KHO:2018:18

Alle vuoden ikäisen lapsen imutie-epämuodostuma ja henkitorviavanne edellyttivät häntä hoitavilta henkilöiltä jatkuvasti seurantaa, lääketieteellisiä hoitotoimenpiteitä ja elvytysvalmiutta. Korkein hallinto-oikeus katsoi toisin kuin hallinto-oikeus, että lapsen tarvitsema hoito ja huolenpito poikkesivat merkittävästi vastaavan ikäisen terveen lapsen tarvitsemasta hoidosta ja huolenpidosta. Lapsen hoitoisuuden osalta omaishoidon tuen edellytysten voitiin katsoa täyttyneen.

Kun otettiin huomioon omaishoidon tuen kokonaisuus ja sen tarkoitus tukea nimenomaan kotona tapahtuvaa hoitoa, omaishoidon tukea ei voitu myöntää liittyen hoitoon ja hoidon opetteluun, johon vanhemmat olivat osallistuneet lapsen ollessa sairaalassa.

Omaishoidon tuesta annetun lain 2 §:n 1 kohta ja 3 §:n 1 kohta eivät sinänsä estäneet kuntaa myöntämästä tukea sellaiselle henkilölle, joka oli hoidettavana terveydenhuollon toimintayksikössä, mutta vietti tosiasiassa merkittävästi aikaa kotona omaisen tai muun läheisen henkilön hoidettavana, jos tuen edellytykset muutoin täyttyivät. Kun otettiin huomioon selvitys lapsen kotona tosiasiallisesti viettämästä ajasta, korkein hallinto-oikeus katsoi samoin kuin hallinto-oikeus, että X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan jaosto oli voinut hylätä lapsen vanhempien tekemän oikaisuvaatimuksen tuen hylkäävästä päätöksestä.

Laki omaishoidon tuesta 2 § 1 ja 4 kohta ja 3 §

Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) 14 § 2 momentti

Yhdenvertaisuuslaki 8 § 1 momentti ja 27 §

Lapsen oikeuksien yleissopimus 3 artikla 1 kappale

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 7.7.2016 nro 16/0694/6

Asian aikaisempi käsittely

X:n sosiaali- ja terveyskeskuksen vammaispalvelujen viranhaltija on 8.12.2015 tekemällään päätöksellä hylännyt C:n (jäljempänä myös lapsi tai hoidettava) omaishoidon tukea koskevan hakemuksen.

Päätöksen perustelujen mukaan hoidettava sairastaa lymfaattista malformaatiota, ja hänelle oli tehty kahden kuukauden ikäisenä trakeostomia. Hoidettava oli leikkauksesta lähtien ollut toistaiseksi sairaalahoidossa.

Hoidettava kävi kotilomilla useita kertoja viikossa, jolloin edellytyksenä oli molempien vanhempien läsnäolo.

Ennen päätöstä viranhaltija oli konsultoinut Kuntaliiton asiantuntijaa, joka oli viitannut sosiaali- ja terveysministeriön oppaaseen (Omaishoidon tuki. Opas kuntien päättäjille 2005:30). Oppaassa oli todettu, että omaishoidon tukea ei tullut myöntää, jos hoidettava asui sosiaali- ja terveyshuollon julkisessa tai yksityisessä toimintayksikössä. Asiantuntijan mukaan tätä sovellettiin myös siinä tapauksessa, että hoitoa tarvitseva henkilö oli sairaalahoidossa.

Selvityksen perusteella hoidettavalle ei voitu myöntää omaishoidon tukea jatkuvan sairaalahoidon vuoksi. Asia voitiin arvioida uudelleen tilanteen muuttuessa.

X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan sosiaalijaosto on 26.1.2016 tekemällään päätöksellä (§ 8) hylännyt A:n ja B:n alaikäisen C:n huoltajina tekemän oikaisuvaatimuksen.

Päätöksen perusteluissa on todettu muun ohella seuraavaa:

Lapsen palvelutarpeen arviointi oli kesken. Palvelutarpeen arviointia oli tehty yhteistyössä kotihoidon lapsiperhetyöstä vastaavan viranhaltijan kanssa. Sairaalan henkilökunta oli 26.11.2015 pidetyssä palaverissa antanut tietoja lapsen tilanteesta. He olivat pyytäneet kaupunkia kääntymään Lastenklinikan puoleen lapsen hoitotarpeiden tarkempaa selvittämistä ja kotihoidon suunnittelua varten. Suunnittelutapaamista oli pyydetty useaan otteeseen.

Omaishoidon tukea koskeva ratkaisu voitiin tehdä hakemuksesta uudelleen, kun tiedettiin, miten lapsen kotihoito voitiin järjestää ja mikä osuus lapsen hoidosta jäi vanhemmille. Omaishoitotukiasian ratkaiseminen oli ollut ennenaikaista, koska tilanteessa ei ollut saatu tietoa lapsen kotiutumisesta eikä siitä, miten hänen hoitonsa voitiin järjestää.

Lapsen kokonaispalvelutarpeen arviointi oli vielä kesken, eikä omaishoidon tukea voitu näin ollen myöntää. Sairaalahoidon ajalle omaishoidon tukea ei voitu myöntää, koska hoitovastuu oli sairaalalla.

A ja B alaikäisen C:n huoltajina ovat valittaneet sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksestä hallinto-oikeuteen ja muun ohella vaatineet, että päätös kumotaan ja lapselle myönnetään omaishoidon tuki 9.9.2015 lukien.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt valituksen X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan sosiaalijaoston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään omaishoidon tuen myöntämistä koskevilta osin seuraavasti:

Omaishoidon tuesta annetun lain 3 §:n mukaan kunta voi myöntää omaishoidon tukea, jos: 1) henkilö alentuneen toimintakyvyn, sairauden, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn vuoksi tarvitsee kotioloissa hoi-toa tai muuta huolenpitoa; 2) hoidettavan omainen tai muu hoidettavalle läheinen henkilö on valmis vastaamaan hoidosta ja huolenpidosta tarpeellisten palveluiden avulla; 3) hoitajan terveys ja toimintakyky vastaavat omaishoidon asettamia vaatimuksia; 4) omaishoito yhdessä muiden tarvittavien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kanssa on hoidettavan hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden kannalta riittävää; 5) hoidettavan koti on terveydellisiltä ja muilta olosuhteiltaan siellä annettavalle hoidolle sopiva; ja 6) tuen myöntämisen arvioidaan olevan hoidettavan edun mukaista. Omaishoidon tuella tarkoitetaan mainitun lain 2 §:n 4 kohdan mukaan kokonaisuutta, joka muodostuu hoidettavalle annettavista tarvittavista palveluista sekä omaishoitajalle annettavasta hoitopalkkiosta, vapaasta ja omaishoitoa tukevista palveluista.

Hoitopalkkion maksaminen riippuu kunnassa käytettävissä olevista määrärahoista ja kunnan harkinnasta, miten niiden rajoissa tuki voidaan tarkoituksenmukaisimmin toteuttaa, ottaen kuitenkin huomioon kunnalle säädetty yleinen velvollisuus huolehtia omaishoidon tuen järjestämisestä kunnassa. Kunnalla ei ole erityistä velvollisuutta hoitopalkkion maksamiseen yksittäiselle kuntalaiselle.

Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 3 artiklan 1 kohdan (oikeammin kappaleen) mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

Suomen perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Saman pykälän 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Omaishoidon tuesta annetun lain 3 §:n 1 kohtaa koskevien esitöiden yksityiskohtaisten perustelujen (HE 131/2005 vp) mukaan omaishoidon tukea ei ehdotuksen mukaan olisi mahdollista myöntää, jos hoidettava asuu sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikössä, eikä myöskään näissä yksiköissä tapahtuvaa osapäiväistä hoitoa varten. Lähtökohtana on, että esimerkiksi vanhainkodin tai palveluasumisyksikön tulee tarjota riittävät palvelut asiakkaiden säännöllisen hoidon ja huolenpidon sekä turvallisuuden takaamiseksi. Näitä palveluja ei voida korvata omaishoitajan työpanoksella.

Asiassa saadun selvityksen mukaan C sairastaa lymfaattista malformaatiota. Tämän muutoksen ja hengitysvaikeuden vuoksi hänelle on tehty trakeostomia elokuussa 2015. Trakeostomian vuoksi C tarvitsee jatkuvan valvonnan.

Lastenklinikan kirurgian ja lastenkirurgian erikoislääkärin 22.1.2016 lausunnon mukaan imutie-epämuodostuma painaa C:n normaaleja hengitysteitä ja hän on syntymästään asti tarvinnut paljon sairaalahoitoja. Hengitys on turvattuna tällä hetkellä hengitystieavanteen kautta. Imeväistä, jolla on hengitystieavanne, voidaan hoitaa kotona hoitoringin turvin, mutta sen muodostaminen on vielä C:n kohdalla valmisteluvaiheessa. Lapsella ei ole todettu muita sairauksia. Ennen hengitystieavanteen laittoa C ehti olla lyhyitä aikoja kotona ja hengitystieavanteen jälkeen on päästy toteuttamaan kotilomia. Imeväisikäisellä varhaisen vuorovaikutuksen syntyminen lapsen ja vanhempien välillä on erittäin tärkeää lapsen kehityksen kannalta. Vaikka lapsi joutuu nyt olemaan sairaalassa, on tärkeää, että ainakin toinen vanhemmista pystyy osallistumaan hänen hoitoonsa paljon. Kotilomat ja mahdollisimman varhainen siirtyminen kotihoitoon ovat erittäin tärkeitä lapsen normaalin kasvun ja kehityksen kannalta ja erittäin tärkeää myös terveen kiintymyssuhteen kehittymisen turvaamiseksi. C:n hoito tulee jatkumaan pitkään. Kotihoito hänen kohdallaan on mahdollista heti, kun hoitorinki järjestyy. Hoitojen ja/tai infektioiden yhteydessä hän tarvitsee muutaman päivän–muutaman viikon hoitojaksoja sairaalassa.

Saadun selvityksen mukaan C tarvitsee jatkuvaa valvontaa. Hänen tarvitsemansa hoidon ja huolenpidon, siltä osin kuin sitä voidaan toteuttaa kotona, ei sinänsä kuitenkaan voida katsoa merkittävästi poikkeavan vastaavan ikäisen vauvan tarvitsemasta huolenpidosta, hoidosta ja valvonnasta. Omaishoidon tukea ei voida myöntää hoitoon sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikössä, johon myös sairaalahoito on luettava. Lapsen ollessa sairaalahoidossa sairaala on päävastuussa hänen hoidostaan, huolenpidostaan ja turvallisuutensa takaamisesta, vaikka vanhemmat osallistuisivatkin lapsen huolenpitoon sairaalassa. Päätöksen, jolla omaishoidon tuki on evätty, ei edellä todettu huomioon ottaen voida katsoa myöskään loukkaavan lapsen oikeuksien yleissopimuksessa säädettyä lapsen edun huomioon ottamista tai yhdenvertaisen kohtelun vaatimusta. Näin ollen sosiaalijaoston päätöstä ei muuteta.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut ja

Sosiaalihuoltolaki 14 § 2 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Eija Rosendahl, Jaana Hemminki ja Camilla Sandström, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja B alaikäisen C:n huoltajina ovat vaatineet, että korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan, koska lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden tutkittavaksi. Oikeuskysymys koskee sitä, voidaanko sairaalahoidossa olevalle lapselle myöntää omaishoidon tuki tilanteessa, jossa vanhemmat merkittävästi osallistuvat lapsen hoitoon ja lapsi samalla asuu kotonaan.

Valituksessaan A ja B ovat vaatineet, että lapselle myönnetään omaishoidon tuki 9.9.2015 alkaen.

Vaatimustensa tueksi valittajat ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden päätös on perustuslain, yhdenvertaisuuslain, ihmisoikeussopimuksen ja lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen vastainen.

Perustuslain 6 §:n 1 momentin ja ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön perusteella väliaikaisesti sairaalahoidossa olevaa hoidettavaa ei voida kohdella näin. Asiassa on otettava huomioon perustuslain etusija ja perustuslain mukainen tulkinta. Hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole otettu huomioon mainittuja valtiosääntöoikeudellisia reunaehtoja. Tuomioistuimen tulee antaa perustuslaille etusija ja katsoa, että hoidettavalla on oikeus omaishoidon tukeen.

Hallinto-oikeuden päätöksen ja Kuntaliiton ohjeen mukaisella linjauksella hoidettava asetetaan eriarvoiseen asemaan suhteessa niihin henkilöihin, jotka saavat omaishoidon tukea ja jotka eivät asu laitoksessa tai palvelutalossa. Lapsi on väliaikaisesti sairaalahoidossa, ja hänen tilanteensa on olennaisesti erilainen kuin edellä tarkoitettujen henkilöiden. Lapsi on myös asunut ja ollut syntymästään lähtien kirjoilla kotonaan.

Lapsen edun kannalta on otettava huomioon, että hoitoringin järjestämistä ei ole kiirehditty ja kilpailutus on keskeytetty. Lapsen oikeus perustuslain 19 §:n 1 momentissa tarkoitettuun välttämättömään huolenpitoon ei näin ollen ole toteutunut. Tilanne loukkaa lisäksi perustuslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettua syrjintäkieltoa.

Lapsen hoitoisuutta tulee arvioida hoitolaitoksessa ja kotona erillään siitä, mitä hoitoa hoitolaitoksen henkilökunta antaa. Hallinto-oikeuden johtopäätös siitä, että lapsen hoitoisuus ei merkittävästi poikkea vastaavan ikäisen lapsen hoidosta ja valvonnasta, on väärä. Vanhempien esittämä selvitys huomioon ottaen kokonaisarvioinnissa tulee päätyä siihen, että omaishoidon tuen saamisedellytykset täyttyvät.

Valitukseen on liitetty huoltajien selvitys lapsen vaatimasta hoidosta ja siitä, kuinka usein lapsi on ollut hoidossa kotonaan.

X:n kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan sosiaalijaosto on antanut selityksen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden päätös ja jaoston päätös ovat omaishoidon tuesta annetun lain ja sosiaali- ja terveysministeriön oppaan (2005:30) mukaisia. Asiassa ei ole rikottu perustuslakia, yhdenvertaisuuslakia eikä ihmisoikeussopimusta.

Lapsi sairastaa lymfaattista malformaatiota. Kasvain sijaitsee rintakehällä ja nielun alueella. Syntymän jälkeen on todettu, että kasvain on kookas, ja se on lähtenyt kasvamaan lisää. Lapselle on tehty 14.8.2015 trakeostomia. Lasta tulee trakeostooman vuoksi koko ajan valvoa, hänen hengitystään tulee seurata ja hänelle joudutaan tekemään muun muassa imutoimenpiteitä.

Lapsi oli lyhyitä kotilomia lukuun ottamatta sairaalahoidossa 14.8.2015–1.6.2016. Kotilomat toteutettiin päiväsaikaan siten, että lapsi palautettiin yöksi takaisin sairaalahoitoon. Hänet on kirjattu ulos sairaalahoidosta 1.6.2016, mistä alkaen hänelle on järjestetty ympärivuorokautinen hoitorinki kotiin. Hänelle on myönnetty myös omaishoidon tuki 1.6.2016 alkaen. Tuolloin käytettävissä olleiden hoitoisuustietojen mukaan lapsen hoidosta vastaamaan tarvitaan kaksi aikuista henkilöä (hoitaja ja vanhempi).

Omaishoidon tuesta annetun lain 3 §:ssä säädetty edellytys hoidon järjestämisestä kotioloissa ei ole täyttynyt 14.8.2015–1.6.2016. Lapsi on ollut tuolloin sairaalahoidossa vanhempien toteuttamia kotilomia lukuun ottamatta. Vanhemmat ovat osallistuneet lapsen hoitoon myös sairaalassa. Vanhempien antama hoito ei kuitenkaan täytä omaishoidon tuen saamiselle asetettuja vaatimuksia.

Asiassa on otettava huomioon vanhemmuuteen kuuluvat velvoitteet ja vanhempien normaali vastuu, joista he vastaavat myös lapsen sairaalahoidon aikana ilman, että he saisivat omaishoidon tuen palkkiota.

A ja B ovat antaneet vastaselityksen, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa:

Lapsen tilanne poikkeaa tyyppitilanteesta, jota silmällä pitäen esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön opas on tehty.

Asiassa ei ole otettu huomioon sosiaalihuollon asiakkaan ja lapsen etua. Kyse on sosiaalihuoltolaissa tarkoitetusta erityistä tukea tarvitsevasta henkilöstä, jonka kohdalla asiakkaan etu tulisi erityisesti ottaa huomioon.

Vastaselitykseen on liitetty huoltajien näkemys asiasta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkii asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ratkaistavana, onko X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan sosiaalijaosto voinut harkintavaltansa rajoissa hylätä oikaisuvaatimuksen, joka koskee alle vuoden ikäiselle lapselle haettua omaishoidon tukea, kun lapsi on ollut hoidettavana terveydenhuollon toimintayksikössä, mutta viettänyt tosiasiassa merkittävästi aikaa myös kotioloissa omien vanhempiensa hoidettavana.

Sovellettavat oikeusohjeet ja kaupungin omaishoidon tukea koskeva soveltamisohje

Omaishoidon tuesta annetun lain 2 §:n 1 kohdan mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan omaishoidolla vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön hoidon ja huolenpidon järjestämistä kotioloissa omaisen tai muun hoidettavalle läheisen henkilön avulla. Saman pykälän 4 kohdan mukaan omaishoidon tuella tarkoitetaan kokonaisuutta, joka muodostuu hoidettavalle annettavista tarvittavista palveluista sekä omaishoitajalle annettavasta hoitopalkkiosta, vapaasta ja omaishoitoa tukevista palveluista.

Omaishoidon tuesta annetun lain 3 §:n mukaan kunta voi myöntää omaishoidon tukea, jos: 1) henkilö alentuneen toimintakyvyn, sairauden, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn vuoksi tarvitsee kotioloissa hoitoa tai muuta huolenpitoa; 2) hoidettavan omainen tai muu hoidettavalle läheinen henkilö on valmis vastaamaan hoidosta ja huolenpidosta tarpeellisten palveluiden avulla; 3) hoitajan terveys ja toimintakyky vastaavat omaishoidon asettamia vaatimuksia; 4) omaishoito yhdessä muiden tarvittavien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kanssa on hoidettavan hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden kannalta riittävää; 5) hoidettavan koti on terveydellisiltä ja muilta olosuhteiltaan siellä annettavalle hoidolle sopiva; ja 6) tuen myöntämisen arvioidaan olevan hoidettavan edun mukaista.

Omaishoidon tukea koskevaan lakiin johtaneen hallituksen esityksen (HE 131/2005 vp) yleisperustelujen mukaan omaishoidon tuesta ei tehtäisi subjektiivista oikeutta. Tuen hakijalla ei olisi ehdotonta oikeutta tuen saamiseen, vaan etuus pysyisi määrärahasidonnaisena etuutena, jonka myöntäminen perustuu kunnan harkintaan.

Omaishoidon tuesta annetun lain 2 §:n 1 kohtaa koskevien yksityiskohtaisten perustelujen (HE 131/2005 vp) mukaan omaishoidolla tarkoitetaan ehdotetussa laissa vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön hoidon ja huolenpidon järjestämistä kotioloissa omaisen tai muun hoidettavalle läheisen henkilön avulla. Pääsääntöisesti hoito tapahtuisi hoidettavan omassa kodissa. Hoitoa voitaisiin erityisistä syistä toteuttaa myös hoitajan kotona. Hoitajan kotiin järjestettyyn ympärivuorokautiseen hoitoon sovelletaan kuitenkin perhehoitajalain (312/1992) mukaisia säännöksiä silloin, kun muut perhehoidolle asetetut edellytykset täyttyvät. Omaishoitoa ei ole hoito, jota annetaan julkisessa tai yksityisessä sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikössä.

Omaishoidon tuesta annetun lain 3 §:n 1 kohtaa koskevien yksityiskohtaisten perustelujen (HE 131/2005 vp) mukaan ehdotetun pykälän kaksi ensimmäistä kohtaa vastaavat pääosin asiasisällöltään tuolloin voimassa olleita säännöksiä. Perustelujen mukaan sana "koti" on pykälässä selvyyden vuoksi korvattu sanalla "kotiolot". Omaishoidon tukea ei ehdotuksen mukaan olisi mahdollista myöntää, jos hoidettava asuu sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikössä, eikä myöskään näissä yksiköissä tapahtuvaa osapäiväistä hoitoa varten. Lähtökohtana on, että esimerkiksi vanhainkodin tai palveluasumisyksikön tulee tarjota riittävät palvelut asiakkaiden säännöllisen hoidon ja huolenpidon sekä turvallisuuden takaamiseksi. Näitä palveluja ei voida korvata omaishoitajan työpanoksella.

Hallituksen esityksen edellä mainittujen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan tuolloin voimassa olleiden säännösten mukaan omaishoidon tuen myöntämisen edellytyksenä ei ole ollut se, että henkilö koko tuen myöntämisen ajan oleskelisi ainoastaan kotonaan. Kunta on voinut maksaa hoitopalkkiota esimerkiksi siltä ajalta, kun hoidettava ja hoitaja ovat kesämökillä. Vastaavasti myöskään lyhyt ulkomaanmatka ei ole ollut palkkion maksamisen esteenä.

Sosiaalihuoltolain (1301/2014) 14 §:n 2 momentin mukaan kunnallisina sosiaalipalveluina on huolehdittava omaishoidon järjestämisestä sen mukaan kuin erikseen säädetään omaishoidon tuesta annetussa laissa.

Yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen.

Yhdenvertaisuuslain 27 §:n mukaan tuomioistuimen on sen käsiteltävänä olevassa, yhdenvertaisuuslain soveltamista koskevassa asiassa varattava yhdenvertaisuusvaltuutetulle mahdollisuus tulla kuulluksi siltä osin kuin asia kuuluu valtuutetun toimivaltaan.

Lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

X:n kaupungin omaishoidon tuen soveltamisohjeen 19.12.2013 mukaan omaishoidon tuki on kunnalle harkinnanvaraista toimintaa, jota järjestetään tähän tarkoitukseen varattujen määrärahojen puitteissa. Ohjeen mukaan alimmassa hoitoluokassa eli hoitoisuusluokassa 2 hoidettava tarvitsee toistuvasti päivittäin henkilökohtaisista perustoiminnoistaan selviytyäkseen hoitoa, huolenpitoa ja/tai valvontaa. Avun tarvetta on lääkityksessä, ruokailussa, peseytymisessä, pukeutumisessa, muussa henkilökohtaisessa hygieniassa, liikkumisessa, wc-asioinnissa ynnä muussa sellaisessa. Pelkästään asioiden ja kodin hoito eivät ole riittäviä perusteita omaishoidon tuen myöntämiselle. Hoidettava selviytyy lyhyitä aikoja yksin tai on koulussa, päivähoidossa, päivätoiminnassa tai muussa sellaisessa. Hoidettava ei yleensä voi asua yksin (Rava-indeksi 2,5–3). Lasten ja nuorten osalta arvioinnissa otetaan huomioon hoidon tarpeen ja sitovuuden määrä verrattuna samanikäisiin terveisiin lapsiin ja nuoriin (hoitoisuusarviointipisteet 16–30).

Yhdenvertaisuusvaltuutetun kuuleminen

Hallinto-oikeus on varannut yhdenvertaisuusvaltuutetulle tilaisuuden antaa lausumansa asiassa. Yhdenvertaisuusvaltuutettu on tällöin ilmoittanut, ettei hänellä ole asiassa lausuttavaa.

Asiassa ei ole tullut esiin sellaista yhdenvertaisuuslain soveltamisalaan liittyvää seikkaa, jonka vuoksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa olisi tarpeen varata yhdenvertaisuusvaltuutetulle tilaisuus tulla asiassa uudelleen kuulluksi.

Asiassa saatu selvitys ja oikeudellinen arviointi

Nyt kysymyksessä olevana ajanjaksona C on ollut alle yksivuotias. Hänellä on ennen syntymäänsä todettu kaulan ja välikarsinan imutie-epämuodostuma. Hänelle on annettu diagnoosi D 18.1 Lymfangiooma (kaikki sijaintipaikat). Imutie-epämuodostuma painaa normaaleja hengitysteitä, ja lapsen hengitys on turvattu hänelle kahden kuukauden ikäisenä tehdyn hengitystieavanteen (trakeostomia) kautta. Lapsella ei ole todettu muita sairauksia, ja hän on muutoin kehittynyt normaalisti.

Lapsi on ollut sairaalahoidossa 14.8.2015–1.6.2016. Lasta ei ole voitu kotiuttaa ennen kuin hänen hoitonsa kotona on voitu turvata esimerkiksi hoitoringin avulla. Toisaalta lapsen ja vanhempien välinen vuorovaikutus on katsottu erittäin tärkeäksi lapsen normaalin kasvun ja kehityksen sekä kiintymyssuhteen kehittymisen turvaamiseksi. Vanhemmat ovat viettäneet paljon aikaa sairaalassa lapsensa luona ja osallistuneet siellä myös hänen hoitoonsa, ja lapsi on ollut myös päiväsaikaan kotilomilla. Vanhempien toimittaman selvityksen mukaan lapsi on ollut marraskuusta 2015 alkaen kotilomilla vajaa kymmenen päivää kuukaudessa. Huhti- ja toukokuussa 2016 kotilomapäiviä on ollut selvästi tätä enemmän.

Asiassa saadun selvityksen mukaan lapsen hengitystä on tullut jatkuvasti tarkkailla ja hänelle on tullut suorittaa jatkuvasti ja myös kotioloissa erilaisia henkitorviavanteeseen liittyviä toimenpiteitä. Hoitajan on tullut muun ohella kyetä suorittamaan kanyyliin ja imulaitteeseen liittyviä lukuisia toimenpiteitä. Hoitajan on tullut hallita myös peruselvytystaidot.

Viranhaltija on 8.12.2015 tekemällään päätöksellä hylännyt 9.9.2015 tehdyn hakemuksen lapsen omaishoidon tuesta. Päätöstä on perusteltu sillä, ettei omaishoidon tukea voida myöntää lapsen jatkuvan sairaalassaolon vuoksi. X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan sosiaalijaosto on 26.1.2016 hylännyt viranhaltijan päätöksestä tehdyn oikaisuvaatimuksen.

Lapsen imutie-epämuodostuma ja henkitorviavanne edellyttävät häntä hoitavilta henkilöiltä jatkuvaa seurantaa, lääketieteellisiä hoitotoimenpiteitä ja elvytysvalmiutta. Korkein hallinto-oikeus katsoo toisin kuin hallinto-oikeus, että lapsen tarvitsema hoito ja huolenpito poikkeavat merkittävästi vastaavan ikäisen terveen lapsen tarvitsemasta hoidosta ja huolenpidosta. Lapsen hoitoisuuden osalta omaishoidon tuen edellytysten voidaan katsoa täyttyneen.

Kun otetaan huomioon omaishoidon tuen kokonaisuus ja sen tarkoitus tukea nimenomaan kotona tapahtuvaa hoitoa, omaishoidon tukea ei voida myöntää liittyen hoitoon ja hoidon opetteluun, johon vanhemmat ovat osallistuneet lapsen ollessa sairaalassa.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että omaishoidon tuesta annetun lain 2 §:n 1 kohta ja 3 §:n 1 kohta eivät sinänsä estä kuntaa myöntämästä omaishoidon tukea sellaiselle henkilölle, joka on hoidettavana terveydenhuollon toimintayksikössä, mutta viettää tosiasiassa merkittävästi aikaa kotioloissa omaisen tai muun hoidettavalle läheisen henkilön hoidettavana, jos tuen edellytykset muutoin täyttyvät.

Kun kuitenkin otetaan huomioon saatu selvitys lapsen kotona tosiasiallisesti viettämästä ajasta omaishoidon tuen hakemuksen jättämisestä 9.9.2015 jaoston päätökseen 26.1.2016 saakka, korkein hallinto-oikeus katsoo, että jaosto on voinut harkintavaltansa rajoissa hylätä omaishoidon tuen myöntämistä koskevan oikaisuvaatimuksen. Lapsen sairaalahoito on päättynyt 1.6.2016. Hänelle on järjestetty ympärivuorokautinen hoitorinki kotiin ja myönnetty omaishoidon tuki mainitusta ajankohdasta lähtien. Päätös omaishoidon tuen hylkäämisestä ei valituksessa tarkoitetulla tavalla loukkaa perustuslain 6 §:ää ja 19 §:n 1 momenttia, yhdenvertaisuuslakia, ihmisoikeussopimusta ja sen tulkintakäytäntöä eikä sitä voida pitää myöskään YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen määräysten vastaisena.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Oikeusapu C:lle on myönnetty oikeusapua ilman omavastuuta. Avustajaksi on määrätty oikeustieteen maisteri Jukka Kumpuvuori, joka on vaatinut palkkiona yhteensä 750,20 euroa.

Oikeustieteen maisteri Jukka Kumpuvuorelle maksetaan oikeusapulain nojalla vaatimuksen mukainen palkkion määrä 605 euroa ja arvonlisäveron määrä 145,20 euroa eli yhteensä 750,20 euroa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Taina Pyysaari, Maarit Lindroos ja Kirsti Kurki-Suonio. Asian esittelijä Annina Nieminen.