KHO:2018:138

Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys siitä, oliko alaikäinen, yksin Suomeen tullut Irakista oleva turvapaikanhakija A voitu käännyttää Irakiin.

Kun Maahanmuuttovirasto oli hylännyt A:n kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja päättänyt käännyttää hänet kotimaahansa, A:lla oli kertomansa mukaan yhteys vanhempiinsa. Maahanmuuttovirasto ei ryhtynyt käytännön toimenpiteisiin hänen vanhempiensa jäljittämiseksi. Valituksessaan hallinto-oikeudelle A oli kertonut menettäneensä yhteyden perheeseensä. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen ja totesi muun ohessa, että A:lla oli kotikaupungissaan Bagdadissa laaja perheenjäsenten ja sukulaisten muodostama tukiverkko.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa A kertoi, että hän oli menettänyt yhteyden perheeseensä loppuvuodesta 2016 ja että perheenjäsenten jäljittäminen käynnistetään Punaisen Ristin henkilöhaun avulla. Sittemmin ilmeni, että perheenjäsenten jäljittäminen ei edistynyt.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että Maahanmuuttovirasto ei ollut voinut perustaa käsitystään palauttamisolosuhteiden asianmukaisuudesta pelkästään A:n ilmoitukseen yhteydenpidostaan vanhempiensa kanssa. Sen olisi tullut varmistua siitä, että käännyttämistä täytäntöönpantaessa A voidaan palauttaa vanhemmilleen sekä siitä, että A:n palauttaminen on myös perheen olosuhteet huomioon ottaen lapsen edun mukaista. Yhteyden saaminen vanhempiin olisi ollut tarpeen asianmukaisten vastaanotto-olosuhteiden varmistamiseksi sekä lapsen edun arvioimiseksi. Vastaavasti hallinto-oikeuden olisi tullut arvioida A:n vastaanotto-olosuhteiden asianmukaisuus.

Koska alaikäisen turvapaikanhakijan paluun turvallisuudesta ja vastaanotto-olosuhteiden asianmukaisuudesta ei voitu varmistua, A:ta ei ollut voitu käännyttää. Asia palautettiin käännyttämisen ja oleskeluluvan osalta Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/115/EY jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi (paluudirektiivi) 10 artikla

Ulkomaalaislaki 6 §:n 1 momentti, 105 b § ja 146 §

Ks. KHO 2017:172 ja KHO 2017:173

Päätös, josta valitetaan

Itä-Suomen hallinto-oikeus 9.5.2017 nro 17/0266/5

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 11.11.2016 hylännyt Irakin kansalaisen, helmikuussa 2001 syntyneen A:n (jäljempänä myös "hakija" ja "valittaja") kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt käännyttää hänet kotimaahansa Irakiin.

Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Hakemus

Hakija on hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua 26.9.2015 yhdessä setänsä ja serkkujensa kanssa. Hän on kertonut 14.6.2016 järjestetyssä turvapaikkapuhuttelussa hakevansa Suomesta kansainvälistä suojelua, sillä hän pelkää militanttien tappavan hänet, koska hän on sunni. Hän pelkää myös räjähdyksiä.

Jäljittäminen

Ulkomaalaislain 105 b §:n mukaan Maahanmuuttoviraston on viipymättä ryhdyttävä kansainvälistä suojelua hakevan, ilman huoltajaa olevan alaikäisen edun toteuttamiseksi jäljittämään hänen vanhempansa tai muu hänen tosiasiallisesta huollostaan vastannut henkilö. Maahanmuuttovirasto on aloittanut jäljittämisen selvittämällä hakijalta tietoja hänen vanhemmistaan ja heidän olinpaikastaan. Hakija on kertonut, että hän on ollut yhteydessä vanhempiinsa, jotka asuvat Bagdadissa. Turvapaikkakuulustelussa hakija on kertonut olevansa yhteydessä vanhempiinsa internetin välityksellä. Maahanmuuttovirasto ei ole ryhtynyt käytännön jäljittämistoimenpiteisiin, koska hakijalla on yhteys vanhempiinsa. Jäljittäminen on lopetettu.

Perustelut oleskeluluvan osalta

Hakija on ilman huoltajaa Suomeen saapunut Suomesta turvapaikkaa hakeva alaikäinen. Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) viraston suosituksen mukaan alaikäistä turvapaikanhakijaa ei voida palauttaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, jos ei voida varmistua siitä, että lapsi vastaanotetaan siellä asianmukaisesti.

Hakija on lähes 16-vuotias. Hänen vanhempansa asuvat Bagdadissa, ja hakija on pitänyt yhteyttä vanhempiinsa. Hakija asui ennen Suomeen tuloaan Bagdadissa perheensä kanssa. Hänellä on perheensä muodostama tukiverkko kotimaassaan. Hakija on tullut Suomeen täysi-ikäisen setänsä kanssa. Bagdadissa on kansainvälinen lentokenttä, jonne pääsee matkustamaan ulkomailta joutumatta kulkemaan turvattomien alueiden kautta. Maahanmuuttovirasto katsoo, että hakija voi matkustaa Bagdadiin turvallisesti, ja hänen on myös mahdollista matkustaa Bagdadiin tällä hetkellä Suomessa olevan täysi-ikäisen setänsä kanssa. Näin ollen Maahanmuuttovirasto on varmistunut siitä, että hakija vastaanotetaan asianmukaisesti kotimaassaan. Maahanmuuttoviraston käsitys vastaanoton varmistumisesta perustuu asiassa esitettyjen seikkojen kokonaisarviointiin.

Hakija on kertonut olevansa terve. Maahanmuuttovirasto katsoo, että on hakijan edun mukaista elää perheensä ja läheistensä kanssa hänelle tutussa kieli- ja kulttuuriympäristössä kotimaassaan. Maahanmuuttovirasto katsoo, että kaikki asiassa esitetyt seikat huomioon ottaen hakijan käännyttäminen kotikaupunkiinsa Bagdadiin perheensä luokse ei ole kohtuutonta.

Näin ollen Maahanmuuttovirasto katsoo, että asiassa ei ole ilmennyt perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi yksilöllisestä inhimillisestä syystä. Oleskeluluvan epääminen ei siten ole kohtuutonta.

Maahanmuuttovirasto on päätöstä harkitessaan ottanut huomioon lapsen edun sekä kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan.

Perustelut käännyttämisen osalta

Hakijan maassa oleskelun jatkuminen edellyttäisi oleskelulupaa, jota hakijalle ei ole myönnetty, joten hakija voidaan käännyttää hänen kotimaahansa.

Maahanmuuttovirasto on hakijan käännyttämisestä päättäessään ottanut huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan, kuten lapsen edun ja hakijan perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteet hänen kotimaahansa.

Maahanmuuttovirasto katsoo, että hakija voidaan käännyttää Irakiin ilman, että hän voi joutua siellä vainon, vakavan haitan tai epäinhimillisen taikka ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi tai että hakija voitaisiin lähettää sieltä sellaiselle alueelle.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Itä-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valittajan valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on selostettuaan asiassa saadun selvityksen sekä asiaan liittyvää maatietoutta lausunut asian arviointina ja johtopäätöksinään seuraavaa:

Maahanmuuttovirasto on hyväksynyt valittajan kertomuksen hänen per-heeseensä kohdistuneesta kiusaamisesta, sieppauksista sekä isän työpaikan luona tapahtuneesta räjähdyksestä. Lisäksi Maahanmuuttovirasto on pitänyt valittajan kertomusta hänen koulussaan nimiä keränneistä shiiamilitioista uskottavana.

Saatavissa olevan maatiedon mukaan Bagdadissa asuviin sunneihin voi kohdistua satunnaisia oikeudenloukkauksia. Valittajaan on kohdistunut häirintää ja hänen perheenjäseniinsä on kohdistunut joitakin oikeuden-loukkauksia. Valittajan kertoman perusteella on arvioitavissa, että häneen ja hänen perheenjäseniinsä kohdistunut häirintä sekä oikeudenloukkaukset ovat kohdistuneet yleisesti alueen sunnimuslimeihin eikä niitä ole kohdistettu henkilökohtaisesti valittajaan tai hänen perheenjäseniinsä. Asiassa ei ole ilmennyt, että räjähdys, jossa valittajan isä ja setä olivat loukkaantuneet, olisi kohdistettu valittajan perheeseen. Valittajaan ei ole häirinnän lisäksi kohdistunut mitään oikeudenloukkauksia ja hänen perheensä asuu edelleen Bagdadissa.

Valittajan koulussa on käynyt shiiamilitioita, mutta valittajaa ei ole henkilökohtaisesti yritetty rekrytoida shiiamilitiaan. Saatavissa oleva maatieto ei tue johtopäätöstä, että valittaja tapettaisiin hänen Irakiin palatessaan sen vuoksi, että hän on kieltäytynyt liittymästä shiiamilitiaan. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt mitään valittajan henkilöön liittyviä seikkoja, joiden vuoksi hänen olisi arvioitava olevan shiiamilitioiden mielenkiinnon kohteena. Näihin seikkoihin nähden hallinto-oikeus pitääkin valituksessa esitettyä väitettä valittajan isoisän joulukuussa 2016 saamasta, valittajaa koskevasta uhkauskirjeestä epäuskottavana.

Edellä esitetyn perusteella ja kun otetaan lisäksi huomioon Maahanmuuttoviraston päätöksessä esille tuotu asiaan liittyvä maatietous, hallinto-oikeus arvioi, että valittajalla ei ole ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan. Valittajalle ei näin ollen voida antaa ulkomaalaislain 87 §:ssä tarkoitettua turvapaikkaa.

Bagdadia koskeva maatietous ei hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan anna aihetta olettaa, että jokainen sunnimuslimi Bagdadissa olisi vaarassa kärsiä vakavaa haittaa pelkästään siellä oleskelunsa ja uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi. Myöskään asiassa ilmenneet valittajan henkilökohtaiset olosuhteet eivät anna aihetta uskoa valittajan joutuvan Bagdadiin palautettuna todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa 88 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Valittajalle ei näin ollen voida myöntää oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella.

Hallinto-oikeus arvioi, ettei oleskeluluvan epääminen ole valittajan olo-suhteet huomioon ottaen ilmeisen kohtuutonta. Valittajalla on kotikaupungissaan Bagdadissa laaja perheenjäsenten ja sukulaisten muodostama tukiverkko. Hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan on lapsen edun mukaista elää perheensä luona tutussa kieli- ja kulttuuriympäristössä.

Maahanmuuttovirasto on voinut hylätä valittajan kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja määrätä hänet käännytettäväksi Irakiin. Asiaa ei ole syytä arvioida toisin hallinto-oikeudelle esitetyn selvityksen perusteella.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ulkomaalaislaki 6 §, 52 §, 87 §, 88 §, 146 §, 147 § ja 148 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Kati Korsman ja Hilla Viljamaa, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valittaja on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valittaja on vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle turvapaikan tai oleskeluluvan myöntämiseksi. Mikäli asia ei ole ratkaistavissa kirjallisessa menettelyssä valittajan eduksi, asiassa on toimitettava suullinen käsittely. Maasta poistamisen täytäntöönpano on kiellettävä.

Valittaja on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen valituslupahakemuksen ja valituksen täydennyksessä muun ohella seuraavaa:

Valittaja on alaikäinen sunnimuslimi ja kotoisin Bagdadista, shiiavaltaiselta alueelta. Hän on yksintullut turvapaikanhakija, ja hänen on katsottava olevan erityisen haavoittuvassa asemassa.

Valittajan perhe on saatuaan uhkauskirjeen joulukuussa 2016 joutunut muuttamaan toiselle alueelle, ja valittaja on menettänyt yhteyden perheeseensä loppuvuodesta 2016. Valittaja käynnistää edustajansa kanssa Punaisen Ristin henkilöhaun perheestä.

Valittajaan ja hänen perheeseensä on kohdistunut väkivaltaa ja uhkailuja kotimaassa. Valittaja on kertonut uskottavasti ja johdonmukaisesti sekä häneen sunninuorena että hänen perheeseensä kohdistuneesta uhasta. Maatiedon perusteella valittajan kotialueella sunneihin kohdistuu enenevässä määrin sektaarista väkivaltaa shiiamilitoiden taholta eikä valittaja voi saada suojelua kotimaansa viranomaisilta. Valittajaa koskevan vaaran olemassaolo on näytetty toteen, kun otetaan huomioon Bagdadin turvallisuustilanteen lisäksi valittajan henkilökohtaiset olosuhteet, hänen alaikäisyytensä sekä perheeseen kohdistuneet oikeudenloukkaukset. Tapahtumat ovat olleet alaikäiselle valittajalle traumaattisia kokemuksia.

Hallinto-oikeus on pitänyt kertomusta isoisän kotiin saapuneesta uhkauskirjeestä epäuskottavana. Hallinto-oikeus ei ole kuullut valittajaa tältä osin siitä huolimatta, että asiakirjatodiste tukee valittajan kertomusta. Hallinto-oikeus on vastoin pakolaisoikeudellisia periaatteita jättänyt ottamatta huomioon asiassa esitetyn.

Valittaja on oleskellut Suomessa kohta kaksi vuotta. Hän puhuu hyvin suomea ja on kotoutunut Suomeen erittäin hyvin. Vaikeasta tilanteestaan huolimatta hän on jaksanut harrastaa ja käydä koulua Suomessa. Hän on kokenut traumaattisia asioita kotimaassaan. Hän pelkää käännytystä Irakiin. Lapsen etu olisi saada jatkaa koulunkäyntiä Suomessa turvallisissa olosuhteissa. Valittajalle tulisi vähintäänkin myöntää oleskelulupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on välipäätöksellään 3.8.2017 taltionumero 3773 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt Maahanmuuttovirastoa antamaan lausunnon valittajan valituslupahakemuksen ja valituksen johdosta. Maahanmuuttovirastoa on pyydetty erityisesti lausumaan siitä, että valittaja on sanonut kadottaneensa yhteyden perheeseensä.

Maahanmuuttovirasto on antamassaan lausunnossa esittänyt valituksen hylkäämistä. Maahanmuuttovirasto on viitannut päätökseensä ja hallinto-oikeudessa lausumaansa sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Valittajan kertomus häneen shiiamilitioiden taholta kohdistuvasta uhasta ei ole uskottava. Asiassa ei ole esitetty mitään sellaista uutta selvitystä, joka antaisi aihetta Maahanmuuttoviraston päätöksen kumoamiseen.

Valittaja on turvapaikkakuulustelussa ja -puhuttelussa kertonut pitävänsä yhteyttä perheeseensä sovelluksella, joka toimii internetin välityksellä. Valittajan kertoman mukaan yhteydenottojen määrä ei ole suuri, koska internetin toiminnassa on ollut ajoittaisia ongelmia. Valittaja on valituksessaan ja sen täydennyksessä kertonut, ettei hän ole valituksen tekemisen aikaan ollut yhteydessä perheeseensä. Tämä on kuitenkin johtunut edellä mainituista internetin toiminnan ongelmista.

Yhteydenpitoa ei tule tulkita niin tiukasti, että valittajalla tulisi olla jatkuva ja kestävä yhteys perheeseensä. Riittävää on, että valittajalla ja hänen perheellään on tosiasiallinen mahdollisuus muodostaa yhteys ja että he ovat olleet säännöllisessä yhteydessä sekä tietoisia toistensa tilanteesta. Valittajan perhe tietää valittajan olevan Suomessa, ja valittaja on kertonut pitävänsä yhteyttä perheeseensä. Valittajan edustaja on turvapaikkapuhuttelussa todennut, ettei huoltajaa tarvitse jäljittää, sillä valittajalla on yhteys perheeseen. Valittajan kertomusta yhteyden katoamisesta ei voida pitää täysin uskottavana, sillä valittaja on edelleen saanut tietoa Irakin tapahtumista. Ongelmat ovat ilmenneet vasta valitusvaiheessa. Valittajalla on edelleen riittävä yhteys perheensä kanssa.

Käännyttämistä koskevassa harkinnassaan Maahanmuuttovirasto on ottanut huomioon sen, että valittajalla on Bagdadissa vanhemmat, kolme sisarusta sekä runsaasti muita sukulaisia. Maahanmuuttovirasto on varmistunut siitä, että valittaja otetaan vastaan asianmukaisesti kotimaassaan. Maahanmuuttoviraston käsitys vastaanoton varmistumisesta perustuu asiassa esitettyjen seikkojen kokonaisarviointiin.

Valittaja on antanut Maahanmuuttoviraston lausunnon johdosta vastaselityksen, jossa on lausuttu muun ohella seuraavaa:

Uhkauskirjeen johdosta perhe on joutunut muuttamaan toiselle alueelle, ja valittaja on menettänyt yhteyden perheeseensä. Valittaja käynnistää edustajansa kanssa Punaisen Ristin henkilöhaun perheestä. Sukulaiset eivät muodosta alaikäiselle valittajalle riittävää turvaverkkoa.

Korkein hallinto-oikeus on 14.11.2017 pyytänyt valittajalta selvitystä henkilöhaun edistymisestä.

Valittaja on 17.11.2017 toimittamassaan selvityksessä ilmoittanut, että valittajan edustajalta saadun tiedon mukaan edustaja on marraskuun alussa 2017 lähettänyt valittajan allekirjoittamat henkilöhakuasiakirjat Punaiselle Ristille. Punaiselta Ristiltä ei ollut vielä tullut ilmoitusta asiakirjojen vastaanottamisesta. Henkilöhaku on kuitenkin tehty.

Korkein hallinto-oikeus on 17.1.2018 pyytänyt valittajalta selvitystä henkilöhaun edistymisestä.

Valittaja on 25.1.2018 toimittamassaan selvityksessä ilmoittanut, että valittajan edustajalta saadun tiedon mukaan henkilöhakuun ei ole toistaiseksi tullut minkäänlaista vastausta Punaiselta Ristiltä.

Korkein hallinto-oikeus on 2.2.2018 lähettänyt Maahanmuuttovirastolle tiedoksi valittajan vastaselityksen, henkilöhaun edistymistä koskevat selvityspyynnöt ja niihin valittajan antamat vastaukset. Maahanmuuttovirastoa on pyydetty lausumaan erityisesti siitä, millä tavoin vastaanotto-olosuhteiden asianmukaisuus on varmistettu.

Maahanmuuttovirasto on 7.2.2018 antamassaan lausunnossa viitannut korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuihin KHO 2017:173 ja KHO 2017:172.

Valittaja on 27.2.2018 toimittamassaan vastaselityksessä lausunut muun ohella seuraavaa:

Valittaja ei ole Suomen Punaisen Ristin henkilöhausta huolimatta saanut yhteyttä perheenjäseniinsä. Maahanmuuttovirasto ei ole lausunnossaan 6.2.2018 tuonut esiin toimenpiteitä, joilla vastaanotto-olosuhteiden asianmukaisuus on varmistettu. Koska valittajan kotimaahan paluun turvallisuudesta ja vastaanotto-olosuhteiden asianmukaisuudesta ei voida varmistua, valittajan käännyttämisestä on pidättäydyttävä ja hänelle myönnettävä oleskelulupa vähintäänkin yksilöllisestä inhimillisestä syystä.

Maahanmuuttovirasto on toimittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle käräjäoikeuden päätöksen 14.2.2018 uuden edustajan määräämisestä valittajalle. Kyseinen päätös on lähetetty tiedoksi valittajalle.

Valittaja on 23.3.2018 toimittanut edustajansa, omaohjaajan ja sosiaaliohjaajan lausunnot sekä Suomen Punaisen Ristin vahvistuksen henkilöhaun tilanteesta.

Mainituissa lausunnossa on todettu, ettei valittajalla ole tietoa perheensä olinpaikasta eikä tilanteesta ja ettei hänellä ole yhteyksiä oman perheeseensä. Suomen Punaisen Ristin vahvistuksen mukaan valittajan tiedustelu on lähetetty 21.11.2017 edelleen Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle Irakiin käsitettäväksi. Siihen ei ole vielä saatu vastausta.

Valittaja on lisäksi lausunut, että toimitetuista lausunnoista ilmenee valittajan psyykkisesti erittäin haastava tilanne ja samalla kuitenkin hyvä kotoutuminen Suomeen vaikeasta tilanteesta huolimatta. Ottaen huomioon valittajan asiassa esitetyn, hänen alaikäisyytensä, haavoittuvan asemansa sekä sen, ettei perheeseen ole yhteyttä, on lapsen edun asiassa katsottava edellyttävän oleskeluluvan myöntämistä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää valituslupahakemuksen kansainvälisen suojelun osalta.

2. Muilta osin korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

1. Kansainvälinen suojelu

Sen perusteella, mitä asiassa on esitetty ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole kansainvälisen suojelun osalta ulkomaalaislain 196 §:ssä säädettyä valitusluvan myöntämisen perustetta.

2. Käännyttäminen ja oleskelulupa

2.1 Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko Maahanmuuttovirasto päättäessään ilman huoltajaa Suomeen saapuneen alaikäisen valittajan käännyttämisestä kotimaahansa Irakiin varmistunut siitä, että hänet palautetaan kotimaassaan perheenjäsenelleen tai että häntä varten on hänen kotimaassaan järjestetty asianmukainen vastaanotto ottaen huomioon myös lapsen etu.

2.2 Sovellettavat säännökset

2.2.1 Ulkomaalaislaki

Ulkomaalaislain 6 §:n 1 momentin mukaan ulkomaalaislain nojalla tapahtuvassa päätöksenteossa, joka koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.

Ulkomaalaislain 105 b §:n (389/2015) mukaan Maahanmuuttoviraston on viipymättä ryhdyttävä kansainvälistä suojelua hakevan, ilman huoltajaa olevan alaikäisen edun toteuttamiseksi jäljittämään hänen vanhempiaan tai muuta hänen tosiasiallisesta huollostaan vastannutta henkilöä. Tarvittaessa jäljittämistä on jatkettava kansainvälisen suojelun myöntämisen jälkeen.

Ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentin (1214/2013) mukaan pääsyn epäämistä, käännyttämistä ja maasta karkottamista sekä maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne, hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan.

Ulkomaalaislain 51 §:n (674/2015) 1 momentin 2 kohdan mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään tilapäinen oleskelulupa, jos hänen paluunsa kotimaahan tai pysyvään asuinmaahan ei ole tosiasiassa mahdollista. Pykälän 2 momentin mukaan oleskelulupaa 1 momentin 2 kohdan perusteella ei myönnetä, jos ulkomaalaisen paluu jää sen vuoksi toteutumatta, että hän ei suostu palaamaan kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa tai vaikeuttaa paluunsa järjestelyä.

Ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentin mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen synty-neiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa.

2.2.2 Paluudirektiivi

Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat 16.12.2008 antaneet direktiivin 2008/115/EY jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi (paluudirektiivi).

Paluudirektiivin 10 artiklan 1 kohdan mukaan ennen kuin tehdään päätös ilman huoltajaa matkustavan alaikäisen palauttamisesta, muiden asianmukaisten elinten kuin palautuksen täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten sallitaan tarjota apua, ottaen asianmukaisesti huomioon lapsen edun.

Artiklan 2 kohdan mukaan ennen kuin ilman huoltajaa matkustava alaikäinen poistetaan jäsenvaltion alueelta, kyseisen jäsenvaltion viranomaisten on oltava varmoja siitä, että tämä alaikäinen palautetaan jollekin perheenjäsenelleen tai nimetylle holhoojalleen taikka että häntä varten on kohdevaltiossa järjestetty asianmukainen vastaanotto.

2.3 Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöä

Korkein hallinto-oikeus on todennut ratkaisussaan KHO 2017:172, että paluudirektiivin 10 artiklan 2 kohdassa asetetussa alaikäisen palauttamista koskevassa vaatimuksessa kyse on viranomaisen vastuusta varmistaa palautuksen turvallisuus ja asianmukainen vastaanotto. Asiassa oli sinänsä riidatonta, että 17-vuotiaalla yksin Suomeen tulleella Marokosta olevalla turvapaikanhakijalla A:lla oli kotimaassaan äiti ja täysi-ikäinen sisko perheineen. Korkein hallinto-oikeus totesi, että pelkästään sitä, että A oli kertonut olevansa säännöllisesti yhteydessä kotimaassa oleviin perheenjäseniinsä, ei yksinään voida katsoa osoitukseksi siitä, että hänet paluudirektiivin edellyttämällä tavalla varmuudella palautettaisiin jollekin perheenjäsenelleen tai nimetylle holhoojalleen taikka että häntä varten olisi kotimaassa järjestetty asianmukainen vastaanotto.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 2017:173 oli kysymys siitä, oliko 13-vuotias, yksin Suomeen tullut Irakista oleva turvapaikanhakija A voitu käännyttää Irakiin. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun mukaan Maahanmuuttovirasto ei ollut voinut katsoa, että A:n kanssa samaan aikaan Suomesta turvapaikkaa hakenut sukulainen voi varmistaa A:n turvallisen paluun. Koska A:n ei voitu edellyttää hakeutuvan vapaaehtoisen paluun ohjelmaan, Maahanmuuttovirasto ei myöskään ollut voinut katsoa, että A:n kotimaahan paluun turvallisuudesta voidaan varmistua hänen vapaaehtoisen paluunsa kautta. Yksin sillä perusteella, että A oli kertonut pitävänsä yhteyttä kotimaassa olevaan perheeseensä, ei voitu arvioida varmistetuksi, että A palautettaisiin perheenjäsenelleen. Korkein hallinto-oikeus lausui käsityksenään olevan, että palauttamisolosuhteiden asianmukaisuuden varmistaminen edellyttää yhteistyötä Suomen täytäntöönpanoviranomaisten ja vastaanottavan valtion toimivaltaisten viranomaisten tai lapsen kotimaassa olevien vanhempien tai holhoojien kanssa. Koska asiassa ei ollut voitu varmistua A:n paluun turvallisuudesta ja vastaanotto-olosuhteiden asianmukaisuudesta, häntä ei ollut voitu käännyttää kotimaahansa Irakiin.

2.4 Asiassa saatu selvitys

Valittaja on hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua 26.9.2015. Hän on saapunut Suomeen yhdessä setänsä ja kolmen serkkunsa kanssa. Valittaja on turvapaikkakuulustelussa kertonut, että hänen vanhempansa ja kolme sisarustaan ovat kotona Bagdadissa. Valittajan perheen kanssa samassa talossa asuivat valittajan kaksi setää, joista toinen setä on tullut Suomeen yhdessä valittajan kanssa. Valittaja on kertonut olleensa internetin välityksellä yhteydessä vanhempiinsa ja sisaruksiinsa.

Valittaja on turvapaikkapuhuttelussa kertonut, että hänen kotonaan asuivat äiti, isä, veli, kaksi siskoa, isoäiti ja isoisä sekä kaksi setää ja heidän perheensä. Valittaja on kertonut ottavansa yhteyttä perheeseensä, mutta yhteydenottoja ei ole paljon, koska kotialueella ei yleensä ole sähköä eikä internet sen vuoksi toimi. Valittaja ja hänen edustajansa ovat turvapaikkapuhuttelussa ilmoittaneet, ettei huoltajan jäljittäminen ole tarpeen, koska valittajalla on yhteys perheeseensä ja perhe tietää, missä valittaja on. Valittaja ja edustaja ovat ilmoittaneet suostuvansa jäljittämiseen, mikäli tilanne tältä osin muuttuu.

Valittaja on valituksessaan hallinto-oikeudelle kertonut isoisän kotiin tulleesta uhkauskirjeestä, jonka vuoksi perhe on joutunut muuttamaan ja valittaja on menettänyt yhteyden perheeseensä. Valittajan hallinto-oikeudessa lausuman mukaan yhteyden katkeaminen on johtunut siitä, ettei valittajan perheellä ole ollut internetiä käytettävissään muuton takia eikä perhe ole saanut vielä internetiä toimimaan. Valittaja on lausunut, että valittaja on yhteydessä perheeseensä, kun perhe saa internetin taas toimimaan.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa valittaja on ilmoittanut, ettei yhteyttä perheeseen edelleenkään ole saatu. Valittaja on edustajansa kanssa tehnyt Punaisen Ristin henkilötiedustelun valittajan perheen olinpaikan selville saamiseksi. Henkilötiedustelu ei avustajalta viimeksi saadun tiedon mukaan ole tuottanut tulosta.

2.5 Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Paluudirektiivin 10 artiklan 2 kohdan mukaan ennen kuin ilman huoltajaa matkustava alaikäinen poistetaan jäsenvaltion alueelta, kyseisen jäsenvaltion viranomaisten on oltava varmoja siitä, että tämä alaikäinen palautetaan jollekin perheenjäsenelleen tai nimetylle holhoojalleen taikka että häntä varten on kohdevaltiossa järjestetty asianmukainen vastaanotto.

Ulkomaalaislaissa ei ole säädetty ilman huoltajaa matkustavan alaikäisen asianmukaisten vastaanotto-olosuhteiden varmistamisesta käännyttäessä hänet kotimaahansa. Maahanmuuttoviraston on päättäessään tällaisen henkilön käännyttämisestä ulkomaalaislain 146 §:n nojalla otettava huomioon paluudirektiivin 10 artiklan 2 kohdasta johtuvat velvollisuudet. Vastaava velvollisuus koskee myös käännyttämisen täytäntöönpanosta huolehtivia viranomaisia. Maahanmuuttoviraston on ilman huoltajaa matkustavan alaikäisen käännyttämisestä päättäessään varmistettava, että edellytykset direktiivin 10 artiklan 2 kohdan mukaiselle paluulle ovat olemassa.

Maahanmuuttovirasto on päätöksessään lausunut varmistuneensa siitä, että valittaja vastaanotetaan asianmukaisesti kotimaassaan. Maahanmuuttoviraston päätöksen mukaan sen käsitys valittajan vastaanoton varmistumisesta perustuu asiassa esitettyjen seikkojen kokonaisarviointiin. Maahanmuuttovirasto on viitannut siihen, että valittajan vanhemmat asuvat Bagdadissa, valittaja on pitänyt yhteyttä vanhempiinsa, hän on asunut ennen Suomeen tuloaan Bagdadissa perheensä kanssa ja hänellä on perheensä muodostama tukiverkko kotimaassaan. Maahanmuuttovirasto on viitannut lisäksi siihen, että valittaja voi matkustaa Bagdadiin turvallisesti ja että hänen on myös mahdollista matkustaa Bagdadiin Suomessa olevan täysi-ikäisen setänsä kanssa. Maahanmuuttovirasto on päätöksessään lisäksi todennut, ettei virasto ole ryhtynyt ulkomaalaislain 105 b §:ssä edellytettyihin jäljittämistoimenpiteisiin, koska valittajalla on yhteys vanhempiinsa. Maahanmuuttovirasto on viitannut siihen, että valittaja on kertonut olevansa yhteydessä vanhempiinsa internetin välityksellä.

Maahanmuuttoviraston päätöksen mukaan se on päätöstä harkitessaan ottanut huomioon lapsen edun sekä kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Maahanmuuttovirasto on katsonut, että valittajan edun mukaista on elää perheensä ja läheistensä kanssa tutussa kieli- ja kulttuuriympäristössä kotimaassa.

Hallinto-oikeus on päätöksessään arvioinut, ettei oleskeluluvan epääminen ole valittajan olosuhteet huomioon ottaen ilmeisen kohtuutonta. Valittajalla on kotikaupungissaan Bagdadissa laaja perheenjäsenten ja sukulaisten muodostama tukiverkko. Hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan on lapsen edun mukaista elää perheensä luona tutussa kieli- ja kulttuuriympäristössä.

Kuten korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa 2017:173 on todettu, Maahanmuuttovirasto ei ole voinut varmistua ilman huoltajaa matkustavan alaikäisen turvapaikanhakijan vastaanotto-olosuhteiden asianmukaisuudesta vain sillä perusteella, että hän on kertonut olevansa yhteydessä Bagdadissa asuviin vanhempiinsa ja että hänen on katsottu olevan mahdollista matkustaa kotimaahansa yhdessä setänsä kanssa. Ratkaisussa KHO 2017:173 lausutun mukaisesti ilman huoltajaa matkustavan alaikäisen palauttamisolosuhteiden asianmukaisuuden varmistaminen edellyttää yhteistyötä Suomen viranomaisten ja lapsen kotimaassa olevien vanhempien välillä.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, ettei Maahanmuuttovirasto ole voinut asiassa käännyttämisestä päättäessään perustaa käsitystään palauttamisolosuhteiden asianmukaisuudesta pelkästään valittajan ilmoitukseen yhteydenpidostaan vanhempiensa kanssa. Maahanmuuttoviraston olisi tullut varmistua siitä, että käännyttämistä täytäntöönpantaessa valittaja voidaan palauttaa vanhemmilleen sekä siitä, että valittajan palauttaminen on myös perheen olosuhteet huomioon ottaen lapsen edun mukaista. Vaikka valittajan huoltajien jäljittäminen ei ole ollut asiaa Maahanmuuttovirastossa käsiteltäessä tarpeen valittajan ja hänen huoltajiensa välisen yhteyden luomiseksi, yhteyden saaminen vanhempiin on ollut tarpeen asianmukaisten vastaanotto-olosuhteiden varmistamiseksi sekä lapsen edun arvioimiseksi. Vastaavasti hallinto-oikeuden olisi tullut päätöksessään arvioida valittajan vastaanotto-olosuhteiden asianmukaisuus, kun otetaan huomioon erityisesti se, että valittaja on hallinto-oikeudessa kertonut menettäneensä yhteyden perheeseensä.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, etteivät Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus ole käytössään olevan selvityksen perusteella voineet pitää selvitettynä, että alaikäinen valittaja voidaan palauttaa vanhemmilleen ja että valittajan palauttaminen kotimaahansa on lapsen edun mukaista ja että häntä varten on Irakissa järjestetty asianmukainen vastaanotto. Koska asiassa ei ole voitu varmistua alaikäisen valittajan paluun turvallisuudesta ja vastaanotto-olosuhteiden asianmukaisuudesta, häntä ei ole voitu käännyttää kotimaahansa Irakiin.

Edellä mainituista syistä Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset on käännyttämisen ja oleskeluluvan osalta kumottava ja asia palautettava näiltä osin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander, Tuomas Kuokkanen ja Anne Nenonen. Asian esittelijä Katariina Flinkman.