KHO:2017:91

Eläinsuojelu – Valvonta – Kiellot ja määräykset – Ilmoitus aluehallintovirastolle – Ammattimainen tai muutoin laajassa mitassa tapahtuva seura- ja harrastuseläinten pito – Hevosten pitäminen – Pitopaikan ilmoittaminen

Vuosikirjanumero: KHO:2017:91
Antopäivä: 31.5.2017
Taltionumero: 2531
Diaarinumero: 4458/1/16
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2017:91

Aluehallintoviraston suorittamalla eläinsuojelutarkastuksella oli havaittu, että aiemmin A:n pitopaikassa olleita hevosia oli siirretty aluehallintovirastolle tuntemattomaan paikkaan. Aluehallintovirasto oli tämän vuoksi eläinsuojelulain 42 §:n 1 momentin nojalla määrännyt A:n sakon uhalla ilmoittamaan hevosten pitopaikat.

Asiassa oli korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana, oliko A rikkonut eläinsuojelulakia tai sen nojalla annettua säännöstä jättäessään hevosten pitopaikat ilmoittamatta ja oliko aluehallintovirasto voinut antaa eläinsuojelulain 42 §:n 1 momentin perusteella määräyksen niiden ilmoittamisesta.

Eläinsuojelulain 24 §:n 1 momentin mukaan ammattimaisesta tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvasta seura- ja harrastuseläinten pitämisestä on tehtävä kirjallinen ilmoitus aluehallintovirastolle. Mainitussa pykälässä tarkoitettua toimintaa määrittelevän eläinsuojeluasetuksen 26 §:n 4 kohdan mukaan ammattimaiseksi tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvaksi eläintenpidoksi katsotaan yhteensä vähintään kuuden täysikasvuisen hevoseläimen pitäminen. Aluehallintoviraston mukaan A:n pitämien hevosten määrä oli eri tarkastusten välillä vaihdellut 6 ja 15 hevosen välillä. Näin ollen A:n toiminta oli ollut sellaista eläinsuojelulain 24 §:ssä tarkoitettua laajamittaista toimintaa, josta olisi tullut tehdä ilmoitus aluehallintovirastolle. A ei ollut tehnyt ilmoitusta toiminnan aloittamisesta, oleellisesta muuttamisesta tai lopettamisesta.

Ilmoituksenvaraiseen toimintaan liittyvänä velvoitteena eläinsuojelullisen valvonnan mahdollistamiseksi A:n oli tullut muun ohella pitää eläinsuojelulain 26 §:n mukaista luetteloa toiminnan kohteena olevista eläimistä, esittää mainittu luettelo vaadittaessa valvontaviranomaiselle sekä ilmoittaa sille eläinsuojeluasetuksen 27 §:n 1 momentin 5 kohdassa edellytetysti myös, missä toimintaa harjoitetaan. Vaikka A ei ollut tehnyt vaadittua ilmoitusta aluehallintovirastolle, hänen olisi tullut pyydettäessä ilmoittaa eläinsuojeluvalvontaa suorittavalle viranomaiselle hevosten pitopaikat. Koska A oli siitä kieltäytynyt, aluehallintovirasto oli voinut eläinsuojelulain 42 §:n 1 momentin nojalla määrätä hänet ilmoittamaan hevosten pitopaikat ja tehostaa määräystä uhkasakolla.

Eläinsuojelulaki 24 §, 26 § ja 42 §

Eläinsuojeluasetus 26 § ja 27 §

Ks. myös KHO 2017:90

Päätös, josta valitetaan

Itä-Suomen hallinto-oikeus 16.11.2016 nro 16/1213/1

Asian aikaisempi käsittely

Itä-Suomen aluehallintovirasto on 10.11.2015 tekemällään päätöksellä (nro 21/HR/2015) antanut A:n noudatettaviksi eläinsuojelumääräyksiä ja asettanut niille uhkasakon seuraavasti:

1) Valittajan on ilmoitettava Itä-Suomen aluehallintovirastolle kaikkien omistamiensa taikka hallinnassaan olevien hevosten, mukaan luettuna tarkastuskertomuksessa tarkastukselta 18.8.2015 luetellut (= = =) pitopaikassa olleet ja sieltä aiempiin tarkastuksiin verrattuina puuttuneet hevoset, vaikka ne eivät enää olisi valittajan tai X Oy:n omistuksessa tai hallinnassa, pitopaikka viikon kuluessa tämän päätöksen tiedoksisaannista. Määräystä on noudatettava 1 000 euron sakon uhalla.

2) Mikäli hevosia edelleen siirretään, kustakin uudesta pitopaikasta on ilmoitettava viikon kuluessa siirrosta. Määräystä on noudatettava 1 000 euron sakon uhalla.

Molemmille uhkasakoille asetetaan edellä mainitun peruserän lisäksi lisäerinä 500 euroa jokaista alkavaa kahden viikon jaksoa kohti siihen saakka, kunnes määräystä on noudatettu. Edellä mainitut määräykset ja uhkasakot ovat voimassa toistaiseksi.

Päätöksen perustelujen mukaan eläinten omistaja tai haltija ei voi siirtelemällä eläimiä pois viranomaisten ulottuvilta estää eläinsuojelulain tarkoitusta ja valvontaa toteutumasta. Jotta eläinsuojelulain 1 §:ssä mainittu tarkoitus sekä eläinsuojeluviranomaisen tarkastusvelvollisuus ja -oikeus toteutuisivat, ainoaksi vaihtoehdoksi käsillä olevassa tilanteessa jää eläinsuojelulain 42 §:n mukaisen määräyksen antaminen valittajalle ilmoittaa eläintensä nykyinen pitopaikka. Vaikka määräykset eivät suoraan koske eläinten omistajan tai haltijan velvoitteita, annettavilla määräyksillä pyritään eläinsuojelulain esitöiden mukaisesti eläinsuojelullisten epäkohtien korjaamiseen. Aluehallintoviraston arvion mukaan uusi pitopaikka on ilmoitettava riippumatta siitä, ovatko eläimet enää valittajan omistuksessa tai hallinnassa, sillä automaattisesti ei voida olettaa eläinten päätyneen hyviin olosuhteisiin ja niiden kohdalla tapahtuneiden laiminlyöntien korjaantuneen. Määräyksen antamista puoltaa myös se, että 6.11.2015 suoritetuilla uusintatarkastuksilla kummassakaan aiemmassa pitopaikassa ei ollut ollut enää lainkaan hevosia.

Päätöksen mukaan eläinsuojeluprosessin pitkäkestoisuuden vuoksi uhkasakot on tarpeen antaa toistaiseksi voimassa olevina, kunnes valittajan hallinnassa olevien eläinten hoito ja pito-olosuhteet on todettu asianmukaisiksi ja lainsäädännön minimiedellytykset täyttäviksi.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Itä-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään A:n valituksesta kumonnut aluehallintoviraston päätöksen ja hylännyt A:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Pääasia

Eläinsuojelulain 39 §:n 1 momentin mukaan jos on aihetta epäillä, että eläintä hoidetaan, kohdellaan tai käytetään tämän lain taikka sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten tai lopetusasetuksen vastaisesti, aluehallintovirastolla, kunnaneläinlääkärillä, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavalla viranhaltijalla, poliisilla ja eläinsuojeluvalvojalla on oikeus suorittaa tarkastus. Pykälän 3 momentin mukaan tarkastuksen suorittajalla on muun muassa oikeus päästä tiloihin, joissa eläintä pidetään.

Saman lain 42 §:n 1 momentin mukaan aluehallintovirasto, kunnaneläinlääkäri, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitava viranhaltija, tarkastuseläinlääkäri, rajaeläinlääkäri tai poliisi voi kieltää sitä, joka rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettua säännöstä tai määräystä taikka lopetusasetusta, jatkamasta tai toistamasta lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten taikka lopetusasetuksen vastaista menettelyä taikka määrätä tämän asian laatuun nähden riittävässä määräajassa täyttämään velvollisuutensa.

Saman lain 43 §:n 1 momentin mukaan aluehallintovirasto voi omasta aloitteestaan tai kunnaneläinlääkärin, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavan viranhaltijan, tarkastuseläinlääkärin tai poliisin pyynnöstä tehostaa 42 §:n nojalla annettua kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella.

Eläinsuojelulakia koskevan hallituksen esityksen (HE 36/1995 vp) pääasiallista sisältöä koskevassa kohdassa todetaan, että ehdotetulla lailla pyritään nopeuttamaan ja tehostamaan toimenpiteitä, joilla eläinten hyvinvointia voidaan parantaa sellaisissa tilanteissa, joissa eläinsuojeluepäkohdat ovat merkittäviä ja vaativat pikaisia toimia, sekä tilanteissa, joissa eläinten hyvinvoinnista vastuussa oleva henkilö ei huolehdi eläinten olosuhteiden, hoidon tai kohtelun parantamisesta. Valvontaviranomaisten ja eläinsuojeluvalvojien tulisi eläimen omistajalle tai haltijalle annettavin neuvoin pyrkiä edistämään eläinten hyvinvointia ja vaikuttamaan lievien eläinsuojelullisten epäkohtien korjaamiseen. Sen lisäksi valvontaviranomainen voisi tekemällään päätöksellä antaa eläimen omistajalle tai haltijalle kieltoja ja rajoituksia sekä määrätä eläimen omistajan tai haltijan määrätyssä ajassa täyttämään velvollisuutensa. Lääninhallitus voisi ehdotuksen mukaan tehostaa eläinsuojelullisten epäkohtien poistamiseksi annettua kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai teettämisuhalla. Esityksen yleisperustelujen mukaan ehdotetulla lailla ja sen nojalla annettavilla alemmanasteisilla säännöksillä ja määräyksillä pyritään luomaan hyvät edellytykset sille, että eläimet eivät joutuisi kokemaan kärsimyksiä, joita on käytännössä mahdollista ennakolta välttää ja ehkäistä.

Saman hallituksen esityksen 39 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on muun ohella todettu, että valvonta edellyttää, että tarkastuksen toimittajalla on oikeus päästä eläimen pitopaikkaan. Valvonta edellyttää, että tarkastuksessa voidaan tarkastaa eläin, sen pitopaikka sekä eläimen hoitoon ja käsittelyyn tarkoitetut varusteet, välineet, ravinto ja juotava.

Samassa hallituksen esityksessä on 42 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu seuraavaa. Jos havaitaan, että eläinsuojelusäännöksiä on rikottu, tulee eläinsuojeluvalvontaa hoitavan viranomaisen ryhtyä toimenpiteisiin epäkohtien korjaamiseksi. Ehdotuksen mukaan eläinsuojeluvalvonnasta vastaavan viranomaisen tulisi tehdä päätös, jolla eläimen omistajaa tai haltijaa kiellettäisiin jatkamasta tai toistamasta lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaista menettelyä taikka hänet velvoitettaisiin suorittamaan toimenpiteitä, joilla eläinsuojelulliset epäkohdat korjattaisiin. Kiellot voisivat koskea minkä tahansa eläinsuojelusäännösten vastaisen menettelyn jatkamista tai toistamista. Annettavilla määräyksillä pyrittäisiin havaittujen eläinsuojelullisten epäkohtien korjaamiseen. Määräykset voisivat koskea esimerkiksi eläimen pitopaikan puhdistamista tai kunnostamista, eläimen hoitoa ja ruokintaa tai eläimen olosuhteiden ja kunnon tarkastustiheyttä. Sen varmistamiseksi, että epäkohtien korjaamiseen ryhdytään riittävän nopeasti, tulee viranomaisen asettaa suoritettaville toimenpiteille määräaika. Määräajan kuluttua viranomaisen tulee varmistaa, että annettuja määräyksiä on noudatettu.

Aluehallintovirasto on valituksenalaisella päätöksellään velvoittanut valittajan ilmoittamaan hevostensa nykyiset ja tulevat pitopaikat päätöksestä tarkemmin ilmenevällä tavalla ja asettanut määräysten tehosteiksi uhkasakot. Päätöksen perustelujen mukaan eläinten omistaja tai haltija ei voi siirtelemällä eläimiä pois viranomaisten ulottuvilta estää eläinsuojelulain tarkoitusta ja valvontaa toteutumasta. Vaikka määräykset eivät suoraan koske eläinten omistajan tai haltijan velvoitteita, annettavilla määräyksillä pyritään eläinsuojelulain esitöiden mukaisesti eläinsuojelullisten epäkohtien korjaamiseen. Aluehallintoviraston arvion mukaan uusi pitopaikka on ilmoitettava riippumatta siitä, ovatko eläimet enää valittajan omistuksessa tai hallinnassa.

Edellä olevien lainkohtien ja lain esitöiden mukaan valvontaviranomainen voi suorittaa tarkastuksen eläinten pitopaikkaan, jolloin sillä on oikeus päästä tiloihin, joissa eläintä pidetään. Kun pitopaikka on valvontaviranomaisen tiedossa, se voi näin ollen pitopaikan sijainnista tai eläinten omistussuhteista riippumatta suorittaa tarkastuksen mihin tahansa pitopaikkaan, jos on aihetta epäillä, ettei eläimiä hoideta tai kohdella siellä eläinsuojelua koskevien säännösten mukaisesti. Näin suoritetussa tarkastuksessa tehtyjen havaintojen perusteella viranomainen voi antaa eläinsuojelulain 42 §:ssä tarkoitettuja määräyksiä, joilla se voi kieltää eläimen omistajaa tai haltijaa jatkamasta tai toistamasta eläinsuojelusäännösten vastaista menettelyä tai velvoittaa suorittamaan toimenpiteitä, joilla eläinsuojelulliset epäkohdat saadaan korjattua.

Nyt puheena olevilla määräyksillä valittaja on velvoitettu ilmoittamaan hevostensa pitopaikat aluehallintovirastolle, jotta se voisi ryhtyä asiassa eläinsuojelulain mukaisiin valvontatoimenpiteisiin. Edellä esitetyn perusteella hallinto-oikeus katsoo, ettei valituksenalaisessa päätöksessä annettujen määräysten kohdalla ole kyse sellaisista eläinten omistajaan tai haltijaan kohdistettavista määräyksistä, joita eläinsuojelulain 42 §:ssä tarkoitetaan. Aluehallintovirasto ei siten mainitun lainkohdan perusteella ole voinut velvoittaa valittajaa ilmoittamaan sille hevostensa nykyisiä tai tulevia pitopaikkoja. Asiasta ei muutoinkaan ole eläinsuojelulaissa nimenomaista säännöstä. Näin ollen aluehallintovirasto ei ole myöskään voinut asettaa määräystensä tehosteiksi päätöksessä mainittuja uhkasakkoja. Tämän vuoksi valituksenalainen päätös on kokonaisuudessaan kumottava.

Suullinen käsittely

Hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton. Pykälän 3 momentin mukaan jos asianosainen pyytää suullisen käsittelyn toimittamista, hänen on ilmoitettava, minkä vuoksi sen toimittaminen on tarpeen ja mitä selvitystä hän esittäisi suullisessa käsittelyssä.

Valittaja on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista hänen itsensä kuulemiseksi koskien asiankulkua ja aluehallintoviraston päätöksen todellisia perusteita.

Asiassa on kysymys siitä, onko aluehallintovirasto voinut antaa valittajalle valituksenalaisessa päätöksessä mainitut määräykset ja asettaa niiden tehostamiseksi uhkasakot päätöksestä ilmenevällä tavalla. Hallinto-oikeus on edellä kumonnut valituksenalaisen päätöksen kokonaisuudessaan. Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen suullisen käsittelyn toimittaminen asiassa on siten ilmeisen tarpeetonta.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Toni Sarivirta, Pekka Hallikainen ja Riitta Huurre, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Itä-Suomen aluehallintovirasto on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja aluehallintoviraston päätös saatetaan voimaan.

Vaatimuksensa tueksi aluehallintovirasto on esittänyt muun ohella seuraavaa:

A:n hevosten pito-olosuhteita on jouduttu tarkastamaan vuodesta 2003 alkaen yhteensä 20 kertaa. Tänä aikana A on muuttanut eläinten pitopaikkaa useamman kerran. Hänellä on ollut hoidossa myös muiden omistamia hevoseläimiä. Tarkastuksilla on havaittu 6–15 hevosta, joista osa on ollut tunnistusmerkitsemättömiä. Kun otetaan huomioon eläinmäärät, ja se, että A on hoitanut muiden omistamia eläimiä, A on ollut velvollinen tekemään aluehallintovirastoon ilmoituksen ammattimaisesta eläintenpidosta. Tätä ilmoitusta hän ei kuitenkaan ole tehnyt.

Hevostenpidosta annettujen määräysten noudattamista ei ole pystytty tarkastamaan, sillä A on siirtänyt hevosensa tuntemattomaan pitopaikkaan, jonka sijaintia hän ei suostu kertomaan. Aluehallintovirasto on voinut velvoittaa eläinsuojelulain 42 §:n mukaisin määräyksin A:n ilmoittamaan eläinsuojelulain 24 §:ssä tarkoitettuun ilmoituksenvaraiseen toimintaan kuuluvien eläinten lukumäärät ja pitopaikat.

A on antanut vastineen. Valitus on hylättävä. A:lla ei ole lakiin perustuvaa velvoitetta ilmoittaa omistamiensa tai hallinnassaan olevien hevosten pitopaikkoja. Aluehallintovirastolla ei ole oikeutta eläinsuojelulain 42 §:n nojalla velvoittaa A:ta pitopaikkojen ilmoittamiseen. Aluehallintoviraston määräykset loukkaavat A:n perus­oikeuksia. Aikaisempien A:n eläintenpitoon kohdistuneiden tarkastusten määrällä ei ole merkitystä asian arvioinnissa etenkin, kun useimmissa tarkastuksissa ei ole todettu mitään toimenpiteisiin johtavaa. A ei ole piilotellut hevosiaan tai siirtänyt niitä harhauttaakseen viranomaisia. A:n talleissa ei ole hevosia, joten valvonnan tarve on poistunut. A:lla on ollut vain 3–5 hevosta.

Aluehallintovirasto on antanut vastaselityksen. Vastaselitys on lähetetty tiedoksi A:lle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja aluehallintoviraston päätös saatetaan lopputulokseltaan voimaan.

Aluehallintoviraston antamat eläinsuojelumääräykset muutetaan kuulumaan seuraavasti:

A:n on ilmoitettava Itä-Suomen aluehallintovirastolle kaikkien omistamiensa taikka hallinnassaan olevien hevosten, mukaan luettuna tarkastuskertomuksessa tarkastukselta 18.8.2015 luetellut (= = =) pitopaikassa olleet ja sieltä aiempiin tarkastuksiin verrattuina puuttuneet hevoset, vaikka ne eivät enää olisi valittajan tai X Oy:n omistuksessa tai hallinnassa, pitopaikka 15.6.2017 mennessä. Määräystä on noudatettava 1 000 euron sakon uhalla. Uhkasakolle asetetaan edellä mainitun peruserän lisäksi lisäeränä 500 euroa jokaista alkavaa kahden viikon jaksoa kohti siihen saakka, kunnes määräystä on noudatettu.

Mikäli hevosia edelleen siirretään, kustakin uudesta pitopaikasta on ilmoitettava aluehallintovirastolle.

Perustelut

Suullinen käsittely

A on vaatinut suullisen käsittelyn toimittamista hallinto-oikeudessa. Hallinto-oikeus hylkäsi vaatimuksen ratkaisunsa lopputulos huomioon ottaen. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi A on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista hallinto-oikeudessa sekä asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei hallintolainkäyttölain 37 § huomioon ottaen ole asian selvittämiseksi tarpeen.

Sovellettavat oikeusohjeet ja esityöt

Eläinsuojelulain 1 §:n 1 momentin mukaan mainitun lain tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta.

Eläinsuojelulain 24 §:n 1 momentin mukaan ammattimaista tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvaa koirien, kissojen ja muiden seura- tai harrastuseläinten myymistä harjoittavan on hyvissä ajoin ennen toiminnan aloittamista tai lopettamista taikka toiminnan oleellisesti muuttuessa tehtävä siitä kirjallinen ilmoitus sille aluehallintovirastolle, jonka toimialueella toimintaa harjoitetaan. Pykälän 2 momentin mukaan mitä 1 momentissa säädetään eläinten myymisestä, koskee myös eläinten välittämistä, vuokraamista, kasvattamista, valmentamista ja kouluttamista sekä säilytettäväksi ja hoidettavaksi ottamista ja opetuksen antamista eläinten käytössä.

Eläinsuojelulain 25 §:n mukaan aluehallintovirasto voi 21, 23 ja 24 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen tarkastettuaan antaa toiminnan harjoittajalle eläinsuojelullisten haittojen ehkäisemiseksi tarpeellisia määräyksiä. Jos toiminta ei täytä tässä laissa tai sen nojalla säädettyjä tai määrättyjä vaatimuksia eikä toiminnanharjoittaja annetussa määräajassa korjaa toiminnassa olevia puutteita, aluehallintovirasto voi toiminnanharjoittajaa kuultuaan kieltää toiminnan harjoittamisen.

Eläinsuojelulain 26 §:n mukaan toiminnan harjoittajan on pidettävä ajan tasalla olevaa luetteloa 20, 20 a, 21, 23 ja 24 §:ssä mainitun toiminnan kohteena olevista eläinlajeista ja eläimistä. Luettelo on vaadittaessa esitettävä 3 luvussa mainituille valvontaviranomaisille ja eläinsuojeluvalvojalle. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä luettelon pitämisestä ja siihen merkittävistä tiedoista.

Eläinsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan muiden ohella aluehallintovirasto voi kieltää sitä, joka rikkoo mainittua lakia tai sen nojalla annettua säännöstä tai määräystä taikka lopetusasetusta, jatkamasta tai toistamasta lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten taikka lopetusasetuksen vastaista menettelyä taikka määrätä tämän asian laatuun nähden riittävässä määräajassa täyttämään velvollisuutensa.

Eläinsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan aluehallintovirasto voi omasta aloitteestaan tai kunnaneläinlääkärin, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavan viranhaltijan, tarkastuseläinlääkärin tai poliisin pyynnöstä tehostaa 42 §:n nojalla annettua kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella.

Eläinsuojeluasetuksen 26 §:n mukaan eläinsuojelulain 24 §:ssä tarkoitettua ammattimaista tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvaa seura- ja harrastuseläintenpitoa on: (---)

4) kun ravi- tai ratsuhevosia tai muita vastaavia seura- tai harrastuseläiminä pidettäviä eläimiä kasvatetaan, vuokrataan, otetaan säilytettäviksi tai hoidettaviksi, valmennettaviksi tai koulutettaviksi tai kun annetaan opetusta mainittujen eläinten käytössä ja käsittelyssä, jos täysikasvuisia eläimiä on yhteensä vähintään kuusi.

Eläinsuojeluasetuksen 27 §:n 1 momentin mukaan eläinsuojelulain 24 §:ssä tarkoitetun aluehallintovirastolle tehtävän ilmoituksen tulee sisältää:

1) toiminnanharjoittajan nimi, osoite ja kotipaikka;

2) jos toiminnanharjoittaja on yhtiö, osuuskunta tai muu yhteisö taikka säätiö, jäljennös yhtiöjärjestyksestä tai säännöistä sekä rekisteriote;

3) toiminnassa mahdollisesti käytettävä toiminimi;

4) selvitys eläinten hoidosta vastaavan henkilön koulutuksesta ja muusta toiminnassa tarvittavasta kokemuksesta;

5) missä ja minkälaista toimintaa aiotaan harjoittaa sekä milloin toiminta on tarkoitus aloittaa;

6) tiedot eläinlajeista ja eläinmääristä, joita toiminta koskee tai tulee koskemaan;

7) selvitys toiminnassa käytettävistä tiloista ja käytettävistä tai käytettäviksi aiotuista laitteista; sekä

8) selvitys siitä, miten eläinten hoito on tarkoitus järjestää.

Eläinsuojelulakia koskevan hallituksen esityksen (HE 36/1995 vp) 24 §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan ilmoitusvelvollisuutta edellyttävää toimintaa määriteltäessä on tarkoituksena ottaa huomioon erilaisten seura- ja harrastuseläinyksiköiden eläinsuojelullisen valvonnan tarve.

Mainitun hallituksen esityksen 42 §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan eläinsuojeluvalvonnasta vastaavan viranomaisen tulisi tehdä päätös, jolla eläimen omistajaa tai haltijaa kiellettäisiin jatkamasta tai toistamasta lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaista menettelyä taikka hänet velvoitettaisiin suorittamaan toimenpiteitä, joilla eläinsuojelulliset epäkohdat korjattaisiin. Kiellot voisivat koskea minkä tahansa eläinsuojelusäännösten vastaisen menettelyn jatkamista tai toistamista. Annettavilla määräyksillä pyrittäisiin havaittujen eläinsuojelullisten epäkohtien korjaamiseen. Määräykset voisivat koskea esimerkiksi eläimen pitopaikan puhdistamista tai kunnostamista, eläimen hoitoa ja ruokintaa tai eläimen olosuhteiden ja kunnon tarkastustiheyttä.

Aluehallintoviraston tarkastuskäynti

Aluehallintovirasto on 18.8.2015 käynyt eläinsuojelutarkastuksella A:n (= = =) sijaitsevassa hevosten pitopaikassa. Tarkastuksella oli havaittu, että kaikki aiemmilla tarkastuksilla A:n (= = =) hevosten pitopaikassa havaitut hevoset eivät enää olleet siellä. Tarkastuksella oli havaittu seitsemän hevosta. Hevosten määrä oli edeltävään tarkastukseen verrattuna vähentynyt kuudella. A ei ollut suostunut kertomaan, minne hevoset oli siirretty. Tämän seurauksena aluehallintovirasto ei ollut voinut varmistua aiemmin annettujen, muun ohella ontuvalle hevoselle hoidon hankkimista koskeneiden eläinsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaisten määräysten noudattamisesta.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Asiassa on korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana, onko A rikkonut eläinsuojelulakia tai sen nojalla annettua säännöstä jättämällä ilmoittamatta hevosten pitopaikat ja onko aluehallintovirasto voinut antaa hänelle eläinsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaisen määräyksen pitopaikkojen ilmoittamisesta.

Eläinsuojelulain 24 §:n 1 momentin mukaan ammattimaisesta tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvasta seura- ja harrastuseläinten pitämisestä on tehtävä kirjallinen ilmoitus aluehallintovirastolle. Mainitussa pykälässä tarkoitettua toimintaa määrittelevän eläinsuojeluasetuksen 26 §:n 4 kohdan mukaan ammattimaiseksi tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvaksi eläintenpidoksi katsotaan yhteensä vähintään kuuden täysikasvuisen hevoseläimen pitäminen. Aluehallintoviraston mukaan A:n pitämien hevosten määrä on eri tarkastusten välillä vaihdellut 6 ja 15 hevosen välillä. Näin ollen A:n toiminta on ollut sellaista eläinsuojelulain 24 §:ssä tarkoitettua laajamittaista toimintaa, josta olisi tullut tehdä ilmoitus aluehallintovirastolle. A ei ole aluehallintoviraston mukaan tehnyt mainitussa pykälässä tarkoitettua ilmoitusta toiminnan aloittamisesta, oleellisesta muuttamisesta tai lopettamisesta.

Ilmoituksenvaraiseen toimintaan liittyvänä velvoitteena A:n on eläinsuojelullisen valvonnan mahdollistamiseksi tullut muun ohella pitää eläinsuojelulain 26 §:n mukaista luetteloa toiminnan kohteena olevista eläimistä, esittää mainittu luettelo vaadittaessa valvontaviranomaiselle sekä ilmoittaa valvontaviranomaiselle eläinsuojeluasetuksen 27 §:n 1 momentin 5 kohdassa edellytetysti myös, missä toimintaa harjoitetaan. Vaikka A ei ole tehnyt laissa edellytettyä ilmoitusta aluehallintovirastolle, hänen olisi tullut pyydettäessä ilmoittaa eläinsuojeluvalvontaa suorittavalle viranomaiselle hevosten pitopaikat. Koska A on siitä kieltäytynyt, aluehallintovirasto on voinut eläinsuojelulain 42 §:n 1 momentin nojalla määrätä hänet ilmoittamaan antamassaan määräyksessä 1 yksilöityjen eläinten pitopaikat. Aluehallintovirasto on voinut tehostaa hevosten nykyisten pitopaikkojen ilmoittamista koskevaa määräystä uhkasakolla.

Eläinsuojelulain 24 §:ssä tarkoitettu ilmoitusvelvollisuus sisältää myös velvollisuuden ilmoittaa toiminnan muutoksista. Aluehallintoviraston päätöksen määräys 2 on koskenut tilannetta, jossa hevosia mahdollisesti tulevaisuudessa edelleen siirretään. Mainittu määräys ei kuitenkaan perustu eläinsuojelulain 42 §:ssä tarkoitetulla tavalla mihinkään jo toteutuneeseen eläinsuojelulain tai -asetuksen vastaiseen toimintaan tai laiminlyödyn velvoitteen täyttämättä jättämiseen. Tällaista luonteeltaan tulevaa toimintaa ohjaavaa määräystä ei ole voitu tehostaa uhkasakolla. Määräyksen sisällön täsmentämiseksi korkein hallinto-oikeus on yhdistänyt määräykset ja muuttanut määräyksen kuulumaan ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Edellä mainituin perustein ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja aluehallintoviraston päätös on saatettava edellä kuvatuin muutoksin voimaan. Ajan kulumisen vuoksi myös aluehallintoviraston päätöksessä asetettua määräaikaa on pidennettävä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Mika Seppälä, Janne Aer, Kari Tornikoski ja Taina Pyysaari. Asian esittelijä Joonas Ahtonen.

 
Julkaistu 31.5.2017