KHO:2017:176

Lastensuojelu – Tuomioistuimen lupa lapsen tutkimiseen – Lastensuojelun tarpeen selvittäminen – Uhkasakko – Hallinto-oikeuden toimivalta – Suhteellisuusperiaate

Vuosikirjanumero: KHO:2017:176
Antopäivä: 22.11.2017
Taltionumero: 6005
Diaarinumero: 1671/3/17
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2017:176

Lastensuojelulain 28 §:n mukainen tuomioistuimen lupa lapsen tutkimiseen voidaan myöntää myös lastensuojelun asiakkuuden aikana sen selvittämiseksi, millaisten lastensuojelutoimenpiteiden tarpeessa lapsi on. Tutkimusluvan myöntäminen ei ole siten rajattu vain sellaisiin tilanteisiin, joissa selvitetään, onko lapsi ylipäätään lastensuojelun tarpeessa.

Hallintotuomioistuimella on lastensuojelulain 28 §:n nojalla toimivalta lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain mukaisesti tehostaa huoltajalle asetetun velvoitteen noudattamista uhkasakolla tai määrätä lapsi noudettavaksi. Esillä olleissa olosuhteissa äidille korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä asetettujen velvoitteiden noudattamista ei suhteellisuusperiaate huomioon ottaen ollut syytä tehostaa mainituilla tavoilla. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin lausui, että mikäli päätöksessä tarkoitettuja tutkimuksia ei saataisi toteutettua ja tutkimukset arvioitaisiin edelleen lapsen edun mukaisiksi, lastensuojeluviranomaisen tulisi arvioida kodin olosuhteita ja selvittää, vaarantavatko puutteet lapsen huolenpidossa vakavasti lapsen terveyttä tai kehitystä, ja harkita tilanteeseen soveltuvia muita lastensuojelulain mukaisia toimenpiteitä.

Lastensuojelulaki 4 § 3 momentti ja 28 §

Laki lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta 16 § ja 18 § 1 momentti

Päätös, josta valitetaan

Turun hallinto-oikeus 13.3.2017 nro 17/0143/2

Asian aikaisempi käsittely

Johtava viranhaltija on hallinto-oikeuteen 12.1.2017 saapuneella hakemuksellaan vaatinut, että hallinto-oikeus antaa lastensuojelulain 28 §:n mukaisen luvan B:n ja C:n lapsen A:n tutkimiseen, jotta A:ta voitaisiin ohjata oikean tuen piiriin. Hakija on hakemuksessaan vaatinut päätöksen välitöntä täytäntöönpanoa. Hakija on lisäksi esittänyt, että tutkimusluvan myöntämisen lisäksi asetettaisiin riittävä uhkasakko tutkimusten varmistamiseksi lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain 18 §:n mukaisella tavalla.

Tutkimukset tulisi toteuttaa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrisella poliklinikalla. Tutkimukset olisi mahdollista toteuttaa kiireellisinä jo helmi-maaliskuun 2017 aikana.

Tutkimukset ovat välttämättömiä, koska vallitsevassa tilanteessa ei ole mahdollisuutta selvittää, minkälaista tukea A tarvitsisi. A ei kykene äidin mukaan käymään koulussa ja hän on tällä hetkellä kotikoulussa. A:n omia ajatuksia tilanteesta ei ole pystytty selvittämään äidin vastustuksen vuoksi. Äiti ei ole suostunut lastensuojelun avohuollon tukitoimiin, vaikka ne ovat vastanneet sitä, mitä hän on toivonut. A on jäänyt tuen piirin ulkopuolelle ja on suuressa vaarassa syrjäytyä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Turun hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään

1) hylännyt B:n suullisen käsittelyn toimittamista koskevan vaatimuksen, sekä

2) hylännyt sosiaalihuollon johtavan viranhaltijan hakemuksen ja B:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

1) Hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton. Saman pykälän 3 momentin mukaan, jos asianosainen pyytää suullisen käsittelyn toimittamista, hänen on ilmoitettava, minkä vuoksi sen toimittaminen on tarpeen ja mitä selvitystä hän esittäisi suullisessa käsittelyssä.

B on pyytänyt suullista käsittelyä näytön vastaanottamiseksi ja arvioimiseksi. Asia on oikeudellisesti arvioitavissa ja ratkaistavissa kirjallisen selvityksen perusteella. Asian laatu lapsen edun mukaisesti arvioitavana asiana huomioon ottaen suullisen käsittelyn toimittamisella ei ole saatavissa sellaista selvitystä, joka olisi asiakirjoista ilmenevän lisäksi tarpeen asian selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi. Kun myös otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos, suullisen käsittelyn toimittaminen on ilmeisen tarpeetonta.

2) Lastensuojelulain 26 §:n 2 momentin mukaan lastensuojeluasian vireille tulon jälkeen sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojelun työntekijän on arvioitava välittömästi lapsen mahdollinen kiireellinen lastensuojelun tarve. Saman pykälän 3 momentin mukaan lisäksi on tehtävä sosiaalihuoltolain 36 §:n mukainen palvelutarpeen arviointi, jonka yhteydessä selvitetään lastensuojelun tarve.

Lastensuojelulain 28 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeus voi lastensuojelulain 13 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetun viranhaltijan hakemuksesta antaa luvan lasta koskevaan lääkärin tai muun asiantuntijan suorittamaan tutkimukseen, jos tutkimus on lastensuojelun tarpeen selvittämiseksi välttämätön, mutta huoltaja kieltää tutkimuksen tekemisen. Ennen hakemuksen tekemistä on selvitettävä lapsen mielipide, ellei se lapsen ikä, kehitystaso tai muut olosuhteet huomioon ottaen ole mahdotonta.

Lastensuojelulakia koskevan hallituksen esityksen (HE 252/2006 vp) mukaan lastensuojelulain 28 §:n 1 momentin säännös on tarkoitettu lastensuojeluviranomaisille keinoksi selvittää lapsen tilanne silloin, kun työskentely ei muutoin ole lainkaan päässyt alkamaan, vaikka lapsen etu sitä vaatisi. Luvan edellytyksenä olisi, että sosiaalityöntekijän alustavan selvityksen perusteella lapsen lastensuojelun tarve tulisi selvittää, mutta riittäviä tutkimuksia ei voida suorittaa huoltajan vastustuksesta johtuen.

Lastensuojelulain 28 §:n 4 momentin mukaan hallinto-oikeuden lupaa koskevan päätöksen noudattamiseksi huoltajalle asetettavista velvoitteista on soveltuvin osin voimassa, mitä lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetussa laissa (619/1996) säädetään.

Asiassa saatu selvitys

A:n palvelutarpeen arviointi on toteutettu ajalla 9.2.2016–20.4.2016. Palvelutarpeen arvioinnin yhteenvedosta ilmenee, että sosiaalityöntekijä on tavannut A:ta ja äitiä aloitustapaamisella perheen kodissa. Lisäksi sosiaalityöntekijä ja sosiaaliohjaaja ovat tavanneet äidin ja A:n yhdessä ja erikseen kotikäynnillä ja yhteisellä tapaamisella. Isää sosiaalityöntekijä on tavannut kahden kesken kaksi kertaa sekä yhdessä sosiaaliohjaajan kanssa kerran. Sosiaalityöntekijä ja sosiaaliohjaaja ovat vielä tavanneet A:n, äidin ja isän kouluverkostotapaamisella koululla. Tapaamisten lisäksi sosiaalityöntekijän ja vanhempien välillä on käyty aktiivista ja tiivistä keskustelua puhelimen ja sähköpostin välityksellä.

Palvelutarpeen arvioinnin yhteenvedosta ilmenee, että A:n arki ei ole vastannut tavanomaista koululaisen arkea, sillä A on jäänyt pois koulusta. A on katsonut kotona televisiota ja pelaillut päivän aikana muun perheen ollessa töissä ja koulussa. A ei itse ole ollut kovin huolissaan siitä, tullaanko hänet siirtämään seuraavalle vuosiluokalle tai kertaako hän nykyisen vuosiluokkansa. A on tehnyt joitakin opettajan hänelle antamia tehtäviä, mutta on arvioinut, ettei ole tehnyt päivittäin töitä samaa tuntimäärää kuin koulua käyvät ikätoverit. Yhteenvedon mukaan sosiaalityöntekijän huolet ovat perustuneet A:n pitkäaikaiseen somaattiseen oireiluun, sosiaaliseen eristäytymiseen, koulunkäyntiin, vuorokausirytmiin ja tietokonepelien pelaamiseen. A:n lastensuojeluasiakkuus on alkanut 6.5.2016.

Lastensuojelun asiantuntijaryhmän marraskuussa 2016 antamassa lausunnossa on todettu, että A on nyt kolmannessa koulussaan ja kaksi viimeistä koulun vaihtoa on tehty tilanteessa, jossa A on äidin mukaan kokenut tulleensa kiusatuksi koulussa. A on nyt kotiopetuksessa. Äiti on kieltäytynyt ottamasta vastaan oppilashuollon palveluita. Lausunnon mukaan A:n koulunkäynnin ongelmat ovat niin massiivisia ja sosiaalisen syrjäytymisen riski niin suuri, että lisätutkimukset ovat A:n edun mukaisia ja erittäin tarpeellisia. Tällä hetkellä A:lle on mahdotonta tarjota hänen tarpeidensa mukaisia tukitoimia, koska hänen tilanteestaan ja sen taustatekijöistä ei ole riittävää tietoa.

Sosiaalihuollon johtavien viranhaltijoiden lausumassa on ilmoitettu, että A:n lastensuojelun asiakkuuden perusteena eivät ole olleet ainoastaan koulupoissaolot tai oppivelvollisuuden toteuttamisen tapa. Koulupoissaolot on lastensuojeluviranomaisten toimesta nähty oireena, jonka taustasyitä tulisi selvittää tarkemmin. Pelkkää äidin ja A:n kertomusta siitä, että kaikki on kunnossa, ei voida pitää riittävänä selvityksenä. B:n kanssa on palvelutarpeen aikana keskusteltu avohuollon tukitoimena tapahtuvan sijoituksen mahdollisuudesta. Muilta osin B:n kanssa ei ole keskustelu A:n sijoittamisesta kodin ulkopuolelle.

Johtopäätökset

A on kouluikäinen lapsi, joka asuu tällä hetkellä yhdessä äitinsä kanssa (---). A:n lastensuojeluasiakkuus on alkanut helmikuussa 2016 äidin omasta hakemuksesta tilanteessa, jossa äiti on kokenut, että A:ta on kiusattu silloisessa koulussa toisten oppilaiden sekä opettajien taholta. Samana päivänä koulun opettaja on tehnyt lastensuojeluilmoituksen A:n koulunkäynnistä ja yhteistyöstä äidin kanssa. Hakemuksen ja lastensuojeluilmoituksen johdosta on käynnistetty A:n lastensuojelutarpeen arviointi. Arvioinnin aikana äiti on hakenut kotiopetuslupaa, joka lasten ja nuorten palveluista on hänelle annettu.

Lastensuojelutarpeen arvioinnin perusteella vastaava sosiaalityöntekijä on arvioinut, että lastensuojelun asiakkuuden kriteerit täyttyvät. Äidin valmiudet eivät ole olleet riittävät A:n kasvun ja kehityksen turvaamiseksi. A:n lastensuojeluasiakkuus on alkanut toukokuussa 2016. Asiakkuuden alkamisen jälkeen äiti ei ole ollut halukas ottamaan vastaan lastensuojelun tukea vaan on kokenut lastensuojelun asiakkuuden tarpeettomana. Sosiaalihuollon viranhaltija on 12.1.2017 hakenut tutkimuslupaa A:n tutkimiseksi, jotta A voitaisiin ohjata oikean tuen piiriin, sillä A on vaarassa syrjäytyä.

Lastensuojelulain 28 §:n mukainen lupamenettely on tarkoitettu keinoksi selvittää lapsen tilanne silloin, kun työskentely ei muutoin ole lainkaan päässyt alkamaan tilanteessa, jossa lapsen vastaisen hoidon ja huollon tarpeen selvittäminen edellyttää lapselle tehtäviä lääketieteellisiä tai muita asiantuntijan suorittamia tutkimuksia. Suhteellisuusperiaate huomioon ottaen tutkimusluvan myöntämisen edellytyksenä on myös, ettei lastensuojelun tarvetta voida muulla tavoin selvittää.

A:n lastensuojelun tarve on selvitetty palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä, jonka pohjalta on päädytty A:n lastensuojeluasiakkuuden alkamiseen. Kyse ei ole siis enää lastensuojelutarpeen selvittämiseen liittyvästä välttämättömästä tutkimuksesta. A on useamman kerran itse ilmoittanut, että hän vastustaa pakkohoitoja ja -toimia. A:n ikä, kehitystaso ja muut olosuhteet huomioon ottaen hänen lausumalleen on annettava merkitystä. Tässä tilanteessa hallinto-oikeus katsoo, että tutkimusluvan myöntämiselle ei ole edellytyksiä, joten hakemus on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Johtavan viranhaltijan hakemus on hylätty. Asia on kuitenkin ollut tulkinnanvarainen eikä oikeudenkäynnin ole katsottava aiheutuneen viranomaisen virheestä. Näin ollen ei ole kohtuutonta, että B joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Lastensuojelulaki 26 § 2 ja 3 momentti ja 28 §

Hallintolainkäyttölaki 38, 74 ja 75 §

Asian on ratkaissut hallinto-oikeuden jäsen Hannele Sarell. Esittelijä Marika Vihersaari.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Johtava viranhaltija on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja korkein hallinto-oikeus myöntää luvan A:n tutkimiseksi alkuperäisen hakemuksen mukaisesti.

Vaatimustensa tueksi valittaja on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Palvelutarpeen arvioinnin aikana A:lle järjestettiin alkuverkostotapaaminen Tyksin lastenpsykiatrian poliklinikalle. Äiti kuitenkin perui tapaamisen verkostopalaverin osallistujamäärään vedoten. Äiti kertoi tuolloin toivovansa A:lle yksilötapaamisia, ja jos ne eivät onnistu, hän vie A:n yksityiselle.

Palvelutarpeen arvioinnin mukaan huolet A:sta perustuivat A:n pitkäaikaiseen somaattiseen oireiluun, sosiaaliseen eristäytymiseen, koulunkäyntiin, vuorokausirytmiin ja tietokonepelien pelaamiseen. Lisäksi palvelutarpeen arvioinnin aikana syntyi vaikutelma siitä, että äidin jaksaminen oli laskenut. Äidin valmiudet suojella ja hoivata lasta, tukea lapsen yksilöllistä kehitystä, turvata lapselle läheiset ja tärkeät ihmissuhteet ja tehdä yhteistyötä lapsen asioissa eivät olleet riittäviä A:n kasvun ja kehityksen turvaamiseksi.

Äiti on ilmaissut mielipiteensä siitä, ettei perhe ole lastensuojelun asiakkuuden tarpeessa eivätkä he tarvitse tukea. Avohuollon sosiaalityöntekijöillä ei ole ollut mahdollisuutta tavata A:ta kahden kesken, koska äiti ei ole suostunut tapaamisiin. Sosiaalityöntekijän ja perheen tapaamiset eivät ole onnistuneet, koska sosiaalityöntekijöitä ei ole päästetty sisälle perheen asuntoon eikä äiti ole osallistunut tarjottuihin tapaamisiin.

Lastensuojelun saamien tietojen mukaan äiti on syyskuussa 2016 vienyt A:n kaksi kertaa yksityiselle lääkärille, joka on tehnyt A:sta lähetteen aluesairaalan avopediatrian vastaanotolle. Lähetteen mukaan A:n tilanne vaatii tiimityöskentelyä. Avopediatrian lääkärin kirjauksista ilmenee, ettei hän pysty yhden tapaamisen perusteella kirjoittamaan A:lle diagnoosia. Hän on kehottanut perhettä jatkamaan hoitojaksoa kasvatus- ja perheneuvolassa ja tekemään yhteistyötä muiden viranomaisten kanssa. Kasvatus- ja perheneuvolasta on tarjottu A:lle yksilökäyntejä psykologin luona, mihin äiti ei ole suostunut.

Tällä hetkellä A ei ole minkäänlaisen tuen piirissä eikä minkäänlaisia tutkimuksia ole saatu tehtyä. A on myös tällä hetkellä äidin toimesta kotiopetuksessa. A ei ole käynyt koulua talvesta/keväästä 2016 alkaen. Lupaa A:n tutkimiseksi on haettu, jotta A voitaisiin ohjata oikeanlaisen avun ja tuen piiriin.

Lastensuojelulain 28 §:ää ei ole sovellettava ainoastaan lastensuojelutarpeen (nykyisin palvelutarpeen) arvioinnin yhteydessä, vaan nimenomaisesti tilanteissa, joissa tarvittavia avohuollon tukitoimia ei ole kyetty järjestämään (ks. HE 252/2006 vp).

B on antanut selityksen, jossa on vaadittu valituksen jättämistä tutkimatta ja hylkäämistä sekä kaupungin velvoittamista korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja hallinto-oikeudessa. B on uudistanut kaiken aiemmin lausumansa ja esittänyt muun ohella seuraavaa:

Valituksessa ei ole esitetty mitään uutta, joten päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

A on käynyt laillisesti kotikoulua siitä lukien, kun huoltaja B on kirjallisesti ilmoittanut kotikoulun aloittamisesta. A on voinut kotikoulun aloittamisen jälkeen erinomaisesti, mitä tukee myös hallinto-oikeudelle toimitettu viimeisin lääkärintodistus helmikuulta 2017. B on siten toiminut vastuullisesti ja lapsensa edun mukaisesti. Väite siitä, että A ei olisi käynyt koulua talvesta/keväästä 2016 alkaen, on totuudenvastainen.

Myös väite siitä, ettei A ole minkäänlaisen tuen piirissä tai ettei minkäänlaisia tutkimuksia olisi saatu tehtyä, on totuudenvastainen. Lapsi on käynyt lääkärintarkastuksessa helmikuussa 2017. Huoltaja päättää lapselle tehtävistä tutkimuksista.

Lastensuojelu on myös sivuuttanut lapsen mielipiteen selvittämisen. A vastustaa tutkimuksia. Pakkotutkiminen aiheuttaisi mittavaa vahinkoa ja haittaa A:lle ja traumatisoisi häntä, koska hän joutuisi pois turvallisesta kotiympäristöstään. Lapsen tutkiminen on mahdotonta, jos lapsi siitä kieltäytyy.

Sosiaalityöntekijät ovat tavanneet A:ta ainakin neljä kertaa 15.2.–11.4.2016, minkä lisäksi B:n ja sosiaalityöntekijöiden välillä on käyty aktiivista ja tiivistä keskustelua puhelimen ja sähköpostin välityksellä.

Asiassa annetun ratkaisun johdosta olisi kohtuutonta jättää B:n oikeudenkäyntikulut hänen vahingokseen.

A:lle on varattu tilaisuus antaa selitys valituksen johdosta. Selityspyyntö on toimitettu A:lle hänen asioistaan vastaavan sosiaalityöntekijän kautta. Mainitun sosiaalityöntekijän ilmoituksen mukaan äiti ja lapsi hakivat asiakirjat lastensuojelun infosta, koska äiti ei ollut suostuvainen tapaamiseen.

C ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta selityksen antamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus kumoaa johtavan viranhaltijan valituksesta Turun hallinto-oikeuden päätöksen. Korkein hallinto-oikeus hyväksyy johtavan viranhaltijan hakemuksen ja antaa luvan A:n tutkimusten järjestämiseksi Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrisella poliklinikalla A:n lastensuojelun tarpeen selvittämiseksi.

Lupa on voimassa 28.2.2018 saakka.

B velvoitetaan toimittamaan lapsensa A terveydenhuollon viranomaisten ilmoittamina ajankohtina Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin lastenpsykiatriselle poliklinikalle mainittuja tutkimuksia varten.

2. B:n vaatimus hallinto-oikeuskäsittelyn aikana syntyneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta jätetään tutkimatta.

B:n vaatimus korkeimmassa hallinto-oikeudessa syntyneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Perustelut

1. Lupa lapsen tutkimiseen

1.1. Sovellettavat oikeusohjeet ja lainvalmisteluaineisto

Lastensuojelulain 4 §:n 3 momentin mukaan lastensuojelussa on toimittava mahdollisimman hienovaraisesti ja käytettävä ensisijaisesti avohuollon tukitoimia, jollei lapsen etu muuta vaadi.

Lastensuojelulain 28 §:ssä säädetään tuomioistuimen luvasta lapsen tutkimiseen. Pykälän 1 momentin mukaan hallinto-oikeus voi 13 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetun viranhaltijan hakemuksesta antaa luvan lasta koskevaan lääkärin tai muun asiantuntijan suorittamaan tutkimukseen, jos tutkimus on lastensuojelun tarpeen selvittämiseksi välttämätön, mutta huoltaja kieltää tutkimuksen tekemisen. Ennen hakemuksen tekemistä on selvitettävä lapsen mielipide, ellei se lapsen ikä, kehitystaso tai muut olosuhteet huomioon ottaen ole mahdotonta.

Saman pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettu lupa annetaan määräajaksi. Ennen luvan antamista hallinto-oikeuden on kuultava lapsen huoltajaa ja 12 vuotta täyttänyttä lasta. Erityisen painavasta syystä lupa voidaan antaa, vaikka kuulemista ei ole voitu suorittaa.

Edelleen saman pykälän 4 momentin mukaan hallinto-oikeuden lupaa koskevan päätöksen noudattamiseksi huoltajalle asetettavista velvoitteista on soveltuvin osin voimassa, mitä lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetussa laissa (619/1996) säädetään.

Lastensuojelulakia koskevan hallituksen esityksen (HE 252/2006 vp) 4 §:n 3 momenttia koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan lastensuojelussa olisi toimittava mahdollisimman hienovaraisesti. Lisäksi säännöksessä mainittaisiin nimenomaisesti lastensuojelun keskeisenä periaatteena avohuollon tukitoimien ensisijaisuus, jollei niiden käyttö ole vastoin lapsen etua. Lastensuojelussa on suhteellisuusperiaatteen mukaisesti valittava käytettävissä olevista palvelujärjestelmän mahdollistamista keinoista se, joka parhaiten edesauttaa lapsen ja hänen perheensä ongelmien ratkaisua ja joka vähiten puuttuu perheen autonomiaan ja yksityisyyteen.

Mainitun hallituksen esityksen lastensuojelulain 28 §:n 1 momenttia koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan ehdotettu säännös on tarkoitettu lastensuojeluviranomaisille keinoksi selvittää lapsen tilanne silloin, kun työskentely ei muutoin ole lainkaan päässyt alkamaan, vaikka lapsen etu sitä vaatisi. Luvan edellytyksenä olisi, että sosiaalityöntekijän saaman alustavan selvityksen perusteella lapsen lastensuojelun tarve tulisi selvittää, mutta riittäviä tutkimuksia lastensuojelun tarpeen selvittämiseksi ei voida suorittaa huoltajien vastustuksesta johtuen. Säännöksessä tarkoitettu tutkimus voitaisiin tehdä esimerkiksi sairaalan osastolla, terveydenhuollon avopalveluna tai kasvatus- ja perheneuvonnan palveluin.

Saman hallituksen esityksen yleisperustelujen jaksosta, joka koskee asiakkuuden alkamista ja lastensuojeluasiakkuuden selvittämistä, ilmenee, ettei lapsen oikeutta suojeluun ja huolenpitoon ollut pystytty turvaamaan kaikissa tilanteissa silloisilla lastensuojelulain mukaisilla keinoilla tilanteissa, joissa vanhemmat ovat kieltäytyneet lastensuojelun avohuollon tukitoimista ja lapsen tuen tarpeen selvittämisestä. Lapsen tilannetta ei ole päästy tällöin tarkemmin selvittämään, vaikka esimerkiksi neuvola tai koulu ovat tuoneet esille huolensa lapsen tilanteesta ja lapsen tuen tarpeen. Tällöin sosiaaliviranomaiset eivät välttämättä ole voineet edes varmistua mahdollisesta huostaanoton tarpeesta. Huostaanoton tekemiseksi sosiaaliviranomaisilla tulee jo olla varsin yksityiskohtaista tietoa lapsen tilanteesta.

Edelleen hallituksen esityksen mukaan lapsen tilanteen selvittämiseksi ja oikea-aikaisen tuen varmistamiseksi lastensuojelulakiin ehdotetaan uutena keinona hallinto-oikeudelle mahdollisuutta antaa sosiaaliviranomaisen hakemuksesta lupa lapsen lääketieteellisiin tai muun asiantuntijan tutkimuksiin lastensuojelun tarpeen selvittämiseksi. Vastaavasta määräyksestä on säädetty muun muassa Norjan, Islannin ja Ison-Britannian lainsäädännössä. Säännöksen tarkoituksena on estää lapsen vakava vaurioituminen tilanteissa, joissa huoltajan vastustuksesta johtuen lapsen tuen tarvetta ei muutoin voida selvittää. Säännös on tarkoitettu sovellettavaksi ainoastaan niissä verrattain harvalukuisissa tilanteissa, joissa esimerkiksi lastensuojeluilmoituksen perusteella todetusta ilmeisestä lapsen tuen tarpeesta huolimatta huoltajien kanssa ei päästä yhteisymmärrykseen avohuollon tukitoimina toteutettavasta tuesta, mutta toisaalta huostaanoton edellytysten täyttymisestä ei ole saatu riittävää selvitystä.

Lastensuojelulakia koskevan hallituksen esityksen (HE 252/2006 vp) 28 §:n 4 momenttia koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan momentissa säädettäisiin luvan toimeenpanossa käytettävissä olevista pakkokeinoista. Kyseeseen voisivat tulla lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetussa laissa tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpanosta säädetyt keinot, joita ovat erityisesti 4 luvussa mainitut uhkasakko ja nouto.

Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain 16 §:ssä säädetään tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanomääräyksestä. Pykälän 1 momentin mukaan tapaamisoikeutta koskeva päätös pannaan täytäntöön velvoittamalla hakijan vastapuoli sallimaan lapsen ja hakijan väliset tapaamiset sekä ryhtymään muihin toimenpiteisiin tapaamisten toteuttamiseksi siten kuin täytäntöönpantavassa päätöksessä on määrätty. Pykälän 2 momentin mukaan täytäntöönpano voidaan määrätä toimitettavaksi siten, että hakijan vastapuoli velvoitetaan sakon uhalla täyttämään mitä päätöksessä on määrätty. Pykälän 3 momentin mukaan tapaamisoikeuden täytäntöönpano voidaan kuitenkin määrätä toimitettavaksi myös siten, että lapsi määrätään noudettavaksi, jos voidaan pitää todennäköisenä, että tapaaminen muutoin jää toteutumatta, ja jos tähän on lapsen edun kannalta erittäin painavia syitä.

Mainitun lain 18 §:ssä säädetään uhkasakon asettamisesta. Pykälän 1 momentin mukaan uhkasakko asetetaan rahamäärältään kiinteänä.

1.2. Asiassa saatua selvitystä

A on kouluikäinen lapsi, joka asuu äitinsä ja huoltajansa B:n kanssa. Samassa kodissa asuvat myös (---).

A:n lastensuojelun tarvetta on selvitetty aiemmin vuosina 2009 ja 2014.

A:n lastensuojeluasia tuli vireille helmikuussa 2016 äidin yhteydenoton johdosta. Äidin esittämä huoli liittyi koulun kanssa tehtävään yhteistyöhön sekä lapsen koulupelkoon. Samana päivänä vastaanotettiin koulun opettajan tekemä lastensuojeluilmoitus liittyen A:n koulunkäyntiin ja yhteistyöhön äidin kanssa.

A:n palvelutarpeen arviointi toteutettiin 8.2.–6.5.2016.

Terveyskeskuslääkärin toukokuussa 2016 tekemän merkinnän mukaan A ei ole suostunut käymään koulussa ja on jäänyt kotiopetukseen. A:n mieliala on alhaalla ja myös nukkumisen kanssa on ongelmaa. A:lle on annettu lähete lastenpsykiatrialle.

Tyksin lastenpsykiatrian poliklinikan erikoistuvan lääkärin kesäkuussa 2016 tekemän lastensuojeluilmoituksen mukaan A:sta oli tullut lähete terveyskeskuksesta lastenpsykiatrialle ja lähetteen perusteella A:n psyykkinen vointi olisi syytä päästä arvioimaan. Perheelle oli tarjottu ensin verkostoaikaa Tyksin lastenpsykiatrian poliklinikalla. Äiti oli peruuttanut ajan. A:lle ja äidille oli tarjottu myös omaa aikaa, mutta äiti oli kieltäytynyt ajasta.

Nettikoulun antaman lausunnon mukaan A on aloittanut kyseisen nettikoulun opinnot syyskuussa 2016 ja on suorittanut tehtäviä aktiivisesti eri oppinaineissa lausunnosta tarkemmin ilmoitetuin tavoin.

Lastensuojelun asiantuntijaryhmän marraskuussa 2016 antaman lausunnon mukaan äiti ei halua ottaa vastaan lastensuojelun tukea ja kokee lastensuojelun asiakkuuden tarpeettomana. Äiti ei suostu tapaamisiin lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kanssa eikä suostu myöskään siihen, että sosiaalityöntekijä tapaisi lasta. Äiti kieltäytyy ottamasta vastaan perheelle tarjottuja tukitoimia, kuten tukihenkilöä. Tosiasiallisesti lapsen mielipidettä ei saa selvitettyä äidin kieltäessä viranomaisten kahdenkeskiset tapaamiset lapsen kanssa. Lastensuojelun ja äidin välinen keskustelu on tällä hetkellä mahdollista vain puhelimitse.

Lausunnon mukaan lapsen tilanteeseen liittyvä lastensuojelullinen huoli kiteytyy tällä hetkellä huoleen lapsen sosiaalisesta syrjäytymisestä. Pitkään jatkuneessa kotikoulussa lapsella ei ole mahdollisuutta sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden lasten kanssa. Sosiaalityöntekijän tietojen mukaan myös lapsen harrastustoiminta on jäänyt ja lapsi ei tapaa ikätovereitaan edes harrastusten parissa. Lastensuojelullinen huoli perustuu myös tilanteelle, jossa lastensuojelun asiakkuudessa on perhe, jonka tosiasiallisia olosuhteita ei ole pystytty selvittämään.

Edelleen lausunnon mukaan, koska lasta ei ole pystytty tapaamaan henkilökohtaisesti ilman vanhemman läsnäoloa ja muutoinkin harvoin, on hyvin vaikeaa arvioida, mistä lapsen koulunkäynnin ongelmat ovat lähtöisin. Lastensuojelun asiantuntijaryhmä vakavasti suosittelee laajoja terveydenhuollon ja lasten- ja nuorisopsykiatrian tutkimuksia lapsen tilanteen selvittämiseksi. Lapsen koulunkäynnin ongelmat ovat niin massiivisia ja sosiaalisen syrjäytymisen riski niin suuri, että lastensuojelun asiantuntijaryhmä katsoo lisätutkimusten olevan lapsen edun mukaisia ja erittäin tarpeellisia. Tällä hetkellä lapselle on mahdotonta tarjota hänen tarpeidensa mukaisia tukitoimia, sillä hänen tilanteestaan ja sen taustatekijöistä ei ole riittävää tietoa. Tutkimusluvan hakeminen hallinto-oikeudelta on lapsen kiireellistä sijoitusta tai huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista lievempi toimenpide ja niin ollen ensisijainen suhteessa kodin ulkopuoliseen sijoitukseen. Tarvetta lapsen sijoittamiseen kodin ulkopuolelle tulee kuitenkin vakavasti arvioida, mikäli tutkimukset eivät toteudu vapaaehtoisesti tai hallinto-oikeuden tutkimusluvan kautta.

Kasvatus- ja perheneuvolan joulukuussa 2016 tekemän lastensuojeluilmoituksen mukaan äidin kertoma luottamuspula suhteessa viranomaisiin näyttää estävän A:n tutkimuksen ja mahdollisen hoidon, vaikka äiti toisaalta toivoi A:n kuntoutuvan niin, että hän kykenisi palaamaan kouluun. Kasvatus- ja perheneuvola suosittelee jatkossa A:n tilanteen ja mahdollisen hoidontarpeen arviointia lastenpsykiatrian poliklinikalla.

Hallinto-oikeudelle 12.1.2017 toimitetun tutkimuslupaa koskevan hakemuksen mukaan A:lle järjestettiin palvelutarpeen arvioinnin jälkeen alkuverkostotapaaminen Tyksin lastenpsykiatrian poliklinikalla toukokuussa 2016 tutkimusten suunnittelua varten. Äiti perui kuitenkin tapaamisen, koska hänen mielestään tapaamiseen oli tulossa liikaa ihmisiä.

Hakemuksen mukaan perheelle on tarjottu lastenpsykiatrian poliklinikan kontaktia useaan otteeseen, mutta äiti on kertonut käyttävänsä lasta yksityisellä lääkärillä sekä kasvatus- ja perheneuvolassa. Perheen käyttämä yksityinen lääkäri on kehottanut perhettä jatkamaan hoitojaksoa kasvatus- ja perheneuvolassa ja tekemään yhteistyötä viranomaisten kanssa. Kasvatus- ja perheneuvolassa on tarjottu yksilökäyntejä psykologin luona, mihin äiti ei ole suostunut. Perhe ei käy enää kasvatus- ja perheneuvolassa. Tällä hetkellä A ei ole minkäänlaisen tuen piirissä eikä minkäänlaisia tutkimuksia ole saatu tehtyä. A on kotiopetuksessa. Hän ei ole käynyt koulua talvesta/keväästä 2016 alkaen.

Lastensuojelulla ei ole mahdollisuutta selvittää keinoja tukea A:ta. A:n tilanne on huolestuttava ja hänellä on selvä tuen tarve, koska hän ei kykene äidin mukaan olemaan koulussa. A:n omia ajatuksia tilanteesta ei ole pystytty selvittämään, koska äiti estää A:n kahdenkeskiset tapaamiset viranomaisen kanssa. Tällä hetkellä mikään viranomainen ei tiedä A:n tilanteesta tarpeeksi, jotta häntä voitaisiin auttaa. Äiti on toistuvasti tuonut esille näkemyksenään, ettei perheen tai A:n tilanteeseen liity lastensuojelullista huolta. Äidin mukaan tapaamisyritykset ja muut toimet ovat A:lle vahingollisia.

Hakemuksen mukaan äiti on lokakuussa 2016 ottanut yhteyttä lastensuojeluun ja ilmaissut tyytymättömyytensä lastensuojelun toimintaa kohtaan. Äidin yhteydenoton jälkeen hänelle on tarjottu yhteensä yhtätoista ajanvarausta asioiden selvittämiseksi. Yksikään tapaamisista ei toteutunut, sillä äiti on perunut tapaamisia sairastumiseen ja muihin syihin vedoten.

A:n omakätisissä kirjelmissä on todettu, että kotona on kaikki hyvin. Hän ei halua mitään pakkohoitoja tai -toimia.

1.3. Oikeudellinen arviointi

Lastensuojelulain 28 §:n mukainen lupa lapsen tutkimiseen on myönnettävissä silloin, kun tutkimus on lastensuojelun tarpeen selvittämiseksi välttämätön, mutta huoltaja kieltää tutkimuksen tekemisen. Lain esitöiden mukaan tutkimuslupaa koskeva sääntely on ollut tarpeen, jotta lapsen oikeus suojeluun ja huolenpitoon turvattaisiin myös niissä tilanteissa, kun vanhempien kanssa ei päästä yhteisymmärrykseen avohuollon tukitoimista ja lapsen tuen tarpeen selvittämisestä, mutta riittävän yksityiskohtaisen tiedon puuttuessa sosiaaliviranomaiset eivät ole myöskään voineet varmistua huostaanoton tarpeesta.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että vaikka tutkimuslupaa koskeva säännös sisältyy lastensuojeluasiakkuuden alkamista koskevaan lastensuojelulain lukuun, edellä mainitut lain esitöistä ilmenevät tutkimusluvan tavoitteet huomioon ottaen lastensuojelulain 28 §:n mukaisen tutkimusluvan käyttöalan ei voida katsoa rajautuvan vain sellaisiin tilanteisiin, joissa selvitetään, onko lapsi ylipäätään lastensuojelun tarpeessa. Korkein hallinto-oikeus katsoo siten toisin kuin hallinto-oikeus, että lupa lapsen tutkimiseen voidaan myöntää myös lastensuojelun asiakkuuden aikana sen selvittämiseksi, millaisten lastensuojelutoimenpiteiden tarpeessa lapsi on. Näin ollen se, että nyt kysymyksessä olevassa asiassa A:lle on ehditty tehdä palvelutarpeen arviointi ja hänen lastensuojelun asiakkuutensa on alkanut, ei estä mainitun lainkohdan mukaisen luvan myöntämistä A:ta koskevaan tutkimukseen.

A:n lastensuojeluasian vireilletulon jälkeen asiassa on suoritettu palvelutarpeen arviointi, jossa on nähty huolta A:n somaattisen oireilun lisäksi hänen sosiaalisesta eristäytymisestään, koulunkäynnistään, vuorokausirytmistään ja tietokonepelien pelaamisesta. Lisäksi huolta on aiheuttanut äidin kyky vastata lapsen tarpeisiin.

Asiassa esitetyissä lääkärinlausunnoissa sekä kasvatus- ja perheneuvolan lausunnossa pidetään yhdensuuntaisesti tärkeänä, että A:lle suoritetaan lastenpsykiatrisia tutkimuksia hänen tuen tarpeensa selvittämiseksi.

Lastensuojeluviranomainen on yrittänyt järjestää perheelle käyntiä Tyksin lastenpsykiatrisella poliklinikalla, mikä ei ole toteutunut äidin vastustuksesta johtuen. Asiassa saadun selvityksen mukaan perheen parissa ei ole voitu aloittaa lastensuojelun avohuollon tukitoimia, koska äiti on vastustanut myös niitä. Yhteydenpito äitiin on onnistunut vain puhelimitse. Lastensuojelun työntekijät eivät ole myöskään päässeet tapaamaan A:ta henkilökohtaisesti ja kahden kesken.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että näissä olosuhteissa A:lle lastenpsykiatrisella poliklinikalla tehtävä tutkimus on lastensuojelulain 28 §:ssä tarkoitetulla tavalla välttämätön hänen lastensuojelun tarpeensa selvittämiseksi.

Asiassa on otettu huomioon tuomioistuimelle toimitetut A:n omakätiset kirjoitukset, jotka koskevat hakemuksen mukaisia tutkimuksia. Korkein hallinto-oikeus toteaa tältä osin, että nyt kysymyksessä oleva lapsen tutkimista koskeva lupa johtaa ainoastaan huoltajan tahdon sivuuttamiseen (HE 252/2006 vp), eikä sillä ole vaikutusta alaikäisen lapsen potilaslain mukaisiin oikeuksiin.

Edellä lausuttu huomioon ottaen hallinto-oikeuden päätös on valituksen johdosta kumottava ja lupa lapsen tutkimiseen on myönnettävä päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.

A:n tutkimisen toteuttamiseksi hänen äitinsä ja huoltajansa B on velvoitettava toimittamaan A tutkimuksiin terveydenhuollon viranomaisten ilmoittamina ajankohtina.

Johtava viranhaltija on hakemuksessaan esittänyt, että tutkimusluvan myöntämisen lisäksi asetettaisiin riittävä uhkasakko tutkimusten toteutumisen varmistamiseksi lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain 18 §:n mukaisella tavalla.

B velvoitetaan tällä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä sallimaan A:n tutkiminen ja toimittamaan A tutkimuksiin ratkaisuosasta ilmenevän mukaisesti. Korkein hallinto-oikeus painottaa sitä, että lapsen edun kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että B täyttää hänelle nyt asetetut velvoitteet.

Hallintotuomioistuimella on lastensuojelulain 28 §:n nojalla toimivalta lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain mukaisesti tehostaa huoltajalle asetetun velvoitteen noudattamista uhkasakolla tai määrätä lapsi noudettavaksi. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoo, että esillä olevissa olosuhteissa suhteellisuusperiaate huomioon ottaen B:lle nyt asetettujen velvoitteiden noudattamista ei ole syytä tehostaa mainituilla tavoilla. Mikäli tässä päätöksessä tarkoitettuja tutkimuksia ei kuitenkaan saada toteutettua ja tutkimukset arvioidaan edelleen lapsen edun mukaisiksi, lastensuojeluviranomaisen tulee arvioida kodin olosuhteita ja selvittää, vaarantavatko puutteet lapsen huolenpidossa vakavasti lapsen terveyttä tai kehitystä, sekä harkita tilanteeseen soveltuvia muita lastensuojelulain mukaisia toimenpiteitä.

2. Oikeudenkäyntikulut

B on vaatinut, että kaupunki velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja hallinto-oikeudessa.

Hallinto-oikeus on hylännyt B:n vaatimuksen siitä, että kaupunki velvoitettaisiin korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa. Säilyttääkseen puhevaltansa tältä osin B:n olisi hallinto-oikeuden päätökseen liitetyn laillisen valitusosoituksen mukaan tullut toimittaa valituskirjelmänsä tai vaatimuksensa korkeimpaan hallinto-oikeuteen viimeistään 30. päivänä päätöksen tiedoksisaannista sitä päivää lukuun ottamatta. Asiakirjoihin liitetyn saantitodistuksen mukaan B on saanut hallinto-oikeuden päätöksen tiedokseen 16.3.2017. Vaatimus olisi siten tullut toimittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen sattuneen pyhäpäivän johdosta viimeistään tiistaina 18.4.2017. B:n vaatimus liittyen hänen oikeudenkäyntikulujensa korvaamiseen on saapunut korkeimmalle hallinto-oikeudelle 23.5.2017 B:n selityksen yhteydessä. Tämän vuoksi vaatimus on hallintolainkäyttölain 22 §:n, 26 §:n 1 momentin sekä 51 §:n 2 momentin nojalla jätettävä liian myöhään tehtynä tutkimatta.

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, B:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta ja Taina Pyysaari. Asian esittelijä Annina Nieminen.

 
Julkaistu 22.11.2017