KHO:2019:16

Oikeudenkäynnin viivästyminen – Viivästymishyvitys – Virkamiehen irtisanominen – Valitusasia – Hyvityksen korottaminen – Asianosaiselle erityisen merkittävä asia

Vuosikirjanumero: KHO:2019:16
Antopäivä: 4.2.2019
Taltionumero: 317
Diaarinumero: 2382/3/18
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2019:16

Hallinto-oikeus oli katsonut, että valtion virkamies A:n irtisanomista koskeneen valitusasian käsittely oli viivästynyt kahdella vuodella tuomioistuinten vastuulla olevasta syystä, ja oli määrännyt tällä perusteella A:lle maksettavaksi hyvitystä. Hallinto-oikeus oli hylännyt vaatimuksen hyvityksen yhteismäärän korottamisesta hyvityslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että virkamiehen irtisanomista koskevia asioita oli yleensä pidettävä hyvityslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuina asianosaiselle erityisen merkittävinä asioina. Esillä olevassa asiassa ei ollut ilmennyt seikkoja, joiden perusteella asiaa olisi voitu pitää A:lle vähemmän merkittävänä kuin virkamiehen irtisanomista koskevia asioita yleensä. A oli oikeutettu hyvityksen korotukseen, jonka määräksi korkein hallinto-oikeus arvioi 1 500 euroa.

Laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä (hyvityslaki) 6 § 2 momentti

Päätös, josta valitetaan

Itä-Suomen hallinto-oikeus 17.4.2018 nro 18/0107/4

Asian aikaisempi käsittely

Pohjois-Karjalan rajavartiosto on päätöksellään 30.4.2014 irtisanonut yliluutnantti A:n valtion virkamieslain 25 §:n 2 momentin nojalla sekä pidättänyt hänet välittömästi virantoimituksesta valtion virkamieslain 40 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla.

Itä-Suomen hallinto-oikeus on päätöksellään 11.5.2015 hylännyt A:n valituksen edellä sanotusta päätöksestä.

Korkein hallinto-oikeus on 19.10.2017 antamallaan päätöksellä taltionumero 5229 kumonnut hallinto-oikeuden päätöksen ja palauttanut asian hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi ja sen jälkeen uudelleen ratkaistavaksi.

A on hallinto-oikeudelle 7.2.2018 toimittamassaan kirjelmässä vaatinut oikeudenkäynnin viivästymisen hyvityksenä 1 500 euroa vuodessa kultakin vuodelta, jonka oikeudenkäynti on tuomioistuimen vastuulla olevasta syystä viivästynyt, sekä hyvityksen yhteismäärän korottamista 2 000 eurolla, koska asia on erityisen merkittävä A:lle. A on myöhemmin täydentänyt vaatimustaan ilmoittamalla sen kokonaismääräksi 12 000 euroa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Itä-Suomen hallinto-oikeus on, toimitettuaan asiassa suullisen käsittelyn, päätöksellään 17.4.2018, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, hylännyt A:n valituksen Pohjois-Karjalan rajavartioston päätöksestä 30.4.2014 sekä määrännyt, vaatimuksen enemmälti hyläten, Valtiokonttorin korvaamaan A:lle hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä 3 000 euroa ja hyvitysvaatimuksen esittämisestä aiheutuneet kohtuulliseksi katsotut kulut 200 eurolla.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisen osalta seuraavasti:

Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain (jäljempänä hyvityslaki) 3 §:n 1 momentin mukaan yksityisellä asianosaisella on oikeus saada valtion varoista 6 §:ssä tarkoitettu kohtuullinen hyvitys, jos oikeudenkäynti viivästyy siten, että se loukkaa asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa.

Hyvityslain 4 §:n 1 momentin mukaan arvioitaessa, onko oikeudenkäynti viivästynyt, otetaan oikeudenkäynnin keston lisäksi huomioon erityisesti:

1) asian laatu ja laajuus;

2) asianosaisten, viranomaisten ja tuomioistuinten toiminta oikeudenkäynnissä;

3) asian merkitys asianosaiselle.

Hyvityslain 6 §:n 1 momentin mukaan hyvityksen tarkoituksena on korvata oikeudenkäynnin viivästymisestä asianosaiselle aiheutunutta huolta, epävarmuutta ja muuta niihin rinnastettavaa haittaa.

Mainitun pykälän 2 momentin mukaan hyvityksen määrä on 1 500 euroa vuodessa kultakin vuodelta, jona oikeudenkäynti on tuomioistuimen tai viranomaisen vastuulla olevasta syystä viivästynyt. Hyvityksen yhteismäärää korotetaan enintään 2 000 eurolla, jos pääasia on erityisen merkittävä asianosaiselle. Asiaa pidetään erityisen merkittävänä, jos se liittyy välittömästi henkilön terveyteen, toimeentuloon, oikeudelliseen asemaan tai muuhun vastaavaan seikkaan. Hyvitystä voidaan alentaa tai korottaa 4 §:n 1 momentissa mainitun tai muun niihin rinnastuvan seikan perusteella.

A:n valitus on tullut hallinto-oikeudessa vireille 30.5.2014. Hallinto-oikeus on antanut päätöksen asiassa 11.5.2015. A:n valitus on tullut korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireille 12.6.2015 ja korkein hallinto-oikeus on antanut hallinto-oikeuden päätöksen kumoavan ja asian hallinto-oikeuteen palauttavan päätöksen 19.10.2017.

Ratkaistavana olevan asian oikeudenkäynti on kestänyt kokonaisuudessaan tämän päätöksen antohetkellä noin 3 vuotta ja 10 kuukautta. A on hallinto-oikeuden ensimmäisessä käsittelyssä ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa toimittanut valituksen ja pyydetyn vastineen lisäksi kerran lisäselvitystä kummassakin vaiheessa. Hallinto-oikeuden uudelleen käsittelyssä A on toimittanut suullisen käsittelyn toimittamisen jälkeen useita lausumia ja uutta kirjallista selvitystä, mikä ei kuitenkaan ole merkittävästi viivästyttänyt hallinto-oikeuden käsittelyä. A ei siten ole omalla toiminnallaan vaikuttanut asian käsittelyn viivästymiseen.

Virkasuhteen irtisanomista ja virantoimituksesta pidättämistä koskevaa asiaa on tullut valtion virkamieslain 55 §:n 1 momentin mukaan käsitellä kiireellisenä. Asia on A:n virkamiesoikeudellista asemaa ja toimeentuloa koskevana A:lle merkittävä.

Kun otetaan huomioon asian laatu ja merkitys A:lle, asian käsittelyaikaa on pidettävä kohtuuttoman pitkänä. Kohtuullisena korvauksena oikeudenkäynnin viivästymisestä hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa on pidettävä kahden vuoden viivästymistä vastaavaa 3 000 euron hyvitystä. Hyvityksen korottamiseen ei ole ilmennyt aihetta.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Timo Tervonen, Elina Ranz ja Karoliina Hyvärinen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituslupahakemuksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan sekä pääasian että viivästymishyvitystä koskevan ratkaisun osalta.

Hakemuksessa on viivästymishyvitystä koskevan ratkaisun osalta esitetty muun ohella, että asiassa on kysymys hyvityksen korottamisesta ja oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain 6 §:n 2 momentin tulkinnasta. Oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saada korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi, onko virkamiehen irtisanomisen lainmukaisuutta koskevassa asiassa kysymys mainitussa lainkohdassa tarkoitetusta asianosaiselle erityisen merkittävästä, välittömästi asianosaisen toimeentuloon vaikuttavasta asiasta, joka oikeuttaa hyvityksen korottamiseen enintään 2 000 eurolla.

Valituksessaan A on viivästymishyvitystä koskevan ratkaisun osalta vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus ei ole korottanut hyvitystä ja hyvitys määrätään maksettavaksi 2 000 eurolla korotettuna. Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvityksenä maksettavan korvauksen perusosan osalta ja hyvittämisvaatimuksen esittämisestä aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisen osalta A on tyytynyt hallinto-oikeuden ratkaisuun.

Vaatimustensa tueksi A on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Virkasuhteen päättymistä koskeva asia on A:lle erityisen merkittävä. Edellytykset hyvityskorvauksen korottamiselle ovat käsillä.

Virkasuhteen päättyminen koskee välittömästi A:n toimeentuloa ja hänen mahdollisuuksiaan huolehtia omasta ja tyttärensä hyvinvoinnista. Virkasuhteen päättyminen irtisanomiseen on johtanut huomattaviin vaikeuksiin työllistyä uudelleen työkokemuksen tai koulutuksen mukaisille aloille. A on masentunut työnantajan menettelyn ja irtisanomisprosessin seurauksena. Pitkittynyt oikeudenkäynti ja sen tuoma epävarmuus taloudellisesti huomattavan merkittävässä asiassa tekee asiasta hänelle laissa tarkoitetulla tavalla erityisen merkittävän.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä koskevan ratkaisun osalta ja tutkinut asian tältä osin. Hallinto-oikeuden päätöstä muutetaan korottamalla hallinto-oikeuden määräämän hyvityksen yhteismäärää 1 500 eurolla. Vaatimus hyvitysratkaisun muuttamisesta hylätään enemmälti.

2. Valtiokonttori määrätään valtion varoista maksamaan A:lle korvausta hyvitysvaatimusasiaa koskevasta muutoksenhausta korkeimpaan hallinto-oikeuteen aiheutuneina kuluina 200 euroa.

3. Muilta osin valituslupahakemus hylätään. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna ratkaisua valitukseen irtisanomista koskevan pääasian osalta tai muutoinkaan muilta kuin edellä sanotuilta osin.

Perustelut

1. Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain (hyvityslaki) 3 §:n 1 momentin mukaan yksityisellä asianosaisella on oikeus saada valtion varoista 6 §:ssä tarkoitettu kohtuullinen hyvitys, jos oikeudenkäynti viivästyy siten, että se loukkaa asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa.

Hyvityslain 6 §:n 1 momentin mukaan hyvityksen tarkoituksena on korvata oikeudenkäynnin viivästymisestä asianosaiselle aiheutunutta huolta, epävarmuutta ja muuta niihin rinnastettavaa haittaa.

Mainitun pykälän 2 momentin mukaan hyvityksen määrä on 1 500 euroa vuodessa kultakin vuodelta, jona oikeudenkäynti on tuomioistuimen tai viranomaisen vastuulla olevasta syystä viivästynyt. Hyvityksen yhteismäärää korotetaan enintään 2 000 eurolla, jos pääasia on erityisen merkittävä asianosaiselle. Asiaa pidetään erityisen merkittävänä, jos se liittyy välittömästi henkilön terveyteen, toimeentuloon, oikeudelliseen asemaan tai muuhun vastaavaan seikkaan. Hyvitystä voidaan alentaa tai korottaa 4 §:n 1 momentissa mainitun tai muun niihin rinnastuvan seikan perusteella.

Hyvityslakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 233/2008 vp) on lain 6 §:n 2 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu muun ohella, että jos pääasia on erityisen merkittävä asianosaiselle, hyvityksen yhteismäärää korotettaisiin enintään 2 000 eurolla. Tällaisena pidettäisiin asiaa, joka liittyy välittömästi henkilön terveyteen, toimeentuloon, oikeudelliseen asemaan tai muuhun vastaavaan, toisin sanoen henkilöä koskevaan seikkaan. Tällaisia olisivat esimerkiksi lapsioikeudelliset asiat. Usein olisi perusteltua korottaa hyvitystä mainitulla enimmäismäärällä tai sitä lähellä olevalla määrällä. Hyvitystä voitaisiin lisäksi asiakohtaisten erityispiireiden johdosta alentaa tai korottaa lain 4 §:n 1 momentissa mainitun tai muun niihin rinnastuvan seikan perusteella.

Korkein hallinto-oikeus katsoo kuten hallinto-oikeus, että A:n vireille paneman valitusasian käsittely on viivästynyt hyvityslaissa tarkoitetulla tavalla. Hallinto-oikeus on katsonut, että oikeudenkäynti on viivästynyt kahdella vuodella tuomioistuinten vastuulla olevasta syystä, ja määrännyt tällä perusteella A:lle maksettavaksi hyvityksenä oikeudenkäynnin viivästymisestä 3 000 euroa.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei sitä aikaa, jonka perusteella kohtuullisen hyvityksen määrää tässä asiassa arvioidaan, ole A:n valituksen johdosta syytä arvioida uudelleen, vaan asia jää tältä osin hallinto-oikeuden ratkaisun varaan.

Hallinto-oikeus on hylännyt A:n viivästymishyvitystä koskevan vaatimuksen enemmälti katsoen, että hyvityksen korottamiseen lain 6 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla ei ole ilmennyt aihetta.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on A:n valituksen johdosta ratkaistavana, onko esillä olevaa A:n irtisanomista koskevaa asiaa pidettävä sellaisena hyvityslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuna asianosaiselle erityisen merkittävänä asiana, jota koskevan oikeudenkäynnin viivästyessä hyvityksen yhteismäärää olisi mainitun lainkohdan pääsäännön mukaan korotettava enintään 2 000 eurolla.

Hyvityslain 6 §:n 2 momentille hallituksen esityksessä esitetyistä perusteluista ilmenee, että lainkohdassa tarkoitettuina asianosaiselle erityisen merkittävinä asioina olisi pidettävä asioita, jotka liittyvät välittömästi henkilön toimeentuloon ja oikeudelliseen asemaan. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että virkamiehen irtisanomista koskeva asia vaikuttaa yleensä välittömästi ja erittäin merkittävällä tavalla irtisanotun virkamiehen toimeentuloon. Myös irtisanotun virkamiehen oikeudellinen asema muuttuu irtisanomispäätöksellä. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että virkamiehen irtisanomista koskevia asioita on yleensä pidettävä hyvityslain 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuina asianosaiselle erityisen merkittävinä asioina.

Esillä olevassa asiassa A:n pitkäaikainen virkasuhde on irtisanottu virkamiehestä johtuvasta syystä. Asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella asiaa voitaisiin pitää A:lle vähemmän merkittävänä kuin virkamiehen irtisanomista koskevia asioita yleensä. Tähän nähden A on oikeutettu hyvityksen korotukseen. Korkein hallinto-oikeus arvioi korotuksen määräksi 1 500 euroa.

2. Jos asianosaiselle myönnetään hyvitys, hänelle määrätään hyvityslain 10 §:n mukaan samalla valtion varoista korvattavaksi hyvityksen vaatimisesta aiheutuneet tarpeelliset ja kohtuulliset kulut, jollei niitä muutoin korvata valtion varoista. Pykälän yksityiskohtaisten perustelujen (HE 233/2008 vp) mukaan korvattavaksi voivat tulla myös muutoksenhausta aiheutuneet kulut.

A on esittänyt valituslupahakemuksessaan vaatimuksen Rajavartiolaitoksen velvoittamisesta korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa. Viivästymishyvitystä koskevasta muutoksenhausta johtuvia kuluja ei ole erikseen vaadittu korvattavaksi eikä niitä ole eritelty. Kun asiassa ei ole myönnetty valituslupaa pääasian osalta, Valtiokonttori on määrättävä korvaamaan A:lle valtion varoista hyvitysvaatimusasiaa koskevasta muutoksenhausta korkeimpaan hallinto-oikeuteen aiheutuneet kohtuulliseksi katsottavat kulut edellä päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.

3. Sen perusteella, mitä muutoksenhakija on esittänyt ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei muilta kuin edellä sanotuilta osin ole valitusluvan myöntämisen perustetta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Outi Suviranta, Jaakko Autio, Pekka Aalto ja Ari Wirén. Asian esittelijä Emil Waris.

 
Julkaistu 4.2.2019