KHO:2018:114

Ulkomaalaisasia – Perheenyhdistäminen – Perheenjäsen – Perheside – Perhesuhde – Alaikäinen lapsi – Olosuhteiden perusteella tehtävä kokonaisarvio – Lapsen etu

Vuosikirjanumero: KHO:2018:114
Antopäivä: 17.8.2018
Taltionumero: 3796
Diaarinumero: 5755/4/17
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:114

Vuonna 2001 syntynyt A oli Thaimaan kansalaisen B:n biologinen tytär. A oli alaikäinen ja naimaton. B oli Suomessa asuvan Suomen kansalaisen perheenjäsen, ja hänelle oli myönnetty oleskelulupa Suomen kansalaisen perheenjäsenenä.

Maahanmuuttovirasto oli hylännyt A:n perhesideperusteista oleskelulupaa koskevan hakemuksen sillä perusteella, että A ei ollut B:n ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentissa tarkoitettu perheenjäsen. Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n Maahanmuuttoviraston päätöksestä tehdyn valituksen. Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus olivat päätöksissään viitanneet siihen, ettei B ollut A:n huoltaja.

A ja B olivat asuneet yhdessä vuoteen 2009 saakka. A oli ollut kahdeksanvuotias, kun B vapaaehtoisesti oli muuttanut Suomeen. Tämän jälkeen A oli asunut isoäitinsä kanssa. Vaikka A:n isä oli ollut A:n laillinen huoltaja, oli isoäiti tosiasiallisesti vastannut A:n kasvatuksesta. B oli hakenut oleskelulupaa A:lle vuonna 2013, eli neljä vuotta Suomeen muuttonsa jälkeen. A oli asunut Thaimaassa vuoteen 2015, jolloin hän oli saapunut Suomeen.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että sellaisissa tapauksissa, joissa vanhempi oli muuttanut kotimaastaan vapaaehtoisesti ja oleskelulupaa lapselle oli haettu vasta useita vuosia vanhemman Suomeen saapumisen jälkeen, lähtökohtana voitiin pitää sitä, että vanhemman ja lapsen välillä ei enää vallinnut ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentissa tarkoitettua perhesidettä. Asiaa oli kuitenkin arvioitava ottaen huomioon kuhunkin yksittäistapaukseen liittyvät olosuhteet kokonaisuudessaan.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että asiaa kokonaisuutena arvioiden oli ensinnäkin huomioitava, että B oli hakenut A:lle oleskelulupaa jo vuonna 2013 ja siten yrittänyt saada A:n luokseen Suomeen. Ottaen huomioon tämän lisäksi B:n ja A:n välisen suhteen luonteen ja heidän keskinäinen yhteydenpitonsa B:n Suomeen muuton jälkeen sekä heidän yhdessä Suomessa viettämänsä perhe-elämä, B:n ja A:n välillä oli katsottava vallitsevan sellainen perheyhteys, että vaatimus ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentissa tarkoitetusta perheenjäsenyydestä täyttyi. Oleskeluluvan myöntämistä voitiin pitää myös lapsen edun mukaisena.

Korkein hallinto-oikeus kumosi Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset ja palautti asian Maahanmuuttovirastolle oleskeluluvan myöntämiseksi.

Ulkomaalaislaki 6 § 1 momentti, 37 § 1 momentti, 50 § 1 momentti ja 66 a §

ks. KHO 2014:162, vrt. KHO 2016:204

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander, Taina Pyysaari ja Anne Nenonen. Esittelijä Jenny Rebold.

Seloste on kokonaisuudessaan ruotsinkielisellä päätössivustolla.

 
Julkaistu 17.8.2018