KHO:2017:102

Alaikäisen lapsen ja tämän isoäidin yhteydenpitoa oli rajoitettu 17.4.–30.11.2015 perusturvakuntayhtymän sosiaalihuollon viranhaltijan päätöksellä. Päätöksen tehnyt sosiaalihuollon viranhaltija E ei ollut lastensuojelulain 13 §:n 2 momentin mukainen sosiaalihuollon johtava viranhaltija.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei yhteydenpidon rajoittamista koskeva asia yksinomaan luonteensa vuoksi ole joka tilanteessa kiireellinen lastensuojelulain 63 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Nyt kysymyksessä olevissa olosuhteissa asiassa ei ollut kyse sellaisesta kiireellisestä tilanteesta, että sosiaalihuollon viranhaltija E:llä olisi ollut toimivalta päättää yhteydenpidon rajoittamisesta lastensuojelulain 63 §:n 2 momentin ja 13 §:n 1 momentin nojalla. Myöskään asiassa esitetty kiireellisiä tilanteita koskeva delegointipäätös ei antanut viranhaltijalle toimivaltaa päättää yhteydenpidon rajoittamisesta muissa kuin kiireellisissä tilanteissa.

Koska kysymys ei ollut kiireellisestä tilanteesta eikä perusturvakuntayhtymän sosiaalihuollon viranhaltija E:llä siten ollut toimivaltaa päättää yhteydenpidon rajoittamisesta, viranhaltijan ja hallinto-oikeuden päätökset yhteydenpidon rajoittamisesta oli kumottava.

Lastensuojelulaki 13 § (88/2010) 1–4 momentti, 63 § 2 momentti

StVM 59/2006

Päätös, josta valitetaan

Turun hallinto-oikeus 6.11.2015 nro 15/0673/2

Asian aikaisempi käsittely

Perusturvakuntayhtymän sosiaalihuollon viranhaltija E on päätöksellään 17.4.2015 numero 150042 rajoittanut A:n ja B:n lapsen C:n yhteydenpitoa isoäitiinsä D:hen ajalla 17.4.–30.11.2015 siten, että C voi tavata D:tä päivätapaamisena kerran kuukaudessa joko tämän kotona tai isän B:n luona. B ja D sopivat tapaamisten ajankohdasta ja paikasta keskenään. Päätös on määrätty pantavaksi välittömästi täytäntöön muutoksenhausta huolimatta.

Päätöksessä on todettu muun ohella seuraavaa:

D on toivonut, että C voisi yöpyä kesälomalla 2015 hänen luonaan yhden yön ajan. C:llä on diagnosoitu lapsuuden kiintymyssuhteen reaktiivinen häiriö ja hän käy kolme kertaa viikossa terapiassa. Terapeutin mukaan C:n psyykkiselle hyvinvoinnille on tärkeää selkeä struktuuri ja ennakoitavuus. C:n psyykkisen kehityksen turvaamiseksi ja sijaishuollon tarkoituksen toteuttamiseksi on välttämätöntä, että D:n tapaamiset rajataan toteutettavaksi edellä esitetyllä tavalla.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen sosiaalihuollon viranhaltijan päätöksestä.

Hallinto-oikeus ei ole tutkinut vaatimusta varmistaa tapaamisten toteutumista päätöksen mukaisesti eikä vaatimusta velvoittaa A:ta hoitamaan C:n kuljetukset. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään tutkimatta jätetyiltä osin seuraavasti:

Hallinto-oikeuden toimivaltaan ei kuulu valvoa tapaamisten toteutumista eikä määrätä tapaamisiin liittyvistä kuljetuksista A:n valituksessaan esittämällä tavalla.

Hallinto-oikeus on yhteydenpidon rajoitusta koskevilta osin päätöksensä perusteluissa selostanut sovellettavien säännösten sisällön sekä asiassa saadun selvityksen ja johtopäätöksinään lausunut seuraavaa:

Hallinto-oikeus toteaa, että oikeuden ratkaistavana on valituksenalaisen yhteydenpidon rajoittamispäätöksen lainmukaisuus. Sillä seikalla, ovatko tapaamiset toteutuneet päätöksen mahdollistamalla tavalla, ei ole vaikutusta päätöksen sisällön lainmukaisuutta arvioitaessa.

Sosiaalityöntekijä E on tehnyt valituksenalaisen yhteydenpidon rajoittamispäätöksen delegointipäätöksessä 1.4.2015 hänelle osoitetun toimivallan ja siten lastensuojelulain mukaisesti.

Lastensuojelulain nojalla sijoitetun lapsen yhteydenpito läheisiin tulee toteuttaa lapsen etua vaarantamatta. Lapsen ja vanhemman sekä muiden hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpidon on oltava lapsen edun mukaista.

C:llä on mahdollisuus tavata isoäitiään D:tä kerran kuukaudessa päivätapaamisina joko luonaan tai C:n isän kotona. Kun otetaan huomioon C:n yhteydenpito muihin läheisiin sekä hänen kehitykselliset ongelmansa, erityisesti siirtymätilanteiden vaikeus, hänen yhteydenpitoaan isoäitiinsä on C:n hyvinvoinnin turvaamiseksi ja hänen arkielämänsä rauhoittamiseksi ollut välttämätöntä rajoittaa tapaamisten osalta valituksenalaisella päätöksellä tehdyllä tavalla. C:n mielipidettä on selvitetty hänen ikänsä edellyttämällä tavalla tapaamisten ja yökyläilyn osalta, ja päätös vastaa myös hänen mielipidettään. Yhteydenpidon rajoittaminen on C:n edun mukaista. Päätöksen muuttamiseen ei muutoinkaan ole syytä.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Lastensuojelulaki 13 §, 20 § 1 momentti, 54 §, 62 § 1 momentti 1 ja 2 kohta, 2 ja 4 momentti ja 63 §

Hallinto-oikeuslaki (430/1999) 3 §

Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Tiina Saari, joka on myös esitellyt asian, Eija-Riitta Kaarila ja Marian Tuomi.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on saatuaan hallinto-oikeuden päätöksen tiedokseen todisteellisesti 21.6.2016 tänne 7.7.2016 toimittamassaan valituksessa vaatinut, että C:n mahdollisuus tavata isoäitiään D:tä kerran kuukaudessa poistetaan kokonaan. A on toissijaisesti vaatinut, että Turun hallinto-oikeuden päätös muutetaan vastaamaan tosiasiallista tilannetta. A on lisäksi vaatinut, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely.

Vaatimustensa tueksi valittaja on esittänyt muun ohella seuraavaa:

D ja C eivät ole tavanneet toisiaan lainkaan ajalla 17.4.–30.11.2015. C ei voi tavata isoäitiään lainkaan ilman huoltajan myötävaikutusta. Sosiaalitoimi ei ole ryhtynyt riittäviin toimiin tapaamisten toteuttamiseksi. Myös B on laiminlyönyt tapaamisten toteutumisen järjestämisen. Päätöstä ei ole tosiasiassa pantu täytäntöön.

Terapeutin lausuntoa ei tule ottaa huomioon, koska hän on D:n ja A:n vastapuoli. Sama koskee C:n mielipiteen selvittänyttä henkilöä. Lapsen mielipide on selvitetty virheellisesti, koska hän on kertonut äidilleen haluavansa olla yötä isoäitinsä luona.

C haluaa tavata isoäitiään useammin ja pidempään ja tapaamiset edesauttaisivat C:n psyykkistä vointia. C on itse kertonut äidilleen haluavansa tavata isoäitiään useammin ja olla hänen luonaan yötä.

Asiassa on toimitettava suullinen käsittely, koska C:n asioita on käsitelty runsaasti hallinto-oikeudessa eikä näiden asioiden käsittelyn yhteydessä ole toimitettu suullista käsittelyä. Asioita on runsaasti selvittämättä. B:n ja D:n suullinen kuuleminen on välttämätöntä asian selvittämiseksi.

Yhteydenpidon rajoittaminen vieroittaa lasta ja isoäitiä. Myös nyt 81-vuotiaan isoäidin terveydentila saattaa muuttua. Isoäidin ja lapsen yhteydenpidon rajoittaminen on julmaa ja täyttää epäinhimillisen kohtelun edellytykset.

Päätös on lapsen edun vastainen, koska hän ei voi tavata isoäitiään lainkaan. Lapselle ei ole sijaishuollossa turvattu hänen kehityksensä kannalta tärkeitä, jatkuvia ihmissuhteita. Lapsen ja hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpitoa ei ole tuettu. Päätös on lapsen edun vastainen.

Perusturvakuntayhtymän palvelulinjajohtaja on antanut selityksen, jonka mukaan hallinto-oikeuden päätös on lapsen edun mukainen, eikä sitä tule muuttaa.

B ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta selityksen antamiseen.

D ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta selityksen antamiseen.

A ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta vastaselityksen antamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.

2. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut valituksen. Turun hallinto-oikeuden päätös 6.11.2015 ja perusturvakuntayhtymän sosiaalihuollon viranhaltijan päätös 17.4.2015 kumotaan.

Perustelut

1. Suullinen käsittely

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Kun otetaan huomioon korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos, suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

2. Pääasia

2.1 Sovellettavat oikeusohjeet ja lainvalmisteluaineisto

Lastensuojelulain 63 §:n 2 momentin (88/2010) mukaan yhteydenpidon rajoittamisesta tekee päätöksen lain 13 §:n 2 ja 3 momentin mukaan määräytyvä viranhaltija lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän valmisteltua asian tai lapsen kiireelliseen sijoitukseen liittyvissä tapauksissa ja tarvittaessa muissa kiireellisissä tilanteissa 13 §:n 1 momentissa tarkoitettu sosiaalityöntekijä.

Pykälään johtaneissa esitöissä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä (StVM 59/2006) lastensuojelulain 63 §:ää ehdotettiin täsmennettäväksi siten, että se mahdollistaa päivystävän sosiaalityöntekijän päätöksen yhteydenpidon rajoittamisesta kiireellisiin sijoituksiin liittyvien tilanteiden lisäksi muissa kiireellisissä tilanteissa.

Lastensuojelulain 13 §:n 1 momentin (88/2010) mukaan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen määräämä sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain (272/2005) 3 §:n mukaisen sosiaalityöntekijän ammatillisen kelpoisuuden omaava viranhaltija käyttää päätöksentekovaltaa asioissa, jotka koskevat lastensuojelulain 38 §:n 1 momentissa tarkoitettua kiireellistä sijoitusta ja 39 §:n 1 momentissa tarkoitettua kiireellisen sijoituksen lopettamista.

Lastensuojelulain 13 §:n 2 momentin (88/2010) mukaan kunnan johtosäännön mukaan määräytyvä sosiaalihuollon johtava viranhaltija, jolla on sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain 10 §:n 1 momentin mukainen kelpoisuus, tai johtavan viranhaltijan määräämä muu viranhaltija, jolla on mainitun lain 10 §:n 1 tai 2 momentin taikka 3 §:n mukainen kelpoisuus, tekee päätöksen asioissa, jotka koskevat tämän lain 38 §:n 3 momentissa tarkoitettua kiireellisen sijoituksen jatkamista, 43 §:n 1 momentissa tarkoitettua huostaanottoa ja siihen liittyvää sijaishuoltoa, 43 §:n 3 momentissa tarkoitettua huostaanoton tai kiireellisen sijoituksen aikana tehtävää sijaishuoltopaikan muuttamista ja 47 §:ssä tarkoitettua huostassapidon lopettamista. Johtava viranhaltija tai hänen määräämänsä viranhaltija tekee myös 28 §:ssä tarkoitetun lapsen tutkimusta ja 43 §:n 2 momentissa tarkoitetun huostaanottoa ja siihen liittyvää sijaishuoltoa koskevan hakemuksen.

Saman pykälän 3 momentin mukaan pykälän 2 momentissa tarkoitetuissa asioissa viranhaltijan tulee olla muu kuin lain 13 b §:ssä tarkoitettu lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. Viranhaltija, joka on tehnyt lain 38 §:n 1 momentin mukaisen kiireellistä sijoitusta koskevan päätöksen, ei voi tehdä kiireellisen sijoituksen jatkamista koskevaa päätöstä.

Saman pykälän 4 momentin mukaan rajoituksista ja rajoitustoimenpiteistä päättävästä viranhaltijasta säädetään lain 11 luvussa. Lain 63 § sisältyy lain 11 lukuun.

2.2 Asiassa saatu selvitys ja oikeudellinen arviointi

Perusturvakuntayhtymän vt. palvelulinjajohtaja on 1.4.2015 tekemällään viranhaltijapäätöksellä (niin kutsuttu delegointipäätös) päättänyt, "että toistaiseksi 1.4.2015 alkaen lastensuojelulain 13 § 1 mom. lastensuojelutoimenpiteiden päättävänä viranhaltijana perusturvakuntayhtymässä toimii tarvittaessa kiireellisissä tilanteissa myös sosiaalityöntekijä E."

C:n yhteydenpitoa isoäitiinsä D:hen on rajoitettu perusturvakuntayhtymän sosiaalihuollon viranhaltija E:n päätöksellä, joka on tehty mainitun viranhaltijapäätöksen mukaisen määräyksen nojalla.

Asiassa on aluksi tutkittava, onko sosiaalihuollon viranhaltija E:llä, joka ei ole lastensuojelulain 13 §:n 2 momentin mukainen sosiaalihuollon johtava viranhaltija, ollut toimivalta tehdä valituksenalainen päätös yhteydenpidon rajoittamisesta nyt kysymyksessä olevissa olosuhteissa.

Perusturvakuntayhtymän sosiaalityön päällikön hallinto-oikeudelle toimittaman lausunnon mukaan sosiaalityöntekijä E on toiminut sosiaalityön päällikön sijaisena laillisin valtuutuksin delegointipäätöksen perusteella. Lausuntoon on liitetty edellä mainittu vt. palvelulinjajohtajan viranhaltijapäätös 1.4.2015 (delegointipäätös).

Yhteydenpitoa on rajoitettu 17.4.2015 tehdyllä päätöksellä 17.4.–30.11.2015 siten, että C voi tavata isoäitiään päivätapaamisena kerran kuukaudessa joko kotonaan tai isänsä luona. Isoäiti oli toivonut, että C voisi kesälomalla 2015 yöpyä hänen luonaan yhden yön ajan. Yhteydenpidon rajoituspäätöksestä ilmenee, että kysymyksessä olevassa yhteydenpidon rajoitusasiassa on pidetty asianosaisten kuulemistilaisuuksia 8. ja 10.4.2015 ja kutsut tilaisuuksiin on lähetetty 18.12.2014, 12.3.2015 ja 25.3.2015. Yhteydenpidon rajoittamista on perusteltu lapsen psyykkiseen vointiin liittyvillä seikoilla. Asiassa saadusta selvityksestä tai päätöksen perusteluista ei ilmene, että lapseen olisi kohdistunut minkäänlaista välitöntä uhkaa yhteydenpidon rajoituksen kohteena olleen isoäidin taholta.

Yhteydenpidon rajoittamista koskeva asia ei yksinomaan luonteensa vuoksi ole joka tilanteessa kiireellinen lastensuojelulain 63 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että nyt kysymyksessä olevissa olosuhteissa ei ole kysymys sellaisesta kiireellisestä tilanteesta, että sosiaalihuollon viranhaltija E:llä olisi ollut toimivalta päättää yhteydenpidon rajoittamisesta lastensuojelulain 63 §:n 2 momentin ja 13 §:n 1 momentin nojalla. Delegointipäätös 1.4.2015 koskee lastensuojelulain 13 §:n 1 momentissa tarkoitettuja toimenpiteitä kiireellisissä tilanteissa, joten myöskään siitä ei ole johtunut sosiaalityöntekijälle toimivaltaa päättää yhteydenpidon rajoittamisesta kiireellisiä tilanteita lukuun ottamatta.

Koska kysymys ei ole ollut lastensuojelulain 63 §:n 2 momentissa tarkoitetusta kiireellisestä tilanteesta eikä perusturvakuntayhtymän sosiaalihuollon viranhaltijalla E:llä ole siten ollut toimivaltaa päättää yhteydenpidon rajoittamisesta, viranhaltijan ja hallinto-oikeuden päätökset yhteydenpidon rajoittamisesta on kumottava.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Matti Halén, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta ja Anne Nenonen. Asian esittelijä Annina Nieminen.