KHO:2017:130

Poliisilaitos oli hylännyt A:n hakemukset ampuma-aseiden hankkimis- ja hallussapitoluvista, koska A:lla oli jo harrastuksiin sopivat aseet eikä hän ole esittänyt hyväksyttäviä perusteita sille, että hakemusten mukaiset uudet aseet soveltuisivat aseiden kaliiperit huomioon ottaen paremmin ilmoitettuihin ampumaharrastusmuotoihin kuin hänellä jo olemassa olevat käsiaseet.

Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n valituksen. Hallinto-oikeus oli todennut, että A:lla oli voimassa olevat hallussapitoluvat hänen ampuma-aselupahakemuksissaan ilmoittamiin käyttötarkoituksiin hyvin soveltuville aseille. A ei hakemuksista ja valituksesta saatavan selvityksen mukaan harrastanut kilpa-ammuntaa eikä hänellä ollut kilpailullisia tavoitteita, vaan hänen harrastuksensa perustui vapaamuotoisempaan ampumiseen. Hän ei ollut esittänyt ampuma-aselain mukaisia hyväksyttäviä syitä lisäaseiden hankkimiselle.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Asiassa oli kysymys hankkimis- ja hallussapitoluvista kolmeen kertatulitoimiseen revolveriin ja kolmeen itselataavaan kertatulitoimiseen pistooliin. Ampuma-aselain mukaan hankkimis- ja hallussapitolupien myöntämisen edellytyksiä harrastusperusteella tällaisille erityisen tulivoimaisille asetyypeille oli arvioitava tiukemmin kuin muille asetyypeille. Kysymyksessä olevia kuutta hakemusta oli tullut arvioida kokonaisuutena yhdessä A:n aiempien hallussapitolupien mukaisten käsiaseiden kanssa. A ei ollut esittänyt harrastusammunnan lisäksi kilpailullisia tavoitteita ampumaharrastukselleen. A:n esittämä harrastusperuste huomioon ottaen hänellä olevien aiempien hallussapitolupien mukaisten aseiden ei voitu katsoa olevan ilmoitettuun harrastusammuntaan siten soveltumattomia, että uusien aseiden hankkiminen ja hallussapito olisi perusteltua. Hakemusten kohteena olevien kaikkien aseiden hankkimiseen ei ollut tällöin esitetty sellaista harrastustoimintaa koskevaa selvitystä, jota voitaisiin pitää lupaharkinnassa merkityksellisenä. Poliisilaitos oli voinut harkintavaltansa rajoissa hylätä hakemukset.

Ampuma-aselaki 43 § 1 momentti, 44 § 1 momentti ja 45 § 1 momentti ja 2 momentti 2 kohta

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 27.8.2015 nro 15/0702/4

Asian aikaisempi käsittely

Itä-Uudenmaan poliisilaitos / Järvenpään poliisiasema on 11.8.2014 tekemillään päätöksillä nro:t 2013/73239, 2013/73242, 2013/73237, 2013/73228, 2013/73245 ja 2013/73254 hylännyt A:n 18.12.2013 jättämät hakemukset ampuma-aseiden hankkimis- ja hallussapitoluvista, koska hakija ei ole esittänyt hyväksyttäviä perusteita uusien hankkimislupien saamiseksi harrastustoimintaan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valitukset edellä mainituista Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen päätöksistä.

Hallinto-oikeus on perustellut valitusten hylkäämistä seuraavasti:

Ampuma-aselain 43 §:n mukaan ampuma-aseen hankkimislupa voidaan antaa hyväksyttävään käyttötarkoitukseen, jollainen on muun ohella ampumaurheilu ja -harrastus.

Ampuma-aselain 44 §:n mukaan hankkimislupa voidaan antaa vain sellaista ampuma-asetta tai aseen osaa varten, joka ei lippaan patruunamäärän, kaliiperin tai muiden ominaisuuksien perusteella ole hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen nähden tarpeettoman tulivoimainen ja tehokas sekä joka soveltuu hyvin hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen.

Ampuma-aselain 45 §:n mukaan hankkimislupa voidaan antaa sellaiselle 18 vuotta täyttäneelle henkilölle, jota terveydentilansa ja käyttäytymisensä perusteella on pidettävä sopivana pitämään hallussaan ampuma-aseita ja aseen osia. Lupaviranomaisella on oikeus saada hakijasta lääketieteellinen arvio, kun saatujen tietojen tai haastattelun perusteella lupaviranomaisella on syytä epäillä luvanhakijan henkilökohtaista sopivuutta ampuma-aseen hallussapitoon. Lupaviranomaisella on oikeus salassapitovelvollisuuden estämättä saada lääketieteellisessä arviossa luvanhakijasta sellaiset terveystiedot, jotka ovat välttämättömiä lupaviranomaisen arvioidessa hakijan sopivuutta ampuma-aseen hallussapitoon. Asevelvollisen on esitettävä selvitys suoritetusta varusmies- tai siviilipalveluksesta. Jos palvelusta ei ole suoritettu, asevelvollisen on esitettävä määräys aloittaa palvelus taikka päätös palveluksesta vapauttamisesta, palvelusajankohdan siirrosta tai palveluksen keskeyttämisestä syineen.

Hallituksen esityksen (HE 83/1997 vp) ampuma-aselaiksi 43 §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan laissa olisi tyhjentävästi lueteltu ampuma-aseen hyväksyttävät käyttötarkoitukset. Lupaviranomainen voisi lakiehdotuksen mukaan antaa luvan ampuma-aseen tai aseen osan hankkimiseen, jos käyttötarkoitus olisi ehdotetun pykälän mukaan hyväksyttävä ja hankittavaa ampuma-asetta ja aseen osaa koskevat 44 §:n mukaiset edellytykset sekä hankkimisluvan saajaa koskevat 45 §:n mukaiset edellytykset täyttyisivät. Perusedellytyksenä kaikille ehdotetun lain mukaisille luville olisi lain 18 §:n 2 momentin mukaan se, ettei ole syytä epäillä lupaa tai sen nojalla hankittua tai hallussapidettyä esinettä käytettävän väärin. Hallituksen esityksen mukaan lain 45 §:n 1 momentin yksityiskohtaisten perustelujen mukaan luvan hakijan olisi selvitettävä, että hänellä on momentissa tarkoitettu hyväksyttävä syy ampuma-aseen tai aseen osan hankkimiseen. Hänellä olisi lisäksi oltava myös käytännössä mahdollisuus käyttää asetta ilmoittamaansa tarkoitukseen. Luvan antaminen riippuisi viranomaisen harkinnasta. Suomessa vakiintuneen periaatteen mukaan kenelläkään ei ole ehdotonta oikeutta ampuma-aseen hankkimiseen ja hallussapitoon.

Edelleen mainitun hallituksen esityksen 43 §:n 1 momentin yksityiskohtaisten perustelujen mukaan lupahakemusta ei lähtökohtaisesti tulisi hylätä sillä perusteella, että luvan hakijalla on jo useita ampuma-aseita hallussaan. Sillä seikalla, onko hakijalla jo entuudestaan vastaavaan tarkoi- tukseen soveltuva ase, voisi kylläkin olla merkitystä lupaharkinnassa. Monissa kilpa-ammunnan ja muissa harrastusammunnan lajeissa on kuitenkin tarpeellista hankkia useita toisiaan vastaaviakin ampuma-aseita. Näin ollen lupaviranomaisen ei lähtökohtaisesti tulisi hylätä hakemusta sillä perusteella, että luvan hakijalla on jo entuudestaan hakemuksen kohteena olevaa asetta vastaava ampuma-ase. Jos ampuma-aseita on paljon, niiden säilyttämiselle voitaisiin kuitenkin asettaa tavanomaista korkeammat turvallisuusvaatimukset lakiehdotuksen 107 §:n 1 momentin nojalla.

Saman hallituksen esityksen 44 §:n 1 momentin yksityiskohtaisten perustelujen mukaan eräitä ampuma-aseita on tulivoimansa, tehonsa, käsiteltävyytensä, helpon kätkettävyytensä, epätavanomaisen ulkomuotonsa tai muiden ominaisuuksiensa vuoksi pidettävä muita aseita vaarallisempina. Siksi on tarkoituksenmukaista, että näiden aseiden hankkimiselle asetetaan erityisiä ehtoja ja rajoituksia. Kaiken kaikkiaan on tarkoituksenmukaista, että perusteena muita aseita tiukemmalle lupaharkinnalle ovat ampuma-aseen ominaisuudet eikä se, mihin käyttötarkoitukseen ase on alun perin valmistettu tai missä käyttötarkoituksessa sitä tosiasiallisesti käytetään. Esityksen mukaan hankkimislupa voidaan antaa vain sellaiselle ampuma-aseelle tai aseen osalle, joka soveltuu hyvin hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen. Sen lisäksi, että ampuma-aseen tai aseen osan tulisi esityksen mukaan soveltua hyvin hakijan ilmoittamaan käyttötarkoitukseen, ei hankittava ase tai aseen osa saisi olla käyttötarkoitukseensa nähden tarpeettoman tulivoimainen ja tehokas. Aseessa ei myöskään saisi olla lipasta, jonka patruunamäärä on tarpeettoman suuri. Vastapainona sille, että säännöksistä poistettaisiin sotilasaseen käsite ja siihen liittyvä tiukennettu lupamenettely, olisi kuitenkin oltava säännös, jonka perusteella lupaviranomainen voi hylätä lupahakemuksen silloin, kun lupaa haetaan selvästi liian voimakastehoisten tai muuten tarpeettoman vaarallisten aseiden hankkimiseen.

Hallituksen esityksen mukaan kilpa-ammunnan lajeissa on yleisesti ottaen varsin tarkat säännökset kussakin lajissa sallituista ampuma-aseista. Lupaviranomaisen tulisikin arvioida aseen soveltuvuutta aiottuun käyttötarkoitukseen juuri näiden seikkojen perusteella. Tässä harkinnassa ei luonnollisestikaan aseen hinnalle tai vastaaville yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen kannalta toisarvoisille seikoille tulisi antaa merkitystä. Vaikka asedirektiivissä ja Schengenin yleissopimuksessa yksiselitteisesti kielletäänkin sarjatuliaseet, myös isolla lipaskapasiteetilla varustetut isokaliiperiset tai muuten tehokkaat itselataavat kertatuliaseet ovat erittäin vaarallisia aseita. Näillä aseilla voidaan ampua lippaan patruunamäärän mukaan jopa kymmeniä nopeita peräkkäisiä tähdättyjä laukauksia. Tähän ryhmään kuuluu sekä käsiaseita että kiväärejä. Myös iso- kaliiperisia, suurella lipaskapasiteetilla varustettuja käsiaseita on pidettävä erityisen vaarallisina ja tulivoimaisina aseina.

Hallituksen esityksen mukaan vaikka edellä onkin todettu, että lupaviranomaisen olisi suhtauduttava erityisellä harkinnalla teholtaan ja tulivoimaltaan erityisen vaarallisia aseita koskeviin lupahakemuksiin, lupa olisi toisaalta aina annettava käyttötarkoitukseen sopivaan ampuma-aseeseen, jos luvan saamisen edellytykset muuten täyttyvät. Eräissä ammunnan lajeissa, lähinnä Practical -ammunnassa ja joissakin vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön liittyvissä reserviläisammunnan lajeissa tehokas ja tulivoimainen, usein alun perin sotilaskäyttöön valmistettu itselataava kertatulitoimintoinen ampuma-ase on välttämätön. Näissä tapauksissa lupaviranomaisen tulisi antaa lupa harrastuksessa tarvittavan aseen hankkimiseen sen vaarallisista ominaisuuksista huolimatta, jos muut luvan antamisen edellytykset, kuten ehdotetussa 45 §:n 2 momentissa tarkoitettu luotettava selvitys harrastuksesta, täyttyvät. Erityisen tehokkaita aseita käytetään myös ainakin silhuetti- ja kasa-ammunnassa.

A on 23.12.2013 hakenut harrastusperusteella hankkimis- ja hallussapitolupaa kuudelle ampuma-aseelle, kolmelle lippaalliselle kertatulirevolverille, kaliiperit .44 Magnum, .357 Magnum, .454 Casull ja kolmelle itselataavalle kertatulipistoolille, joista yksi on pienoispistooli, kaliiperit .22 Long Rifle ja kaksi 9 mm. Poliisilaitos on hylännyt hakemukset, koska A:lla on jo harrastuksiin sopivat aseet eikä hän ole esittänyt hyväksyttäviä perusteita, joiden mukaan haetut uudet aseet ja niiden kaliiperit soveltuisivat paremmin hänen ilmoittamiin ampumaharrastusmuotoihin kuin hänellä jo olemassa olevat käsiaseet.

A on perustellut kaliiperin .357 Magnum, kaliiperin .44 Magnum ja kaliiperin .454 Casull revolvereiden hankintaa 25 metrin matkalta tapahtuvalla tarkkuusammunnalla, 100 metrin matkalta tapahtuvalla Metal Plate ja Silhuetti -ammunnalla sekä isopistooliammunnalla. Kaliiperin .22 Long Rifle pistoolin hankintaa hän on perustellut 25 metrin matkalta tapahtuvalla tarkkuusammunnalla ja Practical -harjoitusammunnalla, koska kyseisen aseen patruunat ovat hinnaltaan huomattavasti edullisempia ja hän kertoo ampuvansa harjoitusten ensimmäisen tunnin tällä .22 kaliiperin pistoolilla. Kahden itselataavan kaliiperin 9 mm pistoolin hankintaa hän on perustellut 25 metrin matkalta tapahtuvalla tarkkuusammunnalla, kahden eri pistoolin erilaisilla ampumaominaisuuksilla, muun muassa aseen paino, liipaisinherkkyys, kahvakulma, koska näillä asioilla on A:n mukaan iso merkitys Practical -ammunnoissa. Poliisilaitoksen päätösten mukaan A:lla on hallussapitoluvat kuudelle ampuma-aseelle, kaliiperin 9 mm itselataavalle kertatulipistoolille Clock 17, kaliiperin 45 itselataavalle kertatulipistoolille Springfield 1911-A1, kaliiperin .223 REM .223 itselataavalle kertatulikiväärille Colt AR-15, kaliiperin 7.62x39 itselataavalle kertatulikiväärille Sako M92, kaliiperin 12/76 itselataavalle kertatulihaulikolle Mossberg 540 Military ja kaliiperin 12/70 kertalaukaushaulikolle Sarasgueta.

Hallinto-oikeus on todennut, että A:lla on voimassa olevat hallussapitoluvat hänen ampuma-aselupahakemuksissaan ilmoittamiin käyttötarkoituksiin hyvin soveltuville aseille. A ei hakemuksesta ja valituksesta saatavan selvityksen mukaan kilpaile ammunnassa eli hänellä ei ole kilpailullisia tavoitteita ammunnalle vaan hänen harrastuksensa perustuu vapaamuotoisempaan ampumiseen. Hän ei ole esittänyt ampuma-aselain mukaisia hyväksyttäviä syitä lisäaseiden hankkimiselle.

Poliisilaitos on näin ollen voinut harkintavaltansa rajoissa hylätä A:n edellä mainittuja ampuma-aseita koskevat hakemukset. Poliisilaitoksen päätöksiä ei ole syytä valitusten johdosta muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Matti Tamminen, Merja Tarvainen ja Anni Tuomaala. Esittelijä Kimmo Huttunen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituslupahakemuksessaan ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja poliisilaitosten päätökset kumotaan ja asia palautetaan poliisilaitokselle lupien myöntämistä varten. A on myös vaatinut, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely.

A on vaatimustensa perusteluina uudistanut aikaisemmin esittämänsä sekä lisäksi lausunut muun ohella seuraavaa:

Kyse on ampuma-aseasiasta, jossa lupakäytäntö vaihtelee. Tämän vuoksi valitusluvan myöntäminen on tarpeen.

Poliisilaitoksen päätöksiä ei ole perusteltu tapauskohtaisesti, sillä hylkäävä perustelu kaikkiin hakemuksiin on ollut sama. Myöskään hallinto-oikeus ei ole perustellut päätöstään hakemusten mukaisesti.

Itselataavien aseiden hankkimis- ja hallussapitoluvan epäämiselle ei ole normiperustaa. A:lla on tarkastetut aseensäilytysolosuhteet.

A:lla ei ole asetta, jota voisi käyttää pienoispistooliammunnassa tai 25 metrin Steel Plate -ammunnassa, jota varten hän on hakenut hankkimis- ja hallussapitolupaa .22 kal pienoispistoolille. A:lla ei myöskään ole asetta, jota voisi käyttää 100 metrin Steel Plate -ammunnassa.

Pitkän matkan ammunnoissa ei voi ampuma-asennon vuoksi käyttää asetta, jossa on liikkuva luisti, koska ase tuetaan reittä vasten. Lisäksi luodin väsyminen pitkällä matkalla on niin merkittävä, ettei vajaatehoisia aseita voi käyttää. A on hakenut lupaa revolvereille 100 metrin Metal Plate -ammuntaa varten, mutta tältä osin lupien epäämistä ei ole perusteltu. A on kuulunut 23 vuotta Metal Plate -seuraan ja harrastanut Metal Plate -ammuntaa sisäradoilla vuodesta 2011 lähtien. A:lla ei ole 100 metrin Metal Plate -ammuntaan soveltuvaa asetta eikä pienoispistooliammuntaan tai .22 practical -ammuntaan soveltuvaa asetta.

Hallinto-oikeuden päätösharkinta on ollut merkittävällä tavalla virheellistä, koska päätöksen perustelujen mukaan lupaa on haettu kolmelle lippaalliselle kertatulirevolverille. Todellisuudessa revolverit eivät ole lippaallisia, mikä vähentää niiden tulivoimaa.

Oikeuskäytännössä on myönnetty luvat .357 isopistooliammuntaan ja .44 Magnum silhuettiammuntaan soveltuville aseille.

A on esittänyt kaikille aseille hyväksyttävän käyttötarkoituksen ja lisäksi poikkeuksellisen laajan näytön harrastuneisuudestaan.

A:lla ei ole sellaisia henkilöön liittyviä syitä, joiden perusteella luvat voitaisiin evätä.

A on perustellut vaatimustaan suullisen käsittelyn toimittamiseksi sillä, että suullisessa käsittelyssä esitettäisiin video niistä ammuntalajeista, joihin lupia haetaan. Tarkoituksena olisi osoittaa, ettei A:lla olevilla aseilla voi harrastaa Metal Plate -ammuntaa pitkältä matkalta. Lisäksi A:ta kuultaisiin henkilökohtaisesti hänen aseharrastuksestaan, aseiden hankinnan syistä ja hänen saamistaan ohjeista sekä siitä, onko hänellä hakemustensa mukaisiin lajeihin soveltuvia aseita. Lisäksi todistajana aseiden soveltuvuudesta kuultaisiin henkilöä, jolla on pitkä asealan ja -kilpailujen kokemus. Hän todistaisi silhuetti- ja Practikal -ammunnan eroavaisuuksista.

Itä-Uudenmaan poliisilaitos on antanut lausunnon.

Poliisihallitus on antanut lausunnon, jossa se on muun ohella todennut, että revolverin toimintatapa on lähes poikkeuksetta lippaallinen kertatuli, koska revolverin rulla katsotaan lippaaksi. Asiassa ei ole kyse hyvin harvinaisesta itselataavan kertatulen revolverista.

A on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian.

1) Suullisen käsittelyn toimittamista koskeva vaatimus hylätään.

2) Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1) Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi A on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista, selvitys, jota hän on ilmoittanut siinä esittävänsä, sekä asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

2) Asiassa sovellettavia ampuma-aselain säännöksiä on selostettu edellä hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että mainittujen säännösten mukaan poliisilla on harkintavaltaa ampuma-aseen hankkimis- ja hallussapitolupia myöntäessään. Luvan antaminen riippuu siis viranomaisen harkinnasta eikä kenelläkään ole ehdotonta oikeutta ampuma-aseen hankkimiseen ja hallussapitoon.

Ampuma-aseiden erityinen vaarallisuus on voimassa olevan lainsäädännön mukainen peruste tiukemman lupaharkinnan suorittamiselle muiden aseiden hankkimis- ja hallussapitolupakäytäntöihin verrattuna. A on sinänsä katsottu soveltuvaksi henkilöksi ampuma-aseiden hallussapitoon, minkä vuoksi hänellä on jo entuudestaan hallussapitoluvat useaan aseeseen. Hänellä ei tämän vuoksi kuitenkaan ole ehdotonta oikeutta saada hankkimis- ja hallussapitolupia nyt kysymyksessä olevien hakemusten mukaisille aseille.

Asiakirjaselvityksen mukaan A:lla on jo hallussapitolupa kaliiperin 9 mm itselataavaan kertatulipistooliin. Lisäksi hänellä on hallussapitoluvat kaliiperin 45 itselataavalle kertatulipistoolille, kaliiperin .223 REM itselataavalle kertatulikiväärille, kaliiperin 7.62x39 itselataavalle kertatulikiväärille, kaliiperin 12/76 itselataavalle kertatulihaulikolle ja kaliiperin 12/70 kertalaukaushaulikolle. Yksistään se seikka, että hakijalla jo entuudestaan on vastaaviin tarkoituksiin soveltuvia aseita, ei ole peruste hakemusten hylkäämiselle. Sillä on kuitenkin merkitystä lupaharkinnassa, erityisesti kun kyse on tulivoimaisia aseita koskevista hakemuksista.

Monissa kilpa-ammunnan ja muissa harrastusammunnan lajeissa on tarpeellista hankkia useita toisiaan vastaaviakin ampuma-aseita. A ei ole kuitenkaan esittänyt hakemustensa perusteeksi kilpa-ammuntaa, vaan ainoastaan vapaamuotoisen, joskin aktiivisen harrastustoiminnan. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että A:n esittämä näyttö harrastustoiminnasta on lähtökohtaisesti riittävää ampuma-aseiden hankkimis- ja hallussapitolupien saamiseksi, mitä osaltaan osoittavat jo hänelle aiemmin harrastusperusteella myönnetyt hallussapitoluvat.

Pelkkä harrastaminen ilman kilpailutarkoitusta ei kuitenkaan edellytä juuri tietyn kaliiperin aseiden hankintaa. A:lla on jo entuudestaan hallussapitoluvat useisiin ampuma-aseisiin, ja myös hallussapitoluvat sellaisiin ampuma-aseisiin, joilla hän pystyy harrastamaan hakemusten mukaisia ampumaharrastuslajeja eri etäisyyksiltä. Eri aseiden erilaiset ampumisominaisuudet tai tiettyyn asetyyppiin saatavat edullisemmat panokset eivät ole riittäviä selvityksiä niiden tarpeellisuudesta harrastustoiminnan kannalta.

Asiassa on myös otettava huomioon, että hakemukset ovat koskeneet hankkimis- ja hallussapitolupien saamista kolmeen kertatulitoimiseen revolveriin ja kolmeen itselataavaan kertatulitoimiseen pistooliin. Ampuma-aselain mukaan hankkimis- ja hallussapitolupien myöntämisen edellytyksiä harrastusperusteella tällaisille erityisen tulivoimaisille asetyypeille on arvioitava tiukemmin kuin muille asetyypeille.

Edellä lausuttu huomioon ottaen kysymyksessä olevia kuutta hakemusta on tullut arvioida kokonaisuutena yhdessä A:n aiempien hallussapitolupien mukaisten käsiaseiden kanssa. A ei ole esittänyt harrastusammunnan lisäksi kilpailullisia tavoitteita ampumaharrastukselleen. A:n esittämä harrastusperuste huomioon ottaen hänellä olevien aiempien hallussapitolupien mukaisten aseiden ei voida katsoa olevan ilmoitettuun harrastusammuntaan siten soveltumattomia, että uusien aseiden hankkiminen ja hallussapito olisi perusteltua. Hakemusten kohteena olevien kaikkien aseiden hankkimiseen ei ole tällöin esitetty sellaista harrastustoimintaa koskevaa selvitystä, jota voitaisiin pitää lupaharkinnassa merkityksellisenä. Poliisilaitos on voinut harkintavaltansa rajoissa hylätä hakemukset.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Taina Pyysaari. Asian esittelijä Elina Nyholm.