KHO:2019:21

Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Turvapaikka – Sisäisen paon kohtuullisuus – Afganistan – Kabul – Ajantasainen maatieto – Lapsiperhe

Vuosikirjanumero: KHO:2019:21
Antopäivä: 7.2.2019
Taltionumero: 398
Diaarinumero: 993/4/18
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2019:21

Maahanmuuttovirasto oli katsonut, että Afganistanin kansalaisilla A:lla ja B:llä oli perusteltua aihetta pelätä joutuvansa kotialueellaan Kunduzin maakunnassa vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Asiassa oli kysymys siitä, oliko valittajilla, joiden perheeseen kuuluivat vuosina 2012 ja 2014 syntyneet lapset, mahdollisuus turvautua sisäiseen pakoon Kabuliin.

Kun valittajien ei voitu katsoa olevan Kabulissa turvapaikan tai toissijaisen suojelun myöntämisen tarpeessa, arvioitaessa sisäisen paon mahdollisuutta Kabuliin kysymys oli viime kädessä ulkomaalaislain 88 e §:n 1 momentissa tarkoitetusta sisäisen paon kohtuullisuutta koskevasta harkinnasta. Tällöin huomiota oli kiinnitettävä kohdealueella vallitseviin yleisiin olosuhteisiin ja valittajien henkilökohtaisiin olosuhteisiin.

Ajantasaisen maatiedon mukaan sisäisen paon edellytykset Kabuliin olivat heikentyneet aikaisempaan verrattuna erityisesti Kabulin huonontuneen humanitaarisen tilanteen vuoksi. Sisäisen paon Kabuliin ei voitu katsoa olevan Kabulin nykyisessä tilanteessa valittajille lapsiperheenä heidän henkilökohtaisissa olosuhteissaan kohtuullinen vaihtoehto.

Ulkomaalainlaki 87 § 1 momentti ja 88 e §

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 9.2.2018 nro 18/0055/72

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 28.9.2016 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n ja B:n (jäljempänä tässä yhteydessä hakijat) sekä heidän vuosina 2012 ja 2014 syntyneiden lastensa C:n ja D:n turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen sekä päättänyt käännyttää heidät kotimaahansa Afganistaniin.

Maahanmuuttovirasto on päätöksessään katsonut, että hakijoilla on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi oletetun poliittisen mielipiteen vuoksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kotialueellaan Kunduzin maakunnassa. Maahanmuuttovirasto ei ole kuitenkaan myöntänyt heille turvapaikkoja katsottuaan, että heillä on ulkomaalaislain 88 e §:n mukaisesti mahdollisuus sisäiseen pakoon Kabuliin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n asiakumppaneineen (jäljempänä valittajat) vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta ja valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Valittajien kertomukset

Valittajat ovat etniseltä taustaltaan pataaneja, uskonnoltaan sunnimuslimeita ja puhuvat äidinkielenään pashtua. Valittajat ovat syntyneet Kunduzissa, missä he ovat asuneet koko elämänsä. Valittajilla on kaksi lasta.

A

A on työskennellyt lakimiehenä kotiseudullaan. Hänen tehtävänään oli selvitellä alaikäisten asioita esimerkiksi rikosasioissa. Valittajan työpaikalle tuli yleisiä uhkauksia. Kerran tapahtui itsemurhaisku, jossa valittaja haavoittui. Itsemurhaiskussa kuoli kuusi henkeä ja kolme haavoittui vakavasti. Isku tapahtui vuonna 2014. Seuraavana vuonna valittajan kollega surmattiin autopommilla. Vuoden 2015 puolivälissä valittajan työpaikalle tuotiin henkilö nimeltä E, joka oli osallistunut taisteluihin. Valittajan työpaikalla ei luotettu E:hen, koska hän ei vaikuttanut alaikäiseltä ulkonäön perusteella. Asia otettiin kuitenkin hoidettavaksi. Tapaukseen liittyen valittajan työpaikalle tuli kaksi vanhempaa, tärkeää henkilöä. Toinen heistä, F, sanoi olevansa pojan eno, ja toinen heistä tunnisti valittajan. Valittaja sanoi henkilöille, että lääkäri tekee päätöksen, onko E alaikäinen vai ei, ja jos hänet katsotaan täysi-ikäiseksi, hänen asiansa menee aikuisten puolelle käsiteltäväksi. Alaikäisenä hän voisi saada lyhyemmän tuomion. E:n eno pyysi valittajan puhelinnumeron. Seuraavana päivänä eno soitti valittajalle ja kysyi, kuinka asia etenee. Valittaja sanoi, ettei tiedä. Valittajan mentyä kotiin eno soitti uudelleen ja sanoi, että he ovat talebaneja ja pyysivät järjestämään niin, että E:tä pidettäisiin alaikäisenä. Valittaja kieltäytyi ja sanoi, että asiat tehdään lain mukaan. Seuraavana päivänä valittaja keskusteli asiasta esimiehensä kanssa, joka sanoi, ettei valittajan tarvitse välittää, vaikka tulee uhkauksia ja sanoi, että jos hänelle soitetaan uudestaan, tulee hänen pyytää soittajat työpaikalle keskustelemaan. F soitti valittajalle ja he sopivat, että F tulee seuraavana päivänä valittajan työpaikalle. Valittaja ilmoitti asiasta esimiehelleen, joka keskusteli F:n kanssa. Valittajan esimies alkoi epäillä F:ää ja kun selvisi, että hän on Talebanin työntekijä, joutui F vankilaan toisessa paikassa.

Valittajaan kohdistuneet uhkaukset lisääntyivät, eikä valittaja tiennyt, keitä uhkaajat olivat. Valittajaa syytettiin siitä, ettei hän ollut auttanut E:tä, ja hänen vuokseen F on vankilassa. Uhrausjuhlan viidentenä päivänä talebanit tulivat kaupunkiin. Talebanit pysäyttelivät autoja ja esittivät ihmisille kysymyksiä. Valittaja meni yhdeksi yöksi enonsa luokse. Hänen veljensä järjesti valittajille auton ja valittajat lähtivät Pol Khomriin. Valittaja oli niin peloissaan, että hänet oli puettu naisten vaatteisiin. Matkalla valittajien auto pysäytettiin, mutta he pääsivät jatkamaan matkaa. Lopulta valittajat tulivat Kabuliin, jossa he viettivät noin 25 päivää. Valittajat palasivat Kunduziin, kun siellä oli rauhallisempaa ja se oli jälleen valtion vallassa. Talebanit olivat vaihtaneet valittajan talon lukon ja naapurien mukaan tiedustelleet heidän olinpaikkaansa. Normaali elämä kuitenkin alkoi ja valittaja kävi töissä. Vangit oli kuitenkin vapautettu vankiloista ja F soitti valittajalle ja sanoi löytävänsä valittajan mistä tahansa.

Eräänä päivänä valittaja lähti töistä ja tapasi serkkunsa, jonka kanssa he jatkoivat matkaa autolla kauppaan. Heidän autoaan kohti alettiin ampua ja valittaja menetti auton hallinnan. Valittaja ei tunnistanut ampujaa, mutta kaupan työntekijät sanoivat, että oli kaksi henkilöä, joista toinen oli auton etu- ja toinen takapenkillä. Valittajan käteen ja serkun päähän oli osunut. Valittajan käsi hoidettiin sairaalassa, mutta myöhemmin valittaja kuuli, että hänen serkkunsa oli kuollut. 3–4 päivää ampumisen jälkeen valittajalle soitettiin jälleen ja sanottiin, että tällä kerralla kävi onni, mutta valittaja löydetään ja surmataan. Viranomaiset eivät voineet tarjota suojelua Talebania vastaan. Valittaja jäi kotiin, eikä palannut työpaikalle. Valittajan vaimo työskenteli radiossa ja opiskeli iltapäivät yliopistossa. Valittajan vaimo jäi myös kotiin, koska työskentely ei ollut turvallista. Elämä oli vaikeaa, eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä pois Afganistanista.

B

B on valmistunut kätilöksi ja opiskellut hammaslääketiedettä, minkä lisäksi hän on työskennellyt radiossa toimittajana. Hän on toimittanut erilaisia ohjelmia ja radiokanava kuului Kunduzin maakunnassa.

Perheen ongelmat alkoivat, kun valittajan miehen työpaikalla sattui itsemurhaisku, jossa valittajan mies haavoittui. Valittajan mies jatkoi työskentelyä, mutta valittaja huomasi, että mies meni puhumaan puhelua ulos, eikä vastannut valittajalle, kun hän kysyi, kuka soitti. Valittaja huomasi miehensä olevan stressaantunut. Kun valittajan mies näki Facebookista, että talebanit ovat ottaneet Kunduzin sairaalan haltuunsa, valittaja huomasi, että mies oli pelästyneen näköinen. Mies sanoi, että heidän täytyy lähteä pois, ja valittajat menivät miehen enon luokse yöksi ja jatkoivat sieltä autolla matkaa. Autossa olivat valittajat ja heidän lapsensa, valittajan anoppi, miehen veli ja hänen vaimonsa sekä lapsensa ja miehen sisko. Valittajan mies oli pukeutunut naiseksi. Matkalla heidät pysäytettiin, mutta he saivat jatkaa matkaa. Talebanit tiedustelivat heiltä, keitä he olivat. Matkalla he näkivät väkivaltaisuuksia. He jatkoivat samalla autolla Pol Khomriin ja sieltä toisella autolla Kabuliin, missä he viettivät noin kuukauden. Valittajat menivät hakemaan apua Unicefilta. Valittajat kuitenkin palasivat Kunduziin, kun se oli jälleen valtion hallinnassa. Valittajan mies jatkoi työntekoa. Valittajien talon oven lukko oli vaihdettu ja naapurit kertoivat, että talebanit olivat käyneet valittajien talossa.

Eräänä päivänä noin kymmenen päivää paluun jälkeen valittaja soitti miehelleen ja pyysi tätä käymään kaupassa. Töiden jälkeen mies oli mennyt kaupalle ja nähnyt siellä serkkunsa. Valittajan mies ja miehen serkku olivat lähteneet kaupalta samalla autolla, ja heitä kohti oli ammuttu. Kaupalta heidät oli autettu sairaalaan. Illalla, kun valittajan mies tuli kotiin, hänen kätensä oli sidottu, ja myöhemmin he kuulivat, että miehen serkku oli kuollut. Valittaja ei tiennyt, että hänen miehellään oli vihollinen, mutta tapahtumien jälkeen mies kertoi valittajalle tapahtumista työpaikallaan. Valittaja ei tiedä kaikista tapahtumista, koska on vain kuullut niistä. Valittajan miestä oli uhattu myös ampumistapauksen jälkeen, eikä valittajilla ollut muuta mahdollisuutta kuin lähteä. Valittajat lähtivät ensin Tadžikistaniin ja sieltä Suomeen. Kunduzin olosuhteiden vuoksi valittaja ei voinut jatkaa työntekoa radiossa eikä opiskeluita. Kun Kunduz oli talebanien hallinnassa, he veivät radioasemalta valokuvia, joiden perusteella on mahdollista tunnistaa henkilöitä. Valittaja työskenteli radiossa omalla nimellään. Valittajaa ei henkilökohtaisesti uhattu hänen radiossa työskentelynsä vuoksi, mutta hänen esimiehensä sai uhkauksia.

Maatieto

Afganistanin turvallisuustilanne on pysynyt arvaamattomana siviilien kantaessa sen pahimmat vaikutukset. Konflikti vaikuttaa enenevässä määrin kaikkiin maan alueisiin ja sen luonne on jatkanut muuttumistaan. Kansainvälisten ISAF-joukkojen vetäytyminen vuonna 2014 on vaikuttanut iskujen lisääntymiseen. Vuonna 2016 siviiliuhrien määrä on kasvanut eniten Afganistanin etelä- ja keskiosissa. Vuoden 2017 ensimmäisellä puoliskolla aseellinen konflikti ympäri Afganistania on vaatinut saman verran siviiliuhreja vuoden 2016 vastaavaan ajankohtaan verrattuna. (UNHCR, Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 19 April 2016; UNAMA, Afghanistan - Annual Report 2016, Protection of Civilians in Armed Conflict, February 2017 ja UNAMA, Afghanistan - Midyear Report 2017, Protection of Civilians in Armed Conflict, July 2017)

Kansainvälisten toimijoiden tai hallituksen tukijoilla kaikilla tasoilla on Afganistanissa lisääntynyt riski joutua hallituksenvastaisten ryhmien hyökkäysten kohteeksi niillä alueilla, joilla nämä ryhmät toimivat tai jotka ovat niiden vallassa. (UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 19 April 2016 ja U.S. Department of State, 2016 Country Reports on Human Rights Practices - Afghanistan, 3 March 2017)

Median toimintaolosuhteet Afganistanissa ovat parantuneet viime vuosina, mutta toimittajiin kohdistuva väkivalta on vakava ongelma Afganistanissa. Suurimman osan toimittajiin kohdistuneista väkivallanteoista on raportoitu tulleen viranomaisten taholta. Erityisesti naistoimittajiin kohdistuu häirintää ja uhkailua. Taleban on julistanut sotilaskohteiksi eri tiedotusvälineitä ja toimittajia, jotka ovat tukeneet hallitusta ja sen politiikkaa. Afganistanin perustuslaki takaa sananvapauden, mutta käytännössä viranomaiset rajoittavat tätä oikeutta. Paikalliset viranomaiset ovat välillä pakottaneet paikallisia tiedotusvälineitä lopettamaan toimintansa.(UNHCR, Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 19 April 2016; Freedom House, Freedom of the Press 2015 – Afghanistan, 4 September 2015 ja U.S. Department of State, 2015 Country Reports on Human Rights Practices – Afghanistan, 13 April 2016)

Talebanit kykenevät jäljittämään tavoittelemiaan henkilöitä verkostojensa kautta. Kuitenkin jäljittäminen on heille hankalampaa kaupunkialueilla, kuten Kabulin, Heratin ja Mazar-i-Sharifin kaupungeissa. Matalan profiilin toimijoilla on yleisesti ottaen alhainen riski joutua aseistautuneiden ryhmien iskujen kohteeksi näissä kaupungeissa. (Migrationsverket, Rättsligt ställningstagande angående säkerhetsläget i Afghanistan, 8.12.2016 ja Immigration and Refugee Board of Canada, Afghanistan: Whether the Taliban has the capacity to pursue individuals after they relocate to another region; their capacity to track individuals over the long term; Taliban capacity to carry out targeted killings (2012-January 2016) 15 February 2016)

Kabulin maakunta koostuu 15 piirikunnasta. Afganistanin pääkaupunki Kabul sijaitsee maakunnassa samannimisessä piirikunnassa. Kabulin maakunnassa tilastoitiin ajalla 1.9.2016–31.5.2017 yhteensä 448 turvallisuusvälikohtausta, joista 290 tilastoitiin maakunnan pääkaupungin Kabulin alueella. Vuoden 2017 ensimmäisellä puoliskolla Kabulin maakunta on ollut maakunta, jossa on UNAMA:n mukaan tapahtunut eniten siviiliuhreja vaatineita välikohtauksia Afganistanissa. UNAMA on raportoinut Kabulin maakunnassa olleen yhteensä 1 048 siviiliuhria (219 kuollutta ja 829 haavoittunutta) ajanjaksolla 1.1.–30.7.2017, mikä on 26 prosenttia enemmän kuin vastaavana ajanjaksona vuonna 2016. Muista kuin konfliktiin liittyvistä syistä johtuneet turvallisuusvälikohtaukset olivat maakunnassa yleisimpiä Kabulin kaupungissa, jossa ne muodostavat noin kolmasosan kaikista turvallisuusvälikohtauksista. Suurin osa aseellisista yhteenotoista ja ilmahyökkäyksistä tapahtui muualla Kabulin maakunnassa. Kabul on etnisesti moninainen kaupunki, jossa melkein kaikki etniset ryhmät ovat edustettuina ilman minkään ryhmän selvää enemmistöä. Kabulin kaupunki ja sen lähialueet ovat keskeinen sisäisen paon kohde. (EASO, Country of Origin Information Report. Afghanistan Security Situation, December 2017; UN OCHA, Afghanistan: Conflict Induced Displacements – Snapshot (as of 18 November 2017) ja UNAMA, Afghanistan - Midyear Report 2017, Protection of Civilians in Armed Conflict, July 2017)

Sisäistä pakoa voidaan UNHCR:n mukaan pitää kohtuullisena vaihtoehtona Afganistanissa ainoastaan, mikäli asianomaisella on mahdollisuus suojaan, käytössään välttämättömät palvelut sekä mahdollisuus elättää itsensä. Lisäksi edellytyksenä on pääsy perinteisen tukiverkoston, kuten suvun tai laajemman etnisen ryhmän, avun piiriin. Poikkeuksina voidaan pitää naimattomia työkykyisiä miehiä sekä työikäisiä aviopareja, joiden ei ole katsottu olevan erityisen haavoittuvassa asemassa. Tällaisten henkilöiden voidaan katsoa joissain tilanteissa kykenevän elämään ilman sukunsa ja yhteisönsä tukea kaupunkialueilla, joilla on riittävä infrastruktuuri ja elinkeinomahdollisuuksia ja jotka ovat tehokkaassa hallituksen joukkojen valvonnassa. (UNHCR, Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 19 April 2016)

Kabulin kaupungissa on vuonna 2015 arvioitu asuvan noin 3,7 miljoonaa ihmistä, ja joidenkin arvioiden mukaan kaupungin asukasmäärä on jopa noin 7 miljoonaa ihmistä. Kabulin kaupungista ei ole siirtynyt maan sisäisiä pakolaisia, vaan siitä on muodostunut sisäiselle paolle tärkeä kohde, mikä johtuu palaajien käsityksestä sen vakaammasta turvallisuustilanteesta ja mahdollisuudesta parantaa omia elinolosuhteita. Kabulin on raportoitu vastaanottaneen lähes 40 prosenttia maan sisäisistä pakolaisista vuodesta 2002 lähtien. Kabulissa toimii paljon avustusjärjestöjä, mutta niiden auttamiskyky on voimavarojen puutteen vuoksi rajallinen. Kabulin maakunnan alueella on arvioitu olevan noin 1,8 miljoonaa avuntarvitsijaa vuoden 2017 aikana. Afganistanissa sisäiset pakolaiset keskittyvät urbaaneille alueille, erityisesti Kabuliin ja Jalalabadiin, joiden rajoittunut infrastruktuuri sekä vastaanottokyvyn ja suojan puute voivat aiheuttaa vakavia humanitaarisia riskejä. Dokumentoimattomien henkilöiden tilanne on dokumentoituja pakolaisia vaikeampi. Sisäisen paon seuraukset ovat erityisen vaikeat lapsille, joilla ei ole tukiverkostoa, sekä yksinäisille naisille. Humanitaarisen tuen antamisessa on systemaattisia ongelmia naisten ja tyttöjen avustamisen ja suojelun osalta. (EASO, Country of Origin Information Report, Afghanistan, Key socio-economic indicators, state protection, and mobility in Kabul City, Mazar-e Sharif, and Herat City, August 2017; EASO, Country of Origin Information Report. Afghanistan Security Situation, November 2016; UN OCHA, Afghanistan: Conflict Induced Displacements – Snapshot (1 January – 31 December 2016); UN OCHA, Afghanistan: Conflict Induced Displacements – Snapshot (as of 14 May 2017); UN OCHA, Afghanistan 2017 Humanitarian Response Plan, November 2016; UN OCHA, Afghanistan: Population Estimate for 2015, 26.8.2015; Migrationsverket, Rättsligt ställningstagande angående säkerhetsläget i Afghanistan, 8.12.2016 ja UNHCR, Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 19 April 2016)

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Maahanmuuttovirasto on katsonut, että valittajilla on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi oletetun poliittisen mielipiteen vuoksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Maahanmuuttovirasto ei ole kuitenkaan myöntänyt valittajille ja heidän lapsilleen turvapaikkoja katsottuaan, että valittajilla on ulkomaalaislain 88 e §:n mukaisesti sisäisen paon mahdollisuus Kabuliin.

Valittajat ovat esittäneet, ettei sisäinen pako ole heille mahdollinen Talebanin uhan, viranomaissuojelun puutteen sekä Kabulin turvallisuustilanteen vuoksi. Asiassa on siten tutkittava, onko valittajilla mahdollisuus ulkomaalaislain 88 e §:n mukaiseen sisäiseen pakoon Kabuliin.

Ulkomaalaislain 88 e §:n 1 momentin mukaan turvapaikka tai 88 tai 88 a §:ssä tarkoitettu oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä ulkomaalaiselle, jos hänellä ei ole jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa tai jos hänellä on jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa mahdollisuus saada suojelua 88 d §:ssä tarkoitetulla tavalla. Lisäksi hänen on voitava turvallisesti ja laillisesti päästä maan kyseiseen osaan ja hänen on voitava kohtuudella edellyttää oleskelevan siellä. Pykälän 2 momentin mukaan arvioitaessa, onko osa maata 1 momentin mukainen, huomiota on kiinnitettävä kyseisessä osassa vallitseviin yleisiin olosuhteisiin ja hakijan henkilökohtaisiin olosuhteisiin.

Hallinto-oikeus toteaa, että valittajien turvapaikkaperusteet liittyvät pääosiltaan A:n työhön lakimiehenä ja häneen kohdistuneihin oikeudenloukkauksiin valittajien kotiseudulla Kunduzissa. Hallinto-oikeus katsoo, että uhka on luonteeltaan paikallinen. A:n ei voida katsoa olevan ammattinsa ja aiemman toimintansa perusteella sillä tavalla profiloitunut, että hän olisi Talebanin tai minkään muunkaan ryhmittymän erityisen mielenkiinnon kohteena Kabulissa. B on toiminut Kunduzissa paikallisradion toimittajana. Häneen ei ole kohdistunut oikeudenloukkauksia, eikä asiassa saadun selvityksen perusteella voida katsoa, että hän olisi toiminnallaan profiloitunut Talebanin erityisen mielenkiinnon kohteeksi. Valittajat ovat valituksessaan tuoneet yksilöimättömästi ilmi, että he ovat joutuneet aikaisemmin pakenemaan Kabulista takaisin Kunduziin, koska heidän olinpaikkansa oli tullut Talebanin tietoon. Turvapaikkapuhutteluissaan valittajat ovat kuitenkin kertoneet palanneensa Kabulista takaisin Kunduziin, kun valtio oli saanut alueen hallintaansa. Hallinto-oikeus katsoo, että kun otetaan huomioon, että valittajat eivät ole esittäneet joutuneensa oikeudenloukkausten kohteeksi talebanien taholta Kabulissa, ajantasainen Talebanin toimintamahdollisuuksia Kabulissa koskeva maatieto ja Kabulin yleinen turvallisuustilanne, ei valittajien voida katsoa olevan Kabulissa vaarassa talebanien taholta. Valittajien toimittama selvitys A:n sisaren pojan kuolemasta valittajien kotiseudulla Kunduzissa ei anna aihetta arvioida toisin valittajiin Kabulissa kohdistuvaa uhkaa talebanien tai muidenkaan tahojen osalta. Asiassa ei ole myöskään annettava ratkaisevaa merkitystä sille seikalle, että myös Kunduzista kotoisin oleville B:n vanhemmille ja sisaruksille on myönnetty kansainvälistä suojelua. Maatiedon lisäksi kansainvälisen suojelun myöntämisen edellytykset arvioidaan yksilöllisesti ottaen huomioon kansainvälistä suojelua hakevan henkilön esittämä selvitys tilanteestaan koti-/asuinmaassaan.

Jos valittajat palautetaan tai he muutoin palaavat Afganistaniin, he voivat päästä suoraan Kabuliin. Heidän on siten mahdollista matkustaa ja päästä sisäisen paon kohdealueelle turvallisesti ja laillisesti. Kabulin yleisistä olosuhteista saatava ajantasainen maatietous huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, etteivät ne yleisesti muodosta estettä sisäiselle paolle.

Asiassa on vielä arvioitava, voivatko valittajat viettää Kabulissa suhteellisen normaalia elämää ilman kohtuuttomia vaikeuksia.

Valittajat ovat asuneet koko elämänsä Afganistanissa. He ovat Afganistanin kansalaisia ja kuuluvat pataaneina Afganistanin suurimpaan etniseen ryhmään. He puhuvat äidinkielenään Afganistanin puhutuinta kieltä, pashtua. Valittajat ovat terveitä ja työkykyisiä. A on koulutukseltaan lakimies ja työskennellyt koulutustaan vastaavassa työssä. B on koulutukseltaan kätilö ja hän on työskennellyt radiotoimittajana. Valittajilla on kaksi alaikäistä lasta. Hallinto-oikeus katsoo, että valittajien ja heidän lastensa voidaan heidän henkilökohtaisista olosuhteistaan saatu selvitys kokonaisuudessaan huomioon ottaen ulkomaalaislain 88 e §:n tarkoittamalla tavalla kohtuudella edellyttää turvautuvan sisäiseen pakoon Kabuliin. Maahanmuuttovirasto on näin ollen voinut jättää antamatta valittajille turvapaikat.

( -- )

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Ulkomaalaislaki 6, 146, 147 ja 148 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Lea Alén ja Teija Orjala-Heikkinen. Esittelijä Venni Valkama.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A asiakumppaneineen on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valittajat ovat vaatineet, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle turvapaikan tai oleskeluluvan myöntämiseksi. Lisäksi he ovat vaatineet, että maasta poistamisen täytäntöönpano kielletään.

Valittajat ovat esittäneet vaatimustensa tueksi muun ohessa, että heihin Kunduzissa kohdistuva uhka ei ole vain paikallinen. Heillä ei myöskään ole Kabulissa turvaverkkoa.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on 12.6.2018 antamallaan välipäätöksellä taltionumero 2877 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Maahanmuuttovirasto on 4.7.2018 antanut lausunnon. Valittajat ovat terveitä, työikäisiä, työkokemusta omaavia koulutettuja henkilöitä, jotka kuuluvat pataaneina Afganistanin valtaväestöön. Asiassa ei ole tullut ilmi sellaisia seikkoja, joiden perusteella valittajien voitaisiin katsoa olevan Kabulissa erityisen haavoittuvassa asemassa, vaikka perheeseen kuuluukin alaikäisiä lapsia. Valittajilla ei ole sellaisia sairauksia tai muita ominaisuuksia, joiden perusteella perheen vanhempien ei voitaisi katsoa kykenevän huolehtimaan lapsistaan. Näin ollen Maahanmuuttovirasto on pitänyt sisäistä pakoa Kabuliin valittajille mahdollisena ja myös kohtuullisena.

Valittajat ovat antaneet vastaselityksen.

Maahanmuuttovirasto on antanut korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä 9.10.2018 uuden lausunnon. Maahanmuuttovirasto on 11.9.2018 päivätyllä ohjepäivityksellä (MIGDnro-2018-1548) päivittänyt afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelystä ja ratkaisemisesta annettua ohjettaan (MIGDnro-2018-1068) sisäistä pakoa käsittelevän osion (luku 5) osalta. Ohjepäivityksen mukaan Kabulin yleisten olosuhteiden voidaan katsoa maatiedon perusteella heikentyneen sisäisen paon kannalta. Kabulissa vallitsevat yleiset olosuhteet eivät kuitenkaan ole sellaiset, että ne sellaisenaan muodostaisivat esteen sisäiselle paolle, vaan asiaa on arvioitava yksilöllisesti jokaisen hakijan kohdalla, ottaen huomioon kaikkia asiaan vaikuttavat yleiset ja hakijaan henkilökohtaisesti liittyvät seikat. Maahanmuuttovirasto on katsonut, että sisäistä pakoa Kabuliin voidaan harkita tapauskohtaisesti ainoastaan terveiden ja työkykyisten naimattomien miesten, joilla ei ole erityisiä haavoittuvia ominaisuuksia, sekä työikäisten, terveiden ja lapsettomien avioparien, joilla ei ole erityisiä haavoittuvia ominaisuuksia ja joilla on turvaverkko Kabulissa, kohdalla. Lapsiperheiden osalta sisäisen paon mahdollisuutta voidaan edelleen tapauskohtaisesti harkita suhteessa Heratiin tai Mazar-i-Sharifiin, mikäli perheellä on sisäisen paon kohdealueella turvaverkkoa, jonka avun piirin he pääsisivät. Edellytyksenä on lisäksi, että perheenpäänä on terve ja työkykyinen mies. Maahanmuuttovirasto on edellä mainitussa ohjepäivityksessä katsonut, ettei sisäistä pakoa Kabuliin voida vallitsevissa oloissa soveltaa lapsiperheiden kohdalla.

Valittajat ovat antaneet vastaselityksen.

Merkitään, että Maahanmuuttovirasto on 19.12.2018 antanut omaa toimintaansa varten uuden ohjeen afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelystä ja ratkaisemista (MIGDno-2018-2170). Kabuliin suuntautuvan sisäisen paon osalta todetaan, että Kabulin kaupunkiin kohdistunut mittava paluumuutto on koetellut valtion viranomaisten ja avustusjärjestöjen vastaanottokykyä. Ohjeen mukaan sisäistä pakoa Kabuliin voidaan harkita tapauskohtaisesti ainoastaan seuraavien kahden hakijaryhmän kohdalla: 1) Terveet ja työkykyiset naimattomat miehet, joilla ei ole erityisiä haavoittuvia ominaisuuksia ja 2) Työikäiset, terveet ja lapsettomat avioparit, joilla ei ole erityisiä haavoittuvia ominaisuuksia ja joilla on turvaverkko Kabulissa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Valittajilla on arvioitu olevan turvapaikkaan oikeuttavin tavoin perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotialueellaan Kunduzin maakunnassa vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Asiassa on sen jälkeen arvioitu, onko heillä katsottava olevan ulkomaalaislain 88 e §:n mukainen sisäisen paon mahdollisuus Kabuliin.

Valituksen johdosta asiassa on ensin arvioitava, ovatko valittajat Kunduzin maakunnan ohella myös Kabulissa vaarassa joutua vainotuksi tai kärsimään vakavaa haittaa.

Korkein hallinto-oikeus katsoo hallinto-oikeuden päätöksen perusteluista ilmenevistä syistä, että valittajiin Kunduzissa kohdistuva uhka on luonteeltaan paikallinen. Tähän nähden valittajilla ei ole ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla aihetta pelätä joutuvansa Kabulissa vainotuiksi esittämiensä turvapaikkaperusteiden vuoksi. Valittajien olisi sinänsä mahdollista muuttaa Kabuliin ilman, että he olisivat siellä henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi vaarassa joutua vainon tai vakavan haitan kohteeksi.

Edellä mainittuun nähden asiassa on siten kysymys siitä, voidaanko valittajien ulkomaalaislain 88 e §:n tarkoittamalla tavalla kohtuudella edellyttää oleskelevan Kabulissa.

Sovellettavat säännökset esitöineen

Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, ja jos hän pelkonsa vuoksi on haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun.

Ulkomaalaislain 88 e §:n mukaan turvapaikka tai 88 ja 88 a §:ssä tarkoitettu oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä ulkomaalaiselle, jos hänellä ei ole jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa tai jos hänellä on jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa mahdollisuus saada suojelua 88 d §:ssä tarkoitetulla tavalla. Lisäksi hänen on voitava turvallisesti ja laillisesti päästä maan kyseiseen osaan ja hänen on voitava kohtuudella edellyttää oleskelevan siellä.

Pykälän 2 momentin mukaan arvioitaessa, onko osa maata 1 momentin mukainen, huomiota on kiinnitettävä kyseisessä osassa vallitseviin yleisiin olosuhteisiin ja hakijan henkilökohtaisiin olosuhteisiin.

Ulkomaalaislain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 166/2007 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan ulkomaalaislain 88 e §:n (323/2009) osalta seuraavaa:

"Arvioitaessa, onko sisäinen pako mahdollinen, on pykälän 2 momentin mukaan kiinnitettävä huomiota maan kyseisessä osassa vallitseviin yleisiin olosuhteisiin. --- Sisäisen paon mahdollisuutta arvioitaessa on maan kyseisessä osassa vallitsevat yleiset olosuhteet, kuten turvallisuus- ja ihmisoikeustilanne, otettava kokonaisuudessaan huomioon.

Sisäisen paon mahdollisuutta harkittaessa on otettava huomioon myös turvapaikanhakijan henkilökohtaiset olosuhteet. Henkilökohtaisia olosuhteita arvioitaessa huomionarvoisia seikkoja ovat muun muassa hakijan ikä, sukupuoli, terveydentila, perhesuhteet sekä muut häneen liittyvät seikat kuten uskonto ja etninen alkuperä. Myös mahdolliseen haavoittuvaan asemaan liittyvät erityistarpeet on otettava huomioon. On selvitettävä, onko hänellä laillinen oleskeluoikeus sillä alueella, jonne hänet palautettaisiin ja onko hän siellä suojassa palauttamiselta alueelle, jolla hän olisi vaarassa. On myös selvitettävä, onko hakijalla tosiasialliset mahdollisuudet elää tässä maan osassa. Kuitenkaan pelkästään se seikka, että hakijan elintaso laskisi, ei voi estää hakijan paluuta kyseiselle alueelle. ---"

Ajantasaista maatietoutta

Kabulin turvallisuustilannetta on käsitelty 28.6.2018 annetussa ratkaisussa KHO 2018:94. Ratkaisussa selostettujen maatietolähteiden perusteella on arvioitu, että Kabulin turvallisuustilanne oli heikentynyt vuodesta 2017 lähtien.

Syksyllä 2018 väkivaltaisuuksia kaupungissa aiheuttivat muun ohella lokakuussa järjestetyt parlamenttivaalit. Myös vuodelle 2019 suunniteltujen presidentinvaalien pelätään aiheuttavan väkivaltaisuuksia. (UNAMA Assistance Mission in Afghanistan: Afghanistan, Protection of Civilians in Armed Conflict, Special Report: 2018 Elections Violence, November 2018.)

Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) kannanoton mukaan sisäistä pakoa Kabuliin ei ole yleensä pidettävä kohtuullisena tietyille haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille, eli yksinäisille naisille ja lapsille, lapsiperheille, vanhuksille, vakavasti sairaille tai vammaisille henkilöille, sekä pitkään Afganistanin ulkopuolella asuneille henkilöille, mikäli henkilöllä ei ole riittävää turvaverkkoa Kabulissa. Kuitenkin yksilölliset olosuhteet, kuten henkilön taloudelliset varat, otetaan arvioinnissa huomioon. (EASO – European Asylum Support Office: Country Guidance: Afghanistan; Guidance note and common analysis, June 2018.)

YK:n pakolaisasiain valtuutetun (UNHCR) suuntaviivojen mukaan Kabulin turvallisuuden heiketessä myös yleiset edellytykset suhteellisen normaaliin elämään kaupungissa vaikeutuvat. Kabulin väkiluku kasvaa voimakkaimmin Afganistanissa, koska sisäinen pako ja paluumuutto Iranista ja Pakistanista kohdistuvat eniten juuri Kabuliin. Kaupungin kantokyky on ylittymässä tarpeellisen infrastruktuurin, palveluiden ja työpaikkojen luomisessa, ja tämä heikentää kaupungin yleisiä olosuhteita sisäisen paon tai paluumuuton kannalta muun ohella siten, että arvion mukaan 70 prosenttia kaupungin väestöstä asuu epävirallisissa asutuksissa. Kabulin nykyinen turvallisuus- ja ihmisoikeustilanne sekä humanitaarinen tilanne huomioon ottaen sisäinen pako tai paluumuutto Kabuliin ei ole yleisesti mahdollinen. (UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Afghanistan, 30 August 2018.)

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Ajantasaisen maatiedon mukaan sisäisen paon edellytykset Kabuliin ovat heikentyneet aikaisempaan verrattuna erityisesti Kabulin huonontuneen humanitaarisen tilanteen vuoksi. Valittajat ovat itse työikäisiä ja -kykyisiä ja he kuuluvat Afganistanin suurimpaan etniseen ryhmään. Toisaalta perheen lapset ovat molemmat hyvin nuoria. Sisäisen paon Kabuliin ei voida katsoa olevan Kabulin nykyisessä tilanteessa valittajille lapsiperheenä heidän henkilökohtaisissa olosuhteissaan kohtuullinen vaihtoehto. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset on kumottava, ja asia on palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Hannu Ranta, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Elina Nyholm.

 
Julkaistu 7.2.2019