KHO:2018:140

Oikeusapu – Lisäomavastuu – Lisäomavastuuta kerryttävä varallisuus – Omaisuuden erottelu – Hyvitys – Hyöty – Perheen vakinaiseen asuntoon rinnastettava varallisuus – Hyvityksen vähäisyys – Kohtuuttomuus – Taloudelliset olot

Vuosikirjanumero: KHO:2018:140
Antopäivä: 24.10.2018
Taltionumero: 4877
Diaarinumero: 1053/3/17
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:140

Oikeusapua saaneelle valittajalle entisten avopuolisoiden omaisuuden erottelussa määrättyä 15 000 euron hyvitystä ei ollut perusteita pitää oikeusavusta annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna varallisuutena, joka ei kerrytä lisäomavastuuta. Korkein hallinto-oikeus katsoi kuitenkin, että oikeusaputoimiston valittajalle vahvistama 5 720,19 euron lisäomavastuu muodostui tämän taloudellisista oloistaan esittämän selvityksen perusteella selvästi kohtuuttomaksi. Lisäomavastuuosuus oli tämän vuoksi poistettava.

Oikeusapulaki 3 § 1 momentti ja 20 § 1 momentti

Valtioneuvoston asetus oikeusavusta 7 § 1 momentti ja 2 momentti 1 kohta sekä 18 §

Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta 8 § 1 momentti

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 6.2.2017 nro 17/0045/1

Asian tausta ja aikaisempi käsittely

Asianajaja X on Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetun lain mukaista omaisuuden erottelua koskevaan asiaan määräämänä pesänjakajana 24.11.2015 päättänyt, että A:n entinen avopuoliso B saa pitää perheen omakotitalokiinteistön ja että hän vastaa yksin siihen kohdistuvasta pankkilainasta sekä suorittaa A:lle mainitun lain 8 §:n mukaisena hyvityksenä 15 000 euroa. X on laskuttanut pesänjakajan palkkiona kummaltakin osapuolelta 3 474,17 euroa.

Etelä-Pohjanmaan oikeusaputoimisto on päätöksellään 14.12.2015 myöntänyt A:lle oikeusapua 17.1.2014 lukien omaisuuden erottelua varten ja määrännyt hänen avustajakseen varatuomari Y:n. Päätöksen mukaan perinnönjakoa, ositusta tai muun hyödyn saamista koskevassa asiassa vahvistetaan omavastuuosuus asian päätyttyä. Yli 5 000 euron perintö, tasinko tai hyöty lasketaan lisäomavastuuosuuteen.

Y on laskuttanut avustamisesta palkkiona yhteensä 6 779,08 euroa.

Oikeusaputoimisto on päätöksellään 12.1.2016 vahvistanut A:n osuudeksi palkkiosta lisäomavastuuosuus huomioon ottaen 5 720,19 euroa ja valtion varoista maksettavaksi 1 058,89 euroa, yhteensä 6 779,08 euroa.

A on 9.2.2016 oikeusaputoimistoon saapuneessa ratkaisupyynnössä vaatinut lisäomavastuuosuuden poistamista tai alentamista. A:n saama 15 000 euron hyvitys on ratkaisupyynnön mukaan vastaavasti kuin Rovaniemen hovioikeuden 28.3.2012 antamassa ratkaisussa tarkoitetussa tilanteessa peräisin yhteisen talouden perusomavastuuna olevasta kodista. A on lisäksi joutunut käyttämään poikkeuksellisen paljon lakimiesapua hyvityksen saamiseksi. Lisäksi A vastaa käytännössä kokonaan entisten avopuolisoiden kahden yhteisen lapsen hoidosta ja perustarpeista. Hänellä ei ole lisäomavastuuseen oikeuttavaa varallisuutta.

Oikeusaputoimisto on päätöksellään 12.2.2016 siirtänyt asian Vaasan hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Oikeusaputoimisto on siirtoilmoituksessaan seuraavilla perusteilla katsonut, ettei omavastuun alentamiselle ole perusteita:

Hakijalle on myönnetty oikeusapu 14.12.2015 tehdyllä päätöksellä. Päätöksen perusteluissa on mainittu oikeusapuasetuksen 18 §:n mukaisesta perusomavastuusta, joka koskee yli 5 000 euron perintöä, tasinkoa tai hyötyä.

Hakija on saanut avoliiton omaisuuden erottelussa 15 000 euron suuruisen hyödyn. Pesänjakajan tekemän ratkaisun mukaan hyöty perustuu pääosin panostuksiin liittyen toisen osapuolen omakotitaloon. Tämän perusteella hakijalle on vahvistettu oikeusapuasetuksen 7 ja 18 §:n mukaisesti lisäomavastuu, jonka perusteella hänen omavastuunsa laskun määrästä on 5 720,19 euroa.

Nyt kysymyksessä oleva tapaus poikkeaa hakijan ratkaisupyynnössään viittaamasta Rovaniemen hovioikeuden ratkaisusta, jossa hakija oli saanut tasinkoa 80 000 euroa, jonka hän käytti uuden kodin hankintaan. Määrätty hyvitys on huomattavasti pienempi, eikä hakija ole tuonut esiin, että sitä olisi käytetty tai olisi tarkoitus käyttää asunnon hankintaan. Hyvitys ja sen perusteella vahvistettu omavastuu ovat joka tapauksessa määrältään sellaisia, ettei niillä voida katsoa olevan ratkaisevaa merkitystä mahdollisen asunnon hankinnassa.

Merkitään

A on moittinut omaisuuden erottelua Etelä-Pohjamaan käräjäoikeudessa. Asia on käräjäoikeuden 7.7.2016 antaman päätöksen mukaan päättynyt sovintoon, jonka mukaan A:n entinen avopuoliso B on sitoutunut suorittamaan A:lle lisähyvityksenä 10 000 euroa 400 euron kuukausierissä alkaen 15.8.2016 ja päättyen 15.8.2018.

Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus on 20.7.2016 antamallaan päätöksellä määrännyt, että A:n avustajana moiteasiassa toimineen asianajaja Y:n käräjäoikeuskäsittelyn osalta laskuttama palkkio, yhteensä 1 578,41 euroa, jää kokonaisuudessaan valtion vahingoksi. Päätöksen mukaan A:n saaman 10 000 euron suuruisen rahakorvauksen tarkoitus on ollut auttaa häntä järjestämään asumisensa uudella tavalla. Kyseessä on siis ollut asumista turvaava varallisuuserä, jota ei oteta huomioon lisäomavastuuta kerryttävänä varallisuutena.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään pysyttänyt oikeusaputoimiston 12.1.2016 tekemän päätöksen.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa selostanut soveltamansa oikeusohjeet sekä lausunut seuraavaa:

Saatu selvitys

A on kahden lapsensa yksinhuoltaja.

A on saanut käräjäoikeuden määräämän pesänjakajan toimittaman omaisuuden erottelun yhteydessä avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetun lain 8 §:n mukaisena hyvityksenä 15 000 euroa sekä vapautunut velvollisuudesta vastata entisen avopuolisonsa yksin omistamaan asuinkiinteistöön kohdistuvista veloista.

Lisäksi A on käräjäoikeuden vahvistaman sovinnon yhteydessä saanut lisähyvityksenä 10 000 euroa, mikä määrä maksetaan A:lle 400 euron kuukausierissä.

Pesänjakaja on velvoittanut A:n vastaamaan puolesta osaa pesänjaon kustannuksista eli 3 474,17 euroa.

Johtopäätös

A on saanut omaisuuden erottelussa huomattavat rahasuoritukset entiseltä avopuolisoltaan. Tämän johdosta ja kun lisäomavastuuosuutta ei ole pidettävä määrältään kohtuuttomana, oikeusaputoimiston päätöksen muuttamiseen ei ole syytä.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Oikeusapulaki 3 § 1 momentti ja 20 § 1 momentti

Valtioneuvoston asetus oikeusavusta 7 § 1 momentti ja 18 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Sinikka Kangasmaa, Kari Hauru, joka on myös esitellyt asian, ja Pirjo Joutsenlahti.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt, että hänelle myönnetään valituslupa asiassa. Hän on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja hänelle määrätty lisäomavastuuosuus poistetaan tai sitä pienennetään.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus ei ole poistanut eikä alentanut valittajan lisäomavastuuosuutta, vaikka tämän taloudellinen tilanne sitä edellyttäisi.

Hallinto-oikeudella on ollut tiedossa käräjäoikeuden kesällä 2016 tekemä päätös, jonka mukaan valittajan avustajalle Y:n omaisuuden erottelun moiteasian hoitamisesta määrätty palkkio on jäänyt kokonaisuudessaan valtion vahingoksi. Hallinto-oikeuden päätös on ristiriidassa käräjäoikeuden ratkaisun kanssa. Valittajan taloudellinen tilanne tulisi ottaa huomioon tässäkin asiassa.

Hallinto-oikeuden ei olisi tullut ottaa huomioon mainitussa asiassa tehtyä sovintoa, jonka mukaan valittaja saa entiseltä avopuolisoltaan lisähyvityksen, koska tämä ei ole ollut tiedossa vielä valitusta hallinto-oikeudelle tehtäessä.

Valittaja on asunut avoeron jälkeen vuoden 2013 kesästä lähtien kahden alaikäisen lapsensa kanssa kerrostaloasunnossa, jonka kuukausivuokra on 900 euroa. Hän on vuoden 2014 syksystä lähtien tehnyt perhesyistä lyhennettyä työaikaa. Hänen bruttopalkkansa on noin 24 000 euroa vuodessa, noin 1 460 euroa kuukaudessa netto. Hän saa lisäksi Kansaneläkelaitoksen maksaman elatustuen sekä lapsilisän ja asumistuen.

Valittaja ei omista kiinteistöä, yritystä tai edes autoa eikä hänelle jää pakollisten taloudellisten menojen jälkeen säästöjä. Valittaja on joutunut ottamaan eron jälkeen 6 000 euron luoton pakollisiin hankintoihin (huonekalut, kodinkoneet yms.), jota hän lyhentää 150 euroa kuukaudessa kesään 2018 asti.

Valittajan tarkoituksena oli eron jälkeen hankkia oma auto ja asunto.

Valittajan entinen avopuoliso pitkitti kuitenkin tahallisesti omaisuuden jakoa siten, että valittajan oikeudenkäyntikulut kasvoivat. Pesänjakajanpäätöksellä valittajalle tuli ainoastaan 15 000 euroa ja tuosta summasta pesänjakajan ja asianajajan palkkioihin meni yhteensä noin 9 100 euroa. Käteen jäänyt noin 5 900 euroa kului vuoden 2016 aikana taloudellisiin menoihin.

Mainittu 15 000 euron määrä tuntui kohtuuttoman pieneltä korvaukselta siihen nähden, että valittaja oli lähes 14 vuotta kestäneen avoliiton aikana ja etenkin kuuden ja puolen viime vuoden aikana sijoittanut kaikki tulonsa yhteisen kodin ja yhteisten lainojen (asunto- ja tonttilaina) lyhentämiseen sekä perheen muihin talouskuluihin. Valittaja lyhensi lisäksi useita vuosia entisen avopuolisonsa nimissä ollutta autolainaa.

Omaisuuden erottelua koskeva käräjäoikeusprosessi päättyi sovintoon, koska valittaja ei pienituloisena uskaltanut ottaa riskiä riitauttaa asiaa enempää. Käräjäoikeuden valittajalle määräämä lisäkorvaus tuli hänen yllätyksekseen suoritettavaksi kahden vuoden aikana 400 euron kuukausierissä.

Oikeusaputoimisto on valituksen johdosta antamassa selityksessä mainitsemillaan perusteilla katsonut, että hallinto-oikeus on päätynyt ratkaisussaan oikeaan lopputulokseen eikä päätöstä ole perusteltua muuttaa.

Valittaja on vastaselityksessään uudistanut vaatimuksensa ja esittänyt muun ohella seuraavaa:

Valittaja on eron myötä menettänyt lähes kaiken omaisuutensa. Usean vuoden kestänyt oikeustaistelu on suuren taloudellisen menetyksen lisäksi aiheuttanut paljon henkistä kärsimystä sekä valittajalle että lapsille.

Valittajalla oli omaisuuden erottelussa tavoitteena saada yhteisestä omaisuudesta puolet säästövaroiksi, jota ilman hänelle ei asuntolainaa myönnetä. Pesänjakajan päätös, jonka seurauksena valittajalle jäi asianajopalkkioiden jälkeen alle 6 000 euroa elämiseen, aiheutti valittajalle myös henkistä ahdistusta.

Käräjäoikeuden vuonna 2016 määräämä lisähyvitys 10 000 euroa on pieninä erinä maksettuna kulunut pelkästään elämiseen. Valittajan epäilyjen mukaisesti hänen entinen avopuolisonsa ilmoitti alkuvuodesta 2018, ettei aio maksaa loppusuorituksia eli noin 3 000 euroa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Hallinto-oikeuden päätös ja oikeusaputoimiston 12.1.2016 tekemä päätös kumotaan. Korkein hallinto-oikeus poistaa Etelä-Pohjanmaan oikeusaputoimiston oikeusapupäätöksessään 14.12.2015 A:lle määräämän lisäomavastuun, jonka määräksi oikeusaputoimisto on päätöksellään 12.1.2016 vahvistanut 5 720,19 euroa.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on A:n valituksen johdosta ratkaistava, onko hänelle entisten avopuolisoiden omaisuuden erottelussa määrätyn 15 000 euron hyvityksen perusteella tullut määrätä oikeusavun 5 720,19 euron lisäomavastuu. Mikäli näin on tullut menetellä, on toissijaisesti ratkaistava, onko mainittu lisäomavastuuosuus valittajan taloudellisiin oloihin nähden selvästi kohtuuttomana alennettava.

Sovelletut oikeusohjeet

Oikeusapulain 3 §:n 1 momentin mukaan oikeusapua annetaan hakemuksesta korvauksetta tai omavastuuosuutta vastaan hakijan taloudellisen aseman perusteella.

Omavastuuosuuden määrä lasketaan oikeusapulain 20 §:n 1 momentin mukaan vahvistetusta avustajan palkkiosta ja kulukorvauksesta arvonlisäveroineen. Jos oikeusapua myönnettäessä määrätty omavastuuosuus muodostuisi oikeusapua saaneen taloudellisiin oloihin nähden selvästi kohtuuttomaksi, omavastuuosuuden määrää voidaan alentaa.

Oikeusavusta annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:n 1 momentin mukaan lisäomavastuu tulee oikeusavun saajan maksettavaksi, jos hänellä ja hänen puolisollaan on muuta kuin saman pykälän 2 momentissa tarkoitettua varallisuutta, jonka arvo on yli 5 000 euroa. Lisäomavastuu on puolet 5 000 euroa ylittävästä varallisuudesta.

Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan lisäomavastuuta kerryttävää varallisuutta eivät ole muun ohella perheen vakinainen asunto, jos sen arvo on kohtuullinen suhteessa perheen kokoon ja tarpeeseen.

Asetuksen 18 §:n mukaan, kun oikeusapua on myönnetty perinnönjakoa tai ositusta koskevassa asiassa, asian päätyttyä lasketaan hakijan saama perintö tai tasinko hänen varoikseen ja vahvistetaan oikeusavun saajan lopullinen lisävastuuosuus siten kuin 7 §:ssä säädetään.

Avopuolisolla on avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetun lain 8 §:n 1 momentin mukaan oikeus hyvitykseen, jos hän on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta siten, että yhteistalouden purkaminen yksinomaan omistussuhteiden perusteella johtaisi perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella.

Asiassa saatu selvitys

A:lle on oikeusaputoimiston 14.12.2015 tekemällä päätöksellä myönnetty oikeusapua hänen ja hänen entisen avopuolisonsa B:n omaisuuden erottelua koskevaan asiaan. Oikeusapupäätöksessä on mainittu, että yli 5 000 euron perintö, tasinko tai hyöty lasketaan asian päätyttyä vahvistettavaan lisäomavastuuosuuteen.

Omaisuuden erottelun kohteena on ollut avopuolisoiden ja heidän kahden yhteisen lapsensa kotina ollut omakotitalokiinteistö, jonka omistajaksi katsottiin erottelussa vastoin A:n käsitystä B yksin. Kiinteistö velkoineen on omaisuuden erottelussa 24.11.2015 määrätty jäämään omistajalle, mutta koska A oli ollut sitoutunut yhteiseen velkavastuuseen ja maksanut asuntolainojen korkoja ja lyhennyksiä yhteensä 10 900 euroa, hänelle on määrätty maksettavaksi 15 000 euron hyvitys.

Oikeusaputoimisto on A:lle määrätyn hyvityksen perusteella päätöksellään 12.1.2016 määrännyt A:lle 5 720,19 euron lisäomavastuuosuuden.

A:n vireille panema omaisuuden erottelun moitekanne on käräjäoikeuden 7.7.2016 antaman päätöksen mukaan päättynyt sovintoon siten, että B on sitoutunut suorittamaan A:lle lisähyvityksenä 10 000 euroa 400 euron kuukausierissä alkaen 15.8.2016 ja päättyen 15.8.2018.

A:n taloudellisesta tilanteestaan esittämästä selvityksestä ilmenee muun ohella, että hän on avopuolisoiden eron jälkeen ollut kahden alaikäisen lapsensa yksinhuoltaja ja asunut heidän kanssaan vuokralla kerrostaloasunnossa. Hän on joutunut eron jälkeen ottamaan välttämättömiin kotitarvikehankintoihin kulutusluottoa ja hän on perhesyistä tehnyt lyhennettyä työaikaa. Huomattava osa A:n entiseltä avopuolisoltaan saamasta 15 000 euron hyvityksestä on kulunut lakimiespalkkioihin ja hänen entisen avopuolisonsa 10 000 euron lisähyvityksestä saatavaa hyötyä on uutta kotia perustettaessa vähentänyt muun ohella se, että sitä ei määrätty maksettavaksi kertasuorituksena. Lisäksi A:n avopuoliso on laiminlyönyt maksaa 3 000 euron osuuden mainitusta lisähyvityksestä.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Esillä olevassa asiassa on ensin arvioitavana, onko Etelä-Pohjanmaan oikeusaputoimisto voinut oikeusapupäätöksessään 14.12.2015 määrätä A:lle oikeusapulain 20 §:n 1 momentin ja oikeusavusta annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:n 1 momentin ja 18 §:n mukaisen lisäomavastuun ja edelleen päätöksellään 12.1.2016 vahvistaa tämän lisäomavastuun määräksi 5 720,19 euroa.

Lisäomavastuun määräämisen edellytyksiä arvioitaessa merkitystä ei voida antaa käräjäoikeuden myöhemmin päätöksellään 7.7.2016 vahvistamalle sovinnolle, jonka mukaan A:n entinen avopuoliso maksaa A:lle 10 000 euron lisähyvityksen. A:n entiseltä avopuolisoltaan saamalla lisähyvityksellä saattaa sen sijaan olla merkitystä arvioitaessa oikeusapulain 20 §:n 1 momentin mukaisesti lisäomavastuun alentamisen edellytysten yhteydessä A:n taloudellisia oloja.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että arvioitaessa, voidaanko A:n entiseltä avopuolisoltaan saamaa 15 000 euron hyvitystä pitää sellaisena valtioneuvoston oikeusavusta antaman asetuksen 7 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna perheen vakinaiseen asuntoon rinnastuvana varallisuutena, joka ei kerrytä omavastuuta, ei merkitystä sinänsä voida antaa hyvityksen määrän vähäisyydelle mahdollisen asunnon hankinnassa.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että nyt esillä oleva asia eroaa A:n viittaamista Rovaniemen hovioikeuden tuomiossa 28.3.2012 ja Helsingin hovioikeuden tuomiossa 5.10.2017 esillä olleista tapauksista. Nyt esillä olevassa asiassa omaisuuden erottelun kohteena ollut omakotitalokiinteistö ei ole ollut entisten avopuolisoiden yhteisomistuksessa eikä siten osaksikaan A:n omistama. A ei ole käyttänyt eikä väittänyt harkinneensakaan käyttää saamaansa 15 000 euron hyvitystä omistusasunnon hankkimiseen. Hyvitystä ei siten ole perusteita pitää oikeusavusta annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna sellaisena varallisuutena, joka ei kerrytä lisäomavastuuta.

Asiassa tulee tämän vuoksi seuraavaksi arvioitavaksi, muodostuuko A:lle määrätty lisäomavastuu oikeusapulain 20 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla A:n taloudellisiin oloihin nähden selvästi kohtuuttomaksi ja voidaanko A:lle määrättyä lisäomavastuuta tämän vuoksi alentaa.

A:n nyt vallitsevia taloudellisia oloja koskevan selvityksen mukaan hän on kahden alaikäisen lapsensa yksinhuoltaja ja hän vastaa yksin perheensä vuokrakuluista sekä välttämättömiin kotitarvehankintoihin ottamistaan kulutusluotoista tilanteessa, jossa hän tekee perhesyistä lyhennettyä työaikaa. A:n entiseltä avopuolisoltaan saama lisähyvitys ei ole ratkaisevalla tavalla kohentanut A:n taloudellisia oloja senkään vuoksi, että A:n entinen avopuoliso on laiminlyönyt maksaa osan lisähyvityksestä. Korkein hallinto-oikeus katsoo A:n taloudellisista oloistaan esittämään selvitykseen perustuvan kokonaisarvioinnin perusteella, että A:lle oikeusapua myönnettäessä määrättyä lisäomavastuuosuutta on oikeusapulain 20 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla pidettävä hänen taloudellisiin oloihinsa nähden selvästi kohtuuttomana. Lisäomavastuuosuus on tämän vuoksi poistettava.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Timo Räbinä ja Toomas Kotkas. Asian esittelijä Kristina Björkvall.

 
Julkaistu 24.10.2018