KHO:2018:44

Arvonlisävero – Rahoituspalvelu - Sijoitusrahastotoiminta – Erityinen sijoitusrahasto – Vaihtoehtorahasto – Säilytysyhteisötoiminta – Säilytyspalkkiot

Vuosikirjanumero: KHO:2018:44
Antopäivä: 27.3.2018
Taltionumero: 1446
Diaarinumero: 1596/2/17
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:44

A:lla oli Finanssivalvonnan antama lupa toimia säilytysyhteisönä, ja se oli sijoitusrahastolaissa ja vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa tarkoitettu säilytysyhteisö. A luovutti sijoitusrahastolaissa ja vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa tarkoitetuille sijoitusrahastoille ja rahastoyhtiöille lakisääteisiä säilytysyhteisöpalveluja.

Sijoitusrahastolaissa ja vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa tarkoitetun säilytysyhteisön tehtävät kohdistuivat pääasiallisesti rahaston varojen säilyttämiseen sekä sijoitusrahastojen toiminnan valvontaan ja tarkastukseen. Säilytysyhteisön rahastoilta saamia palkkioita ei ollut pidettävä vastikkeina arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetuista verosta vapautetuista sijoitusrahaston hallinnointipalveluista. A:n oli suoritettava arvonlisäveroa mainituista palkkioista.

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu ajalle 24.2.2017–31.12.2018.

Arvonlisäverolaki 41 §, 42 § 1 momentti 6 kohta ja 3 momentti

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi (2006/112/EY) 135 artikla 1 kohta g alakohta

Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-169/04, Abbey National, C-275/11, GfBk ja C-595/13, Fiscale Eenheid

Vrt. KHO 25.4.2003 taltiot 1042 ja 1043

Päätös, jota valitus koskee

Keskusverolautakunta 24.2.2017 nro 12/2017

Asian käsittely keskusverolautakunnassa

Ennakkoratkaisuhakemus

A, jäljempänä myös yhtiö, on pyytänyt keskusverolautakunnalta ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin:

1) Tuleeko yhtiön maksaa arvonlisäveroa sijoitusrahastolain mukaisilta erityisiltä sijoitusrahastoilta tai rahastoyhtiöiltä perimistään hakemuksessa tarkemmin kuvatuista säilytyspalkkioista?

2) Tuleeko yhtiön maksaa arvonlisäveroa vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa tarkoitetuilta erityisiltä sijoitusrahastoilta (jäljempänä vaihtoehtorahasto) tai rahastoyhtiöiltä perimistään hakemuksessa tarkemmin kuvatuista säilytyspalkkioista?

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu

Keskusverolautakunta on lausunut ennakkoratkaisuna edellä mainittujen ennakkoratkaisukysymysten johdosta seuraavaa:

1. Yhtiön on suoritettava arvonlisäveroa hakemuksessa tarkoitetuista sijoitusrahastolain mukaisilta erityisiltä sijoitusrahastoilta tai rahastoyhtiöiltä perimistään säilytyspalkkioista.

2. Yhtiön on suoritettava arvonlisäveroa hakemuksessa tarkoitetuista vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa tarkoitetuilta erityisiltä sijoitusrahastoilta tai rahastoyhtiöiltä perimistään säilytyspalkkioista.

Ennakkoratkaisua on, jos hakija tekee siitä vaatimuksen, noudatettava sitovana ajalla 24.2.2017-31.12.2018.

Keskusverolautakunta on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat kansalliset oikeusohjeet ja oikeuskäytäntö

Arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa suoritetaan liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä.

Arvonlisäverolain 2 §:n 1 momentin mukaan velvollinen suorittamaan arvonlisäveroa (verovelvollinen) 1 §:ssä tarkoitetusta myynnistä on tavaran tai palvelun myyjä, ellei 2 a, 8 a-8 d tai 9 §:ssä toisin säädetä.

Arvonlisäverolain 41 §:n mukaan veroa ei suoriteta rahoituspalvelun myynnistä.

Lain 42 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan rahoituspalveluna pidetään arvopaperikauppaa. Pykälän 3 momentin mukaan arvopaperikaupalla tarkoitetaan osakkeiden ja muiden niihin verrattavien osuuksien, saatavien sekä johdannaissopimusten myyntiä ja välitystä, myös silloin, kun ne eivät perustu asiakirjaan.

Arvonlisäverolakia koskevan hallituksen esityksen (HE 88/1993 vp) 42 §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan arvopaperikauppa olisi arvonlisäverotonta. Arvopaperikaupalla tarkoitettaisiin osakkeiden ja muiden niihin verrattavien osuuksien, saatavien sekä johdannaissopimusten myyntiä ja välitystä, myös silloin kun ne eivät perustu asiakirjaan. Arvopaperin käsite olisi arvonlisäverotuksessa laajempi kuin esimerkiksi arvopaperimarkkinalaissa (495/89). Arvopapereita olisivat lähinnä osakkeet, osuustodistukset, sijoitusrahasto-osuudet, joukkovelkakirjat sekä näiden merkintäoikeus- ja väliaikaistodistukset sekä osinko- ja maksuliput samoin kuin erilaiset haltijalle asetut velkasitoumukset, joita käytetään rahamarkkinoilla. Arvonlisäverottomuus koskisi omaan salkkuun tapahtuvan arvopaperikaupan lisäksi arvopaperin välitystoimintaa. Arvonlisäverotonta olisi myös arvopapereiden liikkeellelasku. Myös sijoitusrahastotoiminta jäisi arvonlisäverotuksen ulkopuolelle. Arvopapereiden säilytys- ja hallintapalvelut olisivat sitä vastoin arvonlisäverollisia.

Sijoitusrahastolain 2 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan tässä laissa tarkoitetaan säilytysyhteisötoiminnallasijoitusrahaston varojen säilyttämistä sekä sen valvontaa, että toiminnassa noudatetaan lakia, muita säännöksiä ja määräyksiä sekä rahaston sääntöjä. Saman momentin 5 kohdan mukaan säilytysyhteisöllätarkoitetaan säilytysyhteisötoimintaa harjoittavaa yhteisöä.

Säilytysyhteisön tehtävistä säädetään sijoitusrahastolain 5 luvussa (175/2016). Mainitun luvun 31 a §:n 1 momentin mukaan säilytysyhteisön tehtävänä on:

1) varmistaa, että sijoitusrahaston rahasto-osuuksien liikkeeseenlaskuissa ja lunastuksissa noudatetaan tätä lakia ja sijoitusrahaston sääntöjä;

2) varmistaa, että sijoitusrahaston rahasto-osuuksien arvo lasketaan tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten ja sijoitusrahaston sääntöjen mukaisesti;

3) noudattaa rahastoyhtiön antamia toimeksiantoja, jolleivät ne ole tämän lain tai rahastoyhtiön toimintaa koskevan muun lain tai sijoitusrahaston sääntöjen vastaisia;

4) varmistaa, että sijoitusrahaston varoja koskeviin toimiin liittyvät maksut suoritetaan sijoitusrahastolle yleisesti käytössä olevassa määräajassa;

5) varmistaa, että sijoitusrahaston tuotot käytetään tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten ja sijoitusrahaston sääntöjen mukaisesti.

Pykälän 2 momentin mukaan säilytysyhteisön on varmistettava, että sijoitusrahaston kassavirtaa seurataan asianmukaisesti ja että rahasto-osuuksien merkitsemisen yhteydessä sijoittajien suorittamat tai näiden lukuun suoritetut maksut on vastaanotettu ja sijoitusrahaston käteisvarat kirjattu käteistilille:

1) joka on avattu sijoitusrahaston tai sitä hallinnoivan rahastoyhtiön tai sijoitusrahaston lukuun toimivan säilytysyhteisön nimissä;

2) joka on avattu sijoituspalvelulain 9 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa keskuspankissa, talletuspankissa tai muussa valtiossa toimiluvan saaneessa talletusten vastaanottamiseen oikeutetussa luottolaitoksessa; ja

3) jota ylläpidetään sijoituspalvelulain 9 luvun 1 §:ssä ja 3 §:n 2-4 momentissa säädettyjen periaatteiden ja 5 §:ssä tarkoitettujen määräysten mukaisesti.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle laeiksi sijoitusrahastolain ja Finanssivalvonnasta annetun lain muuttamisesta (HE 3/2016 vp, s. 4) on yleisperusteluissa todettu, että 13 päivänä heinäkuuta 2009 annettuun sijoitusrahastodirektiivin 2009/65/EY (uudelleen laadittu toisinto) on kodifioitu sijoitusrahastodirektiivi 85/611 /ETY ja siihen sen antamisen jälkeen tehdyt muutokset. Sijoitusrahastodirektiivi on pantu täytäntöön sijoitusrahastolaissa (48/1999) ja Finanssivalvonnasta annetussa laissa (878/2008).

Mainitussa hallituksen esityksessä (HE 3/2016 vp) on edelleen todettu, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/91/EU siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2009/65/EY muuttamisesta säilytystoimintojen, palkka- ja palkkiopolitiikan ja seuraamusten osalta, sijoitusrahastodirektiivin muutosdirektiivi tai muutosdirektiivi, annettiin 23 päivänä heinäkuuta 2014. Direktiivin tavoitteena on sijoittajien yhteissijoitusyrityksiä kohtaan tunteman luottamuksen lisääminen tiukentamalla säilytysyhteisöjen tehtäviä ja vastuuta koskevia vaatimuksia, parantamalla rahastoyhtiöiden ja sijoitusyhtiöiden palkka- ja palkkiopolitiikkaa ja ottamalla käyttöön sellaisia seuraamuksia koskevat yhteiset normit, joita sovelletaan sijoitusrahastodirektiivin tärkeimpiin rikkomuksiin.

Hallituksen esityksen HE 3/2016 vp mukaan sen tarkoituksena on muun ohessa panna täytäntöön sijoitusrahastodirektiivin muuttamisesta säilytystoimintojen, palkka- ja palkkiopolitiikan sekä seuraamusten osalta annettu direktiivi 2014/91/EU. Mainitun hallituksen esityksen (HE 3/2016 vp) mukaiset lainmuutokset sijoitusrahastolakiin (175/2016), mukaan lukien edellä mainittu sijoitusrahastolain 5 luku, ovat tulleet voimaan 21.3.2016.

Vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 2 luvun 4 §:n 13 kohdan mukaan tässä laissa tarkoitetaan säilytysyhteisötoiminnalla vaihtoehtorahaston varojen säilyttämistä sekä sen valvontaa, että toiminnassa noudatetaan lakia, muita säännöksiä ja määräyksiä sekä rahaston sääntöjä.

Vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 7 luvun 4 §:n mukaan vaihtoehtorahastojen hoitajan on huolehdittava kunkin sen hoitaman vaihtoehtorahaston varojen säilyttämisestä ja muusta säilytystoiminnasta asianmukaisesti. Jokaiselle vaihtoehtorahastolle on nimettävä sen kanssa samaan ETA-valtioon sijoittautunut säilytysyhteisö, jollei vaihtoehtorahastolle tule nimetä kolmannessa maassa sijaitsevaa yhteisöä siten kuin 15 luvun 8 §:n 4 kohdan nojalla tarkemmin säädetään. Rekisteröitymisvelvollisella vaihtoehtorahastojen hoitajalla ei ole kuitenkaan velvollisuutta nimetä säilytysyhteisöä hoitamilleen vaihtoehtorahastoille.

Vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 10 luvun 4 §: n 1 momentin 1 kohdan mukaan salkunhoitoa tai riskienhallintaa ei saa ulkoistaa eikä edelleen ulkoistaa vaihtoehtorahastojen hoitajan nimeämälle säilytysyhteisölle tai sille, jolle säilytysyhteisö on ulkoistanut tehtäviään.

Vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain 15 luvussa säädetään säilytysyhteisön tehtävistä.

Mainitun 15 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan säilytysyhteisön tehtävänä on säilyttää ne vaihtoehtorahaston rahoitusvälineet, jotka voidaan kirjata säilytysyhteisön kirjanpitoon avatuille rahoitusvälinetileille vaihtoehtorahaston tai, kun tämä ei ole mahdollista, vaihtoehtorahastojen hoitajan nimiin tai fyysisesti toimittaa säilytysyhteisölle.

Pykälän 2 momentin mukaan säilytysyhteisön on säännöllisesti todennettava muista varoista kuin 1 momentissa tarkoitetuista rahoitusvälineistä, että vaihtoehtorahasto tai sen hoitaja omistaa kyseiset varat ja pidettävä ajantasaista kirjanpitoa varoista, joiden se katsoo kuuluvan vaihtoehtorahaston omistukseen. Arvion omistuksesta on perustuttava vaihtoehtorahaston tai vaihtoehtorahastojen hoitajan toimittamiin tietoihin tai asiakirjoihin sekä saatavilla olevaan ulkopuoliseen näyttöön.

Pykälän 3 momentin mukaan säilytysyhteisön omaisuus on pidettävä erillään vaihtoehtorahaston varoista ja muiden asiakkaiden ja vaihtoehtorahastojen varoista sekä säilytettävä luotettavalla tavalla. Vaihtoehtorahaston varoja ei saa ulosmitata säilytysyhteisön velasta. Vaihtoehtorahaston varoja ei ilman vaihtoehtorahastojen hoitajan etukäteistä suostumusta saa pantata tai luovuttaa muussa kuin vaihtoehtorahaston intressissä.

Korkein hallinto-oikeus on katsonut vuosikirjaratkaisussa KHO 2016:69, että vain sellaista sijoitusta, joka on valtion erityisen valvonnan alainen, voidaan pitää arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan 9 alakohdassa tarkoitettuna erityisenä sijoitusrahastona, jonka hallinnointi on saman direktiivin kohdan mukaan vapautettava arvonlisäverosta.

Sovellettava unionin oikeus ja Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö

Neuvoston direktiivin (2006/112/EY) yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä, jäljempänä arvonlisäverodirektiivi, 135 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta jäsenvaltioiden määrittelemien erityisten sijoitusrahastojen hallinnointi. Säännös vastaa aiemmin voimassa olleen kuudennen direktiivin 77/388/ETY 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohtaa.

Unionin tuomioistuimen (jäljempänä EUT) vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vapautusten määrittelyyn käytettyjä ilmaisuja on tulkittava suppeasti, koska nämä vapautukset ovat poikkeus siitä yleisestä periaatteesta, jonka mukaan arvonlisäveroa peritään jokaisesta verovelvollisen suorittamasta vastikkeellisesta palvelusta (muun muassa asiat C-453/05, Ludwig, 21 kohta ja C-259/11, DTZ Zadelhoff, 20 kohta oikeuskäytäntö viittauksineen).

EUT:n oikeuskäytännössä (esimerkiksi asia C-464/12, ATP Pension Service) on todettu, että kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan mukaan jäsenvaltioilla on oikeus määritellä käsite "erityiset sijoitusrahastot". Määrittelyvallan käyttämisessä on noudatettava arvonlisäverodirektiivin tavoitteita sekä yhteiseen arvonlisäverojärjestelmään kuuluvaa arvonlisäverotuksen neutraalisuuden periaatetta.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kuudennen direktiivin 13 artiklassa säädetyt vapautukset ovat yhteisön oikeuden itsenäisiä käsitteitä, joille on annettava yhteisön oikeuteen perustuva määritelmä, jonka tarkoituksena on välttää eroavaisuudet arvonlisäverojärjestelmän soveltamisessa eri jäsenvaltioissa (asia C-169/04, Abbey National, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

EUT:n mukaan kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdassa mainittu erityisten sijoitusrahastojen "hallinnan" käsite on sellainen yhteisön oikeuden itsenäinen käsite, jonka sisältöä jäsenvaltiot eivät saa muuttaa (em. tuomion 43 kohta).

EUT totesi asiassa C-169/04, Abbey National, antamassaan tuomiossa sijoitusrahastojen "hallinnan" käsitteestä, että tätä käsitettä ei millään tavoin määritellä kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdassa (tuomion 58 kohta). Tätä säännöstä on näin ollen tulkittava asiayhteytensä sekä kyseisen direktiivin tavoitteiden ja systematiikan valossa, ja tällöin on otettava erityisesti huomioon tässä säännöksessä säädetyn vapautuksen tarkoitus (tuomion 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Direktiivin 85/611 1 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että yhteissijoitusyritysten liiketoiminta muodostuu yleisöltä hankittujen varojen yhteisestä sijoittamisesta siirtokelpoisiin arvopapereihin. Yhteissijoitusyritykset muodostavat nimittäin niillä varoilla, jotka merkitsijät maksavat osuuksien oston yhteydessä, merkitsijöiden lukuun ja palkkiota vastaan siirtokelpoisista arvopapereista koostuvia salkkuja ja hoitavat niitä niiden lukuun (tuomion 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Edelleen EUTn asiassa C-169/04, Abbey National, antaman tuomion mukaan kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdassa säädetyn, sijoitusrahastoihin liittyvien liiketoimien verosta vapauttamisen tavoitteena on muun muassa helpottaa piensijoittajien sijoitusyritysten avulla tapahtuvaa arvopaperisijoittamista. Tämän säännöksen 6 alakohdalla pyritään varmistamaan, että yhteinen arvonlisäverojärjestelmä olisi verotuksellisesti neutraali tilanteissa, joissa on valittava, tehdäänkö sijoitus suorana sijoituksena arvopapereihin vai yhteissijoitusyrityksen välityksellä (tuomion 62 kohta). Tästä seuraa, että tämän vapauttamisen kohteena olevat liiketoimet ovat liiketoimia, jotka ovat tunnusomaisia yhteissijoitusyrityksen toiminnalle (tuomion 63 kohta).

EUT:n mukaan näin ollen kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdan soveltamisalaan kuuluvat salkunhoitoon liittyvien tehtävien lisäksi itse yhteissijoitusyritysten hallinnointiin kuuluvat toiminnot, kuten muutetun direktiivin 85/611 liitteessä II olevan otsikon "hallinnoiminen" alla mainitut toiminnot, jotka ovat yhteissijoitusyrityksille tunnusomaisia toimintoja (tuomion 64 kohta). Tämä säännös ei sitä vastoin koske yhteissijoitusyrityksen omaisuudenhoitajan niitä toimintoja, jotka mainitaan direktiivin 85/611 7 artiklan 1 ja 3 kohdassa ja 14 artiklan 1 ja 3 kohdassa. Nämä toiminnot eivät nimittäin liity yhteissijoitusyritysten hallintaan vaan niiden toiminnan valvontaan ja tarkastukseen, ja niillä pyritään varmistamaan, että yhteissijoitusyritysten hallinta tapahtuu lain mukaisesti (tuomion 65 kohta).

EUT:n mukaan ulkopuolisen hallinnoijan suorittamista rahaston hallinnointi- ja kirjanpitopalveluista oli todettava, että aivan kuten kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 3 ja 5 alakohdan (nykyisin arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan d ja f alakohta) perusteella vapautetut liiketoimetkin, kyseisen artiklan 6 alakohdassa tarkoitettu sijoitusrahastojen hallinta määritellään sekin tarjottujen palvelujen luonteen eikä palvelujen tarjoajan tai vastaanottajan avulla (tuomion 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdan sanamuodolla ei lähtökohtaisesti suljeta pois sitä, että sijoitusrahastojen hallinta jakautuu useisiin toisistaan erillisiin palveluihin, jotka tällöin saattavat kuulua tuossa säännöksessä mainitun käsitteen "erityisten sijoitusrahastojen hallinta" alaan ja joihin saatetaan soveltaa siinä säädettyä vapautusta silloinkin, kun ne suorittaa ulkopuolinen hallinnoija (tuomion 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näin ollen verotuksen neutraalisuuden periaate aiheuttaa sen, että toimijoiden on voitava valita se toimintamalli, joka tiukasti taloudelliselta kannalta katsoen soveltuu niille parhaiten, ilman sitä vaaraa, että niiden liiketoimet suljettaisiin kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdassa säädetyn verosta vapauttamisen ulkopuolelle (tuomion 68 kohta). Tästä seuraa, että ulkopuolisen hallinnoijan suorittamat hallinnointipalvelut kuuluvat lähtökohtaisesti kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdan soveltamisalaan (tuomion 69 kohta).

EUT:n mukaan jotta ulkopuolisen hallinnoijan suorittamia rahaston hallinnointi- ja kirjanpitopalveluja voitaisiin pitää kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdassa tarkoitettuina verosta vapautettuina liiketoimina, niiden on kokonaisuutena arvioiden muodostettava sellainen erillinen kokonaisuus, jolla täytetään tässä samassa 6 alakohdassa kuvatun palvelun erityiset ja olennaiset tehtävät (tuomion 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Suoritettujen palvelujen on siis koskettava erityisen sijoitusrahaston hallinnalle tunnusomaisia ja olennaisia toimintoja. Pelkät aineelliset tai tekniset palvelut, kuten tietotekniikkajärjestelmän asentaminen, eivät kuulu kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdan soveltamisalaan (tuomion 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

EUT:n asiassa C-169/04, Abbey National, antaman tuomion 74 kohdan mukaan kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohtaa on tulkittava niin, että ulkopuolisen hallinnoijan suorittamat rahaston hallinnointi- ja kirjanpitopalvelut kuuluvat tässä säännöksessä tarkoitetun käsitteen "erityisten sijoitusrahastojen hallinta" alaan, jos ne kokonaisuutena arvioiden muodostavat erillisen kokonaisuuden ja jos ne ovat erityisiä ja olennaisia näiden rahastojen hallinnalle. Tämän käsitteen alaan eivät sitä vastoin kuulu direktiivin 85/611 7 artiklan 1 ja 3 kohdassa sekä 14 artiklan 1 ja 3 kohdassa mainittujen palvelujen kaltaiset palvelut, joilla suoritetaan omaisuudenhoitajan tehtäviä.

EUT on todennut asiassa C-275/11, GfBk, antamassaan tuomiossa muun ohessa, että palveluilla, jotka muodostuvat varallisuuseriä koskevien osto- ja myyntisuoritusten osoittamisesta pääomasijoitusyhtiölle, on luontainen yhteys pääomasijoitusyhtiölle tunnusomaiseen toimintaan, jona on yleisöltä hankittujen varojen yhteinen sijoittaminen arvopapereihin (tuomion 24 kohta). Se, että neuvonta- ja tiedotuspalveluja ei ole lueteltu direktiivin 85/611, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2001/107, liitteessä II, ei estä sisällyttämästä niitä sellaisten erityisten palvelujen ryhmään, jotka kuuluvat kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdassa tarkoitettujen erityisten sijoitusrahastojen "hallinnointia" koskeviin toimintoihin, sillä direktiivin 85/611, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2001/107, 5 artiklan 2 kohdassa korostetaan, että mainitun liitteen luettelo "ei ole tyhjentävä" (tuomion 25 kohta). Myöskään se, että ulkopuolisen henkilön tarjoamilla neuvonta- ja tiedotuspalveluilla ei muuteta rahaston oikeudellista ja taloudellista tilannetta, ei ole esteenä sille, että ne kuuluvat kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdassa tarkoitetun erityisten sijoitusrahastojen hallinnoinnin käsitteen alaan (tuomion 26 kohta).

EUT:n asiassa C-595/13, Fiscale Eenheid, antamassa tuomiossa on todettu, että Unionin tuomioistuin on painottanut sitä, että erityisten sijoitusrahastojen hoitamisen vapautus koskee yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen toiminnan tunnusomaisia liiketoimia. Se on todennut erityisesti ulkopuolisen omaisuudenhoitajan suorittamista hoitopalveluista, että näiden liiketoimien on kokonaisuutena arvioiden muodostettava erillinen kokonaisuus ja niiden on oltava tunnusomaisia ja olennaisia osatekijöitä erityisten sijoitusrahastojen hoitamiselle (tuomion 71 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Salkunhoitoon liittyvien tehtävien lisäksi yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaville yrityksille tunnusomaisia tehtäviä ovat myös yhteissijoitusyrityksistä annetun direktiivin liitteessä II otsikon "Hallinnoiminen" alla mainittujen tehtävien kaltaiset yhteissijoitusyritysten hallintotehtävät sellaisenaan (em. tuomion 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Unionin tuomioistuin on siis katsonut, että sijoitusten hoidon eli hoidettavan varallisuuden valitsemisen ja luovuttamisen lisäksi kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdassa tarkoitetun erityisen sijoitusrahaston hoitamisen käsitteen alaan kuuluvat hallinto- ja kirjanpitotehtävät, kuten tuottojen ja rahasto-osuuksien tai -osakkeiden hintojen laskenta, varojen arviointi, kirjanpito, tuottojen jakamiseksi tarvittavien ilmoitusten laatiminen, tietojen ja dokumenttien toimittaminen säännöllisin väliajoin julkaistavia tilinpäätöksiä, veroilmoituksia, tilastoja ja arvonlisäveroilmoituksia varten sekä tuottoennusteiden laatiminen (em. tuomio asiassa Fiscale Eenheid, 73 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Oikeuskäytännössä on kuitenkin todettu myös, etteivät yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten säilytysyhteisön tehtävät taikka pelkät materiaaliset tai tekniset palvelut, kuten tietotekniikkajärjestelmän käyttöön antaminen, kuulu kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdan soveltamisalaan (74 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Yhtiö on sijoitusrahastolaissa ja vaihtoehtorahaston hoitajista annetussa laissa tarkoitettu säilytysyhteisö, joka tarjoaa hakemuksesta ilmeneviä lakisääteisiä säilytyspalveluja rahastoille ja rahastoyhtiöille. Yhtiöllä on Finanssivalvonnan lupa toimia säilytysyhteisönä.

Asiassa on kysymys siitä, ovatko hakemuksessa tarkoitetut yhtiön sijoitusrahastoilta ja rahastoyhtiöiltä veloittamat säilytyspalkkiot korvausta verosta vapautetusta erityisten sijoitusrahastojen hallinnoinnista. Arvonlisäverolaissa ei ole sijoitusrahastojen hallinnoinnin verovapautta koskevaa säännöstä. Arvonlisäverodirektiivin 2006/112/EY135 artiklan 1 kohdan 9 alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta jäsenvaltioiden määrittelemien erityisten sijoitusrahastojen hallinnointi.

Asiassa on ensin ratkaistava, ovatko hakemuksessa tarkoitetut rahastot ja rahastoyhtiöt, joille hakija luovuttaa säilytyspalveluja, arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuja erityisiä sijoitusrahastoja.

Yhtiö luovuttaa hakemuksessa tarkoitettuja palveluja sijoitusrahastolaissa ja vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa tarkoitetuille sijoitusrahastoille ja rahastoyhtiöille, jotka ovat korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa KHO 2016:69 tarkoitetulla tavalla valtion erityisen valvonnan alaisia. Kun otetaan huomioon edellä mainittu vuosikirjaratkaisu ja Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, hakemuksessa tarkoitetut rahastot ja rahastoyhtiöt, joille hakija luovuttaa säilytyspalveluja, ovat arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuja erityisiä sijoitusrahastoja, joiden hallinnointi on vapautettu verosta.

Asiassa on tämän jälkeen ratkaistava, täyttävätkö hakemuksessa tarkoitetut palvelut verottomalta erityisen sijoitusrahaston hallinnoinnilta vaadittavat edellytykset.

Hakemuksessa tarkoitetut palvelut muodostavat yhden taloudellisen suorituksen eli kokonaispalvelun, jonka arvonlisäverokohtelu määräytyy yhtenäisesti. Hakemuksessa kuvatussa kokonaispalvelussa pääsuoritteeksi on katsottava sijoitusrahastolaissa ja vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa säädetyt säilytysyhteisön tehtävät.

Unionin tuomioistuin on 9.12.2015 antamassaan tuomiossa asiassa C-595/13, Fiscale Eenheid, todennut oikeuskäytäntöönsä ja asiassa C-169/04, Abbey National, annetun tuomion 65 ja 71 kohtiin viitaten, etteivät yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten säilytysyhteisön tehtävät kuulu kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdan soveltamisalaan (tuomio asiassa C-595/13, Fiscale Eenheid, 74 kohta). Mainittu kuudennen direktiivin säännös vastaa voimassa olevan arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohtaa.

Sijoitusrahastolaissa ja vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa tarkoitetun säilytysyhteisön tehtävät kohdistuvat pääasiallisesti rahaston varojen sälyttämiseen sekä sijoitusrahastojen toiminnan valvontaan ja tarkastukseen. Näin ollen hakemuksessa tarkoitetut säilytysyhteisön lakisääteiset tehtävät vastaavat keskeisiltä osiltaan Unionin tuomioistuimen asiassa C-169/04, Abbey National, kyseessä olleen direktiivissä 85/611tarkoitetun omaisuuden hoitajan toimintoja.

Hakemuksessa tarkoitetuilla direktiivimuutoksilla (2009/65/EYja 2014/91/EU) säilytysyhteisöjen vastuuta on lisätty ja niiden tehtävistä on säännelty yksityiskohtaisemmin, mutta tehtävät liittyvät edelleen säilytysyhteisön valvontaroolin toteuttamiseen.

Edellä mainituilla perusteilla asiassa on katsottava, että hakemuksessa tarkoitetut säilytysyhteisön sijoitusrahastoilta ja rahastoyhtiöiltä veloitta-mat säilytyspalkkiot eivät ole korvausta arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetusta verosta vapautetusta sijoitusrahaston hallinnointipalvelusta, eivätkä näin ollen arvonlisäverolain 42 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettuja verottomia rahoituspalveluja.

Yhtiön on suoritettava arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla arvonlisäveroa hakemuksessa tarkoitetuilta rahastoita ja rahastoyhtiöiltään veloittamistaan säilytyspalkkioista.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on vaatinut, että Keskusverolautakunnan antama ennakkoratkaisu kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että yhtiön ei tule maksaa arvonlisäveroa erityisiltä sijoitusrahastoilta (UCITS-rahastoilta ja vaihtoehtorahastoilta) perimistään säilytyspalkkioista.

Perusteluinaan yhtiö on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Uusi UCITS V -direktiivi lisäsi säilytysyhteisölle annettuja tehtäviä ja tiukensi ja lisäsi niiden vastuuta tässä tehtävässä huomattavasti. Varsinaiset säilytystehtävät muodostavat vain pienen osan yhtiön säilyttäjäyhteisönä myymistä palveluista. Osassa rahastoja, kuten lainanantorahastoissa ja kiinteistörahastoissa, varsinaista säilytettävää omaisuutta ei ole tyypillisesti lainkaan, koska omistukset eivät perustu paperisiin osakekirjoihin tai arvo-osuuksiin.

Näistä uusista tehtävistä painoarvo sekä tärkeyden että ajankäytön osalta säilytysyhteisötoiminnassa on seuraava (merkittävimmästä alkaen): kassavirtojen seuranta, merkintöjen ja lunastusten seuranta, muiden kuin säilytettävien rahoitusvälineiden omistuksen todentaminen sekä omistusten segregointi.

Yhtiön koko säilytystoiminnan (ei pelkästään säilytysyhteisötoiminnan) kannalta merkittävin ja painoarvoltaan suurin osa-alue on ollut omistusten segregoinnin järjestäminen sekä sen noudattamisen valvonta markkinalla.

Vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa velvollisuus rahaston varojen säilyttämisestä on määrätty nimenomaisesti vaihtoehtorahaston hoitajan tehtäväksi. Vaihtoehtorahastojen hoitajalla on myös velvollisuus säännöllisesti raportoida tästä valvonnasta. Tällaista tehtävää ei voida pitää sen rahaston hallinnoinnista erillisenä tehtävänä vaan osana kyseisen vaihtoehtorahaston hallinnointia. Vaihtoehtorahastojen hoitajista annetun lain perusteella rahaston hallinnoinnin käsite kattaa koko rahaston hallinnoinnin, mukaan lukien rahaston valvonnan.

Liittymisperiaatteen mukaan sellaisten palvelujen, jotka muodostavat yhden yhtenäisen kokonaisuuden, jonka jakaminen osiin olisi keinotekoista, arvonlisäverokäsittely määräytyy yhtenäisesti. Verokäsittely määräytyy tällöin pääasiallisen suoritteen mukaan. Säilytysyhteisöjen tehtävät muodostavat nykymuodossaan oleellisen ja olennaisen kokonaisuuden rahastojen hallinnoinnista. Säilytysyhteisön rahastolle myymät palvelut muodostavat sellaisen yhtenäisen ja erillisen kokonaisuuden, ettei sitä voida jakaa osiin. Tämä kokonaisuus muodostaa sellaisen erillisen, erityisen ja olennaisen (lain mukaan pakollisen) kokonaisuuden rahaston hallinnoinnista, että palvelut tulee katsoa kokonaisuudessaan verottomaksi rahaston hallinnoinniksi.

Toisin kuin keskusverolautakunta on ennakkoratkaisussaan katsonut, UCITS IV:n ja UCITS V:n säilytysyhteisöille tuomat uudet tehtävät ja vastuut eivät ole luonteeltaan sellaista Abbey National -tuomiossa tarkoitettua yhteissijoitusyrityksen toiminnan valvontaa ja tarkastusta, jolla pyritään varmistamaan, että hallinta tapahtuu lain mukaisesti. Näin ei ole tulkittu myöskään muissa EU-valtioissa. Selvyyden vuoksi todettakoon, että rahastoyhtiöiden laillisuusvalvonnasta vastaa Finanssivalvonta.

Sijoitusrahastolain mukaiset rahastot ja AIFM-direktiivissä tarkoitetut rahastot katsotaan molemmat arvonlisäverodirektiivissä tarkoitetuiksi erityisiksi sijoitusrahastoiksi. Rahastot kilpailevat keskenään sijoituksista, joten olisi neutraalisuuden periaatteen vastaista, että niiden palkkioilla olisi erilainen arvonlisäverokäsittely.

Säilytyspalvelut olisivat arvonlisäverottomia myös EUT:n asiassa C-2/95, SDC, antaman tuomion mukaisena rahoituspalveluna (tilisiirrot ja maksut). Säilytyspalvelut sisältävät luonteensa puolesta kaikkien arvo-osuusjärjestelmään tehtävien kirjausten tekemisen ja seurannan, eli säilytysyhteisöjen tarjoamissa palveluissa siirretään varoja ja aiheutetaan oikeudellisia ja taloudellisia muutoksia tuomiossa tarkoitetulla tavalla. Keskusverolautakunta ei ottanut tältä osin asiaan lainkaan kantaa.

Tuomiossa on todettu rahoituspalvelujen vapautusten tulkinnasta, että vapautuksen edellytyksenä ei ole, että i) toimet tekee tietyntyyppinen yritys tai tietyntyyppinen oikeushenkilö tai että ne tehdään kokonaan tai osittain tietyllä, sähköisellä tai manuaalisella, tavalla tai että palvelun tarjoaa yritys, joka on oikeussuhteessa lopulliseen asiakkaaseen, ii) palvelut voidaan luokitella vapautetuiksi liiketoimiksi, jos ne ovat kokonaisuutena arvioiden erillinen kokonaisuutensa ja jos ne täyttävät kyseisissä säännöksissä kuvatun palvelun erityisiä ja olennaisia tehtäviä. Tilisiirtojen osalta palvelujen on näillä kriteerein oltava sellaisia, että niillä siirretään varoja ja aiheutetaan oikeudellisia ja taloudellisia muutoksia.

Palvelut tulisi katsoa verottomiksi myös tällä perusteella. Kokonaisuutena arvioiden säilytysyhteisön tehtävät ovat luonteeltaan silti enemmän rahaston hallinnointia.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastineen ja vaatinut valituksen hylkäämistä lausuen muun ohella seuraavaa:

Oikeudenvalvontayksikkö on samaa mieltä yhtiön kanssa siitä, että säilyttäjäyhteisön palvelu ei ole jaettavissa. Palvelulla on yksi sisältö, joka käsittää vastuun säilytysyhteisönä toimimisesta.

Unionin tuomioistuimen tulkinnan mukaan vapautettuja ovat vain ne suoritukset, joissa on kysymys erityisen sijoitusrahaston hallinnoinnista. Näin siitä huolimatta, että vapautus käsittää myös ulkopuolisen hallinnoitsijan toiminnan.

Erityisen sijoitusrahaston hallinnointitehtävät eivät ole yhteneväisiä niiden vastuiden ja tehtävien kanssa, joita säilyttäjäyhteisöön sääntelyn nojalla kohdistuu ja joista säilyttäjäyhteisö vastaa. Siten erityisen sijoitusrahaston hallinnointipalvelun perusteella ei voida vapauttaa säilyttäjäyhteisön palvelua arvonlisäverosta.

Sääntelyn perusteella ei ole mahdollista, että vaihtoehtorahaston hoitaja toimisi itse säilyttäjäyhteisönä. Yhtiön suorituksen pitäminen ei ole siten neutraalisuuden vastaista. Neutraalisuusperiaatteen soveltaminen ratkaisun tekemisessä ei ole mahdollista, koska sillä ei voida korvata puuttuvaa säännöstä.

Oikeudenvalvontayksikkö pitää selvänä, että säilyttäjäyhteisön vastuu muodostuu eri tavalla kuin tilisiirron suorittajan vastuu. Säilyttäjäyhteisön toiminta ei vastaa minkään vapautetun toiminnan käsitettä.

Yhtiön suorittama säilytysyhteisöpalvelu on kokonaisuutena tarkastellen arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettua verollista hallintaa ja tallessapitoa siltä osin kuin kysymys on osakesäilytyksestä, ja muilta osin direktiivissä ei ole vapautettu yhtiön ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvattua palvelua sellaisenaan.

Koska säilyttäjäyhteisön tehtävistä on oma direktiivisääntelynsä, joka koskee vain säilyttäjäyhteisöä ja koska toisaalta sijoitusrahaston hallinnoinnista on oma sääntelynsä, joka koskee rahastoja, yhtiön toiminta säilytysyhteisönä ei voi olla vapautettua 135 artiklan 1 kohdan g alakohdan perusteella, joka käsittää vain rahaston vastuun piirissä olevan hallinnoinnin. Siten sillä seikalla, että tuomio asiassa C-595/13, Fiscale Eenheid ajoittuu koskemaan aikaa ennen direktiiviä 2014/91/EU, ei ole myöskään merkitystä käsillä olevan asian ratkaisemisessa.

A on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. A:n valitus hylätään. Keskusverolautakunnan päätöstä ei muuteta.

Perustelut

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät keskusverolautakunnan päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, keskusverolautakunnan päätöksen muuttamiseen ei ole aihetta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio ja Leena Romppainen. Asian esittelijä Anu Punavaara.

 
Julkaistu 27.3.2018