KHO:2018:169

Irakin kansalainen A oli hakenut uudelleen kansainvälistä suojelua vedoten kääntymiseensä kristinuskoon. Maahanmuuttovirasto oli jättänyt hakemuksen tutkimatta ulkomaalaislain 102 §:ssä tarkoitettuna uusintahakemuksena, koska hakemus ei sisältänyt uusia asian ratkaisuun vaikuttavia perusteita maahan jäämiselle. Maahanmuuttoviraston päätöksen perusteluissa käsiteltiin muun ohessa sitä, millä perusteella A:n uskonnollista kääntymistä ei pidetty lähtökohtaisesti uskottavana. Uutta turvapaikkapuhuttelua pidettiin tarpeettomana.

Asiassa oli riidatonta, että A ei ollut aikaisemmin vedonnut kristityksi kääntymisen aiheuttamaan uhkaan eli kysymyksessä oli peruste, jota ei ollut aiemmin tutkittu. Irakia koskevan maatiedon perusteella kristityksi kääntyminen voi olla peruste kansainvälisen suojelun saamiseksi. Maahanmuuttoviraston olisi tullut tutkia esitetty uusi turvapaikkaperuste eikä jättää hakemusta tutkimatta.

Lisäksi käsiteltävänä oli muutoksenhakijan vaatimus siitä, että häntä koskeva käännyttämispäätös on kumottava ja maasta poistamisen täytäntöönpano kiellettävä. Muutoksenhakijan käännyttämisestä oli päätetty Maahanmuuttoviraston aikaisemmin antamassa kansainvälistä suojelua koskevassa päätöksessä. Korkein hallinto-oikeus tutki vaatimuksen hallintolainkäyttölain 63 §:ssä tarkoitettuna purkuhakemuksena ja purki käännyttämispäätöksen.

Suomen perustuslaki 9 § 4 momentti

Euroopan ihmisoikeussopimus 3 artikla

Euroopan unionin perusoikeuskirja 18 artikla ja 19 artiklan 2 kohta

Ulkomaalaislaki 87 § 1 momentti, 88 § 1 momentti, 102 § 1 momentti, 103 § 4 kohta ja 147 §

Uudelleenlaadittu menettelydirektiivi (2013/32/EU) 33 artikla 2 kohta d alakohta, 40 artikla 1, 2, 3, 4 ja 5 kohta, 46 artikla 1 kohta a alakohta ja 3 kohta

Päätökset, joita muutoksenhaku koskee

1) Helsingin hallinto-oikeus 19.7.2017 nro 17/1110/71

2) Maahanmuuttovirasto 7.3.2017 nro 641/210/2017

Asian aikaisemmat vaiheet

Ensimmäinen turvapaikkahakemus

A (jäljempänä hakija tai muutoksenhakija) oli hakenut kansainvälistä suojelua Suomesta 1.9.2015. Perusteena hakemukselle on ollut uhka hänen entisen tyttöystävänsä perheen taholta. Turvapaikkapuhuttelu on pidetty 17.3.2016.

Maahanmuuttovirasto on 21.4.2016 hylännyt muutoksenhakijan hakemuksen ja päättänyt käännyttää hänet kotimaahansa Irakiin.

Helsingin hallinto-oikeus on 19.10.2016 hylännyt valituksen.

Korkein hallinto-oikeus on 21.2.2017 hylännyt valituslupahakemuksen.

Toinen turvapaikkahakemus

Muutoksenhakija on hakenut toisen kerran kansainvälistä suojelua Suomesta 2.3.2017. Hän on samana päivänä järjestetyssä poliisin turvapaikkatutkinnassa todennut, että hänen turvapaikkaperusteensa eivät ole muuttuneet verrattuna ensimmäiseen hakemukseen.

Maahanmuuttovirasto on 7.3.2017 jättänyt tutkimatta muutoksenhakijan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, hylännyt hänen oleskelulupaa koskevan hakemuksensa ja päättänyt käännyttää hänet kotimaahansa Irakiin. Muutoksenhakija on määrätty koko Schengen-aluetta koskevaan kahden vuoden maahantulokieltoon. Päätös on lainvoimainen.

Asian aikaisempi käsittely

Muutoksenhakija on hakenut kolmannen kerran kansainvälistä suojelua 12.4.2017 ollessaan säilöön otettuna. Hän on kertonut hakemuksensa perusteista samana päivänä järjestetyssä poliisin kuulemisessa. Muutoksenhakija on tällöin kertonut, että hän on Suomessa ollessaan käynyt kirkossa. Hän on myös kertonut, että hänen perheensä on saanut tietää asiasta, ja perhe on uhannut tappaa hänet kristinuskoon kääntymisen vuoksi.

Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 13.4.2017 jättänyt tutkimatta muutoksenhakijan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen uusintahakemuksena ja hylännyt hakemuksen oleskelulupaa koskevalta osalta.

Maahanmuuttovirasto on viitannut ulkomaalaislain 102 §:ään ja on perustellut päätöstään jättää kansainvälistä suojelua koskeva hakemus tutkimatta seuraavasti:

Maahanmuuttovirasto on tutkinut esitetyn uuden selvityksen alustavasti sen toteamiseksi, onko siinä ilmennyt tai onko hakija esittänyt sellaisia uusia seikkoja tai perusteita, jotka lisäisivät merkittävästi sen todennäköisyyttä, että hakijalle tulisi myöntää kansainvälistä suojelua. Hakija on esittänyt uutena turvapaikkaperusteenaan kääntymisen kristinuskoon. Ottaen huomioon hakemusten käsittelyn aiemmat vaiheet ja erityisesti sen, että hän on edellisen kerran hakenut kansainvälistä suojelua 2.3.2017 tuomatta esiin nyt esittämäänsä perustetta sekä sen, ettei hän ole valittanut päätöksestä, Maahanmuuttovirasto pitää tässä vaiheessa prosessia esille tuotua väitettä kirkossa käymisestä lähtökohtaisesti epäuskottavana. Maahanmuuttovirasto katsoo väitteen uskottavuutta heikentäneen sen, ettei hakija ole osannut kertoa mitään yksityiskohtia, kuten kirkon nimeä tai siellä toimivaa pastoria, kirkossa käymisestään. Hakija on esittänyt poliisille kaksi videota, joiden alkuperästä, sisällöstä tai niissä esiintyvistä henkilöistä, ei voida varmistua. Hän on lisäksi tehnyt kolmannen turvapaikkahakemuksen maastapoistomenettelyn käynnistyttyä ja sen jälkeen, kun hänet oli otettu säilöön.

Edellä esitetyin perustein Maahanmuuttovirasto on katsonut, että alustavan tutkinnan tuloksena ei ole tullut ilmi, eikä hakija ole esittänyt sellaisia seikkoja tai perusteita, jotka lisäisivät merkittävästi sen todennäköisyyttä, että hakijalle tulisi aikaisemmista turvapaikkapäätöksistä poiketen myöntää kansainvälistä suojelua.

Uusi kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty tutkimatta, koska se ei sisällä mitään uusia asian ratkaisuun vaikuttavia perusteita maahan jäämiselle. Uusi turvapaikkapuhuttelu on näin ollen tarpeeton.

Maahanmuuttovirasto on katsonut, että hakijan ilmeisenä tarkoituksena on käyttää väärin turvapaikkamenettelyä tekemällä hakemuksen maastapoistamismenettelyn käynnistyttyä pitkittääkseen perusteetta maassa oleskelua.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt muutoksenhakijan pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta hallintolainkäyttölain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeettomana. Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään pääasian osalta seuraavasti:

Kansainvälinen suojelu

Ulkomaalaislain 102 §:n 1 momentin mukaan uusintahakemuksella tarkoitetaan kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta, jonka ulkomaalainen tekee saatuaan lainvoimaisen päätöksen Maahanmuuttovirastolta tai hallintotuomioistuimelta aikaisemmin tekemäänsä hakemukseen, kun hän oleskelee edelleen maassa tai on päätöksen saatuaan lyhyeksi ajaksi poistunut maasta.

Ulkomaalaislain 103 §:n 4 kohdan mukaan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus voidaan jättää tutkimatta, jos hakija on tehnyt 102 §:ssä tarkoitetun uusintahakemuksen, joka ei sisällä uusia asian ratkaisuun vaikuttavia perusteita maahan jäämiselle.

Menettelydirektiivin (2013/32/EU) 40 artiklan mukaan uusintahakemus tutkitaan ensin alustavasti sen toteamiseksi, onko ilmennyt seikkoja tai perusteita, jotka lisäävät merkittävästi sen todennäköisyyttä, että hakijaa pidetään kansainvälistä suojelua saavana henkilönä. Mikäli hakemuksen tutkintaa ei jatketa, kyseiseltä hakemukselta on katsottava puutuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset menettelydirektiivin 33 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti.

Muutoksenhakija on 12.4.2017 turvapaikkaa kolmannen kerran hakiessaan esittänyt turvapaikkaperusteenaan kristinuskoon kääntymisen. Maahanmuuttovirasto on alustavan tutkinnan tehtyään jättänyt muutoksenhakijan hakemuksen tutkimatta sillä perusteella, että hakemus ei sisällä mitään uusia asian ratkaisuun vaikuttavia perusteita maahan jäämiselle. Maahanmuuttovirasto on katsonut, että uusi turvapaikkapuhuttelu on näin ollen tarpeeton.

Valitusvaiheessa muutoksenhakija on toimittanut hallinto-oikeudelle Herttoniemen seurakunnan pastorin lausunnon, jonka mukaan muutoksenhakija on halunnut kääntyä kristityksi ja on osallistunut seurakunnan järjestämään koulutukseen yhtenä päivänä neljän tunnin ajan, minkä jälkeen hänet on otettu säilöön eikä hän ole voinut osallistua kastamisen edellytyksenä olevaan koulutukseen.

Maahanmuuttoviraston tavoin hallinto-oikeus pitää muutoksenhakijan asian käsittelyn tässä vaiheessa esittämää väitettä kristinuskoon kääntymisestään epäuskottavana, eikä valitusvaiheessa toimitettu lausunto anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Hallinto-oikeus katsoo muutoksenhakijan tehneen uusintahakemuksen, jossa esitetyt seikat eivät alustavan tutkinnan perusteella merkittävästi lisää sen todennäköisyyttä, että hakijaa tulisi pitää kansainvälistä suojelua saavana henkilönä. Maahanmuuttovirasto on siten voinut jättää tutkimatta muutoksenhakijan turvapaikkaa koskevan hakemuksen.

Käännyttäminen ja maahantulokielto

Päätös, johon sisältyvän maahantulokiellon ja käännyttämisen kumoamista muutoksenhakija on pyytänyt, on lainvoimainen. Hallinto-oikeudella ei ole toimivaltaa ottaa lainvoimaista päätöstä uudelleen käsiteltäväkseen.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Ulkomaalaislaki 98 §, 146 § ja 147 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Taina Hakkarainen, Päivi Pietarinen ja Juho Lehtimäki. Asian esittelijä Anna Kurronen (eri mieltä).

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Muutoksenhakija on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Hän on vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Hän on myös vaatinut, että käännyttämistä koskeva päätös kumotaan ja maasta poistamisen täytäntöönpano kielletään. Lisäksi hän on vaatinut suullisen käsittelyn toimittamista.

Vaatimusten tueksi on esitetty menettelyn osalta muun ohella seuraavaa:

Maahanmuuttovirasto ei ole tutkinut muutoksenhakijan 12.4.2017 jättämää hakemusta, vaan se on vedonnut poliisin järjestämään kuulemiseen. Tuo kuuleminen on suoritettu ilmoittamatta siitä avustajalle. Kuulemisen yhteydessä muutoksenhakija on kertonut kirkossa käymisestään ja kristityksi kääntymisestään sekä saamistaan tappouhkauksista. Muutoksenhakijan saamat uhkausvideot epävirallisine käännöksineen on toimitettu viipymättä Maahanmuuttovirastolle.

Muutoksenhakija ei ole hakenut turvapaikkaa pitkittääkseen maassa oloaan, vaan sen vuoksi, että hänen tapauksensa tutkittaisiin edes pääkohdittain uudelleen. Turvapaikanhakijan uskonnollisen kääntymisen aitoutta on arvioitava erityisesti silloin, kun kääntyminen on tapahtunut kotimaasta lähdön jälkeen. Nyt Maahanmuuttovirasto on lainvastaisesti kieltäytynyt tutkinnasta.

Korkein hallinto-oikeus on 1.8.2017 antamallaan välipäätöksellä taltionumero 3753 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon. Muutoksenhakijan esittämä uusi hakemusperuste on yksilöimätön eikä muutoksenhakija ole perustellut, miksi hän ei ole esittänyt seikkaa aikaisemmin. Muutoksenhakijan kertomus on ristiriidassa ensinnäkin sen kanssa, ettei hän tiedä kirkon tai pastorin nimeä. Toiseksi se on ristiriidassa pastorin antaman lausunnon kanssa, sillä lausunnon mukaan muutoksenhakija on käynyt kirkon järjestämässä opetuksessa kerran. Muutoksenhakijan ilmeisenä tarkoituksena on ollut käyttää väärin turvapaikkamenettelyä ja pitkittää maassa oleskeluaan, minkä vuoksi hänen kolmas turvapaikkahakemuksensa on voitu jättää tutkimatta.

Muutoksenhakija on antanut vastaselityksen. Hän ei ole voinut kertoa vakaumuksensa nykytilanteesta, koska hänen uusintahakemuksensa on jätetty tutkimatta. Ulkomaalaisasiassa viranomaisella on selvitysvelvollisuus. Poliisimiehen suorittama kuuleminen ei ole ollut asianmukainen keino uskonnollisen vakaumuksen selvittämiseksi. Muutoksenhakijaa tulee kuulla suullisesti tuomioistuimessa tai hänelle tulee järjestää uusi turvapaikkapuhuttelu Maahanmuuttovirastossa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Hallinto-oikeuden päätös ja Maahanmuuttoviraston 13.4.2017 tekemä päätös kumotaan. Asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Suullisen käsittelyn toimittamista koskeva vaatimus hylätään.

2. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut vaatimuksen käännyttämisen kumoamisesta purkuhakemuksena, joka kohdistuu Maahanmuuttoviraston 7.3.2017 tekemään lainvoimaiseen päätökseen käännyttämisestä ja maahantulokiellosta. Maahanmuuttoviraston päätös puretaan siltä osin kuin sillä on päätetty muutoksenhakijan käännyttämisestä.

Perustelut

1. Kysymyksenasettelu kansainvälistä suojelua koskevassa asiassa

Muutoksenhakijan jättämä kolmas turvapaikkahakemus on ulkomaalaislain 102 §:n 1 momentissa tarkoitettu uusintahakemus.

Nyt ratkaistavana on, ovatko kansainvälistä suojelua koskevan uusintahakemuksen tutkimatta jättämisen edellytykset täyttyneet. Tämän suhteen arvioitavana on, onko hakija esittänyt uusia asian ratkaisuun vaikuttavia perusteita maahan jäämiselle vedotessaan kristityksi kääntymiseensä. Arvioon vaikuttavat yhtäältä se, mitä muutoksenhakija oli aikaisemmissa hakemuksissaan esittänyt sekä se, vaikuttaisiko kristityksi kääntyminen asian ratkaisuun muutoksenhakijan kotimaan Irakin oloissa. Ratkaistavana on siis se, olisiko Maahanmuuttoviraston tullut tutkia muutoksenhakijan kansainvälisen suojelun tarve uudelleen järjestämällä uusi turvapaikkapuhuttelu.

1.1 Turvapaikkahakemuksen käsittely

Sovellettavat oikeusohjeet

Perus- ja ihmisoikeudet

Suomen perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mukaan ketään ei saa kiduttaa, eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla.

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 18 artikla koskee oikeutta turvapaikkaan. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 19 artiklan 2 kohdan mukaan ketään ei saa palauttaa, karkottaa tai luovuttaa sellaiseen maahan, jossa häntä vakavasti uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai halventava rangaistus tai kohtelu.

Ulkomaalaislain säännökset esitöineen

Ulkomaalaislain 87 §:ssä säädetään turvapaikan myöntämisestä ja 88 §:ssä oleskeluluvasta toissijaisen suojelun perusteella. Ulkomaalaislain 147 §:ssä säädetään ehdottomasta palautuskiellosta.

Ulkomaalaislain 102 §:n 1 momentin mukaan uusintahakemuksella tarkoitetaan kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta, jonka ulkomaalainen tekee saatuaan lainvoimaisen päätöksen Maahanmuuttovirastolta tai hallintotuomioistuimelta aikaisemmin tekemäänsä hakemukseen, kun hän oleskelee edelleen maassa tai on päätöksen saatuaan lyhyeksi ajaksi poistunut maasta.

Ulkomaalaislain 103 §:n 4 kohdan mukaan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus voidaan jättää tutkimatta, jos hakija on tehnyt 102 §:ssä tarkoitetun uusintahakemuksen, joka ei sisällä uusia asian ratkaisuun vaikuttavia perusteita maahan jäämiselle.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi ulkomaalaislain muuttamisesta (HE 218/2014 vp) todetaan ulkomaalaislain 103 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun ohella seuraavaa:

"Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 kohta, jonka mukaan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus voitaisiin jättää tutkimatta, kun hakija on tehnyt 102 §:ssä tarkoitetun uusintahakemuksen, joka ei sisällä uusia asian ratkaisuun vaikuttavia perusteita maahan jäämiselle. Voimassa olevan 103 §:n mukaan uusintahakemus, joka ei sisällä uusia asian ratkaisuun vaikuttavia perusteita maahan jäämiselle, voidaan ratkaista nopeutetussa menettelyssä. Muutos perustuu menettelydirektiivin 33 artiklaan, jonka 2 kohdan d alakohdan mukaan näissä tilanteissa kansainvälistä suojelua koskevalta hakemukselta voidaan katsoa puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset."

Uudelleenlaadittu menettelydirektiivi

Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat 26.6.2013 antaneet direktiivin (2013/32/EU) kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä (uudelleenlaadittu menettelydirektiivi).

Direktiivin 33 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat katsoa kansainvälistä suojelua koskevalta hakemukselta puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset, jos hakemus on myöhempi hakemus, johon liittyen ei ole ilmennyt tai johon liittyen hakija ei ole esittänyt uusia tosiseikkoja tai perusteita, jotka liittyvät sen selvittämiseen, voidaanko hakijaa pitää direktiivin 2011/95/EU nojalla kansainvälistä suojelua saavana henkilönä.

Direktiivin 40 artiklan 1 kohdan mukaan, jos jäsenvaltiossa kansainvälistä suojelua hakenut henkilö antaa lisäselvityksiä tai tekee myöhemmän hakemuksen samassa jäsenvaltiossa, tämän jäsenvaltion on tutkittava nämä lisäselvitykset tai myöhemmän hakemuksen aineisto edellisen hakemuksen tutkinnan tai hakemuksen perusteella annettua päätöstä koskevan uudelleentarkastelun tai muutoksenhaun yhteydessä edellyttäen, että toimivaltaiset viranomaiset voivat tällöin ottaa huomioon kaikki lisäselvityksiin tai myöhempään hakemukseen liittyvät tosiseikat ja harkita niitä.

Artiklan 2 kohdan mukaan, jotta voidaan tehdä päätös 33 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetun kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ottamisesta tutkittavaksi, kansainvälistä suojelua koskeva myöhempi hakemus tutkitaan ensin alustavasti sen toteamiseksi, onko ilmennyt tai onko hakija esittänyt uusia seikkoja tai perusteita, jotka liittyvät sen selvittämiseen, voidaanko hakijaa pitää direktiivin 2011/95/EU nojalla kansainvälistä suojelua saavana henkilönä.

Artiklan 3 kohdan mukaan, jos 2 kohdassa tarkoitetun alustavan tutkinnan tuloksena todetaan, että sellaisia uusia seikkoja tai perusteita on ilmennyt tai että hakija on esittänyt sellaisia uusia seikkoja tai perusteita, jotka lisäävät merkittävästi sen todennäköisyyttä, että hakijaa pidetään direktiivin 2011/95/EU nojalla kansainvälistä suojelua saavana henkilönä, hakemuksen tutkintaa on jatkettava II luvun mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat lisäksi säätää muita perusteita, joiden nojalla myöhemmän hakemuksen tutkintaa on jatkettava.

Artiklan 5 kohdan mukaan, jos myöhemmän hakemuksen tutkintaa ei jatketa tämän artiklan nojalla, kyseiseltä hakemukselta on katsottava puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset 33 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti.

Direktiivin 46 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijoilla on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa muutoksen hakemiseksi päätökseen, joka koskee heidän tekemäänsä kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta, mukaan lukien päätös hakemuksen tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisesta 33 artiklan 2 kohdan perusteella.

Artiklan 3 kohdan mukaan edellä olevan 1 kohdan noudattamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että tehokkaat oikeussuojakeinot sisältävät sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen ex nunc -tutkimisen kaikilta osin, mukaan lukien tarvittaessa kansainvälisen suojelun tarpeen tutkiminen direktiivin 2011/95/EU mukaisesti, ainakin muutoksenhakumenettelyissä ensimmäisessä oikeusasteessa.

1.2 Oikeuskäytäntöä

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on 23.3.2016 antanut tuomion asiassa F.G. v. Ruotsi, joka koskee kansainvälistä suojelua Ruotsista hakeneen, Ruotsiin saapumisensa jälkeen kristityksi kääntyneen Iranin kansalaisen palauttamista Iraniin. Ihmisoikeustuomioistuin on tuomiossaan linjannut sitä, millainen velvollisuus kansallisilla viranomaisilla on ollut selvittää muutoksenhakijan uskonnollista kääntymistä, hänen uskonsa vakavuutta, kuinka hän harjoittaisi kristinuskoa Ruotsissa ja sitä, kuinka hän aikoisi harjoittaa sitä Iranissa. Tuomioistuin on muun ohessa todennut, että toimivaltaisilla kansallisilla viranomaisilla on velvollisuus omasta aloitteestaan arvioida ja selvittää niitä riskejä, joita islaminuskosta kristinuskoon kääntynyt muutoksenhakija mahdollisesti voisi kohdata, mikäli hänet palautettaisiin Iraniin.

Korkeimman hallinto-oikeudenpäätöksessä 2018:90 oli kyse suullisen käsittelyn järjestämisessä hallinto-oikeudessa silloin, kun kansainvälistä suojelua koskevaa uusintahakemusta, jossa perusteena oli esitetty homoseksuaalisuus, oli pidetty ilmeisen perusteettomana. Korkein hallinto-oikeus lausui, että kun kysymys oli suullisen käsittelyn toimittamisesta valittajan uskottavuuden arvioimiseksi, olennaista merkitystä ei ollut sillä, että hakemus oli katsottu ilmeisen perusteettomaksi.

1.3 Kristittyjä Irakissa koskevaa maatietoa

Maatiedon mukaan Irakissa on laajalle levinnyt vihamielisyys kristinuskoon kääntyneitä muslimeja kohtaan ja maassa vallitsee yleisesti uskonnollisen suvaitsemattomuuden ilmapiiri. Islamista toiseen uskontoon kääntyminen voi tämän vuoksi suurella todennäköisyydellä johtaa henkilön eristämiseen tai väkivaltaan kääntynyttä kohtaan paikallisen yhteisön, heimon tai perheen taholta. Useat uskonnolliset ja poliittiset johtajat uskovat, että islamista luopuminen on rangaistava kuolemalla tai näkevät luopioiden tappamisen jopa uskonnollisena velvollisuutenaan. (UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Iraq, 31 May 2012.)

1.4 Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Muutoksenhakija on esittänyt uutena turvapaikkaperusteena kristinuskoon kääntymisen. Maahanmuuttovirasto on alustavan tutkinnan jälkeen jättänyt muutoksenhakijan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkimatta ulkomaalaislain 102 §:ssä tarkoitettuna uusintahakemuksena, koska hakemus ei sisältänyt uusia asian ratkaisuun vaikuttavia perusteita maahan jäämiselle. Maahanmuuttoviraston päätöksen perusteluissa käsitellään sitä, millä perusteilla Maahanmuuttovirasto ei pidä muutoksenhakijan esittämää uskonnollista kääntymistä lähtökohtaisesti uskottavana.

Uusintahakemusta koskevassa alustavassa tutkinnassa hakemus tutkitaan alustavasti sen toteamiseksi, onko hakija esittänyt uusia seikkoja tai perusteita, jotka liittyvät sen selvittämiseen, voidaanko hakijaa pitää kansainvälistä suojelua saavana henkilönä. Jos hakija on esittänyt sellaisia uusia seikkoja tai perusteita, jotka lisäävät merkittävästi sen todennäköisyyttä, että henkilöä pidetään kansainvälistä suojelua saavana henkilönä, hakemuksen tutkintaa on jatkettava. Tutkinnan jatkaminen tarkoittaa myös uuden turvapaikkapuhuttelun pitämistä. Jos hakemuksen asiallisen tutkimisen jälkeen todetaan, että hakemuksen perusteeksi esitetyt väitteet ovat selvästi epäuskottavia, hakemus voidaan katsoa ilmeisen perusteettomaksi.

Asiassa on riidatonta, että muutoksenhakija ei ollut ennen nyt kysymyksessä olevaa hakemusta vedonnut kristityksi kääntymisen aiheuttamaan uhkaan. Vaikka poliisin turvapaikkailmoituksen mukaan muutoksenhakijan kertomus kääntymisestä on ollut niukka, kysymyksessä on kuitenkin peruste, jota ei ollut aiemmin tutkittu. Irakia koskevan maatiedon perusteella kristityksi kääntyminen voi olla peruste kansainvälisen suojelun saamiseksi.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että muutoksenhakijan esittämä uusi turvapaikkaperuste on edellä todetulla tavalla lähtökohtaisesti sellainen, että se lisää merkittävästi sen todennäköisyyttä, että hakijaa pidetään kansainvälistä suojelua saavana henkilönä. Kristityksi kääntymisen kohdalla keskeistä on kääntymisen aitouden selvittäminen. Kääntymyksen aitouden selvittäminen voi parhaiten tapahtua kuulemalla hakijaa turvapaikkapuhuttelussa.

Maahanmuuttovirasto on tässä asiassa katsonut alustavan tutkinnan perusteella puhuttelua toimittamatta, että hakijan kristinuskoon kääntymistä ei voida pitää lähtökohtaisesti uskottavana siten kuin arvioidaan hakemuksen ilmeistä perusteettomuutta ulkomaalaislain 101 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Maahanmuuttovirasto on hakijaa puhuttamatta arvioinut kääntymisen uskottavuutta, ja jättänyt hakemuksen alustavan tutkinnan jälkeen tutkimatta katsottuaan kansainvälisen suojelun tarpeen perusteeksi esitetyt seikat epäuskottaviksi.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että silloin kun esitetty uusi turvapaikkaperuste on luonteeltaan sellainen, että se paikkaansa pitäessään voisi johtaa kansainvälisen suojelun myöntämiseen, on suhtauduttava erittäin varauksellisesti siihen mahdollisuuteen, että esitettyä perustetta pidettäisiin epäuskottavana ilman hakemuksen asiallisten perusteiden tarkempaa tutkimista. Näin ollen lähtökohtaisesti perusteiden uskottavuutta koskevaa arviointia ei tule tehdä pelkästään alustavassa tutkinnassa ilman niiden tarkempaa tutkimista ja turvapaikkapuhuttelun toimittamista. Jos hakemuksen asiallisen tutkimisen jälkeen todetaan, että hakemuksen perusteeksi esitetyt väitteet ovat selvästi epäuskottavia, hakemus voidaan katsoa ilmeisen perusteettomaksi.

Maahanmuuttovirasto on perustellut päätelmäänsä hakijan esittämien perusteiden epäuskottavuudesta muun ohella sillä, että muutoksenhakija ei ollut valittanut Maahanmuuttoviraston 7.3.2017 tekemästä päätöksestä. Tuossa päätöksessä ei kuitenkaan ollut ollut kysymys kristinuskoon kääntymisestä. Lisäksi Maahanmuuttovirasto on kiinnittänyt huomiota kääntymistä koskevien yksityiskohtien puuttumiseen ottamatta kuitenkaan huomioon sitä, että arvio perustuu ainoastaan poliisin kuulemisessa kirjattuun. Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei näiden Maahanmuuttoviraston päätöksessään esittämien seikkojen perusteella ole voitu katsoa, ettei hakija voisi olla kansainvälisen suojelun tarpeessa uutena turvapaikkaperusteena esittämänsä kristinuskoon kääntymisen vuoksi. Suhteellisen pitkälle menevä uskottavuuden arviointi merkitsee tässä tapauksessa sitä, että Maahanmuuttovirasto on ongelmallisella tavalla yhdistänyt arvioon siitä, onko hakija esittänyt menettelydirektiivin 40 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja uusia seikkoja tai perusteita, jotka liittyvät sen selvittämiseen, voidaanko hakijaa pitää kansainvälistä suojelua saavana henkilönä, sen seikan, onko hakijan esittämä uusi peruste uskottava.

Edellä mainittuun nähden korkein hallinto-oikeus arvioi, että tässä tapauksessa Maahanmuuttoviraston olisi tullut jatkaa tutkintaa uudelleenlaaditun menettelydirektiivin 40 artiklan 3 kohdan tarkoittamalla tavalla, eikä muutoksenhakijan hakemusta olisi tullut jättää tutkimatta.

Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset on siten kumottava ja asia on palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Tähän nähden suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentti huomioon otettuna tarpeen.

2. Käännyttämistä koskeva päätös

Muutoksenhakija on vaatinut, että käännyttämistä koskeva päätös on kumottava yksilöimättä päätöstä, johon vaatimus kohdistuu. Käännyttämisestä ja myös maahantulokiellosta oli päätetty Maahanmuuttoviraston 7.3.2017 tekemällä lainvoimaisella päätöksellä, mutta ei nyt valituksen kohteena olevalla päätöksellä.

Korkein hallinto-oikeus tutkii muutoksenhakijan vaatimuksen käännyttämisen kumoamisesta edellä mainittuun Maahanmuuttoviraston päätökseen kohdistuvana purkuhakemuksena. Muutoksenhakija ei ole esittänyt maahantulokieltoa koskevia vaatimuksia.

Maahanmuuttoviraston menettely on johtanut tilanteeseen, jossa muutoksenhakija on voitu poistaa Suomesta sen 7.3.2017 tekemän lainvoimaisen päätöksen perusteella ja palauttaa kotimaahansa samaan aikaan, kun muutoksenhakijan valitus Maahanmuuttoviraston kansainvälistä suojelua koskevasta päätöksestä on ollut hallinto-oikeuden käsiteltävänä. Hallinto-oikeudella ei ole toimivaltaa purkaa lainvoiman saaneita päätöksiä vaikkakin hallintolainkäyttölain 60 §:n mukainen kantelu saattaa olla käytettävissä. Jos hallinto-oikeudella ei ole valitusviranomaisena käsiteltävänä käännytyspäätöstä, se vaikeuttaa sen mahdollisuuksia toteuttaa ulkomaalaislain 200 §:n 3 momentissakin todettua täytäntöönpanokieltoa tilanteessa, jossa hallinto-oikeus pitää käännyttämistä palautuskiellon vastaisena.

Hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan lainvoiman saanut päätös voidaan purkaa, jos asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa päätökseen, eikä hakijasta johdu, että uutta selvitystä ei ole aikanaan esitetty.

Edellä kansainvälisen suojelun kohdalla lausutuissa perusteluissa on todettu, että muutoksenhakijan hakemus on tutkittava aineellisesti. Häntä ei asian käsittelyn tässä vaiheessa voida palauttaa kotimaahansa. Tätä muuttunutta olosuhdetta voidaan pitää sellaisena uutena selvityksenä, jonka perusteella Maahanmuuttoviraston 7.3.2017 tekemä päätös on purettava siltä osin kuin se koskee muutoksenhakijan käännyttämistä kotimaahansa Irakiin.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Petri Helander, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Anne Nenonen. Asian esittelijä Juuso Peltonen.