KHO:2019:20

Ulkomaalaisasia – Kansainvälistä suojelua koskeva asia – Muutoksenhakumenettelyt – Tosiseikkojen tutkinta ajantasaisesti – Maatietous – Maatietouden arviointi hallinto-oikeudessa – Kuuleminen

Vuosikirjanumero: KHO:2019:20
Antopäivä: 7.2.2019
Taltionumero: 386
Diaarinumero: 2391/4/18
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2019:20

Maahanmuuttovirasto oli hylännyt Afganistanin kansalaisen A:n kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen. Hallinto-oikeus totesi päätöksensä perusteluissa, että Maahanmuuttovirasto oli maatiedon osalta viitannut ainoastaan Afganistanin yleiseen tilanteeseen, mitä voitiin Afganistanin alueellisesti vaihtelevissa oloissa pitää puutteellisena. Hallinto-oikeus arvioi päätöksessään Maahanmuuttoviraston lausunnon ja valittajan siihen antaman vastineen valossa valittajan kotialueen turvallisuustilannetta sekä matkareittiä kotialueelle. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli ratkaistavana, oliko hallinto-oikeus voinut arvioida täydennetyn maatiedon vaikutuksen palauttamatta asiaa Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Korkein hallinto-oikeus totesi, että hallinto-oikeus oli ottanut huomioon täsmällisen ja ajankohtaisen maatietouden vaikutuksen valituksenalaisen päätöksen lopputulokseen, kuten sen oli pitänytkin. Valittaja oli myös saanut vastineessaan hallinto-oikeudelle esittää oman käsityksensä Maahanmuuttoviraston lausunnosta sekä esittää myös uutta maatietoutta. Valitus hylättiin.

Hallintolaki 31 § 1 momentti

Hallintolainkäyttölaki 33 § 1 momentti

Ulkomaalaislaki 98 § 2 momentti

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/32/EU kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä (uudelleenlaadittu)

Unionin tuomioistuimen (suuri jaosto) tuomio asiassa C-585/16, Serin Alheto

Ks. myös KHO 2010:84 ja KHO 2014:152

Päätös, jota valitus koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 7.5.2018 nro 18/0533/5

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 1.12.2016 hylännyt A:n (jäljempänä valittaja) turvapaikka ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt käännyttää hänet kotimaahansa Afganistaniin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valittajan valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiassa saatu selvitys

Valittaja on uskonnoltaan sunnimuslimi, etniseltä taustaltaan uzbekki ja kotoisin Pohjois-Afganistanissa sijaitsevasta Jawzjanin maakunnasta, missä hänen perheensä edelleen asuu. Valittaja on hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua, koska hän ei ole suostunut menemään naimisiin veljensä morsiamen kanssa, minkä takia morsiamen isä on uhannut tappaa valittajan.

(---)

Maatieto

Afganistanin pohjoisosassa sijaitseva Jawzjanin maakunta jakautuu 11 piirikuntaan, joita ovat Aqcha, Darzab, Fayzabad, Khamyab, Khanaqa, Khwajadukoh, Mardyan, Mingajik, Qarqin, Qushtepa ja Shiberghan. Maakunnassa on noin 560 000 asukasta, joista enemmistö on turkmeeneja (54%) ja uzbekkeja (28%). Turvallisuusvälikohtausten määrässä mitattuna Jawzjan kuuluu Afganistanin rauhallisimpiin maakuntiin. EASO on tilastoinut ajalla 1.9.2016–31.5.2017 maakunnan alueella yhteensä 223 turvallisuusvälikohtausta, joista 124 oli aseellisia yhteenottoja ja ilmaiskuja. Suurin osa turvallisuusvälikohtauksista on tapahtunut Darzabin, Qushtepan ja Shiberghanin piirikunnissa. Shiberghanin piirikunnassa tapahtuneet turvallisuusvälikohtaukset ovat keskittyneet tieverkostoon, joille kapinalliset ovat pystyttäneet laittomia tarkastuspisteitä. UNAMA:n tilastoinnin perusteella vuonna 2017 siviiliuhrien lukumäärä koko Jawzjanin maakunnassa oli 118, joista 46 kuollutta ja 72 haavoittunutta. Luku on 47 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2016. Long War Journalin mukaan Taliban on ilmoittanut hallitsevansa Khwajadukohin ja Khanaqan piirikuntia piirikuntien keskuksia lukuun ottamatta. Talibanin on raportoitu käyvän taisteluja hallituksen joukkoja vastaan Aqchan ja Qushtepan piirikunnissa. Hallituksen joukoilla on ollut vaikeuksia saada Khamyabin piirikunta takaisin hallintaansa vuodesta 2014 lähtien. Qushtepan ja Aqchan piirikuntien hallinta on kiistanalainen. Afghanistan Analysts Networkin mukaan Taliban hallitsee alueita Khamyabin, Mingajikin. Aqchan, Mardyanin ja Khanaqan piirikunnissa. Maakunnan pääkaupunkia Shiberghania ympäröivän alueen ja Khwajadukohin piirikunnan on raportoitu olevan hallituksen joukkojen hallinnassa. ISKP:n on raportoitu toimineen maakunnassa etenkin Darzabin ja Qushtepan piirikunnissa vuodesta 2015 lähtien. Darzabin piirikuntaa on sen keskusta lukuun ottamatta hallinnut jo vuodesta 2015 lähtien Taliban-liikkeestä eronnut ja ISKP:n kannattajaksi julistautunut komentaja Qari Hekmat. Lokakuussa 2017 Qari Hekmatin joukot ovat käyneet taisteluja talibaneja vastaan Darzabin ja Qushtepan piirikunnissa. Suurin osa Jawzjanin maakunnan sisäisesti siirtyneistä oli lähtöisin Darzabista ja Qushtepasta. Sisäisesti siirtymään joutuneiden määrä maakunnassa oli vuonna 2017 noin 8 400 henkilöä. (EASO: Country of Origin Report: Afghanistan – Security Situation, December 2017; Landinfo:Respons, Afghanistan: Sikkerhetssituasjonen i provinsen Jawzjan, 5.4.2017; UNAMA: Afghanistan Protection of Civilians in Armed Conflict Annual Report 2017, February 2018; The Long War Journal, Mapping Taliban Control in Afghanistan, February 2018; Afghanistan Analyst Network: “Qari Hekmat’s Island: A Daesh enclave in Jawzjan?" 11.11.2017;
UN OCHA: Afghanistan: Conflict Induced Displacements – Snapshot. Actual Displacements between 1 January 2017 and 30 December 2017)

Jawzjanin ja Sar-e Pulin välinen tie sekä osa Balkhin, Jawzjanin ja Faryabin yhdistävästä rengastiestä on raportoitu olevan turvaton. Osia Shiberghanin ja Mazar-e-Sharifin välisestä valtatiestä on ollut Talebanin hallinnassa useita kertoja vuosina 2016–2017. Talibanien ja hallituksen joukkojen välisistä taisteluista on raportoitu valtatiellä Shiberghanista Sar-e Puliin sen jälkeen, kun hallituksen vastaiset joukot hyökkäsivät Shiberghanissa tarkastuspisteelle tammikuussa 2017. (EASO: Country of Origin Report: Afghanistan – Security Situation, December 2017)

Asian arviointi ja johtopäätökset

Asiassa on aluksi arvioitava, onko Maahanmuuttoviraston menettely ollut asianmukaista. Maahanmuuttovirasto on maatiedon osalta viitannut ainoastaan Afganistanin yleiseen tilanteeseen. Hallinto-oikeus katsoo, että Afganistanin kaltaisessa valtiossa, jossa konfliktin vaikutukset varsinkin siviiliväestöön ovat erilaiset eri osissa maata, päätöksestä tulisi ilmetä myös maatietoa paikallisista olosuhteista ja niiden vaikutuksesta asian ratkaisuun sekä siihen, onko henkilöllä mahdollisuus riittävän turvallisesti päästä kohdealueelle. Tältä osin Maahanmuuttoviraston päätöstä voidaan pitää puutteellisena. Maahanmuuttovirasto on kuitenkin ottanut kantaa valittajan kotialueen turvallisuustilanteeseen sekä matkareittiin hallinto-oikeudelle toimittamassaan lausunnossa, johon valittaja on antanut vastineen. Hallinto-oikeus arvioikin, etteivät edellä mainitut puutteellisuudet ole sen luonteisia, että asia tulisi pelkästään niiden johdosta palauttaa Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

(---)

Maatiedon perusteella mielivaltaisen väkivallan asteen ei ole katsottava olevan Jawzjanin maakunnassa sellainen, että jokainen sieltä kotoisin oleva olisi toissijaisen suojelun tarpeessa. Valittaja on terve, työkykyinen mies ja hän kuuluu perheensä kanssa uzbekkina maakunnan etniseen valtaväestöön. Valittajan ei ole myöskään katsottu olevan kotimaahan palatessaan vaarassa joutua oikeudenloukkausten kohteeksi. Valittajan ei ole siten katsottava olevan kotialueellaan vaarassa joutua kärsimään ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta mielivaltaisesta väkivallasta johtuvaa vakavaa haittaa. Valittajan on lisäksi katsottava edellä mainitun sekä Maahanmuuttoviraston lausunnosta ilmenevän maatiedon sekä henkilökohtaisten olosuhteidensa perusteella voivan palata kotialueelleen turvallisesti joko kulkemalla Kabul–Bahglan–Jawzjan -kehätietä pitkin tai lentämällä ensin Kabulista Mazar-i-Sharifiin ja jatkamalla sieltä maateitse kotialueelleen. Valittajalle ei näin ollen voida myöntää oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella.

(---)

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Ulkomaalaislaki 98 § 2 momentti, 146, 147 ja 148 §

Hallintolaki 45 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Kati Korsman ja Olli Rautsi, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valittaja on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi on vaadittu, että maasta poistamisen täytäntöönpano kielletään.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus on todennut Maahanmuuttoviraston päätöksen puutteelliseksi maatiedon osalta, mutta ei ole palauttanut asiaa Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeuden tulkinta puutteellisen maatiedon merkityksestä poikkeaa merkittävästi vastaavissa tapauksissa annetuista ratkaisuista. Etenkin afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden kotialueen maatiedolla on maan eri osien turvallisuustilanteen suuren vaihtelevuuden vuoksi olennainen merkitys arvioitaessa sitä, onko turvapaikanhakijalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa. Maahanmuuttoviraston ei olisi tullut tehdä päätelmiä valittajaan kotimaassaan kohdistuvista uhista arvioimatta hänen etnisestä taustastaan ja muista henkilökohtaisista olosuhteistaan saatavaa selvitystä suhteessa ajantasaiseen valittajan kotialuetta koskevaan maatietoon. Maahanmuuttovirasto ei ole siten tutkinut ja ratkaissut kansainvälisen suojelun ja oleskeluoikeuden myöntämistä ulkomaalaislaissa edellytetyllä tavalla.

Asian asianmukainen selvittäminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa prosessia on keskeinen oikeusturvan tae turvapaikanhakijalle. Mikäli maatiedon huomioon ottaminen on Maahanmuuttovirastossa laiminlyöty, asianmukaista kokonaisarviota hakijan tilanteesta ja kansainvälisen suojelun tarpeesta ei ole voitu tehdä ulkomaalaislain edellyttämällä tavalla. Maahanmuuttoviraston päätös perustuu olennaisilta osin asian puutteelliseen selvittämiseen, eikä siten täytä ulkomaalaislain menettelyllisiä säännöksiä. Puutetta ei voida korjata antamalla lausunto hallinto-oikeudelle, koska viranomaisen selvittämisvelvollisuus koskee asian selvittämistä ennen hallintopäätöksen antamista. Viranomainen ei voi ikään kuin ratkaista asiaa uudelleen sen siirryttyä hallintolainkäyttömenettelyyn, eikä siten voi korjata päätöksen perusteluissa ilmenneitä puutteita täydentämällä niitä lausunnossaan.

Valittaja on täydentänyt valitustaan ja vaatinut korkeinta hallinto-oikeutta toimittamaan asiassa suullisen käsittelyn etenkin niiltä osin, kun Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus eivät ole hyväksyneet valittajan kertomusta tosiseikoiksi.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on 17.10.2018 antamallaan välipäätöksellä taltionumero 4790 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Merkitään, että Maahanmuuttovirasto on 31.12.2018 myöntänyt valittajalle oleskeluluvan työnteon perusteella ajalle 31.12.2018-31.12.2019.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian.

1. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään.

2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Suullinen käsittely

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi valittaja on pyytänyt valitusluvan myöntämistä ja suullisen käsittelyn toimittamista, selvitys, jota hän on ilmoittanut siinä esittävänsä, sekä asiakirjoista saatava selvitys ja jäljempänä pääasiassa lausuttu, suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

2. Pääasia

2.1 Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, ovatko Maahanmuuttoviraston päätöksen perustelut olleet puutteelliset maatiedon osalta ja siitä, onko hallinto-oikeus voinut arvioida maatiedon vaikutuksen valituksenalaiseen päätökseen palauttamatta asiaa Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

2.2 Sovellettavat oikeusohjeet

Hallintolain 31 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelliset tiedot sekä selvitykset.

Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

Ulkomaalaislain 98 §:n 2 momentin mukaan oleskeluluvan myöntämisen edellytykset arvioidaan kunkin hakijan osalta yksilöllisesti ottaen huomioon hänen esittämänsä selvitykset olosuhteistaan asianomaisessa valtiossa sekä eri lähteistä hankitut ajantasaiset tiedot valtion oloista.

Hallintolainkäyttölain 33 §:n 1 momentin mukaan valitusviranomaisen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi, ja tarvittaessa osoitettava asianosaiselle tai päätöksen tehneelle hallintoviranomaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää.

2.3 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/32/EU kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä (uudelleenlaadittu)

Menettelydirektiivin V luku, jonka otsikko on "Muutoksenhakumenettelyt", koskee menettelyä tuomioistuimessa. Luku muodostuu artiklasta 46, joka koskee oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että tehokkaat oikeussuojakeinot sisältävät sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen ex nunc -tutkimisen kaikilta osin, mukaan lukien tarvittaessa kansainvälisen suojelun tarpeen tutkiminen direktiivin 2011/95/EU mukaisesti, ainakin muutoksenhakumenettelyissä ensimmäisessä oikeusasteessa.

Unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on lausunut asiassa C585/16, Serin Alheto, jossa on kysymys muun ohessa oikeudesta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja tutkimisesta kaikilta osin ja ex nunc, uudelleen laaditun menettelydirektiivin 2013/32 valossa muun ohessa seuraavaa:

109 Tämän osalta todettakoon, että sen lisäksi, että direktiivin 2013/32 yleisenä tavoitteena on yhteisten menettelysääntöjen käyttöön ottaminen, sillä tähdätään, kuten muun muassa sen johdanto-osan 18 perustelukappaleesta käy ilmi, erityisesti siihen, että kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset "ratkaistaan mahdollisimman nopeasti, tämän kuitenkaan rajoittamatta asianmukaisen ja perusteellisen tutkinnan suorittamista".

110 Tätä silmällä pitäen muotoilua "on varmistettava, että tehokkaat oikeussuojakeinot sisältävät sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen ex nunc tutkimisen kaikilta osin" on tulkittava – sillä muussa tapauksessa siltä vietäisiin sen tavanomainen merkitys – siten, että jäsenvaltioiden on direktiivin 2013/32 46 artiklan 3 kohdan nojalla mukautettava kansallista oikeuttaan siten, että siinä tarkoitettujen muutoksenhakujen käsittely käsittää kaikkien niiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen tutkinnan tuomioistuimessa, joiden avulla se kykenee arvioimaan käsiteltävänään olevan tapauksen ajantasaisesti.

111 Tässä yhteydessä ilmaisu "ex nunc" korostaa tuomioistuimen velvollisuutta suorittaa arviointi, jossa otetaan tarvittaessa huomioon sellaiset uudet seikat, jotka ovat tulleet ilmi vasta sen päätöksen tekemisen jälkeen, johon on haettu muutosta.

112 Tällaisen arvioinnin avulla kyetään näet käsittelemään perusteellisesti kansainvälistä suojelua koskeva hakemus ilman, että sitä koskevaa aineistoa olisi tarpeen toimittaa takaisin määrittävälle viranomaiselle. Tuomioistuimella näin oleva valta ottaa huomioon sellaisia uusia seikkoja, joista mainittu viranomainen ei ole lausunut, on direktiivin 2013/32 päämäärän, sellaisena kuin se on edellä 109 kohdassa kuvattu, mukainen.

113 Direktiivin 2013/32 46 artiklan 3 kohdassa käytetty adverbi "kaikilta osin" vahvistaa osaltaan sen, että tuomioistuimen on tutkittava sekä seikat, jotka määrittävä viranomainen on ottanut tai olisi voinut ottaa huomioon, että seikat, jotka ovat ilmenneet vasta mainitun viranomaisen päätöksen tekemisen jälkeen.

114 Koska tätä säännöstä on myös tulkittava perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti, vaatimus tutkinnan suorittamisesta kaikilta osin ja ex nunc merkitsee sitä, että tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi muutoksenhaku on saatettu, kuulee hakijaa, ellei se katso voivansa suorittaa tutkintaa pelkästään hakemusaineistosta, mukaan lukien määrittävän viranomaisen toimittamasta henkilökohtaisesta puhuttelusta laadittu pöytäkirja tai transkriptio, ilmenevien tietojen perusteella (ks. vastaavasti tuomio 26.7.2017, Sacko, C348/16, EU:C:2017:591, 31 ja 44 kohta). Mikäli muutoksenhaun kohteena olevan päätöksen tekemisen jälkeen on ilmennyt uusia seikkoja, tuomioistuimen on perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti tarjottava hakijalle mahdollisuus ilmaista kantansa, mikäli nämä seikat ovat omiaan vaikuttamaan hänen tilanteeseensa kielteisesti.

2.4 Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Maatietous on tietyn valtion yleisiä olosuhteita koskevaa tietoa, jonka perusteella ratkaistaan, voidaanko kyseiseen valtioon tai sen tietylle alueelle palauttaa kansainvälistä suojelua hakenut henkilö. Maatieto ei yleensä koske välittömästi yksittäisen turvapaikanhakijan olosuhteita vaan kuvaa tilannetta valtiossa tai sen tietyllä alueella yleisesti. Maatiedon tulee olla täsmällistä ja ajantasaista.

Valituksenalaisessa asiassa Maahanmuuttoviraston päätös on ollut hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevällä tavalla sikäli puutteellinen, että siitä ei ilmennyt maatietoa valittajan kotialueen paikallisista olosuhteista eikä siitä, onko valittajalla mahdollisuus riittävän turvallisesti päästä kohdealueelle. Maahanmuuttovirasto on kuitenkin lausunnossaan hallinto-oikeudelle esittänyt valittajan kotialuetta ja matkareittiä koskevaa maatietoa. Valittaja on antanut hallinto-oikeudelle vastineen Maahanmuuttoviraston lausunnosta.

Hallinto-oikeus ei ole palauttanut asiaa Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi, vaan on ottanut huomioon Maahanmuuttoviraston valittajan kotialueen turvallisuustilanteesta ja matkareitistä antaman lausunnon sekä valittajan siitä antaman vastineen. Lisäksi hallinto-oikeus on arvioinut myös muun maatiedon merkitystä.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että hallinto-oikeuden tehtävänä on yksittäisessä valitusasiassa ratkaista viranomaisen päätöksestä tehdyn valituksen perusteella, onko viranomaisen päätös lainmukainen. Hallinto-oikeus ei ole sidottu siihen maatietouteen, johon Maahanmuuttovirasto on päätöksensä perustanut tai johon se on lausunnossaan viitannut. Vaatimus maatietouden ajantasaisuudesta asettaa hallinto-oikeudelle velvollisuuden tarkastella maatietoutta laajemminkin kuin Maahanmuuttoviraston nimenomaisesti viittaamin osin. Valittajalla on myös mahdollisuus esittää uutta maatietoutta hallinto-oikeudelle. Tästä seuraa, että kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa hallinto-oikeus voi ottaa huomioon ja arvioida asiassa saatua uutta selvitystä ja myös täydentää viranomaisen perusteluja, jos ne ovat olleet puutteelliset.

Tässä tapauksessa hallinto-oikeus on ottanut huomioon täsmällisen ja ajankohtaisen maatietouden vaikutuksen valituksenalaisen päätöksen lopputulokseen, kuten sen on pitänytkin. Valittaja on myös saanut vastineessaan hallinto-oikeudelle esittää oman käsityksensä Maahanmuuttoviraston lausunnosta. Hallinto-oikeuden menettely ei ole ollut virheellistä. Näin ollen hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätöksiä ei ole syytä kumota eikä palauttaa asiaa Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi maatiedon täydentämiseksi.

Edellä mainituilla perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys sekä ajantasainen maatietous, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Hannu Ranta, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Elina Nyholm.

 
Julkaistu 7.2.2019