KHO:2017:88

Metsästyslaki – Poikkeuslupa – Suden rauhoituksesta poikkeaminen – Valitusoikeus – Paikallinen tai alueellinen yhteisö – Yhdistys – Yhdistyksen kotipaikka – Yhdistyksen toimialue

Vuosikirjanumero: KHO:2017:88
Antopäivä: 29.5.2017
Taltionumero: 2491
Diaarinumero: 743/1/16
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2017:88

Suomen riistakeskus oli päätöksellään myöntänyt metsästyslain 41 §:ssä tarkoitetun poikkeusluvan neljän suden tappamiseen 23.1.–21.2.2016 Lapinlahdella, Rautavaaralla ja Sonkajärvellä Pohjois-Savon maakunnassa sijaitsevalla alueella. A ry oli valittanut päätöksestä Itä-Suomen hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus katsoi, että yhdistyksellä ei ole asiassa valitusoikeutta ja jätti yhdistyksen valituksen tutkimatta.

A ry:n sääntöjen mukainen kotipaikka oli Kuhmossa Kainuun maakunnassa ja toimialue käsitti toisiinsa rajautuvien Pohjois-Savon ja Kainuun maakuntien alueen. Sääntöjen mukaan yhdistyksen tarkoituksena oli muun ohella suurpetojen suojelun edistäminen toimialueellaan.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että yhdistyksen toimialuetta ja tarkoitusta tuli arvioida lähtökohtaisesti yhdistyksen sääntöjen perusteella. Valitusoikeuden edellytyksenä ei metsästyslain 90 §:n mukaan ollut, että yhdistys esittää selvitystä toiminnastaan valituksen kohteena olevassa päätöksessä tarkoitetulla alueella, eikä tällaista lain sanamuodosta poikkeavaa vaatimusta voitu johtaa myöskään säännöksen esitöistä. A ry oli sääntöjensä perusteella sellainen metsästyslain 90 §:ssä tarkoitettu alueellinen yhdistys, jolla oli valitusoikeus kysymyksessä olevassa lain 41 §:ssä tarkoitettua poikkeuslupaa koskevassa asiassa. Hallinto-oikeuden päätös, jolla yhdistyksen valitus oli jätetty tutkimatta, kumottiin.

Metsästyslaki 90 §

Ks. KHO 2015:79

Päätös, jota valitus koskee

Asia Metsästyslain mukaista asiaa koskeva valituslupahakemus ja valitus

Valittaja Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola-Pohjois-Savo-Kainuu ry

Päätös, jota valitus koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 11.2.2016 nro 16/0158/1

Asian aikaisempi käsittely

Suomen riistakeskus on 18.12.2015 päätöksellään nro 2015-1-450-00241-9 metsästyslain 41 §:n 1 momentin ja 41 a §:n 3 momentin nojalla myöntänyt B:lle poikkeusluvan neljän suden tappamiseen ajalla 23.1.–21.2.2016. Poikkeuslupa oikeuttaa tappamaan kaksi sutta Juudinsalon lauman reviirialueelta sekä kaksi sutta Sukeva-Laakajärvi -väliseltä alueelta.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola-Pohjois-Savo-Kainuu ry on hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatinut, että Suomen riistakeskuksen päätös kumotaan ja sen täytäntöönpano kielletään. Yhdistyksen mukaan asiassa olisi syytä harkita ennakkoratkaisun pyytämistä unionin tuomioistuimelta.

Yhdistys on perustellut vaatimuksiaan hallinto-oikeudessa muun ohella seuraavasti:

Pohjois-Savon alueella on Luonnonvarakeskuksen tuoreimman väliarvion mukaan neljä laumaa. Näistä Vieremällä sijaitsevaan Marttisenjärven laumaan on kohdentunut marras-joulukuussa kaksi poliisimääräyksin tehtyä poistoa. Lauman liikehdinnästä voidaan päätellä, että laumasta mahdollisesti puuttuu myös alfanaaras. Lauman tämänhetkinen tila on epävakaa, minkä vuoksi sitä on mahdotonta pitää elinvoimaisena laumana.

Sonkajärvellä sijaitsevasta niin sanotusta Uuran laumasta ei ole syksyltä pentue- tai laumahavaintoa. Uuran lauman alueeseen kohdennettiin kannanhoidollista metsästystä vuonna 2015. Alueella ei voida katsoa olevan elinvoimaista laumaa.

Havaintotietojen valossa Pohjois-Savon alueella on vain kaksi laumaa, joista Kiuruveden lauma on vasta muodostunut. Siitä ei ole pentue­havaintotietoja vuodelta 2014, eikä sitä voida pitää vielä ensimmäisen pentueen myötä dynamiikaltaan vakiintuneena.

Alueella tapahtuneet vahingot ovat pääasiassa metsästyskoiravahinkoja, jotka kumuloituvat susilaumojen dynamiikan ollessa heikko. Vahinkoa tekevän suden yksilöinti on mahdotonta. Tätä vahinkotyyppiä torjutaan parhaiten huolehtimalla siitä, että susikantaan ei kohdistu liian suurta metsästyspainetta.

Metsästys ajoittuu suden lisääntymisaikaan ja sillä on merkitystä erittäin uhanalaisen suden suotuisaan suojelun tasoon. Suomen susikanta ei kokonaisuudessaan ole osoittanut sellaista kehitystä, että voitaisiin todeta kannankasvua. Riistakeskus ei myöskään ole osoittanut, että metsästyksellä saavutettaisiin niitä tavoitteita, joita kannanhoitosuunnitelmassa sille on asetettu.

Suomen riistakeskus on valituksen johdosta hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa vaatinut, että valitus jätetään tutkimatta, koska valittajalla ei ole valitusoikeutta riistakeskuksen päätöksestä. Valituksenalainen päätös ei kohdistu yhdistykseen eikä vaikuta sen oikeuteen, etuun tai velvollisuuteen hallintolainkäyttölain 6 §:n tarkoittamalla tavalla. Valittajan postiosoite ja nimenkirjoittajien osoitetiedot osoittavat, että valittajalla ei ole mitään toiminnallista yhteyttä Pohjois-Savon maakuntaan. Valittaja ei ole järjestänyt Pohjois-Savossa toimintaa eikä ole osallistunut riistakeskuksen järjestämiin susikannan hoitosuunnitelman mukaisiin reviirialueiden taustaryhmien kuulemistilaisuuksiin Iisalmessa 26.11.2015 ja Kiuruvedellä 27.11.2015, vaikka sille lähetettiinkin kutsut. Yhdistys on perustettu ainoastaan valitusoikeuden saamiseksi Pohjois-Savon maakunnassa.

Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola-Pohjois-Savo-Kainuu ry on täydentänyt valitustaan ja antanut Suomen riistakeskuksen lausunnon johdosta vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Itä-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola-Pohjois-Savo-Kainuu ry:n valituksen tutkimatta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Metsästyslain 90 §:n mukaan muutoksenhausta Suomen riistakeskuksen tekemään päätökseen säädetään riistahallintolaissa. Edellä 41 §:ssä tarkoitettua poikkeuslupaa koskevassa asiassa valitusoikeus on myös sellaisella rekisteröidyllä paikallisella tai alueellisella yhteisöllä, jonka tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun edistäminen.

Riistahallintolain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan Suomen riistakeskuksen julkisia hallintotehtäviä ovat muiden ohella metsästyslaissa säädetyt tehtävät.

Riistahallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan Suomen riistakeskuksen 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Yhteisöjen valitusoikeutta koskevan säännöksen perusteluja

Metsästyslain 90 §:n säännös paikallisten ja alueellisten yhteisöjen valitusoikeudesta on samansisältöinen kuin vastaava säännös luonnonsuojelulain 61 §:n (1096/1996) 3 momentissa, eikä säännöstä ole sitä metsästyslakiin lailla metsästyslain muuttamisesta (159/2011) lisättäessä erityisesti perusteltu (HE 237/2010 vp).

Luonnonsuojelulainsäädännön uudistamiseksi annetussa hallituksen esityksessä (HE 79/1996 vp) luonnonsuojelulain 61 §:n (1096/1996) säännöksiä valitusoikeudesta on perusteltu muun ohella seuraavasti:

"Pykälän 3 momentin mukaan voisivat valittaa ensinnäkin ne, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea. Sellaisia ovat ensi sijassa alueiden omistajat ja haltijat. Myös naapurikiinteistöjen omistajat ja haltijat ovat usein tässä asemassa. Lisäksi esimerkiksi paliskunta on sellainen, jonka etua tai oikeutta asia saattaa koskea.

Luonnonsuojelua koskevat ratkaisut eivät kuitenkaan ole vain alueiden omistajien ja haltijoiden asia, vaan ne vaikuttavat laajemminkin, eri­tyisesti sillä paikkakunnalla, johon ne kohdistuvat. Tämän vuoksi ehdotetaan 3 momentissa, että valitusoikeus olisi aina myös kunnalla sekä sellaisilla paikallisilla tai alueellisilla rekisteröidyillä yhteisöillä, joiden tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun edistäminen. (---) Valittamiseen oikeutettuja yhteisöjä olisivat esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliiton, Natur och Miljön ja BirdLife Suomen piirijärjestöt ja paikallisyhdistykset sekä erilaiset kotiseutu- ja kaupunginosayhdistykset, asukasyhdistykset ja kylätoimikunnat. (---)

Valitusoikeuden laajentamista ehdotetulla tavalla puoltaa erityisesti se, että hallitusmuodon uuteen 14 a §:ään sisältyvän säännöksen mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Tämän on katsottu merkitsevän myös perustuslaillista toimeksiantoa ympäristölainsäädännön kehittämiseen siten, että ihmisten vaikutusmahdollisuuksia tässä suhteessa laajennetaan."

Asiassa saatu selvitys

Suomen riistakeskus on metsästyslain 41 §:n 1 momentin ja 41 a §:n 3 momentin nojalla myöntänyt B:lle poikkeusluvan neljän suden tappamiseen ajalla 23.1.–21.2.2016 Lapinlahdella, Rautavaaralla ja Sonkajärvellä Pohjois-Savon maakunnassa sijaitsevalla alueella. Poikkeuslupa oikeuttaa tappamaan kaksi sutta Juudinsalon lauman reviirialueelta sekä kaksi sutta Sukeva-Laakajärvi -väliseltä alueelta.

Valittajana oleva Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola-Pohjois-Savo-Kainuu ry on merkitty yhdistysrekisteriin 17.2.2015. Yhdistyksen sääntöjen mukaan se on Luonnonsuojeluliitto Tapiola ry:n piirijärjestö Pohjois-Savon ja Kainuun maakuntien alueella. Yhdistyksen kotipaikka on Kuhmossa Kainuun maakunnassa. Yhdistyksen sääntöjen mukaan yhdistyksen tarkoituksena on edistää toimialueellaan suurpetojen-, luonnon-, ympäristön-, vesistön- ja maisemansuojelua sekä luonnon kaikinpuolista tuntemusta ja alan tutkimusta. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys järjestää valistus- ja neuvontatilaisuuksia sekä kokouksia ja esitelmätilaisuuksia, harjoittaa alan julkaisu-, tutkimus- ja tiedotustoimintaa, tekee aloitteita ja esityksiä viranomaisille ja yhteisöille sekä ottaa tarpeen mukaan kantaa toimialaansa liittyvissä asioissa, järjestää yleisöretkiä ja -leirejä luontoon ja seuraa paikallisia ympäristönmuutoksia.

Oikeudellinen arvio ja johtopäätös

Suomen riistakeskuksen edellä mainittu päätös ei vaikuta valittajana olevan yhdistyksen oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaisesti sillä yhdistyksen säännöissä mainitulla perusteella, että yhdistyksen tarkoituksena on suurpetojen suojelun edistäminen toimialueellaan. Asiakirjoista saadun selvityksen mukaan yhdistyksellä ei muutoinkaan ole oikeutta mainitulla perusteella valittaa Suomen riistakeskuksen asiassa antamasta päätöksestä.

Ratkaistavana siten on, onko valittajana oleva yhdistys tässä tapauksessa metsästyslain 90 §:n mukaisesti paikallinen tai alueellinen yhteisö ja onko sillä tällä perusteella oikeus valittaa Suomen riistakeskuksen päätöksestä.

Metsästyslain 90 §:n säännöstä paikallisten ja alueellisten yhteisöjen valitusoikeudesta ei ole sitä metsästyslakiin lisättäessä erityisesti perusteltu. Koska säännös on yhdenmukainen luonnonsuojelulain 61 §:n (1096/1996) 3 momentin vastaavan säännöksen kanssa, sitä tulkittaessa on otettava huomioon luonnonsuojelulain mainittua säännöstä koskevat perustelut.

Luonnonsuojelulainsäädännön uudistamiseksi annetun hallituksen esityksen (HE 79/1996 vp) luonnonsuojelulain 61 §:ää (1096/1996) koskevista yksityiskohtaisista perusteluista ilmenee, että yhteisöjen valitusoikeudesta säädettäessä on pidetty silmällä erityisesti tuolloin jo vakiintuneiden luonnonsuojelujärjestöjen paikallis- ja piirijärjestöjä sekä kotiseutu-, kaupunginosa- ja asukasyhdistysten ja kylätoimikuntien kaltaisia järjestöjä. Tällaisten yhteisöjen toimialueet käsittävät tyypillisesti kunnan tai kunnan osan tai laajimmillaan seutu- tai maakunnan. Perusteluista myös ilmenee, että syynä valitusoikeuden antamiseen säännöksessä tarkoitetuille yhteisöille on erityisesti tuolloin voimassa olleen hallitusmuodon 14 a §:ssä julkiselle vallalle asetettu velvoite pyrkiä turvaamaan jokaiselle mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Hallitusmuodon mainitun säännöksen kanssa yhdenmukainen säännös on 1.3.2000 lukien Suomen perustuslain 20 §:n 2 momentissa.

Valittajana olevan yhdistyksen sääntöjen mukainen toimialue käsittää Pohjois-Savon ja Kainuun maakunnat. Pelkästään se, miten yhteisö on toimialueensa itse säännöissään määritellyt, ei voi kuitenkaan olla yhteisön valitusoikeutta arvioitaessa ratkaiseva seikka. Muunlainen tulkinta johtaisi siihen, että yhteisö voisi itse määritellä säännöissään valitus­oikeutensa laajuuden. Valitusoikeutta arvioitaessa on siten otettava huomioon muun ohessa lupa-alueen sijainti ja se, onko yhdistyksellä lupa-alueella paikallista toimintaa. Tässä tapauksessa lupa-alue sijaitsee Pohjois-Savon maakunnan alueella, josta on linnuntietä Kuhmoon, Kainuun maakunnassa sijaitsevaan yhdistyksen kotipaikkaan yli 100 kilometriä. Asiassa ei ole ilmennyt, että yhdistyksellä olisi Pohjois-Savon maakunnan alueella paikallista toimintaa. Näin ollen yhdistyksellä ei ole metsästyslain 90 §:n mukaista alueellista tai paikallista yhteyttä asiaan eikä valitusoikeuden myöntäminen yhdistykselle ole tarpeen perustuslain 20 §:n 2 momentissa mainitun elinympäristöä koskevaan päätöksentekoon vaikuttamisen mahdollistamiseksi. Koska metsästyslain 90 §:ssä tarkoitetut paikalliset ja alueelliset yhteisöt ovat voineet valittaa Suomen riistakeskuksen päätöksestä, valitusoikeuden myöntäminen yhdistykselle ei ole tarpeellista myöskään yhteisöoikeuden tehokkaan toteuttamisen vaatimuksen vuoksi.

Koska valittajana olevalla yhdistyksellä ei ole valitusoikeutta asiassa, on sen valitus Suomen riistakeskuksen päätöksestä jätettävä hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentin nojalla tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Riitta Huurre, Toni Sarivirta ja Kirmo Saastamoinen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola-Pohjois-Savo-Kainuu ry on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle tutkittavaksi ja ratkaistavaksi.

Yhdistys on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola-Pohjois-Savo-Kainuu ry:n sääntöjen mukainen toiminta vastaa sitä, mitä metsästyslain 90 §:ssä on edellytetty. Yhdistys on rekisteröity Luonnonsuojeluliitto Tapiola ry:n Pohjois-Savon ja Kainuun alueen piirijärjestö.

Asioiden vireille paneminen on yhdistyksen säännöissä määriteltyä toimintaa, ja esimerkiksi metsästyslain 41 §:n mukaisesta luvasta valittamisessa on kysymys juuri tästä. Yhdistys itsenäisenä oikeushenkilönä edustaa toimialueensa jäsenistön intressiä, eikä lainsäädännössä ole valitus­oikeutta rajaavia tai kumoavia säännöksiä koskien yhdistyksen nimenkirjoittajia tai postiosoitetta, mihin muun muassa Suomen riistakeskus oli yhdistyksen valitusoikeuden kiistäessään vedonnut.

Tuomioistuimen päätöksen tulee perustua lakiin eikä mielivaltaisiin tulkintoihin. Lainsäädäntö asettaa yhdistykselle edellytyksiä muun muassa rekisteröinnin osalta. Laissa ei kuitenkaan ole määritelty, millaista yhdistyksen toiminnan tulisi tulla tai missä mittakaavassa tätä pitää harjoittaa.

Itä-Suomen hallinto-oikeus on 25.5.2015 antamassaan päätöksessä 15/0656//1 todennut Luonto-Liitto ry:n piirijärjestön valitusoikeudesta, että metsästyslain 90 §:n säännöstä oli tulkittava kyseisessä tapauksessa siten, että yhdistyksellä oli valitusoikeus asiassa huolimatta siitä, että sen kotipaikka ei sijainnut Pohjois-Karjalan riistakeskuksen toiminta-alueella. Edellä mainitussa tapauksessa Luonto-Liiton Savo-Karjalan piirin kotipaikka oli Kuopio, josta matkaa Pohjois-Karjalaan lupa-alueelle Tohmajärvelle on linnuntietä noin 150 kilometriä.

Itä-Suomen hallinto-oikeus asettaa nyt tekemillään päätöksillä kaksi toisiaan vastaavaa oikeushenkilöä eriarvoiseen asemaan. Ratkaisu loukkaa myös yhdistyksen jäsenten oikeutta vapaasti yhdistyä ja kyetä vaikuttamaan elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Tämä on ristiriidassa perustuslain 6 §:n kanssa. Poikkeuslupa-alue sijaitsee Pohjois-Savon riistakeskuksen toiminta-alueella. Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola-Pohjois-Savo-Kainuu ry:n toimialueeksi on sen säännöissä määritelty Pohjois-Savon ja Kainuun maakuntien alueet.

Unionin oikeuden tehokasta toteutumista koskevista vaatimuksista (tehokkuusperiaate) seuraa, että kansallisten tuomioistuinten on unionin oikeuden kattamalla alalla tulkittava muutoksenhaulle asetettuja edellytyksiä koskevia menettelysääntöjä niin pitkälti kuin mahdollista unionin oikeuteen perustuvien oikeuksien tehokasta oikeussuojaa koskevien tavoitteiden mukaisesti. Tällä tulkintatavalla voi olla muun muassa yhdistyksen valitusoikeutta laajentava merkitys. Kun otetaan huomioon perustuslain 20 §:n 1 ja 2 momentin säännökset ja unionin oikeuden tehokasta toteutumista koskevat vaatimukset, metsästyslain 90 §:n säännöstä on tulkittava tässä tapauksessa siten, että yhdistyksellä on valitusoikeus asiassa.

Yhdistys on lisäksi saanut tietoonsa, että Itä-Suomen hallinto-oikeuden tuomari C on osallisena metsäyhtymässä, jonka metsäomistuksista osa sijoittuu niille suden pyyntialueille, joita hallinto-oikeuden valituksenalainen päätös koskee. Yhdistyksellä ei ole mahdollisuutta varmistua, onko C sopimussuhteessa sudenpyynti­luvassa mukana oleviin metsästysseuroihin metsästysoikeussopimusten kautta, mutta arvelee tämän olevan todennäköistä. Yhdistys on katsonut, että asiassa on mahdollisesti tapahtunut myös tuomarin esteellisyyden osalta oikeudenkäyntivirhe, mikäli edellä mainittu sopimussuhde on olemassa.

Suomen riistakeskus on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on katsonut, että valitus tulee hylätä aiheettomana. Lausunnossa on muun ohella todettu seuraavaa:

Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola-Pohjois-Savo-Kainuu ry:tä ei voida uutena yhdistyksenä verrata Luonto-Liitto ry:n pitkäaikaiseen piiriin, jolla on ollut aikojen saatossa selkeää toimintaa myös Pohjois-Savon alueella.

Luonnonsuojelulainsäädännön uudistamiseksi annetun hallituksen esityksen (HE 79/1996 vp) luonnonsuojelulain 61 §:ää koskevista perusteluista ilmenee, että yhteisöjen valitusoikeudesta säädettäessä on pidetty silmällä erityisesti tuolloin jo vakiintuneiden luonnonsuojelujärjestöjen paikallis- ja piirijärjestöjä sekä kotiseutu-, kaupunginosa- ja asukasyhdistysten ja kylätoimikuntien kaltaisia järjestöjä. Perusteluista myös ilmenee, että syynä valitusoikeuden antamiseen näille yhteisöille on erityisesti tuolloin voimassa olleen hallitusmuodon 14 a §:ssä julkiselle vallalle asetettu velvoite pyrkiä turvaamaan jokaiselle mahdollisuus vaikuttaa omaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon (ks. myös korkeimman hallinto-oikeuden päätös KHO 2015:79).

Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola-Pohjois-Savo-Kainuu ry:llä ei ole ollut todettua luonnonsuojeluun liittyvää toimintaa Pohjois-Savon alueella. Koska metsästyslain 90 §:ssä tarkoitetut aidosti paikalliset ja alueelliset yhteisöt ovat voineet valittaa Suomen riistakeskuksen päätöksestä, valitusoikeuden myöntäminen Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola-Pohjois-Savo-Kainuu ry:lle ei ole tarpeellista myöskään yhteisöoikeuden tehokkaan toteutumisen vaatimuksen vuoksi.

Tuomarin mahdollisesta maanomistuksesta poikkeuslupa-alueella ei synny asiassa jääviysvaikutusta.

Itä-Suomen hallinto-oikeuden hallinto-oikeustuomari C on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa hän on todennut metsäyhtymän metsätilojen sijaitsevan Iisalmen kaupungin alueella. B:n metsästysalueet sijaitsevat Rautavaaran kunnan alueella ja sen ympäristössä. Metsästysalueet sijaitsevat siis eri kunnan alueella kuin metsäyhtymän tilat. Tämän vuoksi C ei ole edes voinut antaa B:lle lupaa metsästää puheena olevan riistakeskuksen päätöksen perusteella susia metsäyhtymän tilojen alueella. Siten hän ei katso olleensa esteellinen osallistumaan hallinto-oikeudessa valituksen ratkaisemiseen.

Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola-Pohjois-Savo-Kainuu ry on antanut lausunnon ja vastineen johdosta vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Hallituksen esityksessä luonnonsuojelulainsäädännön uudistamiseksi (HE 79/1996 vp) nimeltä mainitut järjestöt ovat esimerkinomaisia. Esityksestä ei käy ilmi, että järjestön iällä olisi asiassa merkitystä. Toiminnan vakiinnuttaminen yhdistyksen valitusoikeuden edellytyksenä on mielivaltainen tulkinta. Hallituksen esityksen viittaus hallitusmuodon 14 a §:ään ja jokaiselle turvattavaan mahdollisuuteen vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon painottaa sitä, että vaikuttamismahdollisuus yhdistyksen kautta ympäristöään koskevissa asioissa tulee olla jokaisella. Mahdollisuus ei voi olla riippuvainen siitä, onko henkilö jäsenenä Luonnonsuojeluliitto Tapiola ry:n piirijärjestössä vai Luonto-Liitto ry:n tai Suomen luonnonsuojeluliitto ry:n piirijärjestössä.

Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on Luonnonsuojelu­yhdistys Tapiola-Pohjois-Savo-Kainuu ry:n luonnonsuojelulain 57 §:n perusteella vireille panemassa hallintopakkoasiassa todennut yhdistyksen olevan luonnonsuojelulain 61 §:ssä tarkoitettu rekisteröity yhdistys, jonka tarkoituksena on luonnon- ja ympäristönsuojelun edistäminen. Asia koski liito-oravien suojelua Suomussalmella. Vaasan hallinto-oikeus on niin ikään 13.1.2017 antamissaan päätöksissä todennut Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola-Pohjanmaa ry:n olevan metsästyslain 90 §:ssä tarkoitettu alueellinen yhteisö, jolla on vastaavassa suden metsästystä koskevassa asiassa valitusoikeus. Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola-Pohjanmaa ry on samoin kuin Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola-Pohjois-Savo-Kainuu ry Luonnonsuojeluliitto Tapiola ry:n piirijärjestö useamman maakunnan alueella.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola-Pohjois-Savo-Kainuu ry:n valituslupahakemuksen siltä osin kuin siinä on kysymys mahdollisesti tapahtuneesta hallinto-oikeustuomarin esteellisyydestä johtuvasta oikeudenkäyntivirheestä.

Sen perusteella, mitä muutoksenhakija on esittänyt ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen edellä mainituilta osin korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole riistahallintolain 31 §:n 1 momentissa (92/2014) ja hallintolainkäyttölain 13 §:n 2 momentissa säädettyä valitusluvan myöntämisen perustetta.

2. Korkein hallinto-oikeus myöntää muulta osin Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola-Pohjois-Savo-Kainuu ry:lle valitusluvan ja tutkii yhdistyksen valituksen.

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Hallinto-oikeudelle tehty valitus otetaan välittömästi tutkittavaksi. Asia siirretään jatkokäsittelyyn.

Perustelut 2 kohdan osalta

Sovellettavat säännökset

Metsästyslain 90 §:n mukaan muutoksenhausta Suomen riistakeskuksen tekemään päätökseen säädetään riistahallintolaissa. Metsästyslain 41 §:ssä tarkoitettua poikkeuslupaa koskevassa asiassa valitusoikeus on myös sellaisella rekisteröidyllä paikallisella tai alueellisella yhteisöllä, jonka tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun edistäminen.

Riistahallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan Suomen riistakeskuksen 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Tosiseikat ja kysymyksenasettelu

Suomen riistakeskus on päätöksellään myöntänyt metsästyslain 41 §:n 1 momentin ja 41 a §:n 3 momentin nojalla poikkeusluvan neljän suden tappamiseen 23.1.–21.2.2016 Lapinlahdella, Rautavaaralla ja Sonkajärvellä Pohjois-Savon maakunnassa sijaitsevalla alueella. Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola-Pohjois-Savo-Kainuu ry on valittanut päätöksestä Itä-Suomen hallinto-oikeuteen, joka on jättänyt yhdistyksen valituksen puuttuvan valitusoikeuden vuoksi tutkimatta.

Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola-Pohjois-Savo-Kainuu ry on merkitty yhdistysrekisteriin 17.2.2015. Yhdistyksen sääntöjen mukaan se on Luonnonsuojeluliitto Tapiola ry:n piirijärjestö Pohjois-Savon ja Kainuun maakuntien alueella. Yhdistyksen kotipaikka on Kuhmossa Kainuun maakunnassa. Yhdistyksen sääntöjen mukaan sen tarkoituksena on edistää toimialueellaan suurpetojen-, luonnon-, ympäristön-, vesistön- ja maisemansuojelua, sekä luonnon kaikinpuolista tuntemusta ja alan tutkimusta.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on yhdistyksen valituksen johdosta ratkaistavana, onko Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola-Pohjois-Savo-Kainuu ry tässä tapauksessa sellainen metsästyslain 90 §:n toisessa virkkeessä tarkoitettu paikallinen tai alueellinen yhteisö, jolla tällä perusteella on oikeus valittaa Pohjois-Savon maakuntaa koskevasta Suomen riistakeskuksen päätöksestä.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola-Pohjois-Savo-Kainuu ry:n sääntöjen perusteella yhdistyksen toimialue kattaa kahden toisiinsa rajautuvan maakunnan alueen. Yhdistyksen toimialue ei ole sen sääntöjen perusteella ollut epäselvä, eikä hallinto-oikeus ole pyytänyt tältä osin myöskään yhdistykseltä lisäselvitystä. Suomen riistakeskuksen poikkeuslupapäätöksessä tarkoitettu suden pyyntialue on sijainnut yhdistyksen sääntöjen mukaisella toimialueella. Suomen riistakeskus on hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa kuitenkin katsonut, että yhdistyksellä ei ole sen päätöksestä valitusoikeutta, koska yhdistyksellä ei ole toiminnallista yhteyttä Pohjois-Savon maakuntaan.

Metsästyslain 90 §:n toisen virkkeen mukaan valitusoikeus on rekisteröidyllä paikallisella tai alueellisella yhteisöllä, jonka tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun edistäminen. Yhdistyksen toimialuetta ja tarkoitusta on arvioitava lähtökohtaisesti yhdistyksen sääntöjen perusteella. Valitusoikeuden edellytyksenä ei metsästyslain 90 §:n mukaan ole, että yhteisö esittää selvitystä toiminnastaan valituksen kohteena olevassa päätöksessä tarkoitetulla alueella, eikä tällaista lain sanamuodosta poikkeavaa vaatimusta voida johtaa myöskään säännöksen esitöistä. Säännöksen sanamuotoa ei ole syytä tulkita supistavasti myöskään, kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka koskee rekisteröityjen yhdistysten muutoksenhakuoikeutta unionin ympäristölainsäädäntöön liittyvissä asioissa. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että yhdistyksen tosiasiallinen toiminta olisi kuitenkin mahdollista ottaa huomioon sellaisessa tilanteessa, jossa valitusoikeutta ei sääntöjen mukaisen toimialueen perusteella katsottaisi olevan, mutta tosiasiallinen toiminta voisi kuitenkin mahdollisesti johtaa asian arvioimiseen toisin (vrt. KHO 2015:79).

Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola-Pohjois-Savo-Kainuu ry on yhdistyksen sääntöjen mukaisen toimialueen perusteella sellainen metsästyslain 90 §:n toisessa virkkeessä tarkoitettu alueellinen yhdistys, jolla on valitusoikeus nyt kysymyksessä olevassa lain 41 §:ssä tarkoitettua poikkeuslupaa koskevassa asiassa. Hallinto-oikeuden ei olisi tullut jättää yhdistyksen valitusta puuttuvan valitusoikeuden vuoksi tutkimatta. Hallinto-oikeuden päätös on tämän vuoksi yhdistyksen valituksesta kumottava.

Suomen riistakeskuksen päätöksessä susien tappamiselle asetettu määräaika on jo päättynyt. Asian palauttaminen hallinto-oikeudelle yhdistyksen valituksen tutkimiseksi ei tässä tilanteessa ole enää tarpeen. Korkein hallinto-oikeus ottaa hallinto-oikeudelle tehdyn valituksen välittömästi tutkittavaksi.

Asia siirretään tältä osin jatkokäsittelyyn.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Taina Pyysaari. Asian esittelijä Tuire Taina.

 
Julkaistu 29.5.2017