KHO:2017:159

Numeroista muodostuva tavaramerkki – Erottamiskyky – Tavaran ominaispiirteitä kuvaava tavaramerkki – Tavaramerkin ja tavaran välinen yhteys – Määrä – Hinta – Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö

Vuosikirjanumero: KHO:2017:159
Antopäivä: 16.10.2017
Taltionumero: 5087
Diaarinumero: 2573/2/15
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2017:159

Patentti- ja rekisterihallitus oli hylännyt numeroista muodostuvan merkin 12 rekisteröintiä tavaramerkiksi oven painikkeille tavaraluokissa 6 ja 20 koskevan hakemuksen sillä perusteella, että merkin 12 voitiin ymmärtää ilmaisevan kysymyksessä olevien tavaroiden paljoutta ja hintaa. Markkinaoikeus oli hylännyt hakijan valituksen Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksestä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että numeroista muodostuva tavaramerkki voitiin rekisteröidä tavaramerkiksi, mutta se oli lähtökohtaisesti heikosti erottamiskykyinen. Koska ei ollut kohtuudella odotettavissa, että kohderyhmään kuuluva kuluttaja yhdistäisi merkin 12 oven painikkeiden määrään tai hintaan tai katsoisi sen kuvaavan muutenkaan mainittujen tavaroiden ominaispiirteitä, sitä ei ollut pidettävä niiden tavaramerkkinä niin erottamiskyvyttömänä, että sen rekisteröinti olisi tullut evätä. Korkein hallinto-oikeus kumosi markkinaoikeuden ja Patentti- ja rekisterihallituksen päätökset ja palautti asian Patentti- ja rekisterihallitukselle tavaramerkin rekisteröintiä varten.

Tavaramerkkilaki 1 § 2 momentti (39/1993), 13 § (56/2000) ja 20 § 1 momentti

Tavaramerkkilaki 3 ja 13 §

HE 24/2016 vp

Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-51/10 P, Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV (ECLI:EU:C:2011:139)

Päätös, josta valitetaan

Markkinaoikeus 6.7.2015 nro 491/15

Asian aikaisempi käsittely

Patentti- ja rekisterihallitus on 13.3.2014 tekemällään päätöksellä hylännyt Abloy Oy:n 20.6.2013 tekemän hakemuksen nro T201301748 tavaramerkin 12 rekisteröinnistä seuraaville tavaroille:

Luokka 6 Oven painikkeet (metalliset)

Luokka 20 Oven painikkeet (ei-metalliset)

Patentti- ja rekisterihallitus on perustellut päätöstään, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, seuraavasti:

Rekisteröitäväksi haettu merkki on ilman erottamiskykyä. Merkki muodostuu vain numerosta 12, jonka voidaan ymmärtää ilmaisevan hakemuksen tarkoittamien tavaroiden paljoutta ja hintaa. Haettua merkkiä ei näin ollen hakemuksen tarkoittamien tavaroiden kohderyhmässä mielletä niiden kaupallista alkuperää ilmaisevaksi tunnukseksi vaan näitä tavaroita kuvaavaksi ilmaukseksi. Merkki ei siten ole omiaan erottamaan hakijan tavaroita muiden vastaavista tavaroista.

Vastineessaan viraston antamaan välipäätökseen hakija on todennut, että haetun merkin muodostava numero 12 on rekisteröintikelpoinen ja sellaisenaan erottamiskykyinen merkki. Hakija on vedonnut siihen, että tavaramerkkilain 1 §:n 2 momentin sanamuodon mukaan numero voi olla tavaramerkkinä ja että hakijan viittaaman EU-tuomioistuimen käytännön (Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio C-51/10 P ja Euroopan yleisen tuomioistuimen tuomio T-176/10) mukaan erottamiskykyä on arvioitava suhteessa kuhunkin tavaraan.

Hakijan viittaamassa tuomion C-51/10 P 52 kohdassa todetaan, että pelkästään numeroista koostuvan merkin rekisteröinti voidaan evätä sillä perusteella, että se kuvaa määrää, jos on "kohtuudella odotettavissa, että kohdeyleisön mielestä näillä numeroilla ilmoitettu määrä luonnehtii niitä tavaroita tai palveluja, joita varten rekisteröintiä haetaan." Virasto katsoo, että haetun merkin ollessa numero 12, joka on yhtä kuin tusina ja joka on yleisesti käytetty kappalemitta, on kohtuudella odotettavissa, että hakemuksen tarkoittamien tavaroiden kohderyhmä mieltää merkin ilmaisevan näiden tavaroiden määrää ja näin ollen niiden yhtä ominaisuutta.

Hakijan viittaaman Euroopan yleisen tuomioistuimen tuomion T-176/10 osalta virasto toteaa, että kyseinen tapaus koski merkkien välistä sekoitettavuusarviointia ja että siinä arvioitiin sanaelementin "seven" erottamiskykyä osana useammasta sanasta muodostuvaa sanamerkkiä. Vaikka yleinen tuomioistuin katsoikin sanan "seven" olevan erottamiskykyinen riidanalaisen hakemuksen kattamille luokan 14 ja 18 tavaroille, virasto katsoo, että kyseinen hakemus ja nyt puheena oleva hakemus, joka koskee merkkiä 12 ja oven painikkeita luokissa 6 ja 20, eivät ole analogisia.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Markkinaoikeus on muutoksenhaun kohteena olevalla päätöksellään hylännyt Abloy Oy:n Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksestä tekemän valituksen.

Markkinaoikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko haettua merkkiä 12 pidettävä sellaisenaan erottamiskykyisenä luokan 12, oikeastaan luokan 6, tavaroille "oven painikkeet, metalliset" sekä luokan 20 tavaroille "oven painikkeet, ei-metalliset".

Oikeusohjeet

Tavaramerkkilain 1 §:n 2 momentin mukaan tavaramerkkinä voi olla mikä tahansa merkki, joka voidaan esittää graafisesti ja jonka avulla voidaan erottaa elinkeinotoiminnassa liikkeeseen lasketut tavarat toisten tavaroista. Tavaramerkkinä voi olla erityisesti sana mukaan lukien henkilönnimi, kuvio, kirjain, numero taikka tavaran tai sen päällyksen muoto.

Tavaramerkkilain 13 §:n mukaan rekisteröitävän tavaramerkin tulee olla omiaan erottamaan haltijan tavarat muiden tavaroista. Tavaran lajia, laatua, paljoutta, käyttötarkoitusta, hintaa taikka valmistuspaikkaa tai aikaa joko yksinomaan tai ainoastaan vähäisin muunteluin tai lisäyksin ilmaisevaa merkkiä ei sellaisenaan ole katsottava erottamiskykyiseksi. […] Arvosteltaessa merkin erottamiskykyä on kiinnitettävä huomiota kaikkiin asianhaaroihin ja erityisesti siihen, kuinka kauan ja miten laajalti merkkiä on käytetty.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että merkin koostuminen pelkistä numeroista ei sellaisenaan estä sen rekisteröintiä. Edelleen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että se, että merkki muodostuu numeroista, joita ei ole muunneltu graafisesti ja joita rekisteröinnin hakija ei näin ollen ole tyylitellyt luovasti tai taiteellisesti, ei myöskään sellaisenaan estä sitä, että tämä merkki voidaan rekisteröidä tavaramerkiksi (ks. tuomio Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV, C-51/10 P, EU:C:2011:139, 29 ja 31 kohta). Edelleen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että koska merkit, jotka koostuvat pelkästään numeroista, yleensä samaistetaan lukuihin, niitä voidaan käyttää elinkeinotoiminnassa muun muassa määrän osoittamiseen. Jotta pelkästään numeroista koostuvan merkin rekisteröinti voidaan evätä sillä perusteella, että se kuvaa määrää, on kuitenkin oltava kohtuudella odotettavissa, että kohdeyleisön mielestä näillä numeroilla ilmoitettu määrä luonnehtii niitä tavaroita tai palveluja, joita varten rekisteröintiä haetaan (ks. tuomio Agencja Wydawnicza Technopol v SMHV, EU:C:2011:139, [51 ja] 52 kohta). Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on lisäksi yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (kodifioitu toisinto, jäljempänä yhteisön tavaramerkkiasetus) 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan osalta katsottu, että rekisteröintihakemuksen hylkäämiseksi ei ole tarpeen, että merkkiä todellisuudessa käytetään rekisteröinnin hakemisajankohtana kuvailemiseen, vaan riittävää on, että merkkiä voidaan käyttää tällä tavoin (ks. tuomio Agencja Wydawnicza Technopol v SMHV, EU:C:2011:139, 38 kohta).

Erottamiskyvyn arviointi

Tavaramerkin erottamiskykyä arvioitaessa on otettava huomioon yhtäältä ne tavarat tai palvelut, joita varten merkki halutaan rekisteröidä, ja toisaalta se, miten kohdeyleisö ymmärtää merkin.

Nyt kyseessä olevien tavaroiden, oven painikkeiden, voidaan katsoa olevan tavallisille kuluttajille suunnattuja. Kohdeyleisön on siten käsillä olevassa tapauksessa katsottava muodostuvan tavallisista suomalaisista kuluttajista.

Markkinaoikeus toteaa, että myytäessä tuotteita useamman kappaleen sisältävissä pakkauksissa tai muutoin yhdessä, 12 on yleisesti käytetty lukumäärä. Oven painikkeet ovat tuotteita, joita voidaan myydä joko yksittäin tai useampia painikkeita sisältävissä pakkauksissa. Oven painikkeita voidaan myydä myös tarjouksissa, jotka käsittävät useampia kappaleita painikkeita.

Kuten edellä on selostettu, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on pelkästään numeroista koostuvien merkkien osalta todettu, että tällaiset merkit yleensä samaistetaan lukuihin, joita voidaan käyttää elinkeinotoiminnassa muun muassa määrän osoittamiseen. Markkinaoikeus katsoo, että vastaavan voidaan katsoa olevan esitettävissä myös siihen, mitä tulee pelkästään numeroista koostuvien merkkien käyttämisestä tavaran tai palvelun hinnan osoittamiseen.

Markkinaoikeus toteaa, että oven painikkeet ovat tuotteita, joiden hinta voi hyvinkin olla 12 euroa.

Edellä esitetty huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo olevan kohtuudella odotettavissa, että kohdeyleisön mielestä numero 12 luonnehtii kysymyksessä olevien tavaroiden, oven painikkeiden, määrää tai hintaa.

Kuten edellä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön osalta on selostettu, yhteisön tavaramerkkiasetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan osalta on katsottu, ettei rekisteröintihakemuksen hylkäämiseksi ole tarpeen, että merkkiä todellisuudessa käytetään rekisteröinnin hakemisajankohtana kuvailemiseen, vaan riittävää on, että merkkiä voidaan käyttää tällä tavoin. Näin ollen ei asiassa ole katsottava olevan merkitystä myöskään sillä, myydäänkö oven painikkeita tosiasiassa 12 kappaleen pakkauksissa tai onko oven painikkeiden hinta todellisuudessa 12 euroa.

Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että haettu merkki 12 ei ole tavaramerkkilain 13 §:ssä tarkoitetulla tavalla erottamiskykyinen kysymyksessä oleville tavaroille eli oven painikkeille luokissa 12, oikeastaan 6, tai 20. Valitus on näin ollen hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden jäsenet Jussi Karttunen, Petri Rinkinen ja Reima Jussila.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Abloy Oy on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus myöntää asiassa valitusluvan, kumoaa Patentti- ja rekisterihallituksen ja markkinaoikeuden päätökset ja palauttaa asian Patentti- ja rekisterihallitukselle tavaramerkin rekisteröimiseksi hakemuksen T201301748 mukaisena tai palauttaa asian markkinaoikeudelle sen tutkimiseksi, onko haettu merkki erottamiskykyinen suhteessa sen tarkoittamiin tavaroihin eli oven painikkeisiin luokissa 6 ja 20.

Yhtiö on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Tavaramerkkihakemus koskee asiaa, josta ei ole annettu sellaista korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua, jossa sovellettaisiin unionin tuomioistuimien oikeuskäytäntöä. Suomessa noudatettu hyvin rajoittavaksi luonnehdittavissa oleva käytäntö poikkeaa usei[n]den muiden jäsenmaiden käytännöstä.

Valitukseen liitetyn International Trademark Association -järjestön (INTA) tekemän selvityksen mukaan Suomi on yksi maista, joissa erottamiskyvyn arviointia ei ole suoritettu suhteessa tavaraan, vaan numeroita on pidetty kategorisesti erottamiskyvyttöminä, koska niillä voidaan aina ilmoittaa tavaran määrä ja hinta. Selvityksessä viitataan Patentti- ja rekisterihallituksen ratkaisuun vuodelta 2010, joka koskee tavaramerkkiä 2015.

Aivan viimeaikaisessa käytännössään Patentti- ja rekisterihallitus on hieman lieventänyt tulkintaansa ja esimerkiksi numero 3020 on rekisteröity riippulukoille. Numeron suojaamisen oikeudelliset edellytykset ovat kuitenkin Suomessa epäselvät. Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (OHIM, nykyään Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto EUIPO) pitää numeroita rutiininomaisesti erottamiskykyisinä, jos niillä ei ole suoraa kuvailevaa merkitystä.

Käsillä olevassa asiassa markkinaoikeus viittaa unionin tuomioistuimen käytäntöön, mutta tulkitsee lakia kuitenkin käytännössä edelleen samalla tavalla kuin yllä mainitussa ratkaisussa.

On tunnettua, että numeroita käytetään usein välittämään suoraa tietoa tavaran tai palvelun ominaisuudesta. Esimerkiksi numero 044 on kuvaileva telekommunikaatiolle (suuntanumero) tai 32 vaatteille (esimerkiksi housujen vyötärön koko). Käsillä olevalla tavaramerkillä ei ole yhteyttä itse tavaraan ja sitä on pidettävä erottamiskykyisenä.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä (muun muassa C-51/10 P, 52 kohta) ilmenee, ettei numeron kuvailevuuden osoittamiseen riitä se, että numerolla voidaan ilmaista tavaran määrä tai hinta. Numero on erottamiskyvytön ainoastaan, jos on "kohtuudella odotettavissa, että kohdeyleisön mielestä näillä numeroilla ilmoitettu määrä luonnehtii niitä tavaroita tai palveluja."

Markkinaoikeuden ratkaisussa rinnastetaan oven painikkeet tavallisiin kulutustavaroihin kuten oluttölkkeihin tai kananmuniin, joita myydään ja voidaan myydä 12 kappaleen erissä. Lisäksi markkinaoikeus rinnastaa hintamerkinnän tavaramerkkiin. Numeron 12 erottamiskykyä ei ole arvioitu suhteessa hakemuksen kohteena oleviin tavaroihin.

Markkinaoikeus on hiljattain katsonut, että "Suomen pakastetuin jäätelö" on erottamiskykyinen tavaramerkki, koska tällainen kielenkäyttö ei ole tavanomaista. Tässä ratkaisussa merkitystä ei annettu sille, että ilmaisua voitaisiin käyttää kuvailemaan jäätelöä, jota Suomessa pakastetaan paljon, tai sille, että iskulause suoraan ilmoittaa tällaisen asian. Abloy Oy:n hakemukseen on sovellettu erilaista ja rajoittavampaa erottamiskyvyn arviointia.

Haettua merkkiä on käytetty Suomen markkinoilla vuodesta 1980 saakka painikkeen tavaramerkkinä. Merkki on tämän käytön seurauksena vakiintunut. Valitus koskee kuitenkin merkin erottamiskykyä sellaisenaan. Tavaramerkki 12 on rekisteröintikelpoinen numero, joka on erottamiskykyinen suhteessa kyseessä oleviin tavaroihin eikä näytön esittäminen merkin vakiintumisesta ole tarpeen.

Merkin rekisteröintikelpoisuus ilmenee jo tavaramerkkilain 1 §:n 2 momentin sanamuodosta, jonka mukaan tavaramerkkinä voi olla muun ohella numero.

Unionin tuomioistuimen tuomion C-265/09 P mukaan numeron erottamiskykyä on arvioitava samojen kriteerien mukaan kuin muiden sanatavaramerkkien (33‒39 kohta). Myös unionin yleisen tuomioistuimen mukaan numero voi olla alkujaan erottamiskykyinen (T-176/10, 36 kohta, T-187/10, 38 ja 49 kohta).

Tuomioista ilmenee, ettei rekisteriviranomainen voi nojautua olettamiin rekisteröintikyvyttömyydestä eli olettaa, että kuluttajat eivät tyypillisesti miellä numeroa tavaramerkiksi tai että numerolla aina viitataan tavaran määrään. Numeron erottamiskykyä on arvioitava suhteessa kuhunkin tavaraan (C-51/10 P, T-176/10, 36 kohta).

Kaikki spekulointi muilla numeroilla kuin numerolla 12 on tarpeetonta ja arviointi on kohdistettava oven painikkeisiin eikä "tuotteisiin".

Numero 12 on lähtökohtaisesti tuulesta temmattu. Numerolla ei ilmaista ovenpainikkeen lajia, kokoa, laatua tai muuta kuvailevaa ominaisuutta. Numero 12 ei myöskään ole ymmärrettävissä kappalemääräksi eikä tällä numerolla voida uskottavasti viestiä tällaisesta asiasta.

Merkityksellinen kohdeyleisö koostuu tavallisista kuluttajista. Sisäovien painikkeet myydään pakkauksissa, joissa on kaksi kahvaa eli pari painikkeita. Ulko-ovien painikkeet taas myydään yleensä yksittäin. Painikkeita ei myydä eikä voida myydä kuluttajille "12 kappaleen pakkauksissa".

Ovenpainikkeet myydään yksitellen tai pareittain sen vuoksi, että painikkeet asennetaan oviin tarpeen mukaan eli juuri sen mukaan kuinka moneen oveen niitä tarvitaan. Kun kuluttajan ostotarve kohdistuu johonkin täsmälliseen määrään oven painikkeita, kuluttajille tarjotaan painikkeet myytäväksi pareittain tai yksitellen.

Erityisen epäuskottavaa on, että painikkeita myytäisiin tai voitaisiin myydä 12 kappaleen erissä. Sellaista teoreettista kohderyhmää, jonka taloon teoreettisesti menisi juuri 12 ovenpainiketta, ei voida pitää esimerkkinä "tavallisista kuluttajista". On myös epäuskottavaa, että tarjoukset kohdistettaisiin tällaiselle teoreettiselle kohderyhmälle. Tarjoukset kohdistetaan massayleisölle tavoitteena myydä tuotetta mahdollisimman paljon eikä teoreettiselle marginaaliyleisölle.

Numero 12 ei myöskään ole mikään rakennusalan standardi kappaleiden määrä tai ylipäätänsä luku, joka ilmoittaisi jonkin kuvailevan asian kyseessä olevasta tavarasta. Näin ollen ei ole todellista ja uskottavaa, että painikkeita voitaisiin myydä markkinaoikeuden päätöksessä esitetyllä tavalla, tai kohtuullista olettaa, että kuluttajat mieltäisivät luvun 12 suoraan ja välittömästi tavaran ominaisuutta luonnehtivaksi. Kun luku on kohtuullisen huolelliselle ja tarkkaavaiselle kuluttajalle normaalilogiikan vastainen, se on erottamiskykyinen kyseessä oleville tavaroille.

Numeroa 12 on käytetty ovenpainikkeen nimenä vuodesta 1980 saakka ilman, että siihen olisi liitetty mitään kuvailevaa merkitystä. Numeroa 12 ei ole markkinoilla myöskään koskaan käytetty osoittamaan kappalemäärää. Kuten valitukseen liitetystä selvityksestä ilmenee, Saksassa numero 1 on voitu rekisteröidä savukkeille sen estämättä, että savukkeita voitaisiin myydä yksi savuke tai yksi pakkaus kerrallaan, koska savukkeet vakiintuneesti myydään 20 kappaleen, 100 kappaleen tai 200 kappaleen erissä. Sen sijaan numero 200 vakiintuneesti mainitaan esimerkkinä numerosta, jota ei voida rekisteröidä savukkeille siitä syystä, että savukkeita myydään tämän numeron ilmaisemissa erissä ja ylipäätänsä uskottavasti suurissa erissä. Vastaavasti numero 1 ei ilmaise savukkeen tai savukepakkauksen hintaa tai numero 12 ovenpainikkeen hintaa pelkästään sen vuoksi, että numerolla voidaan esittää lukumäärä.

Tavaramerkin suoja merkitsee oikeutta käyttää merkkiä erottamaan tavarat muiden yritysten tavaroista. Markkinaoikeuden ratkaisun mukaan merkinhaltija voisi tavaramerkillä 12 kieltää toista elinkeinonharjoittajaa hinnoittelemasta tuotteen samalla tai samankaltaisella luvulla eli esimerkiksi 12 euroa tai 12,49 euroa. Tavaramerkin haltijalla ei ole tällaista oikeutta, eikä hinnoittelu ole merkityksellinen tekijä numeron erottamiskykyä määriteltäessä.

Tuotteen hinnoittelu ei ole tavaramerkin käyttöä, eikä sillä eroteta elinkeinonharjoittajia toisistaan. Numeron rekisteröimisellä tavaramerkiksi ei edes teoriassa voida luoda sellaista monopolia johonkin tunnukseen, minkä estämiseksi erottamiskykyä koskeva tavaramerkkilain säännös on säädetty. Tuotenimellä ei ilmoiteta eikä voida ilmoittaa oven painikkeen hintaa.

Tuotteen hinnalle ei ole mahdollisuutta tai tarvetta saada tavaramerkkiä, eikä ketään voida estää hinnoittelemasta tuotettaan millä tahansa numerolla. Lisäksi on selvää, että hintaan merkitään aina hinnoittelua osoittava tunnus, kuten euromerkintä tai muu hinnoittelua osoittava tunnus.

Tuotteen hinnoittelua koskevat väitteet eivät siis perustu lakiin. Ei ole uskottavaa esittää, että kohtuullisen rationaaliset ja tarkkaavaiset kuluttajat kohtuudella käsittäisivät tuotenimen 12 tuotteen "hinnaksi".

Koska kuluttajat eivät ymmärrä numeroa 12 tuotteen hinnaksi tai määräksi, vaan ovenpainikkeeksi, jonka nimi on numero 12, haettu merkki on erottamiskykyinen.

Patentti- ja rekisterihallitus on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa katsonut, ettei valituskirjelmässä ole esitetty mitään sellaista, joka antaisi aiheen muuttaa valituksenalaista päätöstä, sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Numero 12 ei ole erottamiskykyinen hakemuksen tarkoittamille tavaroille. Ottaen huomioon, että 12 on yleisesti käytetty lukumäärä myytäessä tuotteita, joita voidaan myydä useamman kappaleen sisältävissä pakkauksissa, ja että oven painikkeet ovat tällaisia tuotteita, ei voida olettaa tavaroiden kohderyhmän tunnistavan pelkkää numeroa 12 tavaroiden kaupallista alkuperää ilmaisevaksi tunnukseksi.

Hinta on tavaroiden paljouden ohella tavaramerkkilain 13 §:ssä mainittu esimerkki tavaroiden ominaispiirteestä, jonka osoittamiseen merkkiä voidaan käyttää. Ottaen huomioon, että oven painikkeet ovat tuotteita, joiden hinta voi olla 12 euroa, voidaan katsoa olevan kohtuudella odotettavissa, että kohdeyleisön mielestä numero 12 luonnehtii myös hakemuksen tarkoittamien tavaroiden hintaa.

Yhtiö on vastaselityksessään uudistanut aiemmin esittämänsä sekä esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

Yhtiö on oheistanut 12 todistusta koskien numeron 12 erottamiskykyä oven painikkeille. Todistuksista ilmenee, että keskivertokuluttaja ei ymmärrä numeron 12 viittaavan oven painikkeiden määrään tai hintaan, että tavanomainen määrä painikkeita on yksi tai kaksi, että painikkeita ei myydä 12 kappaleen erissä, koska kuluttaja ei tarvitse niin montaa tai niin suurelle määrälle ei ole tarvetta. Näin ollen 12 on tavaramerkki eikä kuluttaja miellä sitä määrää tai hintaa osoittavaksi merkinnäksi.

Todistusten allekirjoittajat ovat kummeksuneet numerosta 12 esitettyjä väitteitä. Todistajien mukaan kuluttajat "eivät tietenkään" käsitä numeroa 12 pakkauskooksi tai painikkeiden määrään liittyväksi merkinnäksi saati hinnaksi. Väitteet eivät siis vastaa todellisuutta tai sitä, miten keskivertokuluttaja käsittäisi asian.

Pelkästään se, että joku kuluttaja voisi joskus tarvita juuri 12 kappaletta oven painikkeita, ei riitä perusteeksi järjestää 12 kappaleen myyntikampanjaa. Painikkeet myydään vakiintuneesti pienissä erissä, ja numero 12 on keskivertokuluttajalle yllättävä ja epätavallinen.

Olisi kohtuutonta olettaa, että numero 12 luonnehtisi ovenpainikkeiden lajia, laatua tai määrää. Päinvastoin kuin aiemmissa päätöksissä on katsottu, erottamiskykyä arvioitaessa on huomioon otettava, miten keskivertokuluttajan voidaan kohtuudella olettaa asian mieltävän. Koska aiemmissa päätöksissä on sivuutettu sanottu kohtuusarviointi ja käytännön realiteetit, ne ovat virheellisiä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Patentti- ja rekisterihallituksen ja markkinaoikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan Patentti- ja rekisterihallitukselle tavaramerkin 12 rekisteröintiä varten hakemuksen T201301748 mukaisesti oven painikkeille tavaraluokissa 6 (metalliset) ja 20 (ei-metalliset).

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on Abloy Oy:n valituksen johdosta ratkaistava, onko markkinaoikeus valituksenalaisessa päätöksessä lausumillaan perusteilla voinut pitää merkkiä 12 sellaisenaan erottamiskyvyttömänä luokkien 6 ja 20 oven painikkeiden tavaramerkkinä sillä perusteella, että kohderyhmä saattaa mieltää merkin 12 viittaavan tavaroiden määrään tai hintaan. Asiassa ei ole valituksen johdosta kysymys merkin 12 rekisteröimisestä tavaramerkkinä sillä perusteella, että merkkiä 12 olisi käytetty kauan ja laajalti tavaramerkkihakemuksessa tarkoitettujen tavaroiden tunnuksena (niin kutsuttu käyttönäyttö).

Yhtiö katsoo, ettei markkinaoikeus ole noudattanut unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jonka mukaan tavaramerkin erottamiskykyä on arvioitava suhteessa niihin tavaroihin, joille sen rekisteröintiä haetaan. Yhtiön korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittämien alan ammatinharjoittajien antamien todistusten mukaan ovien painikkeita ei käytännössä myydä 12 kappaleen pakkauksissa eivätkä kuluttajat ymmärrä merkin 12 viittaavan painikkeiden lukumäärään tai hintaan.

Sovellettavat oikeusohjeet ja esityöt

Tavaramerkkilain 13 §:n (56/2000) mukaan rekisteröitävän tavaramerkin tulee olla omiaan erottamaan haltijan tavarat muiden tavaroista. Tavaran lajia, laatua, paljoutta, käyttötarkoitusta, hintaa taikka valmistuspaikkaa tai aikaa joko yksinomaan tai ainoastaan vähäisin muunteluin tai lisäyksin ilmaisevaa merkkiä ei sellaisenaan ole katsottava erottamiskykyiseksi. Arvosteltaessa merkin erottamiskykyä on kiinnitettävä huomiota kaikkiin asianhaaroihin ja erityisesti siihen, kuinka kauan ja miten laajalti merkkiä on käytetty.

Mainittua säännöstä on 1.9.2016 voimaan tulleella tavaramerkkilain muutosta koskevalla lailla (616/2016) muutettu siten, että merkin katsotaan nykyisen 3 §:n mukaan olevan erottamiskykyinen, jos sen avulla voidaan elinkeinotoiminnassa erottaa tavarat toisen tavaroista. Tavaran lajia, laatua, paljoutta, käyttötarkoitusta, hintaa taikka valmistuspaikkaa tai -aikaa joko yksinomaan tai ainoastaan vähäisin muunteluin tai lisäyksin ilmaisevaa merkkiä ei sellaisenaan ole katsottava erottamiskykyiseksi. Arvosteltaessa merkin erottamiskykyä on kiinnitettävä huomiota kaikkiin asianhaaroihin ja erityisesti siihen, kuinka kauan ja miten laajalti merkkiä on käytetty.

Tavaramerkkilain nyt voimassa olevan 13 §:n mukaan merkki, joka ei ole 3 §:n mukaisesti erottamiskykyinen, ei täytä rekisteröinnin edellytyksiä.

Hallituksen esityksestä tavaramerkkilain edellä mainituksi muuttamiseksi (HE 24/2016 vp) ilmenee, että muutos on tehty tavaramerkkilain 1 luvun pykälien muuttamiseksi vastaamaan nykyistä paremmin tavaramerkkidirektiiviä ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

Sanotun hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on 3 §:n osalta todettu, että pykälä toisin kuin kumottu 13 § sisältäisi erottamiskyvyn määritelmän. Lisättävä määritelmä tekisi erottamiskyvystä helpommin sovellettavan käsitteen. Pykälän sisältö vastaa olennaisilta osin 13 §:ää. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevaa 13 §:ää vastaavasti ja selvyyden vuoksi, että kuvailevaa merkkiä, kuten esimerkiksi tavaran käyttötarkoitusta ilmaisevaa merkkiä, ei ole katsottava erottamiskykyiseksi. Pykälässä mainitut esimerkit eivät kuitenkaan muodostaisi tyhjentävää luetteloa, ja merkki voi olla erottamiskyvytön myös muusta syystä kuin kuvailevuuden johdosta.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että mainitulla tavaramerkkilain muutoksella ei ole ollut tarkoitus muuttaa vallinnutta oikeustilaa. Kysymyksessä olevista tavaramerkkilain muutoksista ei johdu, että tavaramerkin myöntämisen edellytykset olisivat hakijalle epäedullisemmat kuin ne ovat olleet tavaramerkkilain aiemmin voimassa olleiden säännösten mukaan tulkittuna. Muutetut säännökset niitä koskevine hallituksen esityksen (HE 24/2016 vp) yksityiskohtaisine perusteluineen voidaan siten ottaa aikaisempia tavaramerkkilain säännöksiä sovellettaessa huomioon.

Tavaramerkkilain 20 §:n 1 momentin mukaan, jos hakemus täyttää sille asetetut vaatimukset eikä asiassa ole ilmennyt estettä rekisteröinnille, rekisteriviranomaisen on rekisteröitävä tavaramerkki ja rekisteröinnistä on kuulutettava.

Oikeudellinen arviointi

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että tavaramerkkilain 1 §:n 2 momentin (39/1993) mukaan tavaramerkkinä voi muun ohella olla erityisesti numero. Merkin, myös numeroista muodostuvan merkin, rekisteröiminen tavaramerkiksi edellyttää kuitenkin sitä, että merkillä voidaan erottaa yrityksen tavarat tai palvelut muiden yritysten tavaroista tai palveluista.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, kuten yhtiö ja markkinaoikeus, että tavaramerkin erottamiskykyä on arvioitava suhteessa niihin tavaroihin tai palveluihin, joille sen rekisteröintiä on haettu. Tavaramerkin 12 erottamiskykyä on siten arvioitava suhteessa oven painikkeisiin luokassa 6 ja 20 ja siltä kannalta, kuinka tavallisista kuluttajista muodostuvan kohderyhmän voidaan olettaa mieltävän merkin 12 mainittujen tavaroiden tavaramerkkinä.

Korkein hallinto-oikeus toteaa lisäksi, että tavaramerkkilain 13 §:n (56/2000) sisältämä esimerkkiluettelo tavaran ominaisuuksista, joihin viittaavaa tavaramerkkiä on pidettävä itsessään erottamiskyvyttömänä, ei ole tyhjentävä. Säännöksessä asetetaan yleiseksi erottamiskyvyn edellytykseksi, että tavaramerkki on omiaan erottamaan haltijan tavarat muiden tavaroista. Arvosteltaessa merkin erottamiskykyä on pykälän mukaan kiinnitettävä huomiota kaikkiin asianhaaroihin.

Korkein hallinto-oikeus pitää yhtenä tällaisena huomioon otettavana asianhaarana sitä, että pelkästään numeroista muodostuvaa tunnusta ei ole yhtä luontevaa mieltää tavaramerkiksi kuin esimerkiksi sanaa tai kuviota. Koska tällainen tunnus on tästä syystä lähtökohtaisesti heikosti erottamiskykyinen, tunnus voi olla vailla erottamiskykyä silloinkin, kun se ei kuvaile tavaran tai palvelun ominaispiirrettä, kuten sen hintaa tai myyntierän määrää.

Lisäksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan rekisteröintihakemuksen hylkääminen tavaramerkkiasetuksen N:o 40/94 tavaramerkkilain 13 §:ää (56/2000) vastaavan 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan perusteella ei edellytä, että kyseistä merkkiä todellisuudessa käytetään rekisteröinnin hakemisajankohtana kuvailemiseen, vaan riittävää on, että merkkiä voidaan käyttää tällä tavoin. (C-51/10 P, 38 kohta)

Kun tavaramerkin erottamiskykyä edellä todetusti kuitenkin on arvioitava suhteessa niihin tavaroihin, joille sen suojaa on haettu, on rekisteröinnin epäämisen erottamiskyvyn puutteen perusteella katsottava edellyttävän, että kohderyhmän voidaan arvioida yhdistävän tavaramerkin jollain tavalla kysymyksessä oleviin tavaroihin tai niiden ominaispiirteisiin.

Esillä olevassa tapauksessa on siten arvioitava, onko perustellusti kohtuudella odotettavissa, että oven painikkeiden kohderyhmään kuuluva kuluttaja nähdessään myyntipakkauksessa sinänsä heikosti erottamiskykyisen merkin 12 mieltäisi merkin ilmaisevan kysymyksessä olevien oven painikkeiden määrää tai hintaa eikä tunnusta, jonka avulla sillä merkityt oven painikkeet voidaan erottaa toisten yhtiöiden vastaavista tavaroista (niin kutsuttu alkuperätehtävä).

Yhtiö on esittänyt selvitystä oven painikkeiden tavanomaisista myyntikappalemääristä, mitä yhtiön esittämä alan ammatinharjoittajien antamiin todistuksiin perustuva selvitys tukee siitä huolimatta, että sanotut todistukset koskevat ainoastaan luokkaan 6 kuuluvia metallisia oven painikkeita. Korkein hallinto-oikeus katsoo tämän selvityksen perusteella, ettei voida kohtuudella odottaa, että kohderyhmään kuuluva kuluttaja katsoisi oven painikkeen myyntipakkauksessa näkyvän merkin 12 viittaavan myytävien oven painikkeiden määrään.

Yhtiö ei sinänsä ole esittänyt selvitystä siitä, että tavaramerkkihakemuksessa tarkoitetut oven painikkeet eivät voisi maksaa juuri 12 euroa. Korkein hallinto-oikeus toteaa kuitenkin, että tavaroiden hinnat Suomessa yleisesti ilmoitetaan yhdistettynä euro-sanaan tai euro-sanaa kuvaavaan graafiseen €-valuuttamerkkiin ja lukuna kahden desimaalin tarkkuudella. Tämän vuoksi ei ole kohtuudella odotettavissa, että kohderyhmään kuuluva tavanomaisen tarkkaavainen kuluttaja mieltäisi merkkiä 12 yksinään myöskään oven painikkeen euromääräiseksi hinnaksi. Liioin ei ole kohtuudella odotettavissa, että merkki 12 miellettäisiin ilman sanaa prosenttia tai sitä kuvaavaa merkkiä oven painikkeen hinta-alennusta ilmaisevaksi.

Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei ole kohtuudella odotettavissa, että kohderyhmään kuuluva kuluttaja mieltäisi merkin 12 myöskään oven painikkeiden hintaa kuvaavaksi.

Koska asiassa ei ole ilmennyt muutakaan perustetta katsoa, että olisi kohtuudella odotettavissa, että kohdeyleisö katsoisi merkin 12 kuvailevan siinä määrin oven painikkeiden ominaispiirteitä, että sitä olisi pidettävä sellaisten tavaroiden tavaramerkkinä itsessään niin erottamiskyvyttömänä, että sen rekisteröinti olisi tullut evätä, markkinaoikeuden ja Patentti- ja rekisterihallituksen päätökset on tavaramerkkilain 20 §:n 1 momentin perusteella kumottava ja asia palautettava Patentti- ja rekisterihallitukselle siten kuin edellä ratkaisuosiosta ilmenee.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta, Maarit Lindroos ja Taina Pyysaari. Asian esittelijä Kristina Björkvall.

 
Julkaistu 16.10.2017