KHO:2019:19

Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Afganistan – Kabul – Sisäisen paon kohtuullisuus – Ajantasainen maatieto

Vuosikirjanumero: KHO:2019:19
Antopäivä: 7.2.2019
Taltionumero: 385
Diaarinumero: 3005/4/18
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2019:19

Maahanmuuttovirasto oli katsonut, että Afganistanin kansalaisen A:n kohdalla ulkomaalaislain 88 §:n mukaiset suojelun edellytykset täyttyivät hänen kotialueensa yleisen turvallisuustilanteen vuoksi (toissijainen suojelu). Asiassa oli kysymys siitä, oliko valittajalla mahdollisuus turvautua sisäiseen pakoon Kabuliin.

Arvioitaessa sisäisen paon mahdollisuutta Kabuliin kysymys oli viime kädessä ulkomaalaislain 88 e §:n 1 momentissa tarkoitetusta sisäisen paon kohtuullisuutta koskevasta harkinnasta. Tällöin huomiota oli kiinnitettävä kohdealueella vallitseviin yleisiin olosuhteisiin ja valittajan henkilökohtaisiin olosuhteisiin.

Ajantasaisen maatiedon mukaan sisäisen paon edellytykset Kabuliin ovat heikentyneet aikaisempaan verrattuna erityisesti Kabulin huonontuneen humanitaarisen tilanteen vuoksi. Tilanteen ei kuitenkaan voida katsoa olevan sellainen, että sisäistä pakoa Kabuliin ei voitaisi kenenkään kohdalla pitää kohtuullisena vaihtoehtona.

Valittaja on darinkielinen sunnimuslimi ja etniseltä taustaltaan tadzikki, eli hän kuuluu suureen etniseen ryhmään Afganistanissa ja myös Kabulissa. Hän on asunut koko ikänsä Afganistanissa. Lisäksi hän on terve, nuori mies, joka on käynyt koulua useita vuosia. Yksinomaan ne seikat, ettei valittaja ollut ollut vielä ansiotyössä, ja ettei hänellä ollut turvaverkkoa nimenomaisesti Kabulissa, eivät tehneet hänestä sillä tavoin haavoittuvassa asemassa olevaa, että sisäisen paon Kabuliin ei voitaisi katsoa olevan hänelle kohtuullinen vaihtoehto.

Ulkomaalaislaki 88 e §

Päätös, jota valituslupahakemus koskee

Turun hallinto-oikeus 14.6.2018 nro 18/0643/3

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 2.12.2016 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n (jäljempänä hakija tai valittaja) turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt käännyttää hänet Afganistaniin.

Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään toissijaisen suojelun ja sisäisen paon osalta muun ohella seuraavasti:

Vaikka hakijan viimeisen asuinmaakunnan Kunduzin yleinen turvallisuustilanne on vaikea, kyse ei kuitenkaan ole sellaisesta tilanteesta, jolle on tyypillistä niin korkea mielivaltaisen väkivallan aste, että on olemassa merkittäviä perusteita uskoa, että vaara uhkaa henkilökohtaisesti ketä tahansa pelkästään alueella oleskelemisen vuoksi. Tällaisessa tilanteessa sen arvioiminen, kohdistuuko hakijaan kotialueellaan mielivaltaisesta väkivallasta johtuva vakava ja henkilökohtainen vaara, edellyttää sellaisten hakijan henkilökohtaisille olosuhteille ominaisten seikkojen huomioimista, jotka ovat omiaan asettamaan hakijan tällaiseen vaaraan.

Hakijan kohdalla tällainen henkilökohtainen olosuhde on hänen asuinpaikkansa Charar Daran piirikunnassa, jonka alueella ja sen läheisyydessä on päätöksentekohetkellä kuukausia käyty aktiivisesti raskaita taisteluista. Tämä seikka huomioiden hakijaan kohdistuisi Charar Daran alueella mielivaltaisen väkivallan vuoksi henkeä tai ruumiillista koskemattomuutta uhkaava vakava ja henkilökohtainen vaara.

---

Hakijan tilanteessa ei ole esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että hakijaa uhkaisi kotimaassaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu kuolemanrangaistus tai teloitus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

---

Kun arvioidaan hakijan mahdollisuutta sisäiseen pakoon muualle Afganistaniin tulee erityisesti huomioida alueen turvallisuustilanne ja viranomaisten toimintamahdollisuudet. Afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden kohdalla sisäistä pakoa arvioitaessa tulee tarkasteltavaksi alueeksi Kabulin, Heratin ja Mazar-i-Sharifin kaupungit.

---

Hakijan tilanteessa tulee tarkasteltavaksi, voiko hakija elää Kabulissa ilman kohtuuttomia vaikeuksia.

---

Hakija on nuori, terve ja työkykyinen mies. Ottaen huomioon hakijan henkilökohtaiset olosuhteet hakijan voidaan kohtuudella edellyttää oleskelevan Kabulin kaupungissa.

Hakijalla on mahdollisuus turvallisesti ja laillisesti siirtyä asumaan Kabuliin eikä hakija ole siellä vaarassa joutua vainon tai vakavan haitan kohteeksi. Lisäksi hakijan voidaan kohtuudella edellyttää oleskelevan alueella. Näin ollen turvapaikka ja oleskelulupa jätetään ulkomaalaislain 88 e §:n perusteella myöntämättä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valittajan valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Valittajan kertomus

Valittaja on 19-vuotias Afganistanin kansalainen, etniseltä taustaltaan tadzikki, uskonnoltaan sunnimuslimi ja puhuu äidinkielensä darin ohella tyydyttävästi pashtua. Hän on kotoisin Kunduzin maakunnan Charar Daran piirikunnasta.

Valittaja on saanut perusopetusta yhdeksän vuoden ajan. Hän ei ole koskaan ollut ansiotyössä. Muutoksenhakija on terve mies. Hän on avioitunut veljensä lesken kanssa, jolla on ensimmäisestä avioliitostaan entuudestaan kaksi lasta. ( -- ) Vaimo sekä hänen yhdeksän ja seitsemän vuoden ikäiset lapsensa asuvat Iranissa yhdessä vaimon äidin ja veljen kanssa. Valittajan äiti, sisarukset ja isovanhemmat ovat kuolleet. Lääkärinä työskennelleen isän olinpaikka ei ole tiedossa. Valittajalla on yksi miespuolinen sukulainen Afganistanin Mazar-i-Sharifissa.

( -- )

Maatieto ja muu selvitys

( -- )

Sisäisen paon mahdollisuutta harkittaessa UNHCR:n (Guidelines on International Protection: Internal Flight or Relocation Alternative within the Context of Article 1A(2) of the 1951 Convention and/or 1967 Protocol relating to the Status of Refugees, 23 July 2003) mukaan ensin on harkittava, onko sisäinen pako asianosaiselle mahdollinen vaihtoehto sekä sisäisen paon kohtuullisuus, millä tarkoitetaan sitä, voiko asianosainen viettää kyseisellä alueella suhteellisen normaalia elämää ilman kohtuuttomia vaikeuksia.

Sisäistä pakoa voidaan pitää kohtuullisena vaihtoehtona Afganistanissa ainoastaan, mikäli asianomaisella on mahdollisuus suojaan, käytössään välttämättömät palvelut sekä mahdollisuus elättää itsensä. Lisäksi edellytyksenä on pääsy perinteisen tukiverkoston, kuten suvun tai laajemman etnisen ryhmän, avun piiriin. Poikkeuksina voidaan pitää naimattomia työkykyisiä miehiä sekä työikäisiä aviopareja, joiden ei ole katsottu olevan erityisen haavoittuvassa asemassa. Tällaisten henkilöiden voidaan katsoa joissain tilanteissa kykenevän elämään ilman sukunsa ja yhteisönsä tukea kaupunkialueilla, joilla on riittävä infrastruktuuri ja elinkeinomahdollisuuksia ja jotka ovat tehokkaassa hallituksen joukkojen valvonnassa. (UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 19 April 2016)

Vuodesta 2002 lähtien Afganistaniin on palannut kaikkiaan lähes kuusi miljoonaa maanpaossa ollutta kansalaista. Heistä valtaosa on elänyt Afganistanin ulkopuolella yli 20 vuotta. Vuonna 2016 Afganistaniin palasi Pakistanista lähes 620 000 ja Iranista noin 450 000 Afganistanin kansalaista. Euroopasta palanneita oli vuonna 2016 noin 10 000. Maanpaossa olleet muodostavat noin viidenneksen Afganistanin väestöstä. Paluumuuttajien suuri määrä on kuormittanut erityisesti suurimpien kaupunkikeskittymien infrastruktuuria. Koulutus- ja terveydenhoitopalvelujen saatavuudessa sekä työllistymisessä on ollut puutteita. Osa paluumuuttajista muuttaakin työn perässä uudelleen ulkomaille, koska kilpailu työpaikoista, erityisesti paluumuuttajavoittoisissa kaupungeissa on kiristynyt. (EASO Country of Origin Information Report: Afghanistan – Key socio-economic indicators, state protection, and mobility in Kabul City, Mazar-e Sharif, and Herat City, August 2017; EASO Country of Origin Information Report: Afghanistan Security Situation, December 2017)

Afganistanin pääkaupunki Kabul on yksi Kabulin maakunnan viidestätoista piirikunnasta. Kaupunki on monietninen, eikä millään alkuperäryhmällä ei ole siellä selvää enemmistöasemaa. Kaupungin alueella asuu arviolta noin kolmesta ja puolesta seitsemään miljoonaan asukasta. Alueen työllistymismahdollisuudet houkuttelevat jäämään alueelle. Kaupunki on Afganistanin hallituksen joukkojen hallinnassa. Kaupungin turvallisuusolosuhteet poikkeavat muista Afganistanin alueista, sillä kaupungissa on runsaasti valtiollisia sekä kansainvälisiä toimijoita, joita vastaan pääosin Isisin alainen ISKP sekä Taliban ovat kohdistaneet iskuja. Iskuja on kohdistettu vuosien 2017 ja 2018 aikana myös median edustajia, shiiamuslimeja sekä äänioikeutettuja vaaleihin rekisteröityviä henkilöitä vastaan. Vaikka iskujen ja siviiliuhrien lukumäärät ovat olleet kaupungissa kasvussa, sen väkilukuun suhteutettuna siviiliuhrien määrä sekä iskujen suora vaikutus siviileihin on kuitenkin ollut vähäinen. (DFAT: Country Information Report Afghanistan, September 2017; EASO: Afghanistan Security Situation, December 2017; UNAMA: Afghanistan Annual Report on Protection of Civilians in Armed Conflict 2017, February 2018; ecoi.net: General Security Situation in Afghanistan and Events in Kabul, 23 March 2018; Home Office: Country Policy and Information Note - Afghanistan: Security and humanitarian situation Version 5.0, 17 April 2018; BBC: Kabul bombings - Journalists targeted in blast which killed 26, 30 April 2018; UNAMA: Protection of Civilians in Armed Conflict: Election-Related Attacks and Abuses during the Initial Voter Registration Period, 10 May 2018)

Hallituksen ohjelmasta huolimatta Afganistanin julkinen sosiaaliturvajärjestelmä on edelleen hyvin rajallinen ja turvaverkko muodostuu ensisijaisesti perheen varaan. Laajan perhekäsityksen mukainen perhe tarjoaa jäsenilleen turvaa, huolenpitoa ja elatusta. Tuen antaminen perustuu sukulaisuuteen, eikä sen saaminen edellytä avuntarjoajan ja avunsaajan välistä henkilökohtaista suhdetta. Työttömyys ja tukiohjelmien puuttuminen vaikeuttavat osaltaan ilman tukiverkkoa olevien henkilöiden asettumista uuteen paikkaan ja tavallisesti perheen sekä muiden sosiaalisten verkostojen sijainti määrittää pitkälti paluumuuttajan paluualueen. Teknologisen kehityksen myötä tukiverkkojen hyödyntäminen on kuitenkin entistä vähemmän kiinni niiden sijainnista. Työttömyyttä on paljon ja verkostot ovat selkeästi tärkein työllistymiskanava. Korruptio ja nepotismi rajoittavat työllistymismahdollisuuksia. Avoimista julkisen ja yksityisen sektorin työpaikoista ilmoitetaan internetissä, ja esimerkiksi Kabulissa on lisäksi paikallisia kohtaamispaikkoja, joissa työntekijöitä palkataan päivittäin lyhytkestoisiin työsuhteisiin. Kabulissa on saatavilla vuokra-asuntoja, mutta edullisemmin asuinpaikan voi saada vuokraamalla yksittäisen huoneen tai majoittumalla paikallisiin majoitusliikkeisiin. Sukulaisverkostot ovat Afganistanissa erittäin laajoja, ja usein paluumuuttajan saatavissa on sukulaisten tukea. Poikkeuksen saattavat muodostaa tilanteet, joissa valittajan sukulaisverkosto sijoittuu lähialueille Pakistaniin tai Iraniin. Puhtaasti etnisyyteen perustuva tuki edellyttää yleensä aiempaan yhteyttä henkilöiden välillä. (EASO Country of Origin Information Report: Afghanistan – Key socio-economic indicators, state protection, and mobility in Kabul City, Mazar-e Sharif, and Herat City, August 2017; EASO Country of Origin Information Report Afghanistan: Networks v.2, February 2018)

Oikeudellinen arvio

Asiassa on riidatonta, että valittajan kohdalla ulkomaalaislain 88 §:n mukaisen suojelun edellytykset täyttyvät hänen kotialueensa yleisen turvallisuustilanteen vuoksi. Maahanmuuttovirasto on kuitenkin katsonut, että valittajalla on mahdollisuus ulkomaalaislain 88 e §:n mukaiseen sisäiseen pakoon Kabulin kaupunkiin. ( -- )

Asiassa on lisäksi ratkaistava, onko toissijainen suojelu voitu jättää myöntämättä valittajalle sillä perusteella, että hänen voidaan edellyttää turvautuvan sisäiseen pakoon Kabuliin.

Kabulin maakunnan turvallisuustilanne on arvioitu suhteellisen hyväksi muihin Afganistanin alueisiin verrattuna. Valittaja on kotialueellaan Kunduzissa vaarassa alueen turvallisuustilanteen vuoksi, eikä hän siten ole tästä syystä vaarassa Kabulissa. ( -- ) valittaja ei ole myöskään Kabulissa vaarassa Talibanin värväysyrityksen vuoksi.

Kabulissa on kansainvälinen lentokenttä, minkä lisäksi valittajalla on Afganistanin kansalaisena laillinen pääsy alueelle. Asiassa on kuitenkin vielä arvioitava, voiko valittaja viettää Kabulissa suhteellisen normaalia elämää ilman kohtuuttomia vaikeuksia.

Valittaja on asunut koko ikänsä Afganistanissa. Valittajan ei voida katsoa merkittävästi eroavan etnisen tai uskonnollisen taustansa osalta Kabulin muusta väestöstä, minkä lisäksi hän puhuu Afganistanin valtakielenä puhuttua daria ja tyydyttävästi myös pashtua. Valittaja on terve, työikäinen mies, joka on käynyt yhdeksän vuotta peruskoulua. Valittajalla ei kertomansa mukaan ole ansiotyökokemusta, mikä osaltaan lisää hänen haavoittuvuuttaan. Valittajalla on kuitenkin sukulaismies Afganistanissa ja toinen miespuolinen sukulainen lähialueella Iranissa. Maatiedon perusteella valittajan työllistymistä Kabulissa on pidettävä mahdollisena. Asiassa ei myöskään ole ilmennyt sellaisia valittajan perheeseen liittyviä seikkoja, joiden perusteella heidän ei voitaisi kohtuudella edellyttää matkustavan Kabuliin ja oleskelevan siellä. Valittajan henkilökohtaisista olosuhteista saatu selvitys huomioiden valittajaa ei voida pitää erityisen haavoittuvassa asemassa olevana ja hänen voidaan kohtuudella edellyttää turvautuvan ulkomaalaislain 88 e §:ssä tarkoitettuun sisäiseen pakoon.

( -- )

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet pääasian osalta

Ulkomaalaislaki 52 § 1 momentti, 87 § 1 momentti, 87 a §, 87 b §,
88 c §, 146 §, 147 § ja 148 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ulla Partanen ja Ville Härmä. Esittelijä Sylvia Vallivaara.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valittaja on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Hän on vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle oleskeluvan myöntämiseksi turvapaikan tai toissijaisen suojelun perusteella. Lisäksi hän on vaatinut, että maasta poistamisen täytäntöönpano kielletään.

Valittaja on esittänyt vaatimustensa tueksi, että hänellä ei ole Kabulissa turvaverkkoa.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on 27.9.2018 antamallaan välipäätöksellä taltionumero 4438 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Maahanmuuttovirasto on 18.10.2018 antanut lausunnon, jonka mukaan Maahanmuuttovirasto on 11.9.2018 päivätyllä ohjepäivityksellä (MIGDnro-2018-1548) päivittänyt afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelystä ja ratkaisemisesta annettua ohjetta (MIGDnro-2018-1068) sisäistä pakoa käsittelevän osion (luku 5) osalta. Ohjepäivityksen mukaan Kabulin yleisten olosuhteiden voidaan katsoa maatiedon perusteella heikentyneen sisäisen paon kannalta. Kabulissa vallitsevat yleiset olosuhteet eivät kuitenkaan ole sellaiset, että ne sellaisenaan muodostaisivat esteen sisäiselle paolle, vaan asiaa on arvioitava yksilöllisesti jokaisen hakijan kohdalla, ottaen huomioon kaikkia asiaan vaikuttavat yleiset ja hakijaan henkilökohtaisesti liittyvät seikat. Maahanmuuttovirasto on katsonut, että sisäistä pakoa Kabuliin voidaan harkita tapauskohtaisesti ainoastaan terveiden ja työkykyisten naimattomien miesten, joilla ei ole erityisiä haavoittuvia ominaisuuksia, sekä työikäisten, terveiden ja lapsettomien avioparien, joilla ei ole erityisiä haavoittuvia ominaisuuksia ja joilla on turvaverkko Kabulissa, kohdalla.

Koska valittaja on terve, työkykyinen nuori mies, hänellä on lähtökohtaisesti mahdollisuus työllistyä Kabulissa. Työkokemuksen puute ei yksinään merkitse sitä, että valittaja olisi erityisen haavoittuvassa asemassa.

Valittaja on antanut vastaselityksen.

Merkitään, että Maahanmuuttovirasto on 19.12.2018 antanut omaa toimintaansa varten uuden ohjeen afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelystä ja ratkaisemisesta (MIGDno-2018-2170). Kabuliin suuntautuvan sisäisen paon osalta todetaan, että Kabulin kaupunkiin kohdistunut mittava paluumuutto on koetellut valtion viranomaisten ja avustusjärjestöjen vastaanottokykyä. Ohjeen mukaan sisäistä pakoa Kabuliin voidaan harkita tapauskohtaisesti ainoastaan seuraavien kahden hakijaryhmän kohdalla: 1) Terveet ja työkykyiset naimattomat miehet, joilla ei ole erityisiä haavoittuvia ominaisuuksia ja 2) Työikäiset, terveet ja lapsettomat avioparit, joilla ei ole erityisiä haavoittuvia ominaisuuksia ja joilla on turvaverkko Kabulissa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Valituslupahakemus hylätään turvapaikan osalta. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna ratkaisua valitukseen tältä osin.

2. Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan muilta osin ja tutkii asian. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Turvapaikka

Sen perusteella, mitä asiassa on esitetty ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole turvapaikan osalta ulkomaalaislain 196 §:ssä säädettyä valitusluvan myöntämisen perustetta.

2. Toissijainen suojelu, oleskelulupa ja käännyttäminen

Kysymyksenasettelu

Maahanmuuttovirasto on päätöksessään katsonut, että valittajalla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vakavan haitan vaaraan kotialueellaan Kunduzin maakunnassa Charar Daran piirikunnassa ulkomaalaislain 88 §:n tarkoittamalla tavalla piirikunnan yleisen turvallisuustilanteen vuoksi. Asiassa on sen jälkeen arvioitu, onko valittajalla katsottava olevan ulkomaalaislain 88 e §:n mukainen sisäisen paon mahdollisuus Kabuliin.

Valittajan olisi sinänsä mahdollista muuttaa Kabuliin ilman, että hän olisi siellä henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi vaarassa joutua vakavan haitan kohteeksi. Asiassa on arvioitava, voidaanko valittajan kohtuudella edellyttää oleskelevan Kabulissa kun otetaan huomioon siellä vallitsevat yleiset olosuhteet ja valittajan henkilökohtaiset olosuhteet.

Ajantasaista maatietoutta

Kabulin turvallisuustilannetta on käsitelty 28.6.2018 annetussa ratkaisussa KHO 2018:94. Ratkaisussa selostettujen maatietolähteiden perusteella on arvioitu, että Kabulin turvallisuustilanne oli heikentynyt vuodesta 2017 lähtien.

Syksyllä 2018 väkivaltaisuuksia kaupungissa aiheuttivat muun ohella lokakuussa järjestetyt parlamenttivaalit. Myös vuodelle 2019 suunniteltujen presidentinvaalien pelätään aiheuttavan väkivaltaisuuksia. (UNAMA Assistance Mission in Afghanistan: Afghanistan, Protection of Civilians in Armed Conflict, Special Report: 2018 Elections Violence, November 2018.)

Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston kannanoton mukaan sisäistä pakoa Kabuliin ei ole yleensä pidettävä kohtuullisena tietyille haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille, eli yksinäisille naisille ja lapsille, lapsiperheille, vanhuksille, vakavasti sairaille tai vammaisille henkilöille, sekä pitkään Afganistanin ulkopuolella asuneille henkilöille, mikäli henkilöllä ei ole riittävää turvaverkkoa Kabulissa. Kuitenkin yksilölliset olosuhteet, kuten henkilön taloudelliset varat, otetaan arvioinnissa huomioon. (EASO – European Asylum Support Office: Country Guidance: Afghanistan; Guidance note and common analysis, June 2018.)

YK:n pakolaisasiain valtuutetun (UNHCR) suuntaviivojen mukaan Kabulin turvallisuuden heikentyessä myös yleiset edellytykset suhteellisen normaaliin elämään kaupungissa vaikeutuvat. Kabulin väkiluku kasvaa voimakkaimmin Afganistanissa, koska sisäinen pako ja paluumuutto Iranista ja Pakistanista kohdistuvat eniten juuri Kabuliin. Kaupungin kantokyky on ylittymässä tarpeellisen infrastruktuurin, palveluiden ja työpaikkojen luomisessa, ja tämä heikentää kaupungin yleisiä olosuhteita sisäisen paon tai paluumuuton kannalta muun ohella siten, että arvion mukaan 70 prosenttia kaupungin väestöstä asuu epävirallisissa asutuksissa. Kabulin nykyinen turvallisuus- ja ihmisoikeustilanne sekä humanitaarinen tilanne huomioon ottaen sisäinen pako tai paluumuutto Kabuliin ei ole yleisesti mahdollinen. (UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 30 August 2018.)

Oikeudellinen arviointi

Ajantasaisen maatiedon mukaan sisäisen paon edellytykset Kabuliin ovat heikentyneet aikaisempaan verrattuna erityisesti Kabulin huonontuneen humanitaarisen tilanteen vuoksi. Tilanteen ei kuitenkaan voida katsoa olevan sellainen, että sisäistä pakoa Kabuliin ei voitaisi kenenkään kohdalla pitää kohtuullisena vaihtoehtona.

Valittaja on darinkielinen sunnimuslimi ja etniseltä taustaltaan tadzikki, eli hän kuuluu suureen etniseen ryhmään Afganistanissa ja myös Kabulissa. Hän on asunut koko ikänsä Afganistanissa. Lisäksi hän on terve, nuori mies, joka on käynyt koulua useita vuosia. Yksinomaan ne seikat, ettei valittaja ole ollut vielä ansiotyössä, ja ettei hänellä ole turvaverkkoa nimenomaisesti Kabulissa, eivät tee hänestä sillä tavoin haavoittuvassa asemassa olevaa, että sisäisen paon Kabuliin ei voitaisi katsoa olevan hänelle kohtuullinen vaihtoehto.

Edellä mainituilla perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole syytä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Hannu Ranta, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Elina Nyholm.

 
Julkaistu 7.2.2019