KHO:2019:50

Henkilökohtaisen tulon verotus – Omaisuuden luovutusvoitto – Hankintameno – Vastikkeetta saatu omaisuus – Hallintaoikeus – Osakkeiden luovutus osakeyhtiöön – Luovutushinta

Vuosikirjanumero: KHO:2019:50
Antopäivä: 12.4.2019
Taltionumero: 1479
Diaarinumero: 5402/2/17
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2019:50

A oli vuonna 2009 saanut lahjaksi isoisältään B Oyj:n osakkeita. Lahjakirjan mukaan osakkeiden tuotto- ja äänioikeus yhtiökokouksessa oli annettu A:n äidille E:lle. Verohallinnon vuonna 2009 toimittamassa lahjaverotuksessa A:n lahjaksi saamien osakkeiden arvoksi oli katsottu 506 250 euroa, josta hallintaoikeuden arvona oli vähennetty 278 437,50 euroa. A:n saaman veronalaisen lahjan arvoksi oli siten katsottu 227 813 euroa.

A oli vuonna 2012 luovuttanut lahjana saamiensa osakkeiden omistusoikeuden C Oy:lle. A oli kaupantekohetkellä ollut C Oy:n osakas. C Oy oli maksanut tällöin A:lle kauppahintana 2,79 euroa osakkeelta, yhteensä 348 758 euroa. B Oy:n osakkeiden luovutuspäivän keskikurssi oli ollut 6,09 euroa osakkeelta.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että lahjoitettuihin osakkeisiin kohdistuvan hallintaoikeuden arvo on lahjaverotukseen liittyvä erillinen vähennyserä, joka otetaan huomioon lahjaveroa laskettaessa ja vähennetään lahjansaajalle tulevan omaisuuden arvosta eikä tiettyjen osakkeiden arvosta. Tämän vuoksi hallintaoikeuden arvo oli luettava lahjana saatujen osakkeiden hankintamenoon, kun laskettiin A:lle osakkeiden luovutuksesta kertyvän luovutusvoiton määrää. Äänestys 3–2.

Korkein hallinto-oikeus katsoi ottaen huomioon B Oyj:n osakkeiden kaupantekopäivän keskikurssin ja osakkeisiin kohdistuvan hallintaoikeuden, että A oli myynyt osakkeet C Oy:lle kauppahinnasta, joka oli jäänyt alle osakkeiden käyvän arvon. Alihintaisen kauppahinnan muodossa tapahtuvaa osakkeiden sijoittamista yhtiöön oli A:n tuloverotuksessa käsiteltävä apporttiin rinnastuvana luovutuksena. A:n C Oy:öön näin sijoittamien osakkeiden luovutushinnaksi katsottiin niiden käypä arvo luovutushetkellä. Äänestys 4 – 1.

Verovuosi 2012.

Tuloverolaki 46 § 1 momentti (728/2004), 47 § 1 momentti (728/2004)

Perintö- ja lahjaverolaki 9 § 1 momentti (1144/2005) ja 3 momentti (463/1984) ja 21 § (1063/2007)

Ks. myös KHO 1998:27 ja KHO 2009:66

Päätös, jota valitukset koskevat

Helsingin hallinto-oikeus 7.9.2017 nro 17/0778/3

Asian aikaisempi käsittely

A on ilmoittanut myyneensä vuonna 2009 lahjana saamansa 125 000 B Oyj:n osaketta verovuonna 2012 C Oy:lle kauppahinnasta 2,79 euroa osakkeelta, yhteensä 348 758 euroa. A on ilmoittanut myytyjen osakkeiden hankintamenoksi 450 000 euroa ja osakkeiden luovutuksesta kertyneeksi tappioksi 101 242 euroa.

Verohallinto on toimittanut A:n verotuksen verovuodelta 2012 hänen ilmoituksensa mukaisesti.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on oikaisuvaatimuksessaan vaatinut, että A:n verotuksessa vahvistettu luovutustappio on poistettava ja että hänen tuloihinsa on luettava 368 437 euron suuruinen luovutusvoitto. Osakkeiden luovutushinta on määritettävä niiden käyvän arvon 4,35 euroa osakkeelta, yhteensä 543 750 euroa, mukaan, koska kysymyksessä on ollut apportin kaltainen luovutus yhtiölle, jonka osakkaana A on ollut. Koska yhtiölle on luovutettu vain omistusoikeus osakkeisiin, osakkeiden hankintamenoon ei voida lukea vuonna 2009 toimitetussa lahjaverotuksessa lahjoittajan pidättämän hallintaoikeuden arvoa, vaan hankintamenona on pidettävä lahjaverotuksessa osakkeiden omistusoikeudelle vahvistettua arvoa 227 813 euroa. Lisäksi hankintamenosta on vähennettävä A:n yhtiöltä saaman pääomapalautuksen määrä 52 500 euroa.

Verotuksen oikaisulautakunta on 11.3.2016 hyväksynyt Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön oikaisuvaatimuksen.

A on valituksessaan hallinto-oikeuteen vaatinut verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen kumoamista ja hänen verotuksensa toimittamista hänen antamansa veroilmoituksen mukaisesti.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on päätöksellään kumonnut verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen ja verovuodelta 2012 toimitetun verotuksen ja palauttanut asian Verohallinnolle veronalaisen luovutusvoiton uudelleen laskemista varten.

Hallinto-oikeus on, selostettuaan tuloverolain 46 §:n 1 momentin, 47 §:n 1 momentin (728/2004) ja 5 momentin sekä perintö- ja lahjaverolain 18 §:n 3 momentin, 9 §:n 1 momentin ja 3 momentin ja 10 §:n 3 momentin, korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisuja KHO 2009:66 ja KHO 1998:27 sekä Verohallinnon varojen arvostamisesta perintö- ja lahjaverotuksessa antamaa ohjetta dnro 763/36/2011 tuotto-oikeuden pidätyksen osalta, perustellut päätöstään seuraavasti:

Tosiseikat ja saatu selvitys

Valittaja on 19.1.2009 saanut lahjana isoisältään D:ltä 125 000 B Oyj:n osaketta. Lahjakirjan mukaan osakkeiden hallintaoikeus (tuotto- ja äänioikeus yhtiökokouksessa) on annettu valittajan äidille E:lle 19.1.2021 saakka. Verohallinnon 16.6.2009 toimittamassa lahjaverotuksessa valittajan lahjaksi saamien B Oyj:n osakkeiden arvoksi on katsottu 506 250 euroa ja hallintaoikeuden arvona on vähennetty 55 prosenttia eli 278 437,50 euroa, eli lahjan arvoksi on katsottu 227 813 euroa.

B Oyj on maksanut 17.4.2012 pääomanpalautusta 0,42 euroa/osake eli valittajalle on maksettu yhteensä 52 500 euroa. Valittaja on 6.6.2012 luovuttanut osakkeiden omistusoikeuden C Oy:lle, jonka osakas hän on. Luovutushinta on ollut 2,79 euroa/osake, kauppakirjan mukaan yhteensä 348 758 euroa. Valittajan ilmoittaman mukaan osakkeiden luovutuspäivän keskikurssi on ollut 6,09 euroa/osake, ja osakkeiden omistusoikeuden käypä arvo luovutushetkellä on ollut valittajan mukaan mainittu arvo vähennettynä hallintaoikeuden arvolla 2,42 euroa/osake (0,42 x ikäkerroin 5,75) eli 3,67 euroa/osake. Siten valittajan mukaan kysymys ei ole ollut lahjanluonteisesta kaupasta, kun luovutushinta on ollut yli 75 prosenttia käyvästä arvosta. Valittajan ilmoittama osakkeiden hankintameno on ollut 450 000 euroa. Verovuodelta 2012 toimitetussa verotuksessa osakkeiden luovutuksesta on tämän perusteella vahvistettu 101 242 euron luovutustappio.

Verohallinto on 21.3.2012 antanut perintö- ja lahjaverotusta koskevan ennakkoratkaisun nyt kysymyksessä olevasta järjestelystä. Ennakkoratkaisuna on lausuttu, että jos C Oy hankkii B Oyj:n osakkeita alihintaisella kaupalla osakkailtaan niin, että kauppahinta on enemmän kuin kolme neljäsosaa käyvästä arvosta, kauppahinnan ja käyvän arvon erotusta ei pidetä lahjana yhtiölle. Osakkeen käyvän arvon laskennassa huomioidaan osingonpidätyksen pääomitettu arvo vähennyksenä osakkeen arvossa. Edelleen ennakkoratkaisun mukaan osakkaan tekemä alihintainen kauppa käsitetään yhtiöoikeudellisesti pääomasijoitukseksi osakeyhtiöön ja rinnastetaan apporttimenettelyyn. Ratkaisussa on todettu, että tuloverotusta koskevalta osalta annetaan erikseen pyydettynä ennakkotieto. Ennakkoratkaisusta ilmenee, että C Oy:llä on kaikkiaan 15 osakkeenomistajaa, joiden osakeomistuksen määrä vaihtelee 300 osakkeesta 18 000 osakkeeseen.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on oikaisuvaatimuksessaan katsonut, että kysymyksessä olevaan tilanteeseen soveltuu tapauksesta KHO 2009:66 ilmenevä oikeusohje, jonka mukaan alihintainen luovutus osakeyhtiölle rinnastuu apporttiin, jolloin luovutusvoittoa laskettaessa osakkeiden luovutushintana pidetään niiden käypää arvoa luovutushetkellä. Oikeudenvalvontayksikön mukaan luovutetun omaisuuden käypää arvoa laskettaessa on huomioitava pidätetty hallintaoikeus, joka lasketaan arvioiden tuotto-oikeuden arvoksi viisi prosenttia varallisuuden käyvästä arvosta ja käyttämällä Verohallinnon ohjeen mukaista ikäkerrointa 5,75, kun täysiä vuosia on jäljellä kahdeksan. Oikeudenvalvontayksikön käsityksen mukaan luovutuspäivän keskikurssi on ollut 6,10 euroa/osake. Siten hallintaoikeuden käypä arvo on oikeudenvalvontayksikön esittämän mukaan 1,75 euroa/osake (6,10 x 0,05 x 5,75) ja omistusoikeuden käypä arvo 4,35 euroa/osake (6,10 – 1,75). Edelleen oikeudenvalvontayksikön mukaan, kun hallintaoikeus on kaupantekohetkellä ja sen jälkeen ollut valittajan äidillä, hankintamenona voidaan vähentää vain omistusoikeuteen kohdistuva osuus osakkeiden arvosta lahjoitushetkellä (227 813 euroa) vähennettynä pääomanpalautuksella (52 500 euroa) eli yhteensä 175 313 euroa.

Valittaja on tapaukseen KHO 1998:27 vedoten katsonut, että lahjoitushetken aikainen lahjoitettujen osakkeiden käypä arvo tulee kokonaisuudessaan huomioida osakkeiden hankintamenona, eikä hankintamenosta tule vähentää hallintaoikeuden arvoa.

Verotuksen oikaisulautakunta on valituksenalaisessa päätöksessä Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön oikaisuvaatimuksen hyväksyen katsonut B Oyj:n osakkeiden omistusoikeuden käyväksi arvoksi hallintaoikeuden arvon vähentämisen jälkeen 4,35 euroa/osake eli yhteensä 543 750 euroa ja hankintamenoksi 175 313 euroa. Oikaisulautakunta on katsonut, että osakkeiden luovutushinta 2,79 euroa/osake on ollut alihintainen eli alle kolme neljäsosaa käyvästä arvosta ja siten luovutus on apporttiin rinnastuva sijoitus ja luovutusvoiton laskennassa luovutushintana käytetään käypää arvoa. Edelleen oikaisulautakunnan päätöksen mukaan, kun valittaja on luovuttanut vain osakkeiden omistusoikeuden, ainoastaan se osa lahjaverotuksessa vahvistetusta arvosta, joka liittyy itse omistusoikeuteen, voidaan vähentää hankintamenona luovutushinnasta.

Oikeudellinen arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Asiassa on arvioitavana valittajan C Oy:lle luovuttamien B Oyj:n osakkeiden omistusoikeuden luovutuksesta syntyneen luovutustappion tai -voiton määrä.

Osakkeiden luovutushinta

B Oyj:n kotisivujen kurssitietojen perusteella osakkeiden keskikurssi on luovutuspäivänä 6.6.2012 ollut 6,09 euroa/osake, josta tulee osakkeiden omistusoikeuden käyvän arvon määrittämiseksi vähentää pidätetyn hallintaoikeuden käypä arvo.

Osakkeiden hallintaoikeuden käypänä arvona pidetään varojen arvostamisesta perintö- ja lahjaverotuksessa annetun Verohallinnon ohjeen mukaisesti ensisijaisesti vakiintuneen osingonjakokäytännön mukaista osinkoa. Ohjeen mukaan osakkeen tuotto-oikeuden vuotuisarvo lasketaan 3–5 edellisen vuoden toteutuneen osingonjaon perusteella. Kolmen vuoden tarkastelujaksoa voidaan käyttää esimerkiksi silloin, kun vuosittainen osingonjakokäytäntö on ollut jo pitkään vakiintunutta, ja viittä vuotta puolestaan tilanteessa, jossa osingon määrä on vuosittain merkittävästi vaihdellut. Jos tuottoa ei voida määritellä, arvioidaan tuotto viideksi prosentiksi varallisuuden käyvästä arvosta.

B Oyj:n osingonjako on ollut tarkasteluajankohtaa edeltävinä viitenä vuotena joka vuosi 0,42 euroa/osake. Hallinto-oikeus toteaa, että osakkeiden hallintaoikeuden arvo tulee tässä tilanteessa laskea vakiintuneen osingonjakokäytännön mukaisesti. Hallintaoikeuden käyväksi arvoksi tulee näin ollen 2,415 euroa/osake (0,42 x 5,75) ja omistusoikeuden käyväksi arvoksi 3,675 euroa/osake (6,09 – 2,415) eli valittajan myymien 125 000 osakkeen osalta yhteensä 459 375 euroa. Valittajan luovutuksesta saama kauppahinta on kauppakirjan mukaan ollut 348 758 euroa, joka vastaa 75,9 prosenttia osakkeiden omistusoikeuden käyvästä arvosta. Luovutushintaan ei näin ollen sisälly perintö- ja lahjaverolain 18 §:n 3 momentin mukaisesti lahjaksi katsottavaa osuutta.

Asiassa on kuitenkin arvioitava korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisun KHO 2009:66 mahdollista vaikutusta. Kyseisessä, ennakkoratkaisuasiaa koskevassa päätöksessä korkein hallinto-oikeus katsoi, että henkilön luovuttaessa osakkeita perustamalleen osakeyhtiölle käyvän arvon alittavaan hintaan, oli luovutusta pidettävä apporttiin rinnastettavana. Nyt käsillä oleva tapaus poikkeaa kuitenkin merkittävästi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä kuvatusta. Luovutuksensaajana olevalla C Oy:llä on asiakirjoista ilmenevän mukaisesti 15 osakkeenomistajaa, joista valittaja on yksi. Saadun selvityksen mukaan osakkaiden omistusosuudet ovat erisuuruisia. Kun otetaan huomioon valittajan asema luovutuksensaajana olevassa osakeyhtiössä sekä tuloverolain 47 §:n 5 momentin ja perintö- ja lahjaverolain 18 §:n 3 momentin säännökset, ei korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisusta ilmenevän oikeusohjeen ole perusteltua tulkita soveltuvan valittajan tilanteeseen. Luovutusta ei näin ollen tule pitää apporttiin rinnastuvana. Luovutusvoittoa tai -tappiota laskettaessa luovutushintana on käytettävä toteutunutta luovutushintaa eli 348 758 euroa.

Hankintameno

Edelleen asiassa on kysymys siitä, miten luovutettujen osakkeiden hankintameno lasketaan, kun valittaja on saanut lahjaksi ainoastaan osakkeiden omistusoikeuden ja luovutuksen jälkeenkin osakkeiden hallintaoikeus on säilynyt valittajan äidillä.

Valittajan isoisän lahjoittaessa osakkeet valittajalle hallintaoikeuden arvoksi on lahjaverotusta toimitettaessa arvostettu 278 437,50 euroa ja valittajalle lahjoitettujen osakkeiden lahjaverotettavaksi eli lahjan arvoksi on katsottu osakkeiden arvo hallintaoikeuden arvolla vähennettynä eli 227 813 euroa (506 250 – 278 437,50).

Tilanne on erilainen kuin korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 1998:27, jossa kysymys oli perintöverotuksesta ja siihen liittyvästä vähennyserästä, jota ei vähennetty kiinteistön arvosta, vaan koko perilliselle tulevan omaisuuden arvosta. Tapauksessa lesken kiinteistöön kohdistunut hallintaoikeus oli siirtynyt kiinteistön sijaan tulleen asunto-osakeyhtiön osakkeisiin ja kiinteistö oli myyty luovutuksensaajalle vapaana hallintaoikeudesta. Valittaja on saanut lahjaksi osakkeet, joista hallintaoikeus on pidätetty, ja hän on maksanut lahjaverot hallintaoikeudella vähennetystä lahjan arvosta. Hän on myös luovuttanut osakkeet siten, että pidätetty hallintaoikeus ei ole ollut luovutuksen kohteena.

Luovutusvoiton/-tappion määrää laskettaessa osakkeiden hankintamenoksi on näin ollen ja tuloverolain 47 §:n 1 momentissa säädetyn mukaisesti tullut katsoa tämä vastikkeetta saadun osakkeiden omistusoikeuden lahjaverotuksessa käytetty verotusarvo, joka on ollut lahjoituksen kohteena ja joka myös nyt on luovutuksen kohteena, eikä hankintamenoon ole tullut lukea hallintaoikeuden arvoa. Hankintamenosta on edelleen tullut vähentää pääomanpalautuksen (52 500 euroa) määrä.

Yhteenveto

Kun asiassa ei ole näytetty, että osakkeiden omistusoikeuden hankintameno olisi laskettu virheellisesti, verotuksen oikaisulautakunnan päätöstä ei ole tältä osin syytä muuttaa. Kun hallinto-oikeudella kuitenkin on ollut luovutusvoittoverotuksessa käytettävästä luovutushinnasta eri käsitys kuin verotuksen oikaisulautakunnalla, hallinto-oikeus kumoaa verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen ja verovuodelta 2012 toimitetun verotuksen ja palauttaa asian Verohallinnolle veronalaisen luovutusvoiton uudelleen laskemiseksi.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Outi Niemi, Laura Palmu ja Outi Siimes. Esittelijä Emmi Aakula.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A:n valitus

A on hakenut valituslupaa ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan luovutettujen osakkeiden hankintamenoa koskevalta osalta ja että luovutettujen osakkeiden hankintamenona pidetään vuonna 2009 lahjaverotuksessa vahvistettua verotusarvoa ilman hallintaoikeusvähennystä.

A on perustellut vaatimustaan muun ohella seuraavasti:

Tuloverolaissa ei ole nimenomaisia säännöksiä siitä, miten hallintaoikeuden pidätys vaikuttaa vastikkeetta saadun omaisuuden hankintamenoon. Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan KHO 1998:27 kuitenkin katsonut, että perintönä saadun omaisuuden hankintamenoksi katsotaan perintöverotuksessa käytetty verotusarvo tuloverolain 47 §:n 1 momentin mukaisesti. Vuosikirjaratkaisussa ei rajata henkilöpiiriä tai tilanteita, vaan siinä todetaan yleisesti hankintamenon määräytyvän ilman hallintaoikeusvähennystä. Vakiintuneesti on katsottu, että samoja periaatteita tulee soveltaa myös lahjana saadun omaisuuden osalta. Jos täyttä verotusarvoa ei hyväksyttäisi hankintamenoksi, lahjana annetun omaisuuden hallintaoikeuden pidättämiseen kohdistuva osuus hankintamenosta jäisi vähentämättä. Asia on myös luottamuksensuojaa koskevien periaatteiden nojalla ratkaistava verovelvollisen eduksi.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastineen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:

Tuloverolain 46 §:n 1 momentissa omaisuuden hankintamenolla tarkoitetaan sen saman omaisuuserän hankintamenoa, joka on ollut luovutuksen kohteena ja jota vastaavan kauppahinnan luovuttaja on saanut. Verovelvollinen on 19.1.2009 saanut lahjaksi pelkästään B Oyj:n osakkeiden omistusoikeuden. Lahjaverotuksessa vahvistettu lahjan arvo, joka siis vastaa myös osakkeisiin kohdistuvaa omistusoikeuden arvoa, on 6.6.2012 luovutettuihin osakkeisiin kohdistuva tuloverolain 47 §:n 1 momentissa tarkoitettu hankintameno. Vuosikirjaratkaisussa KHO 1998:27 tarkoitetussa tilanteessa kuolinpesän tuloksi luettiin sen sijaan kiinteistön puoliosuuden koko luovutushinta, jolloin oli perusteltua, että hankintamenona vähennettiin vastaavasti perintöverotuksessa kiinteistön puoliosuudelle vahvistettu arvo.

Verohallinnon julkaisemissa ohjeissa ei ole otettu nimenomaista kantaa nyt käsillä olevan kaltaiseen tilanteeseen. Ainakaan luottamuksensuojan soveltamisedellytys siitä, että verovelvollinen olisi toiminut joko viranomaisen omaksuman käytännön tai sen antamien ohjeiden mukaisesti, ei täyty käsillä olevassa asiassa.

A on antanut vastaselityksen.

2. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on hakenut valituslupaa ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan osakkeiden luovutushintaa koskevalta osalta. Verovelvollisen 6.6.2012 luovuttamien 125 000 B Oyj:n osakkeen omistusoikeuden luovutushintana on käytettävä hallinto-oikeuden ratkaisussa vahvistettua osakkeiden omistusoikeuden käypää arvoa. Tällöin luovutuksesta kertyy 284 062 euron määräinen luovutusvoitto.

Oikeudenvalvontayksikkö on esittänyt vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisun KHO 2009:66 perusteella esillä oleva luovutus rinnastuu apporttisijoitukseen ja luovutushintana pidetään käypää arvoa siitä huolimatta, miten paljon alle käyvän arvon jäävästä kauppahinnasta omaisuus luovutetaan. Verovelvollisen luovuttamien osakkeiden käypänä arvona voidaan pitää 3,675 euroa osakkeelta. Tuloverolain 47 §:n 5 momentti ja perintö- ja lahjaverolain 18 §:n 3 momentti eivät tule sovellettaviksi nyt käsillä olevassa asiassa, koska alihintainen luovutus yhtiölle, jonka osakkeita luovuttaja omistaa, on apporttiin rinnastettava sijoitus.

Asiassa annetun selvityksen mukaan kaikki C Oy:n osakkaat, jotka ovat 19.1.2009 saaneet B Oyj:n osakkeita lahjaksi, ovat myyneet B Oyj:n osakkeet samalla tavalla alihintaisesta kauppahinnasta C Oy Ab:lle. Tämä osoittaa, että osakkeita luovuttaneiden serkusten on ollut tarkoitus tehdä apporttiin rinnastettava sijoitus yhtiöön, jonka osakkeita he omistavat. Sillä, onko alihintaisen luovutuksen saavassa yhtiössä kolme vai 15 osakasta, ei ole merkitystä, kun kaikkien osakkaiden on tarkoitus luovuttaa yhtiölle omaisuutta samalla tavalla alihintaan.

A on antanut vastineen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä ja esitetty muun ohella seuraavaa:

Tuloverolain 47 §:n 5 momentin mukaisesti kauppahinnan ylittäessä kolme neljäsosaa luovutetun omaisuuden käyvästä arvosta kauppahintaa ei tule jakaa erikseen vastikkeelliseen ja vastikkeettomaan osaan. Osakkaan yhtiölle tekemän luovutuksen rinnastaminen apporttiin kaventaisi perusteettomasti edellä mainitun säännöksen soveltamisalaa ja toisaalta laventaisi huomattavasti apportin käsitettä.

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisu ei sovellu nyt esillä olevaan tilanteeseen. Vuosikirjaratkaisussa on kyse uuden yhtiön osakkeiden merkitsemisestä ja olosuhteet poikkeavat muutoinkin. Vuosikirjaratkaisusta ei myöskään käy ilmi, oliko suunniteltu kauppahinta kolme neljäsosaa käyvästä arvosta vai alempi. Siten päädyttäisiin lain systematiikan kannalta ristiriitaiseen lopputulokseen, mikäli luovutusta pidettäisiin aina apporttina, kun osakas luovuttaa yhtiölle omaisuutta alle omaisuuden käyvän arvon jäävästä kauppahinnasta. Verovelvollisen ja yhtiön välisessä luovutuksessa ei myöskään ole ollut apportille tunnusomaisia piirteitä, koska kysymys on ollut vastikkeellisesta luovutuksesta, jonka vastikkeeksi on kauppasopimuksessa sovittu lähes käypä arvo. Asiassa ei myöskään ole missään vaiheessa vedottu veronkiertämissäännöksen soveltamiseen.

Yhtiölle on kerralla luovutettu suuri määrä osakkeita pörssin ulkopuolella tapahtuvassa kaupassa. Tällaisen suuren osakekaupan käypää arvoa ei voida suoraan rinnastaa luovutuspäivän keskikurssiin. Koska luovutettuihin osakkeisiin kohdistuu pidätetty hallintaoikeus, mahdollista ostajapiiriä voidaan pitää tavanomaistakin suppeampana.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastaselityksen, joka on annettu A:lle tiedoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvat ja tutkinut asiat. Valitukset hyväksytään. Korkein hallinto-oikeus vahvistaa, että A:n luovuttamien osakkeiden vähennyskelpoiseen hankintamenoon on luettava vuonna 2009 toimitetussa lahjaverotuksessa vahvistetun hallintaoikeuden arvo ja että osakkeiden luovutushintana on pidettävä niiden luovutushetken käypää hintaa. Korkein hallinto-oikeus ei ota välittömästi ratkaistavakseen, miten A:n verotus on edellä esitetty huomioon ottaen toimitettava, vaan kumoaa hallinto-oikeuden ja verotuksen oikaisulautakunnan päätökset sekä toimitetun verotuksen ja palauttaa asian Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

Sovellettavat säännökset ja niiden esitöitä

Tuloverolain 46 §:n 1 momentin (728/2004) mukaan omaisuuden luovutuksesta saadun voiton määrä lasketaan siten, että luovutushinnasta vähennetään omaisuuden hankintamenon poistamatta olevan osan ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä. Muun verovelvollisen kuin yhteisön tai avoimen yhtiön taikka kommandiittiyhtiön saamasta luovutushinnasta vähennettävä määrä on kuitenkin aina vähintään 20 prosenttia ja, jos luovutettu omaisuus on ollut luovuttajalla vähintään 10 vuoden ajan, vähintään 40 prosenttia luovutushinnasta.

Tuloverolain 47 §:n 1 momentin (728/2004) mukaan omaisuuden hankintamenoon luetaan myös omaisuuden perusparannusmenot verovelvollisen omistusaikana. Vastikkeetta saadun omaisuuden hankintamenoksi katsotaan perintö- ja lahjaverotuksessa käytetty verotusarvo. Hankintameno lasketaan kuitenkin lahjoittajan hankintamenosta, jos lahjansaaja luovuttaa saamansa omaisuuden ennen kuin lahjoituksesta on kulunut yksi vuosi.

Saman pykälän 5 momentin (728/2004) mukaan, jos omaisuus on luovutettu käypää arvoa alempaan hintaan siten, että kysymys on perintö- ja lahjaverolain 18 §:n 3 momentissa tarkoitetusta lahjanluonteisesta kaupasta, luovutus jaetaan maksetun hinnan ja käyvän arvon suhteen perusteella vastikkeelliseen ja vastikkeettomaan osaan. Vastikkeellisesti luovutetun osuuden hankintamenoksi katsotaan siihen kohdistuva osa omaisuuden hankintamenosta.

Tuloverolain esitöiden (HE 96/2004 vp) mukaan, jos luovutettu omaisuus on saatu perintönä tai lahjana, omaisuuden hankintamenoksi katsotaan tuloverolain 47 §:n 1 momentin mukaan perintö- ja lahjaverotuksessa käytetty verotusarvo. Perittävän tai lahjanantajan omistusaikana kertynyt arvonnousu jää näin ollen luovutusvoittona verottamatta. Esityksessä on ehdotettu, että luovutusvoittoa laskettaessa käytettäisiin lahjoittajan hankintamenoa, jos omaisuus on luovutettu ennen kuin tietty aika on kulunut lahjoituksesta.

Perintö- ja lahjaverolain 9 §:n 1 momentin (1144/2005) mukaan perintöveron perusteeksi pannaan se käypä arvo, mikä omaisuudella oli verovelvollisuuden alkaessa. Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa. Saman pykälän 3 momentin (463/1984) mukaan verovelvolliselle tulevan omaisuuden arvosta saadaan niin ikään vähentää sellaisten velvoitusten arvo, joiden nojalla verovelvollisen tulee kertakaikkiaan tahi aika-ajoin toimittaa toiselle rahanarvoinen suoritus taikka antaa toisen jollakin tavoin käyttää hyväkseen verovelvollisen omaisuutta, mikäli tämä ei saa siitä vastiketta.

Perintö- ja lahjaverolain esitöiden (HE 144/2005 vp) mukaan 9 pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että siinä todettaisiin perintö- ja lahjaverotuksen varojen arvostamista koskeva perussääntö, jonka mukaan perintöveron perusteeksi pannaan käypä arvo verovelvollisuuden alkamishetkellä. Käypänä arvona pidettäisiin todennäköistä luovutushintaa. Ehdotus liittyy 10 §:ään ehdotettuun muutokseen. Esitöissä on lain 10 §:n osalta todettu, että pykälän sisältämä, muuttuneen oikeuskäytännön myötä harhaanjohtavaksi käynyt säännös, jonka mukaan omaisuus arvioidaan tulo- ja omaisuusverotuksessa noudatettavien perusteiden mukaan, poistettaisiin laista. Omaisuuden arvostaminen perintö- ja lahjaverotuksessa on vakiintuneesti ja pitkään perustunut käyvän arvon periaatteeseen. Poistettavan säännön sijaan pykälän 1–3 momenteiksi otettaisiin varallisuusverolain 31–33 §:iin sisältyvät säännökset korottoman saamisen, nautintaoikeuden ja määrävuotisen edun arvosta.

Perintö- ja lahjaverolain 21 §:n (1063/2007) mukaan mitä 9–11 ja 15 §:ssä säädetään perinnöstä ja testamentista, koskee myös lahjaa.

Asiassa esitetty selvitys

A on 19.1.2009 saanut isoisältään D:ltä lahjana 125 000 B Oyj:n osaketta. Lahjakirjan mukaan osakkeiden tuotto- ja äänioikeus yhtiökokouksessa on annettu A:n äidille E:lle ja A on saanut vapaasti hallinnoida omaisuutta osinkotuottoa lukuun ottamatta 19.1.2021 saakka. Verohallinnon 16.6.2009 toimittamassa lahjaverotuksessa A:n lahjaksi saamien B Oyj:n osakkeiden arvoksi on katsottu 506 250 euroa, josta hallintaoikeuden arvona on vähennetty 278 437,50 euroa. A:n saaman veronalaisen lahjan arvoksi on siten katsottu 227 813 euroa.

A on 6.6.2012 luovuttanut lahjana saamiensa osakkeiden omistusoikeuden C Oy:lle. A on kaupantekohetkellä ollut yhtiön osakas. Yhtiö on maksanut tällöin A:lle kauppahintana 2,79 euroa osakkeelta, yhteensä 348 758 euroa. B Oyj:n osakkeiden luovutuspäivän keskikurssi on ollut 6,09 euroa osakkeelta.

C Oy on A:n kanssa tekemänsä osakekaupan yhteydessä ostanut ainakin yhdeksältä muulta henkilöosakkaaltaan näiden omistamat B Oyj:n osakkeet. A ja muut myyjät ovat omistaneet eri suuruisia määriä B Oyj:n osakkeita. He eivät ole omistaneet B Oyj:n ja C Oy:n osakkeita samassa suhteessa.

Oikeudellinen arviointi

Osakkeiden hankintameno

Asiassa on ratkaistava, mikä on esillä olevien B Oyj:n osakkeiden tuloverolain 47 §:n 1 momentissa (728/2004) tarkoitettu lahjaverotuksessa käytetty verotusarvo.

Korkein hallinto-oikeus on perintönä saadun omaisuuden hankintamenon ja perintönä saatuun kiinteistöön kohdistuneen lesken elinikäisen asumisoikeuden osalta vuosikirjaratkaisussaan KHO 1998:27 todennut, että perintö- ja lahjaverolain 9 §:n 1 momentin (520/1959) mukaan perintöveron perusteeksi pannaan se arvo, mikä omaisuudella oli verovelvollisuuden alkaessa, ja että saman pykälän 2 ja 3 momentissa luetellaan eräitä eriä, jotka saadaan perintöverotusta toimitettaessa lukea perinnön arvon vähennykseksi. Perinnön arvosta saadaan muun ohella vähentää perinnönjättäjän puolison saaman perintökaaren 3 luvun 1 a §:ssä tarkoitetun hallintaoikeuden arvo. Korkein hallinto-oikeus on katsonut, että hallintaoikeuden arvo on perintöverotukseen liittyvä erillinen vähennyserä, joka otetaan huomioon perintöveroa laskettaessa ja vähennetään perilliselle tulevan omaisuuden arvosta eikä kyseessä olleen, perintönä saadun kiinteistön arvosta. Korkein hallinto-oikeus on edelleen katsonut, ettei hallintaoikeuden arvo vaikuta sen arvon vahvistamiseen, jota on pidettävä kiinteistön verotusarvona, minkä vuoksi hallintaoikeuden arvolla ei voida pienentää kyseessä olleen, perintönä saadun kiinteistön hankintamenon määrää verotettavaa luovutusvoittoa tuloverolain 45 ja 46 §:n mukaan vahvistettaessa.

Perintö- ja lahjaverolain 21 §:n nojalla se, mitä lain 9 §:ssä säädetään perinnöksi saatavan omaisuuden arvostamista, koskee myös lahjan arvostamista. Näin ollen korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa KHO 1998:27 esille tuodut omaisuuden perintöverotuksessa arvostamiseen liittyvät seikat koskevat myös omaisuuden arvostamista lahjaverotuksessa. Tältä osin merkitystä ei ole sillä, että perintö- ja lahjaverolain 9 §:n 1 momenttia on vuosikirjaratkaisun KHO 1998:27 antamisen jälkeen muutettu lailla 1144/2005, koska säännöksen edellä selostettujen esitöiden (HE 144/2005 vp) mukaan omaisuuden arvostaminen perintö- ja lahjaverotuksessa oli ennen lakimuutosta perustunut vakiintuneesti ja pitkään käyvän arvon periaatteeseen ja koska lakimuutos ei siten ole tosiasiassa muuttanut vallinnutta oikeustilaa.

Tämän vuoksi D:n pidättämän B Oyj:n osakkeiden hallintaoikeuden arvo on lahjaverotukseen liittyvä erillinen vähennyserä, joka otetaan huomioon lahjaveroa laskettaessa ja vähennetään lahjansaajalle tulevan lahjan arvosta eikä yksittäisen lahjana saadun omaisuuserän arvosta. Siten hallintaoikeuden arvo on luettava osakkeiden hankintamenoon, kun vahvistetaan osakkeista A:lle kertyneen luovutusvoiton määrä.

Osakkeista saatu luovutushinta

Kun otetaan huomioon B Oyj:n osakkeiden kaupantekopäivän mukainen keskikurssi ja osakkeisiin kohdistuva hallintaoikeus, A:n on katsottava myyneen osakkeet C Oy:lle kauppahinnasta, joka on jäänyt alle osakkeiden käyvän arvon. Alihintaisen kauppahinnan muodossa tapahtuvaa osakkeiden sijoittamista yhtiöön on A:n tuloverotuksessa käsiteltävä apporttiin rinnastuvana luovutuksena. A:n C Oy:öön näin sijoittamien osakkeiden luovutushinnaksi hänen tuloverotuksessaan katsotaan osakkeiden käypä arvo luovutushetkellä.

Tuloverolain 47 §:n 5 momentti (728/2004) koskee lahjanluontoisella kaupalla hankitun omaisuuden hankintamenon määrittämistä ostajan tuloverotuksessa. Näin ollen säännöksellä ei ole merkitystä, kun arvioidaan, mikä on A:lle tuloverolain 46 §:n 1 momentin (728/2004) nojalla kertyvän luovutushinnan määrä, kun hän luovuttaa lahjana saamiaan osakkeita alle käyvän hinnan olevasta kauppahinnasta.

Johtopäätös

Edellä esitetyn perusteella A:n C Oy:lle luovuttamien osakkeiden hankintamenoon on A:n verovuonna 2012 saaman luovutusvoiton määrää laskettaessa luettava se hallintaoikeuden arvo, joka osakkeiden arvosta on vähennetty, kun A:n saamaa osakelahjaa koskeva lahjaverotus on toimitettu. Luovutettujen osakkeiden luovutushintana on pidettävä niiden käypää arvoa luovutushetkellä. Korkein hallinto-oikeus ei ota välittömästi ratkaistavakseen, mikä on ollut A:n C Oy:lle luovuttamien osakkeiden käypä arvo luovutushetkellä, vaan korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden ja verotuksen oikaisulautakunnan päätökset sekä toimitetun verotuksen ja palauttaa asian Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Mikko Pikkujämsä, Janne Aer, Vesa-Pekka Nuotio ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Katja Syväkangas.

Äänestyslausunnot ja esittelijän eriävä mielipide

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Mikko Pikkujämsän äänestyslausunto:

”Valituslupien myöntämisen ja osakkeiden hankintamenon osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö. Siltä osin kuin asiassa on Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen johdosta kysymys osakkeiden luovutushinnasta, lausun seuraavaa.

En vahvista, että osakkeiden luovutushintana on pidettävä niiden luovutushetken käypää hintaa. Kumoan hallinto-oikeuden ja verotuksen oikaisulautakunnan päätökset sekä toimitetun verotuksen ja palautan asian Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi sen selvittämiseksi, onko A:lle syntynyt luovutusvoittoa ja miten hänen verotustaan on tältä osin muutettava.

Perusteluinani totean, että tuloverolain 29 §:n 1 momentin mukaan veronalaista tuloa voi muodostua vain verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamista tuloista. Alihintaisen kauppahinnan muodossa tapahtuvaa osakkeiden sijoittamista yhtiöön voidaan käsitellä apporttiin rinnastuvana luovutuksena vain, mikäli A:n voidaan katsoa saaneen luovutuksesta vastiketta yli rahassa maksetun kauppahinnan. Muussa tapauksessa puuttuu sellainen kauppahinnan ylittävä rahanarvoinen etuus, josta verotettavaa tuloa voi muodostua.

Aiemmassa oikeuskäytännössä apporttiin rinnastuvaksi on katsottu tilanne, jossa henkilö on luovuttanut omistamansa osakkeet käyvän arvon alittavaan hintaan kokonaan omistamalleen hallinnointiyhtiölle (KHO 2009:66). Tällaisessa tilanteessa on selvää, että osakkeiden käyvän arvon ja käytetyn kauppahinnan välinen erotus koituu luovuttajan hyödyksi luovutuksensaajana olevan hallinnointiyhtiön osakkeiden arvonnousun muodossa.

Nyt käsillä olevassa tilanteessa A:n omistusosuus C Oy:ssä on vähäinen (1,25 prosenttia). Samalla hänen tämä omistusosuutensa on pienempi kuin hänen suhteellinen osuutensa niiden B Oyj:n osakkeiden yhteismäärästä, jotka A ja muut myyjät ovat luovuttaneet C Oy:lle. Asiassa on jäänyt toistaiseksi selvittämättä, onko C Oy:n osakkaiden kesken solmittu osakassopimus tai toteutettu jokin muu sellainen järjestely, jonka johdosta voidaan katsoa, että osakkeiden käyvän arvon ja käytetyn kauppahinnan välinen erotus on koitunut juuri A:n eikä C Oy:n muiden osakkeenomistajien hyödyksi. Ellei tällaista järjestelyä ole toteutettu, mainitun erotuksen lukemiselle osaksi A:n saamaa luovutushintaa ei ole perusteita.”

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Janne Aerin äänestyslausunto, johon oikeusneuvos Irma Telivuo yhtyi:

”Hylkään A:n valituslupahakemuksen. Velvollisena lausumaan pääasiasta katson, ettei hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen A:n valituksen osalta ole perusteita.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituslupahakemuksen ja valituksen osalta olen samalla kannalla kuin enemmistö.”

Asian esittelijän oikeussihteeri Katja Syväkankaan esitys asian ratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin oikeusneuvos Janne Aerin äänestyslausunto.

 
Julkaistu 12.4.2019