KHO:2017:163

Virkamies – Poliisimies – Irtisanominen – Poliisin käyttäytyminen – Rikostuomio – Erityisen painava syy – Kohtuullinen aika – Suullinen käsittely

Vuosikirjanumero: KHO:2017:163
Antopäivä: 19.10.2017
Taltionumero: 5228
Diaarinumero: 4224/3/15
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2017:163

Virastaan irtisanottua poliisimiestä oli hallinto-oikeudessa ja irtisanomisasiaa käsiteltäessä edustanut lainoppinut asiamies, joka toimi hänen asiamiehenään myös korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Hallinto-oikeuden päätöksestä ja asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan poliisimies ei ollut hallinto-oikeudessa esittänyt suullisen käsittelyn toimittamista koskevaa pyyntöä. Asiassa ei ollut ilmennyt myöskään perusteita, joiden johdosta hallinto-oikeuden olisi tullut viran puolesta ilman pyyntöä toimittaa asiassa suullinen käsittely.

Poliisimies oli pyytänyt korkeimmassa hallinto-oikeudessa suullisen käsittelyn toimittamista sen selvittämiseksi, oliko poliisiviranomaisen katsottava tehneen tosiasiallisen ratkaisun olla irtisanomatta häntä jo ennen irtisanomisen perustana olleita tapahtumia koskeneen käräjäoikeuden tuomion antamista ja oliko irtisanominen tästä johtuen liian myöhään tehtynä lainvastainen. Lisäksi poliisimies oli pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista sen selvittämiseksi, mikä merkitys asian arvioinnissa oli annettava hänen luottamustaan koskevalle mittaukselle.

Kun perusteita suullisen käsittelyn toimittamiseksi poliisimiehen pyynnöstä hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin nojalla ei ollut, tuli suullisen käsittelyn toimittamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa arvioida hallintolainkäyttölain 37 §:n nojalla siltä kannalta, oliko asian selvittämiseksi poliisimiehen esittämän mukaisesti asiassa tarpeen toimittaa suullinen käsittely.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että suullisen käsittelyn toimittamista koskeva pyyntö koski sellaisia tosiseikkoja, jotka olivat oikeudellisesti merkityksettömiä esillä olevan asian lopputuloksen kannalta. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylättiin.

Valtion virkamieslaki 14 § 2 momentti, 25 § 2 ja 3 momentti, 40 § 2 momentti 4 kohta

Laki poliisin hallinnosta 15 f §

Hallintolaki 6 §

Hallintolainkäyttölaki 37 § 1 momentti ja 38 § 1 momentti

Euroopan ihmisoikeussopimus 6 artikla 1 kappale

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 9.6.2016 Madaus v. Saksa, tuomio 12.11.2002 Salomonsson v. Ruotsi ja tuomio 16.3.2017 Fröbrich v. Saksa

Päätös, josta valitetaan

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 19.11.2015 nro 15/0942/3

Asian aikaisempi käsittely

Y:n poliisilaitos on päätöksellään 25.11.2014 valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla irtisanonut K:n poliisilaitoksen vanhemman konstaapelin virasta. Poliisilaitos on samalla päättänyt valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla pidättää K:n virantoimituksesta hänen virkavapautensa päättymisestä 31.12.2014 alkaen.

Päätöksen selostusosassa on todettu, että (---) käräjäoikeus on 23.10.2014 tuominnut K:n rangaistukseen 22.6.2013 tehdyistä henkilörekisteririkoksesta ja virkavelvollisuuksien rikkomisesta sekä 30.6.2013 tehdystä virkavelvollisuuksien rikkomisesta.

Päätöksen perusteluissa on viitattu valtion virkamieslain 14 §:ään ja poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:ään sekä todettu muun ohessa seuraavaa:

Poliisin tehtävien asianmukaisen hoitamisen kannalta on erittäin tärkeää, että kansalaiset kokevat poliisin rehellisenä, luottamusta herättävänä, puolueettomana, ehdottoman oikeudenmukaisena ja kansalaisia tasapuolisesti kohtelevana organisaationa. Tämän johdosta on välttämätöntä, että poliisimiehet käyttäytyvät siten, ettei luottamusta näihin seikkoihin vaaranneta.

K on käyttänyt edellä mainittujen tekojensa tekemisessä hyväksi poliisimiehen virka-asemaan kuuluvia oikeuksia. Kysymys on virantoimituksessa tapahtuneesta virkavelvollisuuksien vastaisesta toiminnasta. Teot ovat olleet poliisimiehen luotettavuuden kannalta erittäin vakavia ja vaarantavat myös luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. K on hakenut poliisiasiain tietojärjestelmästä ja poliisin henkilökuvarekisteristä tietoja 20-vuotiaasta henkilöstä, jolla on ollut konflikti hänen poikansa kanssa, sekä myöhemmin pysäyttämistilanteessa käyttänyt hyväkseen rekistereistä saamiaan tietoja. Pysäyttämistilanteessa K on uhannut edellä mainittua henkilöä sillä, että tämä saattaa joskus joutua K:n kollegoiden pahoinpitelemäksi. K:n toimintatapaa on näiltä osin pidettävä erityisen moitittavana.

Poliisimiehen on virassaan kaikissa tilanteissa käyttäydyttävä asiallisesti ja pidettävä huoli, että hänen käyttäytymisensä kestää tarkastelun. Tässä tapauksessa K:n virkatoimien kohde on sekä tallentanut K:n uhkaavan kielenkäytön että toimittanut sen julkisuuteen. K:n laajasti mediassa uutisoitu menettely on ollut omiaan antamaan vakavalla tavalla väärän kuvan poliisin tavasta hoitaa virkatehtäviä ja omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon.

Irtisanomista harkittaessa on kiinnitetty huomiota tekojen luonteeseen ja vakavuuteen sekä erityisesti niistä ilmenevään suunnitelmallisuuteen. Arvioitaessa K:n mahdollisuutta jatkaa poliisimiehenä on kuultu hänen esimiehiään. K:n käyttäytymisestä tämän tapauksen jälkeisessä arvioinnissa on todettu, ettei hänellä ole sellaista luottamusta, jota poliisimieheltä edellytetään.

Teoillaan K on laiminlyönyt poliisimiehelle kuuluvan käyttäytymisvelvollisuuden siten, että poliisin arvo siitä kärsii. Hänen käyttäytymistään on pidettävä poliisimiehen sopimattomana käyttäytymisenä, ja teot ovat omiaan heikentämään poliisin arvovaltaa kansalaisten keskuudessa. K:n on tekojensa vuoksi katsottava menettäneen myös esimiestensä ja työtovereidensa luottamuksen. Täten K ei enää nauti sellaista luottamusta, jota poliisimieheltä edellytetään, eikä hänellä ole edellytyksiä hoitaa poliisimiehen tehtäviä.

K:n teot muodostavat niiden laatu ja muut olosuhteet huomioon ottaen valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentissa tarkoitetun erityisen painavan syyn irtisanoa hänen virkasuhteensa.

K on hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatinut Y:n poliisilaitoksen päätöksen kumoamista ja toissijaisesti irtisanomisen muuttamista kolmen kuukauden erottamiseksi virantoimituksesta. K on lisäksi vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista viivästyskorkoineen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt K:n valituksen oikeudenkäyntikuluvaatimuksineen.

Hallinto-oikeus on selostettuaan sovellettavat säännökset esittänyt päätöksensä perusteluina seuraavaa:

Irtisanomisen perusteeseen vetoaminen

Irtisanominen on tehtävä kohtuullisessa ajassa siitä, kun irtisanomisen peruste on tullut viranomaisen tietoon. Kohtuullinen aika on ratkaistava viime kädessä tapauskohtaisesti. K:n virkasuhteen irtisanomisen perusteena ovat kuulemiskirjeestä 24.10.2014 ilmenevin tavoin olleet (---) käräjäoikeuden 23.10.2014 antama tuomio ja sillä K:n syyksi luetut rikokset. Vaikka tieto K:n teoista on ollut poliisilaitoksen tiedossa jo heinä-elokuussa 2013, häntä ei tuolloin ollut tuomioistuimen päätöksellä tuomittu rangaistukseen niistä teoista, jotka ovat olleet hänen virkasuhteensa irtisanomisen perusteina. K on esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa kiistänyt syyllistyneensä niihin rikoksiin, joista hänelle vaadittiin rangaistusta, vaikka hän ei kiistänytkään itse menettelyään asiassa. Tuomioistuimen arviolla K:n menettelyn rikosoikeudellisesta moitittavuudesta ja tuomitulla rangaistuksella on ollut merkitystä myös arvioitaessa irtisanomiskynnyksen ylittymistä. Näissä oloissa poliisilaitoksella on ollut oikeus odottaa virkasuhteen irtisanomisen edellytysten kannalta merkityksellisen käräjäoikeuden tuomion antamista ennen irtisanomiseen ryhtymistä.

Poliisilaitos on saanut tiedon käräjäoikeuden tuomiosta sen antopäivänä 23.10.2014 ja jo seuraavana päivänä kutsunut K:n 4.11.2014 pidettyyn kuulemistilaisuuteen. Poliisilaitos on 25.11.2014 päättänyt irtisanoa K:n virkasuhteen. Irtisanomisen on näissä olosuhteissa katsottava tapahtuneen kohtuullisessa ajassa siitä, kun irtisanomisen peruste oli tullut työnantajan tietoon.

Irtisanomisperusteen täyttyminen

Vanhempi konstaapeli K oli (---) keskustan alueella 30.6.2013 liikennevalvontaa suorittaessaan pysäyttänyt henkilöauton ja tämän jälkeen tunnistanut ajoneuvon kuljettajan henkilöksi, jolla oli ollut konflikti hänen poikansa kanssa. K oli ajoneuvon kuljettajan kanssa keskustellessaan esittänyt kysymyksiä tämän käytöksestä hänen poikaansa kohtaan ja kertonut hänellä olevan useita työtovereita, jotka olisivat valmiit pahoinpitelemään ajoneuvon kuljettajan yöllä niin, että kukaan ei olisi todistamassa tapahtumaa. Ajoneuvon kuljettajan mainitessa K:lle mahdollisista aikeistaan tehdä rikosilmoitus laittomasta uhkauksesta K oli kysynyt, kumpaa ajoneuvon kuljettaja luulee rikosasiaa käsittelevien uskovan, K:ta vai rikosilmoituksen tekijää.

Irtisanomisperusteen olemassaoloa arvioitaessa on otettava huomioon virkamiesten toisistaan poikkeaviin tehtäviin kohdistuvat erilaiset vaatimukset ja tehtävistä johtuvat erityiset edellytykset. Poliisimies käyttää tehtävässään julkista valtaa, mihin sisältyy tarvittaessa myös oikeus puuttua kansalaisten oikeuksiin. Poliisimiehen toiminnan asianmukaisuuteen kohdistuu tämän vuoksi erityisiä vaatimuksia. Poliisimiehen on lain mukaan käyttäydyttävä kaikessa virkatoiminnassaan siten, että hänen käyttäytymisensä ei ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien hoitoon.

K on uhannut virkatoimiensa kohteen voivan joutua hänen työtoveriensa pahoinpitelemäksi. Poliisin kansalaiseen kohdistama väkivalta voi vakavalla tavalla vaarantaa luottamusta poliisin tehtävien hoitoon, minkä vuoksi myös sellaisen väkivallan mahdollisuudella uhkaamista on pidettävä erityisen moitittavana menettelynä. Virkapukuisen poliisimiehen virkaa hoitaessaan esittämä edellä kerrotun sisältöinen uhkaus on ollut omiaan heikentämään yleistä luottamusta poliisin tehtävien hoidon asianmukaisuuteen. K:n ja hänen pysäyttämänsä henkilön välisen keskustelun sisällön perusteella on ilmeistä, että kyse ei ole ollut pelkästään huonoista sanavalinnoista vaan ilmeisen tarkoituksellisesti esitetystä uhkauksesta. K:n teon moitittavuutta osoittaa se, että käräjäoikeus ja hovioikeus ovat tuominneet hänet rangaistukseen virkavelvollisuuden rikkomisesta. K:n menettelyä on pidettävä moitittavana myös siitä syystä, että hän on edellä tarkoitetussa tilanteessa käyttänyt virka-asemaansa hyväkseen omaa perhettään koskevassa asiassa ja osoittanut näin piittaamattomuutta poliisin toiminnan puolueettomuudelle asetetuista vaatimuksista. Tähän nähden asiassa ei voida antaa olennaista merkitystä sille seikalle, että K on kertonut menettelynsä vaikuttimeksi huolensa poikansa turvallisuudesta.

K:n edellä kerrottua tekoa on näistä syistä pidettävä jo yksistään niin moitittavana, ettei poliisilaitokselta ole hänen pitkästä ja muutoin nuhteettomasta virkaurastaan huolimatta voitu edellyttää irtisanomista lievempien toimenpiteiden, kuten virantoimituksesta määräajaksi erottamisen, käyttämistä. Tämän vuoksi asiassa ei ole tarpeen arvioida sitä, onko K:n syyksi henkilörekisteririkoksena ja virkavelvollisuuden rikkomuksena käräjäoikeuden tuomiolla luettu tietojen etsiminen poliisin henkilörekistereistä ollut hänen virkavelvollisuuksiensa vastaista menettelyä. Poliisilaitoksella on edellä mainituilla perusteilla ollut erityisen painava syy irtisanoa K:n virkasuhde, eikä poliisilaitoksen päätös ole lainvastainen. Edellä mainittu irtisanomisen perusteena oleva teko myös osoittaa hänet siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta ole voitu jatkaa.

Koska K:n valitus on hylätty, hänelle ei määrätä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Valtion virkamieslaki 14 § 2 momentti, 25 § 1, 2 ja 3 momentti sekä

40 § 2 momentti 4 kohta

Poliisilaki (493/1995) 9 c § (525/2005)

Hallintolaki 6 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Riitta Jokioinen, Marja Tuominen ja Jussi-Pekka Lajunen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

K on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja katsoo, että irtisanominen on tehty liian myöhään ja että irtisanomisen perusteeseen vetoaminen on poliisilaitoksen oman menettelyn vuoksi menetetty. Toissijaisesti K on vaatinut, että irtisanomisen sijasta hänet erotetaan enintään kolmeksi kuukaudeksi virantoimituksesta. Lisäksi K on vaatinut, että Poliisihallinto/valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa viivästyskorkoineen. K on vielä vaatinut, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely todistajien kuulemiseksi.

K on esittänyt vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Irtisanomisen ajankohta, perusteen määrittely ja kohtuullisen ajan vaatimus

Y:n poliisilaitos on irtisanonut K:n virkasuhteen 25.11.2014 tekemällään ja K:lle 2.12.2014 tiedoksi antamallaan päätöksellä sellaisten menettelyjen perusteella, jotka ovat tapahtuneet 22.6. ja 30.6.2013. Irtisanominen on tehty noin puolitoista vuotta tapahtumien jälkeen. Asian esitutkinta on päätetty jo 28.8.2013 eli noin vuosi ja kolme kuukautta ennen irtisanomista. K on ollut myös katkeamatta töissä/virkatehtävissä tapahtumien jälkeen ajalla 28.8.2013–15.7.2014, lyhyitä vuosilomia lukuun ottamatta. Irtisanominen on tehty liian myöhään ja päätös on siten kumottava.

Irtisanomisen peruste

Irtisanomisen peruste ei voi olla käräjäoikeuden tuomio, koska irtisanominen on tehty lainvoimaa vailla olevan tuomion perusteella ja siten käytännössä sen saman tiedon perusteella, joka viranomaisella on ollut jo heti 30.6.2013 tapahtuman jälkeen tai viimeistään esitutkinnan päätyttyä 28.8.2013.

Irtisanomispäätökseen on kirjattu, että irtisanomisen kannalta on kiinnitetty huomiota tekojen luonteeseen ja vakavuuteen sekä erityisesti niistä ilmenevään suunnitelmallisuuteen. Poliisilaitos ei ole lausunut, että irtisanomisen arvioinnissa olisi kiinnitetty huomiota K:n saaman rikosoikeudelliseen seuraamuksen laatuun tai määrään.

Poliisilaitoksen irtisanomispäätöksen perusteissa mainitaan yhtenä kohtana henkilörekisteririkosta ja virkavelvollisuuden rikkomista tarkoittava rikos ja erityisesti niistä ilmenevä suunnitelmallisuus. Nämä syytekohdat hovioikeus on kumonnut (oikeastaan hylännyt). Irtisanomisen perusteet ovat näin ollen kaventuneet ja poliisilaitoksen käyttämä erityisperustelu on menettänyt merkityksensä irtisanomisen perusteena. Käräjäoikeuden tuomio on hovioikeudessa myös muuttunut lievemmäksi rangaistuksen osalta.

Poliisilaitos on tehnyt irtisanomispäätöksen sellaisen menettelyn perusteella, joka on myöhemmässä vaiheessa osoittautunut lailliseksi. Tämä osoittaa sen, että poliisilaitoksella ei tosiasiassa ole ollut tarkoitus odottaa sitä vahvistusta, millainen rikosoikeudellinen seuraamus K:lle määrätään, koska lainvoimaista ratkaisua ei ole odotettu.

Koska irtisanomista ei ole tehty käräjäoikeuden tuomion lainvoimaiseksi tulemisen jälkeen, poliisilaitoksen on katsottava irtisanoneen K:n sen tiedon varassa, joka sillä on ollut jo viimeistään esitutkinnan päättymishetkellä. Lainvoimaa vailla oleva käräjäoikeuden tuomio on sama asia kuin asiassa ei olisi käräjäoikeuden tuomiota lainkaan. Irtisanomisen perusteena on vain ja ainoastaan poliisilaitoksen tietoon tullut menettely välittömästi 30.6.2013 jälkeen. K on myöntänyt tapahtumien tosiseikat riidattomiksi heti asian tultua esille.

Irtisanomispäätöksen nojalla K:n saama rikostuomio ei ole ollut peruste, jolla hänet irtisanotaan, vaan mediassa uutisoitu menettely, joka on ollut poliisilaitoksen tiedossa jo 2013.

K:n menettelyn vaikutus poliiseista ja heidän tavastaan hoitaa virkatehtäviä saatavaan kuvaan on ollut riippumaton rikosoikeudellisesta tuomiosta. Viranomaisella on jo heti asian tultua esille vuonna 2013 ollut hallussaan kaikki se tieto, jonka perusteella irtisanominen on toimitettu noin puolitoista vuotta tapahtumien jälkeen.

Kohtuullisena aikana on pidettävä enintään muutaman kuukauden aikaa siitä, kun irtisanomisen peruste on tullut viranomaisen tietoon. Irtisanomista ei näin ollen ole toimitettu laissa tarkoitetussa kohtuullisessa ajassa.

Poliisilaitoksen virheellinen menettely virasta pidättämisessä

K on jatkanut virassaan ja työtehtävissään 30.6.2013 jälkeen, eikä häntä ole pidätetty virasta, vaikka poliisilaitoksen ja hallinto-oikeuden mukaan tuolloin tapahtunut menettely osoittaa K:n sopimattomaksi tehtäväänsä. On kysymyksenalaista, onko K voinut tulla tehtäväänsä sopimattomaksi puolitoista vuotta tapahtumien jälkeen. Rikosoikeudellinen tuomio ei voi tehdä poliisista sopimatonta tehtäviinsä, koska rikoksesta tuomittuja poliiseja Suomessa on lukemattomia.

Poliisilaitos on salliessaan K:n jatkaa viranhoitoa keskeytyksettä menettänyt oikeutensa irtisanoa K myöhemmin samojen menettelyjen johdosta. Toisin kuin poliisilaitos on esittänyt, K ei ole ollut lähes koko ajan sairaus- tai vuosilomalla eikä virkavapaalla.

Jos poliisilaitoksen käsityksen mukaan K:n menettely on osoittanut hänet sopimattomaksi harjoittamaan poliisin tointa, poliisilaitoksen olisi tullut pidättää K virasta heti. K:n moitittava menettely on toisin sanoen korjaantunut, koska hän on käyttäytynyt poliisina tuona aikana moitteettomasti. Viranomaisen menettelyn on oltava johdonmukaista. Asianosaisen on voitava luottaa myös poliisijohdon toiminnan johdonmukaisuuteen.

Poliisilaitoksen lausunnosta hallinto-oikeudelle käy ilmi, ettei määräaikaista erottamista olisi voitu enää soveltaa, koska asian tiedoksi saamisesta oli kulunut jo yli kolme kuukautta. Lausunto huomioon ottaen K näyttää ensinnäkin menettäneen oikeutensa siihen, että hänen tekonsa seuraamuksena otetaan harkintaan myös määräaikainen virasta erottaminen, ja toisaalta siihen, ettei kohtuullista aikaa ratkaistaessa perusteena pidetä menettelyn tietoon tulemista vaan käräjäoikeuden tuomiota.

K:n teko on tullut silloisen Z:n poliisilaitoksen tietoon jo kesällä 2013. Z:n poliisilaitos on joko laiminlyönyt panna irtisanomisasian vireille tai sitten se on jo ratkaissut asian tekemättä nimenomaista päätöstä siitä, että irtisanomismenettelyä ei aloiteta. Siten kohtuullinen aika irtisanomiseen on ollut menetetty silloin, kun 1.1.2014 Y:n poliisilaitos on väittämänsä mukaan saanut asiasta tiedon. K ei voi kärsiä siitä, että Z:n poliisilaitos on laiminlyönyt ryhtyä asiassa toimenpiteisiin.

Asian ratkaiseminen kahteen kertaan: todellinen syy irtisanoa K vasta 25.11.2014

Nykyinen (---) poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö O on ollut Z:n poliisilaitoksen poliisipäällikkönä siihen asti, kunnes laitos on organisaatiouudistuksen johdosta muuttunut Y:n poliisilaitokseksi 1.1.2014 lukien. O on heti tapauksen jälkeen lehdistössä 8.8.2013 julkaistun kommentin perusteella ilmoittanut, että tällä hetkellä ei ole mitään seikkaa tiedossa, mikä estäisi valittajan virantoimituksen. O on myös kertonut K:lle ja henkilöstön edustajille (L, varaluottamusmies) välittömästi tapahtuneen jälkeen, ettei pidä valittajan tekoa irtisanomiseen johtavana menettelynä, vaan hän tulee aikanaan antamaan asiasta valittajalle varoituksen. Tämän vuoksi K on voinut jatkaa työtään normaalisti. Poliisipäällikkö O on tehnyt de facto harkinnan, mutta siitä on jäänyt diaarimerkintä tekemättä. Diaarimerkinnän puuttuminen taas on johtanut siihen, että Y:n poliisilaitos on katsonut, ettei tapausta ole aikaisemmin työnantajan toimesta mitenkään käsitelty.

K:n jatkaminen virassa ilman tehtävämuutoksia on osoitus siitä, että poliisilaitos ei ole suhtautunut K:n menettelyyn irtisanomisasiana.

Vasta kun organisaatiouudistuksen jälkeen poliisipäälliköksi on 1.1.2014 lukien tullut S, asia on noussut uudelleen esille ja laitos on alkanut harkita K:n irtisanomista. Menettely on virheellistä.

Poliisilaitos on salliessaan K:n jatkaa virantoimitusta tehnyt tosiasiallisen päätöksen olla pidättämättä K:ta virasta 30.6.2013 menettelyn johdosta ja siten tehnyt päätöksen, että K:n menettely ei johda irtisanomisen harkitsemiseen.

Päätös ei voi organisaatiouudistuksen takia enää myöhemmin käydä ankarammaksi. Virkamiehen kannalta ei voi olla niin, että menettelyä arvioidaan eri tavalla sen mukaan, vaihtuuko organisaation johto jossain vaiheessa.

Oikeasuhtainen seuraamus menettelystä

Joka tapauksessa irtisanominen on liian ankara seuraamus menettelystä, johon K on syyllistynyt. Irtisanominen on suhteellisuus- ja yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen ja kohtuuton. Oikeasuhtaisena seuraamuksena olisi tullut olla kurinpidollinen määräaikainen virantoimituksesta erottaminen ja palkanmaksun keskeyttäminen.

K:n moitteeton virkaura on kestänyt yli 17 vuotta. K ei ole saanut kurinpidollisia seuraamuksia virkauransa aikana. Poliisilaitoksen lausunnossa esitetyt väitteet K:n toiminnan moitteista urallaan on osoitettu vääriksi, eikä hallinto-oikeus ole näistä lausunut.

Hallinto-oikeuden päätöksestä ei ole luettavissa, että hallinto-oikeus olisi arvioinut K:n asiassa suhdetta aiempaan virkamieslautakunnan käytäntöön. K:n pelkkää suusanallista väärää menettelyä on perusteetta arvioitu poliisilaitoksen ja hallinto-oikeuden päätöksessä ankarammin kuin fyysisen koskemattomuuden loukkauksia tai yleisen turvallisuuden vaarantamista.

Hallinto-oikeus on viitannut perusteluissaan K:n teon moitittavuuteen. Teon moitittavuus selviää K:n saaman rangaistuksen rangaistuslajista ja määrästä. K on saanut rangaistukseksi sakkorangaistuksen. Virkamiehiä on tuomittu jopa vankeusrangaistuksiin teoista, jotka ovat vaarantaneet yleistä turvallisuutta, ja teoista, joilla on loukattu toisen henkilön fyysistä koskemattomuutta. Silti on katsottu määräaikaisen erottamisen olleen oikeasuhtainen seuraus.

On käsittämätöntä, että irtisanomispäätöksen nojalla poliisin luottamusta pidetään korkeammassa asemassa kuin kolmansien henkilöiden fyysistä koskemattomuutta saati yleistä turvallisuutta. Lisäksi on selvää, että luottamus poliisiin ja/tai sotilaaseen, joilla on voimankäyttöoikeuksia, vaarantuu enemmän voimankäyttöoikeuden väärästä käyttämisestä kuin suusanallisesta väärästä teosta. Luottamus on kuitenkin abstraktia, kun taas yleinen turvallisuus ja väkivalta/voimankäyttö ovat konkretiaa, joiden suojaa on pidettävä korkeammassa arvossa kuin suusanallista luottamusta poliisiin.

K:n menettely on kestänyt yhteensä muutaman minuutin. Moitittavaksi katsottu keskustelun osa on kestänyt ehkä 10 sekuntia. K ei ole kohdistanut voimakeinoja toiseen osapuoleen tai muutoin fyysisesti koskenut tähän. K on muutaman minuutin aikana käyttänyt yhdessä virkkeessä harkitsemattomia sanavalintoja. Suurimpana vaikuttimena on ollut isän huoli poikansa turvallisuudesta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään myös sillä, että K:n menettelyä on pidettävä moitittavana siitä syystä, että hän on käyttänyt virka-asemaansa hyväkseen perhettään koskevassa asiassa ja näin osoittanut piittaamattomuutta poliisin toiminnan puolueettomuudelle asetetuista vaatimuksista. Hallinto-oikeus näyttää viittaavan näiltä osin jollain tasolla esteellisyyttä koskeviin vaatimuksiin. Poliisiviranomainen ei ole viitannut irtisanomispäätöksessä puolueettomuuden vaarantumiseen tai esteellisyyteen.

Irtisanomispäätöksen virheet ja väärintulkinnat sekä niiden merkitys erityisen painavan syyn puuttumiselle

Eräänä perusteena irtisanomiselle on kirjattu asian saama laaja mediajulkisuus. Vaikka sinällään on totta, että poliisimiehen on varauduttava nykyaikana median tallentamismahdollisuuteen, K:n menettelyä on arvioitava kuitenkin siten, että hän on pitänyt puhuttelun kahden kesken "mies miehelle". Hän ei ole sanonut julkisesti poliisin arvovaltaa rapauttavia seikkoja. Tallenteen on toimittanut julkisuuteen toinen osapuoli, ei K. K:n menettelyyn ei kuulu laajalle yleisölle toimitettu lausuma, jolla voisi olla merkitystä arvioitaessa poliisin nauttimaa arvovaltaa ja toimintatapaa.

On moitittavampaa, että poliisimies itse toimittaa julkisuuteen harkitsemattomia lausuntoja kuin että ne toimittaa julkisuuteen hänen tietämättään joku muu.

Toisin kuin irtisanomispäätöksessä on todettu, K ei ole menettänyt esimiestensä tai työtovereidensa luottamusta. Luottamusmies on K:n puolesta mitannut K:n luottamusta tämän tapauksen johdosta. Luottamusta osoittavaan listaan on kertynyt yhteensä 183 nimeä, muun ohella K:n lähimmät päällystön esimiehet, henkilöstöedustajat, koko kenttähenkilökunta, kaikki kenttäjohtajat sekä näiden varajohtajat, ryhmäjohtaja, eri koulutusryhmien johtajat. K nauttii hyvin laajaa luottamusta niin esimiestensä kuin työtovereidensa puolelta.

Y:n poliisipiirin hallinnossa on perinteisesti käytetty tehtävien kiertoa epävirallisena rangaistuksena moitittavista menettelyistä. Tämän tapauksen johdosta K:lle ei ole ehdotettukaan tällaista seurausta. K on jatkanut tehtävissään tapahtumien jälkeen normaalisti ennen sairauslomalle jäämistään, ja kaikki hänen erikoisvastuunsa ovat säilyneet, vaikka kyseisiin erityistehtäviin valituilta vaaditaan hallinnon sisällä erityistä luottamusta.

Harkitsemattomien puheiden osalta pitää ottaa huomioon vielä henkilön asema virkakoneistossa. K ei ole korkeassa asemassa. Nimenomaisesti tällaisia tilanteita varten on erityissäännös muun ohella poliisimiehiä varten, jotta liian ankarilta seurauksilta vältyttäisiin.

Irtisanomisen edellytyksenä oleva erityisen painavan syyn kynnys ei ole ylittynyt. K ei ole menettänyt luottamusta eikä irtisanominen kokonaan ole siten seuraamuksena oikeassa suhteessa tai kohtuullinen K:n pitkän virkauran ainoasta virheestä.

Suullinen käsittely

Suullinen todistelu on keskeistä sen näytön saamiseksi, että poliisiviranomainen on tehnyt K:n menettelyn johdosta jo tosiasiallisen ratkaisun olla irtisanomatta K:ta, ja vasta myöhemmin 25.11.2014 tehty irtisanominen on lainvastainen.

Suullisessa käsittelyssä tulisi kuulla (---) poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö O:ta. Todistusteemana on O:n tekemä virkamiesoikeudellinen harkinta siitä, irtisanotaanko K vai ei, peruste jättää pidättämättä K virasta sekä se, että viranomaisen tekemä uusi päätös samassa asiassa on virheellinen. Lisäksi suullisessa käsittelyssä tulisi kuulla Y:n poliisilaitoksen vanhempaa konstaapelia L:ää. Todistusteemana on, että O on tosiasiallisesti ratkaissut asian jo aiemmin kuin vuonna 2014. Lisäksi L:ää kuultaisiin poliisihallinnon toimista K:n kohdalla, K:n luottamusmittauksesta, Y:n poliisilaitoksen oikeudellisen osaston näkemyksestä seuraamuksista ja siitä, kenen käskystä seuraamukseksi on muutettu irtisanominen.

Oikeudenkäyntikulut

Kun otetaan huomioon, että K:ta kuultaessa on käyty läpi oikeastaan ainoastaan mahdollista varoitusta ja mahdollista erottamista määräajaksi eikä lainkaan irtisanomista, K:n on ollut pakko kääntyä asiassa suoraan hallinto-oikeuden puoleen poliisipäällikkö S:n irtisanottua hänet. Näin ollen ei ole kohtuutonta, että viranomainen velvoitetaan korvaamaan K:n oikeudenkäyntikulut.

K:n taloudellista taakkaa ei tule lisätä siten, että hän joutuu vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sen lisäksi, että hän menettää palkan usealta kuukaudelta. K olisi tyytynyt ratkaisuun, jos ratkaisuna olisi ollut hänen määräaikainen erottamisensa.

Y:n poliisilaitos on selityksessään vaatinut, että K:n valitus hylätään.

Poliisilaitos on uudistanut asiassa aikaisemmin lausutun. Lisäksi poliisilaitos on esittänyt seuraavaa:

Luottamus poliisiin syntyy ja ylläpidetään keskeisesti yksittäisten poliisimiesten virkatehtävien suorittamisella ja poliisimiesten asianmukaisella käyttäytymisellä erityisesti virkatehtävissään. Poliisimiehen osalta käyttäytymisvelvoite on monia muita virkamiehiä vaativampi, kun otetaan muun muassa huomioon se, että poliisin tehtävä on luoda ja ylläpitää turvallisuutta.

Vanhempi konstaapeli K:n moitittava käyttäytyminen virkatehtävässä on ilmennyt sanallisesti uhkaavana käyttäytymisenä, jossa erityisen moitittavana pidetään hänen antamaansa kuvaa paitsi omasta toiminnastaan poliisin virkatehtävissä myös siitä, että hän on sanomisillaan antanut käsityksen, että poliisiorganisaatioon kuuluvat laajemminkin käyttäytyisivät erityisen moitittavalla tavalla. K on uhannut virkatoimiensa kohteen voivan joutua hänen työtoveriensa pahoinpitelemäksi.

Tapauksessa on huomiota kiinnitetty siihen, ettei moitittava menettely ole liittynyt lainmukaisen virkatehtävän suorittamiseen, vaan moitittava käyttäytyminen on tapahtunut virassa ja virka-asemaa sekä poliisimiehen virkapukua hyväksi käyttäen.

Poliisin kansalaiseen kohdistama väkivalta voi vakavalla tavalla vaarantaa luottamusta poliisin tehtävien hoitoon, minkä vuoksi myös sellaisen väkivallan mahdollisuudella uhkaamista on pidettävä erityisen moitittavana menettelynä.

Arvioinnissa on annettu painoa sille, että poliisimies ei voi lähteä oma-aloitteisesti hoitamaan omia tai läheistensä asioita ja hänen on osattava itse myös jäävätä itsensä tämänkaltaisissa asioissa.

Z:n poliisilaitoksen poliisipäällikkönä toiminut O ei ole vuonna 2013 ratkaissut kurinpitorangaistusasiaa. Kurinpitomenettelystä ei ole minkäänlaista kirjallista materiaalia.

Aika K:n irtisanomiseen on ollut pitkä, mutta tässä tapauksessa se ei ole ollut kohtuuton. K:n edut eivät ole vaarantuneet tai heikentyneet ajan kulumisen vuoksi. Arviossa on otettu huomioon, että K on vuoden 2014 aikana vuosilomien ja sairauteen perustuvien virkavapauksiensa johdosta tapahtuman jälkeen hoitanut vähän virkatehtäviään. Sen johdosta on arvioitu, ettei asian käsittelemiselle ennen käräjäoikeuden tuomiota ole ollut tarvetta. Suoritetussa esitutkinnassa on tapahtumakokonaisuus tarkentunut. K on esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa kiistänyt syyllistyneensä rikoksiin, vaikka hän ei ole kiistänyt itse menettelyään asiassa.

Tuomioistuimen arviolla K:n menettelyn rikosoikeudellisesta moitittavuudesta ja tuomitulla rangaistuksella on ollut merkitystä myös arvioitaessa irtisanomiskynnyksen ylittymistä. Käräjäoikeuden tuomio on tässä tapauksessa ollut siten ratkaiseva, että siinä on todettu K:n menettelyn moitittavuus ja arvioitu sitä ankarasti myös poliisimiehen käyttäytymisvelvollisuuden osalta.

Poliisilaitoksella on ollut velvollisuus odottaa virkasuhteen irtisanomisen kannalta merkityksellisen käräjäoikeuden tuomion antamista ennen irtisanomiseen ryhtymistä. Irtisanomisen on näissä olosuhteissa katsottava tapahtuneen kohtuullisessa ajassa siitä, kun irtisanomisen peruste on tullut poliisilaitoksen tietoon.

Päätöksen pohjaksi on otettu arvio, joka on saatu K:n hyvin tuntevilta (---), Z:n ja Y:n poliisilaitoksen johdossa toimivilta erityisesti nimittämistoimivaltaa käyttäviltä esimiehiltä sekä laajasti poliisissa esitetyistä arvioista K:n julkisuudessa olleesta käyttäytymisestä. K:n teot ja hänen suhtautumisensa poliisitehtävien sekä sitä koskevien toimintaperiaatteiden ja säännösten noudattamiseen osoittivat hänen olevan siinä määrin soveltumaton tehtäväänsä, että irtisanomiseen on ollut erityisen painava syy.

K:n teon moitittavuutta osoittaa se, että käräjäoikeus ja hovioikeus ovat tuominneet hänet rangaistukseen virkavelvollisuuden rikkomisesta. K:n teot muodostavat sellaisen valtion virkamieslaissa tarkoitetun erityisen painavan syyn, jonka perusteella virkasuhde voidaan sanoa irti.

Luottamus poliisin virkatehtävien asianmukaiseen hoitamiseen edellyttää sitä, että poliisissa puututaan väärinkäytöksiin ja sellaiseen käyttäytymiseen, joka vaarantaa luottamusta poliisin.

K on vastaselityksessään esittänyt muun ohella, että Y:n poliisilaitos näyttää siirtäneen luottamusharkinnan keskiön siihen, millaista luottamusta poliisit yleensä kansalaisten silmissä nauttivat. Irtisanomispäätöstä ei ole kuitenkaan näin perusteltu, vaan siinä on keskitytty sen moittimiseen, että nimenomaan K on menettänyt esimiestensä luottamuksen, minkä seikan K on kuitenkin osoittanut vääräksi. K:n on annettu jatkaa työtehtävissään ja virassaan pitkän aikaa ennen irtisanomista.

Poliisilaitos on esittänyt, että painoarvoa on annettu sille, että poliisimies ei voi lähteä oma-aloitteisesti hoitamaan omia tai läheistensä asioita ja hänen on osattava itse myös jäävätä itsensä tämän kaltaisissa asioissa. Poliisilaitos on lausumassaan hallinto-oikeudelle kuitenkin ilmoittanut, että kokonaisarviossa on päädytty siihen, että tekoa ei voida puolustella isän asemalla, mutta toimimista omassa asiassa ei myöskään ole luettu tässä tapauksessa raskauttavaksi tekijäksi. Poliisilaitoksen irtisanomispäätöksessä on todettu kuulemista tarkoittavan otsakkeen alla, että K:n asemalla isänä ei ole katsottava olleen merkitystä seuraamuksen arvioinnissa. Poliisilaitoksen selvitys näiltä osin tulee jättää huomioon ottamatta.

Kurinpitomenettelystä ei tarvitse olla kirjallista materiaalia. Asia on ratkaistu, kun K:n on annettu jatkaa virantoimitusta ja O on suullisesti ilmoittanut, että menettely ei johda irtisanomiseen, vaan enintään varoitukseen. Se, että poliisilaitos ei ole tehnyt asiasta diaarimerkintöjä, on poliisilaitoksen oma asia. K:n vahingoksi tällainen menettelyvirhe ei voi koitua.

Sille, että poliisilaitoksen mukaan K:n edut eivät ole heikentyneet tai vaarantuneet ajan kulumisen vuoksi, ei voida antaa mitään merkitystä. Laissa ei ole säännöksiä siitä, että ajan kulumisella tulisi olla tällainen vaikutus. Se seikka, että ajan kulumisen myötä moitittavan menettelyn painoarvo lievenee, on oikeuskirjallisuudessa esitetty kanta.

K on tapahtuman 30.6.2013 jälkeen ollut töissä aina 15.7.2014 asti eli yli vuoden, minkä jälkeen hän on jäänyt olkapääleikkauksen johdosta sairauslomalle. Vuonna 2014 K:lla on ollut vain kaksi lyhyttä vuosilomajaksoa ennen sairauslomaansa. Poliisilaitoksen käsitys K:n tapahtuman jälkeisen työssäolon vähäisyydestä on väärä.

Hovioikeus on hylännyt kaksi kolmesta syytteestä, joten menettelyn moitittavuus on huomattavasti lieventynyt siitä tilanteesta, jonka varassa poliisilaitos on päätöksensä tehnyt. Tämä osoittaa, että poliisilaitoksen olisi tullut odottaa asiassa lainvoimaista päätöstä, jos päätöstä on yleensä tarvinnut odottaa.

Vastaselitys on toimitettu tiedoksi Y:n poliisilaitokselle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää K:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.

2. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

3. Korkein hallinto-oikeus hylkää K:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

Perustelut

1. Suullinen käsittely

K on pyytänyt korkeimmassa hallinto-oikeudessa suullisen käsittelyn toimittamista. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että K ei ole vaatinut asiassaan suullisen käsittelyn toimittamista hallinto-oikeudessa.

K:n irtisanomista koskeva asia kuuluu Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan 6 artiklan 1 kappaleen soveltamisalaan. Sanotun sopimusmääräyksen mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan tai velvollisuuksistaan. Tästä johtuu, että K:n korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittämää suullisen käsittelyn toimittamista koskevaa pyyntöä arvioitaessa on huomioon otettava myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleesta johtuvat oikeusturvatakeet.

1.1 Suullisen käsittelyn toimittaminen K:n pyynnön takia

Hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

Pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 217/1995 vp) todetaan muun ohella, että pykälässä säädettäisiin asianosaisen oikeudesta suulliseen käsittelyyn. Tämän pykälän soveltamistapauksissa väistyisi 37 §:n mukainen valitusviranomaisen harkinta. Toisaalta asianosaisella ei olisi 38 §:n mukaan aina oikeutta suulliseen käsittelyyn, vaan pykälässä olisi eräitä perusteita suullisen käsittelyn toimittamatta jättämiselle. Koska suullinen käsittely olisi luonteeltaan kirjallista menettelyä täydentävä menettely, voitaisiin asianosaisen vaatimukselle antaa merkittävä sija ratkaistaessa, toimitetaanko suullinen käsittely. Mahdollisuus esittää henkilökohtaisesti ja suullisesti näkemyksensä suoraan tuomareille on prosessuaalinen oikeus, joka voidaan nähdä olennaisena osana oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Tätä osoittaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan soveltamiskäytäntö. Suullinen käsittely olisi mahdollista jättää toimittamatta, jos suullinen käsittely olisi asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton. Tuomioistuin voisi harkita, edistäisikö suullisen käsittelyn toimittaminen asian selvittämistä tai olisiko suullisen käsittelyn toimittamiseen muita syitä. Säännöksessä oleva maininta suullisen käsittelyn ilmeisestä tarpeettomuudesta merkitsisi sitä, että suullinen käsittely voitaisiin jättää toimittamatta, jos olisi hyvin todennäköistä, ettei suullisesta käsittelystä ole hyötyä. (---) Säännöksen soveltamisessa olisi tällöin otettava huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan määräykset.

Kun otetaan huomioon K:n asian laatu, asialla objektiivisesta näkökulmasta arvioiden oleva tärkeä merkitys K:lle sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen ja säännöksen yksityiskohtaisten perustelujen valossa tulkittava hallintolainkäyttölain 38 §, korkein hallinto-oikeus katsoo, että hallinto-oikeuden olisi tullut toimittaa asiassa suullinen käsittely, jos K olisi esittänyt sitä koskevan pyynnön.

K:ta on jo hallinto-oikeudessa edustanut asianajaja SL, joka toimii hänen asiamiehenään myös korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Hallinto-oikeuden päätöksestä ja asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan, K ei ole hallinto-oikeudessa esittänyt pyyntöä, että asiassa toimitettaisiin suullinen käsittely. K on lisäksi voinut asiaa hallinto-oikeudessa käsiteltäessä esittää valituksensa perusteeksi haluamansa selvityksen ilman, että hallinto-oikeus olisi tätä oikeutta asian käsittelyn kuluessa rajoittanut.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa asianosaisella on lähtökohtaisesti oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuuluva oikeus saada asiansa käsitellyksi suullisesti ainakin yhdessä oikeusasteessa (esimerkiksi tapaus Madaus v. Saksa, tuomio 9.6.2016, 22 kohta ja siinä viitattu oikeuskäytäntö). Sanottu oikeus ei kuitenkaan ole ehdoton, vaan siitä on mahdollista poiketa esimerkiksi tilanteessa, jossa asianosainen on nimenomaisesti tai hiljai- sesti luopunut esittämästä suullisen käsittelyn toimittamista koskevaa pyyntöä (esimerkiksi tapaus Salomonsson v. Ruotsi, tuomio 12.11.2002, 34 kohta).

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on todettu, että lainkäytön joutuisuuden näkökulmasta on tavanomaisesti tarkoituksenmukaisempaa, että suullinen käsittely toimitetaan jo asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsittelevässä tuomioistuimessa eikä vasta muutoksenhakuasteessa. Käsiteltävän asian olosuhteista riippuen saattaa olla hyväksyttävää hylätä vasta muutoksenhakuasteessa esitetty suullisen käsittelyn toimittamista koskeva pyyntö siinäkin tapauksessa, että suullista käsittelyä ei ole toimitettu asiaa ensi asteena käsiteltäessä (mainittu tapaus Salomonsson v. Ruotsi, 37 ja 38 kohta).

Vaikka K:n asian laatu eroaakin mainitussa Salomonsson v. Ruotsi -tapauksessa esillä olleesta tilanteesta, korkein hallinto-oikeus toteaa, että asiassa ei ole ilmennyt perusteita, joiden johdosta hallinto-oikeuden olisi tullut viran puolesta toimittaa asiassa suullinen käsittely ilman K:n esittämää pyyntöä, kun otetaan myös huomioon, että K:n menettelyä koskeneessa rikosasian oikeudenkäynnissä (---) käräjäoikeudessa K:ta on kuultu vastaajana suullisesti.

1.2 Suullisen käsittelyn toimittaminen asian selvittämiseksi

Kun perusteita suullisen käsittelyn toimittamiseksi K:n pyynnöstä hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin nojalla ei esillä olevassa asiassa ole, tulee suullisen käsittelyn toimittamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa arvioida hallintolainkäyttölain 37 §:n nojalla siltä kannalta, onko asian selvittämiseksi K:n esittämän mukaisesti asiassa tarpeen toimittaa suullinen käsittely. Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa tuomioistuimen on mahdollista poiketa suullisen käsittelyn toimittamista koskevasta velvollisuudesta, jos suullisen käsittelyn toimittamista koskevan vaatimuksen perusteena eivät ole sellaiset tosiseikat, jotka ovat merkityksellisiä tai ratkaisevia oikeudenkäynnin lopputuloksen kannalta tai jotka koskevat esitettävän selvityksen luotettavuutta. Tällöin on kansallisen tuomioistuimen katsottu voivan ratkaista asia asianosaisten kirjallisen selvityksen perusteella (tapaus Fröbrich v. Saksa, tuomio 16.3.2017, 36 ja 40 kohta).

K:n mukaan suullinen käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa on keskeistä näytön saamiseksi siitä, että poliisiviranomainen on tehnyt K:n menettelyn johdosta tosiasiallisen ratkaisun olla irtisanomatta K:ta ja sen vuoksi 25.11.2014 tehty päätös irtisanomisesta on lainvastainen.

K on nimennyt todistajana kuultavaksi (---) poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö O:n, jonka kuulemisen todistusteemaksi on ilmoitettu muun ohella O:n tekemä virkamiesoikeudellinen harkinta siitä, irtisanotaanko K. Lisäksi K on nimennyt todistajana kuultavaksi Y:n poliisilaitoksen vanhempi konstaapeli, varaluottamusmies L:n, jonka kuulemisen todistusteemaksi on ilmoitettu muun ohella se, että O on ratkaissut K:n menettelyä koskevan seuraamuksen aiemmin kuin vuonna 2014, ja K:n luottamusta koskeva mittaus.

K on näin ollen pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista ensinnäkin sen selvittämiseksi, onko poliisiviranomaisen katsottava tehneen tosiasiallisen ratkaisun olla irtisanomatta K:ta jo ennen käräjäoikeuden tuomion antamista ja onko irtisanominen tästä johtuen liian myöhään tehtynä lainvastainen.

Korkein hallinto-oikeus katsoo jäljempänä pääasiaratkaisun yhteydessä esittämillään perusteilla kuten hallinto-oikeus, että Y:n poliisilaitos on voinut tehdä irtisanomispäätöksen saatuaan tiedon (---) käräjäoikeuden antamasta tuomiosta ja että irtisanomispäätöstä ei ole myöskään tehty liian myöhään.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, ettei asiassa sinänsä ole syytä epäillä, että ennen irtisanomispäätöksen tekemistä poliisipäällikkönä toiminut O ei olisi ennen käräjäoikeuden tuomion antamista suullisesti esittänyt sellaisia kannanottoja kuin K on todennut hänen esittäneen.

Jäljempänä pääasiaratkaisun yhteydessä todetusti K ei kuitenkaan ole voinut sillä perusteella, että hänen on sallittu jatkaa virantoimitusta ja että asianomaisena ajankohtana Z:n poliisilaitoksen poliisipäällikkönä toiminut O on K:n mukaan suullisesti kertonut K:lle ja henkilöstön edustaja L:lle, ettei K:n menettely johda irtisanomiseen, päätellä, että poliisilaitos ei tule laillisia menettelytapoja noudattaen ryhtymään K:n irtisanomiseen (---) käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen. Poliisilaitoksessa ei voida katsoa tällä perusteella syntyneen tosiasiallista päätöstä, jonka mukaan K:n menettely ei voisi johtaa K:n irtisanomisen harkitsemiseen.

Korkein hallinto-oikeus katsoo näin ollen, että suullisen käsittelyn toimittaminen sen selvittämiseksi, onko poliisilaitos tehnyt tosiasiallisen ratkaisun olla irtisanomatta K:ta poliisipäällikkönä toimineen O:n esittämien epävirallisten kannanottojen perusteella, on tarpeetonta. Suullisen käsittelyn toimittamista koskeva pyyntö koskee siten tältä osalta sellaisia tosiseikkoja, jotka ovat oikeudellisesti merkityksettömiä esillä olevan asian ratkaisemiseksi. Suullisen käsittelyn toimittaminen mainitulla perusteella ei ole tarpeen asian selvittämiseksi ja sitä koskeva pyyntö on tällä perusteella esitettynä hylättävä.

Lisäksi K on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista sen selvittämiseksi, mikä merkitys asian arvioinnissa on annettava K:n luottamusta koskevalle mittaukselle.

K on esittänyt kantansa tueksi hallinto-oikeudelle toimitetun (---) poliisien yhdistys ry:n, (---) poliisiyhdistys ry:n, (---) seudun poliisiyhdistys ry:n, (---) rikospoliisiyhdistys ry:n sekä luottamusmiehen henkilöstölle järjestämän K:n luottamusta mittaavan kyselyn tulokset. Kaikkiaan 183 kyselyyn osallistunutta henkilöä katsoi, että K nauttii heidän luottamustaan poliisimiehenä ja työtoverina. Näihin henkilöihin kuuluivat muun ohella kaikki (---) kuusi kenttäjohtajaa ja näiden ryhmien varajohtajat sekä K:n kenttäryhmän ryhmänjohtaja sekä varajohtaja.

Korkein hallinto-oikeus toteaa jäljempänä pääasiaratkaisunsa yhteydessä, että poliisilaitos on voinut mainitusta luottamusmittauksesta huolimatta tehdä irtisanomispäätöksestä ilmenevän päätelmän siitä, että K ei enää nauti sellaista luottamusta, jota poliisimieheltä edellytetään, eikä hänellä ole edellytyksiä hoitaa poliisimiehen tehtäviä.

Suullisen käsittelyn toimittaminen varaluottamusmies L:n kuulemiseksi K:ta koskevasta luottamusmittauksesta koskee siten niin ikään sellaisia tosiseikkoja, jotka ovat oikeudellisesti merkityksettömiä esillä olevan asian lopputuloksen kannalta.

Kun otetaan huomioon ne perusteet, joiden vuoksi K on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista, selvitys, jota hän on ilmoittanut siinä esittävänsä, asiakirjoista saatava selvitys sekä jäljempänä päätöksen kohdassa 2.2.2 "Irtisanominen erityisen painavasta syystä" ja kohdassa 2.2.3 "Irtisanomisen tekeminen kohtuullisessa ajassa" lausuttu, suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

2. Pääasia

2.1 Tosiseikat

Y:n poliisilaitos on päätöksellään 25.11.2014 valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla irtisanonut K:n poliisilaitoksen vanhemman konstaapelin virasta (---) käräjäoikeuden 23.10.2014 antaman tuomion ja irtisanomispäätöksestä muutoin ilmenevän selvityksen perusteella. Poliisilaitos on samalla päätöksellä pidättänyt valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla K:n virantoimituksesta irtisanomisajaksi hänen virkavapautensa päättymisestä 31.12.2014 alkaen.

Y:n poliisilaitoksen irtisanomispäätöksen selvitysosiossa viitatusta (---) käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee muun ohella, että K on työskennellessään vanhempana konstaapelina Z:n poliisilaitoksessa ja suorittaessaan 30.6.2013 (---) alueella virkatehtävänä liikennevalvontaa pysäyttänyt henkilöautoa kuljettaneen henkilön. K on todennut tämän henkilöksi, jolla on ollut konflikti K:n pojan kanssa. K on muun ohella uhannut mainitun toisen osapuolen saattavan joutua K:n kollegoiden pahoinpitelemäksi siten, ettei kukaan ole näkemässä. Toinen osapuoli on tallentanut keskustelun ja saattanut sen sittemmin julkisuuteen. K ei ole kiistänyt keskustelun sisältöä.

(---) hovioikeus on tuomiollaan 12.11.2015 lukenut K:n syyksi sanotun virkavelvollisuuden rikkomisen 30.6.2013, mutta hylännyt syytteet henkilörekisteririkoksesta 22.6.2013 ja virkavelvollisuuden rikkomisesta 22.6.2013.

K on valituksessaan vaatinut, että irtisanomispäätös kumotaan. K on perustellut vaatimustaan sillä, että viranomainen on ylittänyt kohtuullisen ajan irtisanomisen suorittamisessa, koska käräjäoikeuden tuomion perusteena olleet teot ovat tapahtuneet kesäkuussa 2013 ja näistä tapahtumista Z:n poliisilaitoksella on jo tuolloin ollut tieto. Lisäksi K on esittänyt, että vuonna 2013 silloinen Z:n poliisilaitoksen poliisipäällikkö O on suullisesti kertonut K:lle ja henkilöstön edustaja L:lle, että K:n asiassa kysymys ei ole irtisanomiseen johtavasta menettelystä, vaan hän tulee aikanaan antamaan K:lle asiasta varoituksen. Kun K:n on sallittu jatkaa tehtävissään eikä häntä ole pidätetty virantoimituksesta, K:n mukaan poliisilaitos on tehnyt päätöksen, että K:n menettely ei johda irtisanomisen harkitsemiseen.

K on perustellut vaatimustaan myös sillä, että joka tapauksessa irtisanominen on liian ankara seuraamus siitä menettelystä, johon K on syyllistynyt. K on tältä osin vedonnut muun ohella virkamieslautakunnan ratkaisukäytäntöön, K:n menettelyn lyhyeen ajalliseen kestoon ja siihen, että kysymyksessä ovat olleet harkitsemattomat sananvalinnat ja mies miehelle -keskustelu. K on arvostellut asian saaman laajan mediajulkisuuden huomioon ottamista irtisanomispäätöksessä. Vielä K on esittänyt selvitystä siitä, että hän ei ole menettelystään johtuen menettänyt työyhteisönsä luottamusta poliisimiehenä ja työtoverina toisin kuin irtisanomispäätöksessä on todettu.

2.2 Oikeudellinen arviointi

2.2.1 Kysymyksenasettelu

Asiassa on K:n valituksesta ensinnä ratkaistava, onko Y:n poliisilaitos voinut irtisanoa K:n virkasuhteen (---) käräjäoikeuden 23.10.2014 antaman tuomion ja irtisanomispäätöksestä 25.11.2014 muutoin ilmenevän selvityksen perusteella ja onko siten näiden perusteiden katsottava täyttävän valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin mukaisen erityisen painavan syyn edellytyksen.

Mikäli erityisen painavan syyn edellytys täyttyy, on asiassa toiseksi ratkaistava, onko oikeus K:n irtisanomiseen menetetty sen vuoksi, että irtisanomista ei ole tehty K:n väittämällä tavalla valtion virkamieslain 25 §:n 3 momentissa edellytetysti kohtuullisessa ajassa siitä, kun irtisanomisen peruste on tullut viranomaisen tietoon.

2.2.2 Irtisanominen erityisen painavasta syystä

Valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentin mukaan virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla.

Viranomainen ei saa saman lain 25 §:n 2 momentin mukaan irtisanoa virkasuhdetta virkamiehestä johtuvasta syystä, ellei tämä syy ole erityisen painava. Pykälän 3 momentin mukaan irtisanominen on tehtävä tässä pykälässä tarkoitetulla perusteella kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun irtisanomisen peruste on tullut viranomaisen tietoon.

Saman lain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan virkamies voidaan pidättää virantoimituksesta välittömästi irtisanomisen jälkeen, jos irtisanomisen perusteena oleva teko tai laiminlyönti osoittaa virkamiehen siinä määrin soveltumattomaksi tehtäväänsä, ettei virantoimitusta voida jatkaa tai jos virantoimituksen jatkuminen irtisanomisajan voi vaarantaa kansalaisen turvallisuuden.

Poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:n mukaan poliisimiehen on virassa ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hänen käyttäytymisensä ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Arvioitaessa poliisimiehen käyttäytymistä otetaan huomioon myös hänen asemansa ja tehtävänsä poliisihallinnossa.

Hallituksen esityksessä poliisilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 224/2010 vp) on poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:n kohdalla todettu, että pykälä vastaisi voimassa olevan poliisilain 9 c §:ää.

Poliisilain (493/1995) 9 c §:n (525/2005) säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 266/2004 vp) on lausuttu muun ohella, että poliisimiehen olisi virassa ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hän ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Sopimattomana käyttäytymisenä pidettäisiin esimerkiksi poliisimiehen syyllistymistä rangaistavaksi säädettyyn tekoon. Esimerkiksi syyllistymistä tieliikennelain (267/1981) rikkomiseen, ainakin vakavaan sellaiseen, voitaisiin pitää pykälässä mainittuna poliisimiehelle sopimattomana käyttäytymisenä, koska poliisimies samalla menettäisi uskottavuuttaan valvoa liikennesääntöjen noudattamista. Arvioitaessa poliisimiehen sopimatonta käyttäytymistä on otettava huomioon myös hänen asemansa poliisihallinnossa.

Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että irtisanomisperusteen olemassaoloa arvioitaessa on otettava huomioon valtion palveluksessa olevien virkamiesten toisistaan poikkeaviin tehtäviin kohdistuvat erilaiset vaatimukset. Valtion tehtävien hoidolta edellytettävä luotettavuus, oikeusvarmuus ja tehokkuus asettavat erityisesti poliisihallinnossa poliisimiehen tehtäviä hoitavien henkilöiden viranhoidolle ja vapaa-ajan käyttäytymiselle erityisvaatimuksia (HE 4/2006 vp). Poliisimiehen käyttäytymisen moitteettomuudelle on poliisilain (493/1995) 9 c §:ssä (525/2005) ja sittemmin poliisin hallinnosta annetun lain 15 f §:ssä asetettu valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentissa säädettyä ankarammat edellytykset.

Poliisin tehtävänä on luoda ja ylläpitää turvallisuutta. Yksittäisten poliisimiesten virkatehtävien moitteeton suorittaminen ja poliisimiesten asianmukainen käyttäytyminen erityisesti virkatehtävissään edesauttaa luottamuksen syntymistä ja ylläpitämistä poliisin toimintaan yleisesti. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että poliisimiehet käyttäytyvät siten, ettei luottamus poliisin toiminnan puolueettomuuteen vaarannu.

Korkein hallinto-oikeus katsoo kuten hallinto-oikeus, että Y:n poliisilaitos on voinut päättää K:n irtisanomisesta saatuaan tiedon käräjäoikeuden tuomiosta ja ottaa sen huomioon.

Käräjäoikeuden arviolla K:n teon rikosoikeudellisesta moitittavuudesta on ollut merkitystä arvioitaessa irtisanomiskynnyksen täyttymistä, koska K on kiistänyt menettelynsä merkityksen virkatointensa hoidolle ja kiistänyt asiaa käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa käsiteltäessä syyllistyneensä asiassa rikosoikeudellisesti rangaistavaan tekoon.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että K on vielä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittänyt selvitystä syistä, joiden johdosta hänen rikosoikeudelliseen rangaistukseen johtanutta menettelyään tulisi pitää vähäisenä. Se, että K:n toiselle osapuolelle virantoimituksessa esittämät väkivaltaista uhkausta koskevat kannanotot ovat olleet ajallisesti lyhytkestoisia tai että niissä on ollut K:n näkemyksen mukaan kysymys vain harkitsemattomista sanavalinnoista taikka mies miehelle -keskustelusta, jota väitettä myös hovioikeus on pitänyt K:lle syyksi luetun virkavelvollisuuden rikkomisen kannalta perusteettomana, ei anna aihetta arvioida irtisanomisperusteen lainmukaisuutta toisin.

Irtisanomispäätöksen mukaan K:n laajasti mediassa käsitelty menettely on ollut omiaan antamaan vakavalla tavalla väärän kuvan poliisin tavasta hoitaa virkatehtäviä sekä vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Kun huomioon otetaan vanhempana konstaapelina toimineen K:n virkamiesoikeudellinen asema, johon olennaisesti liittyy erityinen käyttäytymisvelvollisuus, ja se, että menettely on tapahtunut virantoimituksessa, on irtisanomisen edellytyksiä koskevassa kokonaisharkinnassa voitu antaa merkitystä myös asian saamalle laajalle julkisuudelle. Asian saamasta julkisuudesta ei johdu, että irtisanomispäätös olisi suhteellisuusperiaatteen vastainen. Poliisilaitoksen ei ole ollut tarpeen seuraamusta harkitessaan ottaa huomioon asian saamaa julkisuutta seikkana, joka vaikuttaisi irtisanomista vastaan.

Irtisanomispäätöksen perusteluiden mukaan K:n on tekojensa vuoksi katsottava menettäneen myös esimiestensä ja työtoveriensa luottamuksen. K on kiistänyt tämän. K on esittänyt kantansa tueksi edellä suullisen käsittelyn toimittamista koskevassa kohdassa 1.2 mainitun luottamusmittauksen tulokset.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että luottamusmittauksen tulokset sinänsä osoittavat, että kyselyssä luetellut poliisin hallinnonalalla työskentelevät henkilöt eivät pidä K:n rikosoikeudellisesti rangaistavaa menettelyä sellaisena, että he olisivat sen perusteella menettäneet luottamuksensa häneen poliisimiehenä ja työtoverina. K:n irtisanomisen edellytysten oikeudellisessa arvioinnissa ei kuitenkaan merkitystä voida antaa kyselystä ilmeneville poliisin hallinnonalalla työskentelevien henkilöiden keskuudessa mahdollisesti laajaltikin vallitseville käsityksille poliisimiehenä toimivan K:n rikosoikeudellisesti tuomitun teon vaikutuksesta hänen kykyynsä työskennellä poliisina. Poliisilaitos on voinut tehdä irtisanomispäätöksestä ilmenevän päätelmän siitä, että K ei enää nauti sellaista luottamusta, jota poliisimieheltä edellytetään, eikä hänellä ole edellytyksiä hoitaa poliisimiehen tehtäviä. Koska kysymystä poliisimieheltä edellytettävästä luottamuksesta on arvioitava objektiivisesti, K:ta koskevasta luottamusmittauksesta ei johdu, että mainittu päätelmä olisi virheellinen tai että K:n irtisanomispäätöstä olisi tällä perusteella pidettävä lainvastaisena.

K:n esittämä selvitys virkamieslautakunnan ratkaisukäytännöstä koskee K:n irtisanomiseen johtaneesta käräjäoikeuden tuomiosta poikkeavia tilanteita. Selvitys ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

2.2.3 Irtisanomisen tekeminen kohtuullisessa ajassa

Irtisanominen henkilökohtaisella perusteella on tehtävä valtion virkamieslain 25 §:n 3 momentin mukaan kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun irtisanomisen peruste on tullut viranomaisen tietoon.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että valtion virkamieslain 25 §:n 3 momentissa tarkoitetun kohtuullisen ajan kuluminen on ratkaistava yksittäistapauksittain. Tilanteessa, jossa valtion virkamiehen toiminta on saatettu rikosoikeudellisesti arvioitavaksi, voi virkamiehen irtisanomisesta päättävän viranomaisen olla tarpeen ennen irtisanomismenettelyyn ryhtymistä odottaa esitutkinnan päättymistä, syyttäjän ratkaisuja asiassa tai mahdollista tuomiota voidakseen harkita kaiken kertyneen aineiston nojalla, onko virkamiehen käyttäytyminen ollut kaikki olosuhteet huomioon ottaen niin moitittavaa, että irtisanomiseen on valtion virkamies- laissa tarkoitettu erityisen painava syy. Tämä on esimerkiksi tilanteessa, jossa virkamies on kiistänyt syyllistyneensä rikosoikeudellisesti rangaistavaan tekoon, myös virkamiehen edun mukaista.

Edellä esitetysti kysymyksessä ollut toinen osapuoli on tallentanut hänen ja K:n 30.6.2013 käymän keskustelun, johon on sisältynyt K:n esittämä väkivaltainen uhkaus. K ei ole kiistänyt menettelyään. K on kuitenkin kiistänyt käräjäoikeudessa häneen kohdistetut syytteet ja valittanut käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen kiistäen sielläkin syyllistyneensä rikosoikeudellisesti rangaistavaan tekoon.

Koska K on kiistänyt syyllistyneensä asiassa rikosoikeudellisesti rangaistavaan tekoon ja muutoinkin pitänyt tekoaan vähäisenä, Y:n poliisilaitoksen on ollut perusteltua ryhtyä irtisanomismenettelyyn vasta sen jälkeen, kun käräjäoikeus on antanut asiassa tuomionsa. Käräjäoikeuden tuomion odottaminen sen varmistamiseksi, että valtion virkamieslain mukaiset edellytykset irtisanomiselle ovat olemassa, ei siten ole ollut valtion virkamieslain vastaista.

Virkamiehen irtisanomiseen ryhdyttäessä asianomaisen viranomaisen on noudatettava laillisia menettelytapoja, joihin kuuluu muun ohella virkamiehen asianmukainen kuuleminen, päätösten tekeminen niihin toimivaltaisten virkamiesten toimesta ja näin tehtyjen kirjallisten ja perusteltujen päätösten kirjaaminen. K:lle ei ole syntynyt taloudellisia tai muita oikeudenmenetyksiä sen vuoksi, että häntä ei ole pidätetty virantoimituksesta välittömästi sittemmin käräjäoikeuden tuomioon johtaneen menettelynsä jälkeen, vaan hän on voinut jatkaa entisessä tehtävässään. K ei ole voinut sillä perusteella, että hänen on sallittu jatkaa virantoimitusta ja että asianomaisena ajankohtana Z:n poliisilaitoksen poliisipäällikkönä toiminut O on K:n mukaan suullisesti kertonut K:lle ja henkilöstön edustaja L:lle, ettei K:n menettely johda irtisanomiseen, luottaa siihen, että poliisilaitos ei tule laillisia menettelytapoja noudattaen toimivaltansa mukaisesti ryhtymään K:n irtisanomiseen (---) käräjäoikeuden annettua tuomionsa.

Toisin kuin K on esittänyt, tällä perusteella ei myöskään voida katsoa poliisilaitoksessa syntyneen tosiasiallista päätöstä, jonka mukaan K:n menettely ei johda irtisanomisen harkitsemiseen. Edelleen tällä perusteella ei voida katsoa, että Y:n poliisilaitoksella olisi ollut este ryhtyä vasta käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen K:n irtisanomismenettelyyn.

Käräjäoikeuden tuomio on annettu 23.10.2014. K on kutsuttu 24.10.2014 päivätyllä kirjeellä kuulemistilaisuuteen. K:ta on kuultu 4.11.2014 ja irtisanomispäätös on tehty 25.11.2014. Irtisanomisen on näin ollen katsottava tapahtuneen kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun irtisanomisen perusteena ollut käräjäoikeuden tuomio on tullut Y:n poliisilaitoksen tietoon.

Poliisilaitoksen päätös ei ole lainvastainen myöskään sillä K:n esittämällä perusteella, että se on tehty lainvoimaa vailla olleen käräjäoikeuden tuomion jälkeen odottamatta hovioikeuden tuomiota. Irtisanomisen edellytysten täyttymistä on voitu arvioida tuolloin käytettävissä olleen selvityksen perusteella. Vaikka hovioikeus ei ole lukenut K:n syyksi henkilörekisteririkosta 22.6.2013 ja virkavelvollisuuden rikkomista 22.6.2013, on K:n syyksi myös hovioikeudessa luettu virkavelvollisuuksien rikkominen 30.6.2013, joka on vaarantanut poliisimiehen virkasuhteen kannalta olennaisena pidettävän puolueettomuuden ja luottamuksen toteutumisen. Se, että osa K:hon kohdistetuista syytteistä on hylätty hovioikeudessa, ei osoita, että K:n irtisanomispäätöksen perusteena oleva menettely ei olisi ollut moitittavaa. Irtisanomispäätöstä ei siten ole tehty myöskään liian varhaisessa vaiheessa, kun asiassa ei ole odotettu hovioikeuden tuomion antamista.

2.2.4 Johtopäätös

Y:n poliisilaitos on siten voinut irtisanoa K:n virkasuhteen (---) käräjäoikeuden 23.10.2014 antaman tuomion ja irtisanomispäätöksestä 25.11.2014 muutoin ilmenevän selvityksen perusteella. Irtisanomispäätöksen perusteluiden on katsottava täyttävän valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin mukaisen erityisen painavan syyn edellytyksen. Tähän nähden ei ole tarpeen enemmälti lausua siitä, olisiko irtisanomisen sijasta K tullut erottaa määräajaksi virantoimituksesta.

Y:n poliisilaitos on tehnyt irtisanomispäätöksen valtion virkamieslain 25 §:n 3 momentissa edellytetysti kohtuullisessa ajassa siitä, kun irtisanomisen perusteena ollut (---) käräjäoikeuden päätös on tullut poliisilaitoksen tietoon.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3. Vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, K:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta, Anne Nenonen, Antti Pekkala ja Maarit Lindroos. Asian esittelijä Riitta Hämäläinen.

 
Julkaistu 19.10.2017