KHO:2018:141

Maahanmuuttovirasto oli hylännyt Irakin kansalaisten aviopuolisoiden A:n ja B:n kansainvälistä suojelua, oleskelulupaa koskevat hakemukset ja päättänyt käännyttää heidät kotimaahansa. Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n ja B:n Maahanmuuttoviraston päätöksestä tekemän valituksen.

A:lle ja B:lle oli syntynyt lapsi sen jälkeen, kun Maahanmuuttovirasto oli tehnyt heitä koskevan käännyttämispäätöksen. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli kyse siitä, oliko ulkomaalaisen käännyttämisen esteenä se, että hänelle oli Maahanmuuttoviraston päätöksen tekemisen jälkeen syntynyt Suomessa lapsi, jonka osalta ei ollut tehty käännytyspäätöstä eikä lapselle ollut haettu erikseen oleskelulupaa.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että lähtökohtaisesti voitiin pitää perusteltuna, että alaikäinen lapsi poistuu maasta täältä käännytettävän huoltajansa kanssa ilman, että lapselle tehdään erikseen käännyttämispäätös. Vakiintuneen käytännön mukaan on katsottu, ettei käännyttämisestä päättävällä viranomaisella ole lakiin perustuvaa velvoitetta viran puolesta erikseen tehdä lapsen osalta käännyttämispäätöstä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että ulkomaalaista koskevaa käännytyspäätöstä ei ollut kumottava yksinomaan sen vuoksi, että hänelle oli päätöksen tekemisen jälkeen syntynyt Suomessa lapsi, jota päätös ei koskenut.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että käännytyspäätöksen jälkeen syntynyt lapsi oli kuitenkin sellainen uusi tosiseikka, jolla voi olla merkitystä lapsen vanhempaa koskevassa käännytyksen kokonaisharkinnassa. Lapsen edun huomioon ottaminen käännytysharkinnassa ei ollut rajoitettu vain siihen ajankohtaan, kun asia ratkaistiin Maahanmuuttovirastossa, vaan myös käännytyspäätöksen jälkeen esille tulleet uudet seikat oli otettava huomioon, kunnes käännytys oli lainvoimaisesti ratkaistu. Maahanmuuttoviraston päätöksen jälkeen syntynyt lapsi voitiin ottaa huomioon käännytysharkinnassa, mikäli lapsen vanhemmat olivat hakeneet muutosta käännytyspäätökseen ja vedonneet valituksessaan siihen, että lapsen syntymä edellyttää uutta käännytysharkintaa. Esillä olevassa asiassa ei ilmennyt perusteita kumota A:n ja B:n käännytyspäätöstä.

Ulkomaalaislaki 6 § 1 momentti ja 146 §:n 1 momentti

Päätös, josta valitetaan

Turun hallinto-oikeus 4.5.2018 nro 18/0495/3

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 23.11.2016 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n ja B:n (jäljempänä myös valittajat) turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevat hakemukset ja päättänyt käännyttää heidät Irakiin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Maahanmuuttoviraston päätöksestä tehdyn valituksen.

Hallinto-oikeus on käännytyksen oikeudellisen arvion osalta perustellut päätöstään seuraavasti:

Maatietous sekä valittajien olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen heillä ei ole perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuiksi kotialueellaan. Valittajat kuuluvat kotialueellaan valtaväestöön ja heillä on Irakin ulkopuolella asumisestaan huolimatta suhteellisen pitkä asuinhistoria kotialueellaan. Asiassa ei ole muutenkaan ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden vuoksi olisi merkittäviä perusteita uskoa valittajien joutuvan kotialueellaan todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Valittajille ei näin ollen voida antaa turvapaikkaa eikä myöntää oleskelulupia toissijaisen suojelun perusteella.

Valittajat ovat terveitä ja työikäisiä. Valittajien alaikäisen lapsen ikä huomioon ottaen lapsen sopeutumiselle kotimaahansa Irakiin yhdessä huoltajiensa kanssa ei voida katsoa olevan merkittäviä esteitä. Asiassa ei ole muutoinkaan ilmennyt ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentin tarkoittamaa yksilöllistä inhimillistä syytä oleskeluluvan myöntämiselle.

Valittajat ja heidän alaikäinen lapsensa oleskelevat Suomessa ilman viisumia ja oleskelulupaa. Heidän käännyttämiselleen on siten ulkomaalaislaissa säädetty peruste. Käännyttämiseen ei ole ilmennyt palautuskieltosäännöksen mukaista estettä. Myös kokonaisharkinnan perusteella valittajat ja heidän alaikäinen lapsensa on voitu määrätä käännytettäviksi Irakiin.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ulkomaalaislaki 6 §, 52 § 1 momentti, 87 § 1 momentti 87 a §, 87 b §, 88 §, 88 c §, 146 §, 147 § ja 148 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Veronica Storträsk ja Niina Kanniainen-Orpo. Asian esittelijä Elina Välimäki.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valittajat ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valittajat ovat vaatineet, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Asiassa on lisäksi vaadittu, että maasta poistamisen täytäntöönpano kielletään.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Maahanmuuttoviraston päätöksenteon aikana valittajien lapsi ei ollut vielä ollut syntynyt. Maahanmuuttoviraston päätöksellä ei ole päätetty käännyttää valittajien lasta, eikä tällaista päätöstä ole annettu myöhemminkään. Tästä huolimatta hallinto-oikeus on todennut päätöksessään, että valittajat ja heidän alaikäinen lapsensa on voitu määrätä käännytettäviksi Irakiin.

Vaikka päätöstä valittajien alaikäisen lapsen käännyttämisestä ei ole tehty, hallinto-oikeus on ilmeisesti ratkaissut valittajien lapsen käännyttämistä koskevan asian. Päätöksessä lapsen edun toteutumista on perusteltu yhdellä lauseella. Valittajia ei ole kuultu heidän lapsensa käännyttämisestä ennen hallinto-oikeuden päätöstä. Päätöksen perusteella ei voida varmistua siitä, että hallinto-oikeus olisi kiinnittänyt erityistä huomiota lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.

Merkintä Maahanmuuttovirasto on ilmoittanut, että Saksan viranomaiset ovat 10.7.2018 esittäneet valittajia koskevan takaisinottopyynnön.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää valituslupahakemuksen kansainvälisen suojelun ja oleskeluluvan osalta.

2. Käännyttämisen osalta korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Kansainvälinen suojelu ja oleskelulupa

Sen perusteella, mitä asiassa on esitetty ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei näiltä osin ole ulkomaalaislain 196 §:ssä säädettyä valitusluvan myöntämisen perustetta.

2. Käännyttäminen

Maahanmuuttovirasto on päätöksessään suorittanut valittajien käännyttämisen osalta ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentissa tarkoitetun kokonaisharkinnan. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Maahanmuuttovirasto on voinut katsoa, että valittajat voidaan käännyttää kotimaahansa Irakiin.

Maahanmuuttoviraston 23.11.2016 tekemä käännytyspäätös ei koske eikä ole voinutkaan koskea valittajille 23.4.2017 Suomessa syntynyttä lasta. Ulkomaalaista koskevan käännytyspäätöksen oikeudellisten vaikutusten ulottaminen valittajien huollossa olevaan lapseen edellyttää, että päätös kohdistetaan myös lapseen. Vanhempien käännytystä koskevan valituksen johdosta asiassa ei voida tutkia kysymystä siitä, onko Maahanmuuttoviraston tullut tehdä lasta koskeva erillinen päätös maasta poistamisesta. Tämän vuoksi ei voida tutkia myöskään sitä, täyttyisivätkö lapsen kohdalla edellytykset sille, että kyseinen lapsi voidaan poistaa Suomesta viranomaistoimin. Sitä vastoin vanhempien valituksen johdosta voidaan tutkia se, onko heidät voitu määrätä käännytettäväksi samoin kuin se, mikä merkitys lapsen syntymällä on käännytyksen kokonaisharkinnassa.

Asiassa on ensinnä kysymys siitä, onko ulkomaalaisen käännyttämisen esteenä se, että hänelle on Maahanmuuttoviraston päätöksen tekemisen jälkeen syntynyt Suomessa lapsi, jonka osalta ei ole tehty käännytyspäätöstä eikä lapselle ole haettu erikseen oleskelulupaa.

Ulkomaalaislaissa ei ole säännöksiä siitä, miten käännyttämispäätöksen jälkeen perheeseen syntyneen lapsen osalta on meneteltävä. Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjapäätöksessään KHO 2003:73 todennut, että kun perheen käännyttäminen oli toimeenpantavissa myös perheen mukana matkustavan, käännyttämispäätöksen jälkeen syntyneen lapsen osalta, ei käännyttämispäätös ollut ulkomaalaislain taikka lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen vastainen.

Lähtökohtaisesti voidaan pitää perusteltuna, että alaikäinen lapsi poistuu maasta täältä käännyttävän huoltajansa kanssa ilman, että lapselle tehdään erikseen käännyttämispäätös. Vakiintuneen käytännön mukaan on katsottu, ettei käännyttämisestä päättävällä viranomaisella ole lakiin perustuvaa velvoitetta viran puolesta erikseen tehdä lapsen osalta käännyttämispäätöstä. Käännytyspäätös on kuitenkin tehtävä, mikäli lapselle on haettu Suomesta oleskelulupaa, jota ei ole myönnetty.

Lapsensa laillisina huoltajina ja siten tämän puhevallan käyttäjinä valittajat voivat saattaa lapsensa käännyttämisasian Maahanmuuttoviraston erikseen käsiteltäväksi saattamalla vireille hakemusasian lapsensa puolesta, jolloin myös lapsen asiassa tehdään erillinen perusteltu päätös. Näin ollen on katsottava, että valittajina olevia vanhempia koskevaa käännytyspäätöstä ei ole kumottava yksinomaan sen vuoksi, että heille on päätöksen tekemisen jälkeen syntynyt Suomessa lapsi, jota päätös ei koske.

Käännytyspäätöksen jälkeen syntyneiden lasten asema ei sinänsä vaikuta vanhempien kansainvälisen suojelun tarpeen harkintaan. Käännytyspäätöksen jälkeen perheeseen syntynyt lapsi on kuitenkin sellainen uusi tosiseikka, jolla voi olla merkitystä lapsen vanhempaa koskevassa käännytyksen kokonaisharkinnassa. Ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentin mukaan käännyttämistä harkittaessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Saman lain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksenteossa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.

Lapsen edun huomioon ottamista käännytysharkinnassa ei ole rajoitettu vain siihen ajankohtaan, kun asia ratkaistaan Maahanmuuttovirastossa, vaan myös käännytyspäätöksen jälkeen esille tulleet uudet seikat on otettava huomioon, kunnes käännytys on lainvoimaisesti ratkaistu. Maahanmuuttoviraston päätöksen jälkeen syntynyt lapsi voidaan ottaa huomioon käännytysharkinnassa, mikäli lapsen vanhemmat hakevat muutosta käännytyspäätökseen ja vetoavat valituksessaan siihen, että lapsen syntymä edellyttää uutta käännytysharkintaa. Lapsen syntymä ei itsessään ole luonteeltaan sellainen seikka, jonka perusteella asia olisi palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Tuomioistuimen tulee lapsen vanhemman asian yhteydessä ottaa harkinnassaan huomioon myös lapsen etuun liittyvät seikat.

Nyt puheena olevassa asiassa ei ole esitetty erityisiä lasta koskevia perusteita, jotka vaikuttaisivat käännyttämisen kokonaisharkintaan. Hallinto-oikeus on päätöksessään arvioinut ulkomaalaislain 52 §:ssä tarkoitetun oleskeluluvan myöntämisen edellytykset ja käännyttämisen kokonaisharkinnassa ottanut huomioon myös valittajien lapsen, joka on syntynyt Maahanmuuttoviraston päätöksen jälkeen. Hallinto-oikeus on katsonut, että valittajien alaikäisen lapsen ikä huomioon ottaen lapsen sopeutumiselle kotimaahansa Irakiin yhdessä huoltajiensa kanssa ei ole merkittäviä esteitä. Asiassa ei ole muutoinkaan ilmennyt ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentin tarkoittamaa yksilöllistä inhimillistä syytä oleskeluluvan myöntämiselle.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että lapsen etu on lähtökohtaisesti elää vanhempiensa kanssa. Valittajien lapsi on tällä hetkellä noin puolitoistavuotias. Vaikka hän on syntynyt ja elänyt Suomessa, hän ei nuoren ikänsä vuoksi ole ehtinyt muodostaa merkittäviä siteitä Suomeen. Lapsen kielellisten ja kulttuuristen siteiden voidaan katsoa painottuvan hänen vanhempiensa kotimaahan Irakiin. Asiassa ei ole esitetty, että lapsi kärsisi terveydellisistä ongelmista, jotka saattaisivat vaikuttaa käännyttämisharkintaan, eikä asiassa ole ilmennyt muitakaan, erityisesti lasta koskevia olosuhteita, jotka olisi otettava käännyttämisen kokonaisharkinnassa huomioon. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella hallinto-oikeus on voinut arvioida, ettei valittajien käännyttäminen Irakiin siinäkään tilanteessa, että heille on käännyttämispäätöksen jälkeen syntynyt lapsi, ole vastoin lapsen etua.

Edellä mainituilla perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Janne Aer, Petri Helander, Tuomas Kuokkanen ja Taina Pyysaari. Asian esittelijä Jenny Rebold.