KHO:2018:58

Akkreditoitu testauslaitos oli Turvallisuus- ja kemikaaliviraston, Tukesin, pyynnöstä testannut yhtiön X markkinoille tuoman akkulaturin sähköturvallisuuden. Testauslaitoksen lausunnon mukaan testattavaksi markkinoilta hankitussa tuotteessa oli havaittu turvallisuuden vaarantava puute, kun muuntajassa toisiokäämin eristetty TIW-käämilanka kosketti ensiökäämin emaloitua käämilankaa. Käämilangat eivät saa koskettaa toisiaan. Tukes on tuotteessa havaitun turvallisuuspuutteen vuoksi sähköturvallisuuslain 27 §:n nojalla määrännyt yhtiön X lopettamaan välittömästi akkulaturin myynnin ja muun luovuttamisen.

Hallinto-oikeus on hylännyt yhtiön X suullisen käsittelyn toimittamista koskevan vaatimuksen ja valituksen Tukesin päätöksestä.

Yhtiö X vaati valituksessaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa, että hallinto-oikeuden ja Tukesin päätökset kumotaan ja että asiassa toimitetaan suullinen käsittely. Yhtiö X katsoi, että tuotteessa havaittu puute oli syntynyt testauksen yhteydessä eikä tuotteen valmistuksessa.

Korkein hallinto-oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn. Tukes voi markkinavalvontaa suoritettaessa yhdenkin markkinoilta hankitun ja testissä turvallisuuden osalta puutteelliseksi havaitun tuotteen testin perusteella määrätä tuotteelle myynti- ja luovutuskiellon. Testauksen kohdistuminen vain yhteen tuotekappaleeseen kuitenkin korostaa testausprosessin dokumentoinnin merkitystä. Tutkimuksen eri vaiheet ja tehdyt havainnot olisi tullut kuvata Tukesin päätöksessä ja sen liiteaineistossa niin huolellisesti, että testausprosessiin sisältyvät mahdolliset virhelähteet olisi voitu sulkea pois ja että asianosaisen ja valituksen johdosta tarvittaessa tuomioistuimen olisi ollut mahdollista itsenäisesti arvioida tutkimuksen luotettavuutta. Tässä tapauksessa vaatimus ei ollut täyttynyt, vaan asian selvittäminen vaati suullisen käsittelyn toimittamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Suullisessa käsittelyssä esitettyjen todistajanlausuntojen perusteella korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei havaittu turvallisuuspuute ollut voinut syntyä laitteen purkamisen yhteydessä. Näin ollen laitteessa ilmenneen turvallisuuspuutteen oli katsottava syntyneen laitteen valmistuksen yhteydessä. Tukes oli voinut toimivaltansa puitteissa määrätä lopettamaan mainitun akkulaturin myynnin ja luovuttamisen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ollut syytä muuttaa.

Tuotteen testausprosessin dokumentointi oli ollut puutteellista ja oikeudenkäynnin oli osaltaan katsottava aiheutuneen viranomaisen virheestä. Korkein hallinto-oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn, koska asiakirjoihin perustuen ei ollut voitu luotettavasti selvittää akkreditoidun tutkimuslaitoksen akkulaturiin kohdistaman testausmenettelyn toteutusta. Katsottiin, että olisi ollut kohtuutonta, jos valittaja olisi joutunut pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi Tukes määrättiin hallintolainkäyttölain 74 §:n nojalla korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 40 000 eurolla.

Sähköturvallisuuslaki (410/1996) 5 § 1 momentti 1 kohta, 6 §, 27 § 1 momentti 1 ja 2 kohta

Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös sähkölaitteiden turvallisuudesta 3‒7 §

Hallintolainkäyttölaki 74 § 1, 2 ja 3 momentti, 75 §

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 10.2.2016 nro 16/0159/3

Asian aikaisempi käsittely

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on päätöksellään 14.4.2014 velvoittanut sähköturvallisuuslain 27 §:n nojalla yhtiö X:n (jäljempänä myös yhtiö tai valittaja) lopettamaan välittömästi akkulaturin tyyppi G myynnin ja muun luovuttamisen. Päätös ei velvoita keräämään jo jakelijoille tai loppukäyttäjille toimitettuja tuotteita takaisin. Yhtiö X:n tulee lähettää päätöksen liitteenä oleva tutkimuslausunto tiedoksi tuotteen toimittajalle. Mikäli yhtiö X alkaa myöhemmin toimittaa Suomen markkinoille tuotteen uutta versiota, josta puutteet on poistettu, tulee tuotteen tunnistetietoja muuttaa. Mikäli yhtiö X lopettaa tämän päätöksen perusteella myös muiden tuotteiden toimittamisen markkinoille, näiden tuotteiden tunnistetiedot on ilmoitettava välittömästi Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt suullisen käsittelyn järjestämistä koskevan vaatimuksen ja yhtiö X:n valituksen Turvallisuus- ja kemikaaliviraston päätöksestä sekä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen. Hallinto-oikeus on hylännyt vaatimuksen määrätä asiakirjat osittain salassa pidettäviksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Suullisen käsittelyn toimittamista koskeva vaatimus

Hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosaisen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton. Pykälän 3 momentin mukaan jos asianosainen pyytää suullisen käsittelyn toimittamista, hänen on ilmoitettava, minkä vuoksi sen toimittaminen on tarpeen ja mitä selvitystä hän esittäisi suullisessa käsittelyssä.

Yhtiö X on ilmoittanut esittävänsä suullisessa käsittelyssä havaintokappaleita akkulatureista ja todistajan kertovan akkulaturin muuntajan rakenteesta, muuntajan purkamisessa edellytettyjen työkalujen käyttämisestä ja siitä, miten muuntajan eristykset voivat vahingoittua tuotetta purettaessa. Hallinto-oikeus katsoo, että nämä yhtiön esitettäväksi ilmoittamat seikat eivät toisi merkityksellistä lisäselvitystä, kun otetaan huomioon jo asiakirjoista saatava selvitys. Suullisen käsittelyn toimittaminen on näin ollen ilmeisen tarpeetonta.

Sovellettavat oikeusohjeet

Hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset. Lain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

Sähköturvallisuuslain 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan sähkölaitteet ja -laitteistot on suunniteltava, rakennettava, valmistettava ja korjattava niin, että niistä ei aiheudu kenenkään hengelle, terveydelle tai omaisuudelle vaaraa. Lain 6 §:n mukaan ministeriö antaa 5 §:ssä tarkoitetun vaaran välttämiseksi tarpeellisia määräyksiä.

Sähkölaitteiden turvallisuudesta annetun kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen 3-7 §:ssä on lueteltu laitteelta vaadittavat turvallisuusvaatimukset. Päätöksen 8 §:n mukaan sähkölaitteen, joka on Euroopassa yhdenmukaistettujen standardien turvallisuusvaatimusten mukainen, katsotaan täyttävän tämän päätöksen 3-7 §:ien turvallisuusvaatimukset.

Sähköturvallisuuslain 27 §:n 1 momentin mukaan jos valvonnassa todetaan, ettei kaupan pidettävä sähkölaite tai sähkölaitetyyppi (tuote) täytä 5 §:n tai 5 a luvun säännösten taikka 6 §:n nojalla annettujen määräysten mukaisia vaatimuksia, sähköturvallisuusviranomaisella on oikeus: 1) tilapäisesti tai pysyvästi kieltää tuotteen valmistus, pitäminen kaupan, myynti ja muu luovuttaminen; 2) vaatia sellaisten muutosten tekemistä tuotteeseen tai sen valmistukseen, että tuote täyttää 5 §:n ja 5 a luvun säännösten sekä 6 §:n nojalla annettujen määräysten mukaiset vaatimukset, sekä vaatia tämän osoittamista 14 §:ssä tarkoitetun tarkastuslaitoksen vaatimustenmukaisuuden varmistamismenettelyin.

Päätöksen perusteleminen

Yhtiö X on valituksessaan katsonut, että Turvallisuus- ja kemikaaliviraston päätöksen perustelut ovat riittämättömät ja epäselvät.

Virasto on perustanut päätöksensä SGS Fimko Oy:n tutkimuslausuntoon, jonka mukaan testatussa tuotteessa on ollut turvallisuuspuutteita, jotka voivat aiheuttaa sähköiskun vaaran. Tutkimuslausunnossa on yksilöity alakohtineen standardit, joiden mukaisesti testaus on suoritettu, sekä selostettu, miltä osin tuote ei ole täyttänyt standardin mukaisia vaatimuksia. Standardit, joiden mukaan tuotetta on testattu, ovat olleet tuolloin voimassa. Päätöksen mukaan yhtiö X ei ole toimittanut tuotetta koskevaa EU-vaatimuksenmukaisuusvakuutusta määräaikaan mennessä Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle. Päätöksessä on mainittu ne seikat ja lainkohdat, joihin päätös perustuu. Hallinto-oikeus katsoo, että valituksenalainen päätös on hallintolain 45 §:n säännös huomioon ottaen riittävästi perusteltu.

Asiassa saatu selvitys ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Akkreditoitu tutkimuslaitos SGS Fimko Oy on Turvallisuus- ja kemikaaliviraston pyynnöstä testannut tuotteen akkulaturi, tyyppi G. Valituksenalaiseen päätökseen liitetyn 10.3.2014 päivätyn tutkimuslausunnon mukaan tuote on testattu osittain standardien EN 60335-2-29:2004 + A2:2010 Erityisvaatimukset akkuvaraajille ja EN 60335-1:2012 Kotitalouslaitteiden ja vastaavien turvallisuus – Osa 1: Yleiset vaatimukset mukaisesti. Tutkimuslaitos on tehnyt tuotteelle vain osittaistestauksen sähköturvallisuusvalvonnan toteuttamiseksi. Täydessä tyyppitestauksessa saattaa tuotteesta löytyä muitakin puutteita. Lausunnon mukaan tuotteessa on havaittu turvallisuuden vaarantava puute, kun muuntajassa koskettaa toisiokäämin (TIW) eristetty käämilanka ensiökäämin emaloitua käämilankaa. Käämilangat eivät saa koskettaa toisiaan.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on testaustuloksen johdosta katsonut edellä mainitussa tuotteessa olevan turvallisuuspuutteita, jotka voivat aiheuttaa sähköiskun vaaran ja asettanut tuotteen sähköturvallisuuslain 27 §:n nojalla myyntikieltoon.

Yhtiö X on valituskirjelmässään ilmoittanut, ettei se pidä SGS Fimko Oy:n tekemää testausta luotettavana, koska siinä on testattu ainoastaan yhtä tuotekappaletta. Käämilanka on myös voinut vahingoittua laitetta avattaessa. Valituksen mukaan kyseinen akkulaturi on todettu pienjännitedirektiivin vaatimusten mukaiseksi sertifikaatilla nro 1130019, joka on voimassa 25.4.2016 saakka. Yhtiö X on teettänyt toukokuussa 2014 Intertek-tutkimuslaitoksella tutkimuksen tuotteen turvallisuudesta standardin IEC 61558-1 lausekkeen 19.12.3 mukaisesti. Tutkimuksessa tutkittiin yksi G-yksikkö ja kolme muuntajaa, ja siinä todettiin tuotteiden täyttävät säädetyt turvallisuusvaatimukset. Myöskään yhtiön sopimusvalmistajallaan ja sopimusvalmistajan alihankkijalla teettämissä tutkimuksissa ei ole havaittu väitettyä turvallisuuspuutetta.

G akkulaturissa on SGS Fimko Oy:n testissä havaittu turvallisuuspuutteita, jotka mainitun tutkimuslaitoksen mukaan voivat aiheuttaa sähköiskun vaaran. Testauksen tulosta ole pidettävä epäluotettavana sillä perusteella, että samoja tuotteita myöhemmin testattaessa on saatu toisensisältöisiä testituloksia. Sillä, että kyseessä oleva tuote on sertifioitu, ei ole merkitystä tuotteen testauksessa havaittuja turvallisuuspuutteita arvioitaessa. Hallinto-oikeus ei pidä uskottavana sitä, että akkreditoitu tutkimuslaitos ja Suomen valtion Euroopan komissiolle ilmoittama pienjännitedirektiiviin perustuvia vaatimustenmukaisuuden arviointitehtäviä suorittava laboratorio perustaisi tutkimustuloksensa tuotetta testattaessa itse aiheuttamaansa vahinkoon.

Hallinto-oikeus katsoo edellä lausutuin perustein, että asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella valituksenalaisen päätöksen perusteena olevaa SGS Fimko Oy:n testausta ja sen tulosta olisi pidettävä epäluotettavana tai virheellisenä. Asiassa hankittua selvitystä on pidettävä riittävänä. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on näin ollen voinut asettaa nyt kyseessä olevan tuotteen turvallisuusmääräysten vastaisena myyntikieltoon. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston päätöstä ei ole pidettävä kohtuuttomana. Valituksenalaista päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Asiakirjojen salassa pidettäväksi määräämistä koskeva vaatimus

Oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain 8 §:n mukaan oikeudenkäyntiasiakirjan julkisuudesta ja salassapidosta on voimassa, mitä asiakirjan julkisuudesta viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa tai muussa laissa säädetään, jollei tässä laissa toisin säädetä. Lain 18 §:n 1 momentin mukaan julkisuutta koskevan ratkaisun tekemisestä on voimassa, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään.

Hallinto-oikeus ei voi määrätä yhtiö X:n vaatimuksen mukaisesti asiakirjoja salassa pidettäviksi erikseen, vaan asiakirjojen julkisuus ja salassapito ratkaistaan tapauskohtaisesti asiakirjaa koskevan pyynnön perusteella. Näin ollen yhtiö X:n vaatimus on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian lopputulokseen nähden ei ole kohtuutonta, että yhtiö X joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Outi Niemi, Heikki Mauno ja Laura Palmu, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Yhtiö X on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen, määrää päätöksen täytäntöönpanon keskeytettäväksi, kunnes valitus on lainvoimaisesti ratkaistu ja velvoittaa Tukesin korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut ja asianosaiskulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa täysimääräisesti laillisine korkoineen. Tukesin velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja asianosaiskulut täysimääräisesti puoltaa se, että oikeudenkäynti on aiheutunut Tukesin virheestä tämän tilatessa riittämättömän tutkimuksen ja perustaessaan päätöksensä ainoastaan siihen.

Valittaja on pyytänyt, että todisteet 3 ja 4 sekä 11‒18 määrätään oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain 8 §:n ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 20 kohdan perusteella salassa pidettäväksi 10 vuodeksi siltä osin, kun ne sisältävät valittajan sopimusvalmistajaa sekä alihankkijoita koskevia tietoja.

Hallinto-oikeus ei antanut valittajan vaatimaa salassapitopyyntöä katsoen, että asiakirjojen julkisuus ja salassapito ratkaistaan tapauskohtaisesti asiakirjaa koskevan pyynnön perusteella.

Valittaja on pyytänyt, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely havainnekappaleiden tarkastelemiseksi sekä todistajien kuulemiseksi. Suullisen käsittelyn toimittaminen on perusteltua, kun otetaan huomioon valittajan ja Tukesin esittämien kirjallisten todisteiden ristiriitaisuus ja hallinto-oikeuden päätöksessä annettu eriävä mielipide.

Valittaja on valituksensa perusteluina esittänyt muun ohella seuraavaa:

Kyseessä oleva akkulaturi täyttää sähköturvallisuuslain 5 §:ssä sekä sähkölaitteiden turvallisuudesta annetun kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen (1694/1993) 3-7 §:ssä sähkölaitteille asetetut turvallisuusvaatimukset, mikä ilmenee tuotteelle myönnetystä sertifikaatista, jonka mukaan tuote on vuonna 2011 todettu standardien EN 60335-2-29:2004, EN 60335-1:2002 ja EN 62233:2008 ja pienjännitedirektiivin 2006/95/EY säännösten mukaiseksi. Tukes ja hallinto-oikeus ovat jättäneet sertifikaatin huomiotta.

Tukesin SGS Fimko Oy:llä teettämä testaus ei osoita, että kyseessä oleva tuote ei täytä sähköturvallisuusvaatimuksia. SGS Fimko Oy:n tekemää testausta ei voida pitää luotettavana. Valittaja on teettänyt tapauksen johdosta omia tutkimuksia. Tutkimuksissa ei ole ilmennyt väitettyä turvallisuuspuutetta. Lisäksi valittajan tuotteita testataan säännöllisesti kaikissa eri tuotantovaiheissa tuotteiden turvallisuuden ja laadun varmistamiseksi. Näissä säännöllisissä testeissä ei ole havaittu väitettyä turvallisuuspuutetta.

Tukes ja hallinto-oikeus eivät ole selvittäneet asiaa riittävästi ja asianmukaisesti voidakseen määrätä ja pysyttää kyseessä olevan myyntikiellon.

Jokaisen markkinoilla olevan tuotteen tulee täyttää säädetyt turvallisuusvaatimukset. Tukesin teettämän testauksen luotettavuuden takaamiseksi testauksessa olisi kuitenkin tullut testata useampi kuin vain yksi tuote. Valittaja on testannut teettämissään tutkimuksissa yhteensä 785 tuotetta eikä ole havainnut väitettyä turvallisuuspuutetta yhdestäkään tuotteesta.

On hyvin mahdollista, että yksittäinen tuote on vahingoittunut tuotteen purkamisen yhteydessä. Tuote voi vahingoittua purkamisessa apuna käytettävistä työkaluista. Lisäksi tuotteen vahingoittuminen on mahdollista esimerkiksi siten, että käämilankoja puretaan väärässä järjestyksessä tai että käämilankojen suojana ollut kansi tai niiden päällä oleva magneettinen sydän irrotetaan väärällä tavalla.

SGS Fimko Oy ei ole dokumentoinut tuotteen purkamista asianmukaisesti. Tutkimuslausunnon yhteydessä väitettyä käämilankojen kosketuskohtaa osoittamaan on toimitettu ainoastaan yksi heikkolaatuinen kuva puretusta tuotteesta. Tukesin päätöksen mukaan kyse on tuotteen osittaistestauksesta. Valittaja ei kuitenkaan voi puutteellisen testauskuvauksen perusteella päätellä, miltä osin tuotetta on testattu ja miltä osin ei. Oikea ja alan käytännön mukainen tapa olisi todentaa tuotteen purkaminen vaiheittain, kuten valittaja on tehnyt omissa tutkimuksissaan.

Laturia ei ole tarkoitettu purettavaksi. Osat on kestävyyden aikaansaamiseksi liitetty tiukasti yhteen, mistä syystä laturia on vaikea purkaa sitä samalla vahingoittamatta. Tämä tosiseikka olisi ollut helposti havaittavissa, jos SGS Fimko Oy olisi testannut yhden sijasta useamman laturin.

SGS Fimko Oy on akkulaturin testauksesta kysyttäessä todennut muun ohella, että tässä tapauksessa heidän havaintonsa liittyy laatuongelmaan. SGS Fimko Oy:n vastauksen perusteella vaikuttaa siltä, että sen mielestä kyseessä ei olisikaan turvallisuusongelma vaan laatuongelma.

On epätodennäköistä, että tuote läpäisisi elektronisen Hi-pot -testin, jonka SGS Fimko Oy on tehnyt, jos tuotteen käämilangoissa olisi sähköturvallisuusongelma. SGS Fimko Oy:n testit ovat ristiriidassa keskenään ja tämä tukee valittajan näkemystä siitä, että tuotteen on täytynyt vahingoittua purkamistoimien yhteydessä.

SGS Fimko Oy on tutkimuslausunnossaan katsonut eristettyjen käämilankojen kosketuksen olevan sähköiskun vaaraa aiheuttava puute, mikä on tosiseikkana johtanut Tukesin asettamaan myyntikieltoon. SGS Fimko Oy:n selvitykset eivät kuitenkaan anna johtoa siihen, missä lankojen kosketus tapahtuu ja mistä sähköturvallisuusongelma ylipäätään voisi johtua. SGS Fimko Oy näyttääkin perääntyneen kannastaan ja katsoo kyseessä olevan laatuongelman, jonka johdosta valmistaja pitäisi ohjeistaa kelaamaan käämilangat paremmin.

Tukes ei ole ottanut kantaa valittajan toimittamaan erittäin laajaan vastanäyttöön. Valittaja on kuitenkin valituksessaan ja vastaselityksessään osoittanut SGS Fimko Oy:n tekemässä testauksessa ja sen tuloksessa useita sellaisia puutteita ja epäselvyyksiä sekä riittämättömyyksiä, joiden johdosta SGS Fimko Oy:n tekemää testausta, sen tulosta ja siitä tehtyjä johtopäätöksiä ei voida pitää luotettavina ja riittävän selvitettyinä.

SGS Fimko Oy:n tekemää testausta ei voida pitää luotettavana muun ohella seuraavista syistä. SGS Fimko Oy on testannut ainoastaan yhden tuotteen. Tutkimuslausunnossa viitataan väärään standardiin. Testatun tuotteen päivämääräkoodia ei ole tallennettu, minkä vuoksi tuotetta ja sen valmistuserää ei ole voitu jäljittää. Tuotteen purkamista ei ole dokumentoitu vaihe vaiheelta. Tietoa siitä, missä kerroksessa toisiaan koskettavat käämilangat ovat, ei ole tallennettu, minkä vuoksi väitettyä turvallisuuspuutetta ei ole voitu yksilöidä. Ei ole osoitettu, että tuotteessa olisi ollut toisiaan koskettavat käämilangat, jotka aiheuttaisivat turvallisuuspuutteen. Puretusta tuotteesta toimitetun kuvan perusteella näyttää siltä, että teipissä on repeämä, joka on aiheutunut purkamisessa apuna käytetystä työkalusta tai käämilangan vetämisestä väärässä järjestyksessä. Tutkimuslausunnon tekstiosasta ei myöskään ilmene sovellettu standardi siltä osin kuin kyse on käämilankoja koskevasta väitetystä puutteesta. Valittaja on joutunut itse päättelemään, että SGS Fimko Oy on soveltanut standardin IEC 61558-1 lausekkeen 19.12.3 mukaista testausta.

Valittaja on vastanäytöllään osoittanut, että tuotteen vahingoittuminen sitä avattaessa voi tapahtua hyvin helposti. Valittajan teettämissä mittavissa tutkimuksissa väitettyä turvallisuuspuutetta ei ole havaittu yhdessäkään tuotteessa ja tuote on todettu kaikkien soveltuvien standardien mukaiseksi.

Valittaja on teettänyt Tukesin kehotuksesta ulkopuolisella testauslaitos Intertekillä tutkimuksen tuotteen turvallisuudesta.

Valittajan sopimusvalmistaja, joka valmistaa kyseessä olevat akkulaturit, sekä sopimusvalmistajan alihankkija ovat myös testanneet laturit. Sopimusvalmistaja valitsi sattumanvaraisesti 70 akkulatureiden muuntajaa varastoistaan ja suoritti niille testit 25.3.2014. Jokainen tarkastettu tuote läpäisi sekä elektronisen että manuaalisen testin. Yhdessäkään tuotteessa ei havaittu väitettyä turvallisuuspuutetta. Sopimusvalmistaja tutki lisäksi vielä 300 muuntajaa elektronisesti (Hi-pot -testi) 25.3.2014. Jokaisen testatun tuotteen todettiin täyttävän vaatimukset, eikä yhdessäkään tuotteessa havaittu väitettyä turvallisuuspuutetta. Valittajan sopimusvalmistajan lisäksi myös tämän alihankkijan toimesta suoritettiin tutkimuksia. Jokaisen testatun tuotteen todettiin täyttävän vaatimukset, eikä yhdessäkään tuotteessa havaittu väitettyä turvallisuuspuutetta.

Manuaalisen tarkastuksen lisäksi tehty elektroninen jännitekoe on sähköturvallisuustestaus, joka on osa valittajan laadunvalvontajärjestelmää. Myös SGS Fimko Oy testasi tuotteen ensiksi elektronisella jännitetestauksella ennen tuotteen purkamista. Sekä valittajan sopimusvalmistajan että tämän alihankkijan tuotantoprosessit on tarkastettu Tukesin antaman päätöksen johdosta, eikä niissä ole havaittu mitään puutteita, jotka voisivat aiheuttaa väitetyn turvallisuuspuutteen.

Valittajalle on ensiarvoisen tärkeää, että sen tuotteet ovat turvallisia ja laadukkaita. Kyseessä olevan akkulaturin valmistaa valittajan oma sopimusvalmistaja. Akkulatureissa käytettävät muuntajat valmistaa sopimusvalmistajan oma alihankkija, joka on erikoistunut muuntajiin ja valmistaa ainoastaan niitä. Valittaja valitsee vain luotettavia sopimusvalmistajia ja alihankkijoita sekä monitoroi heidän toimintaansa jatkuvasti. Valittajan sopimusvalmistaja valvoo säännöllisesti kyseessä olevien tuotteiden turvallisuutta ja laatua suorittamalla tuotteille testejä kaikissa eri tuotantovaiheissa.

Sopimusvalmistajan tuotannossa on testattu tuhansia laitteita ja kolmessa laitteessa on havaittu yksilöity puute, mikä on johtanut tuotteiden hylkäämiseen. Näissäkään yksittäisissä tapauksissa kyse ei ole ollut Tukesin viittaamasta puutteesta käämilankojen eristyksessä. Valittaja pitää varsin epätodennäköisenä, että sen tuoteturvallisuusjärjestelmien läpi pääsisi yhtään viallista tuotetta. Yllä esitetyn lisäksi muuntajille on myönnetty vapaaehtoinen ja puolueeton "S-turvallisuusmerkintä". Intertek tutkimuslaitos valvoo säännöllisesti merkin ehtojen noudattamista, eikä se tässä valvonnassaan ole havainnut puutteita muuntajan valmistusprosesseissa.

Valittajalle aiheutuu myyntikiellosta huomattavaa haittaa, kun se ei voi myydä kiellon alaisia tuotteita. Päätös rajoittaa yhtiön oikeutta vapaaseen kaupankäyntiin. Myyntikiellon määrääminen on yrityksen kannalta hyvin vakava seuraamus, eikä sitä tulisi määrätä kevein perustein. Myyntikiellon määrääminen on tässä tapauksessa kohtuuton ja perusteeton seuraamus, koska Tukesin SGS Fimko Oy:lle teettämän testauksen tuloksen perusteella ei voida tehdä luotettavasti johtopäätöstä, jonka mukaan valittajan tuote ei täyttäisi säädettyjä turvallisuusvaatimuksia tai että se aiheuttaisi sähköiskun vaaraa. Myyntikiellon määrääminen edellyttäisi yksilöityjä ja ymmärrettäviä perusteluja ja selvitystä niistä seikoista, joiden väitetään aiheuttavan sähköiskun vaaraa tuotteessa. Nyt Tukesin päätös perustuu yksinomaan SGS Fimko Oy:n testiin, jonka perusteella ei ole pääteltävissä, mistä väitetyt ongelmat johtuvat.

Tukes on antamassaan lausunnossa viitannut asiassa aikaisemmin lausumaansa ja hallinto-oikeuden päätökseen sekä lausunut vielä muun ohella seuraavaa.

SGS Fimko Oy:n akkreditoituna ja komissiolle ilmoitettuna laitoksena tekemää testausta on pidettävä luotettavana. Testausraportti ja testauslaitoksen kertomus ovat riittävä osoitus testauksen sujumisesta asianmukaisesti. Tuotteelle tehdyissä testeissä ei ole ristiriitaa. Myös rakenteeltaan vaatimustenvastaiset muuntajat voivat uutena läpäistä jännitelujuustestin (Hi-Pot test). Akkulaturin käytön aikana on kuitenkin mahdollista, että muuntajan toisiinsa koskettavat ja mekaanisen jännityksen alaiset käämilangat vaurioituvat esimerkiksi muuntajan värähtelyn vuoksi siten, että niiden väillä voi tapahtua läpilyönti.

Jännitelujuustesti ja rakenteen tarkastaminen kuuluvat molemmat olennaisina osina muuntajien standardinmukaisuustestauksiin. Tukes ei ulkoista asian selvittämistä taikka päätöksen perustelemista markkinavalvonnassa käyttämilleen ulkopuolisille asiantuntijoille. Saatu tutkimuslausunto on osa päätösharkintaa. Testausraporttien lisäksi Tukes ottaa päätösharkinnassa huomioon myös muun mahdollisen materiaalin.

Valittaja on toimittanut Tukesille valituksenalaista tuotetta koskevat sertifikaatit. Tukes toteaa yleisesti, että tuotesertifiointi on testilaboratorion myymä palvelu, johon sisältyy testausta, tuotannon tarkastusta ja jälkiseurantaa. Palvelu on vapaaehtoinen valmistajalle, eikä sitä ole säännelty. Osa sertifikaateista myönnetään pelkästään tuotetta koskevien asiakirjojen perusteella: jos tuotteella on jo jonkin muun testauslaitoksen myöntämä sertifikaatti, voidaan sertifikaatti myöntää myös sen perusteella. Sertifikaatti ei takaa, että jokainen tuote olisi vaatimustenmukainen, koska tuotannossa saattaa sertifikaatin myöntämisen jälkeen tapahtua muutoksia, esimerkiksi komponenttitoimittajat voivat vaihtua. Vastaavasti vaikka sertifikaattiin liittyy tuotannon auditointia, ei voida olla varmoja siitä, etteikö auditointien välillä voisi tapahtua jotain sellaista, joka aiheuttaisi joidenkin tuote-erien vaatimustenvastaisuuden.

Vaikka Tukes ottaa markkinavalvonnassaan huomioon tuotetta koskevat asiakirjat, myös mahdolliset sertifikaatit, se ei kuitenkaan pidä mahdollista sertifikaattia takeena siitä, että tuote on lainsäädännön vaatimusten mukainen.

Tukes perustaa päätöksensä riskinarviointiin. Testauksesta saatua tutkimuslausuntoa ja siihen kirjattuja puutteita käytetään riskinarvioinnissa, ja päätösharkinnassa otetaan huomioon, millä tavoin tuote on mahdollisesti ollut turvallisuusvaatimukset asettavan lainsäädännön vastainen. Jos tuote ei läpäise yhdenmukaistetun standardin mukaista testiä, tämä osoittaa vasta tuotteen standardinvastaisuuden, ei vielä lainsäädännön turvallisuusvaatimusten vastaisuutta. Tukes harkitsee itsenäisesti, mikä merkitys testeissä havaitulla vaatimustenvastaisuudella on suojeltavan yleisen edun, turvallisuuden kannalta.

Tukesin tehtävänä on tulkita standardinvastaisuus lainsäädännössä mainittujen olennaisten turvallisuusvaatimusten kannalta. Päätösharkinnassa otetaan huomioon myös muu materiaali. Näin on menetelty myös valituksenalaisessa asiassa.

Kaikkien sähkölaitteiden ja -laitteistojen on oltava laissa yksilöityjen vaatimusten mukaisia. Sähköturvallisuuslain nojalla ei ole mahdollista, että lainvastainen tuote saisi olla markkinoilla. Tukesin markkinavalvonnassa käytäntö on ollut, että testaukseen lähetetään lähtökohtaisesti yksi tuote. Tämän on katsottu riittävän, koska lainsäädännön mukaan kaikkien markkinoilla olevien tuotteiden on oltava vaatimustenmukaisia. Näin ollen ei olekaan mahdollista, että markkinavalvontaviranomainen testauttaisi useampia tuotekappaleita ja sallisi esimerkiksi tietyn osuuden valvonnan kohteeksi otetuista tuotteista olevan vaarallisia. Tämä ei ole lainsäädännön tarkoitus.

Tyyppitestaus ei takaa, etteikö viallisia tuotteita voisi tuotannossa syntyä, minkä vuoksi valmistajan on tarpeen tehdä myös tuotannonaikaisia rutiini- ja laadunvalvontatestejä. Tyyppitestauksen luonteen vuoksi standardissa voidaan asettaa vaatimukset koskien testaukseen toimitettavia kappalemääriä. Tuote voi olla standardin mukainen, vaikka jokainen tuotekappale ei läpäisisikään testiä, jos standardissa määritelty osuus läpäisee testin. Myös standardissa EN 61558-1 asetetaan kappalemäärävaatimus tietyille testeille (listattu standardin kohdassa 5). Standardin kohdan 19.12.3 osalta määrävaatimusta ei kuitenkaan ole, toisin kuin valittaja väittää. Kyseinen kohta koskee tuotteen rakennevaatimuksia, jotka jokaisen tuotteen tulee täyttää. Standardin EN 61558-1 kohdassa 5.1 todetaan, että jokaisen muuntajan tulee läpäistä olennaiset testit.

Standardin mahdollisilla testattavien tuotteiden kappalemäärävaatimuksilla ei ole samanlaista merkitystä tuotteiden markkinavalvonnassa tehdyissä testauksissa standardien erilaisen käytön takia. Standardit on tarkoitettu lähtökohtaisesti valmistajien käyttöön. Standardien käyttäminen on valmistajalle vapaaehtoista, eikä lainsäädännössä edellytetä tuotteen testaamista standardin mukaisesti. Standardit ovat valmistajalle yksi tapa osoittaa, että tuote on vaatimustenmukainen. Eurooppalaisen yhdenmukaistetun standardinmukaisuus luo olettaman, että tuote on vaatimustenmukainen. Markkinavalvonnassa standardeja käytetään eri tavalla. Tukesin teettämien testien tarkoituksena on varmistua, että jokainen markkinoilla oleva tuote on turvallinen.

Tukesin teettämät testit ovat luonteeltaan turvallisuustestejä. Testeissä tuotteelle ei tehdä koko standardin mukaista testausta, vaan tuote testataan osittain tiettyjen turvallisuusnäkökohtien osalta. Tukes tilaa testauslaitokselta osittaistestauksen perustuen sen tekemään riskinarviointiin. Tällöin otetaan huomioon muun muassa kyseessä olevan tuotteen kaltaisista tuotteista saatu kokemus, tuotteen käyttäjäryhmä ja toisaalta myös se, keiden ulottuvilla tuote tyypillisesti on (esimerkiksi lapset) sekä esimerkiksi ennakoitavissa oleva tuotteen mahdollinen väärinkäyttö.

Tuotteen tulee täyttää lainsäädännössä asetetut yleiset turvallisuusvaatimukset. Tämän varmistamisessa käytetään apuna standardien menetelmiä, joiden mukaisesti testit suoritetaan. Standardien mahdollisia tilastollisia testausmenetelmiä ei ole tarkoitettu markkinavalvontaviranomaisen arviointia varten, eivätkä ne ole markkinavalvontaviranomaista velvoittavia. Näin ollen Tukes on voinut testauttaa vain yhden tuotteen valituksenalaisessa asiassa ja käyttää näin saatua tutkimuslausuntoa päätösharkinnassaan.

Todennäköisyys sille, että Tukesin markkinavalvonnan kohteeksi päätyisi ainut taikka yksi harvoista tuotteen vaatimustenvastaisista kappaleista markkinoilla, on erittäin pieni. Valittajan teettämien testien osalta Tukes toistaa 26.8.2014 lausumansa. Testit ovat suurelta osin jännitekokeita, jotka yksinään eivät riitä osoittamaan tuotetta vaatimusten mukaiseksi. Myös SGS Fimko Oy teki valituksenalaiselle tuotteelle jännitekokeen, jonka tuote läpäisi.

Tukes kiistää oikeudenkäyntikuluvaatimuksen perusteeltaan ja määrältään. Valituksenalaisessa asiassa ei ole tapahtunut virhettä. Tukes on selvittänyt valituksenalaista asiaa riittävästi ja asianmukaisesti. Tukes on käyttänyt päätösharkinnassaan testauslaitoksen toimittamaa testausraporttia, jota voidaan pitää luotettavana. Päätösharkinnassa on otettu huomioon myös muu materiaali. Valituksenalaisen tuotteen testauksessa on sovellettu oikeaa standardia. Tukes on voinut testauttaa vain yhden tuotekappaleen. Näin ollen päätösharkinnassa ei ole tapahtunut virhettä, minkä johdosta valitus tulee hylätä.

Merkitään, että yhtiö Y on korkeimpaan hallinto-oikeuteen 26.4.2016 saapuneessa kirjoituksessa ilmoittanut, että Y-liiketoimintojen luovutuksesta X yritysryhmältä Z-yritysryhmälle G akkulaturien toimittaminen Suomen markkinoille on siirtynyt yhtiölle Y. Yhtiö Y (jäljempänä myös yhtiö, kuten edellä yhtiö X) on ilmoittanut jatkavansa vireillä olevaa oikeusprosessia.

Yhtiö Y on antanut vastaselityksen, joka on lähetetty tiedoksi Tukesille. Yhtiö on liittänyt vastaselitykseensä jäljennöksen akkulaturille G myönnetystä vaatimustenmukaisuustodistuksesta.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 30.3.2016 taltionumero 1095 hylännyt hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevan vaatimuksen.

Korkein hallinto-oikeus on istunnossaan 29.11.2017 päättänyt toimittaa suullisen käsittelyn asian selvittämiseksi.

Korkein hallinto-oikeus on 1.3.2018 toimittanut suullisen käsittelyn, josta laadittu pöytäkirja on liitetty asiakirjoihin.

Yhtiö Y on suullisen käsittelyn loppupuheenvuorossaan esittänyt muun ohella, että yhtiön Tukesilta saama kuva ei ole yhtä tarkka kuin Tukesin suullisessa käsittelyssä esittämä kuva. Asiassa ei kuitenkaan ole esitetty näyttöä siitä, että kuvassa oikealla puolella oleva lanka olisi toisiokäämilanka. Teipissä ei myöskään ole ollut liimaa, vaan kertomuksella liimasta on haluttu häivyttää teipin repeämä. Kuva näyttää siltä, että purkamisessa on käytetty paljon voimaa. Tuote on vaurioitunut purettaessa, tosin tahattomasti. Purkamisesta ei ole ollut kirjallista ohjetta, eikä purkamista ole dokumentoitu.

Tukes on loppupuheenvuorossaan esittänyt muun ohella, että asiassa on selvitetty luotettavasti, ettei SGS Fimko Oy:n testausinsinööri ole rikkonut tuotetta purkutoimillaan. Yhtiön Y näyttö on väitteenvaraista. Tuottajan laadunvarmistus tai tuotteen sertifiointi eivät poista markkinavalvontaa. Tukesin päätöksenteko perustuu riskinarviointiin. Tukes harkitsee, mikä on havaitun vian merkitys. Standardit eivät velvoita viranomaista. Tärkeää on vain turvallisuus. Tukes on vaatinut yhtiön Y velvoittamista korvaamaan Tukesille todistelukustannukset 700 eurolla.

Yhtiö Y on kiistänyt todistelukustannukset perusteeltaan, mutta myöntänyt määrän.

Yhtiö Y on toimittanut oikeudenkäyntikuluistaan 171 433,34 euron suuruisen laskun, joka on lähetetty Tukesille tiedoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki asiakirjojen salassapitovaatimusta.

2. Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

3. Oikeudenkäyntikulut

3.1 Turvallisuus- ja kemikaalivirasto määrätään korvaamaan yhtiön Y oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 40 000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tämän korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

3.2. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Tutkimatta jättäminen

Korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimitettujen oikeudenkäyntiasiakirjojen, kuten valituskirjelmän ja sen liitteiden, julkisuus ja salassa pito määräytyvät oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain säännösten perusteella. Korkeimmalla hallinto-oikeudella ei ole toimivaltaa määrätä tällaisten asiakirjojen salassapidosta valittajan vaatimalla tavalla.

Edellä lausutun vuoksi ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentti, valittajan vaatimus todisteiden 3 ja 4 sekä 11‒18 määräämisestä salassa pidettäviksi on jätettävä tutkimatta.

2. Pääasia

Sovellettavat säännökset

Sähköturvallisuuslain (1135/2016), joka on tullut voimaan 1.1.2017 siirtymäsäännöksen 122 §:n 9 momentin mukaan haettaessa muutosta ennen tämän lain voimaantuloa annettuun hallintopäätökseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on tehnyt valituksen kohteena olevassa asiassa päätöksen 14.4.2014. Asiassa sovelletaan siten tuona ajankohtana voimassa olleita säännöksiä.

Sähköturvallisuuslain (410/1996) 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan sähkölaitteet ja -laitteistot on suunniteltava, rakennettava, valmistettava ja korjattava niin sekä niitä on huollettava ja käytettävä niin, että niistä ei aiheudu kenenkään hengelle, terveydelle tai omaisuudelle vaaraa.

Sähköturvallisuuslain 6 §:n mukaan ministeriö antaa 5 §:ssä tarkoitetun vaaran tai häiriön välttämiseksi tarpeellisia määräyksiä.

Sähkölaitteiden turvallisuudesta annetun kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen 3-7 §:ssä on lueteltu laitteelta vaadittavat turvallisuusvaatimukset. Päätöksen 8 §:n mukaan sähkölaitteen, joka on Euroopassa yhdenmukaistettujen standardien turvallisuusvaatimusten mukainen, katsotaan täyttävän tämän päätöksen 3-7 §:ien turvallisuusvaatimukset.

Sähköturvallisuuslain 27 §:n 1 momentin mukaan jos valvonnassa todetaan, ettei kaupan pidettävä sähkölaite tai sähkölaitetyyppi (tuote) täytä 5 §:n säännösten taikka 6 §:n nojalla annettujen määräysten mukaisia vaatimuksia, sähköturvallisuusviranomaisella on oikeus:

1) tilapäisesti tai pysyvästi kieltää tuotteen valmistus, pitäminen kaupan, myynti ja muu luovuttaminen;

2) vaatia sellaisten muutosten tekemistä tuotteeseen tai sen valmistukseen, että tuote täyttää 5 §:n ja 5 a luvun säännösten sekä 6 §:n nojalla annettujen määräysten mukaiset vaatimukset, sekä vaatia tämän osoittamista 14 §:ssä tarkoitetun tarkastuslaitoksen vaatimustenmukaisuuden varmistamismenettelyin.

Asiakirjoista saatava selvitys

Akkreditoitu tutkimuslaitos SGS Fimko Oy on Turvallisuus- ja kemikaaliviraston pyynnöstä testannut tuotteen akkulaturi tyyppi G. Valituksenalaiseen päätökseen liitetyn 10.3.2014 päivätyn tutkimuslausunnon mukaan tuote on testattu osittain standardien EN 60335-2-29:2004 + A2:2010 Erityisvaatimukset akkuvaraajille ja EN 60335-1:2012 Kotitalouslaitteiden ja vastaavien turvallisuus – Osa 1: Yleiset vaatimukset mukaisesti. Tutkimuslaitos on tehnyt tuotteelle vain osittaistestauksen sähköturvallisuusvalvonnan toteuttamiseksi. Täydessä tyyppitestauksessa saattaa tuotteesta löytyä muitakin puutteita. Lausunnon mukaan tuotteessa on havaittu turvallisuuden vaarantava puute, kun muuntajassa toisiokäämin eristetty käämilanka (TIW) koskettaa ensiökäämin emaloitua käämilankaa. Käämilangat eivät saa koskettaa toisiaan.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on testaustuloksen johdosta katsonut edellä mainitussa tuotteessa olevan turvallisuuspuutteita, jotka voivat aiheuttaa sähköiskun vaaran ja asettanut tuotteen sähköturvallisuuslain 27 §:n nojalla myyntikieltoon.

Suullisessa käsittelyssä saatu selvitys

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa toimitetussa suullisessa käsittelyssä kuultiin yhtiö Y:n nimeämänä todistajana yhtiön Y Senior Engineering Manager A:ta ja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston nimeämänä todistajana SGS Fimko Oy:n testausinsinööri B:tä.

Todistaja A kertoi työskennelleensä yhtiön Y palveluksessa 18 vuotta ja vastanneensa tuona aikana akkulatureiden kehitystyöstä. Hän on myös ollut kymmenen vuoden ajan työssä yhtiön laatuosastolla ja ollut kehittämässä akkulatureiden laatujärjestelmää. Todistaja ilmoitti tietävänsä, että oikeudenkäynnin kohteena on akkulaturin tyyppi G muuntajassa havaittu puute.

A kertoi, että muuntaja on vaikea purkaa. Oikeudelle esitettiin video, jolla A demonstroi muuntajan purkamisen vaiheet. Videolle ei ollut kuvattu muuntajan irrottamista kuorestaan. Muuntaja on irrotettava kytkentälevystä sulattamalla juotokset. Muuntaja on kiinnitetty levyyn liimaamalla. Liima on poistettava terävällä veitsellä. Muuntaja on irrotettava vetämällä se alustastaan kohtisuoraan liikuttelematta puolelta toiselle. Lyöminen vahingoittaa muuntajaa.

A kuvaili, että todisteena numero seitsemän esitetyssä kuvassa näkyi vasemmalla ensiökäämin lanka. Lanka oli katkennut tai revennyt luultavimmin laitetta purettaessa. Kuvassa näkyvät toisiaan koskettavat langat olivat todistajan mukaan ensiökäämin lankoja. Todistaja näki kuvassa repeämän, joka oli mahdollisesti aiheutunut muuntajan purkamisesta väärässä järjestyksessä. Todistaja ei nähnyt kuvassa toisiokäämin lankoja. Todistajan oli myös vaikea nähdä, mihin kuvassa ollut nuoli osoitti.

A kertoi, että kaikki muuntajassa käytettävät langat ovat eristettyjä. Ensiölanka on pinnoitettu kuparilanka. Toisiolanka on pareittain kierretty TIW-lanka ja siinä on kolme eristyskerrosta. Molemmat langat ovat sertifioituja.

A kertoi kuvasta vielä, ettei nähnyt siinä toisiokäämilankaa. Vasemman puoleinen lanka päättyi reunimmaiseen pinniin ja oli sellaisessa asennossa, että se on ensiökäämilanka. Ylikulkeva lanka on ensiökäämilanka, koska se kulkee kuvasta ulos. Toisiokäämilanka kulkisi alaspäin.

A kertoi vielä, että tavallisimmin tuotteiden testauksessa testataan kolme tuotekappaletta. Näin on menetellyt yhtiön käyttämä Intertek-tutkimuslaitoskin.

Todistaja B kertoi olevansa automaatioinsinööri ja tekevänsä noin 100 turvallisuustestiä vuodessa. SGS Fimko Oy:n palveluksessa hän on ollut noin kuusi vuotta. Vikojen löytyminen tuotteista ei ole poikkeuksellista eikä merkitystä ole sillä, onko kysymys pienen valmistajan tai suuren valmistajan tuotteista.

Todistaja B oli testannut valituksen kohteena olevan muuntajan. Testi suoritettiin standardin EN 60335/2012 vaatimustenmukaisuuden toteamiseksi. Vanhempi standardi, jonka mukaan laite on sertifioitu, ei tuntenut TIW-lankaa. Silloin käämilankojen välille piti löytyä ilmapintavälejä tietyn taulukon mukaisesti. Uuden standardin mukaan pitää olla rako tai lisäeristysteippi. Testihavainto oli, että emali- ja TIW-lanka olivat kosketuksissa. Vanhemman standardin mukaan kysymyksessä on vakava puute.

Todistaja kertoi, ettei tuote ollut purettaessa vaurioitunut. Muuntaja oli irrotettu levystä juottamalla.

Todistaja näytti kuvasta, että ympyrän ja nuolen kärjen välisellä osalla ensiöjohdinta on keltaisesta teipistä tarttunutta liimaa. Oikealla oleva alalanka on TIW-lankaa, joka kestää hyvin jännitteitä, mutta ei kestä kosketusta. Muuntaja tärisee käytön aikana ja TIW-langan eristys voi heikentyä. Uudessa laitteessa ei ole ongelmia, mutta käytössä TIW-lanka voi kulua. TIW-langalla ei tarvitse olla teippiä. Johtimien välillä voi myös olla ilmaväli, mutta sen on oltava silmin havaittavissa. Testatuissa laitteissa on TIW-puutteita eli kosketuksia.

Todistaja katsoi, että muuntajan langat olivat menneet kuvassa oleville paikoilleen muuntajan kokoamisvaiheessa. Nuolesta oikealla näkyvä muovisukka on tarkoitettu eristykseksi lankojen risteyskohtiin.

Todistaja kertoi kysyttäessä, että testattavan laitteen rikkoutuessa testissä pyydettäisiin testattavaksi uusi laite. Todistaja ei tiennyt, että testattava laite olisi milloinkaan testissä tahattomasti rikkoutunut.

Todistaja kertoi kysyttäessä, että hän oli tehnyt testin suullisen ohjeen mukaisesti. Kirjallinen ohje on vahvistettu myöhemmin, viimeisin 21.1.2018. Viranomaisasioissa testataan yksi tuote. Testauksessa otetaan tuotteesta monia kuvia. Tässä tapauksessa tuotteen puutteesta on yksi kuva. Todistaja käyttää purkamisessa ruuvimeisseliä, puukkoa ja sahaa. Muuntajan kotelo oli avattu vääntämällä. Kuvan osalta todistaja totesi, että oikealla oleva ruskea lanka on TIW-lankaa.

Todistaja kertoi, että sähköiskun riski aiheutuu siitä, että mekaaninen kosketus saattaa heikentää eristystä. Paljon käytettävässä laitteessa kuluminen voi olla nopeaakin.

Todistaja A uudelleen kuultuna kysyttäessä totesi, ettei kuvassa näkyvässä langassa ollut keltainen osa voinut olla liimaa. Muuntajassa käytetyssä teipissä ei ollut liimaa, koska teippi on liitetty muuntajaan paineella. Teippi on revennyt purkamisvaiheessa. Repeämä alhaalla on lähes samanlainen kuin langan yläosassa. Repeämä ei ole syntynyt valmistusvaiheessa. Kysyttäessä todistaja ei osannut sanoa, oliko kuvassa näkyvä ruskea kohta lankaa. Todistajan mielestä ruskea kohta vaikutti varjolta tai se saattoi olla alemman kerroksen teippiä. Kuvassa näkyvää ongelmaa ei havaittu sadoissa yhtiön purattamissa muuntajissa. Kuvassa näkyvä puute ei ole syntynyt valmistusvaiheessa vaan laitetta purettaessa.

Todistaja ei kysyttäessä osannut kertoa, miksi alareunassa oleva ensiökäämilanka, jossa oli teippi- tai liimajäämiä, oli kiinni teippikerroksen alla olevassa käämityksessä. Kuva ei täsmää siihen, miten tuote valmistetaan. Todistaja arvioi, että lanka on joutunut kuvassa näkyvälle paikalleen purkamisen yhteydessä painettaessa voimakkaasti ruuvimeisselillä. Kiinteään rautasydämeen on tullut käyttää voimaa. Todistaja ei osannut sanoa, miksi kuvassa näkyvä teippi ei näytä ulottuvan aivan kelan reunaan asti. Teippiä oli ehkä työnnetty purettaessa ruuvimeisselillä. Joku mekaaninen voima on aiheuttanut repeämän.

Todistaja esitti, että asiassa spekuloidaan, koska purkamisesta ei ole esitetty enempää kuvia.

Todistaja B uudelleen kuultuna kysyttäessä kertoi, että kuvassa näkyvä ruskea lanka oli kierrettyä TIW-lankaa. Purkuvaiheessa ei ole voinut nostaa teippiä ylemmäksi. Emalilanka ei ole myöskään voinut purkuvaiheessa vääntämällä työntyä ylhäältä kuvassa olevalle paikalle. Todistaja katsoi, että keltaisessa teipissä on liimaa. Todistaja totesi, että kuvassa näkyvän teipin tulisi ulottua kelan reunaan asti. Teipissä oleva repeämä ei olisi mahdollinen, jos teippi olisi ulottunut alareunaan asti. Todistaja totesi, että muuntajan purkamisen vaiheita esittävistä kappaleista kohta 9 oli se, josta kuva on otettu. Malliesimerkissä teipin reuna ulottuu kelan reunaan saakka. Todistaja vielä kysyttäessä kertoi, että ferriitti rikotaan ruuvipenkillä siten, ettei muoviin tule rasitusta. Ferriitti on haurasta ja murtuu paloiksi.

Oikeudellinen arviointi

Asiassa on kysymys ensinnäkin siitä, onko akkulaturissa tyyppi G ollut turvallisuuspuute, jonka perusteella turvallisuus- ja kemikaalivirasto on voinut tehdä valituksenalaisen päätöksen. Toiseksi kysymys on siitä, onko SGS Fimko Oy:ssä tehdyssä testauksessa havaittu turvallisuuspuute, ensiö- ja toisiokäämilankojen toisiinsa koskettaminen, aiheutunut laitteen purkamisen yhteydessä tehdystä virheestä.

Sähköturvallisuuslain (410/1996) 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan sähkölaitteet ja -laitteistot on suunniteltava, rakennettava, valmistettava ja korjattava sekä niitä on huollettava ja käytettävä niin, että niistä ei aiheudu kenenkään hengelle, terveydelle tai omaisuudelle vaaraa. Asiakirjoissa olevasta ja suullisessa käsittelyssä esitetystä akkulaturin osittain puretusta muuntajasta otetusta valokuvasta sekä suullisessa käsittelyssä todistajanlausuntojen perustella esitetystä ilmenee, että tutkinnan kohteessa olleessa akkulaturissa tyyppi G ensiökäämilanka ja toisiokäämilanka ovat kosketuksessa toisiinsa. Tämä turvallisuuspuute voi aiheuttaa sähköiskun vaaran.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että markkinavalvontaa suoritettaessa tuotteen turvallisuutta arvioidaan yksittäisen käyttäjän hengen, terveyden ja omaisuuden turvallisuuden kannalta. Markkinavalvonnassa nyt kyseessä olevassa tuotteessa havaittu virhe on sen laatuinen, että sen voidaan arvioida aiheuttavan sähköiskun vaaran tuotteen käyttäjälle. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on siten voinut sille kuuluvan harkintavallan nojalla tehdä valituksenalaisen päätöksen yhdenkin markkinoilta hankitun ja testissä turvallisuuden osalta puutteelliseksi havaitun tuotteen testin tuloksen perusteella.

Testauksen kohdistuminen vain yhteen tuotekappaleeseen on kuitenkin korostanut testausprosessin dokumentoinnin merkitystä. Tutkimuksen eri vaiheet ja tehdyt havainnot olisi tullut kuvata valituksenalaisessa päätöksessä ja sen liiteaineistossa niin huolellisesti, että testausprosessiin sisältyvät mahdolliset virhelähteet olisi voitu sulkea pois ja että asianosaisen ja valituksen johdosta tarvittaessa tuomioistuimen olisi ollut mahdollista itsenäisesti arvioida tutkimuksen luotettavuutta. Tässä tapauksessa vaatimus ei ole täyttynyt, vaan asian selvittäminen on vaatinut suullisen käsittelyn toimittamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Muuntajan testitilanteessa purkaneen todistajan, testausinsinööri B:n todistajanlausunnon perusteella on tullut selvitetyksi, ettei ensiö- ja toisiokäämilankojen koskettaminen toisiinsa ole voinut syntyä laitteen purkamisen yhteydessä suoritetun voimankäytön tai testaajan menettelyiden seurauksena. Todistaja B:n kertomuksen perusteella on myös selvitetty, että muuntajaa purettaessa käämilankoja erottanut teippi ei ole repeytynyt, vaan teipistä on tarttunut käämilankaan liimaa. Todistaja A:n mukaan muuntajan käämin teipissä ei käytetä liimaa, koska teippi liitetään muuntajaan paineella. Suullisessa käsittelyssä nähtävänä ollutta SGS Fimko Oy:n purkamaa muuntajaa tarkasteltaessa todettiin, että teippi oli tahmea. Teippi ei ollut myöskään repeytynyt. Todistaja A ei osannut sanoa, miksi testauksen kohteena olevan laturin käämityksessä oleva eristeteippi ei ulotu aivan kelan reunaan asti, kuten sen tulisi tehdä yhtiön laatuvaatimusten mukaan.

Johtopäätös

Saadun selvityksen mukaan akkulaturissa tyyppi G on SGS Fimko Oy:ssä tehdyssä testauksessa havaittu turvallisuuspuute, joka saattaa aiheuttaa sähköiskun vaaraa. Suullisessa käsittelyssä esitettyjen todistajanlausuntojen perusteella havaittu turvallisuuspuute ei ole voinut syntyä laitteen purkamisen yhteydessä. Näin ollen laitteessa ilmenneen turvallisuuspuutteen on katsottava syntyneen laitteen valmistuksen yhteydessä. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on voinut toimivaltansa puitteissa määrätä lopettamaan mainitun akkulaturin myynnin ja luovuttamisen. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa.

3. Oikeudenkäyntikulut

3.1. Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Lainkohdan 2 momentin mukaan mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen.

Lainkohdan 3 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä hylätään yhtiön Y valitus. Pääsäännön mukaan valittajan olisi tällaisessa tilanteessa pidettävä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan. Testausprosessin dokumentoinnin edellä todetun puutteellisuuden vuoksi oikeudenkäynnin on kuitenkin osaltaan katsottava aiheutuneen viranomaisen virheessä. Korkein hallinto-oikeus on toimittanut asiassa suullisen käsittelyn, koska asiakirjoihin perustuen ei ole voitu luotettavasti selvittää SGS Fimko Oy:n nyt kyseessä olevaan akkulaturiin kohdistetun testausmenettelyn toteutusta. Näin ollen olisi kohtuutonta, jos yhtiö Y joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on hallintolainkäyttölain 74 §:n nojalla määrättävä korvaamaan yhtiön Y oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

3.2 Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio, Timo Räbinä ja Leena Romppainen. Asian esittelijä Kari Nieminen.