KHO:2019:5

Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Päätös asian raukeamisesta – Valituskelpoisuus – Purkuhakemus – Poistuminen Suomesta – Vapaaehtoinen paluu

Vuosikirjanumero: KHO:2019:5
Antopäivä: 17.1.2019
Taltionumero: 95
Diaarinumero: 1941/4/18
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2019:5

Irakin kansalaiset A ja B olivat omasta ja kahden alaikäisen lapsensa puolesta hakeneet Suomessa kansainvälistä suojelua. Maahanmuuttovirasto oli hylännyt heidän hakemuksensa ja päättänyt käännyttää heidät Irakiin.

A ja B valittivat päätöksestä hallinto-oikeudelle. Hallinto-oikeus sai asian vireillä ollessa tiedon, että perhe oli poistunut Suomesta Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n avustamana. Muutoksenhakijoiden asiamies ilmoitti hallinto-oikeudelle, että paluu Irakiin oli johtunut pakottavista perhesyistä eikä valitusta peruuteta.

Hallinto-oikeus päätti ulkomaalaislain 198 a §:n nojalla, että valitusasia raukeaa muutoksenhakijoiden poistuttua Suomesta.

A ja B vaativat korkeimmassa hallinto-oikeudessa muun ohessa, että heidän muutoksenhakunsa on tutkittava aineellisesti.

Korkein hallinto-oikeus jätti valituksen hallinto-oikeuden päätöksestä tutkimatta. Hallinto-oikeuden päätöksellä ei ollut ratkaistu tai jätetty tutkimatta muutoksenhakijoiden valitusta. Ratkaisu ei siten ollut hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös, johon voi hakea valittamalla muutosta.

Korkein hallinto-oikeus tutki muutoksenhaun hallinto-oikeuden päätöksen purkua koskevana hakemuksena ja hylkäsi hakemuksen. Hallinto-oikeus oli, saatuaan tiedon muutoksenhakijoiden vapaaehtoisesta paluusta kotimaahansa, voinut ulkomaalaislain 198 a §:n perusteella päättää, että asian käsittely raukeaa.

Ulkomaalaislaki 87 § 1 momentti, 88 § 1 momentti, 95 c § 1 momentti, 147 §, 191 § 8 kohta ja 198 a §

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/32/EU kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä (uudelleenlaadittu) 46 artikla 11 kohta

Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti ja 63 § 1 momentti

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 5.4.2018 nro 18/0320/71

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 8.12.2016 hylännyt Irakin kansalaisten A:n ja B:n omasta ja kahden alaikäisen lapsensa (myöhemmin valittajat tai muutoksenhakijat) turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja on päättänyt käännyttää heidät Irakiin.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

Valittajat ovat Helsingin hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatineet, että Maahanmuuttoviraston päätös kumotaan ja heille myönnetään kansainvälistä suojelua. Asiassa on toimitettava suullinen käsittely.

Maahanmuuttovirasto on ilmoittanut hallinto-oikeudelle, ettei sillä ole lausuttavaa valituksen johdosta.

Valittajille on lähetetty tiedoksi Maahanmuuttoviraston ilmoitus.

Helsingin poliisilaitos on ilmoittanut hallinto-oikeudelle, että valittajat ovat poistuneet maasta Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) avustamina 17.1.2018.

Valittajat ovat asiamiehensä välityksellä 22.1.2018 ilmoittaneet hallinto-oikeudelle palanneensa Irakiin pakottavista perhesyistä. He eivät kuitenkaan peruuta valitustaan. Hallinto-oikeudentiedusteluun perheen olinpaikasta valittajien asiamies on 14.3.2018 vastannut, että valittajat ovat Irakissa. Irakiin paluun syynä on epäily A:n äidin vakavasta sairaudesta ja valittajien tarkoituksena on palata Suomeen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään todennut, että asian käsittely hallinto-oikeudessa raukeaa.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Ulkomaalaislain 198 a §:n mukaan hallinto-oikeus voi tehdä päätöksen kansainvälistä suojelua koskevan muutoksenhakuasian raukeamisesta, jos valittaja on oma-aloitteisesti, ilman viranomaistoimenpiteitä poistunut Suomesta.

Valittajat ovat Helsingin poliisilaitokselta saadun tiedon mukaan poistuneet Suomesta 17.1.2018. Näin ollen valittajien kansainvälistä suojelua koskeva valitusasia raukeaa. Valittajien 22.1. ja 14.3.2018 antamissa selvityksissä esitetyt seikat eivät ole sellaisia, joiden perusteella asiaa olisi arvioitava toisin.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on todettu, että hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin mukaan päätökseen ei saa pääasian osalta hakea muutosta valittamalla.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jukka Reinikainen ja Jatta Rinta-Hoiska. Esittelijä Tuomas Vesterbacka

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valittajat ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. He ovat vaatineet, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi turvapaikan antamiseksi tai oleskeluluvan myöntämiseksi toissijaisen suojelun perusteella taikka yksilöllisestä inhimillisestä syystä. Tarvittaessa on järjestettävä suullinen käsittely. Vaihtoehtoisesti on vaadittu, että hallinto-oikeuden päätös puretaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle valituksen aineellista tutkimista varten.

Valittajat ovat esittäneet vaatimustensa tueksi muun ohessa seuraavaa:

Valittajat ovat edelleen turvapaikan tarpeessa, ja asiassa on myös otettava huomioon lasten etu. Hallinto-oikeus on menetellyt virheellisesti ja sen päätös perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen, joka on olennaisesti vaikuttanut päätökseen. Ulkomaalaislain 198 a §:ää ei voi soveltaa, jos on selvää, että valitusta ei ole tarkoitettu peruuttaa. Valittajat ovat nimenomaisesti ilmoittaneet, että he eivät peruuta valitustaan. Vähintään unionin tuomioistuimelta tulisi pyytää ennakkoratkaisu mainitun pykälän ja sen taustalla olevan neuvoston direktiivin 2005/85/EY (ns. menettelydirektiivi) 39 artiklan (uudelleen laaditun menettelydirektiivin 2013/32/EU 46 artiklan) oikeasta tulkinnasta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Valitusta ei tutkita.

2. Suullisen käsittelyn toimittamista koskeva vaatimus hylätään.

3. Vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta hylätään.

4. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut kirjelmän purkuhakemuksena.

Purkuhakemus hylätään.

Perustelut

1. Valitus

Hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentin mukaan päätöksellä, josta saa valittaa, tarkoitetaan toimenpidettä, jolla asia on ratkaistu tai jätetty tutkimatta.

Hallinto-oikeuden päätöksellä ei ole ratkaistu muutoksenhakijoiden kansainvälistä suojelua koskevaa asiaa. Asiaa ei ole myöskään jätetty tutkimatta, vaan asian käsittelyn on todettu raukeavan. Hallinto-oikeuden päätös ei siten ole hallintolainkäyttölain 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös, johon voi hakea valittamalla muutosta. Tämän vuoksi valitus hallinto-oikeuden valituksenalaisesta päätöksestä on hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentin nojalla jätettävä tutkimatta.

2. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Kun otetaan huomioon asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

3. Vaatimus ennakkoratkaisun pyytämisestä

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että velvollisuutta tehdä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 267 artiklassa tarkoitettu ennakkoratkaisupyyntö ei ole silloin, jos kansallisessa tuomioistuimessa ei esiinny todellista epäilyä unionin tuomioistuimen olemassa olevan oikeuskäytännön soveltamismahdollisuudesta asiaan tai jos on täysin selvää, miten unionin oikeutta on kyseisessä tilanteessa asianmukaisesti sovellettava.

Asiassa ei ole tullut esille sellaista kysymystä, jonka johdosta ennakkoratkaisupyynnön esittäminen olisi edellä mainittu huomioon ottaen tarpeen.

4. Hallinto-oikeuden päätökseen kohdistuva purkuhakemus

4.1 Hallintolainkäyttölaki

Hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin mukaan päätös voidaan purkaa: 1) jos asiassa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen; 2) jos päätös perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen; tai 3) jos asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa päätökseen, eikä hakijasta johdu, että uutta selvitystä ei ole aikanaan esitetty.

4.2 Ulkomaalaislaki tausta-aineistoineen

Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n mukaiset edellytykset turvapaikan antamiselle eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautetaan kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa, ja hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat 26.6.2013 antaneet direktiivin (2013/32/EU) kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä (uudelleenlaadittu menettelydirektiivi). Direktiivin 46 artiklan 11 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat kansallisessa lainsäädännössä säätää edellytyksistä, joiden perusteella voidaan olettaa, että hakija on peruuttanut 1 kohdan mukaiset oikeussuojakeinonsa implisiittisesti tai luopunut niistä, sekä tällöin noudatettavista menettelysäännöistä.

Suomessa menettelydirektiivin 46 artiklan 11 kohdassa tarkoitettu sääntely on toteutettu ulkomaalaislain 198 a §:llä.

Ulkomaalaislain 198 a §:n mukaan hallinto-oikeus tai korkein hallinto-oikeus voi tehdä päätöksen kansainvälistä suojelua koskevan muutoksenhakuasian raukeamisesta, jos valittaja on oma-aloitteisesti, ilman viranomaistoimenpiteitä, poistunut Suomesta tai hänen katsotaan todennäköisesti poistuneen Suomesta 95 c §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Ulkomaalaislain 198 a §:n esitöistä (HE 86/2008 vp) ilmenee, että säännös on tarkoitettu sovellettavaksi tilanteissa, joissa valittaja jättää hallinto-oikeudessa asiansa ajamisen kesken peruuttamatta valitustaan. Säännös perustuu neuvoston direktiivin 2005/85/EY pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista (menettelydirektiivi) 39 artiklan 6 kohtaan. Mainitun 6 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat kansallisessa lainsäädännössä säätää edellytyksistä, joiden perusteella voidaan olettaa, että hakija on peruuttanut 1 kohdan mukaisen oikeussuojakeinonsa implisiittisesti tai luopunut siitä, sekä tällöin noudatettavista menettelysäännöistä. Menettelydirektiivi on sittemmin korvattu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2013/32/EU kansainvälisen suojelun myöntämistä ja poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä (ns. uudelleenlaadittu menettelydirektiivi), jonka 46 artiklan 11 kohta on saman sisältöinen kuin menettelydirektiivin 39 artiklan 6 kohta.

4.3 Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Saadun selvityksen mukaan A on puolisoineen ja lapsineen palannut vapaaehtoisesti kotimaahansa Irakiin 17.1.2018.

Koska muutoksenhakijat ovat oma-aloitteisesti, ilman viranomaistoimenpiteitä, poistuneet Suomesta kotimaahansa, hallinto-oikeus on voinut ulkomaalaislain 198 a §:ssä säädetyn perusteella olettaa, että he ovat luopuneet käyttämästä oikeussuojakeinoaan valitusta.

Muutoksenhakijat olivat kuitenkin ilmoittaneet hallinto-oikeudelle, että he eivät peruuta valitustaan. Hallinto-oikeuden ratkaisua on tähän nähden tarkasteltava myös muutoksenhakijoiden itsensä ilmaiseman oikeussuojan tarpeen kannalta.

Ulkomaalaislain 87 §:ssä säädetyn turvapaikan ja 88 §:ssä säädetyn toissijaiseen suojeluun perustuvan oleskeluluvan myöntämisen edellytyksenä on, että hakija oleskelee Suomessa. Muutoksenhakijoiden palattua vapaaehtoisesti maahan, johon nähden he olivat hakeneet kansainvälistä suojelua, turvapaikan antamiselta ja toissijaisen suojelun myöntämiseltä puuttuu perustavaa laatua oleva edellytys. Myöskään ulkomaalaislain 147 §:ssä säädetty palautuskielto ei voi tulla arvioitavaksi muutoksenhakijoiden palattua vapaaehtoisesti maahan, johon nähden he ovat hakeneet kansainvälistä suojelua.

Edellä mainittuun nähden hallinto-oikeus on, saatuaan tiedon muutoksenhakijoiden vapaaehtoisesta paluusta kotimaahansa, voinut ulkomaalaislain 198 a §:n perusteella päättää, että asian käsittely raukeaa. Hallinto-oikeuden päätös ei ole vanhempiensa mukana Irakiin palanneiden lasten edun vastainen. Hallinto-oikeus ei myöskään ole soveltanut ulkomaalaislain 198 a §:ää uudelleenlaaditun menettelydirektiivin vastaisesti.

Muutoksenhakijoiden purkuhakemuksen tueksi ei ole esitetty sellaisia syitä, joiden johdosta siihen, kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentti, voitaisiin suostua. Tämän vuoksi hakemus on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Petri Helander, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen ja Taina Pyysaari. Asian esittelijä Petri Leinonen

 
Julkaistu 17.1.2019