinnassa olevalle maa-alueelle, ellei maanomistajan kanssa toisin sovita. Purkutyön aloittamisesta on hyvissä ajoin ennen työn aloittamista ilmoitettava kirjallisesti maa-alueen tai rakennuksen omistajalle.

Rakennuspaikan tai talouskeskuksen piha- ja puutarha-alueella sekä lähivirkistysalueella tulevaa ranta-aluetta muotoiltaessa, suojattaessa tai vahvistettaessa pensaat saadaan poistaa ja puustoa harventaa maanomistajan hyväksymällä tavalla siten, että maisemaa elävöittävät puut ja pensaat säilytetään. Hyötypuut on karsittava, katkottava kaupallisiin pituuksiin ja vietävä maanomistajan osoittamaan paikkaan ja risut on poltettava tai vietävä pois, ellei asiasta maanomistajan kanssa toisin sovita.

Työskentelyalueella olevien teiden työnaikaiseen käyttämiseen on saatava tien omistajien suostumus. Mikäli asiasta ei päästä yksimielisyyteen, luvan saajan on meneteltävä yksityistielaissa säädetyllä tavalla.

= = =

Luvan saajan on sovittava rakennusaikaisista haitoista ja vahingoista viivyttelemättä. Mikäli asiasta ei päästä yksimielisyyteen, tulee luvan saajan saattaa asia aluehallintoviraston ratkaistavaksi.

f) Viimeistelytyöt

Töiden päätyttyä on rakennuspaikoilta ja niiden ympäristöstä rakennusjätteet poistettava, maansiirroista syntyneet maa- ja kivikasat, rannan muotoilu- ja täyttöalueet sekä erilaiset kaivannot ja niiden luiskat tarpeen mukaan loivennettava ja tasoitettava sekä rakennuspaikat ympäristöineen on muutoinkin siistittävä työn jäljiltä ja maisemoitava esimerkiksi nurmettamalla tai istuttamalla puita ja pensaita tai muutoin sopeuttamalla ympäristöön, mikäli asiasta ei maanomistajan kanssa toisin sovita.

g) Kunnossapitomääräykset

Lupapäätöksessä tehtäväksi määrätyt voimalaitosrakenteet, maa- ja rantapatorakenteet ja niihin liittyvät salaojarakenteet, pumppaamot, huoltotiet, Mukkaojan luonnonmukainen uoma, avo- ja putkiojat, rannansuojaukset, maisemoinnit vesialueella, venevalkamat sekä muut luvan saajan rakennettavaksi määrätyt rakennelmat ja laitteet on luvan saajan pidettävä asianmukaisessa kunnossa lukuun ottamatta niitä rakenteita ja laitteita, joiden kunnossapidosta on jäljempänä lupamääräyksissä erikseen määrätty.

h) Aloittamis- ja valmistumisilmoitus

Luvan saajan on hyvissä ajoin ennakolta ilmoitettava rakennustöiden aloittamisesta Lapin ELY-keskukselle, Rovaniemen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle ja vesialueisiin vaikuttavien rakennustöiden aloittamisesta lisäksi hankkeen vaikutusalueella toimiville osakaskunnille sekä Metsähallitukselle.

Padotusalueen raivaus- ja puhdistustöiden valmistumisesta on hyvissä ajoin ennen vedenkorkeuden noston aloittamista ilmoitettava Lapin ELY-keskukselle.

Vedenkorkeuden noston aloittamisesta ja aikataulusta on hyvissä ajoin ilmoitettava Lapin ELY-keskukselle, Rovaniemen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle, hankkeen vaikutusalueella toimiville osakaskunnille ja Metsähallitukselle sekä julkaistava kuulutus Rovaniemen kaupungin alueen laajalevikkisimmässä sanomalehdessä.

Kaikkien töiden ja toimenpiteiden valmistumisesta on ilmoitettava kirjallisesti Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle, Lapin ELY-keskukselle ja Rovaniemen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle 60 päivän kuluessa töiden päättymisestä lukien.

2. Padotus- ja juoksutusmääräykset

Vedenkorkeus voimalaitospadolla saadaan nostaa niin, ettei se tuulista tai muista tilapäisistä, luvan saajasta riippumattomista tekijöistä johtuvia, lyhytaikaisia poikkeamia lukuun ottamatta ylitä korkeutta N43 +82,00 m. Vedenkorkeuden alarajana voimalaitospadolla on N43 +81,40 m lukuun ottamatta 1.11.–20.4., jolloin alarajana on N43 +81,20 m. Poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa se voimalaitoksen kiireellistä korjaus- ja huoltotyötä varten on välttämätöntä, saadaan vedenkorkeus laskea lyhytaikaisesti alarajan alapuolelle.

Luvan saajan on tehtävä ilmoitus padotusrajojen ylityksestä ja alituksesta viivytyksettä Lapin ELY-keskukselle sekä tehtävä kussakin tapauksessa erikseen selvitys ylärajan ylityksen ja alarajan alituksen syistä, suuruudesta ja kestosta.

Voimalaitoksen rakennusvirtaama on 650 m3/s.

Voimalaitoksen juoksutusta voidaan tehon tarpeen vaihtelujen mukaan muuttaa kuitenkin niin, että vuorokautinen vedenkorkeusvaihtelu Kemijoessa Raudanjokisuun asteikolla saa olla enintään 0,8 m. Juoksutusten muutokset on tehtävä niin, ettei muutoksista aiheudu kenellekään vältettävissä olevaa vahinkoa ja haittaa.

Sierilän voimalaitoksen juoksutuksen on oltava 1.6.–30.9. vähintään 40 m3/s ja muuna aikana vähintään 20 m3/s lukuun ottamatta juoksutukseen vaikuttavien häiriöiden aiheuttamia lyhytaikaisia poikkeamia. Viikonloppuisin, kun Kemijärven edellisen vuorokauden tulovirtaama alittaa arvon 300 m3/s, ei voimalaitoksen juoksutuksen kolmen tunnin keskiarvo saa ylittää arvoa 500 m3/s.

Jäätymisvaiheessa voimalaitoksen juoksutusta on säädettävä jokijäämallia hyväksi käyttäen mahdollisuuksien mukaan niin, että olosuhteet jääkannen muodostumiselle syntyvät. Jäätymisvaiheen jälkeen virtaamaa on pyrittävä muuttamaan tasaisesti ja hitaasti siten, että muodostunut jääkansi ei rikkoontuisi.

3. Maisemointityöt

Maisemointityöt on tehtävä hakemuksen liitteenä 29 olevan Sierilän voimalaitoksen maisemasuunnitelman osoittamien periaatteiden mukaisesti sekä katselmustoimituksen toimitusmiehille 16.11.2007 täydennyksenä toimitettujen piirustusten nrot R34 SRI 1041/1-2 M1 "Rannansuojaus- ja maisemointikohdesuunnitelma. Kartat 1 ja 2." MK 1:20 000 esittämien maisemointikohteiden M1–12 ja 17–20 mukaisesti lukuun ottamatta tilan Uusikörkkö (698-401-56-35) aluetta ja R1 SRI 15037 M1 "Toimenpidesuunnitelma. Kartta" MK 1:20 000 esittämien maisemointikohteiden M13–16 mukaisesti sekä jäljempänä esitetysti tarkennettuna tai muutettuna:

= = =

–Luvan saaja velvoitetaan tekemään maisemointitöitä kohteessa M15 myös tilojen Tuominiemi (698-401-53-125) = = = edustan vesialueella.

= = =

Rannan ja vesialueen maisemointia tai siihen liittyvää toimenpidettä koskevaa yksityiskohtaista suunnitelmaa laadittaessa ja hanketta toteutettaessa luvan saajan tulee kuulla tilan omistajaa tai haltijaa. Tilan omistaja voi kieltää maisemoinnin toteuttamisen.

Maisemoinnin yhteyteen luvan saajan tulee rakentaa kullekin rakentamalla erityiseen käyttöön otetulle rantatilalle omistajan osoittamaan paikkaan asianmukainen, kiviaineksella tai vastaavalla, ei kuitenkaan louheella, suojattu talouskeskuskohtainen venevalkama sekä ruopata tarvittaessa sinne johtava veneväylä. Venevalkaman tulee olla toimiva veneiden pitoon kaikilla vedenkorkeuksilla.

Luvan saajan on siirrettävä rakennettu laituri tai rakennettava entisen veroinen laituri omistajan osoittamaan paikkaan.

Vettyvien alueiden puuston ja pensaiden raivaukset on toteutettava ennen vedenkorkeuden nostoa. Muut maisemointityöt, joita ovat muun muassa matalien veden alle jäävien alueiden selkeyttäminen kaivamalla sekä vettyvien alueiden pintamaiden kuorinta, rannan korotus ja maastonmuotoilu sekä istutukset, on toteutettava viimeistään yhden vuoden kuluessa vedenkorkeuden nostamisesta lukien.

Vesialueelle määrätyn maisemoinnin, venevalkaman ja venevalkamasta joelle johtavan veneväylän kunnossapito kuuluu luvan saajalle.

Mikäli maisemointitarpeesta tai -tavasta taikka maisemoinnin toteutuksesta tai venevalkaman ja sinne johtavan veneväylän rakentamisesta, rakennetun laiturin siirtämisestä tai entisen veroisen rakentamisesta ei päästä luvan saajan ja maanomistajien kesken yksimielisyyteen, on luvan saajan saatettava asia aluehallintoviraston ratkaistavaksi.

4. Vedenhankinnalle ja jätevesien käsittelylle aiheutuvan vahingon korvaaminen tai estäminen toimenpitein

Luvan saajan on vastattava siitä, että padotusaltaan alle jäävien vesijohtolinjojen siirrot toteutetaan Rovaniemen kaupungin, Napapiirin Vesi Oy:n ja Kemijoki Oy:n 25.4.2005 tekemän sopimuksen mukaisesti, kuitenkin ennen vedenkorkeuden nostamista. Sopimuksessa mainituille toimenpiteille on tarvittaessa haettava vesilain mukaiset luvat.

= = =

Mikäli jäljempänä tarkkailumääräyksen g) mukaisessa tarkkailussa tai muutoin havaitaan, että Sierilän voimalaitoksen vedenkorkeuden noston seurauksena veden saanti kaivosta, lähteestä tai muusta vedenottopaikasta estyy tai huomattavasti vaikeutuu tai veden laatu käy talousvedeksi soveltumattomaksi, luvan saajan on, ellei asiasta toisin sovita, viipymättä ryhdyttävä vesilain (264/1961) 11 luvun 12 §:ssä säädettyihin toimenpiteisiin. Mikäli toimenpiteistä tai korvauksista ei päästä sopimukseen, on luvan saajan saatettava asia aluehallintoviraston ratkaistavaksi.

Ennen vedenkorkeuden nostoa on luvan saajan asianomaisen tilan omistajan tai haltijan ja Rovaniemen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen hyväksymällä tavalla huolehdittava siitä, ettei vedenkorkeuden noston seurauksena viemärin, jäteveden puhdistuslaitteen tai imeytyskentän toiminta huonone seuraavilla tiloilla:

–Törmälä (698-401-30-7)

= = =

–Koivula (698-401-58-8) asumisjätevesien, maitohuoneen pesuvesien käsittely ja lietesäiliön toiminta

= = =

–Kuusenlahti (698-401-67-10)

= = =

–Kumpukörkkö (698-409-38-42) maitohuoneen viemäröinti ja imeytyskenttä.

= = =

Mikäli tarkkailumääräyksen g) mukaisessa tarkkailussa tai muutoin havaitaan, että vedenkorkeuden noston seurauksena viemärin, puhdistuslaitteen tai imeytyskentän toiminta estyy tai vaikeutuu, luvan saajan on, ellei asiasta toisin sovita, korjattava viipymättä epäkuntoiseksi tulevat viemäröintijärjestelmät rakentamalla Rovaniemen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen hyväksymällä tavalla tiloille uudet vähintään samantasoiset järjestelmät kuin tiloilla on lupapäätöksen antoajankohtana.

Jätevesijärjestelmiä uusittaessa tulee pyrkiä järjestelmiin, joiden puhdistusteho ja toimivuus ovat asianmukaiset ja joiden käyttö- ja kunnossapitokustannukset eivät huomattavasti nouse aiemmista.

Uusittujen jätevesijärjestelmien käyttö- ja kunnossapitokustannuksista vastaa tilan omistaja tai haltija.

Mikäli edellä tässä lupamääräyksessä mainituista toimenpiteistä ei päästä yksimielisyyteen, on luvan saajan saatettava asia aluehallintoviraston ratkaistavaksi.

5. Rantojen suojaaminen

Luvan saajan tulee hakemuksen liitteenä 29 olevan suunnitelman "Sierilän voimalaitoksen maisemasuunnitelma" periaatteita noudattaen ja hakemussuunnitelmasta muutoin ilmenevällä tavalla toteuttaa

a. rannansuojaukset ja rannansuojausten kunnostukset, jotka on esitetty hakijan toimitusinsinöörille 16.11.2007 toimittamissa seuraavissa suunnitelma-asiakirjoissa:

– R34 SRI 1041/1-2 M1. "Voimalaitoksen yläpuolinen alue. Rannansuojaus- ja maisemointikohdesuunnitelma. Kartta 1 ja 2." MK 1:20 000. Rannansuojauskohteet 1–24, 42–50, 53–54 ja

– R1 SRI 15037 M1 "Voimalaitoksen alapuolinen alue. Toimenpidesuunnitelma. Kartta." MK 1:20 000. Rannansuojauskohteet 25–41 ja 51–52 sekä rannansuojauksen kunnostukset Rk1–3.

= = =

Tilan Tervakari (698-402-1-50) rannansuojaukseen R44 on käytettävä mahdollisuuksien mukaan lähialueelta saatavia kiviä kuitenkin ottaen huomioon joen pohjan syöpymisvaara.

= = =

Rannat on muuallakin Sierilän voimalaitoksen padotusalueella ja voimalaitoksen alapuolisella vaikutusalueella suojattava niiden tilojen kohdalla, jotka on ennen tämän lupapäätöksen antamista otettu rakentamalla erityiseen käyttöön tai jotka on päätöksenantohetkellä voimassa olevassa yleiskaavassa varattu edellä sanottuun tarkoitukseen. Myös sellaisten jo rakennettujen tilojen, joiden nykyiset asuinrakennukset puretaan niiden jäädessä veden alle, mutta joiden kuivaksi jäävä alue on mahdollista ottaa rakentamalla uudelleen erityiseen käyttöön, ranta on suojattava. Edellä sanottu rannansuojausvelvoite koskee myös toimenpidesuunnitelmissa esitettyjen maisemointikohteiden alueella rakentamalla erityiseen käyttöön otettuja tiloja.

Lisäksi kaikkien aiemmin tehtyjen rannansuojausten kunto on tarkastettava ja ne on tarvittaessa kunnostettava myös niissä kohteissa, jotka eivät kuulu edellä toimenpidesuunnitelmissa esitettyihin rannansuojauksen kunnostuskohteisiin.

Kaikki edellä tässä lupamääräyksessä määrätyt rannansuojaukset on tehtävä ennen vedenkorkeuden nostamista. Kuitenkin myöhemmin uudelleen rakentamalla erityiseen käyttöön otettavien tai yleiskaavassa edellä sanottuun tarkoitukseen varattujen tilojen rannansuojausvelvoite alkaa sen jälkeen, kun alue on rakentamalla otettu erityiseen käyttöön. Mikäli maanomistaja ei halua rantaa suojattavan ennen vedenkorkeuden nostamista, on mahdollista rannanvyörymistä tarkkailtava ja tarkkailun perusteella ranta on tarvittaessa myöhemmin suojattava tai maanomistajan vaatimuksesta vahinko on korvattava rahalla. Vaihtoehtoisesti maanomistaja ja luvan saaja voivat ennen vedenkorkeuden nostamista tai sen jälkeen rannan suojaamisen sijasta sopia asiasta kertakaikkisella rahakorvauksella.

Tilakohtainen rannansuojaus on tehtävä yhteensä vähintään 100 metrin matkalta tai koko pituudeltaan, jos rantaviiva on tätä lyhyempi, ellei edellä ole muutoin määrätty.

Jyrkkien ja korkeiden rantatörmien kohdalla rannansuojaus on tehtävä tilakohtaisesti siten, että muodostuu riittävä rannan virkistyskäyttöön soveltuva rantatasanne.

Rannansuojauksen yhteyteen luvan saajan tulee rakentaa asianmukainen oma venevalkama jokaisen talouskeskuksen käyttöön omistajan tai vuokramiehen osoittamaan paikkaan. Venevalkaman tulee olla toimiva veneiden pitoon kaikilla vedenkorkeuksilla. Venevalkamasta tulee tarvittaessa tehdä riittävän syvä veneväylä joelle.

Luvan saajan on siirrettävä rakennettu laituri tai rakennettava entisen veroinen laituri omistajan osoittamaan paikkaan.

Rannansuojaus on tehtävä riittävän lujaksi, tarkoitustaan vastaavaksi ja sellaiseksi, ettei sen seurauksena aiheudu vahinkoa tai haittaa rannan omistajalle eikä rantojen ulkonäköä turmella enempää kuin tarkoitetun tuloksen saavuttamiseksi on välttämätöntä. Suojaukseen on käytettävä tarkoitukseen soveltuvaa kiviainesta, ei kuitenkaan louhetta.

Rannan suojaamista, venevalkamaa, veneväylää ja laituria koskevaa suunnitelmaa laadittaessa ja hanketta toteutettaessa luvan saajan tulee kuulla tilan omistajaa tai haltijaa.

Rannansuojauksen, venevalkaman ja venevalkamasta joelle johtavan veneväylän kunnossapito kuuluu luvan saajalle.

Mikäli luvan saajalla ei ole edellä tarkoitettua rannan suojaamisvelvollisuutta, saadaan ranta jättää suojaamatta. Tällöin luvan saajan on rahalla korvattava tarkkailumääräyksen kohdan h) mukaisessa tarkkailussa tai muutoin muuallakin havaittu Sierilän voimalaitoksen käytöstä aiheutunut vahinko asianomaiselle maanomistajalle. Vaihtoehtoisesti maanomistaja ja luvan saaja voivat ennen vedenkorkeuden nostamista tai sen jälkeen rannan suojaamisen sijasta sopia asiasta kertakaikkisella rahakorvauksella.

Mikäli rannansuojauksen tarpeesta, tavasta tai paikasta, venevalkaman ja sinne johtavan veneväylän rakentamisesta, rakennetun laiturin siirtämisestä tai entisenveroisen rakentamisesta tai rannan käytölle mahdollisesti aiheutuvan vahingon tai haitan toimenpitein estämisestä tai korvaamisesta taikka rannan vyörymisestä aiheutuvan vahingon korvaamisesta ei päästä yksimielisyyteen, luvan saajan on saatettava asia aluehallintoviraston ratkaistavaksi.

6. Kulkuyhteyksien järjestäminen

a) Maakulkuyhteydet

Luvan saajan on vastattava siitä, että luvan saajan ja Lapin tiepiirin (nykyisin Lapin ELY-keskuksen liikenne- ja infrastruktuurivastuualue) kanssa 5.12.2005 päivätyssä sopimuksessa mainitut toimenpiteet ja maksuvelvoitteet toteutetaan ennen vedenkorkeuden nostamista. Sopimuksessa mainituille toimenpiteille on tarvittaessa haettava vesilain mukaiset luvat.

Luvan saajan on hyvissä ajoin ennen vedenkorkeuden nostamista tehtävä seuraavat toimenpiteet:

= = =

–Huhdan tilan (698-401-56-37) tien korotus

= = =

Luvan saajan on järjestettävä vähintään entisen veroinen tie seuraaville tiloille:

= = =

–Kuusiharju (698-401-56-30)

–Jokikumpu (698-401-56-32)

–Huhta (698-401-56-37) kulkuyhteys rantaan

–Koivula (698-401-58-8) saaressa sijaitsevaan lomarakennukseen ja tiehen vähintään halkaisijaltaan 1,0 m oleva rumpu

–Koivula (698-401-58-8) karjan ylikulkusilta tai tieyhteys notkelman yli

= = =

–Kumpukörkkö (698-409-28-42) = = = sekä tilan Kumpukörkkö Suvannon tilaan rajoittuvalle metsäkuviolle

= = =

Luvan saajan tulee järjestää kohtuulliset vaatimukset täyttävä kulkuyhteys myös muille Mustajängän taakse jääville palstoille ja muualle, missä aiheutuu yleisen tai yksityisen kulkuyhteyden katkeaminen tai huomattava vaikeutuminen.

Edellä tämän lupamääräyksen kappaleissa 2–4 mainittujen teiden, siltojen, rumpujen ja muiden rakennelmien kunnossapito kuuluu niiden käyttäjille.

b) Veneenlaskupaikat ja venevalkamat

Luvan saajan on rakennettava katselmustoimituksen toimitusmiehille täydennyksenä 16.11.2007 toimitetuissa piirustuksissa nrot R34 SRI 1041/1-2 M1 "Rannansuojaus- ja maisemointikohdesuunnitelma. Kartta 1 ja 2." MK 1:20 000 esitetyt veneenlaskupaikat V1-V11, lukuun ottamatta veneenlaskupaikkaa V9, noudattaen hakemuksen liitteessä 29 "Sierilän voimalaitoshankkeen maisemasuunnitelma" Viirinkylän veneenlaskupaikan osalta esitettyjä periaatteita.

Veneenlaskupaikoille on rakennettava betonirakenteinen veneenlaskuluiska, venevalkama riittävän monelle veneelle ja yhteinen uimaranta asianmukaisine varusteineen. Viirinkylän veneenlaskupaikalla on laajennettava venevalkamaa. Veneenlaskuluiskan ja venevalkaman tulee olla toimiva veneiden laskuun ja pitoon kaikilla vedenkorkeuksilla. Venevalkamasta tulee tarvittaessa tehdä riittävän syvä veneväylä joelle. Opastus veneenlaskupaikoille joelta ja maalta on toteutettava yleisesti käytettävillä opasteilla.

Luvan saajan on rakennettava seuraavat venevalkamat:

= = =

Luvan saajan on rakennettava patojen yhteyteen venevalkama ja maakulkuyhteys sinne seuraaville tiloille:

= = =

–Petäjäniemi (698-401-26-410) venevalkama maapadon 1 yhteyteen ja venevalkama säännöstelypadon alapuolelle

–Törmälä (698-401-30-7)

–Huhta (698-401-56-37)

= = =

–Kuusenlahti (698-401-67-10)

–muillekin rakentamalla erityiseen käyttöön otetuille tiloille, jotka rajoittuvat rantapatoihin.

Venevalkaman suojaukseen on käytettävä tarkoitukseen soveltuvaa kiviainesta, ei kuitenkaan louhetta. Venevalkamaan on ruopattava tarvittaessa sinne johtava veneväylä. Venevalkaman tulee olla toimiva veneiden pitoon kaikilla vedenkorkeuksilla.

Veneenlaskupaikkojen ja venevalkamien sekä niiltä joelle johtavien veneväylien kunnossapito kuuluu luvan saajalle.

Luvan saajan tulee hakea tarvittaessa venevalkamia ja niille johtavaa tieoikeutta koskevien rasitteiden perustamista maanmittaustoimistolta ja maksettava niistä aiheutuvat kulut.

Mikäli venevalkaman ja sinne johtavan veneväylän rakentamisesta ei päästä luvan saajan ja maanomistajien kesken yksimielisyyteen, on luvan saajan saatettava asia aluehallintoviraston ratkaistavaksi.

c) Syvyyskartta ja venereitti

Luvan saajan on laadittava patoallasalueesta syvyyskartta.

Luvan saajan on suunniteltava ja rakennettava välille Petäjäniemi–Raudanjokisuu turvallinen venereitti merkintöineen ja tarvittaessa haettava sille vesilain mukainen lupa.

Luvan saajan on pidettävä edellä mainitun venereitin merkinnät kunnossa sekä osallistuttava 50 %:lla Raudanjokisuun ja Olkkakosken välisen venereitin merkintöjen kunnossapitoon.

Mikäli Petäjäniemi–Olkkakoski välisen venereitin merkintöihin joudutaan jäljempänä määrätyn kiintoaineen kulkeutumista koskevan tarkkailun perusteella tekemään muutoksia, vastaa aiheutuneista kustannuksista luvan saaja.

7. Muut vahinkoja estävät toimenpiteet

Mikäli vesistössä havaitaan patoallasalueella tai siitä alavirtaan vedenkorkeuden vaihtelun tai juoksutusten seurauksena vesistöön joutuneita, vesi- ja ranta-alueen käyttöä haittaavia esineitä, puita tai muuta roskaa, tulee luvan saajan ryhtyä välittömästi toimenpiteisiin asian korjaamiseksi.

= = =

Luvan saajan on korotettava tilan Törmälä (698-402-3-35) noin 200 m2:n suuruinen viljelypalsta niin, että maanpinta on vähintään tasolla N43 +83,20 m ja järjestettävä palstalle kulkuyhteys ja haettava kulkuyhteyttä koskevan rasitteen perustamista maanmittaustoimistolta ja maksettava siitä aiheutuvat kulut.

Luvan saajan on siirrettävä tilan Kuusenlahti (698-401-67-10) hyötypuutarha maanomistajan osoittamaan paikkaan.

= = =

Luvan saajan tulee suunnitella ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet tilan Koivula (698-401-58-8) lietelantalan toimivuuden varmistamiseksi. Lisäksi luvan saajan tulee tarvittaessa huolehtia sadevesikaivon purkuputken toimivuudesta.

Mikäli Sierilän voimalaitoshankkeen aiheuttama vedenkorkeuden nousu lähelle tilan Kumpukörkkö (698-409-28-42) talouskeskusalueella olevaa vanhaa navettarakennusta ja siihen liittyviä rakennelmia, kuten kuivalantalaa, virtsakaivoa ja maitohuoneen jätevesien imeytyskenttää, aiheuttaa ympäristönsuojelulainsäädännön säännösten myötä rakenteiden tai rakennelmien siirto- tai muutostarpeita tai voimassa olevan eläinsuojalle myönnetyn ympäristöluvan 4.12.2008 nro 18/2008 muutostarpeen, luvan saajan on korvattava aiheutuvat kustannukset tilan omistajille.

Luvan saajan on suunniteltava ja toteutettava tilan Törmälä (698-401-30-7) maalämpöputkiston sijainnin ja toimivuuden kannalta tarvittavat muutokset.

= = =

Mikäli tarkkailumääräyksen kohdan c) mukainen rakennusten tarkkailu osoittaa, että Sierilän voimalaitoksen vedenkorkeuden nosto voi aiheuttaa tai aiheuttaa rakennuksille haittaa ja vahinkoa, tulee luvan saajan ennakoida tilanne ja ryhtyä viipymättä toimenpiteisiin haitan tai vahingon estämiseksi, poistamiseksi tai korvaamiseksi.

Mikäli tarkkailumääräyksen kohdan d) mukainen pohjavedenkorkeuden tarkkailu tai Majavalammen vedenkorkeuden tarkkailu osoittaa, että Sierilän voimalaitoksen vedenkorkeuden noston aiheuttama pohjavedenkorkeuden nousu tai Majavalammen vedenkorkeuden nousu aiheuttaa haittaa tai vahinkoa, tulee luvan saajan ryhtyä viipymättä toimenpiteisiin haitan tai vahingon poistamiseksi tai korvaamiseksi.

Mikäli ilmenee, että Sierilän voimalaitoksen rakentamisesta aiheutuu vahinkoa muillekin rakennuksille, rakennelmille, laitteille tai niiden käytölle, tulee luvan saajan ryhtyä toimenpiteisiin haitan tai vahingon poistamiseksi tai korvaamiseksi.

Mikäli tarkkailumääräyksen kohdan h) mukainen kiintoaineen kulkeutumisen tarkkailu osoittaa, että voimalaitokselta alavirtaan syntyy haitallisia matalikkoja, tulee luvan saajan ryhtyä toimenpiteisiin haitan poistamiseksi.

Mikäli tässä lupamääräyksessä esitetyistä toimenpiteestä tai sen toteuttamisesta ei päästä luvan saajan ja maanomistajien kesken yksimielisyyteen, luvan saajan on saatettava asia aluehallintoviraston ratkaistavaksi.

8. Luonnon monimuotoisuuden sekä uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien säilyttäminen

a) Arvokkaat elinympäristöt sekä uhanalaiset kasvi- ja eläinlajit

Luvan saajan on vähennettävä vaikutusalueen rantaekosysteemeille aiheutuvia haittoja minimoimalla luonnontilan muuttaminen ja maansiirtotyöt hakemuksen liitteenä 38 olevassa piirustuksessa "Arvokkaat habitaatit ja törmäpääskykolonioiden sijainti, kartta" MK 1:25 000 esitetyissä arvokkaiksi todetuissa kohteissa. Haittoja on lievennettävä säilyttämällä tulevan keskivedenkorkeuden yläpuolelle jäävät arvokkaat kasvillisuuskohteet luonnontilaisina tai käsittelemällä alueita kasvillisuus huomioon ottaen. Jokivarrelle luontaisen niittylajiston säilymistä tulee edesauttaa siirtämällä padotuksen alle jäävää maa-ainesta, kasvustoja ja siemeniä uusille sopiville kasvupaikoille.

Luvan saajan on ennen töiden aloittamista merkittävä selkeästi maastoon kasvistollisesti merkittävät kohteet ja valtakunnallisesti uhanalaisten lajien esiintymät. Laaksoarhon säilyvät populaatiot on suojattava rakennustöiden aikana.

Luvan saajan on tehtävä törmäpääskyjen pesätörmien läheisyydessä raivaukset, rannansuojaukset ja muut häiriötä aiheuttavat työt 15.8.–30.4. Luvan saajan on rakennettava sopivaa elinympäristöä ja tekopesiä törmäpääskyjen pesinnän helpottamiseksi. Suunnitelma rakentamisesta on esitettävä Lapin ELY-keskuksen hyväksyttäväksi ennen rakentamistöihin ryhtymistä.

Luvan saajan on mahdollisuuksien mukaan jätettävä vesilintujen ja kahlaajien populaatioiden säilyttämiseksi matalikot, kosteikot ja kausikosteat uomat ravinto- ja levähdyskohteiksi lukuun ottamatta rakentamalla erityiseen käyttöön otettujen rantojen ympäristöä.

Luvan saajan on ennen töiden aloittamista toimitettava Lapin ELY-keskukselle hyväksyttäväksi yksityiskohtainen perinnemaisemien säilyttämisen toimenpidesuunnitelma sekä suunnitelma hankkeen vaikutusalueella olevien luonnon monimuotoisuuden kannalta merkityksellisten elinympäristöjen hävittämisestä ja uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien kantojen taantumisesta aiheutuvien haittojen vähentämiseksi. Suunnitelmissa on esitettävä toimenpide-ehdotukset aikatauluineen, niiden kustannukset sekä toimenpiteiden avulla saatava hyöty.

Mikäli tarkkailumääräyksen kohdan i) mukainen linnuston ja uhanalaisten lajien tarkkailu osoittaa, että Sierilän voimalaitoksen rakentamisesta aiheutuu niille tai niiden elinympäristöille haitallisia vaikutuksia, tulee luvan saajan ryhtyä lisätoimenpiteisiin haitan poistamiseksi.

b) Poikkeusluvan hakeminen

Luvan saajalla on oltava ennen rakennustöiden aloittamista luonnonsuojelulain 49 §:n mukainen lainvoimainen poikkeuslupa veden tai rakenteiden alle jäävien laaksoarhopopulaatioiden hävittämiselle.

Luvan saajalla on oltava ennen rakennustöiden aloittamista luonnonsuojelulain 48 §:n mukainen lainvoimainen poikkeuslupa erityisesti suojeltavan apilakirjokääriäisen säilymiselle tärkeän ja Lapin ympäristökeskuksen päätöksellä jo rajatun esiintymispaikan hävittämiselle tai heikentämiselle.

Poikkeuslupaviranomainen on Lapin ELY-keskus.

9. Kalataloudellisia vahinkoja estävä toimenpidevelvoite ja kalatalousmaksu

a) Kalojen istutukset

Luvan saajan on istutettava rakentamistöistä kalastolle ja kalastukselle aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi hankkeen vaikutusalueelle vuosittain 1 200 kg kirjolohta rakentamistöiden keston ajan kuitenkin vähintään viiden vuoden ajan rakentamistöiden aloittamisesta.

b) Kalatalousmaksu

Luvan saajan on maksettava voimalaitoksen käyttöönottovuodesta alkaen vuosittain tammikuun loppuun mennessä ELY-keskukselle kalatalousmaksua 18 000 euroa. Kalatalousmaksu tulee käyttää Sierilän voimalaitoksen vaikutusalueella Kemijoessa, Kuohunki-, Kampsa-, Vuosku- ja Juomujoessa sekä Hyypiöojassa kala- ja rapukantojen hoitoon, kalojen elinympäristöjen kunnostuksiin, kalastusmahdollisuuksien parantamiseen tai muihin alueen kalastoa ja kalastusta sekä rapukantaa ja ravustusta parantaviin toimenpiteisiin. Ensimmäinen maksu on maksettava voimalaitoksen käyttöönottovuodelta.

Luvan saajan on toimitettava ehdotus kalatalousmaksun käyttösuunnitelmaksi ELY-keskuksen hyväksyttäväksi 6 kuukautta ennen ensimmäisen kalatalousmaksun maksamista. Käyttösuunnitelman muuttamiseksi on luvan saajan toimitettava ehdotus ELY-keskuksen hyväksyttäväksi 6 kuukautta ennen seuraavan kalatalousmaksun maksamista. Käyttösuunnitelmaehdotuksesta ja sen muutosehdotuksesta on kuultava Rovaniemen, Korkalon ja Viirin osakaskuntia sekä Metsähallitusta.

10. Tarkkailu- ja raportointimääräykset

Toimintapäiväkirja

Luvan saajan on pidettävä Lapin ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla päiväkirjaa, johon on merkittävä tiedot käytettävästä konekalustosta, rakennuskohteen rakennus-, kaivu- tai ruoppaustöiden aloittamisesta ja lopettamisesta, veden samentumisesta, samentumisen leviämisestä, kaivu-, pengerrys- tai läjitysmääristä, vedenkorkeuden nostamisesta ja kaikesta muusta, millä saattaa olla vaikutusta vesistöön tai sen käyttöön, talousvedenottamoiden antoisuuteen tai niistä otettavan veden laatuun sekä rakennusten ja rakennelmien kuntoon ja käyttöön. Päiväkirja on pyydettäessä esitettävä ELY-keskukselle ja myös niille asianosaisille, joiden etuun tai oikeuteen toimenpiteet saattavat vaikuttaa. Päiväkirja on säilytettävä vähintään kymmenen vuoden ajan valmistumisilmoituksesta.

Luvan saajan on nimettävä rakennustyön toteuttamisesta, tarkkailusta ja päiväkirjan pitämisestä vastaavat henkilöt, joiden yhteystiedot ja pätevyys on ilmoitettava ELY-keskukselle.

Tarkkailut

a) Vesistötarkkailu

Luvan saajan on tarkkailtava kaivu-, ruoppaus- ja muiden rakennustöiden vaikutuksia vesistössä ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Rakennustöiden valmistuttua luvan saajan on tarkkailtava voimalaitoksen käytön vaikutuksia vedenlaatuun Sierilän voimalaitoksen yläaltaalla ja voimalaitokselta alavirtaan ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla.

Luvan saajan on tarkkailtava säännöstelypadon ja voimalaitoksen alakanavan suun välisen alueen veden vaihtuvuutta sekä vedenlaatua, levätuotantoa ja pintojen limoittumista ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Mikäli tarkkailujen perusteella havaitaan kyseisellä alueella vesistön tilassa haittavaikutuksia, tulee luvan saajan esittää suunnitelma toimenpiteistä vesistön tilan parantamiseksi ja saattaa asia aluehallintoviraston ratkaistavaksi.

Tarkkailu on aloitettava hyvissä ajoin ennen vesistöön vaikuttavien rakennustöiden aloittamista.

b) Vedenkorkeuksien, virtaamien ja jääolosuhteiden tarkkailu

Luvan saajan on rakennettava voimalaitoksen yläaltaan ja alaveden vedenkorkeuden havainnointia varten piirtävät tai muulla tavoin jatkuvasti rekisteröivät vedenkorkeusmittarit ja kiinteät vedenkorkeusasteikot, joille on esteetön pääsy. Yläaltaan asteikkoon on erikseen selvästi merkittävä korkeudet N43 +82,00 m, N43 +81,40 m ja N43 +81,20 m. Lisäksi luvan saajan on rakennettava Viirinkylän veneenlaskupaikan kohdalle N43-korkeusjärjestelmään sidottu vedenkorkeusasteikko. Asteikot on rakennettava ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla.

Luvan saajan on havaittava Kemijoen vedenkorkeuksia Raudanjokisuussa piirtävän tai muulla tavoin jatkuvasti rekisteröivän vedenkorkeusmittarin avulla.

Koneistojen ja tulva-aukkojen kautta purkautuva virtaama on määritettävä ELY-keskuksen hyväksymää menetelmää käyttäen. Kaikki virtaamien määrittämisessä käytettävät tiedot ja menetelmät on pyydettäessä annettava ELY-keskuksen tarkastettavaksi.

Luvan saajan on pidettävä voimalaitoksen ja säännöstelypadon juoksutuksista erikseen ja niiden juoksutusten muutoksista kellonaikoineen sekä yläaltaan, alaveden ja Raudanjokisuun vedenkorkeuksista kirjaa, johon merkitään kunkin vuorokauden ylin ja alin vedenkorkeus kellonaikoineen, vuorokauden suurin ja pienin juoksutus sekä vuorokausikeskiarvo. Tarkkailutulokset on lähetettävä kuukausittain ELY-keskukselle sen hyväksymässä muodossa ja hyväksymällä tavalla. Tarkkailuaineisto on säilytettävä ja esitettävä pyydettäessä niille asianosaisille, joiden etuun tai oikeuteen toimenpiteet saattavat vaikuttaa.

Luvan saajan on tarkkailtava jokijäämallia hyväksi käyttäen Sierilän vaikutusalueella välillä Vanttauskosken voimalaitos–Ounaskosken alapuoli jääolosuhteita ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla.

c) Rakennusten tarkkailu

Luvan saajan on tarkkailtava seuraavien tilojen alueella olevien rakennusten ja rakenteiden kuntoa ja liikkumista:

Tila RN:o Rakennus

= = =

Uusikörkkö 698-401-56-35 Asuinrakennukset, navetta- ja varastorakennukset

= = =

Koivula 698-401-58-8 Rakennukset

= = =

Petäjäniemi 698-401-26-410 Rakennukset

Törmälä 698-409-30-7 Asuinrakennus

Kuusenlahti 698-401-67-10 Asuinrakennus

Kumpukörkkö 698-409-28-42 Asuinrakennus, vanha navetta

rakennus, siilot, kuivalantala, virt- sakaivo, lämpökeskus, traktoritalli ja rehutorni

= = =

Huhta 698-401-56-37 Rakennukset

Tarkkailuun on sisällytettävä muutkin tilat, joiden rakennuksille tai rakennelmille tai niiden käytölle saattaa hankkeen seurauksena aiheutua haitallisia vaikutuksia, joiden poistamisesta tai korvaamisesta ei ole sovittu.

Rakennuksia ja rakenteita on tarkkailtava vähintään kaksi vuotta ennen vedenkorkeuden nostoa ja 1, 2, 3, 5 ja 10 vuoden kuluttua vedenkorkeuden noston jälkeen. Tarkkailuohjelma on esitettävä hyvissä ajoin ennen rakennustöiden aloittamista ELY-keskuksen hyväksyttäväksi.

d) Pohjavesitarkkailu

Luvan saajan on tarkkailtava Tahtamavaaran pohjavesialuetta ennen Sierilän altaan vedenkorkeuden nostoa ja sen jälkeen ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla.

Pohjaveden korkeutta on tarkkailtava ennen Sierilän padotusaltaan vedenkorkeuden nostoa ja sen jälkeen hakemuksen liitteenä 30 olevan karttapiirustuksen RN35KE 222-134 osoittamista havaintoputkista 1-33.

Edellä määrätyn lisäksi tilan Kumpukörkkö (698-409-28-42) talouskeskusalueelle on lisättävä yksi pohjavedentarkkailuputki ja Majavalammen läheisyydessä olevalle pellolle kaksi pohjavedentarkkailuputkea maanomistajan ja ELY-keskuksen hyväksymiin paikkoihin. Lisäksi on tarkkailtava Majavalammen vedenkorkeutta ja Sierilän voimalaitoksen rakentamisesta mahdollisesti aiheutuvan vedenkorkeuden nousun vaikutusta Majavalammen viereisten, tilalla Kumpukörkkö olevien peltojen salaojituksen toimivuuteen ja peltojen käytettävyyteen maatalouselinkeinotoiminnassa.

e) Kala- ja raputaloustarkkailu

Luvan saajan on tarkkailtava vuosittain Sierilän voimalaitoksen rakentamisvaiheen ajan rakentamisen aikaisia vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen sekä rapukantaan ja ravustukseen ELY-keskuksen hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti.

Luvan saajan on tarkkailtava Sierilän voimalaitoksen käytön vaikutuksia kalastoon, rapuun sekä kalastus- ja ravustusoloihin ja kalatalousmaksulla tehtävien toimenpiteiden vaikutuksia sekä kalojen ja rapujen elinympäristömuutoksia ELY-keskuksen hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. Tarkkailuohjelmaan on sisällyttävä Sierilän patoaltaaseen laskevat Kuohunkijoki, Kampsajoki, Juomujoki, Vuoskujoki ja Hyypiöoja.

Käytön aikaista tarkkailua on tehtävä viisi vuotta, jonka jälkeen tarkkailu on tehtävä osana Kemijoen kalataloudellista yhteistarkkailua.

f) Kalojen elohopeapitoisuuden tarkkailu

Luvan saajan on tarkkailtava Sierilän voimalaitoksen vaikutusalueen kalojen elohopeapitoisuutta ELY-keskuksen hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. Vertailuaineiston saamiseksi elohopeatarkkailu on aloitettava ennen veden nostamista Sierilän altaaseen.

Mikäli tarkkailu osoittaa, että Sierilän voimalaitoksen vaikutusalueella kalojen elohopeapitoisuudet ovat nousseet voimalaitoksen rakentamisen ja käytön vuoksi siinä määrin, että vastuullisen viranomaisen on asetettava kaloille myynti- ja käyttörajoituksia, on luvan saajan viipymättä selvitettävä aiheutuneet kalasto- ja kalastusmenetykset, pyrittävä ne sopimaan asianosaisten kanssa tai saattamaan asia hakemuksella aluehallintoviraston ratkaistavaksi.

g) Talousvesikaivojen ja jätevesien käsittelyjärjestelmien tarkkailu

Luvan saajan on tarkkailtava seuraavien tilojen talousvesikaivojen vedenkorkeutta ja -laatua ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla:

–Uusikörkkö 698-401-56-35 (TVK 1282)

= = =

–Männikkö 698-409-4-24

= = =

Luvan saajan on tarkkailtava seuraavien tilojen jätevesien käsittelyjärjestelmien toimivuutta ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla:

= = =

h) Rantojen vyörymisen ja kiintoaineen kulkeutumisen tarkkailu

Luvan saajan on laadittava niistä kohdista, joissa rantojen vyörymistä on odotettavissa, maastossa oleviin kiintopisteisiin sidotut tarkat, vähintään mittakaavassa 1:2 000 olevat kartat. Niihin on merkittävä tilakohtaisesti Sierilän voimalaitokselta alavirtaan keskivedenkorkeuden mukainen ja Sierilän yläaltaalla padotuskorkeuden mukainen tilanne. Vyörymät on mitattava ja arvioitava ensimmäisen kerran viiden vuoden kuluttua vedenkorkeuden nostosta lukien ja sen jälkeen kymmenen vuoden välein niin kauan kuin vyörymiä tapahtuu. Vyörymien mittaamisen ja arvioimisen ajankohdasta on etukäteen ilmoitettava alueen omistajille.

Luvan saajan on tarkkailtava mallisovellusta hyödyntäen kiintoaineen kulkeutumista ja sedimentoitumista voimalaitoksen tulvaluukkujen ja Olkkakosken niskan välisellä alueella ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla.

i) Linnuston sekä uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien tarkkailu

Luvan saajan on tarkkailtava Sierilän patoallasalueen törmäpääskyjä ja niiden elinympäristöä ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla.

Luvan saajan on tarkkailtava rakentamisen ja säännöstelyn vaikutuksia hankkeen vaikutusalueen ympäristön uhanalaisiin kasvi- ja eläinlajeihin sekä niiden elinympäristöihin ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla.

Tarkkailut on aloitettava ennen rakennustöiden aloittamista.

j) Tarkkailua ja raportointia koskevat yhteiset määräykset

Luvan saajan on toimitettava ehdotukset kohdissa a)–i) tarkoitetuista tarkkailuista ja niiden raportoinneista ELY-keskuksen hyväksyttäväksi kolmen kuukauden kuluttua lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Kohtien a) ja e) tarkkailuehdotuksissa tulee ottaa huomioon mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa tarkoitetussa vesien tilaa koskevassa seurantaohjelmassa pidetään tarpeellisena seurannan järjestämiseksi.

Tarkkailutulokset on toimitettava ELY-keskukselle ja Rovaniemen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Kohdissa a), b), e) ja f) määrättyjen tarkkailujen yhteenvetoraportit on toimitettava lisäksi Korkalon, Rovaniemen ja Viirin osakaskunnille sekä Metsähallitukselle ja Keski-Kemijoen kalastusalueelle.

Mikäli tarkkailuohjelmista tai niiden muuttamisesta taikka muista tässä lupamääräyksessä määrätyistä toimenpiteistä ei päästä yksimielisyyteen, on luvan saajan saatettava asia aluehallintoviraston ratkaistavaksi.

11. Muut määräykset

a) Korkeustaso

Tässä päätöksessä tarkoitetut korkeudet on sidottava valtakunnalliseen N43-tasoon.

b) Purettavien rakennusten ja rakennelmien dokumentointi

Luvan saajan on Lapin maakuntamuseon ohjeiden mukaisesti valokuvaamalla ja muulla asianmukaisella tavalla dokumentoitava purettavat ja veden alle jäävät rakennukset ja rakennelmat ja toimitettava tämä aineisto maakuntamuseolle.

c) Rasitteiden perustaminen ja rajamerkkien siirto

Luvan saajan on haettava hankkeen toteutuksen vuoksi tarpeellisia yksityisiä tieyhteyksiä ja muita rasitteita sekä rajamerkkien siirtoa ja rajankäyntiä koskevien toimitusten suorittamista ja maksettava niistä aiheutuvat kulut.

d) Säännöstelyä koskevien lupamääräysten tarkistaminen

Luvan saajan on kuudennen vuoden kuluessa voimalaitoksen käyttöön ottamisesta jätettävä aluehallintovirastolle hakemus, joka koskee vesiympäristön ja sen käytön kannalta merkittävien säännöstelyluvan lupamääräysten tarkistamista. Hakemukseen on liitettävä lupapäätöksessä määrättyjen tarkkailuvelvoitteiden tulokset ja niiden perusteella tehty vaikutusarviointi, selvitys kalatalousmaksulla tehdyistä toimenpiteistä ja niiden tuloksellisuudesta sekä lisäksi havaintoaineistoon ja laskelmiin perustuva selvitys Sierilän voimalaitoksen käytöstä, käytön vaikutuksista padotusaltaan vedenkorkeuksiin ja voimalaitoksen alavirran puoleisiin vedenkorkeuksiin, vesivoimalaitosten yhteiskäytöstä ja sitä varten tarvittavasta Sierilän padotusaltaan tilavuudesta. Hakemukseen on liitettävä ehdotus mahdollisesti tarvittavista lupamääräysten muutoksista sekä selvitys mahdollisista edellyttämättömistä vahingoista, haitoista ja muista edunmenetyksistä ja esitys niiden korvaamisesta.

e) Asiakirjojen toimittaminen valvontaviranomaisille

Luvan saajan on toimitettava ELY-keskukselle ja Rovaniemen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle valvontaa varten aluehallintovirastoon toimitettu 12.5.2010 päivätty lisäselvitys ja sen liitteinä 1–6 olevat piirustukset ja liitteinä 7–8 olevat kartat sekä Rovaniemen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle 24.6.2010 päivätty hakemuksen täydennys liitteineen 1–24.

12. Korvattavat vahingot, lunastuskorvaukset ja käyttöoikeuskorvaukset

Katselmuskirjan korvausmääräystä osin muuttaen ja täydentäen aluehallintovirasto on määrännyt luvan saajan maksamaan lupapäätöksen liitteen 2 mukaiset kertakaikkiset korvaukset myönnetyistä oikeuksista sekä voimalaitoksen rakentamisesta ja käyttämisestä sekä muista vesistöön ja maa-alueisiin kohdistuvista toimista aiheutuvista vahingoista, haitoista ja muista edunmenetyksistä.

Aluehallintovirasto on poistanut katselmuskirjassa esitetyt tilakohtaiset virkistyskäyttöhaittakorvaukset patoallasalueelta ja määrännyt lupapäätöksen liitteen 2 mukaiset kertakaikkiset virkistyskäyttöhaittakorvaukset voimalaitokselta alavirtaan katselmuskirjan liitteen 7 liitekarttojen 7/2–7/4 alueilla viideksi haitta-alueeksi muutetun jaon mukaisesti. Virkistyskäyttöhaittakorvaukset on maksettava aluehallintoviraston määräämän edellä mainitun haitta-aluejaon mukaisesti myös päätöksenantohetkellä voimassa olevassa yleiskaavassa rakentamiseen varatuille tiloille sen jälkeen, kun tilat on rakentamalla otettu erityiseen käyttöön. Mikäli puuston määrä on metsänhakkuun tai muun syyn vuoksi vähentynyt korvauslaskelman perusteena olevasta määrästä, korvausta saadaan vähentää puuston määrän vähennystä vastaavasti.

Jos tila, jonka omistajille lunastushinta tai korvaus on määrätty maksettavaksi, on saamisen tai toistuvan raha- tai tavaratulon kantamisoikeuden panttina, on lunastushinta tai korvaus viipymättä tämän päätöksen tultua lainvoimaiseksi talletettava Lapin aluehallintovirastolle ja jaettava niin kuin ulosmitatun omaisuuden myyntihinnasta on säädetty. Tallettamista ei kuitenkaan tarvitse toimittaa, jos panttioikeuden haltija antaa suostumuksensa korvauksen tallettamatta jättämiseen taikka korvaus on 3 000 euroa pienempi.

1.3. Ratkaisun perustelut

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:

1.3.1. Lupaharkinnan perusteet

Vesivoiman hyväksikäytöstä ja voimalaitoksen rakentamisesta säädetään vesilain (264/1961) 3 luvussa sekä vesistön säännöstelystä 8 luvussa. Rakentamista ja sen edellytyksiä sekä säännöstelyä koskevat lisäksi ne vesilain 2 luvun säännökset, joita on 3 ja 8 luvuissa määrätty sovellettavaksi.

Vesistöön rakentamista koskevan hakemuksen osalta on ensimmäiseksi tutkittava, muodostavatko vesilain 2 luvun 5 §:n säännökset ehdottoman esteen luvan myöntämiselle. Mikäli tällaisia esteitä ei havaita, lupaharkinnassa on tutkittava vesilain 2 luvun 6 §:n mukaiset edellytykset luvan myöntämiseen. Rakentamisesta aiheutuvia vahinkoja ja haittoja on lisäksi vesilain 2 luvun 3 §:n perusteella ehkäistävä aina, kun se on kohtuullisin kustannuksin mahdollista. Lupa-asiaa ratkaistaessa on vesilain 1 luvun 23 c §:n perusteella lisäksi noudatettava, mitä muinaismuistolaissa (295/1963) ja luonnonsuojelulaissa (1096/1996) säädetään.

Vesilain 1 luvun 17 a §:n perusteella vesilain 1 luvun 17 §:ssä tarkoitettua, muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevaa luonnontilaista uomaa, jota ei ole pidettävä vesilain mukaisena vesistönä, ei saa muuttaa niin, että uoman säilyminen luonnontilaisena vaarantuu. Sama on koko maassa voimassa luonnontilaisesta lähteestä. Aluehallintovirasto voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos momentissa tarkoitettujen uomien tai lähteiden suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Suoritetulla maastotarkastuksella voitiin havaita, että hankealueella sijaitsevalla tilalla Harjusierilä (689-409-7-50) on vesilain 1 luvun 17 a §:ssä tarkoitettu luonnontilainen lähde.

Vedenkorkeuden noston seurauksena kyseinen lähde jää veden alle, jolloin sen luonnontilaisuus menetetään. Koska kyseinen seuraamus aiheutuu hankkeesta, johon on haettu vesilain mukaista lupaa, lupa-asian yhteydessä on viran puolesta tutkittava kysymys poikkeuksen myöntämisestä vesilain 1 luvun 17 a §:n kiellosta. Poikkeuksesta on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä aluehallintoviraston luvasta säädetään.

1.3.2. Ehdottomat luvanmyöntämisesteet

1.3.2.1. Vesilain 2 luvun 5 §

Vesilain 2 luvun 5 §:ssä säädetään ehdottomasta luvanmyöntämisesteestä. Säännöksessä on lueteltu ne seikat, jotka muodostavat ehdottoman luvanmyöntämisesteen.

Alkuperäisen vesilain 2 luvun 5 §:n (264/1961) mukaan rakentamiseen ei saanut myöntää lupaa, jos rakentaminen vaaransi yleistä terveydentilaa, aiheutti huomattavia ja laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa taikka suuresti huononsi paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja. Hallituksen esityksessä 64/1959 vp alkuperäistä 2 luvun 5 §:ää perusteltiin siten, että säännöksen tarkoittamissa tapauksissa "on loukkauksen kohteeksi joutuva yleinen etu siksi huomattava, ettei tärkeänkään hankkeen toteutuminen, mikäli siitä aiheutuisi niin pitkälle menevä yleisvahingollinen seuraus, olisi asianmukaista".

Vuoden 1987 vesilain muutoksella (467/1987) 2 luvun 5 §:ään lisättiin maininta "vesiluonnon ja sen toiminnan vahingollisesta muuttumisesta". Säännöksen sanamuoto kuului lisäyksen jälkeen seuraavasti:

"Rakentamiseen ei saa myöntää lupaa, jos rakentaminen vaarantaa yleistä terveydentilaa, aiheuttaa huomattavia ja laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa taikka jos se suuresti huonontaa paikkakunnan asutus ja elinkeino-oloja".

Lakia 467/1987 koskevassa hallituksen esityksessä 266/1984 vp säännökseen tehtyä lisäystä on perusteltu sillä, että ekologiset näkökohdat tulisivat huomioon otetuiksi lupaharkinnassa. Lain esitöiden mukaan lainmuutoksella ei tarkoitettu laajentaa olennaisesti luvanmyöntämiskiellon alaa, vaan kiinnittää harkinnassa huomiota luonnon toimintamekanismeihin. Esimerkkinä ekologisen kriteerin soveltuvuudesta tuotiin esille tilanne, jossa vesikasvillisuus ja -eläimistö tuhoutuisi niin, ettei kalakantoja pystyttäisi erityisin toimenpiteinkään elvyttämään.

Lainmuutoksella 553/1994 säännöksestä poistettiin sanat "ja laajalle ulottuvia". Lakia koskevassa hallituksen esityksessä 17/1994 vp todettiin, että lainkohdassa nykyistä selvemmin kiinnitetään huomiota hankkeen vaikutusten laatuun eikä niinkään niiden laaja-alaisuuteen. Säännöksen muutoksella ei sinänsä pyritä laventamaan säännöksen nykyistä, pidättyvää tulkintaa. Säännöksen sanamuoto kuuluu nykymuodossaan seuraavasti:

"Rakentamiseen ei saa myöntää lupaa, jos rakentaminen vaarantaa yleistä terveydentilaa tai aiheuttaa huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa taikka jos se suuresti huonontaa paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja".

1.3.2.2. Aikaisempi oikeuskäytäntö

Vesilain 2 luvun 5 §:n soveltamisesta on annettu merkittävä ennakkopäätös Vuotoksen tekojärven ja voimalaitoksen rakentamista ja säännöstelyä koskevassa asiassa. Säännöstä sovellettiin Vuotos-hankkeeseen sellaisena kuin se oli laissa 467/1987.

Pohjois-Suomen vesioikeuden 29.2.2000 antamassa Vuotos-hanketta koskevan päätöksen nro 12/00/1 perusteluissa on tarkasteltu vesilain 2 luvun 5 §:n säännöksen kehitystä ja tulkintaa sekä sen suhdetta vuonna 1968 kumottuun Kemijoen säännöstelylakiin. Vesioikeus katsoi päätöksessään, ettei Vuotos-hankkeen toteuttamiselle ollut olemassa vesilain 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettua ehdotonta luvanmyöntämisestettä ja myönsi luvan vesilain 2 luvun 6 §:n mukaisesti suoritetun intressivertailun jälkeen.

Vaasan hallinto-oikeus kumosi 14.6.2001 antamallaan päätöksellä vesioikeuden päätöksen ja hylkäsi hakemuksen vesilain 2 luvun 5 §:n nojalla. Hallinto-oikeus totesi päätöksensä perusteluissa muun muassa, että vesilain 2 luvun 5 § on joustava oikeusnormi ja sen tulkinta on riippuvainen yhteiskunnassa kulloinkin vallitsevista arvoista. Hallinto-oikeus lausui, että vesilain 2 luvun 5 §:n tarkoitus on suojata yleistä etua ja katsoi, että harkittaessa luvan myöntämisen edellytyksiä vesilain 2 luvun 5 §:n nojalla säännöksen tulkinnassa on otettava huomioon ympäristö-arvojen korostunut merkitys yhteiskunnassa. Lisäksi hallinto-oikeus katsoi lupaedellytysharkinnan ja lupaehtojen kesken vallitsevan yhteyden siten, että lupaedellytyksiä harkittaessa on arvioitava, voidaanko hankkeesta aiheutuvia vahingollisia ja haitallisia muutoksia lupamääräyksissä asetettavilla velvoitteilla vähentää niin, että vesilain 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettu luvan epäämiskynnys ei ylity. Hallinto-oikeus katsoi päätöksessään, että kokonaisuutena arvioiden Vuotos-hankkeen vaikutukset merkitsivät vesilain 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettuja huomattavia ja laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa ja vesiluonnossa ja sen toiminnassa ja että lupaa ei siten voitu myöntää.

Korkein hallinto-oikeus pysytti 18.12.2002 antamallaan päätöksellä hallinto-oikeuden päätöksen.

Korkein hallinto-oikeus totesi päätöksensä perusteluissa, että vesilain 2 luvun 5 § kieltää luvan myöntämisen, jos yhdenkin ehdottoman luvanmyöntämisesteen tunnusmerkistö toteutuu. Tunnusmerkistö on kuitenkin ilmaistu laissa siten, että ratkaistaessa tunnusmerkkien olemassaoloa päätöksentekijälle jää tietynasteinen harkintamarginaali. Tällaisia joustavasti ilmaistuja tunnusmerkkejä ovat muun muassa "vahingollinen muutos", "laajalle ulottuva" ja erityisesti kriteeri "huomattava".

Edelleen korkein hallinto-oikeus totesi, että ympäristöä koskeva perusoikeussäännös on otettu valtiosääntöön täydennettäessä Suomen hallitusmuodon perusoikeuslukua 1.8.1995 voimaan tulleella 14 a §:llä. Sanotun pykälän 1 momentin mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Samasanainen säännös on otettu 1.3.2000 voimaan tulleen Suomen perustuslain (731/1999) 20 §:n 1 momentiksi. Säännös sisältää perustuslain tasoisen kannanoton luontoarvojen merkityksestä ja ohjaa osaltaan lain soveltamista ja -tulkintaa. Arvioitaessa säännöksen merkitystä yksittäisessä lainsoveltamistilanteessa on otettava huomioon myös muiden perusoikeussäännöksien, kuten omaisuudensuojaa koskevan perusoikeuden vaikutukset. Tulkinnalliseen liikkumavaraan vaikuttaa myös lainkäytön ennakoitavuus.

Korkein hallinto-oikeus on vesilain 2 luvun 5 §:n tulkintaan liittyvän aikaisemman oikeuskäytännön osalta todennut, että vesilain voimassaoloaikana ei ole ratkaistu yhtään sellaista vesirakennushanketta, joka laajuudeltaan ja vaikutuksiltaan olisi Vuotos-hankkeeseen rinnastettava. Lokan ja Porttipahdan tekoaltaiden rakentamista koskevat asiat on ratkaistu valtion oikeudesta säännöstellä Kemijoen vesistön vedenjuoksua annetun erityislain (62/1960) nojalla (ns. Kemijoen säännöstelylaki, joka on kumottu 9.8.1968 annetulla lailla 495/1968). Laintulkinnallista ohjetta ei ole saatavissa myöskään 23.1.1987 annetusta koskiensuojelulaista (35/1987), jolla kiellettiin vesilaissa tarkoitetun luvan myöntäminen uuden voimalaitoksen rakentamiseen muun muassa Kemijoen ja Tenniöjoen yhtymäkohdan yläpuolisissa vesistöissä Savukosken ja Sallan kunnissa, mutta ei Vuotos-hankkeessa kysymyksessä olevalla Kemijoen ja siihen liittyvien jokien alueella. Korkein hallinto-oikeus on todennut, että vakiintunutta oikeuskäytäntöä, joka selkeästi sallisi vaikutuksiltaan Vuotos-hankkeeseen rinnastettavan hankkeen toteuttamisen vesilain 2 luvun 5 §:n (467/1987) estämättä, ei ole ja että vuoden 1961 vesilain tai muidenkaan siihen liittyvien lakien esitöistä ei ole saatavissa yksiselitteistä ohjetta laintulkintaan tältä osin.

Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan harkittaessa, mikä konkreettinen sisältö vesilain 2 luvun 5 §:n (467/1987) ilmaisulle "huomattava ja laajalle ulottuva vahingollinen muutos ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa" on annettava puheena olevassa yksittäistapauksessa, ratkaisu on tehtävä lainkohdassa säädetyn tunnusmerkistön mukaan ottaen huomioon tuon lainmuutoksen perustelut sekä muun muassa sen, minkälainen merkitys luontoarvoille yhteiskunnassa on tarkoitettu antaa lakia vuonna 1987 säädettäessä. Korkein hallinto-oikeus katsoi hallituksen esityksen (HE 166/1984 vp) sekä laki- ja talousvaliokunnan mietinnön (20/1986 vp) ja eduskunnan vastauksen eräistä lausumista käyvän ilmi, että luontoarvojen merkitys on vesilakia vuonna 1987 muutettaessa ollut korostuneempi kuin vesilakia sen alkuperäisessä muodossa säädettäessä.

Korkein hallinto-oikeus totesi vielä, että vesilain 2 luvun 5 §:n sisältämien tunnusmerkkien erittelemiseksi voidaan lisäksi yleisellä tasolla esittää näkökohtia. Päätösvaltaa säännöksen salliman harkintamarginaalin puitteissa käytettäessä on kiinnitettävä huomiota muun muassa siihen, kuinka syvällekäyviä ja pysyviä taikka ohimeneviä hankkeen vaikutukset ovat. Merkitystä on myös vaikutusten kohteeksi joutuvien luontoarvojen ainutlaatuisuudella. Mitä arvokkaampia alueen luontoarvot ovat, sitä suuremmalla syyllä hankkeen luontoarvoihin vaikuttavia muutoksia voidaan pitää laissa tarkoitetulla tavalla huomattavina vahingollisina muutoksina. Huomattavuuteen vaikuttaa myös muun muassa muutoksen laaja-alaisuus.

Johtopäätöksessään korkein hallinto-oikeus päätyi samoin kuin hallinto-oikeus siihen, että Vuotos-hanke ei ennalta arvioiden aiheuta niin huomattavia haitallisia vaikutuksia yleiselle terveydentilalle tai paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloille, että niitä voitaisiin pitää vesilain 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettuina luvanmyöntämisesteinä. Sen sijaan hankkeen vaikutuksia, kun otetaan huomioon niiden laaja-alaisuus sekä erityisesti niiden syvällekäyvyys ja pysyvyys allasalueella ja allasalueella olevat luontoarvot, korkein hallinto-oikeus piti lainkohdassa tarkoitettuina huomattavina ja laajalle ulottuvina vahingollisina muutoksina ympäristön luonnonsuhteissa ja vesiluonnossa ja sen toiminnassa. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ollut syytä muuttaa.

1.3.2.3. Vesilain 2 luvun 5 §:n soveltaminen Sierilän voimalaitoshankkeessa

Laki 553/1994 tuli voimaan 1.8.1994. Sierilän voimalaitoksen rakentamista koskeva lupahakemus on tullut vireille 28.12.2005. Hakemukseen sovelletaan näin ollen vesilain 2 luvun 5 §:ää sellaisena kuin se on laissa 553/1994.

Sovellettava säännös sisältää kolme luvanmyöntämisestettä, joiden kunkin osalta on erikseen arvioitava, täyttyykö luvanmyöntämisesteen tunnusmerkistö laissa tarkoitetulla tavalla. Säännöksen mukaiset luvanmyöntämisesteet ovat:

1) yleisen terveydentilan vaarantaminen,

2) huomattavien vahingollisten muutosten aiheuttaminen ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa, ja

3) paikkakunnan asutus- ja elinkeino-olojen huonontaminen suuresti.

Mainituista luvanmyöntämisesteistä ensimmäinen ja viimeinen ovat edelleen sanamuodoiltaan voimassa sellaisina kuin ne olivat alkuperäisessä laissa 264/1961. Sen sijaan toisen luvanmyöntämisesteen sanamuotoa on muutettu kaksi kertaa; ensin lailla 467/1987 ja toisen kerran lailla 553/1994.

Oikeuskäytännössä vesilain 2 luvun 5 §:n soveltamisessa on noudatettu erittäin pidättyväistä linjaa. Säännöksessä tarkoitetun ehdottoman luvanmyöntämisesteen tunnusmerkistön on katsottu täyttyneen Vuotos-hanketta koskevassa lupa-asiassa, jossa luvanmyöntämiseste oli olemassa säännöksessä sanotun toisen luvanmyöntämisesteen osalta sellaisena kuin se oli laissa 467/1987. Oikeuskäytännössä ei liene minkään vesirakentamishankkeen katsottu olevan vaikutuksiltaan sellainen, että säännöksessä tarkoitettujen ensimmäisen ja kolmannen luvanmyöntämisesteen tunnusmerkistön olisi katsottu täyttyneen.

Sierilän voimalaitoshanke on hanketyypiltään sekä laajuudeltaan ja vaikutuksiltaan erilainen kuin Vuotos-hanke. Tästä huolimatta harkittaessa luvanmyöntämisen edellytyksiä nyt kysymyksessä olevassa Sierilän voimalaitoshankkeessa, voidaan Vuotos-hankkeessa annetun ennakkoratkaisun perusteluista tehdä johtopäätöksiä siitä, miten vesilain 2 luvun 5 §:ää on tulkittava ja mitkä seikat vaikuttavat säännöksen tulkintaan. Huomioon on kuitenkin otettava, että Vuotos-hankkeessa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana ainoastaan kysymys säännöksen toisen luvanmyöntämisesteen tulkinnasta ja sellaisena kuin se oli laissa 467/1987 kirjoitettuna. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä ei siten ole suoraan saatavissa tulkintalinjaa puheena olevan säännöksen ensimmäisen ja kolmannen luvanmyöntämisesteen soveltamiseen. Lisäksi on todettava, että ennakkoratkaisut koskevat aina kulloinkin kyseessä olevaa yksittäistapausta ja sen olosuhteita.

Vuotos-hankkeessa korkein hallinto-oikeus on todennut, että vesilain voimassaoloaikana ei ole ratkaistu laajuudeltaan ja vaikutuksiltaan Vuotos-hankkeeseen rinnastettavaa vesirakentamishanketta ja ettei vakiintunutta oikeuskäytäntöä, joka selkeästi sallisi vaikutuksiltaan Vuotos-hankkeeseen rinnastettavan hankkeen toteuttamisen vesilain 2 luvun 5 §:n (467/1987) estämättä ole. Sierilän voimalaitoshankkeen osalta voidaan todeta, että vesilain voimassaoloaikana on ratkaistu useita voimalaitosten rakentamislupa-asioita, joista osaa voidaan pitää laajuudeltaan ja tietyiltä osin myös vaikutuksiltaan rinnastettavina Sierilän voimalaitoshankkeeseen. Esimerkkeinä voidaan mainita Kemijoen ja Kitisen voimalaitoshankkeet. Uusin Sierilän voimalaitoshankkeeseen rinnastettavissa oleva pohjoisen Suomen alueen voimalaitoshanke on Kitisen voimalaitoksiin kuuluva Kelukosken voimalaitos, jolle Pohjois-Suomen vesi³oikeus myönsi 28.5.1999 rakentamisluvan.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vesivoimalaitosten rakentaminen on ollut laajasti sallittua vesitalousrakentamista eikä ehdottomien luvanmyöntämisesteiden ole katsottu täyttyneen kertaakaan. Lainkäytön ennakoitavuus huomioon ottaen voidaan todeta, että luvan epääminen vesilain 2 luvun 5 §:n nojalla voisi tulla siten kysymykseen vain erittäin poikkeuksellisessa tapauksessa.

Aluehallintovirasto on katsonut, että vesilain 2 luvun 5 §:n tulkinnassa on Sierilän voimalaitoshankkeessa otettava huomioon seuraavat seikat:

–Vesilain 2 luvun 5 §:ää on muutettu sen voimassaoloaikana kaksi kertaa. Muutos on molemmilla kerroilla koskenut säännöksen toista luvanmyöntämisestettä. Lainsäätäjä ei ole katsonut tarpeelliseksi muuttaa säännöksen kahta muuta luvanmyöntämisestettä, joten niitä on tulkittava lainsäätäjän alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vesivoimalaitosten rakentaminen on ollut sallittua vesilain 2 luvun 5 §:n (264/1961) estämättä.

–Sierilän voimalaitosta kooltaan vastaavissa uusien voimalaitosten rakentamishankkeissa ei ole sovellettu aiemmin vesilain 2 luvun 5 §:ää sellaisena kuin se on laissa 553/1994. Kelukosken voimalaitoshankkeessa sovellettiin puheena olevaa säännöstä sellaisena kuin se oli alkuperäisessä laissa 264/1961. Korkein hallinto-oikeus on Vuotos-päätöksessään tehnyt linjauksen siitä, että luontoarvojen merkitys on vesilakia vuonna 1987 muutettaessa ollut korostuneempi kuin vesilakia sen alkuperäisessä muodossa säädettäessä, mikä on otettava huomioon verrattaessa luvanmyöntämisen edellytyksiä nyt ja ennen lainmuutosta. Tämän lisäksi on harkittava, mikä on ollut luontoarvojen merkitys lakia edelleen vuonna 1994 muutettaessa.

–Yhteiskunnassa ympäristöarvojen merkitys on korostunut. Sitä kuvaavia tekijöitä ovat muun muassa ympäristölainsäädännön merkittävä uudistuminen, ympäristön Suomessa saama perustuslain suoja, ympäristönsuojelun merkityksen lisääntyminen Euroopan yhteisössä ja ympäristöarvojen merkityksen korostuminen lupakäytännössä. Myös vesilain soveltamiskäytännössä on nähtävissä ympäristöarvojen merkityksen korostuminen. Oikeuskäytännössä lupaharkinnan intressipunninnassa keskeiseen asemaan ovat nousseet esimerkiksi maisemaan, luontoon, kalatalouteen ja kulttuurihistoriaan liittyvät arvotekijät.

–Luonnonsuojelulain säätämisellä on pantu tarvittavin osin täytäntöön Euroopan yhteisöjen direktiivi luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 92/43/ETY (luontodirektiivi) sekä direktiivi luonnonvaraisten lintujen suojelusta 79/409/ETY (lintudirektiivi). Lintudirektiivin tavoitteena on muun ohessa kaikkien luonnonvaraisina elävien lintulajien suojelu. Luontodirektiivin yleisenä tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä suojelemalla luontotyyppejä ja luonnonvaraista eläimistöä ja kasvistoa. Luonto- ja lintudirektiiveihin sisältyvät ne perusteet, joilla Euroopan yhteisön yhteiseen Natura 2000 -verkostoon ehdotettavat ja ilmoitettavat kohteet valitaan. Vesilain 2 luvun 5 §:ää on sovellettava Euroopan yhteisön perustamissopimukseen sisältyvän lojaliteettiperiaatteen mukaisesti, mikä tarkoittaa muun ohessa edellä mainituissa direktiiveissä ilmaistujen suojelutavoitteiden huomioon ottamista. Yhteisöoikeudellisesti merkityksellistä kansallista lainsäädäntöä on tulkittava direktiivien sanamuodon ja päämäärän mukaisesti.

–Lupaedellytyksiä harkittaessa on erityisesti otettava huomioon hankkeen vaikutusten syvällekäyvyys ja pysyvyys hankealueella ja siellä olevat luontoarvot.

–Lupaedellytyksiä harkittaessa on arvioitava, voidaanko hankkeesta aiheutuvia vahingollisia ja haitallisia muutoksia lupamääräyksin vähentää niin, että vesilain 2 luvun 5 §:ssä (468/1994) tarkoitettu luvan epäämiskynnys ei ylity.

1.3.2.4. Luontoarvojen merkitys vesilain 2 luvun 5 §:n (553/1994) tulkinnassa

Aluehallintovirasto on katsonut samalla tavoin kuin korkein hallinto-oikeus Vuotos-päätöksessään vesilain 2 luvun 5 §:n (467/1987) tulkinnassa, että harkittaessa, mikä konkreettinen sisältö vesilain 2 luvun 5 §:n (533/1994) ilmaisulle "huomattava vahingollinen muutos ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa" on annettava puheena olevassa yksittäistapauksessa, ratkaisu on tehtävä lainkohdassa säädetyn tunnusmerkistön mukaan ottaen huomioon tuon lainmuutoksen perustelut sekä muun muassa se, minkälainen merkitys luontoarvoille yhteiskunnassa on tarkoitettu antaa lakia vuonna 1994 säädettäessä.

Lainmuutosta koskevan hallituksen esityksen kohdassa "5.3 Ympäristövaikutukset" on lausuttu seuraavaa:

"Koska vesiasioissa on usein kysymys ympäristönsuojelusta, voidaan asioiden tehokkaammalla käsittelyllä välillisesti myös odottaa olevan myönteinen vaikutus ympäristön tilaan. Välittömiä myönteisiä ympäristövaikutuksia olisi erityisesti ehdotetulla mahdollisuudella tarkistaa voimassa olevia säännöstelylupia. Myös eräiden lupaharkintaa koskevien muutosten tarkoituksena on, että ympäristövaikutukset otetaan huomioon aiempaa paremmin".

Vesilain 2 luvun 5 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa on hallituksen esityksessä lausuttu seuraavaa:

"Pykälän nykyinen sanamuoto kieltää aiheuttamasta huomattavia ja laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa. Sananmukaisesti tulkittuna lainkohta edellyttää, että vahingolliset muutokset ovat sekä huomattavia että laajalle ulottuvia.

Ehdotetulla säännöksellä, jonka mukaan kiellettyjä olisivat huomattavat vahingolliset muutokset ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa, tavoitellaan ensinnäkin sanonnan yksinkertaistamista. Toisaalta muutoksella pyritään ilmentämään sitä, että vesilaille on pikemminkin ominaista ympäristömuutoksen laadullinen harkinta kuin huomion kiinnittäminen laaja-alaisuuteen sinänsä. Säännös, jossa vaikutusten laaja-alaisuudelle annetaan entistä vähäisempi merkitys, on sopusoinnussa myös ehdotetun 16 luvun 5 §:n kanssa. Laaja-alaisuus tietenkin voi olla yksi huomattavuuden arvioimisen kriteeri. Säännöksen muutoksella ei sinänsä pyritä merkittävästi laventamaan 2 luvun 5 §:n nykyistä, pidättyvää tulkintaa".

Ympäristövaliokunta on antanut mietinnön 5/1994 hallituksen esityksestä laiksi vesilain muuttamisesta. Valiokunta on kannanotossaan todennut, että hallituksen esityksessä mainituista syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää vesilain muuttamista koskevaa lakiehdotusta tarpeellisena ja periaatteiltaan oikeana. Eräitä yksityiskohtia valiokunta on kuitenkin ehdottanut lakiehdotuksessa täsmennettäväksi. Vesilain 2 luvun 5 § ei ole sisältynyt täsmennettäviin ehdotuksiin.

Aluehallintovirasto on katsonut hallituksen esityksessä, erityisesti kohdassa "5.3 Ympäristövaikutukset", lausutun perusteella, että ympäristöarvoja on ollut edelleen tarkoitus korostaa vesilakia vuonna 1994 muutettaessa.

1.3.2.5. Hankkeen vaikutukset yleiseen terveydentilaan

Sierilän voimalaitoksen rakentamisen seurauksena kalojen elohopeapitoisuudet nousevat allasalueella ja voimalaitokselta alavirtaan. Katselmuskirjan mukaan Kemijoen veden metyylielohopeapitoisuuden lisäys välittömästi altaan käyttöönoton jälkeen on 16–110 %. Metyylielohopean lisäys pienenee ja noin kymmenen vuoden kuluessa se on lähempänä alempaa lukua. Tämä aiheuttaa sen, että petokalojen (hauki, made) elohopeapitoisuus nousee yleisesti tasoon yli 0,5 mg/kg noin 10 vuoden ajanjaksolla voimalaitoksen käyttöönoton jälkeen. Kilon painoisten petokalojen elohopeapitoisuus on todennäköisesti useampana vuonna 0,7–0,8 mg/kg. Suurien ja vanhojen yksilöiden elohopeapitoisuus nousisi yli arvon 1 mg/kg. Alueen luonnontilaisiin järviin verrattuna kohonnutta elohopeatasoa on todennäköisesti mitattavissa vielä 10–15 vuotta rakentamisen jälkeen. Ahvenen pitoisuustaso todennäköisesti tulee ylittämään raja-arvon 0,5 mg/kg rakentamisen jälkeen.

Ihmisen elimistöön kertyvä elohopea on pääosin peräisin ravinnoksi käytettävästä kalasta. Kalojen elohopeapitoisuuden nousu saattaisi ainakin osassa kaloja ravintonaan käyttäviä ihmisiä lisätä terveysriskejä. Kaloja tulisi syödä kuitenkin huomattavissa määrin, jotta terveydellisiä haittavaikutuksia ilmenisi. Lupamääräyksiin sisältyy velvoite kalojen elohopeapitoisuuden tarkkailusta ja tarkkailutietojen toimittamisesta asianomaiselle terveydensuojeluviranomaiselle. Terveydensuojeluviranomaisella on velvollisuus tarvittaessa tiedottaa kalojen käyttörajoituksista. Vahingollisten terveysvaikutusten aiheutumista voidaan ehkäistä tehokkaalla tiedottamisella. Näin toimittaessa kalojen elohopeapitoisuuden nousu ei vaaranna yleistä terveydentilaa.

Sierilän voimalaitoksen rakentamistyöt aiheuttavat vesistön kiintoainepitoisuuden lisääntymistä ja vesistön samentumista. Veden ravinnepitoisuudet eivät kuitenkaan nouse korkeiksi eikä rakentaminen rehevöitä vesistöä. Vedenkorkeuden nosto vaikuttaa pohjavesien purkautumiseen. Hankkeen vaikutusalueella sijaitsevat Tahtamavaaran ja Jokkavaaran pohjavesialueet. Vaikutukset pohjavesialueisiin ovat ennalta arvioiden vähäiset. Rakentaminen ei vaaranna yleistä terveydentilaa pinta- tai pohjaveden laadun muuttumisen seurauksena. Pinta- ja pohjaveden laadun tarkkailu sisältyy lupamääräyksiin.

Padotusaltaan alueella on noin 13 kilometriä vesijohdon runkolinjaa, joka siirretään ennen vedenkorkeuden nostoa. Veden noston seurauksena pilaantuu tai mahdollisesti pilaantuu eräitä talousvesikaivoja. Lupa-määräyksiin sisältyy velvoite liittää eräät tilat vesijohtoverkostoon ja tarkkailla talousvesikaivoja ja ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin. Veden käytöstä ei aiheudu terveyshaittaa, eikä hanke tältä osin vaaranna yleistä terveydentilaa.

Toimitusmiehet ovat katsoneet, että voimalaitoksen useita kymmeniä vuosia kestänyt suunnitteluvaihe on aiheuttanut ja mahdollinen rakentamisvaihe aiheuttaa paikalliselle väestölle henkisiä kärsimyksiä, joilla voi olla vaikutuksia muun muassa ihmisten henkiseen terveydentilaan. Aluehallintovirasto on todennut, että Sierilän voimalaitoshankkeen vireilläolo on mitä ilmeisimmin vaikuttanut alueen joidenkin asukkaiden mielialaan negatiivisesti. Asiassa ei ole kuitenkaan tullut esille, että hanke olisi henkisten kärsimysten kautta konkreettisesti vaarantanut ihmisten terveyttä, esimerkiksi vakavien sairastumisien vuoksi. On myös hyvin epätodennäköistä, että Sierilän voimalaitoshankkeen toteutuessa alueella esiintyisi yleisesti terveydentilaan vaarallisesti vaikuttavaa henkisistä kärsimyksistä johtuvaa sairastumista. Tältä osin aluehallintovirasto on katsonut, että hanke ei vaaranna yleistä terveydentilaa.

Edellä lausutun perusteella aluehallintovirasto on katsonut samoin kuin katselmustoimituksen toimitusmiehet, että hanke ei vaaranna yleistä terveydentilaa vesilain 2 luvun 5 §:n tarkoittamalla tavalla.

1.3.2.6. Hankkeen vaikutukset ympäristön luonnonsuhteisiin sekä vesiluontoon ja sen toimintaan

1.3.2.6.1. Luontoarvot ja hankkeen vaikutukset niihin

Maisema

Hankkeen vaikutusalue kuuluu Peräpohjolan vaara- ja jokiseutuun. Oman leimansa maisemakuvalle antavat hienojakoiset jokisedimentit ja kerrostumat jyrkkine eroosiotörmineen. Luonnontilaista rantaa on Sierilän ja Vanttauskosken välillä noin 24 km, josta vyörytörmiä on noin kolmannes. Merkittäviä maisema-alueita ovat joen mutkat Oikaraisella ja Sieriniemessä sekä kapenevat, karikkoiset jokiosuudet Körkönkarin, Tikkasenkarin ja Tervakarin alueilla. Vaikutusalueella sijaitsee Körkön valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö.

Nykytilanteessa maisemakuva on talviaikana avara, valoisa ja rauhallinen, sillä ihmistoiminnan vaikutukset ja maisemavauriot peittyvät lumen alle. Kemijoen jääpeite sekä alueen sulapaikat erottuvat talvisessa maisemassa. Vedenkorkeuden vaihtelun vuoksi jääpeite on Vanttauskoskelta alavirtaan paikoin murtunutta, aaltoilevaa ja epätasaista.

Kemijoen pääuoman sulkeva voimalaitospato, rantapadot, maapadot, koneasema, kytkinkenttä, ala- ja yläkanava sekä läjitysalueet muuttavat maisemaa Sieriniemen ja Petäjäniemen lähialueilla. Ranta- ja maapatojen yhteispituus on noin 5 km ja ne sijoittuvat usean tilan alueelle vaikuttaen asukkaiden jokinäkymään.

Noin 32 kilometrin pituisella patoallasalueella vedenkorkeus nousee 2–6 metriä. Uoman sulkevaan patoon rajoittuu noin neljän kilometrin pituinen järvimäinen osuus Savimukkaan saakka. Patoallas on leveimmillään noin 900 metriä Heinisuvannon kohdalla. Alavia rantatasanteita jää veden alle ja ranta-alueista tulee osittain jyrkkätörmäisiä. Virta- ja koskialueet muuttuvat suvanto- ja allasalueiksi. Patoallasalueella vedenkorkeuden vuorokautinen vaihtelu tasaantuu huomattavasti ja sen rantoja kuluttava vaikutus heikkenee. Voimalaitokselta alavirtaan voimistuva vedenkorkeuden vuorokausivaihtelu aiheuttaa ranta-alueiden syöpymisiä. Padotusaltaalla rannoista on noin 13 km sortuvia rantatörmiä, 40 km epävakaita törmiä ja 12 km vakaita törmiä. Eroosio kiihtyy arviolta 5–10 vuoden ajan, kunnes törmiin muodostuu uusi tasapainotila.

Talvinen jokimaisema muuttuu, kun jääkansi patoallasalueella tulee pääasiassa vahvistumaan. Allasalueen koski- ja virtapaikkojen sula-alueet pienenevät. Voimalaitokselta alavirtaan jääkannen muodostuminen vaikeutuu Olkkakoskelle saakka ja sula-alueet lisääntyvät. Voimistuvan vedenkorkeuden vaihtelun vuoksi on odotettavissa, että ranta-alueilla jääkansi paksuuntuu ja tarttuu rantatörmiin aiheuttaen törmien syöpymistä.

Maisemaan kohdistuvia vaikutuksia voidaan lupamääräyksissä annettavin toimenpidemääräyksin lieventää. Syöpyvät ranta-alueet määrätään suojattavaksi ja eräät ranta-alueet maisemoitavaksi. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan Körkönniemen maisemointiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Läjitysalueille sekä ranta- ja maapadoille asetetaan enimmäiskorkeudet ja läjitysalueiden maisemoinneista annetaan määräykset. Maisemallisesti arvokkaat eroosiotörmät jätetään luonnontilaisiksi.

Maisemakuva muuttuu voimalaitoksen rakentamisen seurauksena, mutta maisemalliset vaikutukset eivät ole sellaisia, että ne vesilain 2 luvun 5 §:n tarkoittamalla tavalla aiheuttaisivat huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa.

Alueen luontokohteet, arvokkaat elinympäristöt ja kasvillisuus

Alueelle on tyypillistä korkeat eroosiotörmät, joiden kasvillisuuden peittävyys on alhainen. Neljännes padotusalueen pinta-alasta on kuusi- ja lehtipuuvaltaisia tuoreita ja lehtomaisia kankaita sekä lehtoja. Jokivartta ylävirtaan metsät ovat pääosin mäntyvaltaisia, kuivahkoja tai kuivia kankaita. Soita on vähän ja ne ovat pääasiassa karuja tai keskiravinteisia nevoja, rämeitä ja korpia. Rehevämpiä soita, kuten ruoho-, heinä- ja lehtokorpia on muodostunut muun muassa vanhoihin jokiuomiin. Tiheän jokivarsiasutuksen vuoksi kolmannes padotusalueesta on kulttuurikasvillisuutta.

Arvokkaimpia elinympäristöjä ovat vanhojen jokiuomien edustalle syntyneet tulvalehdot ja jokivarren kulttuurivaikutteiset niityt. Kasvistollisesti arvokkaimpia alueita ovat Pappilanniityt, Heinisuvannon niittyranta, Kamsaniemi, Lapinsaari, Kuohunkisaaren ympäristö, Ryytäkinmukka, Veitsikankaan rantaniityt ja Viirin alue.

Hakemusasiakirjojen mukaan alueella tavataan yhtätoista Etelä-Lapin alueella uhanalaiseksi luokiteltua putkilokasvilajia sekä kolmea alueellisesti uhanalaista tai silmälläpidettävää sammallajia. Putkilokasvilajeista pitkäpääsara ja suikeanoidanlukko kuuluvat varsinaisiin alueellisesti uhanalaisiin lajeihin kuuluessaan luokkaan vaarantunut (V) ja loput yhdeksän ovat silmälläpidettäviä (St, Sh tai Sp) lajeja. Sammalista korpihohtosammal on alueellisesti erittäin uhanalainen (E) ja viitasammal ja tulvasammal silmällä pidettäviä (Sh). Putkilokasveista suikeanoidanlukko, laaksoarho ja suomentähtimö ja sammalista tulvasammal ovat samalla valtakunnallisesti silmälläpidettäviä lajeja. Sammalista korpihohtosammal kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteessä II lueteltuihin yhteisön tärkeinä pitämiin lajeihin.

Vuonna 2000 uusitun uhanalaisuusluokituksen mukaan edellä mainituista sammallajeista tulvasammal on luokiteltu valtakunnallisesti silmällä pidettäviin (NT) lajeihin ja korpihohtosammal valtakunnallisesti vaarantuneisiin (VU) lajeihin. Hankkeen vaikutusalueella (4b = pohjoisboreaalinen vyöhyke, Perä-Pohjola) viitasammal kuuluu luokkaan LC eli elinvoimaisiin lajeihin, joiden säilyminen arvioidaan tulevaisuudessa turvatuksi. Tulvasammalta esiintyy alueella, mutta sitä ei ole luokiteltu siellä uhanalaiseksi lajiksi. Putkilokasvilajeista suikeanoidanlukko, laaksoarho, pohjannoidanlukko ja siperianvehnä ovat valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja ja ne on luokiteltu uhanalaisuusluokituksessa luokkaan vaarantuneet (VU) kasvilajit. Suomentähtimö ja ahonoidanlukko ovat valtakunnallisesti silmällä pidettäviä (NT) lajeja. Perä-Pohjolan alueella pitkäpääsara kuuluu elinvoimaisiin (LC) lajeihin. Suomentähtimöä, ahonoidanlukkoa ja lettotähtimöä esiintyy Perä-Pohjolan alueella, mutta ne eivät ole siellä uhanalaisia lajeja. Mutayrtti ja oikovesirikko kuuluvat luokkaan LC eli elinvoimaisiin lajeihin, joiden säilyminen arvioidaan tulevaisuudessa turvatuksi.

Uhanalaisuusluokitus on uusittu vuonna 2010 ("Suomen lajien uhanalaisuus, Punainen kirja 2010"). Sen mukaan laaksoarhon luokitus on muuttunut valtakunnallisesti vaarantuneesta (VU) silmällä pidettäviin (NT) lajeihin. Muiden edellä sanottujen lajien luokituksiin ei ole tehty muutoksia.

Edellä mainituista uhanalaisista lajeista laaksoarho on luonnonsuojeluasetuksen liitteen 3 (a) mukainen koko maassa rauhoitettu kasvilaji. Tämän lisäksi se on EU:n luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteen IV b) mukainen yhteisön tärkeänä pitämä kasvilaji, joka edellyttää tiukkaa suojelua.

Sierilän voimalaitoshanke vaikuttaa alueen luonnonympäristöön. Hankkeen toteuttamisen seurauksena jää veden alle noin 5 km2 maaekosysteemejä. Niiden toimivuudelle ovat tärkeitä eroosio ja tulva. Eroosio yhdessä virtaavan veden kanssa ylläpitää jatkuvaa loivien ja jyrkkien rantojen vaihtelua sekä matalikoiden ja syvänteiden vuorottelua. Ekosysteemien toimivuudelle ja elinympäristöjen uudistumiselle on eroosion jatkuminen ensiarvoisen tärkeää. Eroosio voidaan turvata välttämällä rantojen tarpeetonta suojaamista ja suojausmenetelmien valinnalla. Tältä osin on annettu lupamääräys.

Toinen hankealueen ekosysteemeille tärkeä prosessi on tulva ja sen mukana kulkeutuvan aineksen laskeutuminen jokiuomaan ja tulvatasanteille. Voimalaitoksen rakentamisen jälkeen uoman pohja syöpyy aiempaa voimakkaammin jokiosuuden yläosalta ja aines laskeutuu alaosalle. Sedimentin kulkeutuminen altaan yläosassa pienenee tulva-aikana noin puoleen ja kokonaismäärä neljäsosaan. Altaan alaosassa sedimenttiä kulkeutuu vain suurten tulvavirtaamien aikana. Sedimentaation pieneneminen tulee hidastamaan tulvaelinympäristöjen uusiutumista ja vähentämään etenkin näiden lajien pioneerilajien kasvupaikkoja. Voimalaitosaltaan alaosassa tulvavaikutus pienenee selvästi, eikä siellä ole edellytyksiä laajojen tulvahabitaattien syntymiselle. Niiden säilyttäminen Kuohunkijokisuistossa ja alueen lukuisten purojen varrella edesauttaa tulvanalaisten rantametsien, pensaikkojen ja kosteikkojen sekä niiden lajiston säilymistä. Myös kosteikkoihin luokiteltavat matalikot jätetään pääosin luonnontilaan lukuun ottamatta erityiseen käyttöön otettujen rantojen välitöntä ympäristöä. Uusia arvokkaita kosteikkoja syntyy veden noston myötä muun muassa Majavaojan varrelle ja Mustajängälle. Tulvahabitaattien turvaamiseksi on annettu lupamääräys.

Voimalaitoshanke heikentää alueella esiintyvien uhanalaisten putkilokasvien kantoja. Etelä-Lapin alueella esiintyvistä kasveista hanke vaikuttaa eniten pitkäpääsaran ja siperianvehnän alueelliseen kantaan ja myös suikeanoidanlukon paikalliset kannat saattavat heikentyä. Sammalista korpihohtosammal kärsii rakentamisesta eniten ja myös tulvasammalen Etelä-Lapin kanta saattaa heikentyä hankkeen toteuttamisen seurauksena.

Pitkäpääsara on Perä-Pohjolan alueella elinvoimainen (LC) laji, joten hankkeen vaikutuksista huolimatta lajin suotuisa suojelutaso säilyy. Tulvasammal ei puolestaan ole alueella uhanalainen laji ja myös sen suojelutaso säilyy hankkeen vaikutusalueella suotuisana. Siperianvehnä, suikeanoidanlukko ja korpihohtosammal ovat uhanalaisia, luokkaan vaarantuneet (VU) kuuluvia lajeja. Uhanalaisuusluokitus VU tarkoittaa sitä, että laji ei täytä äärimmäisen uhanalaisten tai erittäin uhanalaisten lajien kriteerejä, mutta siihen kohdistuu suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä luonnosta minkä tahansa kriteerin perusteella määriteltynä. Lähtökohtaisesti uhanalaisten lajien suojelutaso ei ole suotuisa, koska niiden luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Laissa ei ole säädetty uhanalaisten lajien hävittämiskieltoa eikä niihin liity välittömiä suoraan laissa ilmaistuja oikeusvaikutuksia. Mainittujen, hankkeen vaikutusalueella olevien valtakunnallisesti uhanalaisten lajien nykyinen suojelutaso alueella voidaan säilyttää määräämällä toimenpiteitä suojelutason turvaamiseksi. Lupamääräyksissä on annettu tällainen toimenpidemääräys.

Rauhoitetuista lajeista esiintyy Sierilän alueella laaksoarhoa parissakymmenessä kohteessa pääasiassa tulvametsissä ja perinnebiotoopeilla. Näistä padotuksen tai patorakennelmien alle jää noin 80 %. Luonnonsuojelulain 42 §:n 2 momentin mukaan rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, irtileikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on kielletty. Sama koskee soveltuvin osin kasvin siemeniä. Koska kysymyksessä on myös EU:n luontodirektiivin liitteen IV b) mukainen tiukkaa suojelua vaativa laji, voi ELY-keskus luonnonsuojelulain 49 §:ssä säädetyin edellytyksin myöntää poikkeuksen luonnonsuojelulain 42 §:n 2 momentin kiellosta. Lajin hävittäminen tai siirtäminenkin on kiellettyä ilman poikkeuslupaa.

Voimalaitoshankkeen toteuttamisen edellytyksenä on, että padotuksen tai patorakenteiden alle jäävien laaksoarhojen hävittämiselle on ELY-keskuksen myöntämä poikkeuslupa. Tältä osin ELY-keskus asiantuntijaviranomaisena suorittaa poikkeusluvan myöntämisen edellytysten harkinnan, muun muassa sen säilyykö laaksoarhojen suojelutaso suotuisana hankkeen toteuttamisesta huolimatta. Voimalaitoksen rakentamistöitä ei saa aloittaa ennen kuin luvan saajalla on lainvoimainen poikkeuslupa laaksoarhojen hävittämiseen. Tältä osin on annettu lupamääräys. Lisäksi on annettu lupamääräys laaksoarhon muiden kuin tuhoutuvien, hankealueella olevien populaatioiden säilymisen turvaamiseksi.

Linnusto

Sierilän ja Vanttauskosken välisellä alueella on tyypillistä Keski-Lapin jokivarsilajistoa. Alueella tavataan joitakin levinneisyydeltään eteläisiä lajeja. Linnuston tiheydeksi arvioidaan noin 110 paria/km2. Elinympäristöistä tärkeimpiä ovat lehtomaiset puronvarsimetsät, rantakoivikot, kosteikot, matalat ravinteiset lahdet ja eroosiotörmät. Sierilän alueen uhanalaisiksi luokitellut lintulajit ovat tyypillisiä metsälajeja, joiden paikallisia kantoja hanke ei vaaranna. Alueen tärkein ja tyypillisin lintulaji on törmäpääsky. Koko Suomen törmäpääskykannasta arvioidaan Sierilän alueella elävän noin 4 %. Lajin esiintyminen ei keskity Eurooppaan, mutta sen arvellaan taantuneen Euroopassa huomattavasti. Tämän vuoksi laji on listattu ns. SPEC3-lajiksi.

Voimalaitoksen rakentamisen aikana melu, pöly ja myös muut tekijät voivat häiritä alueen lintujen pesintää. Törmäpääskyt saattavat helposti pesiä läjityskasoihin, jolloin poikueita voi maansiirtotöiden yhteydessä tuhoutua. Nykyisten rantatörmien muuttuessa rakentamisen tai törmien umpeen kasvamisen seurauksena törmäpääskyjen pesintä heikentyy tai osalla alueesta estyy kokonaan. Kahlaajien ja vesilintujen levähdys-, pesimä- ja ravintokohteita jää padotuksen alle patoaltaan keski- ja alaosissa. Vesi- ja rantalintujen ja törmäpääskyjen pesiä voi tuhoutua vedenkorkeuden nousun ja vaihtelun seurauksena lähinnä voimalaitokselta alavirtaan muutamien kilometrien matkalla.

Linnustolle aiheutuvia haittoja voidaan välttää keskittämällä rakentamistyöt, raivaukset, rannansuojaukset ja muut häiriötä aiheuttavat työt lintujen pesimäkauden ulkopuolelle eli elo–huhtikuun väliselle ajalle. Törmäpääskypopulaatioiden säilyttämiseksi vältetään tarpeetonta rannansuojausta ja valitaan sopivat suojausmenetelmät. Lisäksi säilytetään riittävä määrä matalikkoja ja kosteikkoalueita ruokailu- ja kerääntymisalueina ja rakennetaan tekopesiä pesimätilanteen helpottamiseksi. Näillä toimenpiteillä voidaan estää linnustolle, ja etenkin törmäpääskyille aiheutuvat haittavaikutukset. Haittojen estämiseksi on annettu lupamääräys.

Apilakirjokääriäinen

Hankkeen vaikutusalueella esiintyy äärimmäisen uhanalaisen (CR) ja erityisesti suojeltavan apilakirjokääriäisen ainoa tunnettu esiintymisalue Suomessa. Hankkeen toteuttamisen seurauksena esiintymisalue tuhoutuu ja apilakirjokääriäinen todennäköisesti häviää Suomesta ilman suunnitelmallisia ja oikein kohdennettuja toimenpiteitä. Hakemuksen täydennyksen liitteenä L17 olevan selvityksen mukaan populaation säilyttämiseksi voivat teoriassa tulla kyseeseen siirtoistutus, elinympäristön siirto ja nykyisen esiintymisniityn pengerrys. Näistä niityn pengerrys on ainoa toimenpide, jonka avulla nykyinen esiintymispaikka voidaan säilyttää.

Luonnonsuojelulain 47 §:n 2 momentin mukaan erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Pykälän 3 momentin mukaan kielto tulee voimaan, kun ELY-keskus on päätöksellään määritellyt erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikan rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille.

Lapin ympäristökeskus (nykyisin Lapin ELY-keskus) on 19.12.2008 antamallaan päätöksellä määritellyt päätöksen liitekartasta ilmenevästi erityisesti suojeltavan apilakirjokääriäisen säilymiselle tärkeän esiintymispaikan rajat. Päätös on annettu julkipanon jälkeen ja se on annettu erikseen saantitodistuksella tiedoksi alueen omistajille. Näin ollen luonnonsuojelulain 47 §:n 2 momentin kielto on tullut voimaan kyseisen alueen osalta.

Edellä sanotun mukaisesti lainvoimaisella päätöksellä rajatun apilakirjokääriäisen esiintymispaikan hävittäminen on kielletty. Hävittämiskielto on voimassa niin kauan, kunnes erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikan suojelun lakkauttamisesta tehdään päätös tai ELY-keskus myöntää luonnonsuojelulain 48 §:n 2 momentin nojalla luvan poiketa 47 §:ssä säädetystä rauhoitussäännöksestä. Hävittämiskiellon voimassaoloon ei vaikuta se, että apilakirjokääriäinen mahdollisesti saadaan onnistuneesti siirtoistutettua muualle tai se, että apilakirjokääriäisen nykyinen elinympäristö siirretään esimerkiksi kauemmas jokivarresta rajausalueen ulkopuolelle.

Hakemuksen mukaisen suunnitelman toteuttamisen seurauksena jäisi apilakirjokääriäisen rajatusta esiintymisalueesta suurin osa veden alle. Se tarkoittaisi esiintymisalueen lainvastaista hävittämistä. Näin ollen ennen rakentamistöiden aloittamista luvan saajalla on oltava lainvoimainen poikkeuslupa esiintymispaikan hävittämiselle. ELY-keskus poikkeuslupaviranomaisena ja asiantuntijaviranomaisena arvioi, onko poikkeusluvan myöntämiselle lainmukaisia edellytyksiä. Lupamääräyksissä asetetuin velvoittein turvataan, ettei voimalaitoksen rakentamista aloiteta ennen kuin asia on lainvoimaisesti ratkaistu apilakirjokääriäisen osalta.

Aluehallintovirasto on todennut lisäksi, että luvan saaja on 19.5.2010 aluehallintovirastossa pidetyssä neuvottelussa ilmoittanut hakevansa laaksoarhon ja apilakirjokääriäisen osalta hankkeen toteuttamiseksi tarvittavat poikkeusluvat vasta sen jälkeen, kun vesilain mukainen lupa-asia on ratkaistu ja mahdollinen voimalaitoksen rakentamislupa on saatu. Aluehallintovirasto on katsonut, että vesilain mukainen lupaharkinta voidaan suorittaa, vaikkei luvan saaja ole etukäteen esittänyt poikkeuslupia ottaen huomioon lupapäätöksessä annetut poikkeusluvan hakemista koskevat määräykset.

1.3.2.6.2. Hankkeen vaikutukset vesiluontoon ja sen toimintaan

Vaikutukset vedenkorkeuksiin ja virtaamiin

Voimalaitokselta ylävirtaan muodostuu patoallas. Vedenkorkeus nousee voimalaitospadolla noin 6 metriä, Tikkasenkarilla noin 4,5 metriä ja Vanttauskoskella noin 2 metriä. Voimalaitospadolla vedenkorkeus nousee tasoon N43 +82,00 m. Vanttauskosken voimalaitoksen alavesi nousee tasoon N43 +82,60 m.

Hakemussuunnitelman mukaan patoaltaalla vuorokautiset vedenkorkeudet vaihtelevat vain vähän. Vanttauskosken alavesi vaihtelee noin 40 cm (nykyinen vaihtelu noin 150 cm) ja Sierilän voimalaitoksen ylävesi noin 30 cm (nykyinen vaihtelu noin 50 cm). Voimalaitokselta alavirtaan vuorokautinen vedenkorkeuden vaihtelu kaksinkertaistuu nykyisestä alakanavan suulla, Sieriniemen mutkan alueella ja Oikaraisen kylän alueella. Nykyisin normaalissa käyttötilanteessa kesällä vuorokautinen vedenkorkeuden vaihtelu Raudanjokisuussa on noin 40–50 cm. Voimalaitoksen rakentamisen jälkeen vuorokautinen vedenkorkeuden vaihtelu Raudanjokisuussa saa olla enintään 0,8 m. Vedenkorkeuden vuorokausivaihtelun lisääntyminen ulottuu Olkkakosken alapuolelle, jonka jälkeen vaikutukset ovat vähäiset.

Tulvavedenkorkeudet muuttuvat patoaltaalla seuraavasti:

Tulvakorkeudet (N43 +m) virtaamilla HQ1/100 ja HQ1/250 nykytilassa ja Sierilä rakennettuna

Taulukko 1

Hankkeen vaikutuksesta allasalueen virtaamat tasoittuvat. Muutoin hankkeella ei ole vaikutuksia Kemijoen virtaamiin.

Tulvaluukkujen ja alakanavan väliin jäävä vesialue säilyy vesialueena. Vedenkorkeutta voimalaitoksen rakentamisen jälkeen on arvioitu laskelmin ja se käy alimmillaan simuloidun tarkastelujakson 30.8.–12.9.2005 aikana tasolla N43 +74,20 m–N43 +74,30 m. Tulvavedenkorkeudet tulvaluukkujen ja voimalaitoksen alakanavan välisellä alueella laskevat hieman nykyisestä.

Lupamääräyksissä on annettu määräykset sallituista juoksutuksista ja vedenkorkeuksista ja niiden tarkkailusta.

Vaikutukset jääolosuhteisiin

Hankkeen vaikutuksesta Sierilän allasalueen jääkansi pääosin vahvistuu. Allas-alueen koski- ja virtapaikkojen sula-alueet pienenevät. Voimalaitokselta alavirtaan jääkannen muodostuminen vaikeutuu Olkkakoskelle saakka ja sula-alueet lisääntyvät. Vedenkorkeuden vaihtelun vuoksi on odotettavissa, että ranta-alueilla jää paksuuntuu ja tarttuu rantatörmiin aiheuttaen törmien syöpymisiä.

Voimalaitokselta alavirtaan aiheutuvia haitallisia vaikutuksia jääolosuhteisiin voidaan lieventää säätelemällä juoksutuksia erityisesti jääkannen muodostumisen aikana luvan saajan esittämällä tavalla. Haittojen ehkäisemiseksi on annettu lupamääräys.

Vaikutukset vedenlaatuun

Vesirakennustyöt, erityisesti märkätyönä tehtävät työt lisäävät veden kiintoainepitoisuutta ja sameutta. Pitoisuudet vastaavat kevättulvan aikaisia huippupitoisuuksia, mutta lyhytaikaisia korkeampiakin pitoisuuksia saattaa esiintyä. Veden ravinnepitoisuudet eivät nouse korkeiksi, joten rakentaminen ei vaikuta juurikaan vesistöä rehevöittävästi. Sierilän rakennustöiden on arvioitu kestävän noin kolme vuotta. Muutoksia vedenlaadussa arvioidaan havaittavan vielä 1–2 vuotta voimalaitoksen käyttöönoton jälkeen lähinnä liettymisenä, joten rakennusvaiheen vaikutus vedenlaatuun kestää noin 4–5 vuotta.

Rakentamisen jälkeen pysyvämpiä vedenlaatumuutoksia voi ilmetä Petäjäniemen padon ja alakanavan välisellä jokijaksolla. Sierimutkan alaosan vesi vastaa laadultaan Kemijoen pääuoman vettä. Voimalaitoksen juoksutuksista riippuen voi veden vaihtuminen alueen yläosassa olla ajoittain heikkoa, mikä voi pitkien hellejaksojen aikana aiheuttaa levätuotantoa ja pintojen limoittumista. Tulva-aikaiset ohijuoksutukset vaikuttavat sen, ettei alueella aiheudu liettymisongelmia. Hankkeella ei ole merkittävää pysyvää vaikutusta vedenlaatuun. Vedenlaadun tarkkailusta on annettu lupamääräys. Tarkkailun tulosten perusteella on tarvittaessa ryhdyttävä toimenpiteisiin vedenlaadun parantamiseksi.

Kiintoaineen kulkeutuminen

Voimalaitospaikalta ylävirtaan nykyisin herkästi liikkuvat pohjan hiekkakerrostumat asettuvat aloilleen. Voimalaitokselta alavirtaan olevista hiekkasärkistä sekä Nuottisaaren ylä- ja alavirtaan olevilta alueilta irtoaa joen pohjasta ainesta. Se kulkeutuu alavirtaan laskeutuen suvantoalueille.

Luvan saaja on määrätty tarkkailemaan kiintoaineen kulkeutumista ja ryhtymään tarvittaessa toimenpiteisiin aiheutuvien haittojen poistamiseksi.

1.3.2.6.3. Hankkeen vaikutukset kalastoon ja kalastukseen sekä rapuun ja ravustukseen

Hankkeella on sekä väliaikaisia että pysyviä vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen. Väliaikaiset vaikutukset johtuvat lähinnä märkätyönä tehtävistä veden samentumista aiheuttavista töistä. Merkittävimmät pysyvät muutokset aiheutuvat patoamisesta johtuvasta vesisyvyyden kasvusta ja virtausnopeuden hidastumisesta. Vesisyvyyden kasvun myötä nivat ja virta-alueet häviävät. Voimalaitospato muodostaa myös fyysisen esteen vesieliöstön liikkumiselle, joten kalasto ja pohjaeläimistö muuttuvat virtavesilajistosta järvimäisempiä olosuhteita suosivan lajiston suuntaan. Pysyvät muutokset voidaan jakaa kolmeen ryhmään: muutokset padotusalueella, muutokset voimalaitokselta alavirtaan ja muutokset voimalaitosaltaaseen laskevien sivujokien kalastossa.

Hankealueen saalislajeista tärkeimmät ovat olleet kirjolohi, harjus ja hauki. Myös taimen, siika ja ahven ovat yleisiä ja tärkeitä saaliskaloja. Kalakantoja on hoidettu mittavin istutuksin. Kirjolohisaalis on kokonaan ja taimensaaliista valtaosa istutuksista peräisin. Harjus- ja siikasaaliista on istutettua alle 50 %.

Hankkeella on todennäköisesti suurin negatiivinen vaikutus voimalaitosaltaaksi muodostuvan nykyisen Kemijoen harjuskantaan, joka tulee selvästi heikentymään. Olkkakoskessa harjuskanta ei kärsi yhtä voimakkaasti. Harjuksen istutuksista saatujen kokemusten perusteella on epätodennäköistä, että harjussaaliin aleneminen voimalaitokselta ylävirtaan voidaan ehkäistä istutuksin. Harjuskanta kuitenkin säilynee altaan virtaavassa yläosassa. Voimalaitosaltaaseen laskevissa Kuohunkijoessa ja Kampsajoessa on molemmissa harjuksen poikastuotantoa ja voi olla, että pääuoman harjuskannan taantuminen heikentää myös sivujokien harjuskantaa. Muilta Kemijoen voimalaitosaltailta saadut kokemukset eivät kuitenkaan tue tätä olettamaa.

Myös voimalaitosaltaan taimen- ja siikakannat heikentyvät, mutta niiden säilyminen voidaan turvata istutuksin. Hauki- ja ahvensaaliit kasvavat selvästi ja kompensoivat osaltaan muiden lajien alenevia saaliita. Negatiivisena ilmiönä särkikalojen kannat kasvavat.

Suunnitellun Sierilän voimalaitoksen vaikutusalueella ei ole tällä hetkellä pyyntivahvuista rapukantaa. Vesipinta-alan kasvun seurauksena ravun elinalueet todennäköisesti lisääntyvät. Rapukanta voidaan palauttaa istutuksilla. Sierilästä alavirtaan olevilta Kemijoen patoaltailta saatujen kokemusten perusteella Sierilän voimalaitoksen vaikutusalueelle voi muodostua vähintään ennen raputuhoa olleen kannan vahvuinen rapukanta.

Hankkeella on vaikutuksia myös kalastustapoihin. Voimalaitosaltaalla perho- ja heittokalastus vähenee ja olosuhteet vetouistelulle ja seisovilla pyydyksillä kalastamiseen parantuvat. Voimalaitokselta alavirtaan ei kalastustavoissa tapahdu merkittäviä muutoksia. Lisääntyvä vedenkorkeuden vaihtelu tosin vaikeuttaa seisovilla pyydyksillä kalastamista ja rapumertojen pitämistä. Erityisesti voimalaitospadon ja alakanavan välisellä Sieriniemen alueella seisovilla pyydyksillä kalastaminen heikkenee olennaisesti vedenkorkeuden vaihtelun ja virtaussuunnan muutosten vuoksi.

Yhteenvetona voidaan todeta, että hankkeella on huomattavia vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen. Harkittavaksi tulee ovatko nämä vaikutukset sellaisia, jotka vesilain 2 luvun 5 §:n tarkoittamalla tavalla muodostavat ehdottoman luvanmyöntämisesteen.

Lakia 467/1987 koskevassa hallituksen esityksessä 266/1984 vp säännökseen tehtyä lisäystä "vesiluonnon ja sen toiminnan vahingollisesta muuttumisesta" on perusteltu sillä, että ekologiset näkökohdat tulisivat huomioon otetuiksi lupaharkinnassa. Lain esitöiden mukaan lainmuutoksella ei tarkoitettu laajentaa olennaisesti luvanmyöntämiskiellon alaa, vaan kiinnittää harkinnassa huomiota luonnon toimintamekanismeihin. Esimerkkinä ekologisen kriteerin soveltuvuudesta tuotiin esille tilanne, jossa vesikasvillisuus ja -eläimistö tuhoutuisi niin, ettei kalakantoja pystyttäisi erityisin toimenpiteinkään elvyttämään.

Sierilän voimalaitoksen rakentamisen seurauksena vesiluonto ei muutu pysyvästi eikä edes väliaikaisesti sellaiseksi, että alueen kalakannat menetettäisiin. Kalakantoihin tulee muutoksia, mutta niitä voidaan lieventää toimenpiteillä. Aluehallintovirasto on katsonut, että suoritettavien toimenpiteiden jälkeen kalasto- ja kalastusvaikutukset ja ympäristömuutokset eivät ole sellaisia, jotka muodostaisivat vesilain 2 luvun 5 §:n tarkoittamalla tavalla ehdottoman luvanmyöntämisesteen. Määrätyillä velvoitteilla ei voida kaikkia vahinkoja ja haittoja ehkäistä. Ne on määrätty korvattavaksi.

Aluehallintovirasto on tehnyt toimitusmiesten esityksestä poikkeavan, jäljempää kalataloudellisten vahinkojen perusteluista ilmenevän arvion ja määrännyt lupamääräyksistä ilmenevät velvoitteet ja korvaukset.

1.3.2.6.4. Johtopäätökset hankkeen vaikutuksista luonnonarvoihin

Hankkeella on edellä kuvatun mukaisesti vaikutuksia alueen luonnonarvoihin. Niihin kohdistuvia haittoja ei ole kaikilta osin mahdollista estää toimenpitein. Hankealue ei kuulu Natura 2000 -päätöksellä suojeltuihin alueisiin. Voimalaitoksen rakentaminen ja käyttäminen eivät ratkaisevalla tavalla heikennä allasalueella esiintyvien tärkeiden elinympäristöjen ja niistä riippuvaisten uhanalaisten eliölajien suojelun tasoa. Hankkeen vaikutukset ovat huomattavia ja ne ulottuvat varsin laajalle alueelle. Vaikutukset voimalaitokselta alavirtaan ovat vaimenevia. Aluehallintovirasto on katsonut, että Sierilän voimalaitoksen rakentaminen ja käyttäminen eivät aiheuta kuitenkaan niin syvällekäyviä ja pysyviä vaikutuksia alueen luontoarvoille, että niitä olisi pidettävä vesilain 2 luvun 5 §:ssä tarkoitettuina huomattavina ja vahingollisina muutoksina ympäristön luonnonsuhteissa sekä vesiluonnossa ja sen toiminnassa.

1.3.2.7. Muinaismuistot ja hankkeen vaikutukset niihin

Sierilän voimalaitoshankkeen vaikutusalueella tunnetaan viimeisimpien kaivauksien ja inventointien jälkeen 19 muinaismuistokohdetta. Kohteista asuinpaikkoja on seitsemän, yksittäisten esineiden löytöpaikkoja yhdeksän ja ajoittamattomia kuoppakohteita yksi. Voimalaitoksen rakentamisen vaikutuspiirissä on tehty koekaivauksia ja kaivaustutkimuksia sekä kattava muinaisjäännösten inventointi. Museoviraston 30.5.2003 antaman lausunnon mukaan alueen muinaisjäännösten tutkimukset on saatu päätökseen ja ne ovat riittävät. Näin ollen muinaismuistolaki (295/1963) ei aseta esteitä rakentamiselle.

1.3.2.8. Hankkeen vaikutukset paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloihin

1.3.2.8.1. Asutus ja hanketta varten tarvittavat alueet

Hankkeen vaikutusalueella on kuusi kyläaluetta: Saarenkylä–Vaarala, Koskenkylä, Oikarainen, Tennilä, Viiri ja Vanttauskoski. Näistä Viirin, Tennilän ja Oikaraisen kylät sijaitsevat hankkeen lähivaikutusalueella ja niissä on asukkaita yhteensä 700–750. Vakituisten asukkaiden lisäksi alueella on vapaa-ajan asutusta. Alueella on kuusi maatilaa.

Padotusalueella on 164 tilaa, joiden omistajien kanssa luvan saaja ei ole sopinut hankkeen aiheuttamista vahingoista ja haitoista. Näistä 155 tilan alueita tarvitaan hanketta varten ja lisäksi yhdeksälle tilalle aiheutuu vettymishaittaa. Lisäksi kahden vesialueen (Korkalonvirta 698-401-186-0 ja Rovavirta 698-409-76-0) alueita tarvitaan voimalaitospadon rakenteita varten. Hakija omistaa koskitilasta Korkalonvirta 97,14 % ja koskitilasta Rovavirta 99,73 %. Hanketta varten tarvittavia muiden kuin luvan saajan omistamia maa-alueita on yhteensä noin 210 ha. Alueet ovat maa- ja metsätalouskäytössä sekä loma- ja asuinkiinteistöihin kuuluvia alueita. Luvan saaja omistaa hanketta varten tarvittavista maa-alueista noin 61 % ja vesialueista noin 98 %.

Hankkeen vaikutusalueella on 81 muiden kuin hakijan omistuksessa olevaa rakennusta, joista 48 jää veden alle, 29 on vettyvällä alueella ja neljä maatilan talouskeskusalueella. Näistä rakennuksista kolme on vakituista asuinrakennusta, yhdeksän lomarakennusta ja 69 muuta (varasto, sauna, lato jne.) rakennusta. Vakituisista asuinrakennuksista yksi jää veden alle, yksi on vettyvällä alueella ja yksi on maatilan talouskeskusalueella. Lomarakennuksista kolme jää veden alle ja kuusi on vettyvällä alueella. Veden alle jäävän asuinrakennuksen asukkaat joutuvat hankkeen vuoksi muuttamaan muualle. Myös maatilan talouskeskusalueen asuinrakennuksen asukkaat joutuvat muuttamaan muualle, koska asuinrakennus on perustettu siten, että se muuttuisi todennäköisesti vettymisen seurauksena asuinkelvottomaksi. Vettyvällä alueella oleva asuinrakennus jää nykyisten omistajien omistukseen ja käyttöön ja rakennukselle aiheutuvat vahingot määrätään korvattavaksi.

Koska vain kahden vakituisessa asuinkäytössä olevan tilan asukkaat joutuvat muuttamaan muualle, ei hanke suuresti huononna paikkakunnan asutusoloja.

1.3.2.8.2. Vesistön virkistyskäyttö

Hankkeella on myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia alueen virkistyskäyttöön.

Alueen vesiliikenne on pääasiassa paikallista kotitarve- ja virkistyskalastukseen liittyvää veneliikennettä, mutta alueella on myös jonkin verran muuta virkistysluontoista veneilyä. Patoallasalueella veneilyolosuhteet paranevat vedenkorkeuden nousun ja vuorokautisen vedenkorkeuden vaihtelun pienenemisen myötä. Säännöstelypato katkaisee venekulkuyhteyden. Padosta alavirtaan Olkkakoskelle saakka vuorokautisen vedenkorkeuden vaihtelun kaksinkertaistuminen vaikeuttaa veneen- ja laiturinpitoa sekä rannankäyttöä. Nykyisinkin vedenkorkeuden vaihtelut ja Olkkakoski ovat vaikeuttaneet veneilyä ja rannankäyttöä suunnitellusta padosta alavirtaan olevalla jokiosuudella. Patoallasalueella ja padosta alavirtaan vaikutusalueella olevien erityiseen käyttöön otettujen kiinteistöjen rannat on määrätty suojattavaksi sekä venevalkamat ja sinne johtavat veneväylät tarvittaessa rakennettavaksi. Luvan saaja on määrätty suorittamaan maisemointeja ja rakentamaan tai kunnostamaan 10 yleistä veneenlaskupaikkaa. Voimalaitoshankkeen toteutumisesta huolimatta veneilyä sekä rannan ja vesialueen virkistyskäyttöä voidaan edelleen harjoittaa koko hankkeen vaikutusalueella.

Patoallasalueella voidaan nykyistä paremmin harjoittaa talvikalastusta, moottorikelkkailua ja hiihtoa, koska vedenkorkeuden vaihtelun vähenemisen ja virtaaman hidastumisen ansiosta jääpeite vahvistuu, mikä mahdollistaa kelkkailu- ja hiihtoreittien tekemisen sekä kalastamisen jäältä. Padosta alavirtaan nykyiset moottorikelkkailu- ja hiihtomahdollisuudet huononevat, koska jääpeite heikentyy vedenkorkeuden vaihtelun ja virtaamien kasvaessa. Tosin nykyisissäkin jääolosuhteissa kelkkailu ja hiihto voi olla vaikeaa. Sierilän moninaiskäyttöselvityksen (päivitys 21.5.2007) liitteessä 1 on esitetty nykyiset viralliset moottorikelkkailureitit. Kemijoen jäällä ei ole kelkkailu- tai hiihtoreittejä Olkkakosken ja Vanttauskosken välillä, joten niitä ei menetetä hankkeen myötä.

Hankkeella olisi alkuvaiheessa kielteisiä vaikutuksia kalastukseen ja kalastoon allasalueella ja voimalaitokselta alavirtaan. Haitat aiheutuisivat elohopeasta, rakentamisvaiheen veden samentumisesta ja mahdollisesti kalaston muutoksista. Padosta alavirtaan virkistyskalastusta vaikeuttaisi rakentamisaikana jossain määrin myös pyydysten lisääntynyt likaantuminen ja limoittuminen. Kalastukselle ja kalastolle aiheutuvaa haittaa voidaan vähentää toimenpiteillä.

Virkistyskalastusta voidaan edelleen harjoittaa koko hankkeen vaikutusalueella. Padotusalueella menetetään virtavesialueet, jolloin perho- ja heittokalastus taantuu tai loppuu kokonaan ja kalastusmuodoiksi tulevat vetouistelu ja seisovien pyydysten käyttö. Voimalaitokselta alavirtaan, erityisesti Sieriniemen mutkan alueella, virkistyskalastusmahdollisuudet huononevat voimalaitoksen rakennusaikana, jolloin vesistössä aiheutuu samentumishaittoja. Myös vedenkorkeuden vuorokautinen vaihtelu vaikeuttaa kalastusta etenkin matalalla Sieriniemen mutkan alueella. Virkistyskalastukselle aiheutuvat haitat säännöstelypadolta alavirtaan sisältyvät tilakohtaisiin virkistyskäyttöhaittakorvauksiin.

Vedenlaadun muutokset ovat väliaikaisia ja vähäisiä, lukuun ottamatta säännöstelypadon ja alakanavan välistä aluetta, eikä niillä ole vaikutusta vesistön muuhun virkistyskäyttöön. Hankkeen myötä nykyiset uimapaikat muuttuvat osittain, mutta yleisten veneenlaskupaikkojen yhteyteen rakennetaan uusia uimapaikkoja.

Hankkeella ei ole haitallisia vaikutuksia alueen nykyisiin vesilintujen metsästysolosuhteisiin. Moninaiskäyttöselvityksen mukaan vedennostolla voi olla jopa positiivisia vaikutuksia metsästysmahdollisuuksiin, koska vedennoston seurauksena syntyy yleensä matalia kosteikoiksi ennen pitkää muodostuvia vesialueita.

Edellä lausutun perusteella aluehallintovirasto on todennut, että hankkeella on vaikutuksia vesistön virkistyskäyttöön. Alueen virkistyskäyttöarvoa ei menetetä eivätkä virkistyskäyttöhaitat ole sellaisia, että ne vesilain 2 luvun 5 §:n tarkoittamalla tavalla suuresti huonontaisivat paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja. Virkistyskäyttöhaitat voidaan lupamääräyksissä asetetuin toimenpidevelvoittein ja korvausmääräyksin hyvittää.

1.3.2.8.3. Elinkeinon harjoittaminen

Hankkeen vaikutusalueella sijaitsee Vanttauksen, Poikajärven, Narkauksen ja Niemelän paliskuntien alueita. Paliskuntien alueiden kokonaispinta-ala on yhteensä 6 678 km2. Poronhoidon kannalta tärkeimmät alueet ovat kangasmaita, joille porojen talvilaitumet sijoittuvat. Porojen talvilaitumia jää veden alle Vanttauksen paliskunnassa 101 ha ja Narkauksen paliskunnassa 5 ha. Lisäksi poronhoidolle aiheutuu haittaa suoja-aitojen menetyksestä. Vanttauksen paliskunnan talvilaitumiksi soveltuvien kangasmaiden kokonaispinta-ala on 23 630 ha ja Narkauksen paliskunnan 64 960 ha. Veden alle jäävien talvilaidunten osuus on hyvin vähäinen osa talvilaidunten kokonaismäärästä eivätkä paliskunnat joudu alueiden menettämisen seurauksena vähentämään porolukuaan. Hankkeella ei siten ole vaikutusta paliskuntien elinkeinonharjoittamiseen. Aiheutuvat menetykset määrätään korvattavaksi paliskunnille.

Hankkeen vaikutusalueella on kuusi maatilaa, joille hankkeella on vaikutuksia. Yhden maatilan elinkeinonharjoittajan kanssa luvan saaja on tehnyt sopimuksen aiheutuvista vahingoista. Hankkeella on vaikutuksia neljän maatilan elinkeinotoimintaan siten, että yhdellä maatilalla joudutaan lopettamaan maatalouselinkeinon harjoittaminen ja kolmella maatilalla aiheutuu elinkeinotoiminnan supistumishaittaa. Elinkeinotoiminnan menetys määrätään korvattavaksi kyseiselle elinkeinonharjoittajalle. Kolmen muun maatilan maatalouselinkeinonharjoittaminen on edelleen mahdollista Sierilän voimalaitoksen rakentamisesta huolimatta. Elinkeinotoiminnan harjoittamiselle aiheutuvat haitat määrätään korvattavaksi ja yhden maatilan osalta erillisellä hakemuksella selvitettäviksi.

Vuonna 1999 tehdyn Sierilän moninaiskäyttöselvityksen mukaan tunnetuimpia hankkeen vaikutusalueella olevia matkailu-, majoitus- ja ravitsemuspaikkoja ovat Onnellisten saari, Sieripirtti, Viirin tukikohta ja Raanupirtti. Selvityksen mukaan Sierilän voimalaitoshankkeella ei ole sanottavia vaikutuksia matkailu-, majoitus- ja ravitsemuspaikoille. Voimalaitoksen rakentamisen jälkeenkin ranta-alueiden käyttö Sieripirtin kohdalla on vaikeaa hienojakoisen maa-aineksen kasautumisen vuoksi. Viirin tukikohdan kohdalla jokialue muuttuu järvimäiseksi altaaksi, mikä on virkistyskäytön kannalta myönteistä. Onnellisten saaren toiminnalle ja saaresta alavirtaan sijaitseville matkailu-, majoitus- ja ravitsemuspaikoille ei hankkeella ole vaikutuksia.

Sierilän moninaiskäyttöselvitystä on päivitetty 21.5.2007. Päivityksen tarkoituksena oli selvittää erityisesti hankkeen vaikutukset ohjelmapalveluyritysten toimintaan ja Rovaniemen matkailustrategiaan. Selvityksen mukaan voimalaitoshanke ei vaaranna ohjelmapalveluyrittäjien yritystoimintaa, koska toiminta on siirtynyt pääosin Ounasjoen suuntaan ja Kemijoen merkitys on pienentynyt. Pääosan muiden alueella toimivien yrittäjien näkemyksen mukaan hankkeella ei ole suurta vaikutusta heidän yritystoimintaansa. Rovaniemen kaupungin matkailustrategian kehittämisessä on painopistealueeksi valittu Ounasjoen alue. Tällöin hankkeen vaikutukset matkailustrategiaan ja matkailuun ovat vähäiset.

Aluehallintovirasto on pitänyt tehtyä selvitystä matkailuelinkeinon harjoittamiseen riittävänä ja oikeana. Selvityksen perusteella on katsottu, että hankkeella ei ole juurikaan vaikutuksia alueella toimiville matkailuyrittäjille.

Sierilän voimalaitoshankkeen työllisyysvaikutukset ovat rakentamisvaiheessa 810 välitöntä henkilötyövuotta ja 920 välillistä henkilötyövuotta. Hankkeen myötä yhden maatilan elinkeinotoiminta päättyy, minkä vuoksi menetetään kaksi välitöntä työpaikkaa ja yksi välillinen työpaikka. Muutoin vaikutukset maa- ja metsätalouteen sekä porotalouteen ovat vähäiset ja työpaikkoja on arvioitu menetettävän välilliset työllisyysvaikutukset huomioon ottaen kaksi työpaikkaa. Toisaalta uusia työpaikkoja saattaa syntyä tilalle, mikäli esimerkiksi korvausrahoilla ostetaan uusi maatila entisen tilalle.

Edellä lausutun perusteella on todettu, että hankkeella on haitallisia vaikutuksia lähinnä neljän maatilan elinkeinotoimintaan. Nämä vaikutukset eivät ole kuitenkaan sellaisia, että ne vesilain 2 luvun 5 §:n tarkoittamalla tavalla suuresti huonontaisivat paikkakunnan elinkeino-oloja.

Elinkeinotoiminnalle aiheutuvat haitat voidaan lupamääräyksissä asetetuin toimenpidevelvoittein ja korvauksin hyvittää.

1.3.2.8.4. Muut vaikutukset asutus- ja elinkeino-oloihin

Hanke vaikuttaa vedenhankinnan ja jätevesien käsittelyn järjestämiseen. Lupamääräyksissä asetetuilla toimenpidevelvoitteilla nämä haittavaikutukset voidaan estää. Hanke ei tältä osin huononna paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja.

Hanke vaikuttaa yleisillä ja yksityisillä teillä tapahtuvaan liikennöintiin. Oikaraisen lossin kohdalla talviaikaisen jäätien pitäminen ei ole enää mahdollista rakentamisen jälkeen. Oikaraisen sillan rakentamiselle on 3.3.2010 myönnetty vesilain mukainen rakentamislupa. Päätös on lainvoimainen. Näin ollen liikennöinti nykyisen lossin kohdalla ei esty voimalaitoksen rakentamisen seurauksena, kun silta on rakennettu. Hanke vaikuttaa Kuohunkijoen sillan tulvan aikaiseen käyttöön. Rovaniemi–Kuusamo kantatien nro 81 tasausviiva jää tulevan vedenkorkeuden alapuolelle. Hanke vaikuttaa myös eräisiin yksityisteihin. Lisäksi veden³korkeuden noston seurauksena kulku eräille tiloille tai palstoille estyy tai vaikeutuu tai kulkumatka pidentyy. Lupamääräyksissä asetetuilla toimenpidevelvoitteilla ja korvauksin edellä mainitut haittavaikutukset voidaan estää tai hyvittää. Hanke ei tältä osin huononna paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja.

Hanke vaikuttaa alueella oleviin tietoliikenneyhteyksiin ja sähkölinjoihin. Lupamääräyksiin sisältyy määräykset tietoliikenneyhteyksien ja sähkölinjojen muutostöistä. Tältä osin hanke ei huononna paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja.

1.3.2.9. Aluehallintoviraston johtopäätös Sierilän voimalaitoshankkeen vesilain 2 luvun 5 §:n mukaisista vaikutuksista

Hanke ei vaaranna yleistä terveydentilaa. Kun hankkeesta aiheutuvia haitallisia vaikutuksia vähennetään määrättävillä toimenpiteillä, ei hanke aiheuta huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa eikä huononna paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja. Toimittaessa lupapäätöksessä annettujen lupamääräysten mukaisesti hankkeesta ei aiheudu sellaisia vesilain 2 luvun 5 §:ssä mainittuja seurauksia, että lupa olisi evättävä.

1.3.3. Intressivertailu

1.3.3.1. Sovellettavat säännökset

Luvan myöntäminen edellyttää vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan, että hankkeesta saatava hyöty on huomattava siitä aiheutuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna. Hyöty on määrättävä siten kuin vesilain 2 luvun 11 §:ssä säädetään. Milloin hakijalle samalla myönnetään vesilain 2 luvun 7–9 §:ssä tarkoitettu oikeus, on oikeuden myöntämisestä saatava hyöty ja aiheutuva edunmenetys myös otettava huomioon.

Intressivertailu on suoritettava vesilain 2 luvun 11 §:n mukaisesti. Pykälän 2 momenttia on muutettu lailla 750/1996, joka on tullut voimaan 1.1.1997. Koska Sierilän voimalaitoksen rakentamista koskeva hakemus on tullut vireille 28.12.2005 eli lain tultua voimaan, asiassa sovelletaan kyseistä säännöstä.

Vesilain 2 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan rakentamisesta johtuvana hyötynä on pidettävä yrityksen tuottamien yleisten etujen lisäksi maa- tai vesialueen tahi muun omaisuuden tuottavuuden parantumisesta tai omaisuuden hyödyksikäyttöä vaikeuttavan esteen tai haitan poistamisesta aiheutuvaa omaisuuden käyttöarvon lisääntymistä samoin kuin muutakin etua, joka yrityksen toteuttamisesta välittömästi voidaan saada.

Pykälän 2 momentin mukaan rakentamisesta johtuvana vahinkona, haittana ja muuna edunmenetyksenä otetaan huomioon sekä yleistä etua koskevat että yritykseen osallistumattoman henkilön omaisuudelle ilman asianomaisen suostumusta aiheutetut sanotunlaiset seuraukset, niihin luettuna myös se, että luvan hakija saa oikeuden käyttää tiettyä rakennelmaa, aluetta tai muuta omaisuutta hyväkseen taikka lunastaa sen itselleen.

Milloin hyödyn taikka vahingon, haitan ja muun edunmenetyksen raha-arvo on vaikeasti määrättävissä taikka yrityksellä tai menetettävällä edulla on raha-arvon lisäksi muutakin merkitystä, pykälän 3 momentin perusteella luvan edellytyksiä harkittaessa on verrattava yrityksen ja menetettävän edun merkitystä yleiseltä kannalta katsottuna.

Vesilain 2 luvun 11 a §:n (1301/2004) mukaan rakentamisesta aiheutuvaa hyötyä, vahinkoa ja haittaa tämän luvun 11 §:n mukaan arvioitaessa on otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty hankkeen vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Vesilain 3 luvun 3 §:n 2 momentin (750/1996) mukaan voimalaitoksen rakentamisen edellytyksiä harkittaessa otetaan vesivoiman käyttöönottamisen osalta hyötynä huomioon käyttöön otettavalla vesivoimalla keskimäärin vuosittain tuotettavan sähkön hinta kaksikymmenkertaisena. Muutoin rakentamisesta saatava hyöty sekä siitä johtuva vahinko, haitta ja muu edunmenetys on, ottamalla huomioon myös tämän luvun 4 §:n mukaan lunastettavien alueiden arvo, määrättävä 2 luvun 11 §:ssä säädetyllä tavalla.

Vesilain 8 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan säännöstelystä saatavana hyötynä on otettava lukuun kaikki sen toteuttamisesta johtuvat edut, niihin luettuna käyttökelpoisen vesivoiman määrän ja arvon lisäys, maan tuottokyvyn tai käyttöarvon lisääntyminen sekä parempi mahdollisuus kuivattaa maata tai käyttää maa- tai vesialuetta virkistystarkoituksiin tai kalanviljelyyn taikka muutoin tällaisella tavalla käyttää omaisuutta entistä hyödyllisemmin sekä uittokustannusten vähentyminen, liikenteen hyväksi käytettävien varojen säästö, vedensaantietu sekä vesistön puhdistautumiskyvyn paraneminen.

Lisäksi lupaharkinnassa on otettava huomioon vesilain 2 luvun 3 §:n säännökset, jotka koskevat vesistöön rakentamista tarkoittavan hankkeen toteuttamista mahdollisimman vähän vahinkoa aiheuttaen.

1.3.3.2. Intressivertailua koskevien säännösten tulkinta

Intressivertailussa punnittavat hyödyt, vahingot, haitat ja muut edunmenetykset määritellään vesilain 2 luvun 11 §:n säännöksissä.

Vesilain intressivertailun lähtökohtana on bruttohyötyperiaate, jonka mukaan hankkeen kannattavuudella ei ole lupaharkinnassa merkitystä. Hankkeen kustannukset otetaan etuvertailussa huomioon ainoastaan vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentissa ja 11 §:n 2 momentissa säädetyiltä osin. Rakentamiskustannukset on siten jätettävä huomioon ottamatta.

Vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin säännöstä muutettiin 1.8.1994 voimaan tulleella lailla 553/1994 siten, että yleinen tarve ei ole enää rakentamisluvan vaihtoehtoinen edellytys. Lakiehdotusta koskevassa hallituksen esityksessä HE 17/1994 korostettiin hyötyjen ja haittojen tasapuolisen vertailun tärkeyttä ja sitä, että erilaisten hyötyjen ja haittojen kattava huomioon ottaminen voidaan kaikissa tapauksissa varmistaa soveltamalla intressivertailua.

Alkuperäisen vesilain mukaan ns. sovitut vahingot eli korvaukset sellaisista vahingoista ja käyttöoikeuksista, jotka hankkeen luvan saaja on sopinut asianomaisten kanssa, kuuluivat hankkeen kustannuksiin ja jäivät intressivertailun ulkopuolelle. Vesilain 2 luvun 11 §:n 2 momentin säännöstä muutettiin tältä osin 1.1.1997 voimaan tulleella lailla 750/1996 siten, että edunmenetyksinä pidetään myös kustannuksia sellaisista vahingoista ja käyttöoikeuksista, joista hakija on erikseen sopinut asianomaisen kanssa samoin kuin vastaavassa tarkoituksessa hakijalle vapaaehtoisesti luovutettujen alueiden hankkimiskustannuksia. Huomioon ei kuitenkaan oteta sitä sovitun korvauksen tai hankkimishinnan osuutta, joka mahdollisesti vastaa vesilain 11 luvun 6 §:n 1 momentin mukaista korvauksen korotusta puolitoistakertaiseksi. Hallituksen esityksen HE 54/1996 mukaan sovittujen käyttöoikeuksien ja alueiden hankintakustannusten arvona käytetään todellisia vastikkeita, joiden voidaan katsoa riittävällä tarkkuudella kuvastavan vastaavien ympäristöhaittojen yksityistaloudellista arvoa. Intressivertailua koskevan lainsäädännön valmistelussa esillä ollutta näkemystä, jonka mukaan intressivertailussa määriteltävä hyöty pitäisi muuttaa bruttoperiaatteesta nettoperiaatteen mukaan laskettavaksi, ei kuitenkaan otettu lakitekstiin.

Vesilain 2 luvun 11 §:n 3 momentin säännös määrittelee hyödyn ja haitan arvioinnin perusteet tilanteissa, joissa raha-arvo on vaikeasti määritettävissä tai menetettävällä edulla on raha-arvon lisäksi muutakin merkitystä. Säännöksestä poistettiin lailla 467/1987 loppuvirke, joka korosti toimenpiteen välttämättömyyttä etujen saamiseksi hyödylliseen käyttöön. Hallituksen esityksessä (HE 266/1994 vp) viitattiin vesilain 2 luvun 3 §:ään, jonka mukaan arvioitaessa hanketta yleiseltä kannalta painoa on pantava myös yrityksen vaihtoehtoisten ja vähemmän haitallisten toteuttamistapojen selvittämiselle. Hallituksen esityksen perusteluissa kiinnitettiin huomiota lisäksi vesistön eri käyttömuotojen keskinäisessä painotuksessa tapahtuneisiin muutoksiin.

Vesilain 2 luvun 11 §:n 3 momentin säännös on saanut merkitystä yleiseltä kannalta tarkasteltujen hyötyjen ja haittojen punninnassa. Jo korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 10.5.1978/2210 voimalaitoksen rakentamislupa evättiin paitsi vähäisen hyödyn, ennen muuta koskialueen maisemallisten, kulttuurihistoriallisten ja kalataloudellisten arvojen vuoksi. Myöhemmässä oikeuskäytännössä intressipunninnassa huomiota on kiinnitetty mm. hankeympäristön ekologiseen kokonaisuuteen, alueen luonnonsuojelu- ja virkistysarvojen merkitykseen sekä käytettävissä oleviin vaihtoehtoisiin ratkaisuihin (vesiylioikeus 17/1996, korkein hallinto-oikeus ei myöntänyt valituslupaa). Myös maisema-arvojen merkitys on korostunut ratkaisuissa, joissa hankkeen hyödyt ovat osoittautuneet vähäisiksi. Vesilain 2 luvun 11 §:n 3 momentin säännös mahdollistaa rahassa arvioimattomien tekijöiden ja erityisesti yleistä etua kohtaavien haittojen huomioon ottamisen intressivertailussa. Säännöksen yleistä etua koskevaan tulkintaan vaikuttavia tekijöitä ovat ympäristön laadun säilyttämisen osalta edellä mainittu luontodirektiivi ja lintujen suojelun osalta lintudirektiivi. Myös yhteisön vesipolitiikan puitedirektiivin tavoitteisiin kuuluu mm. vesiluonnon monimuotoisuuden edistäminen ja kosteikkoalueiden tilan huonontumisen ehkäiseminen. Puitedirektiivi sallii kuitenkin edelleen vesistöjen vesitaloudellisen hyödyntämisen. Puitedirektiivi on toimeenpantu Suomessa lailla vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004).

1.3.3.3. Hankkeen hyödyt

Hankkeesta saadaan hyötyä energian tuoton lisääntymisenä sekä tehon lisäyksenä. Hankkeesta saatavan vuotuisen energiantuotannon nettolisäys on 120 GWh ja kokonaistehon nettolisäys 28 MW. Vesilain 3 luvun 3 §:ssä määriteltävällä tavalla laskettuna pääomitettu hyöty on luvan saajan esittämän laskelman mukaan noin 112 miljoonaa euroa.

Hanke tuo alapuolisille voimalaitoksille lisähyötyä lyhentäessään viipymän Valajaskoskelle muutamaan tuntiin. Hankkeella on vaikutusta myös kulloinkin käytettävissä oleviin taajuudensäätö- ja häiriöreserveihin.

Sierilän voimalaitoksen rakentamisen välitön työllisyysvaikutus on noin 800 henkilötyövuotta ja välillinen työllisyysvaikutus noin 900 henkilötyövuotta. Kunnallisveron määrä lisääntyy rakentamisvaiheessa noin 1 miljoona euroa. Voimalaitoksen kiinteistöveroksi on arvioitu noin 400 000 euroa/v. Luvan saaja on 16.5.2008 päivätyssä katselmuskirjasta antamassaan muistutuksessa ilmoittanut kiinteistöveron arvioiduksi vuotuiseksi määräksi noin 700 000 euroa.

Hanke vähentää välillisesti kasvihuonekaasupäästöjä ja on valtioneuvoston ilmastostrategian mukainen.

Aluehallintovirasto on pitänyt luvan saajan esitystä hankkeen rahassa mitattavasta voimataloushyödystä oikeana. Luvan saajan esitys perustuu vuosien 1981–2002 virtaamatietoihin ja vuoden 2010 tilannetta kuvaavaan SPOT-hintaennusteeseen. Nordpoolin Suomen keskimääräinen aluehinta on ollut vuosina 2005–2011 noin 30–60 €/MWh. Sähkön hinta oli 60 €/MWh helmikuussa 2011. Luvan saajan laskelmassa sähkön hintana on käytetty arvoa noin 46 €/MWh, jonka aluehallintovirasto on katsonut sähkön hintakehitys huomioon ottaen oikeaksi.

Alapuolisille voimalaitoksille tulevaa ja taajuudensäätö- ja häiriöreserveihin saatavaa hyötyä ei voida laskea suoraan rahassa mitattavien hyötyjen summaan. Ne on otettu huomioon vesilain 2 luvun 11 §:n 3 momentissa tarkoitettuna yleiseltä kannalta tarkasteltavana hyötynä.

Oikeuskirjallisuudessa (Erkki J. Hollo: Maankäyttö- ja vesioikeus 2006, s. 488) on katsottu, että intressivertailuun ei ole mahdollista sisällyttää kaikenlaisia yhteiskunnallisia haittavaikutuksia. Vertailtavien tekijöiden tulee yleensä liittyä vesien käyttöön, joten kovin etäisiä yhteiskunnallisia (työllisyys, verotuotot ym.) tai liiketaloudellisia tekijöitä, kuten toiminnan kannattavuutta, ei tule ottaa huomioon. Aluehallintovirasto on todennut, että hankkeen työpalkat ja luvan saajan maksettavaksi tuleva kiinteistövero ovat hankkeesta aiheutuvia kustannuksia, joita lain mukaan ei oteta etuvertailussa huomioon hankkeesta johtuvana vahinkona. Näin ollen tällaisista kustannuksista yhteiskunnalle tai yksityisille aiheutuvaa hyötyä ei voida ottaa huomioon hankkeen hyötyinä.

Kasvihuonekaasujen välillistä vähentymistä ei voida myöskään ottaa huomioon intressivertailussa, koska se ei ole vesilain 2 luvun 11 §:n tarkoittamalla tavalla hankkeesta välittömästi koituvaa hyötyä. Ilmastovaikutukset on otettu sen sijaan huomioon jäljempänä sanotusti yleiselle edulle koituvana, rahassa arvioimattomana hyötynä.

1.3.3.4. Vahingot, haitat ja edunmenetykset

1.3.3.4.1. Vapaaehtoisin luovutussopimuksin hankittujen tilojen hankintakustannukset sekä sovitut vahingonkorvaukset ja käyttöoikeuskorvaukset

Luvan saaja on ilmoittanut tilojen hankintakustannusten sekä sovittujen vahingonkorvausten ja käyttöoikeuskorvausten olevan 31.12.2007 tilanteessa yhteensä 3 104 500 euroa.

Aluehallintovirasto on todennut, että sovittujen alueiden hankintakustannusten ja käyttöoikeuksien edunmenetyksen arvona pidetään lähtökohtaisesti todellisia vastikkeita. Vesilain 11 luvun 6 §:n 1 momentin mukaista korotusta vastaavaa osuutta ei kuitenkaan oteta huomioon edunmenetyksenä, vaikka hakijan laskelmissa edunmenetys olisikin laskettu maapohjan puolitoistakertaiseen korvaukseen perustuen. Luvan saajan esityksessä intressivertailussa huomioon otettavien sovittujen etujen menetyksistä ei ole tarkemmin eritelty korvausperusteita. Asiakirjoihin liitetyissä luovutuskirjoissa tai korvaussopimuksissa ei ole myöskään tarkemmin eritelty maapohjan korvausperusteita. Edunmenetykset on siten otettava huomioon sopimusten mukaisina. Näin ollen intressivertailussa on otettu huomioon luvan saajan esittämä 3 104 500 euroa.

Luvan saaja on tehnyt tilojen hankintoja ja korvaussopimuksia 31.12.2007 jälkeen. Sopimukset sekä kauppakirjat ja vaihtokirjat on liitetty asiakirjoihin. Asiakirjoista ilmenevät uudet kustannukset ovat yhteensä noin 124 000 euroa.

Rahassa mitattavat tilojen hankintakustannukset ja sovitut korvaukset ovat yhteensä 3 228 500 euroa.

1.3.3.4.2. Tiloille aiheutuvat vahingot, haitat ja muut edunmenetykset

Hankkeesta aiheutuu vahinkoa, haittaa ja muuta edunmenetystä muun muassa tilojen maa- ja vesialueille, puustolle, rakenteille ja rakennuksille sekä virkistyskäytölle. Eräiden maatilojen maataloustoiminnalle aiheutuu elinkeinon supistumishaittaa ja yhden maatilan maatalouselinkeino menetetään.

Aluehallintovirasto on korvausratkaisun perusteluista ilmenevin perustein arvioinut kiinteistökohtaiset vahingot, haitat ja muut edunmenetykset. Intressivertailussa huomioon otettavat edunmenetykset ovat seuraavat:

Korvauksen kohteet Korvauksen määrä

- maa- ja vesialueet 599 931 €

- salaojalinja (rantapato 3) 5 375 €

- puusto 242 095 €

- rakenteet ja rakennukset 1 300 639 €

- muu haittakorvaus 20 000 €

- virkistyskäyttöhaitta 1 021 000 €

- muut korvaukset (sisältää

maatalouselinkeinot) 519 830 €

Yhteensä 3 708 870 €

1.3.3.4.3. Vesivoiman käyttöönottaminen

Korvausratkaisun perusteluista ilmenevästi aluehallintovirasto on määrännyt vesivoiman korvaushinnaksi 44 012 euroa, mikä otetaan huomioon intressivertailussa.

1.3.3.4.4. Kalatalousmaksu ja korvaukset

Aluehallintovirasto on korvausratkaisun perusteluista ilmenevästi

arvioinut kalastolle ja kalastukselle aiheutuvien edunmenetysten määrän ja on määrännyt ne hyvitettäväksi ja korvattavaksi seuraavasti:

kalatalousmaksu pääomitettuna 360 000 €

taimen-, harjus-, siika- ja kirjolohisaaliin

pienentyminen 668 171 €

viehekalastuslupatulojen menetys 319 273 €

Yhteensä 1 347 444 €

1.3.3.4.5. Porotaloudelle aiheutuvat vahingot

Porotaloudelle aiheutuvat vahingot määrätään korvattavaksi yhteensä 7 056 eurolla, mikä on otettu huomioon intressivertailussa.

1.3.3.4.6. Vahinkoja estävät ja vähentävät toimenpiteet

Hakemuksen mukaan intressivertailussa huomioon otettavia, vahinkoja estävien toimenpiteiden kustannuksia ovat Mukkaojan luonnonuoman toteuttamiskustannukset, Oikaraisen sillan rakennuskustannukset (Kemijoki Oy:n osuus), Kuohunkijoen sillan korotuskustannukset, telekaapeliverkoston ja sähkölinjojen sekä vesi- ja viemärilinjojen muutoskustannukset, maisemointi- ja rannansuojauskustannukset, ranta-alueiden selkeyttämiskustannukset, venekulkuväylät sekä yleisten veneenlaskupaikkojen rakennuskustannukset. Kustannukset ovat yhteensä noin 2 845 000 euroa.

Katselmuskirjassa on intressivertailuun lisätty seuraavat, haittoja vähentävät toimenpidekustannukset: kulkuyhteyksien järjestämisestä ja pidentymisestä aiheutuvat kustannukset, venereittimerkinnöistä, allas-alueen syvyyskartoituksesta ja alapuolisen venereitin muutostöistä aiheutuvat kustannukset, kalatien rakentamisesta aiheutuvat kustannukset, allasalueen raivauskustannukset, tarkkailukustannukset sekä uhanalaisten eliöstön säilyttämiskustannukset. Lisätyt kustannukset ovat yhteensä noin 1 850 000–2 050 000 euroa. Katselmuskirjassa on lisäksi korotettu eräiden toimenpiteiden kustannuksia. Korotukset ovat yhteensä 665 000 euroa. Katselmuskirjassa intressivertailussa huomioon otetut toimenpidekustannukset ovat yhteensä noin 5 365 000–5 565 000 euroa.

Aluehallintovirasto on poistanut tarkkailukustannukset intressivertailusta vesilain 2 luvun 11 §:ään kuulumattomina kustannuksina. Niin ikään katselmuskirjassa esitetty kulkuyhteyksien pidentymiskustannus 4 818 euroa on poistettu toimenpidekustannuksista, koska se on katselmuskirjassakin esitetty maksettavaksi kertakaikkisena korvauksena eikä se siten kuulu toimenpidekustannuksiin.

Vesilain 2 luvun 3 §:n mukaan rakentaminen on, jos sen tarkoitus voidaan saavuttaa ilman kustannusten kohtuutonta lisääntymistä hankkeen kokonaiskustannuksiin ja aiheutettavaan vahinkoon verrattuna, suoritettava muun muassa siten, ettei yrityksestä aiheudu vältettävissä olevaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä ja ettei kalakantaa vahingoiteta. Tämän päätöksen lupamääräyksistä ilmenevästi luvan saajalle on asetettu toimenpidevelvoitteita, muun muassa rannansuojaus- ja maisemointivelvoitteita, joilla estetään tai vähennetään vesilain 2 luvun 11 §:ssä tarkoitettujen yleiselle tai yksityiselle omaisuudelle aiheutuvien vahinkojen, haittojen ja edunmenetysten syntymistä. Toimenpidevelvoitteiden kustannuksia ei voida pitää kohtuuttomina verrattuna hankkeen kokonaiskustannuksiin ja ilman suoritettavia toimenpiteitä aiheutuviin vahinkoihin nähden.

Toimenpidevelvoitteiden kustannusten huomioon ottamisen osalta voidaan oikeuskäytännöstä mainita Pohjois-Suomen vesioikeuden Vuotos-päätös, jossa vesioikeus katsoi katselmustoimituksen toimitusmiesten esityksestä poiketen, ettei korkeimman hallinto-oikeuden 22.12.1997 antaman päätöksen, taltionumero 3272, mukaan vahinkoja estävien tai vähentävien töiden kustannuksia voida ottaa huomioon intressivertailussa. Vesioikeus muutti katselmuskirjan intressivertailua poistamalla hankkeen markkamääräisistä vahingoista vahinkojen torjuntatoimenpiteistä aiheutuvat ja niitä vastaavat kustannukset. Vesioikeus sovelsi ratkaisussaan aiemmin voimassa ollutta vesilain 2 luvun 11 §:n 2 momenttia. Myös oikeuskirjallisuudessa (Erkki J. Hollo: Maankäyttö- ja vesioikeus 2006, s. 488) on todettu, että velvoitteiden kustannuksia ei yleensä lueta intressivertailussa haittoihin, mutta kylläkin toisen omaisuuteen vastentahtoisesti perustetut oikeudet tai siihen kohdennetut toimenpiteet.

Lakia 750/1996 koskevassa hallituksen esityksen 54/1996 vp yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu muun muassa, että vesilain 2 luvun 6 §:ää on muutettu 1 päivästä elokuuta 1994 alkaen yleisperustelujen 1 jaksossa selostetulla tavalla. Tätä koskevasta hallituksen esityksestä (HE 17/1994 vp) antamassaan mietinnössä (YmVM 5/1994 vp) eduskunnan ympäristövaliokunta lausui, että lakiehdotuksen valmistelussa oli kiinnitetty huomiota tarpeeseen muuttaa 2 luvun 6 ja 11 §:n mukaisen etuvertailun rakennetta siten, että myös hakijalle koituvat kustannukset otettaisiin etuvertailussa huomioon. On kuitenkin ilmennyt, ettei nettohyödyn omaksuminen yleiseksi lähtökohdaksi ole vesilain järjestelmässä täysin ongelmatonta, ja asiasta vallitsee voimakkaasti eriäviä näkemyksiä. Monien vesitaloudellisten toimenpiteiden kustannukset voidaan arvioida hankekohtaisesti, ilman suoraa yhteyttä varsinaiseen yritys- ja liiketalouteen, mutta esimerkiksi voimatalousrakentamisessa yksittäisen rakentamishankkeen talouden pitäminen erillään hakijayhteisön liiketaloudesta voi osoittautua käytännössä vaikeaksi. Edelleen hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että lupaharkinnan rakenteessa nyt esiin tullut epäsuhde on ilmeisin niiden kustannusten osalta, jotka johtuvat niin sanotuista sovituista vahingoista, koska voimassa oleva laki jättää myös nämä intressivertailun ulkopuolelle. Näistä syistä ehdotetaan intressivertailua täydennettäväksi vain sellaisten kustannusten osalta, jotka aiheutuvat edellä sanotuista sovituista vahingoista ja käyttöoikeuksista.

Aluehallintovirasto on todennut, että lailla 750/1996 11 §:n 2 momenttiin lisättiin intressivertailussa huomioon otettaviksi kustannuksiksi siis ainoastaan sovitut vahingot ja käyttöoikeudet eikä vahinkoja estävien tai vähentävien toimenpiteiden kustannusten osalta lakiin tehty muutosta vaikkakin kustannusten huomioon ottamisen tarpeesta oli käyty keskustelua.

Edellä sanotun perusteella aluehallintovirasto on katsonut, etteivät toimenpidevelvoitteiden kustannukset ole sellaisia vesilain 2 luvun 11 §:ssä tarkoitettuja vahinkoja, haittoja tai muita edunmenetyksiä, jotka tulisi ottaa huomioon intressivertailussa. Näin ollen edellä sanotut ja katselmuskirjassa huomioon otetut toimenpidevelvoitteista aiheutuvat kustannukset on poistettu intressivertailusta.

Lisäksi aluehallintovirasto on todennut, että luvan saaja on tehnyt 5.12.2005 päivätyn sopimuksen Tiehallinnon Lapin tiepiirin kanssa Oikaraisen sillan kustannusten ja Kuohunkijoen sillan korotuskustannusten korvaamisesta, 23.11.2005 päivätyn sopimuksen Rovakaira Oy:n kanssa sähkölinjojen muutostöiden kustannusten korvaamisesta ja 24.11.2005 päivätyn sopimuksen Sonera Carrier Networks Oy:n kanssa telekaapeliverkoston muutostöiden kustannusten korvaamisesta. Myös nämä korvaukset on otettu huomioon sekä luvan saajan esittämässä että katselmuskirjan intressivertailussa haittoja vähentävien toimenpiteiden kustannuksina. Aluehallintovirasto on katsonut samoin kuin luvan saaja ja toimitusmiehet, ettei sovittuja rahalla maksettavia korvauksia voida pitää sellaisina vesilain 2 luvun 11 §:n 2 momentissa tarkoitettuina sovittujen ja aiheutuvien vahinkojen kustannuksina, koska maksettavilla korvauksilla osallistutaan toimenpiteiden kustannuksiin, joilla vahinkojen aiheutuminen estetään. Koska näitä sovittuja kustannuksia on pidettävä hankkeen toimenpidekustannuksina, on ne edellä sanottu huomioon ottaen jätettävä pois intressivertailusta.

1.3.3.4.7. Potentiaaliset menetykset

Katselmuskirjan intressivertailussa on annettu rahallinen arvo potentiaalisten kalataloushyötyjen menetykselle (yhteensä 21 421 600 €) ja potentiaaliselle luontomatkailulle aiheutuvalle menetykselle (yhteensä 76 000 000–376 000 000 €). Kalataloushyötyjen menetykset on jaoteltu kalastusmatkailun menetyksiin, virkistysarvojen menetyksiin ja lohen smolttituotannon menetyksiin. Etukäteen hyvin vaikeasti arvioitavissa oleville potentiaalisille menetyksille on katselmuskirjassa annettu ratkaiseva painoarvo intressivertailussa.

Aluehallintovirasto on katsonut, että yllä mainittujen potentiaalisten menetysten huomioon ottaminen katselmuskirjassa perustuu odotukseen hankkeen vaikutusalueen matkailukäytön ja sitä kautta myös virkistyskäytön tulevaisuuden arvonnoususta. Oletuksena on ollut, että alueen nykyinen käyttö kasvaa merkittävästi uusien matkailijoiden myötä. Aluehallintovirasto on todennut, että tällaisille hypoteettisille odotusarvoille, joiden mahdolliseen toteutumiseen vaikuttavat monet eri tekijät, ei voida etukäteen antaa rahallista arvoa, kun ei tiedetä aiheutuuko kyseisiä edunmenetyksiä, minkälaisia edunmenetyksiä aiheutuu tai mihin tahoon edunmenetykset kohdistuvat. Aluehallintovirasto on todennut, että rahassa mitattavien edunmenetysten arvioinnissa on olennaista, että vahinkoa kärsivä taho on tiedossa, jotta kyseiselle taholle aiheutuvat vahingot voidaan asianmukaisesti arvioida.

Hakemusasiakirjoissa on selostettu alueella nykyisin toimivien matkailuyritysten ja ohjelmapalveluyritysten toimintaa ja niihin kohdistuvia hankkeen vaikutuksia sekä vaikutuksia Rovaniemen kaupungin matkailustrategiaan. Edellä ehdottomien luvanmyöntämisesteiden perusteluista ilmenevästi hankkeella ei katsota olevan vaikutusta olemassa olevien matkailuyritysten toimintaan tai Rovaniemen kaupungin matkailutuloihin. Näin ollen rahassa mitattavissa olevia menetyksiä nykyiselle matkailulle ei etukäteen arvioiden aiheudu.

Aluehallintovirasto on arvioinut hankkeesta aiheutuvat kalataloudelliset vahingot ja määrännyt ne toimenpitein hyvitettäviksi tai korvattavaksi. Lohen smolttituotannon menetyksiä ei arvioida aiheutuvan.

Edellä sanotun perusteella aluehallintovirasto on poistanut katselmuskirjan intressivertailusta potentiaalisten kalataloushyötyjen menetysten ja potentiaalisten luontomatkailulle aiheutuvien menetysten rahalliset arvot vesilain 2 luvun 11 §:n 2 momentin vastaisina.

1.3.3.4.8. Yleiseltä kannalta huomioon otettavat edunmenetykset

Sierilän voimalaitoshankkeesta aiheutuu vaikeasti rahassa arvioitavissa olevia vahinkoja, haittoja ja muita edunmenetyksiä vesiluonnolle, luonnonympäristölle ja alueen virkistyskäytölle. Arvioitaessa menetyksiä yleiseltä kannalta on otettava huomioon, että hankealueeseen tai sen vaikutusalueeseen ei kuulu Natura- tai suojelualueita. Jokialue ei kuulu myöskään koskiensuojelulain piiriin.

Hankkeen vaikutusalue on suosittua virkistyskalastusaluetta ja alueella on myös muuta virkistyskäyttöä. Patoallasalueella koskikalastuspaikkojen menetyksen ja kalaston rakenteen muuttumisen myötä virkistyskalastusmuodot muuttuvat, mutta niitä ei kuitenkaan menetetä kokonaan. Kalaston osalta hankkeella on eniten merkitystä harjuksen ja taimenen elinolosuhteisiin, joiden kannat taantuvat kalatalousmaksulla tehtävistä toimenpiteistä huolimatta. Padolta alavirtaan joen virkistyskäyttö vaikeutuu vedenkorkeuden vaihtelun lisääntyessä. Rantatilojen omistajien virkistyskäyttöhaitta korvataan rahalla, mutta menetettävillä eduilla on raha-arvon lisäksi alueen asukkaille muutakin merkitystä, jota ei voida rahassa mitata. Rantatilallisten lisäksi virkistyskäyttöhaittaa aiheutuu myös yleiselle edulle (vesistön yleiskäyttö).

Patoallasalueella on arvokkaita elinympäristöjä ja uhanalaisia lajeja, joiden menettämisestä tai kantojen taantumisesta aiheutuu vahinkoa yleiselle edulle. Luonnonarvoille kohdistuvia yleiselle edulle aiheutuvia vahinkoja voidaan estää ja vähentää luvassa annettavin toimenpidemääräyksin. Toimenpiteistä huolimatta aiheutuvat vahingot on otettava huomioon yleiselle edulle aiheutuvina menetyksinä.

Toisaalta hankkeesta saadaan rahassa vaikeasti arvioitavaa hyötyä, kuten energian taajuudensäätö- ja häiriöreservitehoa. Hankkeella on myös myönteisiä vaikutuksia ilmasto-olosuhteisiin, koska kyseessä on ilmastoa saastuttamaton energiantuotantomuoto. Valtakunnallisen energiahuollon kannalta hankkeella ei ole merkittävää hyötyvaikutusta, eikä sitä voida ottaa huomioon yleiseltä kannalta arvioitavana hyötynä. Paikallisesti hankkeella on kuitenkin energiataloudellista merkitystä.

Edellä lausutun perusteella aluehallintovirasto on katsonut, että yleiseltä kannalta arvioitavina haittoina luvan myöntämistä koskevassa intressivertailussa on otettava huomioon luonto-, ympäristö- ja maisema-arvoihin kohdistuvat menetykset sekä kalakantoihin kohdistuvat kielteiset vaikutukset, joita ei voida mitata rahassa. Vastaavasti yleiseltä kannalta arvioitavina hyötyinä on otettava huomioon edellä sanotut energiataloudelliset ja ilmastolliset hyödyt, joita ei voida rahassa mitata. Arvioinnissa aluehallintovirasto on ottanut huomioon alueella tällä hetkellä vallitsevat olosuhteet ja on katsonut, ettei tulevaisuuden odotuksia, kuten virkistyskäytön mahdollista kasvua, voida lain mukaan ottaa huomioon yleisen edun kannalta tehtävässä arvioinnissa.

1.3.3.5. Vesienhoitosuunnitelman huomioon ottaminen intressivertailussa

Valtioneuvosto on 10.12.2009 hyväksynyt vesien hyvän tilan saavuttamiseksi laaditut vesienhoitosuunnitelmat. Sierilän voimalaitoshankkeen vaikutusalue kuuluu Kemijoen vesienhoitoalueeseen, tarkemmin Kemijoen keskiosan alueeseen. Kemijoen vesienhoitosuunnitelmassa Keski-Kemijoki on nimetty voimakkaasti muutetuksi jokivesistöksi, jonka ekologinen nykytila on luokassa "hyvä saavutettavissa oleva tila" ja kemiallinen nykytila luokassa "hyvä".

Vesienhoitolain (1299/2004) 21 §:ssä on säädetty ympäristötavoitteista vesienhoidon suunnittelussa. Pykälän mukaan vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman tavoitteena on voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien osalta se, ettei kyseessä olevien vesimuodostumien tila heikkene ja että niillä on vähintään hyvä saavutettavissa oleva ekologinen tila ja hyvä kemiallinen tila. Pintavesimuodostumia suojellaan, parannetaan ja ennallistetaan siten, että tarkoitettu tila voidaan saavuttaa viimeistään vuonna 2015.

Vesienhoitolain 23 §:ssä säädetään ympäristötavoitteista poikkeamisesta uuden merkittävän hankkeen vuoksi. Pykälän 3 momentin mukaan vesienhoitosuunnitelmassa on esitettävä selvitys 1 momentin mukaisten edellytysten (ympäristötavoitteista poikkeamisedellytysten) toteutumisesta sekä selvitys hankkeen aiheuttamista muutoksista vesimuodostumassa ja sen tilassa.

Kemijoen vesienhoitosuunnitelmassa on laadittu selvitykset hankkeista, jotka voivat aiheuttaa poikkeamia tilatavoitteeseen. Sierilän voimalaitoshankkeesta laadittu selvitys on Kemijoen vesienhoitosuunnitelman liitteenä 1/1. Selvityksessä on todettu muun muassa, että "on todennäköistä, että hanke vaarantaa vesimuodostuman nykyisen tilan perusteella asetetun hyvän saavutettavissa olevan tilan tavoitteen. Mikäli hanke toteutetaan, vesimuodostuman hyvä saavutettavissa oleva tila tulee määritellä suhteessa muuttuneisiin hydrologis-morfologisiin oloihin". Vesienhoitosuunnitelman sivulla 84 on edelleen todettu, että "laaditun selvityksen perusteella Sierilän voimalaitoshankkeen toteutuminen edellyttää todennäköisesti poikkeamista Keski-Kemijoen vesimuodostuman hyvän saavutettavissa olevan tilan tavoitteesta".

Vesilain 2 luvun 11 a §:n (1301/2004) mukaan rakentamisesta aiheutuvaa hyötyä, vahinkoa ja haittaa tämän luvun 11 §:n mukaan arvioitaessa on otettava huomioon, mitä vesienhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty hankkeen vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Lakia 1301/2004 koskevan hallituksen esityksen 120/2004 vp yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että vesilakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 luvun 11 a §, jonka mukaan lupaharkinnassa tulisi ottaa huomioon vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaiset vesienhoitosuunnitelmat. Säännös tarkoittaisi, että vesienhoitosuunnitelman tiedot hankkeen kohteena olevasta vesistöstä vaikuttaisivat hankkeen hyötyjen, haittojen ja vahinkojen arviointiin. Säännös ei siten merkitsisi, että vesienhoitosuunnitelma vaikuttaisi suoraan luvan myöntämisen edellytyksiin tai että suunnitelma syrjäyttäisi vesilain 2 luvun 6 §:n mukaisen intressivertailun.

Edellä olevan perusteella aluehallintovirasto on todennut, että intressivertailussa on harkittava, miten Kemijoen vesienhoitosuunnitelmassa esitetyt tiedot vaikuttavat Sierilän voimalaitoshankkeen hyötyjen, haittojen ja vahinkojen arviointiin.

Keski-Kemijoen vesistön tila on jo vesienhoitolain ja Kemijoen vesienhoitosuunnitelman mukaisessa tavoitetilassa. Toimenpideohjelmassa ei ole esitetty nykytilan ylläpitämiseksi tai parantamiseksi lisätoimenpiteitä, vaan nykykäytännön mukaiset toimenpiteet on katsottu riittäviksi. Suunnitelmassa on todettu, että säännöstellyissä ja rakennetuissa vesissä nykykäytännön mukaiset toimet ovat pääosin riittäviä, mutta säännöstelyjen kehittäminen muuttuviin hydrologisiin olosuhteisiin lähivuosikymmeninä voi edellyttää lisätoimenpiteitä tulevilla suunnittelukausilla. Jokijatkumon aikaansaaminen Kemijoen alaosalle liittyy Kemijoen kalatiehankkeeseen ja siltä osin nykykäytännön mukaiset toimenpiteet voidaan katsoa riittäviksi. Kemijoen alaosan, jonka nykytila on arvioitu hyvää saavutettavissa olevaa tilaa huonommaksi, osalta on katsottu, että hyvä saavutettavissa oleva tila on mahdollista saavuttaa toteuttamalla Kemijoen kalatiehanke.

Vesienhoitosuunnitelmassa on voimakkaasti muutettujen vesistöjen arviointi tehty hydrologis-morfologisten olosuhteiden perusteella ja arvioinnissa on otettu huomioon vesistön rakenteellinen tila, virtaamaolosuhteet ja ekologinen jatkumo. Voimatalouskäyttöön rakennetun Kemijoen tilan parantamiseksi siltä osin, kuin se on luokiteltu hyvää saavutettavissa olevaa tilaa huonommaksi, on painoarvo annettu kalankulun edistämiselle ja näin ollen ekologiselle jatkumolle.

Sierilän voimalaitoshanke vaikuttaa hankkeen vaikutusalueen vesistön hydrologiaan ja morfologiaan Keski-Kemijoella. Kemijoen vesienhoitosuunnitelmassa esitetyt tiedot huomioon ottaen aluehallintovirasto on todennut, että hankkeella on ilman toimenpiteitä haitallisia vaikutuksia erityisesti vesienhoitosuunnitelmassa esiin tuodulle ekologiselle jatkumolle. Tämän vuoksi lupamääräyksissä on annettu määräys Mukkaojan luonnonmukaisen ohitusuoman rakentamisesta, minkä avulla voidaan vähentää kalankulun ja muun vesieliöstön kulun vaikeutumista. Lisäksi annetuilla juoksutusmääräyksillä voidaan vähentää hankkeen haitallisia vaikutuksia virtaamaolosuhteisiin ja vedenkorkeuden vaihteluihin. Muutoin voimalaitoksen rakentamisesta ei aiheudu sellaisia haitallisia vaikutuksia vesien tilaan ja käyttöön, jotka tulisi ottaa huomioon intressivertailussa.

Edellä oleva huomioon ottaen aluehallintovirasto on katsonut, ettei voimalaitoshanke vaaranna vesienhoitosuunnitelmassa asetettuja ympäristötavoitteita.

1.3.3.6. Hyötyjen ja edunmenetysten vertailu

Aluehallintoviraston arvion mukaan rahassa arvioidut hankkeen hyödyt ovat yhteensä 112 miljoonaa euroa ja vahingot, haitat ja muut edunmenetykset yhteensä 8 335 882 euroa. Hyödyt ovat siten huomattavat verrattuna edunmenetyksiin.

Kun rahassa arvioituja ja yleiseltä kannalta arvioituja hyötyjä ja vahinkoja verrataan, hankkeesta saatavaa hyötyä voidaan pitää siitä aiheutuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattavana, joten vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin edellytys luvan myöntämiseksi täyttyy.

1.3.4. Hankkeen muut edellytykset

Sierilän voimalaitoshanketta koskevan ympäristövaikutusten arviointimenettelyn mukainen ympäristövaikutusten arviointiselostus valmistui vuonna 1999. Yhteysviranomaisena toiminut Lapin ympäristökeskus antoi lausuntonsa selostuksesta 9.2.2000. Ympäristökeskus katsoi lausunnossaan, että arviointiselostus täyttää YVA-asetuksen vaatimukset edellytyksin, että ympäristökeskuksen lausunnossa esitetyt vaatimukset otetaan huomioon tulevissa suunnittelu- ja lupakäsittelyissä.

Luvan saaja on tehnyt eräitä lisäselvityksiä, jotka on esitetty lupahakemuksen liitteinä. Lisäselvityksiä on edelleen tehty toimitusinsinöörin kehotuksesta katselmustoimituksen aikana sekä aluehallintoviraston kehotuksesta katselmustoimituksen jälkeen.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukainen arviointiselostus ja siitä annettu yhteysviranomaisen lausunto sekä asiassa esitetyt lisäselvitykset ovat olleet aluehallintoviraston käytössä asiaa ratkaistaessa.

Aluehallintovirasto on ottanut ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tulokset ja yhteysviranomaisen lausunnon perusteella pyydetyt lisäselvitykset huomioon arvioidessaan luvan myöntämisedellytyksiä ja lupamääräyksiä asettaessaan.

Vallitsevan oikeuskäytännön mukaan luvan saaja tarvitsee luvan myös vesistön säännöstelyyn. Lupa säännöstelyyn on voitu myöntää edellä kohdista 2 ja 3 ilmenevästi. Merkittävät säännöstelyluvan ehdot on määrätty tarkistettaviksi lupamääräyksestä 11 d ja sen perusteluista ilmenevästi.

Aluehallintovirasto on ottanut vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisen Kemijoen vesienhoitosuunnitelman huomioon arvioidessaan rakentamisesta johtuvaa hyötyä, vahinkoa ja haittaa vesilain 2 luvun 11 §:n mukaisesti sekä lupamääräyksiä ja tarkkailumääräyksiä asettaessaan. Lupamääräysten mukaisesti toteutettavasta hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu sellaisia haitallisia vaikutuksia Keski-Kemijoen hydrologiaan ja morfologiaan, jotka vaarantaisivat vesienhoitosuunnitelmassa asetetun tavoitetilan saavuttamisen.

Hakija omistaa suurimman osan hankkeeseen tarvittavista maa- ja vesialueista sekä vesivoimasta. Hakijan on tarpeen saada oikeus lunastaa ja ottaa pysyvään käyttöön maa- ja vesialueita sekä saada käyttöoikeus loppuosaan tarvittavasta vesivoimasta.

Vesilain 2 luvun 7 §:n ja 3 luvun 4 §:n mukaan, milloin 2 luvun 6 §:n mukaiset edellytykset ovat olemassa ja hakijalla on hallinnassaan joko omistusoikeuden tai pysyvän käyttöoikeuden perusteella suurin osa tarvittavista alueista, aluehallintovirasto voi myöntää hakijalle oikeuden toiselle kuuluvaan alueeseen sekä sillä mahdollisesti oleviin rakennuksiin tai muihin rakennelmiin. Vesilain 3 luvun 9 §:n mukaan hakijalle voidaan myöntää pysyvä oikeus käyttää muiden vesivoiman osakkaiden vesivoimaosuuksia.

Vesilain 2 luvun 4 §:n mukaan rakentamisen edellytyksiä harkittaessa on asemakaava otettava huomioon. Lisäksi on otettava huomioon, mitä maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään maakuntakaavan ja yleiskaavan oikeusvaikutuksista. Lupaa harkittaessa on myös katsottava, ettei lupa merkittävästi vaikeuta kaavan laatimista. Maankäytön ja kaavoituksen osalta suurimmat vaikutukset kohdistuvat patoallasalueelle, missä joudutaan määrittämään uudet rakentamiskorkeudet. Maankäyttöä ja rakentamista nykyisinkin rajoittava tulva tullee voimalaitoksen rakentamisen jälkeenkin rajoittamaan alueen maankäyttöä ja kaavoitusta. Rakentaminen alueelle ei ole voimassa olevien kaavamääräysten vastaista.

Voimalaitoksen rakentamishankkeeseen liittyy vesilain 1 luvun 19 §:ssä tarkoitettua vesistön ruoppaamista. Lupamääräysten mukaisesti toteutettuna hankkeesta ei aiheudu ympäristönsuojelulain (86/2000) 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua ympäristön pilaantumista.

Lupamääräysten mukaisesti toimittaessa rakentaminen toteutetaan vesilain 2 luvun 3 §:n mukaisesti siten, että pykälässä sanottujen vahingollisten tai haitallisten vaikutusten syntyminen estetään toimenpitein siltä osin kuin kustannukset eivät kohtuuttomasti lisäänny hankkeen kokonaiskustannuksiin nähden. Lupamääräyksissä on annettu tarpeelliset velvoitteet vahinkoja estävistä toimenpiteistä. Ottaen huomioon vesilain 11 luvun 13 § aluehallintovirasto on arvioinut, että toimenpiteiden kustannukset eivät suhteettomasti ylitä vahingosta suoritettavan rahakorvauksen määrää ja on kohtuullista, että luvan saaja velvoitetaan rahakorvauksen sijaan suorittamaan vahinkoja estävät toimenpiteet.

Hankkeen vaikutusalueella sijaitsee kaksi lähdettä. Tilalla Jokiranta RN:o 132:21 sijaitsevassa lähteessä on betonirengas, joten lähde ei ole luonnontilainen. Näin ollen hankkeesta ei tämän lähteen osalta aiheudu vesilain 1 luvun 17 a §:ssä tarkoitettua luonnontilaisen lähteen luonnontilan vaarantumista eikä poikkeuslupa ole tarpeen. Tilalla Sieriharjula RN:o 7:50 sijaitseva lähde on maastotarkastuksella havaitun perusteella luonnontilainen. Voimalaitoshankkeen myötä lähde jää veden alle, joten sen luonnontilaisuus muuttuu pysyvästi. Yhden luonnontilaisen lähteen tuhoutuminen ei kokonaisuutena tarkastellen huomattavasti vaaranna kyseisen luontotyypin suojelutavoitteita, kun otetaan huomioon, että luvan saajan selvitysten mukaan vastaavia lähteitä on 20 kilometrin säteellä Sierilän voimalaitoksesta 66. Näin ollen aluehallintovirasto on katsonut, että poikkeus vesilain 1 luvun 17 a §:ssä tarkoitetun luonnontilaisen lähteen muuttamiskiellosta voidaan myöntää.

Ottaen huomioon luonnon monimuotoisuuden ja uhanalaisten eliölajien säilyttämiseksi annetut lupamääräykset lupa ei ole luonnonsuojelulain vastainen. Näin ollen luvan myöntämisen edellytykset täyttyvät.

1.3.5. Käyttöoikeuksia koskevan ratkaisun perustelut

Hankkeessa käyttöön otettava vesivoima on 12 013 kW. Luvan saaja omistaa käyttöön otettavasta vesivoimasta 97,6 %. Vesilain 3 luvun 9 §:n mukaisesti luvan saajalle voidaan myöntää pysyvä käyttöoikeus käyttää muiden vesivoiman osakkaiden vesivoimaosuuksia.

Hanketta varten tarvitaan maa- ja vesialueita yhteensä 1 475,4 ha. Luvan saaja omistaa hanketta varten tarvittavista maa-alueista noin 61 % ja vesialueista noin 98 %. Käyttöoikeus vielä tarvittaviin patoalueisiin, muuhun tarvittavaan alueeseen sekä veden alle jääviin alueisiin voidaan myöntää vesilain 2 luvun 7 §:n 1 momentin nojalla.

Luvan saaja on sopinut eräiden tilojen veden alle jäävien ja vettyvien alueiden korvaamisesta. Sopimuksissa ei ole kuitenkaan erikseen mainittu käyttöoikeuden myöntämisestä veden alle jääviin alueisiin. Aluehallintovirasto on katsonut, että maanomistajat ovat sopimuksilla hyväksyneet veden nostamisen sopimuksissa yksilöidyille alueille. Tilanteen vakiinnuttamiseksi on tarpeen määrätä pysyvä käyttöoikeus myös näihin veden alle jääviin alueisiin.

Rantapadon 3 taustan salaojan rakentaminen on tarpeen suotovesien johtamiseksi asianmukaisesti ja vettymishaittojen estämiseksi. Salaojalinjan rakentamisesta aiheutuvien vahinkojen suuruus on 5 375 euroa. Näin ollen salaojalinjan rakentamisesta aiheutuva haitta tai vahinko on vähäinen toimenpiteestä saatavaan hyötyyn verrattuna. Vesilain 2 luvun 7 §:n 1 momentin edellytykset käyttöoikeuden myöntämiselle ovat olemassa.

Hankkeeseen kuuluu matalia padotusalueita, joiden muotoileminen kaivamalla on tarpeen alueiden käytettävyyden kannalta. Kaivualueista tulee veden noston jälkeen vesialueita. Koska pysyvä käyttöoikeus koskee vain veden nostoa alueille eikä kaivutöiden suorittamista, työnaikaisen käyttöoikeuden saaminen alueisiin on tarpeen.

Hankkeeseen kuuluu myös alavia alueita, joiden korottaminen täyttämällä on tarpeen muun muassa maisemallisten syiden vuoksi. Täyttöalueista muodostuu suurimmaksi osaksi vettyviä maa-alueita, jotka jäävät nykyisen maanomistajan käyttöön. Täyttötöiden suorittamiseksi luvan saajan on tarpeen saada työnaikainen käyttöoikeus. Aluehallintovirasto on katsonut, ettei pysyvän käyttöoikeuden myöntäminen täyttöalueisiin ole tarpeen, koska kysymys on varsin vähäisestä täytöstä, jonka tarkoituksena on parantaa kyseisten alueiden käytettävyyttä ja maanomistajalla on edelleen mahdollisuus käyttää niitä. Lisäksi maisemointi tehdään maanomistajan luvalla.

Hankkeeseen kuuluu maisemointitöihin liittyvää kaivua maisemointikohteissa M14, M15 ja M16, tulvakanavan, yläkanavan ja alakanavan jatkeen ruoppaamista sekä työpatojen 1 ja 4 rakentamista koskitilojen Korkalonvirta (698-401-186-0) ja Rovavirta (698-409-76-0) vesialueilla. Lisäksi maisemointikohteessa M14 on vesialueen täyttöä 450 m2:n suuruisella alueella koskitilalla Rovavirta. Luvan saaja omistaa koskitilasta Korkalonvirta 97,14 % ja koskitilasta Rovavirta 99,73 %. Luvan saajan on tarpeen saada työnaikainen käyttöoikeus ja vesialueen täytön osalta pysyvä käyttöoikeus muiden omistamiin osuuksiin kyseisistä vesialueista.

Vesilain 2 luvun 7 §:n 1 ja 3 momentin edellytykset edellä sanottujen työnaikaisten ja pysyvien käyttöoikeuksien myöntämiselle ovat olemassa. Työnaikaiset käyttöoikeudet koskevat myös työnaikaista kulkua.

Pysyvästä käyttöoikeudesta ilmoitetaan vesilain 21 luvun 8 §:n 1 momentin nojalla asianomaiselle kiinteistörekisterin pitäjälle. Ilmoitusvelvollisuus koskee tapauksia, joissa jatkuvasti käytetään hyväksi toisen kiinteää omaisuutta. Näin ollen ilmoitusvelvollisuus ei koske työnaikaista käyttöoikeutta.

1.3.6. Lunastamista koskevan ratkaisun perustelut

Luvan saajalle voidaan vesilain 3 luvun 4 §:n nojalla myöntää oikeus lunastaa toiselle kuuluva alue laitoksen tonttia tai rakennuspaikkaa, laitokselle johtavaa tietä tai muuta niihin verrattavaa tarvetta varten, koska vesilain 2 luvun 6 §:ssä tarkoitetut luvan myöntämisen edellytykset täyttyvät ja hanketta varten tarvittavat alueet suurelta osin kuuluvat luvan saajalle.

Luvan saaja on pyytänyt oikeutta lunastaa voimalaitosalueeseen kuuluvat koneaseman, ala- ja yläkanavan ja niihin liittyvien maapatojen alueet sekä Sieriniemen läjitysalueet siltä osin kuin ne eivät ole luvan saajan omistuksessa. Lisäksi lunastusoikeutta on pyydetty koskitilojen Rovavirta (698-409-76-0) ja Korkalonvirta (698-401-186-0) vesialueille rakennettavien Kemijoen uoman sulkevan, tulvaluukut sisältävän padon ja siihen välittömästi liittyvien vesialueiden lunastamiseen sekä koskitilojen vesialueille sijoitettavien tulvakanavan louheverhouksen ja rantapatojen alueiden lunastamiseen. Edelleen lunastusoikeutta on pyydetty rantapatojen alle jääviin maa- ja vesialueisiin sekä Mukkaojan ohitusuomaa varten tarvittavaan yhteisen alueen (698-401-878-22) alueeseen siltä osin kuin ne kuuluvat muille kuin luvan saajalle.

Aluehallintovirasto on hyväksynyt lunastushakemuksen siltä osin kuin alueet on Oikaraisen kylän ja Jyrhämäjärven yleiskaavassa varattu merkinnällä E voimalaitostonttia varten lukuun ottamatta tilojen Törmälä (698-409-30-7) ja Kuusenlahti (698-401-67-10) maa-alueita, joiden osalta lausutaan jäljempänä. Tämän lisäksi aluehallintovirasto on hyväksynyt lunastushakemuksen siltä osin kuin alueet sijoittuvat koskitilojen Rovavirta ja Korkalonvirta muille kuin kaavassa voimalaitosalueeksi varatuille vesialueille (louheverhouksen alue ja rantapatoalueet). Aluehallintovirasto on katsonut, että lunastushakemus voidaan koskitilojen osalta hyväksyä kokonaisuudessaan, koska luvan saaja omistaa koskitilat lähes kokonaan eikä lunastuksen hyväksymisellä loukata sanottavasti muiden oikeutta.

Tilojen Törmälä ja Kuusenlahti maa-alueiden sekä muiden rantapatojen alle jäävien maa- ja vesialueiden osalta lunastushakemusta ei hyväksytä, koska nämä alueet eivät sijoitu välittömästi ja kiinteästi varsinaisen voimalaitosalueen yhteyteen vesilain 3 luvun 4 §:n tarkoittamalla tavalla ja koska alueita ei ole, lukuun ottamatta tilojen Törmälä ja Kuusenlahti alueita, kaavassa varattu voimalaitostonttia varten. Tilat Törmälä ja Kuusenlahti ovat vakituisessa asuinkäytössä olevia tiloja, joiden nykyinen käyttö jatkuu voimalaitoshankkeen toteuttamisesta huolimatta. Varovaisuusperiaatetta noudattaen ja maanomistajien etujen turvaamiseksi aluehallintovirasto on lunastamisen sijaan katsonut pysyvän käyttöoikeuden olevan riittävä toimenpide voimalaitoshankkeen toteuttamista varten.

= = =

Luvan saaja on esittänyt padotusalueella olevien kaikkien veden alle jäävien ja vettyvällä alueella olevien rakennusten lunastamista. Vesilain säännösten nojalla luvan saajan vaatimuksesta voidaan määrätä lunastettavaksi ainoastaan vesilain 3 luvun 4 §:n mukaisesti toiselle kuuluva alue laitoksen tonttia tai rakennuspaikkaa, laitokselle johtavaa tietä tai muuta niihin verrattavaa tarvetta varten. Muulla kuin edellä mainitulla lunastettavalla alueella olevien rakennusten lunastamiseen tulee olla maanomistajan lunastusvaatimus. Tässä tapauksessa maanomistajien lunastusvaatimuksia ei ole eikä rakennuksia siten voida määrätä lunastettavaksi.

Aluehallintovirasto on todennut lisäksi, että luvan saajalle on myönnetty pysyvä käyttöoikeus veden alle jääviin alueisiin niillä olevine rakennuksineen ja muine rakennelmineen. Näiden rakennusten menettämisestä määrätään niiden omistajille maksettaviksi puolitoistakertaista arvoa vastaavat korvaukset ja rakennukset määrätään lupamääräyksistä ilmenevästi luvan saajan kustannuksella poistettavaksi padotusalueelta. Veden alle jäävien rakennusten osalta erillinen lunastusmääräys ei siten ole tarpeen.

Vettyvällä alueella olevat rakennukset sen sijaan jäävät nykyisten omistajien omistukseen ja käyttöön ja niille aiheutuvat vahingot määrätään korvattavaksi täyttä arvoa vastaavalla korvauksella. Korvauksen maksamisen jälkeen luvan saaja ei vastaa rakennuksille aiheutuvista vahingoista.

= = =

1.3.7. Kuluratkaisun perustelut

Vanhan vesilain 16 luvun 27 §:n mukaan pääsääntönä on, että asianosaiset vastaavat omista kuluistaan aluehallintovirastossa. Asianosaisella on oikeus saada korvaus kuluistaan, milloin hänen on ollut tarpeen ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin osoittaakseen, että hänelle aiheutuu yrityksestä vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä, taikka milloin kulujen korvaamiseen on muutoin erityistä syytä.

Vesilain mukaisessa hakemusasiassa hankkeesta aiheutuvat edunmenetykset on tutkittava viran puolesta. Sierilän voimalaitosta koskevassa asiassa edunmenetykset on selvitetty katselmustoimituksessa. Asianosaisten ei ole näin ollen ollut tarpeen ryhtyä katselmustoimituksen aikana erityisiin toimenpiteisiin edunmenetysten osoittamiseksi lukuun ottamatta eräitä asianosaisia, joiden osalta lausutaan erikseen jäljempänä. Katselmustoimituksen jälkeen ympäristölupavirastossa ja sittemmin aluehallintovirastossa muistuttaneille aiheutuvat vahingot ja haitat on lupakäsittelyssä riittävästi selvitetty eikä muistuttajien vaatimuksesta katselmuskirjassa esitettyä ole ollut tarpeen sanottavasti muuttaa, minkä vuoksi kuluvaatimukset on hylätty aiheettomina lukuun ottamatta alla sanottua.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen maatalouselinkeinonharjoittajien ja tilan Törmälä (698-409-30-7) kulut on määrätty korvattavaksi liitteen 2 kohdasta G ilmenevästi kohtuullisiksi katsottavilla korvauksilla.

1.3.8. Aluehallintoviraston soveltamat säännökset

Vanha vesilaki (264/1961) 1 luku 15 §, 17 a § ja 19 §, 2 luku 3 §, 4 §, 6 § 2 momentti, 7 § 1 momentti, 11 §, 11 a §, 12 §, 14 §, 14 a § 1 ja 2 momentti, 15 §, 16 §, 17 §, 22 § 1 ja 3 momentti, 22 a § 1 momentti, 24 § 1 momentti ja 31 § 1 momentti, 3 luku 2 §, 3 §, 4 §, 5 § ja 8 §, 8 luku 6 §, 9 § 1 momentti, 10 § ja 10 a § 1 momentti, 11 luku 3 § 1 momentti, 5 § 1 momentti, 6 §, 7 §, 8 § 1 momentti, 9 § 1 momentti, 10 §, 12 §, 13 §, 14 §, 14 a § 2 momentti ja 15 §, 12 luku 2 §, 16 luku 21 §, 23 a §, 24 § 2 ja 3 momentti ja 27 § 1 ja 2 momentti sekä 21 luku 8 § 1 momentti

Vesiasetus (282/1962) 85 § 1 momentti

Korkolaki 4 § 1 momentti

Laki kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta 30 §, 37 § 1 momentti ja 42 § 1 momentti

Luonnonsuojelulaki 48 § ja 49 §.

2. Hallinto-oikeuden ratkaisu

2.1. Ratkaisu valituksiin

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä 2013:173 ilmenevien vaiheiden jälkeen hylännyt Lapin luonnonsuojelupiiri ry:n vaatimuksen ennakkoratkaisupyynnöstä unionin tuomioistuimelta.

Hallinto-oikeus on ottaen huomioon hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentin, vesilain 17 luvun 1 §:n (1391/2009) 2 momentin ja hallinto-oikeuslain 3 §:n hylännyt Viirin Kyläyhdistys ry:n valituksessa esitetyt ja aluehallintoviraston päätöksen käsittelyratkaisun kohdassa 1 tutkimatta jätetyt muun ohella Vanttauskosken rakentamiseen ja käyttöön liittyvät vaatimukset.

Hallinto-oikeus on ottaen huomioon hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentin ja vesilain 17 luvun 1 §:n (1391/2009) 2 momentin jättänyt tutkimatta valituksen n:o 17 aluehallintoviraston päätöksestä NN:n, OO:n, Å:n, = = = ja JJ:n osalta.

Hallinto-oikeus, toimitettuaan asiassa tarkastuksen 25.-28.8.2014, on hylännyt aluehallintoviraston päätöksestä tehtyjen muun ohella korkeimmassa hallinto-oikeudessa valittajina olevien muutoksenhakijoiden, lukuun ottamatta H:ta, vaatimukset aluehallintoviraston päätöksen kumoamisesta ja hakemuksen hylkäämisestä. Hallinto-oikeus on pysyttänyt aluehallintoviraston päätöksen hallinto-oikeuden osittain muuttamin lupamääräyksin ja ehdollisena siten, että luvan saajalla on oltava ennen rakennustöiden aloittamista luonnonsuojelulain 49 §:n mukainen lainvoimainen poikkeuslupa veden tai rakenteiden alle jäävien laaksoarhopopulaatioiden hävittämiselle ja luonnonsuojelulain 48 §:n mukainen lainvoimainen poikkeuslupa erityisesti suojeltavan apilakirjokääriäisen säilymiselle tärkeän ja Lapin ympäristökeskuksen (nykyisin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus) päätöksellä jo rajatun esiintymispaikan hävittämiselle tai heikentämiselle tai Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätös siitä, ettei lupa poikkeamiseen ole tarpeen.

Hallinto-oikeus on aluehallintoviraston päätöksestä tehtyjen valitusten johdosta osittain muuttanut ja lisännyt uudet lupamääräykset seuraavasti, siltä osin kuin nyt on kysymys (muutokset ja lisäykset kursiivilla):

Lupamääräys 1. Rakentamista koskevat lupamääräykset

Hallinto-oikeus on lisännyt lupamääräyksen 1 a kohdan rakenteita koskevien määräysten toisen kappaleen loppuun määräyksen:

Rakenteiden suunnittelussa tulee varautua kalatien rakentamiseen.

Lupamääräys 2. Padotus- ja juoksutusmääräykset

Hallinto-oikeus on muuttanut lupamääräyksen 2 neljännen ja viidennen kappaleen kuulumaan:

Voimalaitoksen juoksutusta voidaan tehon tarpeen vaihtelujen mukaan muuttaa kuitenkin niin, että vuorokautinen vedenkorkeusvaihtelu Kemijoessa Sierilän voimalaitoksen alakanavan suussa saa olla enintään 1,0 m. Juoksutusten muutokset on tehtävä niin, ettei muutoksista aiheudu kenellekään vältettävissä olevaa vahinkoa ja haittaa.

Sierilän voimalaitoksen juoksutuksen on oltava 1.6.–30.9. vähintään 40 m3/s ja muuna aikana vähintään 20 m3/s lukuun ottamatta juoksutukseen vaikuttavien häiriöiden aiheuttamia lyhytaikaisia poikkeamia. Viikonloppuisin, kun Kemijärven edellisen vuorokauden tulovirtaama alittaa arvon 300 m3/s, ei Sierilän voimalaitoksen juoksutuksen kolmen tunnin keskiarvo saa ylittää arvoa 500 m3/s.

Lupamääräys 8. Luonnon monimuotoisuuden sekä uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien säilyttäminen

Hallinto-oikeus on muuttanut lupamääräyksen 8 b kohdan kaksi ensimmäistä kappaletta kuulumaan:

Luvan saajalla on oltava ennen rakennustöiden aloittamista luonnonsuojelulain 49 §:n mukainen lainvoimainen poikkeuslupa veden tai rakenteiden alle jäävien laaksoarhopopulaatioiden hävittämiselle tai poikkeuslupaviranomaisen päätös siitä, ettei poikkeuslupaa tarvita.

Luvan saajalla on oltava ennen rakennustöiden aloittamista luonnonsuojelulain 48 §:n mukainen lainvoimainen poikkeuslupa erityisesti suojeltavan apilakirjokääriäisen säilymiselle tärkeän ja Lapin ympäristökeskuksen päätöksellä jo rajatun esiintymispaikan hävittämiselle tai heikentämiselle tai poikkeuslupaviranomaisen päätös siitä, ettei poikkeuslupaa tarvita.

Lupamääräys 9. Kalataloudellisia vahinkoja estävät toimenpiteet ja kalatalousmaksu

Hallinto-oikeus on poistanut lupamääräyksen 9 b viimeisen kappaleen, jolla aluehallintovirasto on velvoittanut luvan saajan laatimaan kalatalousvelvoitteeseen liittyvän kalatalousmaksun käyttösuunnitelman.

Hallinto-oikeus on lisännyt lupamääräykseen uuden c kohdan:

Luvan saajan on ennen Sierilän voimalaitoksen rakentamisen aloittamista selvitettävä kalatalousviranomaisen hyväksymällä tavalla rapukannan tila ja ravustuksen tuotto Sierilän voimalaitoksen vaikutusalueella. Tutkimusohjelma on jätettävä kalatalousviranomaisen hyväksyttäväksi kuuden kuukauden kuluessa tämän päätöksen saatua lainvoiman.

Selvityksen valmistumisen jälkeen luvan saajan on jätettävä aluehallintovirastolle hakemus ja suunnitelma, jossa esitetään toimenpiteet voimalaitoksen rakentamisesta ja käyttämisestä sekä vesistön säännöstelystä mahdollisesti rapukannalle ja ravustukselle aiheutuvien haittojen estämiseksi tai kompensoimiseksi.

Lupamääräys 11 d. Säännöstelyä koskevien lupamääräysten tarkistaminen

Hallinto-oikeus on muuttanut lupamääräyksen 11 d kuulumaan:

Luvan saajan on kymmenen vuoden kuluessa voimalaitoksen käyttöön ottamisesta jätettävä aluehallintovirastolle hakemus, joka koskee vesiympäristön ja sen käytön kannalta merkittävien säännöstelyluvan lupamääräysten tarkistamista. Hakemukseen on liitettävä tässä lupapäätöksessä määrättyjen tarkkailuvelvoitteiden tulokset ja niiden perusteella tehty vaikutusarviointi, selvitys kalatalousmaksulla tehdyistä toimenpiteistä ja niiden tuloksellisuudesta sekä lisäksi havaintoaineistoon ja laskelmiin perustuva selvitys Sierilän voimalaitoksen käytöstä, käytön vaikutuksista padotusaltaan vedenkorkeuksiin ja voimalaitoksen alavirran puoleisiin vedenkorkeuksiin, vesivoimalaitosten yhteiskäytöstä ja sitä varten tarvittavasta Sierilän padotusaltaan tilavuudesta. Hakemukseen on liitettävä ehdotus mahdollisesti tarvittavista lupamääräysten muutoksista sekä selvitys mahdollisista edellyttämättömistä vahingoista, haitoista ja muista edunmenetyksistä ja esitys niiden korvaamisesta. Hakemukseen on liitettävä arvio kalatien rakentamisen tarpeesta, aikataulusta ja kalatien vaikutuksista luvan saajalle asetettuihin kalatalousvelvoitteisiin.

Lupamääräyksessä 12 määrätyt liitteestä 2.B ilmenevät korvaukset

Hallinto-oikeus on korottanut liitteestä 2.B ilmeneviä korvauksia maa-alueista tilojen Kuusenlahti 698-401-67-14 (aikaisemmin 698-401-67-10), = = =, Hiekkala II 698-409-4-101, Jokiväylä 698-409-9-162 ja

= = = osalta. Lisäksi hallinto-oikeus on oikaissut korvausluettelossa 2.B tilan Törmälä 698-409-30-7 kohdalla olevan korvauksen rantapatoalueesta vastaamaan aluehallintoviraston päätöksen perusteluissa lausuttua korvausperustetta.

Hallinto-oikeus on korottanut liitteestä 2.B ilmenevää erikoisarvon korvausta tilojen Alasierilä 698-409-29-23 ja Hannila 698-409-30-10 osalta.

Hallinto-oikeus on kumonnut aluehallintoviraston päätöksen siltä osin kuin siinä on määrätty Hiekkarannan tilan 698-401-188-2 omistajalle korvausta elinkeinon menetyksestä ja poistaa tätä koskevan kohdan liitteen 2.B korvausluettelosta.

Muutosten jälkeen liite 2.B kuuluu kyseisten tilojen osalta seuraavasti: kysymys:

Taulukko 2

Kalastolle ja kalastukselle aiheutuvan vahingon korvaaminen (liite 2.D)

Hallinto-oikeus on = = = korjannut aluehallintoviraston päätöksessä Korkalon osakaskunnalle Tikkasenkarin yläpuolelta määrätyn korvauksen euromäärän vastaamaan korvausperusteissa lausuttua. Muutosten jälkeen liite 2.D. kuuluu seuraavasti:

Luvan saajan on maksettava Sierilän voimalaitoksen vaikutusalueella Kemijoen sekä Kuohunkijoen alaosan koski- ja virta-alueiden taimen- ja harjussaaliin pienentymisestä, Kampsajoen alaosan koski- ja virta-alueiden harjussaaliin pienentymisestä sekä Sieriniemen mutkan alueen taimen-, harjus-, siika- ja kirjolohisaaliin pienentymisestä aiheutuvasta kalastuksen tuoton menetyksestä seuraavat kertakaikkiset korvaukset, ellei korvauksista toisin sovita tai ole sovittu.

Taulukko 3

Luvan saajan on maksettava Sierilän patoaltaan koskialueiden viehekalastuslupatulojen menetyksestä seuraavat kertakaikkiset korvaukset, ellei korvauksista toisin sovita tai ole sovittu.

Korvauksen saaja Kertakaikkinen korvaus, euroa

= = = = = =

Rovaniemen osakaskunta 126.539

Korkalon osakaskunta 189.808

Lupamääräykseen 12 lisätty liitteen 2 uusi kohta H

Hallinto-oikeus on lisännyt lupamääräyksen 12 liitteeseen 2 patoallasalueella sijaitsevien tilojen virkistyskäyttöhaitan korvaamista koskevan uuden kohdan H seuraavasti:

H) Virkistyskäyttöhaitan korvaaminen patoallasalueella

Taulukko 4

Korvaukset on maksettava 30 päivän kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Eräpäivän jälkeen maksetuille korvauksille on maksettava vuotuista viivästyskorkoa, joka on seitsemän prosenttiyksikköä

korkeampi kuin kulloinkin voimassa oleva korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko.

Hallinto-oikeus on todennut, että korvausluetteloon liite 2 hallinto-oikeudelle on ilmoitettu tilojen nykyiset omistajat seuraavasti:

Veikkola 698-409-27-26 KKK

Siirtola 1 698-401-64-37 HHH:n kp ja III

Siirtola 2 698-401-64-38 LLL

Juhan Siirtola 698-401-64-40 HHH:n kp

Kultasärkkä 698-401-50-69 MMM

Ala-Vilmilä 698-402-181-6 NNN:n kp

Ollonen 698-409-4-203 OOO

Muilta osin hallinto-oikeus ei ole muuttanut aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksiä.

Hallinto-oikeus on hylännyt luvan saajan vaatimukset, jotka koskevat:

- voimalaitoksen juoksutusta koskevan lupamääräyksen 2 muuttamisesta siten, että vedenkorkeuden vaihtelu voimalaitoksen alapuolella lisääntyy ja että määräys alivirtaamajuoksutuksesta ajalla 1.10.-31.5. poistetaan

- vaatimusta vettyvillä alueilla poistaa lupapäätöksessä rakennuksille määrätty puolitoistakertainen korvaus ja määrätä yksinkertainen korvaus

- vaatimusta määrätä rantapatoon 2 liittyvien tilojen Leppälä ja Huhta, rantapatoon 3 liittyvien tilojen Kuusenlahti, Törmälä ja Saaritila ja rantapatoon 4 liittyvän tilan Viirilä-Alamommo alueet luvan saajan lunastettaviksi.

Hallinto-oikeus on hylännyt muiden valittajien vaatimukset, jotka koskevat vaatimuksia:

- velvoittaa luvan saaja tällä lupapäätöksellä rakentamaan voimalaitoksen yhteyteen kalatie

- muuttaa lupamääräystä 2 siten, että 1.7.–31.8. välisenä aikana lauantaisin ja sunnuntaisin tulisi juoksuttaa kiinteää virtaamaa enintään 200 m3/s vesijohtoja, jäteveden käsittelylaitteita ja imeytyskenttiä koskevista vaatimuksista

- velvoittaa luvan saaja maksamaan kokonaan Raudanjokisuun ja Olkkakosken välisen venereitin merkintöjen kunnossapito

- istutusvelvoitteen muuttamisesta

- kalatalousmaksun korottamisesta

- lupamääräyksen 10e muuttamisesta siten, että kala- ja raputaloustarkkailu jatkuu koko voimalaitoksen toiminnan ajan

- vesivoimasta Korkalon osakaskunnalle maksettavan korvauksen korottamisesta

- kalataloudellisten vahinkojen korvauksen korottamisesta

- viehekalastuslupatulojen menettämisestä maksettavin korvauksien korottamisesta

- kalastukselle aiheutuvan vahingon ja haitan korvaamisesta kotitarve- ja virkistyskalastajille

- koskiperinteen menettämisen korvaamisesta

- ravustuksen tuoton menetyksen korvaamisesta tässä vaiheessa

Hallinto-oikeuden ratkaisut valittajakohtaisiin ja kiinteistökohtaisiin vaatimuksiin on esitetty jäljempänä päätöksen kohdassa Valittajakohtaiset ja kiinteistökohtaiset perustelut vaatimusten hyväksymiselle ja hylkäämiselle.

Hallinto-oikeus on hylännyt valittajien kuluvaatimukset aluehallintoviraston osalta. Hallinto-oikeus on tältä osin pysyttänyt aluehallintoviraston päätöksen.

Hallinto-oikeus on velvoittanut Kemijoki Oy:n korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudesta seuraavasti:

F ja G 600,00 euroa

= = =

= = =

P 1 500,00 euroa

AA ja BB 600,00 euroa

Ä ja Ö 1 500,00 euroa

= = =

VV, WW, XX

YY, ZZ

ja ÄÄ 600,00 euroa

Hallinto-oikeus on hylännyt vaatimukset enemmälti. Oikeudenkäyntikulukorvaukset on suoritettava 30 päivän kuluessa hallinto-oikeuden päätöksen antopäivästä. = = = P:n sekä Ä:n ja Ö:n oikeudenkäyntikulukorvaukselle määrätään maksettavaksi vuotuista viivästyskorkoa, joka on seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi kuin kulloinkin voimassa oleva korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko.

b) Hallinto-oikeus on hylännyt = = = Rovaniemen osakaskunnan oikeudenkäyntikuluvaatimukset hallinto-oikeudesta.

Hallinto-oikeus on hylännyt F:n ja G:n, = = = sekä Korkalon ja Rovaniemen osakaskunnan oikeudenkäyntikuluvaatimukset korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

2.2. Perustelut

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

2.2.1. Ennakkoratkaisupyyntöä koskeva vaatimus

Lapin luonnonsuojelupiiri ry on vaatinut hallinto-oikeutta pyytämään unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua siitä, onko luvan myöntävä ratkaisu hyväksyttävissä vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti.

Vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) tavoitteena on luoda sisämaan pintavesien, jokisuiden vaihettumisalueiden sekä rannikko- ja pohjavesien suojelua varten puitteet, parantaa yleistä vedenlaatua ja saavuttaa asetetut ympäristötavoitteet vuoteen 2015 mennessä. Direktiivi on kansallisesti pantu täytäntöön vesienhoidon järjestämisestä annetulla lailla (1299/2004), ja siihen liittyen on vesilakiin lisätty 2 luvun 11 a §. Vesienhoidon järjestämisestä annetussa laissa säädetään direktiivin mukaisesti muun muassa vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman laatimisesta vesienhoitoalueille. Kemijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa pintavesille vuoteen 2015 Keski-Kemijoki on ekologisessa luokittelussa määritelty "keinotekoisesti tai voimakkaasti muutetuksi", ja arvio saavutettavissa olevasta tilasta ja tavoitetilasta on "hyvä".

Direktiivissä ja laissa vesienhoidon järjestämisestä ei anneta lupamenettelyssä noudatettavaksi yksityiskohtaisia määräyksiä, mutta vesienhoitosuunnitelman sisältö on vesilain 2 luvun 11 a §:n mukaisesti otettava rakentamisesta aiheutuvaa hyötyä, vahinkoa ja haittaa arvioitaessa huomioon. Direktiivi ei lähtökohtaisesti estä vesimuodostuman fyysistä muuttamista. Asiassa ei siten ole sellaista yhteisöoikeuden ja kansallisen lainsäädännön ristiriitaa, josta olisi tarpeen pyytää Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisua.

Kemijoen pääuoma on vuosikymmeniä jatkuneen voimalaitosrakentamisen seurauksena jo muuttunut luonnontilaisesta, mikä on otettu huomioon edellä selostetussa direktiivin mukaisessa ekologisen tilan luokittelussa. Suunniteltu Sierilän voimalaitos sijoittuu jokiosuudelle Valajaskosken ja Vanttauskosken voimalaitosten väliin. Näissä oloissa hanketta ei voida pitää myöskään sillä tavoin direktiivin tavoitteiden vastaisena, että se antaisi aiheen ennakkoratkaisun pyytämiseen. Asiassa on selvää, miten Euroopan unionin oikeutta on tapauksessa asianmukaisesti sovellettava. Unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklassa tarkoitettu ennakkoratkaisupyyntö ei ole siten tarpeen.

2.2.2. Vanttauskosken rakentamiseen ja käyttöön liittyvät vaatimukset

Aluehallintovirasto on jättänyt tutkimatta Vanttauskosken rakentamiseen ja käyttöön liittyvät vaatimukset sekä vaatimuksen velvoitteesta sopimusneuvottelujen käymisestä yhdistyksen kanssa ja yhdistyksen yksityisten maanomistajien puolesta esittämät korvausvaatimukset ja yksityisiä maa-alueita koskevat vaatimukset.

Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston on tullut mainitsemillaan perusteilla jättää edellä mainitut vaatimukset tutkimatta.

2.2.3. Valituksen n:o 17 tutkimatta jättäminen eräiden valittajien osalta

NN on myynyt 1.12.2009 kiinteistönsä Myllyniemi 698-401-53-210, joten aluehallintoviraston päätöstä annettaessa ja valitusta tehtäessä 27.6.2011 hän ei ole ollut enää asianosainen lupa-asiassa, eikä hänellä näin ollen ole valitusoikeutta. Kiinteistötietojärjestelmästä saatavissa olevan tiedon perusteella muut edellä käsittelyratkaisun kohdassa 4 mainitut valittajat eivät omista kiinteistöä hankkeen vaikutusalueella. Hallinto-oikeuden varaamasta tilaisuudesta huolimatta heidän puolestaan ei ole esitetty muutakaan perustetta heidän oikeudestaan valittaa asiassa, joten heillä ei ole valitusoikeutta asiassa.

2.2.4. Pääasiaratkaisua koskevat perustelut

Uusi vesilaki (587/2011) on tullut voimaan 1.1.2012. Lain 19 luvun

3 §:n 1 momentin mukaan hallintoviranomaisessa tai tuomioistuimessa lain voimaan tullessa vireillä olevaan asiaan sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jollei mainitussa luvussa muuta säädetä. Kemijoki Oy:n hakemus Sierilän voimalaitoksen rakentamisesta on tullut vireille ympäristölupavirastossa 28.12.2005, joten asiaan sovelletaan vanhaa vesilakia (264/1961).

2.2.4.1. Vaatimuksia päätöksen kumoamisesta ja hakemuksen hylkäämisestä koskevat perustelut

Luvan myöntämisen edellytykset

Ehdottomat luvanmyöntämisesteet

Vesilain 1 luvun 17 a §:n mukaan, jos saman lain 17 §:ssä tarkoitettu, muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitseva, uoma on luonnontilainen, ei sitä saa muuttaa niin, että uoman säilyminen luonnontilaisena vaarantuu. Sama on koko maassa voimassa luonnontilaisesta lähteestä.

Vesilain 2 luvun 5 §:n mukaan rakentamiseen ei saa myöntää lupaa, jos rakentaminen vaarantaa yleistä terveydentilaa tai aiheuttaa huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa taikka jos se suuresti huonontaa paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja.

Aluehallintovirasto on myöntänyt poikkeuksen vesilain 1 luvun 17 a §:ssä tarkoitetun luonnontilaisen lähteen muuttamiskiellosta kiinteistöllä Sieriharjula (698-409-7-50). Siltä osin päätöksestä ei ole valitettu.

Hallinto-oikeus katsoo aluehallintoviraston esittämiin perusteluihin viitaten, ettei hanke vaaranna yleistä terveydentilaa tai aiheuta huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa eikä se suuresti huononna paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja. Näin ollen ei ole vesilain mukaisia ehdottomia esteitä, joiden perusteella hankkeelle ei tulisi myöntää lupaa.

Intressivertailu

Aluehallintovirasto on päätöksensä perusteluissa selvittänyt luvan myöntämisen edellytyksiä. Siinä on tarkasteltu yksityiskohtaisesti intressivertailuun sovellettavia säännöksiä, niiden tulkintaa, hankkeen hyötyjä, vahinkoja, haittoja ja edunmenetyksiä sekä sitä, kuinka ne on otettu intressivertailussa huomioon. Edelleen on tarkasteltu vesienhoitosuunnitelman vaikutusta intressivertailuun.

Aluehallintoviraston arvion mukaan rahassa arvioidut hankkeen hyödyt ovat yhteensä 112 miljoonaa euroa ja vahingot, haitat ja muut edunmenetykset yhteensä 8,3 miljoonaa euroa. Hyödyt ovat siten huomattavat verrattuna edunmenetyksiin. Kun rahassa arvioituja ja yleiseltä kannalta arvioituja hyötyjä ja vahinkoja verrataan, hankkeesta saatavaa hyötyä voidaan pitää siitä aiheutuvaan vahinkoon, haittaan ja muuhun edunmenetykseen verrattuna huomattavana, joten vesilain 2 luvun 6 §:n 2 momentin edellytys luvan myöntämiseksi täyttyy.

Korkalon osakaskunta ja sen asiakumppanit ovat valituksessaan vaatinut, että hyöty lasketaan Kemijoki Oy:n tilinpäätöstiedoista vuodelta 2010 johdetun sähkönhinnan eli 8,6 euroa/MWh:n mukaan, jolloin hyödyksi saadaan 20 640 000 euroa. Osakaskunnat ovat katsoneet lisäksi, että niiden esittämien vaatimusten perusteella intressivertailun edunmenetykset kasvavat noin miljoonalla eurolla.

X ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksissaan vaatineet intressivertailussa otettavaksi huomioon hankkeen aiheuttamat matkailutulojen, maisema-arvojen ja joen moninaiskäyttöisyyden menetykset. Hankkeen vaikutukset työllisyyteen voivat olla jopa negatiiviset.

Valittajat ovat arvostelleet myöskin sitä, ettei hankkeen toteutuskustannuksia ja hyödyn valumista alueen ulkopuolelle ole otettu mukaan intressivertailuun.

Hallinto-oikeus on katsonut kuten aluehallintovirastokin, että hankkeen hyödyt ovat huomattavasti suuremmat kuin siitä aiheutuvat vahingot, haitat ja edunmenetykset. Aluehallintovirasto on laskelmassaan päätynyt siihen, että rahassa arvioidut hankkeen hyödyt ovat yhteensä 112 miljoonaa euroa ja vahingot, haitat ja muut edunmenetykset yhteensä 8,3 miljoonaa euroa. Hallinto-oikeuden muuttamien korvausten ja yhtiön valitusprosessin aikana tekemien maakauppojen ja käyttöoikeussopimuksen johdosta intressivertailussa huomioon otettavat vahingot, haitat ja muut edunmenetykset eivät muutu sanottavasti.

Hankkeesta aiheutuu myöskin vaikeasti rahassa arvioitavissa olevia vahinkoja, haittoja ja muita edunmenetyksiä vesiluonnolle, luonnonympäristölle ja alueen virkistyskäytölle. Hankkeen vaikutusalue on suosittua virkistyskalastusaluetta ja alueella on myös muuta virkistyskäyttöä. Patoallasalueella koskikalastuspaikkojen menetyksen ja kalaston rakenteen muuttumisen myötä virkistyskalastusmuodot muuttuvat, mutta niitä ei kuitenkaan menetetä kokonaan. Kalaston osalta hankkeella on eniten merkitystä harjuksen ja taimenen elinolosuhteisiin, joiden kannat taantuvat kalatalousmaksulla tehtävistä toimenpiteistä huolimatta.

Hanke vaikuttaa luonnonsuojelulailla rauhoitettujen apilakirjokääriäisen ja laaksoarhon elinympäristöön. Aluehallintovirasto on myöntänyt vesitalousluvan voimalaitoksen rakentamiseen ehdollisena siten, että luvan saajalla on oltava ennen rakennustöiden aloittamista luonnonsuojelulain 49 §:n mukainen lainvoimainen poikkeuslupa veden tai rakenteiden alle jäävien laaksoarhopopulaatioiden hävittämiselle ja luonnonsuojelulain 48 §:n mukainen lainvoimainen poikkeuslupa erityisesti suojeltavan apilakirjokääriäisen säilymiselle tärkeän ja Lapin ympäristökeskuksen päätöksellä jo rajatun esiintymispaikan hävittämiselle tai heikentämiselle.

Rahassa mitattavan hyödyn arvio perustuu julkiseen Nordpoolin Suomen keskimääräiseen aluehintaan vuosina 2005–2011. Laskelmassa käytetty sähkön hinta noin 46 euroa/MWh ottaen huomioon, että kysymyksessä on nopeasti säädettävissä oleva energiamuoto, on hyväksyttävissä intressivertailun pohjaksi riippumatta siitä, mitä hintaa sähköyhtiöt käyttävät keskinäisessä kaupanteossaan. Vallitsevan oikeuskäytännön mukaan vahingoiksi tai hyödyiksi intressivertailussa ei lasketa potentiaalisia tai kerrannaisia vahinkoja ja hyötyjä. Vesilaki ei edellytä, että hyödyn tulisi jäädä hankealueelle. Intressivertailun lopputulosta ei muuta hallinto-oikeuden tekemä vähäinen velvoitteiden tarkistaminen.

Muilta osin hallinto-oikeus on viitannut aluehallintoviraston päätökseen.

2.2.4.2. Perustelut lupamääräysten muuttamiselle

Rakentamista koskevat määräykset (lupamääräys 1)

Vesilain 2 luvun 22 §:n 1 momentin mukaan jos vesistöön rakentamisesta aiheutuu kalastolle tai kalastukselle ilmeistä vahinkoa, on luvan saaja velvoitettava ryhtymään toimenpiteisiin kalastolle tai kalastukselle aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi sekä tarvittaessa toimenpiteiden tuloksellisuuden tarkkailuun sillä vesialueella, johon toimenpiteen vahingollinen vaikutus ulottuu (kalatalousvelvoite). Toimenpiteenä voi rakentamisen ja sen vaikutusten laadun mukaan olla kalanistutus, kalatie tai muu toimenpide tai näiden yhdistelmä.

Saman pykälän 2 momentin mukaan jos kysymyksessä olevaa vesistöä varten on laadittu kalatalousviranomaisen hyväksymä suunnitelma kalaston suojelemiseksi, aluehallintoviraston on otettava se tarpeen mukaan huomioon kalatalousvelvoitteesta määrättäessä.

Valtioneuvoston 8.3.2012 hyväksymän kalatiestrategian tärkeimpänä tavoitteena on uhanalaisten ja vaarantuneiden vaelluskalakantojen elinvoimaisuuden vahvistaminen. Kalatiestrategian toiminta-ajatuksena on painopisteen siirtäminen istutuksista kalojen luontaisen lisääntymiskierron ylläpitämiseen ja palauttamiseen. Rakennetuissa joissa parannetaan kalojen kulkumahdollisuuksia ja edistetään potentiaalisten lisääntymisalueiden käyttöönottoa esimerkiksi kalateiden, uomien vesittämisen ja perattujen koskien kunnostamisen avulla. Strategian valmistelussa on lähdetty siitä tosiseikasta, että Suomen vesistöjen rakennusaste voimatalouden tarpeisiin on huomattavan korkea. Kotimaisella vesivoimalla on suuri merkitys valtakunnan energiahuollossa, lyhytaikaisten sähkönkulutuksen vaihteluiden tasaajana ja päästöttömänä uusiutuvan energian lähteenä. Kalatiestrategialla pyritään ohjaamaan kehitystä, jolla edellä mainittuja, osin vastakkaisia intressejä voidaan entistä paremmin sovittaa yhteen siten, että vesivoiman tuottamisesta huolimatta monimuotoiset, luonnossa lisääntyvät vaelluskalakannat säilyvät ja elpyvät.

Kalatiestrategiassa kalatierakentamisen kärkikohteina on mainittu muun muassa kalojen vaellusyhteyden palauttaminen Kemijärven yläpuolella oleville luonnontilaisille virtavesille. Ylä-Kemijoki otetaan arvioitavaksi, kun Kemijoen alaosan kalateiden toimivuudesta on riittävää näyttöä.

Luvan saaja on hallinto-oikeuden tarkastuksella ilmoittanut, että se on valmis rakentamaan kalatien voimalaitoksen yhteyteen Ala-Kemijoen kalateiden valmistuttua. Tätä silmällä pitäen hallinto-oikeus lisää lupamääräyksiin velvoitteen rakenteiden suunnittelussa varautua kalatien rakentamiseen myöhemmin.

Padotus- ja juoksutusmääräykset (lupamääräys 2)

Hallinto-oikeus hyväksyy luvan saajan vaatimukset juoksutusmääräysten muuttamisesta siltä osin kuin ne koskevat Sierilän voimalaitoksen alapuolisen vedenkorkeusvaihtelun määrityspaikan muuttamista Raudanjoen suulta voimalaitoksen alapuolelle ja viikonloppua koskevan Kemijärven tulovirtaamaan sidotun juoksutusrajoituksen täsmentämistä koskemaan Sierilän voimalaitosta. Vedenkorkeuden vaihtelun rajoittaminen yhteen metriin voimalaitoksen alapuolella vastaa suurin piirtein 80 cm:n vaihtelua Raudanjoen suussa.

= = =

Luonnon monimuotoisuuden sekä uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien säilyttäminen (lupamääräys 8)

Hallinto-oikeus hyväksyy luvan saajan vaatimuksen lupamääräyksen muuttamisesta ja on täsmentänyt määräystä siten, että luvan saajalla on oltava ennen rakennustöiden aloittamista tarvittaessa lainvoimainen poikkeuslupa.

Kalatalousmaksun käyttösuunnitelman laatiminen (lupamääräys 9b)

Luvan saaja on valituksessaan vaatinut kalatalousmaksuun liittyvän käyttösuunnitelman laatimisvelvoitteen poistamista. Vesilaki ei edellytä, että kalatalousmaksun käyttösuunnitelman laatiminen olisi luvan saajan velvoite. Vesilain 2 luvun 22 §:n 3 momentin mukaan aluehallintovirasto voi tarvittaessa antaa maksunsaajalle määräyksiä maksun käytöstä.

Rapuja ja ravustusta koskeva selvitysvelvoite (lupamääräys 9c)

Maa- ja metsätalousministeriön 15.7.2014 hyväksymän kansallisen rapustrategian vuoteen 2022 tavoitteena on muun muassa, että maamme alkuperäinen jokirapu säilytetään hyödynnettävänä lajina, ja sen elinympäristöjä ja kantoja suojellaan, hoidetaan ja elvytetään koko sen levinneisyysalueella ja rapuruton leviämistä ehkäistään uusin diagnoosi-, torjunta-, seuranta- ja viestintäkeinoin. Strategiassa mainitaan myös, että usein vesi- ja ympäristönsuojelulain mukaisissa lupahakemuksissa todetaan, että rapukanta on hävinnyt ruton seurauksena ennen toimenpiteitä, ja siksi ravuntuotanto jätetään huomioimatta, vaikka se voitaisiin palauttaa. Oulujoen vesistöalue ja sen pohjoispuoliset vesistöalueet on määrätty jokiravun suoja-alueiksi.

Neuvoston direktiivin (92/43/ETY, ns. "luontodirektiivi") luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta liitteessä V on luetteloitu yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, joiden

ottaminen luonnosta ja hyväksikäyttö voi vaatia hyödyntämisen säätelyä. Liitteessä on mainittu jokirapu, ja jäsenmaiden tulee raportoida direktiivin artiklan 17 mukaisesti kuuden vuoden välein näiden lajien suotuisasta suojelutasosta.

Katselmustoimituksen kalatalousasiantuntija on esittänyt korvausta ravustuksen tuoton menetyksestä Sieriniemen kaarteen alueella. Aluehallintovirasto on päätöksessään todennut, että Sierilän vaikutusalueella ennen voimalaitoksen vesistöön vaikuttavan rakentamisen aloittamista tavattu rapurutto hävittää alueen rapukannan kokonaan tai heikentää kannan ravustuskelvottomaksi. Tämän perusteella aluehallintovirasto on katsonut, että hankkeesta ei aiheudu korvattavaa vahinkoa. Hallinto-oikeus ei pidä selvitettynä, että rapurutto tuhoaa täysin alueen rapukannan.

Valittajat ovat toimittaneet valituksensa liitteinä selvitystä alueen rapukannoista ja ravustuksesta ja vaatineet asiassa korvauksia. Luvan saaja on hakemusvaiheessa velvoitettu toimittamaan lisäselvitystä vaikutusalueen rapukantojen tilasta. Luvan saaja on tehnyt alueella koeravustuksia neljän päivän ajan. Kalatalousasiantuntija on pitänyt luvan saajan lisäselvitystä minimivaatimukset täyttävänä. Hallinto-oikeus katsoo, että luvan saaja ei ole esittänyt hakemuksessaan riittävää tietoa ravuista ja ravustuksesta, ja että katselmustoimituksessa ja asiakirjoista saatua tarkempaa ja varmempaa selvitystä Sierilän voimalaitoksen vaikutusalueen ravustuksesta ja rapukannasta on mahdollista saada vielä ennen laitoksen rakentamisen aloittamista. Hallinto-oikeus velvoittaa luvan saajan selvittämään ennen laitoksen rakentamisen aloittamista alueen rapukannan tilan ja ravustuksen tuoton sekä laatimaan ehdotuksen mahdollisesti tarvittavista hoito- ja muista toimenpiteistä.

= = =

Lupamääräysten tarkistamisen määräaika (lupamääräys 11d)

Luvan saaja on vaatinut säännöstelyä koskevien lupamääräysten tarkistamista koskevan lupamääräyksen 11d muutettavaksi siten, että lupamääräykset tulee tarkistaa viidentoista vuoden kuluessa voimalaitoksen käyttöön ottamisesta. Korkalon, Rovaniemen ja Viirin osakaskunnat ovat vastineessaan vastustaneet määräajan pidennystä, mutta yhtyneet luvan saajan käsitykseen siitä, että hankkeen kaikkia vaikutuksia ei voida havaita viidessä vuodessa. Hallinto-oikeus on katsonut, että lupamääräykset on tarkoituksenmukaista tarkistaa kymmenen vuoden kuluessa laitoksen valmistumisesta. Määräaika ei estä panemasta vireille hakemusta mahdollisten ennalta arvaamattomien vahinkojen selvittämisestä ja ratkaisemisesta ennen määräajan umpeutumista.

Valtioneuvoston hyväksymän kalatiestrategian mukaan kalakantojen erityyppisten hoitomuotojen vaikutuksista saatujen uusien tietojen perusteella kalatalousvelvoitteita tulisi ohjata osaksi monitavoitteista vesistöjen ja kestävän kalakantojen hoidon ja kalastuksen järjestämistä sekä vesistöjen ekologisten tilatavoitteiden saavuttamista. Avainasemaan ovat nousseet erityisesti kalojen luonnonlisääntymistä tukevat toimenpiteet. Näin ollen hallinto-oikeus katsoo, että kalatien rakentamista ja vaikutuksia on tarpeen arvioida voimalaitoksen lupamääräysten tarkistamisen yhteydessä.

Korvaukset tonttialueista (lupamääräys 12)

Padotusalueelle jäävät tai vettyvät ranta-alueet on aluehallintoviraston päätöksessä määrätty korvattavaksi pääosin metsämaan luokituksen mukaisena,yksikköhinnat 90-440 euroa/ha, peltomaan luokituksen mukaisena, yksikköhinnat 600-3 400 euroa/ha tai luokituksella E (osittain veden alle jäävällä rakennetulla alueella oleva käyttörannan alue), yksikköhinta 2 400 euroa/ha. Tonttikuvioina on määrätty korvattavaksi vain alueita rakennusten kohdalta ja läheisyydestä, yksikköhintoina 2–5 euroa/m2. Näitä korvausperusteita soveltaen eräät ranta-alueet, jotka käyttötavaltaan ja kooltaan yleisesti ymmärretään tonteiksi, on määrätty korvattavaksi huomattavasti tonttikuvioita alemman yksikköhinnan mukaan. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisusta KHO 2003:22 ilmenevän periaatteen mukaan rakennuspaikan arvoon sisältyvä rakennusoikeuden arvo jakaantuu tasaisesti koko tontin alueelle eikä tonttikokoa olevaa käyttöyksikköä ole syytä jakaa eriarvoisiin osiin. Hallinto-oikeus katsoo, että vahinkoalueiden arvo tonttimaana perustuu vesistön läheisyyteen, eikä se seikka, että korkeustasoltaan muuten rakennuskelpoisen tontin alimmat rantakaistaleet saattavat olla ajoittain tulvanuhanalaisia, vähennä niiden arvoa tontin keskeisenä virkistysalueena.

Hallinto-oikeus katsoo, että eräissä kohteissa sovellettu käytäntö ei johda vesilain 11 luvun 5 ja 6 §:ssä säädetyn täyden korvauksen periaatteen toteutumiseen. Suoritettavat maisemointi- tai rannansuojaustyöt eivät kata vahinkoa. Jäljempänä valittajakohtaisista perusteluista tarkemmin ilmenevillä perusteilla hallinto-oikeus korottaa aluehallintoviraston päätöksen liitteen 2.B korvausluettelon korvauksia tilojen Kuusenlahti 698-401-67-14, = = =, Hiekkala II 698-409-4-101, Jokiväylä 698-409-9-162 = = = osalta.

Kalastolle ja kalastukselle aiheutuvan vahingon korvaaminen (lupamääräys 12)

= = =

Korvaukset virkistyskäyttöhaitasta patoallasalueella (lupamääräys 12)

Aluehallintoviraston päätöksessä on määrätty korvausta virkistyskäyttöhaitasta vain voimalaitoksesta alavirtaan välillä Petäjäniemi-Olkkakoski sijaitseville tiloille ja toimitusmiesten esittämät virkistyshaittakorvaukset patoallasalueelle on luvan saajan vaatimuksesta poistettu.

Vesilain 11 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan laissa tarkoitettuna vahinkona, haittana ja muuna edunmenetyksenä on korvattava:

1) edunmenetys, joka johtuu tämän lain nojalla toiselle myönnetystä käyttöoikeudesta taikka oikeudesta lunastaa kiinteätä tai irtainta omaisuutta;

2) kiinteän tai irtaimen omaisuuden tai sen osan muusta kuin 1 kohdassa mainitusta syystä aiheutuva menettäminen, vahingoittuminen tai huononeminen, omaisuuden käytön estyminen tai vaikeutuminen, sen tuoton vähentyminen, myyntiarvon aleneminen sekä omistusoikeuteen perustuvan muunkin varallisuusarvoisen edun menettäminen sellaiseksi luettuna myös omaisuuden siirtämisestä ja toisenlaiseksi muuttamisesta johtuvat kustannukset;

3) ---

Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan KHO 2006:59 katsonut, että yksinomaan maisemallinen haitta, joka johtuu ainoastaan kiinteistön alueen ulkopuolella tapahtuvasta muutoksesta, edellyttää korvauksen määräämistä vesilain 11 luvun 3 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla vain siinä poikkeustapauksessa, että kiinteistön omistajalla olosuhteiden kokonaisarvioinnin perusteella on suojattu oikeusasema maisemassa tapahtuvia muutoksia vastaan. Asian arvioinnissa oli otettava huomioon kiinteistön etäisyys maiseman muutoksesta, asianomaisen maa-alueen käyttö sekä muut olosuhteet alueella, maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen kaavan sisältö, mikäli sellainen on voimassa kiinteistöllä tai lähialueella, sekä maankäytön muutoksen muut edellytykset. Lisäksi huomiota oli kiinnitettävä muutoksen voimakkuuteen, välittömyyteen ja odottamattomuuteen.

Hallinto-oikeus toteaa, että toisin kuin viitatussa oikeustapauksessa nyt ei ole arvioitavana vain yksittäisen rakennelman aiheuttama maiseman muutos, vaan koko vesistöympäristön ja sen käyttömuotojen muutos Vanttauskoskelta Sieriniemeen ulottuvalla noin 30 kilometrin pituisella jokiosuudella. Hankkeen seurauksena vuolasvirtainen jokimaisema muuttuu järvimäisemmäksi. Erityisesti koski- ja karikkopaikkojen muuttuminen suvantomaisiksi koetaan merkittävänä muutoksena paitsi maiseman muuttumisen myös koskikalastusmahdollisuuden menettämisen johdosta. Myös äänimaisema on osa asukkaiden tärkeäksi kokemaa luontokokonaisuutta. Alkuperäinen jokiluonto ja maisema muuttuvat muuallakin, kun ranta-alueita joudutaan suojaamaan ja rakentamaan ja uimiseen ja virkistäytymiseen käytetyt hiekkasärkät katoavat. Venekulkuyhteys Rovaniemen suuntaan katkeaa. Korvattavuuden arvioinnissa on otettava huomioon, että vesistön virkistyskäyttömahdollisuudet eivät hankkeen seurauksena lopu vaan muuttavat muotoaan. Kun vedenkorkeuden ja veden virtausnopeuden vuorokautinen vaihtelu pienenee, edellytykset talvikauden virkistyskäytölle paranevat. Kun vedenkorkeus nousee ja vedenkorkeusvaihtelu vähenee, veneily ja veneenpito helpottuvat. Rantojen suojauksella ja maisemoinnilla voidaan vähentää aiheutuvia haittoja.

Näihin seikkoihin perustuen hallinto-oikeus katsoo, että ei ole perusteita määrätä korvausta virkistyskäyttöhaitasta yleisesti kaikille patoaltaan rakennetuille kiinteistöille. Hallinto-oikeus katsoo kuitenkin asiakirjoista saatavan tiedon ja hallinto-oikeuden tarkastuksella tehtyjen havaintojen perusteella, että eräillä Tervakarin, Tennilänkarin ja Tikkasenkarin läheisyydessä sijaitsevilla kiinteistöillä muutos luonnontilaisesta koskesta kivikkoineen ja koskikalastusmahdollisuuksineen on niin merkittävä, että edellä selostetun lainkohdan mukaiset korvattavuuden edellytykset täyttyvät. Sen johdosta hallinto-oikeus määrää kertakaikkisen korvauksen virkistyskäyttöhaitasta tiloille Tervakari 698-402-1-50, Saari 698-402-74-5 (nykyisin Peurakorva 698-402-74-8), = = =, Hiekkala II 698-409-4-101, = = = ja arvioi korvauksen määräksi 6 000 euroa tilaa kohti.

Näiden lisäksi hallinto-oikeus toteaa tilan Törmälä 698-409-30-7 osalta seuraavaa: Tila sijaitsee patoaltaan alaosassa voimalaitostarkoituksiin lunastetun alueen vieressä. Jokiuoman sulkeva maapato rakenteineen sijoittuu tilalla olevasta omakotitalosta aukeavan jokimaiseman keskeiseen kohtaan noin 400–450 metrin etäisyydelle talosta. Se on niin hallitseva keinotekoinen elementti maisemassa, että vaikka se sijoittuukin kokonaan Törmälän tilan ulkopuolelle ja yleiskaavassa erityisalueeksi osoitetulle alueelle, hallinto-oikeus määrää tilalle kertakaikkisena korvauksena aiheutuvasta maisemahaitasta ja muusta virkistyshaitasta 6 000 euroa.

Muilta osin hallinto-oikeus hylkää esitetyt korvausvaatimukset, jotka liittyvät patoaltaan kiinteistöjen virkistyskäyttöön, maisemaan ja myyntiarvoon tai kalastusmahdollisuuksien menetykseen.

Nyt määrätyistä korvauksista tehdään lisäys lupamääräykseen 12 (liite 2.H).

Muut kiinteistökohtaiset muutokset

Hallinto-oikeuden perustelut ilmenevät jäljempää kohdasta Kiinteistökohtaiset perustelut.

2.2.4.3. Hallinto-oikeuden perustelut vaatimusten hylkäämiselle

Luvan saajan lunastusvaatimukset

Vesilain 3 luvun 4 §:n mukaan voimalaitoksen rakentamisen osalta noudatetaan, mitä lain 2 luvun 7–10 §:ssä on säädetty (muun muassa käyttöoikeuden myöntämisen edellytyksistä). Lisäksi voidaan hakijalle samoin edellytyksin myöntää oikeus lunastaa toiselle kuuluva alue laitoksen tonttia tai rakennuspaikkaa, laitokselle johtavaa tietä tai muuta niihin verrattavaa tarvetta varten.

Luvan saaja vaatinut, että voimalaitostonttiin toisesta päästään liittyvät rantapatojen alueet tiloista Leppälä 698-401-26-286 ja Huhta 698-401-56-37 (rantapato 2), Kuusenlahti 698-401-67-10, Törmälä 698-409-30-7 ja Saaritila 698-409-16-30 (rantapato 3) sekä Viirilä-Alamommo 698-409-16-68 (rantapato 4) määrätään luvan saajan lunastettavaksi. Ne ovat luvan saajan mukaan käyttötarpeeltaan sellaisia alueita, joihin luvan saajalle tulee myöntää vesilain säännösten mukaisesti lunastusoikeus. Hallinto-oikeus katsoo kuten aluehallintovirasto, että luvan saajan vaatimuksessa mainittujen rantapatojen alueiden käyttötarkoitusta ei ole pidettävä vesilain 3 luvun 4 §:n tarkoittamana käyttönä. Rantapadon sijoittaminen alueelle ei edellytä voimalaitoksen rakentajan omistusoikeutta alueeseen. Alueen omistajalla voi olla tarvetta käyttää aluetta edelleen niin, ettei se ole ristiriidassa rakentajan käyttötarkoituksen kanssa. Kun alueiden omistajat ovat joko vastustaneet lunastusta tai eivät ole ainakaan nimenomaisesti suostuneet siihen, edellytyksiä lunastukselle luvan saajan vaatimuksesta ei ole.

= = =

Mikäli lunastuslupaa vettyvällä alueella oleville rakennuksille ei myönnetä, luvan saaja vaatii korvausten sisältämän puolitoistakertaisuuden poistamista ja korvausten määräämistä yksinkertaisena käyvän hinnan mukaisesti.

= = =

Aluehallintoviraston määräämät korvaukset vettyvällä alueella olevista rakennuksista perustuvat hakemuksessa ja katselmuskirjassa käytettyyn laskutapaan, jossa rakennuksille määritelty käypä arvo (tekninen nykyarvo, jossa on otettu huomioon rakennuksen ikä ja kunto) on kerrottu luvulla 1,5. Vaikka luvan saajan lunastusvaatimusta ei ole hyväksytty, aluehallintovirasto ei ole alentanut korvaussummia tilojen omistajien vahingoksi. Korvaukset on määrätty katselmuskirjan esityksen mukaisiksi, ellei korvauksista ole muistutettu. Aluehallintovirasto on viitannut siihen seikkaan, että luvan saajalle nyt ei koidu purku- tai siirtokustannuksia,

joita olisi tullut, jos rakennusten lunastus olisi määrätty. Aluehallintovirasto on myös todennut, että korvauksen maksamisen jälkeen luvan saaja ei vastaa rakennuksille aiheutuvista vahingoista.

Vettyvällä alueella olevat rakennukset jäävät nykyisten omistajien omistukseen ja käyttöön ja niiden purkaminen tai mahdollinen tuleva käyttötapa jää omistajan harkintaan. Koska ne sijaitsevat vettyvällä alueella, niiden nykyistä vastaava käytettävyys menetetään osaksi tai kokonaan, riippuen korkeusasemasta ja käyttötavasta. Syntynyt vahinko on täysimääräisesti hyvitettävä. Hallinto-oikeus katsoo, että määrätyt korvaukset vettyvälle alueelle jäävistä rakennuksista eivät ole määrältään ristiriidassa täyttä arvoa vastaavan korvauksen periaatteen kanssa ja aluehallintoviraston perusteluihin viitaten pysyttää korvaukset.

Vahinkojen ja haittojen estämiseen sovellettava säännös

Vesilain 2 luvun 3 §:n mukaan rakentaminen on, jos sen tarkoitus voidaan saavuttaa ilman kustannusten kohtuutonta lisääntymistä hankkeen kokonaiskustannuksiin ja aiheutettavaan vahinkoon verrattuna, suoritettava siten: 1) ettei yrityksestä aiheudu vältettävissä olevaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä rannan tai vesialueen omistajalle; 2) ettei kalakantaa vahingoiteta; 3) ettei enempää kuin tarkoitetun tuloksen saavuttamiseksi on välttämätöntä: a) vaikeuteta vesistössä kulkemista ja puutavaran uittoa, vesivoiman käyttämistä, vesistön järjestelyä tai säännöstelyä, kalastuksen harjoittamista, maan kuivattamista, veden johtamista nesteenä käytettäväksi tai pohjaveden ottamista; b) heikennetä vesistön puhdistautumiskykyä tai muutoin vahingollisesti muuteta vesiluontoa ja sen toimintaa; c) huononneta vesistön soveltuvuutta virkistyskäyttöön; d) vähennetä luonnonkauneutta, kulttuuriarvoja tai ympäristön viihtyisyyttä, taikka e) muutoin loukata yleistä tai yksityistä etua; sekä 4) että vesistön tai pohjaveden erilaiset käyttämistarpeet vastedeskin voidaan tyydyttää mahdollisimman vähäisessä määrin supistettuina.

Kalatien rakentaminen

Kemijoki Oy on hallinto-oikeuden tarkastuksella ilmoittanut olevansa valmis rakentamaan Sierilän voimalaitoksen yhteyteen kalatien erillisenä hankkeena osana laajempaa Ala- ja Keski-Kemijoen kalatiehanketta. Nyt käsiteltävänä olevaa hakemusta Sierilän voimalaitoksen rakentamiseksi ei ole kuitenkaan tarkoitus muuttaa.

Taivalkosken, Ossauskosken, Petäjäskosken ja Valajaskosken voimalaitospadot estävät virtakutuisten kalojen nousemisen merestä Sierilän alapuolelle. Voimalaitoksen rakentamisen jälkeen Sierilän ja Vanttaus-

kosken voimalaitosten välillä ei ole kalastollisesti ja kalastuksellisesti tärkeitä koskialueita. Hallinto-oikeus katsoo, että tämän vuoksi kalatien rakentamista nyt Sierilän voimalaitokseen ei ennen alapuolisten kalateiden rakentamista voida pitää tarkoituksenmukaisena Kemijoessa elävien virtakutuisten vaelluskalojen tai merestä mahdollisesti nousevien vaelluskalojen lisääntymisen turvaamiseksi. Sierilän voimalaitokselta ala- ja ylävirtaan olevilla vesialueilla elävien muiden kalojen ja vesieliöiden elämänkiertoa palvelee Mukkaojan ohitusuoma. Kalakannan hoitoa varten aluehallintovirasto on määrännyt kalatalousmaksun ja kalanpoikasten istutusvelvoitteen. Hallinto-oikeus hylkää vaatimukset kalatien rakentamisesta nyt.

Luvan saajan vaatimukset juoksutusmääräysten muuttamisesta

Hallinto-oikeus hylkää luvan saajan vaatimukset voimalaitoksen alapuolisen vedenkorkeusvaihtelun lisäämisestä ja määräyksen 1.10.–31.5. vähintään 20 m3/s juoksutuksen poistamisesta.

Olkkakosken ja Sierilän voimalaitoksen välillä on runsaasti jokivarsiasutusta. Lisääntyvä vedenkorkeuden vaihtelu voimalaitoksen alapuolella aiheuttaisi haittaa asuinkiinteistöjen rannankäytölle, Rovaniemeltä Raudanjoelle johtavan venereitin käytölle ja kalastukselle Olkkakosken ja Sierilän välillä.

= = = Vähimmäisjuoksutus 20 m3/s kesäajan ulkopuolella on tarpeen joen vedenlaadun turvaamiseksi.

Vaatimus tasaisesta juoksutuksesta viikonloppuisin 1.7.–31.8. (lupamääräys 2)

Korkalon ja Rovaniemen osakaskunnat ovat vaatineet lupamääräyksen 2 muuttamista siten, että lauantaisin ja sunnuntaisin 1.7.–31.8. välisenä aikana edellytetään kiinteää juoksutusmäärää, joka on enintään 200 m/s. Luvan saaja on vastineessaan ilmoittanut, että Kemijärven säännöstelyluvan mukaiset säännöstelyrajat ovat kyseisenä aikana +148,35–+149,00 m. Kemijärven säännöstelysuositus edellyttää, että vesipintaa lasketaan kohti alarajaa kesän edetessä elokuun loppua kohti. Hallinto-oikeus katsoo, että vaatimus tasaisesta juoksutuksesta Sierilän voimalaitoksella voi johtaa ristiriitaan Kemijärven säännöstelyluvan kanssa, joten vaatimus kiinteästä juoksutuksesta vaaditulla tavalla on hylättävä.

= = =

Vesijohdot ja jätevesien käsittely (lupamääräys 4)

Aluehallintovirasto on lupamääräyksessä 4 velvoittanut luvan saajan vastaamaan siitä, että padotusaltaan alle jäävien vesijohtolinjojen siirrot toteutetaan Rovaniemen kaupungin, Napapiirin Vesi Oy:n ja Kemijoki Oy:n 25.4.2005 tekemän sopimuksen mukaisesti, kuitenkin ennen vedenkorkeuden nostamista.

Mikäli tarkkailussa tai muutoin havaitaan, että vedenkorkeuden noston seurauksena viemärin, puhdistuslaitteen tai imeytyskentän toiminta estyy tai vaikeutuu, luvan saajan on, ellei asiasta toisin sovita, korjattava viipymättä epäkuntoiseksi tulevat viemäröintijärjestelmät rakentamalla Rovaniemen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen hyväksymällä tavalla tiloille uudet vähintään samantasoiset järjestelmät kuin tiloilla on ollut aluehallintoviraston päätöksen antohetkellä.

= = =

Maisema, koskiperinne ja perinnemaisema (lupamääräys 7)

Lupahakemukseen liitetyn selityksen mukaan Sierilän vaikutusalue kuuluu maisemaltaan Peräpohjolan vaara- ja jokiseutuun. Oman leimansa maisemakuvalle antavat mittavat, hienojakoiset jokisedimentit ja kerrostumat jyrkkine eroosiotörmineen. Merkittäviä maisema-alueita ovat joen voimakkaat mutkat Oikaraisessa ja Sieriniemessä sekä kapenevat, karikkoiset jokiosuudet Körkönkarin, Tikkasenkarin ja Tervakarin alueilla. Vaikutusalueella sijaitsee Körkön kulttuuriympäristö, joka on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen kohde.

Aluehallintovirasto on määrännyt luvan saajan tekemään maisemointityöt hakemuksen liitteenä 29 olevan Sierilän voimalaitoksen maisemasuunnitelman osoittamien periaatteiden sekä katselmustoimituksen toimitusmiehille 16.11.2007 täydennyksenä toimitettujen piirustusten mukaisesti. Valtakunnallisesti arvokkaalla PP:n kulttuurimaisema-alueella sijaitsevan Uusikörkön tilan peltojen viljeltävyyden ja arvokkaan maiseman turvaamiseksi aluehallintovirasto on määrännyt luvan saajalle velvoitteen suunnitella toimenpiteet alueelle asianosaisia kuullen ja jättää erillinen hakemus aluehallintovirastolle kulttuurimaiseman säilyttämiseksi.

Määrätyt maisemointityöt kohdistuvat vedenkorkeuden nostosta aiheutuvan maiseman muutoksen hallintaan. Karikkoisten virtapaikkojen maisemaelementin muutoksen hallitsemiseksi ei ole esitetty toimenpiteitä eivätkä ne olisi hankkeen tarkoitus, vesivoiman (koskivoiman) käyttöönotto, huomioon ottaen mahdollisiakaan. Hallinto-oikeus on katsonut, että aluehallintoviraston määräämät maisemointityöt ovat hankkeesta aiheutuvien haittojen vähentämiseksi riittävät. Maisemointityötä lisäämällä ei saavutettaisi merkittävää maisemahyötyä ilman, että työn kustannukset lisääntyisivät kohtuuttomiksi hankkeen kokonaiskustannuksiin ja aiheutettavaan vahinkoon verrattuna. Koskiperinteisiin liittyvästä virkistyskäyttömahdollisuuden menetyksestä on edellä määrätty maksettavaksi korvausta koskenrantakiinteistöjen omistajille.

= = =

Istutusvelvoite (lupamääräys 9)

Rakentamisen aikaisen samentumisen aiheuttaman haitan korvaaminen

Hallinto-oikeus katsoo kuten aluehallintovirastokin, että katselmuskirjassa kalatalousasiantuntijan esittämä arvio ennalta arvioitujen vahinkojen määrästä sekä toimenpiteistä on riittävä. Näin ollen osakaskuntien vaatimus rakentamisaikaisen vuotuisen kirjolohen istutusvelvoitteen muuttamisesta hylätään.

Muut istutukset

Harjuksen ja taimenen istutusten osalta hallinto-oikeus katsoo kuten aluehallintovirastokin, että Kemijoen pääuoman sekä Sierilän altaaseen laskevien jokien yleiselle ja yksityiselle kalatalousedulle aiheutuvat muut kuin korvausmääräyksessä ja aluehallintoviraston päätöksessä liitteessä 2 korvattavaksi määrätyt vahingot ehkäistään Kemijoen pääuoman ja sivujokien olosuhteissa tarkoituksenmukaisimmin kalatalousmaksulla tehtävillä toimenpiteillä. Vaatimus harjuksen ja taimenen istutuksista Kemijoen pääuomaan sekä sivujokiin hylätään.

Kalatalousmaksu (lupamääräys 9)

Aluehallintovirasto on päätöksessään kalatalousmaksua määrättäessä ottanut huomioon luvan saajan esityksen maksun suuruudesta, rahanarvon muutoksen sekä katselmuskirjassa kalatalousasiantuntijan esittämän kalatalousmaksun sekä esitettyjen kalanistutusten määrän ja niiden rahallisen arvon. Kalataloudellisten vahinkojen korvausesityksen hallinto-oikeus katsoo perusteiltaan oikeaksi. Korkalon ja Rovaniemen osakaskunnan sekä ELY-keskuksen vaatimukset kalatalousmaksun korottamisesta ja luvan saajan vaatimus kalatalousmaksun alentamisesta hylätään.

= = =

Kala- ja raputaloustarkkailu (lupamääräys 10e)

Aluehallintovirasto on tarkkailua koskevassa lupamääräyksessä 10e kala- ja raputaloustarkkailu määrännyt, että "Käytön aikaista tarkkailua on tehtävä viisi vuotta, jonka jälkeen tarkkailu on tehtävä osana Kemijoen kalataloudellista yhteistarkkailua". Hallinto-oikeus katsoo, että tämä määräys on riittävä ja hylkää osakaskuntien vaatimuksen tarkkailumääräyksen muuttamisesta.

Käyttöoikeus-, lunastus- ja vahingonkorvaukset (lupamääräys 12)

Hallinto-oikeus on osittain muuttanut ja enemmälti hylännyt käyttöoikeus-, lunastus- ja vahingonkorvauksiin kohdistuvat vaatimukset. Muutokset on perusteltu edellä kohdassa Perustelut lupamääräysten muuttamiselle ja jäljempänä Valittajakohtaiset ja kiinteistökohtaiset perustelut vaatimusten hyväksymiselle ja hylkäämiselle.

Vesivoimakorvaus Korkalon osakaskunnalle (lupamääräys 12, liite 2A)

Korkalon osakaskunta on vaatinut sille määrätyn yhteensä 22 575 euron vesivoimakorvauksen korottamista siten, että sen omistamasta vesivoimasta tulee maksaa korvaus sen hyödyn perusteella, joka vesivoiman käyttöönotosta saadaan. Vaadittu määrä 172 000 euroa (nettonykyarvo) kuvastaa sitä pääomitettua nettotuottoa, joka saataisiin valjastamalla vesivoima.

Vesilain 11 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan käyttöoikeuskorvausta määrättäessä sovelletaan lunastuslain (laki kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastamisesta) säännöksiä korvauksen määräämisen perusteista, ellei vesilaissa ole toisin säädetty. Lunastuslain 30 ja 31 § huomioon ottaen lunastuskorvaus on määrättävä sen mukaan, mitä luovuttaja menettää eikä sen mukaan, mitä lunastaja saa, eikä korvausta määrättäessä oteta huomioon suunnitellun yrityksen korvausta lisäävää vaikutusta. Osakaskunnalle määrättävä korvaus ei näin ollen voi perustua siihen hyötyyn, jonka luvan saaja saa valjastamalla vesivoiman. Vesilain 11 luvun 6 §:n nojalla korvaus on kuitenkin puolitoistakertainen. Hal³linto-oikeus hylkää vaatimuksen ja viittaa aluehallintoviraston korvausperusteisiin.

Korvaukset kalastosta ja kalastuksesta (lupamääräys 12, liite 2D)

Saalismenetysten ja poikastuotantoalueiden menetysten korvaukset

Korkalon ja Rovaniemen osakaskunnat ovat vaatineet saalismenetyskorvausten korjaamista elinkustannusindeksillä kertoimella 1,07 ja korvauksiin lisättäväksi erikseen korvaukset poikastuotantoalueiden menetyksestä katselmustoimituksen kalatalousasiantuntijan lausunnossa esitetyllä tavalla ja korjattuna elinkustannusindeksillä. Luvan saaja on vaatinut saalismenetysten korvausten perusteena käytettäväksi kalan vähittäismyyntihinnan sijasta tuottajahintaa ja vähennettäväksi korvattavan saaliin määrästä perkaustappiona 20 %.

Hallinto-oikeus toteaa, että oikeuskäytännössä kalan saalismenetysten korvausperusteet vaihtelevat vesistöjen ja hankkeiden mukaan tapauskohtaisesti. Nyt on kysymys virkistys- ja kotitarvekalastukselle aiheutuvan vahingon korvaamisesta kalastusoikeuden haltijoille. Vapaa-ajan kalastajat arvostavat luonnosta saatavia elämyksiä ja virkistäytymistä enemmän kuin saaliin määrää. Kalaveden arvoon ja suosioon vaikuttaa oleellisesti, kuinka paljon ja mitä kalalajia vesistöstä on pyydystettävissä. Osakaskunnat kalastusoikeuden haltijoina ovat kalastuslain mukaan ensi kädessä velvollisia järjestämään kalastuksen ja kalakannan hoidon niin, että kalastusta harjoitettaessa pyritään vesialueiden mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen. Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintovirasto on voinut käyttää korvausperusteena kalan vähittäismyyntihintaa, kun kysymyksessä on virkistyskäyttökalastus ja korvaus kattaa koko kalan tuotantoketjun kalavedestä kuluttajalle. Aluehallintoviraston päätöksestä ei ilmene, onko korvausperusteena peratun vai perkaamattoman kalan vähittäismyyntihinta. Käytettäessä korvausperusteena kalan vähittäismyyntihintaa sen voidaan katsoa kattavan myöskin poikastuotannon. Näillä perusteilla hallinto-oikeus hylkää osakaskuntien vaatimuksen korvauksen korottamisesta = = =.

= = =

Viehekalastuslupatulot

= = = Osakaskunnat ovat katsoneet, ettei allasalueelle tule vetouistelijoita ja esittävät, että kalatalousasiantuntijan arvio lupatulojen menetyksestä on oikea.

Sierilän hankkeen takia vaikutusalueen koski- ja virtapaikoista häviävät Körkönkari, Tikkasenkari, Tervakari-Tennilänkari ja Viirinkylän alue. Lisäksi Kampsa- ja Kuohunkijokien alaosalla, Sieriniemen kaarteen alueella ja Vuoskuojansuulla virtaukset heikentyvät. Pääuoman virtapaikoista jää jäljelle Olkkakoski. Pinta-alallisesti koski- ja virtapaikoista häviää (71,5 ha–27,73 ha = 43,77 ha) noin 70 %. Kalatalousasiantuntija on lausunnossaan esittänyt lupatulojen menetykseksi 70 %. Aluehallintovirasto on katsonut, että kalatalousasiantuntijan arvio viehekalastuslupatulojen vähenemisestä on oikea. Aluehallintovirasto on kuitenkin samalla arvioinut, että hankkeen seurauksena vaikutusalueen vetouistelulupatulot ovat noin 10 % nykyisistä viehetuloista ja ottanut tämän huomioon korvauksia määrättäessä.

Viehelupatulojen pohjana olevien selvitysten epävarmuus huomioiden hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston määräämä viehelupatulojen menetys on oikeansuuntainen. = = = osakaskuntien valitukset on siten hylättävä.

= = =

Korvaukset rapuvahingoista

Hallinto-oikeus hylkää rapujen korvaamista koskevat luvan saajaa kohtaan tehdyt vaatimukset tässä vaiheessa, mutta velvoittaa luvan saajan selvittämään ennen laitoksen rakentamisen aloittamista alueen rapukannan tilan ja ravustuksen tuoton sekä laatimaan ehdotuksen mahdollisesti tarvittavista hoito- ja muista toimenpiteistä sekä mahdollisista korvauksista edellä lisätyn lupamääräyksen 9c mukaisesti.

2.2.4.4. Valittajakohtaiset ja kiinteistökohtaiset perustelut vaatimusten hyväksymiselle ja hylkäämiselle (hallinto-oikeudelle tehtyjen valitusten numerojärjestys, siltä osin kuin nyt on kysymys)

Lapin ELY-keskus/kalatalous (valitus 2) (KHO 25)

Hallinto-oikeus viittaa edellä lupamääräykseen 1 tekemäänsä lisäykseen varautumisesta kalatien rakentamiseen myöhemmin ja lupamääräykseen 9 lisäämäänsä rapuja ja ravustusta koskevaan selvitysvelvoitteeseen ja hylkää vaatimukset enemmälti. Kalatalousmaksun korottamista koskeva vaatimus on hylätty edellä perustelujen kohdasta Kalatalousmaksu ilmenevin perustein.

= = =

F ja G, tila Tervakari 698-402-1-50 (valitus 6) (KHO 2)

Tervakarin tila sijaitsee Kemijoen rannalla Tervakarin kohdalla siten, että rannan avautumissuunta on itään ja etelään. Vakinaisessa asuinkäytössä oleva asuinrakennus sijaitsee törmän päällä ja tila jatkuu alas rantakivikkoon. Kapeneva jokiuoma kivikkoineen ja voimakkaine virtauksineen muodostaa tilan kohdalla monimuotoisen koskimaiseman siihen liittyvine äänielementteineen. Koska koskiluonto ja siihen liittyvät kalastus- ja muut virkistyskäyttötavat muodostavat niin keskeisen osan koko tilan ominaispiirteistä, hallinto-oikeus on määrännyt tilalle korvauksen virkistyskäyttöhaitasta siten kuin edellä perustelujen kohdasta Korvaukset virkistyskäyttöhaitasta patoallasalueella ilmenee. Muuten hallinto-oikeus hylkää vaatimukset enemmälti ja viittaa aluehallintoviraston perusteluihin.

Valittajat ovat tehneet hallinto-oikeuteen 31.10.2014 saapuneessa vastinekirjelmässä vielä vaatimuksen tilansa lunastamisesta liittyen luvan saajan kannanottoihin rannansuojauksen toteuttamisesta. Vaatimusta ei ole tehty valitukselle säädetyn määräajan kuluessa eivätkä olosuhteet ole muuttuneet hallintolainkäyttölain 27 §:n tarkoittamalla tavalla, joten vaatimus on jätettävä tutkimatta. Hallinto-oikeus selvyyden vuoksi toteaa, että aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksessä 5 luvan saaja on Tervakarin tilan kohdalla velvoitettu tekemään rannansuojaus (kohde R44). Erityisesti on vielä määrätty, että Tervakarin tilan rannansuojaukseen on käytettävä mahdollisuuksien mukaan lähialueelta saatavia kiviä ottaen kuitenkin huomioon joen pohjan syöpymisvaara. Rannansuojaukset on määrätty tehtäväksi ennen vedenkorkeuden nostoa. Näitä määräyksiä ei ole hallinto-oikeudessa muutettu. Hallinto-oikeus pitää määräyksiä rannansuojauksesta riittävinä.

= = =

M ja N, tila Jokiväylä 698-409-9-162 (valitus 8) (KHO 6)

Jokiväylän tila on pinta-alaltaan 0,4350 hehtaaria ja muodoltaan kapea, rantaviivan pituus on alle 40 metriä. Tilalla sijaitsee vapaa-ajan asunto ja muita rakennuksia. Maastotarkastuksella havaittiin, että tilan keskeisin käyttöalue on päärakennuksen ja rannan välinen alue, joka on yhtenäistä hoidettua pihaa vapaa-ajankäyttöön tarkoitettuine laitteineen ja rakennuksineen. Sauna, varasto ja grillikatos joutuvat veden noston myötä vahinkoalueelle, ja luvan saaja on velvoitettu lupamääräyksessä 7 siirtämään ne omistajan osoittamaan paikkaan. Hallinto-oikeus katsoo, että vahinkoalue on korvattava tonttialueen yksikköhinnalla. Tila sijaitsee Kemijoen pohjoisrannalla noin 30 kilometrin etäisyydellä Rovaniemen keskustasta, avautumissuunta on etelään ja tilalle on tieyhteys. Vahinkoalueelle jää yli neljäsosa tontin maapinta-alasta. Tämä sekä tontin muoto ja muut kiinteistökohtaiset tekijät huomioon ottaen hallinto-oikeus pitää tonttikorvauksen yksikköhintana 5 euroa/m2. Padotusalueelle jäävän 0,107 hehtaarin osalta korvaus on 1,5-kertainen eli 8 025 euroa ja 0,013 hehtaarin suuruisen vettyvän alueen osalta 0,5-kertainen eli 325 euroa. Vaadittujen toimenpiteiden osalta hallinto-oikeus viittaa lupamääräykseen 3, jonka perusteella luvan saaja on velvollinen suorittamaan rannan maisemointitoimenpiteitä (maisemointikohde M10), ja lupamääräykseen 4, jonka mukaan luvan saajan on ennen vedenkorkeuden nostoa tilan omistajan tai haltijan ja Rovaniemen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen hyväksymällä tavalla huolehdittava siitä, ettei vedenkorkeuden noston seurauksena viemärin, jäteveden puhdistuslaitteen tai imeytyskentän toiminta huonone Jokiväylän tilalla.

Muilta osin hallinto-oikeus hylkää vaatimukset viitaten perusteluihinsa edellä sekä aluehallintoviraston päätöksen perusteluihin.

= = =

Z:n kuolinpesän osakkaat, tila Männikkö 698-409-4-24 (valitus 16) (KHO 13)

Männikön tilan rakennukset sijaitsevat korkealla jokitörmällä. Tilan pinta-ala on 1,05 hehtaaria. Jyrkkäreunaisen jokitörmän alaosasta jää padotusalueelle 0,132 hehtaaria ja vettyy 0,020 hehtaaria. Aluehallintovirasto on lupamääräyksessä 5 määrännyt tehtäväksi rannansuojauksen (kohde R14). Valittajan korvausvaatimukset myyntiarvon alenemisesta sekä kalastus- ja virkistyskäytön menettämisestä hylätään perusteilla, jotka ilmenevät edellä hallinto-oikeuden perustelujen kohdasta Korvaukset virkistyskäyttöhaitasta patoallasalueella.

EE, tila Jokikumpu 698-401-56-32 (valitus 17) (KHO 15)

Jokikummun tilalla on vahinkoalueella kaksi palstaa. Joen pohjoisrannalla on vapaa-ajanrakennus ja kolme muuta rakennusta alueella, joka osaksi jää padotusalueelle, osaksi vettyvälle alueelle. Rakennettu osa maapohjasta, yhteensä 0,347 hehtaaria, on määrätty korvattavaksi tonttimaana, muu alue pohjoispuolella sekä joen eteläpuolen palstan vahinkoalue tilustyyppinsä mukaisesti metsä-, pelto- tai joutomaana, maapohjakorvauksia yhteensä 19 727,13 euroa. Rakennuksista on määrätty korvausta 64 947,72 euroa. Yhteisvalituksessa on kiinteistökohtaisesti erittelemättä vaadittu täysimääräistä korvausta sekä myyntiarvon alenemisesta että kalastus- ja muun virkistyskäytön menettämisestä sekä maisemahaitasta ja muusta vahingosta. Hallinto-oikeus viittaa perusteluihinsa edellä kohdassa Korvaukset virkistyskäyttöhaitasta patoallasalueella ja hylkää Korvan vaatimukset.

= = =

PP, tila Huhta 698-401-56-37 (valitus 17) (KHO 15)

Kiinteistö sijaitsee noin kaksi kilometriä voimalaitoksen yläpuolella Mukkaojan ohitusuoman lähtökohdassa. Rantapato 2 ja padon taustan kuivatusoja rakennetaan kiinteistön pihapiiriin. Aluehallintovirasto on määrännyt käyttöoikeudesta maksettavaksi korvausta yhteensä 25 837,60 euroa ja maisemahaitasta ja käyttöarvon alentumisesta 5 000 euroa. Yhteisvalituksessa on kiinteistökohtaisesti erittelemättä vaadittu täysimääräistä korvausta sekä myyntiarvon alenemisesta että kalastus- ja muun virkistyskäytön menettämisestä sekä maisemahaitasta ja muusta vahingosta. Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.

DD, tila Kampsanniemi 698-401-53-249 (valitus 17) (KHO 15)

Kiinteistö on Kampsajoen varrella olevaa metsätalousmaata, josta vähäinen osa jää veden alle tai vettyy. Yhteisvalituksessa on kiinteistökohtaisesti erittelemättä vaadittu täysimääräistä korvausta sekä myyntiarvon alenemisesta että kalastus- ja muun virkistyskäytön menettämisestä sekä maisemahaitasta ja muusta vahingosta. Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston määräämä korvaus 82,94 euroa on riittävä ja näin ollen aluehallintoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.

LL, tila Päläkekoski 698-401-56-33 (valitus 17) (KHO 15)

Kiinteistö sijaitsee noin seitsemän kilometriä voimalaitoksen yläpuolella. Kiinteistöllä on palstat joen molemmin puolin. Vahinkoalue on pääasiassa metsää. Veden alle jää 1,823 ha ja vettyy 0,468 ha. Korvaussumma kokonaisuudessaan on 3 589,87 euroa. Yhteisvalituksessa on kiinteistökohtaisesti erittelemättä vaadittu täysimääräistä korvausta sekä myyntiarvon alenemisesta että kalastus- ja muun virkistyskäytön menettämisestä sekä maisemahaitasta ja muusta vahingosta. Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.

EE, tila Kuusiharju 698-401-56-30 (valitus 17) (KHO 15)

Kiinteistö sijaitsee noin seitsemän kilometriä voimalaitoksen yläpuolella. Kiinteistöllä on vapaa-ajanasunto pinta-alaltaan 23 m2, lato ja puucee sekä rakennuksen sokkeliperustus. Kiinteistön maa-alueesta huomattava osa jää veden alle. Loma-asunto jää vettyvälle alueelle. Maa-alue ja rakennukset on määrätty korvattavaksi. Korvaussumma kokonaisuudessaan on 51 461,84 euroa. Yhteisvalituksessa on kiinteistökohtaisesti erittelemättä vaadittu täysimääräistä korvausta sekä myyntiarvon alenemisesta että kalastus- ja muun virkistyskäytön menettämisestä sekä maisemahaitasta ja muusta vahingosta. = = = Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.

GG, tilat Uusikörkkö 698-401-56-35 ja Hiekkaranta 698-401-56-41 (valitus 17) (KHO 15)

Kiinteistö Uusikörkkö sijaitsee valtakunnallisesti arvokkaalla PP:n maisema-alueella. Aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksessä 7 alueelle on määrätty tehtäväksi maisemointisuunnitelma, joka käsitellään eri hakemuksesta. Hallinto-oikeus katsoo, että kiinteistölle aiheutuvat vahingot tulee arvioida tämän hakemuksen yhteydessä. Kiinteistön Hiekkaranta osalta Korva on hallinto-oikeuden tarkastuksella vaatinut vettyvien peltoalueiden täyttämistä. Luvan saaja on lisäselvityksessään suostunut täyttämään pellon kuviot 5 ja 6 ja ilmoittanut, ettei se vähennä vettymisestä määrättyä korvausta. Edellä olevan johdosta ja muuten aluehallintoviraston perusteluihin viitaten hallinto-oikeus hylkää valituksen.

KK, tila Keskitalo 698-401-56-36 (valitus 17) (KHO 15)

Kiinteistö sijaitsee noin seitsemän kilometriä voimalaitoksen yläpuolella. Vahinkoalue on pääasiassa maatalousmaata. Veden ja kaivuun alle jää 2,856 ha, vettyy 0,509 ha ja täyttöaluetta on 0,274 ha. Korvaussumma kokonaisuudessaan on 5 236,84 euroa. Yhteisvalituksessa on kiinteistökohtaisesti erittelemättä vaadittu täysimääräistä korvausta sekä myyntiarvon alenemisesta että kalastus- ja muun virkistyskäytön menettämisestä sekä maisemahaitasta ja muusta vahingosta. Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.

X ja Y, tila Petäjäniemi 698-401-26-410 (valitukset 17 ja 18) (KHO 12 ja 15)

Petäjäniemen tila sijaitsee Kemijoen varrella välittömästi suunnitellun voimalaitospadon alapuolella. Kiinteistöllä sijaitsee päärakennuksena loma-asuntokäyttöön tarkoitettu hirsirunkoinen lautaverhoiltu rakennus. Rakennus soveltuu ympärivuotiseen asumiseen. Rakennuksen runko on siirretty vuosisadan alussa rakennetusta peräpohjalaisesta talonpoikaistalosta Tervolan Ylipaakkolasta. Rakennuksen kerrosala on noin 301 m² ja huoneistoala 281 m². Lisäksi kiinteistöllä sijaitsee saunarakennus, varasto-/autotallirakennus, aitta, liiteri ja venevaja. Kiinteistön pihapiiri on nurmetettu, ympäröivä metsä on pääosin mäntypuustoa ja ranta hiekkapohjainen.

Valittajat ovat vaatineet kiinteistölleen aiheutuvasta vahingosta, haitasta ja muusta edunmenetyksestä maksettavan korvauksen korottamista 190 000 euroon, mikä on 1/3 kiinteistönvälittäjän arvioimasta käyvästä arvosta 570 000 eurosta.

Aluehallintovirasto on määrännyt maksettavaksi korvausta virkistyskäyttöhaitasta 10 000 euroa ja maisemahaitasta 7 000 euroa. = = = Loma-asunnon ranta avautuu pääasiassa jokiosalle, jossa ei tapahdu sellaista muutosta, joka alentaisi merkittävästi kiinteistön arvoa.= = = . Aluehallintoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.

V ja W, tila Ahola 698-401-241-11 (valitus 19) (KHO 11)

Aholan tila sijaitsee voimalaitoksesta noin 2,5 kilometriä alavirtaan. Kiinteistöllä on lomarakennus, jonka lisäksi yleiskaavassa kiinteistölle on merkitty asuinrakennuspaikka. V ja W ovat vaatineet rannan kunnostamista ja suojausta sekä venelaiturin ja uimapaikan rakentamista, virkistyskäyttökorvausta 10 000 euroa ja korvausta myyntiarvon alentumisesta 30 000 euroa. Aluehallintoviraston päätöksen mukaan kiinteistön rannat eivät kuulu rannansuojaussuunnitelmaan, mutta lupamää³räyksen 5 mukaisesti rannat on suojattava suunnitelmassa esitettyjen kohteiden lisäksi myös muualla hankkeen vaikutusalueella olevilla rakentamalla erityiseen käyttöön otetuilla tiloilla. Aluehallintovirasto on määrännyt kiinteistölle 698-401-241-11 korvausta virkistyskäyttöhaitasta 5 000 euroa. = = = Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa valittajien = = = vaatimuksesta. Määrätty korvaus kattaa kaikki vahingot.

S ja T, nyt Q ja R, tila Koivula 698-401-58-8 (valitus 21) (KHO 9)

Koivulan tilan 12,3 peltohehtaarista jää veden alle 3,581 hehtaaria ja 20,9 hehtaarin vuokrapelloista jää veden alle 6,2 hehtaaria eli elinkeinotoiminnassa käytettävästä pinta-alasta yhteensä noin 30 %. Tilalla on lypsykarjaa ja sen ohella hiehoja, vasikoita ja lihasonneja. Aluehallintovirasto on määrännyt Koivulan tilalle supistumishaittakorvausta 101 016 euroa. = = =

Yhtiön velvoittamiselle luovuttamaan vastikemaata ei ole perusteita ilman yhtiön suostumusta.

Hallinto-oikeus ei = = = tutki S:n hallinto-oikeuden tarkastuksella esittämää ja Koivuloiden 24.9.2014 hallinto-oikeudelle kirjallisesti toimittamaa vaatimusta Komotta- ja Kampsajoen vesivoiman korvaamisesta. Muutosta aluehallintoviraston päätökseen on tullut hakea 30.6.2011 päättyneen valitusajan kuluessa. Koivulan tilan osalta muutosta ovat hakeneet tilan silloiset omistajat S ja T. Q:n ja R:n tultua nyt tilan omistajiksi he voivat jatkaa tilan osalta tehtyä valitusta. Vaatimusten sisältö ei voi olla laajempi kuin määräaikana tehdyssä valituksessa. Sen johdosta uudet valitusajan jälkeen esitetyt vaatimukset on jätettävä tutkimatta.

= = =

K ja L, tila Alasierilä 698-409-29-23 (valitus 23) (KHO 5)

K:n ja L:n vakinainen asunto on Alasierilän tilan pohjoisosassa Kemijoen rannassa. Tilasta on lunastettu 0,052 hehtaaria alakanava-alueeksi ja 4,838 hehtaaria voimalaitosalueeksi. Lunastetut alueet on Oikaraisen kylän ja Jyrhämäjärven yleiskaavassa merkitty erityisalueeksi (E). Samassa yleiskaavassa Alasierilän tilalle on merkitty K:n ja L:n omakotitalon lisäksi kaksi rakennuspaikkaa Sieriniementien varteen asuintarkoituksiin ja lännemmäs Sieriniemeen kaksi lomarakennuspaikkaa. Ne eivät ole lunastettavalla alueella. Asuntotontit eivät rajoitu rantaan. Lomarakennuspaikkojen edessä rannassa on 15-20 metrin levyinen maakaistale Kemijoki Oy:n omistamaa tilaa 698-409-29-22.

Hallinto-oikeus viittaa aluehallintoviraston ratkaisun perusteluihin ja toteaa, että rakennuspaikkavaraukset on tehty kaavaan samanaikaisesti kuin voimalaitosaluevaraus. Rakennuspaikkojen kaavan mukainen käyttötarkoitus ei siten muutu alkuperäisestä ja niille on mahdollista rakentaa kaavan mukaisesti, niiden ulkoisten tekijöiden vallitessa, mitkä olivat tiedossa jo kaavaa vahvistettaessa. Voimalaitoshankkeen toteuttaminen ei alenna sitä alueiden arvoa, joka niille on yleiskaavatontiksi merkitsemisen kautta tullut.

Lunastettu, oikeastaan lunastettava, maa-alue on korvausluettelossa hinnoiteltu metsämaana, tilustyyppi pääosin tuore kangasmetsä, osaksi kitumaa. Puustosta on määrätty erikseen korvaus. Sen lisäksi aluehallintovirasto on määrännyt erikoisarvon korvauksena 10 000 euroa. Erikoisarvon korvauksen määrää arvioidessaan hallinto-oikeus ottaa huomioon, että Alasierilän tilasta on lunastettu keskeiseltä paikalta lähes viiden hehtaarin alue yleiskaavan E-alueelta voimalaitos- ja alakanava-alueeksi ja että K:n ja L:n omakotitalo sijaitsee samalla tilalla lähellä tulevia rakentamis- ja läjitysalueita. Sen johdosta hallinto-oikeus harkitsee oikeaksi korottaa tilan erikoisarvon korvauksen 15 000 euroksi.

Työn suorittamisesta ja työnaikaisten haittojen minimoinnista on annettu määräykset lupamääräyksessä 1e). Työn suorittamisesta mahdollisesti aiheutuvista haitoista ja vahingoista on sovittava ja ne on viipymättä korvattava. Ellei asiasta päästä yksimielisyyteen, luvan saajan tulee saattaa asia aluehallintoviraston ratkaistavaksi. Korvauksena matkan pidentymisestä on määrätty 1 927,20 euroa.

Läjitysalue tulee sijaitsemaan näköetäisyydellä K:n ja L:n talosta. Läjitysalueen sijainnista ja korkeudesta on lupamääräyksessä 1b määräykset. Saman lupamääräyksen mukaan läjitysalueiden yksityiskohtaisia maisemointisuunnitelmia laadittaessa luvan saajan tulee kuulla Lapin ELY-keskusta ja lähiympäristössä olevien tilojen omistajia. Suunnitelmissa tulee ottaa huomioon hakemussuunnitelman liitteessä 29 "Sierilän voimalaitoshankkeen maisemasuunnitelma" esitetyt periaatteet. Läjitysaluetta muotoiltaessa ja viimeisteltäessä tulee käyttää vaihtelevia pinnanmuotoja ja hyödyntää kasvukerroksena läjitysalueiden alle jäävien alueiden alkuperäistä tai vastaavaa pintamaata noin 10-20 cm:n kerroksena. Aluskasvillisuus ja puusto on palautettava kylvämällä ja istuttamalla. Läjitysalueiden täyttö, viimeistely ja maisemointi tulee toteuttaa vaiheittain ja siten ajoitettuna, että lähinnä asutusta ja tiestöä olevat alueet tehdään ensin. Hallinto-oikeus pitää annettuja