KHO:2017:138

Ulkomaalaisasia – Turvapaikkamenettely – Turvapaikkapuhuttelupöytäkirja – Asianosaisen kuuleminen – Oikeus saada tieto ei-julkisen asiakirjan sisällöstä

Vuosikirjanumero: KHO:2017:138
Antopäivä: 30.8.2017
Taltionumero: 4124
Diaarinumero: 3910/4/16
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2017:138

Maahanmuuttovirasto oli hylännyt A:n turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen perustellen päätöstään A:n ja hänen isänsä turvapaikkapuhutteluissaan esittämien kertomusten keskinäisillä ristiriidoilla muun muassa perheellä kotimaassa olleiden asuinpaikkojen osalta ja ristiriitojen hakemuksen uskottavuutta heikentävällä vaikutuksella. A:lle ei ennen asian ratkaisemista ollut annettu tietoja turvapaikkapuhuttelupöytäkirjasta ilmenevästä isän kertomuksesta eikä varattu tilaisuutta antaa selitystään kertomuksesta ja ristiriidoista. Pöytäkirjaa koskevien tietojen antamiseen ei ollut ollut estettä, koska isä oli suostunut niiden käyttämiseen Suomessa oleskelevien perheenjäsentensä turvapaikkahakemusten ratkaisemisessa.

Hallinto-oikeus oli A:n valitukseen antamassaan päätöksessä katsonut, ettei Maahanmuuttoviraston päätöstä tullut kuulemisessa tapahtuneen mahdollisen virheen vuoksi kumota ottaen huomioon viittaukset A:n isän kertomukseen A:ta koskevan Maahanmuuttoviraston päätöksen perusteluissa ja mahdollisuus lausua niiden johdosta valituksessa hallinto-oikeudelle. Sikäli kuin asiakirjoista ilmeni, isän turvapaikkapuhuttelupöytäkirjaa ei ollut miltään osin annettu A:lle tiedoksi turvapaikkamenettelyn jälkeenkään tai käsiteltäessä asiaa hallinto-oikeudessa. Hallinto-oikeus oli asian arvioinnissa viitannut isän kertomukseen ja katsonut, että A:n kotipaikkana oli pidettävä isän kertomuksen mukaisesti Najafia eikä Bagdadia.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että A:ta ei ollut edellä mainituilla perusteilla kuultu hänen isänsä turvapaikkapuhuttelupöytäkirjasta, vaikka kyseisestä asiakirjasta saaduilla tiedoilla oli ollut merkitystä A:n turvapaikkahakemuksen ratkaisemisessa. Koska A:n kotipaikkaa koskevalla tiedolla voi olla olennainen merkitys arvioitaessa hänen kansainvälisen suojelun tarvettaan, tapahtunut kuulemisvirhe ei ollut luonteeltaan sellainen, että asia oli voitu ratkaista hallinto-oikeudessa palauttamatta sitä Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumottiin ja asia palautettiin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Suomen perustuslaki 21 § 2 momentti

Ulkomaalaislaki 4 § 1 momentti

Hallintolainkäyttölaki 34 § 1 momentti

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 11 §

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 27.10.2016 nro 16/1159/71

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 31.3.2016 hylännyt Irakin kansalaisen A:n turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä käännyttänyt hänet kotimaahansa Irakiin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Viranomaisen menettelyä koskeva väite

Valittaja on vedonnut valituksessaan siihen, että hänen turvapaikkahakemuksensa olisi tullut ratkaista itsenäisesti valittajan oman kertomuksen ja asiassa esitetyn muun selvityksen perusteella. Valittajan isän kertomusta ei voida pitää luotettavampana kuin valittajan. Valittajan mukaan isän kertomuksen uskottavuuteen vaikuttaa se, että tämä on jo 65-vuotias eikä ikänsä vuoksi muista vuosilukuja tai muitakaan yksityiskohtia kovin tarkasti. Valittaja on vedonnut lisäksi siihen, että hän ei ole voinut korjata tai kyseenalaistaa isänsä virheellisiä käsityksiä heidän taustoistaan ja tapahtumista Irakissa.

Valittajan turvapaikkapuhuttelu on pidetty 11.1.2016 ja hänen isänsä puhuttelu vasta tämän jälkeen 20.1.2016. Valittajan isä on antanut suostumuksensa sille, että hänen turvapaikkapuhuttelussa kertomaansa saa käyttää myös hänen Suomessa oleskelevien perheenjäsentensä turvapaikkahakemusten ratkaisemisessa. Asiakirjoista ei ilmene, onko valittajaa ennen päätöksentekoa kuultu hänen isänsä puhuttelussa esiin tulleista seikoista.

Hallinto-oikeus toteaa, että Maahanmuuttovirasto on voinut valittajan turvapaikkahakemusta ratkaistessaan ottaa huomioon myös valittajan isän kertomuksen. Maahanmuuttoviraston olisi tullut ennen asian ratkaisemista varata valittajalle tilaisuus lausua ristiriidoista, joita hänen isänsä ja hänen oman kertomuksensa välillä on. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että isän turvapaikkapuhuttelussa kertomat seikat on asiaan vaikuttavilta osin selostettu valittajan päätöksessä ja valittajalla on valitusvaiheessa ollut tilaisuus lausua kertomusten ristiriidoista, hallinto-oikeus katsoo, ettei Maahanmuuttoviraston päätöstä ole mahdollisen menettelyvirheen vuoksi aihetta kumota ja palauttaa asiaa Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi, vaan hallinto-oikeus on enemmän viivytyksen välttämiseksi ottanut asian välittömästi ratkaistavakseen.

= = =

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Ulkomaalaislaki 146, 147 ja 148 §

Hallintolaki 34 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Taina Hakkarainen, Jorma Kantola ja Mari Tarro-Achamyelehe (eri mieltä). Esittelijä Essi Kärkkäinen (eriävä mielipide).

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatinut maasta poistamisen täytäntöönpanon kieltämistä. Hän on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Valittaja on esittänyt vaatimuksensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Valitusluvan myöntämisen kannalta asiassa on kysymys kahdesta seikasta: Maahanmuuttovirasto on menetellyt hyvää hallintoa koskevien periaatteiden vastaisesti ottaessaan valittajaa koskevassa turvapaikkamenettelyssä huomioon valittajan isän kertomuksen ilman, että valittajalle on annettu mahdollisuus lausua käsitystään isän kertomuksesta. Menettelyvirhe on sellainen, että asia olisi tullut palauttaa Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. On oletettavaa, että Maahanmuuttovirastolla on käsiteltävänään useita asioita, joissa turvapaikanhakijan asiaa ratkaistaessa otetaan huomioon hänen perheenjäsentensä kertomukset.

Maahanmuuttoviraston edellä mainittu menettely on virheellinen. Kuulemisvelvollisuuden laiminlyönti on menettelyvirhe, jollaisen vuoksi asia on lähtökohtaisesti palautettava virheen tehneelle viranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi. Isän kertomus on selvästi vaikuttanut valittajan asian ratkaisuun. Kertomuksen selostaminen Maahanmuuttoviraston päätöksessä ei riitä poistamaan virheen merkitystä, kun valittajalla ei missään vaiheessa ole ollut mahdollisuutta tutustua kertomukseen kokonaisuutena eikä lausua näkemystään kertomuksesta. On mahdollista, että valittajan kertomuksen luonne ja merkitys olisi muuttunut oleellisesti, jos hän olisi saanut tilaisuuden lausua näkemyksensä isän koko kertomuksesta. Hallinto-oikeuden olisi tämän vuoksi tullut kumota Maahanmuuttoviraston päätös ja palauttaa asia sille uudelleen käsiteltäväksi.

Isä on tullut tietoiseksi valittajan seksuaalisesta suuntautumisesta. Tieto on voinut vaikuttaa isän motiiveihin kertoa asioista virheellisesti, koska hänen tarkoituksenaan on saada valittaja palaamaan Irakiin.

Maahanmuuttovirasto on lausunnossaan esittänyt muun ohella, että valittajalla on ollut isän kertomusta koskevien Maahanmuuttoviraston päätöksen mainintojen pohjalta mahdollisuus lausua kertomuksen ristiriitaisuuksista omaan kertomukseensa nähden. Valittaja ei ole asian aiemmissa vaiheissa viitannut seksuaaliseen suuntautumiseensa. Maahanmuuttovirasto ei voi käytettävissä olevien tietojen perusteella ottaa kantaa tuohon seikkaan ja sen vaikutukseen käännyttämisen kokonaisharkinnassa.

Valittaja on vastaselityksessään esittänyt muun ohella, ettei ole hänen oikeusturvansa kannalta riittävää, että hän on voinut lausua isän kertomuksen ristiriitaisuuksista vasta valituksessa ja vain siltä osin kuin Maahanmuuttoviraston päätöksestä ilmenee sekä ainoastaan kirjallisesti. Kertomusten uskottavuutta toisiinsa nähden ei ole arvioitu valitusvaiheessakaan. Kuulemisperiaatetta ei ole noudatettu.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on välipäätöksellä 16.2.2017 taltionumero 704 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan, kumoaa hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset ja palauttaa asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Asiassa on kyse siitä, onko turvapaikkatutkinnassa turvapaikanhakijaa kuultava sellaisesta toiselta turvapaikanhakijalta saadusta selvityksestä, jota on käytetty arvioitaessa turvapaikkahakemuksen uskottavuutta.

Perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.

Ulkomaalaislain 4 §:n 1 momentin mukaan samassa laissa tarkoitettujen asioiden käsittelyssä noudatetaan hallintolakia, jollei laissa erikseen toisin säädetä.

Ulkomaalaislaissa ei ole turvapaikkamenettelyn osalta säädetty erikseen asianosaisen kuulemisesta sellaisen selvityksen osalta, jonka Maahanmuuttovirasto on saanut toiselta turvapaikanhakijalta tai muulta ulkopuoliselta taholta. Tämän vuoksi turvapaikanhakijan kuulemiseen tällaisen selvityksen johdosta sovelletaan mitä hallintolaissa on säädetty asianosaisen kuulemisesta.

Hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun.

Hallintolakia ja hallintolainkäyttölain muuttamisesta annettua lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 72/2002 vp) hallintolain 34 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on lausuttu muun ohella seuraavaa:

"Pykälä sisältäisi hallintomenettelylain 15 §:stä ilmenevän velvollisuuden varata asianosaiselle tilaisuus tulla kuulluksi ennen asian ratkaisemista. Kuulluksi tulemisen oikeutta on perinteisesti pidetty oikeusturvaa edistävänä periaatteena. Tämän ohella kuulemisen on katsottu korostavan asianosaisasemaan olennaisesti liittyvää yksilön vaikuttamismahdollisuutta. Asianosaisen kuuleminen palvelee myös asian selvittämistä. Näin kuulemisvelvollisuus edistää viranomaistoiminnan tasapuolisuutta ja asioiden käsittelyn huolellisuutta.

= = =

Ehdotettu 1 momentti sisältäisi lisäksi hallintomenettelylain 15 §:n 1 momenttia vastaavan säännöksen siitä, ettei asiaa saa ratkaista varaamatta asianosaiselle tilaisuutta tulla kuulluksi muiden tekemistä vaatimuksista ja asian ratkaisemiseen mahdollisesti vaikuttavista selvityksistä."

Asianosaisen oikeudesta tiedon saantiin kuulemisen yhteydessä säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 11 §:ssä. Sen mukaan asianosaisella on oikeus saada asiaa käsittelevältä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn.

Maahanmuuttovirasto on päätöksellään hylännyt A:n kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen. Päätöstä on perusteltu muun ohella ristiriidoilla, joita A:n turvapaikkapuhuttelussaan esittämässä kertomuksessa on hänen isänsä omassa turvapaikkapuhuttelussaan esittämään kertomukseen nähden. Maahanmuuttovirasto on valittajan isän kertomuksen mukaisesti ja vastoin valittajan kertomaa katsonut, että valittajan kotipaikka on Najaf eikä Bagdad. Vaikka isän kertomus on siten vaikuttanut A:n asian ratkaisuun, hänelle ei ole annettu ennen asian ratkaisemista tietoja turvapaikkapuhuttelupöytäkirjasta ilmenevästä isän kertomuksesta eikä hänelle ole varattu tilaisuutta antaa selitystään kertomuksesta ja ristiriidoista, joita siinä hänen omaan kertomukseensa verrattuna on. Tietojen antamiseen muutoin salassa pidettävästä turvapaikkapuhuttelupöytäkirjasta ei ole ollut estettä, koska valittajan isä on suostunut kertomustaan koskevien tietojen käyttämiseen Suomessa oleskelevien perheenjäsentensä turvapaikkahakemusten ratkaisemisessa.

Edellä mainitulla perusteella korkein hallinto-oikeus toteaa, että A:ta ei ole kuultu hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaisesti turvapaikkamenettelyssä.

Hallinto-oikeus on katsonut, ettei Maahanmuuttoviraston päätöstä ole tullut kuulemisessa tapahtuneen mahdollisen virheen vuoksi kumota ottaen huomioon viittaukset isän kertomukseen valittajaa koskevan Maahanmuuttoviraston päätöksen perusteluissa ja mahdollisuus lausua niiden johdosta valituksessa hallinto-oikeudelle. Sikäli kuin asiakirjoista ilmenee, isän turvapaikkapuhuttelupöytäkirjaa ei ole miltään osin annettu A:lle tiedoksi turvapaikkamenettelyn jälkeenkään tai käsiteltäessä asiaa hallinto-oikeudessa. Hallinto-oikeus on asian arvioinnissa viitannut valittajan isän kertomukseen ja katsonut, että valittajan kotipaikkana on pidettävä valittajan isän kertomuksen mukaisesti Najafia eikä Bagdadia.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että valittajaa ei ole edellä mainituilla perusteilla kuultu hänen isänsä turvapaikkapuhuttelupöytäkirjasta, vaikka kyseisestä asiakirjasta saaduilla tiedoilla on ollut merkitystä valittajan turvapaikkahakemuksen ratkaisemisessa. Koska valittajan kotipaikkaa koskevalla tiedolla voi olla olennainen merkitys arvioitaessa hänen kansainvälisen suojelun tarvettaan, tapahtunut kuulemisvirhe ei ole ollut luonteeltaan sellainen, että asia on voitu ratkaista hallinto-oikeudessa palauttamatta sitä Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Näillä perusteilla hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset on kumottava ja asia palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Oikeusapu Avustaja on vaatinut ajankäyttöön perustuvana palkkiona ja korvauksena yhteensä 1 067,43 euroa. Avustajalle maksetaan valtion varoista vaatimus enemmälti hyläten:

- asiakohtainen palkkio 400 euroa ja

- tulkkauskuluja 132,43 euroa.

Nämä määrät jäävät valtion vahingoksi.

Oikeusapulain 13 §:n 3 momentin nojalla määrätään, että avustajalle annettu määräys on voimassa, kun asiaa käsitellään uudelleen Maahanmuuttovirastossa.

Sovelletut oikeusohjeet

Oikeusapulaki 17 § 1 momentti, 17 a § ja 18 § 1 momentti

Valtioneuvoston asetus oikeusavun palkkioperusteista 7 a §

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Janne Aer, Mikko Puumalainen ja Tuomas Kuokkanen. Asian esittelijä Petri Leinonen.

 
Julkaistu 30.8.2017