KHO:2017:136

Alkoholijuomien anniskelulupa – Luvan pysyvä peruuttaminen – Luvanhaltijassa määräämisvaltaa käyttävät henkilöt – Verovelat – Yksityishenkilön velkajärjestely – Muuttuneet olosuhteet

Vuosikirjanumero: KHO:2017:136
Antopäivä: 25.8.2017
Taltionumero: 4100
Diaarinumero: 3327/2/16
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2017:136

Aluehallintovirasto peruutti A Oy:n alkoholijuomien anniskeluluvan pysyvästi, koska A Oy:ssä määräämisvaltaa käyttäneet henkilöt B ja C olivat kykenemättömiä huolehtimaan veloistaan ja koska he olivat laiminlyöneet verojen maksamisen jatkuvasti ja huomattavassa määrin. Hallinto-oikeus pysytti aluehallintoviraston päätöksen. Ennen hallinto-oikeuden päätöksen antamista käräjäoikeus oli määrännyt B:n ja C:n velkajärjestelyt alkaneeksi. Hallinto-oikeuden päätöksen antamisen jälkeen käräjäoikeus oli vahvistanut velkajärjestelyjä koskevat maksuohjelmat. Vaikka A Oy:lle myönnetyn anniskeluluvan peruuttaminen ei kohdistunut yksityishenkilön velkajärjestelystä annetussa laissa tarkoitettuun velalliseen, luvan peruuttamisen katsottiin vaarantavan B:lle ja C:lle myönnetyn velkajärjestelyn toteuttamisen. Kun otettiin huomioon asian käsittelyn aikana muuttuneet olosuhteet, alkoholilain ja yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain tarkoitus sekä se, ettei A Oy ollut laiminlyönyt verojen tai julkisten maksujen suorittamista tai muitakaan alkoholilain mukaisia velvoitteitaan, A Oy:lle myönnetyn anniskeluluvan peruuttamiselle ei enää ollut perusteita.

Alkoholilaki 21 a §:n 1, 2 ja 4 momentti ja 22 §:n 1 momentti

Laki yksityishenkilön velkajärjestelystä 1 §:n 1 momentti, 9 § ja 13 §:n 1 momentin 4 kohta

Suomen perustuslaki 18 § 1 momentti

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 2.9.2016 nro 16/0387/1

Asian aikaisempi käsittely

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on peruuttanut A Oy:lle (myöhemmin myös yhtiö)

X -nimiseen anniskelupaikkaan myönnetyn anniskeluluvan pysyvästi 6.5.2016 kello 9.00 lukien.

Päätöksen perustelujen mukaan aluehallintovirasto katsoo A Oy:ssä määräämisvaltaa käyttävien henkilöiden C:n ja B:n taloudellisesta tilanteesta johtuen, että yhtiöltä puuttuu anniskeluluvan haltijalta alkoholilain 21 a §:ssä edellytetty luotettavuus ja taloudelliset edellytykset.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus hylännyt yhtiön valituksen ja peruuttanut anniskeluluvan pysyvästi 1.11.2016 kello 9.00 alkaen sekä hylännyt yhtiön oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on selostettuaan alkoholilain 21 a §:n 1 momentin, 2 momentin ja 4 momentin sekä 22 §:n 1 momentin säännökset perustellut päätöstään, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, seuraavasti:

C:n kyky vastata veloistaan

Keski-Suomen ulosottoviraston 27.1.2016 päivätyn todistuksen mukaan C on todettu ulosotossa varattomaksi kolme kertaa 7.7.2015. Varattomuusmerkinnät koskevat YEL-vakuutusmaksuja. Hakijan saatavat vaihtelevat varattomuusmerkintöjen osalta 518,54 euron ja 525,91 euron välillä. C:lla on lisäksi 10 avoinna olevaa ulosottoasiaa alkaen 1.4.2014. Hakijan saatavat edellä mainituissa ulosottoasioissa ovat yhteensä 154 795,20 euroa. Avoimet ulosottoasiat koostuvat jäännösveroista, arvonlisäveroista, velkakirjasaatavista, muista veroasioista ja muista yksityisoikeudellisista saatavista. Hakijoiden saatavat vaihtelevat 64,71 euron ja 67 301,32 euron välillä.

Verohallinnon 27.1.2016 päivätystä velvoitteidenhoitoselvityksestä ilmenee lisäksi, että C:llä on henkilökohtaista, erääntynyttä ja maksuunpantua verovelkaa per 27.1.2016 määrältään 8 005 euroa. Verovelat koostuvat kiinteistöverosta verovuodelta 2015 sekä jäännösveroista verovuosilta 2012–2014.

Suomen Asiakastieto Oy:n 29.1.2016 päivätyn otteen mukaan C:llä on seitsemän maksuhäiriömerkintää 29.1.2015 ja 1.9.2015 väliseltä ajalta. Merkinnöistä kolme koskee ulosottomenettelyssä todettua varattomuutta ja neljä merkintää koskee yksipuolista tuomiota velkomusasiassa. Maksuhäiriömerkinnöissä summat vaihtelevat 518 euron ja 246 295 euron välillä.

B:n kyky vastata veloistaan

Keski-Suomen ulosottoviraston 27.1.2016 päivätyn todistuksen mukaan B:llä on ulosottomerkinnöissään kaksi vireillä ollutta ulosottoasiaa, jotka ovat päättyneet merkinnällä suppean ulosoton este. Suppean ulosoton esteellä merkityt ulosottoasiat ovat päättyneet 17.6.2015 ja 25.8.2015. Summat vaihtelevat 34,64 euron ja 74,00 euron välillä ja koskevat ajoneuvoveroa ja pysäköintivirhemaksua. B:llä on lisäksi 10 avoinna olevaa ulosottoasiaa alkaen 4.6.2014. Hakijan saatavat edellä mainituissa ulosottoasioissa ovat yhteensä 82 392,61 euroa. Avoimet ulosottoasiat koostuvat arvonlisäveroista, YEL-vakuutusmaksuista, ennakkoveroista, velkakirjasaatavista ja muista veroasioista. Hakijoiden saatavat vaihtelevat 64,71 euron ja 53 153,19 euron välillä.

Verohallinnon 27.1.2016 päivätystä velvoitteidenhoitoselvityksestä ilmenee lisäksi, että B:llä on henkilökohtaista, erääntynyttä ja maksuunpantua verovelkaa per 27.1.2016 määrältään 9 422 euroa. Verovelat koostuvat kiinteistöverosta verovuodelta 2015, jäännösverosta verovuodelta 2014 sekä ennakkoveroista verovuodelta 2015.

Suomen Asiakastieto Oy:n 29.1.2016 päivätyn otteen mukaan B:llä on viisi maksuhäiriömerkintää 29.1.2015 ja 20.8.2015 väliseltä ajalta. Merkinnöistä kaksi koskee suppean ulosoton estettä ja kolme merkintää koskee yksipuolista tuomiota velkomusasiassa. Maksuhäiriömerkinnöissä summat vaihtelevat 35 euron ja 246 295 euron välillä.

Keski-Suomen käräjäoikeuden päätöksillä 29.4.2016 C:n ja B:n yrityshenkilön velkajärjestely on aloitettu.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Asiakirjoissa olevien selvitysten perusteella hallinto-oikeus katsoo, että A Oy:ssä määräämisvaltaa käyttävät, yhtiön hallituksen puheenjohtaja C ja hallituksen varsinainen jäsen B ovat olleet kykenemättömät vastaamaan veloistaan alkoholilain 21 a §:n 2 momentin 2 kohdan tarkoittamalla tavalla. Sillä seikalla, että C:n ja B:n yrityshenkilön velkajärjestely on 29.4.2016 aloitettu, ei edellä kerrotussa tilanteessa ole merkitystä arvioitaessa yhtiön luotettavuutta ja taloudellisia edellytyksiä. A Oy:ltä on siten puuttunut alkoholijuomien anniskeluun vaadittava luotettavuus sekä tarvittavat taloudelliset edellytykset. A Oy:lle myönnetyn anniskeluluvan peruuttaminen pysyvästi on ollut perusteltua. Näin ollen aluehallintoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Kun otetaan huomioon hallinto-oikeuden asiassa antama ratkaisu ja se, ettei oikeudenkäynnin voida katsoa aiheutuneen viranomaisen virheestä, ei ole kohtuutonta, että A Oy joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Jorma Niemitalo, Kristiina Kerttula ja Pirjo Joutsenlahti. Esittelijä Lenita Sundgren.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A Oy on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset anniskeluluvan peruuttamisesta kumotaan ja hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpano kielletään. Lisäksi yhtiön oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa tulee määrätä korvattavaksi.

Yhtiö on vaatimustensa tueksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

Yhtiöllä itsellään ei ole alkoholilain 21 a §:ssä tarkoitettua laiminlyöntiä eikä asiassa ole osoitettu relevanttia perustetta, joka osoittaisi yhtiön ilmeisen sopimattomaksi harjoittamaan anniskelutoimintaa. Mitään yhtiön puolesta suoritettavana olevaa maksua ei ole laiminlyöty.

Asiassa on merkittävää vaikutusta sillä, että päätös yhtiössä määräysvaltaa käyttävien C:n ja B:n velkajärjestelyn aloittamisesta on tehty Keski-Suomen käräjäoikeudessa 29.4.2016. Päätös maksuohjelmien vahvistamisesta saataneen aivan lähiaikana, sillä asioissa on jo laadittu maksuohjelmat ja ne on selvittäjän toimesta 12.9.2016 toimitettu käräjäoikeuden vahvistettaviksi. Kukaan ei ole vastustanut velkajärjestelyä ja maksuohjelmat ovat riidattomat.

Valituksenalaisessa päätöksessä selostetuilla C:n ja B:n taloudellista tilannetta kuvaavilla seikoilla ei ole sellaista asiallista yhteyttä anniskelulupaan, että yhtiöltä voitaisiin katsoa puuttuvan taloudelliset edellytykset harjoittaa luvanvaraista toimintaa. Yhtiön ja siinä määräämisvaltaa käyttävien samaistus on viety liian pitkälle. Nyt kyseessä ei ole alkoholilain esitöissä kuvailtu tilanne niin sanotusta välikäsijärjestelystä eikä tilanteesta, jossa liiketoimintaa harjoitetaan siten, että veroja ja muita velvoitteita ei ole tarkoituskaan kattaa alkoholijuomien hinnoittelulla.

Koska asiassa on näytetty, että velat on järjestelty ja niitä koskevat maksuohjelmat tehty, ei käsillä ole mitään C:n tai B:n taloudellisesta asemasta johtuvaa estettä anniskeluluvalle eikä sitä ole voitu peruuttaa. Kaikki velat, jotka hallinto-oikeuden päätöksessä on lueteltu, on järjestelty ja niistä on maksuohjelma.

Yhtiö on toimittanut valituksen täydennyksen ja liittänyt siihen muun ohella Keski-Suomen käräjäoikeuden päätökset, joilla C:n ja B:n velkajärjestelyn maksuohjelmat on vahvistettu 2.11.2016.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on antanut lausunnon, jota se on myöhemmin täydentänyt. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan yhtiön vastuuhenkilöt ovat kykenemättömiä vastaamaan veloistaan velkajärjestelyn aloittamisesta huolimatta. Vastuuhenkilöiden maksukyvyttömyys ja velkajärjestelyyn hakeutuminen johtuu heidän aiemmasta yritystoiminnastaan, johon on sisältynyt alkoholijuominen anniskelutoimintaa. Kyseinen aiempi yritystoiminta on päättynyt varojen puutteessa rauenneeseen konkurssiin maaliskuussa 2016.

Yhtiö on antanut vasteselityksen.

Korkein hallinto-oikeus on 27.10.2016 antamallaan päätöksellä taltionumero 4542 kieltänyt hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpanon, kunnes valitusasia on ratkaistu tai sitä ennen toisin määrätään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Yhtiön valitus hyväksytään siltä osin kuin kysymys on alkoholiluvan pysyvästä peruuttamisesta. Hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan tältä osin.

Muutoin eli siltä osin kuin hallinto-oikeus on hylännyt A Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen, valitus hylätään. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei tältä osin muuteta.

A Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Suomen perustuslain 18 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla.

Alkoholilain 21 a §:n 1 momentin mukaan anniskelulupa myönnetään täysi-ikäiselle hakijalle, joka ei ole konkurssissa ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu sekä jolla on alkoholijuomien anniskeluun vaadittava luotettavuus samoin kuin tarvittavat taloudelliset ja ammatilliset edellytykset.

Pykälän 2 momentin mukaan vaadittava luotettavuus tai taloudelliset edellytykset puuttuvat, jos:

1) hakija käyttää väärin päihdyttäviä aineita;

2) hakija on ulosmittauksen tai muun selvityksen mukaan kykenemätön vastaamaan veloistaan;

3) hakija on viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana ammattiaan harjoittaessaan tai muutoin syyllistynyt rikokseen, josta voi seurata vankeutta;

4) hakijalta tai yhteisöltä, jossa hakija on käyttänyt määräämisvaltaa, on viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana peruutettu pysyvästi anniskelulupa;

5) hakija on toistuvasti tai huomattavassa määrin laiminlyönyt verojen tai muiden julkisten maksujen suorittamisen; tai

6) hakija on käyttänyt määräämisvaltaa yhteisössä, joka on viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana asetettu konkurssiin tai jonka konkurssi mainittuna aikana on rauennut varojen puutteessa;

ja hakijan edellä mainittu tai siihen välittömästi verrattavissa oleva aikaisempi toiminta osoittaa hänet ilmeisen sopimattomaksi harjoittamaan anniskelutoimintaa.

Pykälän 4 momentin mukaan mitä edellä säädetään hakijasta, koskee myös sitä, joka omistuksen, sopimuksen tai muun järjestelyn perusteella käyttää määräämisvaltaa hakijan puolesta.

Lain 22 §:n 1 momentin mukaan lupaviranomainen voi antaa luvanhaltijalle huomautuksen, kirjallisen varoituksen, asettaa anniskelun valvonnan kannalta tarpeellisia ehtoja tai korvauksetta rajoittaa myöntämäänsä lupaa supistamalla anniskeluaikaa, anniskelualuetta tai anniskeltavien alkoholijuomien lajeja taikka korvauksetta peruuttaa myöntämänsä luvan joko määräajaksi tai pysyvästi, jos:

1) elinkeinotoiminnassa on rikottu tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä;

2) luvan saajan katsotaan menettäneen luvan saamisen edellytykset tai luotettavuutensa; tai

3) anniskelupaikassa on ilmennyt järjestyshäiriöitä tai muita väärinkäytöksiä.

Alkoholilain esitöistä (HE 24/2001 vp ja HE 50/2002 vp) ilmenee, että lupaharkinnassa ja anniskelutoiminnan valvonnassa painotetaan lain yleisiä tarkoitusperiä eli alkoholiongelmien ennalta ehkäisemistä sosiaali- ja terveyspoliittisin perustein. Esitöissä on lisäksi todettu, että ravintola-alalla esiintyy merkittävässä määrin harmaata taloutta ja talousrikollisuutta, minkä vuoksi lainsäädännössä viranomaisille tulisi antaa riittävästi mahdollisuuksia tämän torjuntaan.

Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 1 §:n mukaan maksukyvyttömän yksityishenkilön (velallisen) taloudellisen tilanteen korjaamiseksi voi tuomioistuin määrätä hänen velkojaan koskevista järjestelyistä (velkajärjestely) ja vahvistaa hänelle hänen maksukykyään vastaavan maksuohjelman niin kuin tässä laissa säädetään.

Lain 9 §:n mukaan velkajärjestely voidaan myöntää velalliselle, joka on maksukyvytön, jos:

1) maksukyvyttömyyden pääasiallisena syynä on velallisen maksukyvyn olennainen heikentyminen sairauden, työkyvyttömyyden, työttömyyden tai muun olosuhteiden muutoksen vuoksi pääasiassa ilman velallisen omaa syytä; tai

2) velkajärjestelyyn on muuten painavat perusteet ottaen huomioon velkojen ja niihin liittyvien velvoitteiden määrä suhteessa velallisen maksukykyyn,

eikä velallinen kohtuudella kykene parantamaan maksukykyään voidakseen selviytyä veloistaan aiheutuvista menoista.

Lain 13 §:n mukaan velkajärjestelyn alettua velalliseen ei saa kohdistaa toimenpiteitä maksukiellon piiriin kuuluvan velan perimiseksi tai sen suorittamisen turvaamiseksi. Jo aloitettuja toimenpiteitä ei saa jatkaa. Velalliseen ei tällaisen velan osalta myöskään saa kohdistaa maksuviivästyksen seuraamuksia. Tässä säädetyn kiellon piiriin kuuluvat muun muassa seuraavat toimenpiteet:

---

4) velkajärjestelyn piiriin kuuluvan velan maksun laiminlyöntiin perustuvan velalliselle haitallisen hallinnollisen päätöksen tekeminen.

Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 83/2014 vp) on pykälän 13 §:n 1 momentin 4 kohdan osalta lausuttu, että momenttiin lisättäisiin uusi 4 kohta, jonka mukaan velkajärjestelyn piiriin kuuluvan velan maksun laiminlyöntiin perustuvan velalliselle haitallisen hallinnollisen päätöksen tekeminen olisi kiellon piiriin kuuluva toimenpide. Säännös on tarpeen, koska velkajärjestely tulisi nykyistä useammin mahdolliseksi elinkeinotoimintaa harjoittaville velallisille. Säännös vastaa yrityssaneerauslain 19 §:n 1 momentin 4 kohtaa. Velalliselle haitallisella hallinnollisella päätöksellä tarkoitetaan päätöstä, jonka verohallinto tai muu viranomainen voi tehdä maksuviivästyksen perusteella. Tällainen päätös voi olla esimerkiksi ennakkoperintärekisteristä poistaminen.

Tosiseikat

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on 21.3.2016 tekemällään päätöksellä peruuttanut A Oy:lle myönnetyn alkoholijuomien anniskeluluvan sillä perusteella, että yhtiössä määräämisvaltaa käyttävien B:n ja C:n taloudellisesta tilanteesta johtuen yhtiön on katsottu menettäneen alkoholilain 21 a §:n mukaiset taloudelliset edellytyksensä ja luotettavuutensa. Hallinto-oikeus on 2.9.2016 antamallaan päätöksellä hylännyt yhtiön valituksen.

B:n ja C:n yksityishenkilön velkajärjestelyt on aloitettu Keski-Suomen käräjäoikeuden päätöksillä 29.4.2016. Käräjäoikeus on vahvistanut 2.11.2016 antamillaan päätöksillä näihin liittyvät maksuohjelmat. Maksuohjelmissa velallisen maksuvaralaskelmissa on huomioitu velallisten tulot.

B ja C omistavat A Oy:n yhtä suurin omistusosuuksin.

Asian oikeudellinen arviointi

Pääasia

Alkoholilaissa tarkoitettu anniskelulupa on elinkeinolupaan rinnastuva lupa, jonka peruuttamisen edellytyksiä on arvioitava ottaen huomioon, miten perustuslain 18 §:n 1 momentissa perusoikeutena olevaa ammatin ja elinkeinon harjoittamisen vapautta suojataan.

Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen tulkintakäytännön mukaan elinkeinoluvan peruuttaminen on elinkeinotoiminnan sääntelyn yhteydessä yksilön oikeusasemaan puuttuvana viranomaistoimena vaikutuksiltaan jyrkempi kuin haetun luvan epääminen. Valiokunta on näissä tapauksissa pitänyt sääntelyn oikeasuhtaisuuden kannalta välttämättömänä sitoa laissa luvan peruuttamismahdollisuus vakaviin ja olennaisiin rikkomuksiin tai laiminlyönteihin sekä siihen, että luvanhaltijalle mahdollisesti annetut huomautukset tai varoitukset eivät ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen.

Alkoholilain esitöistä ilmenee, että lupaharkinnassa ja anniskelutoiminnan valvonnassa painotetaan lain yleisiä tarkoitusperiä eli alkoholiongelmien ennalta ehkäisemistä sosiaali- ja terveyspoliittisin perustein. Samalla valvonnassa otetaan huomioon tarve torjua harmaata taloutta ja erityisesti talousrikollisuutta.

Kun alkoholiluvan peruuttaminen on ollut seurausta yhtiön taloudellisten edellytysten arvioinnista, luvan peruuttamisedellytysten harkinnassa on muutoksenhakutuomioistuimessa otettu vakiintuneesti huomioon, mikä merkitys asiassa on annettava yhtiön taloudellisen tilanteen muuttumiselle asian käsittelyn kuluessa. Samalla tavoin, jos luvan peruuttaminen on ollut seurausta yhtiössä määräämisvaltaa käyttävien henkilöiden taloudellisten edellytysten arvioinnista, harkinnassa tulee ottaa huomioon yhtiössä määräämisvaltaa käyttävien henkilöiden mahdollinen taloudellisen tilan muuttuminen.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on voinut, kun otetaan huomioon yhtiössä määräämisvaltaa käyttävien henkilöiden B:n ja C:n veloista saatu selvitys, peruuttaa yhtiölle myönnetyn alkoholijuomien anniskeluluvan pysyvästi. Aluehallintoviraston päätöksen jälkeen sekä B:lle että C:lle on myönnetty yksityishenkilön velkajärjestely ja näitä koskevat maksuohjelmat on hyväksytty käräjäoikeudessa.

Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 13 §:n 1 momentin mukaan velkajärjestelyn alettua velalliseen ei saa kohdistaa toimenpiteitä maksukiellon piiriin kuuluvan velan perimiseksi tai sen suorittamisen turvaamiseksi. Säädetyn kiellon piiriin kuuluu muun muassa velkajärjestelyn piiriin kuuluvan velan maksun laiminlyöntiin perustuvan velalliselle haitallisen hallinnollisen päätöksen tekeminen. Nyt kysymyksessä olevaa anniskeluluvan peruuttamista ei ole kohdistettu mainitussa lainkohdassa tarkoitettuihin velallisiin. Kun kuitenkin otetaan huomioon yhtiölle myönnetyn anniskeluluvan merkitys yhtiön ravintolaliiketoiminnalle ja siten myös yhtiössä määräämisvaltaa käyttävien B:n ja C:n taloudelliselle asemalle, korkein hallinto-oikeus katsoo, että anniskeluluvan peruuttaminen yhtiöltä vaarantaisi velkajärjestelyn toteutumisen.

Kun otetaan huomioon muuttuneet olosuhteet asian käsittelyn aikana ja alkoholilain ja yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain tarkoitus, korkein hallinto-oikeus katsoo, että anniskeluluvan peruuttamiselle yhtiössä määräämisvaltaa käyttävien henkilöiden taloudellisen aseman perusteella ei enää ole perusteita. Yhtiön itsensä ei ole väitettykään laiminlyöneen verojen tai muiden julkisten maksujen suorittamisen tai muutoinkaan toimineen alkoholilain velvoitteiden vastaisesti.

Edellä esitetyillä perusteilla hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset on kumottava siltä osin kuin kyse on ollut alkoholiluvan pysyvästä peruuttamisesta.

Oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa

Kun otetaan huomioon asian laatu ja asiassa saatu selvitys sekä se, että oikeudenkäynti ei ole aiheutunut viranomaisen virheestä, ei ole kohtuutonta, että A Oy korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksesta huolimatta on joutunut hallinto-oikeudessa pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Hallinto-oikeuden päätöksen, jolla on hylätty A Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus, lopputuloksen muuttamiseen ei ole tältä osin perusteita.

Oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ahti Vapaavuori, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio ja Leena Romppainen. Asian esittelijä Anna Heikkilä.

 
Julkaistu 25.8.2017