KHO:2018:69

Arvonlisävero – Verollinen myynti – Veron peruste – Vastike – Myynnin oikaisuerä – Vahingonkorvaus – Vakiokorvaus – Jakeluverkonhaltija – Sähkönjakelun keskeytyminen

Vuosikirjanumero: KHO:2018:69
Antopäivä: 4.5.2018
Taltionumero: 2088
Diaarinumero: 3605/2/17
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:69

Sähkömarkkinalain 100 §:n nojalla kuluttajalle sähkönjakelun keskeytyksen vuoksi maksettavaa vakiokorvausta oli pidettävä korvauksena kuluttajalle keskeytyksestä aiheutuvasta haitasta ja siten arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolelle jäävänä vahingonkorvauksena. Sähkönsiirtoa harjoittavalla A Oy:llä ei siten ollut oikeutta käsitellä vakiokorvausta verollisen myynnin oikaisueränä. Äänestys 4-1.

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu ajalle 29.5.2017–31.12.2018.

Arvonlisäverolaki 73 § 1 momentti ja 78 § (1064/2016) 1 momentti 1 kohta

Neuvoston direktiivi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 2006/112/EY 73 artikla, 79 artikla ensimmäinen kohta b alakohta ja 90 artikla 1 kohta

Sähkömarkkinalaki (588/2013) 97 §, 98 §, 99 § ja 100 §

Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-277/05, Société thermale d´Eugénie-les-Bains

Päätös, jota valitus koskee

Keskusverolautakunnan päätös 29.5.2017 nro 36/2017

Asian käsittely keskusverolautakunnassa

A Oy, jäljempänä myös yhtiö, on ennakkoratkaisuhakemuksessaan pyytänyt keskusverolautakunnalta ennakkoratkaisua seuraavaan kysymykseen:

Katsotaanko ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitettu sähkömarkkinalain mukainen vakiokorvaus arvonlisäverolain 78 §:ssä tarkoitetuksi alennukseksi, hyvitykseksi tai muuksi sellaiseksi oikaisueräksi, joka voidaan vähentää veron perusteesta?

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu

Yhtiön maksama sähkömarkkinalain 100 §:n mukainen vakiokorvaus ei ole arvonlisäverolain 78 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu oikaisuerä, jonka yhtiö saisi vähentää veron perusteesta.

Ennakkoratkaisu on annettu ajalle 29.5.2017–31.12.2018.

Keskusverolautakunta on lausunut päätöksensä perusteluina seuraavaa:

Arvonlisäverolain ja arvonlisäverodirektiivin säännökset

Arvonlisäverolain 73 §:n 1 momentin mukaan myynnistä suoritettavan veron peruste on vastike ilman veron osuutta. Vastikkeella tarkoitetaan myyjän ja ostajan väliseen sopimukseen perustuvaa hintaa, joka sisältää kaikki hinnanlisät.

Arvonlisäverolain 78 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan veron perusteesta saadaan vähentää ostajalle annettu, verollista myyntiä koskeva vuosi- ja vaihtoalennus, osto- ja myyntihyvitys, ylijäämänpalautus sekä muu sellainen oikaisuerä.

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (jäljempänä arvonlisäverodirektiivi) 73 artiklan mukaan muiden kuin 74–77 artiklassa tarkoitettujen tavaroiden luovutusten tai palvelujen suoritusten osalta veron peruste käsittää kaiken sen, mikä muodostaa luovuttajan tai suorittajan näistä liiketoimista hankkijalta tai kolmannelta saaman tai saatavan vastikkeen, mukaan lukien näiden liiketoimien hintaan suoraan liittyvät tuet.

Arvonlisäverodirektiivin 79 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdan mukaan veron perusteeseen ei sisällytetä sellaisia hankkijalle myönnettyjä hinnanalennuksia tai hyvityksiä hinnasta, jotka toteutuvat sinä hetkenä, jona liiketoimi suoritetaan.

Arvonlisäverodirektiivin 90 artiklan 1 kohdan mukaan sopimuksen mitätöimisen, peruuttamisen tai purkamisen taikka kauppahinnan maksamisen täyden tai osittaisen laiminlyönnin tai liiketoimen suorittamisen jälkeen myönnettävän hinnanalennuksen johdosta veron perustetta on vastaavasti alennettava jäsenvaltioiden vahvistamin edellytyksin.

Unionin tuomioistuimen (EUT) asiassa C-277/05, Société thermale d´Eugénie-les-Bains, antamassa tuomiossa oli kysymys siitä, oliko asiakkaan hotellitoimintaa harjoittavalle yritykselle käsirahana maksamia rahamääriä pidettävä vastikkeena varauksen tekemisestä ja tämän vuoksi arvonlisäverollisina, kun asiakas käytti oikeuttaan purkaa sopimus ja yritys piti kyseiset rahamäärät itsellään, vai oliko niitä pidettävä vahingosta suoritettavina kiinteämääräisinä korvauksina, joista ei kanneta arvonlisäveroa. EUT totesi tuomionsa 33 kohdassa muun ohella, että useimmissa tapauksissa aiheutuneen vahingon määrä ei vastaa palauttamatta jätetyn käsirahan määrää. Koska kyseessä on kiinteämääräinen korvaus, on nimittäin tavanomaista, että vahingon määrä voi ylittää hotellitoimintaa harjoittavan yrityksen itsellään pitämän käsirahan määrän taikka olla kyseistä määrää pienempi. EUT lausui tuomionsa 36 kohdassa, että arvonlisäverollisia hotellipalveluja koskevien sopimusten yhteydessä käsirahana maksettuja rahamääriä on siinä tapauksessa, että asiakas käyttää oikeuttaan purkaa sopimus ja hotellitoimintaa harjoittava yritys pitää kyseiset rahamäärät itsellään, pidettävä siitä vahingosta, joka aiheutuu sopimuksen purkamisesta asiakkaan jäätyä saapumatta, maksettavana kiinteämääräisenä korvauksena, joka ei ole suoraan yhteydessä mihinkään vastikkeelliseen palvelujen suoritukseen ja josta ei tämän vuoksi kanneta arvonlisäveroa.

Sähkömarkkinalain säännökset ja lain esityöt

Sähkömarkkinalain 97 §:n mukaan sähkönjakelussa ja muussa verkkopalvelussa sekä sähköntoimituksessa on virhe, jos sähkön laatu tai toimitustapa ei vastaa sitä, mitä voidaan katsoa sovitun, tai kun kuluttajan laskutus on virheellinen tai viivästynyt. Sähköntoimituksessa ei kuitenkaan katsota olevan virhettä, vaikka vähittäismyyjän laskutus on virheellinen tai viivästynyt, jos vähittäismyyjä osoittaa, että virheellisyys tai viivästys on johtunut hänen vaikutusmahdollisuuksiensa ulkopuolella olevasta tekijästä, jonka seurauksia hän ei kohtuudella olisi voinut välttää tai estää. Jollei toisin ole sovittu, sähkönjakelussa ja muussa verkkopalvelussa sekä sähköntoimituksessa on virhe, jos sähkö ei laadultaan vastaa Suomessa noudatettavia standardeja taikka jos sähkönjakelu tai sähköntoimitus on yhtäjaksoisesti tai toistuvasti keskeytynyt eikä keskeytystä voida pitää keskeytyksen syy ja olosuhteet huomioon ottaen vähäisenä.

Sähkömarkkinalain 98 §:n mukaan loppukäyttäjällä on oikeus virheen perusteella virhettä vastaavaan hinnanalennukseen. Jos virhe perustuu sähkönjakelun keskeytykseen, hinnanalennuksen määrä on vähintään kahta viikkoa vastaava osuus vuotuisesta siirtopalvelumaksusta.

Sähkömarkkinalain 99 §:n mukaan loppukäyttäjällä on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii virheen vuoksi. Jakeluverkonhaltija tai 100 §:ssä tarkoitettu vähittäismyyjä on tällöin velvollinen korvaamaan 96 §:n 3 momentissa tarkoitetun välillisen vahingon vain, jos virhe tai vahinko johtuu huolimattomuudesta hänen puolellaan.

Sähkömarkkinalain 100 §:n 1 momentin mukaan loppukäyttäjällä on ilman eri vaatimusta oikeus sähkönjakelun tai sähköntoimituksen yhtäjaksoisen keskeytymisen perusteella vakiokorvaukseen, jos jakeluverkonhaltija tai vähittäismyyjä, joka toimittaa sähköä loppukäyttäjille kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisäisen sähköverkon kautta, ei osoita, että sähkönjakelun tai sähköntoimituksen keskeytyminen johtuu hänen vaikutusmahdollisuuksiensa ulkopuolella olevasta esteestä, jota hänen ei kohtuudella voida edellyttää ottavan huomioon toiminnassaan ja jonka seurauksia hän ei kaikkea huolellisuutta noudattaen olisi voinut välttää tai voittaa.

Saman pykälän 2 momentin mukaan vakiokorvauksen määrä loppukäyttäjän vuotuisesta siirtopalvelumaksusta on:

1) 10 prosenttia, kun keskeytysaika on ollut vähintään 12 tuntia mutta vähemmän kuin 24 tuntia;

2) 25 prosenttia, kun keskeytysaika on ollut vähintään 24 tuntia mutta vähemmän kuin 72 tuntia;

3) 50 prosenttia, kun keskeytysaika on ollut vähintään 72 tuntia mutta vähemmän kuin 120 tuntia;

4) 100 prosenttia, kun keskeytysaika on ollut vähintään 120 tuntia mutta vähemmän kuin 192 tuntia;

5) 150 prosenttia, kun keskeytysaika on ollut vähintään 192 tuntia mutta vähemmän kuin 288 tuntia;

6) 200 prosenttia, kun keskeytysaika on ollut vähintään 288 tuntia.

Saman pykälän 3 momentin mukaan loppukäyttäjälle kalenterivuoden kuluessa maksettavien vakiokorvausten määrä on kuitenkin enintään 200 prosenttia vuotuisesta siirtopalvelumaksusta tai 2 000 euroa. Jos sama sähkönjakelun tai sähköntoimituksen keskeytyminen ulottuu kahden kalenterivuoden ajalle, jyvitetään keskeytymisestä maksettava vakiokorvaus enimmäismäärää laskettaessa kullekin kalenterivuodelle sen perusteella, mikä osuus keskeytymisajasta kuhunkin kalenterivuoteen kohdistuu. Vakiokorvauksen enimmäisrahamäärää voidaan tarkistaa valtioneuvoston asetuksella rahanarvon muutosta vastaavasti.

Saman pykälän 4 momentin mukaan, jos loppukäyttäjälle maksetaan verkkopalvelun keskeytymisen johdosta 2 momentissa tarkoitettu vakiokorvaus, hänellä ei ole oikeutta 98 §:ssä säädettyyn hinnanalennukseen saman keskeytyksen johdosta.

Saman pykälän 5 momentin mukaan tämän pykälän säännöksistä ei saa sopimuksin poiketa loppukäyttäjän vahingoksi.

Hallituksen esityksen eduskunnalle sähkö- ja maakaasumarkkinoita koskevaksi lainsäädännöksi (HE 20/2013 vp) sähkömarkkinalain 100 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan pykälä vastaa asialliselta sisällöltään pääosin voimassa olevaa sähkömarkkinalain 27 f §:ää. Voimassa olevaan säännökseen ehdotetaan lisättäväksi kaksi uutta porrasta vakiokorvausjärjestelmään. Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi loppukäyttäjälle kalenterivuoden aikana maksettavien vakiokorvausten enimmäismäärän määräytymisperusteita.

Pykälän 1 momentin mukaan jakeluverkonhaltija on tuottamuksesta riippumatta velvollinen suorittamaan loppukäyttäjälle vakiokorvauksen keskeytystilanteissa, joissa pykälässä asetetut keskeytysajat ylittyvät. Korvausvelvollisuudesta vapautuminen tulee kysymykseen vain poikkeustapauksissa. Säännöksessä asetetaan korvausvelvollisuudesta vapautumiselle kolme edellytystä. Näiden kaikkien on täytyttävä, jotta jakeluverkonhaltija välttyisi suorittamasta vakiokorvausta. Jakeluverkonhaltijalla on todistustaakka siitä, että vastuuvapauden edellytykset ovat käsillä.

Pykälän 2 momentissa määritellään vakiokorvauksen suuruus sekä sähkönjakelun keskeytymisajat, jotka synnyttävät korvausperusteen. Vakiokorvaus laskettaisiin suhteellisina osuuksina kunkin keskeytyksestä kärsineen asiakkaan vuotuisesta siirtopalvelumaksusta. Käytettäessä korvausperusteena suhteellista osuutta siirtopalvelumaksusta korvauksen voidaan katsoa suhteutuvan oikeudenmukaisimmin myös asiakkaille aiheutuvan haitan määrään. Siirtopalvelumaksulla tarkoitetaan tässä yhteydessä kaikkia asiakkaan käyttämän siirtopalvelutuotteen laskutuksessa säännöllisesti toistuvia komponentteja kuten kiinteitä maksuja, energiamaksuja sekä mittalaitemaksuja niihin sisältyvien verojen määrä mukaan lukien. Korvauksen määräytymisperusteena olisi tarkoituksenmukaista käyttää ensisijaisesti laskutuksen perustana olevaa vuotuista kulutusarviota, ellei korvauksen maksatushetkellä ole käytettävissä mittaukseen perustuvaa tietoa korvaukseen oikeutetun asiakkaan sähkönkäytöstä.

Keskeytysajan pituus arvioidaan vakiokorvauksen osalta vastaavilla tavoin kuin 97 §:ssä määritellyn virheen osalta. Keskeytysaika alkaisi siitä, kun keskeytys on tullut tai sen voidaan katsoa tulleen jakeluverkonhaltijan tietoon. Velvollisuus vakiokorvauksen maksamiseen syntyy aina kunkin keskeytymisen osalta erikseen. Näin ollen usea peräkkäinen pykälässä säädetyt aikarajat ylittävä keskeytys verkkopalvelussa luo velvoitteen vakiokorvauksen maksamiseen. Verkkopalvelun keskeytystä on kuitenkin arvioitava yhtenä kokonaisuutena, vaikka verkonhaltija onnistuisi hetkittäin kytkemään sähköntoimituksen, mikäli toimitus ei tällaisessa tapauksessa selvästi korjaannu olosuhteet huomioon ottaen kohtuulliseksi katsottavaksi ajaksi. Toisaalta verkonhaltija voi – mikäli tähän mahdollisuuksia ilmenee – pyrkiä vapautumaan korvausvastuusta jakelemalla sähköä eri kohteisiin siten, ettei korvausperustetta synny ja samalla mahdollistaa asiakkailleen mahdollisuuden hyödyntää sähköä tulevaan tai tuleviin toimituskatkoihin siihen saakka, kunnes sähkönjakelu voidaan saattaa tavanomaiseen tilaan.

Pykälän 2 momentissa ehdotetaan vakiokorvausjärjestelmää muutettavaksi lisäämällä siihen kaksi uutta porrasta. Ensimmäinen lisäporras tulisi sovellettavaksi kahdeksan vuorokauden jälkeen, jolloin vakiokorvauksen määrä nousisi 150 prosenttiin vuotuisesta siirtopalvelumaksusta. Toinen lisäporras tulisi sovellettavaksi 12 vuorokauden jälkeen, jolloin vakiokorvauksen määrä nousisi 200 prosenttiin vuotuisesta siirtopalvelumaksusta. Vakiokorvauksen laskentaperusteena käytetään asiakkaan vuotuista siirtopalvelumaksua veroineen. Loppuvuodesta 2011 olleen Tapani- ja Hannu -myrskyjen seurauksena lukuisat kotitaloudet olivat eräillä alueilla pitkiäkin aikoja ilman sähköä. Vakiokorvausjärjestelmän lisäportailla halutaan parantaa asiakkaiden keskeytyskorvauksia erityisen pitkissä keskeytyksissä sekä kannustaa jakeluverkonhaltijoita kehittämään sähköverkkoaan ja viankorjaustoimintaansa sellaiseksi, että keskeytysten aiheuttamat haittavaikutukset asiakkaille jäisivät mahdollisimman vähäisiksi.

Pykälän 3 momentissa määritellään vakiokorvauksen asiakaskohtainen enimmäismäärä. Koska on mahdollista, että jakeluverkonhaltija saattaa joutua suorittamaan vakiokorvausta hyvinkin suurelle osuudelle asiakaskunnastaan, on tarkoituksenmukaista asettaa jakeluverkonhaltijan vastuuta rajoittava asiakaskohtainen korvauskatto kutakin keskeytystä kohti. Pykälän 4 momentti sisältää tarkentavan säännöksen verkkopalvelun keskeytymiseen perustuvan vakiokorvauksen suhteesta 13 luvussa säädettyihin verkonhaltijan virheeseen ja sopimusrikkomuksiin sekä niiden seurauksiin. Vakiokorvausta koskeva säännös täydentää lain virhettä ja sopimusrikkomuksia koskevaa sääntelyä. Sähkönjakelu tai -toimitus voi olla virheellinen vaikka 100 §:ssä vakiokorvauksen suoritusvelvoitteen synnyttävä keskeytysaika ei täyttyisikään. Vastaavasti vakiokorvausta koskevan säännöksen erilaisen rakenteen vuoksi ei korvausperusteen synnyttävän keskeytysajan täyttyminen välttämättä merkitse, että sähkönjakelussa tai -toimituksessa olisi 97 §:ssä tarkoitettu virhe. Mikäli verkonhaltijan asiakkaalle kuitenkin syntyisi sähkönjakelun keskeytymisen perusteella oikeus sekä 98 §:n mukaiseen hinnanalennukseen että 100 §:n mukaiseen vakiokorvaukseen, hänellä olisi oikeus saada korvaus kannaltaan edullisemman perusteen mukaisesti. Saman keskeytyksen perusteella voisi kuitenkin syntyä oikeus ainoastaan jommankumman perusteen mukaiseen hyvitykseen. Vakiokorvausta koskevalla säännöksellä ei sen sijaan ole vaikutusta asiakkaan oikeuteen saada 99 §:n perusteella korvausta sähkönjakelun keskeytyksen vuoksi mahdollisesti kärsimistään vahingoista.

Asian oikeudellinen arviointi

Asiassa on ratkaistavana kysymys siitä, onko A Oy:n sähkönjakelun keskeytymisen johdosta sähkömarkkinalain 100 §:n perusteella asiakkailleen suorittamaa vakiokorvausta pidettävä arvonlisäverolain 78 §:ssä tarkoitettuna alennukseen tai hyvitykseen rinnastettavana oikaisueränä, jonka yhtiö saa vähentää myynnistä suoritettavan veron perusteesta, vai onko kysymys vahingonkorvauksen luonteisesta erästä, joka ei kuulu arvonlisäverolain soveltamisalaan.

Arvonlisäverolain 78 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuilla oikaisuerillä, kuten hinnanalennuksella, oikaistaan tavaran ja palvelun myynnistä saatua vastiketta. Hinnanalennuksella hyvitetään tavarassa tai palvelussa olevaa virhettä siten, että vastiketta alennetaan virhettä vastaavalla määrällä. Sen sijaan vahingonkorvauksella korvataan tavaran tai palvelun virheestä aiheutuneet vahingot. Vahingonkorvaus on itsenäinen tavaran ja palvelun myyntihinnasta erillinen erä eikä sillä ole alennuksen tavoin vaikutusta vastikkeen määrään. Siten hinnanalennuksella - toisin kuin vahingonkorvauksella - voidaan katsoa olevan välitön liityntä tavaran luovutukseen tai palvelun suoritukseen ja niistä saatuun vastikkeeseen.

Sähkömarkkinalain 100 §:n 4 momentin ja sitä koskevien lain esitöiden mukaan vakiokorvaus on vaihtoehtoinen hyvitysmuoto sähkömarkkinalain 98 §:n mukaisen hinnanalennuksen rinnalla. Asiakkaalla on oikeus hinnanalennukseen silloin, kun sähkönjakelussa on ollut virhe eli muun muassa silloin, kun sähkönjakelu on ollut yhtäjaksoisesti tai toistuvasti keskeytyneenä eikä keskeytystä voida pitää vähäisenä. Samaten asiakkaalla on oikeus vakiokorvaukseen silloin, kun sähkönjakelu on ollut yhtäjaksoisesti keskeytyneenä vähintään 12 tuntia. Molemmissa tapauksissa jakeluverkonhaltijalla on mahdollisuus vapautua hyvitysvelvollisuudesta tietyin edellytyksin, jotka vakiokorvauksen kohdalla ovat tiukemmat. Näin ollen asiakkaalla voi olla oikeus vakiokorvaukseen, vaikka jakeluverkonhaltija olisi hinnanalennuksen osalta hyvitysvelvollisuudesta vapaa. Vastaavasti asiakkaalla voi olla oikeus hinnanalennukseen silloin, kun vakiokorvauksen edellyttämä keskeytysaika ei täyty.

Toisin kuin hinnanalennus vakiokorvaus on kiinteämääräinen ja se hyvitetään ilman eri vaatimusta. Hinnanalennuksen tai vakiokorvauksen lisäksi asiakkaalla on oikeus sähkömarkkinalain 99 §:n mukaiseen vahingonkorvaukseen muun muassa silloin, kun sähkönjakelun keskeytymisestä on aiheutunut hänelle vahinkoa.

Ostajan oikeus vakiokorvaukseen perustuu siihen, että sähkönjakelu ja sähköntoimitus ovat keskeytyneet eikä toimitus siten ole vastannut sovittua. Toimituksen puuttumisen johdosta maksettavan korvauksen tarkoituksena on siten katsottava olevan ostajalle keskeytymisestä syntyvän haitan ja vahingon korvaaminen. Merkitystä ei korvauksen luonteen suhteen ole sillä, että ostaja voi saada vahingonkorvausta keskeytyksestä aiheutuneesta lisävahingosta myös muulla perusteella.

Toimitussopimuksen mukainen vakiokorvauksen määrä ei perustu todelliseen ja osoitettuun vahingon määrään. Kun otetaan huomioon, että EUT:n asiassa C-277/05, Société thermale d’Eugenié-les-Bains, antaman tuomion mukaan kysymyksessä voi olla vahingonkorvaus myös silloin, kun korvaus on kiinteämääräinen eikä vastaa aiheutuneen vahingon määrää, korvauksen sanotulla määräytymisperusteella ei ole asiassa merkitystä.

Keskusverolautakunta katsoo, että vakiokorvaus on sähkön loppukäyttäjälle sähkönjakelun ja sähköntoimituksen keskeytymisestä maksettava korvaus. Kysymys on näin ollen vahingonkorvauksen luonteisesta erästä. Vakiokorvausta ei ole pidettävä arvonlisäverolain 78 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamana oikaisueränä, joka voidaan vähentää palvelun myynnistä suoritettavan veron perusteesta.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Yhtiöon valituksessaan vaatinut, että keskusverolautakunnan päätös kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitettu sähkömarkkinalain mukainen vakiokorvaus on arvonlisäverolain 78 §:n 1 momentissa tarkoitettu alennus, hyvitys tai muu sellaisen oikaisuerä, joka voidaan vähentää myynnin veron perusteesta.

Vaatimustensa tueksi yhtiö on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Arvonlisäverolain 78 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan veron perusteesta saadaan vähentää ostajalle annettu, verollista myyntiä koskeva vuosi- ja vaihtoalennus, osto- ja myyntihyvitys, ylijäämänpalautus sekä muu sellainen oikaisuerä. Näiden veron perusteeseen vaikuttavien oikaisuerien käsite on siten laaja ja kuvastaa siinä suhteessa itse veron perusteen määritelmän laajuutta.

Arvonlisäverolaissa, arvonlisäverodirektiivissä tai muissakaan arvonlisäverotusta koskevissa säännöksissä ei ole erikseen määritelty vahingonkorvauksen käsitettä. Näin ollen vahingonkorvauksen määrittely sisältyy käänteisesti arvonlisäverolain 1 §:n mukaiseen arvonlisäveron soveltamisalan määritelmään. Arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolelle jäävän vahingonkorvauksen keskeinen tunnusmerkki on siten se, että oikeus sen saamiseen syntyy sellaisen tapahtuman - eli vahingon - johdosta, joka ei ole osa tavaran tai palvelun myyntiä ja sitä koskevaa sopimussuhdetta.

Yhtiö katsoo, että asiassa on annettava olennainen merkitys yleiselle vahingonkorvausoikeuden mukaiselle vahingonkorvauksen määritelmälle ja sen rajauksille. Vahingolla on Suomen vahingonkorvausoikeudessa yleensä tarkoitettu sellaista ulkoisen seikan aiheuttamaa odottamatonta muutosta, jota on pidettävä vahingonkärsijän kannalta epäedullisena.

Ensinnäkin on kyseenalaista, kuinka odottamatonta muutosta sähkönjakelun väliaikainen keskeytyminen käytännössä merkitsee, kun otetaan huomioon vakiokorvauksen säätämisen yhteydessä esitetyt perustelut sähkömarkkinalain muutokselle (HE 218/2002 vp). Lisäksi on kyseenalaista, merkitseekö sähkönjakelun väliaikainen keskeytyminen vahingon syntymistä asiakkaalle, joka ei vain tiettynä aikana pysty hankkimaan ja käyttämään sähköenergiaa. Vakiokorvaus ei mitenkään rajaa asiakkaan oikeutta varsinaiseen vahingonkorvaukseen mahdollisen vahingon syntyessä sähkön käyttömahdollisuuden keskeytymisen johdosta.

Vahingonkorvauksen käsitteen kannalta keskeisiä periaatteita ovat täyden korvauksen periaate ja siihen sisältyvä niin sanottu rikastumiskielto. Täyden korvauksen periaate on vahingonkorvausoikeudessa korvauksen laskemisen peruste. Yleisessä muodossa periaate voidaan kiteyttää siten, että korvausta on maksettava niin suuri määrä, että vahingonkärsijä pääsee korvauksen johdosta asemaan, jossa hän olisi, ellei vahinkotapahtumaa olisi sattunut.

Valituksen kohteena olevassa asiassa verkkopalvelusopimuksen asiakas on sähkönjakelun keskeytymisen aiheuttamien haittojen osalta oikeutettu saamaan täyden korvauksen kärsimästään haitasta ja muista syntyneistä vahingoista. Ei siten ole epäselvyyttä siitä, etteikö asiakkaan tällainen vahingonkorvaus sähkönjakelun keskeytymisen aiheuttamista vahingoista olisi vahingonkorvaus sekä vahingonkorvausoikeuden tarkoittamassa mielessä että myös arvonlisäverotuksessa, eikä tällöin maksettava todellinen vahingonkorvaus ole ennakkoratkaisun tai valituksen kohteena. Asialla on kuitenkin yhtiön käsityksen mukaan huomattava oikeudellinen merkitys arvioitaessa saman asiakkaan saman keskeytymistapahtuman johdosta saaman vakiokorvauksen luonnetta.

Rikastumiskielto on määritelty siten, ettei vahingonkärsijä saa vahingonkorvauksen kautta hyötyä vahinkotapahtumasta. Käytännössä tästä periaatteesta voi tosin joissakin erityistilanteissa olla poikkeuksia esimerkiksi erityisten standardisoitujen korvausten vuoksi tai vahingonkärsijän samalla saaman lahjan johdosta, mutta huomattava on, etteivät nämäkään poikkeustilanteet ulota itse vahingonkorvauksen käsitettä sellaisiin erikseen sovittuihin ja automaattisesti maksettaviin korvauksiin, jotka maksetaan, vaikka asiakas olisi jo saanut vahingonkorvauksen pääsäännön mukaisen täysimääräisen korvauksen kärsimästään vahingosta.

Voidaan siis todeta, että asiakkaan saadessa vahinkotapahtuman johdosta korvaukseksi aiheutuneista vahingoista vahingot täysimääräisesti kattavan vahingonkorvauksen, kysymyksessä on vahingonkorvausoikeuden ja arvonlisäverotuksen kannalta vahingonkorvaus. Jos asiakas silloin saa automaattisesti saman tapahtuman johdosta lisäksi muun, myyjän ja asiakkaan väliseen sopimussuhteeseen perustuvan korvauksen ilman, että kysymys olisi havaitun todellisen lisävahingon korvaamisesta, kysymys ei vahingonkorvausoikeuden mukaan voi olla vahingonkorvauksesta. Yhtiö katsoo, ettei tällöin ole myöskään arvonlisäverotuksessa perusteita lukea tällaisia muita, sopimussuhteeseen perustuvia korvauksia vahingonkorvaukseksi taikka muuksi verotuksen ulkopuoliseksi suoritukseksi.

Kun verkkopalvelusopimuksen asiakkaalle maksetaan vakiokorvaus, asiakkaalla ei ole samaan aikaan oikeutta hinnanalennukseen saman keskeytyksen johdosta, vaan vakiokorvaus ja hinnanalennus ovat keskenään vaihtoehtoisia korvausmekanismeja. Näin ollen ja ottaen myös huomioon arvonlisäverolain 78 § :n 1 momentin 1 kohdan säännös ja sen laaja soveltamisala verollisiin myyntisopimuksiin liittyvien erilaisten hyvitysten kohdalla, on ilmeistä, että kysymyksessä olevat vakiokorvaukset kuuluvat kyseisen lainkohdan piiriin.

Johtopäätöksenään yhtiö on todennut, että sähkömarkkinalain mukainen vakiokorvaus on lainsäätäjän valitsema erityinen ohjauskeino, jolla verkonhaltijoita ohjataan panostamaan toimitusvarmuuden ylläpitämiseen ja parantamiseen. Kysymys ei siis ole esimerkiksi normaalista sopimussakosta tai viivästyssakosta. Sopimussakkoon liittyy suorituksessa oleva virhe, joka oletettiin mahdollisesti jo suorituksen myyntiä koskevan sopimuksen tekovaiheessa (KHO 2014:192). Vakiokorvauksen maksaminen ei edellytä eikä tarkoita, että suorituksessa olisi virhe, vaan kuten sähkömarkkinalain esitöissä todetaan, kysymys on sähkönkäyttömahdollisuuden puuttumisesta. Vakiokorvauksen osalta suorituksen virheellisyydellä ei ole merkitystä vaan ainoastaan keskeytyksen pituudella.

Vakiokorvaus on siis kiinteämääräinen hyvitys eli hinnanalennus sähkönkäyttäjälle silloin, kun sopijaosapuoli ei ole onnistunut pitämään sopimuksen mukaisesti yllä sähkönjakelua eli asiakkaan mahdollisuus hankkia ja käyttää sähköä on keskeytynyt yhtäjaksoisesti vähintään laissa säädetyn vähimmäisajan (12 tuntia).

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on valituksen johdosta antamassaan vastineessa esittänyt muun ohella seuraavaa:

Asiassa on kysymys siitä, onko yhtiön sähkönjakelun keskeytymisen vuoksi sähkömarkkinalain 100 §:n perusteella asiakkailleen suorittamaa vakiokorvausta pidettävä arvonlisäverolain 78 §:ssä tarkoitettuna hyvityksenä, jonka yhtiö saa vähentää myynnistä suoritettavan veron perusteesta, vai onko kysymys vahingonkorvauksen luonteisesta erästä, joka ei kuulu arvonlisäveron soveltamisalaan.

Oikeudenvalvontayksikkö toteaa, että veroa suoritetaan hyödykkeen myynnistä saadusta vastikkeesta. Veron perustetta alennetaan sellaisilla alennuksilla ja hyvityksillä, joita ei ole voitu ottaa huomioon, kun myynnistä suoritettavaa veroa on laskettu. Veron perusteen alentaminen edellyttää siten vastikkeellisen liiketoimen tapahtumista, joko palvelun suorittamista tai tavaran luovuttamista vastiketta vastaan. Sen sijaan vahingonkorvauksessa ja vahingonkorvauksen luonteisessa erässä ei katsota olevan kysymys tavaran tai palvelun myynnistä.

Jotta kysymyksessä voisi olla arvonlisäverodirektiivin 79 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdassa tarkoitettu ostajalle annettu hyvitys, edellyttää se säännöksen sanamuodon mukaan sitä, että hyvitys toteutuu liiketoimen suorittamisen hetkellä. Ratkaistavana olevassa asiassa liiketoimen suorittamista ei tapahdu lainkaan, sillä kysymys on sähkönjakelun keskeytymisestä maksetusta korvauksesta. Yhtiö ei luovuta asiakkaalleen sähköenergiaa tai sähkönsiirtoa tai mitään muutakaan hyödykettä keskeytyksen aikana, jonka myynnin veron perustetta voitaisiin oikaista arvonlisäverolaissa ja -direktiivissä tarkoitetulla tavalla. Sopimuksen mitätöimisellä, peruuttamisella tai purkamisella tarkoitetaan tilannetta, jossa sopimuksessa tarkoitetut suoritukset vastavuoroisesti peruutetaan kokonaan tai osittain. Käsillä olevassa asiassa ei ole kysymys arvonlisäverodirektiivin 90 artiklassa tarkoitetuista tilanteista.

Sähkömarkkinalain mukaan vakiokorvaus ja hinnanalennus ovat toisensa poissulkevat. Tämä tarkoittaa sitä, että hinnanalennus on vaihtoehto vakiokorvaukselle. Käsillä olevassa asiassa ei ole kysymys hinnanalennuksesta vaan vakiokorvauksesta. Vakiokorvauksen lisäksi kuluttajalla voi olla oikeus saada lain 99 §:n perusteella korvausta sähkönjakelun keskeytyksen vuoksi mahdollisesti kärsimistään vahingoista. Sähkömarkkinalain esitöistä kuitenkin ilmenee myös se, että vakiokorvauksen suuruuden määrittelyssä on otettu huomioon korvauksen oikeudenmukainen määrä suhteessa asiakkaalle aiheutuvan haitan määrään.

Sähkön loppukäyttäjällä on vähintään 12 tunnin yhtäjaksoisen sähkönjakelun tai sähköntoimituksen keskeytymisen perusteella oikeus vakiokorvaukseen suoraan sähkömarkkinalain nojalla. Sähkö (sähköenergia ja sähkönsiirto) laskutetaan kuluttajalta tavanomaisesti jälkikäteen eikä vakiokorvauksella ole suoraa ja välitöntä vaikutusta sähköstä perittyyn vastikkeeseen. Sillä, miten vakiokorvauksen suorittaminen teknisesti toteutetaan, ei kuitenkaan ole asiassa merkitystä.

Hinnanalennuksella ja -hyvityksellä hyvitetään tavarassa tai palvelussa olevaa virhettä ja oikaistaan tavaran tai palvelun myynnistä saatua vastiketta. Sen sijaan vahingonkorvauksessa ei ole kysymys tavaran tai palvelun myynnistä. Vahingonkorvauksella ei ole vaikutusta myyntihintaan. Myynnistä suoritettavan veron perusteen alentaminen hyvityksen määrällä edellyttää myyntitapahtumaa. Vakiokorvauksessa ei ole kysymys myynnistä suoritettavan veron perusteesta vähennettävästä oikaisuerästä, sillä vakiokorvauksella on yhteys tilanteeseen, jossa verollista hyödykkeen luovutusta ei tapahdu lainkaan. Toisin sanoen vakiokorvauksen ja hyvitetyn hyödykkeen välinen välitön yhteys puuttuu, sillä vakiokorvauksella ei ole vaikutusta luovutetun sähkön myyntihintaan.

Vakiokorvaus on korvaus siitä, että sähköntoimitus on keskeytynyt eli toisin sanoen korvaus sähkönkäyttömahdollisuuden puuttumisesta. Oikeudenvalvontayksikkö katsoo, että vakiokorvaus korvaa sähkön loppukäyttäjälle sähkönjakelun keskeytymisestä mahdollisesti aiheutuvaa vahinkoa ja haittaa. Kuluttajalla ei ole mahdollisuutta käyttää sähköä lainkaan sellaisen yhtäjaksoisen keskeytyksen aikana, jota jo pituudeltaankin voidaan pitää ainakin haittaa aiheuttavana. Yhtiön asiakkaalleen suorittama sähkömarkkinalain mukainen vakiokorvaus on vahingonkorvauksen luonteinen erä, joka ei kuulu arvonlisäveron soveltamisalaan. Merkitystä ei korvauksen luonteen suhteen ole sillä, että ostaja voi saada vahingonkorvausta keskeytyksestä aiheutuneesta vahingosta myös muulla perusteella. Merkitystä ei myöskään ole vakiokorvauksen määräytymisperusteella eikä sillä, että vakiokorvaus ei välttämättä vastaa aiheutuneen haitan ja vahingon määrää.

Arvonlisäverolaissa ja -direktiivissä on säädetty veron perusteen oikaisemisesta maksun laiminlyönnin tai sopimuksen purkamisen johdosta sekä muissa erikseen säädetyissä tilanteissa. Oikaisumahdollisuutta ei voida laajentaa muihin kuin arvonlisäverolaissa ja -direktiivissä säädeltyihin tilanteisiin. Vakiokorvauksessa ei ole kysymys sellaisesta tapahtumasta, joka arvonlisäverolain tai -direktiivin nojalla oikeuttaisi oikaisemaan veron perustetta. Jotta vakiokorvaus voisi olla veron perusteeseen vaikuttava hyvitys, tulisi sillä olla välitön liityntä tavaran luovutukseen tai palvelun suoritukseen ja niistä saatuun vastikkeeseen. Vakiokorvaus ei ole suoraan yhteydessä mihinkään vastikkeelliseen tavaran luovutukseen tai palvelun suoritukseen. Vakiokorvaus korvaa sähkön loppukäyttäjälle sähkönjakelun keskeytymisestä aiheutuvaa haittaa. Korvauksella ei ole merkitystä sähköenergiasta ja sähkönsiirrosta loppukuluttajalta perittävän vastikkeen määrään, joka määräytyy kulutetun sähkön perusteella.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on esittänyt yhtiön valituksen hylkäämistä.

Yhtiö on antanut vastaselityksen.

Yhtiön vastaselitys on lähetetty tiedoksi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

A Oy:n valitus hylätään. Keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Asiassa on kysymys siitä, onko sähkömarkkinalain 100 §:n nojalla kuluttajalle sähkönjakelun keskeytyksen vuoksi maksettavaa vakiokorvausta pidettävä arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolisena vahingonkorvauksen luonteisena eränä vai arvonlisäverolain 78 §:n (1064/2016) 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna oikaisueränä, joka yhtiöllä on oikeus vähentää verollisen myynnin veron perusteesta. Keskusverolautakunnan valituksenalaisen päätöksen mukaan kysymyksessä on arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolelle jäävä vahingonkorvaus.

Yhtiön valituksen hyväksymistä puoltaisi se seikka, että vakiokorvauksen käsitteleminen vahingonkorvauksena johtaa siihen, että yhtiö on velvollinen suorittamaan arvonlisäveroa suuremmasta määrästä kuin mitä se vakiokorvauksen maksamisen jälkeen kokonaisuudessaan saa asiakkaaltaan. Oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, että myös arvonlisäverolliseen liiketoimeen liittyvää asiakkaalle maksettavaa hyvitystä on tarkasteltava hyvityksen objektiivisesti arvioitavan tarkoituksen perusteella, eikä edellä mainitulla näkökohdalla siten ole asiassa ratkaisevaa merkitystä. Tämä tulkinta ilmenee korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä KHO 2014:192.

Asiaa arvioitaessa on korostettava sitä keskusverolautakunnan päätöksen perusteluissa mainittua seikkaa, että vakiokorvauksen perusteena on se, ettei tiettynä aikana ole toimitettu sovittua hyödykettä eli sähkönsiirtoa lainkaan. Kysymys ei siten ole siitä, että toimitettu hyödyke olisi laadultaan puutteellinen, mikä puolestaan viittaisi siihen, että kysymyksessä olisi ostajalle myönnetty verollisen myynnin oikaisueränä käsiteltävä hinnanalennus. Lisäksi on otettava huomioon, että sähkömarkkinalakia koskevan hallituksen esityksen (HE 20/2013 vp) lain 100 §:ää koskevien perustelujen mukaan vakiokorvauksen tarkoituksena on yhtäältä korvata kuluttajalle jakelun keskeytyksestä aiheutuvaa haittaa ja toisaalta kannustaa jakeluverkon haltijoita kehittämään sähköverkkoaan ja viankorjaustoimintaansa sellaiseksi, että keskeytysten aiheuttamat haittavaikutukset asiakkaille jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, että vakiokorvauksen tarkoituksena ei objektiivisesti katsoen ole pidettävä sähkönsiirron hinnan alentamista. Tätä korostaa myös se seikka, että korvauksen määrä voi enimmillään olla 200 prosenttia asiakkaan arvioidusta vuotuisesta siirtopalvelumaksusta, enintään kuitenkin 2 000 euroa. Hinnan oikaisuerän käsitteeseen ei voida katsoa kuuluvan, että palvelun myyjä on velvollinen hyvittämään asiakkaalle suuremman määrän kuin mitä hän olisi ilman jakelun keskeytystä oikeutettu saamaan asiakkaaltaan vuotuisesta toimituksesta.

Näillä ja muutoin keskusverolautakunnan päätöksessä esitetyillä perusteilla keskusverolautakunnan päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio ja Leena Romppainen. Asian esittelijä Marita Eeva.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Vesa-Pekka Nuotion äänestyslausunto:

"Hyväksyn valituksen. Kumoan keskusverolautakunnan päätöksen ja lausun uutena ennakkoratkaisuna, että ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitettu sähkömarkkinalain mukainen vakiokorvaus on arvonlisäverolain 78 §:n 1 momentissa tarkoitettu oikaisuerä, joka voidaan vähentää palvelun myynnistä suoritettavan veron perusteesta.

Perustelut

Arvonlisäverolain 78 §:n 1 momentin 1 kohdassa tai muussakaan arvonlisäverolain taikka arvonlisäverodirektiivin säännöksessä ei ole nimenomaisesti määritetty, mitä tarkoitetaan ostajalle annetulla alennuksella sekä muulla sellaisella oikaisuerällä. Tämän vuoksi katson, että sähkömarkkinalain 100 §:ssä tarkoitetun vakiokorvauksen luonne arvonlisäverotuksessa on arvioitava sen pohjalta, millainen suorituksen luonne on sähkömarkkinalain säännösten perusteella.

Vakiokorvausta koskeva, nykyisin voimassa oleva sähkömarkkinalain 100 § vastaa esitöidensä (HE 20/2012 vp, yksityiskohtaiset perustelut) mukaan asialliselta sisällöltään pääosin aiemmin voimassa olleen sähkömarkkinalain (386/1995) 27 f §:ää (444/2003). Aiemmin voimassa olleen sähkömarkkinalain esitöiden (HE 218/2002 vp, jakso 3.3) mukaan vakiokorvausta koskevan lakimuutoksen tavoitteena on ollut lisätä sähkömarkkinalakiin sähkön toimituksen keskeytyksiä koskeva korvausmenettely, johon perustuen jakeluverkonhaltijan tulisi suorittaa sähkönkäyttäjille keskeytysajan pituuteen ja vuosittaisen verkkopalvelumaksun suuruuteen perustuva vakiokorvaus sähkön käyttömahdollisuuden puuttumisesta. Esitöiden mukaan tavoitteena on ollut parantaa sähkönkäyttäjien oikeusasemaa sähkön toimituksen keskeytystilanteissa ja sähkönjakelun toimintavarmuutta.

Aiemmin voimassa olleen sähkömarkkinalain esitöissä on myös todettu, että vakiokorvaus täydentäisi sähkömarkkinalain 6 a luvussa säädettyjä sähköntoimituksen virheeseen perustuvia seuraamuksia; hinnanalennusta ja vahingonkorvausta. Säännöstöllä ei ole ollut tarkoitus muuttaa aiemmin voimassa olleen sähkömarkkinalain 27 c §:ään sisältyneen sähköntoimituksen virheen määritelmää. Aiemmin voimassa olleen sähkömarkkinalain 27 f §:n esitöissä (HE 218/2002 vp, yksityiskohtaiset perustelut) on edelleen todettu, että saman keskeytyksen perusteella voisi kuitenkin syntyä oikeus ainoastaan jommankumman perusteen mukaiseen hyvitykseen. Vakiokorvausta koskevalla säännöksellä ei sen sijaan ole vaikutusta asiakkaan oikeuteen saada 27 e §:n perusteella korvausta verkkopalvelun keskeytyksen vuoksi mahdollisesti kärsimistään vahingoista. Nämä seikat on todettu myös nykyisin voimassa olevan sähkömarkkinalain esitöissä.

Edellä selostettujen sähkömarkkinalain esitöiden perusteella katson, ettei vakiokorvaus ole luonteeltaan varsinainen hinnanalennus eikä varsinainen vahingonkorvauskaan, vaan että kyse on näitä seuraamuksia täydentävästä seuraamuksesta. Koska vakiokorvauksen edellytyksenä ei ole vahingon syntyminen loppukäyttäjälle ja koska saatu vakiokorvaus ei vaikuta loppukäyttäjän oikeuteen saada vahingonkorvausta sähkönjakelun keskeytyksestä mahdollisesti aiheutuneesta vahingosta, katson, ettei vakiokorvausta ole luonteeltaan rinnastettava vahingonkorvaukseen. Kun lisäksi otan huomioon, että vakiokorvaus on nykyisin voimassa olevaan sähkömarkkinalain 98 §:ssä säädettyyn hinnanalennukseen nähden vaihtoehtoinen seuraamus, katson, että vakiokorvaus on luonteeltaan hinnanalennuksen kaltainen arvonlisäverolain 78 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu muu oikaisuerä.”

 
Julkaistu 4.5.2018