KHO:2019:58

Toimeentulotuki – Perustoimeentulotuki – Täydentävä toimeentulotuki – Palveluasuminen – Asiakasmaksu – Ateriamaksu – Maksun alentaminen tai poistaminen

Vuosikirjanumero: KHO:2019:58
Antopäivä: 24.4.2019
Taltionumero: 1682
Diaarinumero: 5753/3/17
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2019:58

Asiassa on kyse siitä, ovatko kuntoutuskodissa asumisesta aiheutuneet maksut täydentävässä toimeentulotuessa huomioon otettavia menoja.

Toimeentulotukea hakenut A asui kuntoutuskodissa, josta hänen tuli maksaa ateriamaksu 435,00 euroa sekä tukipalvelu-, hoiva- ja hoitomaksut yhteensä 300,82 euroa. Kansaneläkelaitos ei myöntänyt hänelle näihin menoihin toimeentulotukea sillä perusteella, että niitä ei oteta huomioon menona perustoimeentulotuessa.

A haki mainittuihin menoihin täydentävää toimeentulotukea. Kuntayhtymä hylkäsi hakemuksen ateriamaksun osalta sillä perusteella, että ateriamenot kuuluvat perusosalla katettaviin kuluihin. Palvelumaksujen osalta hakemus hylättiin sillä perusteella, että A:n on ensisijaisesta haettava palvelumaksun poistamista.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että pysyvässä toimeentulotuen tarpeessa olevan henkilön asiakasmaksuja lähtökohtaisesti alennetaan tai maksut poistetaan. Toimeentulotuen tarvetta määriteltäessä otetaan huomioon henkilön kaikki tosiasialliset tulot ja menot. Kuntayhtymä ei ollut poistanut A:lle määrättyä asiakasmaksua. Hänelle määrätyt asiakasmaksut oli otettava huomioon arvioitaessa täydentävän toimeentulotuen tarvetta.

A:lle määrätty ateriamaksu ylitti toimeentulotuen perusosaan laskennallisesti sisältyvän ravintomenojen osuuden, joten A:n ruokamenot ovat olleet keskimääräistä suuremmat. Ateriamaksu voitiin ottaa huomioon täydentävässä toimeentulotuessa sikäli kuin ateriamaksun suuruus johtui A:n erityisistä tarpeista tai olosuhteista.

A:n tukipalvelu-, hoiva- ja hoitomaksuihin voi sisältyä toimeentulotuesta annetun lain 7 c §:n mukaisia täydentävällä toimeentulotuella katettavia A:n erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvia menoja. Sikäli kuin maksuihin mahdollisesti sisältyy hänelle annettua kotisairaanhoitoa, kysymys on perustoimeentulotuella katettavista menoista.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi kuntayhtymän valituksen.

Toimeentulotuesta annettu laki 2 § 1 momentti, 4 § 3 momentti, 7 a §, 7 b § 1 momentti, 7 c § 1 ja 2 momentti

Päätös, jota valitus koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 26.10.2017 nro 17/0399/2

Asian aikaisempi käsittely

Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän yksilöasioiden jaoston alainen viranhaltija oli 17.2.2017 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n täydentävää toimeentulotukea koskevan hakemuksen tammikuulle 2017. A oli hakenut toimeentulotukea ateriamaksuun 435,00 euroa sekä tukipalvelu-, hoiva- ja hoitomaksuihin, jotka ovat yhteensä 300,82 euroa.

Päätöksen mukaan täydentävää toimeentulotukea ei myönnetä ateriamaksuun, koska ateriamenot kuuluvat perusosalla katettaviin kuluihin, joita perusosa sisältää 49 %.

Täydentävää toimeentulotukea ei myöskään myönnetä Siun soten palvelumaksuihin, koska ensisijaisesti tulee hakea palvelumaksun poistamista.

Tukipalvelumaksuun ja hoiva- ja hoitomaksuun voi myös hakea Kelasta päätöksen tarkistusta, koska julkisen sektorin maksut ovat pääsääntöisesti perustoimeentulotuessa huomioitavia menoja.

Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän yksilöasioiden jaosto on 5.4.2017 (§ 71) tekemällään päätöksellä hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen ja pitänyt viranhaltijapäätöksen voimassa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään A:n valituksesta kumonnut Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän yksilöasioiden jaoston päätöksen ja palauttanut asian yksilöasioiden jaostolle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Toimeentulotuesta annetun lain (toimeentulotukilaki) 1 §:n 1 momentin mukaan toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Toimeentulotuen avulla turvataan henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän kannalta vähintään välttämätön toimeentulo.

Toimeentulotukilain 2 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla.

Toimeentulotukilain 6 §:n mukaan toimeentulotuen määrä on tämän lain mukaan määriteltyjen menojen sekä käytettävissä olevien tulojen ja varojen erotus.

Toimeentulotukilain 7 c §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan täydentävää toimeentulotukea myönnettäessä otetaan huomioon tarpeellisen suuruisina erityismenot, joita ovat henkilön tai perheen erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvat, toimeentulon turvaamiseksi tai itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi tarpeelliseksi harkitut menot. Saman pykälän 2 momentin mukaan henkilön tai perheen erityisenä tarpeena tai olosuhteena voidaan pitää esimerkiksi pitkäaikaista toimeentulotuen saamista, pitkäaikaista tai vaikeaa sairautta sekä lasten harrastustoimintaan liittyviä erityisiä tarpeita.

Asiassa saatu selvitys ja oikeudellinen arviointi

Kela ei ole myöntänyt valittajalle perustoimeentulotukea tammikuulle 2017, koska valittajan tulot ovat ylittäneet perustoimeentulotuessa huomioitavat menot.

Valituksenalaisen täydentävää toimeentulotukea koskevan päätöksen mukaan valittajan on ensisijaisesti haettava kuntayhtymän perimän maksukykyyn perustuvan asiakasmaksun alentamista. Viranomaisen mukaan ateriamaksut on kokonaisuudessaan huomioitava Kelan perustoimeentulotukea laskettaessa.

Asiassa saadun selvityksen perusteella valittaja on hakenut tammikuussa 2017 erääntyneiden asiakasmaksujen alentamista 13.1.2016. Viranhaltija on päätöksellään 14.1.2016 alentanut valittajan asiakasmaksuja ajalle 1.1.2016–31.12.2016 siten, että tukipalvelumaksun osuudeksi on jäänyt 230 euroa kuukaudessa ja tulosidonnaisen maksun osuudeksi 70,82 euroa kuukaudessa.

Valittajan mukaan häneltä perittävät ateria- ja asiakasmaksut on huomioitu kunnan tekemissä toimeentulotukilaskelmissa 31.12.2016 saakka.

Valittaja on vaatinut täydentävää toimeentulotukea ateria- ja asiakasmaksuihin. Harkintavalta täydentävän toimeentulotuen myöntämisessä on pitkälti kuntayhtymällä. Täydentävää toimeentulotukea tulee myöntää silloin, kun hakijalla on toimeentulotukilain 7 c §:ssä mainittuja erityismenoja ja pelkkä perustoimeentulotuen myöntäminen ei riitä turvaamaan asiakkaan toimeentuloa toimeentulotukilaissa tarkoitetulla tavalla. Täydentävän toimeentulotuen saamiseksi hakijan on esitettävä riittävä selvitys erityismenon tarpeesta.

Luottamuksensuoja

Valittaja on esittänyt, että hänelle on aikaisemmin korvattu toimeentulotukena ateriamaksut sekä hoito- ja hoivamaksut. Hallinto-oikeus toteaa, että tämän seikan ei voida katsoa synnyttäneen hallintolain 6 §:ssä tarkoitettuja oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia eli luottamuksensuojaa uuden perustoimeentulotuen myöntämisen osalta. Oikeus toimeentulotukeen on tullut tapauskohtaisesti arvioida toimeentulotukilain vaatimalla tavalla asiakkaan tarpeeseen perustuen.

Palvelumaksujen alentaminen ja toimeentulotuki

Hallinto-oikeus toteaa, että kunnan järjestämässä palveluasumisessa asiakasmaksun alentaminen tai perimättä jättäminen on toimeentulotukeen nähden ensisijainen keino. Tällä päätöksellä ei ole kuitenkaan ratkaistu eikä voitukaan ratkaista sitä, onko kuntayhtymällä ollut sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain nojalla velvollisuus olla perimättä tai alentaa jo alennetun lisäksi valittajan maksettavaksi tulleita palvelumaksuja.

Hallinto-oikeus toteaa, että täydentävän toimeentulotuen tarve on arvioitava asiakaskohtaisesti asiakkaalle tehdyn laskelman perusteella. Haetun täydentävän toimeentulotuen menon ei tarvitse itsessään olla erityinen, vaan menon erityisyys arvioidaan suhteessa toimeentulotuen hakijan tai perheen tilanteeseen.

Hoiva- ja hoitomaksu sekä tukipalvelumaksu

Toimeentulotukilain 7, 7 a ja 7 b §:stä ilmenee perustoimeentulotuessa huomioon otettavat menot. Toimeentulotukilain 7 b §:stä ilmenee tyhjentävästi muina perusmenoina huomioon otettavat kustannukset. Jos toimeentulotuen hakijalla on muita kuin perusosalla katettavia tai 7 b §:ssä lueteltuja menoja, asiassa on arvioitava, ovatko menot täydentävää toimeentulotukea myönnettäessä toimeentulotukilain 7 c §:n nojalla huomioon otettavia erityismenoja.

Asiassa saadun selvityksen perusteella kunta on myöntänyt valittajalle asumispalvelun X Oy:hyn ja häneltä on peritty palvelusta asiakasmaksu. Hän on jo hakenut asiakasmaksujen alentamista, joka on toimeentulotukeen nähden ensisijaista. Valittajalta on peritty hoiva- ja hoitomaksu sekä tukipalvelumaksu kumpikin niin sanottuna könttämaksuna. Sosiaalihuoltolain perusteella myönnettyjen edellä mainittujen palveluiden asiakasmaksut ovat asiassa saadun selvityksen perusteella lähtökohtaisesti täydentävää toimeentulotukea myönnettäessä tarpeellisen suuruisena huomioon otettavia valittajan erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvia menoja. Valittajan hoiva- ja hoitomaksu sekä tukipalvelumaksu tulee siten ottaa huomioon menoina valittajan tammikuun 2017 täydentävää toimeentulotukioikeutta harkittaessa.

Koska viranomaisella on ollut tästä eri käsitys, hallinto-oikeus kumoaa kuntayhtymän yksilöjaoston päätöksen tältä osin ja palauttaa asian sille uudelleen käsiteltäväksi.

Ateriapalvelumaksu

Nyt kysymyksessä oleva tammikuussa 2017 erääntynyt joulukuun 2016 ateriapalvelumaksu on ollut määrältään 435 euroa. Asiassa saadun selvityksen perusteella valittajalla ei ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa kyseisen ravintomenon määrään. Ateriapalvelumaksun määrän ei voida ajatella sisältyvän kokonaisuudessaan valittajan perusosaan, sillä perusosa ei riitä kattamaan kyseistä maksua ja perusosalla on pystyttävä kattamaan myös muita toimeentulotuesta annetun lain 7 a §:n 1 momentista ilmeneviä menoja.

Perusosaan kuulumaton osa ateriamaksusta tulee ottaa huomioon tarpeellisen suuruisena valittajan erityisistä tarpeista ja olosuhteista johtuvana menona valittajan tammikuun 2017 täydentävää toimeentulotukioikeutta harkittaessa. Hallinto-oikeus ei ota ensi asteena ratkaistavakseen, minkä suuruinen osuus ateriapalvelumaksusta on katsottava kuuluvan perusosaan.

Hallinto-oikeus kumoaa kuntayhtymän yksilöjaoston päätöksen tältäkin osin ja palauttaa asian sille uudelleen käsiteltäväksi.

Johtopäätös

Edellä mainitun mukaisesti hallinto-oikeus kumoaa valituksenalaisen päätöksen ja palauttaa asian viranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi. Viranomaisen tulee uuden laskelman perusteella harkita valittajan toimeentulotuen tarve.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainittujen lisäksi

Laki toimeentulotuesta 15 § 1 ja 2 momentti ja 12 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Riitta Eskola, Leena Pirhonen ja Sanna Tohka. Esittelijä Jari Kuusela.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan kuntayhtymä on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja kuntayhtymänpäätös pysytetään voimassa.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

A on ollut toimeentulotuen asiakas ennen toimeentulotuen myöntämisen menettelyssä vuoden 2017 alussa tapahtunutta muutosta. Ongelmatilanne on syntynyt, kun Kansaneläkelaitos on asiakkaan perustoimeentulotukea määritellessään muuttanut tulkintaa asiakkaalle aikaisemmin myönnetyn perustoimeentulotuen myöntämiskäytännöissä. Kiistatonta on se, että A:lle syntyy ainakin ajoittain oikeus toimeentulotukeen menojensa ja käytettävissä olevan varallisuutensa huomioiden. Asiakkaan taloudellinen tilanne on huomioitu muun ohella alentamalla kunnan/Siun soten perimää maksukykyyn perustuvaa asiakasmaksua.

Turun hallinto-oikeus on 12.12.2011 antanut päätöksen ateriamaksujen huomioimisesta osana toimeentulotukea. Mainittua hallinto-oikeuden päätöstä on kunnissa sovellettu siten, että asumispalveluissa ateriamaksut on huomioitu kokonaisuudessaan menona perustoimeentulotukea määritettäessä. Samalla perustoimeentulotuen perusosasta on vähennetty ravintomenojen osuus, jolloin ruokakustannukset eivät tule huomioiduiksi laskelmassa kahteen kertaan.

Perustoimeentulotuen myöntäminen on siirtynyt Kansaneläkelaitokselle, jolloin Kela on uutena toimijana muuttanut tulkintaa siten, että perusosan ravintomenot ylittävä ateriamaksujen osuus on huomioitava täydentävässä toimeentulotuessa. Kela ohjaa systemaattisesti asiakkaita täydentävän toimeentulotuen asiakkuuteen ateriamaksujen ja hoito- ja hoivamaksujen osalta. Itä-Suomen hallinto-oikeus on nyt päätöksellään vahvistanut tämän tulkinnan.

Hallinto-oikeuden päätös johtaa siihen, että toimeentulotuen perusosaan kuuluvaan ravintomenon (49 % perusosasta) ylimenevät ateriamaksut on huomioitava täydentävässä toimeentulotuessa, koska ne on katsottava syntyneen asiakkaan erityisistä tarpeista ja olosuhteista johtuvina. Hallinto-oikeus ei ota kantaa siihen, minkä suuruinen osuus ateriapalvelumaksuista on katsottava kuuluvan perusosaan. Ateriapalvelu maksun määrän ei voida joka tapauksessa kokonaisuudessaan katsoa sisältyvän perusosaan.

Toimeentulotukea koskeva lainsäädäntö ei ole muuttunut olennaisesti vuodesta 2011 muutoin kuin perustoimeentulotukea myöntävän viranomaisen osalta.

Vaikka pelkkien ravintomenojen katsottaisiinkin sisältyvän perusosaan, muut ateriamaksuihin kuuluvat menot pitäisi kuitenkin sen ylittävältä osalta sisällyttää toimeentulotukilain 7 b §:n mukaisiin peruskuluihin, jotka on otettava huomioon todellisen suuruisena, jollei niitä ole pidettävä kohtuuttomina.

Sosiaali- ja terveysministeriön antaman kuntainfon 3/2017 kohdan 3.2. mukaan toimeentulotuen muita perusmenoja koskevan ratkaisun antaa asiakkaalle Kansaneläkelaitos osana perustoimeentulotukipäätöstä. Menojen tarpeellisuuden arvioinnin perusteita ei lain uudistuksessa muutettu. Toimeentulotuessa huomioitavat muut perusmenot otetaan tukea määrättäessä huomioon tarpeellisen suuruisina, minkä vuoksi tuenhakijan on aina tarvittaessa esitettävä niihin liittyvät selvitykset menon tarpeellisuudesta.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan sekä ateriamaksujen että tukipalvelu-, hoito- ja hoivamaksujen osalta kyse on asiakkaan erityisistä tarpeista aiheutuvista kustannuksista, jotka olisi huomioitava toimeentulotukilain 7 c §:n mukaisina menoina. Asiakkaan näkökulmasta kyse on kuitenkin hänelle välttämättömistä useimmiten pääosin terveydenhuollon antamaan palvelutarpeen arvioon perustuvasta palvelukokonaisuudesta, jolla turvataan asiakkaan terveys, turvallisuus ja arjen sujuminen sosiaalihuollon palveluin. Tällöin siitä aiheutuneet kustannuksetkin ovat perustoimeentulotukeen kuuluvia menoja. Lisäksi arvioitavaksi tulee, mitä on pidettävä kohtuullisena muutoinkin heikommassa asemassa olevan sosiaalihuollon asiakkaan toimeentulotuen turvaamisen kannalta. Jos hallinto-oikeuden tulkinta jää voimaan, tulee esimerkiksi ikäihmisten ja mielenterveyskuntoutujien hakea toimeentulotukea kahdesta paikasta saadakseen toimeentulonsa turvaavat etuudet. Menettelyä voitaneen pitää kohtuuttomana asiakkaan kannalta eikä se ole toimeentulotuen myöntämiskäytäntöjen muutoksen tavoitteiden ja tarkoituksen mukaista.

A edustajanaan yleinen edunvalvoja B on antanut selityksen, jossa on viitattu asiassa lausuttuun.

Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymälle on lähetetty tiedoksi A:n selitys.

Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä on antanut siltä pyydetyn selvityksen, jonka mukaan A:lta perityn ateriamaksun määrä on 14,68 euroa vuorokaudelta. Maksu sisältää aamupalan 2,20 euroa, lounaan 5 euroa, kahvin, kahvileivän ja välipalan yhteensä 1,60 euroa, päivällisen 3,88 euroa ja iltapalan 2 euroa.

Tukipalvelu-, hoiva- ja hoitomaksujen vastineena A:n palvelumaksuihin sisältyvät seuraavat tehtävät:

- yksilöllinen perushoito (muun ohella yksikön sairaanhoitajan antamat palvelut ja hoito, hygienian ohjaus) sekä asukkaan voinnin seuraaminen.

- lääkehoito (lääkkeen tilaaminen apteekista, lääkkeiden jakaminen asukkaalle dosettiin, lääkkeiden antaminen asukkaalle).

- oman huoneen siivouksen ohjaus, pyykkihuollossa avustaminen, virkistystoiminnan tuottaminen, ryhmätoiminnan järjestäminen asiointipalveluiden järjestäminen ja ohjaus tukipalveluiden käyttämiseen ovat toimintoja, joiden voi katsoa kuuluvan perushoitoon.

A edustajanaan yleinen edunvalvoja on antanut selityksen, jossa on uudistettu aiemmin lausuttu.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Sovelletut oikeusohjeet esitöineen

Toimeentulotuesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla.

Lain 4 §:n 3 momentin mukaan kunnan ja Kansaneläkelaitoksen tulee tehdä yhteistyötä toimeentulotuen tarkoituksen toteuttamiseksi.

Lain 7 a §:n mukaan perusosalla katettaviin menoihin kuuluvat ravintomenot, vaatemenot, vähäiset terveydenhuoltomenot sekä henkilökohtaisesta ja kodin puhtaudesta, paikallisliikenteen käytöstä, sanomalehden tilauksesta, puhelimen ja tietoliikenteen käytöstä ja harrastus- ja virkistystoiminnasta aiheutuvat menot sekä vastaavat muut henkilön ja perheen jokapäiväiseen toimeentuloon kuuluvat menot.

Lain 7 b §:n 1 momentin mukaan perusosalla katettavien menojen lisäksi muina perusmenoina otetaan tarpeellisen suuruisina huomioon 1 kohdan mukaan yleisestä asumistuesta annetun lain 9 §:ssä tarkoitetut asumismenot, muun kuin yhtiömuotoisen omistusasunnon välttämättömät hoitomenot sekä välttämättömät asuntoon muuttoon liittyvät menot sekä 4 kohdan mukaan muut kuin perusosaan sisältyvät terveydenhuoltomenot.

Lain 7 c §:n 1 momentin mukaan täydentävää toimeentulotukea myönnettäessä otetaan huomioon tarpeellisen suuruisina erityismenot, joita ovat muun ohella 1) muut kuin 7 b §:ssä tarkoitetut asumisesta aiheutuvat menot; sekä 2) henkilön tai perheen erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvat, toimeentulon turvaamiseksi tai itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi tarpeelliseksi harkitut menot.

Saman pykälän 2 momentin mukaan henkilön tai perheen erityisenä tarpeena tai olosuhteena voidaan pitää esimerkiksi pitkäaikaista toimeentulotuen saamista, pitkäaikaista tai vaikeaa sairautta sekä lasten harrastustoimintaan liittyviä erityisiä tarpeita.

Hallituksen esityksessä (HE 358/2014 vp), joka on edeltänyt edellä mainittua lakia, 7 c §:ää on perusteltu seuraavasti. Ehdotetun 7 c §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisina erityismenoina ehdotetaan huomioitavaksi henkilön tai perheen erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvat, toimeentulon turvaamiseksi tai itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi tarpeelliseksi harkitut menot. Mainittu lainkohta vastaa voimassaolevan 7 c §:n 1 momentin 3 kohtaa.

Täydentävää toimeentulotukea voidaan myöntää silloin, kun hakijalla tai perheellä on säännöksessä tarkoitettuja erityismenoja, ja pelkän perustoimeentulotuen myöntäminen ei riitä turvaamaan asiakkaan toimeentuloa toimeentulotukilaissa tarkoitetulla tavalla. Erityismenon tarpeellisuus arvioidaan tapauskohtaisesti suhteessa toimeentulotuen hakijan ja hänen perheensä olosuhteisiin ja tilanteeseen. Täydentävässä toimeentulotuessa ei ole suljettu pois mitään menolajeja, vaan tapauskohtaisesti harkitaan, onko jokin meno henkilön tai perheen toimeentulon turvaamiseksi tai itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi tarpeellinen.

Täydentävän toimeentulotuen saamiseksi asiakkaan on esitettävä riittävä selvitys erityismenon tarpeellisuudesta.

Täydentävää toimeentulotukea myönnettäessä voidaan ottaa huomioon myös sellaisia menoja, jotka kuuluvat lähtökohtaisesti toimeentulotuen perusosalla katettaviin menoihin, mutta jotka henkilön tai perheen erityisen tilanteen vuoksi ovat niin suuria, ettei perusosa riitä niitä kattamaan.

Oikeudellinen arvio

Asiassa on kyse siitä, ovatko kuntoutuskodissa asumisesta aiheutuneet maksut täydentävässä toimeentulotuessa huomioon otettavia menoja.

A, joka on syntynyt vuonna 1955, on asunut toukokuusta 2007 lukien X:n kuntoutuskodissa. Tästä A:n on tullut maksaa tammikuulta 2017 ateriamaksu 435,00 euroa sekä tukipalvelu-, hoiva- ja hoitomaksut, jotka ovat yhteensä 300,82 euroa.

A on ensin hakenut Kansaneläkelaitokselta toimeentulotuen myöntämistä ateriamaksuun sekä tukipalvelu-, hoiva- ja hoitomaksuihin. Hakemus on hylätty sillä perusteella, että ateriamaksuja, tukipalvelumaksuja ja hoiva- ja hoitomaksuja ei huomioida menona perustoimeentulotuessa.

A:n haettua täydentävää toimeentulotukea Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymältä hakemus on hylätty sillä perusteella, että ateriamaksut kuuluvat perustoimeentulotuella katettaviin menoihin. Muiden maksujen osalta hakemus on hylätty, koska kyseisten maksujen osalta tulee ensisijaisesti hakea maksun alennusta tai sen poistoa.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että pysyvässä toimeentulotuen tarpeessa olevan henkilön asiakasmaksuja lähtökohtaisesti alennetaan tai maksut poistetaan. Toimeentulotuen tarvetta määriteltäessä otetaan huomioon henkilön kaikki tosiasialliset tulot ja menot. A:lle on tammikuulta 2017 määrätty edellä mainitut asiakasmaksut, joita oli alennettu, eikä niitä ole poistettu kuntayhtymän päätöksellä. A:n täydentävää toimeentulotukihakemusta ei ole voitu hylätä sillä perusteella, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 11 §:n perusteella A:lle määrättyjä asiakasmaksuja voitaisiin alentaa tai ne voitaisiin poistaa. A:lle määrätyt asiakasmaksut on siten otettava huomioon arvioitaessa täydentävän toimeentulotuen tarvetta.

A:lle on määrätty 435 euron ateriamaksu. Tämä ateriakustannus ylittää toimeentulotuen perusosaan laskennallisesti sisältyvän ravintomenojen osuuden. Näin ollen A:n ruokamenot ovat olleet keskimääräistä suuremmat. Ateriamaksu voidaan ottaa huomioon täydentävässä toimeentulotuessa sikäli kuin ateriamaksun suuruus johtuu A:n erityisistä tarpeista tai olosuhteista.

Korkein hallinto-oikeus katsoo myös, että A:n tukipalvelu-, hoiva- ja hoitomaksuihin voi sisältyä toimeentulotuesta annetun lain 7 c §:n mukaisia täydentävällä toimeentulotuella katettavia A:n erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvia menoja. Sikäli kuin A:ta koskeviin maksuihin mahdollisesti sisältyy hänelle annettua kotisairaanhoitoa, kysymys on edellä mainitun lain 7 b §:ssä tarkoitetuista perustoimeentulotuella katettavista menoista.

Kuntayhtymällä on ollut eri käsitys maksujen huomioon ottamisesta täydentävää toimeentulotukea määrättäessä, minkä vuoksi asia tulee palauttaa kuntayhtymälle uudelleen käsiteltäväksi. Asiaa uudelleen käsiteltäessä on selvitettävä, miten maksujen määräämisessä on otettu huomioon A:n erityiset tarpeet ja olosuhteet sekä miltä osalta maksut kattavat toimeentulotuen perusosan piiriin kuuluvia menoja.

Kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Outi Suviranta, Janne Aer, Antti Pekkala ja Toomas Kotkas. Asian esittelijä Marja-Liisa Judström.

 
Julkaistu 24.4.2019