KHO:2018:165

Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Pakolaisaseman peruuttaminen – Kiintiöpakolainen – Kiintiövalinnassa annettujen tietojen merkitys

Vuosikirjanumero: KHO:2018:165
Antopäivä: 11.12.2018
Taltionumero: 5786
Diaarinumero: 1735/4/18
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:165

Kongon demokraattisen tasavallan kansalaiselle A:lle oli 1990-luvun puolivälissä myönnetty pakolaisasema prima facie -perusteella hänen etnisen taustansa ja hänen kotialueellaan Pohjois-Kivussa vallinneen turvallisuustilanteen perusteella. Sittemmin A otettiin Suomeen Ruandasta UNHCR:n tarjoamana pakolaisena vuoden 2012 pakolaiskiintiössä Woman at risk -kategoriassa.

Maahanmuuttovirasto peruutti A:n pakolaisaseman sekä pakolaisen matkustusasiakirjan katsoen, että A oli kiintiövalinnassa antanut vääriä tietoja olosuhteistaan turvapaikkamaassa. Tiedot koskivat A:n seurustelusuhdetta ja avioliittoaikeita, joiden valossa hänen ei voitu katsoa olleen yksinäinen nainen vailla miespuolista suojelijaa. Hallinto-oikeus kumosi Maahanmuuttoviraston päätöksen sillä perusteella, ettei mainituilla tiedoilla ollut katsottava olleen vaikutusta UNHCR:n arvioon A:n turvapaikan tarpeesta suhteessa kotimaahansa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että uudelleensijoittamista koskevassa menettelyssä ei määritetä henkilön pakolaisasemaa. Sen tarkoituksena on arvioida pakolaisen tilannetta turvapaikkamaassa ja tunnistaa haavoittuvimpiin ryhmiin kuuluvia pakolaisia.

UNHCR:n tunnustama pakolaisasema ei sinänsä sido Suomen viranomaisia. Maahanmuuttovirasto voi peruuttaa myös kiintiöpakolaisena Suomeen tulleen henkilön pakolaisaseman ulkomaalaislain 108 §:n 1 momentissa säädettyjen edellytysten täyttyessä. Kansainvälisen suojelun tarve, ja siten myös suojeluaseman peruuttaminen, oli kuitenkin tutkittava suhteessa henkilön kansalaisuusvaltioon. Pakolaisasemaa ei siten voinut peruuttaa sillä perusteella, että henkilö oli antanut vääriä tietoja olosuhteistaan turvapaikkamaassa, ellei samalla osoitettu, että hän oli myös kansainvälistä suojelua hakiessaan mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla antanut itsestään vääriä tietoja tai salannut tietoja. Asiassa ilmeni, että A ei edelleenkään voi asettua kotialueelleen siellä vallitsevan heikon turvallisuustilanteen vuoksi. Maahanmuuttoviraston valitus hylättiin.

Ulkomaalaislaki 3, 90, 92, 106 ja 108 §

Direktiivi 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi) 14 artikla 3 kohta

Päätös, jota valitus koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 16.3.2018 nro 18/0343/5

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 2.6.2016 antamallaan päätöksellä peruuttanut Kongon demokraattisen tasavallan kansalaisen A:n pakolaisaseman mutta ei oleskelulupaa. Maahanmuuttovirasto on 3.6.2016 antamallaan päätöksellä peruuttanut myös A:n pakolaisen matkustusasiakirjan.

Maahanmuuttoviraston päätöksestä ilmenee, että A oli otettu Suomeen Ruandasta UNHCR:n tarjoamana pakolaisena vuoden 2012 pakolaiskiintiössä. UNHCR oli arvioinut A:n olevan uudelleen sijoitustarpeessa, koska hänen on yksinäisenä naisena Itä-Kongosta ilman miespuolista suojelijaa katsottu kuuluvan Woman at risk -kategoriaan. A oli saapunut Suomeen lokakuussa 2013. Hän oli lokakuussa 2014 solminut Ruandassa avioliiton ja pariskunnalle on heinäkuussa 2015 syntynyt Suomessa lapsi.

Maahanmuuttovirasto on asian vireilletulon osalta todennut, että A:n puolison oleskelulupahakemuksessa esille tulleiden seikkojen perusteella puolisot olivat tutustuneet toisiinsa Ruandassa jo vuonna 2007, jolloin he olivat aloittaneet seurustelun. He eivät avioituneet suunnitellusti joulukuussa 2013, koska A halusi lähteä perheensä kanssa kiintiöpakolaisena Suomeen. Maahanmuuttovirasto on ottanut ulkomaalaislain 116 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla A:n pakolaisaseman peruuttamista koskevan asian käsiteltäväkseen saatuaan tietää aikaisemmasta poikkeavia tietoja A:n perhesuhteista. A on mahdollisesti salannut ja antanut UNHCR:n haastattelussa virheellisiä tietoja perhesuhteistaan, joilla on ollut olennaista merkitystä A:n oleskeluluvan myöntämiseen.

Maahanmuuttovirasto on perustellut pakolaisasemaa ja oleskelulupaa koskevaa päätöstään muun ohella seuraavasti:

A on otettu Suomeen kiintiöpakolaisena yhdessä vanhempiensa ja sisarustensa kanssa. UNHCR on katsonut, että hän on nainen Itä-Kongosta ilman miespuolista suojelijaa ja siksi yksinäisenä naisena haavoittuvassa asemassa. A:n Ruandasta Suomeen uudelleensijoittamisen peruste on ollut "Women and girls at risk".

Kongon demokraattinen tasavalta, joka vuodet 1971–1997 tunnettiin nimellä Zaire, on vuonna 2002 päättyneen sisällissodan jälkeen pyrkinyt vakauttamaan olojaan. Maata on vuodesta 2001 johtanut murhatun presidentti Laurent Kabilan poika Joseph Kabila. Edelliset presidentinvaalit ja parlamenttivaalit järjestettiin vuonna 2011 (CIA 2014 ja BBC 2015). Vaalien raportoitiin olleen epärehelliset ja väkivaltaisuuksia esiintyi laajalti. (UN Security Council 2011, HRW 2011a ja 2011b). Seuraavat vaalit on tarkoitus järjestää marraskuussa 2016. Presidentti Kabila on suunnitellut perustuslain muuttamista siten, että hän voisi jatkaa virassa myös vuoden 2016 jälkeen. Perustuslain mukaan presidentti voi istua vain kaksi toimikautta. Kabila istuu tällä hetkellä toista kautta presidenttinä. [lyhenteet viittaavat Maahanmuuttoviraston päätöksen lähdeluetteloon]

Maan länsiosissa, pääkaupunki Kinshasa mukaan lukien, ei ole tällä hetkellä akuuttia turvallisuuskriisiä. Väkivaltaisiksi kärjistyneitä mielenosoituksia on kuitenkin esiintynyt maassa ajoittain ja mielenosoittajia on pidätetty ja pahoinpidelty. Poliisin käyttämän väkivallan seurauksena mielenosoituksissa on syntynyt myös kuolonuhreja. Yleistä turvallisuustilannetta pääkaupungissa heikentää myös rikollisuus, jota poliisi on pyrkinyt kitkemään erityisoperaatioin. Turvallisuudesta vastaavien viranomaisten toiminta on maassa epäluotettavaa ja oikeuslaitos on korruptoitunut. Huonosta ihmisoikeustilanteesta kärsivät myös ihmisoikeusaktivistit, toimittajat ja oppositiokannattajat.

Turvallisuus- ja ihmisoikeustilanne on maan itäosissa huono. Pitkään jatkunut turvattomuus on koetellut erityisesti Etelä- ja Pohjois-Kivun maakuntia sekä alueita Manieman, Katangan ja Orientalen maakunnista. Siviiliväestöön kohdistuviin väkivaltaisuuksiin syyllistyvät alueella sekä paikalliset sissijärjestöt että maan armeija. Ainakin osa väkivallasta on etnisesti motivoitunutta. Kongon viranomaisten toimintakyky on alueella heikko ja hallinto olematonta. Alueella on noin kaksi miljoonaa maan sisäistä pakolaista ja puoli miljoonaa ihmistä on paennut naapurimaihin.

A ei ilmoittanut UNHCR:lle mitään seurustelusuhteestaan tai avioliittoaikeistaan, vaikka perheenyhdistämishakemuksen ja hänen puolisolleen tehdyn perhesidehaastattelun tietojen perusteella hän on seurustellut tiiviisti nykyisen puolisonsa kanssa jo vuodesta 2007 alkaen. He ovat päättäneet avioliitosta, mutta he peruivat häät, sillä A halusi päästä kiintiövalinnassa Suomeen yhdessä vanhempiensa ja sisarustensa kanssa. A:n antaman selvityksen perusteella hänen on katsottava olleen tietoinen perhesuhteensa merkityksestä päätökseen kiintiöpakolaisvalinnasta.

Asiassa saadun selvityksen perusteella A on kiintiövalintavaiheessa salannut ja antanut tietoisesti vääriä tietoja sellaisista seikoista, jotka ovat olennaisesti vaikuttaneet hänen uudelleen sijoittamiseensa ja siten pakolaisaseman ja oleskeluluvan myöntämiseen. Mikäli käytettävissä olisi ollut tieto hänen seurustelusuhteestaan ja avioliittoaikeistaan Ruandan kansalaisen kanssa, olisi hänen tilannettaan arvioitu toisin.

Edellä esitetty huomioon ottaen A:n ei voida enää katsoa olevan yksinäinen nainen vailla miespuolista suojelijaa. Hänellä on aviopuoliso, jonka suojeluun hänen on mahdollista vedota. Hänellä ei ole perustellusti aihetta pelätä joutuvasi kotimaassaan vainotuksi.

Pakolaisasema on edellä selostetulla tavalla peruutettu, joten myöskään niitä perusteita, joilla oleskelulupa myönnettiin, ei ole enää olemassa. Asiassa on kuitenkin ilmennyt seikkoja, jotka puoltavat oleskeluluvan peruuttamatta jättämistä. A on lähtenyt Kongon demokraattisesta tasavallasta ja saapunut Ruandan pakolaisleirille vuonna 1996 eikä ole sen jälkeen käynyt kotimaassaan. Maatiedon perusteella A:n kotialueen Pohjois-Kivun turvallisuustilanne on heikko, eikä hänen voida kohtuullisesti edellyttää asettuvan lapsensa kanssa myöskään kotialueensa ulkopuolelle. Lapsi ei ole käynyt kansalaisuusvaltiossaan. A:lla ei ole sosiaalisia tai muitakaan siteitä kotimaahansa. Hän on oleskellut Suomessa vuodesta 2013 lähtien. Ruandassa hänellä on puoliso, mutta Ruandaan palauttaminen ei ole mahdollista, koska hänellä tai lapsella ei ole sinne oleskelulupaa. Suomessa asuu A:n perheenjäseniä. Edellä selostettujen seikkojen ja olosuhteiden perusteella sekä ottaen erityisesti huomioon lapsen etu, Maahanmuuttovirasto ei peruuta A:lle myönnettyä määräaikaista oleskelulupaa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut Maahanmuuttoviraston päätökset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiassa saatu selvitys

Valittaja on otettu Suomeen Ruandasta UNCHR:n tarjoamana pakolaisena vuoden 2012 pakolaiskiintiössä. UNHCR:n asiakirjojen mukaan järjestö on todennut valittajan olevan turvapaikan tarpeessa, koska hänellä on ollut perusteltu syy pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi, koska hän on etniseltä taustaltaan tutsi, oletetun poliittisen mielipiteen eli Ruandan valtion tukemisen takia sekä koska hänen on katsottu kuuluvan yksinäisenä naisena tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään. Ensisijainen peruste sille, että valittajan on katsottu olevan uudelleen sijoitustarpeessa, on kuitenkin ollut se, että valittaja on ollut yksinäisenä naisena ilman miespuolista suojelijaa haavoittuvassa asemassa. Maahanmuuttovirasto on antanut valittajalle pakolaisaseman ja myöntänyt hänelle oleskeluluvan ajalle 22.3.2013–22.3.2017.

Valittaja on Suomeen tulonsa jälkeen avioitunut Ruandassa Ruandan kansalaisen kanssa 12.10.2014. Valittajan puoliso on hakenut Suomesta oleskelulupaa perhesiteen perusteella 14.11.2014, jolloin on selvinnyt valittajan tavanneen nykyisen miehensä jo vuonna 2007, heidän alkaneen seurustella vuonna 2008 ja että heidän on alun perin ollut tarkoitus mennä naimisiin joulukuussa 2013, vaikka valittaja on UNHCR:n haastattelussa kertonut olevansa sinkku. Tästä syystä Maahanmuuttovirasto on ottanut valittajan pakolaisaseman peruuttamista koskevan asian käsiteltäväkseen.

Valittajaa on kuultu asian johdosta 28.4.2016 pidetyssä puhuttelussa. Puhuttelussa valittaja on kertonut aviomiehensä paenneen samoihin aikoihin Kongon demokraattisesta tasavallasta Ruandaan, missä joku mies on auttanut häntä saamaan Ruandan henkilöllisyyspaperit sen jälkeen, kun hän on täyttänyt 18 vuotta eli vuonna 2004. Valittaja on puhuttelussa arvellut puolisollaan kuitenkin säilyneen Kongon demokraattisen tasavallan kansalaisuuden. Valittaja on puhuttelussa kertonut heidän tarkoituksenaan olleen mennä naimisiin vuoden 2013 joulukuussa, mutta naimisiinmenoa oli lykätty, jotta valittaja pääsisi Suomeen. Valittajan mukaan häistä oli puhuttu jo valittajan perheenjäsenille ja avioparin tuttaville, ja hänen tarkoituksenaan oli ollut mennä kertomaan naimisiinmenosta UNCHR:n työntekijöille, kunhan hän olisi saanut vihkitodistuksen. Valittaja ei ollut kertomansa mukaan kertonut aikaisemmin seurustelusuhteestaan, koska UNHCR:n työntekijä oli ohjeistanut häntä vastaamaan ainoastaan kysymyksiin, eikä häneltä oltu kysytty mahdollisesta poikaystävästä. Valittaja on häneltä kysyttäessä myöntänyt, että mikäli hän olisi Ruandassa kertonut aikomuksestaan mennä naimisiin, olisi se ainakin hidastanut hänen pääsemistään Suomeen, minkä vuoksi he olivat päätyneet häiden peruuttamiseen.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Ulkomaalaislain 108 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtien mukaan pakolaisasema peruutetaan, jos hakija on kansainvälistä suojelua hakiessaan antanut tietoisesti vääriä tietoja, jotka ovat vaikuttaneet päätöksen lopputulokseen tai hakija on kansainvälistä suojelua hakiessaan salannut sellaisen seikan, joka olisi vaikuttanut päätöksen lopputulokseen.

Edellä mainittu lainkohta perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU eli niin sanotun uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 14 artiklaan koskien pakolaisaseman peruuttamista, lakkauttamista tai uusimatta jättämistä. Kyseisen artiklan 1 kohdan mukaan, kun kyseessä ovat direktiivin 2004/83/EY voimaantulon jälkeen tehdyt kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset, jäsenvaltioiden on peruutettava, lakkautettava tai jätettävä uusimatta valtion elimen, hallinnollisen elimen, tuomioistuimen tai lainkäyttöelimen myöntämä kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön pakolaisasema, jos hän on 11 artiklan mukaisesti lakannut olemasta pakolainen. Artiklan 2 kohdan mukaan puolestaan pakolaisaseman myöntäneen jäsenvaltion on yksilöllisesti osoitettava, että asianomainen henkilö on tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti lakannut olemasta pakolainen tai ei ole koskaan ollut siinä tarkoitettu pakolainen.

Hallinto-oikeus arvioi Maahanmuuttoviraston tavoin, että valittaja on kiintiövalintavaiheessa salannut ja antanut tietoisesti vääriä tietoja seurustelustaan ja avioitumisaikeistaan Ruandassa. Tästä syystä valittajan on katsottu olleen haavoittuvassa asemassa oleva yksinäinen nainen, mikä on ollut peruste sille, että valittaja on ulkomaalaislain 92 §:n nojalla otettu kiintiöpakolaisena Suomeen ja että hänelle on Suomessa myönnetty pakolaisasema. Edellä mainitun direktiivin mukaan pakolaisasema voidaan kuitenkin hallinto-oikeuden tulkinnan mukaan peruuttaa ainoastaan, mikäli pakolaisaseman saaneen kohdalla voidaan osoittaa, ettei hän ole koskaan ollut pakolainen. Koska valittajan salaamilla ja antamilla väärillä tiedoilla ei ole katsottava olleen vaikutusta siihen, että UNHCR on katsonut valittajan olevan turvapaikan tarpeessa suhteessa kotimaahansa Kongon demokraattiseen tasavaltaan, Maahanmuuttovirasto ei ole voinut peruuttaa valittajalle annettua pakolaisasemaa eikä siten myöskään peruuttaa valittajalle myönnettyä pakolaisen matkustusasiakirjaa. Maahanmuuttoviraston päätökset on siten kumottava.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Kati Korsman ja Olli Rautsi, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Maahanmuuttovirasto on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Maahanmuuttovirasto on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Maahanmuuttoviraston päätökset saatetaan voimaan. Toissijaisesti hallinto-oikeuden päätös tulee kumota ja asia palauttaa hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Asiassa on riidatonta, että A on kiintiöpakolaisvalinnan yhteydessä salannut ja antanut tietoisesti vääriä tietoja seurustelustaan ja avioitumisaikeistaan Ruandassa. Nämä tiedot ovat olennaisesti vaikuttaneet häntä koskevan päätöksen tekemiseen ja käytännössä johtaneet pakolaisaseman ja oleskeluluvan myöntämiseen väärin perustein.

Olennaisinta hallinto-oikeuden päätöksen kohdalla on tulkinta siitä, katsotaanko UNHCR:n myöntämä pakolaisasema määritelmädirektiivin 14 artiklassa tarkoitetuksi valtion elimen, hallinnollisen elimen, tuomioistuimen tai lainkäyttöelimen kolmannen maan kansalaiselle tai kansalaisuudettomalle myöntämäksi pakolaisasemaksi. Tällä on asiassa merkitystä siten, voidaanko A:n kohdalla katsoa, ettei hän ole koskaan ollut määritelmädirektiivissä tarkoitettu pakolainen.

Voimassa oleva ulkomaalaislaki lähtee siitä, että myös kiintiöpakolaiselle annetaan pakolaisasema Suomen valtion toimesta ja samalla myönnetään oleskelulupa pakolaisaseman perusteella. Vaikka UNHCR:n antama pakolaisasema on lähtökohtainen edellytys henkilön valinnalle kiintiöpakolaiseksi, sillä ei ole sitovaa oikeudellista merkitystä Suomessa. UNHCR:n ei voida missään olosuhteissa katsoa olevan määritelmädirektiivin tarkoittama toimielin. Tätä tukee myös määritelmädirektiivin 2 artiklan e-kohdan määritelmä, jonka mukaan pakolaisasemalla tarkoitetaan direktiivissä kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön tunnustamista pakolaiseksi jäsenvaltiossa. Tämä tunnustaminen tapahtuu jäsenvaltiossa toimivaltaisen viranomaisen antaessa ulkomaalaiselle pakolaisaseman. Suomessa toimivaltainen viranomainen on Maahanmuuttovirasto.

A:n kohdalta merkittävää on ollut se, että päätökseen vaikuttaneita tietoja on salattu ja annettu tietoisesti harhaanjohtavia tietoja Maahanmuuttoviraston myöntäessä hänelle pakolaisasema määritelmädirektiivin tarkoittamana jäsenvaltiona. Asiassa on otettava myös huomioon, että hallinto-oikeuden tulkinta johtaa kiintiöpakolaisten eriarvoiseen kohteluun verrattuna turvapaikkamenettelyn tai perheenyhdistämisen kautta pakolaisaseman saaneisiin ulkomaalaisiin. Tulkinta johtaisi siihen, että kiintiöpakolaisen pakolaisasemaa ei voitaisi missään tilanteessa lakkauttaa tai peruuttaa ulkomaalaislain tai direktiivin mukaisesti.

Hallinto-oikeuden päätös ei ole linjassa aikaisemman oikeuskäytännön kanssa. Soveltamis- ja oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että myös kiintiöpakolaisen pakolaisasema voidaan peruuttaa tai lakkauttaa sen estämättä, mitä UNHCR:n on aiemmin katsonut tai onko UNHCR:n myöntämä pakolaisstatus edelleen voimassa, jos ulkomaalain mukaiset edellytykset lakkauttamiseen tai peruuttamiseen ovat olemassa.

A on antanut selityksen, joka on lähetetty tiedoksi Maahanmuuttovirastolle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on ratkaistavana, onko Maahanmuuttovirasto voinut peruuttaa Kongon demokraattisen tasavallan kansalaisen A:n pakolaisaseman ja siten myös hänelle myönnetyn pakolaisen matkustusasiakirjan sillä perusteella, että A on antanut vääriä tietoja seikoista, jotka ovat vaikuttaneet hänen ottamiseensa Ruandasta Suomeen pakolaiskiintiössä.

Sovellettavat oikeusohjeet

Ulkomaalaislain 3 §:n 1 momentin 11 kohdan mukaan pakolaisella tarkoitetaan ulkomaalaista, joka täyttää pakolaissopimuksen 1 artiklan vaatimukset. Pykälän 12 kohdan mukaan pakolaisasemalla tarkoitetaan asemaa, joka myönnetään pakolaiseksi tunnustetulle ulkomaalaiselle.

Ulkomaalaislain 90 §:n 1 momentin mukaan Suomeen voidaan ottaa pakolaiskiintiössä UNHCR:n pakolaisiksi katsomia henkilöitä tai muita kansainvälisen suojelun tarpeessa olevia ulkomaalaisia uudelleen sijoitusta varten. Pykälän 2 momentin mukaan pakolaiskiintiöllä tarkoitetaan uudelleen sijoitettavien kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien ulkomaalaisten vastaanottoa valtion kunkin vuoden talousarviossa vahvistettujen perusteiden mukaisesti.

Ulkomaalaislain 92 §:n mukaan perusteet oleskeluluvan myöntämiselle pakolaiskiintiössä ovat:
1) ulkomaalainen on kansainvälisen suojelun tarpeessa kotimaahansa nähden;
2) ulkomaalainen on uudelleen sijoituksen tarpeessa ensimmäisestä turvapaikkamaasta;
3) vastaanoton ja kotoutumisen edellytykset Suomeen on arvioitu; ja
4) oleskeluluvan myöntämiselle ei ole 36 §:n mukaisia esteitä.

Ulkomaalaislain 108 §:n 1 momentin mukaan pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema peruutetaan, jos:

1) hakija on kansainvälistä suojelua hakiessaan antanut tietoisesti vääriä tietoja, jotka ovat vaikuttaneet päätöksen lopputulokseen;

2) hakija on kansainvälistä suojelua hakiessaan salannut sellaisen seikan, joka olisi vaikuttanut päätöksen lopputulokseen; tai

3) turvapaikka olisi pitänyt jättää 87 §:n 2–4 momentin nojalla antamatta tai oleskelulupa 88 §:n 2 momentin nojalla myöntämättä.

Pykälän 2 momentin mukaan pakolaisaseman ja toissijaisen suojeluaseman peruuttamista harkittaessa tulee suorittaa yksilöllinen tutkinta.

Uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 14 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on peruutettava, lakkautettava tai jätettävä uusimatta kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön pakolaisasema, jos asianomainen jäsenvaltio saa pakolaisaseman myöntämisen jälkeen selville, että

a) pakolaisasema olisi pitänyt jättää tai jätetään myöntämättä asianomaiselle 12 artiklan mukaisesti;

b) hänen vääristelemänsä tai salaamansa seikat, mukaan lukien väärien asiakirjojen toimittaminen, olivat ratkaisevia pakolaisaseman myöntämisen kannalta.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Asiassa saadun selvityksen mukaan A on kotoisin Kongon demokraattisesta tasavallasta, Pohjois-Kivun alueelta. Hän on etniseltä taustaltaan tutsi. A on saapunut Ruandaan vuonna 1996, jolloin hänelle on myönnetty pakolaisasema prima facie -perusteella. UNHCR:n uudelleensijoittamista koskevien asiakirjojen mukaan A:n pakolaisasema on perustunut hänen etniseen taustaansa ja Pohjois-Kivussa vallinneeseen turvallisuustilanteeseen.

UNHCR on esittänyt A:n otettavaksi Suomeen pakolaiskiintiössä sillä perusteella, että hän on yksinäisenä naisena haavoittuvassa asemassa turvapaikkamaassa Ruandassa. Asiakirjojen perusteella A:n vanhempien ja sisarusten osalta päätös heidän uudelleensijoittamisekseen Suomeen oli tehty aikaisemmin.

Uudelleensijoittamisella tarkoitetaan pakolaisten valintaa ja siirtoa ensimmäisestä turvapaikkamaasta johonkin toiseen valtioon, joka on valmis myöntämään pakolaisille oleskeluluvan. UNHCR hallinnoi uudelleensijoittamisohjelmaa, jonka puitteissa se esittää valtioille kiintiöpakolaisiksi otettavia henkilöitä. Vastaanottavan valtion viranomaiset valitsevat asianomaiseen valtioon otettavat kiintiöpakolaiset. Valinta suoritetaan yleensä haastattelujen perusteella. Suomessa Maahanmuuttovirasto päättää oleskeluluvan myöntämisestä kiintiöpakolaisille. UNHCR:n esittäminä kiintiöpakolaisina Suomeen saapuvat henkilöt saavat ulkomaalaislain 106 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella pakolaisaseman.

Uudelleensijoittamista koskevassa menettelyssä ei määritetä henkilön pakolaisasemaa, vaan sen tarkoituksena on arvioida pakolaisen tilannetta turvapaikkamaassa ja tunnistaa haavoittuvimpiin ryhmiin kuuluvia pakolaisia.

Henkilön pakolaisasema ja siten myös pakolaisaseman peruuttaminen tutkitaan suhteessa hänen kansalaisuusvaltioonsa tai kansalaisuudettoman henkilön kohdalla suhteessa hänen pysyvään asuinmaahansa. A:n kansalaisuusvaltio on Kongon demokraattinen tasavalta.

Ulkomaalaislain 108 §:n 1 momentin mukaan henkilön pakolaisasema voidaan peruuttaa, jos hakija on kansainvälistä suojelua hakiessaan tietoisesti antanut itsestään vääriä tietoja, jotka ovat vaikuttaneet päätöksen lopputulokseen tai on kansainvälistä suojelua hakiessaan salannut sellaisen seikan, joka olisi vaikuttanut päätöksen lopputulokseen. UNHCR:n tunnustama pakolaisasema ei sinänsä sido Suomen viranomaisia.

Maahanmuuttovirasto on myöntänyt A:lle pakolaisaseman, ja Maahanmuuttovirasto voi myös peruuttaa myöntämänsä pakolaisaseman ulkomaalaislain 108 §:n 1 momentissa säädettyjen edellytysten täyttyessä. A:n pakolaisasemaa ei kuitenkaan voida peruuttaa sillä perusteella, että hän olisi antanut vääriä tietoja olosuhteistaan turvapaikkamaassa Ruandassa, ellei samalla osoiteta, että hän on myös kansainvälistä suojelua hakiessaan 108 §:ssä tarkoitetulla tavalla antanut itsestään vääriä tietoja tai salannut tietoja.

A:lle aikanaan myönnetty pakolaisasema on perustunut hänen etniseen taustaansa ja hänen kotialueensa Pohjois-Kivun turvallisuustilanteeseen. Maahanmuuttoviraston päätöksessä tarkoitetut A:n itsestään myöhemmin kiintiövalinnassa antamat tiedot tai seurustelusta ja avioliittoaikeista Ruandassa kertomatta jättäminen eivät ole voineet vaikuttaa siihen, että hänen on katsottu olevan kansainvälisen suojelun tarpeessa suhteessa kotimaahansa Kongon demokraattiseen tasavaltaan. Maahanmuuttoviraston päätöksestä ilmenee lisäksi, ettei A:n edelleenkään ole katsottu voivan asettua kotialueelleen Pohjois-Kivuun siellä vallitsevan heikon turvallisuustilanteen vuoksi.

Edellä mainittuun nähden Maahanmuuttovirasto ei ole voinut päätöksessä mainitsemillaan perusteilla peruuttaa A:n pakolaisasemaa. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Jenny Rebold.

 
Julkaistu 11.12.2018