KHO:2018:118

Ulkomaalainen – Turvapaikka – Kansainvälinen suojelu – Sur place -tilanne – Kääntyminen islamista – Uskonvakaumuksen tutkiminen – Suullinen käsittely

Vuosikirjanumero: KHO:2018:118
Antopäivä: 23.8.2018
Taltionumero: 3848
Diaarinumero: 950/4/18
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:118

Irakista olevalle turvapaikanhakija A:lle oli pidetty Maahanmuuttovirastossa uusi turvapaikkapuhuttelu sen jälkeen, kun hän oli valituksessaan hallinto-oikeudelle kertonut olevansa vainon vaarassa kotimaassaan kristityksi kääntymisen johdosta. Maahanmuuttovirasto ei hyväksynyt tosiseikkana, että A olisi kääntynyt kristinuskoon ja että hän olisi vakaumuksellinen kristitty. Maahanmuuttovirasto hylkäsi A:n kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen.

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta ilmeisen tarpeettomana. Hallinto-oikeus katsoi, että A:n kääntyminen kristinuskoon oli epäuskottavaa ja hylkäsi valituksen.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että kääntymisen aitouden selvittäminen oli olennaista tapauksissa, joissa kristinuskoon kääntyminen sinänsä voi johtaa vainon vaaraan kotimaassa. Irakia koskevan maatiedon perusteella kristinuskoon kääntyneet entiset muslimit voivat olla vainon vaarassa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että valittaja oli suullisesti voinut esittää selvitystä kääntymisestään Maahanmuuttovirastossa. Tämä ei kuitenkaan korvannut hallintolainkäyttölain mukaista suullista käsittelyä, kun kysymys on valittajan kristinuskoon kääntymisen aitoudesta ja Maahanmuuttovirasto oli pitänyt valittajan kertomusta tältä osin epäuskottavana. Tuomioistuin ei ole sidottu hallintomenettelyssä esitettyyn selvitykseen, vaan arvioi selvityksen tarpeen ja merkityksen itsenäisesti. Tähän nähden ja kun otettiin huomioon valittajan menettelylliset oikeudet hänen pyrkiessään osoittamaan olevansa oikeutettu kansainväliseen suojeluun henkilökohtaisen vakaumuksen ja siitä aiheutuvan vainon perusteella, valittajan uskonnollisen kääntymisen aitouden arviointi puheena olevassa asiassa olisi edellyttänyt valittajan pyytämän suullisen käsittelyn toimittamista ja valittajan henkilökohtaista kuulemista. Asia palautettiin hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamista varten.

Hallintolainkäyttölaki 33, 37 ja 38 §

Päätös, josta valitetaan

Itä-Suomen hallinto-oikeus 2.2.2018 nro 18/0146/5

Asian aikaisemmat vaiheet

Maahanmuuttovirasto oli päätöksellään 19.8.2016 hylännyt Irakin kansalaisen A:n (jäljempänä valittaja) turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja päättänyt käännyttää hänet kotimaahansa Irakiin.

Itä-Suomen hallinto-oikeus oli päätöksellään 27.2.2017 kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut asian sille uudelleen käsiteltäväksi. Valittaja oli valituksessaan uutena perusteena vedonnut kristinuskoon kääntymiseen.

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 10.8.2017 hylännyt valittajan turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja päättänyt käännyttää hänet kotimaahansa Irakiin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta ja valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään kristinuskoon kääntymisen ja suullisen käsittelyn osalta seuraavasti:

Kristinuskoon kääntymisen osalta

Valittaja on 28.3.2017 pidetyssä turvapaikkapuhuttelussa kertonut luopuneensa kristinuskosta [po. islaminuskosta] vuonna 2011 ollessaan Syyriassa, missä hän kävi kirkossa noin 1,5 kuukauden ajan. Valittaja on kertonut kääntyneensä kristinuskoon, koska Jeesus oli puhunut hänelle unessa ja käskenyt hänen mennä kirkkoon. Valittaja on palattuaan Irakiin vuonna 2012 joutunut pitämään kääntymisensä piilossa perheeltään, ja hän on ainoastaan voinut rukoilla salaa ja etsiä tietoja internetistä. Irakissa valittaja on joutunut harjoittamaan islamin uskontoa sekä rukoilemaan perheensä kanssa, jotta häntä ei epäiltäisi. Valittaja ei ole kertonut kääntymisestään aikaisemmin, koska hän on tullut Suomeen muusta kuin uskonnon takia eikä hänen kääntymisensä ollut aikaisemmin sukulaisten tiedossa.

Maahanmuuttoviraston päätöksestä ilmenevä maatieto koskien islaminuskosta luopuneisiin kohdistuvasta uhasta Irakista tukee sinällään valittajan pelkoa vainotuksi joutumisesta. Asiassa on kuitenkin vielä arvioitava, onko valittajan katsottava olevan tosiasiassa vaarassa kotimaassaan.

Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö UNHCR on laatinut turvapaikkahakemuksia käsitteleville tahoille ohjeistuksen uskontoon perustuvaa suojeluntarvetta koskien. Kotimaasta lähdön jälkeistä, eli niin sanotun sur place -tilanteen aiheuttavaa uskonnollista kääntymistä koskien UNHCR ohjeistaa kiinnittämään huomiota erityisesti hakemuksen uskottavuuteen sekä kääntymisen aitouteen ja olosuhteisiin, joissa kääntyminen tapahtuu. Hyödyllistä on selvittää hakijan motivaatiota kääntymiseen ja sitä, mitä vaikutuksia kääntymisellä on ollut ihmisen elämään. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota siihen, onko kääntyminen tullut kotimaan viranomaisten tietoon ja miten nämä suhtautuisivat asiaan. (UNHCR Guidelines on International Protection: Religion-Based Refugee Claims under Article 1A(2) of the 1951 Convention and/or the 1967 Protocol relating to the Status of Refugees, 28.4.2004.)

Valittaja on asiassa toimitettujen kristillisten seurakuntien työntekijöiden antamien lausuntojen sekä konfirmaatiosta ja kasteesta annettujen todistusten perusteella osallistunut säännöllisesti Suomessa ollessaan X:n helluntaiseurakunnan sekä Y:n evankelisluterilaisen seurakunnan järjestämiin uskonnollisiin tapahtumiin ja jumalanpalveluksiin. Valittajalle on annettu arabiankielinen raamattu ja valittaja on suorittanut konfirmaation sekä hänet on kastettu rippikoulun päätteeksi 9.4.2017. Rippikoulu on käännetty arabian kielelle.

Maahanmuuttovirasto on pitänyt uskottavana edellä esitettyä selvitystä valittajan osallistumisesta Suomessa kristillisten seurakuntien tapahtumiin ja rippikouluun sekä valittajan kastamista. Hallinto-oikeus kuitenkin toteaa Maahanmuuttoviraston tavoin, ettei valittajan voida katsoa kääntyneen kristinuskoon pelkästään kyseisen selvityksen perusteella vaan asiassa on vielä arvioitava valittajan oma kertomus kristinuskoon kääntymisestä sekä asiassa saatu muu selvitys kokonaisuudessaan.

Hallinto-oikeus toteaa ensinnäkin valittajan kertomuksen islaminuskosta luopumisesta ja kristinuskoon kääntymisestä muuttuneen, kuten edellä Asaib Ahl al-Haqin valittajaan kohdistamien uhkausten kohdalla, asian käsittelyn eri vaiheissa. Valittaja on hakiessaan kansainvälistä suojelua kertonut olevansa uskonnoltaan sunnimuslimi, eikä hän ole turvapaikkapuhuttelussa 1.6.2016 kertonut kääntymisestään kristinuskoon Syyriassa, vaikka häntä on nimenomaisesti pyydetty kertomaan oleskelustaan Syyriassa. Asia ei myöskään ilmene valittajan Maahanmuuttoviraston 19.8.2016 päätöksestä tekemästä valituksesta tai hallinto-oikeudelle silloin toimitetusta lisäselvityksestä. Valittajan kertomusta tältä osin sekä kristinuskoon kääntymisen uskottavuutta kokonaisuudessaan heikentää lisäksi valittajan heikko tietämys kristinuskon perusteista, vaikka hän on kertonut harjoittaneensa uskontoa ja lukeneensa siitä muun ohella internetin kautta vuodesta 2011 lähtien. Valittaja ei ole esimerkiksi tiennyt, mitä pyhä kolminaisuusoppi tarkoittaa eikä hän ole osannut mainita raamatusta muita kirjoja kuin uudessa testamentissa olevat evankeliumit. Valittaja ei ole myöskään huomannut mitään yhtäläisyyksiä islaminuskon ja kristinuskon välillä, mikä osaltaan osoittaa, ettei valittajan kääntyminen ole perustunut syvälliseen pohdintaan uskontojen välillä.

Edellä mainitun lisäksi valittajan kertomus kristinuskon harjoittamisesta sekä sen merkityksestä valittajan elämässä on jäänyt pintapuoliseksi ja yleispiirteiseksi, kun hän on ainoastaan kertonut rukoilevansa Jumalalle sekä osallistuvansa seurakunnan toimintaan. Ottaen huomioon edellä mainitut valittajan tosiasiallista kristinuskoon kääntymistä heikentävät seikat sekä valittajan toteamus turvapaikkapuhuttelussa 28.3.2017, ettei islaminuskon harjoittamisen ja rukoilun teeskenteleminen ollut hänelle ongelma Irakissa ollessaan, on hallinto-oikeuden arvion mukaan valittajan tosiasiallista kääntymistä pidettävä epäuskottavana ja valittajan on katsottava osallistuneen kristillisten seurakuntien toimintaan sekä hankkineen kasteen ainoastaan kansainvälisen suojelun saamiseksi. Asiaa ei ole arvioitava toisin sillä perusteella, että valittajan on ilmoitettu kantaneen Suomessa ristiä, mistä on koitunut hänelle ongelmia, tai että hän käyttää nykyään nimeä B, koska hänen etunimensä viittaa profeetta Muhammediin.

Valittaja on Suomessa oleskellessaan jakanut sosiaalisessa mediassa kristinuskoon liittyvää aineistoa, kuvia kirkoista sekä kuvia, joissa valittaja on kristinuskoon liittyvien symbolien kanssa. Valittaja on kertonut hänen kristinuskoon kääntymisensä tulleen päivitysten myötä kotimaassaan asuvien sukulaistensa tietoon, minkä takia hänen enonsa on uhannut häntä puhelimitse ja hän on saanut perheeltään uhkausviestejä. Valittaja on lisäksi kertonut menettäneensä tapaamisoikeuden lapsiinsa sekä hänen vaimonsa on eronnut hänestä kääntymisen johdosta. Vastineen mukaan valittajan tytär on esiintynyt kahdessa eri tv-kanavan haastattelussa valittajan kristinuskoon kääntymisen johdosta.

Hallinto-oikeus on edellä katsonut, ettei valittajan tosiasiallista kääntymistä kristinuskoon ole pidettävä uskottavana. Turvapaikanhakija voi kuitenkin olla kotimaassaan vaarassa siitä huolimatta, ettei hänen kääntymistään ole pidetty uskottavana, mikäli turvapaikanhakijalla on perusteltu pelko joutua kotimaassaan vainotuksi ulkomaalaislain 87 b §:n 5 momentin mukaisesti oletetun uskonnollisen suuntauksen takia.

Valittaja on edellä mainitulla tavalla kertonut salanneensa Irakissa ollessaan kristinuskoon kääntymisensä, joten valittajan on katsottava olleen tietoinen häneen perheensä ja heimonsa taholta kohdistuvasta uhasta, mikäli tieto valittajan islaminuskosta luopumisesta tulisi kotimaassa asuvien sukulaisten tietoon. Valittaja ei ole tästä huolimatta vedonnut kristinuskoon kääntymiseensä kansainvälistä suojelua hakiessaan vaan hän on sen sijaan jakanut sosiaalisessa mediassa kristinuskoon liittyviä kuvia ja muuta aineistoa asettaen itsensä tietoisesti vaaraa. Asian paljastuminen on valittajan kertoman perusteella lisäksi sijoittunut samaan aikaan, kun valittaja on saanut tiedoksi Maahanmuuttoviraston 19.8.2016 tekemän kielteisen päätöksen. Valittajan kertomus hänen enonsa tekemästä uhkauspuhelusta on turvapaikkapuhuttelussa jäänyt puolestaan hyvin yleispiirteiseksi ja ulkokohtaiseksi eikä valittajan saamien muiden uhkailuiden tai avioeropäätöksen aitoudesta voida varmistua. Kun otetaan lisäksi huomioon valittajan sosiaaliseen mediaan lataaman sisällön laatu, on hallinto-oikeuden arvion mukaan valittajan toiminnan opportunistisen tarkoituksen katsottava olevan kotimaassa olevien sukulaisten tiedossa eikä valittajan ole siten katsottava olevan myöskään oletetun uskonnollisen suuntauksen takia vaarassa kotimaassaan.

Johtopäätökset

Edellä mainituilla perusteilla valittajan ei ole katsottava olevan kotimaahan palatessaan vaarassa joutua vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaisesti tai vaarassa joutua kärsimään ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua vakavaa haittaa.

Hallinto-oikeus arvioi Maahanmuuttoviraston päätöksestä ilmenevän ja edelleen ajantasaisena pidettävän Bagdadia koskevan maatiedon perusteella, ettei aseellinen selkkaus valittajan kotikaupungissa Bagdadissa ole siihen liittyvän mielivaltaisen väkivallan aste huomioon ottaen sellainen, että siitä aiheutuisi ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa kaikille kaupungissa oleskeleville. Valittaja on nuori, työkykyinen mies ja hän on kotoisin Bagdadista, missä hän on voinut asua ilman, että häneen on kohdistunut oikeudenloukkauksia sunnalaisuutensa takia. Valittajalla asuu lisäksi Bagdadissa sukulaisia. Kun otetaan siten huomioon valittajan henkilökohtaiset olosuhteet, hallinto-oikeus arvioi, että asiassa ei ole esitetty merkittäviä perusteita uskoa valittajan joutuvan Bagdadiin palautettuna todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Asiassa ei ole ilmennyt perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomaalaislain 52 §:n nojalla yksilöllisestä inhimillisestä syystä. Maahanmuuttovirasto on siten voinut hylätä valittajan kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä määrätä valittajan käännytettäväksi Irakiin. Asiaa ei ole arvioitava toisin hallinto-oikeudelle esitetyn selvityksen perusteella.

Suullinen käsittely

Valittaja on vaatinut suullisen käsittelyn järjestämistä. Suullisessa käsittelyssä kuultaisiin henkilöitä seurakunnasta todistajina valittajan toiminnasta seurakunnassa sekä miten kääntyminen on vaikuttanut valittajan käytökseen ja elämäntapaan.

Korkein hallinto-oikeus on muun ohella vuosikirjaratkaisuissaan KHO:2011:114 ja KHO:2017:63 ottanut kantaa suullisen käsittelyn järjestämiseen hallinto-oikeudessa, kun kansainvälistä suojelua koskevassa asiassa on kyse uskonnollisesta kääntymisestä. Päätöksissä korkein hallinto-oikeus on todennut, että uskonnollinen kääntyminen alkuperämaasta lähdön jälkeen saattaa nostaa esille kääntymisen todelliseen tarkoitukseen ja vakaumuksen uskottavuuteen liittyviä kysymyksiä, jotka edellyttävät kääntymisen olosuhteiden ja aitouden mahdollisimman perusteellista selvittämistä. On arvioitava, onko kotimaasta lähdön jälkeisten toimien ainoana tai tärkeimpänä tarkoituksena ollut harjoittaa uskonnonvapauden ja oman vakaumuksen mukaisesti uutta uskontoa vai onko pyritty vain luomaan edellytykset kansainvälisen suojelun saamiseksi. Lisäksi on arvioitava, mikä vaikutus näillä tapahtumilla olisi, jos turvapaikanhakija palaisi kotimaahansa. Turvapaikanhakijan henkilökohtaisen uskottavuuden arvioinnin voidaankin korkeimman hallinto-oikeuden arvion mukaan katsoa edellyttävän valitusvaiheessa hakijan itsensä suullista kuulemista samoin kuin mahdollisten todistajien kuulemista, minkä takia hallinto-oikeuden tulee arvioida erikseen, onko asiassa tarvetta selvittää tarkemmin kysymystä turvapaikanhakijan kristillisen kääntymisen uskottavuudesta.

Hallinto-oikeus toteaa, että arvioitaessa turvapaikanhakijan kristinuskoon kääntymisen aitoutta ja sen johdosta hakijaan mahdollisesti kotimaassa kohdistuvaa uhkaa, on turvapaikanhakijan henkilökohtainen kuuleminen ensisijainen tapa asian selvittämisessä. Maahanmuuttovirasto on valittajan asiassa järjestänyt hänelle turvapaikkapuhuttelun valittajan kristinuskoon kääntymisen johdosta, missä valittajalta on kysytty laajasti kristinuskoon kääntymisestä, sen merkityksestä valittajan elämässä sekä valittajaan tästä syystä Irakissa kohdistuvasta uhasta. Valittaja on lisäksi toimittanut kirjallisena selvityksenä kristillisten seurakuntien työntekijöiden lausumia, jotka ovat koskeneet valittajan osallistumista seurakuntien toimintaan, hänen kristinuskoon kääntymistään sekä kristinuskoon kääntymistä ja kastamista yleisesti. Lausumien uskottavuutta ei ole syytä epäillä ja hallinto-oikeus on ottanut ne huomioon arvioitaessa valittajan seurakunnan toimintaan osallistumista Suomessa sekä kastetta. Ottaen huomioon siten asian selvitetty tila sekä hallinto-oikeuden päätöksen perustelut todistajien kuuleminen suullisessa käsittelyssä on katsottava olevan ilmeisen tarpeetonta.

Edellä mainituilla perusteilla suullisen käsittelyn järjestämisen on katsottava olevan hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaisesti ilmeisen tarpeetonta.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Ulkomaalaislaki 146 §, 147 § ja 148 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Kati Korsman, Jussi Uimaluoto ja Olli Rautsi, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valittaja on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valittaja on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja hänelle myönnetään kansainvälistä suojelua tai toissijaisesti oleskelulupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä. Hän on myös vaatinut, että asia palautetaan hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi. Lisäksi valittaja on vaatinut maasta poistamisen täytäntöönpanon kieltämistä.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Valittaja on Bagdadista kotoisin oleva nuori mies, joka on kääntynyt kristityksi. Hallinto-oikeus ei ole hyväksynyt hänen uskonvakaumustaan. Sen olisi silloin tullut toimittaa pyydetty suullinen käsittely. Myös päätöksen perustelut ovat puutteelliset. Valittaja on riidattomasti osallistunut Suomessa seurakunnan toimintaan osallistumalla jumalanpalveluksiin ja muihin kirkollisiin tapahtumiin kahden vuoden ajan. Valittaja on kertonut turvapaikkapuhuttelussa useassa kohdassa Raamatusta ja kristinuskosta.

Asiassa on annettava painoa sille, että valittaja on kahden vuoden ajan harjoittanut kristinuskoaan Suomessa. Hän on sitoutunut kristinuskoon ja ottanut kristillisen kasteen. Lisäksi tieto hänen kääntymisestään on mennyt hänen kotimaahansa. Valittaja on toimittanut hallinto-oikeudelle videon, jossa hänen tyttärensä on irakilaisen tv-kanavan haastattelussa isänsä kristinuskoon kääntymisen johdosta. Valittajan kristinusko on levinnyt Irakissa television välityksellä. Hallinto-oikeus ei ole kuitenkaan ottanut kantaa videon merkitykseen.

Arvioinnissa kääntymisen aitoudesta on viitattu valittajan heikkoon tietotasoon kristinuskosta. Tietotaso ei kuitenkaan ole yhtä oleellista kuin uskon vaikutus ihmiseen ja hänen elämäntapaansa. Lisäksi tietotason vaatimus on suhteutettava henkilön taustaan ja koulutustasoon. Valittaja on käynyt peruskoulua neljä vuotta ja toiminut kotimaassaan kokkina. Hän ei ole akateemisesti koulutettu, joten hänen tapansa prosessoida ja esittää tietoa voi olla hyvinkin erilainen sekä käytännönläheisempi ja konkreettisempi kuin akateemisesti koulutetun henkilön.

Valittaja on 28.3.2017 järjestetyssä turvapaikkapuhuttelussa kertonut riittävästi tiedoistaan kristinuskoon liittyen. Lisäksi UNHCR:n mukaan henkilö voi olla vainon vaarassa huolimatta siitä, että hänellä on vain vähän tietoa uskonnon harjoittamisesta. Valittajalta ei ylipäätään kysytty montaakaan kysymystä koskien uskonnon harjoittamista tai uskon vaikutusta hänen elämäänsä.

Kaikki asiassa esitetty huomioon ottaen valittajan tapauksessa ei voida ilman suullista käsittelyä vakuuttua siitä, että hänen uskonvakaumuksensa ei olisi aito. Valittaja on kastettu vasta Maahanmuuttoviraston puhutteluiden jälkeen, joten hänellä olisi suullisessa käsittelyssä mahdollisuus kertoa, miten kaste on vaikuttanut häneen. Suullisessa käsittelyssä olisi myös mahdollista kuulla todistajia valittajan uskonvakaumuksen aitoudesta sekä siitä, miten hän harjoittaa uskontoa arjessaan.

Asiassa on myös tullut uusia todisteita ja tapahtumia Maahanmuuttoviraston puhuttelun jälkeen, kuten valittajan tyttären televisiohaastattelu. Lisäksi avioero johtuu valittajan kääntymisestä kristinuskoon.

Valittaja kuuluu avoimena kristittynä yhteiskunnalliseen ryhmään, joka on Irakissa vainon vaarassa. Hänen palauttamisensa Irakiin olisi vastoin ehdotonta palautuskieltoa, ja hänelle tulisi myöntää turvapaikka.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on 14.3.2018 antamallaan välipäätöksellä taltionumero 1170 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Asia palautetaan hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.

Perustelut

1. Kysymyksenasettelu

Asiassa on keskeisenä kysymyksenä turvapaikanhakijan uskonnollisen kääntymisen aitouden ja uskottavuuden selvittäminen ja arviointi.

Uskonnollisen kääntymisen merkitys kansainvälisen suojelun perusteena riippuu turvapaikanhakijan kotimaan olosuhteista. Kääntymisen aitouden selvittäminen on olennaista tapauksissa, joissa kristinuskoon kääntyminen sinänsä voi johtaa vainon vaaraan kotimaassa. Irakia koskevan maatiedon perusteella kristinuskoon kääntyneet entiset muslimit voivat olla vainon vaarassa.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ratkaistavana, onko hallinto-oikeus voinut jättää toimittamatta irakilaisen turvapaikanhakijan pyytämän suullisen käsittelyn ilmeisen tarpeettomana.

2. Asian taustaa

Valittaja on vedonnut kristinuskoon kääntymiseen turvapaikkaperusteena valittaessaan hallinto-oikeudelle Maahanmuuttoviraston 19.8.2016 tekemästä päätöksestä. Hallinto-oikeus palautti asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi 27.2.2017 tekemällään päätöksellä.

Valittajaa on kuultu suullisesti kristinuskoon kääntymisestä Maahanmuuttoviraston 28.3.2017 järjestämässä uudessa turvapaikkapuhuttelussa. Valittaja on aloittanut rippikoulun 15.2.2017 ja hänet on kastettu 9.4.2017. Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt kääntymistä tosiseikkana ja on hylännyt turvapaikkahakemuksen.

Valittaja on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut suullisen käsittelyn toimittamista. Suullisessa käsittelyssä kuultaisiin todistajia valittajan toiminnasta seurakunnassa sekä siitä, miten kääntyminen on vaikuttanut valittajan käytökseen ja elämäntapaan.

Hallinto-oikeus on hylännyt suullisen käsittelyn pyynnön hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeettomana. Hallinto-oikeus on Maahanmuuttoviraston tavoin katsonut, että valittajan kääntyminen kristinuskoon on epäuskottavaa. Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen.

3. Sovellettavat säännökset hallintolainkäytön osalta

Hallintolainkäyttölain 33 §:n 1 momentin mukaan valitusviranomaisen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi, ja tarvittaessa osoitettava asianosaiselle tai päätöksen tehneelle hallintoviranomaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Pykälän 2 momentin mukaan valitusviranomaisen on hankittava viran puolesta selvitystä siinä laajuudessa kuin käsittelyn tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja asian laatu sitä vaativat.

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Siinä voidaan kuulla asianosaisia, päätöksen tehnyttä tai muuta viranomaista, todistajia ja asiantuntijoita sekä vastaanottaa muuta selvitystä.

Hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi hallintolainkäytöstä ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi (HE 217/1995 vp) todetaan hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella seuraavaa:

"Tavoitteena on, että lainkäyttöviranomaiset jo 37 §:n perusteella järjestäisivät entistä useammin suullisen käsittelyn. Koska menettelyä lääninoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista muodostaa sellaiseksi, että siihen kuuluisi säännönmukaisena vaiheena suullinen käsittely, on tarpeen, että erityistä huomiota kiinnitetään asianosaisen mielipiteeseen suullisen käsittelyn toimittamisesta. Asianosainen voi arvioida suullisen käsittelyn tarpeellisuutta omasta näkökulmastaan ja lisäksi hän voi ilmaista, osallistuisiko hän mielellään suulliseen käsittelyyn. Asianosainen voi kokea suullisen käsittelyn tarpeelliseksi asian selvittämisen kannalta tai sen vuoksi, että asia on hänelle tärkeä tai että hän pystyy paremmin ymmärtämään asian suullista kuin kirjallista käsittelyä. Lisäksi asianosaiselle voi olla helpompaa ilmaista itseään suullisesti kuin kirjallisesti."

4. Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöä

KHO:2011:114 Islaminuskosta kääntymisestä voi seurata turvapaikanhakijoiden kotimaassa kuolemanrangaistus. Ottaen huomioon jo hallinto-oikeudessa esitetty kirjallinen selvitys uskonnon harjoittamisesta hallinto-oikeus ei ole voinut hylätä valitusta järjestämättä suullista käsittelyä. Suullisessa käsittelyssä olisi mahdollista saada tarkempia tietoja kääntymisen olosuhteista ja aitoudesta sekä siitä, miten muutoksenhakijat tulisivat kotimaassaan uskontoaan harjoittamaan ja mitä seuraamuksia siitä voisi heille aiheutua. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja asia palautettiin sille uudelleen käsiteltäväksi.

KHO 2017:63 Iranista kotoisin oleva turvapaikanhakija oli kastettu ja hän oli toimittanut hallinto-oikeudelle selvitystä kristityksi kääntymisestään sekä pyytänyt, että asiassa järjestetään suullinen käsittely. Hallinto-oikeus oli ratkaissut asian turvapaikanhakijan eduksi kirjallisen aineiston perusteella järjestämättä pyydettyä suullista käsittelyä. Hallinto-oikeus oli valituksenalaisessa päätöksessään lyhyesti todennut, ettei asiassa ollut syytä epäillä turvapaikanhakijan kristillistä vakaumusta.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että henkilökohtaisen uskottavuuden arvioinnin, varsinkin kun kyse on uskonnollisen kääntymisen aitoudesta, voitiin katsoa edellyttävän valitusvaiheessa hakijan itsensä suullista kuulemista samoin kuin mahdollisten todistajien kuulemista. Asian palautettiin hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi.

Ratkaisussa KHO 2017:148 on kysymys suullisen käsittelyn toimittamisesta tilanteessa, joissa kansainvälisen suojelun perusteeksi oli vedottu seksuaaliseen suuntautumiseen vasta tuomioistuinvaiheessa. Valittajan henkilökohtaisen uskottavuuden arviointi olisi edellyttänyt valittajan pyytämän suullisen käsittelyn toimittamista ja valittajan henkilökohtaista kuulemista. Asia palautettiin hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamista varten.

KHO 2018:90 Maahanmuuttovirasto oli hylännyt Irakin kansalaisen uusintahakemuksen, jossa uutena turvapaikkaperusteena oli esitetty, että valittaja oli kotimaassaan Irakissa uhattuna homoseksuaalisuutensa takia. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen pitämättä valittajan pyytämää suullista käsittelyä. Korkein hallinto-oikeus totesi muun ohessa, että valittajan henkilökohtaista uskottavuutta ei ollut voitu luotettavalla tavalla arvioida ilman mahdollisuutta tulla henkilökohtaisesti kuulluksi hallinto-oikeudessa. Kun kysymys oli suullisen käsittelyn toimittamisesta valittajan uskottavuuden arvioimiseksi, olennaista merkitystä ei ollut sillä seikalla, että turvapaikkahakemus oli katsottu ilmeisen perusteettomaksi. Asia palautettiin hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi.

5. UNHCR:n kannanotto uskontoon perustuvien turvapaikkahakemusten käsittelystä

Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö UNHCR on laatinut turvapaikkahakemuksia käsitteleville tahoille ohjeistuksen uskontoon perustuvaa suojeluntarvetta koskien. Kotimaasta lähdön jälkeistä, eli niin sanotun sur place -tilanteen aiheuttavaa uskonnollista kääntymistä koskien UNHCR ohjeistaa kiinnittämään huomiota erityisesti hakemuksen uskottavuuteen sekä kääntymisen aitouteen ja olosuhteisiin, joissa kääntyminen tapahtuu. UNHCR:n mukaan esimerkiksi uskontoa koskevien tietojen tarkastaminen ei ole kaikissa tilanteissa tarkoituksenmukaista ja tällöin huomioon on ainakin otettava hakijan yksilölliset olosuhteet, kuten sosiaalinen, taloudellinen ja koulutuksellinen tausta. Usein hyödyllisempää on selvittää hakijan motivaatiota kääntymiseen ja sitä, mitä vaikutuksia kääntymisellä on ollut ihmisen elämään. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota siihen, onko kääntyminen tullut kotimaan viranomaisten tietoon ja miten nämä suhtautuisivat asiaan. (UNHCR Guidelines on International Protection: Religion-Based Refugee Claims under Article 1A(2) of the 1951 Convention and/or the 1967 Protocol relating to the Status of Refugees, 28.4.2004.)

6. Oikeudellinen arviointi

Kysymys islamista luopumisen ja kristinuskoon kääntymisen uskottavuuden arvioinnista on olennainen osa kansainvälisen suojelun edellytyksiä koskevaa harkintaa. Harkinta perustuu keskeisesti valittajan oman kertomuksen uskottavuuden arviointiin. Uskonnollisen kääntymisen osalta on riittävällä tavalla selvitettävä kääntymisen aitoutta niin omantunnonkysymyksenä kuin elämäntapana.

Valittaja on tullut Maahanmuuttovirastossa suullisesti kuulluksi ja hän on siellä voinut esittää selvitystä kääntymisestään. Tämä ei kuitenkaan korvaa hallintolainkäyttölain mukaista suullista käsittelyä, kun kysymys on valittajan kristinuskoon kääntymisen aitoudesta ja Maahanmuuttovirasto on pitänyt valittajan kertomusta tältä osin epäuskottavana. Tuomioistuin ei ole sidottu hallintomenettelyssä esitettyyn selvitykseen, vaan arvioi selvityksen tarpeen ja merkityksen itsenäisesti. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon valittajan menettelylliset oikeudet hänen pyrkiessään osoittamaan olevansa oikeutettu kansainväliseen suojeluun henkilökohtaisen vakaumuksen ja siitä aiheutuvan vainon perusteella, valittajan uskonnollisen kääntymisen aitouden arviointi puheena olevassa asiassa olisi edellyttänyt valittajan pyytämän suullisen käsittelyn toimittamista ja valittajan henkilökohtaista kuulemista.

Edellä todettuun nähden ja kun otetaan huomioon asiassa esitetty selvitys kokonaisuudessaan, korkein hallinto-oikeus katsoo, että valittajan vaatima suullinen käsittely hallinto-oikeudessa ei ole ollut hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeeton. Hallinto-oikeuden ei näin ollen olisi tullut hylätä vaatimusta suullisen käsittelyn toimittamisesta.

Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia on palautettava hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamista varten ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander, Taina Pyysaari ja Anne Nenonen. Asian esittelijä Juuso Peltonen.

 
Julkaistu 23.8.2018