KHO:2017:189

Ulkomaalaisasia – Tilapäinen oleskelulupa – Maasta poistumisen estyminen – Tilapäinen terveydellinen syy – Lääkeresistentti tuberkuloosi

Vuosikirjanumero: KHO:2017:189
Antopäivä: 18.12.2017
Taltionumero: 6516
Diaarinumero: 1589/4/17
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2017:189

Afganistanin kansalainen A:lla oli Suomeen tulonsa jälkeen todettu lääkeresistentti tuberkuloosi. Lääkärinlausunnon mukaan hänen tuberkuloosinsa hoito oli aloitettu tammikuussa 2016 ja hoidon kesto on vähintään 20 kuukautta. Hoito edellyttää lääkärinlausunnon mukaan keskeytymätöntä ja valvottua päivittäin toistuvaa lääkkeenottoa ja lisäksi pistoksin säännöllisesti tehtävää lääkintää, jotta tuberkuloosi ei aktivoidu uudelleen ja kehity tarttuvaksi. Korkein hallinto-oikeus kiinnitti asiaa arvioidessaan huomiota myös sen tiedoksi saatettuihin valtakunnallisiin ja eurooppalaisiin asiantuntijakannanottoihin. Niiden mukaan palauttamisesta kesken hoidon tulisi pidättäytyä sekä potilaan oman terveyden turvaamiseksi että tämän yhteisön suojelemiseksi tartuntavaaralta.

Saadun selvityksen mukaan Afganistanissa oli saatavilla hoitoa tuberkuloosiin, hoito oli ilmaista, lähes kaikki potilaat olivat hoidon piirissä ja lääkkeitä oli kattavasti saatavilla. Tähän nähden A:n tilanne ei ollut sellainen, ettei hänen inhimillisesti arvioiden olisi voitu edellyttää palaavan kotimaahansa, eikä edellytyksiä jatkuvan oleskeluluvan myöntämiseen ulkomaalaislain 52 §:ssä tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä siten ollut.

Kun kuitenkin otettiin huomioon A:n kotimaansa ulkopuolella viettämä yli 20 vuoden aika ja sen heikentävä vaikutus kotimaan olojen tuntemiseen sekä se, ettei hänellä enää ollut kotimaassaan tuki- ja turvaverkostoa, hänen sinne palauttamisensa tässä vaiheessa saattaisi vaarantaa hänen hoitonsa jatkuvuuden ja terveytensä sekä lisäksi aiheuttaa yleisen tartuntavaaran. Näin ollen häntä ei voida palauttaa kotimaahansa ennen kuin hänen tuberkuloosinsa on saatu lääketieteellisesti arvioituna asianmukaisesti hoidettua.

Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumottiin oleskeluluvan ja käännyttämisen osalta ja asia palautettiin Maahanmuuttovirastolle, jonka asiaa uudelleen käsitellessään tuli ulkomaalaislain 51 §:n perusteella arvioida, oliko A:lle hänen terveydentilansa huomioon ottaen myönnettävä tilapäinen oleskelulupa.

Ulkomaalaislaki 51 §

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 30.3.2017 nro 17/0277/72

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 9.6.2016 hylännyt Afganistanin kansalaisen A:n turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja päättänyt käännyttää hänet Afganistaniin tai Venäjän federaatioon.

A on valituksessaan Helsingin hallinto-oikeudelle esittäminsä perustein vaatinut, että Maahanmuuttoviraston päätös kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi kansainvälisen suojelun myöntämistä varten. Vähintään valittajalle on myönnettävä oleskelulupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä. Joka tapauksessa valittajalle on myönnettävä tilapäinen oleskelulupa maasta poistumisen estymisen vuoksi. Valittajalla on hänen Suomeen tulonsa jälkeen todettu tuberkuloosi.

Maahanmuuttovirasto on lausunnossaan hallinto-oikeudelle esittänyt, että Afganistanissa on mahdollista saada lääkehoitoa tuberkuloosiin (WHO 2014 – National Essential Medicines List of Afghanistan 2014). Poliisi ottaa huomioon valittajan yksilölliset seikat käännyttämistä täytäntöön pantaessa ja päättää käännyttämisen ajankohdasta.

Valittaja on antanut hallinto-oikeudelle vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Valittajan esittämä selvitys

Valittaja on kotoisin Kabulista, Afganistanista, josta hän muutti 18–19-vuotiaana Venäjälle, jossa hän on asunut viimeiset 30–35 vuotta. Valittajalla ei ole ollut kuitenkaan Venäjälle oleskelulupaa enää vuosiin. Valittaja on viimeksi käynyt Afganistanissa vuonna 1991 tai 1992. Hän on saapunut Venäjältä Suomeen. (---)

= = =

Maatietous

= = =

Afganistanin konflikti on vaikeuttanut väestön pääsyä perusterveydenhuollon pariin varsinkin niillä alueilla, jotka ovat hallituksenvastaisten joukkojen hallinnassa tai joilla hallituksenvastaiset joukot vaikuttavat. Väestöstä noin 36 prosentilla ei ole pääsyä perusterveydenhuollon palvelujen piiriin. (UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 19 April 2016)

Tuberkuloosi on edelleen iso kansanterveysongelma Afganistanissa sairauden diagnosoinnissa ja lääkehoidon saatavuudessa tapahtuneista edistysaskelista huolimatta. Tuberkuloosiin kuolee Afganistanissa noin 13 000 henkilöä vuosittain. Varsinkin lääkeresistentti tuberkuloosi on vakava haaste. Afganistanissa on niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla saatavilla lääkkeitä tuberkuloosin hoitoon. (World Health Organization, Health profile 2015, Afghanistan; World Health Organization, National Essential Medicines List of Afghanistan, 2014 ja World Health Organization, Tuberculosis kills 13 000 Afghans every year, 24 March 2015)

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

= = =

Oleskelulupa ja käännyttäminen

Ulkomaalaislakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 28/2003 vp) on 52 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että perusteena oleskeluluvan myöntämiselle terveydentilan vuoksi voisi olla se, että ulkomaalaisen olisi mahdotonta saada välttämätöntä hoitoa kotimaassa. Hoidon tason tai saatavuuden täytyisi haitata vakavasti terveyttä. Edellytyksenä olisi, että olosuhteet alkuperämaassa olisivat kokonaisuudessaan paluun jälkeen sellaiset, että palaaminen lyhentäisi elinaikaa tai aiheuttaisi huomattavaa ruumiillista tai henkistä kärsimystä. Se, että terveydenhoidon saaminen jossain maassa on kallista ja ulkomaalainen on varaton, ei riittäisi oleskeluluvan myöntämiseen. Yksittäisessä tapauksessa täytyisi lisäksi olla muita seikkoja, jotka tekevät kotimaahan palaamisen inhimillisesti katsoen poissuljetuksi vaihtoehdoksi. Kyseessä voisi olla esimerkiksi haavoittuvassa asemassa oleva lapsi, vanhus tai yksinhuoltaja ja kyseessä oleva maa olisi sellainen, että pitkähkön Suomessa oleskelun jälkeen ei voitaisi vaatia kotimaahan palaamista kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen.

Valittaja on vedonnut siihen, ettei hän saa kotimaassaan asianmukaista hoitoa sairastamaansa tuberkuloosiin. Keuhkosairauksien ja allergologian erikoislääkäri B:n 7.7.2016 päivätyn lausunnon mukaan valittaja sairastaa lääkeresistenttiä tuberkuloosia. Pitkittyneen tartuntavaarallisuuden vuoksi valittaja on ollut pitkällä sairaalahoitojaksolla ajalla 11.12.2015–11.4.2016. Sairaalahoitojakson jälkeenkin lääkitys on luonnollisesti jatkunut ja tapahtuu valvotusti. Suun kautta otettavien lääkkeiden lisäksi valittaja saa kolmena päivänä viikossa myös suoneen injisoitavaa lääkettä. Kyseessä on vakava sairaus, jonka hoito yleensä kestää keskimäärin kaksi vuotta. Lääkityksen ennenaikainen loppuminen vaarantaa huomattavasti valittajan terveyden ja mahdollisesti myös hengen. Lääkityksen jatkuminen tauotta on ehdottoman tärkeää.

Hallinto-oikeus toteaa, että maatietojen mukaan valittajan kotikaupungissa Kabulissa on saatavilla terveydenhoitoa ja lääkitystä tuberkuloosiin. Tähän nähden ja ottaen huomioon valittajan terveydentilasta ja hoidontarpeesta saatu selvitys kokonaisuudessaan hallinto-oikeus katsoo, ettei valittajan terveydentilaa ole pidettävä sellaisena, että oleskeluluvan myöntämättä jättäminen olisi ilmeisen kohtuutonta. Perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä ei ole ilmennyt.

Valittaja on vaatinut, että hänelle myönnetään vaihtoehtoisesti tilapäinen oleskelulupa ulkomaalaislain 51 §:n 1 momentin perusteella maasta poistumisen estymisen vuoksi. Perusteena tilapäisen oleskeluluvan myöntämiselle on esitetty se, että valittajaa ei voida terveydellisestä syystä palauttaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa. Hallinto-oikeus toteaa, että kuten yllä on todettu, valittaja voi saada terveydentilansa edellyttämää hoitoa kotimaassaan. Näin ollen valittajalle ei voida myöntää tilapäistä oleskelulupaa hänen esittämällään perusteella.

Kun otetaan huomioon edellä mainitut ja muut asiassa esitetyt seikat kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, että valittaja on voitu määrätä käännytettäväksi Afganistaniin tai Venäjän federaatioon.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Ulkomaalaislaki 146, 146 a, 147 ja 148 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Klaus Järvinen ja Sofia Laaksonen. Esittelijä Paulina Heikura.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatinut, että maasta poistamisen täytäntöönpano kielletään. Valituksessa on vaadittu, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja valittajalle myönnetään oleskelulupa tai vähintään tilapäinen oleskelulupa terveydellisistä syistä.

Valittaja on esittänyt vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Valittaja sairastaa lääkeresistenttiä tuberkuloosia. Hallinto-oikeus on tulkinnut virheellisesti erityisesti ulkomaalaislain 51 ja 52 §:ää. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio asiassa Paposhvili v. Belgia huomioon ottaen on tarkoin arvioitava käännytyksen vaikutukset käännytettävän sairauteen.

Afganistanissa kuolee tuberkuloosiin vuosittain 13 000–14 000 ihmistä. Afganistan on yksi maista, joista WHO on ollut erityisen huolissaan tuberkuloosin määrän ja huonon hoidon vuoksi. Noin 36 prosentilla afganistanilaisista ei ole pääsyä terveydenhuollon piiriin. Hallinto-oikeudelle esitetyn lääkärinlausunnon mukaan asiassa on kyse vakavasta sairaudesta, jonka hoito kestää yleensä keskimäärin kaksi vuotta ja jonka lääkitsemisen ennenaikainen loppuminen vaarantaa terveyden, mahdollisesti myös hengen. Valittajan palauttaminen Afganistaniin tai Venäjälle johtaisi lääkityksen katkeamiseen. Lääkityksen säännöllisyys on tärkeää, jottei valittajasta tule uudelleen tartuntalähdettä. Asia on ratkaistu ottamatta huomioon hoitavan lääkärin ohjeistusta, lisäselvityksittä ja ilman muuta perustelua kuin viittaukset maatietoon.

Kun lisäksi otetaan huomioon, ettei valittaja ole asunut Afganistanissa yli 20 vuoteen eikä hänellä ole siellä sukulaisia, kotimaahan paluuta ei inhimillisesti katsoen voida pitää vaihtoehtona. Valittajan työkyky on merkittävästi alentunut, eikä jatkuva lääkehoito mahdollista työntekoa ainakaan Afganistanissa. Perheen ja tukiverkon puuttuessa valittaja olisi Afganistanissa sairautensa ja olosuhteidensa vuoksi haavoittuvassa asemassa.

UNHCR on katsonut fyysisestä tai psyykkisestä vammasta kärsivien turvapaikanhakijoiden voivan tapauskohtaisesti kuulua sellaiseen erityiseen ryhmään, joka on oikeudenloukkausten vaarassa Afganistanissa ja siten kansainvälisen suojelun tarpeessa.

Valittajalle on myönnettävä ulkomaalaislain 52 §:n mukainen jatkuva oleskelulupa tai vähintään 51 §:n mukainen tilapäinen oleskelulupa.

Valituslupahakemuksen liitteenä on keuhkosairauksien erikoislääkäri B:n 27.4.2017 päivätty lausunto.

Maahanmuuttovirasto on lausunnossaan valituslupahakemuksen johdosta todennut, että keuhkosairauksien erikoislääkärin lausunto huomioon ottaen valittajan tuberkuloosin hoito on päättymässä aikaisintaan syyskuussa 2017. Afganistanissa tuberkuloosin hoito kuuluu julkisen terveydenhuollon ilmaisiin palveluihin ja lähes kaikki potilaat ovat hoidon piirissä. Maan hallitus on aloittanut kansallisen tuberkuloosiohjelman. Ponnistelut ovat tuottaneet tulosta, sillä hoito on parantunut vuodesta 2000 ja hoitotulokset ovat parantuneet vuonna 2014. Tuberkuloosin hoitoon on Afganistanissa saatavilla kattavasti lääkkeitä. Valittajan potilaskertomuksessa luetellut hänen hoidossaan käytössä olevat lääkkeet sisältyvät Afganistanissa lisensioitujen lääkkeiden luetteloon lääkkeiden vaikuttavien aineiden nimillä. Afganistanissa on tahtoa hoitaa tuberkuloosiin sairastuneet. Valittajan hoito voidaan saattaa loppuun Afganistanissa.

Valittaja on antanut vastaselityksen. Hän on esittänyt muun ohella, että B:n lausunnossa mainitun valtakunnallisen tuberkuloosin asiantuntijaryhmän suositusta tulee noudattaa. Oleskelulupa on myönnettävä vähintään siihen saakka, kun valittajan sairaus on hoidettu. Käännyttämisen yhteydessä ei voida turvata hoidon keskeytymätöntä jatkumista eikä ainakaan sitä, ettei muiden terveys vaarannu.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on välipäätöksellä 30.5.2017 taltionumero 2592 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes valituslupahakemus on ratkaistu tai asiassa toisin määrätään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Valituslupahakemuksen osittainen hylkääminen

Sikäli kuin valituslupaa on tarkoitettu hakea siltä osin kuin kansainvälistä suojelua ei ole myönnetty, valituslupahakemus hylätään.

Sen perusteella, mitä asiassa on esitetty ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi mainituilta osin ei ole ulkomaalaislain 196 §:ssä säädettyä valitusluvan myöntämisen perustetta.

2. Valituksen osittainen tutkiminen

Valituslupa myönnetään ja asia tutkitaan oleskeluluvan ja käännyttämisen osalta. Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan tuolta osalta ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Asiaa uudelleen käsitellessään Maahanmuuttoviraston on ulkomaalaislain 51 §:n perusteella arvioitava, onko valittajalle hänen terveydentilansa huomioon ottaen myönnettävä tilapäinen oleskelulupa.

Perustelut

Sovellettavat säännökset ja niiden perusteluja

Suomen perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mukaan ketään ei saa kiduttaa, eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla.

Ulkomaalaislain 51 §:n 1 momentin mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään tilapäinen oleskelulupa, jos: 1) häntä ei tilapäisestä terveydellisestä syystä voida palauttaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa; taikka 2) hänen paluunsa kotimaahan tai pysyvään asuinmaahan ei ole tosiasiassa mahdollista. Pykälän 3 momentin mukaan oleskeluluvan myöntäminen ei edellytä, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu.

Ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentin mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen synty-neiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa. Pykälän 2 momentin mukaan oleskeluluvan myöntäminen ei edellytä, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu.

Hallituksen esityksessä ulkomaalaislaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 28/2003 vp) on ulkomaalaislain 51 ja 52 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa lausuttu muun ohella seuraavaa:

"51 §. Oleskeluluvan myöntäminen maasta poistamisen estymisen vuoksi. Pykälässä säädettäisiin oleskeluluvan myöntämisestä Suomessa olevalle ulkomaalaiselle tilanteessa, jossa perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi ei varsinaisesti olisi, mutta henkilöä ei kuitenkaan tilapäisesti voitaisi poistaa maasta joko maasta poistamiseen liittyvien tosiasiallisten syiden vuoksi tai henkilön itsensä olosuhteisiin liittyvien inhimillisten syiden vuoksi. (---)

Soveltamiskäytännössä on syntynyt tilanteita, joissa olisi tarvetta myöntää oleskelulupia henkilöille, joiden maasta poistaminen ei ole mahdollista. Soveltamiskäytännössä tällaisille ulkomaalaisille on myönnetty oleskelulupia ulkomaalaislain (378/1991) 20 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla sillä perusteella, että luvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta.

= = =

Pykälän 1 momentin tarkoittamissa tilanteissa henkilön kotimaahan palaamiselle olisi tilapäinen terveydellinen syy (oikeastaan tilapäinen terveydellinen este) tai niin sanottu tekninen este. (---)

= = =

Ulkomaalaiselle myönnettäisiin tilapäinen määräaikainen oleskelulupa siksi ajaksi, kun tilapäinen este on poistunut. Tilapäisyys voisi jatkua korkeintaan kaksi vuotta, minkä jälkeen olisi myönnettävä jatkuva oleskelulupa, jos maasta poistaminen ei edelleenkään olisi mahdollista.

= = =

52 §. Oleskeluluvan myöntäminen yksilöllisestä inhimillisestä syystä.

(---)

Pykälässä säädettäisiin tilanteesta, jossa oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hakijan terveydentilan, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi. Perusteet oleskeluluvan saamiseksi voisivat koskea vain Suomeen jo tullutta ulkomaalaista. Säännös koskisi usein turvapaikanhakijaa, jolle ei myönnettäisi oleskelulupaa kansainvälisen suojelun perusteella, mutta kuitenkin inhimillisesti ajatellen ei voitaisi edellyttää hänen palaavan kotimaahansa.

Oleskeluluvan myöntämisen perusteena terveydentilan vuoksi tässä pykälässä tarkoitetuissa tapauksissa voisi olla se, että ulkomaalaisen olisi mahdotonta saada välttämätöntä hoitoa kotimaassa. Hoidon tason tai saatavuuden täytyisi haitata vakavasti terveyttä. Edellytyksenä olisi, että olosuhteet alkuperämaassa olisivat kokonaisuudessaan paluun jälkeen sellaiset, että palaaminen lyhentäisi elinaikaa tai aiheuttaisi huomattavaa ruumiillista tai henkistä kärsimystä. Se, että terveydenhoidon saaminen jossain maassa on kallista ja ulkomaalainen on varaton, ei riittäisi oleskeluluvan myöntämiseen. Yksittäisessä tapauksessa täytyisi lisäksi olla muita seikkoja, jotka tekevät kotimaahan palaamisen inhimillisesti katsoen poissuljetuksi vaihtoehdoksi. Kyseessä voisi olla esimerkiksi haavoittuvassa asemassa oleva lapsi, vanhus tai yksinhuoltaja ja kyseessä oleva maa olisi sellainen, että pitkähkön Suomessa oleskelun jälkeen ei voitaisi vaatia kotimaahan palaamista kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen."

Ulkomaalaislain 147 §:n mukaan ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuri jaosto on 13.12.2016 antamassaan Paposhvili v. Belgia -tuomiossa arvioinut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklasta johtuvia vaatimuksia sairaudesta kärsivän ulkomaalaisen maasta poistamiselle. Ihmisoikeustuomioistuin totesi asiassa D. v. Yhdistynyt kuningaskunta 2.5.1997 antamaansa tuomioon ja asiassa N. v. Yhdistynyt kuningaskunta 27.5.2008 antamaansa tuomioon viitaten, että 3 artiklan loukkaus saattaa olla käsillä paitsi silloin, kun maasta poistettavaa henkilöä välittömästi uhkaa kuolema, myös sellaisissa erittäin poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa vakavasti sairaan henkilön maasta poistamista vastaan on pakottavia humanitaarisia syitä. Ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa tarkoitetun palautuskiellon voidaan katsoa soveltuvan tilanteisiin, joissa on perusteltua syytä epäillä, että vakavasti sairaan joskaan ei välittömässä kuolemanvaarassa olevan henkilön maasta poistaminen johtaisi tarkoituksenmukaisen hoidon tai sen tosiasiallisen saatavuuden puutteen vuoksi todelliseen vaaraan vakavan, nopean ja peruuttamattoman terveydentilan heikentymisen aiheuttamasta voimakkaasta kärsimyksestä tai merkittävästä elinajan ennusteen lyhentymisestä. Tällaista vaaraa koskeva väite on tutkittava huolellisesti, ja palauttamisen ennakoitavissa olevat seuraukset on arvioitava sekä kohdevaltion yleinen tilanne että maasta poistettavan henkilön yksilölliset olosuhteet huomioon ottaen (tuomion kohdat 177, 178, 183 ja 187).

Saatu selvitys

Valittaja on 55-vuotias mies Kabulista, alkuperältään pataani ja uskonnoltaan sunnimuslimi. Äidinkielensä pashtun lisäksi hän puhuu muun muassa daria. Hän on lähtenyt kotimaastaan Venäjälle opiskelemaan eikä ole asunut Afganistanissa yli 20 vuoteen. Hänellä ei enää ole lähisukulaisia Afganistanissa.

Valittajalla on hänen 3.12.2015 tapahtuneen Suomeen tulonsa jälkeen todettu tuberkuloosi. Keuhkosairauksien ja allergologian erikoislääkäri B:n 7.7.2016 päivätyn lausunnon mukaan valittaja sairastaa lääkeresistenttiä tuberkuloosia ja on pitkittyneen tartuntavaarallisuuden takia ollut sairaalahoidossa 11.12.2015–11.4.2016. Valittajan lääkitsemistä on sittemmin jatkettu suun kautta ja lisäksi kolmesti viikossa suoneen pistäen. Lääkitseminen tapahtuu valvotusti. Kyseessä on vakava sairaus, jonka hoito kestää yleensä keskimäärin kaksi vuotta. Lääkityksen ennenaikainen loppuminen vaarantaa potilaan terveyden ja mahdollisesti myös hengen. Lääkityksen jatkuminen tauotta on ehdottoman tärkeää.

B on 27.4.2017 päivätyssä lausunnossaan esittänyt, et­tä valittajan hoito on aloitettu 26.1.2016. Tuberkuloosi on yleisvaarallinen tartuntatauti. Lääkeresistentin tuberkuloosin kokonaishoitoaika on hoitovasteesta riippuen vähintään 20 kuukautta. Taudin tuloksellinen hoito edellyttää päivittäistä, keskeytymätöntä ja valvottua lääkkeenottoa, laboratorio- ja kuvantamistutkimuksia sekä hoitavan lääkärin ja hoitajan suorittamaa säännöllistä arviointia. Hoidon keskeytyessä tuberkuloosi aktivoituu uudelleen ja todennäköisesti kehittyy tarttuvaksi, jolloin muu väestö altistuu taudille. Tuberkuloosin asianmukaista hoitoa ei tässä tapauksessa voida taata potilaan lähtömaassa, ja potilas menehtyy ilman riittävää hoitoa.

Jälkimmäisessä lääkärinlausunnossa on lisäksi todettu, että valtakunnallinen tuberkuloosin asiantuntijaryhmä on kokouksessaan 7.10.2016 ottanut kantaa tuberkuloosia sairastavan turvapaikanhakijan käännyttämiseen kesken hoidon ja suositellut hoidon saattamista asianmukaisesti loppuun. Potilaan terveyden lisäksi yhteisö, jossa asianomainen elää, tulee tällöin suojatuksi tartuntavaaralta. Suositus on yleiseurooppalaisen asiantuntijakannanoton mukainen.

B on lausunnossaan mainitsemiinsa seikkoihin viitaten suositellut varmistettavaksi, että myös tässä tapauksessa tuberkuloosi hoidetaan kokonaan Suomessa.

Oikeudellinen arvio ja lopputulos

Valittaja on vaatinut ulkomaalaislain 52 §:n mukaista jatkuvaa oleskelulupaa tai vähintään lain 51 §:n mukaista tilapäistä oleskelulupaa. Valittaja on saanut Suomessa hoitoa täällä todettuun lääkeresistenttiin tuberkuloosiin.

Valittaja on 55-vuotias mies Kabulista. Hän ei ole asunut kotimaassaan Afganistanissa yli 20 vuoteen, eikä hänellä enää ole siellä lähisukulaisia. Hän kuuluu kuitenkin maan suurimpaan väestöryhmään ja puhuu äidinkielensä lisäksi maan valtakieltä daria. Lisäksi hän on opiskellut. Maahanmuuttoviraston lausunnossaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle esittämän selvityksen mukaan Afganistanissa on saatavilla hoitoa tuberkuloosiin, hoito on ilmaista ja lähes kaikki potilaat ovat hoidon piirissä. Hoitotulokset maassa ovat parantuneet, ja lääkkeitä on kattavasti saatavilla – muun muassa valittajan hoidossa käytetyt lääkkeet kuuluvat niihin. Näin ollen valittajan terveydentilaa ei voida hänen sairautensa takia pitää sellaisena, että hänen palauttamisensa Afganistaniin maan olosuhteet huomioon ottaen lyhentäisi hänen elinaikaansa tai aiheuttaisi hänelle huomattavaa kärsimystä. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen valittajan tilanne ei ole sellainen, ettei hänen inhimillisesti arvioiden voitaisi edellyttää palaavan kotimaahansa. Edellytyksiä jatkuvan oleskeluluvan myöntämiseen ulkomaalaislain 52 §:ssä tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä ei siten ole.

Valittajan lääkeresistentin tuberkuloosin hoito on aloitettu 26.1.2016 ja se kestää vähintään 20 kuukautta. Saadun lääketieteellisen selvityksen mukaan hoito edellyttää keskeytymätöntä ja valvottua päivittäin toistuvaa lääkkeenottoa ja lisäksi pistoksin säännöllisesti tehtävää lääkintää, jotta tuberkuloosi ei aktivoidu uudelleen ja kehity tarttuvaksi. Kun otetaan huomioon valittajan kotimaansa ulkopuolella viettämä pitkä aika ja sen heikentävä vaikutus kotimaan olojen tuntemiseen sekä se, ettei valittajalla ole kotimaassaan tuki- ja turvaverkostoa, hänen sinne palauttamisensa tässä vaiheessa saattaisi vaarantaa hänen hoitonsa jatkuvuuden ja terveytensä sekä lisäksi aiheuttaa yleisen tartuntavaaran. Näin ollen valittajaa ei voida palauttaa kotimaahansa ennen kuin hänen tuberkuloosinsa on saatu lääketieteellisesti arvioituna asianmukaisesti hoidettua.

Mainituilla perusteilla ja ottaen huomioon ajan kulumisen hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset on kumottava oleskeluluvan ja käännyttämisen osalta ja asia on noilta osin palautettava Maahanmuuttovirastolle, jonka tulee asiaa uudelleen käsitellessään menetellä edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Oikeusapu

Avustajalle oikeusapulain nojalla maksettava määrä hyväksytään vaatimuksen mukaisena. Tämä määrä jää valtion vahingoksi.

Oikeusapulain 13 §:n 3 momentin nojalla määrätään, että avustajalle annettu määräys on voimassa, kun asiaa käsitellään uudelleen Maahanmuuttovirastossa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Petri Helander, Tuomas Kuokkanen, Mikko Puumalainen ja Pekka Aalto. Asian esittelijä Petri Leinonen.

 
Julkaistu 18.12.2017