KHO:2017:186

Oikeudenkäyntimaksu – Hallinto-oikeuden esittelijän päätös – Purku – Pysäköintivirhe – Tosiasiallinen este oikeuden saavuttamiselle muutoksenhaun avulla

Vuosikirjanumero: KHO:2017:186
Antopäivä: 8.12.2017
Taltionumero: 6322
Diaarinumero: 4432/2/16 ja 4783/2/16
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2017:186

Pysäköinninvalvonta oli määrännyt A:n maksettavaksi pysäköintivirhemaksun sallitun pysäköintiajan ylittämisestä. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A ei ollut sallitun pysäköintiajan ylittäessään syyllistynyt pysäköintivirheeseen. A:n valituksesta hallinto-oikeuden ja pysäköinninvalvonnan päätökset kumottiin.

Hallinto-oikeuden päätöksestä A:n maksettavaksi oli määrätty 250 euron suuruinen oikeudenkäyntimaksu. Maksun määrännyt asian esittelijä on hylännyt A:n oikeudenkäyntimaksua koskevan oikaisuvaatimuksen lainvoimaiseksi jääneellä päätöksellään.

Tuomioistuinmaksulain 9 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan oikeudenkäyntimaksua ei peritä, jos hallinto-oikeus tai korkein hallinto-oikeus muuttaa valituksenalaista päätöstä muutoksenhakijan eduksi. Tuomioistuinmaksulaissa ei ollut säännöstä, jonka nojalla hallinto-oikeuden määräämä oikeudenkäyntimaksu voitaisiin poistaa siinä tapauksessa, että korkein hallinto-oikeus muuttaa hallinto-oikeuden ja hallintoviranomaisen päätöstä muutoksenhakijan eduksi.

Kun kuitenkin otettiin huomioon, että oikeudenkäyntimaksu on suuruudeltaan 250 euroa ja oikeudenkäynnin kohteena oleva pysäköintivirhemaksu 60 euroa, korkein hallinto-oikeus piti kohtuuttomana sitä, että hallinto-oikeuden päätöksestä määrätty oikeudenkäyntimaksu jäisi A:n maksettavaksi. Oikeudenkäyntimaksun poistamiseen oli erityisen painava syy. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus harkitsi oikeaksi omasta aloitteestaan purkaa hallinto-oikeuden esittelijän oikeudenkäyntimaksua koskevan oikaisuvaatimuspäätöksen ja poistaa A:n maksettavaksi määrätyn oikeudenkäyntimaksun.

Hallintolainkäyttölaki 64 § 1 momentti

Tieliikennelaki 28 § 3 mom.

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 16.11.2016 nro 16/1144/4

Asian aikaisempi käsittely

Vantaan kaupungin pysäköinnintarkastaja on 7.1.2015 määrännyt A:lle pysäköintivirhemaksun ajoneuvon rekisterinumero X sallitun neljän tunnin pysäköintiajan ylittämisestä.

Pysäköinninvalvoja on hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen.

Vaatimukset hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että pysäköinninvalvojan päätös kumotaan ja maksu poistetaan. Lisäksi hallinto-oikeuden oikeudenkäyntimaksu on mitätöitävä tai siirrettävä valituksenalaisen päätöksen tehneen pysäköinninvalvojan maksettavaksi. Edelleen pysäköinninvalvojan ammattitaito on arvioitava ja hänelle on annettava vähintään huomautus.

Valittaja oli 5.1.2016 mennyt saamansa lähetteen mukaisesti Peijaksen sairaalan, missä hänet siirrettiin päivystysosaston kautta keuhko-osastolle hoitoon. Valittaja oli kertonut sairaanhoitajalle ja lääkärille hänen autonsa olevan neljän tunnin pysäköintipaikalla. Valittajalle oli kerrottu, että hän saa sairaalasta todistuksen, mikä riittäisi kumoamaan pysäköintivirhemaksun. Valituskirjelmän liitteenä on 10.1.2016 päivätty A-lääkärintodistus.

Pysäköinninvalvoja on antamassaan lausunnossa todennut muun ohella, että maanomistajan kanssa on sovittu, että ainoastaan akuuteissa tapauksissa pysäköintivirhemaksu voidaan kumota todistuksen perusteella. Valittaja on vastuussa siitä, että hänen ajoneuvonsa on pysäköity asianmukaisesti. Pysäköinnin tulee tapahtua alueella olevien liikennemerkkien määräysten mukaisesti. Valittaja olisi vähintään pystynyt siirrättämään ajoneuvonsa ennen pysäköintivirhemaksun määräämistä.

A on antanut vastaselityksen, johon on liitetty 15.4.2016 päivätty lääkärinlausunto.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus ei ole tutkinut valitusta siltä osin, kun se koskee pysäköinninvalvojan ammattitaidon arvioimista ja huomautuksen antamista sekä oikeudenkäyntimaksun mitätöimistä. Hallinto-oikeus on muutoin hylännyt A:n valituksen pysäköinninvalvojan päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Hallinto-oikeuslain 3 §:n mukaan hallinto-oikeus käsittelee ja ratkaisee ne hallinto-oikeudelliset valitukset, hallintoriita-asiat ja muut asiat, jotka säädetään kuuluviksi sen toimivaltaan hallintolainkäyttölaissa (586/1996) tai muussa laissa. Hallinto-oikeuden toimivaltaan ei kuulu tutkia viranomaisen menettelyyn kohdistuvia hallintokantelunluonteisia vaatimuksia.

Tuomioistuinmaksulain 10 §:n mukaan maksun määrää asian esittelijä. Näin ollen valittajan hallinto-oikeudelle esittämät vaatimukset oikeudenkäyntimaksun mitätöimisestä on jätettävä asian tässä vaiheessa tutkimatta.

Tieliikennelain 28 §:n 3 momentin mukaan pysäköinti yksityiselle alueelle ilman kiinteistön omistajan tai haltijan lupaa on kielletty. Pysäköintiä koskevat määräykset yksityisellä alueella on ilmaistava selvästi havaittavalla tavalla. Saman lain 28 a §:n 2 momentin mukaan pysäköintikiekko on pysäköinnin ajaksi sijoitettava näkyvään paikkaan autossa ja siihen merkittävä saapumisaika siten kuin liikenneministeriö tarkemmin määrää.

Pysäköintiajankohtana voimassa olleen pysäköintikiekon käyttämisestä annetun liikenneministeriön päätöksen (924/1990) 2 §:n 1 momentin mukaan pysäköintikiekkoon on saapumisajaksi merkittävä pysäköinnin alkamista seuraava tasa- tai puolitunti, siitä riippuen kumpi ajankohta on aikaisempi.

Asiassa on riidatonta, että valittajan ajoneuvo on ollut pysäköitynä Peijaksen sairaalan pysäköintialueella yli sallitun ajan, mikä on pysäköintivirhe. Kun otetaan huomioon valittajan kertoma sairaudestaan ja tehdyistä toimenpiteistä, on katsottava, että hänen on päivystykseen mennessään täytynyt olla tietoinen mahdollisuudesta joutua jäämään sairaalaan. Näin ollen kysymyksessä ei ole ollut sellainen akuutti sairastumistilanne, jonka perusteella pysäköintivirhemaksu voitaisiin poistaa. Valittajan terveydellinen tilanne huomioon ottaen asiassa ei ole esitetty sellaisia oikeudellisia perusteita, joiden johdosta pysäköinninvalvojan päätös tulisi kumota.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut ja

Laki pysäköinninvalvonnasta 1 § 1 momentti

Asian on ratkaissut hallinto-oikeuden jäsen Elina Halimaa. Esittelijä Maarit Hinkkanen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja pysäköinninvalvonnan päätökset kumotaan ja että tutkitaan, ovatko hallinto-oikeuden tuomari ja Vantaan kaupungin pysäköinninvalvonnan esimiehen päätökset olleet luvattoman lääkärintoimen harjoittamista.

A on perustellut valitustaan muun ohella seuraavasti:

Akuutin tilanteen määrittää sairaala. Vantaan kaupungin pysäköinninvalvonta ei voi aliarvioida lääkärin tekemää diagnoosia ja perustaa päätöstään omaan käsitykseensä.

Peijaksen sairaalan koulutetun sairaanhoitajan ja päivystysosaston erikoislääkärin ehdottoman ajokiellon vuoksi A on syyllistynyt joulun välipäivinä ennen loppiaista Peijaksen sairaalan lähes tyhjällä parkkipaikalla neljän tunnin yliaikaiseen pysäköintiin lieventävinä seikkoina ehkä tiputus ja happinenäletku. Lääkäri oli tehnyt tavatessaan A:n 5.1.2016 diagnoosin ja sen perusteella määrännyt hänet sisään sairaalaan ja poistumiskieltoon. A:n tila oli ollut tammikuun pakkasessa akuutisti pahentunut astma, joka voi olla henkeä uhkaava. Sekä hallinto-oikeus että pysäköinninvalvoja ovat sivuuttaneet erikoislääkärin diagnoosin ja hoitomääräyksen ja tehneet oman diagnoosinsa.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä (jäljempänä myös HUS), joka on Peijaksen sairaalan kiinteistön omistaja on vaatinut, että valitus hylätään ja lausuntonaan esittänyt muun ohella seuraavaa:

Tapahtuma-aikana HUS:n ja Vantaan kaupungin pysäköinninvalvonnan välillä on ollut pysäköintisopimus, jolla on sovittu pysäköinninvalvontatehtävän antamisesta kaupungin pysäköinninvalvonnalle. Valvontasopimus sisältää henkilökunnan alueen sekä asiakasalueen valvonnan. Henkilökunta-alueella autoissa tulee olla esillä henkilökunnan pysäköintikortti ja asiakasalueella pysäköintikiekko. Osastoille oli lisäksi jaettu niin sanottuja vierailijakortteja, joita osasto harkinnan mukaan saattoi jakaa potilaiden käyttöön esimerkiksi pitkäaikaisen hoidon ollessa kyseessä. Vierailijakortin käyttäjän auto tulee pysäköidä henkilökunta-alueelle.

Sopimuksessa on erikseen määritelty ne henkilöt, joilla on ollut oikeus toimia maanhaltijan edustajina suhteessa pysäköinninvalvontaan. Nimetyillä maan haltijan edustajilla ei ole ollut sopimukseen perustuvaa oikeutta vaatia jo määrättyä sakkoa peruttavaksi, vaan pysäköintivirhemaksun kumoaminen voi tapahtua vain pysäköinninvalvojan päätöksellä.

Sairaalan vastaanotossa työskentelevällä henkilöstöllä tai sairaalan terveydenhuoltohenkilöstöllä ei ole ollut oikeutta toimia maanhaltijan edustajina. HUS on informoinut sopimuksen mukaisesti sairaalan henkilöstöä pysäköinninvalvonnasta ja pysäköinnin käytännöistä muun muassa intranetissä julkaistuilla tiedotteilla ja osastonhoitajille lähetetyllä informaatiolla. Jälkikäteen on hankala selvittää, miksi A ei ole saanut riittävää informaatiota pysäköinnistä sairaala-alueella. Mahdollista olisi ollut antaa esimerkiksi edellä mainittu vierailijalupa. Lisäksi henkilökunta olisi voinut auttaa ajoneuvon siirron järjestämisessä. Saadun selvityksen perusteella pysäköintivirhemaksut on määrätty HUS:n ja Vantaan kaupungin pysäköinninvalvonnan välisen sopimuksen ja lain mukaisesti.

Vantaan kaupungin pysäköinninvalvoja on lausunnossaan esittänyt muun ohella, että asiassa on kysymys siitä, voiko ajoneuvon pysäköidä liikennemerkkien vastaisesti yksityisalueella muun kuin maanomistajan ilmoittaessa, että tämä on sallittua. Ajoneuvonsa pysäköivän on varmistettava, että pysäköinti on asianmukaista. Pysäköinnin luvallisuus perustuu liikennemerkkimääräyksiin. Asiassa ei pitäisi olla ratkaisevaa merkitystä sillä, että kyseessä ovat olleet sairaalan henkilökunnan antamat tiedot.

Mikäli valitus hyväksytään, tarkoittaa se, että maanomistajan liikennemerkein asettamat määräykset ovat merkityksettömiä tapauksissa, jossa ulkopuolinen taho antaa harhaan johtavia neuvoja. On lisäksi täysin vieras ajatus, että pysäköinti tapahtuisi muutoin kuin liikennemerkkien mukaisesti. Valittaja ei ole joutunut jättämään ajoneuvoaan äkillisten tai ennalta arvaamattomien tapahtumien johdosta aikarajoitetulle paikalle, vaan harkittuaan asiaa. Lisäksi on otettava huomioon, ettei hän ole sairaalassaoloaikanaan ryhtynyt toimenpiteisiin ajoneuvon siirrättämiseksi.

A on vastaselityksessään esittänyt muun ohella, ettei HUS ole tiedottanut sairaalan henkilökunnalle asianmukaisesti pysäköintikäytäntöjen muuttamisesta 1.1.2016. A:n mennessä sairaalaan 5.1.2016 sairaanhoitajat tai lääkärit eivät olleet tienneet uusista järjestelyistä. A ei ole potilaana osannut vierailijakorttia pyytääkään. Sairaalan osastolle joutumisen jälkeen lääkärit täysin yhdenpitävästi ja varmasti rehellisesti kertoivat A:lle, että heillä on tällaisissa tapauksissa tietty käytäntö. Sairaalasta saa todistuksen, joka kelpaa pysäköinninvalvojalle. Lääkäri aivan suoraan kielsi A:ta enää lähtemästä ulos. A:lla oli oikeus luottaa sairaalan henkilökunnan antamaan ohjeeseen.

HUS:sta olisi tullut saada lausunto A:ta hoitaneilta lääkäreiltä eikä maanomistajalta, jolloin hänen terveydentilastaan 5.1.2016 olisi saatu selkeä tieto.

Oikeudenkäyntimaksua koskeva hallinto-oikeuden esittelijän ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeuden esittelijä on 8.2.2017 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n oikeudenkäyntimaksun määräämisestä tekemän oikaisuvaatimuksen. A ei ole valittanut päätöksestä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki A:n hallinto-oikeuden tuomarin ja Vantaan pysäköinninvalvonnan esimiehen toimintaan kohdistamia vaatimuksia.

2. Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja muilta osin tutkinut asian. Valitus hyväksytään. Hallinto-oikeuden ja pysäköinninvalvojan päätökset kumotaan.

3. Korkein hallinto-oikeus purkaa omasta aloitteestaan hallinto-oikeuden esittelijän oikeudenkäyntimaksua koskevan A:n oikaisuvaatimuksen johdosta tekemän päätöksen.

Perustelut

1. Tutkimatta jättäminen

A:n hallinto-oikeustuomarin ja pysäköinninvalvonnan esimiehen laittoman lääkärintoimen harjoittamista koskevan vaatimuksen tutkiminen ei korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain 2 §:n 1 momentin nojalla kuulu korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan. Tämän vuoksi vaatimus on jätettävä tutkimatta.

2. Pääasia

Sovellettavat oikeusohjeet

Pysäköinninvalvonnasta annetun lain 1 §:n mukaan mainitun lain nojalla saadaan määrätä pysäköintivirheestä pysäköintivirhemaksu. Saman pykälän mukaan pysäköintivirhe on muun ohella tieliikennelain tai sen nojalla annetun ajoneuvon pysäköintiä tai pysäyttämistä taikka pysäköintikiekon käyttöä koskevan säännöksen tai määräyksen vastainen menettely.

Tieliikennelain 28 §:n 3 momentin mukaan pysäköinti yksityiselle alueelle ilman kiinteistön omistajan tai haltijan lupaa on kielletty. Pysäköintiä koskevat määräykset yksityisellä alueella on ilmaistava selvästi havaittavalla tavalla.

Tieliikenneasetuksen 21 §:n mukaan merkin 521 (pysäköintipaikka) tai 521 a–521 c (ajoneuvon sijoitus pysäköintipaikalla) yhteydessä oleva aikamäärää osoittava lisäkilpi ilmoittaa pisimmän sallitun pysäköintiajan.

Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.

Jos pysäköintivirhe on tehty yksityisellä alueella, pysäköintivirhemaksua ei pysäköinninvalvonnasta annetun lain 2 §:n 2 momentin mukaan saa määrätä ilman kiinteistön omistajan tai haltijan pyyntöä tai valtuutusta.

Asiassa saatu selvitys

Peijaksen sairaalan pysäköintialue on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän omistamaa yksityisaluetta. Kuntayhtymän Tilakeskus on tehnyt Vantaan kaupungin pysäköinninvalvonnan kanssa sopimuksen sairaalan pysäköintialueen pysäköinninvalvonnasta. Sopimuksessa on erikseen määritelty ne henkilöt, joilla on oikeus toimia maanomistajan edustajina suhteessa pysäköinninvalvontaan. Sopimuksen mukaan sairaalan vastaanotossa työskentelevällä henkilöstöllä tai sairaalan terveydenhuoltohenkilöstöllä ei ole ollut oikeutta toimia maanomistajan edustajana.

Sopimuksessa on annettu sairaalan osastoille mahdollisuus harkintansa mukaan jakaa potilaiden käyttöön vierailijakortteja esimerkiksi pitkäaikaisen hoidon ollessa kyseessä. Vierailijakortin käyttäjä voi pysäköidä ajoneuvonsa henkilökunta-alueelle.

Saadun selvityksen mukaan A on mennyt 5.1.2016 lähetteellä Peijaksen sairaalan päivystykseen määrittämättömän ylähengitysteiden tulehduksen seurauksena äkillisesti pahentuneiden astmaoireiden aiheuttaman hengityksen erittäin lamaannuttavan vaikeutumisen takia. Hänet on määrätty jäämään ensiapuun ja edelleen tarkkailuun päivystysosastolle. Valittajalle on annettu nestettä suonensisäisesti, hän on saanut happiviikset ja häntä on kielletty poistumasta sairaalasta. 10.1.2016 päivätyn A-lääkärintodistuksen mukaan valittaja on ollut osastohoidossa 6.–10.1.2016. A oli kertonut sairaanhoitajalle ja lääkärille hänen autonsa olevan neljän tunnin pysäköintipaikalla. A:lle oli kerrottu, että hän saa sairaalasta todistuksen, mikä riittäisi kumoamaan pysäköintivirhemaksun.

Vantaan kaupungin pysäköinnintarkastaja on 7.1.2016 määrännyt A:lle pysäköintivirhemaksun ajoneuvon rekisterinumero X sallitun neljän tunnin pysäköintiajan ylittämisestä Peijaksen sairaalan pysäköintialueella.

Pysäköinninvalvoja on hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen ja hallinto-oikeus on hylännyt A:n oikaisuvaatimuksesta tekemän valituksen.

Oikeudellinen harkinta ja johtopäätös

Peijaksen sairaala-alueen pysäköintipaikat oli merkitty tieliikennelain mukaisin liikennemerkein, joiden mukaan pysäköinnin sallittu enimmäisaika oli neljä tuntia. Näiden liikennemerkkien perusteella A:lla ei ole ollut syytä olettaa, että pysäköintiajan voi ylittää seuraamuksitta. A on kuitenkin saanut sairaalan henkilökunnalta ohjeistusta, jonka mukaan pysäköintiajan ylittämisen johdosta määrättävä pysäköintivirhemaksu saadaan kumotuksi sairaalan antamalla todistuksella. A:lla ei ole ollut syytä epäillä, ettei sairaalan henkilökunnalla ollut valtuuksia antaa asiassa ohjeistusta. Kun otetaan huomioon, ettei pysäköintialueella tai sairaalan sisätiloissa näkyvällä paikalla ollut ollut ohjeistusta siitä, mitä menettelyä noudattaen sairaala-alueelle voi pysäköidä pidemmäksi ajaksi akuuteissa sairastapauksissa, A:lla ei ollut myöskään aihetta epäillä sairaalahenkilökunnan antaman ohjeistuksen oikeellisuutta.

Edellä esitetyillä perusteilla A:lle on syntynyt hallintolain 6 §:ssä tarkoitettu oikeutettu odotus siitä, että hänen joutuessaan jäämään sairaalaan ennakoitua pidemmäksi ajaksi mahdollinen sallitun pysäköintiajan ylitys ei johda pysäköintivirhemaksun määräämiseen tai että se poistetaan sairaalan antaman lausunnon perusteella. Tämän suhteen merkitystä ei ole sillä, että tosiasiassa sairaalan henkilökunnalla ei ollut valtuuksia antaa mainitun sisältöisiä ohjeita.

Näissä oloissa korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei A ole henkilökunnan ohjeisiin luottaessaan syyllistynyt pysäköintivirheeseen. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja pysäköinninvalvojan päätökset on kumottava. Pysäköinninvalvonnalle suoritettu pysäköintivirhemaksu on ilman eri hakemusta palautettava A:lle.

3. Hallinto-oikeuden päätöksestä määrätty oikeudenkäyntimaksu

Sovellettavat oikeusohjeet

Tuomioistuinmaksulain 1 §:n 1 momentin mukaan peritään oikeudenkäyntimaksuja ja hakemusmaksuja korvauksena asian käsittelystä ja suoritetuista toimenpiteistä tuomioistuimissa.

Tuomioistuinmaksulain 2 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden päätöksestä peritään 250 euron suuruinen oikeudenkäyntimaksu.

Tuomioistuinmaksulain 7 §:n 2 momentin mukaan, jos maksun periminen olisi ilmeisen kohtuutonta, viranomainen tai maksun määräävä virkamies voi yksittäistapauksessa määrätä, ettei maksua peritä.

Tuomioistuinmaksulain 9 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan oikeudenkäyntimaksua ei peritä, jos hallinto-oikeus, korkein hallinto-oikeus tai vakuutusoikeus muuttaa valituksenalaista päätöstä muutoksenhakijan eduksi.

Tuomioistuinmaksulain 10 §:n 1 momentin mukaan maksun määrää asian ratkaisija, esittelijä, pöytäkirjanpitäjä, toimituskirjan antaja tai muu tehtävään määrätty virkamies.

Tuomioistuinmaksulain 11 §:n 1 momentin mukaan maksun määräämistä koskevaan päätökseen saa vaatia oikaisua maksun määränneeltä virkamieheltä tai viranomaiselta kuuden kuukauden kuluessa maksun määräämisestä siten kuin hallintolaissa säädetään. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Hallinto-oikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Hallintolainkäyttölain 64 §:n 1 momentin toisen lauseen mukaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä olevan asian ratkaisemisen yhteydessä voidaan siihen liittyvä päätös purkaa ilman hakemusta tai esitystä.

Asian ratkaisu

Hallinto-oikeuden päätöksestä on A:n maksettavaksi määrätty 250 euron suuruinen oikeudenkäyntimaksu. Maksun määrännyt asian esittelijä on 8.2.2017 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n oikeudenkäyntimaksua koskevan oikaisuvaatimuksen. Päätös on lainvoimainen.

Korkein hallinto-oikeus kumoaa tällä päätöksellä hallinto-oikeuden ja pysäköinninvalvonnan päätökset. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä ei määrätä maksettavaksi oikeudenkäyntimaksua. A:n maksettavana on kuitenkin hallinto-oikeuden päätöksestä määrätty 250 euron suuruinen oikeudenkäyntimaksu.

Tuomioistuinmaksulaissa ei ole säännöstä, jonka nojalla hallinto-oikeuden määräämä oikeudenkäyntimaksu voitaisiin säännönmukaisen muutoksenhaun yhteydessä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksin poistaa siinäkään tapauksessa, että korkein hallinto-oikeus muuttaa hallinto-oikeuden ja hallintoviranomaisen päätöstä muutoksenhakijan eduksi. Toisaalta silloin, kun hallinto-oikeuden päätös, jolla pysäköintivirhemaksu on pysytetty, lainvastaisena kumotaan, oikeudenkäyntimaksua hallinto-oikeudessa ei olisi alun perinkään peritty, mikäli hallinto-oikeus olisi päätynyt pääasiassa oikeaan lopputulokseen.

Kun otetaan huomioon, että A:lle määrätty oikeudenkäyntimaksu on suuruudeltaan 250 euroa ja oikeudenkäynnin kohteena oleva pysäköintivirhemaksu 60 euroa, hallinto-oikeudessa määrätyn oikeudenkäyntimaksun voimaan jääminen muodostaisi tosiasiallisen esteen oikeuden saavuttamiselle korkeimpaan hallinto-oikeuteen tapahtuvan muutoksenhaun avulla. Muutoksenhaku olisi valituksen menestymisestä riippumatta asianosaiselle joka tapauksessa taloudellisesti lähes hyödytöntä. Näin ollen olisi pysäköintivirhemaksun määräämisen tultua täällä kumotuksi kohtuutonta, jos hallinto-oikeuden päätöksestä määrätty oikeudenkäyntimaksu jäisi A:n maksettavaksi. Oikeudenkäyntimaksun poistamiseen on siten erityisen painava syy. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus harkitsee oikeaksi hallintolainkäyttölain 64 §:n 1 momentin nojalla omasta aloitteestaan purkaa hallinto-oikeuden esittelijän oikeudenkäyntimaksua koskevan oikaisuvaatimuspäätöksen ja poistaa A:n maksettavaksi määrätyn oikeudenkäyntimaksun. Oikeudenkäyntimaksun määrä 250 euroa on ilman eri hakemusta palautettava A:lle.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio ja Leena Romppainen. Asian esittelijä Kari Nieminen.

 
Julkaistu 8.12.2017