KHO:2019:55

Ympäristölupa – Vesitalouslupa – Ydinvoimalaitos – Hanhikivi – Ympäristövaikutusten arviointimenettely – Arviointimenettelyn riittävyyden arviointi lupa-asian muutoksenhaussa – Toiminnanharjoittajan selvilläolovelvollisuus – Kalakantoihin kohdistuva erityinen selvitys

Vuosikirjanumero: KHO:2019:55
Antopäivä: 17.4.2019
Taltionumero: 1569
Diaarinumero: 373/1/18 ja 376/1/18
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2019:55

Fennovoima Oy:n hankkeessa oli kysymys ydinenergialaissa (990/1987) tarkoitetun ydinvoimalaitoksen ja siihen liittyvien muiden rakennusten ja rakenteiden rakentamisesta Pyhäjoen Hanhikiven niemen alueelle. Ydinvoimalaitoksen rakentaminen edellytti hankkeen käsittelyä muun ohella maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa kaavoitusmenettelyissä ja lupamenettelyssä sekä ydinenergialain, ympäristönsuojelulain, vesilain ja kemikaalilain mukaisissa lupamenettelyissä. Ydinvoimalaitoksen ympäristövaikutusten arviointimenettely oli toteutettu vuosina 2013 ja 2014. Hankkeelle myönnettyä ympäristö- ja vesitalouslupaa koskevassa muutoksenhaussa oli valitusten johdosta muun ohella arvioitava, oliko ympäristövaikutusten arviointimenettely suoritettu puutteellisesti.

Ympäristövaikutusten arviointi oli otettava huomioon kaikissa hanketta koskevissa lupapäätöksissä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 13 §:n edellyttämällä tavalla. Ydinvoimalaitoksen ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa oli kuvattu laitoksen toimintaa ja arvioituja ympäristövaikutuksia. Ydinpolttoaineen loppusijoitusta ja kuljetusta loppusijoitukseen oli tarkasteltu ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa riittävällä tarkkuudella, kun otettiin huomioon näiden toimintojen merkitys nyt kysymyksessä olevan Hanhikiven niemelle rakennettavaksi suunnitellun ydinvoimalaitoksen ympäristö- ja vesitalousluvan kannalta. Tämän vuoksi ydinvoimalaitoksen ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ei ollut suoritettu olennaisilta osin puutteellisesti sillä perusteella, että ydinpolttoaineen loppusijoitus oli pääosin erotettu käsiteltäväksi myöhemmin erillisessä arviointimenettelyssä. Arviointimenettelyä ei ollut suoritettu puutteellisesti myöskään sillä perusteella, että ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa kuvatuista hankkeen vaikutuksista oli esitetty tarkempia tietoja hankkeen myöhemmissä lupamenettelyissä.

Puheena olevassa ydinvoimalaitoksen ympäristö- ja vesitalouslupaa koskevassa asiassa oli kysymys myös toiminnanharjoittajan selvilläolovelvollisuuden laajuudesta sekä lupamääräyksissä asetetuista toiminnassa käytettäviä kemikaaleja ja toiminnan kalakantoihin kohdistuvia vaikutuksia koskevista selvitysvelvoitteista.

Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994) 10 §, 13 §, 17 §

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 6 §, 54 §, 57 §

Vesilaki (587/2011) 3 luku 14 §

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 20.12.2017 nro 17/0416/2

Asian aikaisempi käsittely

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on 15.6.2016 ympäristönsuojelulain (527/2014) ja vesilain (587/2011) nojalla tekemällään päätöksellä nro 91/2016/1 myöntänyt Fennovoima Oy:lle ympäristö- ja vesitalousluvan Pyhäjoen ja Raahen kuntien alueelle Hanhikiven niemelle sijoittuvan ydinvoimalaitoksen toimintaa varten.

Ympäristölupa

Ympäristölupa on myönnetty ydinvoimalaitoksen toimintaan. Lupa koskee, ellei toimintaa ole lupamääräyksistä ilmenevästi rajoitettu tai muutettu, hakemuksen mukaista ja laajuista energian tuotantoa ydinvoimalaitoksella, apuhöyrykattiloilla ja dieselgeneraattoreilla, jäähdytysveden purkurakenteita, jäähdytysveden johtamista Perämereen ja näitä palvelevia toimintoja.

Toiminnasta yleiselle ja yksityiselle kalatalousedulle aiheutuvien kalasto- ja kalastusvahinkojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi aluehallintovirasto on määrännyt kalatalousvelvoitteen ja jäähdytysveden purkurakenteiden rakentamisen ajaksi kalatalousmaksun.

Aluehallintovirasto on määrännyt päätöksen mukaisesta lämpökuormasta johtuvasta vesistön pilaantumisesta kaupalliselle kalastukselle aiheutuvien vahinkojen korvaamista koskevan asian myöhemmin ratkaistavaksi ja velvoittanut hakijan asettamaan vakuuden lupamääräyksestä 49 ilmenevästi.

Aluehallintovirasto on määrännyt päätöksen mukaisesta lämpökuormasta johtuvasta vesistön pilaantumisesta kiinteistöjen virkistyskäytölle aiheutuvien vahinkojen korvaamista koskevan asian myöhemmin ratkaistavaksi ja velvoittanut hakijan asettamaan vakuuden lupamääräyksestä 50 ilmenevästi.

Vesitalouslupa

Vesitalouslupa on myönnetty jäähdytysveden johtamiseen Perämerestä ydinvoimalaitoksen käyttöön hakemukseen liitetyn suunnitelman mukaisesti. Jäähdytysvesi otetaan Hanhikiven niemen eteläpuolen satama-altaasta aluehallintoviraston 10.7.2015 antaman päätöksen nro 54/2015/2 nojalla rakennettavien vedenottorakenteiden kautta.

Hankkeesta yleiselle ja yksityiselle kalatalousedulle aiheutuvien kalasto- ja kalastusvahinkojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi on määrätty kalatalousvelvoite. Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu muuta toimenpitein estettävää tai vesilain mukaan korvattavaa edunmenetystä.

Lupamääräykset

Aluehallintoviraston päätökseen ovat sisältyneet lupamääräykset 1–50, joista lupamääräykset 1–8, 18–20, 34 ja 35 sekä 40–48 ovat kuuluneet seuraavasti:

Päästöt vesiin ja viemäriin

1. Lauhduttimen jäähdytyksen tuottama ja muu tuotannossa muodostuva hyödyntämättä jäävä lämpökuorma on johdettava lupamääräyksen 9 mukaisia jäähdytysveden purkurakenteita käyttäen Perämereen. Laitokselle otettavan ja takaisin mereen johdettavan jäähdytysveden välinen lämpötilaero saa olla normaalissa toiminnassa enintään 12 °C.

Häiriötilanteessa, jossa yksittäinen jäähdytysvesipumppu on pois käytöstä laitevian vuoksi, laitokselle otettavan ja takaisin mereen johdettavan jäähdytysveden välinen lämpötilaero saa nousta enintään noin 17 °C:een. Tällaisen häiriön yhtäjaksoinen kesto saa olla enintään 72 tuntia.

Mereen johdettavan jäähdytysveden lämpötila ei saa jäähdytysvesitunnelin suuaukon kohdalla normaalin toiminnan aikana ylittää 40 °C liukuvana viikkokeskiarvona laskettuna.

Jäähdytysjärjestelmään muodostuvan orgaanisen kasvuston torjunnassa saadaan käyttää natriumhypokloriittia hakemuksen mukaisesti. Natriumhypokloriittia saadaan annostella jäähdytysveteen enintään 40 minuuttia päivässä. Natriumhypokloriitti on syötettävä jäähdytysveteen siten, että aktiivisen kloorin jäännöspitoisuus ei jäähdytysvesitunnelin suuaukon kohdalla annosteluaikana ylitä raja-arvoa 0,2 mg/l. Aktiivisen kloorin jäännöspitoisuutta on mitattava jatkuvatoimisesti jokaisen natriumhypokloriittikäsittelyn ajan. Natriumhypokloriitin syötön toteutuksen ja jäännöspitoisuuden tarkkailu on esitettävä osana laitoksen käyttö- ja päästötarkkailusuunnitelmaa.

2. Voimalaitoksella muodostuvat likaantuneet jäähdytysvedet, prosessijätevedet sekä likaantuneet sadevedet ja muut alueen likaantuneet pintavedet on kerättävä ja käsiteltävä tämän päätöksen lupamääräysten mukaisesti ja johdettava jäähdytysveden purkurakenteiden kautta Perämereen. Puhtaat sade- ja sulamisvedet saa johtaa suoraan mereen. Voimalaitosalueen vesien keräys-, käsittely- ja johtamisjärjestelmät on pidettävä kunnossa ja huollettava säännöllisesti.

3. Voimalaitokselta jäähdytysvesien purkurakenteiden kautta mereen johdettavat jätevedet on käsiteltävä vesijakeittain niiden määrän ja laadun edellyttämällä tavalla tehokkaasti ja niin, että purkukanavaan johdettavan käsitellyn jäteveden nettopäästö on vuodessa enintään 15 kg fosforia, 100 kg booria ja 2 500 kg typpeä.

4. Täyssuolanpoisto- ja lauhteenpuhdistuslaitoksen sekä höyryprosessin vesien puhdistuksen jätevedet ja ulospuhallusvedet saa johtaa neutralointialtaan kautta jäähdytysvesien mukana mereen. Vedet on neutraloitava ennen johtamista mereen ja ennen neutralointialtaan tyhjentämistä on mittauksin varmistettava, että veden pH on 6–9.

5. Pesulajätevedet on puhdistettava ennen niiden johtamista jäähdytysvesien purkukanavaan. Pesulassa on käytettävä mahdollisimman vähäfosfaattisia pesuaineita.

6. Kevyen polttoöljyn lastaus- ja purkualueilta muodostuvat ja öljysäiliöiden suoja-altaista poistettavat vedet sekä muut mahdollisesti öljyhiilivetyjä sisältävät vedet on kerättävä ja johdettava öljynerottimien kautta jäähdytysveden purkukanavaan. Erottimien on oltava standardin SFS-EN-858-1 mukaisia I-luokan öljynerottimia. Öljynerotuskaivojen toimintaa on seurattava säännöllisesti ja ne on tyhjennettävä vähintään kerran vuodessa. Erottimet on varustettava automaattisella öljytilan täyttymisestä ilmoittavilla hälyttimillä, joiden toimivuus on testattava vähintään vuoden välein. Öljynerottimet on suojattava meriveden pinnan nousuilta takaiskuventtiileillä tai vastaavilla rakenteilla. Viemärissä on oltava selkeästi merkityt näytteenotto- ja sulkuventtiilikaivot öljynerottimen jälkeen. Sulkuventtiilien auki-/kiinniasento tulee olla välittömästi havaittavissa.

7. Laitoksella muodostuvat talousjätevedet ja muut niihin rinnastettavat vedet, kuten jäähdytysvedestä erotetun välppeen puristevedet, jotka voidaan käsitellä yhdyskuntajätevesien kanssa, on johdettava kunnallisen vesihuoltolaitoksen viemäriin ja jätevedenpuhdistamolle käsiteltäväksi. Jätevedet on esikäsiteltävä vesihuoltolaitoksen edellyttämällä tavalla.

8. Laitoksen huoltotöiden tai muiden erityistilanteiden yhteydessä muodostuvista jätevesistä, jotka poikkeavat tavanomaisista jätevesistä määrällisesti tai laadullisesti sekä sellaisten jätevesien käsittelystä on viimeistään kolme kuukautta aikaisemmin ilmoitettava Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle ja Säteilyturvakeskukselle. Varaenergiatuotannon höyrykattiloiden peittauksessa ja nuohouksessa muodostuvat jätevedet on kerättävä erikseen ja toimitettava käsiteltäväksi asianmukaisen luvan omaavalle toimijalle.

(---)

Melu

18. Laitoksen meluntorjunta on suunniteltava siten, että laitoksen melupäästöistä ei tavanomaisessa käyttötilanteessa aiheudu ympäristöön melua, joka ylittää lähimmillä luonnonsuojelualueilla päivällä (klo 7–22) ja yöllä (klo 22–7) ekvivalenttimelutason (LAeq) 45 dB.

19. Suunnitelmalliset paineellisen höyryn ulospuhallukset on mahdollisuuksien mukaan tehtävä päiväaikana klo 8–20.

20. Luvan saajan on säännöllisillä tarkastuksilla, huolloilla ja tarvittaessa laitteistojen uusimisella huolehdittava siitä, että toiminnan melua aiheuttavien laitteiden tai toimintojen melupäästöt eivät lisäänny. Yksittäisiä prosessilaitteita ja rakenteita uusittaessa sekä työmenetelmiä kehitettäessä on huolehdittava melupäästöjen rajoittamisesta niin, ettei muutoksilla lisätä energiantuotantolaitoksen aiheuttamaa ympäristömelutasoa.

(---)

Muut toimet, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja

34. Alueille, joilla jäätilanne voi jäähdytysvesien ottamisen ja purkamisen vaikutuksesta poiketa luonnonmukaisesta, on asetettava selkeät varoitustaulut Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen kanssa sovitulla tavalla. Ajantasaista tietoa heikonjään alueista ja sula-alueista on julkaistava luvan saajan ylläpitämällä internetsivulla.

35. Luvan saajan on selvitettävä meressä kutevan ja anadromisen meri-harjuksen mahdolliset lisääntymis-, vaellus- ja syönnösalueet toiminnan vaikutusalueella hakemuksen 21.8.2015 päivätyn täydennyksen liitteen 5 suunnitelman "Ari Haikonen, Petri Karppinen & Sauli Vatanen. 2015: Meriharjuksen lisääntymis-, vaellus- ja syönnösalueiden selvittäminen Fennovoiman ydinvoimalahankkeen vaikutusalueella. Suunnitelma toteutusaikatauluineen. Kala- ja vesijulkaisuja nro 180." mukaisesti. Selvitykseen on lisäksi sisällytettävä Liminkaojassa syyskesällä 2016 ja ainakin yhtenä vuonna kertaalleen sen jälkeen tehtävät sähkökoekalastukset Luonnonvarakeskuksen ylläpitämillä kolmella sähkökalastuskoealalla: Piihaka, Kalliokoski ja Pohjanojanperäntie tai muulla kolmella Lapin ELY-keskuksen hyväksymällä koealalla.

Mikäli telemetria- tai merkintätutkimuksissa havaitaan harjuksen vaeltavan meren ja Liminkaojan välillä, on Liminkaojasta mereen vaeltavien harjuksen poikasten määrää arvioitava soveltuvalla vaelluspoikasten pyyntiin tarkoitetulla menetelmällä.

Selvityksessä on arvioitava meressä kutevan ja anadromisen meriharjuskannan kokoa ja poikastuotantoa ja toiminnan vaikutukset niihin sekä esitettävä vaikutuksia ehkäisevät toimenpiteet ja mahdolliset muutokset määrättyihin kompensaatiotoimiin tai lisäkompensaatiot sekä tarkkailu.

Selvityksessä tulee käyttää vahvistettuja standardeja tai ympäristöviranomaisen käyttämiä ja hyväksymiä menetelmiä ja siinä on hyödynnettävä olemassa olevaa alueellista ja yleisesti sovellettavaa tarkkailu- ja tutkimusaineistoa. Sähkökoekalastukset on tehtävä kolmen peräkkäisen poistopyynnin menetelmällä ja koekalastuksissa on noudatettava eurooppalaista CEN-standardia SFS-EN 14011. Yksityiskohtainen suunnitelma kesän 2016 jälkeen tehtävistä selvityksistä on toimitettava Lapin ELY-keskuksen hyväksyttäväksi 31.12.2016 mennessä.

Selvitys ja esitykset meriharjukseen kohdistuvia vaikutuksia ehkäiseviksi toimenpiteiksi, mahdolliset muutosesitykset määrättyihin kompensaatiotoimiin tai lisäkompensaatiot sekä esitys tarkkailuksi on toimitettava hakemusasiana Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle 31.12.2020 mennessä.

(---)

Toiminnan aikainen käyttö- ja päästötarkkailu

40. Voimalaitoksen ja varaenergiatuotannon käyttö- ja päästötarkkailu on tehtävä vähintään päätöksen kertoelmaosassa kohdassa "Käyttö- ja päästötarkkailu" esitetyssä laajuudessa ja melun osalta lupamääräyksen 41 mukaisesti. Yksityiskohtainen suunnitelma tarkkailun järjestämisestä, tarkkailuissa käytettävistä menetelmistä, standardeista, mittauksista, vertailumittauksista, laadun varmistuksesta ja päästöjen laskentamenetelmistä sekä mittalaitteista ja niiden sijoittelusta, tarkastuksista ja kalibroinneista on toimitettava hyvissä ajoin ja viimeistään vuotta ennen laitoksen toiminnan aloittamista Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle.

41. Ydinvoimalaitoksen ja varaenergiatuotannon merkittävimpien ympäristön melutasoon vaikuttavien kiinteiden äänilähteiden A-painotetut äänitehotasot on kahden vuoden kuluessa laitoksen toiminnan aloittamisesta mitattava kertaluonteisesti ulkopuolisen asiantuntijan tekemin mittauksin laitoksen normaalissa tuotantotilanteessa. Laitokselle arvioitua melun leviämismallia on mittausten perusteella tarvittaessa tarkennettava. Ympäristön melutasoon merkittävästi vaikuttavien kiinteiden äänilähteiden melutasot on mitattava ja leviämismallia päivitettävä aina laiteuudistusten yhteydessä.

Ympäristövaikutusten tarkkailu

42. Ydinvoimalaitoksen ja varaenergiatuotannon päästöjen ja vedenoton vaikutuksia Hanhikiven niemen edustan merialueen fysikaalis-kemialliseen laatuun, jään vahvuuteen ja sula-alueiden laajuuteen, perustuotantoon, kasviplanktoniin, vesikasvillisuuteen, pohjaeläimiin ja merenrantaniittyihin on tarkkailtava vähintään hakemuksessa esitetyssä laajuudessa huomioiden Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ja Luonnonvarakeskuksen lausunnoissaan esittämät täsmennykset tarkkailtavista suureista ja lajeista sekä tarkkailuajankohdista, tulosten esittämisestä ja toimittamisesta. Lisäksi on tarkkailtava vaikutuksia Hanhikiven niemen edustan merialueen virtauksiin ja sedimenttien kulkeutumiseen, usvan muodostumiseen, vesilinnustoon ja vieraslajeihin sekä vaikutusalueen kluuvien luonnontilaan.

Tarkkailu on järjestettävä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailussa on käytettävä vahvistettuja standardeja ja ympäristöviranomaisten käyttämiä ja hyväksymiä menetelmiä. Vesistönäytteenottajalla tulee olla riippumattoman sertifiointielimen varmistama tai valvovan viranomaisen hyväksymä pätevyys näytteenottoon. Tarkkailujen tulokset on vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeuteen tai etuun tiedot saattavat vaikuttaa. Tarkkailutulosten yhteenvedoissa on esitettävä tarkkailussa esiintyneet epävarmuustekijät sekä analyyseissä ja tulosten laskennassa käytetyt menetelmät. Tarkkailuraportit on julkaistava luvan saajan ylläpitämällä internetsivulla.

43. Vaikutustarkkailuun kuuluvat fysikaalis-kemiallisen laadun, perustuotannon, kasviplanktonin, vesikasvillisuuden, pohjaeläimet, merenrantaniityt ja vesilinnuston kattava kertaluonteinen tarkkailu on aloitettava ennakkotarkkailuna kahden vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta ja saatava päätökseen kahden vuoden kuluessa tarkkailun aloittamisesta, kuitenkin viimeistään vuotta ennen jäähdytysvesien johtamisen aloittamista. Ennakkotarkkailun tuloksista on laadittava yhteenvetoraportti, joka toimitetaan Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle sekä Pyhäjoen kunnan ja Raahen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisille kolmen kuukauden kuluessa tarkkailuun liittyvien viimeisten mittausten tekemisestä.

Ennakkotarkkailun tulosten yhteenvetoraportin yhteydessä luvan saajan on esitettävä tarkkailun tuloksiin perustuva yksityiskohtainen suunnitelma Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksyttäväksi voimalaitoksen käytön aikaisesta vaikutustarkkailusta. Suunnitelmassa tulee ottaa huomioon, mitä vesienhoidon järjestämisestä annetussa laissa ja valtioneuvoston asetuksessa merenhoidon järjestämiseksi pidetään tarpeellisena seurannan järjestämiseksi ja tarkkailu on toteutettava niin, että tarkkailun tuloksia voidaan hyödyntää vesimuodostuman tilan arvioinnissa ja vesienhoidon ja merenhoidon suunnittelussa.

44. Ydinvoimalaitoksen toiminnasta aiheutuva ekvivalenttimelutaso on kahden vuoden kuluessa laitoksen toiminnan aloittamisesta mitattava ulkopuolisen asiantuntijan tekemin mittauksin ainakin eniten melulle altistuvalla luonnonsuojelualueella. Mittaukset on tehtävä sekä päivä- että yöaikaan laitoksen normaalissa tuotantotilanteessa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Mittaussuunnitelma on toimitettava Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle viimeistään kolme kuukautta ennen mittausten aloittamista. Mittaustulokset ja mittausraportti on toimitettava Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle sekä Pyhäjoen kunnan ja Raahen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisille kolmen kuukauden kuluessa mittausten tekemisestä.

Kalataloustarkkailu

45. Ydinvoimalaitoksen ja varaenergiatuotannon päästöjen vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen on tarkkailtava vähintään hakemuksessa esitetyllä tavalla huomioiden Lapin ELY-keskuksen ja Luonnonvarakeskuksen lausunnoissaan esittämät täsmennykset tarkkailtavista lajeista ja suureista. Lisäksi kalojen joutumista voimalaitoksen vedenottoon on tarkkailtava niin, että tarkkailu antaa luotettavan kuvan vedenottoon eri vuodenaikoina joutuvien kalojen määristä kalalajeittain, kokoluokittain ja ikäryhmittäin.

Tarkkailu on järjestettävä Lapin ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailussa on käytettävä vahvistettuja standardeja ja viranomaisten käyttämiä ja hyväksymiä menetelmiä. Tarkkailujen tulokset on vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeuteen tai etuun tiedot saattavat vaikuttaa. Tarkkailutulosten yhteenvedoissa on esitettävä tarkkailun epävarmuustekijät ja tulosten laskennassa käytetyt menetelmät sekä arvio kalasto- ja kalastusvahinkojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi määrätyn kalatalousvelvoitteen riittävyydestä. Tarkkailuraportit on julkaistava luvan saajan ylläpitämällä internetsivulla.

46. Kalataloudellinen tarkkailu on tehtävä kertaluonteisesti ennakkotarkkailuna ja siihen sisällytettävä lupamääräyksessä 35 määrätty selvitys merikutuisen harjuksen ja anadromisen meriharjuksen mahdollisista lisääntymis-, vaellus- ja syönnösalueista Hanhikiven niemen meriedustalla ja Liminkaojassa on aloitettava kolmen kuukauden kuluessa päätöksen antamisesta. Muilta osin kalataloudellinen tarkkailu on aloitettava ennakkotarkkailuna kahden vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Ennakkotarkkailu on saatava päätökseen kahden vuoden kuluessa tarkkailun aloittamisesta, kuitenkin viimeistään vuotta ennen jäähdytysvesien johtamisen aloittamista.

Ennakkotarkkailussa on määritettävä siian, muikun, silakan ja mateen sekä mahdollisen meriharjuksen keskimääräinen poikastuotanto sekä niiden lisääntymisalueiden tila arvioidulla lauhdeveden vaikutusalueella.

Ennakkotarkkailun tuloksista on laadittava yhteenvetoraportti, joka toimitetaan Lapin ELY-keskukselle ja Perämeren eteläiselle kalastusalueelle sekä Pyhäjoen kunnan ja Raahen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisille kolmen kuukauden kuluessa tarkkailuun liittyvien viimeisten mittausten tekemisestä. Ennakkotarkkailun tulosten raportoinnin yhteydessä luvan saajan on esitettävä tarkkailun tuloksiin perustuva yksityiskohtainen suunnitelma Lapin ELY-keskuksen hyväksyttäväksi voimalaitoksen käytön aikaisesta kalataloustarkkailusta.

Vahinkoa estävät toimenpidevelvoitteet ja kalatalousmaksu

47. Luvan saajan on maksettava hankkeen aiheuttamien kalataloudellisten vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi Lapin ELY-keskukselle kalatalousmaksua 3 000 € vuosittain niinä vuosina, kun jäähdytysvesien purkurakenteiden rakentamistöitä tehdään vesialueella. Luvan saajan on ilmoitettava töiden toteuttamisesta ELY-keskukselle maksun laskutusta varten.

Kalatalousmaksu on käytettävä hankkeen aiheuttamien kalataloudellisten vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi mukaan lukien toimenpiteiden suunnittelu ja tuloksellisuuden seuranta.

48. Luvan saajan on ensimmäisestä jäähdytysvesien johtamisvuodesta alkaen istutettava Pyhäjoen ja Piehinkijoen väliselle merialueelle vuosittain 1 000 vähintään 18 cm:n mittaista meritaimenen poikasta ja 116 000 keskimitaltaan vähintään 10 cm:n mittaista merellisen vaellussiian poikasta. Kalatalousvelvoitteen toteuttamissuunnitelma on jätettävä Lapin ELY-keskuksen hyväksyttäväksi hyvissä ajoin ja viimeistään puoli vuotta ennen istutusten aloittamista.

Velvoitteen toteuttamistapaa, kuten istutettavaa kalalajia, ikäluokkaa, istukkaan keskimittaa ja istutuspaikkaa voidaan muuttaa toimenpiteiden tuloksellisuuden parantamiseksi tai varmistamiseksi tai velvoitteen osa voidaan toteuttaa muuna, istutusta korvaavana toimenpiteenä, mikäli tarkkailun tulokset tai tässä lupapäätöksessä määrättyjen selvitysten tulokset tai muu tutkimustieto antavat siihen aihetta. Muutoksista päätetään Lapin ELY-keskuksen ja luvan saajan sopimalla tavalla. Kalatalousvelvoitteen muutoksista on kuultava Perämeren eteläistä kalastusaluetta ja alueen kalastusoikeuden haltijoita. Mikäli luvan saaja ja Lapin ELY-keskus eivät pääse yksimielisyyteen velvoitteen muutoksista tai istutuksia korvaavista toimenpiteistä, luvan saajan on saatettava asia Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ratkaistavaksi.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin asiassa nyt on kysymys, Fennovoima Oy:n, Perämeren eteläisen kalatalousalueen ja Vesiluonnon Puolesta ry:n valitukset muutoin hyläten muuttanut lupamääräyksiä 1, 10, 23, 27, 35, 42, 43, 45 ja 46 sekä lisännyt uuden lupamääräyksen 2.1.

Muutettuina edellä mainitut lupamääräykset kuuluvat kokonaisuudessaan seuraavasti (muutokset kursiivilla):

"1. Lauhduttimen jäähdytyksen tuottama ja muu tuotannossa muodostuva hyödyntämättä jäävä lämpökuorma on johdettava lupamääräyksen 9 mukaisia jäähdytysveden purkurakenteita käyttäen Perämereen. Laitokselle otettavan ja takaisin mereen johdettavan jäähdytysveden välinen lämpötilaero saa olla normaalissa toiminnassa enintään 12 °C.

Häiriötilanteessa, jossa yksittäinen jäähdytysvesipumppu on pois käytöstä laitevian vuoksi, laitokselle otettavan ja takaisin mereen johdettavan jäähdytysveden välinen lämpötilaero saa nousta enintään noin 17 °C:een. Tällaisen häiriön yhtäjaksoinen kesto saa olla enintään 72 tuntia.

Mereen johdettavan jäähdytysveden lämpötila ei saa jäähdytysvesitunnelin suuaukon kohdalla normaalin toiminnan aikana ylittää 40 °C liukuvana viikkokeskiarvona laskettuna.

Jäähdytysjärjestelmään muodostuvan orgaanisen kasvuston torjunnassa saadaan käyttää natriumhypokloriittia hakemuksen mukaisesti. Natriumhypokloriittia saadaan annostella jäähdytysveteen enintään 40 minuuttia päivässä. Natriumhypokloriitti on syötettävä jäähdytysveteen siten, että aktiivisen kloorin jäännöspitoisuus ei jäähdytysvesitunnelin suuaukon kohdalla annosteluaikana ylitä raja-arvoa 0,2 mg/l. Aktiivisen kloorin jäännöspitoisuutta on mitattava jatkuvatoimisesti jokaisen natriumhypokloriittikäsittelyn ajan. Natriumhypokloriitin syötön toteutuksen ja jäännöspitoisuuden tarkkailu on esitettävä osana laitoksen käyttö- ja päästötarkkailusuunnitelmaa. Toiminnanharjoittajan tulee selvittää myös natriumhypokloriitin mahdolliset muuntumistuotteet purkuvesistössä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla päätöksen tultua lainvoimaiseksi laitoksen ensimmäisenä toimintavuotena. Selvitys on toimitettava 4 kuukauden kuluessa ensimmäisen toimintavuoden päättymisestä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle ja Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle. Selvityksen perusteella Pohjois-Suomen aluehallintovirasto voi tarvittaessa muuttaa annettua ympäristölupapäätöstä ympäristönsuojelulain 90 §:n mukaisesti.

2.1 Yhtiön on toimitettava vähintään kaksi vuotta ennen suunnitellun toiminnan aloittamista aluehallintovirastolle selvitys toiminnassa käytettävien kemikaalien, kuten hydratsiinin, etanoliamiinin, ammoniakin, natriumfosfaatin ja rikkihapon käytöstä voimalaitoksella, aineiden joutumisesta eri jätevesijakeisiin, näiden jätevesijakeiden puhdistustekniikasta sekä jätevesissä puhdistuksen jälkeen olevista edellä mainittujen kemikaalien pitoisuuksista normaalitoiminnan ja huollon aikana. Selvityksessä on lisäksi otettava huomioon kemikaalien mahdolliset hajoamis- ja muuntumistuotteet jätevedessä, vesistöön johdettavassa jäähdytysvedessä ja purkuvesistössä. Selvityksen perusteella aluehallintoviraston on arvioitava, onko lupamääräyksiä 2−4 ja 8 muutettava tai täydennettävä selvityksen johdosta ympäristönsuojelulain 90 §:n mukaisesti. Jos käytettävät kemikaalit ja niiden käyttömäärä tai -tapa poikkeavat olennaisesti ympäristölupahakemuksessa esitetystä, aluehallintoviraston on käsiteltävä asia ympäristönsuojelulain 29 §:n mukaisena asiana.

10. Perämeren vesialueella oleva työalue on eristettävä ennen purkukanavan rakentamisen ja ruoppaamisen aloittamista muusta vesialueesta suojaverholla (geotekstiili). Massojen kuljettamista varten suojaverhoon saadaan sen ulommalle osalle rakentaa proomujen kulkua varten avattava ja suljettava aukko. Kun massojen kuljetus proomuilla on jatkuvaa, ei aukkoa tarvitse välillä sulkea, mikäli verhon ulkopuolisella vesialueella ei esiinny ruoppaustyöstä johtuvaa haitallista veden samentumista. Suojaverho on asennettava ja ankkuroitava niin, että se pysyy paikoillaan aallokossa. Verhon on oltava tiiviisti kiinni rannassa ja pohjassa sekä ulotuttava pintaan saakka. Sukeltajan on tarkistettava verhon asennus ennen rakentamisen aloittamista.

Suojaverho on merkittävä siten, että se on vesillä liikkuvien havaittavissa myös pimeän aikaan. Suojaverho on pidettävä koko kaivun ajan kunnossa ja verhon toiminnassa havaitut puutteet on korjattava välittömästi. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus voi antaa tarkentavia määräyksiä suojaverhon rakenteesta ja asentamisesta.

Luvan saajan on huolehdittava siitä, ettei purkurakenteiden länsi- ja itäpuolella oleva kahta asemakaavaan merkinnällä luo-2 merkityn kluuvin luonnontilaa vaaranneta. Muutenkin luvan saajan on huolehdittava, ettei työn aikana vesistön tai rannan käyttöä vaikeuteta enempää kuin tarkoitetun tuloksen saavuttamiseksi on välttämätöntä. Töiden valmistuttua suojaverho ja mahdolliset rakennusjätteet on poistettava vesistöstä ja rakennuspaikoilta.

23. Orgaanista ainesta sisältävä välpe on varastoitava niin, ettei siitä aiheudu hajuhaittoja eivätkä haittaeläimet pääse siihen käsiksi. Välpe on toimitettava (poistettu tekstiä) käsiteltäväksi laitokseen, jonka ympäristöluvassa tai sitä vastaavassa päätöksessä on hyväksytty kyseisen jätteen hyödyntäminen tai käsittely.

27. Luvan saajan on varauduttava mahdollisiin poikkeuksellisiin tilanteisiin. Poikkeuksellisia tilanteita varten on laadittava riskinarvioon perustuva varautumissuunnitelma, jota on pidettävä ajan tasalla. Suunnitelmaan on sisällytettävä häiriöpäästöihin ja onnettomuustilanteisiin liittyvät ympäristöriskit ja niiden tarkkailu. Siinä on myös esiteltävä vahinko- ja onnettomuustilanteita varten varattu kalusto ja kaluston sijainti. Suunnitelma on toimitettava Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle ja Pyhäjoen kunnan ja Raahen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisille ELY-keskuksen kanssa sovittuna aikana, kuitenkin viimeistään vuotta ennen laitoksen käyttöönottokokeiden aloittamista.

35. Luvan saajan on selvitettävä meressä kutevan ja anadromisen meriharjuksen mahdolliset lisääntymis-, vaellus- ja syönnösalueet toiminnan vaikutusalueella hakemuksen 21.8.2015 päivätyn täydennyksen liitteen 5 suunnitelman "Ari Haikonen, Petri Karppinen & Sauli Vatanen. 2015: Meriharjuksen lisääntymis-, vaellus- ja syönnösalueiden selvittäminen Fennovoima Oy:n ydinvoimalahankkeen vaikutusalueella. Suunnitelma toteutusaikatauluineen. Kala- ja vesijulkaisuja nro 180." mukaisesti. Selvitykseen on lisäksi sisällytettävä Liminkaojassa syyskesällä 2016 ja ainakin yhtenä vuonna kertaalleen sen jälkeen tehtävät sähkökoekalastukset Luonnonvarakeskuksen ylläpitämillä kolmella sähkökalastuskoealalla: Piihaka, Kalliokoski ja Pohjanojanperäntie tai muulla kolmella Lapin ELY-keskuksen hyväksymällä koealalla.

Mikäli telemetria- tai merkintätutkimuksissa havaitaan harjuksen vaeltavan (poistettu tekstiä) voimalaitoksen vaikutusalueen ja Liminkaojan välillä, on Liminkaojasta mereen vaeltavien harjuksen poikasten määrää arvioitava soveltuvalla vaelluspoikasten pyyntiin tarkoitetulla menetelmällä.

Selvityksessä on arvioitava meressä kutevan ja anadromisen meriharjuskannan kokoa ja poikastuotantoa ja toiminnan vaikutukset niihin sekä esitettävä vaikutuksia ehkäisevät toimenpiteet ja mahdolliset muutokset määrättyihin kompensaatiotoimiin tai lisäkompensaatiot sekä tarkkailu.

Selvityksessä tulee käyttää vahvistettuja standardeja tai ympäristöviranomaisen käyttämiä ja hyväksymiä menetelmiä ja siinä on hyödynnettävä olemassa olevaa alueellista ja yleisesti sovellettavaa tarkkailu- ja tutkimusaineistoa. Sähkökoekalastukset on tehtävä kolmen peräkkäisen poistopyynnin menetelmällä ja koekalastuksissa on noudatettava eurooppalaista CEN-standardia SFS-EN 14011. Yksityiskohtainen suunnitelma kesän 2016 jälkeen tehtävistä selvityksistä on toimitettava Lapin ELY-keskuksen hyväksyttäväksi 30.4.2018 mennessä.

Selvitys ja sen pohjalta laadittu esitys meriharjukseen kohdistuvia vaikutuksia ehkäiseviksi toimenpiteiksi, mahdolliset muutosesitykset määrättyihin kompensaatiotoimiin tai lisäkompensaatiot sekä esitys tarkkailuksi on toimitettava hakemusasiana Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle 31.12.2020 mennessä.

42. Ydinvoimalaitoksen ja varaenergiatuotannon päästöjen ja vedenoton vaikutuksia Hanhikiven niemen edustan merialueen fysikaalis-kemialliseen laatuun, jään vahvuuteen ja sula-alueiden laajuuteen, perustuotantoon, kasviplanktoniin, vesikasvillisuuteen, pohjaeläimiin ja merenrantaniittyihin on tarkkailtava vähintään hakemuksessa esitetyssä laajuudessa huomioiden Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen ja Luonnonvarakeskuksen lausunnoissaan esittämät täsmennykset tarkkailtavista suureista ja lajeista sekä tarkkailuajankohdista, tulosten esittämisestä ja toimittamisesta. Lisäksi on tarkkailtava vaikutuksia (poistettu tekstiä) usvan muodostumiseen, vesilinnustoon ja vieraslajeihin sekä vaikutusalueen kluuvien luonnontilaan.

Tarkkailu on järjestettävä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailussa on käytettävä vahvistettuja standardeja ja ympäristöviranomaisten käyttämiä ja hyväksymiä menetelmiä. Vesistönäytteenottajalla tulee olla riippumattoman sertifiointielimen varmistama tai valvovan viranomaisen hyväksymä pätevyys näytteenottoon. Tarkkailujen tulokset on vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeuteen tai etuun tiedot saattavat vaikuttaa. Tarkkailutulosten yhteenvedoissa on esitettävä tarkkailussa esiintyneet epävarmuustekijät sekä analyyseissä ja tulosten laskennassa käytetyt menetelmät. Tarkkailuraportit on julkaistava luvan saajan ylläpitämällä internetsivulla.

43.Vaikutustarkkailuun kuuluvat fysikaalis-kemiallisen laadun, perustuotannon, kasviplanktonin, vesikasvillisuuden, pohjaeläimet, merenrantaniityt ja vesilinnuston kattava kertaluonteinen tarkkailu on aloitettava ennakkotarkkailuna (poistettu tekstiä) ja saatava päätökseen (poistettu tekstiä) viimeistään vuotta ennen jäähdytysvesien johtamisen aloittamista. Ennakkotarkkailun tuloksista on laadittava yhteenvetoraportti, joka toimitetaan Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle sekä Pyhäjoen kunnan ja Raahen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisille kolmen kuukauden kuluessa tarkkailuun liittyvien viimeisten mittausten tekemisestä.

Ennakkotarkkailun tulosten yhteenvetoraportin yhteydessä luvan saajan on esitettävä tarkkailun tuloksiin perustuva yksityiskohtainen suunnitelma Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksyttäväksi voimalaitoksen käytön aikaisesta vaikutustarkkailusta. Suunnitelmassa tulee ottaa huomioon, mitä vesienhoidon järjestämisestä annetussa laissa ja valtioneuvoston asetuksessa merenhoidon järjestämiseksi pidetään tarpeellisena seurannan järjestämiseksi ja tarkkailu on toteutettava niin, että tarkkailun tuloksia voidaan hyödyntää vesimuodostuman tilan arvioinnissa ja vesienhoidon ja merenhoidon suunnittelussa.

45. Ydinvoimalaitoksen ja varaenergiatuotannon päästöjen vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen on tarkkailtava vähintään hakemuksessa esitetyllä tavalla huomioiden Lapin ELY-keskuksen ja Luonnonvarakeskuksen lausunnoissaan esittämät täsmennykset tarkkailtavista lajeista ja suureista. Lisäksi kalojen joutumista voimalaitoksen vedenottoon on tarkkailtava niin, että tarkkailu antaa luotettavan kuvan vedenottoon eri vuodenaikoina joutuvien kalojen määristä kalalajeittain, kokoluokittain ja ikäryhmittäin.

Tarkkailu on järjestettävä Lapin ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailussa on käytettävä vahvistettuja standardeja ja viranomaisten käyttämiä ja hyväksymiä menetelmiä. Tarkkailujen tulokset on vaadittaessa annettava niiden nähtäväksi, joiden oikeuteen tai etuun tiedot saattavat vaikuttaa. Tarkkailutulosten yhteenvedoissa on esitettävä tarkkailun epävarmuustekijät ja tulosten laskennassa käytetyt menetelmät sekä arvio kalasto- ja kalastusvahinkojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi määrätyn kalatalousvelvoitteen riittävyydestä ja tarvittaessa muutosesitys kalatalousvelvoitetta koskien. Tarkkailuraportit on julkaistava luvan saajan ylläpitämällä internetsivulla.

46. Kalataloudellinen tarkkailu on tehtävä kertaluonteisesti ennakkotarkkailuna ja siihen sisällytettävä lupamääräyksessä 35 määrätty selvitys merikutuisen harjuksen ja anadromisen meriharjuksen mahdollisista lisääntymis-, vaellus- ja syönnösalueista Hanhikiven niemen meriedustalla ja Liminkaojassa on aloitettava kolmen kuukauden kuluessa päätöksen antamisesta. Muilta osin kalataloudellinen tarkkailu on aloitettava ennakkotarkkailuna kahden vuoden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Ennakkotarkkailu on saatava päätökseen kahden vuoden kuluessa tarkkailun aloittamisesta, kuitenkin viimeistään vuotta ennen jäähdytysvesien johtamisen aloittamista.

Ennakkotarkkailun perusteella on (poistettu tekstiä) arvioitava siian, muikun, silakan ja mateen sekä mahdollisen meriharjuksen keskimääräinen poikastuotanto sekä niiden lisääntymisalueiden tila arvioidulla lauhdeveden vaikutusalueella Lapin ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla.

Ennakkotarkkailun tuloksista on laadittava yhteenvetoraportti, joka toimitetaan Lapin ELY-keskukselle ja Perämeren eteläiselle kalastusalueelle sekä Pyhäjoen kunnan ja Raahen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisille kolmen kuukauden kuluessa tarkkailuun liittyvien viimeisten mittausten tekemisestä. Ennakkotarkkailun tulosten raportoinnin yhteydessä luvan saajan on esitettävä tarkkailun tuloksiin perustuva yksityiskohtainen suunnitelma Lapin ELY-keskuksen hyväksyttäväksi voimalaitoksen käytön aikaisesta kalataloustarkkailusta."

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään pääasiaratkaisun osalta seuraavasti:

Asiaan sovellettava lainsäädäntö

Ympäristönsuojelulain (527/2014) 2 §:n mukaan ympäristönsuojelulakia sovelletaan teolliseen ja muuhun toimintaan, josta aiheutuu tai saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Ympäristönsuojelulakia sovelletaan myös toimintaan, jossa syntyy jätettä, sekä jätteen käsittelyyn.

Ympäristönsuojelulain 3 §:n mukaan ympäristönsuojelulakia ei sovelleta säteilystä aiheutuvien haittavaikutusten ehkäisemiseen siltä osin kuin siitä säädetään ydinenergialaissa (990/1987) tai säteilylaissa (592/1991).

Saman lain 5 §:n 1 momentin 1) kohdan mukaan päästöllä tarkoitetaan ihmisen toiminnasta aiheutuvaa aineen, energian, melun, tärinän, säteilyn, valon, lämmön tai hajun päästämistä, johtamista tai jättämistä yhdestä tai useammasta kohdasta suoraan tai epäsuorasti ilmaan, veteen tai maaperään.

Saman lain 6 §:n mukaan toiminnanharjoittajan on oltava selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja niiden hallinnasta sekä haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista (selvilläolovelvollisuus).

Saman lain 7 §:n mukaan toiminnanharjoittajan on järjestettävä toimintansa niin, että ympäristön pilaantuminen voidaan ehkäistä ennakolta. Jos pilaantumista ei voida kokonaan ehkäistä, se on rajoitettava mahdollisimman vähäiseksi. Toiminnanharjoittajan on rajoitettava toimintansa päästöt ympäristöön ja viemäriverkostoon mahdollisimman vähäisiksi.

Saman lain 39 §:n 2 momentin mukaan hakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista. Jos hakemus koskee ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa (468/1994) tarkoitettua toimintaa, hakemukseen on liitettävä mainitun lain mukainen ympäristövaikutusten arviointiselostus ja yhteysviranomaisen perusteltu päätelmä ennen päätöksentekoa. Hakemukseen on lisäksi tarvittaessa liitettävä luonnonsuojelulain (1096/1996) 65 §:ssä tarkoitettu arviointi.

Saman pykälän 3 momentin mukaan hakemuksen laatijalla on oltava riittävä asiantuntemus. Hakemuksesta on käytävä tarvittaessa ilmi, mihin aineistoon ja laskenta-, tutkimus- tai arviointimenetelmään annetut tiedot perustuvat.

Ympäristönsuojelulain 48 §:n 2 momentin mukaan ympäristölupa on myönnettävä, jos toiminta täyttää tämän lain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen säännösten vaatimukset.

Lainkohdan 3 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Ympäristönsuojelulain 49 §:n mukaan ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa: 1) terveyshaittaa, 2) merkittävää muuta 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua seurausta tai sen vaaraa, 3) 16–18 §:ssä kiellettyä seurausta, 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella, 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 52 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset: 1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista; 2) maaperän ja pohjavesien pilaantumisen ehkäisemisestä; 3) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä; 4) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa; 5) toiminnan lopettamisen jälkeisestä alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä sekä muista toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista; 6) muista toimista, joilla ehkäistään tai vähennetään ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.

Ympäristönsuojelulain 53 §:n mukaan parhaan käyttökelpoisen tekniikan sisältöä arvioitaessa on otettava huomioon:

1) jätteiden määrän ja haitallisuuden vähentäminen;

2) tuotannossa käytettävien aineiden ja siinä syntyvien jätteiden uudelleen käytön ja hyödyntämisen mahdollisuus;

3) tuotannossa käytettävien aineiden vaarallisuus sekä mahdollisuudet käyttää entistä haitattomampia aineita;

4) päästöjen laatu, määrä ja vaikutus;

5) käytettyjen raaka-aineiden laatu ja kulutus;

6) energian käytön tehokkuus;

7) toiminnan riskien ja onnettomuusvaarojen ennalta ehkäiseminen sekä onnettomuuksien seurausten ehkäiseminen;

8) parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöönottoon vaadittava aika ja toiminnan suunnitellun aloittamisajankohdan merkitys sekä päästöjen ehkäisemisen ja rajoittamisen kustannukset ja hyödyt;

9) vaikutukset ympäristöön;

10) teollisessa mittakaavassa käytössä olevat tuotantomenetelmät ja menetelmät päästöjen hallitsemiseksi;

11) tekniikan ja luonnontieteellisen tiedon kehitys;

12) Euroopan komission ja kansainvälisten toimielinten julkaisemat tiedot parhaasta käyttökelpoisesta tekniikasta.

Ympäristönsuojelulain 54 §:n mukaan ympäristöluvassa voidaan määrätä, että toiminnanharjoittajan on tehtävä erityinen selvitys toiminnasta aiheutuvan ympäristön pilaantumisen tai sen vaaran selvittämiseksi, jos lupaharkintaa varten ei ole voitu toimittaa yksityiskohtaisia tietoja päästöistä, jätteistä tai toiminnan vaikutuksista. Selvitys on toimitettava lupaviranomaiselle luvassa määrättynä ajankohtana. Selvityksen tekemiselle on annettava riittävä aika. Luvan muuttamisesta saadun selvityksen perusteella säädetään 90 §:ssä.

Ympäristönsuojelulain 57 §:n mukaan jos jäteveden tai muun aineen päästämisestä saattaa aiheutua kalakannoille tai kalastukselle vahinkoa, ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset vesilain 3 luvun 14 §:ssä tarkoitetuista kalatalousvelvoitteista tai kalatalousmaksusta. Määräyksiin sovelletaan vesilain 3 luvun 14, 15 ja 22 §:ää.

Ympäristönsuojelulain 58 §:n mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset jätteistä ja jätehuollosta jätelain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamiseksi.

Ympäristönsuojelulain 62 §:n mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset päästöjen ja toiminnan tarkkailusta sekä toiminnan vaikutusten ja toiminnan lopettamisen jälkeisen ympäristön tilan tarkkailusta. Luvassa on lisäksi annettava tarpeelliset määräykset jätelain 120 §:ssä säädetystä jätehuollon seurannasta ja tarkkailusta sekä jätteen käsittelyn seuranta- ja tarkkailusuunnitelmasta ja sen noudattamisesta.

Tarkkailun toteuttamiseksi luvassa on määrättävä mittausmenetelmistä ja mittausten tiheydestä. Luvassa on myös määrättävä siitä, miten seurannan ja tarkkailun tulokset arvioidaan ja miten tulokset toimitetaan valvontaviranomaiselle. Toiminnanharjoittaja voidaan määrätä antamaan valvontaa varten myös muita tarpeellisia tietoja.

Toiminnanharjoittajan on toimitettava valvontaviranomaiselle säännöllisesti päästöjen tarkkailun tulokset ja muut valvontaa varten tarvittavat tiedot, siten kuin ympäristöluvassa tarkemmin määrätään. Tiedot direktiivilaitoksen päästöjen tarkkailun tuloksista ja muut valvontaa varten tarpeelliset tiedot direktiivilaitoksen luvan noudattamisesta on toimitettava valvontaviranomaiselle vähintään kerran vuodessa.

Toiminnan vesiin tai meriympäristöön kohdistuvien vaikutusten tarkkailumääräystä annettaessa on otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa tarkoitetussa vesien tai meriympäristön tilaa koskevassa seurantaohjelmassa on pidetty tarpeellisena seurannan järjestämiseksi. Toiminnan tarkkailun tietoja voidaan käyttää mainitun lain mukaisessa seurannassa ja vesienhoitosuunnitelman ja merenhoitosuunnitelman laadinnassa.

Ympäristönsuojelulain 90 §:n mukaan lupaviranomainen voi täsmentää lupamääräystä tai täydentää lupaa 54 §:n nojalla saadun erityisen selvityksen perusteella. Asian käsittelyssä noudatetaan, mitä 96 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 142 §:n mukaan kaikessa toiminnassa on tavoiteltava sellaista ääniympäristön laatua, jossa vaarallista tai haitallista ääntä (melu) ei esiinny terveyshaittaa tai merkittävää muuta 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua seurausta tai sen vaaraa aiheuttavassa määrin.

Vesilain 14 §:n mukaan jos vesitaloushankkeesta aiheutuu kalakannoille tai kalastukselle vahinkoa, hankkeesta vastaava on velvoitettava ryhtymään toimenpiteisiin vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi (kalatalousvelvoite) taikka määrättävä maksamaan tällaisten toimenpiteiden kohtuullisia kustannuksia vastaava maksu kalatalousviranomaiselle (kalatalousmaksu).

Kalatalousvelvoitetta, kalatalousmaksua tai näiden yhdistelmää määrättäessä on otettava huomioon hankkeen ja sen vaikutusten laatu, muut haitta-alueella toteutettavat hoitotoimenpiteet ja kalastuksen järjestely. Kalatalousvelvoitteen toimenpiteiden suorittamisesta ei saa aiheutua niillä saavutettavaan hyötyyn verrattuna hankkeesta vastaavalle kohtuuttomia kustannuksia.

Kalatalousvelvoite voi olla kalatie, kalataloudellinen kunnostustoimenpide, istutus tai muu kalataloudellinen hoitotoimenpide taikka näiden yhdistelmä. Kalatalousvelvoitteeseen voidaan tarvittaessa sisällyttää toimenpiteiden tuloksellisuuden tarkkailu sillä vesialueella, johon hankkeen vahingollinen vaikutus ulottuu.

Kalatalousmaksu käytetään 1 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä niiden tuloksellisuuden seurantaan sillä vesialueella, johon hankkeen vahingollinen vaikutus ulottuu. Lupaviranomainen voi antaa kalatalousviranomaiselle määräyksiä maksun käytöstä.

Vesilain 15 §:n mukaan hankkeesta vastaavan on laadittava yksityiskohtainen suunnitelma luvassa määrätyn kalatalousvelvoitteen toteuttamiseksi (kalatalousvelvoitteen toteuttamissuunnitelma). Kalatalousviranomainen hyväksyy kalatalousvelvoitteen toteuttamissuunnitelman. Suunnitelman laatiminen ei kuitenkaan ole tarpeen, jos kalatalousvelvoite on vähäinen ja sen sisällöstä määrätään yksityiskohtaisesti luvassa.

Kalatalousviranomainen vahvistaa suunnitelman, jossa yksilöidään kalatalousmaksulla tehtävät toimenpiteet (kalatalousmaksun käyttösuunnitelma). Saman vesialueen haittojen ehkäisemiseksi määrättyjen kalatalousmaksujen käytöstä voidaan laatia yhteinen suunnitelma.

Päätös kalatalousvelvoitteen toteuttamissuunnitelman hyväksymisestä ja kalatalousmaksun käyttösuunnitelman vahvistamisesta on tehtävä noudattaen, mitä hallintolaissa säädetään. Päätös annetaan julkipanon jälkeen ja siitä on tiedotettava siten kuin 11 luvun 22 §:ssä säädetään päätöksen antamisesta ja tiedottamisesta. Päätöksestä tehtävästä oikaisuvaatimuksesta säädetään 15 luvun 1 §:n 3 momentissa. Päätöstä voidaan muuttaa viran puolesta taikka hankkeesta vastaavan, valvontaviranomaisen, asiassa yleistä etua valvovan viranomaisen, kunnan tai haittaa kärsivän asianosaisen vaatimuksesta.

Vesilain 22 §:n mukaan lupaviranomainen voi hakemuksesta muuttaa kalatalousvelvoitetta ja kalatalousmaksua koskevia määräyksiä, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet. Kalataloudellisesti epätarkoituksenmukaiseksi osoittautunutta velvoitetta voidaan lisäksi tarkistaa, jos velvoitteen kalataloudellista tulosta voidaan parantaa sen toteuttamiskustannuksia merkittävästi lisäämättä.

Jos kalatalousmaksu on määrätty vuosittain suoritettavaksi ja sen perusteena oleva kustannustaso on muuttunut, kalatalousviranomainen perii maksun kustannustason nousua vastaavasti tarkistettuna. Tarkistus tehdään täysin kymmenin prosentein ja muutoin lupaviranomaisen määräämiä perusteita noudattaen.

Jos maksun tarkistuksesta syntyy erimielisyyttä, asia voidaan saattaa hakemuksella lupaviranomaisen ratkaistavaksi. Kalatalousviranomaisen on viipymättä palautettava se osa peritystä kalatalousmaksusta, joka ylittää lupaviranomaisen päätöksellä myöhemmin määrätyn maksun suuruuden.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään 1 momentissa tarkoitetun ääniympäristön laadun turvaamiseksi ympäristönlaatuvaatimukset ja -tavoitteet. Vaatimukset ja tavoitteet voivat olla erilaisia eri melulähdetyypeille ja eri alueille ja ne voidaan kohdistaa vain määrättyihin ajanjaksoihin.

Valtioneuvoston ympäristönsuojelusta antaman asetuksen 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan lupahakemuksessa on oltava lupaharkinnan kannalta tarpeelliset tiedot toiminnan tuotannosta, prosesseista, laitteistoista, rakenteista ja niiden sijainnista ja 6 kohdan mukaan tiedot toiminnan päästöjen laadusta ja määrästä veteen, ilmaan ja maaperään sekä toiminnan aiheuttamasta melusta ja tärinästä.

Saman pykälän 2 momentin 6−8 kohtien mukaan lisäksi lupahakemuksessa on oltava, jos se on toiminnan luonne ja vaikutukset huomioon ottaen lupaharkinnan kannalta tarpeellista yksilöidyt tiedot toiminnan päästölähteistä ja niiden päästöistä sekä melutasosta, arvio parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta suunnitellussa toiminnassa ja selvitys päästöjen vähentämistä ja puhdistamista koskevista toimista.

Ydinenergialain 2 §:n 1 momentin 1, 3 ja 4 kohtien mukaan ydinenergialakia sovelletaan ydinlaitoksen rakentamiseen ja käyttämiseen, ydinaineiden hallussapitoon, valmistukseen, tuottamiseen, luovutukseen, käsittelyyn, käyttämiseen, varastointiin, kuljetukseen ja tuontiin, ydinjätteiden hallussapitoon, valmistukseen, tuottamiseen, luovutukseen, käsittelyyn, käyttämiseen, varastointiin, kuljetukseen, vientiin ja tuontiin.

Saman lain 7 d §:n mukaan ydinlaitoksen suunnittelussa on varauduttava käyttöhäiriöiden ja onnettomuuksien mahdollisuuteen. Onnettomuuden todennäköisyyden on oltava sitä pienempi, mitä vakavampi onnettomuuden seuraus saattaisi olla ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle.

Saman lain 8 §:n mukaan ydinenergian käyttö on kielletty ilman tämän lain mukaista lupaa.

Saman lain 16 §:n mukaan luvan ydinlaitoksen rakentamiseen ja käyttämiseen sekä kaivos- ja malminrikastustoimintaan, jonka tarkoituksena on uraanin tai toriumin tuottaminen, myöntää valtioneuvosto.

Säteilylain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on estää ja rajoittaa säteilystä aiheutuvia terveydellisiä ja muita haittavaikutuksia. Laki koskee säteilyn käyttöä ja muita toimintoja, joista aiheutuu tai saattaa aiheutua ihmisen terveyden kannalta haitallista altistumista säteilylle.

Ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain (468/1994) 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan ympäristövaikutuksella hankkeen tai toiminnan aiheuttamia välittömiä ja välillisiä vaikutuksia Suomessa ja sen alueen ulkopuolella: a) ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen; b) maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen; c) yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön; d) luonnonvarojen hyödyntämiseen; sekä e) a–d alakohdassa mainittujen tekijöiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin.

Saman lain 6 §:n 1 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tekee päätöksen arviointimenettelyn soveltamisesta 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen.

Saman pykälän 2 momentin mukaan työ- ja elinkeinoministeriö huolehtii 1 momentin mukaisista tehtävistä ydinenergialaissa (990/1987) tarkoitettuja ydinlaitoksia koskevien hankkeiden osalta.

Saman lain 8 a §:n mukaan yhteysviranomaisen on huolehdittava arviointiohjelman tiedottamisesta kuuluttamalla siitä viipymättä vähintään 14 päivän ajan hankkeen todennäköisen vaikutusalueen kuntien ilmoitustauluilla siten kuin julkisista kuulutuksista annetussa laissa säädetään. Kuulutus on lisäksi julkaistava sähköisesti ja ainakin yhdessä hankkeen vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä. Kuulutuksen sisällöstä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Yhteysviranomaisen on huolehdittava myös siitä, että arviointiohjelmasta pyydetään tarvittavat lausunnot ja varataan mahdollisuus mielipiteiden esittämiseen. Yhteysviranomaisen on varattava hankkeen vaikutusalueen kunnille tilaisuus antaa lausuntonsa arviointiohjelmasta. Mielipiteet ja lausunnot on toimitettava yhteysviranomaiselle kuulutuksessa ilmoitettuna aikana, joka alkaa kuulutuksen julkaisemispäivästä ja kestää vähintään 30 päivää ja enintään 60 päivää.

Saman lain 11 §:n mukaan yhteysviranomaisen on huolehdittava arviointiselostuksen tiedottamisesta kuuluttamalla siitä viipymättä vähintään 14 päivän ajan hankkeen todennäköisen vaikutusalueen kuntien ilmoitustauluilla siten kuin julkisista kuulutuksista annetussa laissa säädetään. Kuulutus on lisäksi julkaistava sähköisesti ja ainakin yhdessä hankkeen vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä. Kuulutuksen sisällöstä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Saman lain 12 §:n mukaan yhteysviranomainen antaa lausuntonsa arviointiselostuksesta ja sen riittävyydestä. Lausunto on annettava hankkeesta vastaavalle kahden kuukauden kuluessa lausuntojen antamiseen ja mielipiteiden esittämiseen varatun määräajan päättymisestä. Lausunnossa on esitettävä yhteenveto muista lausunnoista ja mielipiteistä. Arviointimenettely päättyy, kun yhteysviranomainen toimittaa lausuntonsa sekä muut lausunnot ja mielipiteet hankkeesta vastaavalle. Lausunto on samalla toimitettava tiedoksi hanketta käsitteleville viranomaisille, hankkeen vaikutusalueen kunnille sekä tarvittaessa maakuntien liitoille ja muille asianomaisille viranomaisille.

Saman lain 13 §:n mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen tai tehdä muuta siihen rinnastettavaa päätöstä ennen kuin se on saanut käyttöönsä arviointiselostuksen ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon.

Hanketta koskevasta lupapäätöksestä tai siihen rinnastettavasta muusta päätöksestä on käytävä ilmi, miten arviointiselostus ja siitä annettu yhteysviranomaisen lausunto on otettu huomioon.

Saman lain 17 §:n mukaan sen lisäksi, mitä muutoksenhausta erikseen säädetään, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella on oikeus valittaa 4 §:ssä tarkoitettua hanketta koskevasta muun lain mukaisen lupa-asian ratkaisusta tai hankkeen toteuttamisen kannalta muusta olennaisesta päätöksestä sillä perusteella, että tässä laissa tarkoitettua ympäristövaikutusten arviointia ei ole suoritettu tai se on suoritettu olennaisilta osin puutteellisesti.

Saman pykälän 2 momentin mukaan se, jolla muutoin on oikeus hakea päätökseen valittamalla muutosta, voi valituksessaan vedota siihen, ettei arviointimenettelyä ole suoritettu tai se on suoritettu olennaisilta osin puutteellisesti.

Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain 5 §:n 7 momentin mukaan työntekijän suojelusta ja ympäristönsuojelusta on lisäksi voimassa, mitä niistä erikseen säädetään.

YVA-asetuksen (713/2006) 10 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan arviointiselostuksessa on esitettävä tarpeellisessa määrin muun ohella hankkeen keskeiset ominaisuudet ja tekniset ratkaisut, kuvaus toiminnasta, kuten tuotteista, tuotantomääristä, raaka-aineista, liikenteestä, materiaaleista, ja arvio jätteiden ja päästöjen laadusta ja määristä ottaen huomioon hankkeen suunnittelu-, rakentamis- ja käyttövaiheet mahdollinen purkaminen mukaan lukien ja 5 kohdan mukaan selvitys ympäristöstä sekä arvio hankkeen ja sen vaihtoehtojen ympäristövaikutuksista.

Melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (993/1992) 2 §:n 1 momentin mukaan asumiseen käytettävillä alueilla, virkistysalueilla taajamissa ja taajamien välittömässä läheisyydessä sekä hoito- tai oppilaitoksia palvelevilla alueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää ulkona melun A-painotetun ekvivalenttitason (LAeq) päiväohjearvoa (klo 7–22) 55 dB eikä yöohjearvoa (klo 22–7) 50 dB. Uusilla alueilla on melutason yöohjearvo kuitenkin 45 dB.

Saman pykälän 2 momentin mukaan loma-asumiseen käytettävillä alueilla, leirintäalueilla, taajamien ulkopuolella olevilla virkistysalueilla ja luonnonsuojelualueilla on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää päiväohjearvoa 45 dB eikä yöohjearvoa 40 dB.

Fennovoima Oy:n ja Perämeren eteläisen kalastusalueen valitukset

Perustelut muutettujen lupamääräysten osalta

(---)

Lupamääräys 35, Fennovoima Oy:n valitus

Hallinto-oikeus katsoo, että aluehallintoviraston päätöksessään määräämä selvitysvelvoite on perusteltu, koska tehtyjen selvityksien pohjalta hankkeen vaikutuksia meriharjuksen lisääntymis-, syönnös- ja vaellusalueisiin ei voida riittävällä tarkkuudella arvioida eikä niin muodoin antaa määräyksiä vaikutusten hallinnasta. Lisäksi meriharjuksen suojelu on valtioneuvoston 3.12.2015 hyväksymässä merenhoitosuunnitelmassa mainittu toimenpiteitä edellyttävänä lajina, joten sen suojeluun on kiinnitettävä eritystä huomiota. Kysymyksessä ei ole KHO 2013:74 päätöksen mukaisesta aikaisemmin tuntemattoman eliölajin yleisestä tutkimisesta. Hakijan selvityksen perusteella Yppärin ja Raahen välinen rannikkoalue on kokonaisuudessaan meriharjuksen syönnösaluetta ja Hanhikiven niemen rantavyöhykkeellä esiintyy koepyyntien perusteella syönnöstävää harjusta ja harjuksen tiedetään nousevan Liminkaojaan kudulle. Merikutuisen harjuskannan olemassaoloa Pyhäjoen edustan merialueella ei ole pystytty todentamaan, mutta laji esiintyy myös muualla Perämeren alueella vaikkakin harvalukuisena. Näin ollen kysymys ei ole viitatun tapauksen mukaisesta uhanalaisuustarkastelusta vaan toiminnan vaikutusten tarkkailusta, joka kohdistuu vaikutusalueella syönnöstävään ja mahdollisesti kutevaan meriharjukseen. Lisäksi valituksenalaisella toiminnalla on vaikutusta laajalla merialueella, jolloin siihen liittyvä tarkkailu voidaan ulottaa laajalle vesialueelle.

Hallinto-oikeus muuttaa lupamääräyksen 35 toisen kappaleen sanamuotoa, koska telemetria- tai merkintätutkimuksissa on tarkoitus selvittää harjuksen vaeltamista voimalaitoksen vaikutusalueen ja Liminkaojan välillä eikä yleensä merialueen ja Liminkaojan välillä.

Ajan kulumisen takia hallinto-oikeus muuttaa 4. kappaleen määräajan päättyväksi 30.4.2018.

Hallinto-oikeus selventää 5. kappaleen sanamuotoa siten, että siitä ilmenee selkeästi, että ehkäiseviä toimenpiteitä koskeva esitys, muutosesitykset kompensaatiotoimiksi ja tarkkailun jatko perustetaan kappaleissa 1–4 määrättyyn selvitykseen.

Lupamääräys 42, Fennovoima Oy:n valitus

Fennovoima Oy:n teetättämän virtausmallinnuksen mukaan voimalaitoksen jäähdytysveden otto vaikuttaa meriveden virtauksiin keskimäärin noin yhdeksän metrin syvyydellä, jäähdytysveden purku lähinnä pintavirtauksiin. Mallinnuksen mukaan virtauksen muutokset pohjan läheisessä kerroksessa jäävät vähäisiksi ja paikallisiksi. Merenpohja Hanhikiven niemen ympäristössä on jatkuvan ja voimakkaan muuttumisdynamiikan alainen luonnostaan ja tehtyjen selvitysten mukaan toiminta ei aiheuta oleellisia muutoksia virtauksiin eikä sitä kautta myöskään sedimentaatioon.

Alueella ei ole sedimentaatiopohjia muuta kuin suojaisissa lahdissa. Hanke ei sisällä sellaisia rakenteita, jotka muuttaisivat virtauksia. Otto ja purkumäärät ovat meressä oleviin volyymeihin nähden pieniä. Vedenotto ja jäähdytysvesien purku sijaitsevat suhteellisen lähellä toisiaan. Hakemuksen laskelmien mukaan lämpökuorma ulottuu pohjoistuulilla heikoilla tuulilla vedenoton alueelle siten, että lämpötilan nousu pintavedessä on 2−3 astetta. Jäähdytysveden ottomäärä on enimmillään n. 45 m3/s. Vesi otetaan tunnelilla, jossa ottopään aukon yläpinta on syvyydellä 4 m ja alapinta 11 m. Pintaveden lämpeneminen ei siten vaikuta jäähdytysveden oton lämpötilaan. Koska alue on avoin siten että tuuli ja aallokko pääsevät vaikuttamaan sekoittumiseen, niin lämmenneen jäähdytysveden sekoittuminen meriveteen on suhteellisen tehokasta.

Hallinto-oikeus katsoo tehtyjen selvityksien ja alueen olosuhteiden yhdessä osoittavan, että toiminnan vaikutukset virtauksiin ja sedimentaatioon ovat vähäisiä ja poistaa niitä koskevan tarkkailun lupamääräyksen 1. kappaleesta.

Toimintaan liittyvien päästöjen ja vedenoton vaikutuksia tarkkaillaan muulta osin lupamääräyksen 42 mukaisesti riittävässä laajuudessa. Kalataloudellisesta tarkkailusta on määrätty lupamääräyksissä 45 ja 46.

Lupamääräys 43, Fennovoima Oy:n valitus

Ennakkotarkkailu on tarpeen perustiedon hankkimiseksi. Hallinto-oikeus katsoo kuitenkin, että ennakkotarkkailun aloittamisesta ja suorittamisesta ei ole tarpeen antaa lupamääräyksen mukaisia tarkkoja aikamääräyksiä muulta osin kuin, että ennakkotarkkailu on saatettava päätökseen viimeistään vuotta ennen jäähdytysvesien johtamisen aloittamista. Tarkkoja aikarajoja ei muutoinkaan ole syytä määrätä, koska jo myönnettyihin lainvoimaisiin lupiin (Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätökset Nro 54/2015/2 Hanhikiven ydinvoimalaitoksen sataman ja jäähdytysveden ottorakenteiden rakentaminen sekä meriväylän kaivaminen ja Nro 56/2015/2 Hanhikiven ydinvoimalaitoksen vesitaloushankkeisiin liittyvien ruoppausmaiden läjittäminen merialueelle) sisältyy töitä, jotka on huomioitava ennakkotarkkailun järjestämisessä ja ajoittamisessa.

Lupamääräys 45, kalastusalueen valitus

Lupamääräyksen mukaan vedenottoon joutuvaa kalalajistoa ja niiden määriä sekä kokoluokkia seurataan osana kalataloustarkkailua. Lisäksi määräyksen mukaan on tehtävä arvio kalasto- ja kalastusvahinkojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi määrätyn kalatalousvelvoitteen riittävyydestä. Hallinto-oikeus katsoo, että määräystä on tarpeen täsmentää siten, että velvoitetaan myös tarvittaessa tekemään muutosesitys kalatalousvelvoitetta koskien. Selvyyden vuoksi hallinto-oikeus toteaa, että muutosesitys voi sisältää myös välppärakenteiden muutoksia ja kalojen kulkuun vaikuttavia ohjaustekniikoita sekä muita vastaavia toimenpidevelvoitteita.

Lupamääräys 46, Fennovoima Oy:n valitus

Ennakkotarkkailu on tarpeen kalastoa koskevan perustiedon hankkimiseksi. Koska on ilmeistä, että lupamääräyksen 2. kappaleessa mainittuja kalalajeja tai ainakin osaa niistä koskien keskimääräisen poikastuotannon määrittäminen tarkasti on mahdotonta käytettävissä olevilla menetelmillä, on hallinto-oikeus muuttanut sanamuotoa niin, että määrän arvioiminen riittää.

Ennakkotarkkailuun liittyvä ohjelma on määrätty hyväksytettäväksi Lapin ELY-keskuksella ainoastaan lupamääräykseen 35 sisältyvän selvityksen osalta. Koska lupamääräyksen 46 toisen kappaleen mukaista arviointia on etukäteen pidettävä vaikeana ja tulkinnanvaraisena eikä sen suorittamiselle ole käytettävissä olevilla tiedoilla asetettavissa selkeää ohjausta ja koska arviointi on keskeinen kalataloudellisten edunmenetysten ja kompensaatioiden määräämiseksi, määrää hallinto-oikeus tekemään arvioinnin Lapin ELY-keskukselle hyväksymällä tavalla. Fennovoima Oy:n on tarvittaessa neuvoteltava määräyksen 46 toisen kappaleen arvioinnista ja muustakin määräykseen sisältyvästä kalataloustarkkailusta Lapin ELY-keskuksen kanssa.

Perustelut hylättyjen vaatimusten osalta

Lupamääräys 18, Fennovoima Oy:n valitus

Aluehallintovirasto on lupamääräyksessä 18 edellyttänyt, että laitoksen meluntorjunta on suunniteltava siten, että laitoksen melupäästöistä ei tavanomaisessa käyttötilanteessa aiheudu ympäristöön melua, joka ylittää lähimmillä luonnonsuojelualueilla päivällä (klo 7–22) ja yöllä (klo 22–7) ekvivalenttimelutason (LAeq) 45 dB.

Yhtiö on valittanut lupamääräyksestä todeten, ettei lupamääräyksestä käy selkeästi ilmi, mitä luonnonsuojelualueita määräys koskee. Lupamääräyksen perusteluissa mainitaan myös suojellut luontotyypit, joita on alueella myös muita kuin perusteluissa mainitut Hanhikiven luoteisniitty, Hanhikiven pohjoisniitty, Ankkurinnokan luonnonsuojelualue, Hanhikiven itäniitty, Takarannan merenrantaniitty ja dyyni sekä Siikalahden merenrantaniitty. Lisäksi yhtiö on pitänyt päivälle ja yölle asetettua 45 dB:n ekvivalenttimelutasoa perusteettomana ja kohtuuttomana.

Hakemuksen liitteenä toimitetun melumallinnuksen mukaan lähimmillä luontotyypin mukaan rajatuilla suojelualueilla voimalaitoksen melutaso on enimmillään 34−40 dB(A). Lähimmällä luonnonsuojelualueella (Ankkurinokka) melun ohjearvot eivät mallinnuksen mukaan ylity. Käytönaikaisen tieliikennemelulaskennan mukaan melun 45 desibelin vyöhyke ulottuu päiväaikana pienen matkan tien läheisyyteen rajautuvan luontotyypin mukaan rajatun suojelualueen (Takarannan merenrantaniitty ja dyyni) sisään ja tien eteläpuolelle sijoittuvan linnustoltaan arvokkaan alueen (Hietakarinlahti) sisään. Yöaikana meluvyöhyke on pienempi.

Lupamääräys 18 koskee laitoksen meluntorjuntasuunnittelua. Koska kyse ei ole sitovasta meluraja-arvosta, aluehallintoviraston muotoilemaa lupamääräystä on pidettävä riittävän selkeänä eikä sitä ole valituksessa esitetyllä perusteella syytä muuttaa. Määräystä ei ole myöskään pidettävä kohtuuttomana, kun otetaan huomioon yhtiön esittämän melumallinnuksen tulos, edellä mainittu määräyksen suunnittelua ohjaava luonne ja määräyksen kohdistuminen vain yhtiön aiheuttamaan melutasoon.

(---)

Lupamääräykset 45 ja 48, kalastusalueen ja Fennovoima Oy:n valitus

Kalojen mukaan lukien nahkiaisten joutumista ydinvoimalaitoksen vedenottoon on tarkkailtava lupapäätöksen määräyksen 45 mukaisesti niin, että tarkkailu antaa luotettavan kuvan vedenottoon eri vuodenaikoina joutuvien kalojen määristä kalalajeittain, kokoluokittain ja ikäryhmittäin. Tarkkailu on järjestettävä Lapin ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailun perusteella on tarvittaessa esitettävä tarkistettavaksi lupamääräyksessä 48 määrättyä kalatalousvelvoitetta. Hallinto-oikeus katsoo, että lisääntymispotentiaalin selvittäminen ei voi kuulua hankkeeseen, koska lisääntymisalueet ja poikasvaiheen alkuvuosien elinympäristöt eivät sijaitse hankkeen vaikutusalueella vaan joki- tai virtavesialueella. Todennäköisesti nahkiaisia syönnöstää vaikutusalueella ja niitä vaeltaa vaikutusalueen kautta, jolloin niitä voi joutua vedenottoon. Hallinto-oikeus katsoo, että lupamääräys 48 on riittävä nahkiaisiin kohdistuvien vaikutusten arvioimiseksi ja hylkää Perämeren eteläisen kalastusalueen vaatimukset nahkiaiskannan lisääntymispotentiaalin selvittämistä ja kannan tarkkailua koskien.

Aluehallintoviraston päätöksessä kalatalousvelvoite on määrätty istutusvelvoitteena, jota Lapin ELY-keskus on pitänyt vakiintuneena ja tarkoituksenmukaisena kompensaatiotapana Perämeren oloissa. Toimeenpanoon ei ole odotettavissa pikaisia muutoksia, mutta lupamääräys mahdollistaa kalatalousvelvoitteen joustavan sopeuttamisen, mikäli olosuhteet muuttuvat. Hallinto-oikeus katsoo, että lupamääräyksen 48 mukainen istutusvelvoite on näissä olosuhteissa sekä määrän että istutettavien lajien osalta tarkoituksenmukaisin tapa määrätä kalatalousvelvoite ja hylkää sekä Fennovoima Oy:n vaatimuksen muuttaa velvoite kalatalousmaksuksi että Perämeren eteläisen kalastusalueen vaatimuksen lisätä vaellussiian istutusmäärää.

Hankkeen vaikutukset eivät etukäteen arvioiden ole sellaisia, että lisääntymispaikkojen kunnostusta voitaisiin edellyttää osana kalatalousvelvoitetta. Hallinto-oikeus hylkää Perämeren eteläisen kalastusalueen vaatimuksen tätä koskien, mutta toteaa, että velvoittaminen tämänkaltaiseen toimenpiteeseen myöhemmin on lupamääräysten 45 ja 48 mukaisesti mahdollista, jos se on perusteltua kalataloustarkkailun tulosten perusteella.

(---)

Vesiluonnon Puolesta ry

Ympäristövaikutusten arviointimenettely

Fennovoima Oy on vuosina 2013–2014 toteuttanut ympäristövaikutusten arviointimenettelyn, joka koski sähköteholtaan noin 1 200 MW:n suuruista ydinvoimalaitosta. Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) antoi YVA-menettelyn päättävän lausuntonsa YVA-selostuksesta 2.6.2014 (TEM/1965/08.04.01/2013). Lausunnossaan TEM edellytti Fennovoima Oy:ltä merialueen luontoa ja kalataloutta koskevia lisäselvityksiä. Lisäselvitykset oli määrä liittää hanketta koskevaan rakentamislupahakemukseen, joka on toimitettu valtioneuvostolle 30.6.2015. TEM:n esittämät lisäselvitysvaateet on hakijan mukaan huomioitu lupahakemuksessa.

Vuonna 2014 laadittu YVA-selostus sähköteholtaan noin 1 200 MW:n ydinvoimalaitokselle ja yhteysviranomaisen siitä antama lausunto on toimitettu ympäristölupahakemuksen yhteydessä.

Vesiluonnon Puolesta ry on vaatimuksista ja niiden perusteluista tarkemmin ilmenevällä tavalla vaatinut hakijaa tekemään laitoksen toiminnasta ja käytöstä lainmukaisen ympäristövaikutusten arvioinnin.

YVA-menettelyn laajuus ja valituksessa esitetyt puutteet menettelyssä (vaatimukset 2, 2a-g)

Kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 3 §:n soveltamisalan rajoitus sekä ydinenergialain 2 §:ssä ja säteilylain 1 §:ssä lausuttu uraanin säteilyominaisuudet eivät kuulu ympäristöluvassa käsiteltäviin ympäristöpäästöihin, vaan siltä osin vastuullinen viranomainen on Säteilyturvakeskus (STUK) ja asia ratkaistaan valtioneuvoston ydinenergialain mukaisella päätöksellä. Kyseinen valtioneuvoston päätös ja aluehallintoviranomaisen ympäristölupapäätös voidaan käsitellä toisistaan riippumattomina lupa-asioina.

Koska ympäristönvaikutusten arvioinnista annetun lain soveltamisalaa ei ole tältä osin rajoitettu samalla tavalla kuin ympäristönsuojelulain ja saman lain 17 §:n 2 momentin mukaisesti YVA-menettelyn olennaisista puutteista voidaan valittaa ympäristöluvan yhteydessä, on hallinto-oikeudella toimivalta tutkia sisältääkö ympäristövaikutusten arviointimenettely olennaisia puutteita myös edellä mainittujen uraanin säteilyominaisuuksien osalta.

Valituksessa ei ole yksityiskohtaisesti eritelty miltä osin YVA-arviointiselostus on puutteellinen tai miltä osin annetut tiedot olisivat puutteellisia.

Asiakirjoihin liitetyssä YVA-arviointiselostuksessa on käsitelty muun muassa radioaktiivisten aineiden päästöjä ja vaikutuksia vesiin (kohdassa 7.4.4.4), ilmaan (kohta 7.3.4.1) ja maaperään (kohta 7.5.4), onnettomuustilanteita (7.13), vedenlauhdutuksen biologisia vaikutuksia (kohta 7.4.4.3), sosiaalisia vaikutuksia (kohta 7.10 ja 7.13.1.5), ydinpolttoaineeseen liittyvät kysymykset (kohdat 3.7, 3.13, 7.11.3.4, 7.15. ja 7.11.3.4), jätevesiä (kohta 3.10 ja 7.4.4.2), ilmapäästöjä (kohta 3.17 ja 7.3) ja jäiden ja virtausten vaikutusta (kohdat 3.3.1 ja 4.3).

Asiassa yhteysviranomaisena toiminut työ- ja elinkeinoministeriö on 2.6.2014 antamassaan lausunnossa todennut YVA-selostuksen kuvaavan riittävästi hankkeen ympäristövaikutuksia ja niiden lieventämismahdollisuuksia.

Nykyiseen hankkeeseen ei sisälly käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusta ja kyseisen hankkeen YVA-menettely on aloitettu kesäkuussa 2016.

YVA-arviointiselostus kattaa tarpeellisessa määrin YVA-asetuksen 10 §:n 1 momentin 3 ja 5 kohdassa mainitut asiat ja se ei sisällä olennaisia puutteita.

Arviointiohjelma ja arviointiselostus on ollut julkisesti nähtävillä seuraavissa kunnissa: Pyhäjoki, Raahe, Alavieska, Merijärvi, Siikajoki, Oululainen ja Kalajoki. Kuulutus arviointimenettelyn aloittamisesta ja arviointiselostuksesta on julkaistu Helsingin Sanomissa, Hufvudstadbladetissa, Kalajokilaaksossa, Kalevassa, Keskipohjanmaassa, Pyhäjokiseudussa ja Raahen Seudussa. Asiassa on järjestetty kaksi yleisötilaisuutta Pyhäjoella. Asiasta on varattu tilaisuus osallistua menettelyyn Espoon sopimuksen piiriin kuuluville maille. Edellä mainittu menettely täyttää YVA-lain 8 a ja 11 §:ssä mainitut vaatimukset kuulemiselle.

Näin ollen hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen valituksenalaisen päätöksen kumoamisesta YVA-menettelyyn liittyvien puutteiden takia.

Lupamääräyksen 1 muuttaminen ja uusi lupamääräys 2.1 (vaatimus 3a1)

Natriumhypokloriitin vaikutukset

Hakemuksen mukaan natriumhypokloriittia käytetään voimalaitoksen jäähdytysjärjestelmien ylläpidossa biosidina biologisen kasvuston estämisessä. Hakemuksen mukaan arvioitu käyttömäärä on korkeintaan noin 60 tonnia vuodessa (15 %) ja laitoksella varastoitava enimmäismäärä on noin 5 m3. Kyseinen aine on erittäin myrkyllistä vesieliöille.

Natriumhypokloriittia on suunniteltu käytettävän kesäaikaan kahdesti päivässä siten, että noin kahdenkymmenen minuutin ajan jäähdytysvesivirtaan syötetään noin 0,5 mg/l aktiivista klooria. Yhteensä kesäaikaan ainetta syötetään korkeintaan 40 minuutin ajan päivässä. Kun biologinen aktiivisuus on alhaisempaa, esimerkiksi talvella, natriumhypokloriittia käytetään harvemmin. Natriumhypokloriitin todellinen käyttötarve ja -tiheys määritetään tarkastelemalla materiaalinäytteitä, jotka asennetaan jäähdytysvesijärjestelmään.

Klooripitoisuutta monitoroidaan jatkuvatoimisella analysoinnilla. Jäännöskloorin pitoisuus on tavallisesti alle määritysrajojen, natriumhypokloriitin annostuksen aikana (enintään 40 minuuttia päivässä) aktiivisen jäännöskloorin pitoisuus jäähdytysveden purkukanavassa on noin 0,1 mg/l. Joissain tilanteissa aktiivisen jäännöskloorin pitoisuus voi purkukanavassa nousta 0,2 mg/l.

Valituksenalaisessa päätöksen lupamääräyksessä 1 on natriumhypokloriitin päivittäiseksi enimmäisajaksi määrätty 40 minuuttia päivässä ja jäähdytysvesitunnelin kohdalla annosteluaikaiseksi raja-arvoksi 0,2 mg/litrassa.

Euroopan unionin natriumhypokloriittia koskevassa riskienarviointi raportissa on esitettyjen lyhytaikaisten (ajat vaihtelivat 5-60 minuuttiin) altistuskokeiden mukaan LC50-arvo (pitoisuus, jossa puolet koeyksilöistä menehtyy) natriumhypokloriitille oli lajista riippuen 32–2410 µg/l. Kyseiset mittaukset eivät ole suoraan käytettävissä ydinvoimalaitoksen purkuvesistöjen kalalajeihin, mutta selvityksen perusteella lohikalat ovat herkempiä natriumhypokloriitille kuin esimerkiksi ahvenien heimoon kuuluvat kalat. Matalammat LC50-arvot esiintyivät korkeissa vedenlämpötiloissa (24 celsiusastetta), joissa korkea lämpötila lisää kuolleisuutta.

Kesäaikaan suoritetun koeverkkokalastuksen perusteella jäähdytysveden purkualueen pääasialliset kalalajit ovat ahven (34 %), kiiski (16 %) ja särki (26 %). Lohikaloista alueella on saatu siikaa (4 %). Edellä mainitun selvityksen perusteella ahvenkalat eivät ole herkkiä natriumhypokloriitille. Särkien ja kiiskien osalta tietoa kyseisen aineen vaikutuksista ei ole. Selvityksen perusteella siika voi lohikaloihin kuuluvana olla herkempi kyseisen aineen vaikutuksille.

Natriumhypokloriitti hajoaa helpommin korkeissa lämpötiloissa ja sen hajoamistahti kaksinkertaistuu aina kun lämpötila nousee 5,5 celsiusastetta. Jos lämpötila on yli 35 celsiusasteen hajoamisreaktio on hyvin nopea. Voimalaitoksen jäähdytysvesi lämpenee korkeintaan 12 celsiusastetta ja kesäaikaan jäähdytysveden lämpötila voi olla ajoittain yli 30 celsiusastetta, joka on omiaan hajottamaan natriumhypokloriitin nopeasti.

Valittajan lainaamassa Hinkleyn ydinvoimalan YVA-selostuksessa mainitaan, että hypokloriitin reaktioissa bromidin kanssa syntyy monia erilaisia sivutuotteita. Kyseisessä selostuksessa on tältä osin viitattu raporttiin Chlorination by-products in power station cooling water. Kyseisessä raportissa todetaan kloorin ensin reagoivan suolapitoisessa merivedessä bromidin kanssa ja muodostaen sivutuotteita. Raportissa todetaan edellä mainitun reaktion olevan bromidiperustaista lukuun ottamatta vähäsuolaisia murtovesiä ja jokisuualueita. Itämeren suolapitoisuus on alhainen etenkin Itämeren pohjoisessa osassa. Edellä mainittu huomioon ottaen, ei natriumhypokloriitin muuttuminen halogeeneiksi ole nykyisen tiedon perusteella sellaista, jotta valituksessa mainittuja haitta-aineita syntyisi merkittäviä määriä. Kysymys on tältä osin purkuvesistössä tapahtuvista reaktioista, joiden etukäteinen selvittäminen on hankalaa. Asian varmistamiseksi hallinto-oikeus on lisännyt lupamääräykseen 1 tarkkailuvelvoitteen natriumhypokloriitin hajoamistuotteiden osalta.

Jäähdytysveden leviämismallin mukaan purkukanavan suulla veden lämpötila on jatkuvasti noin 10 celsiusastetta muuta vesialuetta korkeampi noin 3−19 hehtaarin alueella. Tältä alueelta kalat pääasiassa karkottuvat liian korkeiden lämpötilojen takia ainakin kesäkaudella. Vähintään kolmen celsiusasteen lämpönousu havaitaan veden pintakerroksessa noin 4 km2 :n alueella, jossa kaloja liikkuu säännöllisesti, mutta kalojen karkottumista tapahtuu ainakin lämpimimpänä kesäaikana.

Edellä mainitun jäähdytysveden leviämismallin ja natriumhypokloriitin kemiallisten ominaisuuksien perusteella jäähdytysveden sekoittuminen merialueen muuhun veteen ja samalla natriumhypokloriitin laimentuminen tapahtuu pääasiallisesti purkukanavan läheisyydessä hyvin pienellä alueella. Saadun selvityksen perusteella kalalajeja ei purkukanavan välittömässä läheisyydessä ole lämpötilan korkean vaihtelun takia. Lisäksi purkukanavan alueella oleva virtaus on huomattavan suuri (maksimi 45 m3/s), joka on omiaan karkottamaan kaloja.

Edellä mainitun selvityksen ja jälkitarkkailun lisäämisen perusteella hallinto-oikeus hylkää valituksen vaatimuksen asian kumoamisesta natriumhypokloriittiin liittyvien vaikutuksien takia.

Jätevesien käsittelystä, päästöistä ja tarkkailusta saatu selvitys

Hakemuksessa esitetyn voimalaitoksen käytön aikaisen sisäisen vesitaseen mukaan jäähdytysvesikanavaan johdetaan jätevesiä kolmesta eri lähteestä eli täyssuolanpoistolaitokselta 50−170 m3/päivässä (60 000 m3/vuodessa), nestemäisten jätteiden käsittelylaitokselta 50−170 m3/päivässä (60 000 m3/vuodessa) ja ei-aktiivisten jätevesien puhdistuksesta 50−70 000 m3/vuodessa, josta määrästä 10−20 % muodostuu laitoksen normaalikäytön aikana ja 80−90 % vuosihuollon aikana.

Reaktorin ja sen apujärjestelmien käytöstä syntynyt jätevesi puhdistetaan nestemäisten jätteiden käsittelylaitoksella separaattorilla, ionivaihtimissa, tislauksella ja/tai tarvittaessa haihduttamalla jätevesien aktiivisuus- ja epäpuhtauksien sisällön perusteella. Sekundääripiiristä ja tietyistä reaktorin apujärjestelmistä syntyvät jätevedet ovat sellaisinaan puhtaita, joten ne voidaan mittausten jälkeen johtaa ilman puhdistuskäsittelyä jäähdytysveden mukana mereen.

Hakemuksen mukaan konventionaalisista apujärjestelmistä tulevat vesitysvedet (joihin sekundääripiiri on mainittu kuuluvan) johdetaan kemialliseen käsittelyyn, jossa jäteveteen annostellaan vetyperoksidia ja katalyyttia. Käsittelyn jälkeen jätevedet puretaan jäähdytysvesien purkukanavaan.

Nestemäisten jätteiden käsittelyjärjestelmässä puhdistetaan eri lähteistä (prosessijärjestelmistä) peräisin olevia jätevesiä. Puhdistuksen jälkeen jätevedet johdetaan kokoomasäiliöihin. Kokoomasäiliöiden täytyttyä tai muutoin sopivin väliajoin niistä kerätään yhteisnäyte, josta määritetään radioaktiivisten aineiden pitoisuudet sekä kokonaisfosforipitoisuus ennen jäähdytysveden johtamista purkukanavaan. Tällä varmistutaan siitä, että radioaktiivisuudelle ja kokonaisfosforille määritettyjä viranomaisrajoja ei ylitetä. Tarvittaessa voidaan analysoida muitakin parametreja. Kun purkukanavaan johdettavan jäteveden tilavuus ja kokonaisfosforipitoisuus tunnetaan, voidaan laskea fosforipäästö. Muita kuormitustekijöitä ei säännöllisesti tarkkailla, sillä niiden pitoisuudet purkukanavaan johdettavassa jätevedessä ovat pääsääntöisesti alle määritysrajojen.

Ei-aktiivisten jätevesien määrää seurataan laskennallisesti laitoksen vedenkulutuksen perusteella. Jätevedet eivät sisällä merkittäviä määriä vesistöä kuormittavia aineita, eikä niiden laatua näin ollen tarkkailla. Osa ei-aktiivisista jätevesistä johdetaan neutralointialtaaseen (esimerkiksi täyssuolanpoistolaitokselta ja lauhteenpuhdistuslaitokselta muodostuvat jätevedet), jossa jätevesien pH säädetään halutulle tasolle, ennen vesien johtamista jäähdytysveden purkukanavaan.

Hakemuksessa yhteenvetona voimalaitoksessa muodostuvista jätevesistä on esitetty seuraava taulukko:

Jätevesi, Vesimäärä, Päästö

Jäähdytysvedet, noin 1 420 milj. m3/vuosi, Lämpö: noin 63 PJ/vuosi

Jäähdytysveden puhdistuslaitteiston huuhteluvedet, korkeintaan 1 200 m3/vrk, -

Välppeen kuivauksen rejektivedet, pieni, -

Suolanpoistolaitoksen jätevedet, noin 50–170 m3/vrk, Neutraloinnissa muodostuvia suoloja

Prosessijätevedet nestemäisten jätteiden käsittelylaitokselta (sis. pesulajätevedet), noin 170–250 m3/vrk, Fosfori: enintään 15 kg/vuosi ja Boori: noin 100 kg/vuosi

Ei-aktiiviset prosessijätevedet, 50 000–70 000 m3/vuosi, -

Valituksessa mainittujen aineiden käyttö voimalaitoksella ja niiden puhdistus

Hanhikiven niemen ydinvoimalaitosyksikkö on toimintaperiaatteeltaan kevytvesireaktorilaitos ja sen laitostyyppi on painevesireaktori. Painevesireaktorissa polttoaine lämmittää vettä, mutta korkea paine (noin 160 bar) estää veden kiehumisen. Reaktorissa veden lämpötila on kuumimmillaan noin 350 °C. Reaktorilta korkeapaineinen kuuma vesi johdetaan höyrystimiin, joissa vesi jakautuu pieniin lämmönsiirtoputkiin. Reaktorista tulleesta kuumasta vedestä lämpö siirtyy lämmönsiirtoputkien seinämän läpi erilliseen kiertopiirin (sekundääripiiri) veteen, joka on matalammassa paineessa (60‒70 bar). Sekundääripiirin vesi höyrystyy, ja höyry johdetaan turbiinille, joka pyörittää sähkögeneraattoria.

Valituksessa mainituista aineista hydrasiittia ja ammoniakkia käytetään edellä mainittujen primääri- ja sekundääripiirin vesikemian säätöön. Etanoliamiinia käytetään sekundääripiirin vesikemian säätämiseen. Natriumfosfaattia käytetään suljetun kierron apujärjestelmäkemikaalina.

Hakemuksen mukaan reaktorin ja sen apujärjestelmien käytöstä syntynyt jätevesi ja höyrystimien ulospuhallusjärjestelmän suodattamien renegeroinnista ja huuhtelusta syntyneet jätevedet puhdistetaan nestemäisten jätteiden käsittelylaitoksella. Sekundääripiiristä ja tietyistä reaktorin apujärjestelmistä syntyneet jätevedet ovat sellaisinaan puhtaita, joten ne voidaan johtaa mittausten jälkeen ilman puhdistuskäsittelyä jäähdytysveden mukana mereen.

Valituksenalaisen päätöksen lupamääräyksen 4 mukaan täyssuolanpoisto- ja lauhteenpuhdistuslaitoksen sekä höyryprosessin vesien puhdistuksen jätevedet ja ulospuhallusvedet saa johtaa neutralointialtaan kautta jäähdytysvesien mukana mereen. Vedet on neutraloitava ennen johtamista mereen ja ennen neutralointialtaan tyhjentämistä on mittauksin varmistettava, että veden pH on 6–9.

Edellä mainitun perusteella primäärikierron käytöstä syntyneet jätevedet käsitellään ja sekundäärikierron normaalikäytöstä aiheutuneita lauhteenpuhdistuslaitoksen ja höyryprosessin vesiä ei puhdisteta. Tämän perusteella osa sekundääripiirin ja primääripiiriin apujärjestelmiin johdetuista aineista tai niiden hajoamistuotteista voi johtua jäähdytysjärjestelmien kautta mereen.

Valituksessa mainittujen kemiallisten aineiden haitallisuus ja saatu lisäselvitys

Voimalaitoksen prosessivedestä (primääri- ja sekundääripiiri) poistetaan happi hapenpoistokemikaalilla eli hydratsiinillä, jonka käyttöpitoisuudet ovat 2,5 % ja 1 %. Arvioitu vuotuinen käyttömäärä 10 tonnia (64 %). Hydratsiini on erittäin vesiliukoinen. Hydratsiini on sellaisenaan erittäin myrkyllistä vesieliöille.

Fennovoima Oy on antanut lisäselvityksen muun muassa hydratsiinin käyttöön liittyen. Selvityksen mukaan Suomessa ei ole tehty kansallisia rajoitus- tai lupamenettelyitä aineeseen liittyen. Täten yhtiötä velvoittaa hydratsiinin toimittajan luovuttamat tiedot eli käyttöturvallisuustiedotteessa esitetyt raja-arvot. Fennovoima Oy ei ole tehnyt lopullista valintaa käytettävän hydratsiinituotteen osalta, mutta esim. Liozan 24:lle on annettu erittäin alhainen arvioitu vaikutukseton pitoisuus – merivesi (0,06 μg/l). Näin alhaista pitoisuutta ei pystytä mittaamalla määrittämään. Laboratoriomittauksilla hydratsiini voidaan luotettavasti määrittää vasta noin 50 μg/l pitoisuustasolla. Tällöin voidaan laskennallisesti osoittaa, että mikäli voimalaitokselta ns. aaltoilualtaaseen (voimalaitoksen rakenteita) päästettävän jäteveden hydratsiinipitoisuus alittaa em. 50 μg/l, sen pitoisuus mereen saapuvassa jätevedessä alittaa raja-arvon 0,06 μg/l. Tämä johtuu suuresta jäähdytysvesivirtauksesta (normaalikäytön aikana noin 45 m3/s) sekä siitä, että meriveden sisältämä happi kuluttaa reagoimatonta hydratsiinia. Täten ulospumpattavan jäteveden ja siihen sekoitettavan hydratsiinipitoisen jäteveden tilavuuksien ja ulospumppausnopeuden sopivalla valinnalla voidaan varmistua raja-arvoehtojen täyttymisestä.

Etanoliamiinia käytetään prosessissa sekundääripiirin vesikemian säätämiseen. Vuotuinen käyttömäärä on 13,3 tonnia ja käyttöpitoisuus 3 %.

Etanoliamiini on vesiliukoinen. Etanoliamiini on sellaisenaan myrkyllistä vesieliöille. Fennovoima Oy:n lisäselvityksen mukaan etanoliamiinia (ja ammoniakki) voidaan tarvittaessa poistaa jätevedestä ennen jätevesijakeiden johtamista mereen. Eräs vaihtoehto on sitoa ne kiinteään sorbenttiin ja käsitellä muodostuva kiinteä jäte sopivalla tavalla. Etanoliamiinia sisältävät jätevedet voidaan myös käsitellä vetyperoksidilla, jolloin etanoliamiini hajoaa. Käsittelymenetelmien arviointi ja kehittely on käynnissä ja tarkentuu laitoksen suunnittelun edetessä.

Rikkihappoa käytettään voimalaitoksella vedenkäsittelyssä suodattamien elvytyksessä ja pH:n säädössä ja sen vuosittainen käyttömäärä on 458 tonnia. Prosessiveden täyssuolanpoistolaitoksen ja lauhteenpuhdistuslaitoksen jätevedet johdetaan neutralointiin. Suolanpoistolaitoksen jätevedet sisältävät lähinnä neutraloinnista syntyviä suoloja, jotka eivät poikkea merivedessä normaalisti olevista suoloista.

Rikkihapon hajoamistuotteet ovat lähinnä sulfaattia. Sulfaatin suorista vesistöhaitoista merkittävin on vesien suolaantuminen ja sen aiheuttama vesien mahdollinen kerrostuminen. Sulfaatti ei ole sellaisenaan toksinen yhdiste, vaikkakin eräät vesikasvit ja eliöt ovat sille herkkiä. Suurissa pitoisuuksissa (useita tuhansia mg/l) sulfaatista on todettu olevan haittaa myös kaloille (Singleton 2000).

Natriumfosfaattia käytetään voimalaitoksella suljetun kierron apujärjestelmäkemikaalina ja sen käyttöpitoisuus on 2,5−5 %. Osa suljettujen kierron apujärjestelmien jätevedestä käsitellään nestemäisten jätteiden käsittelylaitoksella ja osa johdetaan sellaisenaan mittausten jälkeen jäähdytysveden mukana mereen. Aineen käyttömäärä on 7,3 tonnia vuodessa.

Aineen haitalliset ominaisuudet liittyvät sen korkeaan pH:n ja aineen syövyttävyyteen. Fennovoima Oy:n lisäselvityksen mukaan natriumfosfaattia sisältävät jätevedet neutraloidaan ja laimennetaan ennen niiden johtamista jätevesien purkukanavaan.

Voimalaitoksen prosessivedestä (primääri- ja sekundääripiiri) happamuuden säätämiseen käytetään ammoniakkivettä, jonka käyttöpitoisuus on 2,5 %. Arvioitu vuotuinen käyttömäärä on 172,7 tonnia (25 %).

Ammoniakki on sellaisenaan erittäin syövyttävää ja myrkyllistä vesieliöille. Fennovoima Oy:n lisäselvityksen mukaan ammoniakkia sisältävät jätevedet voidaan käsitellä kuten edellä kuvatut etanoliamiinia sisältävät jätevedet.

Selvityksen riittävyys ja johtopäätökset

Hakemuksessa ei ole esitetty ympäristönsuojelulain 39 §:n ja ympäristönsuojeluasetuksen 3 §:n 1 momentin 4 ja 6 kohdan tarkoittamaa selvitystä vesistöille vaarallisten hydratsiinin, etanoliamiinin, ammoniakin sekä natriumfosfaatin ja rikkihapon mahdollisista jäämäpitoisuuksista jätevesissä tai niiden hajoamisesta prosessissa ja aineiden haitallisista vaikutuksista vesistössä. Asiassa ei ole esitetty tarkempaa arviota täyssuolanpoistolaitoksesta, nestemäisten jätteiden käsittelylaitoksesta ja ei-aktiivisten jätevesien puhdistuksesta johdettavien jätevesien sisältämistä haitta-ainepitoisuuksista tai vesien puhtaudesta. Lisäksi asiassa puuttuu yksilöity selvitys erilaisten jätevesijakeiden käsittelystä tai käsittelyn valinnan perusteista. Valituksessa esitettyyn ei ole hakijan esittämässä vastineessa vastattu.

Hallinto-oikeus on pyytänyt hakijalta lisäselvitystä edellä mainittujen aineiden joutumisesta eri jätevesijakeisiin, näiden jätevesijakeiden puhdistustekniikasta ja jätevesissä puhdistuksen jälkeen olevista edellä mainittujen kemikaalien pitoisuuksista normaalitoiminnan ja huollon aikana. Selvityksessä on lisäksi pyydetty ottamaan huomioon edellä mainittujen kemikaalien mahdolliset hajoamis- ja muuntumistuotteet jätevedessä ja vesistöön johdettavassa jäähdytysvedessä.

Hakijan toimittama lisäselvitys on edelleen puutteellista etanoliamiinin, ammoniakin, natriumfosfaatin sekä rikkihapon käytöstä ja joutumisesta eri jätevesijakeisiin, pitoisuuksista normaalitoiminnan ja huollon aikana sekä näiden jakeiden puhdistustekniikasta etanoliamiinin ja ammoniakin osalta. Hakijan mukaan esimerkiksi etanoliamiinin osalta käsittelyjärjestelmien arviointi on kesken ja tarkentuu laitoksen suunnittelun edetessä. Ammoniakin osalta on todettu, että jätevedet voidaan käsitellä samalla tavalla kuin etanoliamiini. Lisäksi asiassa puuttuu yksilöity selvitys erilaisten jätevesijakeiden käsittelystä tai käsittelyn valinnan perusteista.

Kun otetaan huomioon etenkin jätevesien suurin vuosittainen määrä 190 000 m3 ja ei-aktiivisten jätevesien suuri osuus huollon aikana, joka kuuluu myös ympäristöluvan mukaiseen toimintaan, ei asiassa ole esitetty riittävää selvitystä jätevesipäästöstä ja jätevesien käsittelystä tarpeellisten lupamääräysten asettamiseksi. Tällaisena riittävänä selvityksenä ei voida pitää hakijan ilmoitusta siitä, etteivät jätevedet sisällä haitallisia pitoisuuksia kemikaaleja ilman selvitystä siitä miten haitallisia aineita puhdistetaan jätevesistä tai miten ne hajoavat tai muuntuvat ennen jätevesien johtamista purkuvesistöön. Kemikaalien käyttömääristä ja -tavasta saatu selvitys sekä laimenemisolosuhteista hydratsiinia koskevan lisäselvityksen yhteydessä lausuttu osoittavat, että kemikaalipäästöistä ei ennalta arvioiden aiheudu merkittävää vesistön pilaantumista. Selvitysten perusteella ei kuitenkaan voida arvioida täyttääkö jätevesien käsittely parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksen, noudatetaanko toiminnassa tältä osin ympäristönsuojelulain 6 ja 7 §:ssä tarkoitettuja yleisiä velvollisuuksia ja periaatteita ja millä tavoin kyseessä olevien aineiden päästöjen tarkkailu olisi tarpeen järjestää. Näin ollen asiassa ei ole voitu varmistua siitä, ovatko aluehallintoviraston asettamat lupamääräykset 2-4 ja 8 riittäviä ja onko tarkkailuohjelmaa syytä täydentää kemikaalipäästöjä koskevilta osin.

Ympäristönsuojelulain 54 §:n mukaan ympäristöluvassa voidaan määrätä, että toiminnanharjoittajan on tehtävä erityinen selvitys toiminnasta aiheutuvan ympäristön pilaantumisen tai sen vaaran selvittämiseksi, jos lupaharkintaa varten ei ole voitu toimittaa yksityiskohtaisia tietoja päästöistä, jätteistä tai toiminnan vaikutuksista. Näin ollen hallinto-oikeus on määrännyt yhtiön esittämään hyvissä ajoin ennen toiminnan aloittamista selvityksen jätevesiin joutuvista ympäristölle haitallisista aineista, jätevesien käsittelystä, jätevesissä esiintyvistä pitoisuuksista ja mahdollisista kemikaalien hajoamis- ja muuntumistuotteista sekä yhteisvaikutuksista. Selvitystä ei ole määrätty esitettäväksi välittömästi, sillä asiassa saadun selvityksen mukaan toiminnalle ei ole vielä myönnetty ydinenergialain mukaista rakentamis- tai käyttölupaa eikä kemikaalilainsäädännön mukaista lupaa. Näissä päätöksissä ratkaistaan omalta osaltaan primäärikiertoon, reaktoriin ja kemikaalien käyttöön liittyviä asioita. Ydinenergialaissa ja ympäristönsuojelulaissa ei ole määrätty etusijajärjestystä ydinenergialain mukaisen rakentamisluvan ja ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristöluvan välillä. Näin ollen aluehallintoviraston päätös on voitu tehdä muodollisesti ennen rakentamislupaa. Kuitenkin jätevesien käsittelyä ja käytettäviä kemikaaleja ja niiden pääsemistä ympäristöön koskevat kysymykset ovat lopullisesti ratkaistavissa vasta kun edellä mainittuihin asioihin liittyvät yksityiskohdat ovat tarkentuneet.

Aluehallintoviraston on käsiteltävä selvitys siten kuin ympäristönsuojelulain 90 §:ssä määrätään ja tarvittaessa täydennettävä tai täsmennettävä lupapäätöstä selvityksen perusteella. Jos selvitys osoittaa, että asiassa on kyse ympäristönsuojelulain 29 §:n tarkoittamasta ympäristöluvan saaneen toiminnan olennaisesta muuttamisesta, aluehallintoviraston on suoritettava lupaharkinta tältä osin uudestaan.

Radioaktiivisten aineiden kemialliset vaikutukset (vaatimus 3a)

Uraanin tai muiden säteilyvaarallisten aineiden kemiallisista ominaisuuksista aiheutuvat ydinvoimalan ympäristövaikutukset kuuluvat sinällään ympäristöluvissa käsiteltäviin asioihin, koska ympäristönsuojelulain 3 §:n mukainen soveltamisalan rajoitus koskee vain säteilystä aiheutuvien vaikutusten käsittelyn rajoittamista säteilylain ja ydinenergialain mukaiseen menettelyyn.

Uraanin ja muiden säteilyvaarallisten aineiden pääasialliset haittavaikutukset liittyvät niistä aiheutuvaan säteilyyn etenkin ydinvoimalaitoksessa ja aineet eivät ole suoraan tekemisissä ympäristön kanssa lukuun ottamatta normaalikäytössä veteen ja ilmaan päästettäviä pieniä määriä jalokaasuja (ksenon ja krypton), aerosolimuodossa olevia radioaktiivisia aineita (hiili-14) ja halogeenejä (jodit) ja tritium. Ydinvoimalaitoksen käytön aikaisia vaikutuksia käsitellään tältä osin ydinenergialain mukaisessa käyttöluvassa, jossa kaikella tavoin pyritään vähentämään kyseisten aineiden pääsyä ympäristöön. Lisäksi onnettomuustilanteet kuuluvat kyseisen luvan piiriin. Tämä huomioon ottaen ei kyseisten aineille ole tarpeen määrätä erillisiä lupamääräyksiä ympäristöluvassa.

Kemikaaliluvan merkitys

Fennovoima Oy on vastineessaan todennut, että kemikaaleihin liittyvät asiat käsitellään tarkemmin kemikaaliluvassa ja valittajan esittämät muutokset eivät ole tarpeen ympäristönsuojelulain mukaisen pilaantumisen estämiseksi.

Kun otetaan huomioon vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain 5 §:n 7 momentissa lausuttu ja ympäristönsuojelulain 2 §:ssä ja 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa lausuttu, tulee kemikaalien käyttö käsitellä ympäristönsuojelulain mukaisessa menettelyssä, mikäli niistä aiheutuu tai saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista.

Edellä mainittu huomioon ottaen kyseisten kemikaalien käytön arviointia ei voida jättää pelkästään kemikaaliluvassa käsiteltäväksi.

Biologisten vaikutusten huomioon ottaminen jäähdytyslaitteistossa ja parhaan tekniikan vaatimus (vaatimus 3a2)

Teollisuuden jäähdytysjärjestelmien parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevassa referenssiasiakirjassa (European Commission 2001) esitetään parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisia ratkaisuja uusille ja vanhoille teollisuuden jäähdytysjärjestelmille.

Asiakirjan mukaan kalojen ja vesieliöiden jäähdytysjärjestelmään joutumista vähentävien keinojen käyttö on monimutkaista ja eri kohteiden olosuhteista ja kalalajeista riippuvaista. Asiakirjassa käytettäviksi tekniikoiksi mainitaan välppien reikäkoon optimointi, sisävirtauksen pienentäminen (0,1−0,3 m/s vähensi kalojen joutumista jäähdytysjärjestelmään), kalojen erilaiset karkotuskeinot (äänet ja valot) ja erilaiset vapautustekniikat. Tähän on Suomessa käytetty myös vedenottoon asennettuja verkkoja. Asiakirjassa esitellyistä tekniikoista ei vielä yhdenkään ole voitu todeta olevan parhaan tekniikan mukaista.

Hakemuksen mukaan karkeavälppien väli on 10 cm. Hakemuksesta ei kuitenkaan ilmene minkä kokoisia hienovälppiä voimalaitoksen jäähdytysjärjestelmässä tullaan käyttämään. Tältä osin välppien reikäkoon valinnassa tulee huomioida kalojen kiinnijäämisen vähentäminen. Hakemuksen mukaan jäähdytysjärjestelmän ottorakenne on mitoitettu siten, että virtausnopeus ottoaukon suulla pysyy matalana (noin 0,2–0,3 m/s). Tällä vähennetään jäähdytysveden mukana kulkeutuvan kiintoaineksen määrää ja myös kalojen joutumista jäähdytysjärjestelmään. Edellä mainittujen keinojen katsotaan olevan riittäviä nykyisen tiedon perusteella kalojen kiinnijäämisen vähentämiseksi, etenkin kun otetaan huomioon se, että jäähdytysjärjestelmän kalataloudellinen haittavaikutus on korvattu kalatalousvelvoitteella ja hallinto-oikeuden lupamääräykseen 45 tekemä muutos, joka mahdollistaa kalatalousvelvoitteen ja siihen liittyvien teknisten toimenpiteiden muuttamisen myöhemmin tarkkailusta saatavan tiedon perusteella.

Ydinonnettomuuden mereen vapautuvat aineet ja radioaktiivisten aineiden terveys- ja ympäristövaikutukset normaalikäytössä ja ydinonnettomuuden sattuessa, sosiaaliset vaikutukset, ydinpolttoaineen kuljetuksen riskien torjuminen, ydinpolttoaineen loppusijoituksen ympäristövaikutukset, säteilyhaittojen käsittely (vaatimukset 3a2, 3 be ja g)

Tältä osin hallinto-oikeus viittaa edellä vaatimuksien 2, 2a−g ja 3a osalta lausuttuun.

Perämeren eteläisen kalastusalueen ja Vesiluonnon Puolesta ry:n esittämät valituksenalaisen päätöksen kumoamisvaatimukset

Kun otetaan huomioon edellä mainittu hallinto-oikeuden lupamääräykseen 2.1 tekemä lisäys ja edellä valittajien toissijaisista vaatimuksista lausuttu sekä rakentamisluvasta esitetty ja se, ettei toiminnalle ole annettu ympäristönsuojelulain mukaista toiminnan aloittamislupaa jätevesien ja jäähdytysvesien johtamisen osalta sekä se seikka, ettei toiminnasta aiheudu nyt saatavilla olevan tiedon perusteella merkittävää ympäristön pilaantumista, ei valituksenalaista päätöstä ole syytä kumota tai muilta osin muuttaa valittajien valituksien johdosta. Kemikaali päästöihin liittyvät puutteellisuudet on korjattava lupamääräyksen 2.1 mukaisessa menettelyssä.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Lampi, Sauli Viitasaari sekä Lasse Känsälä ja Janne Marttila, jotka ovat myös esitelleet asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. Vesiluonnon Puolesta ry on valituksessaan ensisijaisesti vaatinut, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja Fennovoima Oy:n lupahakemus hylätään. Toissijaisesti yhdistys on vaatinut, että hakija velvoitetaan tekemään laitoksen toiminnasta ja käytöstä lainmukainen ympäristövaikutusten arviointi ja asia palautetaan aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Aluehallintoviraston tulee riittävän tiedon perusteella antaa lupamääräykset biologisten ja kemiallisten haittojen estämiseksi, rajoittamiseksi ja tarkkailemiseksi ainakin hypokloriitin ja meren kloorauksen vaikutusten osalta.

Yhdistys on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Lupa on kumottava, kiellettävä ja poistettava johtuen lakien ja kansainvälisten sopimusten rikkomisesta. Lupa rikkoo erityisesti Suomen ja Euroopan unionin ympäristö- ja vesilainsäädäntöä sekä niihin liittyviä säännöksiä kansalaisten kuulemisesta sekä Suomea velvoittavia kansainvälisiä sopimuksia kuten Århusin sopimusta.

Lain mukaan ydinvoimalalta edellytetään ympäristövaikutusten arviointia (YVA). Hanketta koskevissa YVA-dokumenteissa ei ole oikeita ja kattavia ympäristövaikutuksia kuten kaikkia biologisia ja kemiallisia vaikutuksia laitoksen normaalikäytössä sekä ydinonnettomuuden sattuessa. Vaikutusarvioinnin tulee kattaa myös radioaktiivisia ominaisuuksia käsittävien aineiden kemialliset vaikutukset. Erityisesti lupamääräyksiin 1 ja 2 hallinto-oikeudessa lisätyt kemialliset vaikutukset puuttuivat täysin myös lupahakemuksesta.

Hallinto-oikeus katsoi, että YVA olisi kattanut radioaktiiviset aineet. Näin ei kuitenkaan ole sillä tasolla, kuin asia tulee esittää. YVA:ssa ei juurikaan tarkastella yksittäisiä aineita, vaan päästöjen radioaktiivisuutta ja sitäkin vain beta- ja gammasäteilynä.

Tämä tarkoittaa, että suuri joukko kaikkein vaarallisimpia alfa-radioaktiivisia aineita, kuten plutoniumit ja siksi hajoavat transuraaniaineet, ovat STUK:n virallisen päästötarkkailun ulkopuolella. Samoin ydinvoimalan massallisesti yleisin uraani ja sen vaaralliset tytäraineet, kuten radium, Th-230, Pb-210, polonium-210, radium ja radon ovat myös valvonnan ulkopuolella. Uraanin tytäraineet muodostuvat hitaasti ja STUK:lta puuttuu valvonta sen pitkäaikaisiin tytäraineongelmiin. Kokonaisaktiivisuus voi olla riittävä menettely ihmisten välittömän säteilysuojelun kannalta. Kuitenkin ympäristöturvallisuuden kannalta tulee tuntea myös radioaktiivisten aineiden biologinen kertyminen. Aineet käyttäytyvät tavoin eri tavoin johtuen niiden kemiallisista, ekologisista ja biologisista ominaisuuksista. Tämä biologinen kertyminen on normaaliasia tavanomaisessa kemiallisessa ympäristövalvonnassa, mutta jää huomioitta STUK:n ja ydinvoimayhtiöiden ihmisen välittömään säteilyturvallisuuteen tähtäävissä tutkimuksissa.

YVA:sta puuttuvat oikeat ja kattavat sosiaaliset vaikutukset laitoksen normaalikäytössä, toiminnan jälkeen ja ydinonnettomuuden sattuessa. Esimerkiksi kriisitilanteisiin tai sotatilanteeseen liittyviä uhkia ja ongelmia ei ole käsitelty. Tarkastelusta puuttuvat projektin ylisukupolviseen hallintaan liittyvät riskit toiminnan ja voimalan sulkemisen aikana. Siirtotyövoiman käyttöön liittyvät ongelmat ovat käsittelemättä. Ydinonnettomuuksilla on yhteisölle kestämättömiä vaikutuksia esimerkiksi tarvittavien evakuointien vuoksi, vaikka merkittäviltä säteilyvahingoilta vältyttäisiin.

YVA:sta puuttuvat ydinpolttoaineen kuljetuksen ja tuotannon oikeat ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset. YVA-prosessissa ydinpolttoaineen kuljetukset on esitetty riskittömämpinä kuin mitä STUK:n turvallisuusselvityksestä ilmenee. STUK:n mukaan Fennovoima Oy:n valitsema kierrätyspolttoaine sisältää voimakkaasti gamma-säteilevää uraanin isotooppia, minkä vuoksi se on pidettävä kuljetuksissa jatkuvasti veden alla. YVA:ssa on käsitetty hyvin puutteellisesti ydinpolttoaineen tuotantoa.

YVA:sta puuttuvat ydinpolttoaineen loppusijoituksen oikeat ympäristö- ja terveysvaikutukset. Jätteiden luvitus kuuluu normaaliin ympäristölupaprosessiin. Vaikka radioaktiivisuusominaisuus määrättäisiin STUK:n luvitettavaksi, ydinjätteen yleisin kemiallinen aine on uraani. Ekologisesti uraani on kemiallisesti useilla mittareilla kertaluokkia toksisempaa kuin radioaktiivisuuden perusteella. Esimerkiksi EU:n SCHER tiedekomission Depleted uranium -raportin mukaan uraanin haitaton pitoisuus makeassa vedessä voi olla välillä 0.1−1 mikrogrammaa litrassa. Tämä pätee Hanhikiven pintavesissä ja Perämeressäkin tausta on vain joitakin mikrogramman kymmenyksiä. Toisaalta tiedetään, että ydinpolttoainejäte on pääosin uraania. Uraani joutuu mereen loppusijoituksen vahinkojen tai keskeytymisen yhteydessä tai eroosion vaikutuksesta miljoonien vuosien kuluessa.

Merijään ja ahtojäiden vaikutusta voimalan riskeihin vedenotossa tai luonnollisten virtausten lisämuutoksissa ei ole selvitetty.

YVA- ja ympäristölupaprosessia ei tulisi jakaa erillisiksi prosesseiksi, mutta jos näin menetellään, asiat tulee vähintään käsitellä yhdessä ja kokonaisuutena. Tämä viittaa mahdolliseen STUK:n rooliin radioaktiivisuuden suhteen.

Luvassa täytyy olla lain perusteella lupamääräykset biologiset ja kemiallisten haittojen estämiseksi, rajoittamiseksi ja tarkkailemiseksi mukaan lukien vaikutukset laitoksen normaalikäytössä sekä ydinonnettomuuden sattuessa. Tämän tulee kattaa myös radioaktiivisia ominaisuuksia käsittävien aineiden kemialliset vaikutukset. Hakija on jättänyt selvittämättä jäljempänä lueteltuja asioita ja niistä seuraavia toimia ympäristöhaittojen rajoittamiseksi. Asia on tämän vuoksi palautettava aluehallintoviraston ratkaistavaksi.

YVA:sta ja hakemuksesta puuttuvat tiedot laitoksen kemiallisista päästöistä ja niiden haittavaikutuksista, kuten hypokloriitin vaikutuksista ja meren ja lauhdutusveden kloorauksesta syntyvistä haitta-aineista ja niiden vaikutuksista. On tiedossa, että meriveden kloorauksesta syntyisi luvanvaraisia ja säädeltyjä aineita. Iso-Britanniassa Hinkley Point -voimalan päästöt johtivat sekoittumisvyöhykkeen määrittämiseen valtameressä. On siten ilmeistä, että meren kloorauksesta syntyvät aineet voivat olla erittäin merkittäviä matalissa Perämeren rantavesissä.

Natriumhypokloriitin käyttömäärä on 60 tonnia (15 prosentin liuoksena). Hypokloriitin ja sen reaktiotuotteiden vaikutuksia ei ole selvitetty eikä käsitelty. On tiedossa, että aineiden pitoisuudet ylittäisivät ympäristölaatunormeja, ja niillä tulee asettaa luparajat sekä tarkkailumääräykset.

Sekundääri- ja primääripiirin korroosion estoon käytetään hydratsiinia, joka on erittäin myrkyllinen aine. Samoin prosessivedessä käytetään hapen poistoon hydratsiinia. Luvassa todetaan hydratsiini vaaralliseksi. Se on erittäin myrkyllistä ja esimerkiksi edellä mainitussa Hinkley Point -voimalassa ehkä haitallisimmaksi havaittu luvitettava aine. Fennovoima kertoo neutraloivansa ja puhdistavansa vesiä, mutta menetelmiä ja niiden tuotteita ei kuvata. Ei-radioaktiivisen veden käsittely on epämääräinen. Luvassa todetaan hydratsiini kahdesti vaaralliseksi ja että luvitettavaa prosessia ei ole vielä päätetty. Hydratsiinin määrää jätevesisiä ei ole kerrottu.

Erityisen myrkyllistä hydratsiinia päätyy prosessissa ilmeisesti mereen ainakin sekundääripiirin vesien puhdistuksessa. Sekundääripiiri on "konventionaalinen apujärjestelmä". Edelleen sekundääripiirissä käytetään etanolamiinia, jota ei ole käsitelty YVA:ssa ja lupamääräyksissä. Kyseessä on orgaaninen emäsyhdiste, joka ei ole luonnollinen ja sitä käytetään 13,3 tonnia.

Ammoniakkia käytetään 173 tonnia vuodessa. Ammoniakki on erityisesti hieman emäksisessä merivedessä kaloille haitallinen kemikaali. Jätevesien puhdistusta sen suhteen ei ole selvitetty. Jos primääripiirin vesi haihdutetaan, tulee ammoniakki tislata vedestä erikseen, jotta se ei päädy jäteveteen. Ilmeisesti sekundääripiirin ammoniakki tulee jäteveteen, jollei se reagoi käsittelykemikaalien kanssa. Tällöin reaktiotuotteet pitäisi selvittää. Voi myös kysyä, onko hakijan esittämä arvio typpipäästöstä 2 500 kg vuodessa realistinen suhteessa vedenkäsittelyn ainetaseisiin.

Natriumfosfaattia käytetään "suljetun kierron apujärjestelmissä", mutta jätteestä tai päästöistä ei kerrota. Kuitenkin fosforin kokonaispäästöksi väitetään 15 kg vuodessa.

"Konventionaalisten" järjestelmien vesiä käsitellään vetyperoksidilla ja katalyytillä, jossa on muun muassa kaliumpermanganaattia. Muita aineita ei kerrota ja vaikutuksia ei siten voi tietää.

Suolanpoiston jätevesien osalta luvassa ilmoitetaan laskettavan konsentroituja suolaliuoksia mereen. Vaikka samoja aineita on meressä, voivat ne korkeina pitoisuuksina johtaa haitalliseen kerrostumiseen. Veden koostumus pitää selvittää ja luvittaa. Suolan poistoon suunnitellaan käytettäväksi yhteensä yli 1 400 tonnia lipeää ja rikkihappoa, joten päästettävä suolapitoisuus voi olla merkittävä.

Hakemuksesta puuttuvat tiedot prosessijätevesien ja pesulajätevesien laskettavista radioaktiivisista ja muista aineista sekä mittaus- ja päästörajoista. Tiedoista ei myöskään ilmene typen lähdettä ja luku on epäilyttävä ainetaseiden perusteella. Mahdollisesti se käsittää erittäin myrkyllistä hydratsiinia.

Hakemuksesta puuttuvat tiedot esimerkiksi ydinsulaonnettomuudessa reaktorin jäähdytyksessä vapautuvista aineista, kuten uraanista, boorista ja polttoainerakenteista vapautuvista aineista.

Meriveden kloorausta ei voida hyväksyä jälkikäteisellä mittauksella. Kloorauksen vaikutukset tunnetaan jäähdytysvesistä, ja prosessissa tiedetään syntyvän luvanvaraisia yhdisteitä erittäin todennäköisesti haitallisina pitoisuuksina. Kloorauksen vaikutus makeassa vedessä on voimakkaampi kuin merivedessä, mikä tarkoittaa, että vaikutukset ovat todennäköisesti pahemmat kuin Hinkley Point -voimalassa. Toiminnan aloittamisen jälkeen ei voida selvittää klooriorgaanisten yhdisteiden taustapitoisuuksia alueella.

Prosessikemikaalien hyväksyminen mahdollisella jälkikäteisellä selvityksellä ei ole oikein, vaan lupa pitää palauttaa viranomaiselle.

Biologiset vaikutukset johtuen eliöiden joutumisesta vedenlauhdutukseen kuten fyysinen murskautuminen, paine, myrkyttyminen ja lämpöshokki täytyy selvittää. Hinkley Point -voimalassa on tarkasteltu kalanpoikasten lisäksi voimalan vaikutuksia muun muassa mätimuniin sekä kasvi- ja eläinplanktoniin. Planktonin suhteen ei ole arviota ja hakemuksessa esitetään vain löyhiä väitteitä toisenlaisissa oloissa tehtyihin viitteettömiin tutkimuksiin. Tämä on erityisen tärkeää johtuen Perämeren herkästä luonnosta ja murtoveden luonnonoloista. Lisäksi paikallisissa jääoloissa kylmän veden aikaan lämpöshokkivaikutukset voivat olla erityisen suuria. On ratkaiseva puute luvassa, että merkittävä osa ekosysteemistä ja ravintoketjujen alkupää on jätetty käsittelemättä.

Levää, kaloja ja muuta kiinteää ainetta kerrotaan kerättävän jäähdytysveden puhdistuslaitteistosta. Kaloja hävitetään laitteistolla, mutta luvasta ja YVA:sta puuttuvat menettelyt kalojen menehtymisen estämiseksi. Näitä ovat esimerkiksi suodattavan laitteen reikäkoon rajoittaminen muutamaan millimetriin, kalojen vahingoittamaton keräily ja vapautuskoneisto sekä ääneen perustuva karkotuslaitteisto.

Eliöiden hajoamisesta syntyvää orgaanista kuormitusta ei huomioida luvassa. Välpejätteen vesien johtaminen purkukanavaan lisää tätä pilaantumista. Näillä orgaanisilla aineilla on pilaavia yhteisvaikutuksia hypokloriitin ja hydratsiinin kanssa.

Luonnolliset virtausolosuhteet muuttuvat johtuen suurta pohjalaista jokea vastaavasta virtauksesta 45 m­/s. Erityisen suuria vaikutukset ovat talvella jään alla. Virtausolosuhteiden vaikutusta ei ole selvitetty.

Hakija on jättänyt radioaktiiviset aineet kokonaan pois ympäristöluvasta ja niitä on käsitelty erittäin puutteellisesti YVA:ssa, esimerkiksi yksittäisistä aineista ei ole pitoisuustietoa, vaan niitä on käsitelty radioaktiivisuuden kokonaismäärinä.

Aluehallintoviraston tulkinta ympäristönsuojelulain 3 §:stä on lakitekstiä selvästi laajempi ja väärä. Ydinenergialaissa tai säteilylaissa ei säädetä mitään ympäristölupaprosesseista, ympäristövaikutuksista tai niiden arvioinnista. On ilmeistä, että radioaktiiviset aineet ovat ympäristölainsäädännön alaisia aineita, joilla on sekä terveys- että ympäristövaikutuksia. Aineita on käsitelty YVA- ja ympäristölupaprosesseissa. Vallitseva oikeuskäytäntö on, että radioaktiiviset aineet käsitellään ympäristölupaprosessissa. Missään vaiheessa ELY-keskukset, aluehallintovirastot tai STUK eivät ole kyseenalaistaneet radioaktiivisten aineiden käsittelyä ympäristölupaprosesseissa. Nyt hakija on tehnyt tulkinnan, että säteilylainsäädäntö ylittää ympäristölainsäädännön. Hakijan tulkinta tarkoittaisi ilmeisesti myös sitä, että esimerkiksi uraanin kemialliset vaikutukset jäisivät kokonaan käsittelemättä.

2. Fennovoima Oy (jäljempänä Fennovoima) on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan lupamääräyksen 1 kappaleeseen 4 lisätyn natriumhypokloriittia koskevan selvitysvelvoitteen ja kemikaaleja koskevan lupamääräyksen 2.1 osalta. Hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätöksiä tulee muuttaa lupamääräysten 18, 35, 46 ja 48 osalta jäljempänä esitetyillä tavoin.

Lupamääräys 18 tulee muuttaa kuulumaan seuraavasti:

"Laitoksen meluntorjunta on suunniteltava siten, että laitoksen tavanomaisessa käyttötilanteessa sen melupäästöistä aiheutuva melutaso ei ylitä ekvivalenttimelutasoa (LAeq) 50 dB Hietakarinlahden-Takarannan FINIBA-lintualueella ja sen merkittävimmillä kohteilla Hietakarinlahdella ja sitä ympäröivillä ruovikoilla, Hietakarin pohjoispuolella sijaitsevalla rantaniityllä sekä Takarannan alueella".

Lupamääräyksen 35 kappaleet 2 ja 3 tulee kumota ja kappaleessa 5 asetettua määräaikaa pidentää.

Lupamääräyksen 46 kappale 2 tulee muuttaa kuulumaan seuraavasti: "Ennakkotarkkailun perusteella on arvioitava siian, muikun ja silakan keskimääräinen poikastuotanto sekä niiden lisääntymisalueiden tila arvioidulla lauhdeveden vaikutusalueella Lapin ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla."

Lupamääräystä 48 tulee muuttaa siten, että kalatalousvelvoitteen sijaan määrätään 20 000 euron vuotuinen kalatalousmaksu laitoksen toiminnan ajalle.

Yhtiö on toissijaisesti vaatinut lupamääräyksen 2.1 muuttamista kuulumaan seuraavasti:

"Yhtiön on toimitettava vähintään kaksi vuotta ennen suunnitellun toiminnan aloittamista aluehallintovirastolle selvitys toiminnan ympäristövaikutuksiltaan merkityksellisistä kemikaaleista, niiden käytöstä voimalaitoksella, aineiden joutumisesta eri jätevesijakeisiin, näiden jätevesijakeiden puhdistustekniikasta sekä jätevesissä puhdistuksen jälkeen olevista edellä mainittujen kemikaalien pitoisuuksista normaalitoiminnan ja huollon aikana. Selvityksen perusteella aluehallintoviraston on arvioitava, onko lupamääräyksiä 2−4 ja 8 muutettava tai täydennettävä selvityksen johdosta ympäristönsuojelulain 90 §:n mukaisesti. Jos käytettävät kemikaalit ja niiden käyttömäärä tai -tapa poikkeavat olennaisesti ympäristölupahakemuksessa esitetystä, aluehallintoviraston on käsiteltävä asia ympäristönsuojelulain 29 §:n mukaisena asiana."

Yhtiö on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Lupamääräys 1

Lupamääräykseen 1 lisättyä natriumhypokloriitin muuntumistuotteiden selvitysvelvoitetta ei ympäristönsuojelulain 58 §:n perusteella voida määrätä, sillä 1) natriumhypokloriitin käytöstä ja vaikutuksista on toimitettu riittävä selvitys; 2) muuntumistuotteista ei niiden merkityksettömän määrän johdosta aiheudu ympäristön pilaantumista- tai sen vaaraa; 3) muuntumistuotteiden selvittäminen vaatisi perusteellisia tutkimuksia, joita ei voida luvanhaltijalta selvilläolovelvoitteen nojalla edellyttää; ja 4) määräys on ympäristövaikutuksista ja niiden selvittämisen vaikeudesta esitetty huomioiden selvästi suhteellisuusperiaatteen vastainen.

Hallinto-oikeus on Vesiluonnon Puolesta ry:n valituksen johdosta lisännyt lupamääräykseen natriumhypokloriitin muuntumistuotteita koskevan selvitysvelvoitteen. Hallinto-oikeuden perusteluissa viitataan Vesiluonnon Puolesta ry:n lainaukseen Hinkleyn ydinvoimalaitoksen YVA-selostuksesta, jossa mainitaan hypokloriitin reaktioissa bromidin kanssa syntyvän monia erilaisia sivutuotteita. Kyseisessä selostuksessa on tältä osin viitattu raporttiin Chlorination by-products in power station cooling water. Kyseisessä raportissa todetaan kloorin reagoivan suolapitoisessa merivedessä bromidin kanssa muodostaen sivutuotteita.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n sääntelyn tarkoituksena on, että toiminnanharjoittajan on oltava riittävällä tasolla tietoinen harjoittamansa toiminnan ympäristövaikutuksista, ja tarvittaessa tämä voidaan säännöksen nojalla velvoittaa tekemään lisäselvityksiä joidenkin päästöjen osalta. Kyse ei sen sijaan ole siitä, että toiminnanharjoittajan tulisi etukäteen olla selvillä kaikista toimintansa mahdollisista haitoista ja päästöistä, jos nämä haitat tai päästöt eivät ole merkittäviä ja aiheuta ympäristön pilaantumisen vaaraa. Ympäristösuojelulain esitöiden mukaan 6 §:n selvilläolovelvollisuus ei ulotu velvoittamaan toiminnanharjoittajaa tuottamaan yleistä ympäristötietoa, joka ei ole tarpeen toiminnan vaikutusten selvittämiseksi. Fennovoimaa ei selvilläolovelvoitteen nojalla voida velvoittaa tuottamaan yleistietoa kemikaalien epätodennäköisistä muuntumistuotteista, jollei tieto ole tarpeen ydinvoimalaitoksen vaikutusten selvittämiseksi.

Toiminnanharjoittaja voidaan määrätä ympäristönsuojelulain 54 §:n mukaisesti toimittamaan erityistä selvitystä toiminnasta aiheutuvan ympäristön pilaantumisen tai sen vaaran välttämiseksi, jos lupaharkintaa varten ei ole voitu toimittaa yksityiskohtaisia tietoja päästöistä tai toiminnan vaikutuksista. Säännöksen esitöiden mukaan yleisenä edellytyksenä selvitystä koskevalle määräykselle on, että selvitystä tarvitaan toiminnan vaikutusten selvittämiseksi. Selvitysvelvollisuutta ei voida antaa yleisen ympäristötiedon tuottamiseksi tai yleisen selvilläolovelvollisuuden täyttämiseksi, vaan selvityksen pitää liittyä luvanvaraiseen toimintaan. Lupaviranomaisen tulee suhteellisuusperiaatteen mukaisesti arvioida selvityksen tarpeellisuus ja sen tekemisestä aiheutuvat kustannukset toiminnanharjoittajalle. Määräyksestä tulee selvästi käydä ilmi viranomaiselle toimitettavaksi vaadittu tieto.

Edellä esitetyn perusteella erityistä selvitystä voidaan määrätä toimitettavaksi vain silloin, jos 1) lupaharkintaa varten ei ole voitu toimittaa riittävän yksityiskohtaisia tietoja päästöistä tai toiminnan vaikutuksista ja 2) selvitystä tarvitaan toiminnasta aiheutuvan ympäristön pilaantumisen tai sen vaaran selvittämiseksi. Nämä edellytykset eivät nyt kyseessä olevassa tapauksessa natriumhypokloriitin muuntumistuotteiden osalta täyty.

Natriumhypokloriitin käyttöä voimalaitoksella on selostettu aluehallintovirastolle 23.12.2014 toimitetussa lupahakemuksessa. Lupahakemuksen käsittelyn aikana laitoksen suunnittelu eteni ja tarkentui, joten hakemusta täydennettiin tarkentuneilla suunnittelutiedoilla kesäkuussa 2016. Lisäksi Fennovoima on toimittanut hallinto-oikeudelle 20.10.2017 päivätyn lisäselvityksen kemikaalien käytöstä laitoksella.

Natriumhypokloriittia (15 prosenttinen liuos) käytetään voimalaitoksen jäähdytysjärjestelmien ylläpidossa biosidina biologisen kasvuston estämisessä. Sitä on suunniteltu käytettävän kesäaikaan kahdesti päivässä siten, että noin kahdenkymmenen minuutin ajan jäähdytysveteen annostellaan noin 0,5 mg/l aktiivista klooria. Ainetta annostellaan jäähdytysvesivirtaan yhteensä korkeintaan 40 minuutin ajan päivässä. Kun biologinen aktiivisuus on alhaisempaa, esimerkiksi talvella, natriumhypokloriittia käytetään harvemmin. Jäähdytysveden purkukanavan klooripitoisuutta monitoroidaan jatkuvatoimisella analysoinnilla. Jäännöskloorin pitoisuus on tavallisesti alle määritysrajojen, natriumhypokloriitin annostuksen aikana (enintään 40 minuuttia päivässä) aktiivisen jäännöskloorin pitoisuus jäähdytysveden purkukanavassa on noin 0,1 mg/l. Joissain tilanteissa aktiivisen jäännöskloorin pitoisuus voi purkukanavassa nousta tasolle 0,2 mg/l, mikä vastaa ympäristöluvassa määrättyä raja-arvoa.

Fennovoima on toimittanut tiedot sekä natriumhypokloriitin suunnitellusta käytöstä, käyttömääristä sekä siitä aiheutuvista päästöistä vesiin. Aluehallintovirasto on päätöksessään katsonut nämä tiedot riittäväksi lupaharkintaa varten ja antanut näiden perusteella natriumhypokloriitin käyttöä koskevan lupamääräyksen. Määräyksessä annetaan laitoksen toimintaa koskevat ehdot natriumhypokloriitin käyttöä koskevista periaatteista, raja-arvosta ja seurannasta.

Ympäristönsuojelulain mukaisen erityisen selvitysvelvollisuuden määrääminen edellyttää, että selvitystä tarvitaan toiminnasta aiheutuvan ympäristön pilaantumisen tai sen vaaran selvittämiseksi. Tyypillisesti tällainen erityistä selvitystä koskeva velvoite voi tulla kyseeseen silloin, jos laitoksella hyödynnetään esimerkiksi uutta teknologiaa tai kyse on muuten uuden tyyppisestä toiminnasta, minkä vuoksi vaikutusten arvioiminen riittävällä tarkkuudella ennakolta on vaikeaa.

Tässä asiassa ei kuitenkaan ole kyse edellä kuvatusta tilanteesta, vaan päinvastoin natriumhypokloriitin käyttö voimalaitoksella vastaa aineen tavanomaista käyttötarkoitusta. Natriumhypokloriittia käytetään yleisesti voimalaitosten jäähdytysjärjestelmien ja prosessiputkistojen desinfioinnissa Suomessa. Sitä käytetään Fennovoiman tulevan voimalaitoksen lisäksi myös Olkiluodon ja Loviisan ydinvoimalaitoksissa sekä myös muissa voimalaitoksissa. Jos natriumhypokloriitin käytöstä biosidina Suomen olosuhteissa olisi aiheutunut selvittämistä edellyttäviä ympäristövaikutuksia, olisivat nämä vaikutukset aineen käyttöhistoria huomioiden tulleet esille jo muiden laitosten toiminnassa ja vaikutusten seurannassa. Lisäksi näitä koskien olisi jo aiemmin asetettu toiminnanharjoittajille selvitysvelvoitteita.

Hallinto-oikeuden ratkaisun perusteluista on luettavissa, että natriumhypokloriitin muuntumistuotteita koskeva selvitysvelvoite on asetettu sen vuoksi, että Vesiluonnon Puolesta ry:n valituksessa on esitetty natriumhypokloriitin muuntumistuotteiden muodostumista ja haitallisuutta koskevia väitteitä. Yhdistyksen valituksessa esitetyt väitteet eivät pidä paikkansa ja hallinto-oikeus on tältä osin arvioinut virheellisesti muuntumistuotteista aiheutuvan ympäristön pilaantumisen vaaraa.

Ensinnäkin natriumhypokloriitti hajoaa kyseessä olevissa olosuhteissa hyvin nopeasti. Natriumhypokloriitti hajoaa nopeasti korkeissa lämpötiloissa ja sen hajoamisnopeus kaksinkertaistuu aina kun lämpötila nousee 5,5 celsiusastetta. Lämpötilan ollessa yli 35 celsiusasteen hajoamisreaktio on hyvin nopea. Voimalaitoksen jäähdytysveden lämpötila on ympäröivää vesialuetta korkeampi ja voi olla ajoittain kesäaikaan yli 30 astetta, mikä osaltaan nopeuttaa hajoamista.

Toiseksi hajoamisreaktiossa syntyy halogenoituja yhdisteitä ainoastaan merkityksettömiä määriä. Natriumhypokloriitin hajoamisessa pääreaktio on biologisen materiaalin hapettuminen. Suurin osa hypokloriitista kuluu biologisen kasvuston ehkäisemiseen, jolloin reaktiotuotteena syntyy hiilidioksidia ja kloridi-ioneja. Reaktion sivutuotteina syntyy halogenoituja yhdisteitä, mutta näiden määrät ovat hyvin vähäisiä. Tämä todetaan myös hallinto-oikeuden viittaamassa jäähdytysvesikanavien kloorikäsittelyn vaikutuksia koskevien tutkimusten tuloksia kokoavassa raportissa "Chlorination by-products in power station cooling water", jonka mukaan muuntumistuotteita esiintyy ainoastaan hyvin pienissä pitoisuuksissa eivätkä ne ole biokertyviä. Raportin johtopäätöksenä todetaan, että vaikka muuntumistuotteista potentiaalisesti voisi aiheutua haitallisia ympäristövaikutuksia, on todennäköisyys haitallisten vaikutusten esiintymiselle hyvin matala.

Kolmanneksi on huomattava, että jäähdytysvesikanavien kloorikäsittelyä koskeva raportti ei käsittele jäähdytysveden käyttöä makean- tai murtoveden alueilla. Raportissa on selvitetty erityisesti merivedessä syntyviä muuntumistuotteita. Valituksessa viitattujen halogenoitujen yhdisteiden syntyminen liittyy erityisesti meriveteen ja reaktioon sen sisältämän bromidin kanssa. Vastaavaa reaktiota bromidin kanssa ei makeassa vedessä tapahdu samassa laajuudessa. Tämä johtuu siitä, että bromidin matala konsentraatio makeassa vedessä rajoittaa syntyvien halogeenien määrää. Valtamerten bromidikonsentraatio on suuruusluokaltaan 100 kertainen verrattuna Perämereen. Näin ollen raportissa tarkastellut muuntumistuotteet ja niiden ympäristövaikutukset (joita ei ylipäätään ole arvioitu aiheutuvan) eivät ole yleistettävissä makean tai murtoveden olosuhteissa toimiville laitoksille, kuten Fennovoiman ydinvoimalaitokselle.

Neljänneksi muuntumistuotteita syntyy Fennovoiman tapauksessa niin vähän, ettei niillä ole merkitystä.

Lisäksi jäähdytysvesikanavien kloorikäsittelyä koskevassa raportissa on viitattu siihen, että johtuen kloorin laajasta käytöstä juomaveden puhdistuksessa sen vaikutuksia makeassa vedessä on selvitetty paljon. Näin ollen raportin perusteella ei voida päätyä myöskään sellaiseen johtopäätökseen, että asian tarkemmalle selvittämiselle olisi nyt kyseessä olevassa tilanteessa tarve.

Edelleen tulee huomata, että merivedessä on myös luontaisesti vastaavia halogenoituja yhdisteitä, jotka syntyvät luonnon omissa fotokatalyyttisissa reaktioissa tai organismien aineenvaihduntatuotteina. Merkittävin määrä näistä yhdisteistä syntyy organismien aineenvaihduntatuotteina. Jäähdytysvesikanavien kloorikäsittelyä koskevassa raportissa on esitetty energiatuotannon biosidien käytöstä syntyvien bromoformiyhdisteiden kokonaismäärän osuuden olevan merkityksetön merien organismien omaan tuotantoon verrattuna.

Selvyyden vuoksi todetaan, ettei myöskään Hinkley Point C -voimalaitoista koskevassa ympäristöarvioissa muuntumistuotteista ole katsottu aiheutuvan merkittäviä ympäristövaikutuksia. Edelleen on huomattava, että Hinkley Point C:n tapauksessa kyse on ollut nimenomaan meriveden bromidista ja siihen liittyvistä muuntumistuotteista.

Fennovoimaa koskevan selvitysvelvoitteen asettaminen ei ole perusteltua siitäkään syystä, että viranomaisen tulee kohdella vastaavissa tilanteissa toiminnanharjoittajia tasapuolisesti. Yhdelle toiminnanharjoittajalle ei ilman perusteltua syytä voida asettaa merkittävästi muita toiminnanharjoittajia laajempia selvitysvelvoitteita. Tässä tapauksessa aineen käytössä tai alueen ympäristöolosuhteissa ei ole mitään sellaista, mikä oikeuttaisi poikkeuksellisen laajan selvitysvelvoitteen asettamisen.

Hallintolain 6 §:ssä säädetty suhteellisuusperiaate edellyttää, että viranomaisen toimet ovat suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Muuntumistuotteiden selvittäminen on käytännössä todella vaikeaa, sillä ne esiintyvät vesiliuoksessa hyvin pienissä määrissä. Käytännössä asian kokeellinen selvittäminen edellyttäisi vuosia kestävää, yliopistotasoista tutkimustyötä. Edellä muuntumistuotteiden ympäristövaikutuksista esitetty huomioiden on selvää, että annettu velvoite on selkeästi suhteellisuusperiaatteen vastainen ja tulee myös tällä perusteella kumota.

Lisäksi lupamääräyksen edellyttämän selvityksen ajankohta on ilmaistu virheellisesti: "[…]päätöksen tultua lainvoimaiseksi laitoksen ensimmäisenä toimintavuotena." Fennovoima katsoo, että hallinto-oikeus on tässä tarkoittanut selvityksen ajankohdaksi laitoksen ensimmäistä toimintavuotta.

Lupamääräys 2.1

Hallinto-oikeus on Vesiluonnon Puolesta ry:n valituksen johdosta lisännyt ympäristölupapäätökseen uuden lupamääräyksen 2.1. Hallinto-oikeus on perusteluissaan todennut hakijan toimittaman lisäselvityksen olevan edelleen puutteellista etanoliamiinin, ammoniakin, natriumfosfaatin sekä rikkihapon käytöstä ja joutumisesta eri jätevesijakeisiin, pitoisuuksista normaalitoiminnan ja huollon aikana sekä näiden jakeiden puhdistustekniikasta etanoliamiinin ja ammoniakin osalta. Edelleen hallinto-oikeus on todennut, että asiassa ei ole voitu varmistua siitä, ovatko aluehallintoviraston asettamat lupamääräykset 2−4 ja 8 riittäviä ja onko tarkkailuohjelmaa syytä täydentää kemikaalipäästöjä koskevilta osin.

Lupamääräys 2.1 tulee kumota, sillä toiminnanharjoittaja on jo lupaharkinnan yhteydessä esittänyt riittävän selvityksen laitoksella käytettävistä kemikaaleista. Kemikaalien käyttötapa ja voimalaitoksen ominaispiirteet huomioiden kemikaalien käytöstä ei aiheudu ympäristön pilaantumista tai pilaantumisen vaaraa.

Hallinto-oikeus ei ole lisäselvitysvelvoitetta määrätessään ottanut huomioon kemikaalien käyttötapaa laitoksella. Vaikka määräyksessä viitatun hydratsiinin, etanoliamiinin, ammoniakin, natriumfosfaatin ja rikkihapon käyttöön saattaa joissain laitoksissa liittyä merkittäviäkin ympäristövaikutuksia, näin ei kuitenkaan Fennovoiman voimalaitoksen osalta ole. Kemikaalien käyttöä on tarkemmin selostettu lupahakemuksessa sekä lisäselvityksissä, mutta ympäristön kannalta merkityksellisintä on se, että kemikaaleja päätyy vesistöön hyvin pienissä määrissä. Tämä on seurausta ensinnäkin jäähdytysveden hyvin suuresta määrästä, hyvästä sekoittumisesta, lämmöstä ja näiden ansiosta tapahtuvasta kemikaalien nopeasta hajoamisesta jäähdytysvesikanavassa. Näin ollen kemikaalien käytöstä laitoksella ei aiheudu ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Niitä koskevan erityistä selvitystä koskevan velvoitteen antaminen ei näin ollen ole lain 54 §:n nojalla mahdollista.

Asetettu selvitysvelvoite on myös tarpeeton. Kuten hallinto-oikeudelle toimitetussa lisäselvityksessä on todettu, laitoksen suunnittelu ja siihen liittyvä kemikaalien käyttö tulee vielä tarkentumaan. Mikäli ydinvoimalaitoksen suunnittelun edetessä vesienkäsittelyssä tai kemikaalien osalta tapahtuu olennaisia muutoksia, tulee Fennovoima hakemaan luvan muuttamista näiltä osin.

Muutetussa lupamääräyksessä mainitut hydratsiini, etanoliamiini, ammoniakki, natriumfosfaatti ja rikkihappo ovat tavanomaisia voimalaitosten vesipiireissä käytettäviä kemikaaleja. Niiden tehtävänä on putkistojen suojaaminen korroosiolta, minkä vuoksi suurin osa syötettävistä kemikaaleista reagoi jo valmistettavan prosessiveden kanssa ja osa poistuu ulospuhalluksessa epäpuhtauksien kanssa. Näistä syistä johtuen voimalaitoksen jätevesissä nämä niin kutsutut kattilakemikaalit esiintyvät ylipäätään erittäin pienissä pitoisuuksissa. Lisäksi edellä selostetusti kemikaalien pitoisuudet pienenevät myös jäähdytysvesikanavassa tapahtuvien hajoamisreaktioiden, tehokkaan laimenemisen ja sekoittumisen ansiosta. Näin ollen kyseisten aineiden pitoisuudet vastaanottavassa vesistössä jäävät niin alhaiselle tasolle, ettei niistä aiheudu ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Samasta syystä näiden aineiden osalta ei ole myöskään aluehallintoviraston toimesta määrätty raja-arvoja tai niitä koskevia selvitysvelvoitteita.

Muutetussa lupamääräyksessä luetelluista kemikaaleista ainoastaan hydratsiinilla on merkittäviä reaktiivisia ominaisuuksia. Hydratsiini on tehokas pelkistäjä ja nukleofiili. Sen hajoamistuotteina syntyy ainoastaan typpikaasua ja vettä, jotka eivät ole vesiympäristössä haitallisia. Vesiympäristössä hydratsiini reagoi ensisijaisesti hapen ja orgaanisten humusyhdisteiden kanssa, eikä reaktioissa synny ympäristön kannalta haitallisia yhdisteitä.

Etanoliamiini, ammoniakki, natriumfosfaatti ja rikkihappo vaikuttavat lähinnä veden pH-arvoon ja suolapitoisuuteen. Etanoliamiini on kemikaali, joka voi reagoida joko alkoholina tai amiinina, jotka ovat kumpikin tavallisia reaktiivisia ryhmiä orgaanisissa yhdisteissä, eivätkä ole vesiympäristössä vaarallisia. Vedessä etanoliamiini vaikuttaa lähinnä pH-arvoon sitä nostaen. Etanoliamiini ei ole vesiympäristölle vaarallinen ja hajoaa biologisesti melko nopeasti. Ammoniakkivesi vaikuttaa veden pH-arvoon sitä nostaen sekä veden kokonaistyppipitoisuuteen. Rikkihappo toimii happona ja laskee veden pH-arvoa ja nostaa myös suolapitoisuutta sulfaatin osalta. Natriumfosfaatti vaikuttaa veden pH-arvoon ja pystyy muodostamaan puskurikapasiteettia veteen eli kykyä vastustaa veden pH-arvon muutoksia. Lisäksi se sitoo vedessä olevia epäpuhtauksina esiintyviä kovuusioneja. Se nostaa veden suolapitoisuutta natriumin osalta sekä myös kokonaisfosforipitoisuutta.

Etanoliamiini, ammoniakki, natriumfosfaatti ja rikkihappo eivät tuota sellaisia hajoamis- tai muuntumistuotteita, joilla olisi ympäristövaikutusten kannalta merkitystä. Nämä kemikaalit protonoituvat eli liukenevat veteen ja muodostavat varauksellisia ioneja, jotka eivät reagoi (vaikuttavat ainoastaan pH-arvoon ja suolapitoisuuteen). Näistä aineista ei siis synny lisäselvitysvelvoitteen tarkoittamia hajoamis- tai muuntumistuotteita.

Siinä tapauksessa, ettei Fennovoiman ensisijaista vaatimusta hyväksytä, tulee määräyksestä joka tapauksessa poistaa muuntumis- ja hajoamistuotteita koskeva selvitysvelvoite. Määräyksessä luetelluista kemikaaleista mistään ei muodostu sellaisia muuntumis- tai hajoamistuotteita, joiden selvittäminen olisi mahdollista tai tarpeellista. Selvitysvelvoite ei näin ollen ole 54 §:n mukaisesti tarpeen ympäristön pilaantumisen tai sen vaaran selvittämiseksi.

Kyseessä olevia kemikaaleja käytetään yleisesti kaikilla voimalaitoksilla eikä niiden käytöstä synny hajoamis- tai muuntumistuotteita, joilla olisi haitallisia ympäristövaikutuksia. Muuntumis- ja hajoamistuotteita koskeva selvitysvelvoite on ilmeisesti asetettu ymmärtämättä kyseessä olevien yhdisteiden kemiallisia ominaisuuksia. Ensinnäkin selvitysvelvoite on ammoniakin, natriumfosfaatin ja rikkihapon kohdalla mahdoton toteuttaa käytännössä siksi, että näistä yhdisteistä ei synny hajoamis- tai muuntumistuotteita. Myöskään etanoliamiinin esiintyessä vesiliuoksessa hajoamis- ja muuntumistuotteita ei käytännössä sen kemiallisen luonteen vuoksi synny. Hydratsiininkin tapauksessa selvittäminen on tarpeetonta ja osin mahdotonta, sillä sen reagoidessa hapen kanssa hajoamistuotteet ovat vesi ja typpikaasu. Hydratsiini voi reagoina myös orgaanisten humusyhdisteiden kanssa, joissa on reaktiivisia happiryhmiä. Hydratsiini pelkistää happiryhmät yksinkertaisiksi hiilivetyryhmiksi. Tästä reaktiotuotteena syntyy edelleen typpikaasua ja vettä. Tästä hajoamisreaktiosta johtuen hydratsiinista ei synny sellaisia hajoamis- tai muuntumistuotteita, joiden mittaaminen olisi käytännössä mahdollista tai ainakaan järkevää.

Lupamääräystä tulee täsmentää koskemaan vain toiminnan ympäristövaikutuksiltaan merkityksellisiä kemikaaleja ensinnäkin siitä syystä, että ympäristöluvassa säädellään kemikaalien käyttöä niistä aiheutuvien ympäristövaikutusten osalta. Selvitysvelvoite ei näin ollen voi koskea sellaisia kemikaaleja, joilla ei ole ympäristövaikutusten kannalta merkitystä. Toiseksi laitoksen kemikaalien käyttöä tullaan tarkemmin kuvaamaan ja arvioimaan kemikaalilainsäädännön mukaisen lupa-asian yhteydessä. Lupamääräyksen täsmentäminen ehdotetusti varmistaisi, ettei määräyksen perusteella myöhemmin vaadita selvityksiä, jotka eivät kuulu ympäristöluvan piiriin, vaan nämä käsiteltäisiin tarpeen mukaan kemikaalilainsäädännön mukaisina asioina.

Lupamääräys 18

Melurajoja koskevasta lupamääräyksestä 18 ei käy ilmi yksilöity tieto siitä, mihin toiminnanharjoittaja on velvoitettu. Lupamääräyksessä puhutaan yleisluonteisesti luonnonsuojelualueista, jotka tulee ottaa huomioon suunnittelussa. Lupamääräyksen perusteluissa viitataan kuitenkin luonnonsuojelualueiden lisäksi suojeltuihin luontotyyppeihin. Määräyksen täsmällisyys on Fennovoiman kannalta tärkeää, sillä sen perusteella tehdään meluntorjuntasuunnitelma ja päätetään meluntorjunnassa käytettävistä ratkaisuista mukaan lukien mahdollisista laitehankinnoista. Fennovoima ehdottaa lupamääräystä 18 täsmennettäväksi niin, että se koskee erityisesti Hietakarinlahden-Takarannan FINIBA-lintualuetta ja sen merkittävimpiä kohteita Hietakarinlahtea, ja sitä ympäröiviä ruovikkoja, Hietakarin pohjoispuolella sijaitsevaa rantaniittyä sekä Takarannan aluetta. Lisäksi Fennovoima ehdottaa, että suunnittelua ohjaavaksi arvoksi asetetaan alueen ominaispiirteet huomioiva 50 dB ekvivalenttimelutaso (LAeq) ja määräyksen muotoilua selkeytetään melupäästön ja melutason osalta.

Aluehallintovirasto on lupamääräyksen perusteluissa todennut, että lähimmät melupäästöistä häiriintyvät kohteet ovat laitosalueen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat luonnonsuojelualueet ja suojellut luontotyypit (Hanhikiven luoteisniitty, Hanhikiven pohjoisniitty, Ankkurinnokan luonnonsuojelualue, Hanhikiven itäniitty, Takarannan merenrantaniitty ja dyyni sekä Siikalahden merenrantaniitty). Lupamääräyksen ympäristömelua koskeva raja-arvo on annettu näiden alueiden luontoarvojen, erityisesti linnuston säilyttämiseksi.

Lupamääräysten tulee toiminnanharjoittajan oikeusturvavaatimuksen johdosta olla selkeitä ja yksiselitteisiä. Velvoite selkeiden lupamääräysten antamiselle seuraa jo hallintolaista, jonka 44 §:n mukaisesti päätöksestä on käytävä selvästi ilmi yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu. Siten lupamääräyksen ilmaisu, jonka mukaan laitoksen meluntorjunta on suunniteltava niin, että ympäristömelu ei ylitä lähimmillä luonnonsuojelualueilla 45 dB:n ekvivalenttimelutasoa, ei täytä hallintolain 44 §:ssä asetettuja vaatimuksia lupamääräysten täsmällisyydestä.

Lupamääräyksestä ei käy selkeästi ilmi, mitä luonnonsuojelualueita määräys koskee. Lupamääräyksen perusteluissa mainitaan nimittäin myös suojellut luontotyypit, joita on alueella myös muita kuin perusteluissa mainitut Hanhikiven luoteisniitty, Hanhikiven pohjoisniitty, Ankkurinnokan luonnonsuojelualue, Hanhikiven itäniitty, Takarannan merenrantaniitty ja dyyni sekä Siikalahden merenrantaniitty.

Hietakarinlahden-Takarannan alue (171 ha) Hanhikiven niemen itäosassa sisältyy Suomen tärkeisiin FINIBA-lintualueisiin. Alueen kriteerilajina on joutsen. FINIBA-alueen linnustollisesti merkittävimmät kohteet ovat Hietakarinlahti ja sitä ympäröivät ruovikot, Hietakarin pohjoispuolella sijaitseva rantaniitty sekä Takarannan alue.

Lisäksi Hanhikiven niemen pohjoiskärjessä, Ankkurinokan luonnonsuojelualueen vieressä on Fennovoima Oy:n kesällä 2015 perustama Karikon luonnonsuojelualue (YSA231529), jota ei lupamääräyksessä tai sen perusteluissa ole mainittu lainkaan.

Vajaa kaksi kilometriä laitosalueen eteläpuolella on Parhalahti-Syölätinlahti-Heikarinlammen Natura 2000 -alue (FI1104210), jonne meluvaikutukset eivät tosin ulotu, mutta joka lupamääräyksen täytäntöönpanovelvoitteen kannalta tulee ottaa huomioon lupamääräyksen muotoilussa.

Myös Hanhikiven niemen luoteisrannan kluuveja, Hanhikiven luoteisniityllä sijaitsevaa fladaa ja Rovastinperukan lampea voidaan pitää vesilain 2 luvun 11 §:n mukaisina suojeltuina vesiluontotyyppeinä. Lupamääräyksen tulkinnanvaraisuudesta johtuen määräyksestä ei käy ilmi, koskeeko se myös alueen kluuveja, fladaa ja lampea.

Hanhikiven luoteisniityn suojelualueen ja purkurakenteiden välissä sijaitseva kluuvi on kasvillisuudeltaan edustava ja kluuvia reunustaa matalakasvuinen, osittain pensaikkoinen rantaniitty. Hankealueen länsipuolella on myös pienialainen kluuvi, joka ei ole luonnontilainen. Kluuvi sijaitsee noin 60 metriä rakentamisalueen reunasta. Kluuvit ovat merkitty luo-2-merkinnöillä osayleiskaavoihin ja asemakaavoihin, joten niitä on pidettävä kaavalla suojeltuina alueina. Molemmat kluuvit jäävät rakentamistoimenpiteiden ulkopuolelle.

Hanhikiven niemen luonnonsuojelulain 29 §:n mukaisten alueiden suojeltuna luontotyyppinä on merenrantaniitty. Vastaavasti Ankkurinokan ja Karikon luonnonsuojelualueiden suojeluperusteena ovat maankohoamisrannikon metsät. Suojeluperusteiden pohjalta nämä alueet eivät häiriinny melusta, eikä niitä ole näin tarpeen erikseen ottaa huomioon meluntorjunnan suunnittelussa. Aluehallintovirasto ei ole päätöksessä huomioinut, että vesiluontotyyppeinä luoteisrannan kluuvit ja Hanhikiven luoteisniityllä sijaitseva flada eivät myöskään häiriinny melusta.

Hallinto-oikeus on katsonut lupamääräyksen riittävän selvästi muotoilluksi, kun otetaan huomioon muun muassa sen luonne suunnittelua ohjaavana määräyksenä sekä sen, ettei kyse ole sitovista meluraja-arvoista. Näistä seikoista huolimatta määräyksessä on tarpeen yksilöidä, mitä tarkoitetaan lähimmillä luonnonsuojelualueilla. Fennovoima Oy:n täytyy suunnittelussa varmistua siitä, mitkä kohteet sen tulee erityisesti ottaa huomioon. Näiden kohteiden osalta meluntorjunta tulee suunnitella siten, että määräyksen mukaisiin ohjearvoihin päästään kyseessä olevissa kohteissa laitoksen normaalin toiminnan aikana. Tämä voi edellyttää myös erillisiä investointeja meluntorjuntaan sekä vaikuttaa laitehankintoihin. Näin ollen määräyksen täsmentäminen on tarpeen.

Vaikka lupamääräys 18 on suunnittelua ohjaava, on Fennovoima Oy lupamääräyksellä 20 velvoitettu varmistamaan säännöllisillä tarkastuksilla ja huolloilla, etteivät toiminnan melua aiheuttavien laitteiden tai toimintojen melupäästöt lisäänny ja muutoksilla lisätä energiantuotantolaitoksen aiheuttamaa ympäristömelutasoa. Edelleen tarkkailua koskevan lupamääräyksen 41 mukaan merkittävimpien ympäristön melutasoon vaikuttavien kiinteiden äänilähteiden äänitehotasot on kahden vuoden kuluessa laitoksen toiminnan aloittamisesta mitattava kertaluonteisesti ulkopuolisen asiantuntijan tekemin mittauksin laitoksen normaalissa tuotantotilanteessa. Laitokselle arvioitua melun leviämismallia on mittausten perusteella tarvittaessa tarkennettava. Näin ollen lupamääräyksellä on liityntä myös laitoksen käytön aikaiseen toimintaan. Mallinnuksen päivityksen ja sen tulosten arvioinnin kannalta on keskeistä tietää, minkä luonnonsuojelualueiden osalta suunnittelua koskien annettuja ohjearvoja tulee tarkastella.

Fennovoima ehdottaa lupamääräystä 18 muutettavaksi niin, että suunnittelun ohjearvo koskee Hietakarinlahden-Takarannan FINIBA-lintualuetta ja sen merkittävimpiä kohteita Hietakarinlahtea, sitä ympäröiviä ruovikkoja, Hietakarin pohjoispuolella sijaitsevaa rantaniittyä sekä Takarannan aluetta.

Yhtiö on kesällä 2014 teettänyt Hanhikiven niemellä melun perustilamittauksen taustamelun selvittämiseksi. Tarkoituksena oli todentaa alueen luonnollinen melutilanne ennen rakentamistöiden aloittamista. Mittaustulokset osoittavat, että koko mittausjakson kaikkien mittauspisteiden päiväajan keskiäänitaso oli 46 ± 5,3 dB(A). Yöajan vastaava arvo oli 43 ± 5,3 dB(A). Täten alueella ilmenevä luonnollinen taustamelu (aallokko, linnut, puiden havina) ylittää herkästi asetetut suunnittelun ohjearvot nykyisinkin.

Melun ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (993/1992) mukaisia ohjearvoja luonnonsuojelualueille ei ole asetuksen perustelumuistiossa esitetysti varsinaisesti tarkoitettu luontoarvojen suojaamiseksi, vaan virkistyskäyttöarvojen suojaamiseen. Lisäksi on huomattava, että ohjearvojen täyttymistä tarkastellaan koko alueen näkökulmasta, ei esimerkiksi luonnonsuojelualueen rajalla. Kyseessä olevalla alueella ei ole sellaisia ominaispiirteitä, että suunnitteluohjearvo voimalaitoksen melupäästöistä aiheutuvalle melutasolle luonnonsuojelualueella tulisi asettaa näin alhaiseksi.

Lupamääräys 35

Meriharjusta koskevan lupamääräyksen 35 kappaleet 3 ja 4 velvoittavat Fennovoiman ensinnäkin yleisen lajin vaelluskäyttäytymistä sekä esiintymistä koskevan tiedon tuottamiseen. Toiminnanharjoittajaa ei voida velvoittaa tällaisen yleisen tutkimustiedon tuottamiseen perustuen selvilläolovelvollisuuteen tai erityisen selvityksen tarpeeseen. Toiseksi meriharjuskannan koon arviointi on käytännössä erittäin haastavaa, ellei mahdotonta, eikä poikastuotannon tutkimuksen osalta merialueelle edes ole olemassa kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Asetettu velvoite on näin ollen käytännössä mahdoton toteuttaa. Lisäksi on huomattava, että Fennovoima on jo toteuttanut alueella tavanomaista tasoa merkittävästi kattavammat selvitykset meriharjuskannan selvittämiseksi. Lisäselvitykset eivät tästäkään syystä ole tarpeen voimalaitoksen vaikutusten selvittämiseksi.

Lupamääräyksen perustelujen mukaan hankkeen vaikutusalueella voi esiintyä merikutuisen ja anadromisen, eli suolaisesta vedestä makeaan veteen kutemaan vaeltavan harjuksen lisääntymis-, syönnös- ja vaellusalueita. Uhanalaisen meriharjuksen suojelu on valtioneuvoston 3.12.2015 hyväksymässä merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmassa esitetty vuosiksi 2016–2021 yhtenä toimenpiteenä. Lupamääräys on annettu ympäristönsuojelulain 54 §:n perusteella, jonka mukaan ympäristöluvassa voidaan määrätä erityisen selvityksen toimittamisesta. Lupamääräyksessä tarkoitettu selvitysvelvoite on aluehallintoviraston mukaan tarpeen meriharjuksen esiintymisen todentamiseksi. Päätöksen perusteluissa todetaan, että aluehallintovirastolle hakemusasiana toimitettavan selvityksen ja sen yhteydessä esitettävien toimenpide-ehdotusten, kompensaatiotoimien muutosehdotusten tai lisäkompensaatioesitysten perusteella aluehallintovirasto voi täsmentää lupamääräyksiä tai täydentää lupaa. Määräykset standardien ja hyväksyttyjen menetelmien käyttämisestä sekä yksityiskohtaisen suunnitelman esittämisestä kalatalousviranomaisen hyväksyttäväksi ovat tarpeellisia, jotta selvitys tehdään kattavasti, asiantuntevasti ja luotettavasti.

Yhtiö vaati valituksessaan lupamääräyksen kappaleiden 2, 3 ja 4 kumoamista. Hallinto-oikeus muutti lupamääräyksen toisen kappaleen sanamuotoa siten, että selvitysvelvoite koskee harjuksen vaeltamista voimalaitoksen vaikutusalueen ja Liminkaojan välillä, ei yleensä merialueen ja Liminkaojan välillä. Hallinto-oikeus muutti ajan kulumisen vuoksi 4. kappaleen mukaista suunnitelman toimituksen määräaikaa. Lisäksi hallinto-oikeus selvensi 5. kappaleen sanamuotoa siten, että siitä ilmenee, että vaadittu esitys tehdään perustuen kappaleissa 1–4 määrättyyn selvitykseen.

Harjuksen merikannat on luokiteltu äärimmäisen uhanalaisiksi (CR, critically endangered) vuoden 2010 uhanalaisuustutkimuksessa. Lisäksi tammikuussa 2016 on valmistunut Metsähallituksen laatima meriharjuksen hoitosuunnitelma.

Pyhäjoen edustan merialueella on tehty vuonna 2012 selvitys meriharjuksen esiintymisestä ja lisääntymisestä asiantuntijalausuntojen, kalastuskyselyiden, haastatteluiden, habitaattikartoituksen, kudun aikaisen koekalastuksen (kutupyynti) sekä poikasten havainnoinnin ja haavinnan avulla. Merialueella kutevista harjuksista ei laajoista tiedusteluista huolimatta saatu silminnäkijähavaintoja eikä edes kuulopuheina kulkeneita historiallisia havaintoja ollut, vaikka meriharjuksen kutu tapahtuu matalassa vedessä ja on siten ihmissilmin havaittavissa. Kutupyynnin tai poikastutkimusten perusteella merikutuisen harjuksen olemassaoloa ei saatu todennettua alueella.

Selvityksen perusteella alueella esiintyy Liminkaojaan kutemaan nouseva anadrominen harjuskanta, jonka syönnösalueeseen Fennovoiman ydinvoimahanketta ympäröivä vesialue kuuluu. On myös mahdollista, että muissa alueelle laskevissa joissa, esimerkiksi Pyhäjoessa, esiintyy anadromista harjusta. Merikutuisen harjuskannan esiintyminen alueella on kuitenkin epätodennäköistä, joskaan ei poissuljettua. Lajin uhanalaisuuden takia kutevien kalojen ja kuoriutuvien poikasten määrät voivat olla niin vähäisiä, että lisääntymistä on vaikea todentaa, mikäli sitä tapahtuu.

Aluehallintovirasto on 24.6.2015 pyytänyt hakijaa täydentämään lupahakemustaan suunnitelmalla toteuttamisaikatauluineen mahdollisen merikutuisen harjuskannan lisääntymisalueiden selvittämiseksi hankkeen vaikutusalueella sekä Liminkaojassa kutevan anadromisen meriharjuksen syönnös- ja vaellusalueiden selvittämiseksi hankkeen vaikutusalueella. Fennovoima on täydentänyt hakemustaan 21.8.2015 pyydetyllä suunnitelmalla, jonka mukaisesti vuonna 2016 uusittiin vuonna 2012 toteutettu tutkimus merikutuisen harjuskannan lisääntymisalueiden selvittämiseksi. Tämän lisäksi suunnitelma kattaa Liminkaojassa kutevan anadromisen meriharjuksen syönnös- ja vaellusalueiden selvittämisen telemetriatutkimuksella.

Fennovoima on tehnyt lupamääräyksen 1 kappaleen mukaisen selvityksen meressä kutevan ja anadromisen meriharjuksen mahdollisista lisääntymis-, vaellus- ja syönnösalueista toiminnan vaikutusalueella suunnitelman "Ari Haikonen, Petri Karppinen & Sauli Vatanen. 2015: Meriharjuksen lisääntymis-, vaellus- ja syönnösalueiden selvittäminen Fennovoiman ydinvoimalahankkeen vaikutusalueella. Suunnitelma toteutusaikatauluineen. Kala- ja vesijulkaisuja nro 180." mukaisesti. Selvitykseen on lisäksi sisältynyt Liminkaojassa syys-kesällä 2016 tehdyt sähkökoekalastukset Luonnonvarakeskuksen ylläpitämillä kolmella sähkökalastuskoealalla: Piihaka, Kalliokoski ja Pohjanojanperäntie tai muulla kolmella Lapin ELY-keskuksen hyväksymällä koealalla. Selvityksen tulokset vastasivat pääpiirteiltään vuoden 2012 selvityksessä saatuja havaintoja. Mitään merkittäviä uusia tuloksia tai havaintoja ei saatu.

Lisäksi Fennovoima on toimittanut lupamääräyksen 4 kappaleen alkuperäisen määräajan (31.12.2016) puitteissa ELY-keskukselle suunnitelman meriharjuksen lisääntymis-, vaellus- ja syönnösalueiden selvittämisestä: "Meriharjuksen lisääntymis-, vaellus- ja syönnösalueiden selvittäminen Fennovoiman ydinvoimahankkeen vaikutusalueella – Suunnitelma vuosina 2016–2020 toteutettavista selvityksistä Sarjan nimi ja numero: Kala- ja vesijulkaisuja nro 209". Tarkkailusuunnitelma nro 209 on ollut nähtävänä, mutta Lapin ELY-keskus ei ole vielä hyväksynyt suunnitelmaa.

Lupamääräyksessä edellytettyä meriharjukseen keskittynyttä vaelluspoikasten pyyntiä ei ole ylipäätään ennen toteutettu. Näin ollen vaatimuksen toteuttaminen tarkoittaisi, että Fennovoima joutuisi tekemään tieteellistä perustutkimusta. Tällaisen poikkeuksellisen laajan, haastavan ja aikaisemmin toteuttamattoman selvitysvelvoitteen määrääminen toiminnanharjoittajalle lupavelvoitteena ei ole suhteellisuusperiaate huomioiden mahdollista.

Yleisesti vaelluspoikaspyyntiin on olemassa toimivia menetelmiä, kuten rysä ja niin sanottu smolttiruuvi. Joka tapauksessa ympäristöolosuhteiden seurauksena poikastuotantoarvioon liittyy kuitenkin runsaasti epävarmuutta, joten sillä saavutettava hyöty jää vähäiseksi. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että meriharjus vaeltaa mereen todennäköisesti hyvin pienikokoisena, jolloin niiden merkitseminen perinteisillä menetelmillä ei ole mahdollista, vaikka pyynti onnistuisikin. Toiseksi alueella tehtyjen aiempien selvitysten perusteella voidaan kuitenkin todeta, että pyydystettävien meriharjusten poikasten määrät jäävät hyvin vähäisiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että poikaspyydyksen pyytävyyttä ei voida arvioida merkintätakaisinpyynnillä.

Meriharjuksen vaelluksen ajankohdasta ei ole olemassa tarkkaa tietoa, joten pyynti edellyttäisi jatkuvaa paikallaoloa. Tämä tekee tutkimuksesta työlään, pitkäkestoisen ja kalliin, eikä se toisaalta edellä mainitut epävarmuustekijät huomioiden tuottaisi edes luotettavaa tietoa.

Toiseksi lupamääräys edellyttää selvityksessä arvioitavan meressä kutevan ja anadromisen meriharjuskannan kokoa ja poikastuotantoa, toiminnan vaikutukset niihin sekä esitettävän vaikutuksia ehkäisevät toimenpiteet sekä muutokset kompensaatiotoimiin.

Käytännössä meriharjuskannan koon arviointi erityisesti meressä kutevan harjuskannan osalta on erittäin haastavaa, ellei mahdotonta. Laajamittaisillakin tutkimuksilla on todennäköistä, että vain muutama yksilö saataisiin kiinni ottaen huomioon, että kaupalliset kalastajatkin saavat tyypillisesti vain yksittäisiä meriharjuksia saaliiksi vuosittain. Käytännössä tilanne on usein myös se, ettei meriharjuksia saada saaliiksi lainkaan.

Mallintamalla ja vahvoilla lähtöoletuksilla kannan kokoa voitaisiin mahdollisesti arvioida. Esimerkiksi Metsähallituksen meriharjuksen hoitosuunnitelmassa on esitetty laskennallisia arvioita istutuksin perustetun meriharjuskannan koosta. Nyt kyseessä olevassa tilanteessa mallintaminen ei kuitenkaan vaikuta järkevältä vaihtoehdolta heikon lähtöaineiston takia, jolloin lopputulos jäisi hyvin epämääräiseksi.

Lupavelvoitteen edellyttämän meressä kutevan ja anadromisen meriharjuskannan poikastuotannon tutkimuksen osalta ei ole olemassa kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Täten poikastuotannon tasoa voidaan arvioida vain kvalitatiivisella tasolla. Lisäksi kahtena vuotena toteutetut poikaspyynnit ovat osoittaneet, että alueelta ei ole vielä löydetty laisinkaan poikasia.

Toisin kuin meressä kutevan harjuksen osalta, jokialueella anadromisen harjuskannan poikastuotantoa voidaan periaatteessa arvioida sähkökalastamalla ja vaelluspoikaspyynnillä. Vaikka teoriassa sähkökalastamalla päästään kiinni koko poikastuotantoon, käytännössä harjusten vaeltamisesta johtuen joessa eläviä ja anadromisia meriharjuksia ei voida erottaa pelkästään sähkökalastamalla joessa. Tämä tarkoittaa, että myöskään sähkökalastus ei tuota luetettavaa tietoa kannan arviointiin.

Meriharjusta koskevan tutkimustiedon määrä Suomessa on vähäinen. Yhtiöltä edellytetään korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua KHO 2013:74 vastaavasti yleisen perustutkimustiedon tuottamista meriharjuksen esiintymisestä ja vaelluskäyttäytymisestä. Hanhikiven edustalla ei ole havaittu merikutuista kantaa, vaikka asiaa on tutkimuksin useampaan kertaan selvitetty. Tutkimuksen nollatulosten (ei merikutuista kantaa) toistuva varmentaminen on perustutkimuksen, ei lupavelvoitteen, alaan kuuluvaa tutkimusta. Valituksenalainen velvoite on annettu yleisen tiedon tuottamiseksi erityisesti merikutuisen meriharjuksen poikasista ja meriharjuksen vaelluskäyttäytymisestä. Määräyksen mukaisessa laajuudessa toteutettavilla selvityksillä ei ole liityntää voimalaitoksen vaikutuksiin, vaan kyse on perustutkimuksesta.

Lupaviranomainen ei ole osoittanut kantojen koon tai poikastuotannon arvioinnin tarvetta hankkeeseen liittyen eikä arvioinut uusien selvityksien tarpeellisuutta suhteessa niistä aiheutuviin merkittäviin kustannuksiin. Selvitysvelvoite on tutkimusten työläys ja kustannukset huomioiden toiminnanharjoittajalle kohtuuton. Se on myös menetelmien puute ja tulosten epävarmuus huomioiden suhteellisuusperiaatteen vastainen. Lupavelvoitteessa on kyse nimenomaisesti yleisen perustutkimustiedon teettämisestä toiminnanharjoittajalla, mikä on lain esitöissä ja oikeuskäytännössä katsottu yksiselitteisesti virheelliseksi lain soveltamiseksi.

Lupamääräys 46

Lupamääräyksen 46 perustelujen mukaan selvitysmääräyksen 35 huomioon ottava tarkkailu on tarpeen velvoittaa aloitettavaksi ennakkotarkkailuna vaikutusalueen perustiedon kartuttamiseksi, muun muassa meriharjuksen esiintymisestä ja eräiden muiden kalalajien poikastuotannosta vaikutusalueella sekä yksityiskohtaisen tarkkailusuunnitelman laatimiseksi, jotta tarkkailulla voidaan luotettavasti mitata ja todentaa toiminnan vaikutukset kalastoon ja kalastukseen.

Lupamääräyksen 46 mukainen velvoite arvioida keskimääräistä poikastuotantoa on mateen ja meriharjuksen osalta käytännössä mahdoton toteuttaa, sillä näiden lajien poikaspyyntiin ei ole olemassa käyttökelpoista menetelmää. Arvioinnin tuottama tieto jää tästä syystä joka tapauksessa niin ylimalkaiseksi, ettei sen perusteella voi myöskään tehdä käypää arviota kalakannan koosta. Velvoite on näin ollen paitsi mahdoton toteuttaa, myös tulosten näkökulmasta hyödytön.

Hallinto-oikeus totesi perusteluissaan olevan ilmeistä, että koskien ainakin osaa kappaleessa 2 mainituista kalalajeista keskimääräisen poikastuotannon määrittäminen tarkasti on mahdotonta käytettävissä olevilla menetelmillä. Tästä syystä hallinto-oikeus on muuttanut sanamuotoa siten, että määrän arvioiminen riittää. Edelleen hallinto-oikeus on todennut, että toisen kappaleen mukaista arviointia on etukäteen pidettävä vaikeana ja tulkinnanvaraisena. Tästä syystä arviointi tulee tehdä Lapin ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla.

Vaatimus eri lajien poikastuotannon arvioinnista on erittäin haasteellinen. Mainituista lajeista mateen ja meriharjuksen osalta ei ole olemassa kvantitatiivista menetelmää poikaspyyntien toteuttamiseksi. Aiemmin toteutetussa poikastutkimuksessa alueelta ei ole havaittu myöskään mateen poikasia.

Tarkentavia selvityksiä on asiassa mahdollista tehdä, mutta varsinaisen lupavelvoitteen täyttäminen, keskimääräisen poikastuotannon arvio on hyvin vaikeaa. Tästä johtuen arvio jää niin yleiselle tasolle, ettei siitä ole hyötyä mateen tai meriharjuksen kannanarvioissa. Tästä syystä arviolla ei ole merkitystä tausta-aineistona myöskään hallinto-oikeuden viittaamien kalataloudellisten edunmenetysten tai kompensaatiotoimien määrittämisessä.

Lupamääräys 48

Lupamääräyksen 48 mukainen yleisen kalataloudellisen vahingon kompensoimiseksi asetettu istutusvelvoite tulee muuttaa kalatalousmaksuksi. Kalatalousmaksu on 1) tarkoituksenmukainen ja parhaan käytännön mukainen, 2) vallitsevaa käytäntöä vastaava ja 3) joustava. Myös muiden ydinvoimalaitosten jäähdytysvesien vaikutukset kompensoidaan kalatalousmaksuin. Laitosten päästöissä tai vaikutusalueissa ei ole mitään sellaisia eroja, jotka oikeuttaisivat erilaisen kohtelun. Se, että kalatalousviranomainen tulee eri ELY-keskuksen alueelta ja suosii istutusvelvoitteita, ei ole hyväksyttävä syy asettaa toiminnanharjoittajia merkittävästi eriarvoiseen asemaan.

Fennovoima vaati valituksessaan hallinto-oikeudelle istutusvelvoitteen muuttamista 20 000 euron vuotuiseksi kalatalousmaksuksi. Hallinto-oikeus hylkäsi yhtiön valituksen.

Vesilain esitöissä (HE 277/2009) on todettu, että velvoite tai maksu taikka näiden yhdistelmä voitaisiin määrätä tapauskohtaisesti joustavasti kulloistenkin tilanteiden ja olosuhteiden mukaisesti mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. Huomioon otettaisiin nykyiseen tapaan hankkeen ja sen vaikutusten laatu, muut haitta-alueella toteutettavat hoitotoimenpiteet ja kalastuksen järjestely.

Kalatalousmaksu voidaan käyttää samaan tarkoitukseen kuin mitä lupamääräyksessä kalatalousvelvoite on asetettu, eli kalakantojen istutuksiin. Yhtiön hakemuksessa on esitetty, että 20 000 euron vuotuisella kalatalousmaksulla voidaan istuttaa kalatalousvelvoitetta vastaava määrä, eli 116 000 1-vuotiasta vaellussiian poikasta ja 1000 meritaimenen 2-vuotiasta poikasta. Ympäristön kannalta kalatalousmaksun soveltaminen on kalatalousvelvoitetta vastaava ja edelleen suotuisampi vaihtoehto.

Kalatalousmaksun avulla voidaan hyödyntää parhaiten kalakantojen hoidon ammattilaisten ammattitaito ja kohdistaa kalatalousmaksu ympäristöllisesti oikein, eli noudattaen ympäristönsuojelulain edellyttämää parhaan käytännön periaatetta. Varta vasten kalakantojen hoitoa varten perustetuilla organisaatioilla eli kalastusalueilla on ELY-keskuksen valvonnassa paras tieto siitä, kuinka kalaston parhaaksi toimitaan. Tällöin myös resurssit tulevat mahdollisimman tehokkaasti käytetyiksi siihen verrattuna, että kaavamaisesti vuodesta toiseen istutettaisiin tietty määrä tietyn lajisia kaloja. Kalatalousmaksu on Fennovoiman tilanteessa tarkoituksenmukaisin vaihtoehto turvata ympäristönsuojelun korkea taso alueella.

Valituksenalaisen päätöksen kalatalousvelvoite ei ole linjassa muiden ydinvoimalaitosten kalataloudellisten velvoitteiden kanssa. Loviisan ydinvoimalaitoksen ympäristöluvan istutusvelvoite on muutettu vesiylioikeuden päätöksellä 24.6.1999 vuotuiseksi noin 10 000 euron kalatalousmaksuksi. Olkiluodon ydinvoimalaitoksen 19.6.2006 annettu ympäristölupa käsittää vain toiminnanharjoittajalle asetetun 10 000 euron vuotuisen kalatalousmaksun.

Fennovoiman ydinvoimalaitos vastaa vesistövaikutuksiltaan Loviisan ja Olkiluodon ydinvoimalaitoksia, eli kaikkien kyseessä olevien laitosten vaikutukset ovat käytännössä seurausta lämpimän jäähdytysveden johtamisesta mereen. Fennovoiman ydinvoimalaitos sijaitsee Loviisaan ja Olkiluotoon verrattuna alueella, jossa jäähdytysveden sekoittumisolosuhteet ovat hyvät. Aluehallintoviraston tai hallinto-oikeuden päätöksen perusteluista ei myöskään käy ilmi sellaisia seikkoja, joiden osalta Fennovoiman ydinvoimalaitoksen jäähdytysvesien vaikutusalueen ympäristöolosuhteet poikkeaisivat Loviisan tai Olkiluodon voimalaitoksista siten, että erilaisten velvoitteiden asettamiselle olisi perusteita. Toimivaltaisten viranomaisten väliset näkemyserot määrättävän velvoitteen laadusta eri alueilla eivät ole hyväksyttävä peruste asettaa toiminnanharjoittajia eriarvoiseen asemaan.

Asiassa on ilmeistä, että lupamääräys on vastoin tavoitettaan joustamaton ja kankea. Mikäli kalatalousvelvoitetta on tarvetta muuttaa, prosessi voi vielä useita vuosia. Kalatalousvelvoite voidaan määrätä jo alun perin kalatalousmaksuksi, jolloin päivitystarvetta ei tule ja mahdollisiin muuttuneisiin olosuhteisiin voidaan reagoida alan ammattilaisten toimesta ilman tarvetta asian saattamista lupaviranomaisen ratkaistavaksi.

Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle on varattu tilaisuus lausunnon antamiseen valitusten johdosta.

Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut valitusten johdosta lausunnon, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Laitoksen toiminnasta laadittu ympäristövaikutusten arviointi ja vuonna 2014 laadittu YVA-selostus kattavat tarpeellisessa määrin YVA-lainsäädännön edellyttämät vaatimukset. Ottaen huomioon, että toiminnasta ei saatavilla olevan tiedon perusteella ole ennakoitavissa merkittävää ympäristön pilaantumista ja että ympäristönsuojelulain 90 §:n mukaan lupaviranomainen voi kemikaalipäästöjä koskevien, määrättyjen selvitysten perusteella tarvittaessa täydentää tai täsmentää lupamääräyksiä, ei Vesiluonnon Puolesta ry:n valituksessa vaaditulle lupapäätöksen kumoamiselle ole perusteita.

Voimalaitoksen jäähdytysjärjestelmään muodostuvan orgaanisen kasvuston torjuntaan käytettävän natriumhypokloriitin ja sen muuntumistuotteiden tarkkailu- ja selvitysvelvoitetta lupamääräyksessä 1 voi laitoksen toiminnan alkuvaiheessa pitää perusteltuna, koska arviointiin kemikaalin hajoamisnopeudesta ja -reaktioista vähäsuolaisessa purkuvesistössä liittyy epävarmuutta. Tarkoituksenmukaisin tapa asian selvittämiseksi on kyseessä olevia aineita koskeva määräaikainen tarkkailu.

Uudessa lupamääräyksessä 2.1 tarkoitettujen vesiympäristölle vaarallisten kemikaalien osalta ei ole esitetty riittäviä selvityksiä päästöjä ja jätevesien käsittelyä koskevien tarpeellisten lupamääräysten antamiseksi. Selvitysten puutteellisuudet johtuvat osin siitä, ettei laitokselle ole vielä myönnetty ydinenergialain mukaista lupaa, jossa tullaan omalta osaltaan ratkaisemaan laitostekniikkaan ja kemikaalien käyttöön liittyviä asioita. Uusi lupamääräys on asianmukainen.

Melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen mukainen yöohjearvo taajamien ulkopuolella olevilla virkistysalueilla ja luonnonsuojelualueilla on 40 dB. Lupamääräyksen 18 viittaus lähimpiin luonnonsuojelualueisiin on tässä yhteydessä riittävän täsmällinen, koska luonnonsuojelualueiden rajaukset ovat tiedossa ja kartta-aineisto saatavilla. Melurajoituksen ulottamiseen toiminnanharjoittajan esityksen mukaisesti koskemaan koko Hietakarinlahden-Takarannan FINIBA-lintualuetta ei ole kuitenkaan huomauttamista.

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on kalatalousviranomaisena antanut valitusten johdosta lausunnon, jossa on viitattu asiassa aikaisemmin esitettyyn ja todettu muun ohella seuraavaa:

Fennovoima Oy:n valitus on lupamääräyksiin 35, 46 ja 48 kohdistuvilta osin hylättävä. Hallinto-oikeuden päätös on perusteltu ja Luonnonvarakeskukselta saadun tiedon mukaan päätöksessä mainittujen kalalajien poikastuotannon arvioimiseksi on olemassa käyttökelpoiset menetelmät.

Pyhäjoen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ja Raahen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle on varattu tilaisuus vastineen antamiseen valitusten johdosta.

Säteilyturvakeskus (STUK) on antanut valitusten johdosta vastineen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Fennovoima Oy:n laitoksen toiminnasta ja käytöstä on tehty ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukainen ympäristövaikutusten arviointi, jota on täydennetty laitostyypin muututtua. STUK on työ- ja elinkeinoministeriölle 24.4.2014 antamassaan ympäristövaikutusten arviointiselostetta koskevassa lausunnossa (1/J42219/2014) todennut, että selostus on kattanut STUK:n toimialaan liittyvät kysymykset hankkeen tuolloisessa vaiheessa.

Vaatimus radioaktiivisten aineiden kemiallisten aineiden tutkimisesta osana YVA-prosessia on perusteeton. Ydinvoimalaitoksista vapautuvissa normaalikäytön aikaisissa vesi- ja ilmapäästöissä esiintyvillä radioaktiivisilla aineilla ei ole kemiallisia vaikutuksia, koska radioaktiivisten aineiden määrät massapitoisuuksina ovat niin pieniä. Pitoisuutta rajoittava tekijä ympäristössä on aineen radioaktiivisuus. Ydinpolttoaineen loppusijoitukseen liittyvät ympäristövaikutukset selvitetään puolestaan ennen polttoaineen loppusijoitusta omassa YVA-menettelyssään, minkä vuoksi niitä koskeva vaatimus on ennenaikainen.

Fennovoima Oy:n ydinenergian käyttöön perustuva toiminnan luvitus määräytyy ydinenergialainsäädännön nojalla, kyseisen lainsäädännön kuulemis- ja menettelyvaatimuksia noudattaen ja nyt käsiteltävänä olevaan ympäristölupaan nähden erillisenä asiana.

Tekniset ratkaisut, joilla radioaktiivisten aineiden leviäminen estetään, ja joilla ihmisiin ja ympäristöön kohdentuva säteilyaltistus pidetään kaikissa olosuhteissa niin pieninä kuin mahdollista, on esitettävä viimeistään ydinenergialain mukaista rakentamislupaa haettaessa. Rakentamislupahakemukseen sisältyvien analyysien avulla on lisäksi osoitettava, että turvallisuusvaatimukset täyttyvät. Rakentamislupa-aineistossa on myös esitettävä menettelyt, miten säteilyä laitoksella ja laitoksen ympäristössä tarkkaillaan jatkuvatoimisesti.

Ydinenergialainsäädännössä luvanhaltijalta edellytetään lisäksi, että se kykenee kaikissa olosuhteissa toteuttamaan ydinenergialainsäädäntöön sekä STUK:n määräyksiin ja ohjeisiin sisältyvät vaatimukset laitoksen toiminnan aikana. Tämä merkitsee muun muassa, että ydinvoimalaitoksen käytöstä, käyttöhäiriöistä ja onnettomuuksista ympäristön väestölle aiheutuvan säteilyaltistuksen enimmäisarvojen on alituttava ja päästöreittejä veteen ja ilmaan on laitoksen käytön aikana tarkkailtava jatkuvatoimisesti.

Perämeren eteläinen kalastusalue on antanut Fennovoima Oy:n valituksen johdosta vastineen, jossa se on vaatinut Fennovoima Oy:n valituksen hylkäämistä etenkin kalataloutta koskevien vaatimuskohtien osalta. Hanhikiven alueen ydinvoimalaitos on kokonaisuudessaan niin valtavan mittaluokan hanke, että siltä vaadittavat suojaavat tai ennalta ehkäisevät toimenpiteet sekä aiheutuneista haitoista maksettavat korvaukset on suhteutettava hankkeen suuruusluokkaan.

A, B, C ja D ovat antaneet Fennovoima Oy:n valituksen johdosta vastineen, jossa he ovat viitanneet asiassa aikaisemmin esittämäänsä.

Fennovoima Oy on antanut Vesiluonnon Puolesta ry:n valituksen johdosta vastineen sekä vastaselityksen Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausuntojen ja Säteilyturvakeskuksen vastineen johdosta.

Vastineessa on vaadittu Vesiluonnon Puolesta ry:n valituksen hylkäämistä. Vastineessa ja vastaselityksessä on viitattu yhtiön asiassa aikaisemmin esittämään sekä todettu muun ohella seuraavaa:

Hankkeen YVA-selostuksessa on esitetty kaikki YVA-asetuksen 10 §:ssä vaaditut tiedot sekä myös merkittävästi sellaisia tietoja ja selvityksiä, joita ei suoraan lainsäädännön nojalla edellytetä. Fennovoima on YVA-selostusta laatiessaan ottanut myös huomioon ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta saadussa yhteysviranomaisen lausunnossa esitetyt seikat. Arviointiohjelma ja arviointiselostus ovat olleet julkisesti nähtävillä alueen kunnissa. Kuulutus arviointimenettelyn aloittamisesta ja arviointiselostuksesta on julkaistu sekä alueellisissa että valtakunnallisissa lehdissä. YVA-menettelyyn liittyen on järjestetty yleisötilaisuudet sekä varattu mahdollisuus kansainväliseen osallistumiseen Espoon sopimukseen kuuluville valtioille.

Fennovoiman ydinvoimalaitoshankkeen yhteysviranomaisena toiminut työ- ja elinkeinoministeriö on katsonut Fennovoiman YVA-selostuksesta 2.6.2014 antamassaan lausunnossa hankkeen YVA-menettelyn täyttäneen lainsäädännön vaatimukset. Myös Säteilyturvakeskus (STUK) on YVA-selostuksen johdosta 24.4.2014 antamassaan lausunnossa todennut, että selostus on kattanut STUK:n toimialaan liittyvät kysymykset.

YVA-selostuksessa on käsitelty muun muassa radioaktiivisten aineiden päästöjä ja vaikutuksia vesiin (kohdassa 7.4.4.4), ilmaan (kohta 7.3.4.1) ja maaperään (kohta 7.5.4). Lisäksi YVA-selostuksessa on käsitelty poikkeus- ja onnettomuustilanteita (kohdat 4.5. ja 7.13). Arvioinnit on tehty alan asiantuntijoiden toimesta ja noudattaen yleisesti käytettyjä arviointimenetelmiä.

Sekä YVA:ssa että ympäristöluvassa huomioidaan laitoksen toiminnan turvaaminen mahdollisissa poikkeus- ja onnettomuustilanteissa. Sosiaalisia vaikutuksia on arvioitu YVA-selostuksen luvussa 7.10. Käytetyn ydinpolttoaineen kuljetukset loppusijoitukseen on esitetty kattavasti YVA-selostuksen luvussa 3.13.2 ja vaikutukset arvioitu luvussa 7.11.3.4. Tuoreen ja käytetyn ydinpolttoaineen kuljetusten ympäristövaikutukset on arvioitu puolestaan luvuissa 7.15.4 ja 7.11.3.4. Meri- ja ahtojäiden vaikutusta on käsitelty YVA-selostuksen kappaleessa 3.3.1 sekä 4.3. Arvioinnit on tehty alan asiantuntijoiden toimesta ja noudattaen yleisesti käytettyjä arviointimenetelmiä.

Ydinpolttoaineen loppusijoituksen osalta on kyse erillisestä hankkeesta, jonka ympäristövaikutusten arviointi toteutetaan omana menettelynään. Fennovoiman ydinvoimalaitoksen YVA-menettely ei kata loppusijoituksen tarkastelua, eikä lainsäädäntö myöskään sitä edellytä. Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitushanketta koskeva YVA-ohjelma toimitettiin yhteysviranomaiselle kesäkuussa 2016, mikä käynnisti YVA-lain mukaisen menettelyn loppusijoitushankkeen ympäristövaikutusten arvioinnista sekä sijoituspaikkavaihtoehtojen soveltuvuudesta loppusijoituskäyttöön.

Natriumhypokloriitin käyttöä tai muidenkaan prosessikemikaalien käyttöä ei hyväksytä jälkikäteisesti. Yhtiö on esittänyt tiedot kemikaalien käytöstä ja arvion vaikutuksista ympäristölupahakemuksessa. Tämän perusteella aluehallintovirasto on ympäristöluvassa muun muassa määrännyt raja-arvon natriumhypokloriitille. Kemikaalien käyttöä koskevat tiedot tulevat jossain määrin tarkentumaan laitoksen suunnittelun edetessä. Tarvittaessa yhtiö tulee tällöin hakemaan ympäristöluvan muuttamista. Tässä menettelyssä lupaviranomainen voi tarpeelliseksi katsoessaan asettaa myös uusia lupamääräyksiä.

Lupamääräyksin on varmistettu, että natriumhypokloriitin pitoisuus ja käyttömäärä pysyvät niin alhaisina, ettei haitallisia ympäristövaikutuksia aiheudu. Sen käyttöä koskien on asetettu raja-arvo (0,2 mg/l) aktiivisen kloorin jäännöspitoisuudelle. Tämä raja-arvo vastaa normaalia talousveden desinfiointiin käytettävän vapaan kloorin pitoisuutta. Lisäksi lupamääräyksen mukaan natriumhypokloriittia saadaan annostella jäähdytysveteen enintään 40 minuuttia päivässä. Natriumhypokloriittia käytetään voimalaitoksella kontrolloidusti ja ainoastaan siinä määrin, mikä on kasvuston ehkäisemiseksi tarpeen. Talviaikaan käyttö tulee todennäköisesti olemaan luvan sallimaa määrää vähäisempää alhaisesta biologisesta aktiivisuudesta johtuen.

Klooria käytetään hyvin yleisesti muun muassa talousveden desinfioinnissa, joten sen ominaisuudet ja haittavaikutukset makeassa vedessä ovat varsin laajalti tutkittuja. Tämä todetaan myös raportissa "Chlorination by-products in power station cooling water", jonka mukaan kloorin käytön ympäristövaikutukset makeassa vedessä ymmärretään ja tunnetaan vielä paremmin kuin sen vaikutukset suolaisessa merivedessä. Klooria käytetään laajasti maailmalla myös makeaa jäähdytysvettä käyttävillä voimalaitoksilla. Kyseessä ei ole näin ollen aineen uusi tai epätyypillinen käyttö, joten erityisen selvitysvelvoitteen antamiselle ei ole tarvetta.

Jäähdytysvedenottoon ei liity erityistä orgaanisen hapenkulutuksen kasvua. Orgaanisen aineksen joutumista jäädytysveden mukana voimalaitokselle estetään välppärakenteilla ja kertyvä välpe käsitellään asianmukaisesti.

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen lausunnosta käy hyvin ilmi perusteet sille, miksi Fennovoima katsoo lupamääräyksen 18 olevan valituksessa esitetysti epätäsmällinen.

Luonnonvarakeskuksen tutkijoilta saatujen tietojen mukaan mateen ja meriharjuksen poikastuotannon määrittämiseen ei ole kvantitatiivisia menetelmiä eikä uusia menetelmiä ole noussut keskusteluissa esille. Tutkijoiden mukaan selvitys voidaan tehdä tutkimalla alueita ja määrittämällä esiintymistä asteikolla ei esiinny – esiintyy vähän – esiintyy runsaasti.

Vesiluonnon Puolesta ry on antanut Fennovoima Oy:n valituksen johdosta vastineen sekä vastaselityksen Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausuntojen ja Säteilyturvakeskuksen vastineen johdosta. Yhdistys on vaatinut Fennovoima Oy:n valituksen hylkäämistä ja ilmoittanut samalla täydentävänsä myös omassa valituksessaan esitettyä. Vastineessa ja vastaselityksessä on viitattu asiassa aikaisemmin esitettyyn ja todettu muun ohella seuraavaa:

Fennovoima esittää käyttävänsä hypokloriittia 0,5 mg/L pitoisuutena aktiivista klooria, ja aktiivisen kloorin pitoisuuksien olevan 0,1 mg/L ja korkeimmillaan 0,2 mg/L. Jäännöskloori on akuutisti toksista ainakin muutama mikrogramma/litra pitoisuuksista alkaen.

Fennovoima Oy ei ollut selvittänyt hypokloriitin käyttöä lupahakemuksessa tai YVA:ssa. Aine on mainittu kemikaaliluettelossa, mutta sen määrä oli lupahakemuksessa alle 10 prosenttia (4,9 tonnia) lupaan ilmestyneestä (60 tonnia), mikä on sekin merkittävä virhe lupaprosessissa. Yhtiön kesäkuussa 2016 toimittamaa täydennystä ja ensimmäistä selvitystä Na-hypokloriitin käytöstä ei ole vieläkään laitettu lupaviranomaisen sivulle, mikä on myös menettelyvirhe.

On totta, että hypokloriitin käytön vaikutukset ovat jääneet selvittämättä muilla Suomen ydinvoimalaitoksilla. Koska vaikutuksia ei ole seurattu, niitä ei myöskään ole havaittu. Hypokloriitista aiheutuvaa suoraa toksisuutta pienille eliöille tai orgaanisia halogeeniyhdisteitä ei ole mitattu.

Fennovoiman YVA:ssa tai lupahakemuksessa ei ole myöskään huomioitu lämpöshokin vaikutusta pieneliöihin mukaan lukien kalanpoikaset ja munat, tai sen yhteisvaikutusta kloraatin käytön kanssa. Itse asiassa korkea lämpötila edistää muuntumistuote jäännöskloorin kalanpoikasia, kalan munia, ja muita pieniä eliöitä tappavaa vaikutusta. Haittavaikutus kohdistuu merkittävästi myös voimalan jäähdytyskanavassa oleviin pienorganismeihin, kalanpoikasiin ja -muniin.

Fennovoiman jäähdytyksen läpi kulkisi 1,42 miljardia kuutiota vettä. Perämerellä vesi kiertää erityisesti talvella matalaa rantakaistaa pitkin. Viiden metrin keskisyvyydellä 2 km levyisellä rantakaistalla vesimäärä tarkoittaisi 142 km pituisen vesialueen suodattamista pieneliöineen voimalasta läpi. Voimala imaisee rantavesistä sekä Liminkaojan ja Pyhäjoen virtaamasta tuleva pienet vesieliöt ja tuhoaa merkittävän osan näistä. Olisi hyvä selvittää myös riskit Perämeren nahkiaiselle.

Hypokloriitista johtuvia orgaanisia muuntumistuotteita tunnetaan esimerkiksi paperiteollisuuden AOX-päästöistä ja juomavedenpuhdistuksesta. Ainakin paperiteollisuudessa osa näistä on dioksiinien ja furaanien sukuisia aineita. Toisaalta vedenpuhdistuksessa makeasta vedestä syntyvissä yhdisteissä on muun muassa bromoformia. Ainakin kloorietikkahappojen tiedetään aiheuttavan makumuutoksia kaloihin. Suomessa ainakin mateessa on havaittu kehityshäiriöitä.

Vaikka bromidi- ja suolapitoisuus on suurempi valtameressä, on hypokloriitin vaikutuksen kuitenkin havaittu olevan usein suurempi makeassa vedessä.

Juomaveden kloorauksen tutkimukset eivät liity biologisiin vaikutuksiin meressä vaan juomaveden terveysvaikutuksiin ihmiseen.

Kaikilla kemikaaleilla on muuntumistuotteita. Happojen ja emästen muuntumistuotteet ovat ensiksi suolaioneja. Jos muuntumistuotteita ei tarvitsisi selvittää, niin todennäköisesti suolaionit jäisivät selvittämättä. Toiseksi kloriitti reagoi ammoniakin ja todennäköisesti myös etyyliaminin kanssa. Hydratsiinin reaktiotuotteet voivat olla vaarallisia kuten esimerkiksi korvasienen (false morel) myrkky.

Johtuen avoimesta merestä Fennovoiman hankkeen vaikutus kohdistuisi laajemmalle alueelle kuin saariston sisällä olevien Olkiluodon ja Loviisan ydinvoimaloiden vaikutukset. Saariston sisällä merkittävä osa vesistä kiertää oikovirtauksena vedenotosta sen purkuun, mitä on koetettu rajoittaa rakentamalla penkereitä saarten väliin ainakin Olkiluodossa. Perämeren virtauksista johtuen oikokierto tulisi oleman harvinaisempi ilmiö Fennovoimalla. Meren avonaisuuden vuoksi Fennovoiman tilanne on lähempänä Sosnovyi Borin voimalaa, joka tunnetusti hävitti kalat rannikolta edustaltaan.

Vesiluonnon Puolesta ry on antanut Fennovoima Oy:n vastineen johdosta vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Useat YVA-menettelyssä annetut lausunnot osoittavat keskeisiä puutteita Fennovoima Oy:n ympäristövaikutusten arvioinnissa. Muun ohella voimalan vedenoton vaikutukset Liminkaojan meriharjukselle ja Hanhikiven läheisyydessä syönnöksellä oleville kaloille oli selvitetty puutteellisesti.

Merkittävä osa uraanin isotoopista U-235 hajoaa lukuisiksi fissiotuotteiksi eikä ole mahdotonta, että näistä pitkäikäisimpiä voisi esiintyä päätöstäissä biokemiallisesti merkittäviä määriä. Vesiin vapautuvan uraanin pitoisuuksia ei ole kerrottu. Ydinvoimaloista kerrotaan vapautuvan radionuklideja esimerkiksi polttoainevuotojen yhteydessä normaalikäytössä. Mereen tulevat onnettomuuspäästöt ovat kokonaan käsittelemättä.

Fennovoima Oy on antanut Perämeren eteläisen kalastusalueen, A:n ja hänen asiakumppaneidensa sekä Vesiluonnon Puolesta ry:n vastineiden johdosta vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Ympäristö- ja vesitalousluvan tarve on sidoksissa hankkeen vaikutuksiin, ei hankkeen kokoluokkaan. Ympäristönsuojelulain 52 §:n nojalla annettavien lupaehtojen on oltava tarpeellisia toiminnasta aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemiseksi. Määräysten tulee näin ollen perustua hankkeen todellisiin ympäristövaikutuksiin, ei asianosaisten käsitykseen itse hankkeen kokoluokasta. Vastaavasti vesilain 13 luvun 1 §:n mukaan hankkeesta vastaava on velvollinen korvaamaan luvan mukaisesta vesitaloushankkeesta aiheutuvan, korvattavaksi säädetyn, haitan. Myöskään haitoista maksettavat korvaukset eivät perustu hankkeen suuruusluokkaan, vaan aiheutuvien haittojen määrään. Suurissakin hankkeissa vaikutukset ja korvattavat haitat voivat olla suhteellisen pieniä ja niiden on perustuttava riittäviin selvityksiin ja vakiintuneeseen luvitus- ja korvauskäytäntöön.

Vesiluonnon Puolesta ry:n vastineessa esitetty laskelma natriumhypokloriitin käytöstä ei pidä paikkaansa. Natriumhypokloriittia käytetään ainoastaan tarpeen mukaan ja jaksoittain, ei jatkuvasti. Vastineessa esitetyssä laskelmassa on myös kokonaan jätetty huomiotta natriumhypokloriitin hajoaminen käytön aikana. Näin ollen laskelmassa ilmeisesti oletetaan aineen jakautuvan tasaisesti koko vesimäärään. Aineen käyttötapa ja lupamääräys sekä hajoaminen huomioiden tämä ei edes teoriassa ole mahdollista.

Natriumhypokloriitin käyttö Fennovoiman ydinvoimalaitoksella ja sille asetetut raja-arvot vastaavat, tai ovat tiukemmat kuin, yleisesti kansallisesti ja kansainvälisesti noudatetut käytännöt. Suomalaisilla voimalaitoksilla natriumhypokloriitin käyttöä ei ole yleensä katsottu tarpeelliseksi säädellä erillisin lupamääräyksin.

Fennovoiman 23.12.2014 päivättyä ympäristölupahakemusta täydennettiin natriumhypokloriitin osalta 7.6.2016 ja 8.6.2016, jolloin esitettiin tarkennus natriumhypokloriitin käyttöön, vuotuiseen käyttömäärään ja laitoksella varastoitavaan enimmäismäärään. Kesäkuussa 2016 aluehallintovirastolle toimitetussa täydennyksessä arvioitu vuotuinen käyttömäärä on korkeintaan noin 60 tonnia vuodessa ja laitoksella varastoitava enimmäismäärä on noin 5 m3. Kun etukäteen arvioiden syntyvien muuntumistuotteiden määrät ovat Fennovoiman voimalaitoksen tapauksessa ilmeisen merkityksettömät, kyse ei ole ollut sellaisesta selvityksestä, joka olisi saattanut vaikuttaa lupa-asian ratkaisuun, eikä lupahakemuksen täydennykseen liittyen ole siten tapahtunut väitettyä kuulemisvirhettä.

Fennovoiman YVA- ja ympäristölupamenettelyn aikana sekä valituksessaan esittämä perustuu näin ollen parhaaseen saatavissa olleeseen ympäristötietoon ja tämän olemassa olevan tiedon pohjalta tehtyihin arvioihin. Tässä yhteydessä on arvioitu myös vaikutukset kalastoon. Merialueen avoimuus on jäähdytysvesien vaikutusten kannalta hyvä ominaisuus, sillä sekoittumisolosuhteet ovat paremmat.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitukset hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Taustaa ja kysymyksenasettelu

Fennovoima Oy:n hankkeessa on kysymys ydinenergialaissa (990/1987) tarkoitetun ydinvoimalaitoksen ja siihen liittyvien muiden rakennusten ja rakenteiden rakentamisesta Pyhäjoen Hanhikiven niemen alueelle.

Fennovoima Oy on toteuttanut vuonna 2008 ympäristövaikutusten arviointimenettelyn, jossa on arvioitu ydinvoimalaitoksen rakentamisen ja käytön aikaisia vaikutuksia kolmessa vaihtoehtoisessa sijoituspaikassa eli Pyhäjoella, Ruotsinpyhtäällä ja Simossa. Sijoituspaikaksi on valittu Hanhikiven niemi Pyhäjoella.

Valtioneuvosto on tehnyt 6.5.2010 ydinenergialain 11 §:n mukaisen periaatepäätöksen ydinvoimalaitoksen rakentamisesta. Eduskunta on vahvistanut periaatepäätöksen 1.7.2010. Valtioneuvosto on tehnyt 18.9.2014 täydentävän periaatepäätöksen, jonka eduskunta on vahvistanut 5.12.2014. Fennovoima Oy:n ydinenergialain 18 ja 19 §:n mukaisen rakentamislupahakemuksen käsittely on tullut vireille työ- ja elinkeinoministeriössä 5.8.2015.

Pyhäjoen Hanhikiven alueella on voimassa Hanhikiven ydinvoimamaakuntakaava, jonka Pohjois-Pohjanmaan liiton maakuntavaltuusto hyväksyi 22.2.2010. Maakuntakaava on tullut lainvoimaiseksi 21.9.2011. Pyhäjoen kunnanvaltuusto ja Raahen kaupunginvaltuusto ovat hyväksyneet kuntien alueiden osalta Hanhikiven ydinvoimalaitosalueen osayleiskaavan ja asemakaavan syksyllä 2010. Osayleiskaava ja asemakaava ovat tulleet lainvoimaisiksi 11.6.2013 korkeimman hallinto-oikeuden hylättyä niitä koskevat valitukset.

Hanhikiven niemelle sijoittuvan ydinvoimalaitoksen ympäristövaikutusten arviointimenettely on käynnistynyt vuonna 2013. Ympäristövaikutusten arviointiohjelma on ollut nähtävillä Suomessa 30.9.−13.11.2013 ja ympäristövaikutusten arviointiselostus 24.2.−24.4.2014. Työ- ja elinkeinoministeriö on antanut 2.6.2014 ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta lausunnon, joka on päättänyt arviointimenettelyn. Lausunnossa on esitetty hankkeesta vastaavalle joukko lisäselvitysvaatimuksia ja aikataulu, jonka puitteissa selvitykset on tullut toimittaa ministeriölle.

Valituksenalainen asia koskee ympäristönsuojelulaissa (527/2014) ja vesilaissa (587/2011) tarkoitetun ympäristö- ja vesitalousluvan myöntämistä hankkeelle Fennovoima Oy:n Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle tekemien hakemusten mukaisesti. Hankkeen ympäristöluvan keskeisenä tavoitteena on ehkäistä ja rajoittaa ympäristön pilaantumista. Vesitalousluvassa pyritään puolestaan ehkäisemään ja vähentämään vesien käytöstä yleisille ja yksityisille eduille aiheutuvia haitallisia vaikutuksia. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on Vesiluonnon Puolesta ry:n ja Fennovoima Oy:n valitusten johdosta kysymys ympäristö- ja vesitalousluvan myöntämisen edellytyksistä ja siihen sisältyvistä lupamääräyksistä. Lisäksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa on Vesiluonnon Puolesta ry:n valituksen johdosta arvioitava, onko ympäristövaikutusten arviointimenettely suoritettu puutteellisesti.

Ydinvoimalaitoksen rakentaminen edellyttää hankkeen käsittelyä muun ohella maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa kaavoitusmenettelyissä ja lupamenettelyssä sekä ydinenergialain, ympäristönsuojelulain, vesilain ja kemikaalilain mukaisissa lupamenettelyissä. Hankkeen ympäristövaikutuksia on tarkasteltu ja tarkastellaan edellä mainittujen lakien nojalla siinä laajuudessa ja niiltä osin kuin kussakin laissa erikseen säädetään. Nyt kyseessä olevan ympäristö- ja vesitalousluvan käsittelyn yhteydessä ei voida ottaa kantaa muun lainsäädännön nojalla myönnettävien lupien myöntämisen edellytyksiin tai lupien sisältöön.

Ympäristövaikutusten arviointimenettely

Vesiluonnon Puolesta ry on valituksessaan muun ohella vaatinut, että Fennovoima Oy velvoitetaan tekemään laitoksen toiminnasta ja käytöstä uusi ympäristövaikutusten arviointi ja asia palautetaan aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Yhdistys on katsonut, että yhtiön laatimassa ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa ei ole esitetty oikeita tai riittävän kattavia tietoja ydinvoimalan ympäristövaikutuksista laitoksen normaalikäytössä ja ydinonnettomuuden sattuessa. Tiedoissa on yhdistyksen mukaan puutteita muun muassa kemiallisten ja biologisten vaikutusten, sosiaalisten vaikutusten, ydinpolttoaineen kuljetuksen ja loppusijoituksen ympäristö- ja terveysvaikutusten sekä merijään ja ahtojäiden vaikutusten arvioinnissa.

Ydinvoimalaitoksen ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa vuodelta 2014 on kuvattu ydinpolttoaineen tuotantoketjua, käytetyn polttoaineen loppusijoitusta ja voimalaitoksen poistamista käytöstä. Selostuksessa todetaan, että polttoaineen loppusijoituksesta ja voimalaitoksen käytöstäpoistosta toteutetaan aikanaan erillinen ympäristövaikutusten arviointimenettely.

Arviointiselostuksessa on kuvattu hankkeen teknisiä ratkaisuja luvussa 3, ydinturvallisuuteen liittyviä kysymyksiä luvussa 4, arvioituja ympäristövaikutuksia luvussa 7 ja eri vaihtoehtojen vaikutusten merkittävyyttä luvussa 8. Ympäristövaikutusten arvioinnin epävarmuuksista on luvussa 8.5 todettu, että käytössä oleviin ympäristötietoihin ja vaikutusten arviointiin liittyy aina oletuksia ja yleistyksiä eikä laitoksen yksityiskohtaista teknistä suunnittelua ole vielä tuolloin tehty.

Laitoksella käytettäviä kemikaaleja on kuvattu arviointiselostuksen luvussa 3.8. Kemiallisia ja biologisia vaikutuksia vesistöihin ja kalatalouteen on kuvattu luvussa 7.4. Tarkastelussa esimerkiksi vedenkäsittelykemikaaleja on käsitelty kokonaisuutena ja vain muutamia eniten käytettyjä kemikaaleja on nostettu erikseen esiin. Vesistövaikutusten on todettu koostuvan jäähdytysvesien, puhdistettujen prosessi- ja pesuvesien ja vedenoton aiheuttamista vaikutuksista.

Arviointiselostuksen luvussa 7.6. on kuvattu arvioituja vaikutuksia kasvillisuuteen, eläimistöön ja suojelukohteisiin muun muassa uhanalaisten luontotyyppien, kasvien ja linnuston osalta erikseen. Ihmisiä ja yhteiskuntaa koskeva luku 7.10 kattaa myös ydinvoimalaitoksen sosiaalisten vaikutusten arvioinnin, minkä lisäksi vakavan onnettomuuden sosiaalisia vaikutuksia on tarkasteltu erikseen luvussa 7.13.1.5.

Käytetyn ydinpolttoaineen kuljetusta loppusijoitukseen on kuvattu arviointiselostuksen luvussa 3.13.2, mutta arviointiselostuksen mukaan yksityiskohtaiset kuljetusreittivaihtoehdot ja niihin liittyvät riskit tullaan esittämään aikanaan osana loppusijoituslaitoksen lupamenettelyjä. Ydinpolttoaineen kuljetusten ympäristövaikutuksia on tarkasteltu arviointiselostuksen luvussa 7.15.4.

Laitospaikan olosuhteita kuvaavassa arviointiselostuksen luvussa 3.3.1 on mainittu muun ohella selvitykset mereen liittyvistä ilmiöistä, joilla voi olla vaikutusta laitoksen jäähdytysveden ottoon. Näitä ovat esimerkiksi ahtojäät ja suppopato eli alijäähtyneeseen veteen muodostuneiden jääkiteiden aiheuttama patoutuminen. Ulkoisten uhkien hallintaa koskevassa luvussa 4.3 on puolestaan kuvattu, miten laitoksen ja sen jäähdytysjärjestelmien suunnittelussa otetaan huomioon mahdolliset meriveden ottoon vaikuttavat tekijät kuten merijään ja ahtojäiden vaikutus. Suunnittelussa tullaan varautumaan myös tilanteeseen, jossa merivesijäähdytys on kokonaan menetetty.

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on ydinvoimalaitoksen nyt kysymyksessä olevan ympäristö- ja vesitalouslupaa koskevan päätöksensä perusteluissa todennut, että ympäristövaikutusten arviointiselostus on ollut hakemuksen liitteenä ja selostus sekä yhteysviranomaisen siihen vaatimat merialueen luontoa ja kalataloutta koskevat lisäselvitykset on esitetty ympäristölupahakemuksessa ja huomioitu lupaharkinnassa ja lupamääräyksiä annettaessa.

Lähtökohtana on, että arviointiselostuksessa tulee esittää arvio hankkeen ympäristövaikutuksista ja niiden merkittävyydestä. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin toteaa, että ympäristöön kohdistuvien vaikutusten sallittavuus ja yksityiskohtaiset määräykset vaikutusten estämiseksi tai vähentämiseksi ratkaistaan arviointimenettelyn jälkeen tyypillisesti useissa erillisissä lupamenettelyissä. Tästä lupamenettelyiden erillisyydestä myös seuraa, että kaikissa hanketta koskevissa lupapäätöksissä ympäristövaikutusten arviointi on otettava huomioon YVA-lain 13 §:n edellyttämällä tavalla.

Ydinvoimalaitoksen ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa on edellä luetelluin tavoin kuvattu laitoksen toimintaa ja arvioituja ympäristövaikutuksia.

Ydinpolttoaineen loppusijoitusta ja kuljetusta loppusijoitukseen on tarkasteltu ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa riittävällä tarkkuudella, kun otetaan huomioon näiden toimintojen vaikutusalue sekä merkitys nyt kysymyksessä olevan Hanhikiven niemelle rakennettavaksi suunnitellun ydinvoimalaitoksen ympäristö- ja vesitalousluvan kannalta. Tämän vuoksi ydinvoimalaitoksen ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ei ole suoritettu YVA-lain 17 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavoin olennaisilta osin puutteellisesti sillä perusteella, että ydinpolttoaineen loppusijoitus on pääosin erotettu käsiteltäväksi myöhemmin erillisessä arviointimenettelyssä.

Korkein hallinto-oikeus toteaa lisäksi, että lupakäsittelyn kohteena olevan hankkeen teknisten ratkaisujen muuttaminen tai täsmentäminen ei myöskään lähtökohtaisesti edellytä uuden ympäristövaikutusten arviointimenettelyn toteuttamista silloin, kun muutokset tehdään nimenomaan hankkeen ympäristöön kohdistuvien vaikutusten vähentämiseksi eivätkä vaikutukset ole olennaisesti erilaisia kuin arviointiselostuksessa on esitetty. Arviointimenettelyä ei ole näin ollen suoritettu puutteellisesti silläkään perusteella, että ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa kuvatuista hankkeen vaikutuksista on esitetty tarkempia tietoja hankkeen myöhemmissä lupamenettelyissä.

Pohjois-Suomen aluehallintovirastolla on ympäristö- ja vesitalouslupapäätöstä tehdessään ollut käytössä ympäristövaikutusten arviointiselostus ja yhteysviranomaisen siitä antama lausunto. Ympäristövaikutusten arviointia ei ole suoritettu siten puutteellisesti, että se olisi ollut esteenä ympäristö- ja vesitalousluvan myöntämiselle. Näin ollen Vesiluonnon Puolesta ry:n vaatimus aluehallintoviraston päätöksen kumoamisesta, Fennovoima Oy:n velvoittamisesta tekemään ydinvoimalaitoksen toiminnasta uusi ympäristövaikutusten arviointi ja asian palauttamisesta aluehallintovirastolle on hylättävä.

Lupamääräyksiin 1 ja 2.1 kohdistuneet vaatimukset

Fennovoima Oy on valituksessaan vaatinut muutoksia lupamääräyksiin 1 ja 2.1. Yhtiön vaatimukset liittyvät hallinto-oikeuden lisäämiin selvitysvelvoitteisiin natriumhypokloriitin mahdollisista muuntumistuotteista purkuvesistöissä ja toisaalta toiminnassa käytettävien kemikaalien käytöstä voimalaitoksella, aineiden joutumisesta jätevesijakeisiin, jätevesijakeiden puhdistustekniikasta sekä jätevesissä puhdistuksen jälkeen olevista kemikaalien pitoisuuksista.

Aluehallintoviraston päätöksessä lupamääräykset 1−8 koskevat päästöjä vesiin ja viemäriin. Lupamääräyksen 1 mukaan natriumhypokloriittia saadaan annostella jäähdytysveteen enintään 40 minuuttia päivässä ja se on syötettävä jäähdytysveteen siten, että aktiivisen kloorin jäännöspitoisuus ei jäähdytysvesitunnelin suuaukon kohdalla annosteluaikana ylitä raja-arvoa 0,2 mg/l. Lupamääräys 3 koskee voimalaitokselta jäähdytysvesien purkurakenteiden kautta mereen johdettavien jätevesien käsittelyä ja lupamääräys 4 täyssuolanpoisto- ja lauhteenpuhdistuslaitoksen sekä höyryprosessin vesien puhdistuksen jätevesien ja ulospuhallusvesien neutralointia.

Lupamääräyksen 40 mukaan yksityiskohtainen suunnitelma käyttö- ja päästötarkkailun järjestämisestä, tarkkailuissa käytettävistä menetelmistä, standardeista, mittauksista, vertailumittauksista, laadun varmistuksesta ja päästöjen laskentamenetelmistä sekä mittalaitteista ja niiden sijoittelusta, tarkastuksista ja kalibroinneista on toimitettava hyvissä ajoin ja viimeistään vuotta ennen laitoksen toiminnan aloittamista Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle. Ydinvoimalaitoksen ja varaenergiatuotannon päästöjen ja vedenoton ympäristövaikutusten tarkkailu on lupamääräyksen 42 mukaan järjestettävä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Lupamääräyksen 43 mukaan luvan saajan on ennakkotarkkailun yhteenvetoraportin yhteydessä esitettävä ELY-keskuksen hyväksyttäväksi yksityiskohtainen suunnitelma voimalaitoksen käytön aikaisesta vaikutustarkkailusta.

Hallinto-oikeuden lupamääräykseen 1 lisäämä natirumhypokloriitin mahdollisia muuntumistuotteita koskeva selvitys tulee toimittaa neljän kuukauden kuluessa ensimmäisen toimintavuoden päättymisestä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukselle ja Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle. Lupamääräyksen 2.1 mukainen selvitys toiminnassa käytettävistä kemikaaleista, kuten hydratsiinista, etanoliamiinista, ammoniakista, natirumfosfaatista ja rikkihaposta tulee sen sijaan toimittaa aluehallintovirastolle vähintään kaksi vuotta ennen toiminnan aloittamista.

Hallinto-oikeus on perustellut natriumhypokloriitin muuntumistuotteita koskevaa selvitysvelvoitetta sillä, että kysymys on natirumhypokloriitin hajoamisen osalta sellaisista purkuvesistössä tapahtuvista reaktioista, joiden selvittäminen etukäteen on hankalaa. Lupamääräyksessä 2.1 mainittuja muita kemikaaleja koskevia selvitysvelvoitteita hallinto-oikeus on perustellut lupahakemuksessa esitettyjen selvitysten puutteilla erityisesti liittyen erilaisten jätevesijakeiden käsittelyyn ja kemikaalien hajoamiseen ja muuntumiseen ennen jätevesien johtamista purkuvesistöön. Hallinto-oikeuden mukaan selvitysten puutteista johtuen asiassa ei ole voitu varmistua siitä, ovatko lupamääräykset 2−4 ja 8 riittäviä ja onko tarkkailuohjelmaa mahdollisesti syytä täydentää kemikaalipäästöjä koskevilta osin.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että voimalaitoksella käytetyistä kemikaaleista erityisesti natriumhypokloriitti ja hydratsiini ovat hyvin haitallisia vesieliöstölle, minkä lisäksi kemikaaleilla voi myös niiden yhteisvaikutusten kautta olla mahdollisia haitallisia vaikutuksia purkuvesistössä. Kemikaalipäästöistä ei ennalta arvioiden aiheudu merkittävää vesistön pilaantumista, mutta kemikaalien käyttö muodostaa kuitenkin sellaisen ympäristöriskin, joka kuuluu toiminnanharjoittajan selvilläolovelvollisuuden piiriin ympäristönsuojelulain 6 §:n nojalla. Tästä syystä on tärkeää, että laitoksella käytettäviä kemikaaleja koskeva käyttö- ja päästötarkkailu sekä vaikutustarkkailu suunnitellaan ja järjestetään riittävän hyvin. Lupamääräyksiin 1 ja 2.1 sisältyvien selvitysvelvoitteiden kautta saadaan tietoja, jotka ovat tarpeen käyttö- ja päästötarkkailua sekä vaikutustarkkailua koskevia suunnitelmia hyväksyttäessä. Selvitysvelvoitteiden lisääminen lupamääräyksiin on näin ollen ollut perusteltua.

Lupamääräyksiin 35, 46 ja 48 kohdistuneet vaatimukset

Fennovoima Oy on valituksessaan vaatinut muutoksia myös lupamääräyksiin 35, 46 ja 48. Lupamääräykset 35, 46 ja 48 liittyvät laitoksen vaikutuspiirissä oleviin kalakantoihin ja kalastukseen kohdistuviin vaikutuksiin ja niiden vähentämiseen.

Yhtiö on valituksessaan vaatinut lupamääräyksen 35 kappaleiden 2 ja 3 kumoamista ja kappaleessa 5 asetetun määräajan pidentämistä. Yhtiö on muun ohella katsonut, että lupamääräyksessä edellytetyt selvitykset olisivat luonteeltaan sellaista luonnontieteellistä perustutkimusta, jonka tekemiseen toiminnanharjoittajaa ei voida ympäristöluvassa velvoittaa. Lupamääräyksen 35 kappaleessa 2 velvoitetaan arvioimaan Liminkaojasta mereen vaeltavien harjuksen poikasten määrää, mikäli telemetria- tai tutkimuksissa havaitaan harjuksen vaeltavan voimalaitoksen vaikutusalueen ja Liminkaojan välillä. Kappaleessa 3 velvoitetaan arvioimaan meressä kutevan ja jokikutuisen meriharjuskannan kokoa ja poikastuotantoa ja toiminnan vaikutuksia niihin sekä esittämään vaikutuksia ehkäisevät toimenpiteet.

Meressä kuteva ja jokiin merestä kudulle nouseva harjus on äärimmäisen uhanalainen. Vuoden 2016 alusta voimaan tulleen kalastuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (1360/2015) 1 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan harjus on meressä rauhoitettu koko vuoden. Meriharjuksen suojelu on merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmassa vuosille 2016−2021 yksi merenhoidon toimenpiteistä. Meriharjuskantojen suurin yksittäinen uhkatekijä on elinympäristöjen rehevöityminen. Pyhäjoen edustan rannikkoalue kuuluu meriharjuksen potentiaalisiin lisääntymis- ja elinympäristöihin.

Lupamääräyksessä 35 edellytetyt selvitykset kohdistuvat ydinvoimalan lauhdevesien vaikutusalueelle Hanhikiven niemen edustalle ja koskevat tällä alueella mahdollisesti esiintyvää kahta eri harjuspopulaatiota eli merikutuista ja Liminkaojan jokikutuista populaatiota. Meriharjuksen elinpiiri on varsin suppea, eikä se yleensä tee kovin pitkiä vaelluksia. Ydinvoimalaitoksen ja erityisesti sen lauhdevesien haitalliset vaikutukset voivat kohdistua näihin molempiin populaatioihin, joten lupamääräyksessä edellytetyt selvitykset ovat tarpeen nimenomaan ydinvoimalaitoksen ympäristövaikutusten selvittämiseksi. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että lupamääräyksessä 35 on voitu asettaa tällainen laitoksen vaikutusalueelle rajattu, toiminnan vaikutuksia koskeva selvitysvelvollisuus.

Yhtiö on vedonnut valituksessaan lupamääräysten 35 ja 46 osalta myös siihen, että määräyksissä tarkoitettujen meriharjuksen ja mateen poikastuotantoon kohdistuvien selvitysten tekemiseen ei ole kaikilta osin olemassa toimivia tai käyttökelpoisia menetelmiä. Kalatalousviranomainen on antamassaan lausunnossa katsonut, että menetelmiä poikastuotannon arvioimiseen on olemassa. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että poikastuotannon arvioimisessa voidaan käyttää myös välillisiä menetelmiä, joilla voidaan esimerkiksi takautuvasti selvittää poikastuotannon määrää. Lupamääräyksissä asetettuja selvitysvelvoitteita ei siten voida pitää kohtuuttomina myöskään näistä yhtiön esittämistä syistä.

Yhtiö on valituksessaan vaatinut, että lupamääräyksen 48 mukainen kalatalousvelvoite tulisi korvata kalatalousmaksulla, ja vedonnut tältä osin muun ohella siihen, että myös muiden ydinvoimalaitosten vaikutuksia kompensoidaan kalatalousmaksuin ja istutusvelvoitteen määrääminen asettaa toiminnanharjoittajat eriarvoiseen asemaan.

Ympäristönsuojelulain 57 §:n ja vesilain 3 luvun 14 §:n nojalla hankkeesta vastaavalle voidaan kalakannoille tai kalastukselle aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi määrätä kalatalousvelvoite tai kalatalousmaksu. Vesilain 3 luvun 14 §:n 2 momentin mukaan kalatalousvelvoitetta, kalatalousmaksua tai näiden yhdistelmää määrättäessä on otettava huomioon hankkeen ja sen vaikutusten laatu, muut haitta-alueella toteutettavat hoitotoimenpiteet ja kalastuksen järjestely. Vesilain 3 luvun 15 §:n 2 momentin mukaan saman vesialueen haittojen ehkäisemiseksi määrättyjen kalatalousmaksujen käytöstä voidaan laatia yhteinen kalatalousmaksun käyttösuunnitelma.

Valinta kalatalousvelvoitteen ja kalatalousmaksun välillä perustuu tapauskohtaiseen harkintaan eikä kumpaakaan ole lainsäädännössä asetettu ensisijaiseksi keinoksi kalakannoille tai kalastukselle aiheutuvien vahinkojen kompensoinnissa. Tapauskohtaisessa harkinnassa tulee luvanvaraisen hankkeen ja sen vaikutusten lisäksi ottaa huomioon myös muut samalla haitta-alueella toteutettavat hoitotoimenpiteet ja kalastuksen järjestely. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että kalatalousmaksua on usein pidetty tarkoituksenmukaisena sellaisissa tilanteissa, joissa samalla haitta-alueella on useita eri toimijoita, tai toimenpiteitä kalakannoille ja kalastukselle aiheutuvan vahingon ehkäisemiseksi on muusta syystä tarpeen sovittaa yhteen yhteisen kalatalousmaksun käyttösuunnitelman avulla. Hanhikiven ydinvoimalaitoksen vaikutusalueen osalta ei ole kysymys tällaisesta tilanteesta, koska lähialueella ei ole muita merkittäviä kalakantoihin haitallisesti vaikuttavia toimintoja.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että lupamääräyksessä 48 on voitu asettaa Fennovoima Oy:lle ympäristönsuojelulain 57 §:ssä ja vesilain 3 luvun 14 §:ssä tarkoitettu kalatalousvelvoite, joka koskee meritaimenen ja vaellussiian poikasten istuttamista Pyhäjoen ja Piehinkijoen väliselle merialueelle. Kalatalousmaksun määräämistä ei voida pitää tarkoituksenmukaisempana vain siitä syystä, että kahden muun ydinvoimalaitoksen ympäristöluvassa on määrätty kalatalousmaksusta eri merialueille kohdistuvien haittojen ehkäisemiseksi.

Täydentävät perustelut ja lopputulos

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Kuokkanen, Taina Pyysaari ja Jaakko Autio sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Jukka Horppila ja Kirsi Kostamo. Asian esittelijä Tuire Taina.

 
Julkaistu 17.4.2019