KHO:2019:26

Henkilökohtaisen tulon verotus – Ansiotuloa vai pääomatuloa – Johdon kannustinjärjestelmä – Holdingyhtiö – Osakkeista saatu luovutusvoitto

Vuosikirjanumero: KHO:2019:26
Antopäivä: 21.2.2019
Taltionumero: 648
Diaarinumero: 2861/2/17
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2019:26

B-suvun jäsenet omistivat B Oy:n ja C Oy:n. B Oy ja C Oy omistivat holdingyhtiö D Oy:n, jolle B Oy vuonna 2008 suuntasi osakeannin. Kun D Oy oli merkinnyt B Oy:n osakkeita, D Oy:n osakkeita tarjottiin merkittäväksi kolmelle B Oy:n avainhenkilölle mukaan lukien yhtiön talousjohtajana elokuussa 2009 aloittanut A.

A merkitsi D Oy:n osakkeita marraskuussa 2009. A rahoitti osakkeiden merkintähinnan maksamisen C Oy:n antamalla velalla, jonka vakuudeksi A panttasi merkitsemänsä D Oy:n osakkeet. Lainan koroksi sovittiin 360 päivän euribor lisättynä 1 prosentin marginaalilla. Lainaehtojen mukaan korkoa perittiin kerran vuodessa 30.9. Jos A ei jonain vuonna olisi saanut osakesijoituksesta tuottoa niin paljon, että se olisi riittänyt koron maksuun, A:lla oli oikeus vaatia korkoa lisättäväksi tuottoa ylittävältä osalta lainan pääomaan. C Oy:n, A:n ja muiden B Oy:n avainhenkilöiden välisen osakassopimuksen mukaan avainhenkilöillä ei ollut oikeutta luovuttaa osakkeitaan ilman C Oy:n suostumusta. Jos avainhenkilön työsuhde B Oy:ssä päättyi, hänen oli myytävä D Oy:n osakkeensa C Oy:lle.

A oli eronnut B Oy:n palveluksesta marraskuussa 2010, ja hän myi vuonna 2011 osakkeet C Oy:lle kauppahinnasta, joka ei ylittänyt osakkeiden käypää arvoa kaupantekohetkellä. A:n tällöin saamaa luovutusvoittoa oli verotettava luovutusvoittoja koskevien tuloverolain säännösten mukaisesti.

Verovuosi 2011.

Tuloverolaki 29 § 1 momentti, 32 §, 45 § 1 momentti ja 61 § 1 ja 2 momentti

Ennakkoperintälaki 13 § 1 ja 3 momentti

Laki verotusmenettelystä 28 §

Ks. myös KHO 2014:66

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 11.4.2017 nro 17/0369/3

Asian aikaisempi käsittely

Verohallinto on A:n verovuoden 2011 verotusta toimittaessaan lukenut A:n D Oy:n osakkeiden luovutuksesta saaman luovutusvoiton 176 865,28 euroa A:n ilmoituksen mukaisesti hänen pääomatuloihinsa.

Verohallinto on päätöksellään 21.5.2015 oikaissut A:n verovuoden 2011 verotusta hänen vahingokseen tarkastuskirjeen perusteella ja lukenut A:n D Oy:n osakkeiden luovutuksesta saaman luovutusvoiton pääomatulojen sijasta A:n ansiotuloihin, koska Verohallinto oli katsonut A:n osakeomistuksen kokonaisuutena arvioiden työsuhteeseen perustuvaksi eduksi, jota oli pidettävä tuloverolain 61 §:ssä tarkoitettuna ansiotulona ja ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettuna palkkana. Lisäksi A:lle on määrätty veronkorotusta 8 000 euroa verotusmenettelystä annetun lain 32 §:n 3 momentin nojalla.

Verotuksen oikaisulautakunta on päätöksellään 14.6.2016 hylännyt A:n vaatimuksen verovelvollisen vahingoksi toimitetun oikaisun kumoamisesta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on päätöksellään alentanut A:lle määrätyn veronkorotuksen 8 000 eurosta 800 euroon ja hylännyt A:n valituksen enemmälti.

Hallinto-oikeus on selostettuaan tuloverolain (jäljempänä myös TVL) 29 §:n 1 momentin ja 61 §:n 1 ja 2 momentin sekä verotusmenettelystä annetun lain (jäljempänä myös VML) 56 §:n 1 momentin (520/2010), 57 §:n 1 momentin, 32 §:n 2 ja 3 momentin ja 26 §:n 2 momentin säännökset perustellut päätöstään seuraavasti:

Asiassa saatu selvitys

---

B Oy:n osalta suoritetussa verotarkastuksessa on todettu, että yhtiön kolmelle johtajalle on tarjottu mahdollisuus päästä hyötymään B-konsernin oman pääoman arvonkehityksestä B Oy:n ja tämän sisarkonsernin C Oy:n toteuttamien suunnattujen osakeantien ja osakkeiden takaisin ostojen avulla.

C Oy:n kaikki henkilöosakkaat ovat myös B Oy:n osakkaita. Lisäksi B Oy:n omistama J Oy omistaa vähäisen määrän C Oy:n osakkeita. C Oy:n tytäryhtiö on D Oy (jäljempänä myös D). D on 23.10.2008 merkitty kaupparekisteriin. Kaupparekisteritietojen mukaan yhtiön toimialana on pitkäjänteinen sijoitustoiminta teolliseen toimintaan, pörssiosakkeisiin ja vastaavanlaatuiseen toimintaan. Yhtiö voi myös käydä arvopaperikauppaa. D:n hallituksen puheenjohtajana on ajalla 23.10.2008–26.10.2011 toiminut E, joka on toiminut myös B Oy:n hallituksen puheenjohtajana ajalla 30.6.1997–25.4.2011 sekä C Oy:n hallituksen puheenjohtajana ajalla 30.12.1997–16.11.2009.

D:llä on ollut yhteensä 105 A-osaketta ja 100 M-osaketta. C Oy on omistanut D:n A-osakkeista 104 osaketta ja B Oy yhden osakkeen. M-osakkeet ovat olleet D:n hallussa ennen suunnattuja osakeanteja B Oy:n johtohenkilöille. Osakkeet ovat eronneet toisistaan siltä osin, että A-osakkeella on ollut 10 ääntä ja M-osakkeella yksi ääni.

B Oy suuntasi marraskuussa 2008 osakeannin D:lle ja tarjosi yhtiölle merkittäväksi 15 000 uutta B-osaketta 270 euron kappalehintaan. Anti oli merkittävissä ajalla 12.–30.11.2008. D merkitsi kyseisen annin, ja osakkeiden merkintähinta 4 050 000 euroa kirjattiin D:n taseen käyttömaisuusarvopapereihin. B Oy:n hallituksen esityksen ja ylimääräisen yhtiökokouksen 11.11.2008 päätöksen mukaan uuden osakelajin muodostamisen ja suunnatun annin tarkoituksena oli turvata yhtiön edun mukainen, pitkäaikainen yhteistyö D:n kanssa, mikä muodosti liiketaloudellisen syyn poiketa muiden osakkeenomistajien merkintäoikeudesta.

B Oy:n B-sarjan osakkeilla on etuoikeus 16 euron osinkoon. Jos yhtiö ei jonain vuonna voi jakaa 16 euron osinkoa, on B-osakkeilla oikeus saada seuraavana vuotena maksamatta jäänyt osuus ennen kuin osinkoa jaetaan A-osakkeille. Jos osinkoa jaetaan tilikaudelta vähintään 16 euroa, on molemmilla osakelajeilla samanlaiset oikeudet osinkoon. B-sarjan osakkeilla ei ole yhtiön purkautumistilanteessa oikeutta yhtiön siihen omaan pääomaan, joka on kertynyt ennen 1.1.2009, vaan ainoastaan 31.12.2008 jälkeen kertyneeseen arvonnousuun. Arvonnousussa ei oteta huomioon sitä osaa arvonnoususta, joka johtuu mahdollisista yhtiön H:n kunnassa sijaitsevien kiinteistöjen tai niiden osien luovuttamisesta. A-osakkeen omistajalla on ensisijainen ja yhtiöllä toissijainen lunastusoikeus A-osakkeeseen lukuun ottamatta tapauksia, joissa osake luovutetaan toiselle A-osakkeen omistajalle tai tämän jälkeläiselle suoraan alenevassa polvessa. Lunastusoikeus ei koske myöskään tapauksia, joissa osake siirtyy yhtiöltä uudelle omistajalle.

C Oy ja B Oy:n toimitusjohtaja sekä B:n konsernijohtaja G allekirjoittivat 11.3.2009 osakassopimuksen. Osakassopimuksessa sovittiin muun ohella, että G maksaa 20 000 euroa yhdestä M-osakkeesta, joka oli vastaava määrä, jonka B Oy ja C Oy olivat maksaneet A-osakkeista. G merkitsi 50 M-osaketta. Sopimuksessa sovittiin, että yhtiöön voi tulla myöhemmin muita M-osakkeen omistajia samoilla ehdoilla kuin G.

Osakassopimuksen mukaan D:n osakesijoitus tai osa siitä voidaan myydä vain, jos C Oy niin vaatii. Mikäli osakesijoitus myydään kokonaan tai osittain tai B Oy käyttää oikeuttaan lunastaa D:n omistamat B Oy:n B-osakkeet, on M-sarjan osakkeenomistajilla oikeus vaatia C Oy:ta ostamaan heidän osakeomistuksensa tai osoittamaan ostajan. Osakkeiden myyntihinta on määritelty sopimuksessa.

D:n yhtiöjärjestyksen mukaan vain A-osakkeiden omistajilla on merkintäoikeus uusiin osakkeisiin osakelajista riippumatta sekä lunastusoikeus osakkeisiin, jotka ovat siirtymässä ulkopuolisille omistajille. Osakassopimuksen mukaan M-osakkeiden osakkeenomistajilla ei ole oikeutta luovuttaa osakkeita ilman C Oy:n suostumusta.

Osakassopimuksen mukaan C Oy:llä on oikeus ostaa osakkeet ja G:llä on velvollisuus myydä osakkeet C Oy:lle, jos G:n työsuhde B Oy:ssä päättyy, B Oy:n omistusjärjestelyissä tai rakenteessa tapahtuu muutoksia tai muissa olosuhteissa tapahtuu muutoksia niin, ettei omistusjärjestelyä tai yrityksen toimintaa voida pitää enää tarkoituksenmukaisena. G:llä on oikeus vaatia C Oy:tä ostamaan osakkeet ja C Oy:llä on velvollisuus nimetä ostaja tai ostaa osakkeet häneltä vastaavasti edellä mainituista syistä. Näitä ehtoja on sovellettu myös muihin M-sarjan osakkeenomistajiin.

Osakassopimuksessa on lisäksi sovittu, mikäli C Oy myy omistamansa D:n A-osakkeet sellaiselle osapuolelle, joka ei ennestään omista A-osakkeita, täytyy M-osakkeiden omistajia informoida asiasta ennen kauppaa. Heillä on tällöin oikeus, ja C Oy:n niin vaatiessa velvollisuus, myydä osakkeensa samanaikaisesti edellä mainitulle ostavalle osapuolelle tai hyväksyä muunlainen sovittava luovutusmuoto.

Jos M-osakkeet luovutetaan, määritetään niiden luovutushinta osakassopimuksessa esitetyllä tavalla. Sopimuksen mukaan M-osakkeen arvo on osakkeen merkintähinta lisättynä/vähennettynä D:n vapaan oman pääoman lisäyksellä/vähennyksellä osakkaan omistusaikana ja jaettuna yhtiön ulkona olevien osakkeiden lukumäärällä osakkeen luovutushetkellä sekä lisättynä/vähennettynä M-osakkeiden arvonmuutoksella. Omistusajan katsotaan sopimuksen mukaan alkavan sen tilikauden alusta, joka päättyy osakemerkintää vastaavan kalenterivuoden aikana ja omistusaika päättyy sen tilikauden loppuun, joka loppuu osakemyyntivaatimusta vastaavan kalenterivuoden aikana. D:n vapaan oman pääoman lisääntyminen tai vähentyminen lasketaan osakemyyntiä vastaavan vuoden tilinpäätöksestä. Kunkin M-osakkeen osuudeksi arvonnoususta lasketaan lisäksi 0,05 prosenttia B-konsernin oman pääoman lisäyksestä/vähennyksestä, kun verrataan arvostusajankohtana saatavilla olevaa viimeisintä tilinpäätöstä osakkeiden merkintää edeltävään tilinpäätökseen. Omasta pääomasta vähennetään kummassakin tapauksessa jaettu osinko. Arvonnousun määrittelyssä on sopimuksen mukaan eliminoitu B-konsernin sidotun ja vapaan oman pääoman muutokset, jotka johtuvat B Oy:n tai muun B-konserniin kuuluvan yhtiön osakepääoman tai vastaavan maksetun oman pääoman lisäyksestä tai vähennyksestä, realisointivoitto tai -tappio, joka liittyy B Oy:n suoraan tai epäsuoraan omistukseen X Oy:ssä, Y Oy:ssä ja Z GmbH:ssa, siltä osin kuin voitto tai tappio ylittää tilikaudella 3 miljoonaa euroa, realisointivoitto tai -tappio, joka liittyy B Oy:n kiinteistöomistuksiin H:n kunnassa sekä vastaaviin arvonkorotusrahastoon vaikuttaviin myynteihin, ja mahdollinen B-konsernin oman pääoman pieneneminen, joka ei johdu osakkeenomistajille yhtiöjärjestyksen perusteella tapahtuvasta jaosta eikä normaalista toiminnasta. Lisäksi arvonnousun määrittelyssä vähennetään jokaiselta päättyneeltä tilikaudelta 3 miljoonaa euroa.

Valittaja aloitti 1.8.2009 B Oy:n talousjohtajana. D on marraskuussa 2009 suunnannut osakeannin valittajalle. Hänen merkittäväkseen tarjottiin 13 yhtiön hallussa ollutta M-osaketta 20 000 euron kappalehintaan. Valittaja on 5.11.2009 tullut osaksi edellä mainittua osakasasopimusta ja merkinnyt annin. Merkintähinta on ollut 260 000 euroa. Annin valittaja on rahoittanut C Oy:ltä saadulla lainalla. Lainan korko on ollut 360 päivän euribor lisättynä 1 prosentin marginaalilla. Korko peritään kerran vuodessa 30.9. Jos valittaja ei jonain vuonna olisi saanut osakesijoituksesta tuottoa niin paljon, että se olisi riittänyt koron maksuun, olisi valittajalla ollut oikeus vaatia korkoa lisättäväksi tuottoa ylittävältä osalta lainan pääomaan. Lainan vakuudeksi valittaja on pantannut D:n osakkeet C Oy:lle. Laina on sovittu maksettavaksi takaisin 30.9.2014, mutta laina on voitu uusia vastaavilla ehdoilla enintään viideksi vuodeksi.

Valittaja on eronnut B Oy:n palveluksesta elokuussa 2010. Hän on 5.1.2011 myynyt D:n osakkeet C Oy:lle 436 865,28 euron kauppahinnasta. C Oy on pidättänyt kauppahinnasta valittajalle myöntämänsä lainan pääoman 260 000 euroa ja ajalta 30.9.2010–7.1.2011 kertyneen koron 1 739,60 euroa. C Oy on maksanut kauppahinnasta 175 125,68 euroa valittajalle. Valittajan osalta B-konsernin osakkeen arvonnousuna on osakassopimuksen mukaisesti otettu huomioon B-konsernin oman pääoman muutos vuodelta 2009.

D:n toiminta tilikausina 1.7.2009–30.6.2012 on muodostunut B Oy:n B-sarjan osakkeiden omistamisesta. Yhtiön liikevaihto muodostunut näistä osakkeista vuosittain saaduista osingoista. Osinko on ollut 240 000 euroa vuonna 2010 sekä 312 000 euroa vuosina 2011 ja 2012. D on jakanut osinkoa osakkailleen yhteensä 163 922,93 euroa vuonna 2010, 304 848,79 euroa vuonna 2011 ja 301 718,90 euroa vuonna 2012.

Verotarkastuskertomuksen mukaan kyseessä on ollut konsernin sisäinen kannustinjärjestely, joka on rajattu vain tiettyjä avainhenkilöitä koskemaan ja on heille räätälöity järjestelmä, jossa uusannin merkinneet avainhenkilöt eivät ole voineet myydä merkitsemiään osakkeita muille kuin C Oy:lle tai tämän hyväksymille tahoille hintaan, jonka määräytyminen on etukäteen sovittu osakassopimuksessa. Avainhenkilöiden ei ole tarvinnut itse hankkia rahoitusta osakemerkintään, vaan C Oy on lainannut heille merkintään tarvittavan pääoman. Lisäksi he eivät ole tarvinneet rahoitusta koron maksuun, koska korko on maksettu osakkeista saaduilla osingoilla. Osakassopimuksen ehtojen mukaan osakkeiden myyntihintaan vaikutti alentavasti tai korottavasti muun ohella B-konsernin oman pääoman kehitys osakkeiden omistusaikana. Vertailun lähtökohtana on pidetty osakkeiden merkintää edeltävää konsernitilinpäätöstä, joka kaikkien kyseessä olevien merkintöjen osalta on ollut konsernitilinpäätös 31.12.2008. B-konsernin oma pääoma on osakassopimuksen mukaisin ehdoin oikaistuna kasvanut vuoden 2009 aikana eli tilinpäätökseen 31.12.2009 mennessä 27 210 042,83 euroa. Valittajan osakkeiden arvo on ensimmäisen vuoden aikana noussut pelkän B-konsernin oman pääoman kehityksen myötä 176 865,26 euroa (27 210 042,83 * 0,05 % *13). Verotarkastuskertomuksessa on katsottu, että ottaen huomioon valittajan asema B Oy:ssä on hänen katsottu olleen tietoinen B-konsernin vuoden 2009 oman pääoman kehityksestä merkitessään D:n osakkeet uusannissa 5.11.2009 eli vajaa kaksi kuukautta ennen B-konsernin vuoden 2009 tilinpäätöstä. Verotarkastuksessa on katsottu, että B Oy:n johdolla ei ole ollut D:n osakkeiden merkinnässä todellista riskiä, vaan he ovat saaneet osakkeiden myynnin kautta muodostuneen edun käytännössä vastikkeetta.

Verohallinto on verotarkastuksen perusteella oikaissut valittajan verotusta hänen vahingokseen. Päätöksessä on todettu, että kysymyksessä on B Oy:n avainhenkilöiden kannustinjärjestelmä, johon osallistuneiden riski menettää sijoittamansa pääoma on käytännössä ollut olematon. Järjestelyssä on kokonaisuutena arvioiden katsottu olevan kyse järjestelyyn osallistuneen valittajan työsuhteeseen perustuvasta etuudesta, jota on pidetty TVL 61 §:ssä tarkoitettuna ansiotulona ja ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettuna palkkana. Lisäksi päätöksessä on lausuttu, että VML 28 § ei tule tapauksessa sovellettavaksi. Valittajalle on määrätty lisätyn tulon osalta veronkorotusta VML 32 §:n 3 momentin nojalla, koska valittaja on ilmoittanut osakekaupasta saadut tulot pääomatuloina eikä ansiotuloina. Verohallinto on katsonut, että hän on tietensä antanut olennaisesti väärän veroilmoituksen tai muun ilmoitusvelvollisuuden täyttämiseksi annettavan ilmoituksen. Verotuksen oikaisulautakunta on hylännyt valittajan vaatimuksen kumota verotuksen oikaisu verovelvollisen vahingoksi.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

B Oy:n johto on voinut hankkia holdingyhtiön kautta B Oy:n osakkeita C Oy:n myöntämän lainan avulla. Lainan korko on ollut tarkoitus kustantaa sijoituksesta saaduilla osinkotuotoilla, jotka on pyritty turvaamaan B Oy:n B-sarjan osakkeille taatulla etuoikeudella 16 euron osinkoon. Osakkeiden arvonnousu on sidottu vahvasti B-konsernin oman pääoman kehitykseen, johon on vaikuttanut erityisesti konsernin tilikauden tulos. Osakkeet eivät ole olleet vapaasti myytävissä ja valittajan osalta riski oman pääoman menettämisestä on ollut lähes olematon. Valittaja on liittynyt järjestelmään marraskuussa 2009, jolloin hänen on katsottava asemansa perusteella olleen tietoinen konsernin oman pääoman myönteisestä kehityksestä. Valittajan osalta osakkeiden arvonnousuun on vaikuttanut yksinomaan B-konsernin oman pääoman kehitys, joten arvonnousuun on katsottava vaikuttaneen osaltaan myös valittajan toiminta B Oy:ssä. Kun osakkeiden arvonnousu on sidottu vahvasti B-konsernin tulokseen eikä valittaja ole sijoittanut järjestelmään omaa rahaa, on asiassa katsottava olevan kyse B Oy:n johtohenkilöiden palkitsemista koskevasta kannustinjärjestelmästä. Kannustinjärjestelmästä saatu tulo on työsuhteeseen perustuva etuus, joka on tuloverolain 61 §:ssä tarkoitettua ansiotuloa ja ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettua palkkaa. Hallinto-oikeus katsoo, ettei verotus- ja oikeuskäytännössä ole valittajan saaman etuuden jälkeen tapahtunut myöskään sellaisia muutoksia, joiden perusteella valittajalle olisi tullut ilmoitetun tulolajin osalta antaa asiassa VML 26 §:n 2 momentissa tarkoitettua luottamuksensuojaa.

Kun valittaja on jäänyt verotusmenettelystä annetun lain 56 §:n 1 momentissa (520/2010) tarkoitetulla tavalla verotusta verovuonna 2011 toimitettaessa osasta tulojaan verottamatta, Verohallinnolla on ollut oikeus oikaista verotusta verovelvollisen vahingoksi ja määrätä saman lain 57 §:n 1 momentin nojalla veronkorotus sekä veronlisäyksestä ja viivekorosta annetun lain mukainen veronlisäys. Veronkorotusta on määrätty VML 32 §:n 3 momentin nojalla 8 000 euroa. Hallinto-oikeus katsoo, että valittaja ei kuitenkaan ole antanut tietensä tai törkeästä huolimattomuudesta olennaisesti väärää veroilmoitusta, vaan asian laatuun ja luonteeseen nähden VML 32 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla olennaisesti vaillinaisen ja virheellisen veroilmoituksen jätettyään antamatta riittäviä tietoja kannustinjärjestelmästä verotuksen toimittamista varten ja ilmoitettuaan kysymyksessä olevan tulon väärän tulolajin mukaisesti. Hallinto-oikeus alentaa tämän vuoksi valittajalle määrätyn veronkorotuksen 800 euroon.

Sovelletut oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut sekä

Laki veronlisäyksestä ja viivekorosta 2 ja 3 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Outi Niemi, Vesa Heikkilä ja Jyri Vesanto. Esittelijä Anna Öhman.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös ja hänen vahingokseen toimitettu verotuksen oikaisu kumotaan.

A on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Hallinto-oikeus on virheellisesti sivuuttanut A:n osakesijoituksen oikeudellisen muodon ilman veronkiertosäännöksen tai työsuhdeoptiosäännöksen tukea. Hallinto-oikeuden päätös perustuu osin virheellisiin tosiseikkoihin. Verotuksen oikaisu verovelvollisen vahingoksi ei perustu lakiin eikä vuonna 2011 vallinneeseen oikeuskäytäntöön. Tuloverolain 61 §:n perusteella osakkeiden merkintähetken jälkeen kertynyt arvonnousu ei voi olla ansiotuloa, vaan ansiotulona voidaan verottaa ainoastaan merkintähinnan osalta saatua alennusta. Myöskään myöhempää muuttunutta oikeuskäytäntöä ei voida taannehtivasti soveltaa A:ta vastaan.

A on sijoittanut D Oy:n osakkeisiin 260 000 euroa eli merkittävän summan rahaa. Se, että kohde on ollut listaamaton, on korostanut A:n riskiä. Osakasasopimuksessa tai muutoin ei ole taattu sijoituksen arvoa, vaan sijoituksen arvo on voinut laskea tai nousta. Järjestelyn ehdot oli lyöty kaikkien osallistujien osalta lukkoon maaliskuussa 2009, kun ensimmäinen henkilö oli tehnyt sijoituksensa. A oli tehnyt osakemerkintänsä pikaisesti talousjohtajan paikan täyttämisen jälkeen marraskuussa 2009. Kysymys ei ole ollut A:lle räätälöidystä järjestelmästä.

Lunastusta tai ostajan osoittamista koskeva ehto on listaamattomien yhtiöiden osakassopimuksissa tavanomainen ja välttämätön. Myös edellisen tilikauden lopun tilanteen käyttämistä koskeva ehto on listaamattomia yhtiöitä koskien tavanomainen, koska se mahdollistaa pikaisen lunastamisen ja näin vältetään välitilinpäätösten laadintavelvollisuus kesken vuotta. Ehto, jonka mukaan arvo on määritetty edellisen tilikauden päättymisen mukaan, on lisännyt sijoitukseen liittyvää riskiä, koska se on mahdollistanut sijoituksen arvonnousun leikkaamisen kesken tilikauden. A:n osalta osakkeet on päätetty lunastaa ennenaikaisesti, ja riski alkuvuonna tapahtuneen arvonnousun leikkaamisesta on toteutunut. Lunastushinta ei ole perustunut mahdollisten tulevaisuuden tuotto-odotusten hyvittämiseen, vaan se on määritetty kertyneen substanssin pohjalta.

D Oy:öön tehdyn osakesijoituksen tarkoitus on ollut, että osapuolet toimivat pitkäjänteisesti niin, että sijoituksen arvo kasvaa. Tämä on normaali tavoite osakkeisiin sijoittavalla henkilöllä. M-osakesarjan osakkeiden omistamiseen on liittynyt aito riski pääoman ja arvon alentumisesta. Mikäli D Oy:n ja/tai B Oy:n oma pääoma olisi vähentynyt osakkeenomistajan omistusaikana, olisi ollut mahdollista, että luovutushinta olisi alittanut merkintähinnan ja että osakkeenomistajalle olisi aiheutunut luovutustappio. Myös tässä tilanteessa osakkeenomistaja olisi ollut velvollinen maksamaan D Oy:n osakkeiden merkintään annetun lainan täysimääräisesti takaisin C Oy:lle. Riski arvonlaskusta oli osakkeenomistajalla, eikä sitä ollut siirretty holdingyhtiölle, B Oy:lle tai muulle taholle.

Osakassopimuksen mukaan jokaisena tilikautena B Oy:n arvosta on tehty joka tapauksessa 3 miljoonan euron vähennys. Lisäksi arvonnousun laskennasta oli rajattu pois osakassopimuksen perusteella erät, joista oli sopimusta tehtäessä odotettu todennäköisesti syntyvän luovutusvoittoa. Kun otetaan huomioon edellä esitetty ja A:n tekemän sijoituksen suuruus, sijoitukseen liittynyt riski on ollut suurempi kuin vuosikirjaratkaisussa KHO 2014:66 esillä olleeseen järjestelyyn liittynyt riski.

D Oy:n M-osakkeiden merkinnässä käytetty markkinaehtoinen merkintähinta, 20 000 euroa per osake, on vastannut osakeomistukseen kohdistuvaa osuutta yhtiön omasta pääomasta. C Oy:ltä otetut lainat ovat koroltaan ja muilta ehdoiltaan olleet markkinaehtoisia. A on tehnyt sijoituksen henkilökohtaisesti ja omalla riskillään. Sillä, miten osakkeenomistajat ovat rahoittaneet koron maksun, ei ole merkitystä järjestelyn vero-oikeudellista luonnetta arvioitaessa.

Lainasopimukseen ei ole sisältynyt erityisehtoja D Oy:n tai B Oy:n arvonlaskun varalle. Lainasopimuksen mukaan velkojalla on ollut oikeus realisoida velan pantiksi asetetut D Oy:n osakkeet, mutta tämä ei ole poistanut velalliselta velan takaisinmaksuvelvollisuutta siltä osin kuin velkapääoma on ylittänyt pantin arvon. Osakkeenomistajilla on ollut täysi riski menettää D Oy:n M-osakesarjan osakkeisiin tekemänsä sijoitus, mukaan lukien lainarahalla tehty sijoitus kokonaan tai osittain. Mikäli lainanantaja C Oy olisi antanut kyseisen lainan anteeksi, tästä olisi muodostunut velalliselle erikseen veronalainen etu.

Järjestelyä ei olisi voitu sivuuttaa edes verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n nojalla. Johdon sijoitus holdingyhtiön kautta ei ole listaamattomissa yhtiöissä epätavanomaista. B Oy ei ole rahoittanut osakemerkintöjä, eikä rahoituksen ehtoja voida pitää erityisen edullisina. B Oy ei ole solminut A:n kanssa osakassopimusta tai käyttänyt määräysvaltaa holdingyhtiössä. B Oy ei ole kontrolloinut järjestelyn purkamista tai lykkäämistä, eikä D Oy ole kuulunut B Oy:n konserniin.

Mikäli kysymyksessä olisi johdon kannustinjärjestelmä, koskisi se normaalisti koko johtoa, esimerkiksi koko johtoryhmää. Käsillä olevassa tapauksessa ei ole ollut kysymys johdon kannustinjärjestelmästä vaan sijoituksesta. Sijoitus on tehty yhtiön kautta B Oy:n yhtiöjärjestyksessä olevan lunastuslausekkeen takia.

A:n sijoitusta D Oy:n M-osakesarjan osakkeisiin tulee käsitellä verotuksessa sijoitusten siviilioikeudellisen luonteen ja taloudellisen sisällön mukaisesti osakesijoituksina ja saatua voittoa luovutusvoittoverosäännösten mukaan verotettavana luovutusvoittona.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on vastineessaan vaatinut valituksen hylkäämistä.

Perusteluinaan oikeudenvalvontayksikkö on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Asiassa ei ole riidanalaista se, onko järjestelyssä käytetty merkintähinta vastannut osakkeiden käypää arvoa, eikä asiassa ole kysymys tuloverolain 66 §:n 3 momentin mukaisesta työsuhdeoptiosta tai saman pykälän 1 momentin mukaisesta oikeudesta merkitä yhtiön osakkeita käypää hintaa alempaan hintaan. Asiassa on sen sijaan kysymys ensisijaisesti tuloverolain 61 §:n 2 momentin ansiotulokäsitteen arvioimisesta. Oikeudenvalvontayksikkö katsoo, että säännöksen soveltamisala on laaja ja että tätä säännöstä voidaan soveltaa suoraan. Säännöksen soveltamisessa ratkaisevaa on se, perustuuko verovelvollisen saama suoritus työsuhteeseen vai ei.

Oikeudenvalvontayksikön käsityksen mukaan D Oy perustettiin ainoastaan järjestelyn toteuttamista varten. Tätä ilmentää se, että yhtiöllä ei ole ollut muuta toimintaa kuin B Oy:n osakkeiden omistaminen. Myös B Oy:n uudet B-osakkeet muodostettiin johdon kannustinjärjestelmän toteuttamiseksi.

Osakassopimuksessa on sovittu järjestelyn purkamisesta A:n osalta, kun osakassopimuksessa on määritelty tilanteet, joissa A:lla oli oikeus tai velvollisuus luopua osakkeista ja C Oy:llä joko velvollisuus lunastaa osakkeet tai osoittaa niille ostaja. Osakassopimuksessa oman pääoman ulkopuolelle rajatut erät, kuten tiettyjen kiinteistöjen luovutusvoitot, korostavat sitä, että lunastushinnan merkityksellinen arvonnousu osaltaan muodostui An työpanoksesta. Järjestely liittyy kiistattomasti A:n työsuhteeseen B Oy:öön. Järjestelyä on tarjottu vain B Oy:n johtoon kuuluville henkilöille, ja järjestelystä irtaantuminen on kytketty työsuhteen päättymiseen.

Verovelvollisen oman sijoituksen määrään rajoittunut riskielementti ei ole poikkeuksellinen muissakaan osakepohjaisissa kannustinjärjestelmissä. A:n oman sijoituksen menettämiseen liittyvää riskiä on B Oy:n johdon kannustinjärjestelmässä lisäksi madallettu valituksenalaisesta päätöksestä ilmenevillä seikoilla. Osakkeiden hankintaan otetun lainan ehtojen edullisuutta on arvioitava kokonaisuutena, jolloin pelkkä markkinaehtoisen koron käyttäminen ei tee luoton ehdoista tavanomaisia. Tilanteessa, jossa laina olisi otettu rahoituslaitoksesta, on todennäköistä, että A olisi joutunut antamaan vakuuden lainan takaisinmaksusta. Lainaehtoja on kokonaisuutena pidettävä A:n kannalta edullisina. Edulliset lainaehdot ovat perustuneet A:n työskentelyyn B Oy:ssä.

B Oy:n johdon kannustinjärjestelmässä on kysymys eriytetyn tuloverojärjestelmän ja sen mukaisen verokantaerojen hyödyntämisestä. Järjestelyllä pyritään normaalisti työsuhteeseen perustuvasta kannustinjärjestelmästä saatavan ansiotulona verotettavan edun muuntamiseen lievemmin verotettavaksi pääomatuloksi. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, miksi järjestely toteutettiin holdingyhtiömuodossa taikka selvitystä uskottavista liiketaloudellisista syistä, joiden perusteella tämä nimenomainen tapa järjestää avainhenkilöiden kannustinjärjestelmä valittiin.

Järjestelyssä on kysymys johdon kannustinjärjestelmästä, jota on tarkasteltava sen tarkoitus huomioon ottaen kokonaisuutena ja josta saatu tulo on lähtökohtaisesti ansiotuloa. Korkein hallinto-oikeus on käsitellyt olennaisilta osiltaan vastaavanlaista kysymystä vuosikirjaratkaisussaan KHO 2014:66. Sillä seikalla, että nyt esillä oleva järjestely on toteutettu teknisesti eri tavalla kuin vuosikirjaratkaisussa KHO 2014:66 tarkoitetussa tapauksessa, ei ole merkitystä. Verovelvollisen järjestelystä saama tulo on ensisijaisesti tuloverolain 61 §:n 2 momentin nojalla veronalaista ansiotuloa. Toissijaisesti verovelvollisen järjestelystä saama tulo on verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n ja tuloverolain 61§:n 2 momentin nojalla veronalaista ansiotuloa.

A on antamassaan vastaselityksessä todennut muun ohella seuraavaa:

B Oy on pörssinoteeraamaton perheyhtiö, joka on haluttu pitää suvun omistuksessa. Omistuksen hajautumisen ja spekulatiivisten osakekauppojen estämiseksi B Oy:n osakkeisiin liittyy muun muassa pitkälle menevä ja tehokas lunastuslauseke. Sijoitusjärjestelyn taustalla on, että B Oy halusi vuonna 2009 antaa yhtiön toimivalle johdolle mahdollisuuden sijoittaa B Oy:n osakkeisiin käyvin markkinahintaisin ehdoin. Suvun ulkopuolisia toimivan johdon edustajia ei haluttu suoraan B Oy:n osakkaiksi, joten sijoitus päätettiin järjestää holdingyhtiö D Oy:n kautta.

Koska B Oy ei ole pörssinoteerattu yhtiö, sen osakkeella ei ole päivittäisen pörssinoteerauksen kaltaista yksiselitteistä käypää hintaa. Tästä syystä D Oy:n osakassopimuksessa on erikseen sovittu osakkeen arvostuksesta. Arvostusperiaatteisiin sisältyy lisäksi eräitä vähennyksiä, jotka leikkaavat osan B Oy:n osakkeiden arvonnoususta. Nämä arvonnousua leikkaavat oikaisut korostavat sijoitukseen liittynyttä riskiä. Valitun sijoitusrakenteen taustalla ovat olleet laajasti omistetun, pörssilistaamattoman perheyhtiön omistusrakenteeseen liittyvät erityispiirteet.

A:n vastaselitys on annettu tiedoksi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt A:lle valitusluvan ja tutkinut asian.

Valitus hyväksytään. Helsingin hallinto-oikeuden ja verotuksen oikaisulautakunnan päätökset sekä Verohallinnon verovelvollisen vahingoksi toimittama verotuksen oikaisu kumotaan.

Verohallinto muuttaa A:n verotusta ja palauttaa liikaa maksetun veron korkoseuraamuksineen.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Tuloverolain 29 §:n 1 momentin mukaan veronalaista tuloa ovat tuloverolaissa säädetyin rajoituksin verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot.

Tuloverolain 32 §:n (716/2004) mukaan veronalaista pääomatuloa on, siten kuin siitä tuloverolaissa tarkemmin säädetään, omaisuuden tuotto, omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ja muu sellainen tulo, jota varallisuuden voidaan katsoa kerryttäneen. Pääomatuloa on muun ohessa luovutusvoitto.

Tuloverolain 45 §:n 1 momentin mukaan omaisuuden luovutuksesta saatu voitto on veronalaista pääomatuloa siten kuin tuloverolain 2 luvussa säädetään.

Tuloverolain 61 §:n 1 momentin mukaan ansiotuloa on muu tulo kuin 2 luvussa tarkoitettu pääomatulo. Saman pykälän 2 momentin mukaan veronalaista ansiotuloa on muun ohessa työsuhteen perusteella saatu palkka ja siihen rinnastettava tulo, eläke sekä tällaisen tulon sijaan saatu etuus tai korvaus.

Tuloverolain 66 §:n 1 momentin mukaan ansiotuloa on etu työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta merkitä yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää hintaa alempaan hintaan. Etu on veronalaista siltä osin kuin osakkeen tai osuuden hinnasta saatu alennus on enemmän kuin 10 prosenttia osakkeen tai osuuden käyvästä hinnasta. Jos etu ei ole henkilöstön enemmistön käytettävissä, saatu alennus on koko määrältään veronalaista tuloa.

Saman pykälän 3 momentin (584/1997) mukaan veronalaista ansiotuloa on myös etu työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta saada tai hankkia yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan vaihtovelkakirjalainan, optiolainan, optio-oikeuden tai muun näihin rinnastettavan sopimuksen tai sitoumuksen perusteella (työsuhdeoptio). Edun arvoksi katsotaan osakkeen tai osuuden käypä arvo sillä hetkellä, kun työsuhdeoptiota käytetään, vähennettynä verovelvollisen osakkeesta tai osuudesta ja työsuhdeoptiosta yhteensä maksamalla hinnalla. Etu katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona työsuhdeoptiota käytetään. Työsuhdeoptiota katsotaan käytettävän, kun verovelvollinen saa tai hankkii sen kohteena olevat osakkeet tai osuudet. Työsuhdeoption käyttämiseen rinnastetaan sen luovutus. Tällöin edun arvoksi katsotaan työsuhdeoption luovutushinta vähennettynä luovuttajan maksamalla hinnalla. Työsuhdeoption perusteella saatua etua pidetään työsuhdeoption alkuperäisen saajan veronalaisena ansiotulona siinäkin tapauksessa, että hän on luopunut oikeudestaan lahjoittamalla työsuhdeoption edelleen tai muutoin luovuttanut työsuhdeoption intressipiirissään olevalle taholle. Näitä luovutuksia ei pidetä työsuhdeoption käyttämisenä.

Ennakkoperintälain 13 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan palkalla tarkoitetaan kaikenlaatuista palkkaa, palkkiota, etuutta ja korvausta, joka saadaan työ- tai virkasuhteessa. Pykälän 3 momentin mukaan palkkaan luetaan luontoisedut, jotka arvioidaan tuloverolaissa säädetyllä tavalla. Palkaksi katsotaan myös tuloverolain 66–68 §:ssä tarkoitetut edut sekä 69 §:ssä tarkoitetut edut siltä osin kuin ne eivät ole tavanomaisia ja kohtuullisia.

Verotusmenettelystä annetun lain 28:n 1 momentin mukaan, jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on verotusta toimitettaessa meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa. Jos kauppahinta, muu vastike tai suoritusaika on kauppa- tai muussa sopimuksessa määrätty taikka muuhun toimenpiteeseen on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin, voidaan verotettava tulo ja omaisuus arvioida.

Verotusmenettelystä annetun lain 56 §:n 1 momentin (520/2010) mukaan, jos verovelvollinen on jäänyt osaksi tai kokonaan verottamatta tai hänelle on muuten jäänyt panematta säädetty vero, Verohallinto voi oikaista verotusta verovelvollisen vahingoksi. Saman pykälän 4 momentin (1079/2005) mukaan siltä osin kuin verovelvollinen ei ole antanut veroilmoitusta tai hän on antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän veroilmoituksen, muun tiedon tai asiakirjan taikka muuten laiminlyönyt ilmoittamisvelvollisuutensa, verotuksen oikaisu verovelvollisen vahingoksi on tehtävä viiden vuoden kuluessa verovelvollisen verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta.

Verotusmenettelystä annetun lain 57 §:n 1 momentin (1079/2005) mukaan, jos verovelvollinen ei ole antanut veroilmoitusta tai hän on antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän veroilmoituksen tai muuten laiminlyönyt ilmoittamisvelvollisuutensa, verotusta oikaistaessa verovelvollisen suoritettavaksi on määrättävä myös veronlisäyksestä ja viivekorosta annetun lain mukainen veronlisäys ja veronkorotus.

Asiassa saatu selvitys

A on toiminut B Oy:n talousjohtajana 1.8.2009 alkaen elokuuhun 2010 saakka. B Oy on ollut B-konsernin emoyhtiö. Yhtiön osakkaina on ennen marraskuuta 2008 ollut B-suvun jäseniä. B Oy on marraskuussa 2008 suunnannut osakeannin D Oy:lle. D Oy on tällöin merkinnyt 15 000 uutta B Oy:n B-sarjan osaketta.

B Oy:n B-sarjan osakkeilla on ollut etuoikeus 16 euron osinkoon osaketta kohden. Jos B Oy ei jonain vuonna ole voinut jakaa 16 euron suuruista osinkoa, B-osakkeilla on ollut oikeus saada maksamatta jäänyt osuus seuraavana vuonna ennen kuin osinkoa on jaettu A-sarjan osakkeille. Jos osinkoa on jaettu tilikaudelta vähintään 16 euroa, kummankin osakesarjan osakkeilla on ollut samanlaiset oikeudet osinkoon. B-sarjan osakkeilla ei ole B Oy:n purkautumistilanteessa ollut oikeutta yhtiön siihen omaan pääomaan, joka on kertynyt ennen 1.1.2009, vaan ainoastaan 31.12.2008 jälkeen kertyneeseen arvonnousuun. Arvonnousussa ei ole otettu huomioon sitä osaa arvonnoususta, joka on kertynyt mahdollisista yhtiön H:n kunnassa sijaitsevien kiinteistöjen tai niiden osien luovuttamisesta. A-osakkeen omistajalla on ollut ensisijainen ja yhtiöllä toissijainen lunastusoikeus A-osakkeeseen lukuun ottamatta tapauksia, joissa osake on luovutettu toiselle A-osakkeen omistajalle tai tämän jälkeläiselle suoraan alenevassa polvessa. Lunastusoikeus ei ole koskenut myöskään tapauksia, joissa osake on siirtynyt yhtiöltä uudelle osakkeenomistajalle.

Marraskuussa 2008 D Oy:n osakkeenomistajina ovat olleet B Oy (yksi A-sarjan osake) ja C Oy (104 A-sarjan osaketta). C Oy:n osakkeenomistajat ovat olleet B-suvun jäseniä, jotka ovat myös olleet B Oy:n osakkeenomistajia. D Oy:n itsensä hallussa on alun perin ollut sata M-sarjan osaketta. Kukin D Oy:n A-sarja osake on antanut kymmenen ääntä ja kukin M-sarjan osake yhden äänen. D Oy:n yhtiöjärjestyksen mukaan vain A-osakkeiden omistajilla on ollut merkintäoikeus uusiin osakkeisiin osakelajista riippumatta sekä lunastusoikeus osakkeisiin, jotka ovat olleet siirtymässä ulkopuolisille omistajille.

C Oy ja B Oy:n toimitusjohtaja sekä B-konsernin konsernijohtaja G ovat 11.3.2009 allekirjoittaneet osakassopimuksen, jossa on muun ohella sovittu, että G on voinut merkitä D Oy:n M-sarjan osakkeita ja että M-sarjan osakkeiden omistajiksi on myöhemmin voinut tulla muita henkilöitä samoilla ehdoilla kuin G. M-sarjan osakkeiden merkintähinnaksi on sovittu 20 000 euroa osakkeelta, joka on vastannut B Oy:n ja C Oy:n D Oy:n A-sarjan osakkeista maksamaa merkintähintaa.

Osakassopimuksen mukaan M-osakkeiden osakkeenomistajilla ei ole ollut oikeutta luovuttaa osakkeita ilman C Oy:n suostumusta. Mikäli osakesijoitus on myyty kokonaan tai osittain tai B Oy on käyttänyt oikeuttaan lunastaa D Oy:n omistamat B Oy:n B-osakkeet, M-sarjan osakkeenomistajilla on ollut oikeus vaatia C Oy:tä ostamaan heidän osakeomistuksensa tai osoittamaan ostajan. Lisäksi C Oy:llä on ollut oikeus ostaa M-sarjan osakkeet ja G:llä on ollut velvollisuus myydä osakkeet C Oy:lle, jos G:n työsuhde B Oy:ssä on päättynyt, B Oy:n omistusjärjestelyissä tai rakenteessa on tapahtunut muutoksia tai muissa olosuhteissa on tapahtunut muutoksia niin, ettei omistusjärjestelyä tai yrityksen toimintaa ole voitu pitää enää tarkoituksenmukaisena. G:llä on ollut oikeus vaatia C Oy:tä ostamaan osakkeet ja C Oy:llä on velvollisuus nimetä ostaja tai ostaa osakkeet häneltä vastaavasti edellä mainituista syistä.

G on merkinnyt 50 D Oy:n M-osaketta. D Oy on marraskuussa 2009 suunnannut A:lle ja B Oy:n henkilöstöjohtaja F:lle osakeannin, jossa kummankin merkittäväksi on tarjottu 13 kappaletta D Oy:n M-osakesarjan osaketta merkintähintaan 20 000 euroa osakkeelta. A ja F ovat merkinneet heille suunnatun osakeannin ja tulleet 5.11.2009 C Oy:n ja G:n välisen osakassopimuksen osapuoliksi.

A ja F ovat rahoittaneet D Oy:n osakkeiden hankinnan C Oy:ltä saaduilla 260 000 euron suuruisilla lainoilla, joiden vakuudeksi A ja F ovat pantanneet merkitsemänsä D Oy:n M-sarjan osakkeet C Oy:lle. Lainojen korot ovat olleet 360 päivän euribor lisättynä 1 prosentin marginaalilla. Lainaehtojen mukaan korko on peritty kerran vuodessa 30.9. Jos velallinen ei jonain vuonna ole saanut osakesijoituksesta tuottoa niin paljon, että se olisi riittänyt koron maksuun, velallisella on ollut oikeus vaatia korkoa lisättäväksi tuottoa ylittävältä osalta lainan pääomaan. Lainaehtojen mukaan laina on sovittu maksettavaksi takaisin 30.9.2014, mutta laina on voitu uusia vastaavilla ehdoilla enintään viideksi vuodeksi.

A on eronnut B Oy:n palveluksesta elokuussa 2010. Hän on myynyt omistamansa D Oy:n M-sarjan osakkeet 5.1.2011 C Oy:lle 436 865,28 euron kauppahinnasta.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Asiassa on ratkaistavana, onko A:lle hänen C Oy:ltä velaksi saamillaan varoilla hankkimiensa D Oy:n M-sarjan osakkeiden luovutuksesta 5.1.2011 kertynyt voitto luettava luovutusvoittona hänen pääomatuloihinsa vai onko luovutusvoitto tehtyjen toimien kokonaisarvioinnin perusteella katsottava hänen ansiotulokseen. Asiassa ei ole väitetty, että C Oy olisi maksanut osakkeista niiden kaupantekohetken mukaisen käyvän arvon ylittävää kauppahintaa.

Tuloverolain 45 §:n 1 momentin perusteella omaisuuden, kuten osakkeiden, luovutuksesta saatu voitto on veronalaista pääomatuloa. Tuloverolaissa ei ole erityissäännöstä, jonka nojalla tästä pääsäännöstä voitaisiin poiketa tilanteessa, jossa työntekijä luovuttaa kannustinjärjestelmän nojalla hankkimiaan tai saamiaan osakkeita työnantajayhtiönsä lähipiiriin kuuluvalle taholle kauppahinnasta, joka ei ylitä osakkeiden käypää arvoa.

Tuloverolain 66 §:n nojalla työntekijälle voi kertyä veronalaista ansiotuloa, kun hän merkitsee tai hankkii työsuhteensa perusteella osakkeita käypää hintaa alempaan hintaan. Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan 2014:66 katsonut, että tällaisesta tilanteesta voi olla kyse muun muassa silloin, kun työntekijä on osakkaana holdingyhtiössä, joka hankkii työntekijän työnantajayhtiön osakkeita siinä ensisijaisessa tarkoituksessa, että järjestelyn lopputuloksena työntekijän omistukseen tulee hänen työnantajayhtiönsä osakkeita siten, että jos työnantajayhtiön osakkeen arvo on noussut ennen tätä ajankohtaa, työntekijä on maksanut osakkeista niiden käypää arvoa alemman määrän. Nyt esillä olevassa asiassa ei kuitenkaan ole väitetty, että A olisi saanut D Oy:n osakkeiden merkinnän muodossa tuloverolain 66 §:ssä tarkoitetun edun.

Näin ollen A:n D Oy:n osakkeiden luovutuksesta saama luovutusvoitto on tuloverolain säännösten nojalla hänen pääomatuloaan. Tilannetta ei ole arvioitava toisin ennakkoperintälain 13 §:n palkkaa koskevan määritelmän tai verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n perusteella.

Koska A ei ole antanut puutteellista, erehdyttävää tai väärää veroilmoitusta, hallinto-oikeuden ja verotuksen oikaisulautakunnan päätökset sekä verovelvollisen vahingoksi toimitettu verotuksen oikaisu on kumottava ja toimitettu verotus saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Janne Aer, Vesa-Pekka Nuotio ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Suvi Leskinen.

 
Julkaistu 21.2.2019