KHO:2018:13

Huostaanotto ja sijaishuoltoon sijoittaminen – Huostaanottohakemuksen hylkääminen – Huoltajan ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista – Riita lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta – Huostaanoton viimesijaisuus

Vuosikirjanumero: KHO:2018:13
Antopäivä: 25.1.2018
Taltionumero: 283
Diaarinumero: 2869/3/17
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:13

X:n kaupungin lapsiperhetyön päällikkö oli hakenut C:n huostaanottoa sillä perusteella, että olosuhteet äiti A:n luona uhkasivat vakavasti vaarantaa C:n terveyttä ja kehitystä, sekä C:n sijoittamista sijaishuoltoon hänen isänsä B:n ja tämän avopuolison luokse. A oli tuolloin lapsen yksinhuoltaja. Hakemuksen perusteena oli erityisesti A:n päihteidenkäyttö sekä tämän aggressiivinen ja impulsiivinen käytös. Hallinto-oikeus hylkäsi huostaanottohakemuksen.

Lapsiperhetyön päällikkö valitti päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valituksessa todettiin, että lapsesta oli tehty hallinto-oikeuden päätöksen antamisen jälkeen useita lastensuojeluilmoituksia ja että ilmoituksissa oli kysymys vakavista äidin päihteidenkäyttöön liittyvistä seikoista.

Käräjäoikeus oli B:n hakemuksesta määrännyt C:n vanhempiensa yhteishuoltoon päätöksellä, joka annettiin hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen. Käräjäoikeus oli samalla antanut määräykset lapsen asumisesta isänsä luona sekä lapsen oikeudesta tavata äitiään. Äiti saattoi tavata lasta joka toinen viikko keskiviikosta, päiväkodin tai koulun jälkeen, aina maanantai-aamuun saakka.

Valittaja katsoi vastaselityksessään, että huostaanotto oli edelleen ajankohtainen. Huostaanotolla voitiin turvata, että äidin ja lapsen tapaamiset olivat rajoitettuja ja valvottuja. Lapselle koitui muutoin vaaraa näin laajasta tapaamisoikeudesta.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei asiassa ollut tullut esille seikkoja, joiden johdosta oli syytä epäillä lähihuoltajaksi tulleen isän lapseen kohdistamassa huolenpidossa tai lapsen kasvuolosuhteissa sellaisia puutteita, jotka uhkasivat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä. Huoltajilla oli lastensuojelulain 2 §:n perusteella ensisijainen vastuu lapsen tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin turvaamisesta. Lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi tapaamisten aikana voitiin ryhtyä muihin toimiin kuin huostaanottoon. Viimesijaiseksi lastensuojelutoimenpiteeksi tarkoitetun lapsen huostaanoton edellytykset eivät näin ollen täyttyneet. Valitus oli siten hylättävä.

Lastensuojelulaki 2 § 1 momentti, 4 § 4 momentti, 40 §, 49 § 1 ja 3 momentti

Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 1 ja 2 §

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 9.5.2017 nro 17/0258/5

Hakemus hallinto-oikeudelle

X:n kaupungin lapsiperhetyön päällikkö on vaatinut, että A:n ja B:n lapsi, vuonna 2014 syntynyt C, joka on äitinsä yksinhuollossa, otetaan huostaan ja sijoitetaan sijaishuoltoon isänsä B:n ja isän avopuolison D:n luokse.

Hakemusta on perusteltu muun ohella seuraavasti:

Lapsen terveyttä ja kehitystä vaarantavat tekijät

Lastensuojelulla on epäilys C:n äidin päihteidenkäytön jatkumisesta sekä huoli hänen epävakaasta, impulsiivisesta ja aggressiivisesta käyttäytymisestään. Äiti ei ole kiireellisten sijoitusten aikana kyennyt sitoutumaan sovittuihin tukitoimiin. Äitiä on pyydetty yllätysseuloihin, joihin hän on useasti jättänyt menemättä. Perhetyön tavoitteet ja tapaamiset eivät ole toteutuneet äidistä johtuvista syistä. Perhetyössä on havaittu, että äidin on erittäin vaikea hillitä aggressiivista ja impulsiivista käytöstään sekä suunnitella ja toteuttaa säännöllistä pienen lapsen tarvitsemaa arkea. Edellä mainitut syyt vaarantavat vakavasti C:n terveyttä sekä myönteistä ja turvallista kehitystä.

Avohuollon tukitoimet

C:lle ja hänen vanhemmilleen on tarjottu erilaisia verkosto- ja yhteistapaamisia sekä lastensuojelun tehostettua perhetyötä, joka jatkuu edelleen. Äiti on usein perunut tai jättänyt saapumatta sovittuun tapaamiseen, joten tavoitteellinen ja suunnitelmallinen perhetyö ei ole ollut mahdollista. Myös äidin toivomia käytännön asioiden hoitamiseen liittyviä sosiaalityöntekijöiden tapaamisia on jäänyt toteutumatta. Äitiä on pyydetty säännöllisesti huumeseuloihin ensin kesästä 2015 lähtien ja uudestaan heinäkuusta 2016 lähtien, mutta äiti on usein jättänyt menemättä seulaan. Äiti on jättänyt hänelle järjestetyn päihdekatkaisun kesken. Äiti ei ole säännöllisesti sitoutunut aikuispsykiatrian poliklinikan sairaanhoitajan tapaamisiin eikä lääkärin määräämään lääkehoitoon. Äidin on vaikea pitäytyä sovituissa asioissa tai edes etukäteen perua sovittuja tapaamisia.

Huostaanotto ja sijaishuolto lapsen edun kannalta

Huostaanoton ja sijoituksen avulla mahdollistetaan C:n fyysinen ja psyykkinen turvallisuus. Sijoitus turvaa C:n myönteisien kasvun ja kehityksen. C tarvitsee vakaan ja turvallisen kasvuympäristön ja arjen sekä säännöllisistä ja johdonmukaisista rutiineista huolehtivan vanhemman. Isä pystyy turvaamaan C:n kasvun ja kehityksen tarjoamalla C:n tarvitseman iänmukaisen hoivan ja huolenpidon.

Isän perheeseen kuuluvat avopuoliso ja heidän yhteinen vuonna 2016 syntynyt lapsensa. Isä on C:n syntymästä lähtien ollut C:n elämässä mukana. Isä on pitänyt kiinni sovituista C:n tapaamisista, ja hän on tarvittaessa ottanut C:n luokseen lyhyelläkin varoitusajalla. Isän perhe on säännöllisesti ja sovitusti osallistunut perhetyön tapaamisiin. Perhetyöntekijän mukaan isä huolehtii hyvin C:stä ja isän luona toteutuu säännöllinen ja turvallinen arki. Myös päiväkodin henkilökunnan havaintojen mukaan isän luona ollessaan C:n asiat on hyvin hoidettu.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on, toimitettuaan 4.4.2017 suullisen käsittelyn, hylännyt hakemuksen.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa selostanut lastensuojelulain 40 §:n ja asiassa saadun selvityksen sekä johtopäätöksinään lausunut seuraavaa:

Huostaanottohakemus on tehty kiireellisen sijoituksen ja sen jatkon jälkeen tilanteessa, jossa on katsottu, ettei C voi kotiutua huoltajana olevan äitinsä luokse tämän aggressiivisen ja impulsiivisen käytöksen sekä epäillyn päihteiden käytön vuoksi. C on sijoitettu kiireellisesti isänsä luokse. B on alkuvuonna 2016 käräjäoikeudelle tekemässään hakemuksessa vaatinut, että C on määrättävä hänen yksinhuoltoonsa tai toissijaisesti vanhempien yhteishuoltoon ja asumaan hänen luokseen. Hallinto-oikeus toteaa, että arvioitavana on ollut ainoastaan A:n olosuhteiden arvioiminen siltä kannalta, täyttyvätkö C:n huostaanoton edellytykset. Tällä päätöksellä ei ole otettu kantaa käräjäoikeudessa vireillä olevaan huoltoriita-asiaan.

Äiti tarvitsee asiassa saadun selvityksen perusteella lastensuojelun viranomaisten tukea ja ohjausta vanhemmuuteensa ja elämänhallintaansa. Asiakirjoista ja suullisessa käsittelyssä saatu selvitys osoittaa, että äidin aggressiivinen ja impulsiivinen käytös vaikuttaa heikentävästi hänen kykyynsä huolehtia C:n kasvatuksesta yhteistyössä lastensuojelun viranomaisten kanssa C:n edun vaatimalla tavalla. C ei ole kuitenkaan ollut äitinsä luona tai huollettavana niissä tilanteissa, jotka ovat johtaneet C:n kiireelliseen sijoittamiseen isänsä luo elokuussa ja marraskuussa 2016. Elokuussa kysymys on ollut siitä, ettei äiti ole ilmoittanut lastensuojelulle C:n olevan kummitätinsä hoidossa ulkomaanmatkansa ajan. Marraskuussa äidin käytös C:n päiväkodilla, C:n isän luona ja viranomaisia kohtaan hänen vaatiessaan C:tä luokseen on ollut jokseenkin sekavaa. Hallinto-oikeus katsoo, että nämä ovat olleet yksittäisiä tapahtumia, joissa äidin käytös on ailahdellut, mutta C ei kuitenkaan ole ollut suoranaisessa vaarassa hänen ollessaan kummitätinsä ja isänsä hoidossa. Asiakirjoissa esitetyt kuvaukset äidin toisinaan impulsiiviseksi ja sanallisesti aggressiiviseksi koetusta käytöksestä lastensuojelun ja eri hoitotahojen työntekijöitä kohtaan eivät sellaisenaan ole peruste lapsen huostaanotolle. C:n hoitamisesta ja äidin ja lapsen suhteesta ei ole ollut sinänsä huolta ja C on voinut hyvin.

Äidin toteutuneet seulat ovat olleet pääsääntöisesti puhtaita. Positiivisia seuloja on tullut muutaman kerran kannabiksesta, jonka käytön äiti on myöntänyt. Muita positiivisia huume- tai lääkeseuloja ovat voineet aiheuttaa äidin käyttämät ADHD-lääkkeet sekä hänelle elämäntilanteeseensa määrätyt rauhoittavat lääkkeet. Äiti on kiistänyt, että hän käyttäisi lääkkeitä päihtymistarkoituksessa tai huumausaineita tai että hänen alkoholinkäyttönsä olisi runsasta. Äiti on ollut marras-joulukuussa 2016 myös katkaisuhoidossa, josta hän on voinut kotiutua suunniteltua aiemmin. Seulanäytteillä ei ole voitu täysin poissulkea äidin mahdollista päihteidenkäyttöä, mutta asiakirjoista ja suullisessa käsittelyssä saadun selvityksen perusteella hallinto-oikeus katsoo, ettei äidin päihteidenkäytöstä ole sellaista vakavaa huolta, joka muodostaisi perusteen lapsen huostaanotolle.

Äidillä on asiassa saadun selvityksen perusteella ollut vaikeuksia sitoutua pidempiaikaisesti hänelle tarjottuihin tukitoimenpiteisiin. Hän ei ole suullisessa käsittelyssä kuitenkaan kiistänyt tuen tarvettaan ja on kertonut hyötyneensä perhetyöstä. Ainakin osin hankaluudet tukitoimien aikataulujen yhteensovittamisessa johtuvat äidin mukaan ADHD:stä, johon äiti on toivonut saavansa myös lastensuojelulta apua. Hallinto-oikeus katsoo, ettei asiassa ole osoitettu, että avohuollon tukitoimet eivät olisi lapsen edun mukaisen huolenpidon toteuttamiseksi lainkaan sopivia tai mahdollisia tai että ne olisivat osoittautuneet riittämättömiksi. Kokonaisuudessaan arvioiden huostaanottohakemuksen tai muunkaan asiassa saadun selvityksen perusteella asiassa ei ole osoitettu, että C:n huolenpidossa tai muissa kasvuolosuhteissa äidin luona olisi sellaisia puutteita, jotka uhkaisivat vakavasti vaarantaa C:n terveyttä tai kehitystä. C:n huostaanotolle ja sijaishuoltoon sijoittamiselle ei ole tämänhetkisessä tilanteessa lastensuojelulain 40 §:ssä säädettyjä edellytyksiä. Hakemus on näin ollen hylättävä.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Lastensuojelulaki 40 § ja 50 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Markku Setälä, Nina Tuominen ja Sirkka Rousu. Esittelijä Miia Rissanen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

X:n kaupungin lapsiperhetyön päällikkö on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan, huostaanottohakemus hyväksytään ja C otetaan huostaan ja sijoitetaan isänsä ja tämän avopuolison luokse.

Vaatimustensa tueksi valittaja on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Valittaja uudistaa kaiken hallinto-oikeudessa esitetyn. Huostaanoton edellytykset täyttyvät. Äiti ei ole ottanut avohuollon tukitoimia vastaan siinä määrin, että niistä olisi ollut hyötyä. Hän ei ole sitoutunut päihdeseuloihin, ja hänen käytöksensä on ollut aggressiivista ja ailahtelevaa. Päiväkoti ja neuvola ovat olleet huolissaan C:stä. Päiväkodista on todettu, että asiat ovat hyvin silloin, kun C on ollut isällään hoidossa.

Hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen C on palautettu sijaishuollosta äidilleen, joka on tuolloin ollut lapsen yksinhuoltaja.

C:stä on tehty lastensuojeluilmoitukset 28.5, 29.5, 31.5. ja 8.6.2017. Niissä on ollut osittain kyse 28.5.2017 sattuneista tapahtumista. Poliisi haki tuolloin äidin poikaystävän pois äidin asunnosta riidan takia. Perhetyöntekijän tekemän lastensuojeluilmoituksen mukaan äidin miesystävä oli kertonut olleensa päihteiden vaikutuksen alaisena kotona C:n ollessa paikalla. Riitatilanteet äidin ja miesystävän välillä olivat olleet rajuja. Äidin miesystävä oli kertonut äidin käyttäneen toisen ihmisen virtsaa päihdeseuloissa.

On ainoastaan sattumaa, että C ei ole ollut läsnä pahimmissa tilanteissa. Äiti on antanut vain satunnaisesti seuloja, joiden luotettavuutta voidaan epäillä. Äiti on lisäksi antanut yhden positiivisen seulan, mikä edelleen lisää huolta hänen päihteidenkäytöstään.

X:n kaupungin lapsiperhetyön päällikkö on toimittanut lisäselvityksenä asiakaskertomuksen ajalta 9.6.–19.7.2017 sekä lastensuojeluilmoituksia.

A on antanut selityksen.

Valitus on aiheeton, eikä sillä ole asiassa enää merkitystä. Käräjäoikeus on 14.6.2017 määrännyt lapsen asumaan isänsä luona ja tapaamaan äitiään. Lapsi on määrätty vanhempien yhteishuoltoon. Käräjäoikeuden antama päätös on lainvoimainen. Perusteita hallinto-oikeuden päätöksen kumoamiselle ei siten ole.

B ja D eivät ole käyttäneet heille varattua tilaisuutta selityksen antamiseen.

X:n kaupungin lapsi- ja perhepalveluiden palvelupäällikkö on antanut vastaselityksen.

Huostaanotto on edelleen ajankohtainen. Käräjäoikeuden 14.6.2017 antaman päätöksen nojalla lapsella on oikeus tavata äitiään parillisina viikkoina keskiviikosta päiväkodin tai koulun jälkeen seuraavan viikon maanantaiaamuun saakka. Tapaamisoikeus on niin laaja, että siitä koituu tässä vaiheessa lapselle vaaraa.

C on ollut sijoitettuna isänsä luokse, joka ei tuolloin vielä ollut hänen huoltajansa, ollessaan aikaisemmin sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Isän koti on edelleen turvallinen paikka C:lle. Äidin epävakaa tilanne huomioon ottaen on kuitenkin C:n edun mukaista, että hän on huostaanotettuna. Äidin ja C:n tapaamisia pystytään rajoittamaan tai määräämään valvotuiksi, jos lapsi on huostaanotettuna.

Merkintä Merkitään, että C on Y:n käräjäoikeuden 14.6.2017 antamalla päätöksellä määrätty vanhempiensa yhteishuoltoon ja asumaan isänsä luona. Käräjäoikeus on oikeuttanut lapsen tapaamaan äitiään päätöksestä tarkemmin ilmenevällä tavalla.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Lastensuojelulain 2 §:n 1 momentin mukaan lapsen vanhemmilla ja muilla huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista. Lapsen vanhemman ja muun huoltajan tulee turvata lapselle tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi siten kuin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa (361/1983) säädetään.

Lastensuojelulain 4 §:n 1 momentin mukaan lastensuojelun on edistettävä lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa. Lastensuojelun on pyrittävä ehkäisemään lapsen ja perheen ongelmia sekä puuttumaan riittävän varhain havaittuihin ongelmiin. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

Saman pykälän 3 momentin mukaan lastensuojelussa on toimittava mahdollisimman hienovaraisesti ja käytettävä ensisijaisesti avohuollon tukitoimia, jollei lapsen etu muuta vaadi.

Lastensuojelulain 40 §:n mukaan lapsi on otettava sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto, jos puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä. Huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen voidaan kuitenkin ryhtyä vain, jos lastensuojelulain 7 luvussa tarkoitetut avohuollon tukitoimet eivät olisi lapsen edun mukaisen huolenpidon toteuttamiseksi sopivia tai mahdollisia taikka jos ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi ja sijaishuollon arvioidaan olevan lastensuojelulain 4 §:ssä säädettyjen lastensuojelun keskeisten periaatteiden mukaisesti lapsen edun mukaista.

Lastensuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan lapsen sijaishuollolla tarkoitetaan muun ohella huostaan otetun lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolella.

Lastensuojelulain 49 §:n 3 momentin mukaan lapsi voidaan sijoittaa väliaikaisesti enintään kuudeksi kuukaudeksi myös vanhempansa tai muun huoltajansa hoidettavaksi ja kasvatettavaksi silloin, kun valmistellaan lapsen kotiin palaamista kodin ulkopuolisen sijoituksen jälkeen tai kun se on lapsen edun kannalta muusta syystä perusteltua.

Hallituksen esityksessä lastensuojelulaiksi (HE 252/2006 vp) on todettu 49 §:n 3 momentin osalta muun ohella seuraavaa:

”Säännöstä ei tarkoitettaisi sovellettavaksi lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa vanhempien välisissä erimielisyystilanteissa. Tarvittaessa huolto- ja tapaamisriidoissa lapsen vanhemmilla ja huoltajilla on mahdollisuus lapsenhuoltolain 17 §:n mukaisen väliaikaisen määräyksen hakemiseen käräjäoikeudelta. Mikäli lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevista asioista on jo annettu tuomioistuimen päätös tai tehty sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen vahvistama sopimus, voivat vanhemmat tai huoltajat erimielisyystilanteissa tarvittaessa turvautua lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain mukaisiin täytäntöönpanokeinoihin. Vain poikkeuksellisesti voisi kärjistyneissä lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa vanhempien välisissä riitaisuuksissa tulla sovellettavaksi lapsen kiireellinen sijoitus tai huostaanotto ja sijoitus väliaikaisesti toisen vanhemman hoidettavaksi ja kasvatettavaksi. Ensisijaisesti vanhempien tulisi ratkaista erimielisyytensä joko sopimuksin tai viime kädessä tuomioistuimessa. Kiireellistä sijoitusta ja lapsen sijoittamista toisen vanhemman luokse ei voida myöskään käyttää vieraassa tarkoituksessa huoltoriidan ratkaisukeinona siten, että sen tarkoitus olisi estää toisen vanhemman oikeus lapsen tapaamisiin.”

Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan lapsen huoltajan on turvattava lapsen kehitys ja hyvinvointi siten kuin saman lain 1 §:ssä säädetään. Tässä tarkoituksessa huoltajalla on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, asuinpaikasta sekä muista henkilökohtaisista asioista.

Lapsen huostaanoton edellytyksiä koskevan näytön arviointi hallinto-oikeuden päätöksessä ja sen jälkeen toimitettu selvitys

Äiti on ollut C:n ainoa huoltaja huostaanottoasian ollessa vireillä hallinto-oikeudessa.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa todennut, että asiassa on ollut kysymys ainoastaan äidin olosuhteiden arvioimisesta siltä kannalta, täyttyvätkö C:n huostaanoton edellytykset.

Hallinto-oikeus on päätöksessään todennut, ettei seulanäytteillä ole voitu täysin poissulkea äidin mahdollista päihteidenkäyttöä. Asiakirjoista ja suullisesta käsittelystä saamansa selvityksen perusteella hallinto-oikeus on katsonut, ettei äidin päihteidenkäytöstä ole sellaista vakavaa huolta, joka muodostaisi perusteen lapsen huostaanotolle.

Hallinto-oikeuden käytössä olleesta selvityksestä ilmenee, että äidin aggressiivinen ja impulsiivinen käytös on heikentänyt hänen kykyään huolehtia C:n hoidosta ja kasvatuksesta. Äidillä on myös ollut vaikeuksia sitoutua pitkäaikaisesti hänelle tarjottuihin avohuollon tukitoimiin. Hallinto-oikeus on arvioinut päätöksensä perusteluissa myös näitä näkökohtia päätyen siihen, ettei huostaanotolle ole perusteita.

Valittajan korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittamasta selvityksestä käy ilmi, että hallinto-oikeuden päätöksen antamisen jälkeen C:stä on tehty useita lastensuojeluilmoituksia. Ne ovat koskeneet muun muassa äidin itsetuhoista käytöstä, äidin ajokortitta ajoa ja epäilyksiä äidin päihteidenkäytöstä.

Valittajan toimittamassa päivitetyssä asiakaskertomuksessa on mainittu äidin päihteidenkäyttö ja hänen toiveensa päästä korvaushoitoon. Siitä käy toisaalta ilmi äidin taipumus kieltää päihteidenkäyttönsä.

Lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevat järjestelyt

Vanhempien välit ovat pitkään olleet riitaisat. C on asunut pääosin isänsä luona 25.10.2016 alkaen. Isän hakemus C:n huollon uskomista yksin hänelle tai vanhemmille yhdessä sekä lapsen asumisen määräämisestä hänen luokseen on tullut 24.2.2016 käräjäoikeudessa vireille.

Käräjäoikeus on 14.6.2017 määrännyt C:n äitinsä ja isänsä yhteishuoltoon ja asumaan isänsä luokse. C:llä on oikeus tavata äitiään ensi sijassa siten, että C on äidin luona parillisina viikkoina keskiviikosta päiväkodin tai koulun jälkeen seuraavan viikon maanantaiaamuun saakka. Käräjäoikeuden päätös on lainvoimainen.

Päivitetystä lastensuojelun asiakaskertomuksesta ilmenee, että isä ei ole viimeisimpien lastensuojeluilmoituksien jälkeen halunnut antaa C:tä tapaamisiin äidin luokse. Tapaamiset tulisi isän mukaan järjestää jossain muualla. Äiti on toisaalta myös perunut useita tapaamisia C:n kanssa.

Asiassa saadun selvityksen mukaan äiti on 29.6.2017 hakenut käräjäoikeudelta päätöksen täytäntöönpanoa tapaamisoikeuden osalta, mutta luopunut myöhemmin vaatimuksestaan. Isä on puolestaan hakenut C:n määräämistä hänen yksinhuoltoonsa sekä tapaamisoikeuden muuttamista valvotuksi käräjäoikeuteen 6.9.2017 saapuneella hakemuksella.

Oikeudellinen arvio ja johtopäätös

Korkein hallinto-oikeus katsoo saamansa asiakirjaselvityksen ja edellä mainittujen muiden seikkojen perusteella, ettei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että ne kasvuolosuhteet, jotka C:llä nyttemmin olisivat äitinsä luona ja hänen huollossaan, uhkaisivat vakavasti vaarantaa C:n terveyden tai kehityksen. Tätä tukee myös selvitys äidin aiemmasta epäjohdonmukaisesta suhtautumisesta avohuollon tukitoimiin.

Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ensisijaisesti kysymys siitä, miten huostaanoton edellytyksiä tulee arvioida niissä muuttuneissa olosuhteissa, jotka ovat syntyneet käräjäoikeuden annettua päätöksen lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta. Lapsi on nyt kummankin vanhempansa yhteisessä huollossa, ja hän asuu isänsä luona. Äitiinsä nähden lapsella on mainitusta päätöksestä ilmenevä verrattain laaja tapaamisoikeus, jonka toteutumisesta vanhemmilla on kuitenkin ollut erimielisyyttä.

Lapsen huostaanotto ja sijaishuoltoon sijoittaminen on lastensuojelulain 4 §:n 1 ja 3 momentissa ja 40 §:ssä tarkoitetulla tavalla lastensuojeluviranomaisen viimesijainen toimenpide silloin, kun lapsen terveys ja kehitys uhkaavat vakavasti vaarantua. Huostaanottoa ei ole tarkoitettu ratkaisukeinoksi vanhempien välisissä lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevissa riitatilanteissa.

Asiakirjaselvityksen mukaan isä on osallistunut C:n hoitoon tämän vauvaiästä lähtien. Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei asiassa ole tullut esille seikkoja, joiden johdosta olisi syytä epäillä lähihuoltajaksi tulleen isän lapseen kohdistamassa huolenpidossa tai lapsen kasvuolosuhteissa olevan puutteita, jotka uhkaisivat vakavasti vaarantaa C:n terveyttä tai kehitystä. Huoltajilla on lastensuojelulain 2 §:n perusteella ensisijainen vastuu lapsen tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin turvaamisesta. Lapsen turvaamiseksi tapaamisissa voidaan ryhtyä muihin toimiin kuin huostaanottoon.

Edellä todetun perusteella viimesijaiseksi lastensuojelutoimenpiteeksi tarkoitetun lapsen huostaanoton edellytykset eivät näin ollen täyty ja valitus on tämän vuoksi hylättävä. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Oikeusapu A:lle on myönnetty oikeusapua ilman omavastuuta. Avustajaksi on määrätty asianajaja Minna Reijonen, joka on vaatinut palkkiona tässä asiassa yhteensä 375,10 euroa.

Avustajalle maksetaan oikeusapulain nojalla vaatimuksen mukainen palkkion määrä 302,50 euroa ja arvonlisäveron määrä 72,60 euroa eli yhteensä 375,10 euroa. Mainittu määrä jää valtion vahingoksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Taina Pyysaari, Maarit Lindroos ja Kirsti Kurki-Suonio. Asian esittelijä Anne Rautiainen.

 
Julkaistu 25.1.2018