KHO:2017:105

Ulkomaalaisasia – Laki kotoutumisen edistämisestä – Maahantulomatkan kustannusten korvaaminen – Perheenjäsen – Hallituksen esityksen perustelut

Vuosikirjanumero: KHO:2017:105
Antopäivä: 22.6.2017
Taltionumero: 2987
Diaarinumero: 919/4/16
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2017:105

Maahanmuuttovirasto oli hylännyt A:n maahantulomatkasta aiheutuneiden kustannusten korvaamista koskevan hakemuksen ja hallinto-oikeus tätä koskevan valituksen. Hallinto-oikeus oli valituksenalaisessa päätöksessään todennut, että kotoutumisen edistämisestä annetun lain 86 §:n 2 momenttia koskevan hallituksen esityksen (HE 185/2010 vp) perusteluista ilmeni, että maahantulomatka korvattiin ainoastaan sellaisten kansainvälistä suojelua saavien perheenjäsenten osalta, joilla oli ollut perheside Suomessa kansainvälistä suojelua saavaan ennen tämän Suomeen tuloa. Koska A ja B olivat solmineet avioliiton vasta noin neljä vuotta B:n Suomeen saapumisen jälkeen, hallinto-oikeus oli hylännyt valituksen.

Kotoutumisen edistämisestä annettu laki ei sisällä erillistä määritelmää kansainvälistä suojelua saavan henkilön perheenjäsenestä. Lain 2 §:n 1 momentin mukaan lakia kuitenkin sovelletaan henkilöön, jolla on ulkomaalaislaissa (301/2004) tarkoitettu voimassa oleva oleskelulupa Suomessa. Ulkomaalaislain 37 §:n mukaan perheenjäseneksi katsotaan muun muassa Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso. Mainitussa pykälässä ei edellytetä sitä, että perheenkokoajan perheside olisi ollut olemassa jo ennen Suomeen tuloa. Tällainen vaatimus on kuitenkin lainsäädännössä saatettu erikseen säätää. Esimerkiksi kotoutumisen edistämisestä annetun lain 2 §:n 3 momentin mukaan lain 5 luvun ja 6 luvun 45–49 §:n säännöksiä sovelletaan lisäksi 2 momentissa tarkoitetun henkilön perheenjäseneen tai muuhun omaiseen, jos tällä on ollut perheside momentissa tarkoitettuun henkilöön ennen tämän Suomeen tuloa. Vastaavasti ulkomaalaislain 114 §:n 4 momentissa (505/2016) on säädetty, että turvapaikan saaneen perheenkokoajan perheenjäsenen vapautuminen oleskeluluvan saamista koskevasta toimeentulovaatimuksesta edellyttää muun ohella sitä, että perheenkokoajan perhe on muodostettu ennen perheenkokoajan Suomeen tuloa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, ettei hallinto-oikeus ollut voinut valituksenalaisesta päätöksestä ilmenevällä tavalla perustaa päätöstään pelkästään hallituksen esityksen perusteluihin. Kotoutumisen edistämisestä annetun lain 86 §:n 2 momentista ei ilmennyt, että maahantulomatkat korvattaisiin ainoastaan sellaisten kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden perheenjäsenten osalta, joilla oli ollut perheside Suomessa kansainvälistä suojelua saavaan ennen tämän Suomeen tuloa. Myöskään muussa lainsäädännössä tällaista vaatimusta ei ollut asetettu. Pelkästään hallituksen esityksen perusteluihin viittaamalla ei voitu päätyä ratkaisuun, joka oli ristiriidassa voimassaolevan lainsäädännön kanssa.

Edellä esitetyn perusteella maahantulomatkan kustannusten korvaaminen kansainvälistä suojelua saavan henkilön perheenjäsenelle ei edellyttänyt sitä, että perheside olisi ollut olemassa ennen Suomessa kansainvälistä suojelua saavan Suomeen tuloa. Näin ollen A:ta, joka oli kansainvälistä suojelua saavan Suomessa asuvan B:n aviopuoliso, oli pidettävä kotoutumisen edistämisestä annetun lain 86 §:n 2 momentin mukaisena perheenjäsenenä, jonka maahantulomatkasta aiheutuneet kustannukset voitiin tietyin edellytyksin korvata momentissa säädetyillä perusteilla. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, ettei asiassa ollut esitetty sellaisia poikkeuksellisen painavia syitä, joiden vuoksi maahantulomatkan kustannusten korvaamatta jättäminen olisi ollut kotoutumisen edistämisestä annetun lain 86 §:n 2 momentissa säädetyin tavoin kohtuutonta. Valitus hylättiin.

Laki kotoutumisen edistämisestä 2 § ja 86 §

Päätös, josta valitetaan

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 25.2.2016 nro 16/0090/3

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 28.11.2014 hylännyt B:n (jäljempänä perheenkokoaja) puolison A:n (jäljempänä hakija ja valittaja) maahantulomatkasta aiheutuneiden kustannusten korvaamista koskevan hakemuksen.

Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:

Perheenkokoajalle on myönnetty jatkuva (A) oleskelulupa suojelun tarpeen perusteella ja hänen puolisolleen perheenjäsenenä jatkuva (A) oleskelulupa 24.7.2014–24.7.2015.

Kotoutumisen edistämisestä annetun lain 86 §:n 1 momentin mukaan Maahanmuuttovirasto korvaa ulkomaalaislain 90 §:ssä tarkoitetussa pakolaiskiintiössä Suomeen otetun henkilön ja tämän perheenjäsenen maahantulomatkasta aiheutuneet kustannukset silloin, kun perheside on syntynyt ennen kuin perheenkokoajalle on myönnetty ensimmäinen oleskelulupa Suomeen.

Kotoutumisen edistämisestä annetun lain 86 §:n 2 momentin mukaan Maahanmuuttovirasto voi yksittäisessä tapauksessa päättää hakemuksesta korvata muun kuin 1 momentissa tarkoitetun kansainvälistä suojelua saavan henkilön perheenjäsenen maahantulomatkasta aiheutuneet kustannukset, jos kustannusten korvaamatta jättäminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon kansainvälistä suojelua saavan henkilön tai hänen perheenjäsenensä vaikea vamma, vakava sairaus tai muu näihin rinnastettava poikkeuksellisen painava syy.

Hallituksen esityksen mukaan poikkeuksellisen painavana syynä ei tulisi kyseeseen yksinomaan kansainvälistä suojelua saavan henkilön tai hänen perheenjäsenensä varattomuus.

Perheenkokoaja on kertomansa mukaan saapunut Suomeen 27.5.2008 ja hän kertoo kärsivänsä mielialaongelmista, joiden vuoksi hän on työkyvytön.

Hakija ja perheenkokoaja ovat avioituneet 6.5.2012 ja he ovat tavanneet sen jälkeen kolme kertaa ennen vaimon Suomeen saapumista. Vaimo on raskaana ja hänellä on Suomessa todettu raskausajan diabetes. Vaimon heikosta terveydentilasta johtuen hän on tarvinnut koko hankalan matkansa ajaksi saattajan, joten matkakustannukset ovat perheenkokoajan kokonaistilanteeseen nähden nousseet korkeiksi, varsinkin kun hänellä ei ollut riittävästi tietoa Kansainvälisen Siirtolaisuusjärjestö IOM:n palveluista.

Maahanmuuttovirasto toteaa, että hakijan perheside ei ole syntynyt ennen kuin perheenkokoajalle on myönnetty ensimmäinen oleskelulupa Suomeen sekä katsoo, ettei matkakustannusten korvaamatta jättäminen ole kohtuutonta, sillä hakija ei ole esittänyt kotoutumisen edistämisestä annetun 86 §:n 2 momentin mukaisia poikkeuksellisen painavia syitä, joiden perusteella kustannukset voitaisiin korvata.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt muutoksenhakijan valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on selostanut soveltamansa säännökset ja perustellut päätöstään seuraavasti:

Perheenkokoaja on saapunut Suomeen 27.5.2008 turvapaikanhakijana ja hänelle on myönnetty jatkuva (A) oleskelulupa suojelun tarpeen perusteella. Hän on avioitunut valittajan kanssa 6.5.2012. Valittajalle on myönnetty jatkuva oleskelupa perheenkokoajan perheenjäsenenä ajalle 24.7.2014–24.7.2015. Valittaja on saapunut Suomeen syyskuussa 2014.

Perheenkokoaja on hakenut korvausta vaimonsa matkakuluista Maahanmuuttovirastoon 20.10.2014 saapuneella hakemuksella. Perheenkokoaja on perustellut hakemustaan heikolla terveydentilallaan. Hänellä on diagnosoitu kompleksinen posttraumaattinen stressihäiriö ja pitkittynyt masennustila. Maahanmuuttovirasto on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt hakemuksen.

Kotoutumisen edistämisestä annettua lakia koskevasta hallituksen esityksestä ilmenee, että maahantulomatka korvataan ainoastaan sellaisten kansainvälistä suojelua saavien perheenjäsenten osalta, joilla on ollut perheside Suomessa kansainvälistä suojelua saavaan ennen tämän Suomeen tuloa. Valittaja ja perheenkokoaja ovat solmineet avioliiton vasta noin neljä vuotta perheenkokoajan Suomeen saapumisen jälkeen. Tässä tilanteessa perheenkokoajan terveydentilalla tai väitteellä, jonka mukaan perheside olisi puolisoiden välillä syntynyt todellisuudessa jo aikaisemmin, ei ole merkitystä. Maahanmuuttovirasto on voinut hylätä hakemuksen. Päätös ei ole lainvastainen.

Hallinto-oikeuden päätöksen valitusosoituksen mukaan kotouttamisen edistämisestä annetun lain 82 §:n mukaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Laki kotoutumisen edistämisestä 86 §

Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi kotoutumisen edistämisestä ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 185/2010)

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Antti Pekkala, Tuula Vilenius ja Anne Niemi, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valittaja on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessa on vaadittu, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi perheenjäsenen maahantulosta aiheutuneiden kustannusten korvaamista varten.

Vaatimusten tueksi valituksessa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Asiassa on kysymys kotouttamisen edistämisestä annetun lain 86 §:n soveltamisesta tässä yksittäisessä tapauksessa. Kyse on ydinperheen jäsenen maahanmuuttokustannuksista. Ainakin kyse on muun kuin perheenjäsenen maahantulomatkasta aiheutuneista kustannuksista sillä perusteella, että kustannusten korvaamatta jättäminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon kansainvälistä suojelua saavan henkilön tai hänen perheenjäsenensä vaikea vamma, vakava sairaus tai muu näihin rinnastuva poikkeuksellinen syy.

Tässä tapauksessa poikkeuksellisen painava peruste liittyy ensinnä perheen varattomuuden lisäksi puolison vaikeaan raskauteen, joka sinänsä on jo rinnasteinen lainkohdassa mainittuihin muihin perusteisiin. Toiseksi peruste liittyy perheenkokoajan vaikeaan terveydentilaan. Näiden seikkojen vuoksi valittajan ensimmäisestä Suomen matkasta aiheutuneita kustannuksia on haettu kotoutumislain 86 §:n 2 momentin perusteella korvattavaksi perheen taloudellisen tilanteen ja siten koko perheen henkisen hyvinvoinnin helpottamiseksi.

Perheenkokoajalla on diagnosoitu kompleksinen posttraumaattinen stressihäiriö, ja hän käy säännöllisesti C:n diakonissalaitoksen kidutettujen kuntoutusterapiassa. Hänellä on kotoutumisen edistämisestä annetun lain tarkoittama vaikea vamma tai sairaus. Jo sen vuoksi on kohtuutonta evätä puolison Suomeen tulosta aiheutuneiden matkakustannusten korvaaminen, jos sillä on mahdollista helpottaa perheenkokoajan ja myös koko perheen henkistä terveydentilaa.

Maahanmuuttovirastolla ja tuomioistuimella on yksittäistapauksissa oikeus ja mahdollisuus harkita matkakulukorvauksen myöntämistä. Nyt kokonaistilanne, valittajan vaikea raskaus ja lapsen etu sekä perheenkokoajan vaikea, fyysisestikin oireileva henkinen terveydentila huomioon ottaen on kohtuutonta evätä vähävaraiselta perheeltä haettu matkakustannusten korvaus.

Maahanmuuttovirasto on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt muun ohella seuraavaa:

Maahanmuuttovirasto ei ole korvannut valittajalle hakemuksesta perheenjäsenen maahantulomatkasta aiheutuneita kustannuksia kotoutumisen edistämisestä annetun lain 86 §:n 2 momentin perusteella, koska valittajan perheside perheenkokoajaan on syntynyt vasta perheenkokoajan muutettua Suomeen.

Valittaja on vedonnut valituksessaan perheen vähävaraisuuteen ja perheenjäsenten terveydentilaan. Maahanmuuttovirasto on päätösharkinnassaan katsonut, että perheenjäsenen määritelmä tulee täyttyä ennen kuin kustannusten korvaamatta jättämisen kohtuuttomuuden arviointi tulisi lain nojalla sovellettavaksi. Harkittaessa kustannusten korvaamista yksittäistapauksessa on otettava huomioon, että hallituksen esityksen mukaan säännöksellä pyritään rajaamaan maahantulomatkojen korvaamista ja siinä esitettyjen esimerkkien valossa korvattavuus edellyttää yksittäistapaukseen liittyviä hyvin poikkeuksellisia olosuhteita.

Valittaja on antanut vastaselityksen. Vastaselityksessä on muun ohella todettu, että valittajan ja perheenkokoajan perheside on syntynyt heidän kulttuurilleen tyypilliseen tapaan jo vuosia ennen avioliiton solmimista. Avioliitto on sovittu solmittavan sitten, kun asiat ovat kunnossa. Lapset ovat syntyneet Suomessa, vaikka ensimmäinen raskaus onkin alkanut ulkomailla. Ydinperheside on ollut vahva jo ennen perheenkokoajan oleskeluluvan myöntämistä. Joka tapauksessa aviolupauksen antanutta valittajaa on tässä tapauksessa syytä pitää perheenkokoajan muuna omaisena, jotta perheen henkinen kokonaistilanne ja lasten etu huomioon ottaen ei päädytä heille kohtuuttomaan lopputulokseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus poistaa hallinto-oikeuden päätökseen liitetyn valitusosoituksen, jonka mukaan hallinto-oikeuden päätöksestä voi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Korkein hallinto-oikeus tutkii asian valittajan hallinto-oikeuden päätöksestä tekemänä valituksena.

2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1.

Kotoutumisen edistämisestä annetun lain 82 §:n 1 momentin mukaan jollei muualla laissa toisin säädetä, mainitussa laissa tarkoitettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Kotoutumisen edistämisestä annetun lain 82 §:n 1 momentin toinen virke on lisätty lakiin kotoutumisen edistämisestä annetun lain 82 §:n muuttamisesta annetulla lailla (1015/2015), joka on tullut voimaan 1.1.2016. Lain 1015/2015 siirtymäsäännöksen mukaan muutoksenhaussa ennen lain voimaantuloa annettuun hallintopäätökseen sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Koska valittajan maahantulomatkan kustannusten korvaamista koskeva Maahanmuuttoviraston päätös on tehty 28.11.2014, on asiassa tullut muutoksenhaun osalta soveltaa kotoutumisen edistämisestä annetun lain (1386/2010) 82 §:n 1 momenttia sen alkuperäisessä muodossa. Sen mukaan mainitussa laissa tarkoitettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Hallintolainkäyttölain 9 §:n mukaan hallinto-oikeuden päätöksestä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätökseen liitetty virheellinen valitusosoitus on poistettava ja valittajan valituslupahakemus ja valituskirjelmä tutkittava korkeimmassa hallinto-oikeudessa valituksena.

2.

2.1. Keskeiset säännökset ja lain esityöt

Kotoutumisen edistämisestä annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan lakia sovelletaan henkilöön, jolla on ulkomaalaislaissa (301/2004) tarkoitettu voimassa oleva oleskelulupa Suomessa. Lakia sovelletaan myös henkilöön, jonka oleskeluoikeus on rekisteröity tai jolle on myönnetty oleskelukortti ulkomaalaislain mukaisesti.

Saman pykälän 2 momentin mukaan lain 5 luvun säännöksiä kuntaan osoittamisesta ja 6 luvun 45–49 §:n säännöksiä kustannusten korvaamisesta sovelletaan henkilöön:

1) joka saa ulkomaalaislaissa tarkoitettua kansainvälistä suojelua;

2) jolle on hänen haettuaan kansainvälistä suojelua myönnetty oleskelulupa ulkomaalaislain 51, 52 tai 89 §:n perusteella;

3) joka on otettu Suomeen erityisellä humanitaarisella perusteella tai kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseksi ulkomaalaislain 93 §:n perusteella; ja

4) jolle on myönnetty jatkuva oleskelulupa ulkomaalaislain 52 a §:n 2 momentin tai 54 §:n 5 momentin perusteella.

Pykälän 3 momentin mukaan lain 5 luvun ja 6 luvun 45–49 §:n säännöksiä sovelletaan lisäksi 2 momentissa tarkoitetun henkilön perheenjäseneen tai muuhun omaiseen, jos tällä on ollut perheside 2 momentissa tarkoitettuun henkilöön ennen tämän Suomeen tuloa.

Kotoutumisen edistämisestä annetun lain 86 §:n 1 momentin mukaan Maahanmuuttovirasto korvaa ulkomaalaislain 90 §:ssä tarkoitetussa pakolaiskiintiössä Suomeen otetun henkilön ja tämän perheenjäsenen maahantulomatkasta aiheutuneet kustannukset.

Saman pykälän 2 momentin mukaan Maahanmuuttovirasto voi yksittäisessä tapauksessa päättää hakemuksesta korvata muun kuin 1 momentissa tarkoitetun kansainvälistä suojelua saavan henkilön perheenjäsenen maahantulomatkasta aiheutuneet kustannukset, jos kustannusten korvaamatta jättäminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon kansainvälistä suojelua saavan henkilön tai hänen perheenjäsenensä vaikea vamma, vakava sairaus tai muu näihin rinnastettava poikkeuksellisen painava syy.

Hallituksen esityksessä laiksi kotoutumisen edistämisestä ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 185/2010 vp) todetaan kotoutumisen edistämisestä annetun lain 86 §:n osalta muun ohella seuraavaa:

"Maahanmuuttovirasto korvaisi pykälän 1 momentin mukaan ulkomaalaislain 90 §:ssä tarkoitetussa pakolaiskiintiössä Suomeen otetun henkilön ja tämän perheenjäsenen maahantulomatkasta aiheutuneet kustannukset. Maahanmuuttovirasto voisi 2 momentin mukaan yksittäisessä tapauksessa päättää hakemuksesta korvata muunkin kuin 1 momentissa tarkoitetun kansainvälistä suojelua saavan henkilön perheenjäsenen maahantulomatkasta aiheutuneet kustannukset, jos kustannusten korvaamatta jättäminen olisi kohtuutonta ottaen huomioon kansainvälistä suojelua saavan henkilön tai hänen perheenjäsenensä vaikea vamma, vakava sairaus tai muu vastaava poikkeuksellisen painava syy. Poikkeuksellisen painava syy voisi tällöin liittyä lapsen edun toteutumisen varmistamiseen esimerkiksi lapsen vammaisuuden vuoksi. Poikkeuksellisen painavana syynä ei tulisi kyseeseen yksinomaan kansainvälistä suojelua saavan henkilön tai hänen perheenjäsenensä varattomuus.

( - - )

Perheenjäsen määritellään ulkomaalaislain 37 §:ssä. Maahantulomatkat korvattaisiin ainoastaan sellaisten kiintiöpakolaisten perheenjäsenten osalta, joilla on ollut perheside perheenkokoajana olevaan kiintiöpakolaiseen ennen oleskeluluvan myöntämistä ja ainoastaan sellaisten 2 momentissa tarkoitettujen kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden perheenjäsenten osalta, joilla on ollut perheside Suomessa kansainvälistä suojelua saavaan ennen tämän Suomeen tuloa. Maahantulomatkalla tarkoitettaisiin ensimmäistä matkaa Suomeen oleskeluluvan myöntämisen jälkeen."

2.2. Asiassa esitetty selvitys

Perheenkokoaja on saapunut Suomeen 27.5.2008 ja hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua. Maahanmuuttovirasto ei ole päätöksellään 28.5.2009 antanut perheenkokoajalle turvapaikkaa, mutta on myöntänyt hänelle jatkuvan oleskeluluvan suojelun tarpeen perusteella.

Valittaja on hakenut oleskelulupaa 3.7.2013 Suomen Ankaran edustustossa. Hänelle on 24.7.2014 myönnetty jatkuva oleskelulupa Suomeen perheenkokoajan perheenjäsenenä. Oleskelulupapäätöksen mukaan perheenkokoaja ja valittaja ovat avioituneet 6.5.2012 ja valittaja on raskaana.

Valittaja on saapunut Suomeen 23.8.2014. Hän on hakenut Maahanmuuttovirastolta matkakustannustensa korvaamista ja ilmoittanut matkakustannustensa olleen tavallista suuremmat, sillä pitkällä olevan raskauden takia valittaja ei ole pystynyt matkustamaan yksin ja hänellä on ollut mukanaan saattaja. Valittajan raskaudesta esitetyn selvityksen mukaan lapsen laskettu aika on ollut 22.12.2014.

Valittaja on vedonnut raskautensa lisäksi perheenkokoajan heikkoon terveydentilaan.

Perheenkokoajan terveydentilasta on esitetty psykiatrian erikoislääkärin 9.6.2015 antaman lausunto, jonka mukaan perheenkokoaja on koko Suomessa oleskelunsa aikana kärsinyt hyvin laaja-alaisista psyykkisistä vaikeuksista, jotka todennäköisesti suurimmaksi osaksi liittyvät traumaattisiin kokemuksiin. Perheenyhdistämisellä on kuitenkin ollut ilmeinen potilaan kokonaisvaltaista terveydentilaa ja toimintakykyä tukeva vaikutus. Perheenyhdistämisprosessista aiheutuneet kustannukset kuormittavat kuitenkin perheenkokoajan ja hänen perheensä muutenkin heikkoa taloudellista tilannetta, ja perheenkokoaja on tämän vuoksi velkaantunut kotimaahansa. Perheenkokoaja joutuu kyseisen velan vuoksi kokemaan jatkuvaa painostusta ja turvallisuusuhkaa, mikä kuormittaa psyykkistä tilannetta edelleen. Lausunnon mukaan perheenkokoajan erityisen vaikea, kompleksinen, traumaperäinen stressihäiriö on sellainen vakava sairaus, jonka vuoksi perheenyhdistämisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamatta jättäminen olisi kohtuutonta.

2.3. Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Korkein hallinto-oikeus toteaa, ettei perheenkokoaja ole tullut Suomeen ulkomaalaislain 90 §:ssä tarkoitetussa pakolaiskiintiössä, vaan hän on saanut oleskeluluvan kansainvälisen suojelun tarpeen perusteella. Arvioitaessa valittajan maahantulomatkasta aiheutuneiden kustannusten korvaamista asiassa tulee näin ollen sovellettavaksi kotoutumisen edistämisestä annetun lain 86 §:n 2 momentti. Jos valittajaa voidaan pitää 86 §:n 2 momentissa tarkoitettuna perheenjäsenenä, asiassa on tämän jälkeen ratkaistava, onko hänelle mainitun momentin nojalla perusteita korvata maahantulomatkasta aiheutuneet kustannukset.

Kotoutumisen edistämisestä annettu laki ei sisällä erillistä määritelmää kansainvälistä suojelua saavan henkilön perheenjäsenestä. Lain 2 §:n 1 momentin mukaan lakia kuitenkin sovelletaan henkilöön, jolla on ulkomaalaislaissa (301/2004) tarkoitettu voimassa oleva oleskelulupa Suomessa. Ulkomaalaislain 37 §:n mukaan perheenjäseneksi katsotaan muun muassa Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso. Mainitussa pykälässä ei edellytetä sitä, että perheenkokoajan perheside on ollut olemassa jo ennen Suomeen tuloa. Tällainen vaatimus on kuitenkin lainsäädännössä saatettu erikseen säätää. Esimerkiksi kotoutumisen edistämisestä annetun lain 2 §:n 3 momentin mukaan lain 5 luvun ja 6 luvun 45–49 §:n säännöksiä sovelletaan lisäksi 2 momentissa tarkoitetun henkilön perheenjäseneen tai muuhun omaiseen, jos tällä on ollut perheside momentissa tarkoitettuun henkilöön ennen tämän Suomeen tuloa. Vastaavasti ulkomaalaislain 114 §:n 4 momentissa (505/2016) on säädetty, että turvapaikan saaneen perheenkokoajan perheenjäsenen vapautuminen oleskeluluvan saamista koskevasta toimeentulovaatimuksesta edellyttää muun ohella sitä, että perheenkokoajan perhe on muodostettu ennen perheenkokoajan Suomeen tuloa.

Hallinto-oikeus on valituksenalaisessa päätöksessään todennut, että kotoutumisen edistämisestä annetun lain 86 §:n 2 momenttia koskevista hallituksen esityksen (HE 185/2010 vp) perusteluista ilmenee, että maahantulomatka korvataan ainoastaan sellaisten kansainvälisten suojelua saavien perheenjäsenten osalta, joilla on ollut perheside Suomessa kansainvälistä suojelua saavaan ennen tämän Suomeen tuloa. Koska valittaja ja perheenkokoaja olivat solmineet avioliiton vasta noin neljä vuotta perheenkokoajan Suomeen saapumisen jälkeen, hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, ettei hallinto-oikeus ole voinut valituksenalaisesta päätöksestä ilmenevällä tavalla perustaa päätöstään pelkästään hallituksen esityksen perusteluihin. Kotoutumisen edistämisestä annetun lain 86 §:n 2 momentista ei ilmene, että maahantulomatkat korvattaisiin ainoastaan sellaisten kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden perheenjäsenten osalta, joilla on ollut perheside Suomessa kansainvälistä suojelua saavaan ennen tämän Suomeen tuloa. Myöskään muussa lainsäädännössä tällaista vaatimusta ei ole asetettu. Pelkästään hallituksen esityksen perusteluihin viittaamalla ei voida päätyä ratkaisuun, joka on ristiriidassa voimassaolevan lainsäädännön kanssa.

Edellä esitetyn perusteella maahantulomatkan kustannusten korvaaminen kansainvälistä suojelua saavan henkilön perheenjäsenelle ei edellytä sitä, että perheside olisi ollut olemassa ennen Suomessa kansainvälistä suojelua saavan Suomeen tuloa. Näin ollen valittajaa, joka on kansainvälistä suojelua saavan Suomessa asuvan perheenkokoajan aviopuoliso, on pidettävä kotoutumisen edistämisestä annetun lain 86 §:n 2 momentin mukaisena perheenjäsenenä, jonka maahantulomatkasta aiheutuneet kustannukset voidaan tietyin edellytyksin korvata momentissa säädetyillä perusteilla.

Valituksessa on vedottu valittajan raskauteen ja perheenkokoajan vaikeaan terveydentilaan ja todettu, että perheen henkinen hyvinvointi huomioon ottaen valittajan matkakustannusten korvaamatta jättäminen olisi kohtuutonta. Korkein hallinto-oikeus katsoo kaikki asiassa esitetty selvitys huomioon ottaen, ettei valittajan raskautta tai perheenkokoajan terveydentilaa voida pitää sellaisina kotoutumisen edistämisestä annetun lain 86 §:n 2 momentissa tarkoitettuina poikkeuksellisen painavina syinä, joiden vuoksi valittajan maahantulomatkasta aiheutuneet poikkeuksellisen suuret kustannukset tulisi korvata.

Edellä mainituilla perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Petri Helander ja Tuomas Kuokkanen. Asian esittelijä Anna Mähönen.

 
Julkaistu 22.6.2017